Muisto Hyömäestä: verenseisottaja Mäkelä - Muutoshistoria

Samuhuovinen (12. maaliskuuta 2023 kello 08.14)

2023-03-12T08:14:46Z

← Vanhempi versio		Versio 12. maaliskuuta 2023 kello 11.14
Rivi 14:		Rivi 14:
	Aineiston luovuttaja Marjatta Tuomisto, julkaisulupa Toivo Armiston tyttäreltä Ritva Heikkoselta 8.11.2016.		Aineiston luovuttaja Marjatta Tuomisto, julkaisulupa Toivo Armiston tyttäreltä Ritva Heikkoselta 8.11.2016.

	[[Category:Muistot jakoon, Hauho]]		[[Category:Muistot jakoon, Hauho]][[Category:Häme-Wiki]]

HMLkirjasto: /* Verenseisottaja Mäkelä */

2016-12-20T12:16:07Z

Verenseisottaja Mäkelä

← Vanhempi versio		Versio 20. joulukuuta 2016 kello 15.16
Rivi 3:		Rivi 3:
	”Verenpysäyttäjän olen isäni kertoman mukaan kuullut olleen 1870-luvun kahden puolen kylän yhteisenä paimenena toimineen Kalle Mäkelän Hauholla Hyömäen kylässä. Jos joku kyläläinen jotenkin haavoittui niin pahasti, ettei siteillä saanut verenvuotoa tyrehtymään, haettiin vanha Mäkelä apuun. Vuoto tyrehtyi heti kun Mäkelä tuli potilaan lähelle. Ei hän aina lähtenyt edes kotoaan liikkeelle vaan sanoi hetken kuluttua avun hakijalle: ”Menkää kotia vaan, se veren tulo lakkas justiin.”<br />		”Verenpysäyttäjän olen isäni kertoman mukaan kuullut olleen 1870-luvun kahden puolen kylän yhteisenä paimenena toimineen Kalle Mäkelän Hauholla Hyömäen kylässä. Jos joku kyläläinen jotenkin haavoittui niin pahasti, ettei siteillä saanut verenvuotoa tyrehtymään, haettiin vanha Mäkelä apuun. Vuoto tyrehtyi heti kun Mäkelä tuli potilaan lähelle. Ei hän aina lähtenyt edes kotoaan liikkeelle vaan sanoi hetken kuluttua avun hakijalle: ”Menkää kotia vaan, se veren tulo lakkas justiin.”<br />

	Karjan tämä Mäkelä taikoi keväällä susilta ja muulta pahalta suojatuksi siten, että hän tarhassa, johon karja oli ajettu, kiersi sen ympäri kylki aidassa kiinni ja ukonvaajoja täynnä oleva pussi kädessään. Keväällä hän aina valmisti itselleen ja paimenen opissa olevalle Kalle-pojalleen pajupuiset paimensauvat. Isäni kertoi, että 1880 paikkeilla ei koko kylän karja ollut enää vanhan Mäkelän hoivissa, vaan kartanolla ja Tyrnillä oli oma paimenensa. Kartanon karjaa paimennettiin enimmäkseen talon lähimetsissä, mutta Tyrnin samoin kuin muunkin kylän karja kulki takametsissä ja ajettiin yöksi kotiin. Isäni, joka oli kymmenvuotiaana Tyrnin paimenena, sanoi kerran nousseen hirveän äläkän, kun hän ajattelemattomuudessaan tuli kuorineeksi sen poika-Kallen paimensauvan. Isä-Mäkelä oli ollut hyvin vihainen ja ajanut hänet pois ~~lähimalta~~. Isä kertoi, että kai ne oli koonneet kuoret nuukin maasta ja illalla liimanneet ne takaisin sauvaan, koska poika-Kallen kädessä oli aamulla ihan samannäköinen sauva, mutta siinä oli taas kuoret.<br />		Karjan tämä Mäkelä taikoi keväällä susilta ja muulta pahalta suojatuksi siten, että hän tarhassa, johon karja oli ajettu, kiersi sen ympäri kylki aidassa kiinni ja ukonvaajoja täynnä oleva pussi kädessään. Keväällä hän aina valmisti itselleen ja paimenen opissa olevalle Kalle-pojalleen pajupuiset paimensauvat. Isäni kertoi, että 1880 paikkeilla ei koko kylän karja ollut enää vanhan Mäkelän hoivissa, vaan kartanolla ja Tyrnillä oli oma paimenensa. Kartanon karjaa paimennettiin enimmäkseen talon lähimetsissä, mutta Tyrnin samoin kuin muunkin kylän karja kulki takametsissä ja ajettiin yöksi kotiin. Isäni, joka oli kymmenvuotiaana Tyrnin paimenena, sanoi kerran nousseen hirveän äläkän, kun hän ajattelemattomuudessaan tuli kuorineeksi sen poika-Kallen paimensauvan. Isä-Mäkelä oli ollut hyvin vihainen ja ajanut hänet pois lähimailta. Isä kertoi, että kai ne oli koonneet kuoret nuukin maasta ja illalla liimanneet ne takaisin sauvaan, koska poika-Kallen kädessä oli aamulla ihan samannäköinen sauva, mutta siinä oli taas kuoret.<br />

