Hyrsynkulma - Muutoshistoria

Samuhuovinen (12. maaliskuuta 2023 kello 08.10)

2023-03-12T08:10:04Z

← Vanhempi versio		Versio 12. maaliskuuta 2023 kello 11.10
Rivi 55:		Rivi 55:

	[[Luokka:Ypäjä]]		[[Luokka:Ypäjä]]
	[[Luokka:Kylät ja asuinalueet]][[Category:Häme-Wiki]]		[[Luokka:Kylät ja asuinalueet]][[Category:Häme-Wiki]][[Category:Häme-Wiki]]

Samuhuovinen (12. maaliskuuta 2023 kello 08.10)

2023-03-12T08:10:03Z

← Vanhempi versio		Versio 12. maaliskuuta 2023 kello 11.10
Rivi 55:		Rivi 55:

	[[Luokka:Ypäjä]]		[[Luokka:Ypäjä]]
	[[Luokka:Kylät ja asuinalueet]]		[[Luokka:Kylät ja asuinalueet]][[Category:Häme-Wiki]]

Urjanhai: /* Tunnettuja hyrsynkulmalaisia */ Täydennetty elinaikatieto. Lähde kuolinilmoitus Forssan lehti 12.6.2016

2018-07-02T15:34:46Z

Tunnettuja hyrsynkulmalaisia: Täydennetty elinaikatieto. Lähde kuolinilmoitus Forssan lehti 12.6.2016

← Vanhempi versio		Versio 2. heinäkuuta 2018 kello 18.34
Rivi 44:		Rivi 44:

	==Tunnettuja hyrsynkulmalaisia==		==Tunnettuja hyrsynkulmalaisia==
	Tunnettuihin hyrsynkulmalaisiin kuuluu kansansoittaja ja säveltäjä [[Heikki Heikinaho]] (s. 1921). Hyrsynkulmalainen oli myös luontoharrastaja ja luonnontutkija [[Jorma Kantee]] (1941-1969), jolle [[Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys]] lahjoitti marsalkka Mannerheimin isoisälle Carl Mannerheimille kuuluneeen hyönteiskaapin.		Tunnettuihin hyrsynkulmalaisiin kuuluu kansansoittaja ja säveltäjä [[Heikki Heikinaho]] (1921-2016). Hyrsynkulmalainen oli myös luontoharrastaja ja luonnontutkija [[Jorma Kantee]] (1941-1969), jolle [[Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys]] lahjoitti marsalkka Mannerheimin isoisälle Carl Mannerheimille kuuluneeen hyönteiskaapin.

	==Lähteitä==		==Lähteitä==

Urjanhai: /* Somero */ kh + pikku lisäyksiä

2013-09-09T13:03:46Z

Somero: kh + pikku lisäyksiä

← Vanhempi versio		Versio 9. syyskuuta 2013 kello 16.03
Rivi 15:		Rivi 15:

