Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Varimakkee

2022-11-17T14:15:25Z

Solarius: Aloitettu sivu forssalaisesta perinnejuomasta

Varimakkee (joskus myös [https://www.forssanmuseo.fi/client/forssanmuseo/userfiles/vuosikirja-1930.pdf varimakee]) on vanha forssalainen torijuoma, joka koostuu siirapin päälle kaadetusta kuumasta vedestä. Forssan kaupungintalon [https://www.loiku.fi/palvelut/ateriapalvelut/henkilostoravintolat/ henkilöstöravintola] on saanut nimensä kyseisestä juomasta.

== Lähteitä ==

Forssan museo: Forssan museon blogi. 2012. ([http://vorssammuseo.blogspot.com/2012/06/hunajaa-vai-tervaa-ainakin.html])

LOUNAIS-HÄMEEN KOTISEUTU- JA MUSEOYHDISTYS: Vuosikirja VI. 1930. s. 141 ([https://www.forssanmuseo.fi/client/forssanmuseo/userfiles/vuosikirja-1930.pdf])

Kustaa Vivolin

2022-05-02T14:08:04Z

Solarius: Lisätty kuolinpäivä (löydetty MyHeritagesta useammastakin tietueesta, ei tietoa alkuperäisestä lähteestä, pitäisi varmistaa kirkonkirjoista?)

Kaasumies Kustaa Simonpoika Vivolin (8. huhtikuuta 1830 - 20. lokakuuta 1896) oli tunnettu [[Kehräämö|Kehräämön]] työyhteisössään äärimäisestä skeptisyydestään: hän ei uskonut mm. hehkulamppuun herrojen metkuna, eikä Maan kiertävän Aurinkoa, sillä hänen mukaansa tällöin kaasuhuoneen oven pitäisi aika-ajoin osoittaa myös herroihin ("komessorootiin") päin, eikä aina työväkeen (Talsoilaan). Hänen suhtautumisensa hehkulamppuun on dokumentoitu muutamassa lähteessä, ehkä parhaiten Esko Aaltosen teoksessa "Entisajan Forssaa ja sen väkeä I":

<blockquote>
Eräänä päivänä 1888 pykmestari Hällström sanoi vanhoille kaasimiehille Vivolinille ja Lönnrotille, että he jo joutavat mennä pannuineen. Ohhoh! Miehet olivat vuosikymmeniä olleet vartiopaikallaan ja pitivät laitoksiaan niin tärkeinä, ettei koko tehdas tulisi toimeen ilman niitä ja heitä. Eivätkä he millään uskoneet, kun Hällström selitteli, että nyt otetaan käyttöön sähkövalo, joka oli semmoista ja semmoista. Vivolin tokaisi vastaan nuo muistettavat ja monta kertaa toistetut sanat: “Se on valhe, että tyhjä palaa!” Mutta aika kului elokuuhun, niin jopa ihmiset kävivät ihmettelemään, kun Forssan puolella ensi kerran sähkövalot hohtivat. – “No, Vivolin”, kysyi Hällström, “palaakos tyhjä?” ja pani samalla Vivolinin tarttumaan sähkökoneeseen siten, että tämä sai täräyksen. “Jokos nyt uskot?” – “Ei niistä herrain metkuista tiedä”, vastasi vanha loukkaantunut kaasimies. “Ei se kuumota eikä lämmitä, mutta kyllä vaan valaisee.”
</blockquote>

== Lähteitä ==

Aaltonen, Esko: Entisajan Forssaa ja sen väkeä I. Forssa 1984. s. 220-221 ([http://urn.fi/URN:NBN:fi:bib:me:I00129551400])

Huttunen; Heikkilä; Suominen: Rimppa soi! : opas Forssan kehräämöalueelle. Forssa 2012. s. 41 ([http://urn.fi/URN:NBN:fi:bib:me:I00600369500])

Gustaf Simonsson Wivolin. MyHeritage. ([https://www.myheritage.fi/research/collection-1/myheritage-sukupuut?itemId=359643811-1-531454&action=showRecord])

Gustaf Simonsson Wivolin. Geni. ([https://www.geni.com/people/Gustaf-Wivolin/6000000062293671077])

Kustaa Vivolin

2022-04-20T17:37:28Z

Solarius: Lähdelinkkejä parannettu sekä lisätty toinen lähde joka viittaa alkuperäiseen Aaltosen teokseen (varmistamisen helpottamiseksi)

