Metsäliitto, Hämeen tehtaat - Muutoshistoria

Samuhuovinen (12. maaliskuuta 2023 kello 08.04)

2023-03-12T08:04:33Z

← Vanhempi versio		Versio 12. maaliskuuta 2023 kello 11.04
Rivi 92:		Rivi 92:
	[[Coordinates::61.011762, 24.460452\| http://goo.gl/43DbP]]		[[Coordinates::61.011762, 24.460452\| http://goo.gl/43DbP]]

	[[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]		[[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]][[Category:Häme-Wiki]]

Jaana (31. lokakuuta 2017 kello 14.40)

2017-10-31T14:40:07Z

← Vanhempi versio		Versio 31. lokakuuta 2017 kello 17.40
Rivi 53:		Rivi 53:
	Lastulevytehdasta varten vuosina 1956-57 rakennettiin uusi 90 metriä pitkä 10 000 kuution betonirakenteinen halli. Rakennuksen keskivaiheilla oli korkeampi osa puristinlinjaa varten. Julkisivut muurattiin punatiilistä ja molemmille puolille sekä katonlappeiden väliseen pystyosaan tehtiin nauhamaiset ikkunat. Saksassa ja Sveitsissä valmistettu tuotantokoneisto oli melko pitkälle automatisoitu ja vaati vain kahdeksan työntekijää vuoroa kohti. Päätyyn asennettiin kaksi lastuamiskonetta, joista lastut kulkeutuivat kuivurien ja seulojen kautta keskiosan purnuihin. Niistä lastut valuivat liimauskoneeseen ja edelleen Siempelkamp puristinlinjalle. Samana vuonna 1957 valmistui myös lastulevytehtaan tuotevarasto. 60-luvun alussa tehtiin vielä laajennus määrämittasahaamolle ja laboratoriolle. Samalla asennettiin kolmas lastuamiskone. Raaka-aine oli vaneritehtaan sivutuotteet, eli purilaat, viilujäte sekä ulkopuolinen koivu- ja leppäranka. Noin 60% puuraaka-aineesta saatiin vaneritehtaan sivutuotteista. Pintakerroksen lastut tehtiin koivupurilaista ja sydänosassa käytettiin hukkaviilusta ja pienpuusta murskattua karkeampaa lastua. Metsäliiton Hämeen lastulevyn tuotenimi oli Ilves-levy. Se sai pian positiivista tunnettuutta ja oli kysytty kalusteteollisuuden r-aine. Ilves-levyn tuotanto nousi myöhemmin noin 40000m3/a:een. Hämeen lastulevytehtaan käyttöinsinöörinä toimi 60-luvulla ins. Ensio Toivonen ja teknillisenä johtajana 1969...1977 DI Eino Selander, joka myöhemmin toimi Metsäliiton Teollisuus Oy sahateollisuuden johtajana		Lastulevytehdasta varten vuosina 1956-57 rakennettiin uusi 90 metriä pitkä 10 000 kuution betonirakenteinen halli. Rakennuksen keskivaiheilla oli korkeampi osa puristinlinjaa varten. Julkisivut muurattiin punatiilistä ja molemmille puolille sekä katonlappeiden väliseen pystyosaan tehtiin nauhamaiset ikkunat. Saksassa ja Sveitsissä valmistettu tuotantokoneisto oli melko pitkälle automatisoitu ja vaati vain kahdeksan työntekijää vuoroa kohti. Päätyyn asennettiin kaksi lastuamiskonetta, joista lastut kulkeutuivat kuivurien ja seulojen kautta keskiosan purnuihin. Niistä lastut valuivat liimauskoneeseen ja edelleen Siempelkamp puristinlinjalle. Samana vuonna 1957 valmistui myös lastulevytehtaan tuotevarasto. 60-luvun alussa tehtiin vielä laajennus määrämittasahaamolle ja laboratoriolle. Samalla asennettiin kolmas lastuamiskone. Raaka-aine oli vaneritehtaan sivutuotteet, eli purilaat, viilujäte sekä ulkopuolinen koivu- ja leppäranka. Noin 60% puuraaka-aineesta saatiin vaneritehtaan sivutuotteista. Pintakerroksen lastut tehtiin koivupurilaista ja sydänosassa käytettiin hukkaviilusta ja pienpuusta murskattua karkeampaa lastua. Metsäliiton Hämeen lastulevyn tuotenimi oli Ilves-levy. Se sai pian positiivista tunnettuutta ja oli kysytty kalusteteollisuuden r-aine. Ilves-levyn tuotanto nousi myöhemmin noin 40000m3/a:een. Hämeen lastulevytehtaan käyttöinsinöörinä toimi 60-luvulla ins. Ensio Toivonen ja teknillisenä johtajana 1969...1977 DI Eino Selander, joka myöhemmin toimi Metsäliiton Teollisuus Oy sahateollisuuden johtajana

