https://www.hamewiki.fi/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=Omv 2026-04-29T17:08:59Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.39.2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Taiteilijaseura&diff=17630 2015-11-28T15:46:31Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vuonna 1957 rekisteröidyn Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n tarkoituksena on koota Hämeenlinnan ja lähiympäristön kuvataiteilijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja taideharrastusten kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi kotipaikkakunnallaan. Seura toimii [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]], [[Hattula|Hattulan]] ja [[Janakkala|Janakkalan]] alueella. <br /> <br /> == Jäsenet ==<br /> <br /> Seurassa oli vuoden 2009 alussa 85 jäsentä. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseneksi voidaan hyväksyä Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuvataiteilijoita, jotka kuuluvat valtakunnallisiin taiteilijaliittoihin varsinaisina tai kokelasjäseninä, tai jotka ovat osallistuneet jurytettyihin näyttelyihin ja ovat myös muulla tavoin osoittaneet pätevyytensä kuvataiteilijoina. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella, kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen tulee liittää ansioluettelo sekä 5-10 kpl kuvia viimeaikaisesta tuotannosta. Teoskuvissa on oltava mukana teostiedot (tekniikka, valmistumisvuosi ja koko). Jäsenhakemuksia käsitellään huhtikuun ja marraskuun kokouksissa. Hakemukset liitteineen lähetetään Hämeenlinnan Taiteilijaseuran sihteerille.<br /> <br /> == Toiminta ==<br /> <br /> Vuosikymmenien kuluessa Hämeenlinnan Taiteilijaseuran toiminnan keskeisiksi alueiksi ovat muodostuneet erilaiset näyttelyt, kontaktit ystävyyskaupunkien kanssa ja koulutustoiminta. Seura on järjestänyt kursseja mm. grafiikan eri lajeissa, maalauksessa ja kuvanveistossa. Monimuotoisia kuvataideiltoja esitelmineen on järjestetty yhteistyössä mm. [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseon]] kanssa. Jäsentiedotteet, kokoukset ja tapaamiset sekä toiminnan suunnittelu ovat tärkeitä yhdyssiteitä seuran jäsenten välillä. Elävän mallin viikoittaiset piirustusillat ovat jatkuneet taiteilijaseuran työhuoneella, joka sijaitsee Poltinahon&amp;nbsp;entisellä kasarmialueella. Hämeenlinnan Taidekasarmi syntyi paikallisten taiteilijoiden aktiivisuudesta ja työtilojen tarpeesta keväällä 2004. Se on taiteilijoiden, käsityöläisten sekä muiden kulttuurialan toimijoiden työ- ja toimitila. Hämeenlinnan Taiteilijaseura muutti tiloihin keväällä 2005.<br /> <br /> Seura järjestää kesäisin maalauskursseja. Nykyisin kurssipaikkana toimii mökki Aulangon camping-alueella. &quot;Kuukauden taiteilija&quot; saa ripustaa oman näyttelynsä Hämeenlinnan kaupunginkirjastoon sekä Mehiläiseen.<br /> <br /> == Varhaista historiaa ==<br /> <br /> Hämeenlinnalaiset taiteenharrastajat olivat vuoden 1946 syksystä lähtien kokoontuneet vapaamuotoisesti yhteisiin piirustusiltoihin Hiilikerhoon. Taiteilija [[Hugo Trenzsch]], taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja [[Salome Konttinen-Sainio]] , taiteilija Hugo Lehtoranta sekä opettaja [[Oskari Sirkkola]] olivat Hiilikerhon alkuvaiheen kantavia voimia. Hiilikerho, joka vilkastutti kaupungin kulttuurielämää kokoontui aluksi yksityiskodeissa, sitten Hätilän koulussa, taidemuseossa ja sen piharakennuksessa sekä parissa muussakin paikassa. Eri taiteenalojen yhteistyönä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys vuonna 1948. Hiilikerhosta tuli sen kuvataiteenalajaosto. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin vuonna 1952, ja näin hämeenlinnalaiset taiteilijat saivat itselleen kannustavan tukikohdan. Tuloksena näyttelyihin tarjottavien töiden taso kohosi. Seuran jäsenten nimiä alkoi yhä useammin näkyä myös valtakunnallisten näyttelyiden yhteydessä. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taideyhdistyksen kuvataidejaosto järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957. Merkittävän työn seuran hyväksi ovat tehneet mm. professori, taidemaalari [[Taisto Ahtola]], taidemaalari Väinö Kamppuri, taiteilija Eino Laiho, kuvanveistäjä [[Annu Eklund]], taidemaalari [[Reino Vihinen]], taidemaalari Erkki Mikkola, taidemaalari Martti Mertanen ja&amp;nbsp;taiteilija Aleksander Andrejew. <br /> <br /> == Näyttelyt ==<br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry. on valtakunnallisen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry:n jäsen&amp;nbsp;ja osallistuu liiton näyttelytoimintaan.&amp;nbsp;[[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjaston]] aulatilassa esitellään &quot;Kuukauden Taiteilijan&quot; teoskokonaisuus. Näyttelyt ovat tuoneet seuralaisten teoksille runsaasti uusia katsojia. Taidetta halutaan viedä sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. <br /> <br /> Vuosinäyttelyt ovat olleet&amp;nbsp;keskeinen osa toimintaa. Näyttelyt on pidetty &amp;nbsp;Hämeenlinnan Taidemuseossa 1950-luvun alkupuolelta lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteilijaseuran 60-vuotistjuhlanäyttely pidettiin Hämeenlinnan Taidemuseossa 29.2.-20.4.2008. Näyttelykokonaisuuden valitsi taidehistorioitsija, taidekriitikko Pekka Helin Tampereelta. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut näyttelyvaihtoa Hämeenlinnan ystävyyskaupungeissa jo 1960-luvun alusta lähtien. Viime vuosina kiinteimmät&amp;nbsp;yhteydet ovat olleet Saksaan BBK Celleen&amp;nbsp;sekä Englantiin Tavistockiin, joka on&amp;nbsp;Cellen ystävyyskaupunki.&amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähteet <br /> <br /> *http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/ <br /> *Taiteilijan KUVA: Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu 2008. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 2008. Kirjaa voi ostaa Galleria Koneesta, Taidegalleria Ripustuksesta, Info-kirjakaupasta. Taiteilijaseuran sivuilta löydät yhteyshenkilön, jolta voi myös ostaa kirjoja. <br /> *Hämeenlinnan kulttuurilehti 1/2008, s. 13. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas <br /> *Taiteilijan muotokuva: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1998. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1998 <br /> *Hakulinen, Aulikki: Hämeenlinnan Taideyhdistys 1948-1978. Hämeenlinnan Taideyhdistys 1978 <br /> *Heinänen, Tuula: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1988<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataide]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Taiteilijaseura&diff=17629 2015-11-28T15:45:15Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vuonna 1957 rekisteröidyn Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n tarkoituksena on koota Hämeenlinnan ja lähiympäristön kuvataiteilijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja taideharrastusten kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi kotipaikkakunnallaan. Seura toimii [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]], [[Hattula|Hattulan]] ja [[Janakkala|Janakkalan]] alueella. <br /> <br /> == Jäsenet ==<br /> <br /> Seurassa oli vuoden 2009 alussa 85 jäsentä. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseneksi voidaan hyväksyä Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuvataiteilijoita, jotka kuuluvat valtakunnallisiin taiteilijaliittoihin varsinaisina tai kokelasjäseninä, tai jotka ovat osallistuneet jurytettyihin näyttelyihin ja ovat myös muulla tavoin osoittaneet pätevyytensä kuvataiteilijoina. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella, kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen tulee liittää ansioluettelo sekä 5-10 kpl kuvia viimeaikaisesta tuotannosta. Teoskuvissa on oltava mukana teostiedot (tekniikka, valmistumisvuosi ja koko). Jäsenhakemuksia käsitellään huhtikuun ja marraskuun kokouksissa. Hakemukset liitteineen lähetetään Hämeenlinnan Taiteilijaseuran sihteerille.<br /> <br /> == Toiminta ==<br /> <br /> Vuosikymmenien kuluessa Hämeenlinnan Taiteilijaseuran toiminnan keskeisiksi alueiksi ovat muodostuneet erilaiset näyttelyt, kontaktit ystävyyskaupunkien kanssa ja koulutustoiminta. Seura on järjestänyt kursseja mm. grafiikan eri lajeissa, maalauksessa ja kuvanveistossa. Monimuotoisia kuvataideiltoja esitelmineen on järjestetty yhteistyössä mm. [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseon]] kanssa. Jäsentiedotteet, kokoukset ja tapaamiset sekä toiminnan suunnittelu ovat tärkeitä yhdyssiteitä seuran jäsenten välillä. Elävän mallin viikoittaiset piirustusillat ovat jatkuneet taiteilijaseuran työhuoneella, joka sijaitsee Poltinahon&amp;nbsp;entisellä kasarmialueella. Hämeenlinnan Taidekasarmi syntyi paikallisten taiteilijoiden aktiivisuudesta ja työtilojen tarpeesta keväällä 2004. Se on taiteilijoiden, käsityöläisten sekä muiden kulttuurialan toimijoiden työ- ja toimitila. Hämeenlinnan Taiteilijaseura muutti tiloihin keväällä 2005.<br /> <br /> Seura järjestää kesäisin maalauskursseja. Nykyisin kurssipaikkana toimii mökki Aulangon camping-alueella. &quot;Kuukauden taiteilija&quot; saa ripustaa oman näyttelynsä [[Hämeenlinnan kaupungin kirjastossa]] sekä Mehiläisessä.<br /> <br /> == Varhaista historiaa ==<br /> <br /> Hämeenlinnalaiset taiteenharrastajat olivat vuoden 1946 syksystä lähtien kokoontuneet vapaamuotoisesti yhteisiin piirustusiltoihin Hiilikerhoon. Taiteilija [[Hugo Trenzsch]], taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja [[Salome Konttinen-Sainio]] , taiteilija Hugo Lehtoranta sekä opettaja [[Oskari Sirkkola]] olivat Hiilikerhon alkuvaiheen kantavia voimia. Hiilikerho, joka vilkastutti kaupungin kulttuurielämää kokoontui aluksi yksityiskodeissa, sitten Hätilän koulussa, taidemuseossa ja sen piharakennuksessa sekä parissa muussakin paikassa. Eri taiteenalojen yhteistyönä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys vuonna 1948. Hiilikerhosta tuli sen kuvataiteenalajaosto. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin vuonna 1952, ja näin hämeenlinnalaiset taiteilijat saivat itselleen kannustavan tukikohdan. Tuloksena näyttelyihin tarjottavien töiden taso kohosi. Seuran jäsenten nimiä alkoi yhä useammin näkyä myös valtakunnallisten näyttelyiden yhteydessä. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taideyhdistyksen kuvataidejaosto järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957. Merkittävän työn seuran hyväksi ovat tehneet mm. professori, taidemaalari [[Taisto Ahtola]], taidemaalari Väinö Kamppuri, taiteilija Eino Laiho, kuvanveistäjä [[Annu Eklund]], taidemaalari [[Reino Vihinen]], taidemaalari Erkki Mikkola, taidemaalari Martti Mertanen ja&amp;nbsp;taiteilija Aleksander Andrejew. <br /> <br /> == Näyttelyt ==<br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry. on valtakunnallisen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry:n jäsen&amp;nbsp;ja osallistuu liiton näyttelytoimintaan.&amp;nbsp;[[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjaston]] aulatilassa esitellään &quot;Kuukauden Taiteilijan&quot; teoskokonaisuus. Näyttelyt ovat tuoneet seuralaisten teoksille runsaasti uusia katsojia. Taidetta halutaan viedä sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. <br /> <br /> Vuosinäyttelyt ovat olleet&amp;nbsp;keskeinen osa toimintaa. Näyttelyt on pidetty &amp;nbsp;Hämeenlinnan Taidemuseossa 1950-luvun alkupuolelta lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteilijaseuran 60-vuotistjuhlanäyttely pidettiin Hämeenlinnan Taidemuseossa 29.2.-20.4.2008. Näyttelykokonaisuuden valitsi taidehistorioitsija, taidekriitikko Pekka Helin Tampereelta. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut näyttelyvaihtoa Hämeenlinnan ystävyyskaupungeissa jo 1960-luvun alusta lähtien. Viime vuosina kiinteimmät&amp;nbsp;yhteydet ovat olleet Saksaan BBK Celleen&amp;nbsp;sekä Englantiin Tavistockiin, joka on&amp;nbsp;Cellen ystävyyskaupunki.&amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähteet <br /> <br /> *http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/ <br /> *Taiteilijan KUVA: Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu 2008. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 2008. Kirjaa voi ostaa Galleria Koneesta, Taidegalleria Ripustuksesta, Info-kirjakaupasta. Taiteilijaseuran sivuilta löydät yhteyshenkilön, jolta voi myös ostaa kirjoja. <br /> *Hämeenlinnan kulttuurilehti 1/2008, s. 13. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas <br /> *Taiteilijan muotokuva: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1998. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1998 <br /> *Hakulinen, Aulikki: Hämeenlinnan Taideyhdistys 1948-1978. Hämeenlinnan Taideyhdistys 1978 <br /> *Heinänen, Tuula: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1988<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataide]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Taiteilijaseura&diff=17628 2015-11-28T15:42:10Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vuonna 1957 rekisteröidyn Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n tarkoituksena on koota Hämeenlinnan ja lähiympäristön kuvataiteilijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja taideharrastusten kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi kotipaikkakunnallaan. Seura toimii [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]], [[Hattula|Hattulan]] ja [[Janakkala|Janakkalan]] alueella. <br /> <br /> == Jäsenet ==<br /> <br /> Seurassa oli vuoden 2009 alussa 85 jäsentä. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseneksi voidaan hyväksyä Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuvataiteilijoita, jotka kuuluvat valtakunnallisiin taiteilijaliittoihin varsinaisina tai kokelasjäseninä, tai jotka ovat osallistuneet jurytettyihin näyttelyihin ja ovat myös muulla tavoin osoittaneet pätevyytensä kuvataiteilijoina. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella, kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen tulee liittää ansioluettelo sekä 5-10 kpl kuvia viimeaikaisesta tuotannosta. Teoskuvissa on oltava mukana teostiedot (tekniikka, valmistumisvuosi ja koko). Jäsenhakemuksia käsitellään huhtikuun ja marraskuun kokouksissa. Hakemukset liitteineen lähetetään Hämeenlinnan Taiteilijaseuran sihteerille.<br /> <br /> == Toiminta ==<br /> <br /> Vuosikymmenien kuluessa Hämeenlinnan Taiteilijaseuran toiminnan keskeisiksi alueiksi ovat muodostuneet erilaiset näyttelyt, kontaktit ystävyyskaupunkien kanssa ja koulutustoiminta. Seura on järjestänyt kursseja mm. grafiikan eri lajeissa, maalauksessa ja kuvanveistossa. Monimuotoisia kuvataideiltoja esitelmineen on järjestetty yhteistyössä mm. [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseon]] kanssa. Jäsentiedotteet, kokoukset ja tapaamiset sekä toiminnan suunnittelu ovat tärkeitä yhdyssiteitä seuran jäsenten välillä. Elävän mallin viikoittaiset piirustusillat ovat jatkuneet taiteilijaseuran työhuoneella, joka sijaitsee Poltinahon&amp;nbsp;entisellä kasarmialueella. Hämeenlinnan Taidekasarmi syntyi paikallisten taiteilijoiden aktiivisuudesta ja työtilojen tarpeesta keväällä 2004. Se on taiteilijoiden, käsityöläisten sekä muiden kulttuurialan toimijoiden työ- ja toimitila. Hämeenlinnan Taiteilijaseura muutti tiloihin keväällä 2005.<br /> <br /> Seura järjestää kesäisin maalauskursseja. Nykyisin kurssipaikkana toimii mökki Aulangon camping-alueella. &quot;Kuukauden taiteilija&quot; saa ripustaa oman näyttelynsä [[Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa]] sekä Mehiläisessä.<br /> <br /> == Varhaista historiaa ==<br /> <br /> Hämeenlinnalaiset taiteenharrastajat olivat vuoden 1946 syksystä lähtien kokoontuneet vapaamuotoisesti yhteisiin piirustusiltoihin Hiilikerhoon. Taiteilija [[Hugo Trenzsch]], taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja [[Salome Konttinen-Sainio]] , taiteilija Hugo Lehtoranta sekä opettaja [[Oskari Sirkkola]] olivat Hiilikerhon alkuvaiheen kantavia voimia. Hiilikerho, joka vilkastutti kaupungin kulttuurielämää kokoontui aluksi yksityiskodeissa, sitten Hätilän koulussa, taidemuseossa ja sen piharakennuksessa sekä parissa muussakin paikassa. Eri taiteenalojen yhteistyönä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys vuonna 1948. Hiilikerhosta tuli sen kuvataiteenalajaosto. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin vuonna 1952, ja näin hämeenlinnalaiset taiteilijat saivat itselleen kannustavan tukikohdan. Tuloksena näyttelyihin tarjottavien töiden taso kohosi. Seuran jäsenten nimiä alkoi yhä useammin näkyä myös valtakunnallisten näyttelyiden yhteydessä. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taideyhdistyksen kuvataidejaosto järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957. Merkittävän työn seuran hyväksi ovat tehneet mm. professori, taidemaalari [[Taisto Ahtola]], taidemaalari Väinö Kamppuri, taiteilija Eino Laiho, kuvanveistäjä [[Annu Eklund]], taidemaalari [[Reino Vihinen]], taidemaalari Erkki Mikkola, taidemaalari Martti Mertanen ja&amp;nbsp;taiteilija Aleksander Andrejew. <br /> <br /> == Näyttelyt ==<br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry. on valtakunnallisen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry:n jäsen&amp;nbsp;ja osallistuu liiton näyttelytoimintaan.&amp;nbsp;[[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjaston]] aulatilassa esitellään &quot;Kuukauden Taiteilijan&quot; teoskokonaisuus. Näyttelyt ovat tuoneet seuralaisten teoksille runsaasti uusia katsojia. Taidetta halutaan viedä sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. <br /> <br /> Vuosinäyttelyt ovat olleet&amp;nbsp;keskeinen osa toimintaa. Näyttelyt on pidetty &amp;nbsp;Hämeenlinnan Taidemuseossa 1950-luvun alkupuolelta lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteilijaseuran 60-vuotistjuhlanäyttely pidettiin Hämeenlinnan Taidemuseossa 29.2.-20.4.2008. Näyttelykokonaisuuden valitsi taidehistorioitsija, taidekriitikko Pekka Helin Tampereelta. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut näyttelyvaihtoa Hämeenlinnan ystävyyskaupungeissa jo 1960-luvun alusta lähtien. Viime vuosina kiinteimmät&amp;nbsp;yhteydet ovat olleet Saksaan BBK Celleen&amp;nbsp;sekä Englantiin Tavistockiin, joka on&amp;nbsp;Cellen ystävyyskaupunki.&amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähteet <br /> <br /> *http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/ <br /> *Taiteilijan KUVA: Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu 2008. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 2008. Kirjaa voi ostaa Galleria Koneesta, Taidegalleria Ripustuksesta, Info-kirjakaupasta. Taiteilijaseuran sivuilta löydät yhteyshenkilön, jolta voi myös ostaa kirjoja. <br /> *Hämeenlinnan kulttuurilehti 1/2008, s. 13. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas <br /> *Taiteilijan muotokuva: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1998. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1998 <br /> *Hakulinen, Aulikki: Hämeenlinnan Taideyhdistys 1948-1978. Hämeenlinnan Taideyhdistys 1978 <br /> *Heinänen, Tuula: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1988<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataide]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Taiteilijaseura&diff=17627 2015-11-28T15:41:05Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vuonna 1957 rekisteröidyn Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n tarkoituksena on koota Hämeenlinnan ja lähiympäristön kuvataiteilijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja taideharrastusten kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi kotipaikkakunnallaan. Seura toimii [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]], [[Hattula|Hattulan]] ja [[Janakkala|Janakkalan]] alueella. <br /> <br /> == Jäsenet ==<br /> <br /> Seurassa oli vuoden 2009 alussa 85 jäsentä. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseneksi voidaan hyväksyä Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuvataiteilijoita, jotka kuuluvat valtakunnallisiin taiteilijaliittoihin varsinaisina tai kokelasjäseninä, tai jotka ovat osallistuneet jurytettyihin näyttelyihin ja ovat myös muulla tavoin osoittaneet pätevyytensä kuvataiteilijoina. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella, kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen tulee liittää ansioluettelo sekä 5-10 kpl kuvia viimeaikaisesta tuotannosta. Teoskuvissa on oltava mukana teostiedot (tekniikka, valmistumisvuosi ja koko). Jäsenhakemuksia käsitellään huhtikuun ja marraskuun kokouksissa. Hakemukset liitteineen lähetetään Hämeenlinnan Taiteilijaseuran sihteerille.<br /> <br /> == Toiminta ==<br /> <br /> Vuosikymmenien kuluessa Hämeenlinnan Taiteilijaseuran toiminnan keskeisiksi alueiksi ovat muodostuneet erilaiset näyttelyt, kontaktit ystävyyskaupunkien kanssa ja koulutustoiminta. Seura on järjestänyt kursseja mm. grafiikan eri lajeissa, maalauksessa ja kuvanveistossa. Monimuotoisia kuvataideiltoja esitelmineen on järjestetty yhteistyössä mm. [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseon]] kanssa. Jäsentiedotteet, kokoukset ja tapaamiset sekä toiminnan suunnittelu ovat tärkeitä yhdyssiteitä seuran jäsenten välillä. Elävän mallin viikoittaiset piirustusillat ovat jatkuneet taiteilijaseuran työhuoneella, joka sijaitsee Poltinahon&amp;nbsp;entisellä kasarmialueella. Hämeenlinnan Taidekasarmi syntyi paikallisten taiteilijoiden aktiivisuudesta ja työtilojen tarpeesta keväällä 2004. Se on taiteilijoiden, käsityöläisten sekä muiden kulttuurialan toimijoiden työ- ja toimitila. Hämeenlinnan Taiteilijaseura muutti tiloihin keväällä 2005.<br /> <br /> Seura järjestää kesäisin maalauskursseja. Nykyisin kurssipaikkana toimii mökki Aulangon camping-alueella. &quot;Kuukauden taiteilija&quot; saa ripustaa oman näyttelynsä [[Hämeenlinnan kirjastossa]] sekä Mehiläisessä.<br /> <br /> == Varhaista historiaa ==<br /> <br /> Hämeenlinnalaiset taiteenharrastajat olivat vuoden 1946 syksystä lähtien kokoontuneet vapaamuotoisesti yhteisiin piirustusiltoihin Hiilikerhoon. Taiteilija [[Hugo Trenzsch]], taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja [[Salome Konttinen-Sainio]] , taiteilija Hugo Lehtoranta sekä opettaja [[Oskari Sirkkola]] olivat Hiilikerhon alkuvaiheen kantavia voimia. Hiilikerho, joka vilkastutti kaupungin kulttuurielämää kokoontui aluksi yksityiskodeissa, sitten Hätilän koulussa, taidemuseossa ja sen piharakennuksessa sekä parissa muussakin paikassa. Eri taiteenalojen yhteistyönä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys vuonna 1948. Hiilikerhosta tuli sen kuvataiteenalajaosto. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin vuonna 1952, ja näin hämeenlinnalaiset taiteilijat saivat itselleen kannustavan tukikohdan. Tuloksena näyttelyihin tarjottavien töiden taso kohosi. Seuran jäsenten nimiä alkoi yhä useammin näkyä myös valtakunnallisten näyttelyiden yhteydessä. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taideyhdistyksen kuvataidejaosto järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957. Merkittävän työn seuran hyväksi ovat tehneet mm. professori, taidemaalari [[Taisto Ahtola]], taidemaalari Väinö Kamppuri, taiteilija Eino Laiho, kuvanveistäjä [[Annu Eklund]], taidemaalari [[Reino Vihinen]], taidemaalari Erkki Mikkola, taidemaalari Martti Mertanen ja&amp;nbsp;taiteilija Aleksander Andrejew. <br /> <br /> == Näyttelyt ==<br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry. on valtakunnallisen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry:n jäsen&amp;nbsp;ja osallistuu liiton näyttelytoimintaan.&amp;nbsp;[[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjaston]] aulatilassa esitellään &quot;Kuukauden Taiteilijan&quot; teoskokonaisuus. Näyttelyt ovat tuoneet seuralaisten teoksille runsaasti uusia katsojia. Taidetta halutaan viedä sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. <br /> <br /> Vuosinäyttelyt ovat olleet&amp;nbsp;keskeinen osa toimintaa. Näyttelyt on pidetty &amp;nbsp;Hämeenlinnan Taidemuseossa 1950-luvun alkupuolelta lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteilijaseuran 60-vuotistjuhlanäyttely pidettiin Hämeenlinnan Taidemuseossa 29.2.-20.4.2008. Näyttelykokonaisuuden valitsi taidehistorioitsija, taidekriitikko Pekka Helin Tampereelta. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut näyttelyvaihtoa Hämeenlinnan ystävyyskaupungeissa jo 1960-luvun alusta lähtien. Viime vuosina kiinteimmät&amp;nbsp;yhteydet ovat olleet Saksaan BBK Celleen&amp;nbsp;sekä Englantiin Tavistockiin, joka on&amp;nbsp;Cellen ystävyyskaupunki.&amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähteet <br /> <br /> *http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/ <br /> *Taiteilijan KUVA: Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu 2008. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 2008. Kirjaa voi ostaa Galleria Koneesta, Taidegalleria Ripustuksesta, Info-kirjakaupasta. Taiteilijaseuran sivuilta löydät yhteyshenkilön, jolta voi myös ostaa kirjoja. <br /> *Hämeenlinnan kulttuurilehti 1/2008, s. 13. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas <br /> *Taiteilijan muotokuva: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1998. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1998 <br /> *Hakulinen, Aulikki: Hämeenlinnan Taideyhdistys 1948-1978. Hämeenlinnan Taideyhdistys 1978 <br /> *Heinänen, Tuula: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1988<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataide]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Taiteilijaseura&diff=17626 2015-11-28T15:32:27Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vuonna 1957 rekisteröidyn Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n tarkoituksena on koota Hämeenlinnan ja lähiympäristön kuvataiteilijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja taideharrastusten kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi kotipaikkakunnallaan. Seura toimii [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]], [[Hattula|Hattulan]] ja [[Janakkala|Janakkalan]] alueella. <br /> <br /> == Jäsenet ==<br /> <br /> Seurassa oli vuoden 2009 alussa 85 jäsentä. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseneksi voidaan hyväksyä Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuvataiteilijoita, jotka kuuluvat valtakunnallisiin taiteilijaliittoihin varsinaisina tai kokelasjäseninä, tai jotka ovat osallistuneet jurytettyihin näyttelyihin ja ovat myös muulla tavoin osoittaneet pätevyytensä kuvataiteilijoina. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella, kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen tulee liittää ansioluettelo sekä 5-10 kpl kuvia viimeaikaisesta tuotannosta. Teoskuvissa on oltava mukana teostiedot (tekniikka, valmistumisvuosi ja koko). Jäsenhakemuksia käsitellään huhtikuun ja marraskuun kokouksissa. Hakemukset liitteineen lähetetään Hämeenlinnan Taiteilijaseuran sihteerille.<br /> <br /> == Toiminta ==<br /> <br /> Vuosikymmenien kuluessa Hämeenlinnan Taiteilijaseuran toiminnan keskeisiksi alueiksi ovat muodostuneet erilaiset näyttelyt, kontaktit ystävyyskaupunkien kanssa ja koulutustoiminta. Seura on järjestänyt kursseja mm. grafiikan eri lajeissa, maalauksessa ja kuvanveistossa. Monimuotoisia kuvataideiltoja esitelmineen on järjestetty yhteistyössä mm. [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseon]] kanssa. Jäsentiedotteet, kokoukset ja tapaamiset sekä toiminnan suunnittelu ovat tärkeitä yhdyssiteitä seuran jäsenten välillä. Elävän mallin viikoittaiset piirustusillat ovat jatkuneet taiteilijaseuran työhuoneella, joka sijaitsee Poltinahon&amp;nbsp;entisellä kasarmialueella. Hämeenlinnan Taidekasarmi syntyi paikallisten taiteilijoiden aktiivisuudesta ja työtilojen tarpeesta keväällä 2004. Se on taiteilijoiden, käsityöläisten sekä muiden kulttuurialan toimijoiden työ- ja toimitila. Hämeenlinnan Taiteilijaseura muutti tiloihin keväällä 2005.<br /> <br /> Seura järjestää kesäisin maalauskursseja. Nykyisin kurssipaikkana toimii mökki Aulangon camping-alueella. &quot;Kuukauden taiteilija&quot; saa ripustaa oman näyttelynsä Hämeenlinnan kirjastossa sekä Mehiläisessä.<br /> <br /> == Varhaista historiaa ==<br /> <br /> Hämeenlinnalaiset taiteenharrastajat olivat vuoden 1946 syksystä lähtien kokoontuneet vapaamuotoisesti yhteisiin piirustusiltoihin Hiilikerhoon. Taiteilija [[Hugo Trenzsch]], taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja [[Salome Konttinen-Sainio]] , taiteilija Hugo Lehtoranta sekä opettaja [[Oskari Sirkkola]] olivat Hiilikerhon alkuvaiheen kantavia voimia. Hiilikerho, joka vilkastutti kaupungin kulttuurielämää kokoontui aluksi yksityiskodeissa, sitten Hätilän koulussa, taidemuseossa ja sen piharakennuksessa sekä parissa muussakin paikassa. Eri taiteenalojen yhteistyönä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys vuonna 1948. Hiilikerhosta tuli sen kuvataiteenalajaosto. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin vuonna 1952, ja näin hämeenlinnalaiset taiteilijat saivat itselleen kannustavan tukikohdan. Tuloksena näyttelyihin tarjottavien töiden taso kohosi. Seuran jäsenten nimiä alkoi yhä useammin näkyä myös valtakunnallisten näyttelyiden yhteydessä. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taideyhdistyksen kuvataidejaosto järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957. Merkittävän työn seuran hyväksi ovat tehneet mm. professori, taidemaalari [[Taisto Ahtola]], taidemaalari Väinö Kamppuri, taiteilija Eino Laiho, kuvanveistäjä [[Annu Eklund]], taidemaalari [[Reino Vihinen]], taidemaalari Erkki Mikkola, taidemaalari Martti Mertanen ja&amp;nbsp;taiteilija Aleksander Andrejew. <br /> <br /> == Näyttelyt ==<br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry. on valtakunnallisen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry:n jäsen&amp;nbsp;ja osallistuu liiton näyttelytoimintaan.&amp;nbsp;[[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjaston]] aulatilassa esitellään &quot;Kuukauden Taiteilijan&quot; teoskokonaisuus. Näyttelyt ovat tuoneet seuralaisten teoksille runsaasti uusia katsojia. Taidetta halutaan viedä sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. <br /> <br /> Vuosinäyttelyt ovat olleet&amp;nbsp;keskeinen osa toimintaa. Näyttelyt on pidetty &amp;nbsp;Hämeenlinnan Taidemuseossa 1950-luvun alkupuolelta lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteilijaseuran 60-vuotistjuhlanäyttely pidettiin Hämeenlinnan Taidemuseossa 29.2.-20.4.2008. Näyttelykokonaisuuden valitsi taidehistorioitsija, taidekriitikko Pekka Helin Tampereelta. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut näyttelyvaihtoa Hämeenlinnan ystävyyskaupungeissa jo 1960-luvun alusta lähtien. Viime vuosina kiinteimmät&amp;nbsp;yhteydet ovat olleet Saksaan BBK Celleen&amp;nbsp;sekä Englantiin Tavistockiin, joka on&amp;nbsp;Cellen ystävyyskaupunki.&amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähteet <br /> <br /> *http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/ <br /> *Taiteilijan KUVA: Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu 2008. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 2008. Kirjaa voi ostaa Galleria Koneesta, Taidegalleria Ripustuksesta, Info-kirjakaupasta. Taiteilijaseuran sivuilta löydät yhteyshenkilön, jolta voi myös ostaa kirjoja. <br /> *Hämeenlinnan kulttuurilehti 1/2008, s. 13. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas <br /> *Taiteilijan muotokuva: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1998. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1998 <br /> *Hakulinen, Aulikki: Hämeenlinnan Taideyhdistys 1948-1978. Hämeenlinnan Taideyhdistys 1978 <br /> *Heinänen, Tuula: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1988<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataide]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Taiteilijaseura&diff=17623 2015-11-27T10:29:51Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vuonna 1957 rekisteröidyn Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n tarkoituksena on koota Hämeenlinnan ja lähiympäristön kuvataiteilijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja taideharrastusten kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi kotipaikkakunnallaan. Seura toimii [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]], [[Hattula|Hattulan]] ja [[Janakkala|Janakkalan]] alueella. <br /> <br /> == Jäsenet ==<br /> <br /> Seurassa oli vuoden 2009 alussa 85 jäsentä. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseneksi voidaan hyväksyä Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuvataiteilijoita, jotka kuuluvat valtakunnallisiin taiteilijaliittoihin varsinaisina tai kokelasjäseninä, tai jotka ovat osallistuneet jurytettyihin näyttelyihin ja ovat myös muulla tavoin osoittaneet pätevyytensä kuvataiteilijoina. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella, kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen tulee liittää ansioluettelo sekä 5-10 kpl kuvia viimeaikaisesta tuotannosta. Teoskuvissa on oltava mukana teostiedot (tekniikka, valmistumisvuosi ja koko). Jäsenhakemuksia käsitellään huhtikuun ja marraskuun kokouksissa. Hakemukset liitteineen lähetetään Hämeenlinnan Taiteilijaseuran sihteerille.<br /> <br /> == Toiminta ==<br /> <br /> Vuosikymmenien kuluessa Hämeenlinnan Taiteilijaseuran toiminnan keskeisiksi alueiksi ovat muodostuneet erilaiset näyttelyt, kontaktit ystävyyskaupunkien kanssa ja koulutustoiminta. Seura on järjestänyt kursseja mm. grafiikan eri lajeissa, maalauksessa ja kuvanveistossa. Monimuotoisia kuvataideiltoja esitelmineen on järjestetty yhteistyössä mm. [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseon]] kanssa. Jäsentiedotteet, kokoukset ja tapaamiset sekä toiminnan suunnittelu ovat tärkeitä yhdyssiteitä seuran jäsenten välillä. Elävän mallin viikoittaiset piirustusillat ovat jatkuneet taiteilijaseuran työhuoneella, joka sijaitsee Poltinahon&amp;nbsp;entisellä kasarmialueella. Hämeenlinnan Taidekasarmi syntyi paikallisten taiteilijoiden aktiivisuudesta ja työtilojen tarpeesta keväällä 2004. Se on taiteilijoiden, käsityöläisten sekä muiden kulttuurialan toimijoiden työ- ja toimitila. Hämeenlinnan Taiteilijaseura muutti tiloihin keväällä 2005.<br /> <br /> Kesäkaudella järjestettiin maalauskursseja Myllymäellä ns. Jaakopinmökin pihapiirissä, nykyään taiteilijaseuralla on käytössään pieni mökki Aulanko Camping-alueella, jota voi käyttää myös pikku &quot;residenssinään&quot;.<br /> <br /> == Varhaista historiaa ==<br /> <br /> Hämeenlinnalaiset taiteenharrastajat olivat vuoden 1946 syksystä lähtien kokoontuneet vapaamuotoisesti yhteisiin piirustusiltoihin Hiilikerhoon. Taiteilija [[Hugo Trenzsch]], taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja [[Salome Konttinen-Sainio]] , taiteilija Hugo Lehtoranta sekä opettaja [[Oskari Sirkkola]] olivat Hiilikerhon alkuvaiheen kantavia voimia. Hiilikerho, joka vilkastutti kaupungin kulttuurielämää kokoontui aluksi yksityiskodeissa, sitten Hätilän koulussa, taidemuseossa ja sen piharakennuksessa sekä parissa muussakin paikassa. Eri taiteenalojen yhteistyönä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys vuonna 1948. Hiilikerhosta tuli sen kuvataiteenalajaosto. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin vuonna 1952, ja näin hämeenlinnalaiset taiteilijat saivat itselleen kannustavan tukikohdan. Tuloksena näyttelyihin tarjottavien töiden taso kohosi. Seuran jäsenten nimiä alkoi yhä useammin näkyä myös valtakunnallisten näyttelyiden yhteydessä. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taideyhdistyksen kuvataidejaosto järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957. Merkittävän työn seuran hyväksi ovat tehneet mm. professori, taidemaalari [[Taisto Ahtola]], taidemaalari Väinö Kamppuri, taiteilija Eino Laiho, kuvanveistäjä [[Annu Eklund]], taidemaalari [[Reino Vihinen]], taidemaalari Erkki Mikkola, taidemaalari Martti Mertanen ja&amp;nbsp;taiteilija Aleksander Andrejew. <br /> <br /> == Näyttelyt ==<br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry. on valtakunnallisen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry:n jäsen&amp;nbsp;ja osallistuu liiton näyttelytoimintaan.&amp;nbsp;[[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjaston]] aulatilassa esitellään &quot;Kuukauden Taiteilijan&quot; teoskokonaisuus. Näyttelyt ovat tuoneet seuralaisten teoksille runsaasti uusia katsojia. Taidetta halutaan viedä sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. <br /> <br /> Vuosinäyttelyt ovat olleet&amp;nbsp;keskeinen osa toimintaa. Näyttelyt on pidetty &amp;nbsp;Hämeenlinnan Taidemuseossa 1950-luvun alkupuolelta lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteilijaseuran 60-vuotistjuhlanäyttely pidettiin Hämeenlinnan Taidemuseossa 29.2.-20.4.2008. Näyttelykokonaisuuden valitsi taidehistorioitsija, taidekriitikko Pekka Helin Tampereelta. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut näyttelyvaihtoa Hämeenlinnan ystävyyskaupungeissa jo 1960-luvun alusta lähtien. Viime vuosina kiinteimmät&amp;nbsp;yhteydet ovat olleet Saksaan BBK Celleen&amp;nbsp;sekä Englantiin Tavistockiin, joka on&amp;nbsp;Cellen ystävyyskaupunki.&amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähteet <br /> <br /> *http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/ <br /> *Taiteilijan KUVA: Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu 2008. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 2008. Kirjaa voi ostaa Galleria Koneesta, Taidegalleria Ripustuksesta, Info-kirjakaupasta. Taiteilijaseuran sivuilta löydät yhteyshenkilön, jolta voi myös ostaa kirjoja. <br /> *Hämeenlinnan kulttuurilehti 1/2008, s. 13. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas <br /> *Taiteilijan muotokuva: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1998. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1998 <br /> *Hakulinen, Aulikki: Hämeenlinnan Taideyhdistys 1948-1978. Hämeenlinnan Taideyhdistys 1978 <br /> *Heinänen, Tuula: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1988<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataide]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Paperihuone_ry&diff=17622 2015-11-27T09:40:18Z

