https://www.hamewiki.fi/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=Riikojon 2026-05-12T22:21:27Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.39.2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_palolaitos&diff=6248 2013-02-04T11:44:25Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>Hämeenlinnassa ei ollut ennen vuotta 1739 toimivaa palontorjuntajärjestelmää. Tuolloin juuri sata vuotta täyttäneen kaupungin onni kääntyi tulipalojen suhteen. Vaikka tuho ei ollut yhtä mittava kuin vuoden 1831 suurpalossa, menetykset olivat kaupungille valtavat. Kaupungin palo herätti asukkaat huomaamaan järjestelmällisen palotorjunnan tärkeyden. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Alkutaival ====<br /> <br /> Vuonna 1755 hyväksyttiin Hämeenlinnan kaupungin ensimmäinen palovartiojärjestys sekä ohjeistus palovartion järjestämisestä. Vuosikymmenen aikana kaupunkiin saatiin myös ensimmäiset yhteiset palotyövälineet, joihin kuului esimerkiksi työkaluja ja ammeita. Palotorjuntaan suunniteltuja varusteita ei vielä ollut. Vanha ja puutteelliseksi havaittu palovartiojärjestys muutettiin vuonna 1782, jolloin päätettiin palkata erityisiä palovartijoita. Yhteisistä varoista kustannettiin ensimmäinen ruiskuhuone sekä miesvoimin pumpattava paloruisku. <br /> <br /> Paloturvallisuuteen alettiin kiinnittää huomiota myös kotioloissa. Tulisijoja vaadittiin nuohottavaksi ja palomestarin johdolla pidettiin mittavia palotarkastuksia. Pellavan, hampun ja päreiden käyttöä tuvissa rajoitettiin ja kaivottomiin pihoihin oli sijoitettava palovesiastiat. Vuonna 1802 astui voimaan uusi palosääntö, jolla korvattiin vanha palovartiojärjestys. Palosäännössä kaupunki jaettiin neljään osaan, josta kullakin tuli olla ruotumestari. Ruotumestarien alaisuudessa työskenteli työmiehiä erillisissä osastoissa. Myös tulipalotilanteiden varalle saatiin uusia sääntöjä. Palotoimen määräyksestä järjestelyihin tuli lisää muutoksia, kun vuonna 1818 palovartijoiden määrää lisättiin puolella. Syynä tähän olivat myös lisääntyneet järjestyshäiriöt. Palovartijoista tuli yleisiä turvamiehiä, joiden tehtäviin kuului järjestyksen valvominen öisessä kaupungissa. Palovartijoita rangaistiin tehtävien laiminlyönnistä ja pelkästään nukahtamisesta vartiovuorossa saattoi seurata useita vuorokausia vankeutta. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Suurpalo 1831 ====<br /> <br /> Hämeenlinnan suurpalossa syyskuun 14. päivänä 1831 keskustan taloista paloi kolme neljännesosaa. Palo sai alkunsa torin kulmalta, kauppias Juseliuksen pihasta. Kauppiaan renki oli käsitellyt juopuneena tulta rehuvajan vintillä. Rakennuksen ullakko oli täynnä heiniä ja kiinni viereisissä rakennuksissa, joten palon sammuttaminen oli erittäin vaikeaa. Sammutustyötä johti pormestari Lagerblad, joka pian huomasi ettei tulen leviämistä pystyttäisi mitenkään estämään. <br /> <br /> Tulipalon edetessä alkoi näyttää siltä, että koko kaupunki tulisi tuhoutumaan. Tilannetta vaikeutti se, että sammutustyön avustajia pakeni paikalta pelastamaan omaa omaisuuttaan tulipalon tieltä palokunnan ruiskujen ja vedenkuljetuskärryjen jäädessä kaduille. Lähikylistä tuli kuitenkin lisää ihmisiä auttamaan sammutustöissä. Ulkopuoliset auttajat osoittautuvatkin omaa väkeä tehokkaammaksi, koska heidän omaisuutensa ei ollut vaarassa. <br /> <br /> Uurastus jatkui läpi yön ja neljännes kaupungista saatiin pelastettua. Seuraavana päivänä syttyi kuitenkin kaupungin kirkko tuleen. Kuumentumisesta johtuen kirkon kuparikatto sytytti seinän hirsirakenteen palamaan. Kirkko saatiin kuitenkin pelastettua. 1207 kaupunkilaista oli jäänyt kodittomaksi ja hätäapua alettiin järjestää heti palon jälkeisenä päivänä. Palossa oli kotien lisäksi tuhoutunut myös suuri osa palokalustosta sekä säilytystilana toiminut ruiskuhuone. Tämä johtikin uuden palosäännön perustamiseen vuonna 1834. Uusi ruiskuhuone rakennettiin vuonna 1840. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Palontorjunnan kehittyminen ====<br /> <br /> Vuonna 1873 annettiin asetus kaupunkien kunnallishallinnosta. Tästä eteenpäin kaupungeilla oli oikeus ja velvollisuus kehittää palotoimea kunnan tilanteen vaatimalla tavalla. Paloasetus tuli voimaan vuonna 1879, jolloin palotoimikunta oli kaupungin palotoimen johdossa. Palotoimikunta valitsi palomestarin, jonka tehtävänä oli hoitaa sammutustöitä. Palomestarin täytyi myös tarkastaa palosammutuskunta ja järjestää harjoituksia. <br /> <br /> Palontorjunnan kehityksessä vapaa-ehtoisten palokuntien eli [[Hämeenlinnan VPK|VPK]]:iden toiminta oli ratkaisevassa asemassa. Palotoimen kehitys nopeutui myös VPK:iden aktiivisuuden ansiosta. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Vakinainen palokunta syntyy ====<br /> <br /> Kruununvouti L.J. Tötterman oli innokas palokuntaharrastaja ja VPK:n jäsen. Töttermanista tuli palotoimikunnan uusi puheenjohtaja ja hän pääsi myös vaikuttamaan palotoimen järjestelyihin. Vuoden 1907 alusta palovartijoiden toimenkuvaa muutettiin siten, että he pääsivät aloittamaan sammutusta palopaikalla. Palovartijoista tuli näin käytännössä palomiehiä, vain nimitystä ja organisaatiota piti muuttaa. Tötterman lähetti valtuustolle ehdotuksen siirtymisestä vakinaiseen palokuntaan. Palotoimikunta teki esityksen valtuustolle, jonka kaupunginvaltuusto hyväksyi 20.1.1911. Vakinainen palokunta sai näin alkunsa. <br /> <br /> Palomiehen työ 1920-luvulla ei vaatinut kovin suurta erityisosaamista, työ oli helppoa opettaa ja lähes kuka tahansa nuori, hyväkuntoinen kadunmies saattoi päästä palokonstaapeliksi. Yksinkertaisuudestaan huolimatta palomiehen työtä arvostettiin suuresti. Tulipalon riski oli suuri ja palomiesten työpanosta tarvittiin aina hädän hetkellä. Pelkästään 1920-luvun aikana Hämeenlinnassa sattui 265 tulipaloa. <br /> <br /> Vanhasta pruuttahuoneesta haluttiin päästä eroon ja saada paloasemalle paremmin soveltuva rakennus. Paloaseman uutta tilaa juhlittiin 14.12.1924. [[Palokunnantalo|Rakennuksella]] oli monia vahvuuksia verrattuna entiseen. Siinä oli tilava kalustohuone, harjoituspaikkana sisäpiha sekä torni letkujen kuivattamiseen, joka palveli myös tikasharjoituksia. Ensimmäisen autonsa palolaitos sai vuonna 1925. <br /> <br /> Palokunnassa Talvisodasta selvittiin melko vähin vaurioin eikä palokunnan miehistöä kutsuttu sotilaspalvelukseen. Pommitusten myötä alettiin kuitenkin epäillä kaluston riittävyyttä. Etenkin vesijohtoverkon haavoittuvuus nousi esiin. Koko talvisodan aikana palokunnalla oli kuitenkin vain 16 hälytystä tulipaloihin, joista vain kolme aiheutui pommituksista. Jatkosodan alettua palokunta menetti kolme nuorinta miestään sotapalvelukseen. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Raskasta työtä ====<br /> <br /> Palomiehen työ oli raskasta ja riskialtista. Sota-aikana palomiehille oli sattunut useita sairaalahoitoa vaativia tapaturmia, mutta 1950-luvulla onnettomuuksien määrä moninkertaistui. Työtehtävissä toimittiin riskirajoilla sillä perinteeseen kuului, ettei heikkoutta tai pelkoa saanut näyttää. Sammutustilanteissa toimittiin usein ilman hengityssuojaimia, mikä usein johti häkämyrkytykseen. Myös ajoneuvoliikenteen kasvu aiheutti onnettomuuksia. Kiireessä ajavat palokuntalaiset joutuivat usein kolareihin, vaikka pahoilta henkilövahingoilta säästyttiin. Ajokieltoa kolaroineet palomiehet eivät saaneet, miehistöä oli vähän ja ajokiellot olisivat johtaneet kuljettajapulaan. <br /> <br /> Vaaralliset tilanteet kuuluivat palomiehen työhön ja niistä oltiin tietoisia jo alalle ryhtyessä. Lukuisista läheltä piti -tilanteista huolimatta, kuolemaan johtaneita onnettomuuksia ei palokuntalaisille työtehtävissä sattunut 1940–1950 -luvuilla. Palomiehet altistuivat vaaralle työtehtävien ulkopuolellakin, sillä he katsoivat usein olevansa velvollisia auttamaan hädässä olevia myös vapaa-ajallaan. <br /> <br /> Kaupungin jatkuva kasvu edellytti palokunnalta kehitystä ja tehokkaampia menetelmiä palontorjuntatyössä. 1970-luvulla palokaluston hankintajärjestelyissä siirryttiin kohti suurempaa järjestelmällisyyttä, kun palopäällikkö teki kaluston uusimista koskevan suunnitelman palolautakunnalle. Lisäksi palokunta tarvitsi kipeästi uuden rakennuksen. Uutta paloasemaa ei kuitenkaan kovin helposti saatu ja henkilökunta teki kaikkensa saadakseen vanhoista, ahtaista tiloista mahdollisimman toimivat. Palomiehet mm. suunnittelivat ja rakensivat palolaitoksen kuulutus- ja hälytysjärjestelmän. Tämä sekä muut pikkuparannukset lisäsivät palomiesten viihtyvyyttä ja työtehtävien sujuvuutta paloasemalla. Lopulta monien vaiheiden jälkeen Hämeenlinnan aluehälytyskeskus aloitti toimintansa 15.11.1984 uuden paloaseman tiloissa. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Kanta-Hämeen pelastuslaitos ====<br /> <br /> Kanta-Hämeen pelastustoimen organisaatio kävi 2000-luvun alussa läpi täydellisen muodonmuutoksen. Tämä tarkoitti Hämeenlinnassa sitä, että yli 90 vuotta toiminut kaupungin palokunta siirtyi osaksi suurempaa kokonaisuutta. Tavalliselle palomiehelle muutokset ilmenivät pikkuhiljaa, kun järjestelmä kehittyi ja vakiintui. Vuoden 2004 alussa siirryttiin Kanta-Hämeen pelastuslaitokseen, jolloin vanhat Hämeenlinnan alueen sairaankuljetussopimukset jäivät voimaan. 1.1.2009 Hämeenlinnan kaupunkiin liitettiin viisi ympäryskuntaa, minkä seurauksena kaupungin väkiluku ja pinta-ala kasvoivat. Tällä oli oma vaikutuksensa pelastuslaitoksen toimintaan. <br /> <br /> Kanta-Hämeen pelastuslaitos on kehittynyt hankalan alkutaipaleen jälkeen suureksi monikunnalliseksi pelastuslaitokseksi, jossa työskentelee satoja pelastusalan ammattilaisia. Tulevaisuudessa pelastuslaitos on suuntautumassa yhä avoimempaan vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa. Kaupunkilaisia otetaan vanhan yleisen palokunnan hengen mukaisesti rakentamaan yhteistä turvallisuutta. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Lähteet ====<br /> <br /> Haake, Niki: Töihin poistu! Vakinainen palokunta Hämeenlinnassa 1911–2011. Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2012.&lt;br&gt;&lt;br&gt; <br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Suontaan_kyl%C3%A4&diff=6208 2012-12-17T15:08:09Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>Ajanlaskun ensimmäisellä vuosituhannella Hämeeseen muodostui uusi kulttuuri, maanviljelyyn ja kyläasutukseen perustuva talonpoikaisyhteiskunta. Suontaan kylä on yksi tuona ajankohtana muodostuneista kylistä. <br /> <br /> Nimi Suontaka juontaa juurensa maastosta. Nimeä esiintyy myös muualla Suomessa, kuten Laitilassa ja Vihdissä. Nimensä perusteella aluetta voisi luulla syrjäiseksi paikaksi, mutta kyseessä on keskeisellä paikalla sijainnut kantakylä. On tulkittu, että nimi tarkoittaisi myös turvapaikkaa ja nimen alkuperäinen muoto on voinut olla Suojantaka. Hämeessä taka-loppuiset paikannimet ovat yleensä tarkoittaneet keskeisiä paikkoja. Suontaka-nimi mainitaan ensimmäisen kerran 1400-luvun asiakirjatiedoissa. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Alueen historiaa ====<br /> <br /> &lt;br&gt;Rautakaudella Suontaka oli suuri ja vauras kylä. Uskotaan, että Suontaan vauraus perustui erämaihin ja sieltä saatuihin turkiksiin. Alueen väestö oli hämäläistä, mutta hämäläisten lisäksi alueella asui lappalaiseksi kutsuttua väestöä, joka ennen pitkää väistyi sisämaahan tai sulautui valtaväestöön. Nämä kaksi ryhmää elivät kauan rinnakkain. Lappalaisille kalastus oli tärkeä elinkeino, hämäläiset sen sijaan olivat maanviljelijöitä ja eränkävijöitä. Hämäläiset hankkivat turkiksia lappalaisilta ja tämä vuorovaikutus kehittyi ajan mittaan verotukseksi.&lt;br&gt; <br /> <br /> Suontaan rautakautisesta asutuksesta on merkkejä [[Suontaan kartano|Suontaan kartanon]] läheisyydessä. Maastosta löytyy kaksi kumparetta, jotka on pystytty osoittamaan rautakautisiksi hautakummuiksi. Alueen ehkä merkittävin muinaislöytöpaikka on Hinnonmäki, joka kuuluu [[Lepaa|Lepaan]] kartanon omistukseen. Hinnonmäen peltomaalta on löydetty merkkejä rautakautisesta asutuksesta. Hinnonmäkeen on myös liitetty keskiajalta peräisin olevia merkillisiä tarinoita, kuten kansantarina Hämeen linnan rakentamisesta sinne. Alueelle muodostui keskiajalla uusien vallanpitäjien tukikohta, mikä voisi selittää tarinan.&lt;br&gt; <br /> <br /> Suontaan tunnetuin muinaislöytö on vesitornin mäeltä vuonna 1968 löydetty miekka. Ojaa kaivavan kaivinkoneen kauhaan osunut miekka saatiin pelastettua ja sen havaittiin olevan poikkeuksellisen hienoa työtä. Hämeestä on löytynyt paljon miekkoja, mutta Suontaan miekka on niistä komeimpien joukossa.&lt;br&gt; <br /> <br /> Eräs Suontaan erikoisimmista historiallisista muistomerkeistä on Suontaan kartanon puistossa seisova kiviäijä. Sen tiedetään olevan peräisin 1890-luvulta. Patsas on noin kaksi metriä korkea ja se koostuu kahdesta osasta, kivisestä alustasta sekä ihmishahmoa muistuttavasta päästä. Uskotaan, että patsas on toiminut aurinkokellona, josta kello-osa on hävinnyt. Lisäksi patsaan kylkeen on kaiverrettu vuosilukuja ja nimimerkkejä, jotka ovat kartanon entisten isäntien merkitsemiä. Uskotaan, että patsaan osat eivät alun perin ole kuuluneet yhteen ja että patsaan pääosa saattaa olla esihistoriallista perua. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Suontaan rajat ja alue ====<br /> <br /> &lt;br&gt;Suontaan alueen rajat ovat hyvin vanhat ja ne ovat muodostuneet pääosin viimeistään keskiajalla. Ensimmäisen kerran alueen rajat on kirjattu ylös 1400-luvulla. Maastossa kulkeva harjuraja on selkeä. Vanajanselän keskeltä raja kulkee Ruskeekärjen poikki harjua etelään [[Tenholan linnavuori|Tenholan linnavuoren]] sivuitse. Etelässä Suontaan raja kulkee Merven kylää vastaan.&lt;br&gt; <br /> <br /> Myös Suontaan tiet ovat vanhoja. Vanhimmat kartat, joissa näkyvät nykyisinkin käytössä olevat tiet, ovat peräisin 1600–1700-luvuilta. Luolajan portin suunnan tie on ollut tärkein kulkuväylä ja se on noudattanut harjun suuntaa. Tämä tie on yhdistänyt Suontaan alueen koko Suomen tärkeimpiin väyliin, etenkin [[Hämeen härkätie|Hämeen Härkätiehen]]. Myös vanha talvitie Hämeenlinnasta Pohjanmaalle kulki Suontaan maita sivuten. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Kylästä kartanoiksi ====<br /> <br /> &lt;br&gt;Suontaka oli kauan varsin samankokoisten talojen muodostama suuri kylä ja talot olivat verotusarvoltaan samaa luokkaa. Alueella ei ollut erityisen suuria tai pieniä taloja, kaikki olivat olosuhteisiin nähden hyvää keskitasoa. Kylän suurin talo oli Klemola, joka kohosi 1600-luvulla ratsutilaksi.&lt;br&gt; <br /> <br /> 1700-luvun alussa talopoikien itsenäisyys lisääntyi, aatelisten maanomistus väheni ja useasta talosta tuli kruununtaloja. Kruunulla oli oikeus vaihtaa talon asukasta, etenkin jos verot olivat maksamatta. Tältä ajalta on säilynyt karttoja, joista voidaan nähdä Suontaan alue kokonaisuutena. 1700-luvulla alue on ollut hyvin erilainen kuin nykyään, esimerkiksi peltojen pinta-ala on ollut pieni ja suota on ollut paljon.&lt;br&gt; <br /> <br /> 1800-luku oli Suontaan alueella rauhallista aikaa. Suomen joutuminen Venäjän vallan alle vuonna 1809 ei juuri vaikuttanut kylän elämään. Hämeenlinnan ympäristöön kuitenkin sijoitettiin venäläistä sotaväkeä, mikä näkyi myös Suontakana. 1800-luvulla myös palvelusväen ja tilattoman väestön määrä kasvoi. Myös renkien ja piikojen määrä lisääntyi. Suontaan kylä kasvoi ja se oli hämäläiseen tyyliin tiheästi rakennettu.&lt;br&gt; <br /> <br /> 1900-luku oli nykyaikaistumisen aikaa ja Suontaan väkiluku kasvoi. Laivaliikenteen synnyllä oli merkittävä vaikutus alueeseen ja yhdisti alueen uudella tavalla ulkomaailmaan. Laivat liikennöivät Hämeenlinnasta eri suuntiin, mutta kaikki Vanajaveden laivat pysähtyivät Laavian rannassa Suontaan laiturissa. Suontaan rakennusohjelma oli laaja. Uuden navetan rakentamisen myötä vuonna 1920 alkoi kokonaisen talouskeskuksen rakentaminen. Suontaan navetan sanottiin olleen koko Pohjoismaiden suurin. Hollon vanha rakennus säilyi Suontaan kartanon päärakennuksena. Vanhojen rakennusten läheisyyteen rakentui myös kokonaan uusia taloja. Olennainen osa rakennusprojektia oli myös kartanon ympäristön suunnittelu. Kartanosta tuli suuri asutuskeskittymä.&lt;br&gt; <br /> <br /> Sotavuodet 1939-1944 toivat mukanaan monia muutoksia. Asuintiloja tarvittiin evakkojen käyttöön, esimerkiksi Viipurista saapuneille. Suontakana asui myös karjalaisperheitä ja sodan loppuvaiheessa saapui evakkoja myös Inkerin alueelta. Miesten ollessa rintamalla naiset vastasivat käytännön töistä. Naiset leipoivat leipää rintamalla olijoille, ompelivat paitoja sekä valmistivat muitakin tuotteita. Asukkaiden elämää varjosti pommitusten pelko. Sodan loppumisen myötä Hämeen suurten kartanoiden oli luovutettava maitaan siirtolaisasukkaiden viljelysmaaksi. Myös Suontaan alueelle sijoitettiin siirtolaisperheitä. Alueen maisema ja luonne muuttui, kun kartanon maisemiin rakennettiin runsaasti pieniä tiloja. Muuttoliikenne toi myös mukanaan uutta eloa alueelle. Muuttokuormien mukana tuli eri-ikäisiä ihmisiä, eläimiä, koneita ja kulkuvälineitä. Myös laivaliikenne nousi uuteen kukoistukseen.&lt;br&gt; <br /> <br /> Nykyään Suontaka on maisemaltaan ainutlaatuinen alue, joka elää hyvin hoidettuna omassa rauhassaan. Alueelle on noussut uutta asutusta, mutta Suontaakse tultaessa löytyy edelleen vanhan kartanon ikiaikaiset maisemat, jossa historia edelleen elää. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Lähteet ====<br /> <br /> &lt;br&gt;Ojanen, Eero: Hämeen Suontaka. Historiasta nykypäivään. Kirjapaino Karisto Oy. Hämeenlinna, 2012.&lt;br&gt;&lt;br&gt; <br /> <br /> [[Category:Häme]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Suontaan_kartano&diff=5536 2012-12-17T15:03:47Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>[[Image:Suontaan kartano2.jpg|thumb|left|300px|Päärakennus 1900-luvun alusta. Kuva: Markku Karvonen]] <br /> <br /> [[Image:Kuppikivi.jpg|thumb|right|319px|Uhrikiven kuppi. Kuva: Markku Karvonen]] <br /> <br /> Suontaan kartano on [[Hattula|Hattulan]] [[Tyrväntö|Tyrvännössä]], Suontaan kylässä. Suontaan ympäristössä on lukuisia rautakautisia muinaisjäännöksiä. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.11022&quot; lon=&quot;24.31183&quot;&gt;Suontaka&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Herroja ja ritareita ====<br /> <br /> [[Suontaan kylä|Suontaan kylä]] oli 1600-luvulla [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] suurimpia kyliä [[Luolaja|Luolajan]] ohella. Siellä oli kymmenen taloa: Aarikka, Muuraa, Hollo, Pietilä, Mikkola, Sipilä, Mattila, Pispa, Pannila, Puuppola, Klemola, Mannila ja&amp;nbsp;Eskola. Kylän maanomistajat&amp;nbsp;olivat joko korkea-arvoisia tilanomistajia lampuoteineen sekä itsenäisiä talonpoikia. [[Lepaa|Lepaalla]] oli omistuksia Suontaan kylässä. 1300- ja 1400-luvuilla kylän aatelisia maanomistajia Suontaan kylässä olivat Klaus ja Bengt&amp;nbsp;Lydekenpoika Djäkn&amp;nbsp;sekä Niilo Olavinpoika. Ulkomaalaista syntyperää oleva Klaus Lydekenpoika Djäkn toimi 1300-luvun lopulla voutina Hämeessä ja myöhemmin Turun linnan päällikkönä. Hänen jälkeläisensä kuuluivat silloisen Suomen hallitsevaan eliittiin. <br /> <br /> Niilo Olavinpoika lyötiin todennäköiseksi ritariksi vuonna 1396 Ruotsissa, Moran kivillä. Kuningas oli vasta kruunattu, tanskalaissyntyinen Eerik Pommerilainen, Kalmarin unionin herra. Niilo Olavinpoika&amp;nbsp;oli siis&amp;nbsp;Suomen ensimmäinen tiedossa oleva kuninkaan ritari ja toimi [[Image:Suontaan kartano.jpg|thumb|right|318px|Kuva: Markku Karvonen]]korkeissa&amp;nbsp;poliittisissa tehtävissä tiettävästi vuoteen 1415&amp;nbsp;saakka. Hänellä oli korkein tuomiovalta maaoikeudessa.&amp;nbsp;Vuoden 1439&amp;nbsp;jälkeen&amp;nbsp;Niilo Olavinpojasta on mainintoja perintöasiakirjoissa nimellä Niclis Sontaca eli Suontaan Niilo.&amp;nbsp;Niilo Olavinpoikaan on liitetty myös Tavast-nimi,&amp;nbsp;joka on ollut paitsi kuuluisan suvun sukunimi, myös muinaishämäläinen arvonimi. Tavasteilla oli omistuksia myös Hattulassa ja Tyrvännössä, mm. Arvid Tawast&amp;nbsp;omisti [[Vesunta|Vesunnan kartanon]].&amp;nbsp;Niilo Olavinpojalla ei ollut lapsia, joten hänen suuri omaisuutensa periytyi kaukaisillekin sukulaisille. Näiden kautta käy ilmi, että hän oli sukua myös Kurki-suvulle, joka oli keskiajan johtavia aatelissukuja Suomessa. Niilo Olavinpojan kaltaisella herralla täytyi olla asuinkartano, joten&amp;nbsp;hän&amp;nbsp;ehkä&amp;nbsp;asui Suontakana ja oli tilan tai tilojen&amp;nbsp;isäntänä 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa. Suontaan kylässä oli useita pienempiä taloja, jotka saattoivat olla hänen omistuksessaan tai sitten hänen asuinkartanonsa hävisi. Huomattavan osan Niilo Olavinpojan omaisuudesta&amp;nbsp;peri 1400-luvulla naispuolinen henkilö, jonka kolme tytärtä miheineen omistivat vuonna 1481&amp;nbsp;Suontaan, [[Lepaa|Lepaan]] ja [[Vanaja|Vanajan]] Niemenpään kartanot. Tämä osoittaa, että Suontakana oli kartano 1400- ja 1500-lukujen taitteessa, mutta ei mitään ulkoisilta puitteiltaan mahtavaa rakennusta. <br /> <br /> ==== Taloista rälssejä ====<br /> <br /> Lepaan suku ja sen jälkeen Beurraeuksen suku omisti Suontaan Mattilan, josta tehtiin rälssisäteri. Suontaan talojen omistajia oli 1600- ja 1700-luvuilla mm. de la Gardie-, de la Motte-, von Schrowe-, Birkholz-, Horn- ja Rosenkranz-suvut. Osa&amp;nbsp;rälssitiloista muuttui vuoden 1683 reduktiossa talonpoikaisiksi perintötiloiksi, kuten esimerkiksi Hollo, Aarikkala ja Manni.&amp;nbsp;1600-luvulla Suontaan rälssimaista muodostettiin kaksi säteriä, jotka päätyivät [[Lahdentaan kartano|Lahdentaan]] Boije-suvun omistukseen. Vapaaherra Edvard Standertskiöld&amp;nbsp;osti kaikki kylän perintötalot; Hollon, Eskolan ja Klemolan 1890-luvulla.&amp;nbsp;Hollon talosta tehtiin kartanon päärakennus, ja muut rakennukset siirrettiin muualle. Lampuodeista tuli torppareita. <br /> <br /> Nykyinen kartanomiljöö on peräisin vasta 1900-luvun alkupuolelta.&amp;nbsp;E.R. Standertskjöld myi Lahdentaan ja asettui Suontaakse asumaan. Hänen&amp;nbsp;jälkeensä Suontaan omisti&amp;nbsp;vuorineuvos Erik Rosenlew, joka uudisti tilan rakennuskannan. Suunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto Frosterus &amp;amp; Gripenberg, joskaan kaikkia tuolloin laadittuja suunnitelmia ei toteutettu. <br /> <br /> Suontaan vaaleaksi rapattu päärakennus on uusittu nykyiseen asuunsa vuonna 1927. Sen runkona on vanhemman, 1800-luvun päärakennuksen hirret. Myös klassisistiset rapattu konttorirakennus ja tiiliset työväenasunnot ovat tältä ajalta. Mahtavan kokoiset karjarakennukset ovat vanhimmilta osin 1890-luvulta, mutta nykyiseen laajuuteensa ne rakennettiin 1920-luvulla. Tiilinen karjakartano on näyttävä laajan, tasankomaisen peltoaukean maisemassa. Päärakennusta ympäröivä puisto perustuu puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin vuosina 1928–1930 laatimaan suunnitelmaan.&lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Lähde ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> Ojanen, Eero: Tyrvännön historia. Tyrväntö-seura ry. Hämeenlinna 2002. ISBN 952-91-4881-X <br /> <br /> [[Category:Hattula]] [[Category:Kartanot]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Pohjoinen_koulu&diff=6082 2012-10-04T10:16:21Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>&lt;googlemap zoom=&quot;15&quot; type=&quot;map&quot; lon=&quot;24.777818&quot; lat=&quot;60.747544&quot; version=&quot;0.9&quot;&gt;<br /> 60.747292,24.77922 <br /> &lt;/googlemap&gt; Riihimäen kansakoulun johtokunta totesi 1910-luvun alussa uuden koulun perustamisen olevan tarpeen. Uusi koulu sai nimekseen Pohjoinen koulu.&lt;br&gt; <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Ensimmäiset toimintavuodet ====<br /> <br /> Rakennustyöt saatiin päätökseen loppukesällä 1913. Kaksikerroksisen koulun alakertaan tuli kaksi luokkaa sekä veistosali ja yläkertaan opettajien asunnot. Tarkastaessaan koulurakennusta koulun johtokunta totesi, että sekä päärakennus että muut tilat oli rakennettu huolella. Heti ensimmäisenä syksynä koulu kuitenkin todettiin liian pieneksi. Oppilaita tuli niin paljon, että oli muodostettava kolme opetusryhmää. Yksi luokka jouduttiin siirtämään [[Eteläiselle koululle|Eteläiselle koululle]] tilanpuutteen vuoksi. Koulun vihkiäisjuhlat pidettiin yhdessä luokassa. Koulun ensimmäisiin opettajiin kuulunut Fanni Hivanto soitti urkuharmonia, Pekka Korhonen piti puheen ja oppilaat esittivät näytelmän. <br /> <br /> Koululla ei aluksi ollut vahtimestaria eikä siivoojaa. Järjestäjät joutuivat menemään koululle aamulla lämmittämään luokkia. Koulun loputtua järjestäjät lakaisivat lattiat ja kantoivat halkovajasta eteisessä olevat pitkät laatikot täyteen puita. Koulun toiminnan toisena syksynä todettiin, ettei koulu ollutkaan aivan niin hyvin rakennettu kuin oli aluksi luultu. Esimerkiksi katto vuoti. Lisäksi Suomi oli vielä Venäjän vallan alla. Oppimateriaaleiksi jouduttiin tilaamaan Venäjän maantietoa ja historiaa käsitteleviä kirjoja, karttoja ja venäläisaiheisia kuvatauluja. Oppilaat saivat vapaapäiviä aina kun oli jonkin Venäjän hallitsijasuvun jäsenen juhlapäivä. Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa Perintöruhtinaan nimipäivä tai Hänen Majesteettina Leskikeisarinnan syntymäpäivä olivat suuria juhlia. Vuonna 1917 Suomi itsenäistyi ja siitä eteenpäin koulussa vietettiin enää suomalaisia juhlapäiviä. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Toiminta 1930-40 -luvuilla ====<br /> <br /> Tilanpuutteen vuoksi koulua laajennettiin ensimmäisen kerran jo 1930-luvun alussa. Yläkerran opettajien asunnot sekä veistosali muutettiin luokkahuoneiksi. Koulun laajennusosaan tuli voimistelusali ja sen yläpuolelle uusi veistosali. Pohjoisella koululla jouduttiin laajennuksesta huolimatta käymään koulua vuoroissa. Oppilaita oli niin paljon, enimmillään lähes 500, että osa oppilaista tuli kouluun aamukahdeksalta ja he pääsivät kotiin puoliltapäivin, jolloin toinen vuoro tuli kouluun. Toisen vuoron oppilailla koulu loppui toisinaan vasta viideltä. Talviaikana oli jo pimeää eikä Riihimäellä ollut kunnon teitä tai katuvaloja. Terveyssisar alkoi käydä koululla 30-luvulla. <br /> <br /> Pohjoisella koululla järjestettiin lähes alusta asti kouluruokailua. Aluksi se oli tarkoitettu vain köyhimmille oppilaille, jotka eivät saaneet lämmintä ruokaa kotonaan. 1930-luvulla alettiin esittää vaatimuksia kouluruuan suhteen. Silloin päätettiin, että ainoastaan puuroa sekä peruna- ja hernekeittoa sai tarjoilla koulussa. Myös sota-aika 1930- ja 1940 -lukujen vaihteessa vaikutti koulutyöhön. Käsityötunneilla valmistettiin kaasunaamareita ja talvella 1939 koulutyö jouduttiin kokonaan lopettamaan sodan takia useiksi viikoiksi. 1940-luvulla oli pulaa kaikesta, ruuasta ja vaatteista. Oppilaat keräsivät marjoja ja sieniä ja saivat lomaa tätä varten. Joskus oppilaat olivat koulunpäivän aikana töissä perunapellolla. Opettajille toi päävaivaa uusi oppivelvollisuuslaki ja se, että kaikki oppilaat eivät noudattaneet sitä. Oppivelvollisuuslaki astui voimaan jo 1921, mutta Pohjoisella koululla sitä alettiin noudattaa vasta 1930-luvulla. Silloin opettajat kävivät kotona huomauttamassa, jos lapset eivät tulleet kouluun. Opettajat joutuivat käymään joissakin kodeissa jatkuvasti, koska vanhempien mielestä lasten ei ollut tarpeellista käydä koulua vaan heitä tarvittiin kotona. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Toiminta 1950-1960 -luvulla ====<br /> <br /> 1950-luvulla Pohjoista koulua laajennettiin jälleen. Kellarikerrokseen rakennettiin uusi luokkahuone, veistosali ja ruokasali. Ruokasalin yhteyteen tuli myös keittiö. Koulun pihalle saatiin lisää tilaa, kun vanhat ulkorakennukset purettiin. Vaikka koululla oli tehty laajennuksia, tilanahtauden vuoksi jouduttiin edelleen siirtämään Pohjoiselta koululta oppilasryhmiä muihin kouluihin. Myös koulun vuotava katto aiheutti harmia siinä määrin, että kovalla sateella toisen kerroksen käytävälle oli asetettava pesuvateja. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Toiminta 1970-1980 -luvulla ====<br /> <br /> 1970-luvun alussa Pohjoisella koululla ei ollut pariin vuoteen koulutoimintaa vaan koulu lakkautettiin vuonna 1970 ja oppilaat siirrettiin uuteen [[Uramon koulu|Uramon kouluun]]. Pohjoiselle koululle jäi kuitenkin pari tavallista luokkaa sekä tarkkailuluokka. Aivan tyhjillään koulu ei ollut. Jo vuonna 1971 huomattiin Uramon koulunkin käyvän ahtaaksi ja Pohjoinen koulu todettiin yhä varsin kelvolliseksi kouluksi, joten koulutyö alkoi uudelleen. 1970-luvulla siirryttiin peruskoulujärjestelmään entisten kansakoulun ja oppikoulun sijasta. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Toiminta 2000- luvulla ====<br /> <br /> Kouluun tuli jälleen kerran uusi laajennus, johon tuli useita uusia luokkatiloja sekä pihalle suuri liikuntahalli. Rakennuttajina toimivat Riihimäen kaupunki, Tekninen virasto sekä Tila- ja yhdyskuntatekniset palvelut. Koulukortteli valmistui vuonna 2005. Koulu muodostuu kahdesta vanhasta rakennuksesta sekä laajennusosasta. Laajennus on toteutettu siten, että uusi ja vanha koulu toimivat yhtenä kokonaisuutena. Uudisrakennus on sijoitettu olevaan kaupunkirakenteeseen ja vanhaan koulurakennukseen käyttäen klassisen arkkitehtuurin muotokieltä. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Koulutuspalvelut/Perusopetus/Alakoulut-lk-1-5/Pohjoinen/Historia/&lt;br&gt;http://www.siistonen.com/projekteja.html&lt;br&gt;&lt;br&gt; <br /> <br /> [[Category:Riihimäki]] [[Category:Koulut]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hanna_R%C3%B6nnberg&diff=6048 2012-09-10T09:28:12Z

<p>Riikojon: Ak: Uusi sivu: Taidemaalari Johanna Sofia (Hanna) Rönnberg syntyi Hämeenlinnassa 16.4.1860. Hän oli monipuolinen taiteilija, joka kokeili ennakkoluulottomasti erilaisia kuvataite...</p> <hr /> <div>Taidemaalari Johanna Sofia (Hanna) Rönnberg syntyi [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]] 16.4.1860. Hän oli monipuolinen taiteilija, joka kokeili ennakkoluulottomasti erilaisia kuvataiteen tyylisuuntia. Rönnberg toimi urallaan myös kirjailijana ja toimittajana. Rönnberg oli itsenäinen ja rohkea oman tiensä kulkija, joka uhmasi aikansa sovinnaisuussääntöjä. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Lapsuus ja perhe ====<br /> <br /> Hanna Rönnberg oli äitinsä Emilia Sofia Rönnbergin ensimmäinen lapsi. Hanna ja hänen äitinsä muuttivat pari vuotta Hannan syntymän jälkeen Helsinkiin, jossa perheeseen syntyi muutaman vuoden sisällä toinen lapsi Aina Emilia sekä kolmas Fanny Maria. Veljet Karl Johan Ludvig ja Arthur William syntyivät myöhemmin. Yksinhuoltajaäiti Emilia Rönnberg kuoli Helsingissä 50 -vuotiaana vuonna 1884.<br /> <br /> Rönnbergin perheen kaikki kolme tytärtä olivat kiinnostuneita kuvataiteesta. Hannan ohella myös Aina -sisar sai taidekoulutusta ja Fanny opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Hanna aloitti opinnot samaisessa koulussa syksyllä 1875 ja hänen opintonsa jatkuivat vuoteen 1881. Hänen ohjaajanaan toimi Fredrik Ahlstedt.<br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Opinnoista taiteilijaelämään ====<br /> <br /> Elokuussa 1881 Hanna Rönnberg matkusti Tukholmaan aloittaakseen opinnot Tukholman taideakatemiassa. Tukholman taideakatemia oli arvostettu koulu, jossa sai jo vuodesta 1864 lähtien opiskella myös naisia. Tästä etuoikeudesta huolimatta naiset ja miehet pidettiin tarkasti erillään. Naisopiskelijat eivät saaneet häiritä miespuolisia kollegoitaan ja tästä syystä naisille oli perustettu oma osasto. Mallipiirustuksessa Hanna Rönnbergin ohjaajina toimivat Johan August Malmström sekä Johan Otto von Rosen. Tukholmassa opiskelu oli Rönnbergille hyvin merkittävää aikaa. Opintojaan hän jatkoi aina vuoteen 1885 saakka ja toivoi valmistuvansa piirustuksenopettajaksi. Varmuus omista lahjoista kuitenkin kasvoi ja saatuaan päästötodistuksen Rönnberg suunnitteli jatkavansa opintojaan Pariisissa.<br /> <br /> Tätä ennen Rönnberg kuitenkin asettui Ahvenanmaan Önningebyn taiteilijasiirtokuntaan. Aluksi Önningeby oli Rönnbergille pettymys, mutta pian maalausinto voitti tämän tunteen. Siirtokunnan keskeisimpinä arvoina oli vapaus elää ja maalata. Önningebyssä yhteiskunnan rajoitukset eivät koskeneet naistaitelijoita. Ahvenanmaalla Rönnberg myös kuuli ja kirjoitti ylös monia paikallisten kertomia tarinoita. Pariisiin Rönnberg matkusti syksyllä 1887 ja vuosina 1887-1889 hän opiskeli Académie Colarossissa sekä Académie Julianissa.<br /> <br /> Tanskan Skageniin Rönnberg päätyi Edward Westmanin pyynnöstä. Pohjoismaiden suurin taiteilijasiirtokunta tarjosi Rönnbergille runsaasti maalausaiheita. Kalastajakylän asukkaat ja merellinen luonto viehättivät Rönnbergiä suuresti. Skagenissa asuessaan Rönnberg myös kihlautui itseään viisi vuotta nuoremman Westmanin kanssa. Avioliittoa pari ei kuitenkaan koskaan solminut.<br /> <br /> Oli eräs yhteisö, johon Hanna Rönnberg ei koskaan sopeutunut: Suomen taidepiiri. Hän pyrki uudistamaan ja tasa-arvoistamaan kotimaansa jähmettynyttä taidemaailmaa ja kun ei onnistunut, hän päätti viettää elämänsä muualla. Hän matkusti paljon Euroopan eri maissa. ”Niin, Pariisi on sentään Pariisi ja täällä verikin virtaa suonissa nopeammin - - kotona tuntuu kuin suonissa virtaisi piimää veren sijaan”, hän kirjoitti vuonna 1895.<br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Tunnettuja teoksia ====<br /> <br /> Hanna Rönnberg kokeili monia kuvataiteen eri suuntauksia: realismia, naturalismia, impressionismia ja kolorismia. Rönnberg kiinnostui myös uudesta tyylisuuntauksesta, symbolismista, jota pidettiin eräänlaisena protestina naturalismille ja realismille. Symbolismia Rönnberg kokeili mm. vuonna 1896 valmistuneissa teoksissaan Iltarauha ja Kevät, josta tuli eräs hänen merkkitöistään.