Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T09:42:05Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä ja yhteisestä toiminnasta muiden kirjaihmisten kanssa, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja" (1). Mukana oli 10 kirjoittajaa. Keväällä 1979 toimeenpantiin satukilpailu, johon toivottiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja vielä saman vuoden marraskuussa ilmestyi Hämeenlinna-seuran julkaisuna "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja" (2).

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa" (3). Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" (4). Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Valintaraadissa olivat mukana kirjailijat Riitta ja Olli Jalonen, Tuomas Kyrö, Anne Hänninen ja Johannes Ojansuu. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston Kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä" (5). Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstä ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen suuren salin avoin tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kanssa kellarin ravintolatiloissa kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneen suuressa salissa Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho sekä kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala. Tekstejä esittivät Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Vana-66 täytti 50 vuotta vuonna 2016 ja juhlaa vietettiin Nooran viinibaarissa, missä Eräs-teatterin näyttelijät esittivät vanalaisten tekstejä. Juhlajulkaisuna ilmestyi "Juuret. Hämäläinen antologia" (6), missä 11 kirjailijaa kertoi Hämeestä ja hämäläisistä proosan, lyriikan, faktan ja fiktion keinoin. Juhlajulkaisun toimittajana ja koko juhlavuoden primus motorina toimi yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Haanpää.

Kuten monessa muussakin yhdistyksessä, aktiiviset tekijät alkavat olla vähissä. Kirjoittaminen harrastuksena kuitenkin elää ehkä vahvempana kuin koskaan, joten Vana-66 on pärjännyt mukavasti jopa monia taidealoja verottaneen koronaepidemian jäljiltä. Keskiössä ei enää ole tapahtumien tuottaminen vaan tekstin: kurssit, ohjaus, vertaispalaute ja kannustavat verkostot. "Se ei ehkä ollut hyvä idea, mutta siitä saa hyvän tarinan." Tervetuloa mukaan!

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009-2015), Päivi Haanpää (2015-2016), Pia Kaulio (2017-).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen (2017-).

== Julkaisut ==

(1) Sanan vanaa: novelleja (1977). Tekstit: Liisa Halonen, Veikko Isomäki, Olli Jalonen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri, Pekka Verno, Pekka Lampinen ja Kaarina Sakala. Kansi: Veikko Isomäki. 107 s.

(2) Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja (1979). Julkaistu yhdessä Hämeenlinna-seuran kanssa. Toimittaja Pekka Lampinen. Tekstit: Heikki Eklöf, Aulikki Hakulinen, Raija Korhonen, Matti Kuusela, Pekka Lampinen, Eeva Lindholm, Pertti Lundahl, Tuula Lundahl, Martti Salmivaara, Juho Tenhiälä ja Kaija Topinoja. Kuvitus: Heikki Eklöf, Raija Korhonen ja Eeva Lindholm. Kansi: Eeva Lindholm. 92 s. ISBN 951-99234-7-0 (nid.).

(3) Ihminen ajassa (1983). Toimittajat: Aulikki Hakulinen, Lauri Uusi-Hakimo ja Martti Qvist. Teksti: Jyrki Maunula, Olli Jalonen, Sinikka Nousiainen, Aulikki Hakulinen, Rakel Jylhä, Eino Haukka, Tuomas Kurki, Pertti Jaanu, Pauli Laukkanen, Veikko Peikkola, Kaija Topinoja, Riitta Hakulinen, Markku Kuusinen, Martti Salmivaara, Veera Jussila, Siiri Hyytiä, Arto Pohjolainen, Pekka Lampinen, Toini Friman, Inka Uotinen, Impi Selkälä, Leena Harrinkari, Elvi Rajala, Juho Tenhiälä, Jukka Airio ja Matti Pulkkinen. Graafinen suunnittelu: Eino Alarto. Kansi: Ilkka Laukkanen. 94 s.; 21 cm, ISBN 951-99508-0-X (nid.).

(4) Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa (2004). Toimittajat: Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri, Liisa Virtanen. Tekstit: Heidi Ali-Kippari, Veli Backman, Pia Houni, Juha Itkonen, Tuomas Juselius, Kai Kyösti Kaukovalta, Juha-Pekka Koskinen, Liisa Kyttälä, Tuula Leppänen, Arto Mutanen, Riina Paasonen, Marja-Leena Parkkinen, Maarit Piri-Lahti, Arto Pohjolainen, Reino Raitanen, Pekka Rautalahti ja Kaarina Svetloff. Kansi: Marjukka Vainio. 77 s.; 21 cm, ISBN 952-91-7877-8 (nid.).

(5) ...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. (2007) Toimittajat: Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Tekstit: Riikka Ala-Harja, Kaarin Allenius, Tapani Bagge, Saara Finni, Kalervo Hämäläinen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Riitta Jalonen, Tuomas Juselius, Olli Karhi, Kai Kyösti Kaukovalta, Mervi Koski, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Helena Laine, Reko Lundán, Hilja Mörsäri, Eero Ojanen, Johannes Ojansuu, Regina Rask, Pepi Reinikainen, Maija Paavilainen, Marja-Leena Parkkinen, Asta Piiroinen, Juhani Salokannel, Anneli Salonen, Mikko Sipinen, Taija Tuominen, Tuomo Vainio, Katariina Vuorinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen. Graafinen suunnittelu ja kansi: Eero Vesa. 144 s.; ISBN 978-952-92-1701-4.

(6) Juuret. Hämäläinen antologia. Toimittaja: Päivi Haanpää. Tekstit: Terttu Autere, Tapani Bagge, Nelli Hietala, Ville Hytönen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Outi Oja, Hanna van der Steen ja Katariina Vuorinen. Kansi: Ulla Kauhanen. 140 s,; ISBN 978-952-93-7643-8.

Tämän historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004, minkä jälkeistä aikaa koskevia täydennyksiä ja muutoksia ovat tehneet Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T09:40:01Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä ja yhteisestä toiminnasta muiden kirjaihmisten kanssa, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja" (1). Mukana oli 10 kirjoittajaa. Keväällä 1979 toimeenpantiin satukilpailu, johon toivottiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja vielä saman vuoden marraskuussa ilmestyi Hämeenlinna-seuran julkaisuna "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja" (2).

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa" (3). Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" (4). Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Valintaraadissa olivat mukana kirjailijat Riitta ja Olli Jalonen, Tuomas Kyrö, Anne Hänninen ja Johannes Ojansuu. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston Kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä" (5). Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstä ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen suuren salin avoin tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kanssa kellarin ravintolatiloissa kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneen suuressa salissa Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Vana-66 täytti 50 vuotta vuonna 2016 ja juhlaa vietettiin Nooran viinibaarissa, missä Eräs-teatterin näyttelijät esittivät vanalaisten tekstejä. Juhlajulkaisuna ilmestyi "Juuret. Hämäläinen antologia" (6), missä 11 kirjailijaa kertoi Hämeestä ja hämäläisistä proosan, lyriikan, faktan ja fiktion keinoin. Juhlajulkaisun toimittajana ja koko juhlavuoden primus motorina toimi yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Haanpää.

Kuten monessa muussakin yhdistyksessä, aktiiviset tekijät alkavat olla vähissä. Kirjoittaminen harrastuksena kuitenkin elää ehkä vahvempana kuin koskaan, joten Vana-66 on pärjännyt mukavasti jopa monia taidealoja verottaneen koronaepidemian jäljiltä. Keskiössä ei enää ole tapahtumien tuottaminen vaan tekstin: kurssit, ohjaus, vertaispalaute ja kannustavat verkostot. "Se ei ehkä ollut hyvä idea, mutta siitä saa hyvän tarinan." Tervetuloa mukaan!

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009-2015), Päivi Haanpää (2015-2016), Pia Kaulio (2017-).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen (2017-).

== Julkaisut ==

(1) Sanan vanaa: novelleja (1977). Tekstit: Liisa Halonen, Veikko Isomäki, Olli Jalonen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri, Pekka Verno, Pekka Lampinen ja Kaarina Sakala. Kansi: Veikko Isomäki. 107 s.

(2) Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja (1979). Julkaistu yhdessä Hämeenlinna-seuran kanssa. Toimittaja Pekka Lampinen. Tekstit: Heikki Eklöf, Aulikki Hakulinen, Raija Korhonen, Matti Kuusela, Pekka Lampinen, Eeva Lindholm, Pertti Lundahl, Tuula Lundahl, Martti Salmivaara, Juho Tenhiälä ja Kaija Topinoja. Kuvitus: Heikki Eklöf, Raija Korhonen ja Eeva Lindholm. Kansi: Eeva Lindholm. 92 s. ISBN 951-99234-7-0 (nid.).

(3) Ihminen ajassa (1983). Toimittajat: Aulikki Hakulinen, Lauri Uusi-Hakimo ja Martti Qvist. Teksti: Jyrki Maunula, Olli Jalonen, Sinikka Nousiainen, Aulikki Hakulinen, Rakel Jylhä, Eino Haukka, Tuomas Kurki, Pertti Jaanu, Pauli Laukkanen, Veikko Peikkola, Kaija Topinoja, Riitta Hakulinen, Markku Kuusinen, Martti Salmivaara, Veera Jussila, Siiri Hyytiä, Arto Pohjolainen, Pekka Lampinen, Toini Friman, Inka Uotinen, Impi Selkälä, Leena Harrinkari, Elvi Rajala, Juho Tenhiälä, Jukka Airio ja Matti Pulkkinen. Graafinen suunnittelu: Eino Alarto. Kansi: Ilkka Laukkanen. 94 s.; 21 cm, ISBN 951-99508-0-X (nid.).

(4) Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa (2004). Toimittajat: Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri, Liisa Virtanen. Tekstit: Heidi Ali-Kippari, Veli Backman, Pia Houni, Juha Itkonen, Tuomas Juselius, Kai Kyösti Kaukovalta, Juha-Pekka Koskinen, Liisa Kyttälä, Tuula Leppänen, Arto Mutanen, Riina Paasonen, Marja-Leena Parkkinen, Maarit Piri-Lahti, Arto Pohjolainen, Reino Raitanen, Pekka Rautalahti ja Kaarina Svetloff. Kansi: Marjukka Vainio. 77 s.; 21 cm, ISBN 952-91-7877-8 (nid.).

(5) ...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. (2007) Toimittajat: Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Tekstit: Riikka Ala-Harja, Kaarin Allenius, Tapani Bagge, Saara Finni, Kalervo Hämäläinen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Riitta Jalonen, Tuomas Juselius, Olli Karhi, Kai Kyösti Kaukovalta, Mervi Koski, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Helena Laine, Reko Lundán, Hilja Mörsäri, Eero Ojanen, Johannes Ojansuu, Regina Rask, Pepi Reinikainen, Maija Paavilainen, Marja-Leena Parkkinen, Asta Piiroinen, Juhani Salokannel, Anneli Salonen, Mikko Sipinen, Taija Tuominen, Tuomo Vainio, Katariina Vuorinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen. Graafinen suunnittelu ja kansi: Eero Vesa. 144 s.; ISBN 978-952-92-1701-4.

(6) Juuret. Hämäläinen antologia. Toimittaja: Päivi Haanpää. Tekstit: Terttu Autere, Tapani Bagge, Nelli Hietala, Ville Hytönen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Outi Oja, Hanna van der Steen ja Katariina Vuorinen. Kansi: Ulla Kauhanen. 140 s,; ISBN 978-952-93-7643-8.

Tämän historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004, minkä jälkeistä aikaa koskevia täydennyksiä ja muutoksia ovat tehneet Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T09:33:16Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä ja yhteisestä toiminnasta muiden kirjaihmisten kanssa, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja" (1). Mukana oli 10 kirjoittajaa. Keväällä 1979 toimeenpantiin satukilpailu, johon toivottiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja vielä saman vuoden marraskuussa ilmestyi Hämeenlinna-seuran julkaisuna "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja" (2).

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa" (3). Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" (4). Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Mukana on sekä runoa että proosaa ja valintaraadissa olivat mukana kirjailijat Riitta ja Olli Jalonen, Tuomas Kyrö, Anne Hänninen ja Johannes Ojansuu. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston Kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä" (5). Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstä ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen suuren salin avoin tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kanssa kellarin ravintolatiloissa kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneen suuressa salissa Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Vana-66 täytti 50 vuotta vuonna 2016 ja juhlaa vietettiin Nooran viinibaarissa, missä Eräs-teatterin näyttelijät esittivät vanalaisten tekstejä. Juhlajulkaisuna ilmestyi "Juuret. Hämäläinen antologia" (6), missä 11 kirjailijaa kertoi Hämeestä ja hämäläisistä proosan, lyriikan, faktan ja fiktion keinoin. Juhlajulkaisun toimittajana ja koko juhlavuoden primus motorina toimi yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Haanpää.

Kuten monessa muussakin yhdistyksessä, aktiiviset tekijät alkavat olla vähissä. Kirjoittaminen harrastuksena kuitenkin elää ehkä vahvempana kuin koskaan, joten Vana-66 on pärjännyt mukavasti jopa monia taidealoja verottaneen koronaepidemian jäljiltä. Keskiössä ei enää ole tapahtumien tuottaminen vaan tekstin: kurssit, ohjaus, vertaispalaute ja kannustavat verkostot. "Se ei ehkä ollut hyvä idea, mutta siitä saa hyvän tarinan." Tervetuloa mukaan!

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009-2015), Päivi Haanpää (2015-2016), Pia Kaulio (2017-).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen (2017-).

== Julkaisut ==

(1) Sanan vanaa: novelleja (1977). Tekstit: Liisa Halonen, Veikko Isomäki, Olli Jalonen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri, Pekka Verno, Pekka Lampinen ja Kaarina Sakala. Kansi: Veikko Isomäki. 107 s.

(2) Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja (1979). Julkaistu yhdessä Hämeenlinna-seuran kanssa. Toimittaja Pekka Lampinen. Tekstit: Heikki Eklöf, Aulikki Hakulinen, Raija Korhonen, Matti Kuusela, Pekka Lampinen, Eeva Lindholm, Pertti Lundahl, Tuula Lundahl, Martti Salmivaara, Juho Tenhiälä ja Kaija Topinoja. Kuvitus: Heikki Eklöf, Raija Korhonen ja Eeva Lindholm. Kansi: Eeva Lindholm. 92 s. ISBN 951-99234-7-0 (nid.).

(3) Ihminen ajassa (1983). Toimittajat: Aulikki Hakulinen, Lauri Uusi-Hakimo ja Martti Qvist. Teksti: Jyrki Maunula, Olli Jalonen, Sinikka Nousiainen, Aulikki Hakulinen, Rakel Jylhä, Eino Haukka, Tuomas Kurki, Pertti Jaanu, Pauli Laukkanen, Veikko Peikkola, Kaija Topinoja, Riitta Hakulinen, Markku Kuusinen, Martti Salmivaara, Veera Jussila, Siiri Hyytiä, Arto Pohjolainen, Pekka Lampinen, Toini Friman, Inka Uotinen, Impi Selkälä, Leena Harrinkari, Elvi Rajala, Juho Tenhiälä, Jukka Airio ja Matti Pulkkinen. Graafinen suunnittelu: Eino Alarto. Kansi: Ilkka Laukkanen. 94 s.; 21 cm, ISBN 951-99508-0-X (nid.).

(4) Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa (2004). Toimittajat: Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri, Liisa Virtanen. Tekstit: Heidi Ali-Kippari, Veli Backman, Pia Houni, Juha Itkonen, Tuomas Juselius, Kai Kyösti Kaukovalta, Juha-Pekka Koskinen, Liisa Kyttälä, Tuula Leppänen, Arto Mutanen, Riina Paasonen, Marja-Leena Parkkinen, Maarit Piri-Lahti, Arto Pohjolainen, Reino Raitanen, Pekka Rautalahti ja Kaarina Svetloff. Kansi: Marjukka Vainio. 77 s.; 21 cm, ISBN 952-91-7877-8 (nid.).

(5) ...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. (2007) Toimittajat: Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Tekstit: Riikka Ala-Harja, Kaarin Allenius, Tapani Bagge, Saara Finni, Kalervo Hämäläinen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Riitta Jalonen, Tuomas Juselius, Olli Karhi, Kai Kyösti Kaukovalta, Mervi Koski, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Helena Laine, Reko Lundán, Hilja Mörsäri, Eero Ojanen, Johannes Ojansuu, Regina Rask, Pepi Reinikainen, Maija Paavilainen, Marja-Leena Parkkinen, Asta Piiroinen, Juhani Salokannel, Anneli Salonen, Mikko Sipinen, Taija Tuominen, Tuomo Vainio, Katariina Vuorinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen. Graafinen suunnittelu ja kansi: Eero Vesa. 144 s.; ISBN 978-952-92-1701-4.

(6) Juuret. Hämäläinen antologia. Toimittaja: Päivi Haanpää. Tekstit: Terttu Autere, Tapani Bagge, Nelli Hietala, Ville Hytönen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Outi Oja, Hanna van der Steen ja Katariina Vuorinen. Kansi: Ulla Kauhanen. 140 s,; ISBN 978-952-93-7643-8.

Tämän historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004, minkä jälkeistä aikaa koskevia täydennyksiä ja muutoksia ovat tehneet Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T09:13:16Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä ja yhteisestä toiminnasta muiden kirjaihmisten kanssa, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja" (1). Mukana oli 10 kirjoittajaa. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin yhdessä Hämeenlinna-seuran kanssa julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja" (2).

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa" (3). Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" (4). Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Mukana on sekä runoa että proosaa ja valintaraadissa olivat mukana kirjailijat Riitta ja Olli Jalonen, Tuomas Kyrö, Anne Hänninen ja Johannes Ojansuu. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston Kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä" (5). Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstä ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen suuren salin avoin tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kanssa kellarin ravintolatiloissa kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneen suuressa salissa Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Vana-66 täytti 50 vuotta vuonna 2016 ja juhlaa vietettiin Nooran viinibaarissa, missä Eräs-teatterin näyttelijät esittivät vanalaisten tekstejä. Juhlajulkaisuna ilmestyi "Juuret. Hämäläinen antologia" (6), missä 11 kirjailijaa kertoi Hämeestä ja hämäläisistä proosan, lyriikan, faktan ja fiktion keinoin. Juhlajulkaisun toimittajana ja koko juhlavuoden primus motorina toimi yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Haanpää.

Kuten monessa muussakin yhdistyksessä, aktiiviset tekijät alkavat olla vähissä. Kirjoittaminen harrastuksena kuitenkin elää ehkä vahvempana kuin koskaan, joten Vana-66 on pärjännyt mukavasti jopa monia taidealoja verottaneen koronaepidemian jäljiltä. Keskiössä ei enää ole tapahtumien tuottaminen vaan tekstin: kurssit, ohjaus, vertaispalaute ja kannustavat verkostot. "Se ei ehkä ollut hyvä idea, mutta siitä saa hyvän tarinan." Tervetuloa mukaan!

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ), Pia Kaulio (2017-).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen (2017-).

== Julkaisut ==

(1) Sanan vanaa: novelleja (1977). Tekstit: Liisa Halonen, Veikko Isomäki, Olli Jalonen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri, Pekka Verno, Pekka Lampinen ja Kaarina Sakala. Kansi: Veikko Isomäki. 107 s.

(2) Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja (1979). Julkaistu yhdessä Hämeenlinna-seuran kanssa. ISBN 951-99234-7-0 (nid.).

(3) Ihminen ajassa (1983). Toimittajat: Aulikki Hakulinen, Lauri Uusi-Hakimo ja Martti Qvist. Teksti: Jyrki Maunula, Olli Jalonen, Sinikka Nousiainen, Aulikki Hakulinen, Rakel Jylhä, Eino Haukka, Tuomas Kurki, Pertti Jaanu, Pauli Laukkanen, Veikko Peikkola, Kaija Topinoja, Riitta Hakulinen, Markku Kuusinen, Martti Salmivaara, Veera Jussila, Siiri Hyytiä, Arto Pohjolainen, Pekka Lampinen, Toini Friman, Inka Uotinen, Impi Selkälä, Leena Harrinkari, Elvi Rajala, Juho Tenhiälä, Jukka Airio ja Matti Pulkkinen. 94 s.; 21 cm, ISBN 951-99508-0-X (nid.),

(4) Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa (2004). Toimittajat: Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri, Liisa Virtanen. Tekstit: Heidi Ali-Kippari, Veli Backman, Pia Houni, Juha Itkonen, Tuomas Juselius, Kai Kyösti Kaukovalta, Juha-Pekka Koskinen, Liisa Kyttälä, Tuula Leppänen, Arto Mutanen, Riina Paasonen, Marja-Leena Parkkinen, Maarit Piri-Lahti, Arto Pohjolainen, Reino Raitanen, Pekka Rautalahti ja Kaarina Svetloff. Kansi: Marjukka Vainio. 77 s.; 21 cm, ISBN 952-91-7877-8 (nid.),

(5) ...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. (2007) Toimittajat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Tekstit: Riikka Ala-Harja, Kaarin Allenius, Tapani Bagge, Saara Finni, Kalervo Hämäläinen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Riitta Jalonen, Tuomas Juselius, Olli Karhi, Kai Kyösti Kaukovalta, Mervi Koski, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Helena Laine, Reko Lundán, Hilja Mörsäri, Eero Ojanen, Johannes Ojansuu, Regina Rask, Pepi Reinikainen, Maija Paavilainen, Marja-Leena Parkkinen, Asta Piiroinen, Juhani Salokannel, Anneli Salonen, Mikko Sipinen, Taija Tuominen, Tuomo Vainio, Katariina Vuorinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen. Graafinen suunnittelu ja kansi: Eero Vesa.

(6) Juuret. Hämäläinen antologia. Toimittaja Päivi Haanpää. Tekstit: Terttu Autere, Tapani Bagge, Nelli Hietala, Ville Hytönen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Outi Oja, Hanna van der Steen ja Katariina Vuorinen. Kansi: Ulla Kauhanen. ISBN 978-952-93-7643-8

Tämän historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004, minkä jälkeistä aikaa koskevia täydennyksiä ja muutoksia ovat tehneet Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T09:09:50Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä ja yhteisestä toiminnasta muiden kirjaihmisten kanssa, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja" (1). Mukana oli 10 kirjoittajaa. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin yhdessä Hämeenlinna-seuran kanssa julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja" (2).

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa" (3). Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" (4). Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Mukana on sekä runoa että proosaa ja valintaraadissa olivat mukana kirjailijat Riitta ja Olli Jalonen, Tuomas Kyrö, Anne Hänninen ja Johannes Ojansuu. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston Kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä" (5). Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstä ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen suuren salin avoin tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kanssa kellarin ravintolatiloissa kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneen suuressa salissa Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Vana-66 täytti 50 vuotta vuonna 2016 ja juhlaa vietettiin Nooran viinibaarissa, missä Eräs-teatterin näyttelijät esittivät vanalaisten tekstejä. Juhlajulkaisuna ilmestyi "Juuret. Hämäläinen antologia" (6), missä 11 kirjailijaa kertoi Hämeestä ja hämäläisistä proosan, lyriikan, faktan ja fiktion keinoin. Juhlajulkaisun toimittajana ja koko juhlavuoden primus motorina toimi yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Haanpää.

Kuten monessa muussakin yhdistyksessä, aktiiviset tekijät alkavat olla vähissä. Kirjoittaminen harrastuksena kuitenkin elää ehkä vahvempana kuin koskaan, joten Vana-66 on pärjännyt mukavasti jopa monia taidealoja verottaneen koronaepidemian jäljiltä. Keskiössä ei enää ole tapahtumien tuottaminen vaan tekstin: kurssit, ohjaus, vertaispalaute ja kannustavat verkostot. "Se ei ehkä ollut hyvä idea, mutta siitä saa hyvän tarinan." Tervetuloa mukaan!

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ), Pia Kaulio (2017-).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen (2017-).

(1) Sanan vanaa: novelleja (1977). Tekstit: Liisa Halonen, Veikko Isomäki, Olli Jalonen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri, Pekka Verno, Pekka Lampinen ja Kaarina Sakala. Kansi: Veikko Isomäki. 107 s.

(2) Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja (1979). Julkaistu yhdessä Hämeenlinna-seuran kanssa. ISBN 951-99234-7-0 (nid.).