<p>Omv: /* Poltinahon grafiikanpaja thumb|right|301px|Paperit ja leikkurit. Kuvaaja Paula Jalassola-Huttunen */</p> <hr /> <div>[[Image:Prassi.jpg|thumb|right|300px|Vedostushuone. Kuvaaja Paula Jalassola-Huttunen]]Paperihuone ry perustettiin vuonna 1998. Sen syntyyn vaikutti Hämeenlinnassa työskentelevien taidegraafikkojen&amp;nbsp;tarve saada kunnollinen työskentelytila grafiikan ja paperin tekemiseen. Yhdistyksen perustajajäseniä&amp;nbsp;olivat Maj-Lis Ronikonmäki ja [[Satu Kiuru|Satu Kiuru]].&amp;nbsp;Yhdistyksen nimissä oli myös mahdollista vuokrata työskentelytilaa&amp;nbsp;ja&amp;nbsp;hankkia yhteisiä välineitä mahdollisimman monen hyödyksi. Suomen taidegraafikoiden Tehtaankadulla toiminut Grafiris ja Sörnäisten rannassa sijainnut Tallinark olivat esikuvia grafiikanpajalle. Toiveena oli myös järjestää kursseja sekä ammattilaisille että harrastajille. Yhdistyksen toiminta-aatteena oli myös tehdä hämeenlinnalaista taidegrafiikkaa tunnetuksi. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.99222&quot; lon=&quot;24.43630&quot;&gt;Paperihuone ry&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> ==== Turuntie 2 ====<br /> <br /> Ensimmäisen tilansa Paperihuone sai&amp;nbsp;[[Turuntie|Turuntie]] 2:sta, Hämeenlinnan entisen [[Hämeenlinnan Yhteiskoulu 1950-luvulla|Yhteiskoulun]] tiloista. Työhuoneen, residenssin, grafiikanpajan ja näyttelysalin avajaisnäyttelyn avasi taidegraafikko Tuula Lehtinen. Toinen ryhmän tukija oli Suomen taidegraafikoiden silloinen puheenjohtaja Visa Norros. <br /> <br /> [[Image:Keittio.jpg|thumb|left|300px|Keittiö. Kuvaaja Paula Jalassola-Huttunen]]Läänin taidetoimikunnan, Valtion taidetoimikunnan ja Hämeenlinnan kaupungin apurahojen turvin pajalle&amp;nbsp;hankittiin syväpainoprässi, paperin tekoa varten japanilaistyyppinen kuidunmurskain naginata ja ilmastointihuuva.&amp;nbsp;Paperihuone tarjosi aluksi työskentelytilat seitsemälle taiteilijalle, yhteisen&amp;nbsp; grafiikanpajan, talkoovoimin rakennetun näyttelyhallin&amp;nbsp;ja vierasresidenssin.&amp;nbsp;Näyttelytilassa oli lukuisia eri puolella&amp;nbsp;Suomea asuvien taiteilijoiden näyttelyitä, ja&amp;nbsp;esim. Tampereen yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen kanssa toteutui useita, myös kansainvälisiä&amp;nbsp;työpajoja. Ensimmäisinä vuokralaisina Turuntie 2:n tiloissa olivat taiteen maisteri Anne Vilkuna-Hannelin, taidegraafikko [[Anne Tamminen|Anne Tamminen]], lasitaiteilija Annikki Lahtinen, kuvataiteilija Anu Huhtakangas, graafikko [[Jaana Aalto|Jaana Aalto]] sekä kuvataiteilijat Maj-Lis Ronikonmäki ja Satu Kiuru. <br /> <br /> ==== Poltinahon grafiikanpaja [[Image:Paperit ja leikkurit.jpg|thumb|right|301px|Paperit ja leikkurit. Kuvaaja Paula Jalassola-Huttunen]] ====<br /> <br /> Vuonna 2004 Paperihuone joutui muuttamaan [[Poltinaho|Poltinahon]] kasarmialueelle Vanajavedenopiston tieltä. Näyttelytilaa, vierashuonetta eikä omia työhuoneita uusissa tiloissa ei ole, mutta nykyinen taidegraafikoiden joukko jakaa&amp;nbsp;työskentelytilat ja&amp;nbsp;välineiden hankintakustannukset.&amp;nbsp;Paperihuoneen&amp;nbsp;grafiikanpajalla&amp;nbsp;työskentelivät&amp;nbsp;Pirjo Dufva,&amp;nbsp;Paula Jalassola-Huttunen,&amp;nbsp;Juhani Järvinen,&amp;nbsp;Pirjo Keskinen-Vento,&amp;nbsp;Petra Saraste-Savimäki,&amp;nbsp;Liisa Turtiainen ja&amp;nbsp;Outi Valo. Paperihuone ry:n kannattajajäseniin kuuluvat perustajajäsen Maj-Lis Ronikonmäki, Tuula Marttinen ja Anne Tamminen. Ryhmän toimintaperiaatteet ovat samat&amp;nbsp;kuin ennen.&amp;nbsp;Taiteilijat järjestävät yhteisnäyttelyitä, pitävät avoimia ovia ja ylläpitävät omaa sivustoa, [http://www.paperihuone.com www.paperihuone.com].&amp;nbsp;Tiloja myös vuokrataan ulkopuolisille kuvataiteilijoille, ja uudet grafiikan harrastajat ovat tervetulleita yhdistyksen jäseniksi.&amp;nbsp;&lt;br&gt; <br /> [[Coordinates::60.99222, 24.43630| ]]<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataiteilijat]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Taiteilijaseura&diff=17621 2015-11-27T09:35:23Z

<p>Omv: /* Toiminta */</p> <hr /> <div>Vuonna 1957 rekisteröidyn Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n tarkoituksena on koota Hämeenlinnan ja lähiympäristön kuvataiteilijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja taideharrastusten kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi kotipaikkakunnallaan. Seura toimii [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]], [[Hattula|Hattulan]] ja [[Janakkala|Janakkalan]] alueella. <br /> <br /> == Jäsenet ==<br /> <br /> Seurassa oli vuoden 2009 alussa 85 jäsentä. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseneksi voidaan hyväksyä Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuvataiteilijoita, jotka kuuluvat valtakunnallisiin taiteilijaliittoihin varsinaisina tai kokelasjäseninä, tai jotka ovat osallistuneet jurytettyihin näyttelyihin ja ovat myös muulla tavoin osoittaneet pätevyytensä kuvataiteilijoina. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella, kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen tulee liittää ansioluettelo sekä 5-10 kpl kuvia viimeaikaisesta tuotannosta. Teoskuvissa on oltava mukana teostiedot (tekniikka, valmistumisvuosi ja koko). Jäsenhakemuksia käsitellään huhtikuun ja marraskuun kokouksissa. Hakemukset liitteineen lähetetään Hämeenlinnan Taiteilijaseuran sihteerille.<br /> <br /> == Toiminta ==<br /> <br /> Vuosikymmenien kuluessa Hämeenlinnan Taiteilijaseuran toiminnan keskeisiksi alueiksi ovat muodostuneet erilaiset näyttelyt, kontaktit ystävyyskaupunkien kanssa ja koulutustoiminta. Seura on järjestänyt kursseja mm. grafiikan eri lajeissa, maalauksessa ja kuvanveistossa. Monimuotoisia kuvataideiltoja esitelmineen on järjestetty yhteistyössä mm. [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseon]] kanssa. Jäsentiedotteet, kokoukset ja tapaamiset sekä toiminnan suunnittelu ovat tärkeitä yhdyssiteitä seuran jäsenten välillä. Elävän mallin viikoittaiset piirustusillat ovat jatkuneet taiteilijaseuran työhuoneella, joka sijaitsee Poltinahon&amp;nbsp;entisellä kasarmialueella. Hämeenlinnan Taidekasarmi syntyi paikallisten taiteilijoiden aktiivisuudesta ja työtilojen tarpeesta keväällä 2004. Se on taiteilijoiden, käsityöläisten sekä muiden kulttuurialan toimijoiden työ- ja toimitila. Hämeenlinnan Taiteilijaseura muutti tiloihin keväällä 2005.<br /> <br /> == Varhaista historiaa ==<br /> <br /> Hämeenlinnalaiset taiteenharrastajat olivat vuoden 1946 syksystä lähtien kokoontuneet vapaamuotoisesti yhteisiin piirustusiltoihin Hiilikerhoon. Taiteilija [[Hugo Trenzsch]], taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja [[Salome Konttinen-Sainio]] , taiteilija Hugo Lehtoranta sekä opettaja [[Oskari Sirkkola]] olivat Hiilikerhon alkuvaiheen kantavia voimia. Hiilikerho, joka vilkastutti kaupungin kulttuurielämää kokoontui aluksi yksityiskodeissa, sitten Hätilän koulussa, taidemuseossa ja sen piharakennuksessa sekä parissa muussakin paikassa. Eri taiteenalojen yhteistyönä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys vuonna 1948. Hiilikerhosta tuli sen kuvataiteenalajaosto. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin vuonna 1952, ja näin hämeenlinnalaiset taiteilijat saivat itselleen kannustavan tukikohdan. Tuloksena näyttelyihin tarjottavien töiden taso kohosi. Seuran jäsenten nimiä alkoi yhä useammin näkyä myös valtakunnallisten näyttelyiden yhteydessä. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taideyhdistyksen kuvataidejaosto järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957. Merkittävän työn seuran hyväksi ovat tehneet mm. professori, taidemaalari [[Taisto Ahtola]], taidemaalari Väinö Kamppuri, taiteilija Eino Laiho, kuvanveistäjä [[Annu Eklund]], taidemaalari [[Reino Vihinen]], taidemaalari Erkki Mikkola, taidemaalari Martti Mertanen ja&amp;nbsp;taiteilija Aleksander Andrejew. <br /> <br /> == Näyttelyt ==<br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry. on valtakunnallisen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry:n jäsen&amp;nbsp;ja osallistuu liiton näyttelytoimintaan.&amp;nbsp;[[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjaston]] aulatilassa esitellään &quot;Kuukauden Taiteilijan&quot; teoskokonaisuus. Näyttelyt ovat tuoneet seuralaisten teoksille runsaasti uusia katsojia. Taidetta halutaan viedä sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. <br /> <br /> Vuosinäyttelyt ovat olleet&amp;nbsp;keskeinen osa toimintaa. Näyttelyt on pidetty &amp;nbsp;Hämeenlinnan Taidemuseossa 1950-luvun alkupuolelta lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteilijaseuran 60-vuotistjuhlanäyttely pidettiin Hämeenlinnan Taidemuseossa 29.2.-20.4.2008. Näyttelykokonaisuuden valitsi taidehistorioitsija, taidekriitikko Pekka Helin Tampereelta. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut näyttelyvaihtoa Hämeenlinnan ystävyyskaupungeissa jo 1960-luvun alusta lähtien. Viime vuosina kiinteimmät&amp;nbsp;yhteydet ovat olleet Saksaan BBK Celleen&amp;nbsp;sekä Englantiin Tavistockiin, joka on&amp;nbsp;Cellen ystävyyskaupunki.&amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähteet <br /> <br /> *http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/ <br /> *Taiteilijan KUVA: Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu 2008. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 2008. Kirjaa voi ostaa Galleria Koneesta, Taidegalleria Ripustuksesta, Info-kirjakaupasta. Taiteilijaseuran sivuilta löydät yhteyshenkilön, jolta voi myös ostaa kirjoja. <br /> *Hämeenlinnan kulttuurilehti 1/2008, s. 13. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas <br /> *Taiteilijan muotokuva: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1998. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1998 <br /> *Hakulinen, Aulikki: Hämeenlinnan Taideyhdistys 1948-1978. Hämeenlinnan Taideyhdistys 1978 <br /> *Heinänen, Tuula: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1988<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataide]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Taiteilijaseura&diff=17620 2015-11-27T09:10:12Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vuonna 1957 rekisteröidyn Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n tarkoituksena on koota Hämeenlinnan ja lähiympäristön kuvataiteilijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja taideharrastusten kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi kotipaikkakunnallaan. Seura toimii [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]], [[Hattula|Hattulan]] ja [[Janakkala|Janakkalan]] alueella. <br /> <br /> == Jäsenet ==<br /> <br /> Seurassa oli vuoden 2009 alussa 85 jäsentä. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseneksi voidaan hyväksyä Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuvataiteilijoita, jotka kuuluvat valtakunnallisiin taiteilijaliittoihin varsinaisina tai kokelasjäseninä, tai jotka ovat osallistuneet jurytettyihin näyttelyihin ja ovat myös muulla tavoin osoittaneet pätevyytensä kuvataiteilijoina. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella, kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen tulee liittää ansioluettelo sekä 5-10 kpl kuvia viimeaikaisesta tuotannosta. Teoskuvissa on oltava mukana teostiedot (tekniikka, valmistumisvuosi ja koko). Jäsenhakemuksia käsitellään huhtikuun ja marraskuun kokouksissa. Hakemukset liitteineen lähetetään Hämeenlinnan Taiteilijaseuran sihteerille.<br /> <br /> == Toiminta ==<br /> <br /> Vuosikymmenien kuluessa Hämeenlinnan Taiteilijaseuran toiminnan keskeisiksi alueiksi ovat muodostuneet erilaiset näyttelyt, kontaktit ystävyyskaupunkien kanssa ja koulutustoiminta. Seura on järjestänyt kursseja mm. grafiikan eri lajeissa, maalauksessa ja kuvanveistossa. Monimuotoisia kuvataideiltoja esitelmineen on järjestetty yhteistyössä mm. [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseon]] kanssa. Jäsentiedotteet, kokoukset ja tapaamiset sekä toiminnan suunnittelu ovat tärkeitä yhdyssiteitä seuran jäsenten välillä. Elävän mallin viikoittaiset piirustusillat ovat jatkuneet keskiviikkoisin taiteilijaseuran työhuoneella, joka sijaitsee Poltinahon&amp;nbsp;entisellä kasarmialueella. Hämeenlinnan Taidekasarmi syntyi paikallisten taiteilijoiden aktiivisuudesta ja työtilojen tarpeesta keväällä 2004. Se on taiteilijoiden, käsityöläisten sekä muiden kulttuurialan toimijoiden työ- ja toimitila. Hämeenlinnan Taiteilijaseura muutti tiloihin keväällä 2005. <br /> <br /> == Varhaista historiaa ==<br /> <br /> Hämeenlinnalaiset taiteenharrastajat olivat vuoden 1946 syksystä lähtien kokoontuneet vapaamuotoisesti yhteisiin piirustusiltoihin Hiilikerhoon. Taiteilija [[Hugo Trenzsch]], taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja [[Salome Konttinen-Sainio]] , taiteilija Hugo Lehtoranta sekä opettaja [[Oskari Sirkkola]] olivat Hiilikerhon alkuvaiheen kantavia voimia. Hiilikerho, joka vilkastutti kaupungin kulttuurielämää kokoontui aluksi yksityiskodeissa, sitten Hätilän koulussa, taidemuseossa ja sen piharakennuksessa sekä parissa muussakin paikassa. Eri taiteenalojen yhteistyönä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys vuonna 1948. Hiilikerhosta tuli sen kuvataiteenalajaosto. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin vuonna 1952, ja näin hämeenlinnalaiset taiteilijat saivat itselleen kannustavan tukikohdan. Tuloksena näyttelyihin tarjottavien töiden taso kohosi. Seuran jäsenten nimiä alkoi yhä useammin näkyä myös valtakunnallisten näyttelyiden yhteydessä. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taideyhdistyksen kuvataidejaosto järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957. Merkittävän työn seuran hyväksi ovat tehneet mm. professori, taidemaalari [[Taisto Ahtola]], taidemaalari Väinö Kamppuri, taiteilija Eino Laiho, kuvanveistäjä [[Annu Eklund]], taidemaalari [[Reino Vihinen]], taidemaalari Erkki Mikkola, taidemaalari Martti Mertanen ja&amp;nbsp;taiteilija Aleksander Andrejew. <br /> <br /> == Näyttelyt ==<br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry. on valtakunnallisen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry:n jäsen&amp;nbsp;ja osallistuu liiton näyttelytoimintaan.&amp;nbsp;[[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjaston]] aulatilassa esitellään &quot;Kuukauden Taiteilijan&quot; teoskokonaisuus. Näyttelyt ovat tuoneet seuralaisten teoksille runsaasti uusia katsojia. Taidetta halutaan viedä sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. <br /> <br /> Vuosinäyttelyt ovat olleet&amp;nbsp;keskeinen osa toimintaa. Näyttelyt on pidetty &amp;nbsp;Hämeenlinnan Taidemuseossa 1950-luvun alkupuolelta lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteilijaseuran 60-vuotistjuhlanäyttely pidettiin Hämeenlinnan Taidemuseossa 29.2.-20.4.2008. Näyttelykokonaisuuden valitsi taidehistorioitsija, taidekriitikko Pekka Helin Tampereelta. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut näyttelyvaihtoa Hämeenlinnan ystävyyskaupungeissa jo 1960-luvun alusta lähtien. Viime vuosina kiinteimmät&amp;nbsp;yhteydet ovat olleet Saksaan BBK Celleen&amp;nbsp;sekä Englantiin Tavistockiin, joka on&amp;nbsp;Cellen ystävyyskaupunki.&amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähteet <br /> <br /> *http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/ <br /> *Taiteilijan KUVA: Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu 2008. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 2008. Kirjaa voi ostaa Galleria Koneesta, Taidegalleria Ripustuksesta, Info-kirjakaupasta. Taiteilijaseuran sivuilta löydät yhteyshenkilön, jolta voi myös ostaa kirjoja. <br /> *Hämeenlinnan kulttuurilehti 1/2008, s. 13. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas <br /> *Taiteilijan muotokuva: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1998. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1998 <br /> *Hakulinen, Aulikki: Hämeenlinnan Taideyhdistys 1948-1978. Hämeenlinnan Taideyhdistys 1978 <br /> *Heinänen, Tuula: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1988<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataide]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Taiteilijaseura&diff=17619 2015-11-27T09:08:02Z

<p>Omv: /* Jäsenet */</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n tarkoituksena on koota Hämeenlinnan ja lähiympäristön kuvataiteilijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja taideharrastusten kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi kotipaikkakunnallaan. Seura toimii [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]], [[Hattula|Hattulan]] ja [[Janakkala|Janakkalan]] alueella. <br /> <br /> == Jäsenet ==<br /> <br /> Seurassa oli vuoden 2009 alussa 85 jäsentä. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseneksi voidaan hyväksyä Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuvataiteilijoita, jotka kuuluvat valtakunnallisiin taiteilijaliittoihin varsinaisina tai kokelasjäseninä, tai jotka ovat osallistuneet jurytettyihin näyttelyihin ja ovat myös muulla tavoin osoittaneet pätevyytensä kuvataiteilijoina. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella, kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen tulee liittää ansioluettelo sekä 5-10 kpl kuvia viimeaikaisesta tuotannosta. Teoskuvissa on oltava mukana teostiedot (tekniikka, valmistumisvuosi ja koko). Jäsenhakemuksia käsitellään huhtikuun ja marraskuun kokouksissa. Hakemukset liitteineen lähetetään Hämeenlinnan Taiteilijaseuran sihteerille.<br /> <br /> == Toiminta ==<br /> <br /> Vuosikymmenien kuluessa Hämeenlinnan Taiteilijaseuran toiminnan keskeisiksi alueiksi ovat muodostuneet erilaiset näyttelyt, kontaktit ystävyyskaupunkien kanssa ja koulutustoiminta. Seura on järjestänyt kursseja mm. grafiikan eri lajeissa, maalauksessa ja kuvanveistossa. Monimuotoisia kuvataideiltoja esitelmineen on järjestetty yhteistyössä mm. [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseon]] kanssa. Jäsentiedotteet, kokoukset ja tapaamiset sekä toiminnan suunnittelu ovat tärkeitä yhdyssiteitä seuran jäsenten välillä. Elävän mallin viikoittaiset piirustusillat ovat jatkuneet keskiviikkoisin taiteilijaseuran työhuoneella, joka sijaitsee Poltinahon&amp;nbsp;entisellä kasarmialueella. Hämeenlinnan Taidekasarmi syntyi paikallisten taiteilijoiden aktiivisuudesta ja työtilojen tarpeesta keväällä 2004. Se on taiteilijoiden, käsityöläisten sekä muiden kulttuurialan toimijoiden työ- ja toimitila. Hämeenlinnan Taiteilijaseura muutti tiloihin keväällä 2005. <br /> <br /> == Varhaista historiaa ==<br /> <br /> Hämeenlinnalaiset taiteenharrastajat olivat vuoden 1946 syksystä lähtien kokoontuneet vapaamuotoisesti yhteisiin piirustusiltoihin Hiilikerhoon. Taiteilija [[Hugo Trenzsch]], taidemaalari ja kuvaamataidonopettaja [[Salome Konttinen-Sainio]] , taiteilija Hugo Lehtoranta sekä opettaja [[Oskari Sirkkola]] olivat Hiilikerhon alkuvaiheen kantavia voimia. Hiilikerho, joka vilkastutti kaupungin kulttuurielämää kokoontui aluksi yksityiskodeissa, sitten Hätilän koulussa, taidemuseossa ja sen piharakennuksessa sekä parissa muussakin paikassa. Eri taiteenalojen yhteistyönä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys vuonna 1948. Hiilikerhosta tuli sen kuvataiteenalajaosto. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin vuonna 1952, ja näin hämeenlinnalaiset taiteilijat saivat itselleen kannustavan tukikohdan. Tuloksena näyttelyihin tarjottavien töiden taso kohosi. Seuran jäsenten nimiä alkoi yhä useammin näkyä myös valtakunnallisten näyttelyiden yhteydessä. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taideyhdistyksen kuvataidejaosto järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957. Merkittävän työn seuran hyväksi ovat tehneet mm. professori, taidemaalari [[Taisto Ahtola]], taidemaalari Väinö Kamppuri, taiteilija Eino Laiho, kuvanveistäjä [[Annu Eklund]], taidemaalari [[Reino Vihinen]], taidemaalari Erkki Mikkola, taidemaalari Martti Mertanen ja&amp;nbsp;taiteilija Aleksander Andrejew. <br /> <br /> == Näyttelyt ==<br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry. on valtakunnallisen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry:n jäsen&amp;nbsp;ja osallistuu liiton näyttelytoimintaan.&amp;nbsp;[[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjaston]] aulatilassa esitellään &quot;Kuukauden Taiteilijan&quot; teoskokonaisuus. Näyttelyt ovat tuoneet seuralaisten teoksille runsaasti uusia katsojia. Taidetta halutaan viedä sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. <br /> <br /> Vuosinäyttelyt ovat olleet&amp;nbsp;keskeinen osa toimintaa. Näyttelyt on pidetty &amp;nbsp;Hämeenlinnan Taidemuseossa 1950-luvun alkupuolelta lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteilijaseuran 60-vuotistjuhlanäyttely pidettiin Hämeenlinnan Taidemuseossa 29.2.-20.4.2008. Näyttelykokonaisuuden valitsi taidehistorioitsija, taidekriitikko Pekka Helin Tampereelta. <br /> <br /> Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut näyttelyvaihtoa Hämeenlinnan ystävyyskaupungeissa jo 1960-luvun alusta lähtien. Viime vuosina kiinteimmät&amp;nbsp;yhteydet ovat olleet Saksaan BBK Celleen&amp;nbsp;sekä Englantiin Tavistockiin, joka on&amp;nbsp;Cellen ystävyyskaupunki.&amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähteet <br /> <br /> *http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/ <br /> *Taiteilijan KUVA: Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu 2008. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 2008. Kirjaa voi ostaa Galleria Koneesta, Taidegalleria Ripustuksesta, Info-kirjakaupasta. Taiteilijaseuran sivuilta löydät yhteyshenkilön, jolta voi myös ostaa kirjoja. <br /> *Hämeenlinnan kulttuurilehti 1/2008, s. 13. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas <br /> *Taiteilijan muotokuva: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1998. Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1998 <br /> *Hakulinen, Aulikki: Hämeenlinnan Taideyhdistys 1948-1978. Hämeenlinnan Taideyhdistys 1978 <br /> *Heinänen, Tuula: Hämeenlinnan Taiteilijaseura 1948-1988<br /> [[Category:Taideyhdistykset]] [[Category:Kuvataide]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Mierola&diff=12339 2013-05-04T06:40:02Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Kapea Mierolanvirta jakaa [[Hattula|Hattulassa]] sijaitsevan Mierolan kylän. Mierolanvirran eteläpuolella sijaitseva kylätontti sekä Mierolan silta ja kylätie ovat säilyttäneet keskiaikaisen sijaintinsa.&amp;nbsp;Rannassa toimii nykyään kahvila pysäköintipaikkoineen ja sen&lt;br&gt;takana oleva venesatama. Kahvilan lähellä sillan kupeessa on rannassa kyltillä varustettu kuppikivi. Mierolan betonisillan pohjoispuolinen alue&amp;nbsp;oli 1700-luvulla peltoa, mutta nykyään se on tiiviisti rakennettu.&amp;nbsp;Mierolan kylän eteläpuoliset pellot&amp;nbsp;sekä myös itäosan Majaniemi ovat säilyneet peltoina nykyaikaan saakka. Sen sijaan Mierolan länsiosan pellot ovat nykyisin Hattulan keskustaajaman rakennusten peitossa.&amp;nbsp;Vanhasta kyläasutuksesta kertoo vanhan sillan eteläpuolelle, muinaisen kylätontin paikalle rakennettu kylä puutaloineen.&amp;nbsp;Mierolan kylä on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen ympäristö. <br /> <br /> <br /> <br /> ==== Mierolan rakennuksia&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Varhaisin historiallinen tieto kylästä on 1300-luvun alkupuolelta. Tavast-suku omisti silloin kylän, ja todennäköisesti Hattulan vanhin, Jussi Tavastin omistama ja&amp;nbsp;asuttama&amp;nbsp;rälssitalo oli Mierolassa eli silloisessa Mellolassa. Jussi Tavastin jälkeläiset vaihtoivat Mierolan rälssitilan [[Lammi|Lammin]] [[Porkkalan kartano|Porkkala]]. Kylän vanha tonttimaa sijaitsee virran etelärannalla. Mierolan kantakylästä erotettiin vuosien 1370 - 1384 välillä Pappila. Vanhoilla tonteillaan sijaitsevat Uotilan, Rantalan, Tommenin ja Pihamaan talot. Ventolaan johtavan tien varrella on vanha 1800-luvun tuparakennus paikalla, jossa on aikoinaan ollut rakuunantorppa. Mierolan sillan pohjoispuolella on joukko pienempiä mökkejä sekä vanhaa huvila-asutusta. Pälkäneentien tuntumassa on Hämeen Sähkön muuntamolaitos vuodelta 1918. Sen suunnittelijat olivat Sampo Kyander ja Lauri Päivärinne. Rakennus&amp;nbsp;on muutettu asuinkäyttöön. <br /> <br /> Lotti on toiminut kestikievarina 1920-luvulle saakka. Vanhempi asuinrakennus on 1800-luvun alkupuolelta ja toinen 1800-luvun keskivaiheilta. Lotin pihassa on kaksi vanhaa aittaa. Pihan pohjoispuolella on hirsinavetta. Tommenin (ent. Kirrilä) useassa eri vaiheessa rakennettu päärakennus on ulkoasultaan jugendvaikutteinen. Mierolan sillan itäpuolella on [[Alhaisten kartano|Alhaisten kartano]], jonka uusrenessanssityylinen päärakennus on 1870-luvulta. Rantalan (ent. Sorkkala) päärakennus on vanhimmilta osin 1800-luvun alkupuolelta.&amp;nbsp;Entinen Sorkkala on ehkä ollut juuri Tavastien omistamaa Mierolan vanhaa rälssiä.&amp;nbsp;Pihamaan (ent. Jussila) päärakennus on rakennettu 1800-luvun alkupuolella, sen nykyinen uusrenessanssityylinen ulkovuoraus on vuosisadan vaihteen tienoilta. Pihamaan talo&amp;nbsp;on entinen kaupparakennus. Mäkirinne, Lehtomäki ja Kivimäki&amp;nbsp;ovat virran&amp;nbsp;pohjoisrannan vanhaa mökkiläisasutusta. Rakennukset ovat 1800-luvun jälkipuolelta. Tyynelän jugendtyylinen asuinrakennus on vuosisadan alkupuolelta. Rannassa on kauniita koivuistutuksia. Mäen rinteessä sijaitseva Hiidenlinna on hieno esimerkki viime vuosisadan lopun huvila-arkkitehtuurista. Rakennusta koristavat torni ja suuret kuistirakennelmat. Paikan nimi esiintyy myös muodossa Hittolinna. Hiidenlinnan mäellä on ollut suuri, ilmeisesti luonnon muovaama kiviröykkiö, johon nimi liittyy. <br /> <br /> ==== Ventolan kylä ====<br /> <br /> Ventolan kylä mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kerran 1448. Kolmitaloisen kylän suurimmasta tilasta muodostettiin 1600-luvun alussa rustholli. Ventolan päärakennuksella on tärkeä merkitys [[Vanajavesi|Vanajaveden]] kapeikon kulttuurimaisemassa. Se on rakennettu 1911, jolloin se siirrettiin nykyiselle paikalle ja laajennettiin. Ventolan rustholli näkyy hyvin Mierolan sillalta ja sillankorvan&amp;nbsp;kahvion pihalta. Ventolan pihapiiriä rajaavat kivinen vuonna 1905 rakennettu karjasuoja, jota on laajennettu vuonna 1926 sekä tiilinen makasiini vuodelta 1923. Kylätietä reunustavat vanhat koivut ja talon kohdalla tiheä&amp;nbsp;kuusiaita. Ventolan tila ja sitä ympäröivä, vähintään 230 vuotta samanlaisena säilynyt maatalousmaisema on arvokas kokonaisuus.&lt;br&gt;Ventolan pohjoispuolella on maanmittausinsinööri H.P. Kulhian rakennuttama jugendtyylinen rantahuvila Suvanto 1900-luvun alkupuolelta. Vanhaa huvilamiljöötä täydentää laituri uimahuoneineen. Huvila liittyy maisemallisesti Ventolan tilan rakennusryhmään. <br /> <br /> ==== Mierolan silta ====<br /> <br /> Mierolan kauniskaarinen teräsbetonisilta on rakennettu vuosina 1918–1919 Oy Constructor Ab:n laatiman suunnitelman mukaan. Arkkitehtonisesta suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Frosterus &amp;amp; Gripenberg. Silta on rakenteeltaan kolmijänteinen holvislta, jonka keskijänne on 30-metrinen. Kiviset maatuet ovat perua paikalla aiemmin sijainneesta puusillasta, joka tuhoutui kansalaissodassa. Sillan kaiteet ovat samaa betonirakennetta sillan holvien kanssa. Aikoinaan&amp;nbsp;sillan yli kulki valtatie 3 Helsingistä Tampereen kautta Vaasaan, mutta nykyisin&amp;nbsp;se on jäänyt taajaman sisäisen liikenteen käyttöön. Tiehallinto on liittänyt sen osaksi museosiltaverkkoa. <br /> <br /> Jykevänkaunis betonisilta on innoittanut useita taiteilijoita, erityisesti [[Väinö Kamppuri|Väinö Kamppuria]], jonka entinen ateljee sijaitsee Mierolan virran rannalla. Silta on Tiehallinnon museosilta. Sillä on myös huomattava merkitys [[Hattula|Hattulan]] vaakunasymbolina. Mierolan uusi betonisilta rakennettiin vanhan sillan itäpuolelle vuosina 1968–1969. Sen alta purettiin pois mm. vanha huvilarakennus, jossa oli kaunis puisto laivarantoineen. <br /> <br /> Sillan kyljessä Mierolanvirran eteläpuolella on laituri ja kahvila Mierolan Silta Café. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hämeenlinna 2003. ISBN 952-9509-09-X <br /> <br /> Mäntylä, Eero: Hattulan historia. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-99074-7-5 <br /> <br /> http://goo.gl/5OfnE <br /> <br /> [[Category:Hattula|Mierola]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet|Mierola]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Mierola&diff=12338 2013-05-04T06:39:22Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Kapea Mierolanvirta jakaa [[Hattula|Hattulassa]] sijaitsevan Mierolan kylän. Mierolanvirran eteläpuolella sijaitseva kylätontti sekä Mierolan silta ja kylätie ovat säilyttäneet keskiaikaisen sijaintinsa.&amp;nbsp;Rannassa toimii nykyään kahvila pysäköintipaikkoineen ja sen&lt;br&gt;takana oleva venesatama. Kahvilan lähellä sillan kupeessa on rannassa kyltillä varustettu kuppikivi. Mierolan betonisillan pohjoispuolinen alue&amp;nbsp;oli 1700-luvulla peltoa, mutta nykyään se on tiiviisti rakennettu.&amp;nbsp;Mierolan kylän eteläpuoliset pellot&amp;nbsp;sekä myös itäosan Majaniemi ovat säilyneet peltoina nykyaikaan saakka. Sen sijaan Mierolan länsiosan pellot ovat nykyisin Hattulan keskustaajaman rakennusten peitossa.&amp;nbsp;Vanhasta kyläasutuksesta kertoo vanhan sillan eteläpuolelle, muinaisen kylätontin paikalle rakennettu kylä puutaloineen.&amp;nbsp;Mierolan kylä on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen ympäristö. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.06128&quot; lon=&quot;24.38596&quot;&gt;Mierola&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;<br /> <br /> <br /> <br /> ==== Mierolan rakennuksia&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Varhaisin historiallinen tieto kylästä on 1300-luvun alkupuolelta. Tavast-suku omisti silloin kylän, ja todennäköisesti Hattulan vanhin, Jussi Tavastin omistama ja&amp;nbsp;asuttama&amp;nbsp;rälssitalo oli Mierolassa eli silloisessa Mellolassa. Jussi Tavastin jälkeläiset vaihtoivat Mierolan rälssitilan [[Lammi|Lammin]] [[Porkkalan kartano|Porkkala]]. Kylän vanha tonttimaa sijaitsee virran etelärannalla. Mierolan kantakylästä erotettiin vuosien 1370 - 1384 välillä Pappila. Vanhoilla tonteillaan sijaitsevat Uotilan, Rantalan, Tommenin ja Pihamaan talot. Ventolaan johtavan tien varrella on vanha 1800-luvun tuparakennus paikalla, jossa on aikoinaan ollut rakuunantorppa. Mierolan sillan pohjoispuolella on joukko pienempiä mökkejä sekä vanhaa huvila-asutusta. Pälkäneentien tuntumassa on Hämeen Sähkön muuntamolaitos vuodelta 1918. Sen suunnittelijat olivat Sampo Kyander ja Lauri Päivärinne. Rakennus&amp;nbsp;on muutettu asuinkäyttöön. <br /> <br /> Lotti on toiminut kestikievarina 1920-luvulle saakka. Vanhempi asuinrakennus on 1800-luvun alkupuolelta ja toinen 1800-luvun keskivaiheilta. Lotin pihassa on kaksi vanhaa aittaa. Pihan pohjoispuolella on hirsinavetta. Tommenin (ent. Kirrilä) useassa eri vaiheessa rakennettu päärakennus on ulkoasultaan jugendvaikutteinen. Mierolan sillan itäpuolella on [[Alhaisten kartano|Alhaisten kartano]], jonka uusrenessanssityylinen päärakennus on 1870-luvulta. Rantalan (ent. Sorkkala) päärakennus on vanhimmilta osin 1800-luvun alkupuolelta.