Kaasumies Kustaa Simonpoika Vivolin (8. huhtikuuta 1830 - n. 1900) oli tunnettu [[Kehräämö|Kehräämön]] työyhteisössään äärimäisestä skeptisyydestään: hän ei uskonut mm. hehkulamppuun herrojen metkuna, eikä Maan kiertävän Aurinkoa, sillä hänen mukaansa tällöin kaasuhuoneen oven pitäisi aika-ajoin osoittaa myös herroihin ("komessorootiin") päin, eikä aina työväkeen (Talsoilaan). Hänen suhtautumisensa hehkulamppuun on dokumentoitu muutamassa lähteessä, ehkä parhaiten Esko Aaltosen teoksessa "Entisajan Forssaa ja sen väkeä I":

<blockquote>
Eräänä päivänä 1888 pykmestari Hällström sanoi vanhoille kaasimiehille Vivolinille ja Lönnrotille, että he jo joutavat mennä pannuineen. Ohhoh! Miehet olivat vuosikymmeniä olleet vartiopaikallaan ja pitivät laitoksiaan niin tärkeinä, ettei koko tehdas tulisi toimeen ilman niitä ja heitä. Eivätkä he millään uskoneet, kun Hällström selitteli, että nyt otetaan käyttöön sähkövalo, joka oli semmoista ja semmoista. Vivolin tokaisi vastaan nuo muistettavat ja monta kertaa toistetut sanat: “Se on valhe, että tyhjä palaa!” Mutta aika kului elokuuhun, niin jopa ihmiset kävivät ihmettelemään, kun Forssan puolella ensi kerran sähkövalot hohtivat. – “No, Vivolin”, kysyi Hällström, “palaakos tyhjä?” ja pani samalla Vivolinin tarttumaan sähkökoneeseen siten, että tämä sai täräyksen. “Jokos nyt uskot?” – “Ei niistä herrain metkuista tiedä”, vastasi vanha loukkaantunut kaasimies. “Ei se kuumota eikä lämmitä, mutta kyllä vaan valaisee.”
</blockquote>

== Lähteitä ==

Aaltonen, Esko: Entisajan Forssaa ja sen väkeä I. Forssa 1984. s. 220-221 ([http://urn.fi/URN:NBN:fi:bib:me:I00129551400])

Huttunen; Heikkilä; Suominen: Rimppa soi! : opas Forssan kehräämöalueelle. Forssa 2012. s. 41 ([http://urn.fi/URN:NBN:fi:bib:me:I00600369500])

Gustaf Simonsson Wivolin. Geni. ([https://www.geni.com/people/Gustaf-Wivolin/6000000062293671077])

Kustaa Vivolin

2022-04-18T18:28:46Z

Solarius: Aloitettu uusi sivu

Kaasumies Kustaa Simonpoika Vivolin (8. huhtikuuta 1830 - n. 1900) oli tunnettu [[Kehräämö|Kehräämön]] työyhteisössään äärimäisestä skeptisyydestään: hän ei uskonut mm. hehkulamppuun herrojen metkuna, eikä Maan kiertävän Aurinkoa, sillä hänen mukaansa tällöin kaasuhuoneen oven pitäisi aika-ajoin osoittaa myös herroihin ("komessorootiin") päin, eikä aina työväkeen (Talsoilaan). Hänen suhtautumisensa hehkulamppuun on dokumentoitu muutamassa lähteessä, ehkä parhaiten Esko Aaltosen teoksessa "Entisajan Forssaa ja sen väkeä I":

<blockquote>
Eräänä päivänä 1888 pykmestari Hällström sanoi vanhoille kaasimiehille Vivolinille ja Lönnrotille, että he jo joutavat mennä pannuineen. Ohhoh! Miehet olivat vuosikymmeniä olleet vartiopaikallaan ja pitivät laitoksiaan niin tärkeinä, ettei koko tehdas tulisi toimeen ilman niitä ja heitä. Eivätkä he millään uskoneet, kun Hällström selitteli, että nyt otetaan käyttöön sähkövalo, joka oli semmoista ja semmoista. Vivolin tokaisi vastaan nuo muistettavat ja monta kertaa toistetut sanat: “Se on valhe, että tyhjä palaa!” Mutta aika kului elokuuhun, niin jopa ihmiset kävivät ihmettelemään, kun Forssan puolella ensi kerran sähkövalot hohtivat. – “No, Vivolin”, kysyi Hällström, “palaakos tyhjä?” ja pani samalla Vivolinin tarttumaan sähkökoneeseen siten, että tämä sai täräyksen. “Jokos nyt uskot?” – “Ei niistä herrain metkuista tiedä”, vastasi vanha loukkaantunut kaasimies. “Ei se kuumota eikä lämmitä, mutta kyllä vaan valaisee.”
</blockquote>

== Lähteitä ==

Aaltonen, Esko: Entisajan Forssaa ja sen väkeä I. Forssa 1984. s. 220-221 ([https://isbnsearch.org/isbn/9789519514567])

Gustaf Simonsson Wivolin. Geni. ([https://www.geni.com/people/Gustaf-Wivolin/6000000062293671077])