	===Somero===		===Somero===
	Paitsi Ypäjällä, kartanoita oli myös Somerolla. Someron puolella Someron Pitkäjärven kylän Ypäjän Levän ja Palikkalan kylien maihin rajautuvat takamaat ovat suurelta osin kuuluneet Someron Pitkäjärvellä sijainneeseen ja siellä edelleenkin maanviljelystilana toimintaansa jatkavaan Långsjön kartanoon, jolla lähellä Ypäjän rajaa oli Isoniityn sivutila. Kylän maitten itäreunalla ulottuivat Ypäjän rajalle myös ~~kartanoon kuulumattomien~~ Someron Pitkäjärven kylän Kennin ja Jakalan talojen maat. Näiden maihin lomittuivat Pitkäjärven kanssa samaan jakokuntaan kuuluneen Someron Sillanpään kylän maat, jotka kuuluivat koko Sillanpään kylän käsittäneelle Åvikin Kartanolle~~, joka Långjön~~ kartanon tavoin sijaitsi Someron halki virtaavan Paimionjoen vesistön varressa mutta ulotti takamaansa aina Ypäjän rajoille. Lähellä Ypäjän rajaa Sillanpään kylässä Åvikin kartanon torppia olivat muun muassa Korri, joka alkujaan oli yksi Sillanpään kylän vanhoista kantataloista, ja Kirkkomäki, jonka nimen historiantutkija [[Timo Alanen]] on tulkinnut voivan viitata Perttulan ja Someron välillä tapahtuneisiin vanhoihin kirkkomatkoihin. ~~Näihin~~ idässä rajoittuvaan Someron Pyölin kylään ~~taas~~ oli kylän pohjoisosiin isossajaossa erotetulle liikamaalle perustettu Lehtimäen uudistalo, joka 1800-luvulla oli Someron nimismiehen virkatalona. 1900-luvulla Ypäjän kunta osti Lehtimäen talon maista Kuntala-nimisen metsätilan, joka toisen maailmansodan jälkeen palstoitettiin metsäpalstoiksi Somerolle asutetulle siirtoväelle. Myös Someron Lahden kylä, jonka maat niin ikään ulottuvat lähelle Ypäjän rajaa Pyölin kylän maiden eteläpuolella, oli kartanokylä, jonka mailla oli lähellä Ypäjän rajaa joitakin vanhoja torppia. Näitä olivat muun muassa Rekilä ja Mikkola lähellä jokioisten rajaa. Mikkolaa sanottiin myös Viron-~~Mikkolasksi~~, koska sen ensimmäisen asukkaan sanottiin tulleen Virosta. Tämän peruina Somerolta on ainoana paikkakuntana Suomessa tallennettu Virossa laajalle levinnyt sananlasku "Jaakko heittää santaa heinän juureen" (viroksi: "Jaakub viskab heinasisse liiva"). Lahden kartanon sivutila lähellää Ypäjän rajaa oli Kuri, joka 1930-luvulla erosi kartanosta omaksi tilakseen. Sen sijaan Someron läntisin Ypäjään rajoituva kylä, Viluksela, oli puhdas talonpoikaiskylä samaan tapaan kuin vanhastaan olivat olleet myös Ypäjän kylistä läntisimmät, Jokioisten kartanoon kuulumattomat ja historialliseen Satakunnnan maakuntaan luetut [[Ypäjänkylä\|Ypäjä]] ja [[Mannisten kylä\|Manninen]].		Paitsi Ypäjällä, kartanoita oli myös Somerolla. Someron puolella Someron Pitkäjärven kylän Ypäjän Levän ja Palikkalan kylien maihin rajautuvat takamaat ovat suurelta osin kuuluneet Someron Pitkäjärvellä sijainneeseen ja siellä edelleenkin maanviljelystilana toimintaansa jatkavaan Långsjön kartanoon, jolla lähellä Ypäjän rajaa oli Isoniityn sivutila. Kylän maitten itäreunalla ulottuivat Ypäjän rajalle myös Someron Pitkäjärven kylän Långsjön kartanoon kuulumattomien Kennin ja Jakalan talojen sekä valtionvirkatalo Similän maat. Näiden maihin lomittuivat Pitkäjärven kanssa samaan jakokuntaan kuuluneen Someron Sillanpään kylän maat, jotka kuuluivat koko Sillanpään kylän käsittäneelle Åvikin Kartanolle. Långsjön kartanon tavoin sekin sijaitsi Someron halki virtaavan Paimionjoen vesistön varressa mutta ulotti takamaansa aina Ypäjän rajoille. Lähellä Ypäjän rajaa Sillanpään kylässä Åvikin kartanon torppia olivat muun muassa Korri, joka alkujaan oli yksi Sillanpään kylän vanhoista kantataloista, ja Kirkkomäki, jonka nimen historiantutkija [[Timo Alanen]] on tulkinnut voivan viitata Perttulan ja Someron välillä tapahtuneisiin vanhoihin kirkkomatkoihin. Pitkäjärveen ja Sillanpääjän idässä rajoittuvaan Someron Pyölin kylään oli kylän pohjoisosiin isossajaossa erotetulle liikamaalle perustettu Lehtimäen uudistalo, joka 1800-luvulla oli Someron nimismiehen virkatalona. 1900-luvulla Ypäjän kunta osti Lehtimäen talon maista Ypäjän rajalta Kuntala-nimisen metsätilan, joka toisen maailmansodan jälkeen palstoitettiin metsäpalstoiksi Somerolle asutetulle siirtoväelle. Myös Someron Lahden kylä, jonka maat niin ikään ulottuvat lähelle Ypäjän rajaa Pyölin kylän maiden eteläpuolella, oli kartanokylä, jonka mailla oli lähellä Ypäjän rajaa joitakin vanhoja torppia. Näitä olivat muun muassa Rekilä ja Mikkola lähellä jokioisten rajaa. Mikkolaa sanottiin myös Viron-Mikkolaksi, koska sen ensimmäisen asukkaan sanottiin tulleen Virosta. Tämän peruina Somerolta on ainoana paikkakuntana Suomessa tallennettu Virossa laajalle levinnyt sananlasku "Jaakko heittää santaa heinän juureen" (viroksi: "Jaakub viskab heinasisse liiva"). Lahden kartanon sivutila lähellää Ypäjän rajaa oli Kuri, joka 1930-luvulla erosi kartanosta omaksi tilakseen. Sen sijaan Someron läntisin Ypäjään rajoituva kylä, Viluksela Ypäjän ja Kosken rajoilla, oli puhdas talonpoikaiskylä samaan tapaan kuin vanhastaan olivat olleet myös Ypäjän kylistä läntisimmät, Jokioisten kartanoon kuulumattomat ja historialliseen Satakunnnan maakuntaan luetut [[Ypäjänkylä\|Ypäjä]] ja [[Mannisten kylä\|Manninen]].