<br /> <br /> Eräs Hanna Rönnbergin tunnetuimmista teoksista on Tyttö ruohikolla (Signilskär), jossa kuvataan tyttöä vanhan sataman äärellä ilta-auringossa. Tyttö ruohikolla sai runsaasti kiitosta osakseen ja sitä käytettiin myös kansikuvana Kotiliesi -lehden elokuun numerossa vuonna 1928.<br /> <br /> Rönnberg oli erittäin kiinnostunut kansankuvauksesta. Taiteilija itse piti parhaimpana työnään Skagenissa maalaamaansa teosta Ikkunan ääressä vuodelta 1888. Teos kuvaa äitiä, joka syöttää pienokaistaan ja se myytiin heti valmistumisensa jälkeen Tukholmassa.<br /> <br /> Paris, Montmartre on akvarelli, jossa musta kissa ylittää kujan. Heleistä väreistä erottuu etenkin taivaan vaaleansininen. Pariisissa Rönnberg maalasi useita samanhenkisiä akvarelleja, kuten esimerkiksi teoksen Kevät Pariisissa, vuodelta 1900.<br /> <br /> Hanna Rönnberg kuoli kotonaan Helsingin Kulosaareen rakennuttamassaan talossa 86 -vuotiaana 9.10.1946. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Lähteet ====<br /> <br /> http://www.gloria.fi/artikkeli/kulttuuri_1/hanna_ronnberg_oman_tiensa_kulkija<br /> <br /> Hanna Rönnberg. Hämeenlinnan Taidemuseon julkaisuja 1/2012<br /> <br /> <br /> <br /> [[Category:Kuvataiteilijat]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Valtakunnallinen_Viestimuseo&diff=5826 2012-09-04T10:20:45Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>[[Image:Viestimuseo.jpg|thumb|right|300px|Kuva: Jonna Riikonen]]Jatkosodan loppuvaiheessa suomalaiset viestiupseerit pohtivat poistettavan viestikaluston kohtaloa. He halusivat estää toiminnasta poistuvien koneiden hajottamisen ja myymisen varaosiksi. Heti sodan jälkeen ryhdyttiin kehittämään ideaa Viestimuseon perustamisesta. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Museorakennus ====<br /> <br /> Keväällä 1960 kenraaliluutnantti Olavi Huhtala teki päätöksen museoaineiston kokoamisesta. Hän halusi keskittää aineiston Riihimäen viestivaruskuntaan. Viestikilta ryhtyi toteuttamaan viestimuseohanketta, mutta tilanpuute oli este museotoiminnan aloittamiselle. Viestikalustoa jouduttiin siirtämään rakennuksesta toiseen, jopa tilapäissuojiinkin. <br /> <br /> Vuonna 1973 Viestimuseon sijaintipaikaksi valittiin Venäjänvallan aikana vuonna 1913 rakennettu punatiilirakennus, rakennus 64. Rakennus toimi alkuaan upseerikerhona ja myöhemmin varusvarastona. Silloinen viestirykmentin komentaja eversti Jouko Mäntynen sekä kenraaliluutnantti Kai Halmevaara päättivät yhteistuumin Viestimuseon sijoituksesta. Sen sijaan museotoimikunnan puheenjohtaja majuri Matti Juusti organisoi museotoiminnan aloittamisen. Viestimuseon avajaisia juhlittiin näyttävästi 24.5.1974. <br /> <br /> Viestimuseon esittelykuntoon saattaminen vaati runsaasti panostusta varusmiesten taholta. Työtä olisi ollut mahdotonta toteuttaa ilman ulkopuolista apua ja monet riihimäkeläiset yritykset tukivat museohanketta. <br /> <br /> Viestimuseo oli pitkään puulämmitteinen ja tämä tuotti ongelmia. Museon isäntä Olavi Havia joutui lämmittämään talvikuukausina 13 uunia pitääkseen museon lämpötilan siedettävänä. Vuonna 1991 Viestimuseo liitettiin kaukolämpöverkkoon, joka takasi arvokkaan museoaineiston säilymisen. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Kokoelma ====<br /> <br /> Viestimuseon kokoelma sisältää monipuolisen esittelyn viestitoiminnasta ja sotilasviestimateriaaleista aina kirjekyyhkysen ajoista nykypäivän kännykkäaikaan saakka. Esineet on sijoitettu aihepiirin mukaan yhdeksään näyttelyhuoneeseen. Museossa on myös tutkimushuone sekä killan ja Viestiupseeriyhdistyksen toiminnalle omistettu huone. <br /> <br /> Monipuoliseen kokoelmaan sisältyy myös puhelin- ja keskuskalustoa. ”Punttijuusaksi” kutsuttu Hughes-lennätin on morselennättimien erikoisuus. Kokoelmaan kuuluu myös salakirjoituskone Enigma. Kunniapaikan museossa on kuitenkin saanut Helvarin valmistama Bertta-asema, jatkosodan kenttäarmeijan tärkein viestintäväline.&lt;br&gt;Sodan aikana maahan kätkettyä materiaalia on myös näytteillä Viestimuseossa. Lisäksi kokoelmaan kuuluu mm. Hirvensalmelta 1990-luvun alussa löytynyt asekätkö sekä alun perin Mikkelin Jalkaväkimuseossa esillä ollut jalkaväkipataljoonan kalusto, joka on pysyvästi siirretty Viestimuseoon. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Arvokas perimätieto ====<br /> <br /> Monet sodan kokeneet henkilöt ovat toimittaneet arvokkaita esineitä ja valokuvia museoon. Perimätietoa on myös saatu nauhoitetuista haastatteluista. Tällainen on esimerkiksi Jouko Mäntysen haastattelu, jonka saattoi kirjalliseen muotoon sotilasinsinööri Erkki Korppi-Tommola. Haastattelussa kerrotaan viestikyyhkysistä, joita käytettiin vielä vuonna 1939 armeijan harjoituksissa. Kyyhkysen jalkaan kiinnitettiin viestin sisältänyt kotelo ja lintu lähetettiin matkaan. <br /> <br /> Museon kokoelmiin sisältyy myös niin sanottu sekoittajalla varustettu punanappipuhelin. Linjalle pyrkinyt kuuntelija ei pystynyt kuuntelemaan puhelua ilman sekoituksen purkamislaitetta. Eräs museon harvinaisuuksista on miinanlaukaisulaite, jota ohjattiin radioteitse. Puna-armeija käytti Viipurissa vuonna 1941 samanlaista laitetta. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Museon toiminta ====<br /> <br /> Museota ylläpitää vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö Viestikiltojen Liitto Ry. Museo on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin sekä pyynnöstä muinakin aikoina. Esimerkiksi perinteisenä Riihimäki-päivänä museon ovet ovat olleet auki. <br /> <br /> Museon perusnäyttelyssä on satoja esineitä, minkä lisäksi järjestetään vaihtuvia teemanäyttelyitä. Museon perusnäyttely käsittää yhteensä noin 400 viestilaitetta, noin 200 valokuvaa ja noin 100 erilaista muistoesinettä. <br /> <br /> Vuoden 2012 lopulla Valtakunnallinen Viestimuseo siirtyy Hämeenlinnaan Linnan kasarmeille uusiin toimitiloihin. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Mäkelä, Reino: Viestikillat - viestillistä maanpuolustustyötä 35 vuotta. Viestikiltojen Liitto RY:n historiikki 1963-1997. <br /> <br /> [http://www.viestikiltojenliitto.fi/viestimuseo/ www.viestikiltojenliitto.fi/viestimuseo/]&lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> [[Category:Riihimäki]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_ortodoksinen_kirkko&diff=6020 2012-07-06T07:50:29Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>&lt;googlemap zoom=&quot;15&quot; type=&quot;map&quot; lon=&quot;24.454236&quot; lat=&quot;60.99536&quot; version=&quot;0.9&quot;&gt;<br /> 60.995218, 24.451977<br /> &lt;/googlemap&gt; Hämeenlinnan ortodoksinen kirkon pääpyhäkkö sijaitsee Kaurialan kaupunginosassa, Hämeenlinnassa. Vanhan hautausmaan reunassa sijaitseva kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1962. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Pyhien Aleksanteri Nevskin ja Johannes Krysostomoksen kirkko ====<br /> <br /> Hämeenlinnan ortodoksisella seurakunnalla on kolme pyhäkkötilaa: kaksi kirkkoa Hämeenlinnassa sekä yksi ortodoksinen toimintakeskus Forssassa, joka otettiin käyttöön vuonna 2007. Pyhien Aleksanteri Nevskin ja Johannes Krysostomoksen kirkko sijaitsee kaupungin keskustassa, vanhan venäläisen hautausmaan vierellä. Hämeenlinnassa on aiemmin ollut myös kaksi muuta ortodoksista kirkkoa. Rantatorin kirkko purettiin 1960-luvulla ja toinen, varuskuntakirkko, toimi 1920-luvulla pitkään kaupunginkirjastona. <br /> <br /> Arkkitehti Mika Ernon suunnittelema Pyhien Aleksanteri Nevskin ja Johannes Krysostomoksen kirkko on tiilistä rakennettu yksinkertainen rakennus, jonka päädyssä on betoninen kellotorni. Hämeenlinnan vanhasta, Rantatorin varrella sijainneesta puisesta ortodoksikirkosta on siirretty esineistöä, kuten esimerkiksi venäläisvalmisteinen ikonostaasi. Lisäksi kirkossa on jonkin verran irtaimistoa 1920-luvulla kaupunginkirjastoksi muutetusta ja entisestä ortodoksisesta varuskuntakirkosta. <br /> <br /> Vanha [[Hämeenlinnan_ortodoksinen_varuskuntakirkko|ortodoksinen varuskuntakirkko]] toimi Hämeenlinnan pääkirjastona vuosina 1924-1983. Arkkitehti Bertel Strömmer suunnitteli muutoksen ja rakennus jouduttiinkin purkamaan lähes perustuksilleen, kun sitä muutettiin kirjastokäyttöön sopivaksi. Vanha kirkko rakennettiin ensimmäisen sortokauden alussa Suomen autonomian ollessa uhattuna. Kirkkoa pidettiin venäläisvallan symbolina ja se haluttiin hävittää. Myöhemmin on nostettu esiin ajatus rakennuksen entisen ulkoasun palauttamisesta. Viralliseen perinteeseen kuuluu, että ortodoksikirkkorakennus puretaan, jos sitä ei käytetä kirkkona. Nykyistä käyttöä puoltaa kuitenkin se, että rakennus edelleen palvelee yhteisöä Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksena. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Ahveniston kirkko ====<br /> <br /> Ahveniston kirkko on kesäkirkko ja se sijaitsee Ahveniston hautausmaan alueella keskussairaalaa vastapäätä. Kirkko on rakennettu vuonna 1894, ja sen ikonostaasi on peräisin 1840-luvulta venäläisen sotalaivan kirkosta. Kirkko on kokenut historiansa aikana monenlaisia vaiheita. Kirkon toiminta alkaa Johannes Kastajan syntymäjuhlasta 24.6. ja päättyy Johannes Kastajan mestaukseen muistoon, eli kirkon praasniekkajuhlaan 29.8. Jumalanpalvelukset toimitetaan tunnelmallisesti tuohusten valossa, koska kirkossa ei ole sähkövalaistusta. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta ====<br /> <br /> 1.1.2009 tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen Hämeenlinnan ortodoksiseen seurakuntaan kuuluu 12 Kanta-Hämeen kuntaa. Niissä asuu yhteensä noin tuhat seurakunnan jäsentä. Vigilia toimitetaan Hämeenlinnassa lauantaisin kello 17.00 ja liturgia sunnuntaisin kello 10.00. Forssassa palveluksia on kahdesti kuukaudessa, muilla paikkakunnilla harvemmin. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Lähteet ====<br /> <br /> http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/Julkinen/Muistolaatat-ja-muistokivet/Aihehaku/Ortodoksikirkko-ja-kirjasto/ <br /> <br /> http://www.ort.fi/haemeenlinna/haemeenlinnan-seurakunnan-pyhaekoet&lt;br&gt;&lt;br&gt; <br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Kirkot]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4til%C3%A4n_kirkko&diff=6002 2012-06-19T13:10:52Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>&lt;googlemap version=&quot;0.9&quot; lat=&quot;61.007489&quot; lon=&quot;24.481487&quot; type=&quot;map&quot; zoom=&quot;15&quot;&gt;61.007406, 24.480157&lt;/googlemap&gt; Hämeenlinnan itäosassa sijaitseva [[Hätilä|Hätilän]] kirkko seisoo mäellä [[Tuomelan koulu|Tuomelan koulun]] ja Esikoislestadiolaisen rukoushuoneen vierellä. Kirkon tunnusmerkkinä on kellotapuli, jonka huipulla on risti. Hätilän kirkko rakennettiin vuonna 1956 ja sen on suunnitellut arkkitehti Mika Erno. <br /> <br /> ==== Historiaa ====<br /> <br /> Suomessa alkoi vilkas kirkkorakennuskausi 1950 -luvun jälkeen. Sodassa tuhoutuneitten kirkkojen jälleenrakentamisen lisäksi uudet seurakuntajaot ja muuttoliike lisäsivät kirkkotilojen tarvetta. Uudet taajamat muodostuivat eri puolilta maata muuttaneista ihmisistä teollistumisen ja kaupungistumisen mukana. Hätilää rakennettiin ahkerasti sotien jälkeen. Seurakuntataloon tarvittiin erilaisia toimintoja varten monia käytännön tarpeisiin suunnattuja tiloja. Hätilän seurakuntatalon suunnittelukilpailu päättyi 15. kesäkuuta 1954. Rakennustoimikunnalle jätettiin kolme ehdotusta, mutta niistä ei kuitenkaan hyväksytty mitään sellaisenaan. 