Anja Vammelvuo

Anja Vammelvuo (1921 – 1988) syntyi ja kasvoi Riihimäellä, ja julkaisi ensimmäisen novellinsa 16-vuotiaana ollessaan Riihimäen yhteislyseon oppilas. Lukion jälkeen vuonna 1941 hän oli Uuden Suomen kesätoimittaja, minkä jälkeen hän meni töihin Otavalle. Esikoisteos runokokoelma Auringon tytär (1943) ilmestyi heti lukion jälkeen, ja ensimmäinen romaani Muut ovat nuoria (1945) siitä kahden vuoden kuluttua. Romaanissa hän kuvaa nuoruuttaan Riihimäellä.

1950-1960-lukujen vaihteessa Vammelvuo asui Moskovassa, jossa hänen miehensä Jarno Pennanen oli Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana.

Vammelvuo oli tuottelias kirjailija ja novellien, runojen ja romaanien lisäksi hän kirjoitti myös näytelmiä. Hänen viimeinen teoksensa oli näytelmä Tulee aika toinenkin (1983), jonka hänen poikansa Jotaarkka Pennanen ohjasi Turun kaupunginteatterille.

Anja Vammelvuo sai Valtion kirjallisuuspalkinnon romaanista Viimeinen Kleopatra (1950) sekä runokokoelmista Kukkia sylissäni (1954) ja Lintu pieni (1970).

Teokset

Auringon tytär, runoja, Otava, 1943.

Muut ovat nuoria, romaani, Otava, 1945.

Muottiin tuntemattomaan, runoja, Otava, 1946.

Paratiisilintu ja muita novelleja, Otava, 1946.

Loistohuoneisto, kolminäytöksinen näytelmä, Otava, 1947.

Viimeinen Kleopatra, romaani, Otava, 1950.

Rakkauskertomus, novelleja, Otava, 1953.

Kukkia sylissäni, runoja, Otava, 1954.

Torpankirjat, runoja, Otava, 1957.

Kuuma, kylmä, runoja, Otava, 1960.

Valkoinen varis, novelleja, Otava, 1962.

Integer vitae, runoja, Otava, 1964.

Valitut runot, Otava, 1968.

Lintu pieni, runoja, Otava, 1970.

Totuuden iskut, runoja, Otava, 1973.

Kuinka voitte?, runoja, Otava, 1978.

Valitut runot, Otava, 1982.

Tulee aika toinenkin, näyttelijä-rosvopäällikkö Aarne Orjatsalon elämä, näytelmä, Otava, 1983.

Lähteitä

Anja Vammelvuo. Wikipedia ([1])

Anja Vammelvuo - yhteiskunnallinen kirjailija. Riihimäen kirjasto ([2])

Anja Vammelvuon radiohaastattelu (18.8.1968). Ylen Elävä arkisto ([3])