	==Uudempaa historiaa==		==Uudempaa historiaa==

Urjanhai: /* Ypäjä */ typo

2013-09-09T12:58:44Z

Ypäjä: typo

← Vanhempi versio		Versio 9. syyskuuta 2013 kello 15.58
Rivi 12:		Rivi 12:
	===Ypäjä===		===Ypäjä===
	[[Image:Kankareen1 i.jpg\|thumb\|right\|300px\|Hyrsynkulman vanhinta asutusta edustaa nykyään kylätalona toimiva [[Kankareen torppa]].]]		[[Image:Kankareen1 i.jpg\|thumb\|right\|300px\|Hyrsynkulman vanhinta asutusta edustaa nykyään kylätalona toimiva [[Kankareen torppa]].]]
	Nykyinen Hyrsynkulma kostuu pääosin Ypäjän Palikkalan ja Levän kylien takamaista. Näistä Palikkalan kylä on vanhastaan ollut osa [[Jokioisten kartano]]a, ja kylän maille perustettiin jo varhain kartanon alaisuuteen Vähänsuon sivutila, jonka vanha, maisemallisesti ja paikallishistoriallisesti merkittävä, punamullalla maalattu päärakennus Hyrsynkulmantien varressa Hyrsynkulmalta pari kilometriä pohjoiseen vielä nykyäänkin osoittaa vanhan sivukartanon sijaintia. Toinen sivutila Jokioisten kartanolla oli Ypäjän puolella Varsanojalla [[Loimijoki\|Loimijoen]] pohjoispuolella, missä Varsanojan kylän kaikki talot oli yhdistetty kartanon sivutilaksi. Palikkalan kylän vanhat talot Loimijoen etelärannalla sen sijaan olivat osaksi säästyneet kartanoon yhdistämiseltä, mutta osasta kylän maita oli muodostettu Vähänsuon sivukartano. Levän kylä taas yhdessä Loimijoen pohjoispuolisten [[Kartanonkylä]]n ja Perttulan kylien kanssa kuului [[Kartanonkylä\|Kartanonkylän kartano]]on, joka oli erotettu Jokioisten kartanosta joskus 1700-luvulla, mutta tuli taas 1900-luvulla uudestaan osaksi Jokioisten kartanoa, jonka omistajaksi lopulta tuli Suomen valtio. Kartanonkylän kartanossakin osa Levän ja Perttulan kylien taloista oli säilynyt itsenäisinä, mutta osa oli tullut liitetyksi kartanoon, samoin kuin Kartanonkylän kaikki talot, joista oli muodostettu Kartanonkylän kartanon pääkartano. Vielä 1700-luvulla nykyisen kartanonkylän alueella, Kartanonkylän kartanosta itään Loimijoen varrella olivat sijainneet myös pienet Vilon ja Somiskan kylät, jotka sitten hävisivät, kun niiden maat liitettiin kartanoon. Nykyään niiden alue luetaan osaksi Kartanonkylää. Levän kylän maille Saarikkoon oli jo 1800-luvulla perustettu Kartanonkylän kartanon Saarikon sivutila. Pienempiä sivutiloja on mainittu olleen myös Perttulan kylässä Kuusjoenkulmalla. Hyrsynkulmalla, joka oli pääosin Palikkalan kylän takamaata ja vanhaa suota ja niittyä, vanhinta asutusta ovat edustaneet kulmakunnalla vieläkin keskeisesesti sijaitsevat Hyrsy ja [[Kankareen torppa\|Kankare]], ja vanha asuinrakennus susiovineen on myös vähän sivummalla sijaitsevassa Majamäessä. 1800-luvulla kartano perusti takamaille runsaasti uusia torppia ja tällöin saivat ~~alunsa~~ muun muassa Seetula ja Vahaniitty. Vanhasta niittytaloudesta kertoo myös nimi Yötalo, jonka nimi alkuperäisessä muodosssan on ollut Yölato eli yöpymiseen käytetty lato.		Nykyinen Hyrsynkulma kostuu pääosin Ypäjän Palikkalan ja Levän kylien takamaista. Näistä Palikkalan kylä on vanhastaan ollut osa [[Jokioisten kartano]]a, ja kylän maille perustettiin jo varhain kartanon alaisuuteen Vähänsuon sivutila, jonka vanha, maisemallisesti ja paikallishistoriallisesti merkittävä, punamullalla maalattu päärakennus Hyrsynkulmantien varressa Hyrsynkulmalta pari kilometriä pohjoiseen vielä nykyäänkin osoittaa vanhan sivukartanon sijaintia. Toinen sivutila Jokioisten kartanolla oli Ypäjän puolella Varsanojalla [[Loimijoki\|Loimijoen]] pohjoispuolella, missä Varsanojan kylän kaikki talot oli yhdistetty kartanon sivutilaksi. Palikkalan kylän vanhat talot Loimijoen etelärannalla sen sijaan olivat osaksi säästyneet kartanoon yhdistämiseltä, mutta osasta kylän maita oli muodostettu Vähänsuon sivukartano. Levän kylä taas yhdessä Loimijoen pohjoispuolisten [[Kartanonkylä]]n ja Perttulan kylien kanssa kuului [[Kartanonkylä\|Kartanonkylän kartano]]on, joka oli erotettu Jokioisten kartanosta joskus 1700-luvulla, mutta tuli taas 1900-luvulla uudestaan osaksi Jokioisten kartanoa, jonka omistajaksi lopulta tuli Suomen valtio. Kartanonkylän kartanossakin osa Levän ja Perttulan kylien taloista oli säilynyt itsenäisinä, mutta osa oli tullut liitetyksi kartanoon, samoin kuin Kartanonkylän kaikki talot, joista oli muodostettu Kartanonkylän kartanon pääkartano. Vielä 1700-luvulla nykyisen kartanonkylän alueella, Kartanonkylän kartanosta itään Loimijoen varrella olivat sijainneet myös pienet Vilon ja Somiskan kylät, jotka sitten hävisivät, kun niiden maat liitettiin kartanoon. Nykyään niiden alue luetaan osaksi Kartanonkylää. Levän kylän maille Saarikkoon oli jo 1800-luvulla perustettu Kartanonkylän kartanon Saarikon sivutila. Pienempiä sivutiloja on mainittu olleen myös Perttulan kylässä Kuusjoenkulmalla. Hyrsynkulmalla, joka oli pääosin Palikkalan kylän takamaata ja vanhaa suota ja niittyä, vanhinta asutusta ovat edustaneet kulmakunnalla vieläkin keskeisesesti sijaitsevat Hyrsy ja [[Kankareen torppa\|Kankare]], ja vanha asuinrakennus susiovineen on myös vähän sivummalla sijaitsevassa Majamäessä. 1800-luvulla kartano perusti takamaille runsaasti uusia torppia ja tällöin saivat alkunsa muun muassa Seetula ja Vahaniitty. Vanhasta niittytaloudesta kertoo myös nimi Yötalo, jonka nimi alkuperäisessä muodosssan on ollut Yölato eli yöpymiseen käytetty lato.

