Ero sivun ”Anders de Bruce” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Ei muokkausyhteenvetoa
(Yhtä välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä)
Rivi 21: Rivi 21:
http://goo.gl/owafV  
http://goo.gl/owafV  


[[Category:Hämeenlinna|de Bruce, Anders]] [[Category:Merkkihenkilöt|de Bruce, Anders]]
[[Category:Hämeenlinnalaisia|de Bruce, Anders]] [[Category:Merkkihenkilöt|de Bruce, Anders]]

Versio 6. huhtikuuta 2020 kello 08.46

Maaherra, vapaaherra, everstiluutnantti Anders de Bruce syntyi vuonna 1723 ja kuoli vuonna 1787 Hämeenlinnassa. Hänen sukunimensä eteen kirjoitettiin "de" vuodesta vuodesta 1752 lähtien. De Brucen vanhemmat olivat sotakomissaari Erik Bruce ja Maria Kristina Nordenberg. Hänen puolisonsa oli Hedvig Juliana Nordenskiöld (1734 - 1811). Vaikka ruotsalaisen Bruce-suvun jäsenet katsoivat polveutuvansa Skotlannin kuninkaallisista, ei Anders Brucen isällä ollut aatelisasemaa Ruotsissa.

Linnoituksilta maaherraksi

Anders de Bruce nimitettiin vuonna 1744 adjutantiksi everstiluutnantti A. J. Nordenbergin linnoituskomissioon. Komission tehtävänä oli luoda uusi linnoitusketju, joka korvaisi hattujen sodassa venäläisille menetetyn Haminan linnoituksen. Loviisaan ja Svartholmaan päätettiin rakentaa tukilinnoitukset, ja Bruce jäi Suomeen niiden rakennustöihin. Vuonna 1748 everstiluutnantti Augustin Ehrensvärdin johdolla alettiin rakentaa päälinnoitusta Helsingin edustalle Susisaarille, jonne Bruce siirtyi. Hän osoitti suurta lahjakkuutta Ehrensvärdin apulaisena Viaporin linnoitustöissä ja sai linnoitustarvikkeiden tarkastajan tehtävän. Vuonna 1752 hän sai kahden veljensä kanssa ruotsalaisen aatelisarvon nimellä de Bruce.

Vuonna 1753 de Bruce hänet nimitettiin Uudenmaan jalkaväkirykmentin kapteeniksi, mutta vuonna 1775 de Bruce erosi armeijasta majurina. Kuningas Kustaa III:n määräyksestä de Bruce sai tehtäväkseen neuvotella ruotujen ja rusthollien kanssa ja korvata niille kuulunut sotilaiden kyyditsemis- ja muonitusvelvoite vuosimaksulla. Palkaksi onnistuneista neuvotteluista talonpoikien kanssa kuningas nimitti hänet Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherran virkaan.

Uuden Hämeenlinnan luoja

Hämeen keskiaikaisesta linnasta suunniteltiin armeijan varikkoa, ja jo 1730 -luvulla oli ehdotettu sen ympärille kasvaneen kaupungin siirtämistä kauemmaksi, jotta linna voitaisiin varustaa ajan vaatimilla laajoilla vallituksilla. Viimein Kustaa III otti vuonna 1776 asian esille ja antoi vaativan tehtävän uudelle maaherralleen. Anders de Bruce aloitti toimensa Hämeenlinnassa vuonna 1777. Kaupungin siirtäminen uudelle paikalleen Niementaustan mäelle, entisen Saaristen virkatalon maille tuli kestämään koko hänen hallintokautensa ajan. De Bruce valvoi kaupungin siirtoa Hämeen linnan kupeessa olevasta mökkikylästä ja vaikutti uuden kaupungin ulkonäköön siirrättämällä rakennuksia. Kaupungin kaavoituksen valvominen ja vaikuttaminen sen muodostumiseen teki hänestä myöhempien polvien silmissä kaupungin isän. Kun kuningas kävi Hämeenlinnassa vuonna 1785, hän pyysi tältä rahaa kirkon rakentamista varten. Uuden kaupungin piti olla edustava, ja Anders de Bruce oli Hämeenlinnaan kovasti ihastunut.

Läänin hallintokeskus oli määrätty siirtymään Helsingistä Hämeenlinnaan, joten läänin uusi pääkaupunki tarvitsi myös lääninhallituksen talon, jonka de Bruce sai tehtäväkseen rakennuttaa. Hän raivautti lääninhallituksen takana olevan kivikon ja perusti sinne residenssipuutarhan kaupunkilaisille esimerkiksi. Nykyisin paikalla on Sibeliuksenpuisto. Maaherra de Bruce uudisti lääninsä hallintoa, kehitti menestyksellä sen maanviljelysoloja ja yritti parantaa tieyhteyksiä. Hän pyrki luomaan Hämeenlinnasta vilkkaan kauppakaupungin ja järjestämällä uusille asukkaille 20 vapaavuotta verotuksesta hän sai useita käsityöläisiä muuttamaan kaupunkiin. Valtiopäivillä hän ajoi muun muassa valtion verotusjärjestelmän uusimista.

Kun kuningas Kustaa III tuli kolmannen kerran Hämeenlinnaan vuonna 1787, kuoli Ander de Bruce sydänhalvaukseen kätellessään kruununprinssi Kustaa Aadolfia vierailun päättyessä.

Lähteet

Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989. Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4

http://goo.gl/owafV