Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Rekisteriseloste

2026-02-25T09:29:21Z

Merja Taavila: päivitetty tietoja

Laadittu 20.12.2013. Päivitetty 5.04.2023. Rekisteriselosteen laadinta perustuu henkilötietolakiin 523/99 10§ Päivitetty 25.5.2018.

==== '''Rekisterinpitäjä''' ====

Lahden kaupunginkirjasto kaupunginkirjasto(at)lahti.fi

==== '''Rekisteriasioista vastaava henkilö''' ====

Pedagoginen informaatikko Merja Taavila, Lahden kaupunginkirjasto
merja.taavila(at)lahti.fi

==== '''Rekisterin nimi''' ====

Häme-Wiki

==== '''Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus''' ====

Häme-Wikiin sisältöä tuottavien henkilöiden tiedot rekisteröidään käyttäjien ja sisällöntuottajien oikeusturvan varmistamiseksi. Tietojen keruu perustuu käyttäjän suostumukseen.

==== Tietojen poisto ====

Häme-Wikiin laitetut kirjoitukset tai kuvat voivat säilyä pysyvästi. Tämä pätee niin artikkeleihin, käyttäjäsivuihin kuin keskustelusivuihinkin. Kirjoittajien IP-osoitteet tallennetaan lyhytaikaisesti palvelimen lokitiedostoon.

==== '''Rekisterin tietosisältö''' ====

- henkilön nimi ja/tai nimimerkki <br>- sähköpostiosoite (jos se on ilmoitettu)<br>- luettelo käyttäjien tuottamista tai muokkaamista sisällöistä<br>- muokkausajankohta

==== '''Säännönmukaiset tietolähteet''' ====

Käyttäjän täyttämä lomake<br>

==== '''Tietojen säännönmukaiset luovutukset ja tietojen siirto EU:n tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle''' ====

Tietoja ei luovuteta eteenpäin kenellekään missään tarkoituksessa.

==== '''Rekisterin suojaus''' ====

A. Manuaalinen aineisto: Manuaalista arkistoa ei ole.<br>B. ATK:lla käsiteltävät tiedot: Sovellus ja tietokanta on suojattu käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Wikin ylläpidosta vastaa Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen kirjastojen henkilökunta. Henkilökuntaa sitoo vaitiolovelvollisuus.<br>

==== '''Yhteyshenkilö rekisteriä koskevissa asioissa''' ====

Pedagoginen informaatikko Merja Taavila, Lahden kaupunginkirjasto. merja.taavila(a)lahti.fi, 044 416 3233.

[[Category:Häme-Wiki]]

Kiveriön kirjasto

2025-12-29T09:51:40Z

Merja Taavila: muutettu aikamuoto > lopetti toimintansa

{| cellpadding="2" cellspacing="0" style="margin:1px; border:1px solid #FFFF66;width:30%; font-family:Arial,Helvetica" align="right"
! bgcolor="#FFFF66" colspan="3" align="center" style="border-bottom:1px solid"|Kiveriön kirjasto
|-

|-
| osoite || colspan="2" | Hirsimetsäntie 64<br/> FI-15200 LAHTI
|-

|-
| kirjastonhoitaja || colspan="2" |
|-
|
|}
'''Kiveriön kirjasto''' on [[Lahden kaupunginkirjasto]]on kuuluva [[Kiveriö]]n kaupunginosassa sijaitseva kirjasto. Se avattiin matkan päähän 1964 rakennettavasta [[Kiveriön koulu]]sta 1963. [[Kiveriön koulu]] on lakkautettu ja Kiveriön kirjasto lopetti toimintansa 1.7.2014.
Kiveriön kirjastossa on toiminut taidelainaamo 1981 alkaen.

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''[[Lahden kaupunginkirjasto|Lahden kaupunginkirjasto]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | [[Ahtialan kirjasto]] | [[Jalkarannan kirjasto]] | Kiveriön kirjasto | [[Kärpäsen kirjasto]] | [[Lahden kaupunginkirjaston pääkirjasto]] | [[Launeen kirjasto]] | | [[Liipolan kirjasto]] | [[Mukkulan kirjasto]] | [[Renkomäen kirjasto]] | [[Pegasos (kirjastoauto)|Pegasos]] |
|}
<br />
[[Luokka:Lahden kaupunginkirjasto]]
[[Luokka:Kirjastot]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Kiveriön kirjasto

2025-12-29T09:50:46Z

Merja Taavila: poistettu vanha linkki

{| cellpadding="2" cellspacing="0" style="margin:1px; border:1px solid #FFFF66;width:30%; font-family:Arial,Helvetica" align="right"
! bgcolor="#FFFF66" colspan="3" align="center" style="border-bottom:1px solid"|Kiveriön kirjasto
|-

|-
| osoite || colspan="2" | Hirsimetsäntie 64<br/> FI-15200 LAHTI
|-

|-
| kirjastonhoitaja || colspan="2" |
|-
|
|}
'''Kiveriön kirjasto''' on [[Lahden kaupunginkirjasto]]on kuuluva [[Kiveriö]]n kaupunginosassa sijaitseva kirjasto. Se avattiin matkan päähän 1964 rakennettavasta [[Kiveriön koulu]]sta 1963. [[Kiveriön koulu]] on lakkautettu ja Kiveriön kirjasto lakkautetaan 1.7.2014 alkaen.
Kiveriön kirjastossa on toiminut taidelainaamo 1981 alkaen.

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''[[Lahden kaupunginkirjasto|Lahden kaupunginkirjasto]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | [[Ahtialan kirjasto]] | [[Jalkarannan kirjasto]] | Kiveriön kirjasto | [[Kärpäsen kirjasto]] | [[Lahden kaupunginkirjaston pääkirjasto]] | [[Launeen kirjasto]] | | [[Liipolan kirjasto]] | [[Mukkulan kirjasto]] | [[Renkomäen kirjasto]] | [[Pegasos (kirjastoauto)|Pegasos]] |
|}
<br />
[[Luokka:Lahden kaupunginkirjasto]]
[[Luokka:Kirjastot]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Liipolan kirjasto

2025-12-23T08:58:59Z

Merja Taavila:

'''Liipolan kirjasto''' on [[Lahden kaupunginkirjasto]]on kuuluva [[Liipola]]n kaupunginosassa [[Liipolan seurakuntakeskus|Liipolan seurakuntakeskuksen]] tiloissa sijaitseva kirjasto. Kirjasto siirtyi 2015 rakennettavaan [[Liipolan monitoimitalo]] Onniin.