	=== Palo-Ilves tuotantoa 1981-86 ===		=== Palo-Ilves tuotantoa 1981-89 ===
	Lastulevyn kysynnän Suomessa vähentyessä Ilves-lastulevyn tuotanto lopetettiin 1980-luvun alussa ja tehtaassa ryhdyttiin pienimuotoisena pilot-tuotantona valmistamaan palonkestävää Palo-Ilves levyä. Tosin jo aikaisemmin oli valmistettu jossain määrin palonkestävää Ilves NG-levyä. Palo-Ilves kokeilutuotantoa johti DI Veijo Loiri. Palo-Ilveksestä valmistettiin puuraaka-aineesta sideaineen ollessa joko magnesiumoksidi-pohjainen ns. sorel-sementti tai masuunikuonasementti. Portland-sementtipohjaisen levyn, jota valmistetaan pienessä määrin Keski-Euroopassa, tuotanto ei konekannan sopimattomuuden vuoksi ollut mahdollista. Palo-Ilvestuotanto lopettiin vanhan tehtaan konekannan ikääntymisen ~~ja menekkinäkymien rajallisuuden~~ takia ~~1986~~. Myöhemmin DI Veijo Loiri perusti palonkestävien sementtilastulevyjen maahantuontiin ja jatkojalostukseen erikoistuneen Elam Oy:n Mäntsälään.		Lastulevyn kysynnän Suomessa vähentyessä Ilves-lastulevyn tuotanto lopetettiin 1980-luvun alussa ja tehtaassa ryhdyttiin pienimuotoisena pilot-tuotantona valmistamaan palonkestävää Palo-Ilves levyä. Tosin jo aikaisemmin oli valmistettu jossain määrin palonkestävää Ilves NG-levyä. Palo-Ilves kokeilutuotantoa johti DI Veijo Loiri. Palo-Ilveksestä valmistettiin puuraaka-aineesta sideaineen ollessa joko magnesiumoksidi-pohjainen ns. sorel-sementti tai masuunikuonasementti. Portland-sementtipohjaisen levyn, jota valmistetaan pienessä määrin Keski-Euroopassa, tuotanto ei konekannan sopimattomuuden vuoksi ollut mahdollista. Palo-Ilvestuotanto lopettiin vanhan tehtaan konekannan ikääntymisen takia 1989. Myöhemmin DI Veijo Loiri perusti palonkestävien sementtilastulevyjen maahantuontiin ja jatkojalostukseen erikoistuneen Elam Oy:n Mäntsälään.
	<br />		<br />

Aleksi (4. heinäkuuta 2016 kello 11.02)

