Toive Aartolahti - Muutoshistoria

Samuhuovinen (12. maaliskuuta 2023 kello 08.10)

2023-03-12T08:10:18Z

← Vanhempi versio		Versio 12. maaliskuuta 2023 kello 11.10
Rivi 24:		Rivi 24:

	[[Luokka:Tieteilijät\|Aartolahti,Toive]]		[[Luokka:Tieteilijät\|Aartolahti,Toive]]
	[[Category:Forssalaisia\|Aartolahti,Toive]]		[[Category:Forssalaisia\|Aartolahti,Toive]][[Category:Häme-Wiki]]

Kaunislehto (7. kesäkuuta 2013 kello 07.45)

2013-06-07T07:45:32Z

← Vanhempi versio		Versio 7. kesäkuuta 2013 kello 10.45
Rivi 24:		Rivi 24:

	[[Luokka:Tieteilijät\|Aartolahti,Toive]]		[[Luokka:Tieteilijät\|Aartolahti,Toive]]
	[[Category:~~Forssa~~\|Aartolahti,Toive]]		[[Category:Forssalaisia\|Aartolahti,Toive]]

Kaunislehto (7. kesäkuuta 2013 kello 07.43)

2013-06-07T07:43:56Z

← Vanhempi versio		Versio 7. kesäkuuta 2013 kello 10.43
Rivi 23:		Rivi 23:
	* [http://web.archive.org/web/200012081530/http://www.helsinki.fi/ml/maant/web/toivej.html Toive Aartolahti - kirjallinen tuotanto 1965-1997.] ''WEB.DOC'' 1/1998, Helsingin yliopiston maantieteen laitos (arkistoitu versio 12.8.2000).		* [http://web.archive.org/web/200012081530/http://www.helsinki.fi/ml/maant/web/toivej.html Toive Aartolahti - kirjallinen tuotanto 1965-1997.] ''WEB.DOC'' 1/1998, Helsingin yliopiston maantieteen laitos (arkistoitu versio 12.8.2000).

	[[Luokka:Tieteilijät\|Aartolahti]]		[[Luokka:Tieteilijät\|Aartolahti,Toive]]
			[[Category:Forssa\|Aartolahti,Toive]]

Kaunislehto (7. kesäkuuta 2013 kello 07.41)

2013-06-07T07:41:47Z

← Vanhempi versio		Versio 7. kesäkuuta 2013 kello 10.41
Rivi 1:		Rivi 1:
	~~'''~~Toive Yrjö Aleksi Aartolahti~~'''~~ (s. 6. lokakuuta 1934 Ruovesi) on suomalainen luonnonmaantieteilijä ja Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen emeritusprofessori.		Toive Yrjö Aleksi Aartolahti (s. 6. lokakuuta 1934 Ruovesi) on suomalainen luonnonmaantieteilijä ja Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen emeritusprofessori.

	Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.		Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.

Urjanhai: /* Lähteet */ muot.

2013-05-20T19:49:43Z

Lähteet: muot.

← Vanhempi versio		Versio 20. toukokuuta 2013 kello 22.49
Rivi 19:		Rivi 19:
	==Lähteet==		==Lähteet==
	* Fogelberg, Paul: Toive Aartolahti - maantieteen puurtaja. ''Terra'', 1994, 106. vsk, nro 3, s. 175–180.		* Fogelberg, Paul: Toive Aartolahti - maantieteen puurtaja. ''Terra'', 1994, 106. vsk, nro 3, s. 175–180.
	* [http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/virkamiehet/mateml/matluonntdkmaantiede.htm Maantiede. Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918-2000.] Helsingin yliopisto.		* [http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/virkamiehet/mateml/matluonntdkmaantiede.htm Maantiede.] ''Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918-2000.'' Helsingin yliopisto.
	* Tikkanen, Matti: [http://web.archive.org/web/20031228203148/http://www.helsinki.fi/ml/maant/web/aartol.html Toive lähti - muistot jäivät – Toive Aartolahti eläkkeelle 1.1.1998.] ''WEB.DOC'' 1/1998. Helsingin yliopiston maantieteen laitos (arkistoitu versio 28.12.2003).		* Tikkanen, Matti: [http://web.archive.org/web/20031228203148/http://www.helsinki.fi/ml/maant/web/aartol.html Toive lähti - muistot jäivät – Toive Aartolahti eläkkeelle 1.1.1998.] ''WEB.DOC'' 1/1998. Helsingin yliopiston maantieteen laitos (arkistoitu versio 28.12.2003).
	* [http://web.archive.org/web/200012081530/http://www.helsinki.fi/ml/maant/web/toivej.html Toive Aartolahti - kirjallinen tuotanto 1965-1997.] ''WEB.DOC'' 1/1998, Helsingin yliopiston maantieteen laitos (arkistoitu versio 12.8.2000).		* [http://web.archive.org/web/200012081530/http://www.helsinki.fi/ml/maant/web/toivej.html Toive Aartolahti - kirjallinen tuotanto 1965-1997.] ''WEB.DOC'' 1/1998, Helsingin yliopiston maantieteen laitos (arkistoitu versio 12.8.2000).

	[[Luokka:Tieteilijät\|Aartolahti]]		[[Luokka:Tieteilijät\|Aartolahti]]

Urjanhai: tiiv. (nämä selostetaan jo artikkelissa Lounais-Häme)

2013-05-20T19:40:09Z

tiiv. (nämä selostetaan jo artikkelissa Lounais-Häme)

← Vanhempi versio		Versio 20. toukokuuta 2013 kello 22.40
Rivi 3:		Rivi 3:
	Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.		Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.

	Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kouluaikojen kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista, joihin kuuluvat muun muassa Uskelanjoen laaksot ~~historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla~~ Somerolla, sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään Aartolahti on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, ~~historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun~~ [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.		Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kouluaikojen kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista, joihin kuuluvat muun muassa Uskelanjoen laaksot Somerolla, sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään Aartolahti on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.

	Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.		Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.

Urjanhai: kh (sulut pois)

2013-05-20T19:37:55Z

kh (sulut pois)

← Vanhempi versio		Versio 20. toukokuuta 2013 kello 22.37
Rivi 3:		Rivi 3:
	Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.		Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.

	Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kouluaikojen kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään Aartolahti on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.		Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kouluaikojen kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista, joihin kuuluvat muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla, sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään Aartolahti on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.

	Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.		Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.

Urjanhai: kh

2013-05-20T19:19:07Z

← Vanhempi versio		Versio 20. toukokuuta 2013 kello 22.19
Rivi 3:		Rivi 3:
	Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.		Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.

	Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kouluaikojen kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään ~~hän~~ on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.		Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kouluaikojen kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään Aartolahti on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.

	Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.		Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.

Urjanhai: täyd. lähteen mukaan

2013-05-20T19:18:28Z

täyd. lähteen mukaan

← Vanhempi versio		Versio 20. toukokuuta 2013 kello 22.18
Rivi 3:		Rivi 3:
	Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.		Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.

	Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään hän on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.		Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kouluaikojen kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään hän on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.

	Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.		Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.

Urjanhai: typo

2013-05-20T18:20:16Z

typo

← Vanhempi versio		Versio 20. toukokuuta 2013 kello 21.20
Rivi 3:		Rivi 3:
	Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.		Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.

	Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden ~~pinmnanmuotoja~~ Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään hän on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.		Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö\|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään hän on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi\|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema\|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.

	Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.		Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.