Anneli Seppälä
Asunut Lahdessa vuodesta 1968.
Opinnot ja ammatit
- mainoshoitajan tutkinto (MAT)
- tiedottajakoulutus
- radiotoimittajakurssi
- ulkomaanopaskoulutus
- mainoshoitaja/mainospäällikkö (1969-1990)
- ulkomaanmatkaopas (1990-2001)
- postimies (2001-02)
- Lahden seudun auktorisoitu matkaopas (2003-)
JOKA PÄIVÄ UUSI PÄIVÄ
Kotimaassakin olen kiertänyt monissa paikoissa, mutta vasta lähdettyäni ulkomaankohdeoppaaksi, maailma avautui minulle sepposen selälleen. Lähes 12 vuotta tuli kierrettyä maita ja mantereita ja maanosiakin, mutta kotimaa päilyi mielessä sielläkin.
Elämässä tapahtuu kaikki aina oikeaan aikaan. Mainoshoitajan tehtävään tulin sattuman kautta, mutta mieluisaksi sekin työ muodostui. Lopulta "reppu oli tyhjä" - ja oli aika katsoa elämään uutta suuntaa. Ulkomaat ovat minua kiinnostaneet aina - ja siksi hakeuduin ja pääsin ulkomaankohdeoppaan kurssille. Siitä alkoi uusi elämäni aikakausi, jota en pois vaihtaisi. Tämäkin työ kesti oman aikansa, ja palasin kotiin, Lahteen, tänne jäädäkseni.
Ja niin minun elämäni muotoutui jälleen kerran uudeksi, kun kävin Lahti-opas -kurssin ja aloitin oppaan työt keväällä 2004. Auktorisoituna Lahti-oppaana olen siis työskennellyt jo yli 10 vuotta. Nyt odotan innolla ensi kesää - ja että taas pääsen opastamaan täällä rakkaassa kotikaupungissani. Olen palannut kotiin, mutta onko tämä minun lopullinen kaupunkini - mene ja tiedä! Elämä on matka, kaiken aikaa. :)
HARRASTUKSETON ELÄMÄ EI OLE ELÄMÄÄ
Rakkaita harrastuksiani ovat: kirjoittaminen, lukeminen, musiikki/kuorolaulu, luontoliikunta, politiikka sekä jatkuva opiskelu ja itsensä kehittäminen.
Kirjoitan pääasiassa runoja, joista monet kertovat rakkaudesta ja luonnosta. Paikallislehtiin mielipiteitäni raapustan aika usein ja yleensä kirjoitukseni myös julkaistaan. Facebook-sivuille on mielenkiintoista kirjoittaa omia mietteitä, joihin monesti muut ottavat kantaa, kuten itsekin mielelläni kirjoitan oman näkemykseni toisen ajatuksiin.
Kuitenkin jo kouluaikoinani ainekirjoitus oli mieleinen oppiaine. Jotain kirjoittelin "pöytälaatikkoon" nuoruusvuosien aikana, mutta lopullisen sysäyksen kirjoittamiseen sain mentyäni mukaan Lahden työväenopiston kirjoittajapiiriin syksyllä 1987. Jonkin aikaa kirjoittajapiirissä käytyäni minulle selvisi juuri minulle läheisin ja parhaiten sopiva kirjoitusmuoto - siis runous.
Päijät-Häme heijastuu tuotantooni lähinnä luonnon kautta. Hämäläinen maalaismaisema on kaunis ja levollinen. Sen katsominen ja siinä viipyminen antaa voimia sieluun ja mieleen.
PALKINTOJAKIN ON TULLUT. Tässä muutama muistuma:
Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisi 2000-luvun alussa kirjoituskilpailun aiheesta kotini. Minun kirjoitukseni oli yksi voittajista - ja pääsin Helsinkiin ottamaan vastaan rahapalkinnon ja kauniit ruusut.
Kirjasto julisti kirjastoautojen nimikilpailun 2000-luvun puolessa välissä. Minun ehdotukseni "Pegasos" voitti - ja edelleenkin Pegasos kulkee Lahden katuja jakamassa myös lähiöihin kirjaston kirjojen lainausmahdollisuuden.