2016-07-04T11:02:35Z

← Vanhempi versio		Versio 4. heinäkuuta 2016 kello 14.02
Rivi 84:		Rivi 84:
	Samoihin aikoihin Hämeen lastulevytehtaan aloituksen kanssa käynnistyivät Oy Wilh Schauman Jyväskylän lastulevytehdas, Viiala Oy:n lastulevytehdas ja SOK:n omistama Sokopan Vaajakoskella, kaikki noin vuosina 1956...1958. Myöhempinä vuosina 1960- ja 70-luvuilla starttasivat vielä seuraavat lastulevytehtaat: Metsäliitto Lohja, Oulux, Pellos Ristiina ja Pellos Puhos Kiteellä, Koskisen Oy Kärkölä, Isku Lahti, Rakennusvalmiste Forssa, Serlachius Tiwi Keuruu, Saastamoinen Sasmox Kuopio (palonkestävä kipsilastulevy). Suurimmillaan lastulevyn kapasiteetti Suomessa kasvoi 70-luvun lopulla lähes 1Mm3:iin. Viennin vaikeutumisen, puuraaka-aineen kallistumisen ja lastulevyn imago-ongelmien (formaldehydipäästö 1980-luvulla) takia lastulevykapasiteetin purkaminen tapahtui nopeasti niin, että tällä hetkellä Suomessa on toiminnassa ainoastaan yksi tehdas, hyvin toimiva, tehokas tuotantoaan kasvattanut Koskisen Oy:n lastulevytehdas Kärkölän Järvelässä.		Samoihin aikoihin Hämeen lastulevytehtaan aloituksen kanssa käynnistyivät Oy Wilh Schauman Jyväskylän lastulevytehdas, Viiala Oy:n lastulevytehdas ja SOK:n omistama Sokopan Vaajakoskella, kaikki noin vuosina 1956...1958. Myöhempinä vuosina 1960- ja 70-luvuilla starttasivat vielä seuraavat lastulevytehtaat: Metsäliitto Lohja, Oulux, Pellos Ristiina ja Pellos Puhos Kiteellä, Koskisen Oy Kärkölä, Isku Lahti, Rakennusvalmiste Forssa, Serlachius Tiwi Keuruu, Saastamoinen Sasmox Kuopio (palonkestävä kipsilastulevy). Suurimmillaan lastulevyn kapasiteetti Suomessa kasvoi 70-luvun lopulla lähes 1Mm3:iin. Viennin vaikeutumisen, puuraaka-aineen kallistumisen ja lastulevyn imago-ongelmien (formaldehydipäästö 1980-luvulla) takia lastulevykapasiteetin purkaminen tapahtui nopeasti niin, että tällä hetkellä Suomessa on toiminnassa ainoastaan yksi tehdas, hyvin toimiva, tehokas tuotantoaan kasvattanut Koskisen Oy:n lastulevytehdas Kärkölän Järvelässä.

	== Lähteet ==		= Lähteet =

	Zetterberg Seppo: Puusta Pitemmälle METSÄLIITTO 1934-1984<br>		Zetterberg Seppo: Puusta Pitemmälle METSÄLIITTO 1934-1984<br>

Aleksi (4. heinäkuuta 2016 kello 10.51)

2016-07-04T10:51:13Z

Näytä muutokset

Aleksi (4. heinäkuuta 2016 kello 10.47)

2016-07-04T10:47:47Z

← Vanhempi versio		Versio 4. heinäkuuta 2016 kello 13.47
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Vaneritehdas ==		= Vaneritehdas =
	=== Varhaisvaiheet 1911-1930 ===		=== Varhaisvaiheet 1911-1930 ===
	Vuonna 1911 liikemiesryhmä vuokrasi Sairion kaupunginosasta tontin ja rakennutti sille lankarullatehtaan. Tontille valmistui kaksikerroksinen tiilinen teollisuusrakennus. Tehdas pysäytettiin kuitenkin jo kolmen vuoden toiminnan jälkeen ja yhtiö ajautui konkurssiin. Vuonna 1915 tiloissa aloitti vanutehdas, joka teki mm. huopatossuja venäläisten sotilaiden tarpeisiin. Vuonna 1924 Tulitikkutehdas Häme vuokrasi alueen Hämeenlinnan kaupungilta ja aloitti tulitikkujen, Häme-tikkujen, valmistuksen. Näitä tikkuja vietiin useisiin maihin. Sittemmin yhtiö fuusioitui kuuluisaan ruotsalaiseen Ivar Kreugerin perustamaan Svenska Tändsticks Ab tulitikkukonserniin. Tulitikkuyrityksen konkurssin jälkeen vuonna 1926 tehtaan omistus siirtyi Mikko Kaloiselle.		Vuonna 1911 liikemiesryhmä vuokrasi Sairion kaupunginosasta tontin ja rakennutti sille lankarullatehtaan. Tontille valmistui kaksikerroksinen tiilinen teollisuusrakennus. Tehdas pysäytettiin kuitenkin jo kolmen vuoden toiminnan jälkeen ja yhtiö ajautui konkurssiin. Vuonna 1915 tiloissa aloitti vanutehdas, joka teki mm. huopatossuja venäläisten sotilaiden tarpeisiin. Vuonna 1924 Tulitikkutehdas Häme vuokrasi alueen Hämeenlinnan kaupungilta ja aloitti tulitikkujen, Häme-tikkujen, valmistuksen. Näitä tikkuja vietiin useisiin maihin. Sittemmin yhtiö fuusioitui kuuluisaan ruotsalaiseen Ivar Kreugerin perustamaan Svenska Tändsticks Ab tulitikkukonserniin. Tulitikkuyrityksen konkurssin jälkeen vuonna 1926 tehtaan omistus siirtyi Mikko Kaloiselle.
Rivi 45:		Rivi 45:
	Vaneritehdas lopetti toimintansa heinäkuussa 1991. Myöhemmin 5,6 ha tehdastontti ja siihen yhdistetty entisen turkistehtaan tontti kaavoitettiin asumiskäyttöön ja omistajaksi tullut YIT sittemmin 2000 alkaen rakensi Sairionranta nimen saaneelle edustavalle alueelle useita kerros- ja paritaloja. Vaneritehtaan historiasta kertoo rautatien järven puoleisella sivulla oleva tukkien uittokanavan alkupää.		Vaneritehdas lopetti toimintansa heinäkuussa 1991. Myöhemmin 5,6 ha tehdastontti ja siihen yhdistetty entisen turkistehtaan tontti kaavoitettiin asumiskäyttöön ja omistajaksi tullut YIT sittemmin 2000 alkaen rakensi Sairionranta nimen saaneelle edustavalle alueelle useita kerros- ja paritaloja. Vaneritehtaan historiasta kertoo rautatien järven puoleisella sivulla oleva tukkien uittokanavan alkupää.