&amp;nbsp;Entinen Sorkkala on ehkä ollut juuri Tavastien omistamaa Mierolan vanhaa rälssiä.&amp;nbsp;Pihamaan (ent. Jussila) päärakennus on rakennettu 1800-luvun alkupuolella, sen nykyinen uusrenessanssityylinen ulkovuoraus on vuosisadan vaihteen tienoilta. Pihamaan talo&amp;nbsp;on entinen kaupparakennus. Mäkirinne, Lehtomäki ja Kivimäki&amp;nbsp;ovat virran&amp;nbsp;pohjoisrannan vanhaa mökkiläisasutusta. Rakennukset ovat 1800-luvun jälkipuolelta. Tyynelän jugendtyylinen asuinrakennus on vuosisadan alkupuolelta. Rannassa on kauniita koivuistutuksia. Mäen rinteessä sijaitseva Hiidenlinna on hieno esimerkki viime vuosisadan lopun huvila-arkkitehtuurista. Rakennusta koristavat torni ja suuret kuistirakennelmat. Paikan nimi esiintyy myös muodossa Hittolinna. Hiidenlinnan mäellä on ollut suuri, ilmeisesti luonnon muovaama kiviröykkiö, johon nimi liittyy. <br /> <br /> ==== Ventolan kylä ====<br /> <br /> Ventolan kylä mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kerran 1448. Kolmitaloisen kylän suurimmasta tilasta muodostettiin 1600-luvun alussa rustholli. Ventolan päärakennuksella on tärkeä merkitys [[Vanajavesi|Vanajaveden]] kapeikon kulttuurimaisemassa. Se on rakennettu 1911, jolloin se siirrettiin nykyiselle paikalle ja laajennettiin. Ventolan rustholli näkyy hyvin Mierolan sillalta ja sillankorvan&amp;nbsp;kahvion pihalta. Ventolan pihapiiriä rajaavat kivinen vuonna 1905 rakennettu karjasuoja, jota on laajennettu vuonna 1926 sekä tiilinen makasiini vuodelta 1923. Kylätietä reunustavat vanhat koivut ja talon kohdalla tiheä&amp;nbsp;kuusiaita. Ventolan tila ja sitä ympäröivä, vähintään 230 vuotta samanlaisena säilynyt maatalousmaisema on arvokas kokonaisuus.&lt;br&gt;Ventolan pohjoispuolella on maanmittausinsinööri H.P. Kulhian rakennuttama jugendtyylinen rantahuvila Suvanto 1900-luvun alkupuolelta. Vanhaa huvilamiljöötä täydentää laituri uimahuoneineen. Huvila liittyy maisemallisesti Ventolan tilan rakennusryhmään. <br /> <br /> ==== Mierolan silta ====<br /> <br /> Mierolan kauniskaarinen teräsbetonisilta on rakennettu vuosina 1918–1919 Oy Constructor Ab:n laatiman suunnitelman mukaan. Arkkitehtonisesta suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Frosterus &amp;amp; Gripenberg. Silta on rakenteeltaan kolmijänteinen holvislta, jonka keskijänne on 30-metrinen. Kiviset maatuet ovat perua paikalla aiemmin sijainneesta puusillasta, joka tuhoutui kansalaissodassa. Sillan kaiteet ovat samaa betonirakennetta sillan holvien kanssa. Aikoinaan&amp;nbsp;sillan yli kulki valtatie 3 Helsingistä Tampereen kautta Vaasaan, mutta nykyisin&amp;nbsp;se on jäänyt taajaman sisäisen liikenteen käyttöön. Tiehallinto on liittänyt sen osaksi museosiltaverkkoa. <br /> <br /> Jykevänkaunis betonisilta on innoittanut useita taiteilijoita, erityisesti [[Väinö Kamppuri|Väinö Kamppuria]], jonka entinen ateljee sijaitsee Mierolan virran rannalla. Silta on Tiehallinnon museosilta. Sillä on myös huomattava merkitys [[Hattula|Hattulan]] vaakunasymbolina. Mierolan uusi betonisilta rakennettiin vanhan sillan itäpuolelle vuosina 1968–1969. Sen alta purettiin pois mm. vanha huvilarakennus, jossa oli kaunis puisto laivarantoineen. <br /> <br /> Sillan kyljessä Mierolanvirran eteläpuolella on laituri ja kahvila Mierolan Silta Café. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hämeenlinna 2003. ISBN 952-9509-09-X <br /> <br /> Mäntylä, Eero: Hattulan historia. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-99074-7-5 <br /> <br /> http://goo.gl/5OfnE <br /> <br /> [[Category:Hattula|Mierola]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet|Mierola]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Lammin_S%C3%A4%C3%A4st%C3%B6pankki&diff=6024 2012-10-21T11:45:54Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>==== Taustaa ====<br /> <br /> [[Lammi|Lammin]] Säästöpankin syntyyn vaikutti vuonna 1875 Hämeen maaherran virkaan&amp;nbsp;astuneen [[Edvard Reinhold von Ammondt|E.R. von Ammondtin]] kehotus perustaa kuntaan säästöpankki. Seuraavana vuonna Lammilla valittiin komitea, jonka puheenjohtajaksi tuli luutnantti Nikolai Etholén. Muita jäseniä olivat [[Evon metsäopisto|Evon opiston]] johtaja Anton Blomqvist, kauppias E.J. Schärlund ja talonisännät W. Isolukkari ja G.A. Jaakkola. Komitea laati tulevan Säästöpankin säännöt, hyväksyttiin vuonna 1877. Lammin kuntakokouksen esimies lukkari H. Silander lähetti sääntöehdotuksen kuvernööri von Ammondtille, joka puolestaan toimitti ne senaatin vahvistettavaksi. Sääntöjen mukaan Säästöpankin tarkoituksena oli mahdollistaa kaikille säädyille, erityisesti työväestölle, tallettaa rahaa ja saada säästöilleen korkoa. <br /> <br /> Lammin Säästöpankki oli Suomen 99. säästöpankki. Maassa oli perustettu säästöpankkeja vuodesta 1823 lähtien; Turun säästöpankki oli ensimmäinen, [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]] [[Säästöpankkimuseo|säästöpankki]] perustettiin vuonna 1845. Säästöpankkien perustamisen takana oli innostaa erityisesti&amp;nbsp;vähävaraisia ihmisiä taloutensa kohentamiseen. 1800-luvulla oltiin kerätty jyvämakasiineihin viljaa pahan päivän varalle; näitä lainajyvästöjä oli joka pitäjässä. Suomen talouden itsehallinnon lisääntyessä, teollisuuden ja kaupan&amp;nbsp;kasvaessa alkoi myös rahaa liikkua enemmän. Aleksanteri II:n liberaalin politiikan ansiosta&amp;nbsp; <br /> <br /> Suomi sai myös oman rahan vuonna 1860. <br /> <br /> Lammilla järjestettiin jokavuotiset [[Lammin pellavamarkkinat|pellavamarkkinat]], maataloudesta saatiin tuloja, [[Evo|Evon]]&amp;nbsp;metsätyöt ja uitot&amp;nbsp;houkuttelivat naapuripitäjienkin miehiä töihin. Siksi Lammillakin tuli ajankohtaiseksi säästöpankin perustaminen,[[Kanta-Häme|Kanta-Hämeessä]] sellainen oli perustettu jo&amp;nbsp;vuonna 1865&amp;nbsp;[[Janakkala|Janakkalassa]] ja&amp;nbsp;vuonna 1875 [[Hausjärvi|Hausjärvellä]]. [[Hauho|Hauhon]] Säästöpankki perustettiin vuonna 1884, [[Tuulos|Tuuloksen]] vuonna 1901 ja [[Vanaja|Vanajan]] vuonna 1904. <br /> <br /> ==== Toiminta ja toimitilat ====<br /> <br /> Säästöpankin ensimmäiseen johtokuntaan kuului seitsemän jäsentä, joista kaksi vaihtui vuosittain. Esimies ja varaesimies valittiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Esimiehenä toimi luutnantti Etholén, ja pankki kassakaappeineen&amp;nbsp;sijaitsi hänen kotonaan [[Kivismäen kartano|Kivismäen kartanossa]]. Pankki oli avoinna kerran viikossa. Ensimmäisenä vuonna annettiin 28 vastakirjaa, ja talletuksia oli niiden mukaan 1155 markkaa. Viidessä vuodessa talletuksia oli yli 10 000 markkaa ja vastakirjoja 57. Pankista lainasivat etupäässä Evon metsäopiston opettajat ja Lammin kauppiaat. <br /> <br /> Vuonna 1882 Säästöpankin hoitajaksi valittiin pastori Gustaf Erander, joka piti tointa hallussaan 13 vuotta. Pankin kassakaappi muutettiin kappalaisen pappilaan. Vuosina 1896 - 1916 pankkia hoiti maanviljelijä August Andelin kotonaan, Sipilän talossa&amp;nbsp;[[Tirmula|Tirmulassa]], jossa sen toiminta jatkui Andelinin kuoleman jälkeen vielä pari vuotta. August Andelin oli ensimmäinen talonpoikaistaustainen&amp;nbsp;johtaja säätyläisjohtajien jälkeen. <br /> <br /> Lammin Säästöpankki oli kunnan hoidossa vuoteen 1898, jolloin säästöpankeille annettiin asetus. Uudet säännöt vahvistettiin Lammilla samana vuonna. Kunnan sijasta ylimmäksi hallintoelimeksi muodostui pankin tallettajien edustajista koottu 20-miehinen isännistö, ja valtiosta tuli kaikkien säästöpankkien toiminnan tarkastaja. Isännistöön valittiin niin kartanonomistajia kuin talonpoikiakin. &amp;nbsp;<br /> Vuosina 1917 - 1918, jolloin [[Vuoden 1918 tapahtumat Lammilla|kansalaissota]] kosketti myös Lammia, Säästöpankin rahastonhoitajana ja kirjanpitäjänä toimi Selim Alho. Pankki oli avoinna vain muutamana päivänä kevään 1918 aikana. Jo helmikuussa Alho kätki suurimman osan kassan rahoista maahan asuinkylässään&amp;nbsp;[[Kurkijärven kartano|Kurkijärvellä]]. Pankki oli ostanut vuoden 1918 alussa&amp;nbsp;kirkonkylän keskustasta Huovilan talon, joka paloi&amp;nbsp;saksalaisten&amp;nbsp;aiheuttaman&amp;nbsp;[[Lammin kirkko|kirkon]] palon yhteydessä [[Vuoden 1918 tapahtumat Lammilla|29.4.1918]]. Huovilan talo sijaitsi pankin nykyisellä paikalla. Talo oli ollut&amp;nbsp;punakaartin esikunnan käytössä. <br /> [[Image:Lammi 1956.jpg|thumb|right|300px|Lammin keskustaa 1950-luvulla. Säästöpankki takana vasemmalla. Kuva: Hml:n kaupungin historiallinen museo]]&lt;br&gt;<br /> &lt;div&gt;&lt;br&gt; <br /> Vuosina 1918 - 1919 Säästöpankki toimi Selim Alhon johtamana kelloseppä Ruoppilan talossa, vuosina 1919 - 1920 Suomelassa, jolloin rahastoa hoiteli Toivo&amp;nbsp;Nukari.&amp;nbsp;Vuonna 1920 tuli voimaan uusi säästöpankkilaki, jolloin käyttöön tuli uusia tili- ja lainamuotoja. Silloin rahastonhoitajana oli Alfred Lagerlöf, joka hoiti tointa 24 vuotta. Hänen kautenaan Suomea koettelivat pulavuodet ja ja sodat, joista pankki selvisi hyvin. Toinen pitkäaikainen toimitusjohtaja oli Lempi Ahonen, joka teki Säästöpankissa 40-vuotisen uran. Seuraavat johtajat olivat Erkki Kesäläinen ja&amp;nbsp;Atso Maunula, joiden aikana pankki uudistui.&amp;nbsp;Asiakaskunta muuttui; maatalouslainoitus väheni huomattavasti, ja tavalliset palkansaajat tulivat enemmistöksi.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuosina 1920 - 1940 pankin toimitilat olivat Säästölän talossa, jossa on nykyisin Vaatepirtti. Lammin Säästöpankki siirtyi nykyisiin toimitiloihinsa vuonna 1940. Taloon rakennettiin ravintolasiipi, jossa oli&amp;nbsp;neljä vuotta&amp;nbsp;Lotta-Ravintola&amp;nbsp;ja sen jälkeen Lokki-Ravintola. Ravintolasiipeä korotettiin vuonna 1951 ja jatkettiin vuonna 1974. Siinä toimi Lammin apteekki vuosina 1951 - 1974. Pankki ja [[Image:Lammin saastopankki.JPG|thumb|right|300px|Lammin säästöpankki vuonna 2012. Kuva: Outi Valo]] &amp;nbsp;apteekki vaihtoivat paikkaa. Vuonna 1985 apteekki muutti pois talosta, ja pankki&amp;nbsp;otti&amp;nbsp;koko talon käyttöönsä.&amp;nbsp;Nykyään entisessä ravintolasiivessä on Lähi-Vakuutuksen toimitila.&amp;nbsp; <br /> <br /> 1980-luvulla Lammin Säästöpankki säilytti oman linjansa huolimatta Keskus-Osake-Pankin muutosvaatimuksista, joiden mukaan pankin päätavoite olisi ollut rahan myyminen.&amp;nbsp;Itsenäisyydestään Lammin Säästöpankki oli taistellut jo vuodesta 1969, jolloin SKOP alkoi ajaa fuusioitumista, jonka tavoitteena vielä 1980-luvulla Lammin Säästöpankin olisi pitänyt yhdistyä Kanta-Hämeen Aluesäästöpankkiin. Vuonna 1990 Tuuloksen, [[Hauho|Hauhon]], [[Renko|Rengon]] ja Lammin Säästöpankit kokouksen tuloksena 20 pientä säästöpankkia vaativat itsenäisen asemansa säilyttämistä. Vuonna 1992 perustettiin Paikalliset Säästöpankit ry. SKOP sekä&amp;nbsp;pienistä säästöpankeista koottu Suomen Säästöpankki joutuivat vaikeuksiin, ja jälkimmäinen pilkottiin eri pankeiksi. Paikallisten Säästöpankkien keskuspankiksi tuli Aktia Säästöpankki Oy.&amp;nbsp; <br /> <br /> Monet säästöpankkikonttorit joutuivat 1990-luvulla sulkemaan ovensa, mutta Lammin Säästöpankki lisäsi toimitilojaan oman pitäjän ulkopuolella. Se avasi Hämeenlinnan toimipisteensä vuonna 1993, Hyvinkään konttorin vuonna 1995 ja Klaukkalan vuonna 1997.&amp;nbsp;Sillä on yhä toimitalonsa Lammin keskustassa, mutta&amp;nbsp;edellämainittujen&amp;nbsp;lisäksi&amp;nbsp;myös Tuuloksessa,&amp;nbsp;[[Turenki|Turengissa]], [[Hattula|Hattulassa]], [[Riihimäki|Riihimäellä]] sekä&amp;nbsp;Nurmijärvellä&amp;nbsp;ja Tuusulassa. Vuonna 2011 Tuuloksen Säästöpankki liitettiin Lammin&amp;nbsp;Säästöpankkiin.&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Lammin pitäjän historia II. Kirj. Martti Pänkäläinen. Jyväskylä 2001. ISBN 951-95061-6-0 <br /> <br /> Lammin pitäjän historia III. Vuodet 1917-1995. Kirj. [[Kaisu Koskue|Kaisu Koskue]]. Jyväskylä 2000. ISBN 951-95061-7-9 <br /> Katso myös: http://www.hamewiki.fi/wiki/Kuvia_Lammilta &lt;/div&gt; <br /> [[Category:Lammi]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meenlinnan_Talomuseoalue&diff=4616 2012-10-21T11:32:43Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>[[Image:CopyrightLaulujuhlat.jpg|thumb|right|360px|Hämeenlinnan tori vuonna 1911. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo]][[Image:Hallk tori R188.jpg|thumb|left|300px|Hämeenlinnan vanhaa empirekeskustaa. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo]]Vielä 1890-luvulla [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] kaupunki oli Carl Ludvig Engelin vuonna 1828 laatiman ruutuasemakaavan mukainen puutalokaupunki. Tonttien välissä oli 6 - 8 metrin levyiset palokujat lehtipuineen. [[Axel Magnus von Arbin|von Arbinin]] vuoden 1778 asemakaavan mukainen kaupunki tuhoutui vuonna 1831 tulipalossa, mutta Engelin kaupunkikeskustaa eivät 1800-luvun myöhemmät kaavat&amp;nbsp;juurikaan ole muuttaneet. <br /> <br /> Hämeenlinnan arvokas [[Empire-rakennuksia|puuempire]] katosi melkein kokonaan 1960 - 1970 -lukujen rakennustoiminnan myötä. 1960-luvun alussa vahvistetussa asemakaavassa kaupunkikuva muuttui funktionalistiseksi kerrostaloineen ja avokortteleineen. Kaupungin koilliskulmaan on jäänyt muutamia puurakennuksia, joiden vanhimmat osat ovat 1830-luvulta, ja muodostavat sellaisenaan ns. Talomuseoalueen. Rakennusten tonttijako, talojen ulkovuorauksen nikkarityyliset yksityiskohdat, palokujat ja puuaidoilla suljetut pihapiirit portteineen ovat muistoja vanhasta Hämeenlinnasta. &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.00058&quot; lon=&quot;24.46254&quot;&gt;Korttien talo&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Talomuseohanke 1960-luvulla ====<br /> &lt;div&gt;&amp;nbsp;&lt;br&gt; <br /> 1900-luvun puolessavälissä mietittiin [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]] Talomuseoalueen perustamista muun muassa [[Hämeen linna|linnan]]&amp;nbsp; [[Image:Cajander.jpg|thumb|right|300px|Cajanderin talo]] läheisyyteen, mutta maa todettiin siellä liian&amp;nbsp;pehmeäksi. [[Aulanko|Aulangon]] puisto oli toinen hylätty vaihtoehto. Jotkut ehdottivat vanhan Hämeenlinnan aluetta eli&amp;nbsp;[[Linnankasarmi|Linnankasarmia]], mutta sen rakennuksia ei voitu purkaa, ja nythän alue on suojeltu ja remontoitu Senaattikiinteistöjen toimesta. [[Kaupunginpuisto|Kaupunginpuisto]] nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi; olihan siellä jo [[Larin-Kyösti|Larin-Kyöstin]] siirretty [[Larin-Kyöstin syntymäkodin sija|talo]]. Vanhan kaupunkikuvan säilyttämistoimikunta teki vuonna 1966&amp;nbsp;esityksen museoalueen perustamisesta Kaupunginpuistoon, ja&amp;nbsp;kaupunki myönsi sille jopa 18 000 markan määrärahan.&amp;nbsp;Talomuseoalueelle olisi siirretty leipuri&amp;nbsp;[[Vainikaisen leipomo|Vainikaisen]],&amp;nbsp; kelloseppä Lönnrotin, [[Paavo Cajander|Cajanderin]] ja ns. Larman talot. Vastustajien vuoksi hanke kuitenkin&amp;nbsp;siirtyi eikä sitä koskaan toteutettu. <br /> &lt;/div&gt;&lt;div&gt;<br /> ==== Larman talo ====<br /> <br /> Hämeenlinna-Seuran julkaisu XVI vuodelta 1966 kertoo, että nykyisen [[Raatihuoneenkatu|Raatihuoneenkatu]] 11:n kohdalla sijainnutta Larman taloa&amp;nbsp;pidettiin Hämeenlinnan vanhimpana rakennuksena. Sen&amp;nbsp;oli rakennuttanut [[Kaarle K. af Enehjielm|Kaarle Kustaa af Enehjielm]] omistamalleen tontille&amp;nbsp;vuonna 1783. Vuosina 1834-1841 sen omistajaksi mainittiin maaherran leski Charlotta Stjernvall. Mahdollisesti talon omistajana on ollut myös Hämeenlinnan kuvernöörinä vuosina 1876-1887 toiminut kenraalimajuri ja Hämeen läänin&amp;nbsp;kuvernööri&amp;nbsp;[[Edvard Reinhold von Ammondt|Edvard von Ammondt]]. Larman talo&amp;nbsp;vuorattiin laudoilla vuonna 1824. Siinä oli alakerrassa leivintupa ja kamari ja yläkerrassa neljä asuinhuonetta. 1890-lvulla talon omisti kauppias Alex Dugin, ja konkurssin jälkeen kauppias Johan Gustaf Grönfors osti talon myydäkseen sen pian kauppias Tuomas C. Lindforsille. Vilhelm Willgren tuli talon omistajaksi vuonna 1899, ja hänen perillisensä myivät sen vuonna 1913 Johan Konstantin Lindqvistille, jolta sen peri vuonna 1950 Anna Larma. Hän myi rakennuksen 1960-luvulla [[Säästöpankkimuseo|Hämeenlinnan Vanhalle Säästöpankille]], joka luovutti talon purettavaksi ja siirrettäväksi Kaupunginpuiston Talomuseoalueelle. Purkamistyötä johtivat [[Knut Drake|Knut Drake]] ja Eeva-Maija Viljo. <br /> <br /> Hämeenlinnan Lydiassa Larman taloa kutsutaan&amp;nbsp;Willgrenin taloksi. Talon vieressä, portista oikealle&amp;nbsp;oli&amp;nbsp;vanhempi eli vuonna 1773 rakennettu, vanhasta kaupungista siirretty talo, jonka julkisivu oli [[Linnankatu|Linnankadulle]]&amp;nbsp;päin.&amp;nbsp;Nämä talot purettiin Säästöpankin tieltä vuonna 1968.[[Image:Niittyk3 vanha1.jpg|thumb|right|300px|Niittykatu 3. Purettu rakennus. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo]]&lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Koilliskulman vanhat talot &lt;br&gt; ====<br /> <br /> Talomuseoalue on syntynyt Hämeenlinnan kaupunginhallituksen päätöksellä, jonka tarkoituksena oli säilyttää Hämeen linnan kulttuurimaisemaan liittyvät rakennukset. Tulipalojen takia monet talot on jouduttu korvaamaan uusilla. 1990- luvulla rakennettiin tyylinmukaiset uudet talot umpipihaisen talokorttelin Niitykadun puolelle. Korttelien välissä on kaupunkikuvan kannalta keskeinen puistokuja, joka on osa linnan ja kaupungin keskustan välistä puistoaluetta ja [[Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto|kansallista kaupunkipuistoa]].[[Image:Kustaa III katu.JPG|thumb|left|300px|Kustaa III:n katu. Kuva: Outi Valo]]&amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp; &amp;nbsp;[[Niittykatu|Niittykatu]]&amp;nbsp;1&amp;nbsp;- Linnankatu 4 kuuluvat&amp;nbsp;Talomuseoalueeseen, samoin&amp;nbsp;Linnankatu 11, Niittykatu 3 - Sibeliuksenkatu 14 ja Koulukatu 4 - Sibeliuksenkatu 12 sekä [[Lukiokatu 14, 16 ja 20|Lukiokadun]] vanhat puutalot. Porvariskotia edustava [[Palanderin kotimuseo|Palanderin]] talo [[Museotalo, Lukiokatu 6 – Linnankatu 7|Lukiokatu 4]]:ssä toimii nykyään historiallisena kotimuseona. Uusrenessanssityylinen [[Hämeenlinnan lyseo|Hämeenlinnan Lyseo]] valmistui vuonna 1888 Linnankadun varteen. Niiden läheisyydessä, Linnankatu 7 ja Lukiokatu&amp;nbsp;6 kulmassa&amp;nbsp;on entinen,&amp;nbsp;[[Museotalo, Lukiokatu 6 – Linnankatu 7|vanha historiallinen museo]]<br /> <br /> <br /> ==== Korttien talo ====<br /> &lt;div&gt;Niittykatu 1 - Linnankatu 4 -tontilla on kaksi vuonna 1890 rakennettua puista asuinrakennusta, jotka edustavat aikansa ns. nikkarityyliä. Rakennukset suunnitteli [[Alfred Cavén|C.A.Caween]] ja F.W. Lagerström. Rakennukset on kunnostettu 1980-luvulla. Entinen&amp;nbsp;&lt;/div&gt; <br /> [[Image:Entinen Korttien talo.JPG|thumb|right|300px|Entinen Korttien talo vuonna 2012. Kuva: Outi Valo]] <br /> &lt;div&gt;ns. Korttien talo sijaitsi Niittykatu 1:ssä. Korttien talo on saanut nimensä talossa sijainneesta Korttimuseosta, joka lopetti toimintansa&amp;nbsp;&lt;/div&gt;&lt;div&gt;tässä talossa. Korttinäyttely on sijoitettu Verkatehtaalle. Talossa asui runoilija [[Eino Leino|Eino Leino]] viimeiset kouluvuotensa 1890-1895 yhdessä luokkatoverinsa Väinö Toppeliuksen kanssa rehtorinleski Bergroothin luona. Talon seinässä on Leinon muistolaatta. Muistolaatta on kulttuurilautakunnan hankkima, ja se paljastettiin 6.7.1948.Korttimuseon lisäksi talossa toimi perheneuvola. Kaupunki myi talon vuonna 2010 yksityisille henkilöille, jotka remontoivat sen asunto-osakeyhtiöksi.&amp;nbsp;Talosta on kauniit näkymät [[Vanajavesi|Vanajavedelle]], [[Linnanpuisto|Linnanpuistoon]] ja Hämeen&amp;nbsp;linnalle. &amp;nbsp;&lt;/div&gt;&lt;div&gt;<br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> Hämeenlinna. Hämeenlinna-Seuran julkaisu N:o XVI. 1966 <br /> <br /> http://goo.gl/oJqG2 <br /> http://goo.gl/Sa7Kc&lt;/div&gt;&lt;/div&gt; <br /> [[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Historialliset_rakennukset]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Kustaa_III_katu.JPG&diff=6146 2012-10-21T11:12:46Z

<p>Omv: Kuva: Outi Valo</p> <hr /> <div>Kuva: Outi Valo</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Entinen_Korttien_talo.JPG&diff=6144 2012-10-21T10:42:55Z

<p>Omv: Kuva: Outi Valo</p> <hr /> <div>Kuva: Outi Valo</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Lammin_ty%C3%B6v%C3%A4entalo&diff=2852 2012-07-16T10:36:45Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>==== Työväentalon historiaa ====<br /> <br /> [[Lammi|Lammin]] työväenyhdistys perustettiin vuonna 1905. Alkuperäisjäsenet olivat lähinnä käsityöläisiä, ja vasta myöhemmin mukaan liittyi muita väestönosia. Yhdistyksellä oli oma kirjastokin, jota hoiti rahastonhoitaja Oskari Suo[[Image:Lammintyovaentalo.jpg|thumb|right|320px|Kuva: Linnaseutu ry]]minen. Lammin työväenyhdistys liittyi jäseneksi Sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Oman kokoontumispaikan puutteessa työväenyhdistys alkoi pian kerätä arpajaisilla varoja työväentalon rakentamiseen. Varoja kerättiin myös iltamia pitämällä, näytelmiä esittämällä ja pukutanssiaisia järjestämällä. Taloa varten vuokrattiin tontti maanviljelijä Rikhard Huovilalta vuonna 1908, ja rakentaminen&amp;nbsp;aloitettiin seuraavana vuonna.&amp;nbsp;Työväentalon rakentamiseen suhtauduttiin myönteisesti, ja maanviljelijät lahjoittivat rakennusmateriaalia. Enok Sund toimi rakennusmestarina. Työväentalo valmistui vuonna 1911. <br /> <br /> [[Lammin kirkko|Lammin kirkon]] vaurioiduttua tulipalossa [[Vuoden 1918 tapahtumat Lammilla|vuonna 1918]] työväentalo toimi runsaan kahden vuoden ajan Lammin seurakunnan kirkkona, olihan talo muutenkin suljettu vuoden 1918 sodan jälkimainingeissa. Työväenyhdistys anoi omaisuutensa takavarikon purkamista vuonna 1919, harkitsi jopa työväentalon myymistä.&amp;nbsp;Seurakunta maksoi talosta vuokraa sekä&amp;nbsp;maan vuokran, palovakuutuksen ja korjasi talon. Vuonna 1919 työväenyhdistys sai talosta kamarin ja keittiön kokoontumisiaan varten ja vuonna 1920 yhdistys sai itse päättää talon vuokraamisesta. Työväentaloa vuokrattiin seuroille, mutta ei suojeluskunnalle eikä kommunisteille. <br /> <br /> Talvi- ja jatkosodan aikana talon erikoinen käyttö jatkui: vuonna 1941 taloon majoitettiin siirtoväkeä ja vuonna 1943 juutalaispakolaisia.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Työväentalo tänään ====<br /> <br /> Hiljattain peruskorjatun työväentalon omistaa [[Lammin Sosialidemokraatit ry|Lammin Sosiaalidemokraatit ry]]. Talo soveltuu sekä kesällä että talvella perhejuhlien, myyjäisten, kirpputorien, näyttelyiden, myynti- ja huutokauppatilaisuuksien pitopaikaksi. Samoin erilaisten järjestöjen juhlien sekä koulutus- ja kurssitilaisuuksien järjestämiseen taloa voi käyttää. Työväentalo sijaitsee vajaan 300 metrin päässä Lammin erittäin kauniista, keskiaikaisesta kivikirkosta. <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Osoite: Lamminraitti 11, 16900 Lammi <br /> <br /> Tilat ja varustus:&lt;br&gt;Avaraan, valoisaan ja kauniiseen saliin mahtuu 180 henkilöä&lt;br&gt;Keittiössä sähköliesi, mikro, 2-levyinen kahvinkeitin ja astioita&lt;br&gt;WC-tiloihin käynti kahviosta&lt;br&gt;Näyttämön korvaa pienehkö esiintymislava&lt;br&gt;Talon takana oleva sisäänkäynti on varustettu invaluiskalla <br /> <br /> Lisätiedot ja varaukset:&lt;br&gt;Veli Kukkonen p. 045 138 4592, Lea Lehtonen p. 040 041 6328&lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *Pänkäläinen, M.&amp;nbsp;2001. Lammin pitäjän historia II. ISBN 951-95061-6-0 <br /> *[[Kaisu_Koskue|Koskue, Kaisu]]. 2000. Lammin pitäjän historia III. ISBN 951-95061-7-9 <br /> *[http://www.linnaseutu.fi/juhlatalot/lammintvt.pdf http://www.linnaseutu.fi/juhlatalot/lammintvt.pdf]<br /> <br /> [[Coordinates::61.079835, 25.021834| ]]<br /> <br /> [[Category:Lammi]] [[Category:Historialliset_rakennukset]] [[Category:Juhlatalot]] [[Category:Kokoustilat]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Lammin_muistomerkit&diff=5218 2012-07-13T11:12:42Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>[[Lammi|Lammin]] muistomerkit on pystytetty Suomen sisällissodan aikana [[Vuoden_1918_tapahtumat_Lammilla|Lammin taisteluissa]]&amp;nbsp;kaatuneiden punaisten, valkoisten sekä saksalaisten muistoksi. <br /> <br /> == [[Image:Punaisten muistomerkki.jpg|thumb|right|300px|Punaisten muistomerkki. Valokuvaaja: Juho Joro]][[Image:Valkoisten muistomerkki.jpg|thumb|right|300px|Valkoisten muistomerkki. Valokuvaaja: Juho Joro]] ==<br /> <br /> == &lt;br&gt;Punaisten muistomerkki ==<br /> <br /> [[Lemetinmäen taistelu|Lemetinmäen]] taistelussa kaatui noin 200 punaista, joista 10 oli lammilaisia. Heidät haudattiin yhteishautaan, jonne siirrettiin myös aikaisemmin muualle haudattuja punaisia sekä Lammilla teloitettuja punaisia. Ruumiit oli tarkoitus myöhemmin siirtää Lammin hautausmaalle, mutta niin ei koskaan tapahtunut. Muistomerkki on pystytetty haudan yhteyteen Lammin kunnan toimesta vuonna 1951. Muistomerkissä on teksti: &quot;Luokkasodassa henkensä uhranneiden työläisten muistoa kunnioittaen. Lammin kunta&quot;.&amp;nbsp;16.8.1998 piispa Juha Pihkala siunasi Konnarin joukkohaudan vainajat. <br /> <br /> == &lt;br&gt;Valkoisten muistomerkki ==<br /> <br /> Lemetinmäen taistelussa kaatui yhdeksän saksalaista ja haavoittuneita oli noin 20. Kaatuneista yksi haudattiin [[Kataloinen|Kataloisten]] seurantalon pihaan ja loput Lammin hautausmaalle Lemetinmäen taistelun jälkeen. Tähän yhteishautaan haudattiin myös joitain valkoisia lammilaisia. Muistomerkkiin on kaiverrettu myös [[Mommila|Mommilan]] kahakassa 7.11.1917 surmansa saaneen [[Alfred Kordelin|Alfred Kordelinin]] nimi. Kordelin on haudattu synnyinkaupunkiinsa Raumalle. Vuonna 1920 Lammin suojeluskunta pystytti yhteisen muistomerkin kaatuneille valkoisille. Muistomerkissä on&amp;nbsp;teksti: &quot;Vapautensa lunnaille kiitollinen Lammi&quot;.&amp;nbsp; <br /> <br /> <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Lähde:&amp;nbsp;Koskue, Kaisu:&amp;nbsp;Lammin pitäjän historia III, Jyväskylä 2000.&amp;nbsp; <br /> <br /> Artikkeli on kirjoitettu [[Hakkalan yläkoulu|Hakkalan koulun]] oppilastyönä. <br /> <br /> [[Category:Muistomerkit]] [[Category:Lammi]] [[Category:Hakkalan_koulu]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vuoden_1918_tapahtumat_Lammilla&diff=1196 2012-07-13T11:05:49Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>== &quot;Evon pirut&quot; ==<br /> <br /> [[Evo|Lammin]]&amp;nbsp;punakaartin johtaja oli evolainen Aksel Lindholm.&amp;nbsp;[[Evo|Evon]] kylillä oli ollut levotonta jo syksyllä 1917. Iso-Evon työväenyhdistys oli jo vuonna 1906 tilannut Lammille punakaartin&amp;nbsp;säännöt. [[Evon metsäopisto|Metsäopistolla]] liikkui paljon myös muualta tulleita miehiä metsä- ja uittotöissä. <br /> <br /> Punaiset valtasivat Lammin jo helmikuun alussa vuonna 1918. [[Harviala|Harvialan]] punakaarti&amp;nbsp;mellasti [[Kataloinen|Kataloisilla]],&amp;nbsp;katkoi puhelinjohtoja, ampuivat [[Jahkola|Jahkolassa]] Juho Simolan ja saapui sunnuntaina 3. helmikuuta&amp;nbsp;[[Oitenkylä|Oitenkylän]] kautta Lammin kirkonkylään. Siellä&amp;nbsp;joukko&amp;nbsp;ryösteli Lammin&amp;nbsp;osuuskauppaa, [[Lammin Säästöpankki|pankkia]], meijeriä ja muita kirkonkylän taloja. Siitä soitettiin&amp;nbsp;[[Evon metsäopisto|Evon metsäopistolle]]. Evolla oli perustettu&amp;nbsp;opistolaisten ja [[Evo|kyläläisten]] yhteinen&amp;nbsp;suojeluskunta, joka oli Lammin ensimmäinen.&amp;nbsp;Metsäopiston oppilaat vartioivat tienristeyksiä. Aivan aluksi Evon työväenyhdistyksen johtomiehet vangittiin, ja alueen punakaartin toiminta hiljeni ainakin osittain. <br /> <br /> Saatuaan soiton Lammin kirkonkylältä Evon suojeluskunta lähti&amp;nbsp;kiireesti kirkolle luutnantti Leinosen ja Haapasalon johdolla, ja heihin liittyi [[Lukuvuosi 1914-1915 Porkkalan kansakoulussa|Porkkalan]] koululla lammilaisia valkoisia hevosineen ja rekineen. Osa oli aseettomia ja osalla&amp;nbsp;oli vain kirves mukanaan.&amp;nbsp;Harvialan punakaarti havaitsi Ormajärven jäätä pitkin tulevan hevosjonon ja lähti pakoon&amp;nbsp;kohti [[Turenki|Turenkia]]. Evolaiset seurasivat heitä&amp;nbsp;ja joutuivat taisteluun punaisten kanssa Palosten kylässä. Yksi punainen kaatui ja yhdeksän vietiin vankina Evolle. Tapauksen jälkeen evolaisten maine kasvoi ja he&amp;nbsp;saivat punaisilta nimen &quot;Evon pirut&quot;.&amp;nbsp;Pieni joukko Evon piruja teki tiedustelumatkoja [[Tuulos|Tuulokseen]] sekä&amp;nbsp;[[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] ja Lahden suuntaan, mutta 13. helmikuuta&amp;nbsp;heidän piti&amp;nbsp;palata pikimmiten&amp;nbsp;opistolle, jonne oli tulossa punaisia sankoin joukoin.&amp;nbsp;Asikkalasta,&amp;nbsp;Koskelta, Hämeenlinnasta ja Turengista päin tuli&amp;nbsp;punaisia ensin Tuulokseen 15.2. ja Lammille 17.2.1918.&amp;nbsp;Evolle muodostui pitkäaikainen taistelurintama.&amp;nbsp;Evon kylien&amp;nbsp;kaatuneita punaisia oli 30.&amp;nbsp;Valkoiset poistuivat&amp;nbsp;Lammilta 15.2.1918, ja pitäjä jäi paikallisen punakaartin hallintaan.&amp;nbsp;Evon suojeluskunta siirtyi 14.-15.2.1918 metsäopistolta Kuhmoisiin ja Jämsään. Lammilaisia valkoisia arvellaan olleen 107 ja evolaisia 38. <br /> <br /> == Lammin&amp;nbsp;kirkonkylän tapahtumat&amp;nbsp; ==<br /> <br /> [[Image:Lammi palanut kirkko1918 pienennetty.jpg|thumb|right|354px|Lammin palanut kirkko huhtikuussa 1918. Kuva: Jaakko Rautavirran kokoelmat.]]Saksalaiset joukot tulivat [[Turenki|Turengista]] Lammille 27.4.1918. Lammin kirkonkylä oli ollut punaisten vallassa n. kaksi kuukautta. 27.4.1918 iltapäivällä käydyssä Lemetinmäen taistelussa punaiset pitivät puoliaan 2-3 tuntia, jonka jälkeen ratsumestari von Ehrenkrookin johtamat&amp;nbsp;saksalaiset tekivät rynnäkön kirkonkylään ja ottivat sen haltuunsa. Kylässä ollut suuri pakolaisten joukko pakeni taistelun aikana Lahden suuntaan perässään loput punaisten taistelujoukoista. [[Lammin kirkko|Lammin kirkon]] kellotapuli oli toiminut punaisten ase- ja ammusvarastona. Punaisille tuli kuitenkin niin kiireinen lähtö, etteivät he ehtineet ottaa varastoa mukaansa, vaan se jäi kylän vallanneiden saksalaisten haltuun. <br /> <br /> 28.-29.4.1918 käytiin [[Tuulos|Tuuloksen]] [[Syrjäntaan taistelu|Syrjäntaan taistelut]] sinne [[Hämeenlinna|Hämeenlinnasta]] tulleiden saksalaisten joukkojen ja Tampereelta [[Hauhon 1918 kulttuuripolku|Hauhon]] kautta tulleiden punaisten välillä. Saksalaiset eivät kyenneet pysäyttämään tuhatpäisten punaisten vyöryä Lahden suuntaan.&amp;nbsp;Lammilla olevat saksalaiset saivat tiedon punaisten läpimurrosta Syrjäntakana ja punaisten valtavasta vyörystä Lammin suuntaan. Saksalaiset valmistuivat kiireesti vetäytymään Lammilta takaisin Turenkiin välttääkseen uhkaavan saarretuksi joutumisen. <br /> <br /> Punaisten taistelutahto&amp;nbsp;kesti Lammilla ja sen ympäristössä noin viikon&amp;nbsp;ajan.&amp;nbsp;Aseelliset ja aseettomat punaiset joukot antautuivat lopullisesti 2.5.1918. Valkoiset joukot ottivat Lammin&amp;nbsp; haltuunsa 1.5.1918. Punaisia lammilaisia kuoli kaatuneina, teloitettuina tai vankilassa eri arvioiden mukaan&amp;nbsp;100-133.&amp;nbsp;Valkoisia kuoli erään luettelon mukaan 20, saksalaisia kaatui kymmenen, joista yhdeksän haudattiin Lammin hautausmaalle ja yksi Kataloisille. Hautausmaalle pystytettiin vuonna 1920 [[Lammin_muistomerkit|muistokivi]]&amp;nbsp;kaatuneiden saksalaisten ja valkoisten muistolle.&amp;nbsp;Kaatuneiden&amp;nbsp;Evon metsäopiston oppilaiden muistomerkki pysytettiin Evolla vuonna 1936, Konnarilla on punaisten kaatuneiden [[Lammin muistomerkit|muistokivi]] paikalla, johon haudattiin suuri joukko punaisia.<br /> <br /> === Kirkon palo&amp;nbsp;&amp;nbsp; ===<br /> <br /> Saksalaisilla oli kuitenkin huolenaan punaisilta valtaamansa asevarasto, joka oli sijoitettu kellotapuliin ja voisi joutua heidän lähdettyään saapuvien punaisten haltuun. Siellä oli n. 300 kivääriä, tykin ammuksia, kuularuiskunauhaa ym. Saksalaisilla ei ollut mahdollisuutta ottaa varastoa mukaansa. Heidän oli kuitenkin otettava mukaansa kirkkoon suljettuna olleet vankinsa. <br /> <br /> Ensin suunniteltiin asevaraston hautaamista ja kehoitettiin kylän kaikkia miehiä tulemaan lapioiden kanssa kirkkopihaan. Pian selvisi, ettei siihen ollut enää aikaa, jonka vuoksi he päättivät sytyttää tapulin palamaan. Sitä varten kaksi saksalaista meni osuuskauppaan klo 12 pyytämään 4 l paloöljyä. Kun kaupan koko varasto oli 20 l yhdessä astiassa, veivät he sen mukanaan. Saksalaisten tulkki ilmoitti, että viimeisen saksalaisen lähdettyä kylästä räjäytetään kellotapuli, ja sen vuoksi asukkaiden on kiireesti poistuttava. Erityisesti tulkki kehotti kaupanhoitaja Laaksosta ilmoittamaan tästä tohtori Sjölinille, että hän tietää lähteä ajoissa. Samaan aikaan tulkki kävi kahden sotilaan kanssa Peltolehdon talossa pyytäen päästä rakennuksen katolla olevaan torniin katsomaan näkyisikö jo Tuuloksen suunnasta päin punaisten tuloa. Ei näkynyt. Saamansa poistumiskäskyn johdosta suurin osa kyläläisistä lähti hevosilla, polkupyörillä ja jalan kiirehtimään Padasjoelle päin. Osa meni Auttoisille saakka. <br /> <br /> Pelkona ei ollut yksin räjähdys ja sitä seuraava tulipalo, vaan pelko kylän joutumisesta Syrjäntaan kaltaiseksi sotatantereeksi, mikäli punaiset tulevat kirkonkylän kautta. Kirkonkylä tyhjeni lähes kokonaan ihmisistä, vain kotieläimet jäivät navettoihin. Saksalaiset lähtivät kuormastoineen Turenkiin päin ottaen mukaansa kirkkoon sulkemansa vangit. Lähtiessään saksalaiset sytyttivät kellotapulin tuleen 29.4.1918. Puurakenteinen kellotapuli syttyi, ammukset räjähtelivät, tapuli paloi kuin soihtu ja kekäleet sinkoilivat ympäriinsä. Palo levisi kirkon tervattuun paanukattoon, katto romahti sisään ja puusisustainen kirkko paloi sisältäkin kokonaan. Myös kirkon vieressä ollut Platenin hautaholvi kärsi palossa. Tuli levisi tuulen suuntaan ja tien toisella puolella paloi&amp;nbsp;koulurakennus, joka oli toiminut myös pitäjäntupana,&amp;nbsp;Isolukkarin ja&amp;nbsp;Huovilan talot,&amp;nbsp;[[Lammin Säästöpankki|Säästöpankin]] rakennus, jonka pankki&amp;nbsp;oli ostanut Huovilalta n. 4 kk aikaisemmin, sekä&amp;nbsp;Rautavirran rakennukset. Kauempana, nykyisellä [[Turvantalo|Turvantalon]] mäellä paloi sinne tuulen mukana lentäneistä kipinöistä tai erikseen sytytettyinä&amp;nbsp;seurahuone, eläinlääkäri Haraldin talo ja joitakin mökkejä. <br /> <br /> Sammutusväestä oli puute, sillä suurin osa oli poistunut kylästä. Kirkonkylän sammutustyössä uurasti opettaja Adam Kivi apunaan muutamia miehiä. He kantoivat ämpäreillä vettä, kun kylän ainoa paloruisku paloi säilytyspaikassaan kellotapulissa.