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''[[Lahden kaupunginkirjasto|Lahden kaupunginkirjasto]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | [[Ahtialan kirjasto]] | [[Jalkarannan kirjasto]] | [[Kiveriön kirjasto]] | [[Kärpäsen kirjasto]] | [[Lahden kaupunginkirjaston pääkirjasto]] | [[Launeen kirjasto]] | Liipolan kirjasto | [[Mukkulan kirjasto]] | [[Renkomäen kirjasto]] | [[Pegasos (kirjastoauto)|Pegasos]] | [[Wilhelmiina (kirjastoauto)|Wilhelmiina]]
|}
<br>
[[Luokka:Lahden kaupunginkirjasto]]
[[Luokka:Kirjastot]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Renkomäen kirjasto

2025-12-23T08:58:23Z

Merja Taavila: päivitetty sijaintitieto

Nastolan kirjasto

2025-12-23T08:57:52Z

Merja Taavila:

{| cellpadding="2" cellspacing="0" style="margin:1px; border:1px solid #FFFF66;width:30%; font-family:Arial,Helvetica" align="right"
! bgcolor="#FFFF66" colspan="3" align="center" style="border-bottom:1px solid"|Nastolan kirjasto
|-
| colspan="3" align="center"| [[Tiedosto:Nastolan kirjastotalo.jpeg|pienoiskuva|Nastolan vanha kirjastotalo|alt=valokuva nastolan vanhasta kirjastotalosta]]
|-
| colspan="3" align="center"| [http://lastu.finna.fi Lastu-kirjastojen verkkosivu (avautuu uuteen välilehteen)]
|-
! bgcolor="#FFFF66" colspan="3"| [[Nastolan kunnankirjasto]]
|-
|

|-

|-

|}
Vuoden 2016 alussa tapahtuneen kuntaliitoksen myötä '''Nastolan kirjasto''' on osa Lahden kaupungin kirjastoverkkoa [[Nastola|Nastolan]] [[Rakokivi|Rakokivessä]] ja se sijaitsee nykyisin monitoimikeskus Loistossa.

=='''Nastolan kirjaston historiaa'''==

==Alkuvaiheet==

Nastolan seurakunta itsenäistyi v. 1860 Hollolan rovastikunnasta. Hollolassa oli perustettu kirjasto jo vuosisadan puolivälissä ja myös Nastolan nuori seurakunta ja erityisesti kirkkoherran virkaa hoitanut Anders Winter halusivat täyttää velvollisuutensa sivistyspalveluiden jakajana.

Winter mainitaankin useissa lähteissä Nastolan kirjaston perustajana. Hänen tiedetään suostutelleen useat kartanonomistajat lahjoittamaan varoja kirjastotoiminnan aloittamiseksi. Marraskuun kirkonkokouksessa v. 1860 laadittiin perustava asiakirja ja toiminta käynnistyi v. 1861 lahjoituksena saadun n. 100 kappaleen, pääosin uskonnollista kirjallisuutta sisältävän kokoelman turvin.

==Kunnan kirjasto==

Nastolan kunnan itsenäistyttyä v. 1869 kirjastotoiminnan ylläpito siirtyi kuntakokoukselle, ja kun uusi kunnantupa v. 1870 valmistui, kirjasto sijoitettiin sen yhteyteen. Ensimmäiset kyläkirjastot perustettiin v. 1883 Immilään ja Ruuhijärvelle ja muutamaa vuotta myöhemmin Pyhäntakakin sai oman kirjastonsa. Ahtialan, Uudenkylän ja Villähteen kirjastot perustettiin 1890-luvulla.

Toiminta rahoitettiin järjestämällä huvitilaisuuksia ja arpajaisia, joiden tuotto käytettiin kirjastojen hyväksi. Vuonna 1875 kuntakokouksessa hyväksyttiin päätös, jonka mukaan kunnan viinaverovaroista päätettiin lahjoittaa 30 mk kirjastotoiminnalle.
Hyödylliseksi havaittua kirjastotoimintaa haluttiin vakiinnuttaa, ja niinpä kuntakokous laati uudet toimintasäännöt. Tavoite oli edelleen "hyvien ja hyödyllisten kirjojen hankkiminen". Kirjoja sai lainata "joka päivä jälkeen jumalanpalveluksen ja muulloin hoitajan ollessa kotona".

==Kanta- ja piirikirjastot==

Suomen Kirjastoseuran perustaminen v. 1910 loi pohjan riippumattoman kirjastolaitoksen kehittymiselle. Nastolan kirjasto liittyi seuraan v. 1916 ja koko kirjastojärjestelmä uusittiin. Koottiin kantakirjastokomitea, joka loi toiminnalle uudet säännöt Kansanvalistusseuran mallisääntöjen pohjalta.

Kirkonkylän kirjasto toimi kantakirjastona ja kyläkirjastot piirikirjastoina. Kantakirjasto toimi kunnantalossa ja piirikirjastot kylien kansakouluilla ja luontevaa oli, että kansakoulunopettajat toimivat kirjastonhoitajina. Säännöt edellyttivät, että kantakirjastot toimivat "kansalaissivistyksen kehittämiseksi ja ammattitaitojen kartuttamiseksi". Piirikirjastojen tehtävänä oli "lukuhalun kehittäminen ja tyydyttäminen".

Kirjastolaitoksen talous järjestyi edelleenkin avustuksilla ja kunnan tuella. Pohja valtionapujärjestelmälle syntyi v. 1928 säädetyn kirjastolain myötä. Valtion tuen saamisen edellytyksenä oli, että kunta jakoi vuosittain tietyn summan kirjastoilleen. Johtokunnat valvoivat kirjastojen toimintaa.

Vuonna 1921 säädetyn oppivelvollisuuslain myötä sivistyksen taso kohosi ja samalla lisääntyi kuntalaisten mielenkiinto kirjatietoa kohtaan. Se vaikutti myös kustannustoimintaan ja kirjastojen hankintoihin. Uskonnollisen kirjallisuuden asema alkoi horjua ja vähitellen lainausten painopiste siirtyi kaunokirjallisuuden puolelle.

==Sotien jälkeinen aika==

Kirjastotoiminta säilyi pääosin ennallaan sotien jälkeisessä Nastolassa. Sivukylistä Tapiola, Metsäkylä ja Ylä-Järvinen saivat 1940-luvun lopulla omat kirjastonsa.