3.12.1954 päätettiin hyväksyä ehdotus, joka kantoi nimeä PAX. Ehdotuksen laatija oli yliarkkitehti Mika Erno. Rakennustöiden aloittaminen viivästyi, koska Hätilän seurakuntatalon tarvetta ja suunnittelua edistänyt kirkkoherra E.A. Alanen kuoli kesken hankkeen toteutumisen. Tuomiokapituliin tehtiin valitus ja rakennushankkeesta haluttiin luopua. Tuomiokapituli kuitenkin hylkäsi valituksen. <br /> <br /> ==== Perinteitä ja toimintaa ====<br /> <br /> Hätilän kirkko rakennettiin ajankohtana, jolloin niukka aika ja tavaran säännöstely oli jo ohitettu ja sotakorvaukset saatu maksetuksi. Aitojen materiaalien arvostus oli huipussaan. Rakennukseen valittiin oikeita aineita: luonnonkiveä, tiiltä, puuta, messinkiä ja kuparia. Kirkkosali on perinteinen, katto on korkealla ja valoa on paljon. Kirkossa järjestetään paljon toimintaa. Pyhäkoulu, päiväkerho, kerhot, partio, lähetyspiiri, vanhustenkerho ja kuoro ovat löytäneet tilaa kirkon suojista. Akustisesti toimivana konserttitilana seurakuntasali on erinomainen.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Kirkkosalin penkkijärjestys oli alun perin sellainen, että keskikäytävää ei ollut: penkit olivat koko kirkkosalin levyiset ja molemmilla sivuilla oli käytävä. Tämä oli monessa mielessä varsin epäkäytännöllistä. Sekä siivoaminen että kolehdin kerääminen oli hankalaa. Vihkiparit joutuivat siirtymään sivuovesta alttarille, koska ei ollut käytävää, jota pitkin astella. Erään tapauksen jälkeen penkkijärjestystä päätettiin muuttaa. Morsiuspari päätyi väärästä sivuovesta suoraan alttarikaiteen sisäpuolelle ja oli alttarilla papin paikalla. Pian tämän jälkeen päätettiin saada kirkkoon keskikäytävä, että salista saataisiin käytännöllisempi. Penkit asetettiin niin että kirkkoon muodostui keskikäytävä, mutta istumapaikkojen määrä säilyi ennallaan. <br /> <br /> ==== Työtä ja kellonsoittoa ====<br /> <br /> Ison talon siivoamisessa oli 1950 -luvulla kova urakka. Kirkkosalin lisäksi täytyi siivota kahvio, kerhohuoneet, aula, rappukäytävät ja kirkkosalin alla oleva väestösuoja, joka toimi askartelutilana. Lisäksi oli piha-aluetta koskevia töitä, haravointia ja istutusten hoitoa. Talvisin tehtiin lumitöitä sekä hoidettiin öljylämmitystä kattilan puhdistuksineen. Sauna lämmitettiin puilla.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Kirkonkellojen soittonappula oli kellotornin alakerrassa ja sinne oli myös talvipakkasella mentävä. Taloustoimisto kuitenkin lupasi sijoittaa soittonappulan sakastiin, kunhan ensin kaivettaisiin sähköjohtoa varten tarvittava oja. Näin tapahtuikin. Kirkonkellojen voitelu oli muutaman kerran vuodessa tehtävä toimenpide. <br /> <br /> ==== Sienan katedraali esikuvana ====<br /> <br /> Firenzestä puolentoista tunnin matkan päässä sijaitseva Sienan kaupunki tunnetaan vanhasta kaupungistaan. 1200-luvulla rakennettu Sienan katedraali teki vaikutuksen myös arkkitehti Mika Ernoon. Rouva Orvokki Erno kertoo miehensä ottaneen siitä vaikutteita suunnitellessaan Hätilän kirkkoa.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Kirkon alttaritaulu on jäljennös Leonardo da Vincin maalauksesta Pyhä ehtoollinen ja se on lahjoitus seurakunnalle vuodelta 1859. Hätilän kirkon 12-äänikertaiset mekaaniset urut on valmistettu Kangasalan urkurakentamolla vuonna 1971.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2007/1_2007/hatilan_kirkko_-_jumalan_kansan_juhlahuone/&lt;br&gt;http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2006/5_2006/tyona_ja_kotina_hatilan_kirkko/&lt;br&gt;&lt;br&gt;<br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Kirkot]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Riihim%C3%A4en_keskuskirkko&diff=5972 2012-06-13T11:08:49Z

<p>Riikojon: Ak: Uusi sivu: kuva: Jonna RiikonenRiihimäen Keskuskirkko on valmistunut vuonna 1905. Arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilä laati k...</p> <hr /> <div>[[Image:Riihimäen_keskuskirkko.jpg|thumb|right|300px|kuva: Jonna Riikonen]]Riihimäen Keskuskirkko on valmistunut vuonna 1905. Arkkitehtitoimisto Nyström-Petrelius-Penttilä laati kirkon alkuperäiset piirustukset. Paikallinen kannatusyhdistys antoi sysäyksen kirkon rakentamisen aloittamiseen. Vapaaehtoisvaroilla, arpajaisilla ja myyjäisillä kerättiin rahaa ja lisäksi Rautatiehallitus tuki merkittävällä tavalla kirkon rakennustyötä. Keskuskirkossa on tilaa 720 hengelle.<br /> <br /> <br /> <br /> ==== Kirkon historiaa ja korjauksia ====<br /> <br /> Jo ennen kuin Riihimäen seurakunta perustettiin, kannatusyhdistys halusi lahjoittaa tulevalle seurakunnalle kirkon. Seurakunta aloitti toimintansa vuonna 1922 ja sillä oli näin ollen heti oma kirkko. Peruskorjausta keskuskirkossa suoritettiin vuosina 1927, 1952 ja 1978. Viimeisin suuri korjaus tehtiin vuosina 1977–1978 ja sen arkkitehtina oli Eila Piironen-Havas. Kirkon ensimmäiset 11-äänikertaiset urut valmistuivat vuonna 1906. Vuonna 1948 urkuja laajennettiin. Nykyiset 26-äänikertaiset urut ovat peräisin vuodelta 1978. Ne suunnitteli Asko Rautioaho ja valmisti urkurakentamo Hans Heinrich. Oskar Merikanto toimi asiantuntijana niiden hankkimisessa. <br /> <br /> <br /> <br /> ==== Taideteokset ====<br /> <br /> Eila Piironen-Havas on suunnitellut kuorin yläosassa olevan nauhaikkunan lasisommitelman. Sommitelman liturgiset värit esiintyvät tietyssä rytmissä. &quot;Taivaan portti&quot; -aihe muodostuu kuorisyvennyksestä pilastereineen. Taiteilija Hannes Autere on tehnyt alttariseinän puisen krusifiksin, jonka seurakuntanuoret lahjoittivat kirkkoon vuonna 1927. Ylikonduktööri Skogster lahjoitti kristallisen kynttiläkruunun kirkolle jo ennen kuin seurakunta perustettiin. Kirkkosalin kattoholvin koristekuvio puolestaan on taiteilija U. Lehtisen maalaama. Kuvataulut kirkon takaseinällä ovat peräisin samalta taiteilijalta. Nämä kuvat, &quot;syntiinlankeemus&quot;, &quot;Golgata&quot; ja &quot;kultainen taivas&quot; olivat saarnatuolin sivussa ennen viimeistä peruskorjausta.<br /> <br /> <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Lähteet: ====<br /> <br /> http://hame.fi/kohteet/?yid=406<br /> <br /> http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Kulttuuri/Nahtavyyksia/Kirkot/<br /> <br /> &lt;br&gt;&lt;br&gt;<br /> <br /> [[Category:Riihimäki]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Viestimuseo.jpg&diff=5828 2012-05-25T13:07:16Z

<p>Riikojon: Kuva: Jonna Riikonen</p> <hr /> <div>Kuva: Jonna Riikonen</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanajan_alttarikaappi&diff=5724 2012-04-17T12:59:02Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>[[Image:Vanajankirkko5.jpg|thumb|right|300px|Kuva: Mervi Koski]][[Vanajan kirkko|Vanajan kirkossa]] on pähkinäpuusta tehty alttarikaappi. 1500-luvulla veistetyn alttarikaapin hahmot esittävät Jeesuksen elämän tapahtumia. Kaappi on ollut Vanajan kirkossa lähes koko sen historian ajan.&lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Historiaa ====<br /> <br /> Keskiajan katolisessa kirkossa alttarikaapit kehittyivät pyhäinjäännösten säilyttämistä varten. Pyhäinjäännösten merkitys oli osa katolilaisuutta jo hyvin varhain. Kaappiin kätketystä pyhäinjäännöslippaasta tehtiin koristeellinen ja siinä kuvattiin pyhimystä itseään. Lippaan taakse usein myös asetettiin pyhimystä kuvaava veistos, jota pidettiin yhtä tärkeänä kuin pyhäinjäännöstä, joka lippaaseen oli haudattu.&lt;br&gt; <br /> <br /> Vanajan alttarikaappi ei ole koskaan ollut tällaisessa käytössä. Se on valmistettu myöhäisessä vaiheessa, jolloin se sai niin sanotun narratiivisen merkityksen. Alttarikaapeilla on kaksi erilaista merkityssuuntaa: ikonimainen ja narratiivinen. Ikonimaisessa alttarikaapissa on yksi tai useita pyhimyspatsaita, joiden tarkoituksena on edustaa esittämäänsä pyhimystä ja näin ollen kommunikoida pyhimystä rukoilevan henkilön kanssa. Narratiivisessa alttarikaapissa kuvatut hahmot sen sijaan kommunikoivat keskenään ja kertovat katsojalle tarinan.&lt;br&gt; <br /> <br /> Esteettisyys oli tärkeä osa keskiaikaisia alttarikaappeja. Nykyinen Vanajan alttarikaappi on varsin vaatimaton verrattuna siihen, millainen se on joskus ollut. Vanajan alttarikaappi on flanderilainen, ja flanderilaiset kaapit olivat lähes aina maalattuja ja kullattuja. Keskiajalla voimakkaat värit edustivat kauneutta ja tämä ilmeni myös kirkkojen lasimaalauksissa, keskiajan ihmisten vaatetuksessa ja jopa ruuissa. Vanajan alttarikaapin hahmot ovat monimuotoisia, joka myös kuuluu keskiajan ihanteisiin. Alttarikaapin hahmoilla on seitsemänkymmentä päähinettä, jotka ovat kaikki erilaisia keskenään. Vanajan kaappi edustaakin myöhäisgotiikkaa, jonka tunnusmerkkejä värikkyys ja monimuotoisuus ovat.&lt;br&gt; <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Vanajan alttarikaapin vaiheita ====<br /> <br /> 1500-luvun alun Brysselissä ja Antwerpenissä keskityttiin valmistamaan alttarikaappeja. Kaupungeissa toimi kiltoja, jotka valvoivat alttarikaappien valmistusta. Antwerpenissa, jossa Vanajan alttarikaappi on valmistettu, kaapit leimattiin kaupungin symbolilla. Vanajan alttarikaapista näitä leimoja löytyy useita.&lt;br&gt; <br /> <br /> Vanajan alttarikaappia pidetään tilaustyönä tehtynä. Sen varhaisista vaiheista ei juurikaan tiedetä, ensimmäiset merkinnät löytyvät vuodelta 1745. Eräässä kirkon kalustoluettelossa mainitaan alttarikaapin esittävän Kristuksen elämää. Vuonna 1824 pidettiin Vanajan kirkossa pitäjänkokous, jossa kirkkoherra saarnasi epäjumalien palvontaa vastaan. Seurauksena seurakuntalaiset päättivät siirtää veistokset ulos kirkosta. Alttarikaappia ei kuitenkaan olisi saatu ehjänä poistettua, joten se päätettiin vain sijoittaa syrjemmäksi. Vuonna 1902 alttarikaappia pyydettiin osaksi Valtion historiallisen museon kokoelmia, mutta Vanajassa oli jo unohdettu 1800-luvun asenteet, eikä kaapista luovuttu.&lt;br&gt; <br /> <br /> Vanajan alttarikaappi kuvioineen oli maalattu kirkon maalauksen yhteydessä valkoiseksi. Vuonna 1923 Vanajanlinnan omistaja C.W. Rosenlew lahjoitti 11 000 markkaa kaapin kunnostukseen. Johann Friedll korjasi alttarikaapin perusteellisesti ja onnistuneesti. Hän irrotti kaapin kaikki osat ja puhdisti ne päällemaalauksesta. Lisäksi hän kunnosti rikkimenneet osat ja täydensi puuttuvat. Hän sai myös joitain alkuperäisiä kultauksia esiin. Työ kesti noin kymmenen vuotta. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Alttarikaapin hahmot ====<br /> <br /> Alttarikaapin alaosassa olevat kuvat perustuvat Luukkaan evankeliumiin. Enkeli Gabriel ilmoittaa sekä Johannes Kastajan että Jeesuksen syntymästä. Lisäksi kuvataan Johanneksen ja Jeesuksen aikaisia tapahtumia. Katsoja voi seurata kummankin syntymään liittyviä ihmeitä sekä tarinan edetessä, miten Johanneksesta tulee edelläkävijä ja Jeesuksesta kuningas.