&lt;br&gt;Huovilan navetassa paloivat eläimet, ja vain yksi pelastui. Rautavirran pajassa ollut hevonen paloi. Isolukkarin palvelijat, jotka eivät olleet poistuneet, saivat pelastettua talon eläimet. Mikkolan eläimet Adam Kivi ajoi ulos, vaikka tuli ei sinne suuntaan levinnytkään.&amp;nbsp; <br /> <br /> Kirkonkylästä paossa olleet ovat kertoneet tulipalon loimottaneen mahtavana ja pelottavana monen kilometrin päähän. Räjähtelyt ja räiskähtelyt antoivat sen vaikutelman, että kirkonkylässä taistellaan, mikä vaikutti siihen, ettei asukkaat uskaltaneet tulla sammuttamaan tulipaloa. Kun asukkaat palasivat kirkonkylään, heitä odotti puoliksi palanut kylä ja raunioitunut kirkko ja irrallaan kulkevat kotieläimet. [[Image:Lammin korjattu kirkko pienenetty.jpg|thumb|right|407px|Kirkko korjattuna v. 1920. Kuva: Jaakko Rautavirran kokoelmat.]] <br /> <br /> Kirkonmenot pidettiin tämän jälkeen väliaikaisesti työväentalossa. Toukokuun 1. päivänä kylä saatiin takaisin, ja&amp;nbsp;alkoi jälkiselvitysten ja uudisrakentamisen aika. Kirkko otettiin n.&amp;nbsp;kahden vuoden rakentamisen jälkeen käyttöön vuonna 1920. <br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> Lammin pitäjän historia III. Vuodet 1917-1995. Kirj. Kaisu Koskue. Jyväskylä 2000. ISBN 951-95061-7-9 <br /> <br /> [[Uljas Kiuru|Uljas Kiuru]] <br /> <br /> &lt;br&gt;[[Coordinates::61.080481, 25.013398| ]]<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> [[Category:Lammi]] [[Category:Sota-aika]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Etel%C3%A4inen&diff=3314 2012-07-13T08:47:12Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Eteläisten kylä sijaitseen [[Hauho|Hauhon]] eteläisessä kulmassa, samannimisen järven luoteisrannalla.&amp;nbsp; <br /> <br /> &amp;nbsp;&lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.07091&quot; lon=&quot;24.680963&quot;&gt;Eteläinen&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> ==== Vanhoja taloja ja säteri ====<br /> <br /> Eteläisten kylä on mainittu asiakirjoissa jo vuonna 1437, jolloin Paakkolan talon isäntä Olaf Packaynn Äteyläst sai&amp;nbsp;sakkoja [[Hahkialan kartano|Hahkialan]] rajojen ylittämisestä.&amp;nbsp;Paakkolan talonnimellä on karjalaisia juuria, sillä vain idässä on ollut siihen viittaavia nimiä.&amp;nbsp;Huikon talonnimi oli myös olemassa jo keskiajalla. Vuoden 1484 käräjillä oli katselmusmiehenä Lars Huicka. Sarkkolan talo oli ainakin vuosina 1539 - 1571 pitäjän suurimpia taloja. Myös Hännikön talo on mainittu keskiaikaisissa veroluetteloissa.&amp;nbsp;Kolarin talo on syntynyt 1600-luvun alussa Eteläisten kartanon jaossa, ja sen nimi on tullut muualta. Kimpparin talo erotettiin 1600-luvun alussa Aintilasta. Keisarin talo syntyi 1600-luvun alkupuolella. Keisari -nimisiä taloja on mm. [[Lammi|Lammilla]], [[Hattula|Hattulassa]]&amp;nbsp;ja Etelä-Pohjanmaalla. Aintila on vanha, jo vuoden 1593 maakirjassa oleva talo. Nimi juontunee&amp;nbsp;miehennimestä &quot;Ai&quot;, joka oli Hauholla suosittu esihistoriallisena aikana. Nimi on länsisuomalaista perua. <br /> <br /> Eteläisten kylän taloista Kolari, Simo Matinpojan talo ja Lauri Pruusinpojan talo&amp;nbsp;kuuluivat vuonna 1654&amp;nbsp;kapteeni Jürgen Wrangelin lahjoitusmaihin. Hän rakensi kylään säterin vuonna 1652. Wrangel kuului Ruotsiin siirtyneeseen, suureen ja vaikutusvaltaiseen baltialaiseen sukuun. Kapteeni asui perheineen Tallinnassa, ja hänen Eteläisten tilaansa hoiti majoitusmestari Jonas Hirn. Christer [[Hyömäki|Lydickin]] läänityksiin kuuluivat Matti Eskonpojan, Seppälän ja Aintilan talot. <br /> <br /> Vuoden 1652 rälssikatselmuksessa käy ilmi, että Eteläisten kylän Niilo Erkinpojan ja Keisarin Yrjö Eskonpojan mailla oli tuvan, tallin ja aitan käsittävä puustelli. Vuonna 1683 Eteläisten säterikartano luovutettiin kruunulle ja siitä tuli kornetin Lövkulla&amp;nbsp;-niminen&amp;nbsp;virkatalo, jonka alaisuudessa olivat vuonna 1713 Huikkolan ja Kartanon lampuotitilat.&lt;br&gt;<br /> <br /> Eteläisten kylän kautta kulki vanha keskiaikainen tie, [[Ylinen Viipurintie|Ylinen Viipurintie]], ja Eteläisten kylän kohdalta lähti tältä tieltä Hauhon kirkolle tie. <br /> <br /> ==== Eteläinen nykyään ====<br /> <br /> Eteläinen on kehittyvä kylä kauniissa [[Hauho|hauholaisessa]] maalaismaisemassa 16 km [[Hämeenlinna|Hämeenlinnasta]] 10-tietä Lahteen päin. Luonto on puhdas ja metsät reheviä. Aivan kylän kupeessa sijaitsevalla Eteläisten järvellä joutsenet ovat jokakeväinen näky. Talvisin puhtaat hanget kimaltelevat kilpaa auringon kanssa Eteläisten aukeilla. Eteläisissä asuu noin 850 asukasta ja kylässä on oma [[Eteläisten koulu|koulu]]. Eteläisissä toimii myös aktiivinen kylätoimikunta, joka on perustettu 1978.&amp;nbsp;Kylässä sijaitsee myös kulttuurisesti arvokas 1900-luvun alussa rakennettu [[Eteläisten työväentalo|Eteläisten työväentalo]], joka on suosittu tapahtumien pitopaikka.[[Coordinates::61.070797, 24.680943| ]]<br /> <br /> Eteläisten kylässä toimii kyläkauppa, jonka yhteydessä on myös asiamiesposti. Kaupasta saa ostaa myös kalastuslupia. Kauppa kuului ennen Tarmo-ketjuun, mutta keväästä 2012 lähtien kyläkauppaa hoitaa itsenäinen yrittäjä. Kauppa on auki joka päivä, ja siellä voi myös juoda haluttaessa aamukahvit. Kauppa palvelee niin vakituisia asukkaita, vanhuksia ja lapsiperheitä, kuin kesämökkiläisiäkin. Samoin kuin&amp;nbsp;[[Alvettula|Alvettulan]] kyläkauppa, on Eteläistenkin kyläkauppa tarpeellinen ja kylän elämää piristävä. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Hauhon, Luopioisten, Tuuloksen historia I. Toim. Y.S.Koskimies. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99026-5-1&lt;br&gt;Hauhon historia II. Toim. Mäkelä-Alitalo, Anneli. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2&lt;br&gt;Keski-Häme, 12.7.2012. Sara Seppälä&amp;nbsp;<br /> <br /> [[Category:Hauhon_kylät|Eteläinen]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kutila&diff=3342 2012-07-13T08:44:36Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Kutila on kylä [[Kalvola|Kalvolassa]]. Kylän historiallinen tonttimaa on sijainnut Ylikartanon johtavan tien varsilla. Äimäjärven lounaisranta on tasaista viljelymaisemaa. Kylässä on Alikartanon päärakennus vuodelta 1930 sekä Kutilan työväentalo 1900-luvun alusta. Ylikartanontien varrella on Kutilan vuonna 1916 perustetun kansakoulun koulurakennukset. <br /> <br /> Kutilan kylässä asuu luomuviljely, lypsy- ja lihakarjayrittäjiä, mutta siellä on myös muuta yritystoimintaa, kuten saha, puusepänteollisuutta,&amp;nbsp;konehuolto, pitopalvelu ja myös viihdemaailman yrittäjä. 2000-luvun lopulla Kutilaan on muuttanut uudisasukkaita ja nuorempaa väkeä, pieniä ja kouluikäisiä lapsia sekä nuoria. Kutilan koulu lopetettiin jo 1967, mutta [[Iittala|Iittala]] ja sen [[Iittalan yhtenäiskoulu|koulu]] ovat vain noin viiden kilometrin päässä.&amp;nbsp;Kutilan kyläyhdistys perustettiin vuonna 2009, ja siihen kuuluu toistasataa jäsentä. Kyläyhdistyksen tarkoituksena on kehittää asukkaiden elinoloja ja viihtyvyyttä sekä vaalia vanhoja perinteitä.&amp;nbsp;Talkoita ja kylätapahtumiakin&amp;nbsp;järjestetään: Hermannin keinujaiset ovat 12.7. kyläkeinulla, maalaistori, markkinat ja tanssit pidetään Kutilan työväentalolla. Kylän ylpeys on&amp;nbsp;valokuvakokoelma vanhoista Kutilan kylän asukkaista askareissaan. Kuvat on ottanut Aila Teräväinen 1980-luvun alkupuolella ja hän on lahjoittanut kokoelman Kutilan kylälle. <br /> <br /> Vuonna 2012 mainosgraafikko Hannu Kopra suunnitteli Kutilan kylätunnuksen, jossa on sinisellä pohjalla kahdeksan tähkää, joiden varret leikkaavat toisensa ratasmaisesti,&amp;nbsp;ja teksti &quot;Kutila - kylä järven kainalossa&quot;. Sininen kuvastaa järveä, ja tähkät muistuttavat kylän keskiaikaisista taloista. Tähkät kertovat myös elinkeinoista, maanviljelyksestä sekä&amp;nbsp;joen varrella olleista&amp;nbsp;myllystä ja sahasta. Kylätunnusta juhlittiin nyyttikestein 12.7.2012 Hermannin keinujaisissa.<br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.07524&quot; lon=&quot;24.138579&quot;&gt;Kutila&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> == Kutilan historiaa ==<br /> <br /> ==== Muinaisasutusta ====<br /> <br /> Kalvolan Kutilan kylän alueella&amp;nbsp;on asuttu jo esihistoriallisena aikana ennen kristinuskon tuloa. Kutilan Alitalon mailta&amp;nbsp;on löydetty on löydetty kourutaltta. Kalvola kuuluu Vanajaveden ympäristössä sijainneeseen rautakautisen kulttuurin sydänalueeseen.&amp;nbsp;Peltokutilassa on&amp;nbsp;rautakautinen kalmisto, jonka läheltä on löydetty kivikauteen sijoittuva meripihkariipus. Haudassa oli myös vasarakirves, joka on ilmeisesti ollut haudatun henkilön taikakalu.&amp;nbsp;Varsinaisia asutuspaikkoja on&amp;nbsp;ollut Kutilan Ylikartanon&amp;nbsp;Isovainionmäellä ja Kutilan Nikkilässä, joskin niistä ollaan hiukan epävarmoja. <br /> <br /> ==== Asutukset ja niiden rajat keskiaikana&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Länsi-Suomen vanhat, rautakautiset asutusalueet olivat suuria, monen kylän omistamia. Joka kylällä oli omat peltonsa, mutta niillä oli oikeus kasketa, raivat ja hakata puita yhteisissä metsissä. 1400-luvulta lähtien on kirjallisia todisteita rajankäynneistä. Kalvolassa oli kaksi suurjakokuntaa: Kutila ja [[Taljala|Taljala]]. Jo vuoden 1464 lähteissä mainittuun Kutilaan kuuluivat Kutila, [[Kutisten kartano|Kutinen]], [[Kankaisten kartano|Kankaanpää]], Sääksniemi, [[Iittala|Iittala]], Sauvala, [[Orjanhirsi|Orjanhirsi]] ja Unonen. Vuonna 1539 Kutilassa oli kahdeksan taloa. Vanhat rajat olivat jakokuntien tai pitäjien välisiä; vasta kartanoiden syntyaikaan kylien rintamaita ryhdyttiin erottamaan omien rajojensa sisälle. Vuoden 1563&amp;nbsp;rajaluettelossa mainitaan&amp;nbsp;Kutilan jakokunnan läntisestä rajasta Kalvolan muita alueita vastaan; ja&amp;nbsp;esimerkiksi Kutilan ja [[Keikkala-Sittala|Keikkalan]] raja määriteltiin Kalvolanjärven pohjoispuolella Viansillassa.&amp;nbsp;Kutilan ja Kankaanpään välinen rajankäynnistä on maininta&amp;nbsp;vuodelta 1595.&amp;nbsp; <br /> <br /> == Kutilan ja Kankaanpään kartanot ==<br /> <br /> Kutilan Klemetti Uotinpoika oli Kalvolan nimismiehenä vuosina 1558-1568 sekä 1570-1572. Vuonna 1572 hänet tuomittiin liian suuren verokapan käytöstä mestattavaksi, mutta tuomio muutettiin sakoiksi. Hän joutui myymään vuonna 1588&amp;nbsp;talonsakin velan takia, ja [[Kuurilan kartano|Kuurilan]] kartanon haltija Eerik Knuutinpoika hankki sen nimiinsä. Nimismiehen talo oli hyvin rakennettu, ja Eerik valitsi sen asuinkartanokseen.&amp;nbsp;Tila oli kylän ainoa,&amp;nbsp;suuri ja verovapaa kruununtila. Kylän muut talot olivat autioituneet pikkujääkauden ja korkeiden verojen takia. Eerik Knuutinpoja isä Knuut Eerikinpoika oli saanut Kuurilan&amp;nbsp;laillisesti omakseen, mutta Lauri Knuutinpojan velat sälytettiin perillisen Eerikin niskoille. Hän menetti Kuurilan kartanon korvausta vastaan kuningas Juhana III:n sihteerille, Huggut -nimiseksi aateloidulle&amp;nbsp;Henrik Matinpojalle. <br /> <br /> Eerik Knuutinpoika haki korvausta menetyksilleen Äimäjärven toisella puolella sijaitsevan Kankaanpään kylän maksuvaikeuksia hyödyntäen. Vuosina 1586-1594 hän sai hallintaoikeuden koko kylään. Vuonna 1594 Eerik Knuutinpoika sai täyden verovapauden Kutilaan, Unosiin, Kankaanpäähän ja osaan&amp;nbsp;Orjanhirrestä&amp;nbsp;ja Sauvalasta. Kaksi jälkimmäistä korvattiin neljä vuotta myöhemmin Hitumaalla ja Kotkajärvellä. <br /> <br /> ==== Ögnelodhien aatelissuku ====<br /> <br /> 1630-luvulla Kutilan kartanon Saara Knuutintytär avioitui kornetti Jaako Tuomaanpojan kanssa. Verovapaus siirtyi Jaakolle, joka&amp;nbsp;upseerina täytti ehdot.&amp;nbsp;Taisteluissa ansioitunut Jaakko sai kuningatar Kristiinan hallitukselta verovapauden puoleen Kutilan kylästä elinajaksi ja vaimon leskeyden päiviksi. Vuonna 1646 Kutilan lahjoitusosa muutettiin perinnölliseksi säteritilaksi. Lahjoitukseen liitettiin vuonna 1653 Jaakon hallussa ollut [[Ihalempi|Ihalemmen]] [[Merven Keisari|Keisari]], sekä [[Tarpeenniemi|Tarpeenniemi]], [[Kautio|Kautio]], [[Kanajärven talo|Kanajärvi]] ja kaksi Torajärven tilaa. <br /> <br /> Vuonna 1653 lyötiin Jaakko Tuomaanpoika aateliseksi, ja hänen supisuomalaisen sukunsa nimeksi tuli Ögnelodh. Jaakko Ögnelodh eteni sotilasurallaan ja hän osallistui oman komppaniansa ratsumestarina mm. Venäjän sotaan. Hän kuoli vuonna 1670 Kutilassa. Testamentissaan hän määräsi Kutilan vanhimmalle pojalle Thomasille ja Ihalemmen Keisarin ja Vätälän torpan pojalleen Johanille. Pojista tuli myös luutnantteja isän vanhaan rykmenttiin, mutta sotien vähyyden takia he ehtivät elellä kotitiloillaan sotilasaatelin nouskasmaista elämää. Heidän isänsä Jaakko Tuomaanpoika oli alkuperäistä kalvolalaista sukua. Thomas avioitui kuitenkin [[Monikkalan kartano|Monikkalan]] kapteeni Anders Lilliebrunnin tytär [[Janakkala|Janakkalasta]], joten sukuun tuli skotlantilaista verta. <br /> <br /> 1600-luvun lopulla kansaa koettelivat suuret kato- ja kuolonvuodet, ja neljäntoista rauhanvuoden jälkeen kalvolalaiset ratsumiehet joutuivat puolustamaan Ruotsia tanskalaisia vastaan. Kuningas Kaarle XI päätti lopettaa aateliston vallan peruuttaa sen lahjoitusmaat. Puolet Kutilasta meni kruunulle, ja siitä sekä Kutisten kartanosta tehtiin säteriratsutilat. Thomas Ögnelodhin kuoli&amp;nbsp;Kutilassa vuonna 1706. Hänet haudattiin Kalvolan kirkkoon. Maria Lilliebrunn jatkoi tilanhoitoa, ja pojat taistelivat Suuressa Pohjan sodassa, jossa nuori Thomas Ögnelodh kuoli&amp;nbsp;vuonna 1702. Pultavan taistelussa Jacob Anders ja Eric Johan Ögnelodh&amp;nbsp;joutuivat Siperian vankileirille 13 vuodeksi ja palasivat kotimaahan vuonna 1722. Jacob jäi asumaan [[Tenholan kartano|Tenholan]] pitäjään virkataloonsa&amp;nbsp;Skarsböleen ja avioitui Jägerhorn till Spurila-sukuun. <br /> <br /> Isoviha oli koetellut myös Kutilan kartanoa, joka oli ollut myös autiona. Leskirouva Marian apuna tilalla oli poika Eric, ja taloa kunnostettiin. Vuonna 1736 Jakob palasi perheineen syntymäkotiinsa ja otti kartanon haltuunsa äidin kuoltua. Hänen lapsensa Johan Anders ja Beata Eleonora perivät tilan. Johan Anders Ögnelodhista tuli sukunsa huomattavin henkilö. Erottuaan armeijasta kapteenina hän omistautui Kutilan kartanon hoitoon ja liiketoimille. Hän avioitui Akaan rovastin tyttären Eva Christina Malmin kanssa. Johan Ögnelodh sai kartanon nousemaan rappiosta kukoistukseen, omisti lopulta kolme kartanoa: Kutilan, [[Kankaisen kartano|Kankaisen]] ja Kutisen. Hän hankki omaisuutta myös Päijät-Hämeestä. [[Monikkalan kartano|Monikkalan kartanosta]] hän osti puolet vuonna 1800.&amp;nbsp;Alaisiaan auttava patriarkka&amp;nbsp;sai kuningas Kustaa IV Aadolfilta tunnustuksen sekä&amp;nbsp;sotaneuvoksen tittelin. Hän kuoli vuonna 1804 75-vuotiaana.&amp;nbsp;Ögnelodhin vaimo oli kuollut kuusi vuotta aiemmin, ja vain tytär Beata Gyldenär&amp;nbsp;eli aikuiseksi, mutta kuoli samana vuonna kuin isänsä. Poika Johan kuoli naimattomana vuonna 1816, tytär Eva Gustava&amp;nbsp;peri Kutilan, Kankaisen ja Kutisen, joita hän hoiti yhdessä miehensä Anders Johan Lilliebrunnin kanssa. Perikunta möi koko kartanon vuonna 1832 [[Tervakosken paperitehdas|Gustaf Georg Nordensvanille]], joka hankki omistukseensa myös Kankaanpään.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Kartanon myöhemmät omistajat ====<br /> <br /> Gustaf Nordensvan kuoli vuonna 1853, ja häneltä jäi neljä poikaa, joista Georg Nordensvan oli [[Tervakosken paperitehdas|Tervakosken paperitehtaan]] patruuna. Ensin Kutilan kartanoa tuli hoitamaan upseeri Magnus Nordensvan ja vuonna 1861 ruukinpatruuna Georg, joka luopui paperitehtaasta pakon edessä. Georg Nordensvan siirsti kartanorakennuksen Kutilan puolelta nykyiselle paikalleen.&amp;nbsp;Hän ei kuitenkaan kyennyt hoitamaan talousasioita eikä kartanoa ja hukuttautui vuonna 1874.&amp;nbsp;Kutila oli joutunut vuonna 1871 konkurssiin. Sen osti tamperelainen Oskar Finne (1850-1897), joka ylioppilaaksitulonsa jälkeen halusi maanviljelijäksi. Hän osallistui mm. kunnalliseen ja maataloustoimintaan, mutta loukkaantumisensa jälkeen hän myi kartanon&amp;nbsp;vuonna 1886 Karl Wasastjernalle. Tämä oli valmistunut agronomiksi [[Mustialan opisto|Mustialassa]], mutta ei onnistunut kartanon hoidossa. Hän kuitenkin rakennutti empiretyyliseen päärakennukseen venäläistyyliset kuistit ja sen eteläpäähän lisäsiiven. Nämä poistettiin vuosina 1949 -1950 tehdyssä restauroinnissa. <br /> <br /> Kartano huutokaupattiin vuonna 1895, ja sen osti Wasastjernan anoppi Hilda Wahren. Pari vuotta myöhemmin se myytiin [[Niemen kartano|Niemen kartanon]] isännöitsijälle Karl Palmrothille, jonka hoidossa Kutilan ja Kankaanpään (vuodesta 1915 Kankainen) kartanot menestyivät. Hän toimi maillaan ja torppariensa isäntänä patruunan lailla. Palmroth kuoli vuonna 1904. Hänen perikuntansa myi Kutilan vuonna 1917 paikallisille isännille ja myöhemmin omistajaksi tuli kylmäkoskelainen Artturi Hautaa sekä muita samalta seudulta olevia. Kutilan maat metsineen - kuten myös Kutisten - joutuivat keinottelun kohteeksi. Vuonna 1930 Kalvolan kunta osti Verner Oeschilta loput metsät siemenpuineen. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> http://epaper.hmlviikkouutiset.fi/products/VUT-2009-10-30/pdfs/6.pdf <br /> <br /> Kalvolan historia I. Hämeenlinna 1992. ISBN 952-90-4151-9 <br /> <br /> Kalvolan historia II. Hämeenlinna 1996. ISBN 952-90-8241-X <br /> <br /> Lisäksi: http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=9967 <br /> <br /> http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2010/08/kummitustarina-kalvolasta.html <br /> <br /> Hämeen Sanomat 13.7.2012. Marjatta Hinkkala<br /> <br /> [[Category:Kalvola|Kutila]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet|Kutila]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Evo&diff=3334 2012-07-12T10:37:51Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Evon alue on osa Iso-Evon kylää [[Lammi|Lammilla]] [[Kanta-Häme|Kanta-Hämeessä]]. Iso-Evo ja Vähä-Evo muodostavat Evojoen kulttuurimaiseman, jonka&amp;nbsp;kohokohtia ovat [[Evon metsäopisto|Evon metsäopiston]]&amp;nbsp;ympäristö, Niemisjärven virkistyskalastusalue ja Iso-Evon kylä. Alue on korkeustasoltaan maakunnan ylävintä seutua, johon liittyy laajoja vedenkoskemattomia alueita. Metsäinen maisema muuttuu Kuohijärveen laskevan Evojoen varsilta tyypillisemmäksi maaseudun viljellyksi kulttuurimaisemaksi.&lt;br&gt;&lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.192752&quot; lon=&quot;25.108037&quot;&gt;Evon kylä&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Kylähistoriaa ====<br /> <br /> Evon alueelta ei ole löydetty muinaisjäännöksiä, mutta&amp;nbsp;Iso-Evon ja Vähä-Evon kylissä on ollut asutusta jo keskiajalla.&amp;nbsp;Ensimmäinen maininta evolaisista on vanhimmassa Lammia koskevassa asiakirjassa, jonka mukaan v. 1374 kaksi evolaista talonpoikaa, Jussi ja Pietari, ovat todistajina Kaitalan ja [[Kataloinen|Kataloisten]] välisen rajan tarkistuksessa. &lt;br&gt;Evojoessa tiedetään olleen useita myllyjä jo 1400-luvulla. Vähä-Evon kylätontti sijaitsee Ekojärven kaakkoisrannalla Muusan talon&amp;nbsp;paikkeilla. Muusan talon päärakennus on 1900-luvun alusta.&amp;nbsp;Evojoen suistosta avautuu komeat näkymät luonnonmaisemaltaan kauniille Kuohijärvelle. Evojoki oli&amp;nbsp;vuodesta 1892 oli merkittävä puutavaran kuljetusreitti 1960-luvulle asti. <br /> <br /> [[Vuoden_1918_tapahtumat_Lammilla|Vuoden 1918 tapahtumat]] koskettivat vahvasti myös Iso-Evon kylää. Punaiset miehittivät [[Lammi|Lammin kirkonkylän]]&amp;nbsp;17.2.1918&amp;nbsp;ja siirtyivät pohjoiseen päin. Evolle muodostui pitkäaikainen taistelurintama. Evon koululle&amp;nbsp;oli perustettu&amp;nbsp;oma suojeluskuntansa, joka taisteli kevyin ja sekalaisin asein punakaartilaisia vastaan. Evon opisto toimi valkoisten tukikohtana, myös [[Syrjäntaan taistelu|Syrjäntaan taistelun]] jälkeen punaisten kulkiessa kohti Lahtea. <br /> <br /> ==== Kylän elämää&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Nykyinen [[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakoulun]] toimipiste, entinen Evon metsäopisto on värittänyt hyvin voimakkaasti Iso-Evon kylän toimintoja reilun sadan vuoden ajan. Viime vuosikymmeninä&amp;nbsp; metsäopisto työllisti paljon Iso-Evon kyläläisiä. Nykyisellään ammattikorkeakoulun vaikutus ei ole enää yhtä voimakas. <br /> <br /> Iso-Evon koulu perustettiin ja koulutalo rakennettiin vuonna 1898. Uusi koulu opettaja-asuntoloineen&amp;nbsp;valmistui vuonna 1960. Koulun pitkäaikainen opettaja&amp;nbsp;vuosina 1955-1988&amp;nbsp;on ollut Kivennavalta muuttanut&amp;nbsp;[[Uljas Kiuru|Uljas Kiuru]]. Iso-Evon koulu on lakkautettu kuntaliitoksen jälkeen.&lt;br&gt;&lt;br&gt;<br /> <br /> &amp;nbsp; <br /> <br /> [[Coordinates::61.192752, 25.108037| ]]<br /> <br /> [[Category:Lammi|Evo]] [[Category:Lammin_kylät|Evo]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet|Evo]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Letkun_pirtti&diff=3448 2012-07-12T08:49:17Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>[[Image:Letku1 i.jpg|thumb|right|300px]][[Image:Letku2 i.jpg|thumb|right|300px]]Letkun Pirtti on perinteikäs kylätalo [[Hämeen_härkätie|Hämeen Härkätie]]n varrella. Vuonna 1931 maamiesseuran omistukseen siirtynyt hirsirunkoinen ja mansardikattoinen talo on rakennettu talkoovoimin Letkun ja Patamon kylien yhteiseksi kokoontumistilaksi vuonna 1921. <br /> <br /> Taloa on vuosien varrella remontoitu useaan otteeseen ja se on tänä päivänä kylän yhteinen kokoontumistila, kyläjuhlien, kurssien, kerhojen ja kokousten pitopaikka. <br /> <br /> Viihtyisää ja hyvinvarustettua taloa vuokrataan juhlien, kokousten ja erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. <br /> <br /> ==== Osoite&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Härkätie 189, 31380 [[Letku|Letku]] <br /> <br /> ==== Tilat ja varustus&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Talossa on iso juhlasali, jossa kiinteä näyttämö, v. 2002 uudistettu nykyaikainen keittiö, tarjoilutila ja kanttiini, eteisessä vaatenaulakot sekä sisäwc:t. Keittiötiloihin ja näyttämölle myös oma sisäänkäynti. <br /> <br /> Keittiövarustukseen kuuluu sähköliesi, suurtalousliesi, kolme isoa jääkaappia, kaappipakastin, suurtalousatianpesukone, pieni ja iso kahvinkeitin. Täydellinen astiasto 150 henkilölle. <br /> <br /> Juhlasalissa on pöytäpaikkoja 150, kanttiinissa 20-30 riippuen kattauksesta. Käytettävissä on myös terassi ja viihtyisä piha-alue ulkopenkkeineen ja pöytineen. Lisäksi vuokrattavissa on kaksi juhlatelttaa, 5 x 8 m. <br /> <br /> Hyvät paikoitustilat. <br /> <br /> ==== Muuta&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Kyläyhdistyksen kautta on tilattavissa pito- ja ohjelmapalvelua. Kokousvarustukseen kuuluu piirtoheitin, valkokangas, 28”-televisio ja videot. Yöpymismahdollisuus patjamajoituksella, pirtin yläkerrassa suihkutila ja kerhohuone biljardipöytineen. <br /> <br /> ==== Sijainti&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Letkun Pirtti sijaitsee [[Tammela|Tammela]]ssa Hämeen Härkätien varrella, noin 4 km 2-tieltä Eerikkilän risteyksestä Somerolle päin. &lt;br&gt;Matkaa kirkonkylälle on 22 km, [[Forssa|Forssa]]an 19 km. Somerolle 12 km ja Helsinkiin 99 km. <br /> <br /> Tiedustelut ja varaukset&lt;br&gt;<br /> <br /> Asko Koivu, (03) 4350 803, 0400 502 425 <br /> <br /> ==== Lisätietoja&lt;br&gt; ====<br /> <br /> *[http://www.letku.fi/ Letkun kylän kotisivut][[Coordinates::60.693672, 23.697674| ]]<br /> <br /> [[Coordinates::60.694246, 23.69904| ]]<br /> <br /> [[Category:Tammela]] [[Category:Juhlatalot]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tirmula&diff=4550 2012-07-11T15:49:11Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vanha Tirmulan kylä on nykyään osa [[Lammi|Lammin]] kirkonkylän taajamaa. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.07610 &quot; lon=&quot;25.01338&quot;&gt;Tirmula&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Taloista kartanoksi ====<br /> <br /> Tirmulan kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1370-luvulla rajariidan yhteydessä. Käräjillä oli kolme talonpoikaa Tirmulasta, joten siellä on ollut silloin ainakin kolme taloa. 1500-luvulla porvoolainen&amp;nbsp;Lauri-niminen kauppias&amp;nbsp;osti kaikki kylän maat itselleen, ja hänen poikansa Gudmund nai rälssisäätyisen neidon. Näin Tirmulasta tuli verovapaa rälssitila, ja kun Gudmund asettui tilalle asumaan, siitä tuli myös säteritila, mikä merkitsi vapautusta ratsupalvelusta. Vuonna 1552 Tirmulassa asui Cecilia Gudmundintytär, joka oli naimisissa [[Hämeen linna|Hämeen linnan]] linnanpäällikön, Erik Boijen kanssa. Tirmulan rälssisäteri periytyi&amp;nbsp;yli 300 vuoden ajan&amp;nbsp;tytärten naimakaupoissa&amp;nbsp;eri aatelissuvuille&amp;nbsp;; sen&amp;nbsp;omistajina olivat useita muitakin kartanoita&amp;nbsp;ja maita nimissään pitäviä&amp;nbsp;linnanpäälliköitä, kihlakunnantuomareita ja sotilaita. Kartano toimi usein virkamieasuntona. <br /> <br /> 1600-luvun lopulla Tirmulan kartanon omisti Bosin suku. Kartanon maita viljeli lampuoteina kolme talonpoikaa nimeltään Sipi, Jaakko ja Mikko. 1700-luvulla lampuotitaloja alettiin kutsua Sipiläksi, Jaakkolaksi ja Mattilaksi, joissa kussakin oli kaksi lampuotia.&amp;nbsp;Tirmulan kartanon päärakennus oli nykyisen Huovilan päärakennuksen paikalla. Sen ympärillä oli Sipilän ja Jaakkolan lampuotimökit nykyisen Jaakkolantien molemmin puolin, ja molemmat Mattilat olivat nykyisen Tanhuan paikalla.&amp;nbsp;Kartanon pellot olivat taloryhmän ympärillä Huovilan, Soverin ja Palkkisillan alueilla. <br /> <br /> Kuten joka kylässä, Tirmulassakin oli krouvi. Se oli Krouvinmäessä [[Jahkola|Jahkolaan]] vievän tien vasemmalla puolella ennen [[Oitenkylä|Oitenkylän]] tienhaaraa. Sinne vei oikotie halki peltojen. <br /> <br /> ==== Kartanosta tiloiksi ====<br /> <br /> Isojaossa vuonna 1791 siirrettiin toisen Mattilan talon lampuodin, Taavetti Mattilan, talo Krouvinmäkeen, jossa on&amp;nbsp;nykyisin Konnarin&amp;nbsp;mäki. Pellot jaettiin uudelleen, ja jaon jälkeen isännät voivat hoitaa peltojaan itsenäisemmin, vaikka joutuivatkin antamaan kartanon isännälle sen, mitä tälle maiden omistajana kuului. Isojaon jälkeen Tirmulan kartanoon jäi asumaan leski Christina Margareta Sture vuoteen 1807 saakka.&amp;nbsp;Kartanon peri poika ja kaksi tytärtä, joista toisen poika majuri Otto Henrik Nassokin alkoi pantata perimiään kartanon osia lainojensa vakuuksiksi. Vähitellen tila toisensa jälkeen siirtyi pantiksi eri omistajille, ja vuonna 1845 järjesteltiin tilat uudelleen. Syntyi neljä tilaa: Jaakkola, kaksi Sipilää ja&amp;nbsp;Mattila, joiden metsät ja pellot ympäröivät&amp;nbsp;talojen pihapiirejä luoden yhtenäiset tilat. <br /> <br /> Jaakkolan pantin&amp;nbsp;haltija kanttori Silén rakensi uuden päärakennuksen nykyiselle paikalleen. Hänen pojanpoikansa Elis muutti nimensä Soveriksi, josta tulee Lammin Soverinmaa. Sipilän pantti periytyi nimismies Manckelta seuraavalle nimismiehelle Dahlbergille. Tämän muutettua pois Lammilta, sai hänen panttitilansa entinen rusthollari Kustaa Fagerholm [[Ronni|Ronnin]] Hannulasta. Hän nai Sipilän entisen lampuodin tyttären Leena Stiinan, joka pääsi takaisin lapsuudenkotiinsa emännäksi. Jäätyään leskeksi Leena Stiina avioitui [[Kostila|Kostilasta tulleen]] Heikin, joka otti tilan nimen sukunimekseen. Heille syntyi tytär Ida, joka vihitiin hollolalaisen Karl August Andelinin kanssa. Pari jäi lapsettomaksi, mutta heidän hoidossaan tila vaurastui, ja siihen liitettiin toinenkin Sipilä ja vähän myöhemmin&amp;nbsp;Mattila sekä muita tiluksia kylän ulkopuolelta. Vuonna 1906&amp;nbsp;Andelin rakensi uuden päärakennuksen, joka&amp;nbsp;on yhä paikoillaan Huovilan &quot;kartanona&quot;.&amp;nbsp;August Andelinista tuli yksi Lammin kunnan merkkihenkilöistä. Hän muun muassa hoiti vuonna 1877 perustettua [[Lammin_Säästöpankki|Lammin Säästöpankki]]a kotonaan vuosina 1896 - 1916.<br /> <br /> Vuonna 1917 Tirmulassa suoritettiin tilojen uusjako, jossa yhdistettiin Sipilät,&amp;nbsp;Soverin maat yhtenäistettiin ja Mattila siirtyi Kirkkosiltaan, nykyisen Launiemen paikalle. <br /> <br /> Krouvi oli lopettanut toimintansa kun sen viimeinen isäntä vuonna 1844 kuoli. <br /> <br /> ==== Tiloista taajamaksi ====<br /> <br /> Maatalous elätti Tirmulan kylän tilojen asukkaita vielä 1950-luvulla. Mutta tilat olivat alkaneet pirstoutua jo 1920-luvulla. Mattilasta erotettiin tontti kansakoululle ja tontti seppä Rautavirralle.&amp;nbsp;Kirkkosiltaan syntyi neljä uutta maatilaa.&amp;nbsp;Sotien jälkeen erotettiin omakotitontteja. Kirkonkylän laajentumispaine ulottui Tirmulaan, ja vähitellen pellot alkoivat täyttyä omakoti- ja rivitaloista Huovilanpeltoa ja&amp;nbsp;[[Lovojärvi|Hiilenhoiloa]] myöten. Jaakkolan entisillä mailla on nyt Soverinmaan ja Ruottinluun asuinalueet. Alueen lapset käyvät [[Konnarin koulu|Konnarin&amp;nbsp;koulua]], jonka yhteyteen on rakennettu liikuntahalli, pesäpallokenttä, tennis- ja jääkiekkokaukalo. Valaistu kuntorata halkoo entisiä, vuosisataisia peltoja ja metsiä.&amp;nbsp;Kolme kantatilaa on pirstoutunut yli 200:ksi eri tilaksi. Vanhasta kylämaisemasta on jäljellä vain Sipilän ja Jaakkolan vanhat pihapiirit. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Lammin kotiseutulehti 1996 ss.16-19 <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> &amp;nbsp; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> [[Category:Lammi|Tirmula]] [[Category:Lammin_kylät|Tirmula]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Edvard_Reinhold_von_Ammondt&diff=5836 2012-07-11T13:44:34Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Kenraalimajuri ja kuvernööri, Edvard Reinhold von Ammondt syntyi vuonna 1832 Pietarissa ja kuoli vuonna 1887 [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]]. Hänen vanhempansa olivat Kalsilan tilalla [[Hauho|Hauholla]] syntynyt kenraaliluutnantti Otto Wilhelm von Ammondt ja Hämeenlinnassa syntynyt Anna Carolina Sofia Cygnaeus, [[Zacharias Cygnaeus|Zacharias Cygnaeuksen]] tytär. Von Ammondtin ensimmäinen puoliso oli Konstantia Wilhelmina Reuterskjöld (1815-1839) ja toinen puoliso oli Venäjän keisarinnan hovineiti, vapaaherratar Olga Vivika Ramsay (s.1836 Helsinki, k.1902 [[Hausjärvi|Hausjärvi]]). Edvard von Ammondtin lapset: Constance Sofia (1858-1941), keisarinnan hovineiti Sigrid Johanna (1860-1938), keisarinnan hovineiti Olga Anna Maria (1863-1940), Dagmar Augusta Wilhelmina (1869-1957). <br /> <br /> Von Ammondtien vuonna 1837 aateloitu suomalainen aatelissuku on lähtöisin Pommerista.&amp;nbsp;Esi-isä Johan Gustaf Ammondt saapui Suomeen linnoitustöihin 1720-luvulla. <br /> <br /> ==== Kadetista kenraalimajuriksi ====<br /> <br /> Edvard Reinhold von Ammondt siirrettiin vuonna 1846 Pietarin merikadettikoulusta oppilaaksi Suomen kadettikouluun Haminaan. Valmistumisen jälkeen hän sai ylennyksen vänrikiksi ja astui palvelukseen Henkivartioväen Suomen tarkk’ampujapataljoonan 1. komppaniaan vuonna1853. Aliluutnantti hänestä tuli vuonna1854 ja luutnantti vuonna 1855. Von Ammondt toimi adjutanttina Henkivartioväen Suomen tarkk’ampujapataljoonan esikunnassa vuonna 1855. <br /> <br /> Kapteeninarvon saatuaan von Ammondt nimitettiin keisarin sivusadjutantiksi vuonna 1863. Hän osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville vuosina 1863 ja 1867. Vuonna 1865 von Ammondt aloitti palveluksen keisarin seurueessa. Hän oli Henkivartioväen Liettuan jalkaväkirykmentin pataljoonankomentaja vuonna 1866 ja sai sai ylennyksen everstiksi seuraavana vuonna. Vuonna 1869 hänet määrättiin Henkivartioväen Tsarskoje Selon tarkk’ampujapataljoonan komentajaksi. <br /> <br /> Yhä keisarin sivusadjutanttina ollessaan von Ammondt sai ylennyksen kenraalimajuriksi ja hänet nimitettiin vuonna 1875 Mikkelin läänin kuvernööriksi ja myöhemmin saman vuoden lopulla Hämeen läänin kuvernööriksi. &lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Hämeen läänin kuvernööri ====<br /> <br /> Hauholaisen isän poikana von Ammondtia pidettiin Hämeen miehenä, ja hän oli muita läänin kuvernöörejä kiinnostuneempi Hämeenlinnan kunnallisista asioista. Hänen aikanaan vuosina 1875-1887 kaupunkiin rakennettiin paljon teitä, puistoja ja aloitettiin [[Hämeenlinnan raatihuone|Hämeenlinnan raatihuoneen]] rakennustyöt. Hän oli aikaansa edellä yhteydenpidossa kuntiin; hän muun muassa kehotti [[Lammi|lammi]]laisia perustamaan [[Lammin Säästöpankki|säästöpankin]].&amp;nbsp;[[Carl Otto Rehbinder|Rehbinderin]] tavoin&amp;nbsp;von Ammondt vaikutti tuntuvasti Hämeen läänin oloihin, terveydenhoitoon, kansakoulujen perustamiseen, maaseuturakentamiseen, köyhäinhoitoon ja luonnonsuojeluun. Testamentissaan von Ammondt määräsi, että kaupungin köyhälistölle oli hänen muistokseen järjestettävä päivälliset. Hänen leskensä teki samanlaisen jälkisäädöksen. <br /> <br /> Koska von Ammondt oli tottunut keisarin hovin tapoihin, hän ja hänen vaimonsa&amp;nbsp; Olga loivat kaupunkiin vieraanvaraisen kulttuurikodin, jossa kaupungin ja koko läänin seurapiiri kokoontui. Von Ammondtin kerrotaan asuneen ns. [[Hämeenlinnan Talomuseoalue|Larman]] tai Willgrenin talossa [[Raatihuoneenkatu|Raatihuoneenkatu]] 11:n kohdalla. Perimätiedon mukaan vuonna 1877 Turkin sotaan lähtevät upseerit joivat lähtömaljoja talon päärakennuksessa. <br /> <br /> Kuvernööri Edvard von Ammondt osallistui myös Suomen vanhimman ja suurimman tieteellisen seuran,&amp;nbsp;Suomalais-ugrilaisen Seuran perustamiseen vuonna 1883. <br /> <br /> Edvard von Ammondt kuoli vuonna 1887 virassaan Hämeenlinnassa ja hänet haudattiin Porvooseen. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989. Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4 <br /> <br /> Hämeenlinna. Hämeenlinna-Seuran julkaisu N:o XVI. 1966 <br /> <br /> [http://goo.gl/2LqmT http://goo.gl/2LqmT] <br /> <br /> [http://goo.gl/AwQG2 http://goo.gl/AwQG2] <br /> <br /> [http://goo.gl/9DzW7 http://goo.gl/9DzW7]&lt;br&gt;<br /> <br /> http://goo.gl/OOT9k <br /> <br /> Lammin pitäjän historia II. Kirj. Martti Pänkäläinen. Jyväskylä 2001. ISBN 951-95061-6-0 <br /> <br /> [[Category:Hämeenlinnalaisia|von Ammondt, Edvard Reinhold]] [[Category:Merkkihenkilöt|von Ammondt, Edvard Reinhold]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hahkialan_kartano&diff=4776 2012-07-11T13:29:33Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>[[Image:Hahkialan kartano.jpg|thumb|right|271px|Hahkialan kartano.]]Hahkialan (Länsi-Hahkiala) suurtila [[Hauho|Hauholla]] on syntynyt 1600-luvun alkupuolella, ja vuonna 1663 everstiluutnantti Toussaint Charpentier muodosti siitä säterin. Charpentier-suvulla kartano oli vuoteen 1963 asti. Tämän jälkeen se oli pitkään Keskon&amp;nbsp;opetus- ja koetilana. Nykyisin Hahkiala on Karl Fazerin&amp;nbsp;omistuksessa. Uuden isännän myötä Hahkialan kartano on&amp;nbsp;paitsi asuin-, myös matkailukäytössä. Siellä&amp;nbsp;pidetään&amp;nbsp;kesäisin myös [[Hauhon musiikkijuhlat|Hauhon musiikkijuhlien]] kamarikonsertteja. <br /> <br /> ==== Kartanon historiaa ====<br /> <br /> Hahkialan kylän esihistoriasta kertovat Hahkialan kartanon mailta on löytyneet kivikautinen kourutaltta, rautakautinen tuluskivi sekä kartanon puutarhasta löydetty&amp;nbsp;ristiretkiajan ritarimiekka. <br /> <br /> Hahkiala mainitaan ensimmäisen kerran 1400-luvulla. Hahkialan maat kuuluivat Tawastin suvun läänityksiin. Kaarle herttua teloitutti [[Vesunta|Arvid Henrikinpoika Tawastin]] nuijasodassa vuonna 1599, ja tämän maat joutuivat kruunulle. Vuonna 1618 asessori Olof Dufva sai Hahkialasta kolme rälssitilaa.