Kirjastotarkastajat seurasivat toimintaa tarkalla silmällä. Helsingin piiri -johon Nastolakin kuului- tarkastaja lähetti v. 1949 kantakirjaston johtokunnalle kirjeen, jossa paheksui tietokirjallisuuden vähyyttä edellisen vuoden kirjahankinnoissa. Myös kaunokirjallisuuden tuli olla sisällöltään korkeatasoista. Uudenkylän ja Villähteen kirjastoja huomautettiin Outsiderin, Sparren ja Muskettin teosten hankinnasta. Vuonna 1952 kirjastotarkastaja toteaa kirjavalikoiman suppeaksi ja pitää syynä "tilojen ja varojen puutetta". Huomautuksiin suhtauduttiin vakavasti ja kirkonkylän kirjasto siirrettiinkin kansakoululle vuonna 1956.

==Uusi kirjastolaki==

Vuonna 1961 säädetyn kirjastolain seurauksena kirjastojen hallintoa muutettiin ja kirjastotoimi liitettiin kouluhallituksen yhteyteen. Paikallisella tasolla johtokunnat lakkautettiin ja Nastolaankin perustettiin kirjastolautakunta. Kanta- ja piirikirjastot nimettiin nyt pää- ja sivukirjastoiksi. Nastolan väkiluku, n. 7000 asukasta, edellytti pääkirjaston pitämistä auki vähintään kolmena päivänä viikossa yhteensä vähintään kuuden tunnin ajan. Vuonna 1963 kirjasto alkoi olla avoinna 2,5 tuntia maanantaisin ja perjantaisin sekä tunnin lauantaisin.

Suuren rakennemuutoksen myötä Nastolaan muutti valtavasti uusia asukkaita. Muutamassa vuodessa väkiluku kasvoi n. 2500 hengellä ja ylitti pian 10000 asukkaan rajan. Kirjastopalveluiden kysyntä kasvoi, mutta kirjastolaitos ei vielä tuolloin pystynyt vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin, sillä kunnan oli ensin panostettava asukkaiden kiireellisempiin tarpeisiin.

==Kirjastoverkkoa karsitaan==

Sivukylien kijakokoelmiltaan vaatimattomat kirjastot eivät enää houkuttaneet asiakkaita ja niinpä 1970-luvun vaihteessa lakkautettiin ensi Ylä-Järvisen ja kolmea vuotta myöhemmin myös Immilän, Ruuhijärve, Tapiolan ja Metsäkylän sivukirjastot. Niitä korvaamaan hankittiin kirjastoauto, joka otettiin sivukylillä vastaan ennennäkemättömällä lainausten kasvulla.

Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonnaan autosta lainattiin n. 31000 kirjaa, kun lakkautettujen sivukirjastojen lainojen määrä oli ollut n. 6000. Nastolaan perustettiin 1970-luvulla myös laitoskirjasto, joka toimi ensin Nastolan kunnalliskodissa Uudessakylässä, mutta muutti uuden terveyskeskuksen valmistuttua kirkonkylään v. 1978.

Pääkirjasto pääsi muuttamaan kirkonkylän koululta uusiin tiloihin Aurantielle aiemmin myymäläkäytössä toimineeseen huoneustoon vuonna 1976. Muutto merkitsi suurta parannusta toimintaolosuhteisiin, sillä tila lisääntyi kolminkertaiseksi entiseen nähden. Samalla kairjastonhoitajan virka muutettiin päätoimiseksi ja palkattiin myös muuta kirjastoammatillista henkilökuntaa. Tilaratkaisu tiedettiin väliaikaiseksi, sillä uutta kirjastotaloa suunniteltiin jo tuolloin.

==Uusi kirjastotalo==

Vuonna 1981 valmistui uusi, komea kirjastorakennus Rakokiveen. Se avattiin yleisölle syyskun alussa.
Rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko & Rautamäki. Pääsuunnittelijana toimi Reijo Perko. Rakennus tehtiin betonielementeistä, ja Reijo Perko suunnitteli erityisesti Nastolan kirjastolle koristeellisen seinäelementin nimeltään "Kirja on avoin".
Sisustussuunnittelijana toimi sisustusarkkitehti Heikki Heimala. Talon pinta-ala on n. 1500 neliömetriä.
Uudenkylän ja Villähteen sivukirjastot lakkautettiin säästösyistä 1990-luvulla. Saman kohtalon koki myöhemmin myös laitoskirjasto.

Lähde:
Manelius, Pekka: Katsaus nastolalaiseen kirjastotoimintaan 1861-1981

[http://www.nastola.fi Nastolan kunnan verkkosivut (avautuu uuteen välilehteen) ]

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''[[Nastolan kunnankirjasto]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | Nastolan kirjasto | [[Nastolan kirjastoauto]]
|}

[[Luokka : kirjastot]] [[Luokka : Nastola]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Nastolan kirjasto

2025-12-23T08:57:25Z

Merja Taavila:

{| cellpadding="2" cellspacing="0" style="margin:1px; border:1px solid #FFFF66;width:30%; font-family:Arial,Helvetica" align="right"
! bgcolor="#FFFF66" colspan="3" align="center" style="border-bottom:1px solid"|Nastolan kirjasto
|-
| colspan="3" align="center"| [[Tiedosto:Nastolan kirjastotalo.jpeg|pienoiskuva|Nastolan vanha kirjastotalo|alt=valokuva nastolan vanhasta kirjastotalosta]]
|-
| colspan="3" align="center"| [http://lastu.finna.fi Lastu-kirjastojen verkkosivu (avautuu uuteen välilehteen)]
|-
! bgcolor="#FFFF66" colspan="3"| [[Nastolan kunnankirjasto]]
|-
|

|-

|-

|}
Vuoden 2016 alussa tapahtuneen kuntaliitoksen myötä '''Nastolan kirjasto''' on osa Lahden kaupungin kirjastoverkkoa [[Nastola|Nastolan]] [[Rakokivi|Rakokivessä]] ja se sijaitsee monitoimikeskus Loistossa.

=='''Nastolan kirjaston historiaa'''==

==Alkuvaiheet==

Nastolan seurakunta itsenäistyi v. 1860 Hollolan rovastikunnasta. Hollolassa oli perustettu kirjasto jo vuosisadan puolivälissä ja myös Nastolan nuori seurakunta ja erityisesti kirkkoherran virkaa hoitanut Anders Winter halusivat täyttää velvollisuutensa sivistyspalveluiden jakajana.

Winter mainitaankin useissa lähteissä Nastolan kirjaston perustajana. Hänen tiedetään suostutelleen useat kartanonomistajat lahjoittamaan varoja kirjastotoiminnan aloittamiseksi. Marraskuun kirkonkokouksessa v. 1860 laadittiin perustava asiakirja ja toiminta käynnistyi v. 1861 lahjoituksena saadun n. 100 kappaleen, pääosin uskonnollista kirjallisuutta sisältävän kokoelman turvin.