Olen osallistunut muutaman kerran Lahden runomaratonin järjestämiin runokilpailuihin - ja vihdoin tärpäsi, sillä minunkin runoijani julkaistiin pari vuotta sitten ilmestyneessä "Työ, elämäni" -antologiassa, jonka Lahden runomaraton kokosi.
Tuotanto
''Osallistuminen antologioihin''''
- Metsän hiljaisuus on minussa vaiti, 1988.
- Näin on hyvä ei aikaa ei rajallista paikkaa, 1989.
'''Toimitustyössä mukana antologioissa:'''
- Keväästä kevääseen, 2004.
- Sillat virran yli, 2006.
- Pegasos - lentävä runoratsu, 2007.
- Pientä ja suurta, 2008.
- Maustetta elämään, 2009.
- Muutosten tuulet, 2010.
- Maalattuja sanoja, 2011
'''Olen toimittanut luovan kirjoittamisen ryhmä13:n antologiat:'''
- Varjoissa valo vapautuu, 2012
- Kunnes yhtenä iltana, 2013
- ...tulen kaukaa, menen kauas..., 2013
- Katson suljettua ovea, 2014
Muu julkaistu tuotanto
Etelä-Suomen Sanomissa ja muissa paikallislehdissä yleisönosastokirjoituksia sekä artikkeleita.
Tekstinäyte
SALAINEN ASE?
Himossasi
tahdoit minut kanssasi kellariin.
Pikkujoulun viettoon,
punaviinipullon juontiin,
lahjojen avaamiseen,
- ja sitten vielä se salainen asekin.
Kätkit himosi kauniisiin sanoihin.
- Et usko, miten kivaa meillä olis.
Vain sinä ja minä, me yhdessä, me.
Voitas kaikessa rauhassa
tehdä, mitä mielimme,
kukaan ei häiritsisi.
Voisimme puhuakin, mitä mielimme,
kukaan ei häiritsisi.
Kätesi nuolevat ahnaasti,
huuliesi välissä vaaleanpunainen kielesi,
liian lähelle tuppaudut, vain viisi senttiä välissämme.
Minä kuuntelen himoasi kauhusta sekaisin,
tahmeaa kättäsi vältellen.
- Olet, olethan sinä ihan Ok
ja muutenkin mukava. Olet sinä!
Mutta minä en halua. En halua olla sinun
seinäruususi, en salainen kellarikamusi.
Haluan aamullakin auringon paistavan
ja silmieni kirkkaat olevan,
ajatukseni selkeinä kulkevan.
Pullollisesta punaviiniä minä
tulen sairaaksi,
sinun kosketukseesi minä kuolen.
Jätä minut rauhaan!
KUN RAKKAUS EI RIITÄ
Sanoin:
- Rakastan sinua. Tee rakkaudelleni,
mitä haluat.
Lähetit tekstiviestin:
- Minusta ei ole tähän.
Lopetetaan.
Pikkulintuni kuoli.
RAKASTAN!
Kädessäni hehkuvat kesämansikat,
joilla yllätän sinut kesken työpäivän.
Punaiset mansikat
kuin polttavat suudelmat kesätuulessa.
Et tahtonut vastustaa,
et haluani, himoani
vastustaa, vaan periksi annoit.
Liekkiin syttyi taivas ja maa,
arkipäivästä tuli sunnuntai
ja huumaavassa tähtisateessa
lensimme kesätaivaalle.
Sinun rakkautesi minuun
leimahti purppurapilveksi arjen keskelle,
salamoiksi hämärään huoneeseen,
valkeaksi vaahdoksi kruunuun kultaiseen.
Kädessäni hehkuivat kesämansikat.
ONNEN KUKKULOILLA
Niin kaunis on valkoinen maisema
kuin valoisa aarreaitta.
Lumihanki jo peittävi pellot ja haat
- tuo lämmin untuvapeitto.
Niin kaunis on talvinen aurinko,
niin kirkas - ja sininen taivas.
Niin huikaisee silmiä kauneus tuo
ja onnesta mielikin kirkastuu.
Hymy nousee silmiin ja nauraa suu,
kun pujotan sauvat käteen.
Sauvalenkki, se hienosti onnistuu,
sitten kotona lämmitän saunan.
Oi, onnea, ihanaa nautintoa,
siinä lauteilla kotisaunan.
Pois ikävä, mariseva maailma,
olen onneni kukkuloilla.