&amp;nbsp;Olavi Dufva oli [[Janakkala|Janakkala]]n [[Hyvikkälän_kartano|Hyvikkälän kartano]]n herra, joka oli joutunut pakenemaan ulkomaille. Kustaa II Aadolfin aikana hän pääsi takaisin kotimaahan.&amp;nbsp;Hänellä oli myös [[Lammi|Lammi]]lla [[Oitenkylä|Oiten kylä]]ssä tila, jonka hänen leskensä Kristina sai pitää.&amp;nbsp;Dufvan perikunnan jälkeen vuonna 1611 Normandiassa syntynyt&amp;nbsp;kapteeni Toussaint Charpentier sai tilat vuonna 1651 lahjoituksena ansioistaan 30-vuotisessa sodassa. Hänellä oli myös Lammilla [[Mulkola|Mulkola]]n kylässä lahjoitustila vuonna 1655. Hänet aateloitiin vuonna 1664. Toussaint Charpentier rakensi Hahkialan&amp;nbsp;kartanoon päärakennuksen, joka kuitenkin paloi vuonna 1694. Perillinen Claes Robert Charpentier rakensi uuden päärakennuksen vuonna 1730 ja osti lisää maata. 1880-luvulla senaattori Gustaf Robert Alfred Charpentier uudisti tilan viljelymenetelmiä, ja vuonna 1915 oikeuskansleri Axel Robert Charpentier rakennutti uuden päärakennuksen.&amp;nbsp;Barokkityylisen, neljän hehtaarin puiston suunnitteli puutarha-arkkitehti Paul Olsson. <br /> <br /> Hahkialan kartano jaettiin vuonna 1950 perillisten kesken. Silloin syntyivät Itä-Hahkiala ja Länsi-Hahkiala. Jälkimmäistä isännöivä Charpentierien lanko, [[Image:Maisema Hahkialasta jarvelle.jpg|thumb|left|348x232px|Näkymä järvelle]]Suomen Sokerin pääjohtaja Gustav Hernberg teki aloitteen vuonna 1963 Hahkialan myymisestä Keskolle. <br /> <br /> ==== Kartano ====<br /> <br /> Kartanon tiilinen, rapattu päärakennus on rakennettu vuosina 1915–1917 arkkitehti Karl Lindahlin piirustusten mukaan. Poikkeuksellisen edustava, symmetrinen rakennus imitoi Vaasa-ajan barokkiklassismin kartanoarkkitehtuuria. Konttorirakennus on vuodelta 1911. Talousrakennukset ovat pääosin 1900-luvun alkupuolelta. Hahkialan päärakennusta ympäröi kaunis puisto vesiaiheineen. Puisto ja puutarha ovat vanhimmilta osin 1800-luvun alkupuolelta.&amp;nbsp;Kartanoalueelta johtaa maantielle vanha koivukuja sekä lehmus- ja tammikujanne, jonka päätteenä on [[Hauhon kirkko|Hauhon kirkko]]. Everstiluutnantti Robert Charpentier (1662–1710) maalautti aikoinaan&amp;nbsp;taulun &quot;Kristus ristillä&quot;, joka 1695 ripustettiin Hauhon kirkkoon. <br /> <br /> Kartanoaluetta ympäröivä laaja maisema yhtyy [[Tuittula|Tuittulan]] kylän viljelyksiin. Peltoalueen laidassa on 1900-luvun alkupuolella rakennettu suuri työväenasuinrakennus, Tuulikkala. Hahkialan kartano ja kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. &lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Kartano tänään&amp;nbsp;&amp;nbsp;[[Image:Hahkialan kartanon puutarhaa.jpg|thumb|right|358x239px]] ====<br /> <br /> Kunnostettu Hahkialan kartano&amp;nbsp;tarjoaa hienot puitteet johtoryhmän kokouksista parinsadan hengen tilaisuuksiin. Kartanon upea puutarha on palautettu entisaikojen loistoonsa. Hahkialassa on&amp;nbsp;12 erikokoista&amp;nbsp;uudella kokoustekniikalla&amp;nbsp;varustettua kokoustilaa.&amp;nbsp;Ne sijaitsevat kartanon päärakennuksessa, Viljamakasiinissa ja rantasaunalla, joka on täydellinen kopio&amp;nbsp;Tasavallan presidentin&amp;nbsp;Kultarannan saunasta. <br /> <br /> Kartanon keittiössä lounas- ja päivällisruoat valmistetaan alusta asti itse&amp;nbsp;kotimaisista, pääosin lähituottajilta saatavista raaka-aineista,&amp;nbsp;mutta myös&amp;nbsp;ulkomaisista riistaherkusta ja meren antimista. Majoitustiloiksi 40 henkilölle&amp;nbsp;kartano tarjoaa&amp;nbsp;Kartanon, Pehtoorilan ja Hyyrylän huoneet ja huoneistot sekä sviittinä toimivan Puutarhuri Stenroosin mökin. Tilat on nimetty niissä aikoinaan asuneen palvelusväen mukaan. Kartanossa vieras&amp;nbsp;asuu Suomen entisten presidenttien mukaan nimetyissä huoneissa.&amp;nbsp;&amp;nbsp; <br /> <br /> Muutaman kilometrin päässä Hahkialasta järven rannalla sijaitsee entinen [[Viittakiven Opisto|Viittakiven opisto]], joka on kokenut&amp;nbsp;suuren muutoksen nimeä myöten. Nykyisin Hahkialan Uiskolana tunnetussa rakennuksessa&amp;nbsp;on&amp;nbsp;hyvinvointipalvelujen lisäksi&amp;nbsp;juhla-, kokous- ja majoitustiloja.&amp;nbsp;Uiskolan kuntosalilaitteet ovat&amp;nbsp;uusinta tekniikkaa, ja asiakkaita neuvovat alan asiantuntijat. Uiskolaan on suunniteltu 60 hengen kelluva sauna. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> Lammin pitäjän historia I. Hämeenlinna 1972. ISBN 951-95061-0-1 <br /> <br /> http://www.kehittamiskeskus.fi/attachments/matkailutabloid_1009.pdf <br /> <br /> http://www.vilmankammen.fi/file/original/haastattelu+kf+12-2010.pdf?fileId=2981 <br /> <br /> ==== Lisätietoja ====<br /> <br /> http://www.hahkiala.com/fi/etusivu[[Coordinates::61.14764, 24.58891| ]]<br /> <br /> [[Category:Hauho|Hahkiala]] [[Category:Kartanot|Hahkiala]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vesunta&diff=4928 2012-07-11T13:18:09Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vesunta on [[Hattula|Hattulan]] kartanoista vanhin. Se on vanhaa rälssiä ja esiintyy aikakirjoissa jo vuonna 1319.&amp;nbsp;Vanhin kirjallinen maininta kartanosta on&amp;nbsp;vuodelta 1319, jolloin Vesunnassa asuivat Paulus ja Melutha, jotka luovuttivat tilan Kokemäen Gunnarukselle syytinkiä vastaan. Vesunta kuului myös Turun tuomiokirkolle vuonna 1357 ja Ruotsin kuninkaalle vuosina 1531-1566 ja 1599-1601. Kartanon muita omistajia ovat olleet mm. valtionhoitaja Sten Sture, Ingeborg Tott, kihlakunnantuomari Jöns Westgöte, käskynhaltija Arvid Tawast, käskynhaltija Hans Bengtsson, Pistolhielmit ja [[Fredrika Wetterhoff|Wetterhoffit]], [[Lepaa|Lepaan]] herrat Heimbürger ja Packalen sekä Karen-suku. Kartanoon on 1800- ja 1900-luvuilla yhdistetty sen augumentit Kärsälä sekä Valde.&amp;nbsp; &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.09002&quot; lon=&quot;24.37128&quot;&gt;Vesunta&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> ==== Vesunnan Arvid Tawast ====<br /> <br /> Arvid Henrikinpoika Tawast syntyi vuoden 1540 tienoilla hauholaiseen rälssiperheeseen. Hänen isänsä, Henrik Jepenpoika Kaasin, suku kuului [[Hauho|Hauho]]n Hyvikkälän [[Asserinpoikain suku|Asserinpoikain sukuun]], joka omisti ja peri hauholaisia rälssikartanoita. Sukua voidaan seurata taaksepäin aina 1300-luvulle asti. Äidin, Cecilian, sukutausta ei ole tunnettu.&amp;nbsp;Arvid Tawastilla oli seitsemän sisarusta, neljä sisarta ja kolme veljeä, joista viisi asui 1580–1590-luvuilla kotiseuduillaan Hämeessä.&amp;nbsp; <br /> <br /> Arvid Henrikinpoika otti&amp;nbsp;käyttöönsä Tawast-sukunimen. Yhteyttä keskiaikaiseen [[Tawast-suku|Tawast-sukuun]] ei ole voitu osoittaa, vaikkakin on esitetty arveluja mahdollisesta äidinpuoleisesta kytköksestä. [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] voutina vuonna 1565&amp;nbsp;toiminut Henrik Kaas omisti yhdessä vaimonsa Cecilian&amp;nbsp;kanssa&amp;nbsp;[[Hauho|Hauholla]] Kokkalan, Keson ja Hakkalan tilat.&amp;nbsp;Sittemmin kadonnut Hakkalan kylä&amp;nbsp;sijaitsi [[Eteläinen|Eteläisten]] kylän lähellä, Vuolujoen varressa. Kuningas Juhana III läänitti vuonna 1580 Hakkalan Arvid Tawastille, joka omisti myös Kokkalan ja Kelkkasen.&amp;nbsp;Hänen pääkartanonsa oli Hattulan Vesunta, jonka&amp;nbsp;Tawast sai sukulaisuuden perusteella luvan lunastaa itselleen kuninkaalta vuonna 1566&amp;nbsp;sekä [[Lammi|Lammin]] Kurjala, Kurjala oli&amp;nbsp; Arvid Tawastin vaimon Margareta Mårtenintyttären kotikartano. Margaretan isä Mårten Jönsinpoika oli “Kurjalan suvuksi” kutsuttua rälssisukua.&amp;nbsp;Lammin Pääjärven etelärannalla sijaitseva Kurjala kuuluu nykyään Hämeenkoskeen. Näiden lisäksi Tawast omisti 1580–90-luvuilla Uudellamaalla sijaitsevan Tenholan Karsbyn sekä Viron Virumaalla Kunda-nimisen kartanon. Arvid Tawast&amp;nbsp;oli suurimpia läänitysten, lahjoitusten ja palkkioiden nauttijoita Suomessa 1500-luvun lopulla. Tawast eteni urallaan korkeisiin asemiin, muiden muassa jalkaväen ylipäälliköksi,&amp;nbsp;Viipurin käskynhaltijaksi sekä kihlakunnantuomariksi. <br /> <br /> 1500-luvun Suomessa asuvan aateliston merkitys&amp;nbsp;lisääntyi, kun Ruotsin valtakunta alkoi käydä&amp;nbsp;pitkällistä sotaa Venäjää vastaan. Suomesta tuli sodankäynnin tukialue, ja täällä asuva aatelinen väestö&amp;nbsp;sai uusia etuja ja toimintavapautta huolehtiessaan&amp;nbsp;hallinnosta ja sotatoimista. Ruotsin&amp;nbsp;valloitusmaasta Virosta saadut suuret läänitykset lisäsivät myös aateliston vaurautta. Ruotsi-Suomen hallintoa hajautettiin Suomeen, ja aatelisto rakensi valtansa tueksi kartanoita ja kivilinnoja. Aikakautta on kutsuttu&amp;nbsp;Suomen aatelin kulta-ajaksi.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Arvid Tawastin&amp;nbsp;rikkaus ====<br /> <br /> Tawastin varallisuus kasvoi iän karttuessa ja uran edetessä.&amp;nbsp;Hänen kartanoidensa talous oli&amp;nbsp;tarkkaan järjestettyä; tuloista, menoista ja varastoista pidettiin pikkutarkasti kirjaa. Varastojen ja verstaiden esineistö luetteloitiin vuosittain ja puuttuvat tai kadonneet esineet kirjattiin muistiin. Siitä syystä tietoja 1500-luvun aineellisesta elämästä on säilynyt meidän päiviimme asti. Vesunnan kartanon ensimmäinen inventaari on vuodelta 1566, mutta siinä ei ole lueteltu esineistöä. Ensimmäisiä esineinventaareja on olemassa vuodesta 1577 vuoteen 1580. Usein&amp;nbsp;omistajaa vaihtanut Vesunnan esineistö oli vielä 1570-luvulla vaatimattomampi kuin Kurjala, joka oli ollut saman suvun asuinkartano. Eniten inventaareja on Kurjalan kartanosta. Inventaarit osoittavat, että kartanoiden esineistö lisääntyi 1590-luvulla selvästi. <br /> <br /> Inventaareissa lueteltiin ensimmäisenä ruokavarat ja joskus myös karja. Sen jälkeen lueteltiin fatabuurin eli kangas- ja muun arvotavaravaraston luettelo, johon kuuluvat tekstiilit, liina- ja vuodevaatteet. Tina-, kupari-, messinki- ja rautaesineet kuuluivat omaan ryhmäänsä, samoin astiat, keittiötarvikkeet, pöydät ja penkit, tiinut ja maitotonkat, työkalut, lukot, kynttilänjalat, hiilihangot j.n.e.&amp;nbsp;Arvid Tawast kävi kartanoidensa tuotteilla kauppaa sekä kotimaan kaupungeissa että Saksassa, jonne kauppatavarat kuljetettiin asiamiesten valvonnassa. Myyntituloilla hankittiin ylellisyystuotteita. Tawast laati asiamiehilleen&amp;nbsp;luetteloita, joihin hän merkitsi, mitä tarvikkeita ja kuinka paljon&amp;nbsp;kulloinkin halusi. Kauppaa käytiin Lyypekissä,&amp;nbsp;Tawast myi&amp;nbsp;voita sekä pukin-, vuohen-, oravan- ja ketunnahkoja. &lt;br&gt;<br /> <br /> Aatelistolla oli kauppa-aluksia, jotka purjehtivat eteläisen Itämeren kauppakaupunkeihin ja toivat sieltä ylellisyystavaroita. Tawast tilasi Saksasta vuosittain reininviiniä, kymmeniä erilaisia mausteita, monenlaisia kankaita, ampuma-aseita ja muita sotavarusteita, paperia, vuodevaatteita, lasia, astioita, jalkineita, päähineitä, nauhoja ja nappeja sekä maalarintarvikkeita. <br /> <br /> ==== Nuijasota ====<br /> <br /> Ruotsin kuninkaan Juhana III kuoltua vuonna 1592 hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Sigismund, jonka katolilaisuus aiheutti uskontokysymyksen&amp;nbsp;luterilaisessa Ruotsissa. Kaarle-Herttua halusi vallan itselleen. Vuonna 1596 - 1597 käytiin ns. nuijasota, jonka aloittivat linnaleirimaksuihin kyllästyneet&amp;nbsp;pohjalaiset talonpojat. Juhana II oli myöntänyt heille vapautuksen, mutta valtionhoitajana toiminut Kaarle - herttua piti määräyksen voimassa.&amp;nbsp;Hauholaiset Asserinpojista&amp;nbsp;polveutuneet&amp;nbsp;aatelismiehet olivat Sigismundin puolella.&amp;nbsp;Arvid Tawast ja hänen poikansa Iivar&amp;nbsp;syyllistyivät kaikkein pahimpiin väkivallantekoihin; Iivar Tawast johti mm.&amp;nbsp;Padasjoen Nyystölän verilöylyä, jossa nuijamiehet surmattiin. Arvid Tawastin sisar, Hauhon [[Kyttälän kartano|Kyttälän kartanon]] rouva Margareta, veljensä,&amp;nbsp;[[Kokkalan kartano|Kokkalan]] herra&amp;nbsp;Germund Henrikinpoika, Kyttälän nuori isäntä Mauritz Skytte sekä samaan sukuun kuulunut lainlukija Henrik Jesperinpoika Luopioisten&amp;nbsp;Lemmettylästä. Kaarle-herttua&amp;nbsp;tuli Suomeen kostamaan, ja Viipurin linnan piirityksen jälkeen Arvid Tawast ja hänen poikansa Iivar mestattiin. Skytte ajettiin maanpakoon ja Lemmettylän herra mestattiin. <br /> <br /> Kaarlen noustua valtaan hauholaisen Tawast-suvun omaisuuksia Hämeessä&amp;nbsp;siirrettiin mm. balttilaisille aatelisille. Vesunta jäi kruunulle, mutta balttilainen Adam Schrapfer palautti Kokkalan kartanon Arvidin leskelle Margaretalle. Arvidin puoliso,&amp;nbsp;veli Germund ja sisar Margareta elivät Hauholla 1610-luvulle asti. Germund, joka oli&amp;nbsp;veljensä tavoin mahtimies, säilytti henkensä siirtymällä Kaarle-herttuan puolelle. <br /> <br /> ==== Kartanolinna ====<br /> <br /> Kartanoiden rakennukset muodostuivat asuinrakennuksien lisäksi talousrakennuksista, aitoista ja muista varastoista, hevosten ja karjan hoitoon tarvittavista rakennuksista ja verstaista. Kartanot olivat omavaraisia yhteisöjä, joissa ahersi iso joukko palkollisia, ja omat käsityöläiset valmistivat tarvikkeita aatelisen elämäntavan ylläpitämiseksi. <br /> <br /> Vielä 1500-luvulla&amp;nbsp;aateliset kamppailivat paikallisesta vallasta, joten&amp;nbsp;kartanot rakennettiin turvaksi. Vesunnan&amp;nbsp;kartano tuhoutui tulipalossa ilmeisesti 1580-luvun lopulla, ja lähteistä käy ilmi, että kartanorakennus piti rakentaa uudelleen. Arvid Tawastin kaikissa kartanoissa oli lasiset ikkunaruudut, joita tuotiin Saksasta. Palaneessa kartanossa ikkunoita oli vuonna 1580 yhdeksän. Kerrotaan, että uusi kartano&amp;nbsp;olisi ollut harmaakivilinna, mutta&amp;nbsp;lähteiden mukaan&amp;nbsp;Tawast oli varannut puuta kartanoa varten,mutta Vesunnan kartanoalueella oli vielä 1800-luvun alussa kiviraunioita.&amp;nbsp;Raunioista päätellen linnan pohjamuoto oli neliömäinen. Linnan koosta antaa jonkinlaisen käsityksen, että siinä oli 165 vähintään 4-ruutuista lasi-ikkunaa. Rauniot olivat jäljellä vielä 1800-luvun alussa, mutta suurin osa raunioista hävitettiin 1840-luvulla&amp;nbsp;ja &amp;nbsp;kivet käytettiin vuosina 1840 - 1848&amp;nbsp;navetan rakennusmateriaaliksi.&amp;nbsp;Ruukinpatruuna Peter Heimbürgerin rakennuttama suuri kivinavetta on yhä Hämeen komeimpia. <br /> <br /> ==== Vesunta nykypäivänä ====<br /> <br /> Kartanon hirsisen päärakennuksen runko on 1800-luvun alkupuolelta. 1840-luvulla sitä jatkettiin ja 1800-luvun jälkipuolella siihen liitettiin suuri moniruutuinen lasiveranta. Rakennus on rapattu jo 1800-luvulla. Pihan toinen asuinrakennus on 1870-luvulta. Myös siinä on suuri lasiveranta. Lisäksi piha-alueella on kellariaitta todennäköisesti 1700-luvulta sekä vieressä pieni hirsinen tuparakennus. Kumpareella seisova mamsellityyppinen, nyt siivetön tuulimylly on 1800-luvun alkupuolelta. Maantien itäpuolisella mäellä on vanha, todennäköisesti 1800-luvun lopulla rakennettu huvilarakennus. Sen suunnittelijaksi mainitaan arkkitehti Anger.&amp;nbsp;Kartanolla on ollut&amp;nbsp;puistoa ja puutarhaa on ollut&amp;nbsp;hehtaaria. <br /> <br /> Tien varressa on myös joukko työntekijöiden asuinrakennuksia 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Vuonna 1900 torppia oli, ja sisällissodan jälkeen Vesunnista erotettiin 9 torppaa, 5 muuta lohkotilaa ja 10 mäkitupaa. Vesunnan kartano on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Hauhon historia II. Toim. Mäkelä-Alitalo, Anneli. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2 <br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> http://www.ennenjanyt.net/?p=293 <br /> <br /> http://www.tyrvanto.net/nahtavyys/kartanot.htm [[Coordinates::61.05552, 24.37101| ]]<br /> <br /> [[Category:Hattula|Vesunta]] [[Category:Kartanot|Vesunta]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Ronni&diff=4344 2012-07-11T12:20:54Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Ronni on kylä [[Lammi|Lammilla]], Pääjärven pohjoispuolella.&amp;nbsp;Kylässä sijaitsee entinen Kauppilan kartano.&amp;nbsp;&lt;br&gt;&amp;nbsp;&lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.08084&quot; lon=&quot;25.12031&quot;&gt;Ronni&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Ronnin kylän historiaa ====<br /> <br /> Ronnin kylä kuuluu Pääjärven rannan ikivanhaan asutusseutuun.&amp;nbsp;Ronnista on ensimmäinen maininta vuonna 1435, jolloin Lammin pappilalle erotettiin Pääjärven rannalta kylien yhteisiä maita. Rajantarkastusmiehenä toimivat mm. Paavo Ronnis ja Antti Rännte-nimiset miehet. Ronnista oli kotoisin&amp;nbsp;myös Mikko Suurpää -niminen lautamies. Suurpää -nimi tunnetaan keskiajalla vain Ronnissa ja Turussa, jossa oli pormestarina vuosina 1455 - 1456 Mikael Suurpää ja hänen poikansa piispa Lauri Suurpää. Kysymyksessä voi olla lammilainen suku. <br /> <br /> Vuonna 1539 Ronnissa oli kahdeksan taloa.&amp;nbsp;Kylässä&amp;nbsp;oli myös&amp;nbsp;yksi Lammin kestikievareista noin parinsadan vuoden ajan, ja ensimmäinen kestikievarin pitäjä on ollut Eskel Eskola 1700-luvun puolessa välissä. Kylän taloja oli isojaon aikoihin Eskolan, Hannulan, Heikkilän,&amp;nbsp;Kauppilan ja Jaakkolan tilat.&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Kauppilan&amp;nbsp;kartano [[Image:Kauppila.JPG|thumb|right|330x185px]] ====<br /> <br /> Kauppilan entisen ratsutilan omistajia tunnetaan vuodesta 1504 alkaen. Vuonna 1610 siihen liitettiin toinen tila, ja siitä tuli ratsutila. Sitä kutsuttiin myös Ronnin kartanoksi. Sen omistajina on ollut mm. piispa Henrik Gastrenius, von Kraemer, Munsterhjelm sekä Åkerman-suvut. Kauppilan puinen päärakennus rakennettiin vuonna 1770 taitekattoiseksi, mutta se muutettiin 1800-luvun alkupuolella satulakattoiseksi. Vuonna 1883 rakennusta jatkettiin nykyiseen mittaansa. Päärakennusta ympäröi englantilaistyylinen puisto. <br /> <br /> Kauppilan rustholli toimi pitkään käräjäpaikkana. Hollolan kihlakunnantuomari Konstantin Leopold oli virassa 1847-1890 ja asui osan ajastaan Kauppilassa. Käräjiä varten oli erityinen käräjätupa. Leopoldin ajalta on kolmikerroksinen, hirsinen viljamakasiini, jota&amp;nbsp;kutsuttiin 'Leopoldin aitaksi' ja johon kerättiin käräjäjyvät, osa virkamiehen palkasta. Konstantin Leopold on[[Image:Leopoldin aitta.JPG|thumb|left|300px]] haudattu Lammin hautausmaahan. <br /> <br /> Vuonna 1850 Kauppilaan liitettiin kaksi kolmasosaa Eskolan tilasta. Siitä tuli n. 600 hehtaarin suuruinen tila.&amp;nbsp;Vuonna 1880 tuli tilan omistajiksi Fredrik ja Albertiina Kauppila. <br /> <br /> ==== Ronnin keskuslaitos ====<br /> <br /> [[Lammi|Lammin]] kunta osti vuonna 1965 Ronnin kylän Kauppilan tilasta n. 90 hehtaarin suuruisen määräalan. Siitä kunta lahjoitti 70 hehtaarin suuruisen alueen Hämeen vajaamielisten keskuslaitoksen kuntainliitolle. Kunnat varasivat hoitopaikkoja laitoksesta, joka käsitti 25 eri rakennusta. <br /> <br /> Ronnin keskuslaitos&amp;nbsp;oli nimeltään Pääjärven kuntoutuskeskus. Sen eri&amp;nbsp;osastot ja Kauppilan hoitokodit tarjosivat palveluita kehitysvammaisille henkilöille, joiden tutkimus, kuntoutus ja hoito vaatii erityisosaamista esim. aistimonivammaisuuteen, autismiin, mielenterveyteen ja dementiaan liittyvissä asioissa.&amp;nbsp;Pääjärven kuntoutuskeskuksessa oli vuoden 2007 alussa 157 laitoshoidettavaa kehitysvammaista. Vuonna 2009 Pääjärven kuntoutuskeskus ja Eteva yhdistyivät, ja osa toiminnasta siirtyi pois Lammin yksiköstä. Nyt Ronnin rakennukset ovat tyhjillään ja odottavat uutta toimintaa.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== &lt;br&gt;&lt;br&gt;Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003 <br /> <br /> Lammin pitäjän historia. Hämeenlinna 1972. ISBN 951-95061-0-1 <br /> <br /> Lähde, Heikki: Isojakojen talonmuodostus. Lammin tilojen varhaisvaiheet. <br /> <br /> [[Coordinates::61.08084, 25.12031| http://www.hameenlinna.fi/Sosiaalipalvelut/Vammaispalvelut/Eteva-kuntayhtyma/]] <br /> <br /> [[Category:Lammi]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kartanot&diff=342 2012-07-11T11:50:28Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>[[Image:Hovinkartano paarakennus.jpg|thumb|right|300px|Hovinkartano Hauholla. Kuva: Jouni Lehtonen]][[Hämeen linna|Hämeen linnan]] vaikutuspiiriin keskittyy yksi maamme vanhimmista kartanovyöhykkeistä. Hämeen kartanokulttuurin juuret löytyvät keskiajalta, vaikkakin suuri osa kartanoista on perustettu&amp;nbsp;Hämeeseen&amp;nbsp;1600- ja 1700-luvuilla. Kartanoiden alueisiin kuuluivat pellot, puutarhat ja lehtevät puistot sekä asuin- ja talousrakennukset. Kartanot olivat aikanaan merkittäviä&amp;nbsp;oman toiminta-alueensa&amp;nbsp;edelläkävijöitä ja vaikuttajia. <br /> <br /> Seuraavassa listassa on&amp;nbsp;lueteltu&amp;nbsp;Kanta-Hämeen alueen kartanoita, joista on vielä rakennuksia jäljellä. Suurin osa niistä on yksityisomistuksessa, eikä niihin näin ollen pääse tutustumaan. <br /> <br /> == Forssan seutu ==<br /> <br /> ==== Forssa ====<br /> <br /> *[[Matkun kartano (Kreivilä)|Matkun kartano (Kreivilä)]]&amp;nbsp; <br /> *[[Kojon kartano|Kojon kartano]]<br /> <br /> ==== Humppila ====<br /> <br /> *[[Venäjän ja Urpolan kartanot|Urpolan kartano]] <br /> *[[Venäjän ja Urpolan kartanot|Venäjän kartano]]<br /> <br /> ==== Tammela ====<br /> <br /> *[[Mustialan opisto|Mustiala]] <br /> *[[Saaren kartano|Saaren kartano]]<br /> <br /> ==== Ypäjä ====<br /> <br /> *[[Kartanonkylä|Kartanonkylä]]<br /> <br /> ==== Jokioinen ====<br /> <br /> *[[Jokioisten kartano]]<br /> <br /> == Hämeenlinnan seutu&lt;br&gt; ==<br /> <br /> ==== Hämeenlinna ====<br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.11930&quot; lon=&quot;24.33938&quot;&gt;Lepaa &lt;/marker&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.23540&quot; lon=&quot;24.43636&quot;&gt;Lautsia &lt;/marker&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.16800&quot; lon=&quot;24.67014&quot;&gt;Hovinkartano &lt;/marker&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.02770&quot; lon=&quot;24.44286&quot;&gt;Katajisto &lt;/marker&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.97347&quot; lon=&quot;24.29041&quot;&gt;Inkala &lt;/marker&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.02802&quot; lon=&quot;24.42003&quot;&gt;Kirstula &lt;/marker&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.02327&quot; lon=&quot;24.44680&quot;&gt;Aulanko &lt;/marker&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.99538&quot; lon=&quot;24.50097&quot;&gt;Katinen &lt;/marker&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.97611&quot; lon=&quot;24.55889&quot;&gt;Vanajanlinna &lt;/marker&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.95577&quot; lon=&quot;24.58586&quot;&gt;Harviala &lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> '''Vanha Hämeenlinna:''' <br /> <br /> *[[Aulanko]], ent. Mäkelä, ent. Karlberg <br /> *[[Katajiston kartano|Katajisto]] (ratsutila) <br /> *[[Katisten kartano]] <br /> *[[Kirstula]] <br /> *[[Vanajanlinna|Äikäälä]]<br /> <br /> '''Hauho:''' <br /> <br /> *[[Alastalon kartano|Alastalo]] <br /> *[[Hahkialan kartano|Hahkiala]] <br /> *[[Ilmoilan Honkasaari|Honkasaaren kartano]] <br /> *[[Hovinkartano]] <br /> *[[Iso-Kourulan kartano|Iso-Kourula]] <br /> *[[Kyttälän kartano|Kyttälä]] <br /> *[[Lautsia]] <br /> *[[Lehdesmäki|Lehdesmäki]] <br /> *[[Leppäniemen kartano|Leppäniemi]] <br /> *[[Miekka]] <br /> *[[Vuolijoen kartano|Vuolijoen kartano]]<br /> <br /> '''Kalvola:''' <br /> <br /> *[[Kuurilan kartano|Kuurila]] <br /> *[[Niemen kartano|Niemen kartano]] <br /> *[[Kutisten kartano|Janha (Kutisten kartano)]] <br /> *[[Kankaisten kartano|Kankainen]] <br /> *[[Ahlajärven kartano|Ahlajärvi]] <br /> *[[Kutila|Kutila]]<br /> <br /> '''Lammi:''' <br /> <br /> *[[Porkkalan kartano|Porkkala]] <br /> *[[Vanhakartano|Vanhakartano]] (Gammelgård) <br /> *[[Kivismäen kartano|Kivismäki]] <br /> *[[Ronni|Kauppila]] <br /> *[[Kurkijärven kartano|Kurkijärvi]] <br /> *[[Mommilan kartano|Mommila]]<br /> <br /> '''Renko:''' <br /> <br /> *[[Kaloisten kartano|Kaloinen (Lehtikummun kartano)]]<br /> <br /> '''Tuulos:''' <br /> <br /> *[[Toivoniemen kartano|Toivonniemi]] <br /> *[[Eerolan kartano Tuuloksessa|Eerola]] <br /> *[[Pohjoisten kartano]]<br /> <br /> ==== Hattula ====<br /> <br /> *[[Sattula|Nikkilä]] <br /> *[[Lepaa]] <br /> *[[Ahlbackan kartano|Ahlbacka]] <br /> *[[Alhaisten kartano|Alhainen]] <br /> *[[Ellilän kartano|Ellilä]] <br /> *[[Lahdentaan kartano|Lahdentaka]] <br /> *[[Lusi-Siukola|Lusi]] <br /> *[[Metsänkylän kartano|Metsänkylän kartano]] <br /> *[[Monaalan kartano|Monaala]] <br /> *[[Tenholan kartano|Tenhola]] <br /> *[[Pelkolan kartano|Pelkolan kartano]] <br /> *[[Suontaan kartano|Suontaka]] <br /> *[[Vesunta|Vesunta]] <br /> *[[Retulansaaren kartanot|Ylikartano]] <br /> *[[Retulansaaren kartanot|Alikartano]] <br /> *[[Retulansaaren kartanot|Laurila]] <br /> *[[Mervi|Merven kartano]] <br /> *[[Herniäisten kartano|Kalliola]] <br /> *[[Herniäisten kartano|Herniäisten kartano]] <br /> *[[Torkkolan kartano|Uusi-Torkkola]] <br /> *[[Inkalan kartano|Inkala]]<br /> <br /> ==== Janakkala ====<br /> <br /> *[[Hakoisten kartano]] <br /> *[[Harvialan kartano]] <br /> *[[Hyvikkälän kartano|Hyvikkälän (Hällilän) kartano]] <br /> *[[Irjalan kartano]] <br /> *[[Iso-Hiiden kartano|Iso-Hiiden kartano]] <br /> *[[Kernaalan kartano|Kernaalan jartano]] <br /> *[[Klemolan kartano|Klemolan kartano]] <br /> *[[Konttilan kartano|Konttilan kartano]] <br /> *[[Kuumolan kartano|Kuumolan kartano]] <br /> *[[Leppäkosken kartano|Leppäkosken kartano]] <br /> *[[Löyttymäen kartano]] <br /> *[[Monikkalan kartano|Monikkala]] <br /> *[[Rehakan kartano|Rehakan kartano]] <br /> *[[Sauvalan kartano|Sauvalan kartano]] <br /> *[[Taappolan kartano|Taappola]] <br /> *[[Tervakoski|Tervakosken kartano]] <br /> *[[Toivan kartano|Toivan kartano]] <br /> *[[Vanantaan kartano]] <br /> *[[Viralan kartano|Viralan kartano]]<br /> <br /> == Riihimäen seutu ==<br /> <br /> ==== Riihimäki ====<br /> <br /> *Riihivirta <br /> *Mattila <br /> *Hiivola <br /> *Isolan kartano<br /> <br /> ==== Hausjärvi ====<br /> <br /> *[[Hannebergin kartano|Hanneberg]] <br /> *[[Ryttylän kartano|Ryttylä]] <br /> *Majamäki <br /> *[[Karan kartano|Kara]] <br /> *Mattila <br /> *[[Erkylän kartano|Erkylä]] (Erkkylä) <br /> *[[Puujaan Kartano|Puujaan kartano]]<br /> <br /> ==== Loppi ====<br /> <br /> *[[Launosten kartano|Launonen]] <br /> *[[Santamäen kartano|Santamäki]] <br /> *[[Kormun kartano|Kormu]] <br /> *[[Lopen Leppäniemen kartano|Leppäniemi]] <br /> *[[Salonkartano|Salonkartano]] <br /> *[[Salmion kartano|Salmio]]<br /> <br /> == Lisää kartanoita Häme-Wikissä&lt;br&gt; ==<br /> <br /> Katso muita kartanoita [http://www.hamewiki.fi/wiki/Luokka:Kartanot Häme-Wikistä] <br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon näyttely Kartanoita ja torppia Hämeessä. <br /> *Anneli Heräjärvi: Seutu tulvillaan kartanoita. Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 13.5.2009<br /> <br /> [[Category:Häme]] [[Category:Kartanot]] [[Category:Kadut_ja_rakennukset]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kurkij%C3%A4rven_kartano&diff=6022 2012-07-11T11:36:58Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Kurkijärven kartano on Kurkijärven kylässä [[Lammi|Lammilla]]. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.03302&quot; lon=&quot;24.93229&quot;&gt;Kurkijärvi&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Kurkijärven kylä ====<br /> <br /> Kurkijärven kylä on mainittu asiakirjoissa&amp;nbsp;ensi kerran vuonna 1374, joten seutu on ilmeisesti asutettu jo 1300-luvun kuluessa. Vuonna 1384 kurkijärveläinen Mielitty riiteli&amp;nbsp;rajoista saloislaisten kanssa. Käräjäpaikkana kylä&amp;nbsp;on ollut vuonna 1492, ja lautamiehinä toimivat muun muassa&amp;nbsp;Antti ja Lasse Lassenpoika. Vuoden 1539 maakirjassa Kurkijärvellä oli kuusi taloa ja&amp;nbsp;1600-luvulla&amp;nbsp;kylässä oli 14 talonpoikaistaloa, joista suurin osa oli autiona tai veronmaksukyvyttömänä. <br /> <br /> Kurkijärven&amp;nbsp;kulttuurimaisema on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö.&amp;nbsp;Kurkijärven kylämaisemaan liittyy Kurkijärven kartano englantilaistyylisine puistoineen. Kartanon puinen, empiretyylinen päärakennus on&amp;nbsp;todennäköisesti rakennettu 1840-luvulla. Talouspihan puolella on kaksi vanhaa työväen asuinrakennusta.&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Kurkijärven kartano ====<br /> <br /> Kurkijärven kartano on uutta rälssiä ja nuorin Lammin kartanoista. Vuonna 1621 kylä lahjoitettiin luutnantti Peter Brömsille, joka aateloitiin vuonna 1622. Hänen nimekseen tuli Mannerhielm, mutta suku käytti myös nimeä Manhielm. Hän sai vuonna 1624 tilat perinnöllisiksi, ja vuonna 1626 hänen leskensä Margareetta Qvaase sai ne läänityksekseen. Liivinmaalaisen kenraalin tytär Margareetta Qvaase solmi toisen avioliiton ratsumestari Svante Rosenstrålen kanssa, ja he asuivat joitakin vuosia Kurkijärvellä. Lammilla he saivat pojan Libertin ja kaksi tytärtä, joista yksi on haudattu [[Lammin kirkko|Lammin kirkkoon]].&amp;nbsp;Tytär Margareetta meni naimisiin eversti Klaus [[Uggla-suku|Ugglan]] kanssa. Kurkijärven rälssitilan omistaja,&amp;nbsp;balttilaista syntyperää oleva Margareetta ja miehensä Svante suhtautuivat suomalaisiin lampuoteihin kuin maaorjiin, vaikka näiden asema oli lähes sama kuin kruunulle veroa maksavilla talonpojilla. He joutuivat usein käräjille sopimusveroa maksavien lampuotiperheiden kanssa, ja jälkimmäiset yleensä hävisivät. <br /> <br /> Svante Rosenstrålen kuoleman jälkeen vuonna 1663 jaettiin Kurkijärven rälssin kahdeksan jäljellä olevaa taloa. Margareetta ja Klaus Uggla perivät Kurkijärven sekä osan [[Vanhakartano|Vanhaakartanoa]], mutta he asuivat ja kuolivat&amp;nbsp;Pohjan pitäjän Brödtorpin kartanossa. Ugglan leski myi osan Kurkijärveä vuonna 1679 luutnantti Carl Booselle, mutta varsinainen kartano jäi Stackelbergin suvulle. Majuri Gustaf Romanovitz sai velkaantuneen kartanon vuonna 1685 ja hän osti myös Booselta Kurkijärven ratsutilan. Jo vuonna 1690 kihlakunnantuomari Erik Bosin osti kartanon, ja hänen jälkeläisillään se oli 1800-luvun loppupuolelle asti. Poika, luutnantti Pauli Bosin oli toistakymmentä vuotta sotavankina Tobolskissa, mutta vuoden 1724 jälkeen hän ryhtyi viljelemään kartanoa. Hänen vaimonsa oli Uppsalan pormestarin tytär Rebekka Herkepaeus. Pauli Bosin kuoli Kurkijärvellä vuonna 1741, ja hänet haudattiin Lammin kirkkoon. Vaimo kuoli vuonna 1767. <br /> <br /> Bosinien poika, Erik Johan Bosin (1728 - 1788) erosi luutnanttina armeijasta ja asui Kurkijärvellä vaimonsa Gertrud Maria Andersinin sekä kuuden pojan ja kolmen tyttären kanssa. Leski Gertrud hoiti tilaa jonkin aikaa, mutta 1790-luvulla sitä hoiti vävy, sotakomissaari Aadolf Floor.&amp;nbsp;Vuodesta 1795 Kurkijärveä hoiti sisaren kuoleman jälkeen Bosinin poika, kapteeni Jacob Daniel Bosin, joka erosi armeijasta vuonna 1817. Hän oli naimaton, mutta hänen nimissään oli useita aviottomia lapsia. Jacob Bosin kuoli Kurkijärvellä vuonna 1838. <br /> <br /> Jacob Bosinin jälkeen kartanoa isännöi vänrikki Karl August Daniels Bosin (1838 - 1856). Hänen leskensä meni naimisiin&amp;nbsp;kruununvouti Karl Johan Palmgrenin kanssa, ja pariskunta hallitsi tilaa vuoteen 1886. Kurkijärven osti silloin herastuomari Kustaa Krouvila, joka otti nimekseen Kurkijärvi. Vuodesta 1924 tilanomistajaksi tuli Bruno Vallinheimo, joka toimi muun muassa maanviljelysseuran konsulenttina,&amp;nbsp;julkaisi maanviljelysalan julkaisuja, oli kunnanvaltuuston jäsen ja maataloustuottajien, hevosystävien seuran ja Lammin metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> Lammin pitäjän historia I. Kirj. A. Virmala ja P. Ruotsalainen. Hämeenlinna 1972. ISBN 951-95061-0-1 <br /> <br /> Lammin pitäjän historia II. Kirj. Martti Pänkäläinen. Jyväskylä 2001. ISBN 951-95061-6-0&lt;br&gt;<br /> <br /> Suomen maatilat. II osa. Hämeen lääni. Porvoo 1931 <br /> <br /> [[Category:Lammi]] [[Category:Kartanot]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Lammin_varavankila&diff=4610 2012-07-11T11:15:22Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>== Johdanto ==<br /> <br /> [[Lammi|Lammin]] vankisiirtolaa, joka muuttui myöhemmin varavankilaksi, toimi Lammilla Suomen itsenäistymisen aikoihin. Vankisiirtola oli alunperin Helsingin kuritushuoneen alainen, mutta vuonna 1917 se muutettiin osaksi [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] keskushallintoa. Vankisiirtolan tehtävänä oli kasvattaa vankiloiden työliikkeen toimintaa ja tuottaa elintarvikkeita omaan talouteen ja hiukan myytäväksikin. Vankisiirtolan toisena tarkoituksena oli myös edesauttaa pienviljelytoimintaa ja kannustaa vankeja viljelemään maata. Erityisesti maalta kotoisin olevia vankeja yritetttiin kannustaa maanviljelyyn. Vankisiirtolan olemassaolo aika on arveltu olevan sisällissodan aikana ja siirtolan alueella on ollut tällöin myös sairastupa. Siirtola muutettiin 21.1.1919 väliaikaiseksi varavankilaksi.&lt;br&gt;<br /> <br /> == Tietoa varavankilasta ==<br /> <br /> === Vankila perustettiin ===<br /> <br /> Lammilla toimi vankisiirtola Suomen itsenäistymisen aikoihin, jonka jälkeen 21.1.1919 Hämeen vankisiirtolasta tehtiin varavankila. Valtioneuvosto määräsi vankisiirtolan väliaikaiseksi varavankilaksi ja sen jälkeen antoi yleiset ohjeet varavankilan toiminnalle. Sääntöihin kuului, että vankilassa säilytetään vain ”hyväkäytöksisiä” kuritushuoneenvankeja, ehdotonta vankeusrangaistusta ja muuntorangaistuksesta kärsiviä vankeja. Muuntorangaistus tarkoittaa sitä, että henkilölle on annettu sakkoa, mutta sakkoa ei ole saatu perityksi. Sen jälkeen määrätään maksamatta olevan sakon sijasta vankeutta. Vankien oikeuksista pidettiin hyvää huolta Hämeen varavankilassa melko samanlailla kuin muissakin rangaistuslaitoksissa. Hallinnollisista ja opiskeluun liittyvistä asioista pidettiin hyvin huolta ja vankien omat tarpeet huomioitiin, esimerkiksi tupakointi sallittiin. Varavankilassa pidettiin huolta, että itseopiskelijat saivat opetusta.&amp;nbsp;Kaikilla varavankiloilla oli oma opettajansa. Lammilla opettajana toimi tällöin Adam Kivi. <br /> <br /> Vuonna 1918 vankeinhoitohallitus rohkaisi Hämeen varavankilaa hankkimaan lisää viljelysmaata ja viljelemään itse omat elintarvikkeensa. Pääasiallinen syy määräyksiin oli&amp;nbsp;Suomen elintarvikepula.