(3) Ihminen ajassa (1983). Toimittajat: Aulikki Hakulinen, Lauri Uusi-Hakimo ja Martti Qvist. Teksti: Jyrki Maunula, Olli Jalonen, Sinikka Nousiainen, Aulikki Hakulinen, Rakel Jylhä, Eino Haukka, Tuomas Kurki, Pertti Jaanu, Pauli Laukkanen, Veikko Peikkola, Kaija Topinoja, Riitta Hakulinen, Markku Kuusinen, Martti Salmivaara, Veera Jussila, Siiri Hyytiä, Arto Pohjolainen, Pekka Lampinen, Toini Friman, Inka Uotinen, Impi Selkälä, Leena Harrinkari, Elvi Rajala, Juho Tenhiälä, Jukka Airio ja Matti Pulkkinen. 94 s.; 21 cm, ISBN 951-99508-0-X (nid.),

(4) Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa (2004). Toimittajat: Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri, Liisa Virtanen. Tekstit: Heidi Ali-Kippari, Veli Backman, Pia Houni, Juha Itkonen, Tuomas Juselius, Kai Kyösti Kaukovalta, Juha-Pekka Koskinen, Liisa Kyttälä, Tuula Leppänen, Arto Mutanen, Riina Paasonen, Marja-Leena Parkkinen, Maarit Piri-Lahti, Arto Pohjolainen, Reino Raitanen, Pekka Rautalahti ja Kaarina Svetloff. Kansi: Marjukka Vainio. 77 s.; 21 cm, ISBN 952-91-7877-8 (nid.),

(5) ...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. (2007) Toimittajat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Tekstit: Riikka Ala-Harja, Kaarin Allenius, Tapani Bagge, Saara Finni, Kalervo Hämäläinen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Riitta Jalonen, Tuomas Juselius, Olli Karhi, Kai Kyösti Kaukovalta, Mervi Koski, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Helena Laine, Reko Lundán, Hilja Mörsäri, Eero Ojanen, Johannes Ojansuu, Regina Rask, Pepi Reinikainen, Maija Paavilainen, Marja-Leena Parkkinen, Asta Piiroinen, Juhani Salokannel, Anneli Salonen, Mikko Sipinen, Taija Tuominen, Tuomo Vainio, Katariina Vuorinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen. Graafinen suunnittelu ja kansi: Eero Vesa.

(6) Juuret. Hämäläinen antologia. Toimittaja Päivi Haanpää. Tekstit: Terttu Autere, Tapani Bagge, Nelli Hietala, Ville Hytönen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Outi Oja, Hanna van der Steen ja Katariina Vuorinen. Kansi: Ulla Kauhanen. ISBN 978-952-93-7643-8

Tämän historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004, minkä jälkeistä aikaa koskevia täydennyksiä ja muutoksia ovat tehneet Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T08:56:43Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä ja yhteisestä toiminnasta muiden kirjaihmisten kanssa, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa: Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" (1). Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Mukana on sekä runoa että proosaa ja valintaraadissa olivat mukana kirjailijat Riitta ja Olli Jalonen, Tuomas Kyrö, Anne Hänninen ja Johannes Ojansuu. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston Kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä" (2). Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstä ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen suuren salin avoin tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kanssa kellarin ravintolatiloissa kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneen suuressa salissa Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Vana-66 täytti 50 vuotta vuonna 2016 ja juhlaa vietettiin Nooran viinibaarissa, missä Eräs-teatterin näyttelijät esittivät vanalaisten tekstejä. Juhlajulkaisuna ilmestyi "Juuret. Hämäläinen antologia" (3), missä 11 kirjailijaa kertoi Hämeestä ja hämäläisistä proosan, lyriikan, faktan ja fiktion keinoin.

Kuten monessa muussakin yhdistyksessä, aktiiviset tekijät alkavat olla vähissä. Kirjoittaminen harrastuksena kuitenkin elää ehkä vahvempana kuin koskaan, joten Vana-66 on pärjännyt mukavasti jopa monia taidealoja verottaneen koronaepidemian jäljiltä. Keskiössä ei enää ole tapahtumien tuottaminen vaan tekstin - kurssit, ohjaus, vertaispalaute ja kannustavat verkostot. "Se ei ehkä ollut hyvä idea, mutta siitä saa hyvän tarinan." Tervetuloa mukaan!

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ), Pia Kaulio (2017-).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen (2017-).

(1) Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa (2004). Toimittajat: Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri, Liisa Virtanen. Kannen kuva Marjukka Vainio. Tekstit: Heidi Ali-Kippari, Veli Backman, Pia Houni, Juha Itkonen, Tuomas Juselius, Kai Kyösti Kaukovalta, Juha-Pekka Koskinen, Liisa Kyttälä, Tuula Leppänen, Arto Mutanen, Riina Paasonen, Marja-Leena Parkkinen, Maarit Piri-Lahti, Arto Pohjolainen, Reino Raitanen, Pekka Rautalahti ja Kaarina Svetloff. 77 s.; 21 cm, ISBN 952-91-7877-8 (nid.),

(2) ...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. (2007) Toimittajat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Tekstit: Riikka Ala-Harja, Kaarin Allenius, Tapani Bagge, Saara Finni, Kalervo Hämäläinen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Riitta Jalonen, Tuomas Juselius, Olli Karhi, Kai Kyösti Kaukovalta, Mervi Koski, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Helena Laine, Reko Lundán, Hilja Mörsäri, Eero Ojanen, Johannes Ojansuu, Regina Rask, Pepi Reinikainen, Maija Paavilainen, Marja-Leena Parkkinen, Asta Piiroinen, Juhani Salokannel, Anneli Salonen, Mikko Sipinen, Taija Tuominen, Tuomo Vainio, Katariina Vuorinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen. Graafinen suunnittelu ja kansikuva Eero Vesa.

(3) Juuret. Hämäläinen antologia. Toimittaja Päivi Haanpää. Tekstit: Terttu Autere, Tapani Bagge, Nelli Hietala, Ville Hytönen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Outi Oja, Hanna van der Steen ja Katariina Vuorinen. Kansi: Ulla Kauhanen. ISBN 978-952-93-7643-8

Tämän historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004, minkä jälkeistä aikaa koskevia täydennyksiä ja muutoksia ovat tehneet Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T08:45:18Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä ja yhteisestä toiminnasta muiden kirjaihmisten kanssa, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa: Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" (1). Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Mukana on sekä runoa että proosaa ja valintaraadissa olivat mukana kirjailijat Riitta ja Olli Jalonen, Tuomas Kyrö, Anne Hänninen ja Johannes Ojansuu. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston Kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä" (2). Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstä ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen suuren salin avoin tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kanssa kellarin ravintolatiloissa kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneen suuressa salissa Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Vana-66 täytti 50 vuotta vuonna 2016 ja juhlaa vietettiin Nooran viinibaarissa, missä Eräs-teatterin näyttelijät esittivät vanalaisten tekstejä. Juhlajulkaisuna ilmestyi "Juuret. Hämäläinen antologia", missä 11 kirjailijaa kertoi Hämeestä ja hämäläisistä proosan, lyriikan, faktan ja fiktion keinoin. Mukana olivat Terttu Autere, Tapani Bagge, Nelli Hietala, Ville Hytönen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, JP Koskinen, Tuomas Kyrö, Outi Oja, Hanna van der Steen ja Katariina Vuorinen. Teoksen toimitti yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Haanpää ja kansikuvan teki Ulla Kauhanen.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

(1) Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa (2004). Toimittajat: Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri, Liisa Virtanen. Kannen kuva Marjukka Vainio. Tekstit: Heidi Ali-Kippari, Veli Backman, Pia Houni, Juha Itkonen, Tuomas Juselius, Kai Kyösti Kaukovalta, Juha-Pekka Koskinen, Liisa Kyttälä, Tuula Leppänen, Arto Mutanen, Riina Paasonen, Marja-Leena Parkkinen, Maarit Piri-Lahti, Arto Pohjolainen, Reino Raitanen, Pekka Rautalahti ja Kaarina Svetloff. 77 s.; 21 cm, ISBN 952-91-7877-8 (nid.),

(2) ...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. (2007) Toimittajat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Tekstit: Riikka Ala-Harja, Kaarin Allenius, Tapani Bagge, Saara Finni, Kalervo Hämäläinen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Riitta Jalonen, Tuomas Juselius, Olli Karhi, Kai Kyösti Kaukovalta, Mervi Koski, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Helena Laine, Reko Lundán, Hilja Mörsäri, Eero Ojanen, Johannes Ojansuu, Regina Rask, Pepi Reinikainen, Maija Paavilainen, Marja-Leena Parkkinen, Asta Piiroinen, Juhani Salokannel, Anneli Salonen, Mikko Sipinen, Taija Tuominen, Tuomo Vainio, Katariina Vuorinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen. Graafinen suunnittelu ja kansikuva Eero Vesa.

Tämän historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004, minkä jälkeistä aikaa koskevia täydennyksiä ja muutoksia ovat tehneet Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T08:37:44Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä ja yhteisestä toiminnasta muiden kirjaihmisten kanssa, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa: Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" (1). Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston Kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä" (2). Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstä ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen suuren salin avoin tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kanssa kellarin ravintolatiloissa kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneen suuressa salissa Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Vana-66 täytti 50 vuotta vuonna 2016 ja juhlaa vietettiin Nooran viinibaarissa, missä Eräs-teatterin näyttelijät esittivät vanalaisten tekstejä. Juhlajulkaisuna ilmestyi "Juuret. Hämäläinen antologia", missä 11 kirjailijaa kertoi Hämeestä ja hämäläisistä proosan, lyriikan, faktan ja fiktion keinoin. Mukana olivat Terttu Autere, Tapani Bagge, Nelli Hietala, Ville Hytönen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, JP Koskinen, Tuomas Kyrö, Outi Oja, Hanna van der Steen ja Katariina Vuorinen. Teoksen toimitti yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Haanpää ja kansikuvan teki Ulla Kauhanen.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

(1) Teoksen toimittivat Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri ja Liisa Virtanen.

(2) ...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. (2007) Toimittajat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Tekstit: Riikka Ala-Harja, Kaarin Allenius, Tapani Bagge, Saara Finni, Kalervo Hämäläinen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Riitta Jalonen, Tuomas Juselius, Olli Karhi, Kai Kyösti Kaukovalta, Mervi Koski, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Helena Laine, Reko Lundán, Hilja Mörsäri, Eero Ojanen, Johannes Ojansuu, Regina Rask, Pepi Reinikainen, Maija Paavilainen, Marja-Leena Parkkinen, Asta Piiroinen, Juhani Salokannel, Anneli Salonen, Mikko Sipinen, Taija Tuominen, Tuomo Vainio, Katariina Vuorinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen. Graafinen suunnittelu ja kansikuva Eero Vesa.

Tämän historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004, minkä jälkeistä aikaa koskevia täydennyksiä ja muutoksia ovat tehneet Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T08:34:02Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa: Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Teoksen toimittivat Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri ja Liisa Virtanen. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstä ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai-Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen suuren salin avoin tilaisuus jatkui kutsuvieraiden kanssa kellarin ravintolatiloissa kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneen suuressa salissa Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Vana-66 täytti 50 vuotta vuonna 2016 ja juhlaa vietettiin Nooran viinibaarissa, missä Eräs-teatterin näyttelijät esittivät vanalaisten tekstejä. Juhlajulkaisuna ilmestyi "Juuret. Hämäläinen antologia", missä 11 kirjailijaa kertoi Hämeestä ja hämäläisistä proosan, lyriikan, faktan ja fiktion keinoin. Mukana olivat Terttu Autere, Tapani Bagge, Nelli Hietala, Ville Hytönen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, JP Koskinen, Tuomas Kyrö, Outi Oja, Hanna van der Steen ja Katariina Vuorinen. Teoksen toimitti yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Haanpää ja kansikuvan teki Ulla Kauhanen.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. (2007) Toimittajat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Tekstit: Riikka Ala-Harja, Kaarin Allenius, Tapani Bagge, Saara Finni, Kalervo Hämäläinen, Anne Hänninen, Juha Itkonen, Riitta Jalonen, Tuomas Juselius, Olli Karhi, Kai Kyösti Kaukovalta, Mervi Koski, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Helena Laine, Reko Lundán, Hilja Mörsäri, Eero Ojanen, Johannes Ojansuu, Regina Rask, Pepi Reinikainen, Maija Paavilainen, Marja-Leena Parkkinen, Asta Piiroinen, Juhani Salokannel, Anneli Salonen, Mikko Sipinen, Taija Tuominen, Tuomo Vainio, Katariina Vuorinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen. Graafinen suunnittelu ja kansikuva Eero Vesa.

Tämän historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004, minkä jälkeistä aikaa koskevia täydennyksiä ja muutoksia ovat tehneet Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-24T08:19:31Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa: Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Teoksen toimittivat Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri ja Liisa Virtanen. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai-Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen tilaisuus jatkui kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneella Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T16:19:07Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

'''1980-luvulla''' Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

'''1990-luvulla''' taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

'''Uudelle vuosituhannelle'''

Vana perusti syksyllä 2003 omat internet-sivut, joilla tarjoutui uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Pitkän 21 vuoden tauon jälkeen yhdistys julkaisi joulukuussa 2004 antologian "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Teoksen toimittivat Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri ja Liisa Virtanen. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai-Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen tilaisuus jatkui kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneella Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T16:10:41Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen.

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen 1980-luvulla merkitsi Hämeenlinnassa kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luvulla taloudellinen lama alkoi vaikuttaa. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. Vuonna 1996 yhdistyksessä oli 66 jäsentä.

1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville. Vana perusti syksyllä 2003 omat internet-sivut, joilla tarjoutui uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi joulukuussa 2004 antologian "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Teoksen toimittivat Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri ja Liisa Virtanen. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja tapahtumaa sponsoroivat Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai-Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa puolestaan esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen tilaisuus jatkui kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapj Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneella Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T15:49:16Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T15:40:41Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen.

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen 1980-luvulla merkitsi Hämeenlinnassa kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luvulla taloudellinen lama alkoi vaikuttaa. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. Vuonna 1996 yhdistyksessä oli 66 jäsentä.

Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa.
1990-luvulla alkoi vaikuttaa myös tietotekniikan ja tekstinkäsittelyn kehitys. Kirjoittaminen harrastuksena tuli entistä helpommin kaikkien ulottuville. Vana perusti syksyllä 2003 omat internet-sivut, joilla tarjoutui uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi joulukuussa 2004 antologian "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Teoksen toimittivat Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri ja Liisa Virtanen. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T15:39:34Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1966 Ehon baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen.

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen 1980-luvulla merkitsi Hämeenlinnassa kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luvulla taloudellinen lama alkoi vaikuttaa. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. Vuonna 1996 yhdistyksessä oli 66 jäsentä.

Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa.
1990-luvulla alkoi vaikuttaa myös tietotekniikan ja tekstinkäsittelyn kehitys. Kirjoittaminen harrastuksena tuli entistä helpommin kaikkien ulottuville. Vana perusti syksyllä 2003 omat internet-sivut, joilla tarjoutui uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi joulukuussa 2004 antologian "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Teoksen toimittivat Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri ja Liisa Virtanen. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana -66

2025-02-23T15:09:30Z

Rixatrix: Rixatrix siirsi sivun Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana -66 uudelle nimelle Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66: Yhdistyksen nimi on vaihtunut ja oli yksi ylimääräinen välilyöntikin

#OHJAUS [[Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T15:09:30Z

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1966 Ehon baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui myös Hämeenlinan kaupungin päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden kokoontuminen.

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen 1980-luvulla merkitsi Hämeenlinnassa kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luvulla taloudellinen lama alkoi vaikuttaa. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. Vuonna 1996 yhdistyksessä oli 66 jäsentä.

Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa.
1990-luvulla alkoi vaikuttaa myös tietotekniikan ja tekstinkäsittelyn kehitys. Kirjoittaminen harrastuksena tuli entistä helpommin kaikkien ulottuville. Vana perusti syksyllä 2003 omat internet-sivut, joilla tarjoutui uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi joulukuussa 2004 antologian "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T15:04:33Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1966 Ehon baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui myös Hämeenlinan kaupungin päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden kokoontuminen.

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen 1980-luvulla merkitsi Hämeenlinnassa kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luvulla taloudellinen lama alkoi vaikuttaa. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. Vuonna 1996 yhdistyksessä oli 66 jäsentä.

Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa.
1990-luvulla alkoi vaikuttaa myös tietotekniikan ja tekstinkäsittelyn kehitys. Kirjoittaminen harrastuksena tuli entistä helpommin kaikkien ulottuville. Vana perusti syksyllä 2003 omat internet-sivut, joilla tarjoutui uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi joulukuussa 2004 antologian "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T15:02:35Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Yhdistys järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1966 Ehon baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui myös Hämeenlinan kaupungin päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden kokoontuminen.

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen 1980-luvulla merkitsi Hämeenlinnassa kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luvulla taloudellinen lama alkoi vaikuttaa. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. Vuonna 1996 yhdistyksessä oli 66 jäsentä.

Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa.
1990-luvulla alkoi vaikuttaa myös tietotekniikan ja tekstinkäsittelyn kehitys. Kirjoittaminen harrastuksena tuli entistä helpommin kaikkien ulottuville. Vana perusti syksyllä 2003 omat internet-sivut, joilla tarjoutui uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi joulukuussa 2004 antologian "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T14:58:24Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Yhdistys järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1966 Ehon baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui myös Hämeenlinan kaupungin päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden kokoontuminen.

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen 1980-luvulla merkitsi Hämeenlinnassa kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luvulla taloudellinen lama alkoi vaikuttaa. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. Vuonna 1996 yhdistyksessä oli 66 jäsentä.

Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa.
1990-luvulla alkoi vaikuttaa myös tietotekniikan ja tekstinkäsittelyn kehitys. Kirjoittaminen harrastuksena tuli entistä helpommin kaikkien ulottuville. Vana perusti syksyllä 2003 omat internet-sivut, joilla tarjoutui uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi joulukuussa 2004 antologian "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135
*http://vana-66.net/ 

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T11:53:20Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, kirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Yhdistys järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Myös omakustanteita ja antologioita esitellään. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Vuonna 2020 jäsenmaksu on 20 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiat ja omat ajatukset tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

Antologiat

2007 "…aina joku kirjoittaa - Kirjailijoita Hämeestä"
32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

2004 "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa"
22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisön suosio innosti järjestäjiä. Omissa kerhoilloissa käytiin 1950- ja 60-luvun taitteessa keskusteluja ja väittelyjä kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta taiteen modernismista. Taiteidenvälisyyttä tähdennettiin kutsumalla alustajiksi paitsi kirjailijoita myös kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli edelleen Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä eikä siis myöskään kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä muuallakin maassa. Kuopiosta tuli Hämeenlinnaan siltatyömaalle töihin Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi myös uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1966 Ehon baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Pentti Fabritius, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen Kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Vuonna nimi palautettiin kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perintö taustallaan. Rajoitukseksi tuli jäsenyyteen liitetty vaatimus: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Silti yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty taidekeskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli myös seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaat julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Vuosikymmenen lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-Seuran julkaisu "Kuninkaanpoika Kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi tuli teatteri. Vana kutsui v. 1967 vieraakseen Turun ylioppilasteatterin. Myös Raimo S. Wallinin näytelmä Alttari esitettiin samana vuonna ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän Autuaat saastuttajat, johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui myös Hämeenlinan kaupungin päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen. 1970-luvun lopulla Vanassa esittäytyivät nuoret kirjailijat Matti Pulkkinen ja Olli Jalonen, joiden molempien esikoisteokset pääsivät näkyvästi esiin.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen muita yhdistyksiä sekä [[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|kirjaston]], kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Hämeenlinnassa järjestettiin monia seminaareja ja kirjallisia tapahtumia, mm. Hämeen kirjoittajapäivät ja Hämeen läänin kirjallisuuspäivät. Myös Suomen maakuntakirjailijat kokoontuivat kaupungissa.

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoitumisen aika 1980-luvulla merkitsi Hämeenlinnassakin kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa aktiivisesti toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai tukea. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät alueemme kirjailijat Olli Jalonen, Matti Pulkkinen ja Pentti Linkola.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi välttämätöntä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Taru Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luku - toiminta hiljenee mutta ei lopu

Vana 66:n toiminta hiljeni 1990-luvun lopulla. Myös toiminta-avustukset pienenivät. Vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. Kuitenkin vuonna 1996 jäseniä oli 66.

2000-luku - uuden nousun aikaa

Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi antologian joulukuussa 2004. Syksyllä 2003 yhdistys siirtyi tietokoneaikaan avaamalla omat internet-sivut, joilla tarjoutuu uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vuonna 2007 yhdistys julkaisi teoksen ...aina joku kirjoittaa. Kantahämäläisiä kirjailijoita. Myös kirjasato-tapahtumat aloitettiin keväällä 2007.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135
*http://vana-66.net/ 

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

2025-02-23T11:18:19Z

Rixatrix:

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, kirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com.

Vuonna 2020 jäsenmaksu on 20 €.

Yhdistys järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Myös omakustanteita ja antologioita esitellään. Kirjasadot aloitettiin keväällä 2007.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiat ja omat ajatukset tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

== Tapahtumia ja julkaisuja ==

Antologiat

2007 "…aina joku kirjoittaa - Kirjailijoita Hämeestä"
32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

2004 "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa"
22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita.

== Historia ==

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisön suosio innosti järjestäjiä. Omissa kerhoilloissa käytiin 1950- ja 60-luvun taitteessa keskusteluja ja väittelyjä kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta taiteen modernismista. Taiteidenvälisyyttä tähdennettiin kutsumalla alustajiksi paitsi kirjailijoita myös kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli edelleen Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä eikä siis myöskään kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Tammikuisena iltana 1966 Ehon baarin kabinetissa kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Yhdistyksen nimeksi ehdotettiin Vana ja se edellytti jäseniltään julkaistuja tekstejä tai kirjallista näytettä, joka voitiin katsoa julkaisukelpoiseksi. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Vana-66 järjesti kirjallisia matineoita ja kuukausikokouksia. Ensimmäisenä vuonna oli viisi kirjallista tilaisuutta, joista suurin oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin suurta kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Yhdistyksessä harrastettiin paneelikeskusteluja, joista yksi merkittävimmistä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty taidekeskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Suuri tilaisuus oli myös seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. 1970-luvulla toimintaan mukaan tulivat kirjailijat Matti Pulkkinen ja Olli Jalonen, jotka kumpikin julkaisivat tuolloin esikoisromaaninsa.

Vuonna 1975 järjestettiin kaksi kirjoituskilpailua, joiden parhaimmistosta julkaistiin vuonna 1977 kirja "Sanan vanaa – novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Vuosikymmenen lopulla yhdistys järjesti satukilpailun, jonka parasta antia julkaistiin 1979 Hämeenlinna-Seuran julkaisussa ”Kuninkaanpoika Kauppatorilla ja muita satuja". Vuonna 1980 Vana järjesti runokilpailun, jossa oli 111 osanottajaa. Kilpailun jälkeen vuonna 1983 julkaistiin antologia "Ihminen ajassa", jossa 26 vanalaista julkaisi tekstejään, teemana ajattelun ja luomisen vapaus.

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen muita yhdistyksiä sekä [[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|kirjaston]], kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Hämeenlinnassa järjestettiin monia seminaareja ja kirjallisia tapahtumia, mm. Hämeen kirjoittajapäivät ja Hämeen läänin kirjallisuuspäivät. Myös Suomen maakuntakirjailijat kokoontuivat kaupungissa.

Kirjailija, kirjastonhoitaja Mervi Kosken aloitteesta kaupunkiin perustettiin vuonna 1984 lasten ja nuorten Kynäilypiirit. Hän esitti idean Vanan johtokunnan silloiselle jäsenelle, Arto Pohjalaiselle, joka vei sitä eteenpäin. Järjestäjinä olivat Vana-66 ja Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Näistä ryhmistä kehittyi maamme ensimmäinen [[Hämeenlinnan kirjoittajakoulu|lasten ja nuorten sanataidekoulu]].

Ikaroksesta Vanaksi

uuallakin maassa alkoi syntyä maakunnallisia kirjailijayhdistyksiä. Kuopiosta tuli Hämeenlinnaan siltatyömaalle töihin Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt, joista kävi ilmi mm. että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi myös uuden järjestäytymisen jälkeen.

Perustava kokous pidettiin 11. tammikuuta 1966 Ehon baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Pentti Fabritius, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Helmi Könnölän ehdotuksesta nimeksi tuli Vana, jota tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen Kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Simo Ojanen (1966-1967) ja sihteeriksi Pekka Lampinen (1966-1980).

Puheenjohtajina ovat sen jälkeen toimineet Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009) ja Kari Jalonen (2009 -.

Sihteerit Pekka Lampisen jälkeen: Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006) ja Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010) ja Liisa Kojamo (2011 -).

Ikaroksen hengessä 1960-luvulla

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perintö taustalla. Rajoitukseksi tuli kuitenkin jäsenyyteen liitetty vaatimus: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Silti yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Yhdistyksen jäsenmäärä oli aluksi 26, myöhemmin se kasvoi muutamiin kymmeniin. Uudeksi aluevaltaukseksi tuli teatteri. Vana kutsui v. 1967 vieraakseen Turun ylioppilasteatterin. Myös Raimo S. Wallinin näytelmä Alttari esitettiin samana vuonna ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän Autuaat saastuttajat, johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla.

Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui myös Hämeenlinan kaupungin päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1970-luku - yhdistysten yhteistyötä, uusia kirjailijoita

Suosittuja kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin 1970-luvulla yhteistoimin Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien, Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Näistä onnistuneimmat keräsivät kirjallisuuden harrastajia parisen sataa henkeä. V. 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaat julkaistiin kokoelmassa Sanan vanaa. Vuosikymmenen lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja niistä koottiin antologia Kuninkaanpoika Kauppatorilla.

Vuosikymmenen lopulla Vanassa esittäytyivät nuoret, valtakunnallisesti merkittävät kirjailijat Matti Pulkkinen ja Olli Jalonen, joiden molempien esikoisteokset pääsivät näkyvästi esiin.

1980-luku - kunnallisen kulttuuritoiminnan organisoitumisen aikaa

Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoitumisen aika merkitsi Hämeenlinnassakin kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa aktiivisesti toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai tukea. Voitiin järjestää runokilpailu, johon tuli osallistujia 111. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin julkaista antologia Ihminen ajassa. Mukana oli 26 kirjoittajaa.

Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvi- ja neuvottelupäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät alueemme kirjailijat Olli Jalonen, Matti Pulkkinen ja Pentti Linkola.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti v. 1987 ja v. 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta.

Kilpailu oli tuonut esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät heidän edelleen ohjaamisensa välttämättömyyden. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Taru Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maan ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luku - toiminta hiljenee mutta ei lopu

Vana 66:n toiminta hiljeni 1990-luvun lopulla. Myös toiminta-avustukset pienenivät. Vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta. Näkyvin tapahtuma 1990-luvulla oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea.

Kuitenkin vuonna 1996 jäseniä oli 66. Vanan yksi toiminta-ajatus on ollut jäsenten kirjallisen kehityksen tukeminen ja myös uusien kyvykkäiden kirjoittajien löytäminen ja rohkaiseminen.

Tällainen työ ei aina voi olla kovin näkyvää, vaikka se on tärkeää ja välttämätöntä, ehkä tärkeämpääkin kuin ulospäin levittäytyvä näkyvillä olo.

2000-luku - uuden nousun aikaa

Vuosituhannen vaihduttua Vana-66 on jälleen alkanut nostaa profiiliaan myös julkisuudessa. Pitkän tauon jälkeen yhdistys julkaisi antologian joulukuussa 2004. Syksyllä 2003 yhdistys siirtyi tietokoneaikaan avaamalla omat internet-sivut, joilla tarjoutuu uusi tekstien julkaisumahdollisuus. Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vuonna 2007 yhdistys julkaisi teoksen ...aina joku kirjoittaa. Kantahämäläisiä kirjailijoita.

Historiikin on koonnut Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen.

 

== Lähteet ==

*Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135
*http://vana-66.net/ 

[[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kirjailija- ja kirjoittajayhdistykset]][[Category:Häme-Wiki]]

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T10:44:56Z

Rixatrix:

Vuonna 1948 perustettu Hämeenlinnan seudun taideyhdistys on toiminut eri taiteenalojen yhdyssiteenä, eri taiteen alojen ammattilaisten, harrastajien ja yleisön vuorovaikutuskanavana sekä alueensa taidepoliittisena vaikuttajana. Sen jäsenistö on koostunut yksityisistä, kulttuurista kiinnostuneista henkilöistä sekä taide- ja kulttuuriyhdistyksistä. Tarkoitustaan yhdistys on toteuttanut järjestämällä tapahtumia, näyttelyjä ja esitelmiä sekä yksin että yhdessä muiden kulttuuriyhteisöjen kanssa. Laadukkaat kulttuurimatkat Suomeen sekä ulkomaille ovat olleet keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Juhlarahastostaan yhdistys jakaa edelleenkin apurahoja ja tunnustuspalkintoja.

Yhdistyksellä oli vuonna 2018 eli 70-vuotisjuhlavuonnaan noin 160 henkilöjäsentä sekä 19 jäsenyhdistystä:

Ars-Häme ry

Elpo ry

Hämeenlinnan Kameraseura ry

Hämeenlinna-Seura ry

Hämeenlinnan Naiskuoro Laulu-Siukut ry

Härkätien Kamarimuusikot ry

Hämeenlinnan Mieskuoro ry

Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit

Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry

Hämeenlinnan orkesteriyhdistys ry

Kanta-Hämeen Lausujat ry

Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry

KETTUKI ry

Kino Tavast ry

Lautsian Kartanoteatteri ry (Hauhon Kesäteatteri)

Musiikkia linnassa ry

Sotjalan kulttuuri- ja perinneyhdistys ry

Wanaja-seura ry

Viihdekuoro Cantitores ry

'''HISTORIAA

koonnut Lotta Jaanu 2017'''

Hämeenlinna oli 1900-luvun vaihteessa pieni, noin 6000 asukkaan puutalokaupunki Vanajaveden ja linnan kupeessa. Se tunnettiin hallinto- ja koulukaupunkina, sillä liike-elämä ja teollisuus oli vielä pienimuotoista. Henkinen elämä oli vireää, koska rautatien valmistuminen oli avannut yhteydet Helsinkiin. Vuorovaikutus oli vilkasta ja sivistyneistö nautti erityisesti eri taiteenalojen kulttuurivaihdosta. Oli helppoa tulla junalla Hämeenlinnaan. Teatteriravintolassa Nordinin sali oli täynnä, kun Emmy Achté tai Ida Basilier konsertoivat tai kun Kaarlo Bergbomin johtama Helsingin Suomalainen Teatteri tuli vierailulle.

Hämeenlinnassa asui yhteiskunnallisia vaikuttajia ja sivistystyön tekijöitä: Alakouluseminaarin johtaja FT Aukusti Salo, Lyseon rehtori, kunnallismies ja Hämeenlinnan historian kirjoittaja K.O. Lindeqvist, säveltäjä Emil Genetz ja runoilija Kyösti Larsson eli Larin-Kyösti. Kustannusliike A. Kariston johtaja FT Aukusti Simojoki kirjoitti ja ohjasi näytelmiä ja 1909 kaupunkiin perustettiin Työväenyhdistyksen Teatteri. Uutiset luettiin 1879 lähtien Hämeen Sanomista.

Kirjakauppias Enok Rytkönen, monipuolinen kulttuurihenkilö, hoiti Teatteri- ja konserttitoimistoa ja tallensi valokuvaamalla kaupungin elämää. Kuorolaulua harrastettiin ja pidettiin kotikonsertteja kuten Jean Sibeliuksenkin lapsuudenkodissa oli pidetty. Kaupungin kulttuuri oli siis sangen omavaraista. Vuosisadan vaihde oli Hämeenlinnassa henkistä kukoistusaikaa ja loi kaupungin perinteen ja maineen korkeatasoisen kulttuurin kaupunkina.

Seuraavien vuosikymmenien maailmansotien poliittiset levottomuudet ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttivat epäedullisesti taiteelliseen ja tieteelliseen työskentelyyn. Kaupunkilaisten voimavarat tarvittiin ahdistuksen kestämiseen ja arjesta selviämiseen. Hämeenlinnan kulttuurielämä taantui. Maine säilyi koulukaupunkina, sillä moni kansallinen merkkimies kävi koulua ja suoritti ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa. Heidän ansiostaan kaupunki tunnetaan myös muistolaattojen kaupunkina.

Rauhanajan alkaessa 1945 yleinen ilmapiiri muuttui toiveikkaaksi ja ryhdyttiin rakentamaan tulevaisuutta. Ihmisille tuli suuri kulttuurin nälkä ja tarve kokoontua, tehdä ja luoda yhdessä. Innokkaasti ja tiuhaan tahtiin perustettiin eri alojen yhdistyksiä. Toimintaa vaikeutti tilojen, välineitten, aineiston ja varojen puute. Talkoot olivat usein ainoa pelastus.

Yhdessä piirtämistä varten kuvataiteilijat tapasivat 1946 toistensa kodeissa ja tapaamiset saivat nimen Hiilikerho. Sen piirissä alkoi itää ajatus yhdistyksestä, joka sisällyttäisi itseensä kaikki eri taiteenalat. Hämäläisestä hitaudesta ei ollut tietoakaan, kun Lyseon piirustuksenopettaja Pia Katerma lehti-ilmoituksen välityksellä kutsui kaikki taiteen ystävät ja harrastajat Kaupunginhotelliin suunnittelemaan uutta yhdistystä.

Valmistava kokous oli 19.5.1948 ja Hämeenlinnan Taideyhdistyksen perustava kokous jo viikon päästä 27.5.1948. Kummassakin kokouksessa puhetta johti Pia Katerma, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Johtokunnan muodostivat hammaslääkäri Toivo Ylitalo ja taiteilijat Lauri Välke, Urho Heinänen, Einari Vuorinen ja Matti Aro.

Ensimmäinen Katupeili 1962 kertoo: ”Yhdistyksen tarkoituksena on jäsenten keskuudessa yhdistää ja kohottaa taiteellisia pyrkimyksiä toimien paikkakunnalla taiteen suosimisen ja ymmärtämisen yleistämiseksi järjestämällä taidenäyttelyitä, sävel- ja kirjallistaiteellisia illanviettoja, teatterinäytäntöjä ja esitelmätilaisuuksia sekä toimittamalla taidejulkaisuja.” Yhdistyksen alajaostoina olivat kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja teatteritaide.

Puheenjohtajakautenaan 1948-50 Pia Katerma kannusti muodostamaan uusia alajaostoja. Nähtiin, että yhdistämällä kaupungin taiteilijoiden ja harrastajien voimavarat ja osaaminen voidaan lisätä kulttuurin näkyvyyttä, arvostusta ja vaikutusvaltaa ja näin saadaan kaupunki panostamaan taiteelliseen työhön myös rahallisesti. Näin syntyivät mm. Teatterikerho 1951, Taiteilijaseura, Lausuntakerho ja Saskiat 1957 sekä Elokuvakerho. Ne myöhemmin rekisteröityivät itsenäisiksi yhdistyksiksi, mutta toimivat kiinteässä yhteydessä emoyhdistykseen. Taideyhdistyksen täyttäessä 60 vuotta vuonna 2008 jäsenyhdistyksiä oli 9.

Hämeenlinnan Taideyhdistys tarttui innolla toimeen. Yhteisin voimin se tuotti kulttuuritapahtumia, otti kantaa ja teki aloitteita kulttuuripoliittisista aiheista, keräsi tempauksillaan varoja taiteen tekijöille, anoi apurahoja ja stipendejä ja kohdensi niitä jäsenyhdistyksilleen. Taideyhdistyksen työllä oli ratkaiseva merkitys perustettaessa Musiikkiopistoa 1950 ja Taidemuseota 1952 sekä kehitettäessä kaupungille teatterin ja orkesterin toimintoja. Hyvälle näyttelijälle vuosittain jaettu Aku-patsas oli tunnustus ja kannustus teatterille.

Kulttuurin takana ovat kuitenkin ihmiset. Hämeenlinnaan muodostui 1950-luvulla taiteilijayhteisö, jonka tietotaito ja arvomaailma vaikutti koko kaupungin ilmapiiriin. Säveltäjä Tauno Marttinen ja tanssipedagogi Ilmi Marttinen muuttivat kaupunkiin, edellinen Kaupunginorkesterin kapellimestariksi ja Musiikkiopiston rehtoriksi ja jälkimmäinen perustamaan ja johtamaan Liikunta- ja balettikoulua. Kansakoulunopettaja Taisto Ahtola tuli kuvataiteilija-vaimonsa Raakel Ahtolan kanssa samoihin aikoihin. Taisto Ahtola nimitettiin pian vastaperustetun Taidemuseon intendentiksi. Lisäksi lausuntataiteilija Liisa Majapuro valittiin puhetaidon opettajaksi Seminaariin 1960 ja Hämeen läänintaiteilijaksi 1973-77. Taideyhdistys ja kaupunki olivat saaneet onnenpotkun. He kaikki liittyivät Taideyhdistyksen jäseniksi, hoitivat kukin vuorollaan sen puheenjohtajuutta ja uudistivat oman taidealansa toimintaa.

Virisi myös poikkitaiteellista luovuutta, joka heijastui koko valtakuntaan. Taideyhdistys tarjosi iloa ja hauskuutta kaupunkilaisille järjestämällä ohjelmallisia iltamia, arpajaisia ja myyjäisiä, näyttelyiden avajaisia, konsertteja ja juhlia. Näyttävimmät juhlat Taideyhdistys järjesti professorin arvon ja Pro Finlandia -mitalin saaneille jäsenilleen. Siihen kuului ohjelmallinen kansalaisjuhla ja juhlaillalliset Aulangolla. Väinö Kamppurille ne järjestettiin 1954, Tauno Marttiselle 1965, Liisa Majapurolle 1970 ja Taisto Ahtolalle 1974.

Taideyhdistyksen viettäessä 30-vuotisjuhlia 19.5.1978 päätettiin perustaa Juhlarahasto. Rahastolle valittiin oma hallitus. ”Tarkoituksena on jakaa taideapurahoja ja tunnustuspalkintoja taiteellisista ansioista toiminta-alueellaan vaikuttaville henkilöille ja ryhmille” kertoo pöytäkirjamerkintä. Pääoman kartuttamisesta tuli jäsenyhdistysten yhteinen hanke. Tavoitteeksi asetettiin 60 000 mk. Erilaisilla tempauksilla ja jäsenten valmistamien taideteosten myynnillä tavoite saavutettiin kymmenessä vuodessa eli 1988.

Rahaston hallituksen pöytäkirjassa 20.10.1989 on salaperäinen merkintä ”Käsitellään Mary Laxströmin testamenttilahjoitusta”. Muita tietoja asiasta ei ole. Taideyhdistys oli jälleen saanut onnenpotkun! Hämeen lääninhallituksen kamreeri Mary Laxström, joka oli kutsuttu Taide-yhdistyksen kunniajäseneksi 1983 oltuaan hallituksen jäsen, rahastonhoitaja, sihteeri 11 vuotta ja kantava voima myös Teatterikerhossa ja Saskioissa, muisti testamentissaan yhdistystä. Lahjoituksen on täytynyt olla huomattava, koska se turvasi Juhlarahaston toiminnan kauas tulevaisuuteen. Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Juhlarahasto toimii ja sitä hoidetaan edelleen.

HSTY ry:n 60-vuotisjuhliin 2008 liittyi yhdistyksen asiakirjoista järjestetyn arkiston luovuttaminen Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Vietettäessä 65-vuotijuhlia 2013 julkaistiin lähes 30 vuoden tauon jälkeen yhdistyksen taidelehti, Katupeili nro 10. Tietolähteenäni olen käyttänyt tuota arkistoa, Katupeili-lehtiä sekä Yrjö S. Koskimiehen 1966 kirjoittamaa Hämeenlinnan kaupungin historiaa 1875-1944.

'''2008-2018

Koonnut Heikki Kilpeläinen'''

Tulin Taideyhdistyksen Juhlarahaston puheenjohtajaksi sen fuusioiduttua Taideyhdistykseen, ensin jäseneksi koko yhdistyksen hallitukseen ja sitten sen puheenjohtajaksi. Hämeenlinnassa oli mukava vire, kun vanhan Verkatehtaan rakennukset oli 31.7.2007 vihitty uuteen loistoon upeasti remontoituna kulttuurikeskuksena.

2008 yhdistys täytti 60 vuotta. Vanhat asiakirjat järjestettiin arkistoksi ja ne luovutettiin Hämeen maakunta-arkistoon, jolle myös oli juuri valmistumassa komea graafisella betonilla päällystetty uudisrakennus. Yhdistys järjesti matkat Eestiin Estonia-teatteriin ja Kumuun sekä Berliinin kulttuurikohteisiin.

2009 yhdistys teki kulttuurimatkat Tarttoon ja Setumaalle sekä Keski-Eurooppaan Strasbourgiin ja Alsacen alueelle. Strasbourgissa kävimme parlamentin täysistunnossa, jossa Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti juuri yhteenvetopuheenvuoroa EP:n saavutuksista istuntokaudelle 2004 – 2009. Hän piti nykyisessä taloustilanteessa keskeisenä myönteistä Eurooppa-sanomaa, jossa kaikki poliittiset voimat yli puolue- ja kansallisuusrajojen keskittyvät panemaan täytäntöön sellaisia toimenpiteitä, jotka johtavat ulos silloisesta lamasta kestävään pitkän aikavälin talouskehitykseen.

Hämeenlinnan kaupunkiin tuli uusi organisaatio. Ympäristökunnat liitettiin kaupunkiin ja seurakunnat yhteisen seurakuntayhtymän alle. Kaupunkiin keskittyi siis paljon uusia toimijoita.

2010 meille ja jäsenyhdistyksillemme tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus LOCAL GLOBAL -taidetapahtuman järjestämiseen EU-parlamentin tiloissa Brysselissä helmikuussa 2011. Tapahtuman mahdollisti MP Sirpa Pietikäinen ja sitä valmisteltiin yhteisellä innolla. Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäivänä, 19.1.2010, nähtiin ja kuultiin Verkatehtaalla sama taidetapahtumaohjelma, joka tultaisiin esittämään Brysselissä. Kulttuurimatkat tehtiin Ilmajoen musiikkijuhlille, Saarenmaan Oopperapäiville Viroon sekä Unkariin, Pecsin kaupunkiin.

2011 yhdistys osallistui LOCAL GLOBAL -taidetapahtumaan 7. - 11.2.2011. Tapahtuman ja näyttelyn tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä vastasi Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Ulla Huhtamäki. Kuorojen ohjelmistosta vastasi Anneli Julen ja Kanta-Hämeen Lausujia ohjasi Pirjo Mäki. Matkaan ilmoittautui noin 130 henkeä - esiintyjiä, roudareita ja yhdistyksen jäseniä. Komissaari Olli Rehn tervehti tapahtuman toteutusta. Sirpa Pietikäisen avustajatalli teki hartiavoimin töitä tapahtuman onnistumiseksi. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan: Suomesta Brysselin EU-parlamentin käytäville. Matkan näyttelyistä ja avajaisista koottiin 40-sivuinen kuvateos.

Yhdistys järjesti matkat myös Saarenmaan Oopperapäiville, Oslon ympäristöön, Helsingin uuteen Musiikkitaloon sekä Berliinin joulutoreille.

2012 kulttuurimatkamme johti Italiaan. Samalla avustimme Sibelius-opiston oppilaita roudaamalla heidän soittimiaan laivalla ja bussilla välillä Hämeenlinna-Helsinki-Milano. Lisäksi kävimme Allegro-junalla elämysreissulla Viipurissa, missä tutustuimme Viipurin taidemuseoon ja Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Matkan varrella poikkesimme Terijoella.

2013 teimme bussilla ja laivalla kiertomatkan Saksaan, Luxemburgiin ja Hollantiin. Marraskuussa pidettiin yhdistyksen 65-vuotisjuhlakokous ja Katupeili-juhla Raatihuoneen juhlavissa tiloissa. Säännöt päivitettiin ja saimme myös Pirkko-Liisa Kilven suunnitteleman uuden logon. Luennoilla tutustuttiin länsieurooppalaliseen kulttuuriin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Juhlanäyttely rakennettiin pääkirjaston yläaulaan.

2014 Hämeenlinnan kaupunki ja seurakunta täyttivät 375 vuotta. Järjestimme viisiosaisen luentosarjan "Hansakaupungit – keskiajan elämää Itämeren äärellä". Kävimme tutustumassa Gdanskiin ja Puolan hansakaupunkeihin Elblagiin ja Toruniin sekä vierailimme Kustaa Vaasan jalanjäljillä Tukholmassa.

2015 Jean Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Yhdistyksemme oli juhlassa mukana ”Sydämeni laulu"- teemalla. Teimme taide- ja kulttuurimatkan Berliiniin filharmonikkojen konserttiin. Toteutimme ”Onnea Jean Sibelius” -postitaidenäyttelyn Verkatehtaalla sekä kirjataidenäyttelyn pääkirjastossa. Tähän kansainväliseen kirjataidenäyttelyyn lähetetyistä teoksista kokosimme taidekirjan ja lähetimme sen kaikille näyttelyyn osallistuneille. Anna-Maija Bergman vastasi julkaisusta.

Lokakuussa vuosi huipentui Verkatehtaan Vanajasalissa. Jäsenyhdistystemme ohjelmistolla toteutettiin Sydämeni laulu -spektaakkeli, joka oli rakkaudentunnustus Hämeenlinnalle. Kokosimme myös pienen vihkosen runoja, "Sydämeni lauluja", joita luettiin juhlassa.

2016 oli organisaation uudistamisen ja suunnittelun vuosi. Liityimme mukaan Settlementti-yhdistyksen Silta-hankkeeseen, jossa edustimme hämeenlinnalaista kulttuurisektoria. Yhdistykseemme tuli peräti viisi uutta jäsenyhdistystä.

2017 itsenäinen Suomi täytti sata vuotta ja juhli teemalla YHDESSÄ. Toukokuussa Eurooppa-päivänä Hämeenlinnan Taiteilijaseura järjesti pääkirjastossa Lasikatto-näyttelyn. Kirjastolta näyttely siirtyi Tuusulan kunnantalon Aulagalleriaan ja heinäkuuksi se tuotiin Hovinkartanon taidekeskuksen Makasiinigalleriaan. Projektin oli suunnitellut kuvataiteilija, taidekuraattori Pirjo Heino, jonka merkitys näiden vuosien aktiivisessa toiminnassa on tässä yhteydessä syytä nostaa esiin. Kiitos, Pirjo!

Vuoden merkkitapahtuma oli Taideaarteet esiin: Sadat tarinat – kuvat – kasvot, Taidehaaste 100 päivää. Taideyhdistys haastoi kaupunkimme kaikki taidetta omistavat liikelaitokset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt nostamaan teoksensa kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi. Mukaan ilmoittautui 40 kohdetta.

Valmistauduimme 70-vuotisjuhlaan. Graafikko Jirka Messman suunnitteli yhdistykselle uuden logon ja juhlavuosikin sai oman logon. Juhlatilaisuus pidettiin Raatihuoneella 18.3.2018 teemalla "Aistien juhla". Uuden Katupeili-lehden toimittamisesta ja ulkoasusta vastasi Aino Krohn vankalla ammattitaidollaan. Kulttuurimatkalla käytiin Kuurin kynnäksellä.

Koko vuosikymmenen ajan toteutimme hienoja, asiantuntevia kulttuuri- ja taidematkoja Hämeenlinnasta eri puolille Eurooppaa. Matkakohteiden kulttuuriin ja taiteeseen johdattavia luentoja järjestettiin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Nämä matkat ovat sittemmin loppuneet, koska, kuten niin monissa muissakin yhdistyksissä, jäsenistö on ikääntynyt ja innokkaita lähtijöitä ei enää saada riittävästi. Koronavuodetkin tekivät tehtävänsä. Monen jäsenyhdistyksemme toiminta on hiipunut tai loppunut kokonaan. Hienot muistot kuitenkin jäävät!

Yhdessä tekeminen on välttämätön elämän edellytys. Yhteistyön kantavia voimia ovat luottamus, osallistuminen, sitoutuminen, läheisyys ja motivaatio. Vanhan sanonnan mukaan matka puolittuu yhdessä tehden. Luovuus ja itsearvoisen taiteen tai tieteen tukeminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tuloksilla voi olla myös taloudellista merkitystä. Taiteesta voi nauttia, vaikka sitä ei itse omista.

Kulttuuria on tuettava tiukkoinakin aikoina. Kulttuuri on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin rakennusaine. Tätä yhteiskuntaa vaalivat teatterissa käynnit, museot, taidetapahtumat tai syventyminen kirjaan, yksin tai yhteisöllisesti. Paikallinen toiminta korostuu globaalissa maailmassa. Tiedonkulku ei tunne rajoja ja kulkuyhteydet ovat parantuneet. Sivistysvaltiot ovat vastaajia ja vastaanottajia. Kun nyt otimme tämän aikamatkan vuoden 1948 Hämeenlinnasta tähän päivään, huomaamme, että parhaimmillaan kulttuuri on kaikkien meidän jokapäiväistä arkea ja yhteistä elämää.

[[luokka: Taideyhdistykset]]

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T10:39:41Z

Rixatrix:

Vuonna 1948 perustettu Hämeenlinnan seudun taideyhdistys on toiminut eri taiteenalojen yhdyssiteenä, eri taiteen alojen ammattilaisten, harrastajien ja yleisön vuorovaikutuskanavana sekä alueensa taidepoliittisena vaikuttajana. Sen jäsenistö on koostunut yksityisistä, kulttuurista kiinnostuneista henkilöistä sekä taide- ja kulttuuriyhdistyksistä. Tarkoitustaan yhdistys on toteuttanut järjestämällä tapahtumia, näyttelyjä ja esitelmiä sekä yksin että yhdessä muiden kulttuuriyhteisöjen kanssa. Laadukkaat kulttuurimatkat Suomeen sekä ulkomaille ovat olleet keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Juhlarahastostaan yhdistys jakaa edelleenkin apurahoja ja tunnustuspalkintoja.

Yhdistyksellä oli vuonna 2018 eli 70-vuotisjuhlavuonnaan noin 160 henkilöjäsentä sekä 19 jäsenyhdistystä:

Ars-Häme ry

Elpo ry

Hämeenlinnan Kameraseura ry

Hämeenlinna-Seura ry

Hämeenlinnan Naiskuoro Laulu-Siukut ry

Härkätien Kamarimuusikot ry

Hämeenlinnan Mieskuoro ry

Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit

Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry

Hämeenlinnan orkesteriyhdistys ry

Kanta-Hämeen Lausujat ry

Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry

KETTUKI ry

Kino Tavast ry

Lautsian Kartanoteatteri ry (Hauhon Kesäteatteri)

Musiikkia linnassa ry

Sotjalan kulttuuri- ja perinneyhdistys ry

Wanaja-seura ry

Viihdekuoro Cantitores ry

'''HISTORIAA

koonnut Lotta Jaanu 2017'''

Hämeenlinna oli 1900-luvun vaihteessa pieni, noin 6000 asukkaan puutalokaupunki Vanajaveden ja linnan kupeessa. Se tunnettiin hallinto- ja koulukaupunkina, sillä liike-elämä ja teollisuus oli vielä pienimuotoista. Henkinen elämä oli vireää, koska rautatien valmistuminen oli avannut yhteydet Helsinkiin. Vuorovaikutus oli vilkasta ja sivistyneistö nautti erityisesti eri taiteenalojen kulttuurivaihdosta. Oli helppoa tulla junalla Hämeenlinnaan. Teatteriravintolassa Nordinin sali oli täynnä, kun Emmy Achté tai Ida Basilier konsertoivat tai kun Kaarlo Bergbomin johtama Helsingin Suomalainen Teatteri tuli vierailulle.