==Kunnan kirjasto==

Nastolan kunnan itsenäistyttyä v. 1869 kirjastotoiminnan ylläpito siirtyi kuntakokoukselle, ja kun uusi kunnantupa v. 1870 valmistui, kirjasto sijoitettiin sen yhteyteen. Ensimmäiset kyläkirjastot perustettiin v. 1883 Immilään ja Ruuhijärvelle ja muutamaa vuotta myöhemmin Pyhäntakakin sai oman kirjastonsa. Ahtialan, Uudenkylän ja Villähteen kirjastot perustettiin 1890-luvulla.

Toiminta rahoitettiin järjestämällä huvitilaisuuksia ja arpajaisia, joiden tuotto käytettiin kirjastojen hyväksi. Vuonna 1875 kuntakokouksessa hyväksyttiin päätös, jonka mukaan kunnan viinaverovaroista päätettiin lahjoittaa 30 mk kirjastotoiminnalle.
Hyödylliseksi havaittua kirjastotoimintaa haluttiin vakiinnuttaa, ja niinpä kuntakokous laati uudet toimintasäännöt. Tavoite oli edelleen "hyvien ja hyödyllisten kirjojen hankkiminen". Kirjoja sai lainata "joka päivä jälkeen jumalanpalveluksen ja muulloin hoitajan ollessa kotona".

==Kanta- ja piirikirjastot==

Suomen Kirjastoseuran perustaminen v. 1910 loi pohjan riippumattoman kirjastolaitoksen kehittymiselle. Nastolan kirjasto liittyi seuraan v. 1916 ja koko kirjastojärjestelmä uusittiin. Koottiin kantakirjastokomitea, joka loi toiminnalle uudet säännöt Kansanvalistusseuran mallisääntöjen pohjalta.

Kirkonkylän kirjasto toimi kantakirjastona ja kyläkirjastot piirikirjastoina. Kantakirjasto toimi kunnantalossa ja piirikirjastot kylien kansakouluilla ja luontevaa oli, että kansakoulunopettajat toimivat kirjastonhoitajina. Säännöt edellyttivät, että kantakirjastot toimivat "kansalaissivistyksen kehittämiseksi ja ammattitaitojen kartuttamiseksi". Piirikirjastojen tehtävänä oli "lukuhalun kehittäminen ja tyydyttäminen".

Kirjastolaitoksen talous järjestyi edelleenkin avustuksilla ja kunnan tuella. Pohja valtionapujärjestelmälle syntyi v. 1928 säädetyn kirjastolain myötä. Valtion tuen saamisen edellytyksenä oli, että kunta jakoi vuosittain tietyn summan kirjastoilleen. Johtokunnat valvoivat kirjastojen toimintaa.

Vuonna 1921 säädetyn oppivelvollisuuslain myötä sivistyksen taso kohosi ja samalla lisääntyi kuntalaisten mielenkiinto kirjatietoa kohtaan. Se vaikutti myös kustannustoimintaan ja kirjastojen hankintoihin. Uskonnollisen kirjallisuuden asema alkoi horjua ja vähitellen lainausten painopiste siirtyi kaunokirjallisuuden puolelle.

==Sotien jälkeinen aika==

Kirjastotoiminta säilyi pääosin ennallaan sotien jälkeisessä Nastolassa. Sivukylistä Tapiola, Metsäkylä ja Ylä-Järvinen saivat 1940-luvun lopulla omat kirjastonsa.

Kirjastotarkastajat seurasivat toimintaa tarkalla silmällä. Helsingin piiri -johon Nastolakin kuului- tarkastaja lähetti v. 1949 kantakirjaston johtokunnalle kirjeen, jossa paheksui tietokirjallisuuden vähyyttä edellisen vuoden kirjahankinnoissa. Myös kaunokirjallisuuden tuli olla sisällöltään korkeatasoista. Uudenkylän ja Villähteen kirjastoja huomautettiin Outsiderin, Sparren ja Muskettin teosten hankinnasta. Vuonna 1952 kirjastotarkastaja toteaa kirjavalikoiman suppeaksi ja pitää syynä "tilojen ja varojen puutetta". Huomautuksiin suhtauduttiin vakavasti ja kirkonkylän kirjasto siirrettiinkin kansakoululle vuonna 1956.

==Uusi kirjastolaki==

Vuonna 1961 säädetyn kirjastolain seurauksena kirjastojen hallintoa muutettiin ja kirjastotoimi liitettiin kouluhallituksen yhteyteen. Paikallisella tasolla johtokunnat lakkautettiin ja Nastolaankin perustettiin kirjastolautakunta. Kanta- ja piirikirjastot nimettiin nyt pää- ja sivukirjastoiksi. Nastolan väkiluku, n. 7000 asukasta, edellytti pääkirjaston pitämistä auki vähintään kolmena päivänä viikossa yhteensä vähintään kuuden tunnin ajan. Vuonna 1963 kirjasto alkoi olla avoinna 2,5 tuntia maanantaisin ja perjantaisin sekä tunnin lauantaisin.

Suuren rakennemuutoksen myötä Nastolaan muutti valtavasti uusia asukkaita. Muutamassa vuodessa väkiluku kasvoi n. 2500 hengellä ja ylitti pian 10000 asukkaan rajan. Kirjastopalveluiden kysyntä kasvoi, mutta kirjastolaitos ei vielä tuolloin pystynyt vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin, sillä kunnan oli ensin panostettava asukkaiden kiireellisempiin tarpeisiin.

==Kirjastoverkkoa karsitaan==

Sivukylien kijakokoelmiltaan vaatimattomat kirjastot eivät enää houkuttaneet asiakkaita ja niinpä 1970-luvun vaihteessa lakkautettiin ensi Ylä-Järvisen ja kolmea vuotta myöhemmin myös Immilän, Ruuhijärve, Tapiolan ja Metsäkylän sivukirjastot. Niitä korvaamaan hankittiin kirjastoauto, joka otettiin sivukylillä vastaan ennennäkemättömällä lainausten kasvulla.

Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonnaan autosta lainattiin n. 31000 kirjaa, kun lakkautettujen sivukirjastojen lainojen määrä oli ollut n. 6000. Nastolaan perustettiin 1970-luvulla myös laitoskirjasto, joka toimi ensin Nastolan kunnalliskodissa Uudessakylässä, mutta muutti uuden terveyskeskuksen valmistuttua kirkonkylään v. 1978.