	== Lastulevytehdas ==		= Lastulevytehdas =
	=== Ilves-lastulevyn tuotantoa 1957-1981 ===		=== Ilves-lastulevyn tuotantoa 1957-1981 ===
	Rakennus- sisutus- ja huonekalumateriaalien kovan kysynnän myötä, jossa taustalla oli muuttoliike maalta kaupunkeihin ja asuntojen vilkas rakentaminen, alkoi Suomeen 1950-luvun puolivälissä syntyä lastulevyteollisuutta. Metsätalouden puolella oli myös tarve löytää metsien pienpuulle käyttöä, DI Paavo Hillun toimiessa Metsäliiton omistaman Faneritehdas Häme Oy:n isännöitsijänä yhtiö päätti rakentaa vaneritehtaan viereen lastulevytehtaan, joka käynnistyi 1957. Alkuvaiheen kapasiteetti oli 15000m3 3-kerroslastulevyä, menetelmä sveitsiläinen Tavapan. Myöhemmin 60-luvulla tuotanto kolminkertaistui noin 40000m3'iin.		Rakennus- sisutus- ja huonekalumateriaalien kovan kysynnän myötä, jossa taustalla oli muuttoliike maalta kaupunkeihin ja asuntojen vilkas rakentaminen, alkoi Suomeen 1950-luvun puolivälissä syntyä lastulevyteollisuutta. Metsätalouden puolella oli myös tarve löytää metsien pienpuulle käyttöä, DI Paavo Hillun toimiessa Metsäliiton omistaman Faneritehdas Häme Oy:n isännöitsijänä yhtiö päätti rakentaa vaneritehtaan viereen lastulevytehtaan, joka käynnistyi 1957. Alkuvaiheen kapasiteetti oli 15000m3 3-kerroslastulevyä, menetelmä sveitsiläinen Tavapan. Myöhemmin 60-luvulla tuotanto kolminkertaistui noin 40000m3'iin.
Rivi 57:		Rivi 57:
	<br />		<br />