Hämeenlinnassa asui yhteiskunnallisia vaikuttajia ja sivistystyön tekijöitä: Alakouluseminaarin johtaja FT Aukusti Salo, Lyseon rehtori, kunnallismies ja Hämeenlinnan historian kirjoittaja K.O. Lindeqvist, säveltäjä Emil Genetz ja runoilija Kyösti Larsson eli Larin-Kyösti. Kustannusliike A. Kariston johtaja FT Aukusti Simojoki kirjoitti ja ohjasi näytelmiä ja 1909 kaupunkiin perustettiin Työväenyhdistyksen Teatteri. Uutiset luettiin 1879 lähtien Hämeen Sanomista.

Kirjakauppias Enok Rytkönen, monipuolinen kulttuurihenkilö, hoiti Teatteri- ja konserttitoimistoa ja tallensi valokuvaamalla kaupungin elämää. Kuorolaulua harrastettiin ja pidettiin kotikonsertteja kuten Jean Sibeliuksenkin lapsuudenkodissa oli pidetty. Kaupungin kulttuuri oli siis sangen omavaraista. Vuosisadan vaihde oli Hämeenlinnassa henkistä kukoistusaikaa ja loi kaupungin perinteen ja maineen korkeatasoisen kulttuurin kaupunkina.

Seuraavien vuosikymmenien maailmansotien poliittiset levottomuudet ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttivat epäedullisesti taiteelliseen ja tieteelliseen työskentelyyn. Kaupunkilaisten voimavarat tarvittiin ahdistuksen kestämiseen ja arjesta selviämiseen. Hämeenlinnan kulttuurielämä taantui. Maine säilyi koulukaupunkina, sillä moni kansallinen merkkimies kävi koulua ja suoritti ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa. Heidän ansiostaan kaupunki tunnetaan myös muistolaattojen kaupunkina.

Rauhanajan alkaessa 1945 yleinen ilmapiiri muuttui toiveikkaaksi ja ryhdyttiin rakentamaan tulevaisuutta. Ihmisille tuli suuri kulttuurin nälkä ja tarve kokoontua, tehdä ja luoda yhdessä. Innokkaasti ja tiuhaan tahtiin perustettiin eri alojen yhdistyksiä. Toimintaa vaikeutti tilojen, välineitten, aineiston ja varojen puute. Talkoot olivat usein ainoa pelastus.

Yhdessä piirtämistä varten kuvataiteilijat tapasivat 1946 toistensa kodeissa ja tapaamiset saivat nimen Hiilikerho. Sen piirissä alkoi itää ajatus yhdistyksestä, joka sisällyttäisi itseensä kaikki eri taiteenalat. Hämäläisestä hitaudesta ei ollut tietoakaan, kun Lyseon piirustuksenopettaja Pia Katerma lehti-ilmoituksen välityksellä kutsui kaikki taiteen ystävät ja harrastajat Kaupunginhotelliin suunnittelemaan uutta yhdistystä.

Valmistava kokous oli 19.5.1948 ja Hämeenlinnan Taideyhdistyksen perustava kokous jo viikon päästä 27.5.1948. Kummassakin kokouksessa puhetta johti Pia Katerma, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Johtokunnan muodostivat hammaslääkäri Toivo Ylitalo ja taiteilijat Lauri Välke, Urho Heinänen, Einari Vuorinen ja Matti Aro.

Ensimmäinen Katupeili 1962 kertoo: ”Yhdistyksen tarkoituksena on jäsenten keskuudessa yhdistää ja kohottaa taiteellisia pyrkimyksiä toimien paikkakunnalla taiteen suosimisen ja ymmärtämisen yleistämiseksi järjestämällä taidenäyttelyitä, sävel- ja kirjallistaiteellisia illanviettoja, teatterinäytäntöjä ja esitelmätilaisuuksia sekä toimittamalla taidejulkaisuja.” Yhdistyksen alajaostoina olivat kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja teatteritaide.

Puheenjohtajakautenaan 1948-50 Pia Katerma kannusti muodostamaan uusia alajaostoja. Nähtiin, että yhdistämällä kaupungin taiteilijoiden ja harrastajien voimavarat ja osaaminen voidaan lisätä kulttuurin näkyvyyttä, arvostusta ja vaikutusvaltaa ja näin saadaan kaupunki panostamaan taiteelliseen työhön myös rahallisesti. Näin syntyivät mm. Teatterikerho 1951, Taiteilijaseura, Lausuntakerho ja Saskiat 1957 sekä Elokuvakerho. Ne myöhemmin rekisteröityivät itsenäisiksi yhdistyksiksi, mutta toimivat kiinteässä yhteydessä emoyhdistykseen. Taideyhdistyksen täyttäessä 60 vuotta vuonna 2008 jäsenyhdistyksiä oli 9.

Hämeenlinnan Taideyhdistys tarttui innolla toimeen. Yhteisin voimin se tuotti kulttuuritapahtumia, otti kantaa ja teki aloitteita kulttuuripoliittisista aiheista, keräsi tempauksillaan varoja taiteen tekijöille, anoi apurahoja ja stipendejä ja kohdensi niitä jäsenyhdistyksilleen. Taideyhdistyksen työllä oli ratkaiseva merkitys perustettaessa Musiikkiopistoa 1950 ja Taidemuseota 1952 sekä kehitettäessä kaupungille teatterin ja orkesterin toimintoja. Hyvälle näyttelijälle vuosittain jaettu Aku-patsas oli tunnustus ja kannustus teatterille.

Kulttuurin takana ovat kuitenkin ihmiset. Hämeenlinnaan muodostui 1950-luvulla taiteilijayhteisö, jonka tietotaito ja arvomaailma vaikutti koko kaupungin ilmapiiriin. Säveltäjä Tauno Marttinen ja tanssipedagogi Ilmi Marttinen muuttivat kaupunkiin, edellinen Kaupunginorkesterin kapellimestariksi ja Musiikkiopiston rehtoriksi ja jälkimmäinen perustamaan ja johtamaan Liikunta- ja balettikoulua. Kansakoulunopettaja Taisto Ahtola tuli kuvataiteilija-vaimonsa Raakel Ahtolan kanssa samoihin aikoihin. Taisto Ahtola nimitettiin pian vastaperustetun Taidemuseon intendentiksi. Lisäksi lausuntataiteilija Liisa Majapuro valittiin puhetaidon opettajaksi Seminaariin 1960 ja Hämeen läänintaiteilijaksi 1973-77. Taideyhdistys ja kaupunki olivat saaneet onnenpotkun. He kaikki liittyivät Taideyhdistyksen jäseniksi, hoitivat kukin vuorollaan sen puheenjohtajuutta ja uudistivat oman taidealansa toimintaa.

Virisi myös poikkitaiteellista luovuutta, joka heijastui koko valtakuntaan. Taideyhdistys tarjosi iloa ja hauskuutta kaupunkilaisille järjestämällä ohjelmallisia iltamia, arpajaisia ja myyjäisiä, näyttelyiden avajaisia, konsertteja ja juhlia. Näyttävimmät juhlat Taideyhdistys järjesti professorin arvon ja Pro Finlandia -mitalin saaneille jäsenilleen. Siihen kuului ohjelmallinen kansalaisjuhla ja juhlaillalliset Aulangolla. Väinö Kamppurille ne järjestettiin 1954, Tauno Marttiselle 1965, Liisa Majapurolle 1970 ja Taisto Ahtolalle 1974.

Taideyhdistyksen viettäessä 30-vuotisjuhlia 19.5.1978 päätettiin perustaa Juhlarahasto. Rahastolle valittiin oma hallitus. ”Tarkoituksena on jakaa taideapurahoja ja tunnustuspalkintoja taiteellisista ansioista toiminta-alueellaan vaikuttaville henkilöille ja ryhmille” kertoo pöytäkirjamerkintä. Pääoman kartuttamisesta tuli jäsenyhdistysten yhteinen hanke. Tavoitteeksi asetettiin 60 000 mk. Erilaisilla tempauksilla ja jäsenten valmistamien taideteosten myynnillä tavoite saavutettiin kymmenessä vuodessa eli 1988.

Rahaston hallituksen pöytäkirjassa 20.10.1989 on salaperäinen merkintä ”Käsitellään Mary Laxströmin testamenttilahjoitusta”. Muita tietoja asiasta ei ole. Taideyhdistys oli jälleen saanut onnenpotkun! Hämeen lääninhallituksen kamreeri Mary Laxström, joka oli kutsuttu Taide-yhdistyksen kunniajäseneksi 1983 oltuaan hallituksen jäsen, rahastonhoitaja, sihteeri 11 vuotta ja kantava voima myös Teatterikerhossa ja Saskioissa, muisti testamentissaan yhdistystä. Lahjoituksen on täytynyt olla huomattava, koska se turvasi Juhlarahaston toiminnan kauas tulevaisuuteen. Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Juhlarahasto toimii ja sitä hoidetaan edelleen.

HSTY ry:n 60-vuotisjuhliin 2008 liittyi yhdistyksen asiakirjoista järjestetyn arkiston luovuttaminen Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Vietettäessä 65-vuotijuhlia 2013 julkaistiin lähes 30 vuoden tauon jälkeen yhdistyksen taidelehti, Katupeili nro 10. Tietolähteenäni olen käyttänyt tuota arkistoa, Katupeili-lehtiä sekä Yrjö S. Koskimiehen 1966 kirjoittamaa Hämeenlinnan kaupungin historiaa 1875-1944.

'''2008-2018

Koonnut Heikki Kilpeläinen'''

Tulin Taideyhdistyksen Juhlarahaston puheenjohtajaksi sen fuusioiduttua Taideyhdistykseen, ensin jäseneksi koko yhdistyksen hallitukseen ja sitten sen puheenjohtajaksi. Hämeenlinnassa oli mukava vire, kun vanhan Verkatehtaan rakennukset oli 31.7.2007 vihitty uuteen loistoon upeasti remontoituna kulttuurikeskuksena.

2008 yhdistys täytti 60 vuotta. Vanhat asiakirjat järjestettiin arkistoksi ja ne luovutettiin Hämeen maakunta-arkistoon, jolle myös oli juuri valmistumassa komea graafisella betonilla päällystetty uudisrakennus. Yhdistys järjesti matkat Eestiin Estonia-teatteriin ja Kumuun sekä Berliinin kulttuurikohteisiin.

2009 yhdistys teki kulttuurimatkat Tarttoon ja Setumaalle sekä Keski-Eurooppaan Strasbourgiin ja Alsacen alueelle. Strasbourgissa kävimme parlamentin täysistunnossa, jossa Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti juuri yhteenvetopuheenvuoroa EP:n saavutuksista istuntokaudelle 2004 – 2009. Hän piti nykyisessä taloustilanteessa keskeisenä myönteistä Eurooppa-sanomaa, jossa kaikki poliittiset voimat yli puolue- ja kansallisuusrajojen keskittyvät panemaan täytäntöön sellaisia toimenpiteitä, jotka johtavat ulos silloisesta lamasta kestävään pitkän aikavälin talouskehitykseen.

Hämeenlinnan kaupunkiin tuli uusi organisaatio. Ympäristökunnat liitettiin kaupunkiin ja seurakunnat yhteisen seurakuntayhtymän alle. Kaupunkiin keskittyi siis paljon uusia toimijoita.

2010 meille ja jäsenyhdistyksillemme tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus LOCAL GLOBAL -taidetapahtuman järjestämiseen EU-parlamentin tiloissa Brysselissä helmikuussa 2011. Tapahtuman mahdollisti MP Sirpa Pietikäinen ja sitä valmisteltiin yhteisellä innolla. Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäivänä, 19.1.2010, nähtiin ja kuultiin Verkatehtaalla sama taidetapahtumaohjelma, joka tultaisiin esittämään Brysselissä. Kulttuurimatkat tehtiin Ilmajoen musiikkijuhlille, Saarenmaan Oopperapäiville Viroon sekä Unkariin, Pecsin kaupunkiin.

2011 yhdistys osallistui LOCAL GLOBAL -taidetapahtumaan 7. - 11.2.2011. Tapahtuman ja näyttelyn tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä vastasi Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Ulla Huhtamäki. Kuorojen ohjelmistosta vastasi Anneli Julen ja Kanta-Hämeen Lausujia ohjasi Pirjo Mäki. Matkaan ilmoittautui noin 130 henkeä - esiintyjiä, roudareita ja yhdistyksen jäseniä. Komissaari Olli Rehn tervehti tapahtuman toteutusta. Sirpa Pietikäisen avustajatalli teki hartiavoimin töitä tapahtuman onnistumiseksi. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan: Suomesta Brysselin EU-parlamentin käytäville. Matkan näyttelyistä ja avajaisista koottiin 40-sivuinen kuvateos.

Yhdistys järjesti matkat myös Saarenmaan Oopperapäiville, Oslon ympäristöön, Helsingin uuteen Musiikkitaloon sekä Berliinin joulutoreille.

2012 kulttuurimatkamme johti Italiaan. Samalla avustimme Sibelius-opiston oppilaita roudaamalla heidän soittimiaan laivalla ja bussilla välillä Hämeenlinna-Helsinki-Milano. Lisäksi kävimme Allegro-junalla elämysreissulla Viipurissa, missä tutustuimme Viipurin taidemuseoon ja Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Matkan varrella poikkesimme Terijoella.

2013 teimme bussilla ja laivalla kiertomatkan Saksaan, Luxemburgiin ja Hollantiin. Marraskuussa pidettiin yhdistyksen 65-vuotisjuhlakokous ja Katupeili-juhla Raatihuoneen juhlavissa tiloissa. Säännöt päivitettiin ja saimme myös Pirkko-Liisa Kilven suunnitteleman uuden logon. Luennoilla tutustuttiin länsieurooppalaliseen kulttuuriin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Juhlanäyttely rakennettiin pääkirjaston yläaulaan.

2014 Hämeenlinnan kaupunki ja seurakunta täyttivät 375 vuotta. Järjestimme viisiosaisen luentosarjan "Hansakaupungit – keskiajan elämää Itämeren äärellä". Kävimme tutustumassa Gdanskiin ja Puolan hansakaupunkeihin Elblagiin ja Toruniin sekä vierailimme Kustaa Vaasan jalanjäljillä Tukholmassa.

2015 Jean Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Yhdistyksemme oli juhlassa mukana ”Sydämeni laulu"- teemalla. Teimme taide- ja kulttuurimatkan Berliiniin filharmonikkojen konserttiin. Toteutimme ”Onnea Jean Sibelius” -postitaidenäyttelyn Verkatehtaalla sekä kirjataidenäyttelyn pääkirjastossa. Tähän kansainväliseen kirjataidenäyttelyyn lähetetyistä teoksista kokosimme taidekirjan ja lähetimme sen kaikille näyttelyyn osallistuneille. Anna-Maija Bergman vastasi julkaisusta.

Lokakuussa vuosi huipentui Verkatehtaan Vanajasalissa. Jäsenyhdistystemme ohjelmistolla toteutettiin Sydämeni laulu -spektaakkeli, joka oli rakkaudentunnustus Hämeenlinnalle. Kokosimme myös pienen vihkosen runoja, "Sydämeni lauluja", joita luettiin juhlassa.

2016 oli organisaation uudistamisen ja suunnittelun vuosi. Liityimme mukaan Settlementti-yhdistyksen Silta-hankkeeseen, jossa edustimme hämeenlinnalaista kulttuurisektoria. Yhdistykseemme tuli peräti viisi uutta jäsenyhdistystä.

2017 itsenäinen Suomi täytti sata vuotta ja juhli teemalla YHDESSÄ. Toukokuussa Eurooppa-päivänä Hämeenlinnan Taiteilijaseura järjesti pääkirjastossa Lasikatto-näyttelyn. Kirjastolta näyttely siirtyi Tuusulan kunnantalon Aulagalleriaan ja heinäkuuksi se tuotiin Hovinkartanon taidekeskuksen Makasiinigalleriaan. Projektin oli suunnitellut kuvataiteilija, taidekuraattori Pirjo Heino, jonka merkitys näiden vuosien aktiivisessa toiminnassa on tässä yhteydessä syytä nostaa esiin. Kiitos, Pirjo!

Vuoden merkkitapahtuma oli Taideaarteet esiin: Sadat tarinat – kuvat – kasvot, Taidehaaste 100 päivää. Taideyhdistys haastoi kaupunkimme kaikki taidetta omistavat liikelaitokset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt nostamaan teoksensa kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi. Mukaan ilmoittautui 40 kohdetta.

Valmistauduimme 70-vuotisjuhlaan. Graafikko Jirka Messman suunnitteli yhdistykselle uuden logon ja juhlavuosikin sai oman logon. Juhlatilaisuus pidettiin Raatihuoneella 18.3.2018 teemalla "Aistien juhla". Uuden Katupeili-lehden toimittamisesta ja ulkoasusta vastasi Aino Krohn vankalla ammattitaidollaan. Kulttuurimatkalla käytiin Kuurin kynnäksellä.

Koko vuosikymmenen ajan toteutimme hienoja, asiantuntevia kulttuuri- ja taidematkoja eri puolille Eurooppaa. Matkakohteiden kulttuuriin ja taiteeseen johdattavia luentoja järjestettiin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Nämä matkat ovat sittemmin loppuneet, koska, kuten niin monissa muissakin yhdistyksissä, jäsenistö on ikääntynyt ja innokkaita lähtijöitä ei enää saada riittävästi. Koronavuodetkin tekivät tehtävänsä. Monen jäsenyhdistyksemme toiminta on hiipunut tai loppunut kokonaan. Hienot muistot kuitenkin jäävät!

Yhdessä tekeminen on välttämätön elämän edellytys. Yhteisöllisyys on ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Yhteistyön kantavia voimia ovat luottamus, osallistuminen, sitoutuminen, läheisyys ja motivaatio. Vanhan sanonnan mukaan matka puolittuu yhdessä tehden. Luovuus ja itsearvoisen taiteen tai tieteen tukeminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tuloksilla voi olla myös taloudellista merkitystä. Taiteesta voi nauttia, vaikka sitä ei itse omista.

Kulttuuria on tuettava tiukkoinakin aikoina. Kulttuuri on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin rakennusaine. Tätä yhteiskuntaa vaalivat teatterissa käynnit, museot, taidetapahtumat tai syventyminen kirjaan, yksin tai yhteisöllisesti. Globaali maailma vaatii meiltä myös uhrauksia. Rajat ovat avautuneet, tiedonkulku ei tunne rajoja ja kulkuyhteydet ovat parantuneet. Halutaan parempaa. Sivistysvaltiot ovat vastaajia ja vastaanottajia. Kun otamme aikamatkan yhdistyksemme lähtötilanteesta tähän päivään, huomaamme, että parhaimmillaan kulttuuri on kaikkien meidän jokapäiväistä arkea ja elämää.

[[luokka: Taideyhdistykset]]

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T10:38:42Z

Rixatrix:

Vuonna 1948 perustettu Hämeenlinnan seudun taideyhdistys on toiminut eri taiteenalojen yhdyssiteenä, eri taiteen alojen ammattilaisten, harrastajien ja yleisön vuorovaikutuskanavana sekä alueensa taidepoliittisena vaikuttajana. Sen jäsenistö on koostunut yksityisistä, kulttuurista kiinnostuneista henkilöistä sekä taide- ja kulttuuriyhdistyksistä. Tarkoitustaan yhdistys on toteuttanut järjestämällä tapahtumia, näyttelyjä ja esitelmiä sekä yksin että yhdessä muiden kulttuuriyhteisöjen kanssa. Laadukkaat kulttuurimatkat Suomeen sekä ulkomaille ovat olleet keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Juhlarahastostaan yhdistys jakaa edelleenkin apurahoja ja tunnustuspalkintoja.

Yhdistyksellä oli vuonna 2018 eli 70-vuotisjuhlavuonnaan noin 160 henkilöjäsentä sekä 19 jäsenyhdistystä:

Ars-Häme ry

Elpo ry

Hämeenlinnan Kameraseura ry

Hämeenlinna-Seura ry

Hämeenlinnan Naiskuoro Laulu-Siukut ry

Härkätien Kamarimuusikot ry

Hämeenlinnan Mieskuoro ry

Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit

Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry

Hämeenlinnan orkesteriyhdistys ry

Kanta-Hämeen Lausujat ry

Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry

KETTUKI ry

Kino Tavast ry

Lautsian Kartanoteatteri ry (Hauhon Kesäteatteri)

Musiikkia linnassa ry

Sotjalan kulttuuri- ja perinneyhdistys ry

Wanaja-seura ry

Viihdekuoro Cantitores ry

'''HISTORIAA

koonnut Lotta Jaanu 2017'''

Hämeenlinna oli 1900-luvun vaihteessa pieni, noin 6000 asukkaan puutalokaupunki Vanajaveden ja linnan kupeessa. Se tunnettiin hallinto- ja koulukaupunkina, sillä liike-elämä ja teollisuus oli vielä pienimuotoista. Henkinen elämä oli vireää, koska rautatien valmistuminen oli avannut yhteydet Helsinkiin. Vuorovaikutus oli vilkasta ja sivistyneistö nautti erityisesti eri taiteenalojen kulttuurivaihdosta. Oli helppoa tulla junalla Hämeenlinnaan. Teatteriravintolassa Nordinin sali oli täynnä, kun Emmy Achté tai Ida Basilier konsertoivat tai kun Kaarlo Bergbomin johtama Helsingin Suomalainen Teatteri tuli vierailulle.

Hämeenlinnassa asui yhteiskunnallisia vaikuttajia ja sivistystyön tekijöitä: Alakouluseminaarin johtaja FT Aukusti Salo, Lyseon rehtori, kunnallismies ja Hämeenlinnan historian kirjoittaja K.O. Lindeqvist, säveltäjä Emil Genetz ja runoilija Kyösti Larsson eli Larin-Kyösti. Kustannusliike A. Kariston johtaja FT Aukusti Simojoki kirjoitti ja ohjasi näytelmiä ja 1909 kaupunkiin perustettiin Työväenyhdistyksen Teatteri. Uutiset luettiin 1879 lähtien Hämeen Sanomista.

Kirjakauppias Enok Rytkönen, monipuolinen kulttuurihenkilö, hoiti Teatteri- ja konserttitoimistoa ja tallensi valokuvaamalla kaupungin elämää. Kuorolaulua harrastettiin ja pidettiin kotikonsertteja kuten Jean Sibeliuksenkin lapsuudenkodissa oli pidetty. Kaupungin kulttuuri oli siis sangen omavaraista. Vuosisadan vaihde oli Hämeenlinnassa henkistä kukoistusaikaa ja loi kaupungin perinteen ja maineen korkeatasoisen kulttuurin kaupunkina.

Seuraavien vuosikymmenien maailmansotien poliittiset levottomuudet ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttivat epäedullisesti taiteelliseen ja tieteelliseen työskentelyyn. Kaupunkilaisten voimavarat tarvittiin ahdistuksen kestämiseen ja arjesta selviämiseen. Hämeenlinnan kulttuurielämä taantui. Maine säilyi koulukaupunkina, sillä moni kansallinen merkkimies kävi koulua ja suoritti ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa. Heidän ansiostaan kaupunki tunnetaan myös muistolaattojen kaupunkina.

Rauhanajan alkaessa 1945 yleinen ilmapiiri muuttui toiveikkaaksi ja ryhdyttiin rakentamaan tulevaisuutta. Ihmisille tuli suuri kulttuurin nälkä ja tarve kokoontua, tehdä ja luoda yhdessä. Innokkaasti ja tiuhaan tahtiin perustettiin eri alojen yhdistyksiä. Toimintaa vaikeutti tilojen, välineitten, aineiston ja varojen puute. Talkoot olivat usein ainoa pelastus.

Yhdessä piirtämistä varten kuvataiteilijat tapasivat 1946 toistensa kodeissa ja tapaamiset saivat nimen Hiilikerho. Sen piirissä alkoi itää ajatus yhdistyksestä, joka sisällyttäisi itseensä kaikki eri taiteenalat. Hämäläisestä hitaudesta ei ollut tietoakaan, kun Lyseon piirustuksenopettaja Pia Katerma lehti-ilmoituksen välityksellä kutsui kaikki taiteen ystävät ja harrastajat Kaupunginhotelliin suunnittelemaan uutta yhdistystä.

Valmistava kokous oli 19.5.1948 ja Hämeenlinnan Taideyhdistyksen perustava kokous jo viikon päästä 27.5.1948. Kummassakin kokouksessa puhetta johti Pia Katerma, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Johtokunnan muodostivat hammaslääkäri Toivo Ylitalo ja taiteilijat Lauri Välke, Urho Heinänen, Einari Vuorinen ja Matti Aro.

