Anja Laurila

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 16. lokakuuta 2020 kello 08.07 – tehnyt Kaunislehto (keskustelu | muokkaukset)

Forssalaistunut yhteiskuntatieteiden tohtori, lehtori Anja Laurila (s. 1943, Helsinki) on ollut tuottelias tietokirjojen kirjoittaja mutta myös runoilija ja nuortenkirjojen tekijä.

Tämä artikkeli kaipaa lisää tekstiä ja tarkentamista. Auta laajentamaan artikkelia.

Teokset

Tietokirjat

Äiti ja tytär : Vallan ja rakkauden kehissä. Kirjapaja. 1996 ISBN 951-625-355-5

Isäni tytär : Isäkuva ja naisen identiteetti. Kirjapaja. 1997 ISBN 951-625-446-2

Toinen mahdollisuus : pitkäaikainen sijaiskotihoito ja aikuistuneen tytön identiteetti, minäkäsitys ja sijaisäitirepresentaatio. Tampereen yliopisto. 1999 (Acta Universitatis Tamperensis ; 701 ) ISBN 951-44-4678-X

"Huominen voi olla parempi mitä eilinen" : tutkimus sijaiskotipojista. Sote-psykologiapalvelu. 2002 ISBN 952-91-5459-3

Toivo ja Ilona : raportti lastensuojeluprojekteista. Diakonia-ammattikorkeakoulu. 2003 (Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. B, Raportteja ; 16 ) ISBN 952-5266-36-2

Sijaiskodista siiville. Forssan ammatti-instituutti. 2004 ISBN 952-99382-0-9

Perhehoidon kipuja. Sote-psykologiapalvelu. 2019 ISBN 978-952-94-1646-2

Tunneloikka aikuisuuteen. Sote-psykologiapalvelu. 2020 ISBN 978-952-94-3808-2

Nuortenkirjat

Kesästä kiinni. Perussanoma. 1991 (Suomen raamattuopiston säätiön julkaisu) ISBN 951-888-159-6

Perjantaienkeli. Perussanoma. 1991 (Suomen raamattuopiston säätiön julkaisu) ISBN 951-888-138-3

Runokokoelmat

Elämänkaarelta. Mediapinta. 2017 ISBN 978-952-236-465-4

Tunteita ja tarinoita : runokokoelmat. Mediapinta. 2019 ISBN 978-952-81-0472-8

Perjantaienkeli

Seuraavassa lyhyt tekstinäyte Laurilan ensimmäisestä, pitkään työstämästä nuorten aikuisten kirjastan:

Äiti oli aina ollut kauhuissaan tuosta vittu-sanasta. Sen ikäisillä oli kai joku vittu-neuroosi. Se aina valitteli, kun joutui sitä kuuntelemaan koulussa jatkuvasti. Heille oli tehty selväksi, että sitä sanaa ei sitten käytetä kotona edes keskinäisissä riidoissa. Anna arvasi, että kohta äiti olisi oven takana ja niin kävikin.

-Kuule, musta tuntui pahalta, kun sä käytät tuollaista kieltä.
-Se oli tarkoituskin, ja lisää tulee, ellette pidä nokkaanne irti mun asioistani.

Lähteitä

Anja Laurila. Kirjasampo ([1])

Anja Laurila. Lounakirjailijat ([2])