	== Taustaksi, vaneriteollisuuden kehityksestä Suomessa ==		= Taustaksi, vaneriteollisuuden kehityksestä Suomessa =
	Vaneriteollisuutta Suomessa on ollut vähän yli 100 vuotta. Ensimmäisen vaneritehtaan perusti Oy Wilh Schauman vuonna 1911 Jyväskylään. Seuraavina vuosina vaneritehtaita perustettiin ripeästi niin, että vuonna 1920 tehtaita oli jo kymmenen. Tehtaat olivat kuitenkin pieniä, sillä esim. vuonna 1920 niiden yhteistuotanto oli vain 29000m3. 1920-luvulla tehtaita tuli lisää niin, että lukumäärä vuonna 1930 oli 15kpl ja yhteistuotanto juuri ennen sotaa nousi 250000m3'iin. Sotien aikana 1940-45 tuotantomäärä putosi alle puoleen ja rauhanteossa rajan taakse jäi neljä vaneritehdasta, Sortavalan, Viipurin, Hämekosken ja Lahdenpohjan tehtaat.		Vaneriteollisuutta Suomessa on ollut vähän yli 100 vuotta. Ensimmäisen vaneritehtaan perusti Oy Wilh Schauman vuonna 1911 Jyväskylään. Seuraavina vuosina vaneritehtaita perustettiin ripeästi niin, että vuonna 1920 tehtaita oli jo kymmenen. Tehtaat olivat kuitenkin pieniä, sillä esim. vuonna 1920 niiden yhteistuotanto oli vain 29000m3. 1920-luvulla tehtaita tuli lisää niin, että lukumäärä vuonna 1930 oli 15kpl ja yhteistuotanto juuri ennen sotaa nousi 250000m3'iin. Sotien aikana 1940-45 tuotantomäärä putosi alle puoleen ja rauhanteossa rajan taakse jäi neljä vaneritehdasta, Sortavalan, Viipurin, Hämekosken ja Lahdenpohjan tehtaat.
	<br /><br />		<br /><br />

Aleksi (4. heinäkuuta 2016 kello 09.24)

2016-07-04T09:24:32Z

← Vanhempi versio		Versio 4. heinäkuuta 2016 kello 12.24
Rivi 15:		Rivi 15:
	Vuonna 1964 Hämeen tehtaiden teknilliseksi johtajaksi tuli DI Tapio Korhonen, joka vuodesta 1969 toimi Hämeen Tehtaiden paikallisjohtajana vuoteen 1980. Noin vuonna 1967 investoitiin uusi isokokoinen 18-puristuvälin Siempelkamp-vaneripuristin ja aloitettiin fenoliimatun vanerin valmistus. Samalla puristimella aloitettiin aluksi pienimuotoisesti filmipinnoitetun Torniform-vanerin pinnoitus. Se oli alkuna Korhosen aloitteesta uuden erillisen pinnoitusosaston rakentamiselle, joka otettiin käyttöön 1970. Pinnoituosastolla, jota myös kutsuttiin pinnoitustehtaaksi, oli kaksi tuotantolinjaa, vanerille filmipinnoituslinja ja lastulevylle pohjamaalaus- eli spaklauslinja. Vanerin pinnoituslinjan toimitti Enwe Oy ja linjan pääkoneet olivat 12.-välinen Fjellman pinnoituspuristin, Böttcher-Gessner reunasaha ja reunamaalausasema. Myöhemmin pinnoitustehtaalle hankittiin Schwabedissen paloittelusaha vanerimäärämittojen valmistukseen. Pinnoituslinjalla jatkojalostettiin vaneria suurimmillaan 1980-luvun loppuvuosina noin 20000m3 vuodessa eli lähes 70% Hämeen vaneritehtaan 30000m3 vuosituotannosta. Vanerijalosteiden kehtitysinsinöörinä ja myöhemmin pinnoitustehtaan teknisenä johtajana toimi DI Jouko Veistinen. <br />		Vuonna 1964 Hämeen tehtaiden teknilliseksi johtajaksi tuli DI Tapio Korhonen, joka vuodesta 1969 toimi Hämeen Tehtaiden paikallisjohtajana vuoteen 1980. Noin vuonna 1967 investoitiin uusi isokokoinen 18-puristuvälin Siempelkamp-vaneripuristin ja aloitettiin fenoliimatun vanerin valmistus. Samalla puristimella aloitettiin aluksi pienimuotoisesti filmipinnoitetun Torniform-vanerin pinnoitus. Se oli alkuna Korhosen aloitteesta uuden erillisen pinnoitusosaston rakentamiselle, joka otettiin käyttöön 1970. Pinnoituosastolla, jota myös kutsuttiin pinnoitustehtaaksi, oli kaksi tuotantolinjaa, vanerille filmipinnoituslinja ja lastulevylle pohjamaalaus- eli spaklauslinja. Vanerin pinnoituslinjan toimitti Enwe Oy ja linjan pääkoneet olivat 12.-välinen Fjellman pinnoituspuristin, Böttcher-Gessner reunasaha ja reunamaalausasema. Myöhemmin pinnoitustehtaalle hankittiin Schwabedissen paloittelusaha vanerimäärämittojen valmistukseen. Pinnoituslinjalla jatkojalostettiin vaneria suurimmillaan 1980-luvun loppuvuosina noin 20000m3 vuodessa eli lähes 70% Hämeen vaneritehtaan 30000m3 vuosituotannosta. Vanerijalosteiden kehtitysinsinöörinä ja myöhemmin pinnoitustehtaan teknisenä johtajana toimi DI Jouko Veistinen. <br />