Ensimmäinen Katupeili 1962 kertoo: ”Yhdistyksen tarkoituksena on jäsenten keskuudessa yhdistää ja kohottaa taiteellisia pyrkimyksiä toimien paikkakunnalla taiteen suosimisen ja ymmärtämisen yleistämiseksi järjestämällä taidenäyttelyitä, sävel- ja kirjallistaiteellisia illanviettoja, teatterinäytäntöjä ja esitelmätilaisuuksia sekä toimittamalla taidejulkaisuja.” Yhdistyksen alajaostoina olivat kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja teatteritaide.

Puheenjohtajakautenaan 1948-50 Pia Katerma kannusti muodostamaan uusia alajaostoja. Nähtiin, että yhdistämällä kaupungin taiteilijoiden ja harrastajien voimavarat ja osaaminen voidaan lisätä kulttuurin näkyvyyttä, arvostusta ja vaikutusvaltaa ja näin saadaan kaupunki panostamaan taiteelliseen työhön myös rahallisesti. Näin syntyivät mm. Teatterikerho 1951, Taiteilijaseura, Lausuntakerho ja Saskiat 1957 sekä Elokuvakerho. Ne myöhemmin rekisteröityivät itsenäisiksi yhdistyksiksi, mutta toimivat kiinteässä yhteydessä emoyhdistykseen. Taideyhdistyksen täyttäessä 60 vuotta vuonna 2008 jäsenyhdistyksiä oli 9.

Hämeenlinnan Taideyhdistys tarttui innolla toimeen. Yhteisin voimin se tuotti kulttuuritapahtumia, otti kantaa ja teki aloitteita kulttuuripoliittisista aiheista, keräsi tempauksillaan varoja taiteen tekijöille, anoi apurahoja ja stipendejä ja kohdensi niitä jäsenyhdistyksilleen. Taideyhdistyksen työllä oli ratkaiseva merkitys perustettaessa Musiikkiopistoa 1950 ja Taidemuseota 1952 sekä kehitettäessä kaupungille teatterin ja orkesterin toimintoja. Hyvälle näyttelijälle vuosittain jaettu Aku-patsas oli tunnustus ja kannustus teatterille.

Kulttuurin takana ovat kuitenkin ihmiset. Hämeenlinnaan muodostui 1950-luvulla taiteilijayhteisö, jonka tietotaito ja arvomaailma vaikutti koko kaupungin ilmapiiriin. Säveltäjä Tauno Marttinen ja tanssipedagogi Ilmi Marttinen muuttivat kaupunkiin, edellinen Kaupunginorkesterin kapellimestariksi ja Musiikkiopiston rehtoriksi ja jälkimmäinen perustamaan ja johtamaan Liikunta- ja balettikoulua. Kansakoulunopettaja Taisto Ahtola tuli kuvataiteilija-vaimonsa Raakel Ahtolan kanssa samoihin aikoihin. Taisto Ahtola nimitettiin pian vastaperustetun Taidemuseon intendentiksi. Lisäksi lausuntataiteilija Liisa Majapuro valittiin puhetaidon opettajaksi Seminaariin 1960 ja Hämeen läänintaiteilijaksi 1973-77. Taideyhdistys ja kaupunki olivat saaneet onnenpotkun. He kaikki liittyivät Taideyhdistyksen jäseniksi, hoitivat kukin vuorollaan sen puheenjohtajuutta ja uudistivat oman taidealansa toimintaa.

Virisi myös poikkitaiteellista luovuutta, joka heijastui koko valtakuntaan. Taideyhdistys tarjosi iloa ja hauskuutta kaupunkilaisille järjestämällä ohjelmallisia iltamia, arpajaisia ja myyjäisiä, näyttelyiden avajaisia, konsertteja ja juhlia. Näyttävimmät juhlat Taideyhdistys järjesti professorin arvon ja Pro Finlandia -mitalin saaneille jäsenilleen. Siihen kuului ohjelmallinen kansalaisjuhla ja juhlaillalliset Aulangolla. Väinö Kamppurille ne järjestettiin 1954, Tauno Marttiselle 1965, Liisa Majapurolle 1970 ja Taisto Ahtolalle 1974.

Taideyhdistyksen viettäessä 30-vuotisjuhlia 19.5.1978 päätettiin perustaa Juhlarahasto. Rahastolle valittiin oma hallitus. ”Tarkoituksena on jakaa taideapurahoja ja tunnustuspalkintoja taiteellisista ansioista toiminta-alueellaan vaikuttaville henkilöille ja ryhmille” kertoo pöytäkirjamerkintä. Pääoman kartuttamisesta tuli jäsenyhdistysten yhteinen hanke. Tavoitteeksi asetettiin 60 000 mk. Erilaisilla tempauksilla ja jäsenten valmistamien taideteosten myynnillä tavoite saavutettiin kymmenessä vuodessa eli 1988.

Rahaston hallituksen pöytäkirjassa 20.10.1989 on salaperäinen merkintä ”Käsitellään Mary Laxströmin testamenttilahjoitusta”. Muita tietoja asiasta ei ole. Taideyhdistys oli jälleen saanut onnenpotkun! Hämeen lääninhallituksen kamreeri Mary Laxström, joka oli kutsuttu Taide-yhdistyksen kunniajäseneksi 1983 oltuaan hallituksen jäsen, rahastonhoitaja, sihteeri 11 vuotta ja kantava voima myös Teatterikerhossa ja Saskioissa, muisti testamentissaan yhdistystä. Lahjoituksen on täytynyt olla huomattava, koska se turvasi Juhlarahaston toiminnan kauas tulevaisuuteen. Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Juhlarahasto toimii ja sitä hoidetaan edelleen.

HSTY ry:n 60-vuotisjuhliin 2008 liittyi yhdistyksen asiakirjoista järjestetyn arkiston luovuttaminen Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Vietettäessä 65-vuotijuhlia 2013 julkaistiin lähes 30 vuoden tauon jälkeen yhdistyksen taidelehti, Katupeili nro 10. Tietolähteenäni olen käyttänyt tuota arkistoa, Katupeili-lehtiä sekä Yrjö S. Koskimiehen 1966 kirjoittamaa Hämeenlinnan kaupungin historiaa 1875-1944.

'''2008-2017

Koonnut Heikki Kilpeläinen'''

Tulin Taideyhdistyksen Juhlarahaston puheenjohtajaksi sen fuusioiduttua Taideyhdistykseen, ensin jäseneksi koko yhdistyksen hallitukseen ja sitten sen puheenjohtajaksi. Hämeenlinnassa oli mukava vire, kun vanhan Verkatehtaan rakennukset oli 31.7.2007 vihitty uuteen loistoon upeasti remontoituna kulttuurikeskuksena.

2008 yhdistys täytti 60 vuotta. Vanhat asiakirjat järjestettiin arkistoksi ja ne luovutettiin Hämeen maakunta-arkistoon, jolle myös oli juuri valmistumassa komea graafisella betonilla päällystetty uudisrakennus. Yhdistys järjesti matkat Eestiin Estonia-teatteriin ja Kumuun sekä Berliinin kulttuurikohteisiin.

2009 yhdistys teki kulttuurimatkat Tarttoon ja Setumaalle sekä Keski-Eurooppaan Strasbourgiin ja Alsacen alueelle. Strasbourgissa kävimme parlamentin täysistunnossa, jossa Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti juuri yhteenvetopuheenvuoroa EP:n saavutuksista istuntokaudelle 2004 – 2009. Hän piti nykyisessä taloustilanteessa keskeisenä myönteistä Eurooppa-sanomaa, jossa kaikki poliittiset voimat yli puolue- ja kansallisuusrajojen keskittyvät panemaan täytäntöön sellaisia toimenpiteitä, jotka johtavat ulos silloisesta lamasta kestävään pitkän aikavälin talouskehitykseen.

Hämeenlinnan kaupunkiin tuli uusi organisaatio. Ympäristökunnat liitettiin kaupunkiin ja seurakunnat yhteisen seurakuntayhtymän alle. Kaupunkiin keskittyi siis paljon uusia toimijoita.

2010 meille ja jäsenyhdistyksillemme tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus LOCAL GLOBAL -taidetapahtuman järjestämiseen EU-parlamentin tiloissa Brysselissä helmikuussa 2011. Tapahtuman mahdollisti MP Sirpa Pietikäinen ja sitä valmisteltiin yhteisellä innolla. Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäivänä, 19.1.2010, nähtiin ja kuultiin Verkatehtaalla sama taidetapahtumaohjelma, joka tultaisiin esittämään Brysselissä. Kulttuurimatkat tehtiin Ilmajoen musiikkijuhlille, Saarenmaan Oopperapäiville Viroon sekä Unkariin, Pecsin kaupunkiin.

2011 yhdistys osallistui LOCAL GLOBAL -taidetapahtumaan 7. - 11.2.2011. Tapahtuman ja näyttelyn tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä vastasi Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Ulla Huhtamäki. Kuorojen ohjelmistosta vastasi Anneli Julen ja Kanta-Hämeen Lausujia ohjasi Pirjo Mäki. Matkaan ilmoittautui noin 130 henkeä - esiintyjiä, roudareita ja yhdistyksen jäseniä. Komissaari Olli Rehn tervehti tapahtuman toteutusta. Sirpa Pietikäisen avustajatalli teki hartiavoimin töitä tapahtuman onnistumiseksi. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan: Suomesta Brysselin EU-parlamentin käytäville. Matkan näyttelyistä ja avajaisista koottiin 40-sivuinen kuvateos.

Yhdistys järjesti matkat myös Saarenmaan Oopperapäiville, Oslon ympäristöön, Helsingin uuteen Musiikkitaloon sekä Berliinin joulutoreille.

2012 kulttuurimatkamme johti Italiaan. Samalla avustimme Sibelius-opiston oppilaita roudaamalla heidän soittimiaan laivalla ja bussilla välillä Hämeenlinna-Helsinki-Milano. Lisäksi kävimme Allegro-junalla elämysreissulla Viipurissa, missä tutustuimme Viipurin taidemuseoon ja Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Matkan varrella poikkesimme Terijoella.

2013 teimme bussilla ja laivalla kiertomatkan Saksaan, Luxemburgiin ja Hollantiin. Marraskuussa pidettiin yhdistyksen 65-vuotisjuhlakokous ja Katupeili-juhla Raatihuoneen juhlavissa tiloissa. Säännöt päivitettiin ja saimme myös Pirkko-Liisa Kilven suunnitteleman uuden logon. Luennoilla tutustuttiin länsieurooppalaliseen kulttuuriin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Juhlanäyttely rakennettiin pääkirjaston yläaulaan.

2014 Hämeenlinnan kaupunki ja seurakunta täyttivät 375 vuotta. Järjestimme viisiosaisen luentosarjan "Hansakaupungit – keskiajan elämää Itämeren äärellä". Kävimme tutustumassa Gdanskiin ja Puolan hansakaupunkeihin Elblagiin ja Toruniin sekä vierailimme Kustaa Vaasan jalanjäljillä Tukholmassa.

2015 Jean Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Yhdistyksemme oli juhlassa mukana ”Sydämeni laulu"- teemalla. Teimme taide- ja kulttuurimatkan Berliiniin filharmonikkojen konserttiin. Toteutimme ”Onnea Jean Sibelius” -postitaidenäyttelyn Verkatehtaalla sekä kirjataidenäyttelyn pääkirjastossa. Tähän kansainväliseen kirjataidenäyttelyyn lähetetyistä teoksista kokosimme taidekirjan ja lähetimme sen kaikille näyttelyyn osallistuneille. Anna-Maija Bergman vastasi julkaisusta.

Lokakuussa vuosi huipentui Verkatehtaan Vanajasalissa. Jäsenyhdistystemme ohjelmistolla toteutettiin Sydämeni laulu -spektaakkeli, joka oli rakkaudentunnustus Hämeenlinnalle. Kokosimme myös pienen vihkosen runoja, "Sydämeni lauluja", joita luettiin juhlassa.

2016 oli organisaation uudistamisen ja suunnittelun vuosi. Liityimme mukaan Settlementti-yhdistyksen Silta-hankkeeseen, jossa edustimme hämeenlinnalaista kulttuurisektoria. Yhdistykseemme tuli peräti viisi uutta jäsenyhdistystä.

2017 itsenäinen Suomi täytti sata vuotta ja juhli teemalla YHDESSÄ. Toukokuussa Eurooppa-päivänä Hämeenlinnan Taiteilijaseura järjesti pääkirjastossa Lasikatto-näyttelyn. Kirjastolta näyttely siirtyi Tuusulan kunnantalon Aulagalleriaan ja heinäkuuksi se tuotiin Hovinkartanon taidekeskuksen Makasiinigalleriaan. Projektin oli suunnitellut kuvataiteilija, taidekuraattori Pirjo Heino, jonka merkitys näiden vuosien aktiivisessa toiminnassa on tässä yhteydessä syytä nostaa esiin. Kiitos, Pirjo!

Vuoden merkkitapahtuma oli Taideaarteet esiin: Sadat tarinat – kuvat – kasvot, Taidehaaste 100 päivää. Taideyhdistys haastoi kaupunkimme kaikki taidetta omistavat liikelaitokset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt nostamaan teoksensa kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi. Mukaan ilmoittautui 40 kohdetta.

Valmistauduimme 70-vuotisjuhlaan. Graafikko Jirka Messman suunnitteli yhdistykselle uuden logon ja juhlavuosikin sai oman logon. Juhlatilaisuus pidettiin Raatihuoneella 18.3.2018 teemalla "Aistien juhla". Uuden Katupeili-lehden toimittamisesta ja ulkoasusta vastasi Aino Krohn vankalla ammattitaidollaan. Kulttuurimatkalla käytiin Kuurin kynnäksellä.

Koko vuosikymmenen ajan toteutimme hienoja, asiantuntevia kulttuuri- ja taidematkoja eri puolille Eurooppaa. Matkakohteiden kulttuuriin ja taiteeseen johdattavia luentoja järjestettiin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Nämä matkat ovat sittemmin loppuneet, koska, kuten niin monissa muissakin yhdistyksissä, jäsenistö on ikääntynyt ja innokkaita lähtijöitä ei enää saada riittävästi. Koronavuodetkin tekivät tehtävänsä. Monen jäsenyhdistyksemme toiminta on hiipunut tai loppunut kokonaan. Hienot muistot kuitenkin jäävät!

Yhdessä tekeminen on välttämätön elämän edellytys. Yhteisöllisyys on ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Yhteistyön kantavia voimia ovat luottamus, osallistuminen, sitoutuminen, läheisyys ja motivaatio. Vanhan sanonnan mukaan matka puolittuu yhdessä tehden. Luovuus ja itsearvoisen taiteen tai tieteen tukeminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tuloksilla voi olla myös taloudellista merkitystä. Taiteesta voi nauttia, vaikka sitä ei itse omista.

Kulttuuria on tuettava tiukkoinakin aikoina. Kulttuuri on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin rakennusaine. Tätä yhteiskuntaa vaalivat teatterissa käynnit, museot, taidetapahtumat tai syventyminen kirjaan, yksin tai yhteisöllisesti. Globaali maailma vaatii meiltä myös uhrauksia. Rajat ovat avautuneet, tiedonkulku ei tunne rajoja ja kulkuyhteydet ovat parantuneet. Halutaan parempaa. Sivistysvaltiot ovat vastaajia ja vastaanottajia. Kun otamme aikamatkan yhdistyksemme lähtötilanteesta tähän päivään, huomaamme, että parhaimmillaan kulttuuri on kaikkien meidän jokapäiväistä arkea ja elämää.

[[luokka: Taideyhdistykset]]

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T10:27:02Z

Rixatrix:

Vuonna 1948 perustettu Hämeenlinnan seudun taideyhdistys on toiminut eri taiteenalojen yhdyssiteenä, eri taiteen alojen ammattilaisten, harrastajien ja yleisön vuorovaikutuskanavana sekä alueensa taidepoliittisena vaikuttajana. Sen jäsenistö on koostunut yksityisistä, kulttuurista kiinnostuneista henkilöistä sekä taide- ja kulttuuriyhdistyksistä. Tarkoitustaan yhdistys on toteuttanut järjestämällä tapahtumia, näyttelyjä ja esitelmiä sekä yksin että yhdessä muiden kulttuuriyhteisöjen kanssa. Laadukkaat kulttuurimatkat Suomeen sekä ulkomaille ovat olleet keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Juhlarahastostaan yhdistys jakaa edelleenkin apurahoja ja tunnustuspalkintoja.

Yhdistyksellä oli vuonna 2018 eli 70-vuotisjuhlavuonnaan noin 160 henkilöjäsentä sekä 19 jäsenyhdistystä:

Ars-Häme ry

Elpo ry

Hämeenlinnan Kameraseura ry

Hämeenlinna-Seura ry

Hämeenlinnan Naiskuoro Laulu-Siukut ry

Härkätien Kamarimuusikot ry

Hämeenlinnan Mieskuoro ry

Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit

Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry

Hämeenlinnan orkesteriyhdistys ry

Kanta-Hämeen Lausujat ry

Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry

KETTUKI ry

Kino Tavast ry

Lautsian Kartanoteatteri ry (Hauhon Kesäteatteri)

Musiikkia linnassa ry

Sotjalan kulttuuri- ja perinneyhdistys ry

Wanaja-seura ry

Viihdekuoro Cantitores ry

HISTORIAA

koonnut Lotta Jaanu 2017

Hämeenlinna oli 1900-luvun vaihteessa pieni, noin 6000 asukkaan puutalokaupunki Vanajaveden ja linnan kupeessa. Se tunnettiin hallinto- ja koulukaupunkina, sillä liike-elämä ja teollisuus oli vielä pienimuotoista. Henkinen elämä oli vireää, koska rautatien valmistuminen oli avannut yhteydet Helsinkiin. Vuorovaikutus oli vilkasta ja sivistyneistö nautti erityisesti eri taiteenalojen kulttuurivaihdosta. Oli helppoa tulla junalla Hämeenlinnaan. Teatteriravintolassa Nordinin sali oli täynnä, kun Emmy Achté tai Ida Basilier konsertoivat tai kun Kaarlo Bergbomin johtama Helsingin Suomalainen Teatteri tuli vierailulle.

Hämeenlinnassa asui yhteiskunnallisia vaikuttajia ja sivistystyön tekijöitä: Alakouluseminaarin johtaja FT Aukusti Salo, Lyseon rehtori, kunnallismies ja Hämeenlinnan historian kirjoittaja K.O. Lindeqvist, säveltäjä Emil Genetz ja runoilija Kyösti Larsson eli Larin-Kyösti. Kustannusliike A. Kariston johtaja FT Aukusti Simojoki kirjoitti ja ohjasi näytelmiä ja 1909 kaupunkiin perustettiin Työväenyhdistyksen Teatteri. Uutiset luettiin 1879 lähtien Hämeen Sanomista.

Kirjakauppias Enok Rytkönen, monipuolinen kulttuurihenkilö, hoiti Teatteri- ja konserttitoimistoa ja tallensi valokuvaamalla kaupungin elämää. Kuorolaulua harrastettiin ja pidettiin kotikonsertteja kuten Jean Sibeliuksenkin lapsuudenkodissa oli pidetty. Kaupungin kulttuuri oli siis sangen omavaraista. Vuosisadan vaihde oli Hämeenlinnassa henkistä kukoistusaikaa ja loi kaupungin perinteen ja maineen korkeatasoisen kulttuurin kaupunkina.

Seuraavien vuosikymmenien maailmansotien poliittiset levottomuudet ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttivat epäedullisesti taiteelliseen ja tieteelliseen työskentelyyn. Kaupunkilaisten voimavarat tarvittiin ahdistuksen kestämiseen ja arjesta selviämiseen. Hämeenlinnan kulttuurielämä taantui. Maine säilyi koulukaupunkina, sillä moni kansallinen merkkimies kävi koulua ja suoritti ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa. Heidän ansiostaan kaupunki tunnetaan myös muistolaattojen kaupunkina.

Rauhanajan alkaessa 1945 yleinen ilmapiiri muuttui toiveikkaaksi ja ryhdyttiin rakentamaan tulevaisuutta. Ihmisille tuli suuri kulttuurin nälkä ja tarve kokoontua, tehdä ja luoda yhdessä. Innokkaasti ja tiuhaan tahtiin perustettiin eri alojen yhdistyksiä. Toimintaa vaikeutti tilojen, välineitten, aineiston ja varojen puute. Talkoot olivat usein ainoa pelastus.

Yhdessä piirtämistä varten kuvataiteilijat tapasivat 1946 toistensa kodeissa ja tapaamiset saivat nimen Hiilikerho. Sen piirissä alkoi itää ajatus yhdistyksestä, joka sisällyttäisi itseensä kaikki eri taiteenalat. Hämäläisestä hitaudesta ei ollut tietoakaan, kun Lyseon piirustuksenopettaja Pia Katerma lehti-ilmoituksen välityksellä kutsui kaikki taiteen ystävät ja harrastajat Kaupunginhotelliin suunnittelemaan uutta yhdistystä.

Valmistava kokous oli 19.5.1948 ja Hämeenlinnan Taideyhdistyksen perustava kokous jo viikon päästä 27.5.1948. Kummassakin kokouksessa puhetta johti Pia Katerma, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Johtokunnan muodostivat hammaslääkäri Toivo Ylitalo ja taiteilijat Lauri Välke, Urho Heinänen, Einari Vuorinen ja Matti Aro.

Ensimmäinen Katupeili 1962 kertoo: ”Yhdistyksen tarkoituksena on jäsenten keskuudessa yhdistää ja kohottaa taiteellisia pyrkimyksiä toimien paikkakunnalla taiteen suosimisen ja ymmärtämisen yleistämiseksi järjestämällä taidenäyttelyitä, sävel- ja kirjallistaiteellisia illanviettoja, teatterinäytäntöjä ja esitelmätilaisuuksia sekä toimittamalla taidejulkaisuja.” Yhdistyksen alajaostoina olivat kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja teatteritaide.

Puheenjohtajakautenaan 1948-50 Pia Katerma kannusti muodostamaan uusia alajaostoja. Nähtiin, että yhdistämällä kaupungin taiteilijoiden ja harrastajien voimavarat ja osaaminen voidaan lisätä kulttuurin näkyvyyttä, arvostusta ja vaikutusvaltaa ja näin saadaan kaupunki panostamaan taiteelliseen työhön myös rahallisesti. Näin syntyivät mm. Teatterikerho 1951, Taiteilijaseura, Lausuntakerho ja Saskiat 1957 sekä Elokuvakerho. Ne myöhemmin rekisteröityivät itsenäisiksi yhdistyksiksi, mutta toimivat kiinteässä yhteydessä emoyhdistykseen. Taideyhdistyksen täyttäessä 60 vuotta vuonna 2008 jäsenyhdistyksiä oli 9.

Hämeenlinnan Taideyhdistys tarttui innolla toimeen. Yhteisin voimin se tuotti kulttuuritapahtumia, otti kantaa ja teki aloitteita kulttuuripoliittisista aiheista, keräsi tempauksillaan varoja taiteen tekijöille, anoi apurahoja ja stipendejä ja kohdensi niitä jäsenyhdistyksilleen. Taideyhdistyksen työllä oli ratkaiseva merkitys perustettaessa Musiikkiopistoa 1950 ja Taidemuseota 1952 sekä kehitettäessä kaupungille teatterin ja orkesterin toimintoja. Hyvälle näyttelijälle vuosittain jaettu Aku-patsas oli tunnustus ja kannustus teatterille.

Kulttuurin takana ovat kuitenkin ihmiset. Hämeenlinnaan muodostui 1950-luvulla taiteilijayhteisö, jonka tietotaito ja arvomaailma vaikutti koko kaupungin ilmapiiriin. Säveltäjä Tauno Marttinen ja tanssipedagogi Ilmi Marttinen muuttivat kaupunkiin, edellinen Kaupunginorkesterin kapellimestariksi ja Musiikkiopiston rehtoriksi ja jälkimmäinen perustamaan ja johtamaan Liikunta- ja balettikoulua. Kansakoulunopettaja Taisto Ahtola tuli kuvataiteilija-vaimonsa Raakel Ahtolan kanssa samoihin aikoihin. Taisto Ahtola nimitettiin pian vastaperustetun Taidemuseon intendentiksi. Lisäksi lausuntataiteilija Liisa Majapuro valittiin puhetaidon opettajaksi Seminaariin 1960 ja Hämeen läänintaiteilijaksi 1973-77. Taideyhdistys ja kaupunki olivat saaneet onnenpotkun. He kaikki liittyivät Taideyhdistyksen jäseniksi, hoitivat kukin vuorollaan sen puheenjohtajuutta ja uudistivat oman taidealansa toimintaa.

Virisi myös poikkitaiteellista luovuutta, joka heijastui koko valtakuntaan. Taideyhdistys tarjosi iloa ja hauskuutta kaupunkilaisille järjestämällä ohjelmallisia iltamia, arpajaisia ja myyjäisiä, näyttelyiden avajaisia, konsertteja ja juhlia. Näyttävimmät juhlat Taideyhdistys järjesti professorin arvon ja Pro Finlandia -mitalin saaneille jäsenilleen. Siihen kuului ohjelmallinen kansalaisjuhla ja juhlaillalliset Aulangolla. Väinö Kamppurille ne järjestettiin 1954, Tauno Marttiselle 1965, Liisa Majapurolle 1970 ja Taisto Ahtolalle 1974.