&amp;nbsp;Varavankila, joka muutettiin myöhemmin työlaitokseksi ja 1900-luvun alkupuolelta lähtien huoltolaksi, osti aikoinaan viljelysmaata ja metsää. Polttopuita varavankilaan tuotiin myös muualta, koska omat puut eivät aina riittäneet. Hämeen varavankila kulutti paljon raaka-aineita, josta esimerkkinä on vuoden 1919 helmikuun tilaukset.&amp;nbsp;Tilaukset olivat suuria; vankeinhoitohallituksen kautta tilattiin muun muassa 1700kg lihaa,1500kg silliä, 200kg voita, 500kg herneitä,100kg kaurahiutaleita ja 165 hl perunoita eli 100 litraa. <br /> <br /> Varavankilassa sattui kaikenlaista, ja erikoinen tapahtuma oli&amp;nbsp;varavankilan syömälakko&amp;nbsp;helmikuussa vuonna 1921.&amp;nbsp;Vangit moittivat ruokaa huonoksi, ja&amp;nbsp;sitä oli heidän mielestään liian&amp;nbsp;vähän. Vangit olivat kuulleet, että muissa vankiloissa oli enemmän ruokaa tarjolla, esimerkiksi velliä ja puuroa. Vankien syömälakko kesti loppujen lopuksi vain kokonaiset kaksi vuorokautta. <br /> <br /> Varavankilan johtajana toimi Vilhelm Louhi, hän oli varavankilan johdossa melkein koko sen olemassaoloajan. Tampereelta kotoisin oleva Vilhelm Louhi muutti Lammille helmikuussa vuonna 1920. Lammin varavankila lopetettiin kesäkuussa vuonna 1923 ja vangit kuljetettiin [[Hämeenlinnan lääninvankila|Hämeenlinnan lääninvankilaan]] ja Turun pakkotyölaitokseen. Lammilla oli myös toinen vankilan tyyppinen kompleksi ja se sijaitsi Lammin [[Vilkkilä|Vilkkilässä]] Markkola -nimisellä tilalla. Varavankilaa Mainiemessä pidettiin hyvin tärkeänä vankien säilytyskohteena, koska siellä oli hyvät tilat. Lammin varavankilassa vankien määrä vaihteli suuresti. Esimerkiksi vankien lukumäärään vaikutti&amp;nbsp;vankien vapautuminen ja karkailu. Vankien määrä kuitenkin pysyi noin 2000 - 3000 välillä, mutta varavankilan alkuaikoina vankeja oli vähemmän. <br /> <br /> Varavankilassa oli erilaisia työllistäjiä kuten taloustyöt, vankityöliike, viljatyöt, hevostyöt, maanviljelys ja rakennustyöt. Oli pärekorien tekoa,lannan- ja kivien ajoa sekä muuraus- ja maalaustöitä. Lokakuussa vuonna 1920 varavankilassa pesutyöt ja maanviljelys olivat ylivoimaisesti suurimpia työllistäjiä. Varavankilassa yritettiin tehdä kaikki raaka-aineet itse ja myydä ulkopuolellekin niin paljon kuin vain pystyttiin. Luulisin,että maanviljelys oli siksi niin ylivoimainen työllistäjä varavankilassa.&lt;br&gt;Helmikuussa vuonna 1921 suurimmat työllistäjät varavankilassa olivat vankityöliike, taloustyöt ja sekalaiset työt.&amp;nbsp;Muut helmikuussa vuonna 1921 olevat työllistävät työt olivat viljatyöt ja maanviljelystyöt.&amp;nbsp; <br /> <br /> == Varavankilasta karkaaminen vuonna 1920 ==<br /> <br /> Eräänä päivänä varavankilasta vangit lähtivät pilkkomaan puita läheiseen metsään. Heitä vartioimaan lähti yksi vartiomies ja vankeja oli yhteensä 11. Päästyään kyseiselle työmaalle vangit jaettiin pareittain ja he&amp;nbsp;ryhtyivät töihin. Työ sujui rauhallisesti ja tuli välipalan aika. Välipalan syötyään he ryhtyivät uudestaan töihin. Eräs vanki tuli kysymään vanginvartijalta, saisiko hän mittakepin, jolla voisi&amp;nbsp;mitata halkopinonsa,&amp;nbsp;josko se olisi sopivan korkea. Vanginvartija antoi mittakepin ja lähti pois. Vanginvartija lähti katsomaan, miten muiden vankien työ edistyy. Hetken päästä vartija päätti mennä katsomaan, oliko&amp;nbsp;mittakeppiä&amp;nbsp;pyytäneen&amp;nbsp;vangin halkopino sopivan korkea. Kyseistä vankia ei näkynyt halkopinonsa lähellä. Vanginvartija kysyi vangin parilta, onko hän nähnyt vankia, joka halusi mittakepin. Vanki kertoi toisen vangin menneen juomaan vettä vesipisteeltä. Vesipisteen lähellä työskennellyt vankikaan ei ollut nähnyt ketään juomassa. Lopulta kadonnutta vankia ei löytynyt, ja vanginvartijan ja muiden vankien piti lähteä takaisin vankilalle. <br /> <br /> Vanginvartija kuitenkin ilmoitti vangin karkaamisesta päästyään varavankilalle. Hän oli huomannut, että vangit keskustelivat tiellä kävellessään, että tätä tietä pitkin pääsee [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]]. Karannut vanki oli kysynyt pääseekö tätä tietä [[Tuulos|Tuulokseen]] ja toinen vanki oli sanonut, että kyllä. Vanginvartija alkoikin seurata erityisesti juuri tätä vankia, joka kysyi asiasta. Mutta vanginvartija ei voinut seurata vain yhtä vankia, jolloin juuri tämä vanki ehtikin karata. Vanginvartija, joka kuuli vankien keskustelun ja vangin karkaamisen koettuaan tiedotti kaikille Hämeenlinnaan johtavan maantien lähellä asuville, että tarkkailkaa ympäristöänne. Karanneen vangin löysi seuraavana päivänä eräs [[Porkkalan kartano|Porkkalan]] tilan alueella asuva renki. Niin karannut vanki saatiin kiinni ja vietiin takaisin varavankilaan Mainiemeen. <br /> <br /> === Varavankilan loppuvaiheet ===<br /> <br /> Lammin varavankila lakkautettiin kesäkuussa 1923 ja vangit siirrettiin [[Hämeenlinnan lääninvankila|Hämeenlinnan lääninvankilaan]] ja Turun pakkotyölaitokseen. Varavankilan loputtua tilalle tuli työlaitos noin vuonna 1923. Työlaitoksessa oli sellaiset henkilöt, jotka jollain tavalla laiminlöivät lakia tai eivät maksaneet esimerkiksi lapsen elatusapurahoja. Tämä piti&amp;nbsp;korvata&amp;nbsp;tekemällä töitä työlaitoksessa. Työlaitokseen voitiin määrätä myös sellaiset henkilöt, jotka kärsivät alkoholismista. Työlaitoksessa olleet henkilöt viipyivät yleensä vain 1-3 kuukautta. Vuonna 1946 työlaitoksen yhteyteen tuli myös alkoholistihuoltola. Lammin alkoholistihoitolaan tuotiin kaikki vaikeimmin alkoholisoituneet henkilöt, ja kuri Lammilla oli varsin tiukka. Hämeen työlaitoksen nimeksi tuli vuonna 1978 Lammin huoltola, mutta toiminta jatkui samaan tapaan kuin ennenkin. Nykyinen nimi [[Mainiemen kuntoutuskeskus|Mainiemen kuntoutumiskeskus]] tuli vuonna 1989, jolloin toimenkuvaan kuului päihdeongelmaisten hoito ja tukeminen. <br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> Hämeenlinnan maakunta-arkisto, kuulustelupöytäkirja: Lammin varavankila vuonna 1920, vangin 75-20 karkaaminen&lt;br&gt;Gummerus Kirjapaino OY Jyväskylä 2000: Kaisu Koskue, Lammin pitäjän historia 3, Lammin varavankila [[Coordinates::61.106181, 24.9859| ]]<br /> <br /> [[Category:Lammi]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Halutut_artikkelit&diff=5540 2012-07-09T15:18:17Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>== Halutut Häme-Wiki -artikkelit ==<br /> <br /> Tähän listaan kerätään aiheita, joista toivotaan artikkeleita Häme-Wikiin.&amp;nbsp; Jos kirjoitat tai aiot kirjoittaa jostain listan aiheesta, niin poista se listalta. <br /> <br /> ==== Seurat ja yhdistykset&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Eteläisten kylätoimikunta&lt;br&gt;Hauhon työväenyhdistys&lt;br&gt;Hauhontaustan kyläyhdistys&lt;br&gt;Sappeen Eräveikot&lt;br&gt;Tuittulan kyläyhdistys&lt;br&gt;Vihavuosi-yhdistys&lt;br&gt;Hauhontaustan kyläyhdistys&lt;br&gt;Hauhon Karjalaisten yhdistys&lt;br&gt;Rengon maamiesseura&lt;br&gt;Lammin Sosiaalidemokraatit ry&lt;br&gt;Mommilan maa- ja kotitalousseura&lt;br&gt;Mommilan Jymy&lt;br&gt;Tuuloksen Tulikourat&lt;br&gt;Parolan eräveikot&lt;br&gt;Kalvolan Keihäs&lt;br&gt;Kalvolan Isku&lt;br&gt;Kalvolan sosiaalidemokraatit&lt;br&gt;Pirttikosken koulun kummit&lt;br&gt;Pirttikosken kesäteatteri&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Rakennukset&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Kurkijärven kartano&lt;br&gt;Iso-Pappila, Lammi&lt;br&gt;Kapakan talo&lt;br&gt;Häppölän talo&lt;br&gt;Anttola (talo?)&lt;br&gt;Pappilan Pihatupa&lt;br&gt;Laurilan talo&lt;br&gt;Rusilan tila&lt;br&gt;Iittalan asema <br /> <br /> ==== Koulut ja oppilaitokset ====<br /> <br /> Hyömäen koulu&lt;br&gt;Harjalan koulu&lt;br&gt;Kalvolan yhteiskoulu&lt;br&gt;Meijeriopisto <br /> <br /> ==== Kulttuuri ja tapahtumat ====<br /> <br /> Taidekasarmi&lt;br&gt;Hauho-Seuran esinemuseo&lt;br&gt;Hätilä laulaa ja soi&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Kauppa ja teollisuus&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Turkistehdas&lt;br&gt;Hämeen Voima&lt;br&gt;Hauho-Seuran esinemuseo&lt;br&gt;Osuusliike Häme&lt;br&gt;Iittala-halli <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Ihmiset&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Sulo Vuolijoki&lt;br&gt;Amanda Maula&lt;br&gt;Arvo Kytölä&lt;br&gt;Claes Norstedt&lt;br&gt;Matti Pohto&lt;br&gt;kirkkoherra Christoffer Herkepaeus&lt;br&gt;Karl Johan Ekenberg&lt;br&gt;Ville Hytönen <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Luonto ja ympäristö&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Pääjärvi&lt;br&gt;Honkaliinin kalmisto <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Kylät&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Ruununmylly&lt;br&gt;Asemin kylä&lt;br&gt;Vehmaisten kylä&lt;br&gt;Nevilä&lt;br&gt;Vaimare&lt;br&gt;Lietsa&lt;br&gt;Oinaala&lt;br&gt;Uusikylä&lt;br&gt;Vehmainen&lt;br&gt;Seitsemänlammen-Korpilammensuo&lt;br&gt;Heinisuo&lt;br&gt;Isosuo&lt;br&gt;Alajärvi&lt;br&gt;Vaimaroinen&lt;br&gt;Valajärvi&lt;br&gt;Pursunjärvi&lt;br&gt;Haapajärvi&lt;br&gt;Kyynäröinen&lt;br&gt;Korvenalustanjärvi&lt;br&gt;Paloniitunjärvi&lt;br&gt;Renkajoki&lt;br&gt;Kuohijärvi&lt;br&gt;Sauvalan kylä&lt;br&gt;Karutta&lt;br&gt;Lakkola&lt;br&gt;Peurasuo&lt;br&gt;Tallimäki&lt;br&gt;Kalvolanjärvi&lt;br&gt;Rouvi-Alhainen <br /> <br /> ==== Muuta&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Mainiemen kuntoutumiskeskus&lt;br&gt;Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto&lt;br&gt;&lt;br&gt;</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Leo_Mechelin&diff=6018 2012-07-09T14:35:08Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>==== Yhteydet Janakkalaan ====<br /> <br /> Leopold Henrik Stanislaus Mechelin syntyi vuonna 1839 Haminassa ja kuoli vuonna 1914 Helsingissä. Hänen isänsä oli Gustaf Johan Mechelin, Haminan kadettikoulun opettaja, ja äiti Amanda Sofia Sagulin. Nimi Mechelin on peräisin Espoon Mäkkylästä; 1600-luvun loppupuolella nykyisin [[Hausjärvi|Hausjärveen]] kuuluvan [[Janakkala|Janakkalan]] [[Karhi|Karhin]] kylästä Helsinkiin muuttaneen ja siellä porvarinoikeudet saaneen Jaakko Laurinpojan pojat Henrik ja Erik ottivat äitinsä kotipaikan sukunimekseen. Leo Mechelinin isoisä, loppuvuosinaan Jaakkiman kirkkoherra ja rovasti Henrik Johan Mechelin (1774 - 1840), oli nostanut suvun takaisin pappissäätyyn. <br /> <br /> Leo Mechelin asui vuosina 1865 - 1907 Janakkalan [[Löyttymäen kartano|Löyttymäen kartanossa]], jonka tyttären Alexandran&amp;nbsp;kanssa hän meni naimisiin. Heille syntyi tytär Cely (1866–1950), josta tuli naisasianainen. <br /> <br /> ==== Opinnot ja professuurit ====<br /> <br /> Leo Mechelin tuli ylioppilaaksi vuonna 1856 isänsä kotiopetuksessa. Hän valmistui yliopistossa filosofian kandidaatiksi vuonna 1860 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi vuonna&amp;nbsp;1864. Vuonna 1873 hän valmistui kaksinkertaiseksi tohtoriksi kahdessa vuodessa. Hän oli kameraali- ja politialainopin sekä valtio-oikeuden professori vuosina1874 - 1882 sekä vuosina 1877 - 1882 talousoikeuden ja kansantaloustieteen professori. <br /> <br /> ==== Maanviljelijä ja teollisuusmies ====<br /> <br /> Mentyään naimisiin vuonna 1865 Mechelin Helsingin rikkaimman porvarin, kauppaneuvos Johan Henrik Lindroosin tyttären Alexandran kanssa Mechelin sai vapaasti toimia niin elinkeinoelämässä kuin politiikan parissa, sillä hänen aikanaan varakkuus toi enemmän ääniä. Alexandra Elisabeth Lindroos omisti Löyttymäen kartanon Janakkalassa. Leo Mechelin vaikutti [[Löyttymäki|Löyttymäen]] kyläyhteisöön monella tavalla; hän muum muassa&amp;nbsp;lahjoitti tontin kylän [[Löyttymäen koulu|kansakoulua]] varten.&amp;nbsp;Mechelin muistetaan kylällä pitkänä komeana miehenä, joka tervehti kyläläisiä hattuaan nostamalla ja suomeksi tervehtien. Leo Mechelin oli ruotsinkielinen ja osasi monia vieraita kieliä, mutta ei kovin paljon suomea.&amp;nbsp;Kielikysymys himmensi&amp;nbsp;hiukan&amp;nbsp;hänen mainettaan. <br /> <br /> Leo Mechelinin oma&amp;nbsp;tilan oli Hollolan Laitiala, jonka lisäksi&amp;nbsp;hän viljeli kahta vaimonsa sukulaisten tilaa ja teki maataloussuunnitelman myös Nokia-yhtiön maille. Hän oli vuosina 1870 - 1875 Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseuran johtokunnan jäsen ja 1890-luvulla Suomen Talousseuran puheenjohtaja. Nälkävuosien aikana Mechelin kehitti monen muun suurtilallisen kanssa Suomen maataloutta karjankasvatuksen suuntaan.&lt;br&gt;<br /> <br /> Mechelinistä tuli vuonna 1867 Yhdyspankin johtaja ja johtokunnan jäsen. Hän perusti vuonna 1871 ystävänsä&amp;nbsp;Fredrik Idestamin kanssa Nokia-yhtiön, ja&amp;nbsp;Idestamin siirryttyä syrjään Mechelinistä tuli vuonna&amp;nbsp;1898 Nokia-yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja hän oli hallituksen jäsen kuolemaansa asti.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Poliitikko ====<br /> <br /> Leo Mechelin valittiin valtiopäiville Helsingin kaupungin edustajaksi porvarissäätyyn vuonna 1872 ja vuonna 1875 Helsingin valtuustoon, jossa hän toimi useita vuosia vuosien 1875 - 1878 ja 1891 – 1899 välillä ja suurimman osan aikaa sen puheenjohtajana. Vuonna 1876 Helsingissä pidettiin Suomen ensimmäinen yleinen teollisuusnäyttely, johon myös keisari, keisarinna ja perintöruhtinas puolisoineen tutustuivat kaupungin vieraina. Leo Mechelin hoiti isännyyden niin loistavasti, että keisari korotti hänet ja hänen jälkeläisensä aatelissäätyyn. <br /> <br /> Sen jälkeen Mechelin osallistui kaikkiin säätyvaltiopäiviin&amp;nbsp;vuosina 1872–1906 sekä toimi senaattorina vuosina 1882–1890.&amp;nbsp;Vuodesta 1877 lähtien hän edusti&amp;nbsp;ritaristossa ja aatelisäädyssä. 1870-luvulla hänestä tuli liberaalisen suuntauksen tärkein johtaja, ja sellaisena hänet kutsuttiin vuonna 1882 senaattiin valtiovaraintoimituskunnan apulaispäälliköksi. Mechelinin johtamasta osastosta tehtiin vuonna 1888 kauppa- ja teollisuustoimituskunta, ja hänestä tuli sen päällikkö eli nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri. Senaattorina Mechelin hoiti muun muassa Suomen ja Venäjän välisiä kauppa- ja tulliasioita. <br /> <br /> Mechelin oli mukana tärkeimmissä poliittisissa elimissä, ja hänen vaikutusvaltansa oli erittäin suuri. Hän oli aloitteellinen, valtiopäivien parhaita puhujia ja taitava esitysten kirjoittaja. Mechelinin aloitteesta valtiolle ryhdyttiin laatimaan yhtenäinen tulo- ja menoarvio; hän itse laati ensimmäisen budjettilaskelman vuonna 1877. Mechelinin ajaman kielipolitiikan mukaan suomelle ja ruotsille kuului tasaveroinen asema, mitä J.V. Snellman vastusti, sillä hänen mielestään Suomen kansakunnan muodostaja oli vain suomen kieli. <br /> <br /> ==== Sortokauden johtaja ====<br /> <br /> Sortovuosien aikana Mechelin toimi perustuslaillisten keulakuvana ja johti passiivista vastarintaa. Hän oli vaimonsa kanssa maanpaossa vuosina 1903–1904, jolloin Mechelin teki aktiivisesti propagandaa&amp;nbsp;Suomen puolesta. Sortokausien välisenä ajanjaksona vuosina 1905–1908 hän johti Mechelinin senaatiksi nimitettyä&amp;nbsp;Suomen ensimmäistä poliittista hallitusta. Mechelin oli Suomen ”kruunaamaton kuningas&quot;. Suurlakon aikana Mechelin vaati Suomen autonomian palauttamista ja paluuta laillisiin oloihin ja sai Venäjän vallanpitäjät vakuuttuneiksi siitä, että hän pystyisi estämään yhteiskunnallisen vallankumouksen Suomessa.&amp;nbsp;Passiivinen vastarinta näytti vieneen voittoon.&lt;br&gt;Mechelinin johtaman&amp;nbsp;hallituksen&amp;nbsp;aikana syntyi eduskuntauudistus, mutta sosiaalisissa tavoitteissaan&amp;nbsp;hallitus osin epäonnistui. <br /> <br /> Vuonna 1908 Leo Mechelin joutui eroamaan senaattorinvirasta. Tämän jälkeen hän jatkoi taistelua Suomen autonomisen aseman puolesta kirjoittamalla ja pyrkimällä vaikuttamaan ulkomaiden mielipiteeseen. Hänet valittiin vielä kaksi kertaa kansanedustajaksi Ruotsalaisen Kansanpuolueen listoilta. Eduskunnassa hän oli muun muassa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. Mechelin vaikutti myös&amp;nbsp;monissa kansalaisjärjestöissä, kuvataiteen suosijana sekä viimeisinä vuosinaan kansainvälisessä rauhanliikkeessä. Hän kuoli muutamaa kuukautta ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä, ja hän sai osakseen suurmiehen hautajaisseremoniat. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9 <br /> <br /> Helen, Tapio, Mechelin, Leo. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.&amp;nbsp;[http://goo.gl/Dijq4 http://goo.gl/Dijq4].&amp;nbsp;Viitattu 9.7.2012&lt;br&gt;<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> [[Category:Janakkalalaisia|Mechelin, Leo]][[Category:Valtiopäivämiehet|Mechelin, Leo]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hauhon_N%C3%A4ytt%C3%A4m%C3%B6taiteen_Harrastajat_ry&diff=266 2012-07-09T10:55:31Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>[[Image:Hauhon nayttamotaiteen harrastajat2009.jpg|thumb|right|400px|Runoilijan kesä -näytelmän työryhmä. Kuvaaja; Marjatta Hinkkala]] <br /> <br /> [[Hauho|Hauhon]] Näyttämötaiteen Harrastajat ry on tarjonnyt jo 20 vuotta kesäteatteria Hauholla.&amp;nbsp;Kesäteatterista on tullut jopa valtakunnallisella tasolla huomattava tapahtuma. Vuonna 2004 Hauhon Näyttämötaiteen Harrastajat ry sai Häme-teko -palkinnon. <br /> <br /> == Niskavuoren näyttämö ==<br /> <br /> Näytelmiä esitettiin vuosien ajan [[Miekka|Miekan kartanon]] pihapiirissä,&amp;nbsp;vuoden 2009 alkaen näytämönä oli&amp;nbsp;[[Hovinkartano|Hovinkartanon]] pihapiiri. Nykyään teatterimiljöönä toimii [[Vitsiälä|Witsiälän]]&amp;nbsp;lavan pihapiiri.&amp;nbsp;Vuodesta 1990 lähtien yhdistys on esittänyt Hauhon kesäteatterissa [[Hella_Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] tuotantoa. Talvikaudella se on esittänyt muun muassa Aleksis Kiven tuotantoa ja hauholaisia kotiseutunäytelmiä. <br /> <br /> ==== Esitykset ====<br /> <br /> *Niskavuoren nuori emäntä, 2012, ohjaus Neea Viitamäki <br /> *Opri, 2011, ohjaus Matti Nurminen <br /> *Johan nyt, Niskavuori!, 2010, ohjaus Aino Järvinen <br /> *''Runoilijan kesä'', 2009, ohjaus Aino Järvinen. <br /> *''Vain muutaman huijarin tähden'', 2008, ohjaus Matti Nurminen <br /> *''Hilman päivät'', 2007, ohjaus Matti Nurminen <br /> *''Niskavuoren naiset'', 2006, ohjaus Matti Nurminen <br /> *''Särkelä itte'', 2005, ohjaus Matti Nurminen <br /> *''Juurakon Hulda'', 2004, ohjaus Matti Nurminen <br /> *''Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti'', 2003, ohjaus Matti Nurminen <br /> *''Justiina'', 2002, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Entäs nyt Niskavuori?'' 2001, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Niskavuoren leipä'', 2000, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Niskavuoren naiset'', 1999, ohjaus Mikko Nousiainen [[Image:Hauhon nayttamotaiteen harrastajat.jpg|thumb|right|406x306px|Niskavuoren naiset Virossa 2006. Kuva: Mirja Piiroinen]] <br /> *''Niskavuoren Heta'', 1998, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Niskavuoren nuori emäntä'', 1997, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Entäs nyt, Niskavuori?'' 1996, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Niskavuoren leipä'', 1995, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Niskavuoren Heta'', 1994, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti'', 1993, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Niskavuoren naiset'',1992, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Niskavuoren nuori emäntä'', 1991, ohjaus Mikko Nousiainen <br /> *''Entäs nyt, Niskavuori?'' 1990, ohjaus Mikko Nousiainen<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *http://www.niskavuori.fi/<br /> <br /> &amp;nbsp; <br /> <br /> [[Category:Hauho]] [[Category:Seurat_ja_yhdistykset]] [[Category:Teatterit]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Letku&diff=3670 2012-07-09T10:27:17Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Letkun kylä sijaitsee Lounais-Hämeessä [[Tammela|Tammelan]] eteläosassa. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.70007&quot; lon=&quot;23.72395&quot;&gt;Letku&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Kylä ====<br /> <br /> Letkun kylä&amp;nbsp;on syntynyt Suomen vanhimman ja tunnetuimman kauppatien, [[Hämeen härkätie|Hämeen Härkätien]], varrelle, ja siitä on ensimmäinen maininta vuonna 1470. Kylän rakennukset sijaitsevat Kytöniitunojaan laskeutuvien peltojen ja kylän läpi kaartelevan tien varrella.&amp;nbsp;Tien tuntumassa on lukuisia järviä. Lähellä on&amp;nbsp;[[Torronsuon kansallispuisto|Torronsuo]] ja [[Liesjärven kansallispuisto|Liesjärven kansallispuisto]]. Letkulla sijaitsee myös&amp;nbsp;[[Hämeen Luontokeskus|Hämeen Luontokeskus]] sekä&amp;nbsp;[[Eerikkilän urheiluopisto|Eerikkilän Urheiluopisto]]. <br /> <br /> Kylän rakennuksista vanhimmaksi mainitaan Puosin tila, jonka päärakennus on vuodelta 1834. Sitä on laajennettu vuonna 1898. Raunion tilan rakennukset muodostavat ehjän kokonaisuuden. Yli-Jaakkolan ja Vanhalan päärakennukset ovat 1900-luvun alusta. Letkun kansakoulu on vuodelta 1903. <br /> <br /> Kylässä toimii kylätoimikunta, maamiesseura, vanhempainyhdistys, kalastus- ja metsästysseura.&amp;nbsp;Kylässä on&amp;nbsp;myös oma koulu.&amp;nbsp;Asukkaita Letkun kylässä on nykyään lähes 400. <br /> <br /> ==== Elinkeinot ====<br /> <br /> Yrityksiä Letkulla on kolmisenkymmentä, joista suurimmat Forssan Huoneistoremontti Oy ja Härkäpuu Oy. Kylässä on myös maanviljelystä; aktiivitiloja&amp;nbsp;on nykyään noin kaksikymmentä. <br /> <br /> ==== Vuoden hämäläinen kylä ====<br /> <br /> [[Hämeen Kylät ry|Hämeen Kylät ry]] valitsi Letkun vuoden 2012 kyläksi. Se julkistettiin [[Hauho|Hauho]]n [[Hauhon_Näyttämötaiteen_Harrastajat_ry|Niskavuoren&amp;nbsp;markkinoilla]] 30.6.2012. Letkun kylä on osoittautunut&amp;nbsp;vireäksi kyläksi monine hankkeineen. Kesäteatteri,&amp;nbsp;Härkätien teatteri, ja 90-vuotias kylätalo Pirtti juhlatiloineen sekä&amp;nbsp;oma alakoulu&amp;nbsp;tuovat eloa kylään. Kyläläiset&amp;nbsp;pitävät tonttipäiviä saadakseen uusia asukkaita.&amp;nbsp;Kylän kehittämiseksi etsitään ideoita, joista viimeisin on Tarmo-ketjuun kuuluva&amp;nbsp;Letkun Puoti -osuuskunta. Sen ansiosta tärkeät palvelut kuten kauppa ja posti saatiin&amp;nbsp;pysymään kylällä. Letkun kyläyhdistys on mukana Laurea-ammattikorkeakoulun kehittämässä Aistien tilat -hankkeessa, jonka tarkoitus on lisätä yhteisöllisyyttä. <br /> <br /> ==== Lähteet&amp;nbsp; ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003&amp;nbsp; <br /> <br /> Hämeen Sanomat 1.7.2012 <br /> <br /> Hämeen Sanomat 8.7.2012 <br /> <br /> Lisätietoja kylästä:&lt;br&gt;[http://www.letku.fi/kyla.php www.letku.fi&amp;nbsp;] [[Coordinates::60.70007, 23.72395| ]]<br /> <br /> [[Category:Tammela]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=L%C3%B6yttym%C3%A4en_kartano&diff=1558 2012-07-05T11:39:50Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>==== Kartanon omistajia ====<br /> <br /> [[Janakkala|Janakkalassa]] sijaitsevan [[Löyttymäki|Löyttymäen]] kartanon perusti uudistilakseen Helsingistä muuttanut&amp;nbsp; everstiluutnantti Jonas af Enehjelm vuonna 1816. Hän oli löytänyt kylän jo edellisen vuosisadan puolella. Enehjelm&amp;nbsp;rakensi 1700-luvun puolella myös [[Katisten kartano|Katisten kartanon]] ja Luhtialan päärakennuksen, joka tunnetaan nykyisin [[Katajiston kartano|Katajiston kartanona]]. Jonas Hellenius aateloitiin vuonna 1772, jolloin hänen sukunimekseen tuli af Enehjelm. Löyttymäen kartanon omistajiin kuului vuosien kuluessa kaikkiaan seitsemän eri aatelissuvun jäseniä. Vuosina 1834-1840, kartanon ollessa Erik Wilhelm Armfeltin omistuksessa, siellä harjoitettiin mylly- ja sahatoimintaa, pellonraivausta ja metsänhakkuita. Armfelt myi kartanon vuonna 1839 kauppaneuvos ja laivanvarustaja Johan Henrik Lindroosille, joka ajanmukaisti sahan ja myllyn sekä perusti kartanon maille Mallasjoen rannalle terva- ja tärpättitehtaan. Liikenneyhteyksiä hän edisti kunnostamalla maantien Löyttymäestä uudelle [[Turengin asema]]lle. Lindroos tosin kuoli samana vuonna 1862, jolloin [[Hämeenlinnan rautatieasema|junaliikenne]] Helsingistä [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]] alkoi. <br /> <br /> Johan Lindroosin kuoltua kartanoa hoiti 37 vuotta hänen leskensä Cecilia Lindroos, omaa sukua Meyer (1812 - 1899). Cecilia Lindroosin vieraina kartanossa viettivät aikaa muun muassa hänen sisarentyttärensä, taidemaalari Maria Wiik sekä tämän ystävätär ja kollega Helene Schjerfbeck.&amp;nbsp;Cecilia Lindroos huolehti&amp;nbsp;alustalaistensa ja torppariensa lapsista, kehitti naisten käsityötaitoa ja kotien siisteyttä. Hän perusti rahaston [[Löyttymäen koulu|Löyttymäen koulun]] lapsia varten.&amp;nbsp;Löyttymäen kartanon lähes kaikki rakennukset paloivat tulipalossa toukokuussa 1881. Palo alkoi navetan talousosasta todennäköisesti nokivalkeasta. Lähes koko kartanon väki oli maataloustöissä ulkoniityillä, eikä ehtinyt sammuttamaan tulipaloa. Lisäksi kaikki sammutusvälineet jäivät palavaan navettarakennukseen. Heti seuraavana vuonna, Cecilia Lindroosin 75-vuotispäivänä&amp;nbsp;valmistui kartanon uusi päärakennus. Sen rakensi&amp;nbsp;Vihtori Olander, joka rakensi myöskin Löyttymäen koulun. Samoihin aikoihin valmistui myös tiilinen viljamakasiini sekä kauemmaksi kartanosta rakennettu uusi navettarakennus 60 lehmälle. Kartanorakennusta ei enää ole olemassa, sillä se myytiin vuonna 1937 huutokaupalla rakennustarvikkeiksi.&amp;nbsp; <br /> <br /> Johan ja Cecilia Lindroosin tytär Alexandra (1844–1909) avioitui vuonna 1865 nuoren senaatin virkamiehen [[Leo Mechelin|Leopold (Leo) Mechelinin]] kanssa, josta myöhemmin tuli valtiopäiväedustaja, lainopin ja valtio-oikeuden professori, pankinjohtaja sekä aatelismies. Aleksandra Mechelin oli äitinsä tavoin voimakas persoona. Hän huolehti samalla tavoin alustalaisistaan kuin äitinsä. Leo Mechelin vaikutti Löyttymäen kyläyhteisöön muun muassa lahjoittamalla tontin koulua varten. Hänet muistetaan kyläraitilla pitkänä miehenä, joka tervehti kyläläisiä hattuaan nostamalla ja suomeksi tervehtien. Leo Mechelin oli ruotsinkielinen ja osasi monia vieraita kieliä, mutta ei kovin paljon suomea. Vaimonsa syntymäpäivillä hän kuitenkin piti puheen aina suomeksi.&amp;nbsp;Mechelinin olivat maanpaossa vuosina 1903 - 1904. He pitivät läksiäiset kartanossa vuonna 1907. Mechelin valmisti itse salaatin, naisten malja juotiin, ja koko ajan keskusteltiin politiikasta ja kirjallisuudesta.<br /> <br /> Mechelinien ainoa lapsi Cely Mechelin (1866–1950) tuli myöhemmin tunnetuksi naisasialiikkeessä. <br /> <br /> Mechelinien jälkeen kartano joutui Lindroosien pojantyttärelle ja tämän miehelle, Elsa ja Ossian Sivénille vuosiksi 1907-1913. Sivénit myivät kartanon tuttavilleen Gustav Adolf Silfverhjelmilleja tämän puolisolle Elsa Marialle o.s. von Born, jotka kahden vuonna 1915 myivät sen edelleen lapualaiselle Lahdensuun pariskunnalle. Lahdensuun pariskunta palstoitti maat ja myivät ne sekä hakatut metsät kylän asukkaille. Maista palstoitettiin noin 40 tilaa, joilla asui noin 450 ihmistä. Näin entiset kartanon alustalaiset pääsivät työskentelemään omille mailleen. Kartanon irtaimisto ja maatalouskalusto myytiin lopulta huutokaupalla. <br /> <br /> Kartanon viimeisiä omistajia olivat Frans Fröberg, Vihtori Väänänen, Aleksandra Lehtonen ja Toivo Ilmari Uotila vuodesta 1937 lähtien. <br /> <br /> ==== Viljamakasiini ====<br /> <br /> [[Image:Viljamakasiini.jpg|thumb|right|300px|Löyttymäen kartanon viljamakasiini]] <br /> <br /> Kartanon ajoista on edelleen näkyvänä muistomerkkinä tiilinen goottilaistyylinen viljamakasiini. Se on upea kuin kirkko. makasiinin rakennutti Leo Mechelin.&amp;nbsp;Viljamakasiinin kohdalta johtaa metsäinen polku [[Mallinkainen|Mallinkaisten]] järvelle Saparon rantaan. Matka on lyhyt, vain noin puoli kilometriä. Kartanon väellä oli Saparon rannassa veneen lisäksi uimahuone. Juhannuksena rannassa poltettiin juhannuskokko. <br /> <br /> Viljamakasiinin seinään kiinnitettiin 23.5.2012 Leo Mechelinin muistolaatta. Samana päivänä paljastettiin Mechelinin muistokivi Löyttymäen koulun pihalle, kartanon entisille maille. Hevostallit <br /> <br /> Viljamakasiinin oikealla puolella metsässä, mäen korkeimmalla kohdalla, näkyy edelleen merkkejä kartanon hevostalleista sekä kartanon ajurina toimineen tallimiehen Ville Karlssonin asunnosta. Asunto sijaitsi aivan tien vieressä. Tallien takana kauempana metsässä on hevosten hautausmaa. <br /> <br /> ==== Huvilato ====<br /> <br /> Viljamakasiinin vasemmalla puolella oli avoin ruohokenttä, jonka takareunassa sijaitsi kartanon huvilato. Huvilato oli aikakautensa seuratalo. Siellä pidettiin huveja, näyteltiin ”kappaleita”, lausuttiin, laulettiin, soitettiin ja tanssittiin. Vuosittain Cecilia Lindroosin syntymäpäivänä 5. elokuuta pidettiin elonkorjuujuhlia ja myöhemmin hänen muistojuhliaan. Koko kylän väki oli sankoin joukoin mukana. huvilato oli käytössä 1920-luvun lopulle asti, jolloin se purettiin ja siirrettiin Katumajärven rannalle. &lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähteet&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Peltotalo, P. (toim.) 2008. Kartano, kylä ja koulu. ISBN 978-952-99642-3-9 <br /> <br /> http://goo.gl/nMRqE <br /> <br /> Hämeen sanomat 24.5.2012 <br /> <br /> [[Category:Kartanot]] [[Category:Janakkala]] [[Category:Janakkalan_kylät]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kerkkola&diff=6016 2012-07-05T09:41:31Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Kerkkolan kylä on [[Janakkala|Janakkalassa]]. Kerkkolan Ylöstalon tilan jugendtyylinen päärakennus on rakennettu vuonna 1905. Kuivaamoksi muutettu kivinavetta on vuodelta 1855.&amp;nbsp;Rusthollari Kustaa Kerkkonen sai Suomen Talousseuran hopeamitalin pitäjän ensimmäisestä kivinavetasta. Navetan romaaninen oviaukko ja frontonin pyöröikkuna antavat keskiaikaisen vaikutelman. Ylöstalo sijaitsee peltomaisemassa [[Vanha Hämeentie|Vanhan Hämeentien]] varrella. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.91648&quot; lon=&quot;24.71614&quot;&gt;Kerkkola&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Kerkkolan suku ja&amp;nbsp;kylä ====<br /> <br /> Kerkkosen suvun kantaisäksi mainittu Niilo Kerckola&amp;nbsp;syntyi noin vuonna 1350.&amp;nbsp;Hän omisti Kerkkolan talon [[Lammi|Lammin]] pitäjän Niipalan kylässä. Jussi Laurinpoika Kerkkola, joka oli&amp;nbsp;isäntänä Niipalan Kerkkolassa 1400-luvun puolivälistä lähtien,&amp;nbsp;omisti myös varakkaan [[Tirmula|Tirmulan]] kartanon Lammilla. Lammilla asuneet veljekset Jussi ja Olavi Kerkkola ovat molemmat kotoisin Janakkalan Kerkkolasta. Myös Jämsässä on Kerkkolan suurtila.<br /> <br /> Vuoden 1539 maakirjan mukaan Kerkkolassa oli kolme taloa. Kylä kuului silloin [[Mäskälä|Mäskälän]] hallintopitäjään. Brusilan talo oli 1500-luvulla kolmena talona; Brusila I, II ja III. Kerkkola oli ensin perintötalo, joka autiokauden jälkeen joutui kruunulle vuonna 1587. Sen ensimmäiseksi isännäksi mainitaan Lauri Niilonpoika.&amp;nbsp;Kerkkola oli ratsutilana vuosina 1600&amp;nbsp;- 1680, kunnes se tuli&amp;nbsp;Hämeen ja Uudenmaan rakuunarykmentin everstiluutnantin komppanian rustholliksi.&amp;nbsp;Sen aputiloina olivat&amp;nbsp;[[Turenki|Turengin]] Rokkala, [[Hausjärvi|Hausjärven]] Heikkilä sekä talo Mäntsälässä.&amp;nbsp;Kerkkola oli Janakkalan vaurain talonpoikaistalo. Kerkkola oli nimismiehen talona vuosina 1679 - 1701. Ratsumiehet ja nimismiehet olivat Kerkkolan sukua. <br /> <br /> Vuonna&amp;nbsp;1758 Heikki Heikinpoika Kerkkola osti talon verotilaksi. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1794 Kerkkola jaettiin perillisten kesken kahteen osaan: Ylöstaloksi ja Alastaloksi. Jälkimmäisen isännäksi tuli rusthollari Juho Heikinpoika Alastalo. Hänen poikansa Erkki Heikinpoika Alastalo&amp;nbsp;omisti myös osan&amp;nbsp;Lammin [[Riikonen|Riikosten]] rusthollista sekä Saarenmaan uudistilan. Hänen kuoltuaan lapsettomana liitettiin Alastalo Ylöstaloon. Ylöstaloa hallitsi rusthollari Heikki Heikinpoika vuosina 1774 - 1791 ja hänen jälkeensä leski Maria vuoteen 1807. Kerkkolan Ylöstalon isänniksi tuli vävyjä: Kustaa Juho Kustaanpoika Räikälä-Kerkkola ja hänen jälkeensä Risto Ristonpoika Jussila, joka siirtyi Jussilan talon isännäksi. <br /> <br /> Nuori Kustaa Kustaanpoika Kerkkonen isännöi taloa tämän jälkeen vuosina 1842 - 1893. Hän rakensi Ylöstalon kivinavetan. Hän oli myös Janakkalan Säästöpankin perustaja ja Hamppulan kansakoulun johtokunnan jäsen. Kustaa Kerkkonen antoi&amp;nbsp;lainajyvästön hoitopalkan Hamppulan koulun hyväksi [[Kustaa Paturi|Kustaa Paturin]] tavoin. Hän oli varakas mies yli 700 hehtaarin maaomistuksineen. Kustaa Kerkkosen puoliso oli Karoliina Vilhelmiina Idänpää-Heikkilä, jonka isä oli [[Vanaja|Vanajan]] [[Juhana Idänpään-Heikkilä|Idänpää-Heikkilän]] talon vävy. Vilhelmiina Kerkkonen oli suomalaismielinen ja valistunut emäntä, joka järjesti mielellään ompeluseuroja ja muita tilaisuuksia. Kerkkosten poika, Heikki Kustaanpoika Kerkkonen meni naimisiin serkkunsa, Lahja Idänpään-Heikkilän kanssa. Tämän isä oli valtiopäivämies Juhana Idänpään-Heikkilä. Myös tämä pariskunta toimi yhteiskunnallisten asioiden hyväksi. Heikki Kerkkonen lahjoitti tontin [[Mallinkainen|Mallinkaisten]] koulua varten. Heidän poikansa Yrjö Kerkkonen oli pankinjohtaja sekä Janakkalan Sähkön johtaja. Kerkkolan Ylöstalo myytiin vuonna 1930. Päärakennuksen osti V.A. Koskinen, ja osa maista palstoitettiin tonteiksi. <br /> <br /> ==== Muita tiloja ====<br /> <br /> Ylötalosta erotettiin&amp;nbsp;vuonna 1918 Kotirinne -niminen tila rakennusmestari Paavo Kerkkoselle. Kerkkolaan kuuluivat myös uudistilat Saarenmaa ja Myllymaa. Edellisen osti verotilaksi rusthollari Erkki Heikinpoika Alastalo vuonna 1818, jälkimmäisen Isakki Olavinpoika Myllymaa vuonna 1848. Myllymaan tilalla oli Heikki Tuomaanpoika Kerkkolan vuonna 1633 perustama mylly. Kustaa Kustaanpoika Kerkkola osti tilan itselleen vuonna 1850. Myllymaasta lohkaistiin 1800-luvun puolivälissä Koskipään ja Harakkamäen tilat. Myös Saarenmaa jaettiin kahtia, ja myös sen K.K.Kerkkola osti verotilaksi. <br /> <br /> ==== Kerkkolan Brusila ====<br /> <br /> Brusilan tila joutui kruunulle vuonna 1580 ja se läänitettiin [[Monikkalan kartano|Monikkalan]] herralle Hannu Hannunpojalle, joka hallitsi tilaa vuosina 1589 - 1602. Hänen jälkeensä rälssin haltijoita olivat: Barbara von Stilchen, Erkki Antinpoika Kirby, Judita Ebba von Stilchen ja Margareta Niederlandt-Lilliebrunn vuoteen 1678. Rälssin viljelijä Brusius Erkinpoika Brusius rakensi myllyn Sammaljokeen vuonna 1639 yhdessä Kerkkolan isännän kanssa. Brusiuksen miehiä palveli ratsumiehenä 1600 - ja 1700 -luvuilla. Brusila maksoi taksvärkkiä ja oli augmenttitalona Monikkalan rustholliin. Brusilan rälssitila pysyi&amp;nbsp;Brusilan suvun hoidossa eelleenkin. Vuosina 1794 - 1817 Brusilan isäntä erkki Erkinpoika Brusila&amp;nbsp;osallistui Norrköpingin valtiopäiville vuonna 1805 talonpoikaissäädyn edustajana.