&lt;br&gt; <br /> <br /> Luukkaan evankeliumissa kuvattu jouluevankeliumi näkyy myös Vanajan alttarikaapissa, seimiasetelman muodossa. Paimenia on poikkeuksellisesti neljä, yleensä kuvaelmissa heitä esitetään olleen kaksi tai kolme. Härkää tai aasia ei näy. Kertomuksen siirtyessä eteenpäin kuvataan Jeesuksen kärsimyshistorian tapahtumia. Kuva ruoskittavana olevasta Jeesuksesta on todennäköisesti hankittu pienoisveistoksiin erikoistuneelta taiteilijalta. Vanajan kaapissa sotilaat painavat ristillä olevan Jeesuksen päähän orjantappurakruunun, teema esiintyy usein flanderilaisissa alttarikaapeissa. Alttarikaapin keskeisin kuvaus onkin juuri Jeesuksen ristiinnaulitseminen, joka edustaa perinteistä ikonografiaa.&lt;br&gt; <br /> <br /> Alttarikaapin kuvissa näkyvät kirkkovuoden tapahtumat. Kaikki kaapin kuvat löytyvät näin ollen Suomen luterilaisen kirkon vuosikalenterista, tiettyinä toistuvina pyhäpäivinä. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Lähteet ====<br /> <br /> Asikainen, Terho &amp;amp; Savimäki, Ismo: Vanajan alttarikaappi. Keskiajan estetiikkaa ja kristinuskon mysteerejä, 2011.&lt;br&gt;&lt;br&gt;</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanajan_kirkko&diff=284 2012-04-17T12:55:13Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>[[Image:Vanajankirkko.jpg|right|300px|Kuvaaja:Mervi Koski]] 1400-luvulta peräisin oleva [[Vanaja|Vanajan]] harmaakivikirkko sijaitsee esihistoriallisella alueella [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]]. Kirkon lähellä on [[Mantereen linnavuori]], rautakautisia kalmistoja sekä uhrikiviä. Alun perin kirkko sijaitsi kahden järven välisellä kannaksella. Seurakuntalaisilla oli hyvät kulkuyhteydet sinne, sillä kirkkoveneille oli suojaisa satama. Lisäksi sinne oli kylätietä pitkin hyvät yhteydet. Kun 1860-luvun vaihteessa maahamme vedettiin ensimmäinen junarata [[Vanajavesi|Vanajaveden]] koillista rantaa pitkin, junat ohjattiin kulkemaan Vanajan pappilan puutarhan läpi ja ohittamaan kirkon vain kivenheiton päästä. Radanvarsi oli edullista paikkaa sijoittaa tehdaslaitoksia, joten Imatran Voiman laitokset ja [[Kantola|Kantolan]] teollisuusalue levittäytyivät kirkon läheisyyteen. Kirkko jäi lopullisesti puristuksiin liikenneväylien risteyskohtaan, kun sen viereen rakennettiin Turun ja Lahden välinen pikatie. <br /> <br /> == Ulkoasu ==<br /> <br /> Harvinaisen hyvin alkuperäisessä asussaan säilynyt Vanajan kirkko on Suomen pienimpiä keskiaikaisia kirkkoja. Sinne mahtuu 300 henkilöä. Kirkon ulkoseinät on muurattu erivärisistä kivenlohkareista, mutta pääsävy on punainen graniitti. Suuret nurkkakivet ja kauniit tiilestä muuratut päädyt antavat kirkolle persoonallisen ilmeen. Kirkon harvinaisuuksiin kuuluu länsipäädyn ulkoinen saarnastuoli, josta kesäaikaan saarnattiin kirkonmäelle kerääntyneelle väelle. Tuolin vieressä on alkuperäinen pyöröikkuna. Kirkkoon pääsee myös eteläseinustalla sijaitsevan asehuoneen kautta. Huoneen eteläseinä koostuu alkuperäisenä säilyneestä, muototiilin koristellusta portaalista, korkeasta muurikomerosta ja päädyn tiilikoristelusta. Vielä vuonna 1893 kirkon vierellä sijaitsi puinen kellotapuli. Uusi kivinen tapuli on Josef Stenbäckin suunnittelema. <br /> <br /> == Sisätilat ==<br /> <br /> [[Image:Vanajankirkko5.jpg|right|300px|Kuvaaja:Mervi Koski]] <br /> <br /> Sisätiloissa tunnelma on erilainen kuin keskiajalla, jolloin ikkunoita oli vain kolme ja kynttilöin valaistussa salissa vallitsi ikuinen hämärä. Kuoriosan erotti muusta salista aitaus, jonka läheisyydessä riippui 1400-luvulta peräisin oleva triumfiristi. 1200-luvulta peräisin oleva krusifiksi puolestaan on näytteillä Hämeen linnassa. Vanajan yksilaivaisessa, pitkänomaisessa kirkossa on rengasholvaus. Vihkimäristit ovat ainoat seinämaalaukset. Kirkon 16 puuveistoksesta suurin osa oli pyhäinkuvia, jotka on lahjoitettu museoihin. Alttarikaapistaan vanajalaiset eivät kuitenkaan ole luopuneet. Kuuluisin kirkon taideteoksista on moniosainen [[Vanajan_alttarikaappi|alttarikaappi]], joka on antwerpeniläistä työtä vuoden 1520 paikkeilta. Se on ns. kärsimysalttari, jonka puuveistossarja kuvaa Jeesuksen syntymä- ja kärsimyshistoriaa. <br /> <br /> Varakkailla kartanonherroilla oli tapana tehdä lahjoituksia seurakunnan kirkkoon. Nykyisin eteläseinällä oleva R.W. Ekmanin maalaama kirkastusvuoriaiheinen alttaritaulun lahjoitti [[Katisten kartano|Katisten kartanon]] omistaja [[Lönnholtz, Otto Johan|J.F. Lönnholtz]] vuonna 1860. Kuori-ikkuna muurattiin umpeen, että saatiin taululle paikka. Saarnatuolin kirkolle lahjoitti vuonna 1833 [[Vanajanlinna|Vanajanlinnan]] omistaja ja kruununvouti H.J. Stephanius. Vastineeksi hän pyysi itselleen istumapaikkaa kuorista [[Harvialan kartano|Harvialan]] herran vierestä, mutta tähän pyyntöön ei suostuttu. <br /> <br /> Vuoden 1984 perusteellisessa korjauksessa avattiin ja palautettiin entiseen asuunsa alttariseinällä oleva kuori-ikkuna, joka oli muurattu umpeen yli sata vuotta aikaisemmin. 1830-luvulta peräisin oleva saarnastuoli siirrettiin pohjoisseinältä takaisin alkuperäiselle paikalleen eteläseinälle. Kirkkoa on korjattu ja muutettu vuosisatojen aikana usein. Keskiajalta saakka kirkon kunnostus ja korjaus kuului jokaiselle työkuntoiselle miehelle. Vuonna 1769 poistettiin vanha kuoriaita, seinät kalkittiin sekä teetettiin uudet lattiat ja penkit, minkä jälkeen jokaisen oli määrä istua säätynsä mukaisella paikalla, miehet etelän ja naiset pohjoisen puolella. <br /> <br /> Kirkon sisustuksen kannalta mullistavaa aikaa oli vuosi 1824, kun kirkkoherra Adolf Wassbomin vaatimuksesta messukasukat ja alttarikoristeet myytiin. Puuveistokset kannettiin ullakolle ja alttarikaappi naulattiin lehterikaiteeseen. Kirkkoherra näki keskiaikaisessa sisustuksessa paavillisen taikauskon merkkejä. Arkkitehti [[Carl Albert Edelfelt|Carl Albert Edelfelt]] toimi suunnittelijana, kun kirkko saatiin valoisammiksi suurentamalla ja lisäämällä ikkunoita. 1930-luvulla kirkkoa alettiin kunnostaa pitäen silmällä historiallisia ja taiteellisia arvoja. Mm. alttarikaappi kunnostettiin ja siirrettiin entiselle paikalleen alttarille. Vuonna 1984 tehdyissä korjauksissa periaatteena oli, ettei kirkkoa pyritty saattamaan minkään tietyn aikakauden asuun. Tällä hetkellä kirkko on lähellä alkuperäistä asuaan, kuitenkin niin, että siinä näkyvät eri aikakausien jäljet. <br /> <br /> Aluksi kirkkoon hankittiin urkuharmoni, joka korvattiin vuona 1896 ostetuilla vanhoilla uruilla. Vuonna 1905 kirkkomusiikkia varten saatiin uudet urut. Vuonna 1988 kirkkoon saatiin uudet, 22-äänikertaiset mekaaniset urut, jotka on valmistettu Kangasalan urkurakentamossa. <br /> <br /> == Vanajan hautausmaa ==<br /> <br /> Vanajan kirkko toimii myös lähellä sijaitsevan Vanajan lähes viisihehtaarisen hautausmaan kappelina. Kirkkotarha oli aluksi vaatimattoman pieni, puolen hehtaarin kokoinen. Hautaukseen ei tuolloin tarvittu paljon tilaa, koska vain köyhä kansa haudattiin kirkkotarhan nimettömiin hautoihin, joista luut myöhemmin siirrettiin yhteiseen luuhuoneeseen. Osa vainajista haudattiin kirkon lattian alle, missä kaikilla suurilla tiloilla oli omat sukuhautansa. Jotkut aatelissuvut rakensivat omat kappelinsa hautausmaan yhteyteen. Vanajan hautausmaalla on yksi muurattu sukuhauta, [[Harviala|Harvialan]] kartanonherran, majuri O.J. Brusinin hautakappeli. <br /> <br /> Hautausmaata on laajennettu moneen otteeseen. Nykyisin se jakautuu kolmeen eri aikoihin käyttöön otettuun osaan. Vanhin on kirkon ympärillä oleva Vanhamaa. Myös kansalaissodan muistomerkki sijaitsee tällä alueella. Uusimaa-alueella ovat Vanajan seurakunnan sankarihauta-alue ja Karjalaan jääneiden muistomerkki. Rauhanmaa-alue otettiin käyttöön vuonna 1977. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaimmat haudat ovat Vanhamaa-alueella lähellä kirkkoa. Vanajan hautausmaan uurna- ja muistolehto siunattiin käyttöön heinäkuussa 2003. Uurna- ja muistolehto sijaitsee suuremman paikoitusalueen vieressä Rauhamaa-alueella. Muistolehdossa on kivi, johon voi kiinnittää siihen siunatun vainajan nimilaatan. Muistolehdossa on tilaa yli 800 vainajan tuhkalle. <br /> <br /> == Lähteitä ==<br /> <br /> *Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007 <br /> *Salokannel Akseli: Vanajan kirja 1.Wanaja Seuran julkaisuja I, 1957Salokannel, Akseli: Vanhaa Vanajaa. Wanaja Seuran julkaisuja III, 1959 <br /> *Vanajan historia 1. Toim. Y.S. Koskimies, Pekka Lampinen. Wanaja-seuran julkaisuja 1976 <br /> *Vanajan kirkko. Toim. Pentti Ala-Harja, Pekka Lampinen, Kerttu Loukojärvi, Helena Räikkä Hämeenlinnan seurakunta 1986 <br /> *http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kirkot_ja_toimitilat/kirkot/vanaja/<br /> <br /> [[Coordinates::60.978971, 24.503331| ]] <br /> <br /> [[Category:Kirkot]] [[Category:Historialliset_rakennukset]] [[Category:Vanaja]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Rautatienhotelli.jpg&diff=5694 2012-04-04T14:12:41Z

<p>Riikojon: Kuva: Jonna Riikonen</p> <hr /> <div>Kuva: Jonna Riikonen</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kino_Sampo&diff=5466 2012-01-16T12:52:10Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>Kino Sampo on yksi Suomen vanhimpia elokuvateattereita. Se perustettiin marraskuussa 1917 ja oli aikansa huvielämän keskuksia Riihimäellä. Nykyisin Kino Sammon ja Riihimäen Nuorisoteatterin toiminta nivoutuu läheisesti yhteen.&amp;nbsp;[[Image:Kino Sampo.jpg|thumb|right|300px|kuva: Jonna Riikonen]] <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Elokuvateatteritoiminta alkaa ====<br /> <br /> Elokuvateatterit olivat erittäin keskeinen osa sosiaalista elämää Riihimäellä 1900-luvun alkupuolella. Elokuvateattereita oli useita ja niissä oli näytöksiä viikon jokaisena päivänä. Elokuvateattereita oli etenkin Suokadun varrella ja näytökset esitettiin useimmiten täysille katsomoille. Kino Sampoa lukuun ottamatta vanhat elokuvateatterit ovat kadonneet. Ensimmäinen Suokadun teattereista oli Jussilan Teatteri ja kadun vastakkaisessa päädyssä oli Riihimäen Elävien Kuvien Teatteri, joka aloitti toimintansa vuonna 1910. Teatteri Tähti avasi ovensa vuonna 1911. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Kilpailu yleisöstä ====<br /> <br /> Kilpailijoita ilmaantui teatteritoiminnan osoittautuessa tuottoisaksi. Jussilan elokuvateatteritoiminta hiipui varsin aikaisessa vaiheessa muiden teattereiden tulon myötä. Mainonta ja markkinointi olivat tärkeä osa toimintaa. Näyttävät ulkomainokset sekä pienet, elokuvien aiheita esittelevät ohjelmalehtiset, olivat yleisiä keinoja yleisön houkuttelemiseksi. Riihimäen teattereiden mainoksia ei tiedetä säilyneen, mutta tuon ajan sanomalehti-ilmoituksista on selvinnyt, että Riihimäellä esitettiin samoja elokuvia kuin Helsingissä. Pääkaupungin teatterit toimivat maahantuojina, jotka vuokrasivat elokuvia pienten taajamien yrittäjille. <br /> <br /> Liikemies Julius Markkanen ja rakennusmestari Jalmar Numminen eivät olleet aiemmin toimineet elokuva-alalla, mutta he olivat päättäneet rakentaa Riihimäelle uuden teatterin. On todennäköistä, että Numminen suunnitteli Teatteri Sammon rakennuksen. Sampo aloitti toimintansa 29.11.1917 ja avautumista mainostettiin näyttävästi Riihimäen Sanomien etusivulla. Tuolloin elokuvateatteritoimintaa oli ollut Riihimäellä jo varsin kauan. Kilpailu oli kovaa ja koska esitettävät elokuvat olivat lähestulkoon samoja, oli etumatkaa kilpailijoihin saatava muilla tavoilla. Esimerkiksi teatterin julkisivulla ja sisustuksella oli oma merkityksensä. Tässä mielessä Sammolla oli etulyöntiasema muihin teattereihin nähden. Riihimäen Sanomissa kuvailtiin 5.12.1917 teatteri Sampoa seuraavalla tavalla: <br /> <br /> ''”Teatterin komea ulkoasukin jo vetää puoleensa. Ja sisään astuttuamme saamme tilavasta eteissuojasta jo esimakua Sammon taiteellisesta sisustuksesta. Itse näyttämösali on avara ja aistikas.”''