Pääkirjasto pääsi muuttamaan kirkonkylän koululta uusiin tiloihin Aurantielle aiemmin myymäläkäytössä toimineeseen huoneustoon vuonna 1976. Muutto merkitsi suurta parannusta toimintaolosuhteisiin, sillä tila lisääntyi kolminkertaiseksi entiseen nähden. Samalla kairjastonhoitajan virka muutettiin päätoimiseksi ja palkattiin myös muuta kirjastoammatillista henkilökuntaa. Tilaratkaisu tiedettiin väliaikaiseksi, sillä uutta kirjastotaloa suunniteltiin jo tuolloin.

==Uusi kirjastotalo==

Vuonna 1981 valmistui uusi, komea kirjastorakennus Rakokiveen. Se avattiin yleisölle syyskun alussa.
Rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko & Rautamäki. Pääsuunnittelijana toimi Reijo Perko. Rakennus tehtiin betonielementeistä, ja Reijo Perko suunnitteli erityisesti Nastolan kirjastolle koristeellisen seinäelementin nimeltään "Kirja on avoin".
Sisustussuunnittelijana toimi sisustusarkkitehti Heikki Heimala. Talon pinta-ala on n. 1500 neliömetriä.
Uudenkylän ja Villähteen sivukirjastot lakkautettiin säästösyistä 1990-luvulla. Saman kohtalon koki myöhemmin myös laitoskirjasto.

Lähde:
Manelius, Pekka: Katsaus nastolalaiseen kirjastotoimintaan 1861-1981

[http://www.nastola.fi Nastolan kunnan verkkosivut (avautuu uuteen välilehteen) ]

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''[[Nastolan kunnankirjasto]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | Nastolan kirjasto | [[Nastolan kirjastoauto]]
|}

[[Luokka : kirjastot]] [[Luokka : Nastola]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Nastolan kirjasto

2025-12-23T08:56:45Z

Merja Taavila: päivitetty sijaintitieto

{| cellpadding="2" cellspacing="0" style="margin:1px; border:1px solid #FFFF66;width:30%; font-family:Arial,Helvetica" align="right"
! bgcolor="#FFFF66" colspan="3" align="center" style="border-bottom:1px solid"|Nastolan kirjasto
|-
| colspan="3" align="center"| [[Tiedosto:Nastolan kirjastotalo.jpeg|pienoiskuva|Nastolan vanha kirjastotalo|alt=valokuva nastolan vanhasta kirjastotalosta]]
|-
| colspan="3" align="center"| [http://lastu.finna.fi Lastu-kirjastojen verkkosivu (avautuu uuteen välilehteen)]
|-
! bgcolor="#FFFF66" colspan="3"| [[Nastolan kunnankirjasto]]
|-
|
| osoite || colspan="2" | Toritie 4<br/> FI-15550 NASTOLA
|-

|-

|}
Vuoden 2016 alussa tapahtuneen kuntaliitoksen myötä '''Nastolan kirjasto''' on osa Lahden kaupungin kirjastoverkkoa [[Nastola|Nastolan]] [[Rakokivi|Rakokivessä]] ja se sijaitsee monitoimikeskus Loistossa.

=='''Nastolan kirjaston historiaa'''==

==Alkuvaiheet==

Nastolan seurakunta itsenäistyi v. 1860 Hollolan rovastikunnasta. Hollolassa oli perustettu kirjasto jo vuosisadan puolivälissä ja myös Nastolan nuori seurakunta ja erityisesti kirkkoherran virkaa hoitanut Anders Winter halusivat täyttää velvollisuutensa sivistyspalveluiden jakajana.

Winter mainitaankin useissa lähteissä Nastolan kirjaston perustajana. Hänen tiedetään suostutelleen useat kartanonomistajat lahjoittamaan varoja kirjastotoiminnan aloittamiseksi. Marraskuun kirkonkokouksessa v. 1860 laadittiin perustava asiakirja ja toiminta käynnistyi v. 1861 lahjoituksena saadun n. 100 kappaleen, pääosin uskonnollista kirjallisuutta sisältävän kokoelman turvin.

==Kunnan kirjasto==

Nastolan kunnan itsenäistyttyä v. 1869 kirjastotoiminnan ylläpito siirtyi kuntakokoukselle, ja kun uusi kunnantupa v. 1870 valmistui, kirjasto sijoitettiin sen yhteyteen. Ensimmäiset kyläkirjastot perustettiin v. 1883 Immilään ja Ruuhijärvelle ja muutamaa vuotta myöhemmin Pyhäntakakin sai oman kirjastonsa. Ahtialan, Uudenkylän ja Villähteen kirjastot perustettiin 1890-luvulla.

Toiminta rahoitettiin järjestämällä huvitilaisuuksia ja arpajaisia, joiden tuotto käytettiin kirjastojen hyväksi. Vuonna 1875 kuntakokouksessa hyväksyttiin päätös, jonka mukaan kunnan viinaverovaroista päätettiin lahjoittaa 30 mk kirjastotoiminnalle.
Hyödylliseksi havaittua kirjastotoimintaa haluttiin vakiinnuttaa, ja niinpä kuntakokous laati uudet toimintasäännöt. Tavoite oli edelleen "hyvien ja hyödyllisten kirjojen hankkiminen". Kirjoja sai lainata "joka päivä jälkeen jumalanpalveluksen ja muulloin hoitajan ollessa kotona".

==Kanta- ja piirikirjastot==

Suomen Kirjastoseuran perustaminen v. 1910 loi pohjan riippumattoman kirjastolaitoksen kehittymiselle. Nastolan kirjasto liittyi seuraan v. 1916 ja koko kirjastojärjestelmä uusittiin. Koottiin kantakirjastokomitea, joka loi toiminnalle uudet säännöt Kansanvalistusseuran mallisääntöjen pohjalta.

Kirkonkylän kirjasto toimi kantakirjastona ja kyläkirjastot piirikirjastoina. Kantakirjasto toimi kunnantalossa ja piirikirjastot kylien kansakouluilla ja luontevaa oli, että kansakoulunopettajat toimivat kirjastonhoitajina. Säännöt edellyttivät, että kantakirjastot toimivat "kansalaissivistyksen kehittämiseksi ja ammattitaitojen kartuttamiseksi". Piirikirjastojen tehtävänä oli "lukuhalun kehittäminen ja tyydyttäminen".

Kirjastolaitoksen talous järjestyi edelleenkin avustuksilla ja kunnan tuella. Pohja valtionapujärjestelmälle syntyi v. 1928 säädetyn kirjastolain myötä. Valtion tuen saamisen edellytyksenä oli, että kunta jakoi vuosittain tietyn summan kirjastoilleen. Johtokunnat valvoivat kirjastojen toimintaa.