	===Somero===		===Somero===

Urjanhai: /* Luonto */ hups, paha virhe

2013-09-09T12:56:27Z

Luonto: hups, paha virhe

← Vanhempi versio		Versio 9. syyskuuta 2013 kello 15.56
Rivi 4:		Rivi 4:
	Hyrsynkulma, kuten suuri osa Ypäjästä kuuluu Lounais-Suomessa Salosta ja Marttilasta Somerolle ja Loimaalle ja sieltä edelleen Huittisten ja Kokemäen suuntaan ulottuvaan laajaan savitasankoon, joka etenkin Loimaan seudulla on niin leimallinen, että seutua toisinaan sanotaan "Saviseuduksi". Maisema on täällä pääosin tasaista savikkoa, jota lähinnä kalliosydämiset moreenimäet paikoin rikkovat. Siellä täällä kulkee katkonaisia harjujaksoja ja muinaisiin vedenviipymäpaikkoihin savikoilla etenkin vedenjakajien ja harjujen liepeillä on siellä täällä muodostunut eloperäisen aineksen kertymisen tuloksena soita. Joet noudattelevat saven alla olevien kallioperän murrosten kulkua ja suurimmissa jokilaaksoissa, kuten Ypäjän halki virtaavan Loimijoen varsilla, pinanmuodostus saattaa olla hiukan vaihtelevampaa. Savitasangon vedenjakaja-alueet, joihin Hyrsynkulmakin kuuluu, sen sijaan ovat tasaisia.		Hyrsynkulma, kuten suuri osa Ypäjästä kuuluu Lounais-Suomessa Salosta ja Marttilasta Somerolle ja Loimaalle ja sieltä edelleen Huittisten ja Kokemäen suuntaan ulottuvaan laajaan savitasankoon, joka etenkin Loimaan seudulla on niin leimallinen, että seutua toisinaan sanotaan "Saviseuduksi". Maisema on täällä pääosin tasaista savikkoa, jota lähinnä kalliosydämiset moreenimäet paikoin rikkovat. Siellä täällä kulkee katkonaisia harjujaksoja ja muinaisiin vedenviipymäpaikkoihin savikoilla etenkin vedenjakajien ja harjujen liepeillä on siellä täällä muodostunut eloperäisen aineksen kertymisen tuloksena soita. Joet noudattelevat saven alla olevien kallioperän murrosten kulkua ja suurimmissa jokilaaksoissa, kuten Ypäjän halki virtaavan Loimijoen varsilla, pinanmuodostus saattaa olla hiukan vaihtelevampaa. Savitasangon vedenjakaja-alueet, joihin Hyrsynkulmakin kuuluu, sen sijaan ovat tasaisia.