	[[Image:Vaneri10.JPG\|thumb\|left\|400px\|~~Kuva:~~ Metsäliitto Hämeen vaneritehdas]]		[[Image:Vaneri10.JPG\|thumb\|left\|400px\|Metsäliitto Hämeen vaneritehdas]]

	Vaneritehtaan teknilliseksi johtajaksi 1970 tuli DI Risto Itkonen, joka vuodesta 1981 alkaen toimi Hämeen Tehtaiden paikallisjohtajana vuoteen 1991. Vuonna 1980 Metsäliiton Teollisuus Oy'ssa muodostettiin levyteollisuuden liiketoimintaryhmä, jonka johtajaksi asemapaikkanaan Hämeenlinna tuli DI Juha Tuominen. Myöhemmin vuodesta 1987 alkaen Juha Tuominen toimi Metsä-Serla Oy'n mekaanisesta metsäteollisuudesta vastaavana varatoimitusjohtajana. Hämeenlinnan vaneritehtaalla merkittäviä kehitysaskeleita 1970- ja 80-luvuilla olivat seuraavat uudistukset:		Vaneritehtaan teknilliseksi johtajaksi 1970 tuli DI Risto Itkonen, joka vuodesta 1981 alkaen toimi Hämeen Tehtaiden paikallisjohtajana vuoteen 1991. Vuonna 1980 Metsäliiton Teollisuus Oy'ssa muodostettiin levyteollisuuden liiketoimintaryhmä, jonka johtajaksi asemapaikkanaan Hämeenlinna tuli DI Juha Tuominen. Myöhemmin vuodesta 1987 alkaen Juha Tuominen toimi Metsä-Serla Oy'n mekaanisesta metsäteollisuudesta vastaavana varatoimitusjohtajana. Hämeenlinnan vaneritehtaalla merkittäviä kehitysaskeleita 1970- ja 80-luvuilla olivat seuraavat uudistukset:

Aleksi (4. heinäkuuta 2016 kello 09.23)

2016-07-04T09:23:42Z

Näytä muutokset

Admin: yksi versio

2013-03-05T09:59:11Z

yksi versio

← Vanhempi versio

Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 12.59

Omv (13. maaliskuuta 2012 kello 14.37)

2012-03-13T14:37:26Z

Uusi sivu

Hämeen vaneritehdas aloitti toimintansa [[Sairio|Sairiossa]] 1930. Vuonna 1952 tehdas siirtyi Metsäliiton omistukseen. Toiminta päättyi vuonna 1991.

[[Image:Vaneri10.JPG|thumb|right|300px|Metsäliiton vaneritehdas]]

==== Tausta ====

Vuonna 1911 liikemiesryhmä vuokrasi Sairion kaupungin osasta tontin ja rakennutti sille lankarullatehtaan. Tontille valmistui kaksikerroksinen tiilinen teollisuusrakennus. Tehdas pysäytettiin kuitenkin jo kolmen vuoden toiminnan jälkeen ja yhtiö ajautui konkurssiin. Vuonna 1915 tiloissa aloitti vanutehdas, joka teki mm. huopatossuja venäläisten sotilaiden tarpeisiin. Vuonna 1924 Tulitikkutehdas Häme vuokrasi alueen Hämeenlinnan kaupungilta ja aloitti tulitikkujen, Häme-tikkujen, valmistuksen. Näitä tikkuja vietiin useisiin maihin. Sittemmin yhtiö fuusioitui kuuluisaan ruotsalaiseen tulitikkukonserniin. Tulitikkutehtaan konkurssin jälkeen vuonna 1926 tehtaan omistus siirtyi Mikko Kaloiselle.