Vuonna 1921 säädetyn oppivelvollisuuslain myötä sivistyksen taso kohosi ja samalla lisääntyi kuntalaisten mielenkiinto kirjatietoa kohtaan. Se vaikutti myös kustannustoimintaan ja kirjastojen hankintoihin. Uskonnollisen kirjallisuuden asema alkoi horjua ja vähitellen lainausten painopiste siirtyi kaunokirjallisuuden puolelle.

==Sotien jälkeinen aika==

Kirjastotoiminta säilyi pääosin ennallaan sotien jälkeisessä Nastolassa. Sivukylistä Tapiola, Metsäkylä ja Ylä-Järvinen saivat 1940-luvun lopulla omat kirjastonsa.

Kirjastotarkastajat seurasivat toimintaa tarkalla silmällä. Helsingin piiri -johon Nastolakin kuului- tarkastaja lähetti v. 1949 kantakirjaston johtokunnalle kirjeen, jossa paheksui tietokirjallisuuden vähyyttä edellisen vuoden kirjahankinnoissa. Myös kaunokirjallisuuden tuli olla sisällöltään korkeatasoista. Uudenkylän ja Villähteen kirjastoja huomautettiin Outsiderin, Sparren ja Muskettin teosten hankinnasta. Vuonna 1952 kirjastotarkastaja toteaa kirjavalikoiman suppeaksi ja pitää syynä "tilojen ja varojen puutetta". Huomautuksiin suhtauduttiin vakavasti ja kirkonkylän kirjasto siirrettiinkin kansakoululle vuonna 1956.

==Uusi kirjastolaki==

Vuonna 1961 säädetyn kirjastolain seurauksena kirjastojen hallintoa muutettiin ja kirjastotoimi liitettiin kouluhallituksen yhteyteen. Paikallisella tasolla johtokunnat lakkautettiin ja Nastolaankin perustettiin kirjastolautakunta. Kanta- ja piirikirjastot nimettiin nyt pää- ja sivukirjastoiksi. Nastolan väkiluku, n. 7000 asukasta, edellytti pääkirjaston pitämistä auki vähintään kolmena päivänä viikossa yhteensä vähintään kuuden tunnin ajan. Vuonna 1963 kirjasto alkoi olla avoinna 2,5 tuntia maanantaisin ja perjantaisin sekä tunnin lauantaisin.

Suuren rakennemuutoksen myötä Nastolaan muutti valtavasti uusia asukkaita. Muutamassa vuodessa väkiluku kasvoi n. 2500 hengellä ja ylitti pian 10000 asukkaan rajan. Kirjastopalveluiden kysyntä kasvoi, mutta kirjastolaitos ei vielä tuolloin pystynyt vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin, sillä kunnan oli ensin panostettava asukkaiden kiireellisempiin tarpeisiin.

==Kirjastoverkkoa karsitaan==

Sivukylien kijakokoelmiltaan vaatimattomat kirjastot eivät enää houkuttaneet asiakkaita ja niinpä 1970-luvun vaihteessa lakkautettiin ensi Ylä-Järvisen ja kolmea vuotta myöhemmin myös Immilän, Ruuhijärve, Tapiolan ja Metsäkylän sivukirjastot. Niitä korvaamaan hankittiin kirjastoauto, joka otettiin sivukylillä vastaan ennennäkemättömällä lainausten kasvulla.

Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonnaan autosta lainattiin n. 31000 kirjaa, kun lakkautettujen sivukirjastojen lainojen määrä oli ollut n. 6000. Nastolaan perustettiin 1970-luvulla myös laitoskirjasto, joka toimi ensin Nastolan kunnalliskodissa Uudessakylässä, mutta muutti uuden terveyskeskuksen valmistuttua kirkonkylään v. 1978.

Pääkirjasto pääsi muuttamaan kirkonkylän koululta uusiin tiloihin Aurantielle aiemmin myymäläkäytössä toimineeseen huoneustoon vuonna 1976. Muutto merkitsi suurta parannusta toimintaolosuhteisiin, sillä tila lisääntyi kolminkertaiseksi entiseen nähden. Samalla kairjastonhoitajan virka muutettiin päätoimiseksi ja palkattiin myös muuta kirjastoammatillista henkilökuntaa. Tilaratkaisu tiedettiin väliaikaiseksi, sillä uutta kirjastotaloa suunniteltiin jo tuolloin.

==Uusi kirjastotalo==

Vuonna 1981 valmistui uusi, komea kirjastorakennus Rakokiveen. Se avattiin yleisölle syyskun alussa.
Rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko & Rautamäki. Pääsuunnittelijana toimi Reijo Perko. Rakennus tehtiin betonielementeistä, ja Reijo Perko suunnitteli erityisesti Nastolan kirjastolle koristeellisen seinäelementin nimeltään "Kirja on avoin".
Sisustussuunnittelijana toimi sisustusarkkitehti Heikki Heimala. Talon pinta-ala on n. 1500 neliömetriä.
Uudenkylän ja Villähteen sivukirjastot lakkautettiin säästösyistä 1990-luvulla. Saman kohtalon koki myöhemmin myös laitoskirjasto.

Lähde:
Manelius, Pekka: Katsaus nastolalaiseen kirjastotoimintaan 1861-1981

[http://www.nastola.fi Nastolan kunnan verkkosivut (avautuu uuteen välilehteen) ]

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''[[Nastolan kunnankirjasto]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | Nastolan kirjasto | [[Nastolan kirjastoauto]]
|}

[[Luokka : kirjastot]] [[Luokka : Nastola]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Liipolan kirjasto

2025-12-23T08:55:27Z

Merja Taavila: päivitetty sijaintitieto

'''Liipolan kirjasto''' on [[Lahden kaupunginkirjasto]]on kuuluva [[Liipola]]n kaupunginosassa [[Liipolan seurakuntakeskus|Liipolan seurakuntakeskuksen]] tiloissa sijaitseva kirjasto. Kirjasto siirtyi 2015 rakennettavaan [[Liipolan monitoimitalo]]Onniin.

