Anja Laitinen
(s. 1940)
Puumalassa syntyneen ja nykyisin Lahdessa asuvan Anja Laitisen harrastuksiin kuuluu lukeminen, kirjoittaminen, teatteri ja ulkoilu.
Opinnot ja ammatit
- kauppateknikko, Markkinointi-instituutti
- merkonomi, Savonlinnan liiketaloudellinen instituutti
- opintoja Suomen Nuoriso-opistossa
- myynti- ja toimistotehtävät, liikeala (1958-83)
- kanslisti, Savonlinnan kaupungin sosiaalitoimi (1984-2003)
Anja Laitinen on saanut Lahden Runomaratonin kunniamaininnan vuonna 2001.
Teokset
Anja Laitisen runoja on julkaistu kolmessa antologiassa: Vino pino: antologia runoa ja proosaa (Linnalan kansalaisopiston kirjoittajaryhmät 1998), Vapaus nyt: valikoima kilpailurunoja (toim. Petri Tamminen. Lahden Runomaraton 2001),Taloni katon vei tuuli (toim. Anneli Pääkkönen. Kirjoittajayhdistys Akseli 2004) sekä Uunista ulos -runoa ja proosaa * (toim. Reijo Pakarinen. Kirjoittajayhdistys Akseli 2008). Häneltä on myös ilmestynyt runokokoelma Serpentiinitie (Imprimatur, 2006). Lisäksi hänen runojaan on julkaistu Taite-lehdessä (nro 3-4/2006).
Kaksikymmentä vuotta vertaistukea : Päijät-Hämeen Parkinson-yhdistys ry 20.2.1990 - 20.2.2010 : lyhyt historiikki. Päijät-Hämeen Parkinson-yhdistys, 2010.
Anja Laitisen tekstejä
Junasta jäänyt
Asemalaituri tyhjenee juna lähtee mutta matkustaja seisoo laiturilla numero yksi
nopea pendoliino kiitää ohitse kuin aika se jättää hitaan
lähtijöitä ja tulijoita liikkuu aina asemilla matkustajia ei mistään - ei mihinkään
laiturilla numero yksi seisoo junasta jäänyt
Enkelipuhelin
Enkelipuhelin ei vastaa päivystys suljetaan tänä yönä soita huomenna
huomenna
huomenna jätä viesti viesti viesti
hätä on suurin yön hiljaisina hetkinä lähiökapakan valot sammuvat ja sielussa on vamma
jos huomista ei tule enkelini valkeat siipesi saavat mustan tahran
Uudempia runoja
Ruusu on ruusuisin
juhannuksena
yöttömän yön kukka
valvoo rakkauden tekoja
terälehdet vaikenevat
oksan varjossa katse
+++
Täyden kuun aikana
kumahtavat keskiyön kellot
rattaat kolisevat pihamaalla
satojen vuosien piina
painaa kuljettajaa
hän etsii kirkkotietä
+++
Puolikuun punaiseksi
värjäämät ripset
silmien alla varjojen vako
hiekan ja lehtien kahinassa
eilisen äänet
iltakävelyn totuus
ihminen jättää jäljen
päivitän turhaan
eletyn elämän askeleita
Kädet vapisevat täysikuun humalasta
mandoliinikrapula
yön lävitse varjokujia, rännikatuja pitkä matka vaarallisella joella
yön lävitse
Siirappipurkissa kasvaa anopinkieli ikkunaverhossa mansikat tässä kuvassa kuuluu keinutuolin narahdus
jos olisin perillä olisi perillä - nyt
Kadunlakaisija on armoton tienposkeen hiekka kuolleet lehdet kaikki askelten jäljet
+++
Ristiriitainen kaupunkikuva
bisnes-city
korkeakulttuuria ja väkivaltaa
kauppakatu vilisee markettien mainoksia pyörätuoleja kärsiviä kasvoja
muovikassimies horjahtelee silmät harittavat olemus tyhjää täynnä ilma tiheä huudoista huomaa rakasta
kiirehdin askeleita pelkään - itseäni?
60-luvun runoja
Asemalaituri
Raiteiden viitoittama perspektiivi hälisevien, nauravien, surullisten ihmisten massa
Huomio, huomio… ensimmäinen raide pikajuna lähtee pohjoiseen
Vihellys, pyörien ääni hei, muista kirjoittaa, tavataan sitten…
Huiskuttavien käsien jälkeen tyhjä asemalaituri kauaksi suunnattu katse
Punainen lehti
Verenpunainen vaahteranlehti kadun vieressä
kirpeä läikkä asfaltissa
Kiireiset askeleet, kulkijat katujen yli,
suljetut silmät, huolien painamat juonteet
Kuka huomata voi;
miksi maassa on punainen vaahteranlehti
miksi taivas on kirkas
ja kadut niin harmaat
Tanssi
Tuulen henkäys pölyisellä tiellä
huolettomien päivien tanssi
teitä pitkin
esitanssijattaren hulmuavat kiharat
ja rytmin lumo
mukaansa vievät
tomupilvivanassa tuuli kujertaa
Päivien saattajana soi cha-cha-cha hirtehisesti vieressä nauraa musta kuolema