	Hyrsynkulmalta vedet virtaavat pääosin Kokemäenjoen vesistöön kuuluvaan Loimijokeen sen eteläisen sivujoen Kuusjoen kautta, joka saa alkunsa nykyään isoiksi valtaojiksi kaivetuista useista latvahaaroista Palikkalan kylässä Hyrsynkulman alueella ja virtaa sieltä Ypäjän Perttulan kylään kuuluvan Kuusjoenkulman ja Ypäjän Mannisten kylän takamaiden kautta laskien viimein Loimijokeen. Alueen merkittävin suo on Vähäsuo lähellä Someron rajaa. Sen keskiosissa on vielä nähtävissä merkkejä suokasvillisuudesta. Lounaassa Ypäjän ja Someron rajaa seurailee katkonainen harjujakso, jonka korkein kohta on Someron ja Ypäjän rajalla sijaitseva Munitunmäki. Se on vanha ~~maakuntien ja~~ pitäjien rajapaikka. Lännempänä Ypäjän ja Someron rajalla Kuusjoenkulmalla sama harjujakso laajenee Piilikankaalla deltamuodostumaksi, jossa sorakuoppaan kaivetun pohjavesilammen rannalla on kokoontumispaikkana toimiva [[Tuottajain tupa]]. Täällä Ypäjän alueelle ulottuvat myös pieniltä osiltaan Natura 2000 -suojeluohjelmaan otetut Huhmassuo ja Eksyssuo. Suohon työntyvässä harjunienmekkeessä on siellä Pirttiniemennokan nykyään neljän, aiemmin viiden kunnan rajapaikka.		Hyrsynkulmalta vedet virtaavat pääosin Kokemäenjoen vesistöön kuuluvaan Loimijokeen sen eteläisen sivujoen Kuusjoen kautta, joka saa alkunsa nykyään isoiksi valtaojiksi kaivetuista useista latvahaaroista Palikkalan kylässä Hyrsynkulman alueella ja virtaa sieltä Ypäjän Perttulan kylään kuuluvan Kuusjoenkulman ja Ypäjän Mannisten kylän takamaiden kautta laskien viimein Loimijokeen. Alueen merkittävin suo on Vähäsuo lähellä Someron rajaa. Sen keskiosissa on vielä nähtävissä merkkejä suokasvillisuudesta. Lounaassa Ypäjän ja Someron rajaa seurailee katkonainen harjujakso, jonka korkein kohta on Someron ja Ypäjän rajalla sijaitseva Munitunmäki. Se on vanha pitäjien rajapaikka ja nykyisin myös maakuntien rajana. Lännempänä Ypäjän ja Someron rajalla Kuusjoenkulmalla sama harjujakso laajenee Piilikankaalla deltamuodostumaksi, jossa sorakuoppaan kaivetun pohjavesilammen rannalla on kokoontumispaikkana toimiva [[Tuottajain tupa]]. Täällä Ypäjän alueelle ulottuvat myös pieniltä osiltaan Natura 2000 -suojeluohjelmaan otetut Huhmassuo ja Eksyssuo. Suohon työntyvässä harjunienmekkeessä on siellä Pirttiniemennokan nykyään neljän, aiemmin viiden kunnan rajapaikka.

	Kartanoajan maankäytön jälkiä edustavat Hyrsynkulman luonnossa esimerkiksi Kärppäsaaren läheltä löydettävissä olevat vanhat hiilimiilut, sekä lukuisat, joskus jo umpeen sammaloituneet savikuopat, ja hiilimiiluja on metsissä ollut samoin myös Someron puolella.		Kartanoajan maankäytön jälkiä edustavat Hyrsynkulman luonnossa esimerkiksi Kärppäsaaren läheltä löydettävissä olevat vanhat hiilimiilut, sekä lukuisat, joskus jo umpeen sammaloituneet savikuopat, ja hiilimiiluja on metsissä ollut samoin myös Someron puolella.