<br /> <br /> Elävien Kuvien Teatteri lopetti toimintansa vuonna 1926 ja katukuvasta se katosi lopullisesti, kun sen tilalle rakennettiin uusi liiketalo. [[A.R. Gestrin|A.R. Gestrin]] oli näkyvä hahmo Riihimäellä ja halusi muiden töidensä ohella osallistua myös elokuva-alalle. Pian Riihimäelle syntyikin Gestrinin myötävaikutuksella jälleen uusi elokuvateatteri. Emil J. Valovirran suunnittelema Apollo avattiin 2.10.1926. Yksityisyrittäjän asema oli kuitenkin hankala, ja pian Gestrin joutui luopumaan teatterista. Apollo päätyi Erkki Karun ostamaksi ja Riihimäen Kinon nimiin. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Äänielokuvat saapuvat ====<br /> <br /> Teatteri Sampo siirtyi äänielokuvan aikakauteen toukokuussa 1931. Äänielokuvat kasvattivat kotimaisten elokuvien suosiota ja silmiinpistävintä 1930-luvun elokuvissa oli niiden kansallinen luonne. Vaikuttimena taustalla oli kuitenkin kotimaisen elokuvakulttuurin luominen, jonka avulla pystyttäisiin kilpailemaan ulkomaisen tarjonnan kanssa. <br /> <br /> Sampo ei halunnut jäädä muiden elokuvateattereiden varjoon. Tästä syystä teatteria ryhdyttiin uudistamaan. Teatteri Sampo sai modernimman nimen Kino Sampo. Myös teatterin sisustus uusittiin lähes kokonaan ja katolle sijoitettiin Sampo-valokyltti, joka edelleen muistuttaa teatterin olemassaolosta. <br /> <br /> Talvisodassa Riihimäkeä pommitettiin noin 50 kertaa. Henkilöuhrit jäivät vähäisiksi, mutta aineelliset vahingot olivat mittavia. Teatteri Sammon katon läpi putosi pommi, mutta se jäi suutariksi ja sai aikaan vain pienen tulipalon. Sotavuosina elokuvantekijät halusivat pitäytyä turvallisissa ja yhtenäisyyttä tukevissa aiheissa. Sota-aikana kotimaisen elokuvan lajityypit yleistyivät, etenkin sotilasfarssit sekä perhe-elokuvat, kuten Suomisen perhe -elokuvasarja. <br /> <br /> Kino Sammon toimintaan tuli muutos vuonna 1945 kun Suomen Filmiteollisuus luopui teatterista. Sammon toimintaa jatkamaan perustettiin kuitenkin Kino-Sampo Oy, joka pyrki jatkamaan elokuvateatterin toimintaa. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Kino Sammon saneeraus ====<br /> <br /> Teatterinjohtaja Sven Pettersson osti Kino Sammon itselleen 18.6.1951 ja haki välittömästi rakennuslupaa Sammon remonttia varten. Pettersson ja hänen vaimonsa Tyyne muuttivat Riihimäelle ja yhdessä Heikki Korpisen kanssa suunnittelivat teatterin peruskorjauksen. Sampo koki perusteellisen muodonmuutoksen ja Petterssoneille elokuvateatterin pyörittämisestä tuli elämäntapa. Muiden teattereiden lisäksi televisio alkoi kuitenkin verottaa elokuvissa kävijöiden määrää. Sampoa remontoitiin vuosien mittaan useaan otteeseen ja lopulta vuonna 1967 Sampo sai nykyisen muotonsa. Petterssonit myivät Sammon vuonna 1969. <br /> <br /> Riihimäellä asui 1980-luvun puolivälissä alle 25.000 asukasta ja niinpä Kino Sampokin päätyi monien muiden pikkukaupunkien teattereiden tavoin lakkautuslistalle. Lakkautuspäätöksen jälkeen jatkajaa ei löytynyt ja Kino Sampo sulki ovensa itsenäisyyspäivänä 1986. Vaikutti siltä, että riihimäkeläinen elokuvakulttuuri oli loppunut täysin. Kaupunkilaisten joukosta löytyi kuitenkin niitä, jotka halusivat nähdä elokuvia Sammossa. Sampo oli ollut jonkin aikaa purettavien rakennusten listalla, kun Pertti Kosonen ja Markku Nenonen saivat kaupunginjohtajalta luvan aloittaa elokuvakerho. Sampo alkoi toimia elokuvakerhon varassa. 1980 -luvun loppupuolella Kino Sampoa hyödynnettiin vilkkaasti ja monipuolisesti. Elokuvakerho Sampo sekä Lasten elokuvakerho Onni pyörittivät elokuvia Sammon valkokankaalla tasaiseen tahtiin. Elokuvakerhojen lisäksi Sammosta tuli harjoitus- ja esiintymistila. Nuoret musiikin harrastajat ottivat tilan omakseen ja syntyi Rammari, Riihimäen elävän musiikin yhdistys. <br /> <br /> Kaikesta huolimatta Sampo oli jatkuvan purku-uhan alla. 1990 -luvun alussa luovutettiin kuntalaisaloite kaupunginvaltuustolle Sammon säilyttämisen puolesta. Sammon remontoimiseksi esitettiin hankesuunnitelma vuonna 1992 ja hankkeen toteuttamiseksi perustettiin Pro Sampo-ryhmä, jonka tarkoituksena oli kartoittaa ne vapaaehtoiset henkilöt, joiden avulla remontin kustannukset saataisiin pidettyä kurissa. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo ====<br /> <br /> Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo perustettiin 13.11.1999. Yhdistyksen perustamisen taustalla oli pyrkimys omien elokuvien esittämiseen Sammossa. Nykyisin Kino Sammossa esitetään vuosittain kolme elokuvasarjaa, jossa kussakin esitetään viisi aikuisille suunnattua ja viisi lapsille suunnattua elokuvaa. Ohjelmistossa painotetaan vaihtoehtoelokuvia vastapainona kaupalliselle elokuvatarjonnalle. Sampo tekee kuitenkin yhteistyötä Riihimäen kaupungin ykkösteatteri [[Gildan|Gildan]] kanssa ja niiden ohjelmistot täydentävät toisiaan. Kaupungin molemmat elokuvateatterit ovatkin vakiinnuttaneet paikkansa kaupungin elokuvateatteritoiminnan ylläpitäjinä.<br /> <br /> <br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> Kurkela, Reijo: Suokylän Broadway: Riihimäkeläisen elokuvatoiminnan historia. Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo, 2007 (Jyväskylä: Gummerus kirjapaino)&lt;br&gt;&lt;br&gt; <br /> <br /> [[Category:Riihimäki]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Kino_Sampo.jpg&diff=5464 2012-01-16T12:42:15Z

<p>Riikojon: Kino Sampo. Kuva: Jonna Riikonen</p> <hr /> <div>Kino Sampo. Kuva: Jonna Riikonen</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Riihim%C3%A4ki&diff=4062 2011-12-01T11:43:20Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>Riihimäki on kaupunki [[Kanta-Häme|Kanta-Hämeessä]]. Se sijaitsee kolmostien ja pääradan varrella vain noin 70 kilometrin päässä Helsingistä. Kaupungin asukasluku on yli 28 000 asukasta.&lt;br&gt;<br /> <br /> Riihimäki tunnetaan varuskunnastaan ja lasistaan. Riihimäellä sijaitsee myös vankila. &lt;br&gt;<br /> <br /> Luontoharrastajille ja lenkkeilijöille on tarjolla esimerkiksi [[Hatlamminsuo|Hatlamminsuon]] luontopolku sekä [[Vahteriston luonnonsuojelualue|Vahteriston luonnonsuojelualue]].&lt;br&gt;&lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.738513&quot; lon=&quot;24.772847&quot;&gt;Riihimäki&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> == Historia&lt;br&gt; ==<br /> <br /> 1800-luvulla valmistuneet junaradat Helsingistä Hämeenlinnaan (1862) ja Riihimäeltä Pietariin (1870) vaikuttivat lähes asuttamattoman alueen syntyyn, josta myöhemmin kasvoi Riihimäen kaupunki. Riihimäki oli ensin muodostunut taajaväkiseksi yhdyskunnaksi vuonna 1919, ja 1922 perustettiin Riihimäen kauppala. Kaupungiksi Riihimäki tuli vuonna 1960. <br /> <br /> ==== Riihimäen lasi ====<br /> <br /> 1960-luvulla lasiteollisuus oli Riihimäen tärkein toimiala, minkä seurauksena kaupunkia kutsuttiinkin kristallikaupungiksi. Kumelan lasitehdas lopetti toimintansa vuonna 1985 ja [[Riihimäen lasi|Riihimäen lasi]] viisi vuotta myöhemmin. Nykyisin tehtaan miljöössä toimii uusia yrityksiä, mm. Osuuskunta Lasismi, ja tehtaan työläisille rakennettu Hyttikortteli-asuinalue on myyty omistusasunnoiksi. <br /> <br /> ==== Varuskunta&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Kasarmialue syntyi 1910-luvulla venäläisten rakentamana, mutta siirtyi 1918 Suomen puolustuslaitoksen haltuun. Varsinainen varuskunnan kehittäminen alkoi vasta Tarton rauhan jälkeen vuonna 1920. Varuskunta oli vakiinnuttanut asemansa silloisessa kauppalassa vuosikymmenen loppuun mennessä.&lt;br&gt;<br /> <br /> == Nähtävyydet ja tapahtumat ==<br /> <br /> [[Suomen lasimuseo, Riihimäki|Suomen lasimuseo]] sijaitsee lähellä vanhaa lasitehdasta. Museo esittelee lasin historiaa 4000 vuoden ajalta ja suomalaisen lasinvalmistuksen perinnettä. Lasimuseo on perustettu vuonna 1961 Riihimäen Harjukylän kaupunginosaan Allinna-nimiseen rakennukseen. Nykyiseen tilaansa lasimuseo siirtyi vuonna 1980, jolloin museonäyttelyt suunnitteli Tapio Wirkkala. <br /> <br /> [[Suomen Metsästysmuseo|Suomen Metsästysmuseo]] perustettiin vuonna 1930. 1989 museolle valmistui uudet tilat Suomen lasimuseon viereen. Museon tiloissa sijaitsee myös metsästykseen keskittynyt arkisto ja kirjasto. <br /> <br /> [[Riihimäen Taidemuseo|Riihimäen Taidemuseo]] perustettiin vuonna 1994, kun museo sai Pentti ja Tatjana Wähäjärven laajan taidekokoelman.&amp;nbsp;Taidemuseon tehtävänä on [[Pentti Wähäjärvi|Pentti Wähäjärven]] elämäntyön jatkaminen. <br /> <br /> [[Riihimäen kaupunginmuseo|Riihimäen kaupunginmuseo]] sijaitsee lähellä rautatieasemaa, johon se siirtyi vuonna 1970. Aikaisemmin museo sijaitsi Eteläisten koulun väestönsuojassa. Museon tarkoituksena on kerätä ja tallentaa paikallista esineistöä ja aineistoa sekä luovutetussa Karjalassa olleeseen Antrean pitäjään liittyvää aineistoa.&lt;br&gt;<br /> <br /> [[Valtakunnallinen Viestimuseo|Valtakunnallinen Viestimuseo]] Riihimäen varuskunnassa sisältää laajan esittelyn sotilasviestitoiminnasta aina kirjekyyhkyjen ajasta nykypäivän kännyköihin. <br /> <br /> [[Valtakunnallinen työväentalomuseo|Valtakunnallinen työväentalomuseo]] esittelee työväentalojen toimintaan liittyvää aineistoa. <br /> <br /> [[Riihimäen rautatienpuisto|Rautatienpuisto]] rautatieaseman läheisyydessä rakennettiin alunperin rautatieläisten asunnoiksi. Nykyisin alue on säilytetty kulttuurihistoriallisesti arvokaana ympäristönä. <br /> <br /> [[Riihimäki Rock|Riihimäki Rock]] on Riihimäen [[Messupuisto|Messupuistossa]] järjestetty musiikkifestivaali. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2008, jonka jälkeen se on vuosittain kasvattanut kävijämääräänsä.&lt;br&gt;<br /> <br /> [[Riihimäen Kesäkonsertit|Riihimäen kesäkonsertit]] on kaupungissa kesäisin järjestettävä kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu, Finland Festivals -ketjuun kuuluva kamarimusiikkijuhla. Kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana tilaisuudessa on nähty ja kuultu lukuisia nimekkäitä koti- ja ulkomaisia taiteilijoita ja yhtyeitä. Esimerkiksi Vladimir Ashkenazy, Grigori Sokolov, Dmitri Bashkirov, Roland Pöntinen, Olli Mustonen, Gabriel Suovanen, Natalia Gutman, Tommi Hakala, Helena Juntunen, Borodin-kvartetti, Chilingirian-kvartetti, Liettuan kamariorkesteri, Tapiola Sinfonietta, Virtuosi di Kuhmo, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Sinfonia Lahti, Lohjan Kaupunginorkesteri, Elina Vähälä, Ralf Gothóni, Soile Isokoski, Sakari Oramo sekä Osmo Vänskä ovat esiintyneet [[Riihimäen Kesäkonsertit|Riihimäen kesäkonserteissa]].&lt;br&gt;<br /> <br /> == Riihimäen kylät ==<br /> <br /> [[Arolampi|Arolampi]] <br /> <br /> == Linkkejä&lt;br&gt; ==<br /> <br /> Riihimäkeä kirjallisuudessa esitellään Riihimäen kaupunginkirjaston verkkosivulla [[Junan tuomia Puputin kulmassa - Riihimäki kaunokirjallisuudessa|Junan tuomia Puputin kulmassa]] - Riihimäki kaunokirjallisuudessa. &lt;br&gt;<br /> <br /> == Lähteet&lt;br&gt; ==<br /> <br /> [http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/ Riihimäen kaupunki]&lt;br&gt;[[Coordinates::60.738513, 24.772847| ]]<br /> <br /> [[Category:Riihimäki]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Lasinpuhaltajanpatsas.JPG&diff=5322 2011-11-28T13:39:58Z