Taideyhdistyksen viettäessä 30-vuotisjuhlia 19.5.1978 päätettiin perustaa Juhlarahasto. Rahastolle valittiin oma hallitus. ”Tarkoituksena on jakaa taideapurahoja ja tunnustuspalkintoja taiteellisista ansioista toiminta-alueellaan vaikuttaville henkilöille ja ryhmille” kertoo pöytäkirjamerkintä. Pääoman kartuttamisesta tuli jäsenyhdistysten yhteinen hanke. Tavoitteeksi asetettiin 60 000 mk. Erilaisilla tempauksilla ja jäsenten valmistamien taideteosten myynnillä tavoite saavutettiin kymmenessä vuodessa eli 1988.

Rahaston hallituksen pöytäkirjassa 20.10.1989 on salaperäinen merkintä ”Käsitellään Mary Laxströmin testamenttilahjoitusta”. Muita tietoja asiasta ei ole. Taideyhdistys oli jälleen saanut onnenpotkun! Hämeen lääninhallituksen kamreeri Mary Laxström, joka oli kutsuttu Taide-yhdistyksen kunniajäseneksi 1983 oltuaan hallituksen jäsen, rahastonhoitaja, sihteeri 11 vuotta ja kantava voima myös Teatterikerhossa ja Saskioissa, muisti testamentissaan yhdistystä. Lahjoituksen on täytynyt olla huomattava, koska se turvasi Juhlarahaston toiminnan kauas tulevaisuuteen. Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Juhlarahasto toimii ja sitä hoidetaan edelleen.

HSTY ry:n 60-vuotisjuhliin 2008 liittyi yhdistyksen asiakirjoista järjestetyn arkiston luovuttaminen Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Vietettäessä 65-vuotijuhlia 2013 julkaistiin lähes 30 vuoden tauon jälkeen yhdistyksen taidelehti, Katupeili nro 10. Tietolähteenäni olen käyttänyt tuota arkistoa, Katupeili-lehtiä sekä Yrjö S. Koskimiehen 1966 kirjoittamaa Hämeenlinnan kaupungin historiaa 1875-1944.

2008-2017

Koonnut Heikki Kilpeläinen

Tulin Taideyhdistyksen Juhlarahaston puheenjohtajaksi sen fuusioiduttua Taideyhdistykseen, ensin jäseneksi koko yhdistyksen hallitukseen ja sitten sen puheenjohtajaksi. Hämeenlinnassa oli mukava vire, kun vanhan Verkatehtaan rakennukset oli 31.7.2007 vihitty uuteen loistoon upeasti remontoituna kulttuurikeskuksena.

2008 yhdistys täytti 60 vuotta. Vanhat asiakirjat järjestettiin arkistoksi ja ne luovutettiin Hämeen maakunta-arkistoon, jolle myös oli juuri valmistumassa komea graafisella betonilla päällystetty uudisrakennus. Yhdistys järjesti matkat Eestiin Estonia-teatteriin ja Kumuun sekä Berliinin kulttuurikohteisiin.

2009 yhdistys teki kulttuurimatkat Tarttoon ja Setumaalle sekä Keski-Eurooppaan Strasbourgiin ja Alsacen alueelle. Strasbourgissa kävimme parlamentin täysistunnossa, jossa Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti juuri yhteenvetopuheenvuoroa EP:n saavutuksista istuntokaudelle 2004 – 2009. Hän piti nykyisessä taloustilanteessa keskeisenä myönteistä Eurooppa-sanomaa, jossa kaikki poliittiset voimat yli puolue- ja kansallisuusrajojen keskittyvät panemaan täytäntöön sellaisia toimenpiteitä, jotka johtavat ulos silloisesta lamasta kestävään pitkän aikavälin talouskehitykseen.

Hämeenlinnan kaupunkiin tuli uusi organisaatio. Ympäristökunnat liitettiin kaupunkiin ja seurakunnat yhteisen seurakuntayhtymän alle. Kaupunkiin keskittyi siis paljon uusia toimijoita.

2010 meille ja jäsenyhdistyksillemme tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus LOCAL GLOBAL -taidetapahtuman järjestämiseen EU-parlamentin tiloissa Brysselissä helmikuussa 2011. Tapahtuman mahdollisti MP Sirpa Pietikäinen ja sitä valmisteltiin yhteisellä innolla. Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäivänä, 19.1.2010, nähtiin ja kuultiin Verkatehtaalla sama taidetapahtumaohjelma, joka tultaisiin esittämään Brysselissä. Kulttuurimatkat tehtiin Ilmajoen musiikkijuhlille, Saarenmaan Oopperapäiville Viroon sekä Unkariin, Pecsin kaupunkiin.

2011 yhdistys osallistui LOCAL GLOBAL -taidetapahtumaan 7. - 11.2.2011. Tapahtuman ja näyttelyn tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä vastasi Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Ulla Huhtamäki. Kuorojen ohjelmistosta vastasi Anneli Julen ja Kanta-Hämeen Lausujia ohjasi Pirjo Mäki. Matkaan ilmoittautui noin 130 henkeä - esiintyjiä, roudareita ja yhdistyksen jäseniä. Komissaari Olli Rehn tervehti tapahtuman toteutusta. Sirpa Pietikäisen avustajatalli teki hartiavoimin töitä tapahtuman onnistumiseksi. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan: Suomesta Brysselin EU-parlamentin käytäville. Matkan näyttelyistä ja avajaisista koottiin 40-sivuinen kuvateos.

Yhdistys järjesti matkat myös Saarenmaan Oopperapäiville, Oslon ympäristöön, Helsingin uuteen Musiikkitaloon sekä Berliinin joulutoreille.

2012 kulttuurimatkamme johti Italiaan. Samalla avustimme Sibelius-opiston oppilaita roudaamalla heidän soittimiaan laivalla ja bussilla välillä Hämeenlinna-Helsinki-Milano. Lisäksi kävimme Allegro-junalla elämysreissulla Viipurissa, missä tutustuimme Viipurin taidemuseoon ja Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Matkan varrella poikkesimme Terijoella.

2013 teimme bussilla ja laivalla kiertomatkan Saksaan, Luxemburgiin ja Hollantiin. Marraskuussa pidettiin yhdistyksen 65-vuotisjuhlakokous ja Katupeili-juhla Raatihuoneen juhlavissa tiloissa. Säännöt päivitettiin ja saimme myös Pirkko-Liisa Kilven suunnitteleman uuden logon. Luennoilla tutustuttiin länsieurooppalaliseen kulttuuriin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Juhlanäyttely rakennettiin pääkirjaston yläaulaan.

2014 Hämeenlinnan kaupunki ja seurakunta täyttivät 375 vuotta. Järjestimme viisiosaisen luentosarjan "Hansakaupungit – keskiajan elämää Itämeren äärellä". Kävimme tutustumassa Gdanskiin ja Puolan hansakaupunkeihin Elblagiin ja Toruniin sekä vierailimme Kustaa Vaasan jalanjäljillä Tukholmassa.

2015 Jean Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Yhdistyksemme oli juhlassa mukana ”Sydämeni laulu"- teemalla. Teimme taide- ja kulttuurimatkan Berliiniin filharmonikkojen konserttiin. Toteutimme ”Onnea Jean Sibelius” -postitaidenäyttelyn Verkatehtaalla sekä kirjataidenäyttelyn pääkirjastossa. Tähän kansainväliseen kirjataidenäyttelyyn lähetetyistä teoksista kokosimme taidekirjan ja lähetimme sen kaikille näyttelyyn osallistuneille. Anna-Maija Bergman vastasi julkaisusta.

Lokakuussa vuosi huipentui Verkatehtaan Vanajasalissa. Jäsenyhdistystemme ohjelmistolla toteutettiin Sydämeni laulu -spektaakkeli, joka oli rakkaudentunnustus Hämeenlinnalle. Kokosimme myös pienen vihkosen runoja, "Sydämeni lauluja", joita luettiin juhlassa.

2016 oli organisaation uudistamisen ja suunnittelun vuosi. Liityimme mukaan Settlementti-yhdistyksen Silta-hankkeeseen, jossa edustimme hämeenlinnalaista kulttuurisektoria. Yhdistykseemme tuli peräti viisi uutta jäsenyhdistystä.

2017 itsenäinen Suomi täytti sata vuotta ja juhli teemalla YHDESSÄ. Toukokuussa Eurooppa-päivänä Hämeenlinnan Taiteilijaseura järjesti pääkirjastossa Lasikatto-näyttelyn. Kirjastolta näyttely siirtyi Tuusulan kunnantalon Aulagalleriaan ja heinäkuuksi se tuotiin Hovinkartanon taidekeskuksen Makasiinigalleriaan. Projektin oli suunnitellut kuvataiteilija, taidekuraattori Pirjo Heino, jonka merkitys näiden vuosien aktiivisessa toiminnassa on tässä yhteydessä syytä nostaa esiin. Kiitos, Pirjo!

Vuoden merkkitapahtuma oli Taideaarteet esiin: Sadat tarinat – kuvat – kasvot, Taidehaaste 100 päivää. Taideyhdistys haastoi kaupunkimme kaikki taidetta omistavat liikelaitokset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt nostamaan teoksensa kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi. Mukaan ilmoittautui 40 kohdetta.

Valmistauduimme 70-vuotisjuhlaan. Graafikko Jirka Messman suunnitteli yhdistykselle uuden logon ja juhlavuosikin sai oman logon. Juhlatilaisuus pidettiin Raatihuoneella 18.3.2018 teemalla "Aistien juhla". Uuden Katupeili-lehden toimittamisesta ja ulkoasusta vastasi Aino Krohn vankalla ammattitaidollaan. Kulttuurimatkalla käytiin Kuurin kynnäksellä.

Koko vuosikymmenen ajan toteutimme hienoja, asiantuntevia kulttuuri- ja taidematkoja eri puolille Eurooppaa. Matkakohteiden kulttuuriin ja taiteeseen johdattavia luentoja järjestettiin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Nämä matkat ovat sittemmin loppuneet, koska, kuten niin monissa muissakin yhdistyksissä, jäsenistö on ikääntynyt ja innokkaita lähtijöitä ei enää saada riittävästi. Koronavuodetkin tekivät tehtävänsä. Monen jäsenyhdistyksemme toiminta on hiipunut tai loppunut kokonaan. Hienot muistot kuitenkin jäävät!

Yhdessä tekeminen on välttämätön elämän edellytys. Yhteisöllisyys on ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Yhteistyön kantavia voimia ovat luottamus, osallistuminen, sitoutuminen, läheisyys ja motivaatio. Vanhan sanonnan mukaan matka puolittuu yhdessä tehden. Luovuus ja itsearvoisen taiteen tai tieteen tukeminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tuloksilla voi olla myös taloudellista merkitystä. Taiteesta voi nauttia, vaikka sitä ei itse omista.

Kulttuuria on tuettava tiukkoinakin aikoina. Kulttuuri on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin rakennusaine. Tätä yhteiskuntaa vaalivat teatterissa käynnit, museot, taidetapahtumat tai syventyminen kirjaan, yksin tai yhteisöllisesti. Globaali maailma vaatii meiltä myös uhrauksia. Rajat ovat avautuneet, tiedonkulku ei tunne rajoja ja kulkuyhteydet ovat parantuneet. Halutaan parempaa. Sivistysvaltiot ovat vastaajia ja vastaanottajia. Kun otamme aikamatkan yhdistyksemme lähtötilanteesta tähän päivään, huomaamme, että parhaimmillaan kulttuuri on kaikkien meidän jokapäiväistä arkea ja elämää.

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T10:25:31Z

Rixatrix:

Vuonna 1948 perustettu Hämeenlinnan seudun taideyhdistys on toiminut eri taiteenalojen yhdyssiteenä, eri taiteen alojen ammattilaisten, harrastajien ja yleisön vuorovaikutuskanavana sekä alueensa taidepoliittisena vaikuttajana. Sen jäsenistö on koostunut yksityisistä, kulttuurista kiinnostuneista henkilöistä sekä taide- ja kulttuuriyhdistyksistä. Tarkoitustaan yhdistys on toteuttanut järjestämällä tapahtumia, näyttelyjä ja esitelmiä sekä yksin että yhdessä muiden kulttuuriyhteisöjen kanssa. Laadukkaat kulttuurimatkat Suomeen sekä ulkomaille ovat olleet keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Juhlarahastostaan yhdistys jakaa edelleenkin apurahoja ja tunnustuspalkintoja.

Yhdistyksellä oli vuonna 2018 eli 70-vuotisjuhlavuonnaan noin 160 henkilöjäsentä sekä 19 jäsenyhdistystä:

Ars-Häme ry

Elpo ry

Hämeenlinnan Kameraseura ry

Hämeenlinna-Seura ry

Hämeenlinnan Naiskuoro Laulu-Siukut ry

Härkätien Kamarimuusikot ry

Hämeenlinnan Mieskuoro ry

Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit

Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry

Hämeenlinnan orkesteriyhdistys ry

Kanta-Hämeen Lausujat ry

Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry

KETTUKI ry

Kino Tavast ry

Lautsian Kartanoteatteri ry (Hauhon Kesäteatteri)

Musiikkia linnassa ry

Sotjalan kulttuuri- ja perinneyhdistys ry

Wanaja-seura ry

Viihdekuoro Cantitores ry

HISTORIAA

koonnut Lotta Jaanu 2017

Hämeenlinna oli 1900-luvun vaihteessa pieni, noin 6000 asukkaan puutalokaupunki Vanajaveden ja linnan kupeessa. Se tunnettiin hallinto- ja koulukaupunkina, sillä liike-elämä ja teollisuus oli vielä pienimuotoista. Henkinen elämä oli vireää, koska rautatien valmistuminen oli avannut yhteydet Helsinkiin. Vuorovaikutus oli vilkasta ja sivistyneistö nautti erityisesti eri taiteenalojen kulttuurivaihdosta. Oli helppoa tulla junalla Hämeenlinnaan. Teatteriravintolassa Nordinin sali oli täynnä, kun Emmy Achté tai Ida Basilier konsertoivat tai kun Kaarlo Bergbomin johtama Helsingin Suomalainen Teatteri tuli vierailulle.

Hämeenlinnassa asui yhteiskunnallisia vaikuttajia ja sivistystyön tekijöitä: Alakouluseminaarin johtaja FT Aukusti Salo, Lyseon rehtori, kunnallismies ja Hämeenlinnan historian kirjoittaja K.O. Lindeqvist, säveltäjä Emil Genetz ja runoilija Kyösti Larsson eli Larin-Kyösti. Kustannusliike A. Kariston johtaja FT Aukusti Simojoki kirjoitti ja ohjasi näytelmiä ja 1909 kaupunkiin perustettiin Työväenyhdistyksen Teatteri. Uutiset luettiin 1879 lähtien Hämeen Sanomista.

Kirjakauppias Enok Rytkönen, monipuolinen kulttuurihenkilö, hoiti Teatteri- ja konserttitoimistoa ja tallensi valokuvaamalla kaupungin elämää. Kuorolaulua harrastettiin ja pidettiin kotikonsertteja kuten Jean Sibeliuksenkin lapsuudenkodissa oli pidetty. Kaupungin kulttuuri oli siis sangen omavaraista. Vuosisadan vaihde oli Hämeenlinnassa henkistä kukoistusaikaa ja loi kaupungin perinteen ja maineen korkeatasoisen kulttuurin kaupunkina.

Seuraavien vuosikymmenien maailmansotien poliittiset levottomuudet ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttivat epäedullisesti taiteelliseen ja tieteelliseen työskentelyyn. Kaupunkilaisten voimavarat tarvittiin ahdistuksen kestämiseen ja arjesta selviämiseen. Hämeenlinnan kulttuurielämä taantui. Maine säilyi koulukaupunkina, sillä moni kansallinen merkkimies kävi koulua ja suoritti ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa. Heidän ansiostaan kaupunki tunnetaan myös muistolaattojen kaupunkina.

Rauhanajan alkaessa 1945 yleinen ilmapiiri muuttui toiveikkaaksi ja ryhdyttiin rakentamaan tulevaisuutta. Ihmisille tuli suuri kulttuurin nälkä ja tarve kokoontua, tehdä ja luoda yhdessä. Innokkaasti ja tiuhaan tahtiin perustettiin eri alojen yhdistyksiä. Toimintaa vaikeutti tilojen, välineitten, aineiston ja varojen puute. Talkoot olivat usein ainoa pelastus.

Yhdessä piirtämistä varten kuvataiteilijat tapasivat 1946 toistensa kodeissa ja tapaamiset saivat nimen Hiilikerho. Sen piirissä alkoi itää ajatus yhdistyksestä, joka sisällyttäisi itseensä kaikki eri taiteenalat. Hämäläisestä hitaudesta ei ollut tietoakaan, kun Lyseon piirustuksenopettaja Pia Katerma lehti-ilmoituksen välityksellä kutsui kaikki taiteen ystävät ja harrastajat Kaupunginhotelliin suunnittelemaan uutta yhdistystä.

Valmistava kokous oli 19.5.1948 ja Hämeenlinnan Taideyhdistyksen perustava kokous jo viikon päästä 27.5.1948. Kummassakin kokouksessa puhetta johti Pia Katerma, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Johtokunnan muodostivat hammaslääkäri Toivo Ylitalo ja taiteilijat Lauri Välke, Urho Heinänen, Einari Vuorinen ja Matti Aro.

Ensimmäinen Katupeili 1962 kertoo: ”Yhdistyksen tarkoituksena on jäsenten keskuudessa yhdistää ja kohottaa taiteellisia pyrkimyksiä toimien paikkakunnalla taiteen suosimisen ja ymmärtämisen yleistämiseksi järjestämällä taidenäyttelyitä, sävel- ja kirjallistaiteellisia illanviettoja, teatterinäytäntöjä ja esitelmätilaisuuksia sekä toimittamalla taidejulkaisuja.” Yhdistyksen alajaostoina olivat kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja teatteritaide.

Puheenjohtajakautenaan 1948-50 Pia Katerma kannusti muodostamaan uusia alajaostoja. Nähtiin, että yhdistämällä kaupungin taiteilijoiden ja harrastajien voimavarat ja osaaminen voidaan lisätä kulttuurin näkyvyyttä, arvostusta ja vaikutusvaltaa ja näin saadaan kaupunki panostamaan taiteelliseen työhön myös rahallisesti. Näin syntyivät mm. Teatterikerho 1951, Taiteilijaseura, Lausuntakerho ja Saskiat 1957 sekä Elokuvakerho. Ne myöhemmin rekisteröityivät itsenäisiksi yhdistyksiksi, mutta toimivat kiinteässä yhteydessä emoyhdistykseen. Taideyhdistyksen täyttäessä 60 vuotta vuonna 2008 jäsenyhdistyksiä oli 9.

Hämeenlinnan Taideyhdistys tarttui innolla toimeen. Yhteisin voimin se tuotti kulttuuritapahtumia, otti kantaa ja teki aloitteita kulttuuripoliittisista aiheista, keräsi tempauksillaan varoja taiteen tekijöille, anoi apurahoja ja stipendejä ja kohdensi niitä jäsenyhdistyksilleen. Taideyhdistyksen työllä oli ratkaiseva merkitys perustettaessa Musiikkiopistoa 1950 ja Taidemuseota 1952 sekä kehitettäessä kaupungille teatterin ja orkesterin toimintoja. Hyvälle näyttelijälle vuosittain jaettu Aku-patsas oli tunnustus ja kannustus teatterille.

Kulttuurin takana ovat kuitenkin ihmiset. Hämeenlinnaan muodostui 1950-luvulla taiteilijayhteisö, jonka tietotaito ja arvomaailma vaikutti koko kaupungin ilmapiiriin. Säveltäjä Tauno Marttinen ja tanssipedagogi Ilmi Marttinen muuttivat kaupunkiin, edellinen Kaupunginorkesterin kapellimestariksi ja Musiikkiopiston rehtoriksi ja jälkimmäinen perustamaan ja johtamaan Liikunta- ja balettikoulua. Kansakoulunopettaja Taisto Ahtola tuli kuvataiteilija-vaimonsa Raakel Ahtolan kanssa samoihin aikoihin. Taisto Ahtola nimitettiin pian vastaperustetun Taidemuseon intendentiksi. Lisäksi lausuntataiteilija Liisa Majapuro valittiin puhetaidon opettajaksi Seminaariin 1960 ja Hämeen läänintaiteilijaksi 1973-77. Taideyhdistys ja kaupunki olivat saaneet onnenpotkun. He kaikki liittyivät Taideyhdistyksen jäseniksi, hoitivat kukin vuorollaan sen puheenjohtajuutta ja uudistivat oman taidealansa toimintaa.

Virisi myös poikkitaiteellista luovuutta, joka heijastui koko valtakuntaan. Taideyhdistys tarjosi iloa ja hauskuutta kaupunkilaisille järjestämällä ohjelmallisia iltamia, arpajaisia ja myyjäisiä, näyttelyiden avajaisia, konsertteja ja juhlia. Näyttävimmät juhlat Taideyhdistys järjesti professorin arvon ja Pro Finlandia -mitalin saaneille jäsenilleen. Siihen kuului ohjelmallinen kansalaisjuhla ja juhlaillalliset Aulangolla. Väinö Kamppurille ne järjestettiin 1954, Tauno Marttiselle 1965, Liisa Majapurolle 1970 ja Taisto Ahtolalle 1974.

Taideyhdistyksen viettäessä 30-vuotisjuhlia 19.5.1978 päätettiin perustaa Juhlarahasto. Rahastolle valittiin oma hallitus. ”Tarkoituksena on jakaa taideapurahoja ja tunnustuspalkintoja taiteellisista ansioista toiminta-alueellaan vaikuttaville henkilöille ja ryhmille” kertoo pöytäkirjamerkintä. Pääoman kartuttamisesta tuli jäsenyhdistysten yhteinen hanke. Tavoitteeksi asetettiin 60 000 mk. Erilaisilla tempauksilla ja jäsenten valmistamien taideteosten myynnillä tavoite saavutettiin kymmenessä vuodessa eli 1988.

Rahaston hallituksen pöytäkirjassa 20.10.1989 on salaperäinen merkintä ”Käsitellään Mary Laxströmin testamenttilahjoitusta”. Muita tietoja asiasta ei ole. Taideyhdistys oli jälleen saanut onnenpotkun! Hämeen lääninhallituksen kamreeri Mary Laxström, joka oli kutsuttu Taide-yhdistyksen kunniajäseneksi 1983 oltuaan hallituksen jäsen, rahastonhoitaja, sihteeri 11 vuotta ja kantava voima myös Teatterikerhossa ja Saskioissa, muisti testamentissaan yhdistystä. Lahjoituksen on täytynyt olla huomattava, koska se turvasi Juhlarahaston toiminnan kauas tulevaisuuteen. Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Juhlarahasto toimii ja sitä hoidetaan edelleen.

HSTY ry:n 60-vuotisjuhliin 2008 liittyi yhdistyksen asiakirjoista järjestetyn arkiston luovuttaminen Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Vietettäessä 65-vuotijuhlia 2013 julkaistiin lähes 30 vuoden tauon jälkeen yhdistyksen taidelehti, Katupeili nro 10. Tietolähteenäni olen käyttänyt tuota arkistoa, Katupeili-lehtiä sekä Yrjö S. Koskimiehen 1966 kirjoittamaa Hämeenlinnan kaupungin historiaa 1875-1944.

2008-2017

Koonnut Heikki Kilpeläinen

Tulin Taideyhdistyksen Juhlarahaston puheenjohtajaksi sen fuusioiduttua Taideyhdistykseen, ensin jäseneksi koko yhdistyksen hallitukseen ja sitten sen puheenjohtajaksi. Hämeenlinnassa oli mukava vire, kun vanhan Verkatehtaan rakennukset oli 31.7.2007 vihitty uuteen loistoon upeasti remontoituna kulttuurikeskuksena.

2008 yhdistys täytti 60 vuotta. Vanhat asiakirjat järjestettiin arkistoksi ja ne luovutettiin Hämeen maakunta-arkistoon, jolle myös oli juuri valmistumassa komea graafisella betonilla päällystetty uudisrakennus. Yhdistys järjesti matkat Eestiin Estonia-teatteriin ja Kumuun sekä Berliinin kulttuurikohteisiin.

2009 yhdistys teki kulttuurimatkat Tarttoon ja Setumaalle sekä Keski-Eurooppaan Strasbourgiin ja Alsacen alueelle. Strasbourgissa kävimme parlamentin täysistunnossa, jossa Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti juuri yhteenvetopuheenvuoroa EP:n saavutuksista istuntokaudelle 2004 – 2009. Hän piti nykyisessä taloustilanteessa keskeisenä myönteistä Eurooppa-sanomaa, jossa kaikki poliittiset voimat yli puolue- ja kansallisuusrajojen keskittyvät panemaan täytäntöön sellaisia toimenpiteitä, jotka johtavat ulos silloisesta lamasta kestävään pitkän aikavälin talouskehitykseen.

Hämeenlinnan kaupunkiin tuli uusi organisaatio. Ympäristökunnat liitettiin kaupunkiin ja seurakunnat yhteisen seurakuntayhtymän alle. Kaupunkiin keskittyi siis paljon uusia toimijoita.