	Kerrankin Mäkelä oli taikapussinsa voimalla pelastanut koko kylän juuri tuleentuneen ja palamaan syttyneen ruisvainion täydeltä tuholta. Tuli oli kuulemma pysähtynyt sille rajalle, minkä Mäkelä oli ehtinyt taikakaluineen juosten kiertää. Isäni ei tätä tapausta ollut itse näkemässä, sillä se oli tapahtunut ennen kuin hän itse syntyi vuonna 1870. Oli kuullut asiasta vanhempien kertovan.<br />		Kerrankin Mäkelä oli taikapussinsa voimalla pelastanut koko kylän juuri tuleentuneen ja palamaan syttyneen ruisvainion täydeltä tuholta. Tuli oli kuulemma pysähtynyt sille rajalle, minkä Mäkelä oli ehtinyt taikakaluineen juosten kiertää. Isäni ei tätä tapausta ollut itse näkemässä, sillä se oli tapahtunut ennen kuin hän itse syntyi vuonna 1870. Oli kuullut asiasta vanhempien kertovan.<br />

HMLkirjasto (21. marraskuuta 2016 kello 12.11)

2016-11-21T12:11:54Z

← Vanhempi versio		Versio 21. marraskuuta 2016 kello 15.11
Rivi 1:		Rivi 1:
			=== Verenseisottaja Mäkelä ===

	”Verenpysäyttäjän olen isäni kertoman mukaan kuullut olleen 1870-luvun kahden puolen kylän yhteisenä paimenena toimineen Kalle Mäkelän Hauholla Hyömäen kylässä. Jos joku kyläläinen jotenkin haavoittui niin pahasti, ettei siteillä saanut verenvuotoa tyrehtymään, haettiin vanha Mäkelä apuun. Vuoto tyrehtyi heti kun Mäkelä tuli potilaan lähelle. Ei hän aina lähtenyt edes kotoaan liikkeelle vaan sanoi hetken kuluttua avun hakijalle: ”Menkää kotia vaan, se veren tulo lakkas justiin.”<br />		”Verenpysäyttäjän olen isäni kertoman mukaan kuullut olleen 1870-luvun kahden puolen kylän yhteisenä paimenena toimineen Kalle Mäkelän Hauholla Hyömäen kylässä. Jos joku kyläläinen jotenkin haavoittui niin pahasti, ettei siteillä saanut verenvuotoa tyrehtymään, haettiin vanha Mäkelä apuun. Vuoto tyrehtyi heti kun Mäkelä tuli potilaan lähelle. Ei hän aina lähtenyt edes kotoaan liikkeelle vaan sanoi hetken kuluttua avun hakijalle: ”Menkää kotia vaan, se veren tulo lakkas justiin.”<br />

HMLkirjasto: Suojasi sivun Muisto Hyömäestä: verenseisottaja Mäkelä ([Muokkaus=Salli vain ylläpitäjät] (ikuinen) [Siirto=Salli vain ylläpitäjät] (ikuinen))

2016-11-21T12:11:09Z

Suojasi sivun Muisto Hyömäestä: verenseisottaja Mäkelä ([Muokkaus=Salli vain ylläpitäjät] (ikuinen) [Siirto=Salli vain ylläpitäjät] (ikuinen))

← Vanhempi versio	Versio 21. marraskuuta 2016 kello 15.11
(ei mitään eroa)

HMLkirjasto: Ak: Uusi sivu: ”Verenpysäyttäjän olen isäni kertoman mukaan kuullut olleen 1870-luvun kahden puolen kylän yhteisenä paimenena toimineen Kalle Mäkelän Hauholla Hyömäen kylässä. Jos j...