Urjanhai: /* Lähteitä */ fix

2013-04-02T19:00:59Z

Lähteitä: fix

← Vanhempi versio		Versio 2. huhtikuuta 2013 kello 22.00
Rivi 47:		Rivi 47:

	==Lähteitä==		==Lähteitä==
	* Anttila, Olavi: Kartanosta kunnaksi. Jokioisten historia~~, s. 49, 51-53, 186-187~~. Jokioinen: Jokioisten kunta~~, 1991~~.		* Anttila, Olavi (1991): ''Kartanosta kunnaksi. Jokioisten historia.'' Jokioinen: Jokioisten kunta.
	* Helle, Hemmi (1950): E. Y. Pehkonen jokiläänin uudistajana. ''Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja'' XIX, s. 127-157. Forssa: Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys.		* Helle, Hemmi (1950): E. Y. Pehkonen jokiläänin uudistajana. ''Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja'' XIX, s. 127-157. Forssa: Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys.
	* Huuhtanen, Taina (1978): Ypäjän historia. Ypäjä: Ypäjän kunta ja Ypäjän seurakunta. ISBN 951-99167-9-2.		* Huuhtanen, Taina (1978): Ypäjän historia. Ypäjä: Ypäjän kunta ja Ypäjän seurakunta. ISBN 951-99167-9-2.

Urjanhai: /* Lähteitä */ lähteeksi Jokioisten historia (sisältää erityisesti Jokioisten kartanoon liittyvää asiaa)

2013-04-02T19:00:20Z

Lähteitä: lähteeksi Jokioisten historia (sisältää erityisesti Jokioisten kartanoon liittyvää asiaa)

← Vanhempi versio		Versio 2. huhtikuuta 2013 kello 22.00
Rivi 47:		Rivi 47:

	==Lähteitä==		==Lähteitä==
			* Anttila, Olavi: Kartanosta kunnaksi. Jokioisten historia, s. 49, 51-53, 186-187. Jokioinen: Jokioisten kunta, 1991.
	* Helle, Hemmi (1950): E. Y. Pehkonen jokiläänin uudistajana. ''Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja'' XIX, s. 127-157. Forssa: Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys.		* Helle, Hemmi (1950): E. Y. Pehkonen jokiläänin uudistajana. ''Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja'' XIX, s. 127-157. Forssa: Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys.
	* Huuhtanen, Taina (1978): Ypäjän historia. Ypäjä: Ypäjän kunta ja Ypäjän seurakunta. ISBN 951-99167-9-2.		* Huuhtanen, Taina (1978): Ypäjän historia. Ypäjä: Ypäjän kunta ja Ypäjän seurakunta. ISBN 951-99167-9-2.

Urjanhai: /* Luonto */ typo

2013-04-02T18:54:53Z

Luonto: typo

← Vanhempi versio		Versio 2. huhtikuuta 2013 kello 21.54
Rivi 2:		Rivi 2:

	==Luonto==		==Luonto==
	Hyrsynkulma, kuten suuri osa Ypäjästä kuuluu Lounais-Suomessa Salosta ja Marttilasta Somerolle ja Loimaalle ja sieltä edelleen Huittisten ja Kokemäen suuntaan ulottuvaan laajaan savitasankoon, joka etenkin Loimaan seudulla on niin leimallinen, että seutua toisinaan sanotaan "Saviseuduksi". Maisema on täällä pääosin tasaista savikkoa, jota lähinnä kalliosydämiset moreenimäet paikoin rikkovat. Siellä täällä kulkee katkonaisia harjujaksoja ja muinaisiin vedenviipymäpaikkoihin savikoilla etenkin vedenjakajien ja harjujen liepeillä on siellä täällä muodostunut eloperäisen aineksen kertymisen tuloksena soita. Joet noudattelevat saven alla olevien kallioperän murrosten kulkua ja suurimmissa jokilaaksoissa, kuten Ypäjän halki virtaavan Loimijoen varsilla, pinanmuodostus saattaa olla hiukan vaihtelevampaa. Savitasangon vedenjakaja-alueet, joihin ~~Hyrsynkulmaskin~~ kuuluu, sen sijaan ovat tasaisia.		Hyrsynkulma, kuten suuri osa Ypäjästä kuuluu Lounais-Suomessa Salosta ja Marttilasta Somerolle ja Loimaalle ja sieltä edelleen Huittisten ja Kokemäen suuntaan ulottuvaan laajaan savitasankoon, joka etenkin Loimaan seudulla on niin leimallinen, että seutua toisinaan sanotaan "Saviseuduksi". Maisema on täällä pääosin tasaista savikkoa, jota lähinnä kalliosydämiset moreenimäet paikoin rikkovat. Siellä täällä kulkee katkonaisia harjujaksoja ja muinaisiin vedenviipymäpaikkoihin savikoilla etenkin vedenjakajien ja harjujen liepeillä on siellä täällä muodostunut eloperäisen aineksen kertymisen tuloksena soita. Joet noudattelevat saven alla olevien kallioperän murrosten kulkua ja suurimmissa jokilaaksoissa, kuten Ypäjän halki virtaavan Loimijoen varsilla, pinanmuodostus saattaa olla hiukan vaihtelevampaa. Savitasangon vedenjakaja-alueet, joihin Hyrsynkulmakin kuuluu, sen sijaan ovat tasaisia.