2010 meille ja jäsenyhdistyksillemme tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus LOCAL GLOBAL -taidetapahtuman järjestämiseen EU-parlamentin tiloissa Brysselissä helmikuussa 2011. Tapahtuman mahdollisti MP Sirpa Pietikäinen ja sitä valmisteltiin yhteisellä innolla. Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäivänä, 19.1.2010, nähtiin ja kuultiin Verkatehtaalla sama taidetapahtumaohjelma, joka tultaisiin esittämään Brysselissä. Kulttuurimatkat tehtiin Ilmajoen musiikkijuhlille, Saarenmaan Oopperapäiville Viroon sekä Unkariin, Pecsin kaupunkiin.

2011 yhdistys osallistui LOCAL GLOBAL -taidetapahtumaan 7. - 11.2.2011. Tapahtuman ja näyttelyn tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä vastasi Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Ulla Huhtamäki. Kuorojen ohjelmistosta vastasi Anneli Julen ja Kanta-Hämeen Lausujia ohjasi Pirjo Mäki. Matkaan ilmoittautui noin 130 henkeä - esiintyjiä, roudareita ja yhdistyksen jäseniä. Komissaari Olli Rehn tervehti tapahtuman toteutusta. Sirpa Pietikäisen avustajatalli teki hartiavoimin töitä tapahtuman onnistumiseksi. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan: Suomesta Brysselin EU-parlamentin käytäville. Matkan näyttelyistä ja avajaisista koottiin 40-sivuinen kuvateos.

Yhdistys järjesti matkat myös Saarenmaan Oopperapäiville, Oslon ympäristöön, Helsingin uuteen Musiikkitaloon sekä Berliinin joulutoreille.

2012 kulttuurimatkamme johti Italiaan. Samalla avustimme Sibelius-opiston oppilaita roudaamalla heidän soittimiaan laivalla ja bussilla välillä Hämeenlinna-Helsinki-Milano. Lisäksi kävimme Allegro-junalla elämysreissulla Viipurissa, missä tutustuimme Viipurin taidemuseoon ja Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Matkan varrella poikkesimme Terijoella.

2013 teimme bussilla ja laivalla kiertomatkan Saksaan, Luxemburgiin ja Hollantiin. Marraskuussa pidettiin yhdistyksen 65-vuotisjuhlakokous ja Katupeili-juhla Raatihuoneen juhlavissa tiloissa. Säännöt päivitettiin ja saimme myös Pirkko-Liisa Kilven suunnitteleman uuden logon. Luennoilla tutustuttiin länsieurooppalaliseen kulttuuriin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Juhlanäyttely rakennettiin pääkirjaston yläaulaan.

2014 Hämeenlinnan kaupunki ja seurakunta täyttivät 375 vuotta. Järjestimme viisiosaisen luentosarjan "Hansakaupungit – keskiajan elämää Itämeren äärellä". Kävimme tutustumassa Gdanskiin ja Puolan hansakaupunkeihin Elblagiin ja Toruniin sekä vierailimme Kustaa Vaasan jalanjäljillä Tukholmassa.

2015 Jean Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Yhdistyksemme oli juhlassa mukana ”Sydämeni laulu"- teemalla. Teimme taide- ja kulttuurimatkan Berliiniin filharmonikkojen konserttiin. Toteutimme ”Onnea Jean Sibelius” -postitaidenäyttelyn Verkatehtaalla sekä kirjataidenäyttelyn pääkirjastossa. Tähän kansainväliseen kirjataidenäyttelyyn lähetetyistä teoksista kokosimme taidekirjan ja lähetimme sen kaikille näyttelyyn osallistuneille. Anna-Maija Bergman vastasi julkaisusta.

Lokakuussa vuosi huipentui Verkatehtaan Vanajasalissa. Jäsenyhdistystemme ohjelmistolla toteutettiin Sydämeni laulu -spektaakkeli, joka oli rakkaudentunnustus Hämeenlinnalle. Kokosimme myös pienen vihkosen runoja, "Sydämeni lauluja", joita luettiin juhlassa.

2016 oli organisaation uudistamisen ja suunnittelun vuosi. Liityimme mukaan Settlementti-yhdistyksen Silta-hankkeeseen, jossa edustimme hämeenlinnalaista kulttuurisektoria. Yhdistykseemme tuli peräti viisi uutta jäsenyhdistystä.

2017 itsenäinen Suomi täytti sata vuotta ja juhli teemalla YHDESSÄ. Toukokuussa Eurooppa-päivänä Hämeenlinnan Taiteilijaseura järjesti pääkirjastossa Lasikatto-näyttelyn. Kirjastolta näyttely siirtyi Tuusulan kunnantalon Aulagalleriaan ja heinäkuuksi se tuotiin Hovinkartanon taidekeskuksen Makasiinigalleriaan. Projektin oli suunnitellut kuvataiteilija, taidekuraattori Pirjo Heino, jonka merkitys näiden vuosien aktiivisessa toiminnassa on tässä yhteydessä syytä nostaa esiin. Kiitos, Pirjo!

Vuoden merkkitapahtuma oli Taideaarteet esiin: Sadat tarinat – kuvat – kasvot, Taidehaaste 100 päivää. Taideyhdistys haastoi kaupunkimme kaikki taidetta omistavat liikelaitokset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt nostamaan teoksensa kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi. Mukaan ilmoittautui 40 kohdetta.

Valmistauduimme 70-vuotisjuhlaan. Graafikko Jirka Messman suunnitteli yhdistykselle uuden logon ja juhlavuosikin sai oman logon. Juhlatilaisuus pidettiin Raatihuoneella 18.3.2018 teemalla "Aistien juhla". Uuden Katupeili-lehden toimittamisesta ja ulkoasusta vastasi Aino Krohn vankalla ammattitaidollaan. Kulttuurimatkalla käytiin Kuurin kynnäksellä.

Koko vuosikymmenen ajan toteutimme hienoja, asiantuntevia kulttuuri- ja taidematkoja eri puolille Eurooppaa. Matkakohteiden kulttuuriin ja taiteeseen johdattavia luentoja järjestettiin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Nämä matkat ovat sittemmin loppuneet, koska, kuten niin monissa muissakin yhdistyksissä, jäsenistö on ikääntynyt ja innokkaita lähtijöitä ei enää saada riittävästi. Koronavuodetkin tekivät tehtävänsä. Hienot muistot kuitenkin jäävät!

Yhdessä tekeminen on välttämätön elämän edellytys. Yhteisöllisyys on ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Yhteistyön kantavia voimia ovat luottamus, osallistuminen, sitoutuminen, läheisyys ja motivaatio. Vanhan sanonnan mukaan matka puolittuu yhdessä tehden. Luovuus ja itsearvoisen taiteen tai tieteen tukeminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tuloksilla voi olla myös taloudellista merkitystä. Taiteesta voi nauttia, vaikka sitä ei itse omista.

Kulttuuria on tuettava tiukkoinakin aikoina. Kulttuuri on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin rakennusaine. Tätä yhteiskuntaa vaalivat teatterissa käynnit, museot, taidetapahtumat tai syventyminen kirjaan, yksin tai yhteisöllisesti. Globaali maailma vaatii meiltä myös uhrauksia. Rajat ovat avautuneet, tiedonkulku ei tunne rajoja ja kulkuyhteydet ovat parantuneet. Halutaan parempaa. Sivistysvaltiot ovat vastaajia ja vastaanottajia. Kun otamme aikamatkan yhdistyksemme lähtötilanteesta tähän päivään, huomaamme, että parhaimmillaan kulttuuri on kaikkien meidän jokapäiväistä arkea ja elämää.

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T10:20:31Z

Rixatrix:

Vuonna 1948 perustettu Hämeenlinnan seudun taideyhdistys on toiminut eri taiteenalojen yhdyssiteenä, eri taiteen alojen ammattilaisten, harrastajien ja yleisön vuorovaikutuskanavana sekä alueensa taidepoliittisena vaikuttajana. Sen jäsenistö on koostunut yksityisistä, kulttuurista kiinnostuneista henkilöistä sekä taide- ja kulttuuriyhdistyksistä. Tarkoitustaan yhdistys on toteuttanut järjestämällä tapahtumia, näyttelyjä ja esitelmiä sekä yksin että yhdessä muiden kulttuuriyhteisöjen kanssa. Laadukkaat kulttuurimatkat Suomeen sekä ulkomaille ovat olleet keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Juhlarahastostaan yhdistys jakaa edelleenkin apurahoja ja tunnustuspalkintoja.

Yhdistyksellä oli vuonna 2018 eli 70-vuotisjuhlavuonnaan noin 160 henkilöjäsentä sekä 19 jäsenyhdistystä:

Ars-Häme ry

Elpo ry

Hämeenlinnan Kameraseura ry

Hämeenlinna-Seura ry

Hämeenlinnan Naiskuoro Laulu-Siukut ry

Härkätien Kamarimuusikot ry

Hämeenlinnan Mieskuoro ry

Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit

Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry

Hämeenlinnan orkesteriyhdistys ry

Kanta-Hämeen Lausujat ry

Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry

KETTUKI ry

Kino Tavast ry

Lautsian Kartanoteatteri ry (Hauhon Kesäteatteri)

Musiikkia linnassa ry

Sotjalan kulttuuri- ja perinneyhdistys ry

Wanaja-seura ry

Viihdekuoro Cantitores ry

HISTORIAA

koonnut Lotta Jaanu 2017

Hämeenlinna oli 1900-luvun vaihteessa pieni, noin 6000 asukkaan puutalokaupunki Vanajaveden ja linnan kupeessa. Se tunnettiin hallinto- ja koulukaupunkina, sillä liike-elämä ja teollisuus oli vielä pienimuotoista. Henkinen elämä oli vireää, koska rautatien valmistuminen oli avannut yhteydet Helsinkiin. Vuorovaikutus oli vilkasta ja sivistyneistö nautti erityisesti eri taiteenalojen kulttuurivaihdosta. Oli helppoa tulla junalla Hämeenlinnaan. Teatteriravintolassa Nordinin sali oli täynnä, kun Emmy Achté tai Ida Basilier konsertoivat tai kun Kaarlo Bergbomin johtama Helsingin Suomalainen Teatteri tuli vierailulle.

Hämeenlinnassa asui yhteiskunnallisia vaikuttajia ja sivistystyön tekijöitä: Alakouluseminaarin johtaja FT Aukusti Salo, Lyseon rehtori, kunnallismies ja Hämeenlinnan historian kirjoittaja K.O. Lindeqvist, säveltäjä Emil Genetz ja runoilija Kyösti Larsson eli Larin-Kyösti. Kustannusliike A. Kariston johtaja FT Aukusti Simojoki kirjoitti ja ohjasi näytelmiä ja 1909 kaupunkiin perustettiin Työväenyhdistyksen Teatteri. Uutiset luettiin 1879 lähtien Hämeen Sanomista.

Kirjakauppias Enok Rytkönen, monipuolinen kulttuurihenkilö, hoiti Teatteri- ja konserttitoimistoa ja tallensi valokuvaamalla kaupungin elämää. Kuorolaulua harrastettiin ja pidettiin kotikonsertteja kuten Jean Sibeliuksenkin lapsuudenkodissa oli pidetty. Kaupungin kulttuuri oli siis sangen omavaraista. Vuosisadan vaihde oli Hämeenlinnassa henkistä kukoistusaikaa ja loi kaupungin perinteen ja maineen korkeatasoisen kulttuurin kaupunkina.

Seuraavien vuosikymmenien maailmansotien poliittiset levottomuudet ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttivat epäedullisesti taiteelliseen ja tieteelliseen työskentelyyn. Kaupunkilaisten voimavarat tarvittiin ahdistuksen kestämiseen ja arjesta selviämiseen. Hämeenlinnan kulttuurielämä taantui. Maine säilyi koulukaupunkina, sillä moni kansallinen merkkimies kävi koulua ja suoritti ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa. Heidän ansiostaan kaupunki tunnetaan myös muistolaattojen kaupunkina.

Rauhanajan alkaessa 1945 yleinen ilmapiiri muuttui toiveikkaaksi ja ryhdyttiin rakentamaan tulevaisuutta. Ihmisille tuli suuri kulttuurin nälkä ja tarve kokoontua, tehdä ja luoda yhdessä. Innokkaasti ja tiuhaan tahtiin perustettiin eri alojen yhdistyksiä. Toimintaa vaikeutti tilojen, välineitten, aineiston ja varojen puute. Talkoot olivat usein ainoa pelastus.

Yhdessä piirtämistä varten kuvataiteilijat tapasivat 1946 toistensa kodeissa ja tapaamiset saivat nimen Hiilikerho. Sen piirissä alkoi itää ajatus yhdistyksestä, joka sisällyttäisi itseensä kaikki eri taiteenalat. Hämäläisestä hitaudesta ei ollut tietoakaan, kun Lyseon piirustuksenopettaja Pia Katerma lehti-ilmoituksen välityksellä kutsui kaikki taiteen ystävät ja harrastajat Kaupunginhotelliin suunnittelemaan uutta yhdistystä.

Valmistava kokous oli 19.5.1948 ja Hämeenlinnan Taideyhdistyksen perustava kokous jo viikon päästä 27.5.1948. Kummassakin kokouksessa puhetta johti Pia Katerma, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Johtokunnan muodostivat hammaslääkäri Toivo Ylitalo ja taiteilijat Lauri Välke, Urho Heinänen, Einari Vuorinen ja Matti Aro.

Ensimmäinen Katupeili 1962 kertoo: ”Yhdistyksen tarkoituksena on jäsenten keskuudessa yhdistää ja kohottaa taiteellisia pyrkimyksiä toimien paikkakunnalla taiteen suosimisen ja ymmärtämisen yleistämiseksi järjestämällä taidenäyttelyitä, sävel- ja kirjallistaiteellisia illanviettoja, teatterinäytäntöjä ja esitelmätilaisuuksia sekä toimittamalla taidejulkaisuja.” Yhdistyksen alajaostoina olivat kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja teatteritaide.

Puheenjohtajakautenaan 1948-50 Pia Katerma kannusti muodostamaan uusia alajaostoja. Nähtiin, että yhdistämällä kaupungin taiteilijoiden ja harrastajien voimavarat ja osaaminen voidaan lisätä kulttuurin näkyvyyttä, arvostusta ja vaikutusvaltaa ja näin saadaan kaupunki panostamaan taiteelliseen työhön myös rahallisesti. Näin syntyivät mm. Teatterikerho 1951, Taiteilijaseura, Lausuntakerho ja Saskiat 1957 sekä Elokuvakerho. Ne myöhemmin rekisteröityivät itsenäisiksi yhdistyksiksi, mutta toimivat kiinteässä yhteydessä emoyhdistykseen. Taideyhdistyksen täyttäessä 60 vuotta vuonna 2008 jäsenyhdistyksiä oli 9.

Hämeenlinnan Taideyhdistys tarttui innolla toimeen. Yhteisin voimin se tuotti kulttuuritapahtumia, otti kantaa ja teki aloitteita kulttuuripoliittisista aiheista, keräsi tempauksillaan varoja taiteen tekijöille, anoi apurahoja ja stipendejä ja kohdensi niitä jäsenyhdistyksilleen. Taideyhdistyksen työllä oli ratkaiseva merkitys perustettaessa Musiikkiopistoa 1950 ja Taidemuseota 1952 sekä kehitettäessä kaupungille teatterin ja orkesterin toimintoja. Hyvälle näyttelijälle vuosittain jaettu Aku-patsas oli tunnustus ja kannustus teatterille.

Kulttuurin takana ovat kuitenkin ihmiset. Hämeenlinnaan muodostui 1950-luvulla taiteilijayhteisö, jonka tietotaito ja arvomaailma vaikutti koko kaupungin ilmapiiriin. Säveltäjä Tauno Marttinen ja tanssipedagogi Ilmi Marttinen muuttivat kaupunkiin, edellinen Kaupunginorkesterin kapellimestariksi ja Musiikkiopiston rehtoriksi ja jälkimmäinen perustamaan ja johtamaan Liikunta- ja balettikoulua. Kansakoulunopettaja Taisto Ahtola tuli kuvataiteilija-vaimonsa Raakel Ahtolan kanssa samoihin aikoihin. Taisto Ahtola nimitettiin pian vastaperustetun Taidemuseon intendentiksi. Lisäksi lausuntataiteilija Liisa Majapuro valittiin puhetaidon opettajaksi Seminaariin 1960 ja Hämeen läänintaiteilijaksi 1973-77. Taideyhdistys ja kaupunki olivat saaneet onnenpotkun. He kaikki liittyivät Taideyhdistyksen jäseniksi, hoitivat kukin vuorollaan sen puheenjohtajuutta ja uudistivat oman taidealansa toimintaa.

Virisi myös poikkitaiteellista luovuutta, joka heijastui koko valtakuntaan. Taideyhdistys tarjosi iloa ja hauskuutta kaupunkilaisille järjestämällä ohjelmallisia iltamia, arpajaisia ja myyjäisiä, näyttelyiden avajaisia, konsertteja ja juhlia. Näyttävimmät juhlat Taideyhdistys järjesti professorin arvon ja Pro Finlandia -mitalin saaneille jäsenilleen. Siihen kuului ohjelmallinen kansalaisjuhla ja juhlaillalliset Aulangolla. Väinö Kamppurille ne järjestettiin 1954, Tauno Marttiselle 1965, Liisa Majapurolle 1970 ja Taisto Ahtolalle 1974.

Taideyhdistyksen viettäessä 30-vuotisjuhlia 19.5.1978 päätettiin perustaa Juhlarahasto. Rahastolle valittiin oma hallitus. ”Tarkoituksena on jakaa taideapurahoja ja tunnustuspalkintoja taiteellisista ansioista toiminta-alueellaan vaikuttaville henkilöille ja ryhmille” kertoo pöytäkirjamerkintä. Pääoman kartuttamisesta tuli jäsenyhdistysten yhteinen hanke. Tavoitteeksi asetettiin 60 000 mk. Erilaisilla tempauksilla ja jäsenten valmistamien taideteosten myynnillä tavoite saavutettiin kymmenessä vuodessa eli 1988.

Rahaston hallituksen pöytäkirjassa 20.10.1989 on salaperäinen merkintä ”Käsitellään Mary Laxströmin testamenttilahjoitusta”. Muita tietoja asiasta ei ole. Taideyhdistys oli jälleen saanut onnenpotkun! Hämeen lääninhallituksen kamreeri Mary Laxström, joka oli kutsuttu Taide-yhdistyksen kunniajäseneksi 1983 oltuaan hallituksen jäsen, rahastonhoitaja, sihteeri 11 vuotta ja kantava voima myös Teatterikerhossa ja Saskioissa, muisti testamentissaan yhdistystä. Lahjoituksen on täytynyt olla huomattava, koska se turvasi Juhlarahaston toiminnan kauas tulevaisuuteen. Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Juhlarahasto toimii ja sitä hoidetaan edelleen.

HSTY ry:n 60-vuotisjuhliin 2008 liittyi yhdistyksen asiakirjoista järjestetyn arkiston luovuttaminen Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Vietettäessä 65-vuotijuhlia 2013 julkaistiin lähes 30vuoden tauon jälkeen yhdistyksen taidelehti, Katupeili nro 10. Tietolähteenäni olen käyttänyt tuota arkistoa, Katupeili-lehtiä ja Yrjö S. Koskimiehen 1966 kirjoittamaa Hämeenlinnan kaupungin historiaa 1875-1944.

2008-2017

Koonnut Heikki Kilpeläinen

Tulin Taideyhdistyksen Juhlarahaston puheenjohtajaksi sen fuusioiduttua Taideyhdistykseen, ensin jäseneksi koko yhdistyksen hallitukseen ja sitten sen puheenjohtajaksi. Hämeenlinnassa oli mukava vire, kun vanhan Verkatehtaan rakennukset oli 31.7.2007 vihitty uuteen loistoon upeasti remontoituna kulttuurikeskuksena.

2008 yhdistys täytti 60 vuotta. Vanhat asiakirjat järjestettiin arkistoksi ja ne luovutettiin Hämeen maakunta-arkistoon, jolle myös oli juuri valmistumassa komea graafisella betonilla päällystetty uudisrakennus. Yhdistys järjesti matkat Eestiin Estonia-teatteriin ja Kumuun sekä Berliinin kulttuurikohteisiin.

2009 yhdistys teki kulttuurimatkat Tarttoon ja Setumaalle sekä Keski-Eurooppaan Strasbourgiin ja Alsacen alueelle. Strasbourgissa kävimme parlamentin täysistunnossa, jossa Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti juuri yhteenvetopuheenvuoroa EP:n saavutuksista istuntokaudelle 2004 – 2009. Hän piti nykyisessä taloustilanteessa keskeisenä myönteistä Eurooppa-sanomaa, jossa kaikki poliittiset voimat yli puolue- ja kansallisuusrajojen keskittyvät panemaan täytäntöön sellaisia toimenpiteitä, jotka johtavat ulos silloisesta lamasta kestävään pitkän aikavälin talouskehitykseen.

Hämeenlinnan kaupunkiin tuli uusi organisaatio. Ympäristökunnat liitettiin kaupunkiin ja seurakunnat yhteisen seurakuntayhtymän alle. Kaupunkiin keskittyi siis paljon uusia toimijoita.

2010 meille ja jäsenyhdistyksillemme tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus LOCAL GLOBAL -taidetapahtuman järjestämiseen EU-parlamentin tiloissa Brysselissä helmikuussa 2011. Tapahtuman mahdollisti MP Sirpa Pietikäinen ja sitä valmisteltiin yhteisellä innolla. Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäivänä, 19.1.2010, nähtiin ja kuultiin Verkatehtaalla sama taidetapahtumaohjelma, joka tultaisiin esittämään Brysselissä. Kulttuurimatkat tehtiin Ilmajoen musiikkijuhlille, Saarenmaan Oopperapäiville Viroon sekä Unkariin, Pecsin kaupunkiin.

2011 yhdistys osallistui LOCAL GLOBAL -taidetapahtumaan 7. - 11.2.2011. Tapahtuman ja näyttelyn tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä vastasi Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Ulla Huhtamäki. Kuorojen ohjelmistosta vastasi Anneli Julen ja Kanta-Hämeen Lausujia ohjasi Pirjo Mäki. Matkaan ilmoittautui noin 130 henkeä - esiintyjiä, roudareita ja yhdistyksen jäseniä. Komissaari Olli Rehn tervehti tapahtuman toteutusta. Sirpa Pietikäisen avustajatalli teki hartiavoimin töitä tapahtuman onnistumiseksi. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan: Suomesta Brysselin EU-parlamentin käytäville. Matkan näyttelyistä ja avajaisista koottiin 40-sivuinen kuvateos.

Yhdistys järjesti matkat myös Saarenmaan Oopperapäiville, Oslon ympäristöön, Helsingin uuteen Musiikkitaloon sekä Berliinin joulutoreille.

2012 kulttuurimatkamme johti Italiaan. Samalla avustimme Sibelius-opiston oppilaita roudaamalla heidän soittimiaan laivalla ja bussilla välillä Hämeenlinna-Helsinki-Milano. Lisäksi kävimme Allegro-junalla elämysreissulla Viipurissa, missä tutustuimme Viipurin taidemuseoon ja Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Matkan varrella poikkesimme Terijoella.

2013 teimme bussilla ja laivalla kiertomatkan Saksaan, Luxemburgiin ja Hollantiin. Marraskuussa pidettiin yhdistyksen 65-vuotisjuhlakokous ja Katupeili-juhla Raatihuoneen juhlavissa tiloissa. Säännöt päivitettiin ja saimme myös Pirkko-Liisa Kilven suunnitteleman uuden logon. Luennoilla tutustuttiin länsieurooppalaliseen kulttuuriin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Juhlanäyttely rakennettiin pääkirjaston yläaulaan.

2014 Hämeenlinnan kaupunki ja seurakunta täyttivät 375 vuotta. Järjestimme viisiosaisen luentosarjan "Hansakaupungit – keskiajan elämää Itämeren äärellä". Kävimme tutustumassa Gdanskiin ja Puolan hansakaupunkeihin Elblagiin ja Toruniin sekä vierailimme Kustaa Vaasan jalanjäljillä Tukholmassa.

2015 Jean Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Yhdistyksemme oli juhlassa mukana ”Sydämeni laulu"- teemalla. Teimme taide- ja kulttuurimatkan Berliiniin filharmonikkojen konserttiin. Toteutimme ”Onnea Jean Sibelius” -postitaidenäyttelyn Verkatehtaalla sekä kirjataidenäyttelyn pääkirjastossa. Tähän kansainväliseen kirjataidenäyttelyyn lähetetyistä teoksista kokosimme taidekirjan ja lähetimme sen kaikille näyttelyyn osallistuneille. Anna-Maija Bergman vastasi julkaisusta.

Lokakuussa vuosi huipentui Verkatehtaan Vanajasalissa. Jäsenyhdistystemme ohjelmistolla toteutettiin Sydämeni laulu -spektaakkeli, joka oli rakkaudentunnustus Hämeenlinnalle. Kokosimme myös pienen vihkosen runoja, "Sydämeni lauluja", joita luettiin juhlassa.

