Padasjoen pappila - Muutoshistoria

Samuhuovinen (12. maaliskuuta 2023 kello 08.35)

2023-03-12T08:35:50Z

← Vanhempi versio		Versio 12. maaliskuuta 2023 kello 11.35
Rivi 18:		Rivi 18:


	[[Luokka: Historialliset rakennukset]]		[[Luokka: Historialliset rakennukset]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

imported>Merja Taavila (31. heinäkuuta 2020 kello 09.44)

2020-07-31T09:44:19Z

← Vanhempi versio		Versio 31. heinäkuuta 2020 kello 12.44
Rivi 3:		Rivi 3:
	Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.		Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherran pappila\|alt=~~Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherran pappila~~]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherran pappila\|alt=kuvassa suuri keltamullattu puutalo]]

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa\|alt=~~Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa~~]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa\|alt=]]

	Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.		Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.

imported>Merja Taavila (31. heinäkuuta 2020 kello 06.50)

2020-07-31T06:50:25Z

← Vanhempi versio		Versio 31. heinäkuuta 2020 kello 09.50
Rivi 3:		Rivi 3:
	Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.		Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherran pappila\|alt=]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherran pappila\|alt=Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherran pappila]]

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa\|alt=]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa\|alt=Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa]]

	Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.		Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.

imported>Merja Taavila (29. heinäkuuta 2020 kello 07.45)

2020-07-29T07:45:39Z

← Vanhempi versio		Versio 29. heinäkuuta 2020 kello 10.45
Rivi 3:		Rivi 3:
	Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.		Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen 1830-luvulla rakennettu ~~kirkkoherranpappila~~]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherran pappila\|alt=]]

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa\|alt=]]

	Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.		Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.

imported>Merja Taavila (3. kesäkuuta 2020 kello 12.39)

2020-06-03T12:39:12Z

← Vanhempi versio		Versio 3. kesäkuuta 2020 kello 15.39
Rivi 3:		Rivi 3:
	Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.		Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|300px\|thumb\|right\|Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherranpappila]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherranpappila]]

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|300px\|thumb\|right\|Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|300px\|thumb\|right\|Kuva: Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa]]

	Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.		Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.

imported>H.-M. Pellinen (7. huhtikuuta 2014 kello 14.16)

2014-04-07T14:16:33Z

← Vanhempi versio		Versio 7. huhtikuuta 2014 kello 17.16
Rivi 3:		Rivi 3:
	Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.		Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|~~200px~~\|thumb\|~~left~~\|Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherranpappila]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|300px\|thumb\|right\|Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherranpappila]]

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|~~200px~~\|thumb\|~~left~~\|Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|300px\|thumb\|right\|Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa]]

	Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.		Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.

imported>H.-M. Pellinen (7. huhtikuuta 2014 kello 09.41)

2014-04-07T09:41:23Z

← Vanhempi versio		Versio 7. huhtikuuta 2014 kello 12.41
Rivi 16:		Rivi 16:

	Pulkkila, Uuno: Padasjoen historia I-II. Jyväskylä 1947.		Pulkkila, Uuno: Padasjoen historia I-II. Jyväskylä 1947.


			[[Luokka: Historialliset rakennukset]]

imported>H.-M. Pellinen (7. huhtikuuta 2014 kello 09.22)

2014-04-07T09:22:30Z

← Vanhempi versio		Versio 7. huhtikuuta 2014 kello 12.22
Rivi 1:		Rivi 1:
	'''Padasjoen pappilan sijainti ja historia'''		'''Padasjoen pappilan sijainti ja historia'''

	Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila, entinen väentupa sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.		Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.

	[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|200px\|thumb\|left\|Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherranpappila]]		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|200px\|thumb\|left\|Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherranpappila]]

	Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.		[[Tiedosto:Padasjoen_pappila_1862.jpg\|200px\|thumb\|left\|Padasjoen pappilan tontti Kirkkojoen suulla vuoden 1862 kartassa]]

			Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.

			Pappilan sijainti näkyy kartalla vasta 1700-luvun puolivälistä alkaen. Vuosien 1749-1751 välillä tehdyssä pitäjänkartassa pappila on merkitty sen nykyiselle tontille, mutta rakennusten tarkkaa sijaintia ei ole vielä kuvattu. Tarkemmin pappila on näkyy jo Syrjäntaan isojaonkartassa (1862), joka on mitattu vuonna 1794 ja uudelleen vuonna 1858.

	Pappilan rakennusten sijoittelua voimme seurata vanhoista kartoista vasta 1700-luvun puolivälistä alkaen. Vuosien 1749-1751 välillä tehdyssä pitäjänkartassa pappila on merkitty sen nykyiselle tontille, mutta rakennusten tarkkaa sijaintia ei ole vielä kuvattu. Tarkemmin pappila on kuvattu Syrjäntaan isojaonkartassa, joka on mitattu vuonna 1794 ja uudelleen vuonna 1858. Siihen on nykyisellä paikallaan olevan päärakennuksen lisäksi merkitty vain yksi rakennus tämän itäpuolelle. Todellisuudessa tontti lienee ollut ajan tavan mukaan lähes täyteen rakennettu umpipiha.

imported>H.-M. Pellinen (7. huhtikuuta 2014 kello 08.19)

2014-04-07T08:19:51Z

← Vanhempi versio		Versio 7. huhtikuuta 2014 kello 11.19
Rivi 2:		Rivi 2:

	Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila, entinen väentupa sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.		Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila, entinen väentupa sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.

			[[Tiedosto:Padasjoen_pappila.JPG\|200px\|thumb\|left\|Padasjoen 1830-luvulla rakennettu kirkkoherranpappila]]

	Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.		Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.

imported>H.-M. Pellinen: Ak: Uusi sivu: '''Padasjoen pappilan sijainti ja historia''' Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea k...

2014-04-07T08:11:15Z

Ak: Uusi sivu: '''Padasjoen pappilan sijainti ja historia''' Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea k...

Uusi sivu

'''Padasjoen pappilan sijainti ja historia'''

Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila, entinen väentupa sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.

Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.

Pappilan rakennusten sijoittelua voimme seurata vanhoista kartoista vasta 1700-luvun puolivälistä alkaen. Vuosien 1749-1751 välillä tehdyssä pitäjänkartassa pappila on merkitty sen nykyiselle tontille, mutta rakennusten tarkkaa sijaintia ei ole vielä kuvattu. Tarkemmin pappila on kuvattu Syrjäntaan isojaonkartassa, joka on mitattu vuonna 1794 ja uudelleen vuonna 1858. Siihen on nykyisellä paikallaan olevan päärakennuksen lisäksi merkitty vain yksi rakennus tämän itäpuolelle. Todellisuudessa tontti lienee ollut ajan tavan mukaan lähes täyteen rakennettu umpipiha.

'''Kirjallisuus'''

Pulkkila, Uuno: Padasjoen historia I-II. Jyväskylä 1947.