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''[[Lahden kaupunginkirjasto|Lahden kaupunginkirjasto]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | [[Ahtialan kirjasto]] | [[Jalkarannan kirjasto]] | [[Kiveriön kirjasto]] | [[Kärpäsen kirjasto]] | [[Lahden kaupunginkirjaston pääkirjasto]] | [[Launeen kirjasto]] | Liipolan kirjasto | [[Mukkulan kirjasto]] | [[Renkomäen kirjasto]] | [[Pegasos (kirjastoauto)|Pegasos]] | [[Wilhelmiina (kirjastoauto)|Wilhelmiina]]
|}
<br>
[[Luokka:Lahden kaupunginkirjasto]]
[[Luokka:Kirjastot]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Renkomäen kirjasto

2025-12-23T08:54:28Z

Merja Taavila: päivitetty sijaintitieto

Renkomäen kirjasto

2025-12-23T08:53:31Z

Merja Taavila: /* Erikoisalat */ -> poistettu vanhentuntta tietoa

Jalkarannan kirjasto

2025-12-23T08:52:46Z

Merja Taavila: päivitetty sijaintitieto

'''Jalkarannan kirjasto''' on [[Lahden kaupunginkirjasto]]on kuuluva [[Jalkaranta|Jalkarannan]] kaupunginosassa sijaitseva kirjasto. Se avattiin [[Jalkarannan koulu]]n yhteyteen 1976. Kun Jalkarannan koulu purettiin, siirrettiin osa Jalkarannan kirjaston toiminnasta Jalkarannan kirjastopisteeksi [[Jalkarannan sairaala]]n yhteyteen. Nykyisin kirjasto toimii monitoimikeskus Jalossa.

Jalkarannassa kirjastonpito alkoi kyläkirjastona 1933.

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''[[Lahden kaupunginkirjasto|Lahden kaupunginkirjasto]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | [[Ahtialan kirjasto]] | Jalkarannan kirjasto | [[Kiveriön kirjasto]] | [[Kärpäsen kirjasto]] | [[Lahden kaupunginkirjaston pääkirjasto]] | [[Launeen kirjasto]] | | [[Liipolan kirjasto]] | [[Mukkulan kirjasto]] | [[Renkomäen kirjasto]] | [[Pegasos (kirjastoauto)|Pegasos]] |

|}
<br>
[[Luokka:Lahden kaupunginkirjasto]]
[[Luokka:Kirjastot]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Launeen kirjasto

2025-12-23T08:51:24Z

Merja Taavila: päivitetty tietoja

{| cellpadding="2" cellspacing="0" style="margin:1px; border:1px solid #FFFF66;width:30%; font-family:Arial,Helvetica" align="right"
! bgcolor="#FFFF66" colspan="3" align="center" style="border-bottom:1px solid"|Launeen kirjasto
|-
|
|
|-

|}
'''Launeen kirjasto''' on [[Lahden kaupunginkirjasto]]on kuuluva [[Laune]]en kaupunginosassa entisen [[Lähteen koulu]]n tiloissa sijaitseva kirjasto. Kirjasto on lopettanut toimintansa 31.12.2025.

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''[[Lahden kaupunginkirjasto|Lahden kaupunginkirjasto]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | [[Ahtialan kirjasto]] | [[Jalkarannan kirjasto]] | [[Kiveriön kirjasto]] | [[Kärpäsen kirjasto]] | [[Lahden kaupunginkirjaston pääkirjasto]] | Launeen kirjasto | [[Liipolan kirjasto]] | [[Mukkulan kirjasto]] | [[Renkomäen kirjasto]] | [[Pegasos (kirjastoauto)|Pegasos]] | [[Wilhelmiina (kirjastoauto)|Wilhelmiina]]
|}
<br>
[[Luokka:Lahden kaupunginkirjasto]]
[[Luokka:Kirjastot]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Lahden kaupunginkirjasto

2025-12-23T08:50:04Z

Merja Taavila: muutettu aikamuoto -> ovat palvelleet

[[Tiedosto:Lahdenpaakirjasto.jpg|kehys|tyhjä|Lahden pääkirjasto|alt=kuvassa näkymä lahden pääkirjaston aulaan, jossa palautusautomaatti ja jonottavia ihmisiä]]
<br>
Lahden kaupungin alueella pääkirjaston lisäksi asukkaita palvelevat [[Ahtialan kirjasto|Ahtialan]], [[Jalkarannan kirjasto|Jalkarannan]], [[Kiveriön kirjasto|Kiveriön]] (lopettanut toimintansa 1.7.2014 alkaen), [[Kärpäsen kirjasto|Kärpäsen]], [[Launeen kirjasto|Launeen]] (lopettanut toimintansa 31.12.2025. alkaen), [[Liipolan kirjasto|Liipolan]], [[Mukkulan kirjasto|Mukkulan]], [[Renkomäen kirjasto|Renkomäen]] ja [[Nastolan kirjasto | Nastolan]] lähikirjastot sekä kirjastoauto.
Joulukuusta 2013 alkaen seudulliset verkkosivut ja yhteinen LASTU-verkkokirjasto ovat palvelleet kaikkia maakunnan kirjastonkäyttäjiä.

==Historia==
Ensimmäinen lainakirjasto perustettiin Hollolan Lahteen vuonna 1876 ravintoloitsija Karolina Moesbellin ja kelloseppä Johan Erland Andelinin järjestämien arpajaisten tuoton avulla. Pitäjänkirjastoja oli perustettu jo tätä ennen, Hollolan pitäjään vuonna 1851 ja Asikkalaan sekä Orimattilaan 1860.
Vuonna 1912 kirjasto sai tilat vastavalmistuneesta kaupungintalosta. Omat tilat kirjasto sai Hämeenkadulta vuonna 1928 Hotelli Lahden entisistä tiloista. Näissä tiloissa kirjasto toimi vuoteen 1967 asti. Tänä aikana myös kaupunginosien kirjastoja perustettiin. Vuodesta 1967 vuoteen 1990 kirjasto toimi konserttitalolla Hollolankadulla. Vuonna 1990 edessä oli muutto nykyisiin toimitiloihin Saimaankadun ja Laaksokadun risteykseen. Ensimmäinen kirjastoauto, Karolina Moesbellin mukaan nimetty Karoliina, otettiin käyttöön vuonna 1972. Karolinan jälkeen Lahden alueen asukkaita ovat palvelleet kirjastoautot Pegasos ja Eepos sekä heidän korvaajansa Saga.

Lahden kaupunginkirjastosta tuli maakuntakirjasto vuonna 1975. Maakuntakirjastotoiminnan päätyttyä vuonna 2018 siitä tuli osa alueellista kehittämiskirjastoa, AKE:a.