2016 oli organisaation uudistamisen ja suunnittelun vuosi. Liityimme mukaan Settlementti-yhdistyksen Silta-hankkeeseen, jossa edustimme hämeenlinnalaista kulttuurisektoria. Yhdistykseemme tuli peräti viisi uutta jäsenyhdistystä.

2017 itsenäinen Suomi täytti sata vuotta ja juhli teemalla YHDESSÄ. Toukokuussa Eurooppa-päivänä Hämeenlinnan Taiteilijaseura järjesti pääkirjastossa Lasikatto-näyttelyn. Kirjastolta näyttely siirtyi Tuusulan kunnantalon Aulagalleriaan ja heinäkuuksi se tuotiin Hovinkartanon taidekeskuksen Makasiinigalleriaan. Projektin oli suunnitellut kuvataiteilija, taidekuraattori Pirjo Heino, jonka merkitys näiden vuosien aktiivisessa toiminnassa on tässä yhteydessä syytä nostaa esiin. Kiitos, Pirjo!

Vuoden merkkitapahtuma oli Taideaarteet esiin: Sadat tarinat – kuvat – kasvot, Taidehaaste 100 päivää. Taideyhdistys haastoi kaupunkimme kaikki taidetta omistavat liikelaitokset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt nostamaan teoksensa kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi. Mukaan ilmoittautui 40 kohdetta.

Valmistauduimme 70-vuotisjuhlaan. Graafikko Jirka Messman suunnitteli yhdistykselle uuden logon ja juhlavuosikin sai oman logon. Juhlatilaisuus pidettiin Raatihuoneella 18.3.2018 teemalla "Aistien juhla". Tuotimme myös Katupeili-lehden Aino Krohnin vankalla ammattitaidolla. Kulttuurimatkalla käytiin Kuurin kynnäksellä.

Koko vuosikymmenen ajan toteutimme hienoja, asiantuntevia kulttuuri- ja taidematkoja eri puolille Eurooppaa. Matkakohteiden kulttuuriin ja taiteeseen johdattavia luentoja järjestettiin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Nämä matkat ovat sittemmin loppuneet, koska jäsenistön ikäännyttyä mukaan lähtijöitä ei enää saatu riittävästi. Hienot muistot kuitenkin jäävät!

Yhdessä tekeminen on välttämätön elämän edellytys. Yhteisöllisyys on ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Yhteistyön kantavia voimia ovat luottamus, osallistuminen, sitoutuminen, läheisyys ja motivaatio. Vanhan sanonnan mukaan matka puolittuu yhdessä tehden. Luovuus ja itsearvoisen taiteen tai tieteen tukeminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tuloksilla voi olla myös taloudellista merkitystä. Taiteesta voi nauttia, vaikka sitä ei itse omista.

Kulttuuria on tuettava tiukkoinakin aikoina. Kulttuuri on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin rakennusaine. Tätä yhteiskuntaa vaalivat teatterissa käynnit, museot, taidetapahtumat tai syventyminen kirjaan, yksin tai yhteisöllisesti. Globaali maailma vaatii meiltä myös uhrauksia. Rajat ovat avautuneet, tiedonkulku ei tunne rajoja ja kulkuyhteydet ovat parantuneet. Halutaan parempaa. Sivistysvaltiot ovat vastaajia ja vastaanottajia. Kun otamme aikamatkan yhdistyksemme lähtötilanteesta tähän päivään, huomaamme, että parhaimmillaan kulttuuri on kaikkien meidän jokapäiväistä arkea ja elämää.

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T10:17:35Z

Rixatrix:

Vuonna 1948 perustettu Hämeenlinnan seudun taideyhdistys on toiminut eri taiteenalojen yhdyssiteenä, eri taiteen alojen ammattilaisten, harrastajien ja yleisön vuorovaikutuskanavana sekä alueensa taidepoliittisena vaikuttajana. Sen jäsenistö on koostunut yksityisistä, kulttuurista kiinnostuneista henkilöistä sekä taide- ja kulttuuriyhdistyksistä. Tarkoitustaan yhdistys on toteuttanut järjestämällä tapahtumia, näyttelyjä ja esitelmiä sekä yksin että yhdessä muiden kulttuuriyhteisöjen kanssa. Laadukkaat kulttuurimatkat Suomeen sekä ulkomaille ovat olleet keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Juhlarahastostaan yhdistys jakaa edelleenkin apurahoja ja tunnustuspalkintoja.

Yhdistyksellä oli vuonna 2018 eli 70-vuotisjuhlavuonnaan noin 160 henkilöjäsentä sekä 19 jäsenyhdistystä:

Ars-Häme ry

Elpo ry

Hämeenlinnan Kameraseura ry

Hämeenlinna-Seura ry

Hämeenlinnan Naiskuoro Laulu-Siukut ry

Härkätien Kamarimuusikot ry

Hämeenlinnan Mieskuoro ry

Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit

Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry

Hämeenlinnan orkesteriyhdistys ry

Kanta-Hämeen Lausujat ry

Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry

KETTUKI ry

Kino Tavast ry

Lautsian Kartanoteatteri ry (Hauhon Kesäteatteri)

Musiikkia linnassa ry

Sotjalan kulttuuri- ja perinneyhdistys ry

Wanaja-seura ry

Viihdekuoro Cantitores ry

HISTORIAA

koonnut Lotta Jaanu 2017

Hämeenlinna oli 1900-luvun vaihteessa pieni, noin 6000 asukkaan puutalokaupunki Vanajaveden ja linnan kupeessa. Se tunnettiin hallinto- ja koulukaupunkina, sillä liike-elämä ja teollisuus oli vielä pienimuotoista. Henkinen elämä oli vireää, koska rautatien valmistuminen oli avannut yhteydet Helsinkiin. Vuorovaikutus oli vilkasta ja sivistyneistö nautti erityisesti eri taiteenalojen kulttuurivaihdosta. Oli helppoa tulla junalla Hämeenlinnaan. Teatteriravintolassa Nordinin sali oli täynnä, kun Emmy Achté tai Ida Basilier konsertoivat tai kun Kaarlo Bergbomin johtama Helsingin Suomalainen Teatteri tuli vierailulle.

Hämeenlinnassa asui yhteiskunnallisia vaikuttajia ja sivistystyön tekijöitä: Alakouluseminaarin johtaja FT Aukusti Salo, Lyseon rehtori, kunnallismies ja Hämeenlinnan historian kirjoittaja K.O. Lindeqvist, säveltäjä Emil Genetz ja runoilija Kyösti Larsson eli Larin-Kyösti. Kustannusliike A. Kariston johtaja FT Aukusti Simojoki kirjoitti ja ohjasi näytelmiä ja 1909 kaupunkiin perustettiin Työväenyhdistyksen Teatteri. Uutiset luettiin 1879 lähtien Hämeen Sanomista.

Kirjakauppias Enok Rytkönen, monipuolinen kulttuurihenkilö, hoiti Teatteri- ja konserttitoimistoa ja tallensi valokuvaamalla kaupungin elämää. Kuorolaulua harrastettiin ja pidettiin kotikonsertteja kuten Jean Sibeliuksenkin lapsuudenkodissa oli pidetty. Kaupungin kulttuuri oli siis sangen omavaraista. Vuosisadan vaihde oli Hämeenlinnassa henkistä kukoistusaikaa ja loi kaupungin perinteen ja maineen korkeatasoisen kulttuurin kaupunkina.

Seuraavien vuosikymmenien maailmansotien poliittiset levottomuudet ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttivat epäedullisesti taiteelliseen ja tieteelliseen työskentelyyn. Kaupunkilaisten voimavarat tarvittiin ahdistuksen kestämiseen ja arjesta selviämiseen. Hämeenlinnan kulttuurielämä taantui. Maine säilyi koulukaupunkina, sillä moni kansallinen merkkimies kävi koulua ja suoritti ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa. Heidän ansiostaan kaupunki tunnetaan myös muistolaattojen kaupunkina.

Rauhanajan alkaessa 1945 yleinen ilmapiiri muuttui toiveikkaaksi ja ryhdyttiin rakentamaan tulevaisuutta. Ihmisille tuli suuri kulttuurin nälkä ja tarve kokoontua, tehdä ja luoda yhdessä. Innokkaasti ja tiuhaan tahtiin perustettiin eri alojen yhdistyksiä. Toimintaa vaikeutti tilojen, välineitten, aineiston ja varojen puute. Talkoot olivat usein ainoa pelastus.

Yhdessä piirtämistä varten kuvataiteilijat tapasivat 1946 toistensa kodeissa ja tapaamiset saivat nimen Hiilikerho. Sen piirissä alkoi itää ajatus yhdistyksestä, joka sisällyttäisi itseensä kaikki eri taiteenalat. Hämäläisestä hitaudesta ei ollut tietoakaan, kun Lyseon piirustuksenopettaja Pia Katerma lehti-ilmoituksen välityksellä kutsui kaikki taiteen ystävät ja harrastajat Kaupunginhotelliin suunnittelemaan uutta yhdistystä.

Valmistava kokous oli 19.5.1948 ja Hämeenlinnan Taideyhdistyksen perustava kokous jo viikon päästä 27.5.1948. Kummassakin kokouksessa puhetta johti Pia Katerma, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Johtokunnan muodostivat hammaslääkäri Toivo Ylitalo ja taiteilijat Lauri Välke, Urho Heinänen, Einari Vuorinen ja Matti Aro.

Ensimmäinen Katupeili 1962 kertoo: ”Yhdistyksen tarkoituksena on jäsenten keskuudessa yhdistää ja kohottaa taiteellisia pyrkimyksiä toimien paikkakunnalla taiteen suosimisen ja ymmärtämisen yleistämiseksi järjestämällä taidenäyttelyitä, sävel- ja kirjallistaiteellisia illanviettoja, teatterinäytäntöjä ja esitelmätilaisuuksia sekä toimittamalla taidejulkaisuja.” Yhdistyksen alajaostoina olivat kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja teatteritaide.

Puheenjohtajakautenaan 1948-50 Pia Katerma kannusti muodostamaan uusia alajaostoja. Nähtiin, että yhdistämällä kaupungin taiteilijoiden ja harrastajien voimavarat ja osaaminen voidaan lisätä kulttuurin näkyvyyttä, arvostusta ja vaikutusvaltaa ja näin saadaan kaupunki panostamaan taiteelliseen työhön myös rahallisesti. Näin syntyivät mm. Teatterikerho 1951, Taiteilijaseura, Lausuntakerho ja Saskiat 1957 sekä Elokuvakerho. Ne myöhemmin rekisteröityivät itsenäisiksi yhdistyksiksi, mutta toimivat kiinteässä yhteydessä emoyhdistykseen. Taideyhdistyksen täyttäessä 60 vuotta vuonna 2008 jäsenyhdistyksiä oli 9.

Hämeenlinnan Taideyhdistys tarttui innolla toimeen. Yhteisin voimin se tuotti kulttuuritapahtumia, otti kantaa ja teki aloitteita kulttuuripoliittisista aiheista, keräsi tempauksillaan varoja taiteen tekijöille, anoi apurahoja ja stipendejä ja kohdensi niitä jäsenyhdistyksilleen. Taideyhdistyksen työllä oli ratkaiseva merkitys perustettaessa Musiikkiopistoa 1950 ja Taidemuseota 1952 sekä kehitettäessä kaupungille teatterin ja orkesterin toimintoja. Hyvälle näyttelijälle vuosittain jaettu Aku-patsas oli tunnustus ja kannustus teatterille.

Kulttuurin takana ovat kuitenkin ihmiset. Hämeenlinnaan muodostui 1950-luvulla taiteilijayhteisö, jonka tietotaito ja arvomaailma vaikutti koko kaupungin ilmapiiriin. Säveltäjä Tauno Marttinen ja tanssipedagogi Ilmi Marttinen muuttivat kaupunkiin, edellinen Kaupunginorkesterin kapellimestariksi ja Musiikkiopiston rehtoriksi ja jälkimmäinen perustamaan ja johtamaan Liikunta- ja balettikoulua. Kansakoulunopettaja Taisto Ahtola tuli kuvataiteilija-vaimonsa Raakel Ahtolan kanssa samoihin aikoihin. Taisto Ahtola nimitettiin pian vastaperustetun Taidemuseon intendentiksi. Lisäksi lausuntataiteilija Liisa Majapuro valittiin puhetaidon opettajaksi Seminaariin 1960 ja Hämeen läänintaiteilijaksi 1973-77. Taideyhdistys ja kaupunki olivat saaneet onnenpotkun. He kaikki liittyivät Taideyhdistyksen jäseniksi, hoitivat kukin vuorollaan sen puheenjohtajuutta ja uudistivat oman taidealansa toimintaa.

Virisi myös poikkitaiteellista luovuutta, joka heijastui koko valtakuntaan. Taideyhdistys tarjosi iloa ja hauskuutta kaupunkilaisille järjestämällä ohjelmallisia iltamia, arpajaisia ja myyjäisiä, näyttelyiden avajaisia, konsertteja ja juhlia. Näyttävimmät juhlat Taideyhdistys järjesti professorin arvon ja Pro Finlandia -mitalin saaneille jäsenilleen. Siihen kuului ohjelmallinen kansalaisjuhla ja juhlaillalliset Aulangolla. Väinö Kamppurille ne järjestettiin 1954, Tauno Marttiselle 1965, Liisa Majapurolle 1970 ja Taisto Ahtolalle 1974.

Taideyhdistyksen viettäessä 30-vuotisjuhlia 19.5.1978 päätettiin perustaa Juhlarahasto. Rahastolle valittiin oma hallitus. ”Tarkoituksena on jakaa taideapurahoja ja tunnustuspalkintoja taiteellisista ansioista toiminta-alueellaan vaikuttaville henkilöille ja ryhmille” kertoo pöytäkirjamerkintä. Pääoman kartuttamisesta tuli jäsenyhdistysten yhteinen hanke. Tavoitteeksi asetettiin 60 000 mk. Erilaisilla tempauksilla ja jäsenten valmistamien taideteosten myynnillä tavoite saavutettiin kymmenessä vuodessa eli 1988.

Rahaston hallituksen pöytäkirjassa 20.10.1989 on salaperäinen merkintä ”Käsitellään Mary Laxströmin testamenttilahjoitusta”. Muita tietoja asiasta ei ole. Taideyhdistys oli jälleen saanut onnenpotkun! Hämeen lääninhallituksen kamreeri Mary Laxström, joka oli kutsuttu Taide-yhdistyksen kunniajäseneksi 1983 oltuaan hallituksen jäsen, rahastonhoitaja, sihteeri 11 vuotta ja kantava voima myös Teatterikerhossa ja Saskioissa, muisti testamentissaan yhdistystä. Lahjoituksen on täytynyt olla huomattava, koska se turvasi Juhlarahaston toiminnan kauas tulevaisuuteen. Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Juhlarahasto toimii ja sitä hoidetaan edelleen.

HSTY ry:n 60-vuotisjuhliin 2008 liittyi yhdistyksen asiakirjoista järjestetyn arkiston luovuttaminen Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Vietettäessä 65-vuotijuhlia 2013 julkaistiin lähes 30vuoden tauon jälkeen yhdistyksen taidelehti, Katupeili nro 10. Tietolähteenäni olen käyttänyt tuota arkistoa, Katupeili-lehtiä ja Yrjö S. Koskimiehen 1966 kirjoittamaa Hämeenlinnan kaupungin historiaa 1875-1944.

2008-2017

Koonnut Heikki Kilpeläinen

Tulin Taideyhdistyksen Juhlarahaston puheenjohtajaksi sen fuusioiduttua Taideyhdistykseen, ensin jäseneksi koko yhdistyksen hallitukseen ja sitten sen puheenjohtajaksi. Hämeenlinnassa oli mukava vire, kun vanhan Verkatehtaan rakennukset oli 31.7.2007 vihitty uuteen loistoon upeasti remontoituna kulttuurikeskuksena.

2008 yhdistys täytti 60 vuotta. Vanhat asiakirjat järjestettiin arkistoksi ja ne luovutettiin Hämeen maakunta-arkistoon, jolle myös oli juuri valmistumassa komea graafisella betonilla päällystetty uudisrakennus. Yhdistys järjesti matkat Eestiin Estonia-teatteriin ja Kumuun sekä Berliinin kulttuurikohteisiin.

2009 yhdistys teki kulttuurimatkat Tarttoon ja Setumaalle sekä Keski-Eurooppaan Strasbourgiin ja Alsacen alueelle. Strasbourgissa kävimme parlamentin täysistunnossa, jossa Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti juuri yhteenvetopuheenvuoroa EP:n saavutuksista istuntokaudelle 2004 – 2009. Hän piti nykyisessä taloustilanteessa keskeisenä myönteistä Eurooppa-sanomaa, jossa kaikki poliittiset voimat yli puolue- ja kansallisuusrajojen keskittyvät panemaan täytäntöön sellaisia toimenpiteitä, jotka johtavat ulos silloisesta lamasta kestävään pitkän aikavälin talouskehitykseen.

Hämeenlinnan kaupunkiin tuli uusi organisaatio. Ympäristökunnat liitettiin kaupunkiin ja seurakunnat yhteisen seurakuntayhtymän alle. Kaupunkiin keskittyi siis paljon uusia toimijoita.

2010 meille ja jäsenyhdistyksillemme tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus LOCAL GLOBAL -taidetapahtuman järjestämiseen EU-parlamentin tiloissa Brysselissä helmikuussa 2011. Tapahtuman mahdollisti MP Sirpa Pietikäinen ja sitä valmisteltiin yhteisellä innolla. Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäivänä, 19.1.2010, nähtiin ja kuultiin Verkatehtaalla sama taidetapahtumaohjelma, joka tultaisiin esittämään Brysselissä. Kulttuurimatkat tehtiin Ilmajoen musiikkijuhlille, Saarenmaan Oopperapäiville Viroon sekä Unkariin, Pecsin kaupunkiin.

2011 yhdistys osallistui LOCAL GLOBAL -taidetapahtumaan 7. - 11.2.2011. Tapahtuman ja näyttelyn tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä vastasi Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Ulla Huhtamäki. Kuorojen ohjelmistosta vastasi Anneli Julen ja Kanta-Hämeen Lausujia ohjasi Pirjo Mäki. Matkaan ilmoittautui noin 130 henkeä - esiintyjiä, roudareita ja yhdistyksen jäseniä. Komissaari Olli Rehn tervehti tapahtuman toteutusta. Sirpa Pietikäisen avustajatalli teki hartiavoimin töitä tapahtuman onnistumiseksi. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan: Suomesta Brysselin EU-parlamentin käytäville. Matkan näyttelyistä ja avajaisista koottiin 40-sivuinen kuvateos.

Yhdistys järjesti matkat myös Saarenmaan Oopperapäiville, Oslon ympäristöön, Helsingin uuteen Musiikkitaloon sekä Berliinin joulutoreille.

2012 kulttuurimatkamme johti Italiaan. Samalla avustimme Sibelius-opiston oppilaita roudaamalla heidän soittimiaan laivalla ja bussilla välillä Hämeenlinna-Helsinki-Milano. Lisäksi kävimme Allegro-junalla elämysreissulla Viipurissa, missä tutustuimme Viipurin taidemuseoon ja Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Matkan varrella poikkesimme Terijoella.

2013 teimme bussilla ja laivalla kiertomatkan Saksaan, Luxemburgiin ja Hollantiin. Marraskuussa pidettiin yhdistyksen 65-vuotisjuhlakokous ja Katupeili-juhla Raatihuoneen juhlavissa tiloissa. Säännöt päivitettiin ja saimme myös Pirkko-Liisa Kilven suunnitteleman uuden logon. Luennoilla tutustuttiin länsieurooppalaliseen kulttuuriin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Juhlanäyttely rakennettiin pääkirjaston yläaulaan.

2014 Hämeenlinnan kaupunki ja seurakunta täyttivät 375 vuotta. Järjestimme viisiosaisen luentosarjan "Hansakaupungit – keskiajan elämää Itämeren äärellä". Kävimme tutustumassa Gdanskiin ja Puolan hansakaupunkeihin Elblagiin ja Toruniin sekä vierailimme Kustaa Vaasan jalanjäljillä Tukholmassa.

2015 Jean Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Yhdistyksemme oli juhlassa mukana ”Sydämeni laulu"- teemalla. Teimme taide- ja kulttuurimatkan Berliiniin filharmonikkojen konserttiin. Toteutimme ”Onnea Jean Sibelius” -postitaidenäyttelyn Verkatehtaalla sekä kirjataidenäyttelyn pääkirjastossa. Tähän kansainväliseen kirjataidenäyttelyyn lähetetyistä teoksista kokosimme taidekirjan ja lähetimme sen kaikille näyttelyyn osallistuneille. Anna-Maija Bergman vastasi julkaisusta.

Lokakuussa vuosi huipentui Verkatehtaan Vanajasalissa. Jäsenyhdistystemme ohjelmistolla toteutettiin Sydämeni laulu -spektaakkeli, joka oli rakkaudentunnustus Hämeenlinnalle. Kokosimme myös pienen vihkosen runoja, "Sydämeni lauluja", joita luettiin juhlassa.

2016 oli organisaation uudistamisen ja suunnittelun vuosi. Liityimme mukaan Settlementti-yhdistyksen Silta-hankkeeseen, jossa edustimme hämeenlinnalaista kulttuurisektoria. Yhdistykseemme tuli peräti viisi uutta jäsenyhdistystä.

2017 itsenäinen Suomi täytti sata vuotta ja juhli teemalla YHDESSÄ. Toukokuussa Eurooppa-päivänä Hämeenlinnan Taiteilijaseura järjesti pääkirjastossa Lasikatto-näyttelyn. Kirjastolta näyttely siirtyi Tuusulan kunnantalon Aulagalleriaan ja heinäkuuksi se tuotiin Hovinkartanon taidekeskuksen Makasiinigalleriaan. Projektin oli suunnitellut kuvataiteilija, taidekuraattori Pirjo Heino, jonka merkitys näiden vuosien aktiivisessa toiminnassa on tässä yhteydessä syytä nostaa esiin. Kiitos, Pirjo!

Vuoden merkkitapahtuma oli Taideaarteet esiin: Sadat tarinat – kuvat – kasvot, Taidehaaste 100 päivää. Taideyhdistys haastoi kaupunkimme kaikki taidetta omistavat liikelaitokset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt nostamaan teoksensa kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi. Mukaan ilmoittautui 40 kohdetta.

Valmistauduimme 70-vuotisjuhlaan. Graafikko Jirka Messman suunnitteli yhdistykselle uuden logon ja juhlavuosikin sai oman logon. Juhlatilaisuus pidettiin Raatihuoneella 18.3.2018 teemalla "Aistien juhla". Tuotimme myös Katupeili-lehden Aino Krohnin vankalla ammattitaidolla. Kulttuurimatkalla käytiin Kuurin kynnäksellä.

Koko vuosikymmenen ajan toteutimme toinen toistaan hienompia ja asiantuntevia kulttuuri- ja taidematkoja eri puolille Eurooppaa. Matkakohteiden kulttuuriin ja taiteeseen johdattavia luentoja järjestettiin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Nämä matkat ovat sittemmin loppuneet, koska jäsenistön ikäännyttyä mukaan lähtijöitä ei enää saatu riittävästi. Hienot muistot kuitenkin jäävät!

Yhdessä tekeminen on välttämätön elämän edellytys. Yhteisöllisyys on ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Yhteistyön kantavia voimia ovat luottamus, osallistuminen, sitoutuminen, läheisyys ja motivaatio. Vanhan sanonnan mukaan matka puolittuu yhdessä tehden. Luovuus ja itsearvoisen taiteen tai tieteen tukeminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tuloksilla voi olla myös taloudellista merkitystä. Taiteesta voi nauttia, vaikka sitä ei itse omista.

Kulttuuria on tuettava tiukkoinakin aikoina. Kulttuuri on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin rakennusaine. Tätä yhteiskuntaa vaalivat teatterissa käynnit, museot, taidetapahtumat tai syventyminen kirjaan, yksin tai yhteisöllisesti. Globaali maailma vaatii meiltä myös uhrauksia. Rajat ovat avautuneet, tiedonkulku ei tunne rajoja ja kulkuyhteydet ovat parantuneet. Halutaan parempaa. Sivistysvaltiot ovat vastaajia ja vastaanottajia. Kun otamme aikamatkan yhdistyksemme lähtötilanteesta tähän päivään, huomaamme, että parhaimmillaan kulttuuri on kaikkien meidän jokapäiväistä arkea ja elämää.

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T09:37:22Z

Rixatrix:

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T09:36:38Z

Rixatrix:

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T09:25:01Z

Rixatrix:

Hämeenlinnan seudun taideyhdistys

2025-02-20T09:22:00Z

Rixatrix: Ak: Uusi sivu: Vuonna 1948 perustettu Hämeenlinnan seudun taideyhdistys on toiminut eri taiteenalojen yhdyssiteenä, eri taiteen alojen ammattilaisten, harrastajien ja yleisön vuorovaikutuskanavana sekä alueensa taidepoliittisena vaikuttajana. Sen jäsenistö on koostunut yksityisistä, kulttuurista kiinnostuneista henkilöistä sekä taide- ja kulttuuriyhdistyksistä. Tarkoitustaan yhdistys on toteuttanut järjestämällä tapahtumia, näyttelyjä ja esitelmiä sekä yksin että yhdess...