&amp;nbsp;Seuraavat isännät olivat lautamiehiä. Vuonna 1848 Antti Kustaanpoika [[Hausjärvi|Hausjärven]] Laskolasta meni naimisiin Brusilan leskiemännän Helena Maria Kerkkola-Brusilan kanssa, ja seuraava&amp;nbsp;Brusilan nimen ottanut&amp;nbsp;vävyisäntä&amp;nbsp;Juho Taavetinpoika Klemola-Brusila tuli [[Parola|Parolan]] [[Klemolan kartano|Klemolasta]]. Hän toimi kunnan esimiehenä ja useissa luottamustoimissa. Hänen ja Maria Vilhelmiina Heikintytär Brusilan tytär Hilda hoiti tilaa vanhempiensa kuoleman jälkeen&amp;nbsp;vuosina 1903 - 1905 kunnes meni naimisiin Ilmajoelta Brusilan työnjohtajaksi tulleen Frans Pirilän kanssa. Frans Emil Pirilä toimi monissa kunnan&amp;nbsp;luottamustehtävissä ja yrityksissä kuolemaansa saakka; hän&amp;nbsp;oli Osuuskauppa Sammon hallituksen puheenjohtajana vuosina 1930 - 1950, Janakkalan Meijerihallituksen ja&amp;nbsp;Janakkalan Metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja sekä Janakkalan [[Janakkalan Pyhän Laurin kirkko|seurakunnan]] luottamustoimissa.&amp;nbsp;1940-luvun alussa syntyneet Jaakko ja Ilkka Pirilä,&amp;nbsp;perivät&amp;nbsp;Brusila-Pirilän tilan. &lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähteet&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9<br /> <br /> Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9<br /> <br /> http://goo.gl/Yb5Ux <br /> <br /> <br /> <br /> &amp;nbsp; <br /> <br /> [[Category:Janakkala]][[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanha_H%C3%A4meentie&diff=4682 2012-07-04T14:10:42Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Vanha Hämeentie johti keskiajalla [[Hämeenlinna|Hämeenlinnasta]] [[Janakkala|Janakkalan]] ja [[Hausjärvi|Hausjärven]] kautta Vantaanjoen suulle. Paikoin hyvin linjansa säilyttänyt tie kulkee säilyneiden keskiaikaisperäisten kyläympäristöjen ja viljelysmaisemien läpi. <br /> <br /> &amp;nbsp; &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.76419&quot; lon=&quot;24.91390&quot;&gt;Vanha Hämeentie&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> [[Turenki|Turengissa]] tiestä erosi Raaseporiin vievä [[Vanha meritie|Vanha Meritie]]. Vanhan Hämeentien merkitys kasvoi&amp;nbsp;vuonna 1550 tapahtuneen&amp;nbsp;Helsingin kaupungin perustamisen jälkeen. Hausjärvellä Hämeentie kulkee [[Turkhauta|Turkhaudan]] kylästä Lavintoon, josta ilmeisesti vanhempi haara kulkee Karhin kylän kautta uudemman kulkiessa [[Hausjärven kirkko|Hausjärven kirkon]] kautta kohti Porvoota. [[Hikiä|Hikiä]]stä tie jatkuu [[Erkylän kartano|Erkylän]] kautta Hyvinkäälle. Erkylän pohjoispuolella Hämeentiestä haarautuu&amp;nbsp;vanha maantie [[Kuru|Kuru]]n kylän kautta Ridasjärvelle. Hausjärven alueella Vanha Hämeentie on säilyttänyt pääpiirteissään perinteisen linjauksensa. Kestopäällystetyltä tieltä avautuu monin paikoin&amp;nbsp;kauniita näkymiä ympäröivään kulttuurimaisemaan.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähde ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> [[Category:Tiet|Vanha Hämeentie]] [[Category:Hausjärvi]] [[Category:Janakkala]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kernaala&diff=6014 2012-07-04T10:42:59Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Kernaalan kylä sijaitsee [[Janakkala|Janakkalassa]] [[Kernaalanjärvi|Kernaalanjärven]] rannalla.&amp;nbsp;Kernaalassa on tehty paljon&amp;nbsp;muinaislöytöjä: viikinkiajan nuolenkärki, keihäänkärkiä ja luita, ruumiskalmisto ja -hauta, Kernaalan, Kukkokallion ja Kaurismäen&amp;nbsp;uhrikivet, polttokalmisto runsaine koru -&amp;nbsp;ym. esineineen sekä Kernaalan aarrelöytö, josta huomattavin oli seitsenkertainen rintaketju. <br /> <br /> &amp;nbsp;&lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.87744&quot; lon=&quot;24.61763&quot;&gt;Kernaala&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> ==== Vanha Kernaala ====<br /> <br /> Vuonna 1539 Kernaalan kylässä oli yhdeksän talonpoikaistaloa: Mattila, Hofslagars, Sikala, Eskola, Isotalo ja Sipilä. Mattilasta ja Eskolasta&amp;nbsp;tuli myöhemmin säterikartanoita. Mattilan säteri koostui Mattilasta, Sikalasta ja Hofslagarista. Tila oli autiona muutamia vuosia 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa. Ensimmäiseksi isännäksi mainitaan Sipi Heikinpoika. Mattilan säterin&amp;nbsp;Hofslagarsin nimi tuli talon isännän, kavioseppä Simon nimestä. Tila oli ensin perintötalo, mutta se tuli kruununtilaksi, jonka hankki omistukseensa [[Monikkalan kartano|Monikkalan]] Knuuttikirjuri Knuutti Antipoika. Häneltä tila periytyi jälkeläisille.&amp;nbsp;Sikala joutui kruunulle vuonna 1630. Se jaettiin Sikala I:ksi ja Sikala II:ksi.&amp;nbsp;Mattilan säterin omistajiksi tulivat sittemmin&amp;nbsp;Kernaalan säterin perijät. <br /> <br /> Eskolasta tuli säterikartano, johon kuuluivat Isotalo ja Sipilä. Isotalo oli autiona 1600-luvun alkupuolella, mutta vuosisadan lopussa jo kestikievari ja Hämeen Uudenmaan rykmentin everstiluutnantin rustholli. Talonomistajina oli mm.&amp;nbsp;lautamies ja nimismies. Vuonna 1624 Eskolan säterin Isotalosta syntyi Nikkilä. Se oli Erkki Antinpoika Lilliebrunnin rälssiä ja Isontalon rusthollin augmenttina vuonna 1680. Knut von Troil, joka oli Nikkilän rälssin omistaja vuodesta 1790, myi sen majuri H.J.Standertskjöldille vuonna 1799. Myös Mikkolan talo erkani vuonna 1762 Eskolasta. Sipilän talossa&amp;nbsp;asui 1500-luvun lopulla nimismies Knuutti Laurinpoika Sipilä ja kapteeni Pekka Knuutinpoika Sipilä ja hänen poikansa Jaakko, joka palveli ratsumiehenä Niilo Boijen lipustossa. Tämän suvun jälkeen tila oli Stierncreutzin rälssinä vuosina 1664 - 1670. Se ostettiin verotilaksi vuonna 1791 ja vuonna 1805 siitä tuli maaherran palkkatila. Vuonna 1806 kapteeni H.G. Standertskjöld osti puolet Sipilästä Juho Juhonpoika Sipilän perillisiltä. <br /> <br /> [[Kernaalan kartano|Kernaalan säteri]] muodostui sittemmin Mattilan ja Eskolan ikivanhoista&amp;nbsp;viljelystiloista, jotka sijaitsivat nykyisen Kaurismäen kohdalla. Paikalta on tehty myös huomattavia muinaislöytöjä.&amp;nbsp;Kernaalan säterin ensimmäinen omistaja oli Monikkala-suku. Säteristä riideltiin 1700-luvun loppupuolella, minkä seurauksena se jaettiin. Toisesta osasta tuli Hajalan säteri, ja sen viimeinen omistaja oli majuri H.J.Standertskjöld.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> [[Category:Janakkala]][[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Monikkalan_kartano&diff=5660 2012-07-03T14:49:25Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Monikkalan kartano on Monikkalan kylässä [[Janakkala|Janakkalassa]]. Koivujen reunustama tulotie johtaa kartanoalueelle, jossa osittain kaksikerroksinen hirsinen päärakennus sijaitsee puiston ympäröimänä. Rakennuksen runko on 1780-luvulta, ja 1800-luvun alussa sitä jatkettiin. Toinen kerros on vuodelta 1839 ja symmetriset pihasiivet vuodelta 1910. Rakennuksen arkkitehtoninen yleisilme on lukuisista muutoksista huolimatta selkeän uusklassillinen. Talouspihan ympärillä olevat työväen asuinrakennukset ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Kartanoalueen kaakkoispuolella levittäytyy laaja viljelymaisema, joka ulottuu Hiidenjoesta [[Kernaalanjärvi|Kernaalanjärveen]].&lt;br&gt;<br /> <br /> &amp;nbsp;&lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.88907&quot; lon=&quot;24.61992&quot;&gt;Monikkala&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> ==== Monikkala-suku ====<br /> <br /> Monikkalan kartano on muodostettu kylän kahdesta talosta vuonna 1539. Kartano oli rälssisäteri, ja sen ensimmäinen omistaja oli kirjuri Knuutti Antinpoika vuosina 1537-1563. Hänet aateloitiin vuonna 1527, ja hänellä oli läänityksiä myös Janakkalan [[Kernaala|Kernaalassa]] ja [[Leppäkoski|Leppäkoskella]],&amp;nbsp;[[Loppi|Lopella]], [[Hausjärvi|Hausjärvellä]] ja [[Renko|Rengossa]]. Hänen vaimonsa oli Karin Yrjöntytär, joka eli Knuutin jälkeen. Poika Juho Knuutinpoika hallitsi kartanoa vuosina 1563-1582 ja oli muun muassa [[Hämeen linna|Hämeen linnan]] vouti. Juhon puoliso Brita Erkintytär Boije solmi leskeksi jäätyään avioliiton vuonna 1587 Hannu Hannunpojan, Monikkalan herran kanssa. Leskirouva Karin [[Harvialan kartano|Harvialan kartanosta]] sai Monikkalan panttina lainaamistaan rahoista vuosiksi 1582-1584. Monikkalasta tuli kruununtila vuonna 1587 maksamattomien verojen takia. Hänellä oli&amp;nbsp;vuonna 1555 Kitumyllyn myllytalossa Harvialassa syntynyt&amp;nbsp;poika, Hannu Hannunpoika, jonka&amp;nbsp;isä oli&amp;nbsp;palkkasoturi Hannu Ertill-Erthel. Tämä oli saapunut Harvialaan 1550-luvulla ja sai vuonna 1585 Juhanan III:lta oikeuden&amp;nbsp;isoisänsä Mathias Erthelin vaakunaan ja vahvistuksen aatelisarvoonsa vuonna 1592. <br /> <br /> ==== Hannu Hannunpoika ====<br /> <br /> Hannu Hannunpoika oli ensin vallassa olevan, laillisen kuninkaan Sigismundin puolella ja seurasi tätä Puolaan. Hänestä tuli Suomen vartiojoukon ratsumestari vuonna 1593, mutta riitaannuttuaan Klaus Flemingin kanssa hän siirtyi Kaarle-herttuan puolelle. Kun hän joutui&amp;nbsp;Arvid Stålarmin vangiksi, määräsi Sigismund hänet poltettavaksi väkiviinassa ja mestattavaksi. Mutta Kaarlen palveluksessa Hannusta tuli Suomen käskynhaltija vuonna 1597 ja sai tehtäväkseen nostaa pohjalaiset Sigismundia ja Klaus Flemingiä vastaan. Kaarle-herttua antoi hänelle vuonna 1600 läänityksenä muiden muassa Monikkalan. Hannu Hannunpojan sanottiin kuitenkin juonitelleen Sigismundin puolustajien kanssa, minkä vuoksi hänet vangittiin, kidutettiin ja tuomittiin kuolemaan vuonna 1605. <br /> <br /> ==== von Stilchenit ja Lilliebrunnit ====<br /> <br /> Hannu Hannunpojan kuoleman jälkeen Monikkalan kartanon isännäksi tuli liiviläinen palkkasoturi,&amp;nbsp;eversti Paul von Stilchen. Vuonna 1606 kartano annettiin Harvialan herralle Jesper Matinpoika Kruusille pantiksi rahoista, mutta päätös muutettiin samana vuonna ja Kruus sai muita tiloja. Vuodesta 1606 vuoteen 1637 Kustaa II Aadolf antoi everstin tyttärelle Barbara von Stilchenille läänitykset, jotka olivat kuuluneet Hannu Hannunpojalle: Kerkkolan Brusila, Korpi, Nuolialan Seppälä, Salosten Alaspää 1 ja 3 ja Siivola. Hän laajensi suuria läänityksiään yhdessä skotlantilaisen miehensä, aateloidun palkkasoturin Erik Kirbyn kanssa. Kirby oli Lilliebrunnin suvun kantaisä. Lilliebrunnit olivat Janakkalan vaikutusvaltaisimpia aatelissukuja ja he omistivat&amp;nbsp;Monikkalan lisäksi muunmuassa [[Hyvikkälän kartano|Hyvikkälän]], [[Rehakan kartano|Rehakan]] ja&amp;nbsp;[[Iso-Hiiden kartano|Hiiden kartanot]]. Lilliebrunnit olivat sukua [[Uggla-suku|Uggla-suvulle]] ja [[Brunow-suku|Brunoweille]]. <br /> <br /> Majuri Erik Antinpoika Kiorbiau-Kirby oli vuosina 1637-1646 Monikkalan isäntä. Hän otti nimekseen Lilliebrunn vuonna 1641 aateloinnin yhteydessä.&amp;nbsp;Hänen puolisonsa&amp;nbsp;Judita Ebba von Stilchen hallitsi kartanoa, kunnes kuoli&amp;nbsp;vuonna 1682. Poika Anders Lilliebrunn, kapteeni, omisti Monikkalan vuosina 1646-1695. Hän oli [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] komendanttina vuosina 1685-1690. Monikkalan kartano muutettiin reduktiossa vuonna 1680 rustholliksi, mutta Anders Lilliebrunn sai elinikäisen verovapauden köyhyytensä vuoksi. Anders Lilliebrunn joutui usein käräjille kiivaan ja väkivaltaisen luonteensa takia. Hänen vaimonsa oli Beata Brunow, jonka isä Göran Brynielsson omisti [[Sauvalan kartano|Sauvalan kartanon]]. <br /> <br /> Monikkalan kartanoa&amp;nbsp;hallitsi majuri Anders Lilliebrunn vuosina 1695-1711 vaimonsa Anna Margareta von Niederlandt kanssa, heidän jälkeensä majuri Anders Johan Lilliebrunn ja Maria Gustava Fulda [[Vanaja|Vanajasta]], jonka vanhemmat omistivat Hiiden kartanon. Isonvihan jälkeen Monikkala oli osin tuhoutunut ja rappiolla. Anders Lilliebrunn oli aktiivinen henkilö Janakkalan pitäjän asioissa. <br /> <br /> Vuosina 1762-1792 Monikkalan omisti sotaviskaali Erik Vilhelm Lilliebrunn, joka oli naimisissa Sofia Elisabeth Ugglan kanssa. He asuivat Hiidessä, ja lampuoti hoiti Monikkalan tilaa. Erik Lilliebrunn oli [[Janakkalan Pyhän Laurin kirkko|kirkon]] pappien&amp;nbsp;ja talonpoikien arvostama, ja hän vetosi aatelisiin kuningas Kustaa III:n puolesta&amp;nbsp;Anjalan liiton ja Venäjän sodan&amp;nbsp;(1788-1790) aikoihin. Hänen ehdotustaan lähettää&amp;nbsp;mies jokaisesta&amp;nbsp;talosta&amp;nbsp;sotaan vastustivat [[Vanantaan kartano|Vanantaan]] Henrik Johan Standertskjöld, [[Hakoisten kartano|Hakoisten]] Karl Gustaf Uggla ja [[Leppäkosken kartano|Leppäkosken]] Olof von Törne. Sota päättyi Värälän rauhaan, ja aatelisten nostaman salaliiton seurauksena kuningas ammuttiin vuonna 1792. <br /> <br /> Kapteeni ja edellisen poika Adolf Johan Lilliebrunn osti Monikkalan verotilaksi vuonna 1811.&amp;nbsp;Hänen poikansa everstiluutnantti Karl Adolf Lilliebrunn oli naimaton ja hänen kuoltuaan vuonna 1868 suku sammui.&amp;nbsp;Adolfin vävy everstiluutnantti Adolf Fredrik Gyllenberg ja puolisonsa Eva Vilhelmiina Lilliebrunn&amp;nbsp;omistivat kartanon vuosina 1820-1839, heidän jälkeensä vävy everstiluutnantti Karl Gustaf Hisinger ja&amp;nbsp;tämän puoliso Fredrika Vilhelmiina Gyllenberg. Asuttuaan miehensä kuoleman jälkeen Monikkalassa vuosina 1846-1875 leski muutti Hämeenlinnaan.&amp;nbsp;Monikkalaan jäi poika Axel Edvard Hisinger vaimonsa Aleksandra Uschakovin kanssa. Sen jälkeen Monikkalan peri tytär Augusta miehensä Karl Anton Jakob Bollfras vuosiksi 1884-18894 ja heidän poikansa Karl August Bollfras&amp;nbsp;vuoteen 1898 asti. <br /> <br /> ==== af Enehjelm-suku ====<br /> <br /> af Enehjelmien suku aateloitiin vuonna 1770. Agronomi Kurt Gustaf Edvard af Enehjelm osti Monikkalan kartanon vuonna 1898. Hänen vaimonsa oli Alice Hougberg, senaattorin tytär. af Enehjhelm toimi Janakkalan kunnallislautakunnan esimiehenä vuosina 1903-1907. Hän ratkaisi omalta osaltaan torppariasian myymällä vuonna 1916 torppareilleen [[Mallinkainen|Mallinkaisilla]] 26 torppaa itsenäisiksi tiloiksi, sillä hänen mielestään torpparien suorittamat päivätyöt olivat rasittavia ja&amp;nbsp;epätarkoituksenmukaisia.&amp;nbsp;Poika Hugo Erik Gustaf af Enehjelm oli insinööri ja hoiti Monikkalaa vuodesta 1937-1948 ja omisti sen vuodesta 1949 lähtien. Hänen vaimonsa oli kirjailija Helen Margaret af Enehjelm, os. Möller, syntyisin Kaliforniasta. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9 <br /> <br /> [[Category:Janakkala]] [[Category:Kartanot]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kernaalanj%C3%A4rvi&diff=1808 2012-07-03T13:17:44Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>'''Kernaalanjärvi''' sijaitsee [[Janakkala]]n kunnassa, kirkon ja [[Hakoisten linna]]n&amp;nbsp;läheisyydessä. Järven rannalla on [[Kernaala|Kernaala]]n kylä ja [[Kernaalan_kartano|Kernaalan kartano]].&amp;nbsp;&lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.86529&quot; lon=&quot;24.61850&quot;&gt;Kernaalanjärvi&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> &lt;br&gt;Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöön ja toimii sen eteläisimpänä alueellisena vesien kerääjänä. Kernaalanjärveen laskevat vetensä [[Lammi]]n, [[Loppi|Lopen]], [[Renko|Rengon]], [[Kalvola]]n, [[Hattula]]n ja [[Hämeenlinna]]n länsipuoliset vesistöt. Tällä Kanta-Hämeen alueella vedenjakajana toimii Salpausselkä, sillä sen eteläpuoliset vedet laskevat Suomenlahteen ja muut pohjoispuolen vedet kulkeutuvat Kernaalanjärven kautta Kokemäenjokeen. <br /> <br /> Kernaalanjärvi laskee vetensä [[Hiidenjoki|Hiidenjokea]] pitkin pohjoiseen ja siellä olevaan [[Vanajavesi|Vanajaveteen]], joka jatkaa hidastempoista kulkuaan kohden pohjoista. <br /> <br /> Vuonna 1866 Kernaalanjärvestä pyydettiin Suomen alueen viimeinen monni ja tämä kala on sijoitettu [[Hämeenlinnan lyseon lukio|Hämeenlinnan lyseon]] biologisiin kokoelmiin. <br /> <br /> Järven välittömässä läheisyydessä sijaitsee paitsi [[Janakkalan Pyhän Laurin kirkko|Janakkalan keskiaikainen kivikirkko]] ja Hakoisten linna, niin maantieliikenteen palvelukeskus [[Linnatuuli]], joka on eräs Suomen vierailuimmista matkakohteista. <br /> <br /> Kernaalanjärvi on saanut kuuluisuutta myös [[Tervakosken paperitehdas|Tervakosken paperitehtaan]] aiemmista PCB-päästöistä, jotka ovat sen pohjalle muodostuneissa kerrostumissa yhä edelleen. Kernaalanjärveen laskee neljä jokea: Räikälänjoki, Tuulensuunjoki, Tervajoki ja Puujoki. Vanha viikinkivenereitti on kulkenut Oitissa olevan maakannaksen yli Puujoelle ja siitä edelleen Kernaalanjärvelle. Veden pintaa on laskettu viimeisen 150 vuoden aikana yhteensä noin kaksi ja puoli metriä. Toisaalta nykyinen veden pinnan taso vastaa historiallista keskitasoa, sillä maan kohoaminen luoteessa hidastaa veden kulkua kohti merta ja nostaa veden pintaa. Nykyinen veden pita on n. 78 metriä meren pinnan tason yläpuolella. &lt;br&gt;[[Coordinates::60.865155, 24.623437| ]]<br /> <br /> [[Category:Janakkala]] [[Category:Vesistöt]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kernaalan_kartano&diff=5734 2012-07-03T12:42:12Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Kernaalan säterikartano on sijainnut&amp;nbsp;[[Janakkala|Janakkalassa]]&amp;nbsp;[[Kernaala|Kernaala]]n vanhassa kylässä,&amp;nbsp;jossa on tehty paljon esihistoriallisia muinaismuistolöytöjä. Sieltä on löydetty muassa suurikokoisia uhrikiviä, polttokalmisto esinelöytöineen, ruumishauta sekä Kernaalan aarrelöytö, joka sisälsi viikinkiajan naisen koruja. Janakkala oli muinaisen hämäläisasutuksen etelärajalla, ja [[Kernaalanjärvi|Kernaalanjärven]] ympäristö sekä Räikälän, [[Hakoisten linna|Hakoisten]] ja Monikkalan seudut olivat asutuksen keskuspaikkoja. [[Hiidenjoki|Hiidenjoki]]&amp;nbsp;yhdisti Kernaalanjärven [[Vanajavesi|Vanajaveteen]], joten se oli myös vesistöliikenteen keskus.&amp;nbsp; <br /> <br /> == Kartanon&amp;nbsp;omistajia ==<br /> <br /> Kernaalan säteri käsitti ensin ikivanhat Mattilan ja Eskolan viljelystilat nykyisen Kaurismäen kohdalla.&amp;nbsp;Mattilan säteri jakautui vuonna 1788&amp;nbsp;kahdeksi taloksi. Toisesta tuli nimeltään&amp;nbsp;Hajalan säteri. Hofslagarsin ja Sikalan&amp;nbsp;talot olivat myös osa Mattilan säteriä. Eskolan säteriin kuuluivat&amp;nbsp;Isotalo, Sipilä ja alkujaan myös Nikkilän talo. Mattilan ja Eskolan säterit olivat ensin Monikkala-suvun hallussa. Mattilan omistajiksi tuli sittemmin Böllia-suku ja Eskolan sai&amp;nbsp;Stierncreutz-suku. <br /> <br /> ==== Monikkala-suku ====<br /> <br /> Kartanon ensimmäinen&amp;nbsp;omistaja vuosina 1539-1555 oli aatelinen Knuutti Antinpoika, joka oli Monikkalan Knuuttikirjuri-suvun kantaisä. Hänellä oli kolme poikaa: Juho, Jaakko ja Klaus Knuutinpoika.&amp;nbsp;Juho Knuutinpoika oli [[Hämeen linna|Hämeen linnan]] ja sen&amp;nbsp;latokartanoiden voutina 1500-luvun&amp;nbsp;lopulla. Hämeenlinnassa oli [[Ojoisten kartano|Ojoisten]], [[Saaristen latokartano|Saaristen]] ja [[Hätilän latokartano|Hätilän latokartanot]] linnan aputiloina. Monikkala-suku omisti myös [[Monikkalan kartano|Monikkalan kartanon]], ja Knuutti Antinpoika sai aateloimisen yhteydessä vuonna 1527 Monikkalan lisäksi myös Kernaalan.&amp;nbsp;Muita hänen omistamiaan&amp;nbsp;läänityksiä oli&amp;nbsp;[[Leppäkoski|Leppäkoskella]], [[Loppi|Lopella]], [[Hausjärvi|Hausjärvellä]] ja [[Renko|Rengossa]].&amp;nbsp;Knuutti Antinpojan&amp;nbsp;vaimo oli Karin Yrjöntytär. <br /> <br /> Juho Knuutinpoika kuoli lapsettomana, ja Jaakko Knuutinpoika asui itse Kernaalassa vuosina 1565-1587. Hänen vaimonsa Anna&amp;nbsp;omisti myös [[Rehakan kartano|Rehakan kartanon]]. <br /> <br /> ==== Tawast-suku ====<br /> <br /> Yhdessä Klaus Knuutinpojan kanssa omisti Peder Deen-Tawast&amp;nbsp;puolentoista veron verran rälssiä Kernaalassa. Hän oli nainut Jaakko Knuutinpojan lesken Annan vuonna 1587.&amp;nbsp;Peder eli Pietari Deen-Tawast asui Kernaalassa ja kuului kuuluisaan Tawastin aatelissukuun. Muita Tawast-sisaruksia olivat: [[Vesunta|Arvid Heikinpoika Tawast]], joka omisti Kernaalan Sikalan, Birgitta Tawast, joka puolisonsa Maunu Spåran kanssa omisti [[Vanantaan kartano|Vanantaan kartanon]] sekä Germund Heikinpoika Tawast, joka myös omisti Vanantaan. <br /> <br /> ==== Böllia- ja Stierncreutz-suvut ====<br /> <br /> Eskolan säteriä hallitsi vuosina 1587-1605 Jaakko Knuutinpojan ja Annan poika Juho Jaakonpoika Språll, joka kaatui Kirkholman taistelussa Latviassa. Hänen&amp;nbsp;leskensä Märta Böllia solmi uuden avioliiton [[Suontaan kartano|Suontaan]] ja&amp;nbsp;[[Katinala|Katinalan]] Jaakko Abrahaminpojan kanssa. Jaakko sai&amp;nbsp;haltuunsa [[Ryttylän kartano|Ryttylän]], Kernaalan ja [[Leppäkosken kartano|Leppäkosken]] rälssit. Hän kaatui kuitenkin 1620-luvulla Preussissa, ja toisen kerran leskeksi jäänyt Märta Böllia testamenttasi Eskolan säteristä suurimman osan sekä Ryttylän Kristiina Heikintyttärelle.&amp;nbsp;Kristiina oli Jaakko Abrahaminpojan sukulainen ja meni naimisiin Johan Teetin kanssa, joten kartanot siirtyivät hänen nimiinsä. Johan Teet aateloitiin vuonna 1648 ja sai nimekseen Stierncreutz. Kapteeni Stierncreutz haudattiin [[Janakkalan Pyhän Laurin kirkko|Janakkalan kirkkoon]]&amp;nbsp;vuonna 1672. Poika Jaakko Abraham&amp;nbsp;Stierncreutz omisti Kernaalan kartanon Ryttylän ohella vuoteen 1714. Osa säteristä muutettiin Isotalo-nimiseksi rustholliksi, mutta Sipilän tila jäi elinikäiseksi rälssiksi.&amp;nbsp;Rakentamaton Sipilä jouti kruunulle vuonna 1714, ja&amp;nbsp;Stierncreutz osti [[Karan kylä|Karan kylän]] Anttilan talon. <br /> <br /> Märta Böllia testamenttasi Mattilan säterin veljenpojalleen&amp;nbsp;Kristoffer Böllialle, joka hallitsi tilaa vuosina 1663-1660. Hänen leskensä Lisken von Ungern asui Mattilassa. Heidän poikansa ratsumestari Ivar Böllia omisti Mattilan vuoteen 1682, jolloin hän kuoli. Kapteeni Knut Böllia peri Mattilan sedältään Kristoffer Böllialta. Vuonna 1706 hän myi säterin kreivi Johan Creutzille. <br /> <br /> ==== Creutz-suku ====<br /> <br /> Johan Creutz oli kreivi ja maaherra. Hän omisti Mattilan vuoteen 1726 asti, jonka jälkeen omistajaksi tuli hänen poikansa,&amp;nbsp;kreivi ja maaherra Gustaf Creutz. Kreivi Ernst Creutz hallitsi säteriä vuosina vuodesta 1746 vuoteen 1747, ja hän&amp;nbsp;möi Mattilan vuonna 1748 eversti Henrik Johan von Knorringille. <br /> <br /> ==== von Knorring-suku ====<br /> <br /> Henrik Johan von Knorringin hallussa Mattila oli vuoteen 1756, ja tilan peri hänen poikansa majuri Frans Henrik von Knorring, joka asui Tukholmassa. Mattilan säterikartanosta tuli riita Creutzien ja von Knorringien kesken; Ulriika Eleonora ja Anna Margareta Creutz väittivät, että heidän veljensä Ernst Creutz oli vuonna 1748 myynyt Henrik von Knorringille myös sisarensa osuuden säteristä. Riita ratkaistiin siten, että Mattila jaettiin kahteen osaan, joista toisen sai Frans von Knorring ja toisen, Hajalan säterin sai Ulriika Eleonora Creutz. Hajalan säterin osti vuonna 1788 majuri H.J. Standertskiöld. <br /> <br /> == Lähde ==<br /> <br /> Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9 <br /> <br /> [[Category:Janakkala]] [[Category:Kartanot]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Pohjoisten_kartano&diff=3904 2012-06-29T11:49:32Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Pohjoisten kartano [[Tuulos|Tuuloksen]] [[Pohjoinen|Pohjoisen]] kylässä on muodostunut 1670-luvulla kolmesta linnoituksen komendantti Thomas Kinnemondille lahjoitetusta tilasta. Säteriratsutilaksi se muodostettiin 1600-luvun lopulla. Pohjoisten kartano ja kulttuurimaisema on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. <br /> <br /> ==== Kartano ja ympäristö ====<br /> <br /> Kartanon hirsinen, mansardikattoinen päärakennus on 1780-luvulta. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sitä jatkettiin pohjoispäästä. Ulkovuorauksen yksityiskohdat ja vilpola ovat vuodelta 1921. Korjauksista huolimatta&amp;nbsp;rakennus on säilyttänyt alkuperäisen&amp;nbsp;mallinsa; mm. korkean taitekaton.&amp;nbsp;Karjapihan puolella sijaitsee liiterin alla ikivanha holvattu kellari, jonka on arveltu olevan 1600-luvulta. Ormajoen suulla on jäänteitä vanhasta myllymiljööstä. Kartanoa ympäröivä maisema on rikasilmeistä;&amp;nbsp;siihen liittyy kartanolle johtava Multasillantie, jota reunustavat talonpoikaistalot ja itsellisten mökit.&amp;nbsp;1900-luvun alussa Pohjoisten&amp;nbsp;kartanoalueella oli 8 torppaa.&amp;nbsp;Suolijärven jylhä metsäinen itäranta komeine kalliojyrkänteineen ja sitä pehmentävä Multasillantie niittyineen, vanhoine puineen&amp;nbsp;ja rakennuksineen&amp;nbsp;ovat osa maakunnallisesti arvokasta perinnemaisemaa. Pohjoisten kartanon mailla on myös komeaa kangasmetsää. <br /> <br /> ==== Kartanon asukkaita&amp;nbsp; ====<br /> <br /> Tila mainitaan ensi kerran vuoden 1539 maakirjassa; sen isäntänä oli silloin Mikko Juhonpoika. Vuonna 1644 se lahjoitettiin eversti Thomas Kinnemondille (k. 1657)&amp;nbsp;rälssi- ja rajapiiritilaksi. Hänen leskensä Kristiina Scott sekä vävy Jacob Bennet hallitsivat kartanoa vuoteen 1693 asti. Vuonna 1668 tilasta muodostettiin säterikartano, johon liitettiin kolme muuta taloa. Läänityksen peruuttamisen jälkeen kartanosta tuli verovapaa ratsutila. Vuosina 1697 - 1707 tilaa hallitsi kappalainen Lars Frisius ja puoliso Anna Frisius ja heidän jälkeensä kihlakunnankirjuri Isak Björkell ja puolisonsa Sofia.<br /> <br /> [[Image:Karan vanhemmat.jpg|thumb|right|221px]]<br /> <br /> Pohjoisten kartanolla oli useita omistajia tämänkin jälkeen. Kartano oli Karander&amp;nbsp;(Kara) -suvun omistuksessa 1800-luvun alusta n. sata vuotta, ja tämän suvun viimeinen isäntä oli Kalle Kara. Kalle Kara meni naimisiin turkulaisen Hilla Angervon kanssa. Kara oli erittäin pidetty ja huolellinen maatilan hoitaja, joka piti elonkorjuujuhlia alustalaisilleen. Vuoden 1918 kapinan aikana kartanon torpparit suojelivat isäntäänsä. Kalle Kara kuoli yllättäen 1920-luvulla. Hänen vaimonsa Hilla&amp;nbsp;emännöi talossa muutaman vuoden toisen veljensä toimiessa tilanhoitajana, mutta myi&amp;nbsp;kartanon maineen ja muutti sen irtaimisto&amp;nbsp;mukanaan takaisin Turkuun. <br /> <br /> Sahalaitoksen omistaja ja myöhemmin teollisuusneuvos Mikko Kaloinen osti tyhjillään olleen kartanon. Hänen tyttärensä Hellä asui ja maalasi taulujaan kartanossa ja piti siellä kesävieraita. Kun hän meni naimisiin vuonna 1937 [[Leo Häppölä|Leo Häppölän]] kanssa, tuli kartanosta heidän&amp;nbsp;perheensä koti. Leo Häppölä (1911-1998) oli kotoisin [[Syrjäntaka|Syrjäntaan]] [[Häppölä|Häppölästä]], joka paloi vuonna 1918 [[Syrjäntaan taistelu|Syrjäntaan taistelussa]].&amp;nbsp;Leo&amp;nbsp;Häppölä&amp;nbsp;toimi&amp;nbsp;kotipaikkakunnallaan kunnallispoliitikkona. Hän oli myös&amp;nbsp;kotiseutumies ja -tutkija. Leo Häppölä loi myös poliittisen uran&amp;nbsp;kansanedustajana ja V. J. Sukselaisen hallituksen puolustusministerinä. <br /> <br /> Leo Häppölä oli keskeinen henkilö kantahämäläisen kotiseutututkimusta tehtäessä.&amp;nbsp;Hän julkaisi itsekin kotiseutuun liittyviä tutkielmia ja kirjoitti mm. 1930-luvulla Syrjäntaan VPK:n historian ja&amp;nbsp;1960-luvulla ilmestyneen tutkielman&amp;nbsp;vapaussodan aikana Tuuloksessa käydystä Syrjäntaan taistelusta ja osallistui&amp;nbsp;paikallisen kaskukokoelman kirjoittamiseen.&amp;nbsp;Häppölä sai kunnallisneuvoksen arvonimen 1966. <br /> <br /> ==== Kartanon kuuluisia vieraita ====<br /> <br /> Leo Häppölä on kertonut, että kirjailija [[Larin-Kyösti|Larin-Kyösti]] vietti Pohjoisten kartanossa ”karkotettuna” koululaisena yhden kesän.&amp;nbsp;Larin-Kyösti oli erotettu Hämeenlinnan lyseosta määräajaksi juopottelun takia ja hän oli karanteeniajan kartanossa, jossa hän vietti useita kesiä. Hänen isänsä ja kartanon silloinen omistaja Karl Fredrik Karander olivat keskenään tuttuja. Kartanon päärakennuksessa on vieläkin huone, jota kutsutaan Larin-Kyöstin huoneeksi. Siellä hän todennäköisesti kirjoitteli runoteostaan Tän pojan kevätrallatuksia.&amp;nbsp;Larin-Kyösti osallistui moniin Tuuloksen tapahtumiin ja juhliin. Kun ensimmäinen huvihuone rakennettiin Tuuloksen Syrjänmäkeen vuonna 1897, esitettiin siellä kahden roolihahmon laulu- ja huvinäytelmä Yökausi lahdella. Larin-Kyösti ja Kalle Kara esiintyivät näytelmässä. Runoilija esitti myös [[Tuuloksen VPK|Tuuloksen W.P.K]]:n juhlissa Seitsemän veljeksen Juhania. <br /> <br /> Myös tuuloslainen, Toivonniemen kartanosta kotoisin ollut&amp;nbsp;taiteilija [[Magnus Hjalmar Munsterhjelm|Hjalmar Munsterhjelm]] vieraili usein kartanossa sen ollessa Karan suvun omistuksessa.&amp;nbsp;Hilla Karan veli Sävele Angervo (1879–1938) asui Pohjoisten kartanossa muutaman vuoden. Kartanossa&amp;nbsp;on vielä&amp;nbsp;tallella seinämaalauksia, jotka&amp;nbsp;Angervo teki. Hän oli lahjakas ja monipuolinen kuuro taiteilija, joka sai arvostusta myös ulkomailla maalauksistaan, muotokuvistaan ja puutöistään. <br /> <br /> [[Image:Savele Angervon seinamaalaus.jpg|thumb|left|300px]]&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen Liitto. Hämeenlinna 2003 <br /> <br /> Häppölä, Leo: Pioneerista sotaministeriksi. Kust. ja toim. Martti Purhonen 2005. ISBN 925-91-8336-4 <br /> <br /> Tapahtumia. Lammi. Tuulos. Toim. Uljas Kiuru 2005 <br /> <br /> http://www.naantaliin.fi/EY/lehti.nsf/($Search)/7AA02704B75D120CC22575C8001C91E4 / [[Coordinates::61.111626, 24.86033| ]]<br /> <br /> [[Category:Tuulos]] [[Category:Historialliset_rakennukset]] [[Category:Kartanot]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Syrj%C3%A4ntaan_puusep%C3%A4nteollisuus&diff=5654 2012-06-29T11:25:10Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>==== Tuuloksen ajokaluteollisuuden synty ====<br /> <br /> Nykyisin [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]] kuuluvassa [[Tuulos|Tuuloksessa]] alkoi 1840-luvun vaiheilla&amp;nbsp;[[Hauho|Hauhon]], [[Lammi|Lammin]] ja [[Loppi|Lopen]] ohella&amp;nbsp;ajokaluteollisuuden harjoittaminen. Tuolloin oli Tuuloksessa kaksi puuseppää ja&amp;nbsp;yksi satulaseppä, vaikka&amp;nbsp;maataloustarvekaluja valmistavia seppiä oli useampiakin.&amp;nbsp;Vuosisadan puolenvälin jälkeen käsityöläisten määrä lisääntyi, ja seudulla työskenteli jo kaksi tai kolme seppää ja puuseppää ja maalareita. Ajokaluteollisuus osoittautui tuottoisaksi&amp;nbsp;työksi, ja myös talonpoikaissäätyläiset ja itselliset&amp;nbsp;innostuivat alasta.&amp;nbsp;Ajokaluteollisuus tarvitsi puuseppiä, jotka tekivät kaikki kärryihin ja rekiin tarvittavat puiset osat, esim. länget, aisat, pinnat, korit j.n.e., mutta monet erikoistuivat myös raudoituksiin, toiset maalasivat. Koko Tuuloksessa oli puuseppiä enemmän kuin seppiä. Kun ajokaluteollisuus oli täydessä kukoistuksessaan, erikoistuivat jotkut eri osien valmistamiseen, ja esimerkiksi ilmaantui alan piiriin pyörämestareita, jotka valmistivat vain kärryjen pyöriä. Myös länkimestarien ammattikunta syntyi, mutta länkien valmistaminen ei ollut&amp;nbsp;yhtä tuottoisaa kuin rekien ja rattaiden teko.&amp;nbsp;Tuuloksen [[Pohjoinen|Pohjoisten kylä]] oli ajokaluteollisuuden keskuspaikka, vaikka Syrjäntakana oli paljon ammattiseppiä. Pohjoisen kylässä on ajokaluteollisuutta esittelevä museo, [[Museo-Eerola|Museo-Eerola]].&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Syrjäntaan seppiä ====<br /> <br /> Puuseppä Johan Nikander teki rakennuksia ja huonekaluja, mutta [[Syrjäntaka|Syrjäntakana]] ensimmäinen käsityöläissäätyyn kuuluva&amp;nbsp;ajokalumestari oli Mäki-Mikko, Mikko Antinpoika&amp;nbsp;(1804-1880). Hän teki kääsejä ja niiden pyöriä, ja hänen poikansa Jooseppi valmisti kääsien puita ja maalasi niitä.&amp;nbsp;1860-luvulla Yrjö-Seppä Hymander, joka oli syntynyt Hauholla vuonna 1835, muutti Syrjäntaakse ja perusti oman pajan. Maatalousesineistön valmistamisesta hän siirtyi ajokaluteollisuuden pariin ja raudoitti Tuuloksen ensimmäiset rillat. Fridolf Hammarin (1845-1882) eli Riito-Seppä oli taitava käsityöläinen; hän teki kahvimyllyjä, omatekoisen kellon, pyssyjä, mutta hän toimi seudun kauppamiehenä. Hänkin siirtyi ajokaluteollisuuteen ja teki puusepäntöitä. Kärryt tarvitsivat pinnoja, joita Riito-Seppä valmisti ja myös raudoitti.&amp;nbsp;Yrjö-Seppä ja Riito-Seppä olivat ns. lohkoseppiä, jotka sopivat vuosittain talojen kanssa niiden tarvitsemista sepäntöistä ja saivat palkkana rahaa, lihaa, viljaa yms. Palkan he kävivät keräämässä syksyisin. <br /> <br /> 1800-luvun lopulla Syrjäntakana teki rekiä ja rattaita Kustaa Orilähde ja tämän veljet Vihtori ja Jooseppi, samoin Mäki-Mikon poika Jooseppi oman poikansa, Juhanneksen, kanssa. Ammattitaito periytyi näin kolmessa polvessa. Muita Syrjäntaan ajokalupuuseppiä olivat: Aadolf Juhonpoika ja hänen poikansa, Kustaa Raikko, Konsta Rekola, Aadolf Rajamäki ja&amp;nbsp;poikansa&amp;nbsp;Heikki Aaltonen ja tämän poika Konsta Aaltonen, Vihtori rantasalmi, Vihtori Lepistö ja veljensä Kalle Leppänen, tämän pojat Kalle Länsimaa, Konsta Leppänen, Jukka Länsimaa, Kustaa Sirén ja poika Kustaa, Kalle Salminen. Rekolan taloon tuli vuonna 1887 Maurits Koskinen puusepänoppiin. <br /> <br /> ==== Koskisen ajokalutehdas ====<br /> <br /> Maurits Koskinen perusti&amp;nbsp;ajokaluliikkeen Syrjäntaan kylään&amp;nbsp;Pappilantielle&amp;nbsp;vuonna 1887. Se oli Suomen vanhimpia alan liikkeitä, ja sen palkittuja&amp;nbsp;tuotteita kehuttiin mainoksen mukaan maan rajojen ulkopuolellakin. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.11816&quot; lon=&quot;24.82983&quot;&gt;Entinen Koskisen ajokaluliike&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> Koskisen tehtaassa tehtiin tavallisia kivikärryjä ja tukkirekiä, mutta myös kuulalaakereilla, vietereillä&amp;nbsp;ja kumipyörillä varustettuja kärryjä, trilloja ja vaunuja sekä kangas- tai nahkatoppauksin ja kuomuin varustettuja rekiä. Materiaalina ajokalutehdas käytti koivua, saarnia ja tammea. Mainoksessa oli kuvia eri malleista. <br /> <br /> ==== Tehtaan uusi elämä ====<br /> <br /> Vuonna 2010 muutti Limingasta Vähäsöyringin perhe Tuulokseen.&amp;nbsp;Hannes Vähäsöyrinki on ammatiltaan&amp;nbsp;erikoispuuseppä ja hänen puolisonsa Arja on korjausrakentamisen artenomi. He ovat perustaneet yrityksensä vuonna 2006.&amp;nbsp;He ostivat entisen Koskisen ajokalutehtaan tontin rakennuksineen ja pienen mökin ja kunnostivat entisen sepän pajan ja pitkään perunavarastona toimineen tiilirakennuksen puusepänverstaaksi. Entiseen ajokalutehtaaseen Vähäsöyringit kunnostavat oman kodin yläkertaan ja alakertaan näyttely- ja myyntitilat. <br /> <br /> Puusepänliike Hannes Ky tekee mittatilaustyönä massiivipuusta huonekaluja, portaita, keittiöitä, ovia, ikkunoita ja sisustustuotteita. Kaikki tuotteet tehdään perinteisin menetelmin. Vähäsöyringit tekevät yhteistyötä Museoviraston kanssa entisöidessään esimerkiksi vanhojen kirkkojen ovia ja ikkunoita. Hannes Ky:n omia tuotteita ovat muun muassa Onni-syöttötuolit ja pikkutuolit sekä Oiva-jakkarat. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kauppila, Lauri: Tuuloksen ajokaluteollisuus. Hämeenlinna 2009 <br /> <br /> Viikkouutiset 16.12.2011, s. 23 <br /> <br /> Syrjäntaka - kylä teiden risteyksessä. Hämeenlinna 2011. ISBN 978-952-92-9121-2<br /> <br /> Katso: http://www.puusepanliikehannes.fi/ <br /> <br /> [[Category:Tuulos]] [[Category:Kauppa_ja_teollisuus]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Museo-Eerola&diff=3912 2012-06-29T10:24:39Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Museo-Eerolan taloon [[Sydänmaa|Sydänmaalla]] [[Tuulos|Tuuloksessa]] perustettiin kotiseutumuseo jo vuonna 1926. Museossa on talonpoikaisesineistön lisäksi&amp;nbsp;Tuulokselle ominaista [[Syrjäntaan_puusepänteollisuus|ajokaluteollisuutta]]. Hirsinen päärakennus on 1850-luvulta ja jyväaitta vuodelta 1754. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.10886&quot; lon=&quot;24.89450&quot;&gt;Museo-Eerola&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== &lt;br&gt;Kärryt ja reet ====<br /> <br /> Tuuloksen ajokaluteollisuus alkoi jo 1840-luvulla. [[Pohjoinen|Pohjoisten kylästä]] tuli&amp;nbsp;ajokaluseppien keskittymä; siellä ensimmäisiä seppiä olivat Vihtori Helander, Heikki Johannes Helander ja&amp;nbsp;Kustaa Hammar. Vanhimpia ajokalujen rakentajia Pohjoisissa&amp;nbsp;oli Taavetti Sipilä.&amp;nbsp;Muita olivat: Antti Häppölä, Kustaa Lindberg ja hänen veljensä Israel Lindberg. Tunnettuja tekijöitä olivat myös veljekset Eerik, Janne ja Aleksanteri [[Syrjäntaan Häppölä|Häppölä]] sekä&amp;nbsp;Juho ja tämän poika Konsta Rekola [[Syrjäntaka|Syrjäntaan]] kylässä.&amp;nbsp;Lakkolan kylässä työskenteli jonkin aikaa seppä Gröndahl. [[Sairiala|Sairialassa]] rekiä teki Israel Vilander, [[Juttila|Juttilassa]] kyläseppä Stålhammar. <br /> <br /> Tuuloslaiset puusepät ja&amp;nbsp;sepät&amp;nbsp;tekivät etupäässä maataloustyökaluja yms., mutta kun ajokalujen kysyntä lisääntyi, yhä useammat ryhtyivät tekemään niitä. Seppien määrä lisääntyi Tuuloksessa, ja perinteisestä käsityöstä alkoi muodostua käsityöteollisuutta. Ajokaluteollisuuden kukoistuskausi oli&amp;nbsp;vuosina 1921-1921, jolloin Tuuloksen 24 pajassa tehtiin vuosittain&amp;nbsp;lähes 4000 rekeä&amp;nbsp;ja 1500 kärryä. Malleja oli toistakymmentä. Vanhimpia rekiä olivat hylkeennahkareki ja ns. komiskareki. <br /> <br /> Kärryissä ja rekiajoneuvoissa tarvittiin myös rautaa.&amp;nbsp;Sitä tuotiin alkuaikoina&amp;nbsp;Padasjoen rautaruukista paksuina kankina, joista taottiin pienimmätkin osat.&amp;nbsp;Ajokaluseppinä toimivat Kustaa Hammar, Fridolf Hammaren ja Yrjö Hymander. Vanhin tunnettu ajokalumaalari oli Juho Hikkeström, ja vanhimpana toppaajana mainitaan Kustaa Veurlander. <br /> <br /> Tuuloksessa oli myös ajokaluliikkeitä; mm. vuonna 1887 perustettu&amp;nbsp;K.J. Tuomisen liike, [[Syrjäntaan puusepänteollisuus|Maurits Koskisen]] sekä Salosen ja Mäkelän seppien ajokaluliikkeet. <br /> <br /> ==== Aukioloajat ====<br /> <br /> Elokuussa su 12-16 ja sopimuksesta.&lt;br&gt;Yhteystiedot <br /> <br /> jaakko.sorsa luukku.com <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen Liitto. Hämeenlinna 2003 <br /> <br /> Tapahtumia. Lammi. Tuulos. Koonnut Uljas Kiuru 2005&lt;br&gt;<br /> <br /> Kauppila, Lauri: Tuuloksen ajokaluteollisuus. Hämeenlinna 2009 <br /> <br /> [[Category:Tuulos]] [[Category:Museot]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Jokioisten_rautatie&diff=6012 2012-06-28T12:24:07Z