==== Faneritehdas Häme Oy ====

Vanutehtaalta ja tulitikkutehtaalta vapautuviin tiloihin Sillanderin veljekset Harry, Harald ja Hilding perustivat vaneritehtaan vuonna 1930. Tuotanto muodostui kannattavaksi, joten vuosikymmenen lopulla suoritettiin laajennustöitä. Tehtiin uusi puruvarasto, kattilahuone ja tila generaattorille. Seuraava suurempi laajennus tehtiin 40-luvun lopulla. Tällöin rakennusta jatkettiin uudella sorvisalilla ja viimeiset puiset välipohjat korvattiin betoniholvilla. Samaan aikaan valmistui myös rapattu aumakattoinen konttorirakennus tehtaan itäpuolelle. Vaikka laajennukset olivat melko pieniä, niin tuotanto kohosi kuitenkin 4000 kuutiosta 7000 kuutioon. Myynti suuntautui pääasiassa muihin pohjoismaihin ja Länsi-Eurooppaan. Vain pieni osa tuotannosta jäi kotimaan markkinoille. Suurimman osan Sillanderin aikaisista laajennustöistä suoritti rakennusliike Kummila Oy.

==== Metsäliitto ====

Vuonna 1952 Faneritehdas Häme myytiin Metsäliitolle, joka aloitti välittömästi suuret laajennustyöt. Pohjoispäätyyn rakennettiin betoni- ja tiilirakenteinen 11 000 kuution halli. Tilaan asennettiin viisi viilusorvia. Pöllit tulivat sorville kuljetinta pitkin ja jätteet poistuivat toisella kuljettimella hakkuriin. Valmis viilu jatkoi 32 metriä pitkään kuivauskoneeseen. Uusien sorvien myötä tuotantokapasiteetti nousi 15 000 kuutioon. Työntekijöiden määrä kohosi kahteensataan. Metsäliiton tavoitteisiin kuului panostaminen kotimaan asiakkaisiin ja haavuvanerin tuotannon aloittaminen. Hallin osittaiseen kellariin sijoitettiin sosiaalitiloja ja autotalleja. Johtajaksi nimettiin Pär Erik Johansson, joka toimi tehtävässä vuoteen 1957, jolloin vuodesta 1952 toiminut tehtaan isännöitsijä Paavo Hillu yleni uudeksi johtajaksi. Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1969. 

==== Lastulevytehdas [[Image:Kuivuri.JPG|thumb|right|300px|Lastulevytehtaan kuivuri]] ====

Vuosina 1956-57 rakennettiin uusi 90 metriä pitkä 10 000 kuution betonirakenteinen halli. Rakennuksen keskivaiheilla oli korkeampi osa puristinlinjaa varten. Julkisivut muurattiin punatiilistä ja molemmille puolille sekä katonlappeiden väliseen pystyosaan tehtiin nauhamaiset ikkunat. Yläpohja valettiin toja-levyn päälle. Saksassa ja Sveitsissä valmistettu automaattinen koneisto vaati vain kahdeksan työntekijää vuoroa kohti. Prosessissa käytettiin Sveitsiläistä Tavapan menetelmää. Päätyyn asennettiin kaksi lastuamiskonetta, joista lastut kulkeutuivat kuivurien ja seulojen kautta keskiosan purnuihin. Niistä lastut valuivat liimmauskoneeseen ja edelleen puristinlinjalle. Noin 60% lastuista saatiin vaneritehtaan jätteistä. Pintakerroksen lastut tehtiin koivupurilaista. Sisäosissa käytettiin viilujätteistä ja pienpuusta murskattua karkeampaa lastua. Samana vuonna valmistui myös tehtaan yhteinen lautarakenteinen tuotevarasto. 60-luvun alussa tehtiin laajennus määrämittasahaamolle ja laboratoriolle. Samalla asennettiin kolmas lastuamiskone. Vuosittainen tuotanto oli aluksi noin 12 000 kuutiota, mutta 60-luvun aikana se kolminkertaistui. 