2016-11-21T12:10:47Z

Ak: Uusi sivu: ”Verenpysäyttäjän olen isäni kertoman mukaan kuullut olleen 1870-luvun kahden puolen kylän yhteisenä paimenena toimineen Kalle Mäkelän Hauholla Hyömäen kylässä. Jos j...

Uusi sivu

”Verenpysäyttäjän olen isäni kertoman mukaan kuullut olleen 1870-luvun kahden puolen kylän yhteisenä paimenena toimineen Kalle Mäkelän Hauholla Hyömäen kylässä. Jos joku kyläläinen jotenkin haavoittui niin pahasti, ettei siteillä saanut verenvuotoa tyrehtymään, haettiin vanha Mäkelä apuun. Vuoto tyrehtyi heti kun Mäkelä tuli potilaan lähelle. Ei hän aina lähtenyt edes kotoaan liikkeelle vaan sanoi hetken kuluttua avun hakijalle: ”Menkää kotia vaan, se veren tulo lakkas justiin.” 

Karjan tämä Mäkelä taikoi keväällä susilta ja muulta pahalta suojatuksi siten, että hän tarhassa, johon karja oli ajettu, kiersi sen ympäri kylki aidassa kiinni ja ukonvaajoja täynnä oleva pussi kädessään. Keväällä hän aina valmisti itselleen ja paimenen opissa olevalle Kalle-pojalleen pajupuiset paimensauvat. Isäni kertoi, että 1880 paikkeilla ei koko kylän karja ollut enää vanhan Mäkelän hoivissa, vaan kartanolla ja Tyrnillä oli oma paimenensa. Kartanon karjaa paimennettiin enimmäkseen talon lähimetsissä, mutta Tyrnin samoin kuin muunkin kylän karja kulki takametsissä ja ajettiin yöksi kotiin. Isäni, joka oli kymmenvuotiaana Tyrnin paimenena, sanoi kerran nousseen hirveän äläkän, kun hän ajattelemattomuudessaan tuli kuorineeksi sen poika-Kallen paimensauvan. Isä-Mäkelä oli ollut hyvin vihainen ja ajanut hänet pois lähimalta. Isä kertoi, että kai ne oli koonneet kuoret nuukin maasta ja illalla liimanneet ne takaisin sauvaan, koska poika-Kallen kädessä oli aamulla ihan samannäköinen sauva, mutta siinä oli taas kuoret. 

Kerrankin Mäkelä oli taikapussinsa voimalla pelastanut koko kylän juuri tuleentuneen ja palamaan syttyneen ruisvainion täydeltä tuholta. Tuli oli kuulemma pysähtynyt sille rajalle, minkä Mäkelä oli ehtinyt taikakaluineen juosten kiertää. Isäni ei tätä tapausta ollut itse näkemässä, sillä se oli tapahtunut ennen kuin hän itse syntyi vuonna 1870. Oli kuullut asiasta vanhempien kertovan. 

Mäkelän Kalle-pojasta ei tullut ammattipaimenta vaan kuulu kuokkamies, jonka kuokkimia peltoja on monessa pitäjässä. Saattaa olla osa jo paketissakin. Merkillisintä on, että paimen Mäkelä ei 50-vuotisen paimenuransa aikana ollut koskaan nähnyt käärmettä, ja kuitenkin niitä oli runsaasti kylän mailla.” 

Kirjoittaja Toivo Armisto (s. 1907) Hauhon Hyömäestä. 

Aineiston luovuttaja Marjatta Tuomisto, julkaisulupa Toivo Armiston tyttäreltä Ritva Heikkoselta 8.11.2016.

[[Category:Muistot jakoon, Hauho]]