<p>Omv: siirsi sivun ”Jokioisten rautatie” uudelle nimelle ”Jokioisten Museorautatie”: &quot;haluttujen sivujen listalla&quot;</p> <hr /> <div>#OHJAUS [[Jokioisten Museorautatie]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Jokioisten_Museorautatie&diff=3894 2012-06-28T12:24:07Z

<p>Omv: siirsi sivun ”Jokioisten rautatie” uudelle nimelle ”Jokioisten Museorautatie”: &quot;haluttujen sivujen listalla&quot;</p> <hr /> <div>[[Jokioinen|Jokioisten]] ja [[Forssa|Forssan]] tehtaitten kuljetusongelmat olivat ratkenneet vain osittain, kun Turku -Toijala -rautatie vihittiin käyttöön 22.6.1876. Jokkis Gods Aktiebolag teki syksyllä 1895 aloitteen uuden radan rakentamisesta [[Humppila|Humppilasta]] Forssaan. Suomen senaatti myönsi toimiluvan 18.3.1897. Hankkeen toteuttamista varten perustettiin 3.6.1897 Jokkis-Forssa Jernvägsaktiebolag. Rautatien nimeksi vahvistettiin Jokioisten rautatie. &lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Väliaikaiselle liikenteelle rata avattiin 9.12.1898 ja yleiselle liikenteelle 25.10.1899. Raideleveydeksi tuli kapein mahdollinen 750 mm ja pääraiteen pituudeksi 22,4 km. Junan kulkunopeudeksi määrättiin 25 km tunnissa. Englannista tilatut vaununalustat myöhästyivät ja pari ensimmäistä kuukautta jouduttiin tulemaan toimeen tavaravaunuilla, joissa matkustajat saivat kulkea ilmaiseksi. Lopulta vaunut, yksi kolmannen ja kaksi toisen luokan vaunua tehtiin Helsingin Laivatehtaalla. Rata oli Suomen ensimmäinen yleiseen liikenteeseen otettu kapearaiteinen rautatie Suomessa. Humppilassa sijaitseva [[Humppilan asematalo|asema]] oli avattu jo 22.6.1876 Turku - Toijala -radan avaamisen yhteydessä. Aseman nimi oli tuolloin Koivisto. 1.5.1897 aseman nimeksi vahvistettiin Humppila. Humppilan jälkeen ensimmäinen asema oli [[Minkiö|Minkiö]] kahdeksan kilometrin päässä ja seuraava Jokioinen 15 kilometrin päässä. Vähän ennen Jokioisten asemaa radasta erosi sivuraide rautatehtaalle.&amp;nbsp;Yhteensä Humppilan ja Forssan välillä oli 16 seisaketta tms. liikennepaikkaa. Matkustajaliikenteen päätepiste oli [[Forssan asema|Forssan asema]]. Sieltä rata jatkui vielä Loimijoen rantaan, josta rata jatkui tehdasratana Forssan tehdasalueille, ns. [[Forssan sähkörata|Forssan sähköratana]]. Tavarakuljetuksista valtaosa suuntautui nimittäin Viksbergin Forssan tehdasalueelle. Jokioisten rautatie ryhtyi kuljettamaan myös postia. &lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Yksityisten rautateiden verovapaus päättyi vuonna 1943. Veroista sekä rautatietoiminnan modernisointitarpeista aiheutuvien kustannusten katsottiin muodostuvan niin suuriksi, että Jokioisten rautatie päätettiin lakkauttaa. Henkilöliikenne loppui jo 31.8.1954. Lopullinen rautatien alasajo kesti viitisen vuotta. Yhtiön tarkoitus oli alun perin lopettaa liikenne kokonaan jo 1973, mutta lakkautuslupaa ei saatu. Lopettamislupa myönnettiin 21.2.1974 ja rautatien viimeinen kaupallisen liikenteen juna kulki 29.3.1974. Sen jälkeen alkoi radan purkaminen. Ensin purettiin osuus Forssa - Jokioinen, sitten Minkiö - Humppila. <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> Rautatiestä jäi rautatieharrastajien ponnisteluiden seurauksena lopulta purkamatta kuuden kilometrin mittainen rataosa Jokioinen - Minkiö. Museojunaliikenne alkoi tällä rataosalla 25.6.1978. Myöhemmin rakennettiin entiselle paikalleen osuus Minkiö-Humppila (8 km) ja se avattiin museojunaliikenteelle 5.6.1994. <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> == Lähteet: ==<br /> <br /> *Anttila, O. 1991. Kartanosta kunnaksi. Jokioisten historia. ISBN 952-90-3142-4 <br /> *Jokioisten rautatie&amp;nbsp;: 100 vuotta liikenteelle avaamisesta. – Forssa, 1998.<br /> <br /> Ks. myös: [http://www.jokioistenmuseorautatie.fi/ Museorautatien kotisivut] [[Coordinates::60.820258, 23.476875| ]]<br /> <br /> [[Category:Forssa]] [[Category:Jokioinen]] [[Category:Humppila]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hakoisten_linna&diff=810 2012-06-28T12:08:10Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>[[Image:Hakoisten linna ja kartano.jpg|thumb|right|400px|Hakoisten linna Magnus on Wrightin kuvaamana.]] [[Image:Hakoinen kartta.jpg|thumb|right|400px|Kartta Hakoisten linnavuoren opastetaulussa. Kuva:Ari Stenberg.]] &lt;br&gt;<br /> <br /> '''Hakoisten linna''' eli '''Hakoisten linnavuori''' sijaitsee [[Janakkala]]n kunnassa, [[Kanta-Häme]]essä ja Kernaalanjärven rannan läheisyydessä. Se näkyy erittäin hyvin sekä nykyiselle valtatie 3:lle että vanhalle tielle 130. <br /> <br /> Tämä alavasta ympäröivästä maaseudusta kohoava jyrkkäseinäinen kallio lienee tarjonnut ikimuistoisista ajoista lähtien turvapaikan alueen asukkaille. Se on varmuudella toiminut myös kulkureittien risteyspaikan vartijana. Linnan nykyiset rauniot ovat peräisin keskiajan alupuolelta, mahdollisesti 1200-luvulta. <br /> <br /> == Sijainti ==<br /> <br /> Hakoisten linna sijaitsee korkeahkon alavasta mäestä esiin työntyvän vuoren huipulla. Tämä vuori sijaitsee melko hyvien vesiyhteyksien varrella. Läheinen [[Kernaalanjärvi]] on yksi Kokemäenjoen vesistön eteläisen latvan kokoojajärvistä, joka laskee [[Hiidenjoki|Hiidenjokea]] pitkin [[Vanajavesi|Vanajaveteen]] ja siitä edelleen Pyhäjärveen Pohjois-Hämeessä ja sitten Kokemäenjokea pitkin Pohjanlahteen. Näin ollen hyvin pienet kannakset ja niiden ylittäminen mahdollistavat myös siirtymisen Suomenlahteen laskeviin jokiin. Näin alueelle on ollut helppo tulla niin etelästä kuin pohjoisestakin. <br /> <br /> Vanajaveden vesistön pinnanlasku Lempäälän koskien 1800-luvun puolivälissä tapahtuneiden perkauksen yhteydessä on saanut rantaviivan siirtymään kauemmaksi itse linnavuoresta, joka siis aiemmin on ollut lähellä järveä. <br /> <br /> Linnavuoren huippu kohoaa nykyisin noin 63 metriä Kernaalanjärven pinnan yläpuolelle ja noin 140 metriä merenpinnan yläpuolelle. Varsinaisen linnavuoren vieressä ovat Hakoisten kartanon (ruotsiksi. Haga gård) rakennukset sekä viljelysmaat, jotka lienevät hyvin vanhaa maanviljelyskulttuurin aluetta ja laakeudellaan korostavat linnavuoren massiivista jylhyyttä. <br /> <br /> Museoviraston mukaan Hakoisten ympäristö on Suomen merkittävimpiä kulttuurimaisema-alueita. Linnavuoren laelta avautuvat näkymät esteettömästi kaikkiin suuntiin. Esille pääsee hyvin esimerkiksi keskiajan lopulla rakennettu [[Janakkalan Pyhän Laurin kirkko|Pyhän Laurin kirkko]] Janakkalassa. Kirkon välittömässä läheisyydessä on Pyhän Laurin lähde, jota tarinoiden mukaan on käytetty alueen asujamiston kastamiseen. <br /> <br /> Koko Kanta-Hämeen alueella voidaan monessa muussakin paikassa havaita mielenkiintoinen yhteys linnavuorten ja kirkkojen sijoittumisessa toistensa läheisyyteen tästä ovat esimerkkinä [[Vanajan kirkko|Vanajan kirkko]] ja Mantereenlinna sekä vähän Kanta-Hämeen ulkopuolella oleva Rapolan linna ja Sääksmäen kirkko. <br /> <br /> Hakoinen on eräs eteläisimpiä lenkkejä Hämeen &quot;linnavuoriketjussa&quot;, joka seurailee Vanajaveden virtausta kohden pohjoista. On todennäköisesti perusteeton ja tieteellisesti todentamaton hypoteesi, että linnavuoret olisivat toimineet eräänlaisena hälytysverkostona siten, että niiden huipuille sytytettiin vainovalkea, kun vihollinen uhkasi tulollaan ja näin saatiin tieto kulkemaan nopeasti kautta koko historiallisen Hämeen. Tätä vainovalkeateoriaa on testattu ristiriitaisin tuloksin: esimerkiksi Hämeessä 1930-luvulla Jalmari Finnen aloitteesta tehty kokeilu ei tukenut väitettä. Mitään historiallista tietoa asiasta ei ole myöskään saatu. <br /> <br /> == Historia ==<br /> <br /> Hakoisten linnavuoren ja linnan suhteen on olemassa suuri määrä kertomuksia, tarinoita ja uskomuksia, joskin varsinaiset historialliset tiedot ovat hyvin vähäisiä. Arkeologisia kaivauksia on tehty vain 1900-luvun alussa silloisten eturivin tutkijoiden Juhani Rinteen ja [[Julius Ailio|Julius Ailion]] johdolla, jotka molemmaat ovat julkaisseet tutkimusten tuloksia. Toisaalta uudempien kaivausten puuttuessa voidaan käyttää lähteinä ns. kertovia historiallisia lähteitä, joskaan ne eivät ole aina luotettavia. <br /> <br /> Todennäköisimpänä pidetään teoriaa, että linnavuorella olevat varisinaise ja nykyisyyteen asti säiluneet raunioituneet rakenteet ovat 1200-luvun keskivaiheilta, ehkä vasta 1300-luvun alusta. Usein on spekuloitu, että Hakoisten linna olisi se linna, jonka [[Birger-jaarli]] [[Erikin kronikka|Erikin kronikan]] mukaan rakennutti Hämeeseen. Tämäkin on kuitenkin vain yksi oletus muiden joukossa. Birger-jaarlin ristiretkenkään todenperäisyydestä ei enää nykyisin olla varmoja. &lt;br&gt;<br /> <br /> Keskiajan arkeologia ja linnatutkimus ovat kokeneet uuden nousukauden 1990-luvulla, mutta ankaran resurssi- ja rahoituspulan vuoksi ei Hakoisten linnalla ole toistaiseksi suoritettu uusia tutkimuksia. Lienee siis syytä jakaa paikan historia kahteen eri kauteen, jotka selvittävät myös paikasta käytettyjen termien käyttämistä. Linnavuori on jo esihistorialliselle ajalle liittyvä kohde hämäläisessä menneisyydessä. Linna puolestaan liittyy historiallisen aikamme alkuvaiheisiin, ja siinä ovat hämäläisten lisäksi mukana jo ulkopuolisetkin vaikuttajat. <br /> <br /> === Esihistoria ===<br /> <br /> Esihistoriallisena aikana tämä Vanajaveden laaksossa sijaitseva linnavuori on erottunut selvästi ympäristöstään, kuten kaikki muutkin saman virran varrella olevat linnavuoret vaikka veden pinta on ollut selvästi nykyistä korkeampi varsinkin tulvavesien aikana. Yleisesti uskotaan, että linnavuoret ovat olleet alueen asukkaiden pakopaikkoja levottomina aikoina ja vihollisten hätyytellessä hämäläistä asujaimistoa. <br /> <br /> Toisaalta Hämeestä on erään teorian mukaan jo esihistoriallisella ajalla lähtenyt kaksi maantietä kohti Suomenlahden rannikkoa, joista toinen on myöhemmin muotoutunut [[Hämeen härkätie|Hämeen härkätieksi]]. Jalmari Jaakkola ja myöhemmin Jaakko Masonen ovat arvelleet Härkätien päätteen olleen Halikonlahdella. Lisäksi lähteissä mainitaan tie [[Turenki|Turengista]] rannikolle. Eräät tutkijat ovat jopa otaksuneet, että Hakoinen olisi se &quot;Vanain kaupunki&quot;, jota Novgorodin miehet kävivät Hämeessä hävittämässä. Vanain kaupunki on yhdistetty myös [[Hämeen linna|Hämeen linnan läheisyydessä]], [[Varikonniemi|Varikonniemessä]], tutkittuun muinaisjäännökseen. <br /> <br /> Esihistoriallisena aikana linnavuorella tuskin on ollut paljoakaan pysyviä rakenteita. Niitä ei ainakaan ole säilynyt myöhemmille tutkijoille lähdemateriaaliksi. <br /> <br /> Voidaan kuitenkin esittää myös valistuneita arveluja myös Härkätiestä ja Hakoisten linnavuoresta. [[Renko|Rengosta]] ja varsinkin sen nykyisen kirkon paikkeilta ja [[Uusikylä|Uudestäkylästä]], josta aiemmin on Masosen mukaan lähtenyt tie Hämeen linnaan, jota ei esihistoriallisella ajalla edes ollut olemassa, on ollut vesiyhteys nykyista [[Renkajoki|Renkajokea]] pitkin Hakoisten linnavuorelle ja tämä reitti kulki [[Haapajärvi|Haapajarven]] kautta ja sieltä tulevaa jokea pitkin Kernaalanjärveen aivan Hakoisten kohdalla. Tietenkin on mahdollista, että Härkätie kulki loppumatkan juuri Uudestakylästä [[Varikonniemi|Vanain kaupunkiin]]. <br /> <br /> === Keskiaika ===<br /> <br /> Keskiajalla rakennetusta Hakoisten linnasta on jäljellä ainoastaan kalliomäen etelä- ja itäpuolella sijaitseva, kuivan vallihaudan ja maavallin erottama esilinna sekä kalliomäen laella sijainnut niin sanottu päälinna, josta on jäljellä harmaakivisen kehämuurin, asuinrakennuksen sekä tiilisen tornin perustat. Nämä jäänteet eivät kuitenkaan ole nykyisin nähtävissä, sillä sata vuotta sitten suoritettujen kaivausten jälkeen jäännökset peitettiin jotta niitä ei turmeltaisi. <br /> <br /> Koska kiinteitä rakenteita linnasta löytyy ja ne pystytään nykyisin ajoittamaan kohtuullisella tarkkuudella, tutkijat ovat pohtineet mahdollisuutta, että etelästä Hämeeseen saapuneiden ruotsalaisten (risti)retkien seurauksena perustettu Hämeen linna tai paremminkin vanha Hämeen linna olisi itse asiassa juuri Hakoisten linna. Eräiden tutkijoiden mukaan tätä mahdollisuutta perustelee muun muassa oikeuden päätös vuodelta 1625, jossa vahvistetaan Hakoisten kartanon oikeus vanhoihin niittyihinsä joiden Kustaa Vaasan ja Erik XIV kirjeiden mukaan tuli kuulua vanhalle Hämeen linnalle. <br /> <br /> === Nykyisin ===<br /> <br /> [[Image:Kelo Hakoisten linnavuori Janakkala.jpg|thumb|right|300px|Talvi-iltatunnelmaa Hakoisten linnavuoren laella. Kuva: Timo Martola]][[Image:Hakoisten linnavuori.jpg|thumb|right|400px|Hakoisten linnavuori. Kuva:Ari Stenberg.]] Nykyisen Hämeen linnan rakentaminen keskeisemmälle paikalle varsinaisen vanajaveden rantaan ja ehkäpä juuri Vanain kaupungin läheisyyteen, vähensi sittemmin Hakoisten linnan merkitystä. Linna saattoi kuitenkin olla käytössä vielä vuonna 1311, koska on arveltu, että novgorodilaisessa kronikassa mainittu hyökkäys Hämeeseen kyseisenä vuonna olisi kohdistunut juuri Hakoisten linnaan. Koska lähteet ovat vähäiset, ovat tukijoiden näkemykset hyvinkin erilaisia. <br /> <br /> Kysymys Hakoisten linnavuoresta novgorodilaisten sotaretken kohteena jakaa ja on aiemminkin jakanut voimakkasti tutkijoiden mielipiteet. Hakoisten linnavuoren merkitystä korostaa kuitenkin se, että sen juurelle rakennettu Hakoisten kartano on myöhemmin ollut varsinaisen Hämeen linnan linnanvoutien asuinkartanona. <br /> <br /> == Rakenteet ==<br /> <br /> Keskiaikaisessa linnassa, siis tuolloin luodussa linnoituksessa, on ollut kaksi osaa: vuoren laella sijainnut päälinna, jonne nouseminen oli mahdollista vain linnavuoren kaakkoispuolella kulkevaa kapeata polkua pitkin. Tämän lisäksi on ollut itäpuolella vuoren juurella oleva esilinna, jonka tarkoituksena oli suojella päälinnaa ja sinne johtavaa linnantietä. <br /> <br /> Juhani Rinteen suorittamien kaivausten ja tutkimusten mukaan vuoren laella sijaitsi kolmion muotoinen ja perustukseltaan suunnilleen 2,5 metriä paksu harmaakivinen ja osaksi ehkä tiilistä tehty kehämuuri. Tämä kehämuurirakenne yhdistää rakenteet hyvin hämäläiseen keskiaikaiseen rakennusperinteeseen, ovathan Hattulan vanha kirkko ja Hämeen linna myös suurelta osin tiilirakenteisia. Toisaalta kyse voi olla Pohjois-Saksalaisesta rakennusperinteestä, jonka pohjoisimpia ilmentymiä ovat juuri nämä mainitut rakenteet. <br /> <br /> On arveltu, että muuri olisi ollut muutaman metrin korkuinen ja ylhäällä olisi sijainnut puolustuskäytävä. Oletetun portin tienoilta on tämä muurirakenne täysin hävinnyt. Muurin sisäpuolella, sen koilliskolkassa ovat säilyneet kaksihuoneisen rakennuksen perustukset, joka ovat kooltaan 27 x 12 metriä. Tämä on alkujaan ehkä ollut jopa kaksikerroksisen asuinrakennuksen perusta. Toisessa huoneessa on havaittu jäännöksiä tulisijasta, joka lienee ollut savupiipulla varustettu. <br /> <br /> Päälinnan läntisestä kolkasta on löydetty erittäin pienen rakennuksen perustan nurkkaus. Rakennus lienee ollut kokonaan tai osittain tiilestä tehty. Juhani Rinne on arvellut tämä rakennelman olevan muuta rakennettua varustusta nuorempi ja ehkä olevan mahdollisen päätornin jäännökset. Nykyisin kaikki nämä jäännökset ovat maakerroksen peitossa ja paikalla kasvaa runsaasti puita ja pensaita. <br /> <br /> Noin 20 metriä linnavuoren huippua alempana sijaitsee esilinna ja se on nykyisen arvelun mukaan käsittänyt puoliympyrän muotoisen penkereen. Penkere on ollut laidoiltaan kohotettu luomalla maata ristikkäin olevien puuvarustusten päälle. Pengermän reunalla on vielä 1900-alussa ollut näkyvissä harmaakivistä ilman sidosainetta rakennetun kehämuurin perustaa. Portin kohdalla on tämä kehämuurin perusta ollut leveämpi, jolloin sisäänkäynti on ollut pidempi ja helpompi puolustaa. Esilinnaa on Julius Ailion mukaan käytetty taloustarkoituksiin ja siinä on sijainnut puinen asuinrakennus ja kaivo. Kaivauksissa on kuitenkin tehty niukalti esinelöytöjä ja ne sijoittuvat Rinteen mukaan pääsääntöisesti 1200-luvun jälkipuoliskolle. Vain muutama löytö on varauksin ajoitettu varhaisemmaksi tai sitten myöhäisemmäksi, eli 1300-luvulle. On kuitenkin huomattava, että uusi tutkimus olisi tarpeen näidenkin esineiden ajoitusten varmistamiseksi. <br /> <br /> === Esikuvat ===<br /> <br /> Arkelogian keskeisenä työmenetelmänä on ollut ja on yhä vertailu eli ns. vertaileva arkelogia. Suurin osa esineellisen varhaiskulttuurimme ajoituksista perustuu juuri vertailemalla suoritettuun ajoitukseen. Tutkiessaan Hakoisten linnavuoren historiaa J. Ailio löysi esikuvan Tanskasta, Bornholmin saarella sijaitsevan Lilleborgin vuorilinnasta. Samoin myöhemmin [[Knut Drake|Knut Drake]] tutkiessaan nykyisen Hämeen linnan rakennushistoriaa löysi vertailevaa aineistoa juuri Baltiasta ja yleensä Itämeren eteläosista. On siis mahdollista, että tuo vuonna 1259 hävitetty Bornholmin saarella eteläisella Itämerellä sijainnut Lilleborgin linna olisi ollut esikuvana Hakoisten linnan rakentamiselle. <br /> <br /> Aikaisemmin useat tutkijat ovat kuitenkin tuoneet esille mahdollisuuden, että Hakoisten linnaan voisi liittyä tanskalaisten, jopa ennen ruotsalaisten, tekemän käännytystyön vaikutteita. Tätä näkemystä on tuettu myös runsaalla tanskalaiseen kristilliseen perinteeseen liittyvillä seikoilla koko Kanta-Hämeen ja etenkin Janakkalan alueella. Alueella esiintyneitä pyhän Laurin eli Laurentiuksen ja Pyhän Olavin eli Olain kulttia on pidetty ei-ruotsalaisena. Varmaa ei ole sekään, että Birger-jaarli olisi koskaan tehnyt ristiretkeä Hämeeseen ja siten perustanut mitään linnaa alueelle. Kuitenkin tämä tanskalaisten osuus on vain yksi hypoteesi tässä Hakoisten linnavuoren tuntemattomassa suuressa menneisyydessä. 1990-luvulla ja 2000-luvulla julkaistussa kirjallisuudessa Suomen varhaiskeskiaikaan liittyviä &quot;tanskalaishypoteeseja&quot; ei ole juurikaan pidetty esillä. 1200-lukuun liittyvien kirjallisten lähteiden ja arkeologisten tutkimusten vähäisyys kuitenkin jättää tilaa monenlaisille tulkinnoille ja spekulaatioille. <br /> <br /> == Linnan funktio ==<br /> <br /> Linnan keskeinen tehtävä on varmaankin rautakaudella ja siten esihistoriallisella ajalla ollut alueen väestön turvaaminen mahdollisia ulkopuolisia hyökkääjiä vastaan, tulivatpa nämä mistä suunnasta tahansa. <br /> <br /> Historialliselle ajalle tultaessa linnasta on perinteisen käsityksen mukaan muodostettu ruotsalaisten valloittajien intressejä, lähinnä verotusjärjestelmää, lujittava linnoitus, joka myöhemmin siirrettiin nykyisen Hämeen linnan paikalle. Luonnollisesti sen tehtävänä on ollut torjua ruotsalaista ylivaltaa vastaan kohdistuneet hyökkäykset, mutta samalla toimia myös ehkä tukikohtana veronkeräykselle. Tämä ruotsalaisten valta-aika on kuitenkin ollut melko lyhyt ajanjakso linnavuoren historiassa. <br /> <br /> Myös novgorodilaisten hyökkäilyt Hämeeseen ovat hyvinkin voineet kohdistua joko Hämeen linnaan, Varikonnimessä olevaan ns. Vanain kaupunkiin tai Hakoisten linnavuoren varustuksiin. <br /> <br /> Oman värinsä tähän tuo Rinteen, Ailion ja Jaakkolan esiin nostama yhteys mahdolliseen tanskalaiseen vaikutukseen. Tällöin taistelu olisi käyty enemmän valtapiiriajattelun pohjalta kolmen herruutta tavoittelevan yhteisön, syntymässä olevan Ruotsin, vakiintuneen valtakeskittymän eli Tanskan ja idän voimakkaan Novgorodin kesken. Nykytutkimus ei yleensä ole pitänyt tanskalaisvaikutusta kovin merkittävänä, mutta asiasta on muitakin näkemyksiä. <br /> <br /> == Luonto ==<br /> <br /> Hakoisten linnavuoren alue on Suomen tunnetuimpia kulttuurikasvien kasvupaikkoja. Kasvillisuuskartoituksissa paikalta on todettu ainakin ''tummatulikukka'' (Verbascum nigrum), ''pölkkyruoho'' (Arabis glabra), ''nurmilaukka'' (Allium oleraceum) ja ''jänönapila'' (Trifolium arvense). <br /> <br /> Vuoren rinteillä ja rehevän lehtomaisessa muodostamassa esilinnassa kasvaa luontaisesti muun muassa ''metsälehmus'' (Tilia cordata) ja ''pähkinäpensas'' (Corylus avellana). Pähkinäpensas tosin elää villinä hyvin monissa paikoin pitkin Vanajaveden ja Hattelmalan harjun muodostamaa aluetta. <br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *Ailio, Julius; Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria (1917) <br /> *At Home Within Stone Walls: Life in the late medieval Häme Castle. Toim. Anna-Maria Vilkuna, Johanna Onnela, Terhi Mikkola, Päivi Luppi, Markus Hiekkanen ja Knut Drake. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae VII. (2003) <br /> *Heikel, A. O.; Muinaisjäännöksiä. Hauhon kihlakunta, Suomalaisen Tiedeseuran Bidrag-sarja 29. <br /> *Hämeen Linna - The castle of Häme. Toim. Pirjo Poutanen ja Katleena Kortesuo. (2000) <br /> *Hämeen linna. Kirj. Sampo Ahto, Pertti Kilkki ja Rainer Knapas, Sotasokeat, (1973) <br /> *Kerkkonen, Veikko; Janakkalan historia, 1974.) <br /> *Masonen Jaakko; Hämeen härkätie: synty ja varhaisvaiheet: varhainen maaliikenne arkeologisena sekä historiallisena tutkimuskohteena. Heksinki 1989. ISBN 951-861-448-2 <br /> *Rinne, Juhani; Suomen keskiaikaiset mäkilinnat (1914) <br /> *Taavitsainen, Jussi-Pekka; Ancient hillforts of Finland: problems of analysis, chronology and interpretation with special reference to the hillfort of Kuhmoinen. (1990)<br /> <br /> [[Coordinates::60.877607, 24.586827| ]]<br /> <br /> [[Category:Janakkala]] [[Category:Muinaisjäännökset]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kuvia_Lammilta&diff=2730 2012-06-28T11:32:01Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>Nämä kuvat ovat osa [[Aikakone Eenokki|Aikakone Eenokkia]]. Eenokin kautta pääset nauttimaan kymmenistä kuvapareista, jotka esittelevät Hämeenlinnaa ennen ja nyt. Kuvaparien historialliset kuvat ovat [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo|Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon]] kuva-arkistosta. Kuvatiedot on koonnut ja värikuvat ottanut FM Tiina Kaila vuoden 2009 aikana. <br /> <br /> == Lammin raitti (Hämeentie)&lt;br&gt; ==<br /> <br /> Lammin raittia 1910-luvulla. Kauppias Peltolehdon talon torni jää kuvassa piiloon kuusenoksien taakse. Takana oikealla vaaleassa rakennuksesa oli Lammin apteekki noin 50 vuotta. <br /> <br /> [[Image:Lammi hmltie p 1910-l rv.jpg|400px]] [[Image:Lammi hameenlinnantie p 1920-l.jpg|400px]] <br /> <br /> 1920-30-luvulla. Ensimmäisenä vasemmalla [[Veikko_Ruoppila|Ruoppila]]&amp;nbsp;Veikko Ruoppilan kotitalo. Tornillisen talon rakensi kauppias Peltolehto 1800-luvun lopulla. Torni toimi kuistin tapaan kahvinjuontipaikkana. Kunta osti talon 1950-luvulla ja torni purettiin. Talo on ollut mm. kirjaston ja kansalaisopiston tiloina. <br /> <br /> ----<br /> <br /> 1930- luku. Vasemmalla Ruoppilan rakennuksia. Oikealla Mikkolan tilan päärakennus. <br /> <br /> [[Image:Lammi hmltie p 1930-l.jpg|400px]] [[Image:Lammi hmltie-p 1940-l.jpg|400px]] <br /> <br /> 1940-luvun alkupuoli. Osuuskaupan kahvila-ravintola ja matkahuolto oli Peltolehdon talossa vuodesta 1934 aina 50-luvun alkuun. Peltolehdon jälkeen näkyvässä vaaleassa Soimanpohjan talossa toimi vuosikymmeniä posti. <br /> <br /> [[Image:Lammi keskusta hml-tie p.jpg|400px]] <br /> <br /> Lammin raittia 2009 <br /> <br /> == Lammin raitti (Hämeentien ja Mommilantien risteys) ==<br /> <br /> Lammin raitti 1910. Ennen osuuskauppaa keskellä olevassa talossa oli Lepän kauppa. Oikealla Taivalsaaren kauppa. Vasemmalla Huovilan tilan päärakennus.&lt;br&gt;[[Image:Lammi hmltie8 1910-l.jpg|400px]] [[Image:Lammi osuuskauppa 1922 rv.jpg|400px]]&lt;br&gt;Lammin Osuuskauppaa laajennettiin v.1922, jolloin valmistui kuvan vasemmassa laidassa näkyvä vaaleampi osa. <br /> <br /> ----<br /> <br /> Raittia 1930-luvun alkupuolella.&lt;br&gt;[[Image:Lammi 1930-l alku.jpg|400px]] [[Image:Lammi markkinat 1934.jpg|400px]]&lt;br&gt;Lammin pellavamarkkinat 1934. Markkinapäivinä Lammin raitille, Säästöpankin rakentamattomalle tontille, monille pihoille ja keskustan alueille nousi kauppiaitten kojuja 1920- ja 30-luvuilla. Tivolit ja surmanajajat viihdyttivät yleisöä. 1930-luvun loppupuolella markkinat siirtyivät silloisen suojeluskuntatalon, nyk. Turvan talon tontille.&lt;br&gt;<br /> <br /> ----<br /> <br /> Pellavatehtaan makasiinilla oli syysmarkkinoilla tehtaan edustajia ostamassa pellavia. Jonotus alkoi jo edellisenä iltana ja kilometrien pituinen jono kasvoi pitkin yötä. Ostajat punnitsivat jokaisen kuorman ja määrittelivät hinnan pellavien laadun mukaan.&lt;br&gt;[[Image:Pellavakuormia.jpg|400px]] [[Image:Lammi osuuskaupan risteysx.jpg|400px]]&lt;br&gt;Oikeassa reunassa edelleen kauppias Peltolehdon talo (jonka torni on purettu). Matalampi rakennus on viimeinen jäljellä oleva Ruoppilan tilan rakennus. <br /> <br /> == Lammin kirkko ==<br /> <br /> [[Lammin kirkko|Lammin kirkko]] 1905. <br /> <br /> [[Image:Lammi kirkko 1905.jpg|400px]] [[Image:Lammi kirkko1918.jpg|400px]] <br /> <br /> Saksalaiset olivat vallanneet punaisten kellotapulissa olevan asevaraston 1918. Perääntyessään [[Lammin kirkon palo|he sytyttivät tapulin tuleen]], jolloin koko kirkko ja suuri osa kirkonkylää paloi. – &quot;Puurakenteinen kellotapuli syttyi, ammukset räjähtelivät, tapuli paloi kuin soihtu ja kekäleet sinkoilivat ympäriinsä. Palo levisi tervattuun paanukattoon, joka romahti sisään ja kirkko paloi sisältäkin kokonaan.&quot; <br /> <br /> ----<br /> <br /> Kirkonkylästä paossa olleet ovat kertoneet, että tulipalo loimotti mahtavana kilometrien päähän. Räjähtelyistä ja räiskähtelyistä sai kuvan, että kirkonkylässä taistellaan, joten asukkaat eivät uskaltaneet tulla sammutustöihin. Kylään palaajia odotti ankea näky: puoliksi palanut kirkonkylä, raunioitunut kirkko ja irrallaan kulkevat kotieläimet. Kirkko otettiin korjattuna käyttöön jo vuonna 1920. Kuva vuodelta 1920. Jaakko Rautavirran kokoelmat. <br /> <br /> [[Image:Lammi kirkko 1920-l.jpg|400px]] [[Image:Lammi kirkko2 2009.jpg|400px]]&lt;br&gt;Kirkkopiha 2009 <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> [[Coordinates::61.082035, 25.009689| ]]<br /> <br /> [[Category:Aikakone_Eenokki|Lammi]] [[Category:Lammi]]</div>

Omv https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Varikonniemi&diff=304 2012-06-28T11:23:54Z

<p>Omv: </p> <hr /> <div>[[Image:Varikonniemi ilma.jpg|thumb|right|300px|Metsäiseltä näyttävä Varikonniemi ilmakuvassa. Kuva: Hannu Vallas]]Varikonniemi, aiemmin Linnanniemenä ja [[Hätilä|Hätilänniemenä]] tunnettu alue, sijaitsee Vanajaveden rannalla [[Keinusaari|Keinusaaren kaupunginosassa]]. Se on osa [[Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto|Hämeenlinnan kansallista kaupunkipuistoa]]. Varikonniemi kuului ennen [[Hätilän latokartano|Hätilän latokartanon]] maihin ja [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]]n maalaiskuntaan. <br /> <br /> == Historiaa ==<br /> <br /> ==== Rautakautinen asuinpaikka ====<br /> <br /> Varikonniemessä on erilaisten rakennusten jäännöksiä, jotka on ajoitettu rautakaudelle ja keskiajan alkuun, noin vuosien 500 - 1200 väliselle ajalle.&amp;nbsp;Asuinpaikka&amp;nbsp;löydettiin vuonna 1988, kun alueella liikkunut poika löysi vanhan miekan. Alueella oli&amp;nbsp;jäänteitä jonkinlaisesta puolustusvallista ja laiturista. 1980-luvulla arkeologisia kaivauksia johtanut Hans-Peter Schulz luonnehti Varikonniemen asuinpaikkaa &quot;kaupungiksi&quot;.&amp;nbsp; Hän perusteli näkemystään erikoistuneeseen käsityöläis- ja kauppiasasutukseen viittaavilla jäänteillä.&amp;nbsp;Schulzin mukaan aluetta ympäröivät linnavuoret kuuluivat samaan kokonaisuuteen,&amp;nbsp;niillä vartioitiin kauppapaikan turvallisuutta. Paikasta monissa yhteyksissä käytetty nimi [[Vanain kaupunki]] tai Vanain linna on lainattu venäläisestä Novgorodin kronikasta, joka kertoo tämännimisen paikan hävittämisestä vuonna 1311. Nimi on yhdistetty myös [[Hämeen linna|Hämeen linnaan]] ja Janakkalassa sijaitsevaan [[Hakoisten linna|Hakoisten linnaan]]. <br /> <br /> Toisten tutkijoiden mielestä kyseessä on ollut melko tavanomainen rautakautinen asuinpaikka, eikä &quot;kaupunki&quot;-termin käyttöön ole aihetta. Osa arkeologeista uskoo, että Varikonniemessä kaivetuista rakenteista vain osa oli rautakautisia tai keskiaikaisia ja&amp;nbsp;että kaupunginmuurin perustukseksi tulkittu rakenne olisikin 1800-luvun ratapenkka. Asuinpaikan löytöaineistokaan ei heidän mielestään viittaa erikoistuneeseen käsityö- ja kauppa-asutukseen. [[Image:CopyrightHlinnanHoyrysaha.jpg|thumb|right|300px|Hämeenlinnan höyrysaha 1900-luvun alussa. Kuva: Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmat]] <br /> <br /> ==== Höyrysaha ====<br /> <br /> Vuonna 1873 alueelle rakennettiin höyrysaha.&amp;nbsp;Sen perustaja oli helsinkiläinen Fabian von Schantz. Höyrysaha joutui konkurssiin, ja sen osti&amp;nbsp;vuonna 1895&amp;nbsp;porvoolainen kauppaneuvos ja liikemies August Eklöf, joka omisti muitakin sahoja. Eklöf vuokrasi [[Hätilän latokartano|Hätilän kartanon]] maita. August Eklöf oli vuonna 1895 perustetun Suomen Sahanomistajayhdistyksen perustajajäseniä ja&amp;nbsp;aikansa mahtavimpia liikemiehiä. Vuonna 1910 perustettu Aug. Eklöf Aktiebolag oli&amp;nbsp;10. suurin puutavaranviejäyhtiö maassamme ennen ensimmäistä maailmansotaa. Hämeenlinnan saha oli läänin suurin, ja parhaimmillaan se työllisti parisataa henkeä. <br /> <br /> Varikonniemessä oli&amp;nbsp;sahan lisäksi&amp;nbsp;oli Hämeen Höyrysahan konttori ja kuuden perheen asuintalot. August Eklöf rakennutti&amp;nbsp;taloja asunnoiksi 1900-luvun alussa&amp;nbsp;höyrysahan vakinaisille ammattimiehille. Taloissa oli&amp;nbsp;11 ja 16 hellahuonetta, joissa saattoi asua yli kymmenhenkisiä perheitä. Vuonna 2004&amp;nbsp;Pro Rautatienkatu -kaupunginosayhdistys esitti&amp;nbsp;vielä silloin olemassa olevien Hämeenlinnan höyrysahan työväenkasarmin rakennuksien suojelemista. Toinen puutaloista oli pahoin palanut,&amp;nbsp;toinen oli&amp;nbsp;säilynyt&amp;nbsp;alkuperäisenä sisätiloja myöten.&amp;nbsp;Vaikka taloilla oli ainutlaatuista kulttuurihistoriallista merkitystä&amp;nbsp;Hämeen ympäristökeskus hylkäsi suojeluvaatimuksen. <br /> <br /> Höyrysaha lopetti toimintansa jatkosodan jälkeen. <br /> <br /> ==== Puolustusvoimien varikkoalueena ====<br /> <br /> Varikonniemi&amp;nbsp;toimi puolustusvoimien varikkoalueena 1980-luvun puoliväliin asti. Tämän jälkeen alue siirtyi lopullisesti kaupungin hallintaan. <br /> <br /> == Nykyinen käyttö ==<br /> <br /> Nykyään Varikonniemi on vehreä ja suosittu kaupunkilaisten lähiluontokohde, joka on monelle kasvi- ja eläinlajille elinehto. Alueella on varastorakennuksia, joista yksi rakennus poltettiin kesällä 2009. <br /> <br /> Vuonna 2001 Hämeenlinnan Taiteilijaseura teki alueelle ympäristötaideteoksia. Siellä on [http://www.virtuaalipolku.fi www.virtuaalipolku.fi]&amp;nbsp;:n esittelemät teokset yhä nähtävissä, mm. Kirsti Miilumäen teos Maanpäällinen osa, joka on rakennettu varikon jäännöksiin: [http://goo.gl/kEI0W http://goo.gl/kEI0W]. <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanain_kaupunki <br /> *http://centuri.htk.fi/kkp/index.php?content=30&amp;amp;layout=3 <br /> *Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989. Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4 <br /> *http://goo.gl/QgpUa<br /> <br /> [[Coordinates::61.003737, 24.46936| ]]<br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Puistot]]</div>

Omv