==== Laajennus ====

Suurin laajennus tehtiin vuosina 1961-63. Projekti alkoi vanhimman osan laajentamisella Vanajaveden suuntaan. Seuraavaksi laajennettiin vuonna 1952 valmistunutta hallia kolmeen eri suuntaan yhden pilarivälin mitalla. Tilaan asennettiin uusi kuivauskone ja purilaskuljetin ulkopuolelle. Viimeiseksi laajennettiin vanhinta osaa itään ja sen päälle rakennettiin kolmas kerros, jolloin vuonna 1911 valmistunut talo jäi kokonaan myöhempien laajennusten sisään. Uusiin tiloihin asennettiin kolme uutta automaattista sorvauslinjaa. Laajennuksen jälkeen tehtaassa oli yhteensä kuusi sorvauslinjaa ja neljä liimapuristinta, jolloin tuotanto kaksinkertaistui 29 000 kuutiometriin vaneria ja sälelevyä vuodessa. Tämänkin rakennusvaiheen julkisivut muurattiin perinteisesti tiilestä, mutta päädyissä ja räystäsrakenteissa käytettiin asbestisementtilevyä.

Laajennuksen yhteydessä valmistui uusi lämpökeskus, johon Rauhaniemi-Sipilä urakoi 80-metriä korkean tiilipiipun. Uusi kuumavesikattila tilattiin Rosenleviltä Porista. A.Ahlströmin vuonna 1957 valmistama kattila siirrettiin vanhasta pannuhuoneesta uuteen lämpökeskukseen. Matalampi tiilipiippu purettiin ja entiseen pannuhuoneeseen sijoitettiin uusi liimauspuristin.

Vanerivarastoksi tehtiin erillinen peltihalli ja rannan kuorimoon asennettiin toinen kuorimakone. Uuden hautoma-altaan seinät tehtiin teräsponteista. Varsinaisia tuotantotiloja tehtiin 15 000 kuutiota ja kaikkiaan uutta tilaa saatiin 43 000 kuutiota. Laajennustyön suoritti Metsäliiton oma rakennusosasto, joka oli suorittanut myös muut Metsäliiton aikaiset rakennusvaiheet. Uusien muuntajien ja kykinasemien asennustyöt sekä muut sähkötyöt suoritti Hankkija.

==== Uusia tuotteita ====

Aulangontie siirrettiin idemmäksi, jolloin tehdasalue laajeni ja vanhasta katualueesta muodostui porttikäytävä. Uusi pinnoitettu lastulevy ns. valkoilves kehitettiin vuonna 1968. Kolme vuotta myöhemmin Aulangontien varteen rakennettiin betonielementtirakenteinen pitkä halli, jonka kahdella linjalla maalattiin ja pinnoitettiin vaneria ja lastulevyä. Liimausosastolle tehtiin laajennus vaneritehtaan eteläpäätyyn vuonna 1975. Laajennuksen tieltä purettiin puisen varastohallin siipirakennus.

Lastulevyn kulutus romahti 70-luvun lopulla, joten tehdas kehitti uuden paloturvallisen sementtilastulevyn. Palo-ilveksen tuotanto alkoi vuonna 1980. Neuvostokauppojen myötä tuotanto nousi 13 474 kuutioon vuonna 1986. Tämä saavutettiin keskeytymättömällä kolmivuorotyöllä.

==== Tehtaan tapahtumia ====

Savupäästöistä aiheutui aika ajoin ongelmia tehtaan naapurustolle. Tämä ratkesi vuonna 1981, jolloin uusi puhdistin otettiin käyttöön. Tehtaan historiassa tapahtui kaksi vakavampaa onnettomuutta. Vuonna 1983 tuli tuhosi Vanajaveden rannalla sijainneen kuorimon ja hakkimon. Marraskuussa 1985 tehtaan hiomakone yllättäen räjähti.

Vuonna 1985 vietettiin Metsäliiton 50-vuotis juhlavuotta, joka näkyi myös Hämeenlinnassa yritysvierailuina. Vuosikymmenen lopulla nimi muuttui fuusion myötä Metsä-Serlaksi.

Tehtaan toiminta lopetettiin vuonna 1991, jolloin koneistot ja Aulangontien elementtihalli siirrettiin pois. Loput tehtaasta jätettiin tyhjilleen ja purkutyöt aloitettiin 1997. Kolme vuotta myöhemmin purettiin myös voimala ja piippu kaadettiin. Nykyisin tontilla on asuntoalue.

==== Lähteet ====

Zetterberg Seppo: Puusta Pitemmälle METSÄLIITTO 1934-1984<br>Metsäliiton viesti: 1/52, 4/56, 5/57, 1/62, 1/63 ja 6/63

[[Coordinates::61.011762, 24.460452| http://goo.gl/43DbP]]

[[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]