	Hyrsynkulmalta vedet virtaavat pääosin Kokemäenjoen vesistöön kuuluvaan Loimijokeen sen eteläisen sivujoen Kuusjoen kautta, joka saa alkunsa nykyään isoiksi valtaojiksi kaivetuista useista latvahaaroista Palikkalan kylässä Hyrsynkulman alueella ja virtaa sieltä Ypäjän Perttulan kylään kuuluvan Kuusjoenkulman ja Ypäjän Mannisten kylän takamaiden kautta laskien viimein Loimijokeen. Alueen merkittävin suo on Vähäsuo lähellä Someron rajaa. Sen keskiosissa on vielä nähtävissä merkkejä suokasvillisuudesta. Lounaassa Ypäjän ja Someron rajaa seurailee katkonainen harjujakso, jonka korkein kohta on Someron ja Ypäjän rajalla sijaitseva Munitunmäki. Se on vanha maakuntien ja pitäjien rajapaikka. Lännempänä Ypäjän ja Someron rajalla Kuusjoenkulmalla sama harjujakso laajenee Piilikankaalla deltamuodostumaksi, jossa sorakuoppaan kaivetun pohjavesilammen rannalla on kokoontumispaikkana toimiva [[Tuottajain tupa]]. Täällä Ypäjän alueelle ulottuvat myös pieniltä osiltaan Natura 2000 -suojeluohjelmaan otetut Huhmassuo ja Eksyssuo. Suohon työntyvässä harjunienmekkeessä on siellä Pirttiniemennokan nykyään neljän, aiemmin viiden kunnan rajapaikka.		Hyrsynkulmalta vedet virtaavat pääosin Kokemäenjoen vesistöön kuuluvaan Loimijokeen sen eteläisen sivujoen Kuusjoen kautta, joka saa alkunsa nykyään isoiksi valtaojiksi kaivetuista useista latvahaaroista Palikkalan kylässä Hyrsynkulman alueella ja virtaa sieltä Ypäjän Perttulan kylään kuuluvan Kuusjoenkulman ja Ypäjän Mannisten kylän takamaiden kautta laskien viimein Loimijokeen. Alueen merkittävin suo on Vähäsuo lähellä Someron rajaa. Sen keskiosissa on vielä nähtävissä merkkejä suokasvillisuudesta. Lounaassa Ypäjän ja Someron rajaa seurailee katkonainen harjujakso, jonka korkein kohta on Someron ja Ypäjän rajalla sijaitseva Munitunmäki. Se on vanha maakuntien ja pitäjien rajapaikka. Lännempänä Ypäjän ja Someron rajalla Kuusjoenkulmalla sama harjujakso laajenee Piilikankaalla deltamuodostumaksi, jossa sorakuoppaan kaivetun pohjavesilammen rannalla on kokoontumispaikkana toimiva [[Tuottajain tupa]]. Täällä Ypäjän alueelle ulottuvat myös pieniltä osiltaan Natura 2000 -suojeluohjelmaan otetut Huhmassuo ja Eksyssuo. Suohon työntyvässä harjunienmekkeessä on siellä Pirttiniemennokan nykyään neljän, aiemmin viiden kunnan rajapaikka.

Urjanhai: /* Luonto */ kh, muot.

2013-04-02T18:53:56Z

Luonto: kh, muot.

← Vanhempi versio		Versio 2. huhtikuuta 2013 kello 21.53
Rivi 2:		Rivi 2:

	==Luonto==		==Luonto==
	Hyrsynkulma, kuten suuri osa Ypäjästä kuuluu Lounais-Suomessa Salosta ja Marttilasta Somerolle ja Loimaalle ja sieltä edelleen Huittisten ja Kokemäen suuntaan ulottuvaan laajaan savitasankoon, joka etenkin Loimaan ~~seudulle~~ on niin leimallinen, että ~~siitä~~ toisinaan ~~käytetään rinnakkaisnimeä~~ "~~Saviseutu~~". Maisema on täällä pääosin tasaista savikkoa, jota lähinnä kalliosydämiset moreenimäet paikoin rikkovat~~, ja siellä~~ täällä kulkee katkonaisia harjujaksoja ~~tai~~ vedenviipymäpaikkoihin ~~savikoille~~ etenkin vedenjakajien ja harjujen ~~liepeille~~ on ~~jääkautta seuranneina vuosituhansina maan paljastuttua veden alta~~ muodostunut eloperäisen aineksen kertymisen tuloksena soita. Joet noudattelevat saven alla olevien kallioperän murrosten kulkua ja suurimmissa jokilaaksoissa, kuten Ypäjän halki virtaavan Loimijoen varsilla, pinanmuodostus saattaa olla hiukan vaihtelevampaa. Savitasangon vedenjakaja-alueet, joihin Hyrsynkulmaskin kuuluu, sen sijaan ovat tasaisia.		Hyrsynkulma, kuten suuri osa Ypäjästä kuuluu Lounais-Suomessa Salosta ja Marttilasta Somerolle ja Loimaalle ja sieltä edelleen Huittisten ja Kokemäen suuntaan ulottuvaan laajaan savitasankoon, joka etenkin Loimaan seudulla on niin leimallinen, että seutua toisinaan sanotaan "Saviseuduksi". Maisema on täällä pääosin tasaista savikkoa, jota lähinnä kalliosydämiset moreenimäet paikoin rikkovat. Siellä täällä kulkee katkonaisia harjujaksoja ja muinaisiin vedenviipymäpaikkoihin savikoilla etenkin vedenjakajien ja harjujen liepeillä on siellä täällä muodostunut eloperäisen aineksen kertymisen tuloksena soita. Joet noudattelevat saven alla olevien kallioperän murrosten kulkua ja suurimmissa jokilaaksoissa, kuten Ypäjän halki virtaavan Loimijoen varsilla, pinanmuodostus saattaa olla hiukan vaihtelevampaa. Savitasangon vedenjakaja-alueet, joihin Hyrsynkulmaskin kuuluu, sen sijaan ovat tasaisia.

	Hyrsynkulmalta vedet virtaavat pääosin Kokemäenjoen vesistöön kuuluvaan Loimijokeen sen eteläisen sivujoen Kuusjoen kautta, joka saa alkunsa nykyään isoiksi valtaojiksi kaivetuista useista latvahaaroista Palikkalan kylässä Hyrsynkulman alueella ja virtaa sieltä Ypäjän Perttulan kylään kuuluvan Kuusjoenkulman ja Ypäjän Mannisten kylän takamaiden kautta laskien viimein Loimijokeen. Alueen merkittävin suo on Vähäsuo lähellä Someron rajaa. Sen keskiosissa on vielä nähtävissä merkkejä suokasvillisuudesta. Lounaassa Ypäjän ja Someron rajaa seurailee katkonainen harjujakso, jonka korkein kohta on Someron ja Ypäjän rajalla sijaitseva Munitunmäki. Se on vanha maakuntien ja pitäjien rajapaikka. Lännempänä Ypäjän ja Someron rajalla Kuusjoenkulmalla sama harjujakso laajenee Piilikankaalla deltamuodostumaksi, jossa sorakuoppaan kaivetun pohjavesilammen rannalla on kokoontumispaikkana toimiva [[Tuottajain tupa]]. Täällä Ypäjän alueelle ulottuvat myös pieniltä osiltaan Natura 2000 -suojeluohjelmaan otetut Huhmassuo ja Eksyssuo. Suohon työntyvässä harjunienmekkeessä on siellä Pirttiniemennokan nykyään neljän, aiemmin viiden kunnan rajapaikka.		Hyrsynkulmalta vedet virtaavat pääosin Kokemäenjoen vesistöön kuuluvaan Loimijokeen sen eteläisen sivujoen Kuusjoen kautta, joka saa alkunsa nykyään isoiksi valtaojiksi kaivetuista useista latvahaaroista Palikkalan kylässä Hyrsynkulman alueella ja virtaa sieltä Ypäjän Perttulan kylään kuuluvan Kuusjoenkulman ja Ypäjän Mannisten kylän takamaiden kautta laskien viimein Loimijokeen. Alueen merkittävin suo on Vähäsuo lähellä Someron rajaa. Sen keskiosissa on vielä nähtävissä merkkejä suokasvillisuudesta. Lounaassa Ypäjän ja Someron rajaa seurailee katkonainen harjujakso, jonka korkein kohta on Someron ja Ypäjän rajalla sijaitseva Munitunmäki. Se on vanha maakuntien ja pitäjien rajapaikka. Lännempänä Ypäjän ja Someron rajalla Kuusjoenkulmalla sama harjujakso laajenee Piilikankaalla deltamuodostumaksi, jossa sorakuoppaan kaivetun pohjavesilammen rannalla on kokoontumispaikkana toimiva [[Tuottajain tupa]]. Täällä Ypäjän alueelle ulottuvat myös pieniltä osiltaan Natura 2000 -suojeluohjelmaan otetut Huhmassuo ja Eksyssuo. Suohon työntyvässä harjunienmekkeessä on siellä Pirttiniemennokan nykyään neljän, aiemmin viiden kunnan rajapaikka.