<p>Riikojon: Lasinpuhaltajan patsas. Kuva: Jonna Riikonen</p> <hr /> <div>Lasinpuhaltajan patsas. Kuva: Jonna Riikonen</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Riihim%C3%A4en_Asemaravintola&diff=5286 2011-11-10T06:46:08Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>[[Image:Rautatieasema.JPG|thumb|right|300px|kuva: Jonna Riikonen]] <br /> <br /> Riihimäen Asemaravintola toimi yhtäjaksoisesti poikkeuksellisen kauan ja vuonna 2010 se olisi viettänyt 140-vuotisjuhlaansa. Riihimäen Asemaravintola muistetaan Riihimäen sosiaalisen elämän keskuksena ja Paloheimon suvun historiassa sillä on ollut oma, mielenkiintoinen roolinsa. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Riihimäen rautatieasema ====<br /> <br /> Riihimäki oli alun perin vain vähäpätöinen välipysäkki, jossa juna seisahti muutaman minuutin ajaksi. Keisarillinen kirje 29.11.1867 kuitenkin muutti kaiken. Oli päätetty rakentaa junarata Riihimäeltä Pietariin. Riihimäelle alkoi virrata ratatöihin haluavia ja pian Riihimäen ja Lahden välillä teki töitä puolitoistatuhatta miestä. [[Olivia Axéen|Olivia Axéen]] (os. Tammelander), Riihimäen Asemaravintolan tuleva ravintoloitsija, aloitti uransa työmaakanttiinin pitäjänä. <br /> <br /> Vuoden 1869 lopussa junarata Riihimäen ja Lahden välillä oli valmis. Höyryveturin vetämänä matkan kesto oli kaksi tuntia ja 20 minuuttia. Lopulta 11.9.1870 rata Riihimäeltä Pietariin avattiin junaliikenteelle. Suuria juhlallisuuksia ei kuitenkaan hienotunteisuussyistä vietetty, sillä kulkutaudit ja nälkä olivat vieneet liian monen radanrakentajan mennessään. Junamatka Helsingistä Pietariin kesti 11 ja puoli tuntia. Riihimäki oli nyt merkittävä risteysasema Helsingin ja Pietarin välissä ja se ansaitsi arvonsa mukaisen asemarakennuksen. Riihimäen asema valmistui vuonna 1868 ja se nostettiin toisen luokan asemaksi Helsingin rinnalle. Aseman yläkerrassa asui [[A.W. Öller|A.W. Öller]] perheineen ja alakerrassa olivat tilat odotussaleille, toimistoille sekä ravintolalle. <br /> <br /> Riihimäestä tuli kaksinkertainen risteysasema, kun [[H.G. Paloheimo|H.G. Paloheimo]] rakennutti yksityisen rautatien Lopelta Riihimäelle. Yleiselle liikenteelle se avattiin vuonna 1910. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Asemaravintola ====<br /> <br /> Olivia Axéenin Asemaravintola avautui vuonna 1870. Ravintola oli jaettu ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen luokkaan, junien tapaan. Tavan kansa aterioi kolmannessa luokassa, jossa tarjottiin vaatimatonta ruokaa. Ensimmäisessä luokassa oli seisova pöytä, jossa tarjottiin voileipiä, hummeria ja lohta sekä lämmintä ruokaa. Keskelle ruokapöytää oli sijoitettu viinikarahvi, jonka lisäksi myytävänä oli myös olutta. <br /> <br /> Riihimäellä kaikki kiinnostava tapahtui asemalaiturilla, joten Olivia Axéenkin istuskeli toisinaan laiturin penkillä katsomassa junien saapumista. Asemaravintola oli myös hänen kantapaikkansa ja hän aterioi siellä viimeisiin vuosiinsa saakka. Axéen ja hänen miehensä Gustaf rakennuttivat vuonna 1878 hotellin asemapuiston reunamille, jossa myös heidän kotinsa sijaitsi. Olivia hoiti ravintolaa ja hotellia Gustafin keskittyessä hotellin kauppaan. <br /> <br /> Olivia Axéen kuoli vuonna 1914, jonka jälkeen Asemaravintola siirtyi hänen vävylleen H.G. Paloheimolle. Ensimmäisen maailmansodan tuoman elintarvikepulan keskellä Asemaravintola saavutti mainetta erinomaisena ruokapaikkana, sillä ruoka-aineet toimitettiin Paloheimon maatiloilta tuoreena ravintolaan. Asemasta muodostuikin Riihimäen keskus, jossa vierailivat monet kuuluisuudet, taiteilijat ja aristokraatit. Monet ruokailivat asemaravintolassa junaa odottaessaan. Riihimäen asema oli yksi Suomen vilkkaimmista, mistä Asemaravintola hyötyi suuresti.&lt;br&gt;Riihimäelle rakennettiin uusi asemarakennus vuonna 1935. Modernin kivirakennuksen suunnitteli Thure Hellström, rautatiehallituksen arkkitehti. Asema vihittiin käyttöön perjantain ja lauantain välisenä yönä 5.-6.7.1935, jolloin aseman kaikki valot paloivat läpi yön. Samanaikaisesti aloiteltiin vanhan asemarakennuksen purkamista. Uuden rakennuksen pohjoispäädyssä oleva tila varattiin Asemaravintolalle. Rautatientorin puoleiseen tilaan tuli kahvila ja laiturin puolelle ravintola. Asiakkaita ei enää uudessa ravintolassa jaettu kolmeen luokkaan. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Asemaravintolan kukoistus ====<br /> <br /> H.G. Paloheimo kuoli vuonna 1919 ja hänen työnsä jatkajaksi perustettiin H.G. Paloheimo Oy, jonka osana Asemaravintola toimi. Ravintolaa alkoi hoitaa Lyydia Tuori, joka myöhemmin sai rinnalleen Vilhelmiina Savolaisen. Ravintola kukoisti kahden vahvan naisen ansiosta. 1930 -luvun alussa ravintolassa työskenteli yli 30 työntekijää, joista tarjoilijoita oli kymmenkunta. 15 naista työskenteli keittiössä, joka oli raskas työpaikka. Valtavat kattilat ja puuhellat kuumensivat keittiön ja työ ei koskaan loppunut kesken, sillä kaikki tehtiin itse. Tuorin ja Savolaisen sinnikkyyden ansiosta Riihimäen Asemaravintola säilytti maineensa kuuluisana ruokapaikkana myös sotavuosien ajan. <br /> <br /> Talvisodan (1939-1940) aikana Riihimäelle pudotettiin pommeja 17 päivänä. Pommien osumatarkkuus jäi kuitenkin heikoksi osan pommeista päätyessä metsiin. Asemanseutu kuitenkin kärsi pahoin 19. helmikuuta, jolloin pommituksen seurauksena asemarakennuksen kaikki ikkunat särkyivät. Jykevä tiilirakennus kuitenkin säilyi. <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Uusi aika ====<br /> <br /> 1960-1970-luvuilla kiireinen elämänrytmi teki tuloaan ihmisten muuttaessa maaseudulta kaupunkeihin. Joukkoliikennettä oli tehostettava ihmisten työssäkäynnin helpottamiseksi. Sähköaikaan Riihimäki pääsi vuonna 1972 ja Asemaravintolassa juhlittiin sähkön tuloa näyttävästi. Ensimmäinen sähköjuna Helsingistä Riihimäelle saapui 28.1.1972. Aikataulut tiukkenivat ja yhä harvempi asiakas poikkesi ravintolaan. Asemaravintola kuitenkin tarjosi edelleen kotiruokaa. Perinnettä jatkoi sodan jälkeen ravintolanhoitajaksi valittu Kaarina Ketokoski. Hänen työtään jatkoivat Hilja Savimäki ja Kyllikki Lammi. Menestys jatkui myös Liisa Soinin johdolla vuoteen 1990. <br /> <br /> 1990-luvulla iltaravintolatoiminta heikkeni Asemaravintolassa, mutta yläkerran tilausravintolaa hyödynnettiin ahkerasti. Tästä syystä ravintola säilytti asemansa Riihimäen sosiaalisen elämän keskuksena. Asemaravintolaa remontoitiin useaan otteeseen vuosina 1985, 1995 ja 2001. Ravintolatoiminta alkoi kuitenkin osoittaa hiipumistaan remonteista huolimatta. Ratkaisevin käänne tapahtui vuonna 2006, kun oikorata Helsingistä Lahteen valmistui. Se vähensi Riihimäen merkitystä risteysasemana. Viimeisen kerran Riihimäen Asemaravintola avasi ovensa 29.5.2009. <br /> <br /> Yli vuoden tauon jälkeen Riihimäen rautatieasemalla avattiin uusi ravintola. Hyvinkääläisten vetämä Asema X jatkaa paikan 138-vuotisia perinteitä. Uusi ravintola jakautuu neljään osaan. Laiturin puolella on kahvila, sen perällä kabinetti ja asema-aukion puolella lounassali, joka muuttuu illaksi á la carte ravintolaksi. Lisäksi ulkona sijaitsee pieni kesäterassi. &lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Paavilainen, Ulla: Makujen matka: Riihimäen Asemaravintola 1870-2009&lt;br&gt;http://yle.fi/alueet/hame/2010/09/riihimaen_aseman_kuiva_kausi_paattyi_1958131.html <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> [[Category:Riihimäki]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Rautatieasema.JPG&diff=5288 2011-11-09T16:48:36Z

<p>Riikojon: Riihimäen rautatieasema. Kuva: Jonna Riikonen</p> <hr /> <div>Riihimäen rautatieasema. Kuva: Jonna Riikonen</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Suomen_lasimuseo,_Riihim%C3%A4ki&diff=1108 2011-10-12T16:07:03Z

<p>Riikojon: </p> <hr /> <div>Suomen lasimuseon tehtävä valtakunnallisena erikoismuseona on esitellä lasin historiaa ja muotoilua. Museossa voi perehtyä lasin yli 4000 vuotta pitkään historiaan ja suomalaisen lasinvalmistuksen 300-vuotiseen perinteeseen. &lt;br&gt;<br /> <br /> == [[Image:SLM syksy2008p.jpg|thumb|left|265px]] ==<br /> <br /> '''Näyttelyt''' <br /> <br /> Historiallisen perusnäyttelyn lisäksi lasimuseo esittelee vaihtuvissa näyttelyissä kansainvälisiä ja kotimaisia käyttö- ja taidelasin, lasitaiteen ja muotoilun huippuja sekä myös harvinaisia historiallisia kokoelmia eri puolilta maailmaa. <br /> <br /> Suomen lasimuseo järjestää myös toimialaansa liittyviä kierto- ja vaihtonäyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla.&lt;br&gt;<br /> <br /> '''Tapahtumat''' <br /> <br /> Museo sekä mm. Suomen lasimuseon ystävät ry järjestävät museolla erilaisia tapahtumia. Kesäisin museolla pidetään perinteisiä kesäkonsertteja.&lt;br&gt;<br /> <br /> '''Muu toiminta''' <br /> <br /> Museossa toimii tutkijakirjasto ja -arkisto. Museomyymälän valikoimissa on lasialan julkaisuja sekä lasiesineitä koruista käyttöesineisiin. &lt;br&gt;<br /> <br /> == Museorakennus ==<br /> <br /> '''Suomen lasimuseon historia ja rakennus''' <br /> <br /> Suomen lasimuseo perustettiin Riihimäelle vuonna 1961. Museokokoelman perustana oli Hämäläisen osakunnan opiskelijoiden keräämä 500 esineen peruskokoelma. Lasimuseo avattiin 1965. Museo toimi aluksi v. 1919 valmistuneessa, tilanomistaja Rudolf Gestrinin Alli-vaimolleen rakennuttamassa tanskalaista kartanotyyliä edustavassa [[Allinna|Allinna]] -nimisessä rakennuksessa Riihimäen Harjukylän kaupunginosassa. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio. Lasimuseo toimi Allinnassa vuoteen 1980. &lt;br&gt;<br /> <br /> Nykyiseen paikkaansa lasimuseo asettui vuonna 1980, jonne museonäyttelyt suunnitteli akateemikko Tapio Wirkkala.&lt;br&gt;<br /> <br /> Museorakennus on rakennettu alun perin [[Paloheimo Oy|Paloheimo Oy:n]] turvejauhetehtaaksi vuonna 1914. [[Riihimäen Lasi Oy|Riihimäen lasi Oy]] muutti rakennuksen lasitehtaaksi v. 1921. Rakennuksessa on toiminut myös muovitehdas ja silkkipaino, sekä viimeksi Riihimäen lasin kristallihiomo. Nykyinen museokahvila on vanha lasitehtaan hevostalli. Museorakennuksessa on tällä hetkellä n. 1700 neliömetriä näyttelytilaa. Isompi vaihtuvien näyttelyiden sali oli aikaisemmin lasitehtaan puhaltimo.&lt;br&gt;<br /> <br /> == Yhteystiedot ==<br /> <br /> Suomen lasimuseo, Tehtaankatu 23, 00190 Riihimäki <br /> <br /> http://www.riihimaki.fi/lasimuseo <br /> <br /> {{Tynkä}} [[Coordinates::60.731272, 24.736741| ]]<br /> <br /> [[Category:Museot]] [[Category:Riihimäki]]</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Karan_koulu.JPG&diff=5072 2011-10-07T12:54:55Z

<p>Riikojon: Kuva: Jonna Riikonen</p> <hr /> <div>Kuva: Jonna Riikonen</div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Granitinaukio.JPG&diff=5046 2011-10-04T07:27:11Z

<p>Riikojon: tallensi uuden version tiedostosta Kuva:Granitinaukio.JPG: Kuva: Jonna Riikonen</p> <hr /> <div></div>

Riikojon https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Granitinaukio2.JPG&diff=5044 2011-10-04T06:43:34Z

<p>Riikojon: Granitin aukio. Kuva: Jonna Riikonen</p> <hr /> <div>Granitin aukio. Kuva: Jonna Riikonen</div>

Riikojon