==Päärakennus==
Lahden kaupunginkirjaston pääkirjaston, Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston, kirjastorakennus voitti Vuoden betonirakenne -kilpailun 1990. Kirjastotalon arkkitehtisuunnittelutoimistona oli arkkitehtitoimisto Arto Sipinen Ky. Sisustuksen suunnittelivat arkkitehdit Ursula Lähteenkorva-Nakai ja Ulla Korpela. Päärakennuksen taideteoksista keskeisin on taiteilija Ritva Puotilan suunnittelema paperikudos "Vedenjakaja" (1992). Muita taideteoksia ovat keraamikko Heikki Rahikaisen "Savitaulu" musiikkiosastolla, graafikko Tapani Mikkosen "Grafiikanlehti" lukusalissa ja taiteilija Jaana Rämän paperimaalaus "NI-ME-TÖN" tutkijanhuoneiden käytävällä.

Pääkirjasto sijaitsee Paavolan kaupunginosassa, kaupunginteatterin vieressä, osoitteessa Kirkkokatu 31.

==Aiheesta muualla==
* [https://lastu.finna.fi/OrganisationInfo?#85910 Lahden kaupunginkirjasto (avautuu uuteen välilehteen)]
<br>

== Lähteet ==

*Elämäniloa ja sivistystä – Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Painate. Esa Print Oy, Lahti, 2010.
*Eskola, Eija (2005) : Lahden kirjaston vaiheet 1876-2002. (S. 321 – 419.) Teoksessa Lahden historia 4, 1: Lahden kulttuurilaitosten historia : koululaitos, kirjasto ja liikunta. Toim. Eija Eskola ... et al. ; Lahden kaupunki, 100-vuotisjuhlatoimikunta, 2005.
*Lahden kirjaston vaiheita : Lahden kirjasto 125 vuotta. Koonnut Eija Eskola. Lahti : Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto, 2001.
*Lahden pääkirjasto. Lahti Central Library. Painate. Fortuna/Salpausselän kirjapaino, 1991.
<br>
{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''Lahden kaupunginkirjasto''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | [[Ahtialan kirjasto]] | [[Jalkarannan kirjasto]] | [[Kiveriön kirjasto]] | [[Kärpäsen kirjasto]] | [[Lahden kaupunginkirjaston pääkirjasto]] | [[Launeen kirjasto]] | [[Liipolan kirjasto]] | [[Mukkulan kirjasto]] | [[Renkomäen kirjasto]] | [[Pegasos (kirjastoauto)|Pegasos]]
|}
<br>
[[Luokka: Lahti]]
[[Luokka:Kirjastot]]
[[Luokka: Lahden kaupunginkirjasto]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Lahden kaupunginkirjasto

2025-12-23T08:49:17Z

Merja Taavila: päivitetty kirjastoautojen ja lähikirjastojen tietoja

[[Tiedosto:Lahdenpaakirjasto.jpg|kehys|tyhjä|Lahden pääkirjasto|alt=kuvassa näkymä lahden pääkirjaston aulaan, jossa palautusautomaatti ja jonottavia ihmisiä]]
<br>
Lahden kaupungin alueella pääkirjaston lisäksi asukkaita palvelevat [[Ahtialan kirjasto|Ahtialan]], [[Jalkarannan kirjasto|Jalkarannan]], [[Kiveriön kirjasto|Kiveriön]] (lopettanut toimintansa 1.7.2014 alkaen), [[Kärpäsen kirjasto|Kärpäsen]], [[Launeen kirjasto|Launeen]] (lopettanut toimintansa 31.12.2025. alkaen), [[Liipolan kirjasto|Liipolan]], [[Mukkulan kirjasto|Mukkulan]], [[Renkomäen kirjasto|Renkomäen]] ja [[Nastolan kirjasto | Nastolan]] lähikirjastot sekä kirjastoauto.
Joulukuusta 2013 alkaen seudulliset verkkosivut ja yhteinen LASTU-verkkokirjasto palvelevat kaikkia maakunnan kirjastonkäyttäjiä.

==Historia==
Ensimmäinen lainakirjasto perustettiin Hollolan Lahteen vuonna 1876 ravintoloitsija Karolina Moesbellin ja kelloseppä Johan Erland Andelinin järjestämien arpajaisten tuoton avulla. Pitäjänkirjastoja oli perustettu jo tätä ennen, Hollolan pitäjään vuonna 1851 ja Asikkalaan sekä Orimattilaan 1860.
Vuonna 1912 kirjasto sai tilat vastavalmistuneesta kaupungintalosta. Omat tilat kirjasto sai Hämeenkadulta vuonna 1928 Hotelli Lahden entisistä tiloista. Näissä tiloissa kirjasto toimi vuoteen 1967 asti. Tänä aikana myös kaupunginosien kirjastoja perustettiin. Vuodesta 1967 vuoteen 1990 kirjasto toimi konserttitalolla Hollolankadulla. Vuonna 1990 edessä oli muutto nykyisiin toimitiloihin Saimaankadun ja Laaksokadun risteykseen. Ensimmäinen kirjastoauto, Karolina Moesbellin mukaan nimetty Karoliina, otettiin käyttöön vuonna 1972. Karolinan jälkeen Lahden alueen asukkaita ovat palvelleet kirjastoautot Pegasos ja Eepos sekä heidän korvaajansa Saga.

Lahden kaupunginkirjastosta tuli maakuntakirjasto vuonna 1975. Maakuntakirjastotoiminnan päätyttyä vuonna 2018 siitä tuli osa alueellista kehittämiskirjastoa, AKE:a.

==Päärakennus==
Lahden kaupunginkirjaston pääkirjaston, Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston, kirjastorakennus voitti Vuoden betonirakenne -kilpailun 1990. Kirjastotalon arkkitehtisuunnittelutoimistona oli arkkitehtitoimisto Arto Sipinen Ky. Sisustuksen suunnittelivat arkkitehdit Ursula Lähteenkorva-Nakai ja Ulla Korpela. Päärakennuksen taideteoksista keskeisin on taiteilija Ritva Puotilan suunnittelema paperikudos "Vedenjakaja" (1992). Muita taideteoksia ovat keraamikko Heikki Rahikaisen "Savitaulu" musiikkiosastolla, graafikko Tapani Mikkosen "Grafiikanlehti" lukusalissa ja taiteilija Jaana Rämän paperimaalaus "NI-ME-TÖN" tutkijanhuoneiden käytävällä.

Pääkirjasto sijaitsee Paavolan kaupunginosassa, kaupunginteatterin vieressä, osoitteessa Kirkkokatu 31.

==Aiheesta muualla==
* [https://lastu.finna.fi/OrganisationInfo?#85910 Lahden kaupunginkirjasto (avautuu uuteen välilehteen)]
<br>

== Lähteet ==

*Elämäniloa ja sivistystä – Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Painate. Esa Print Oy, Lahti, 2010.
*Eskola, Eija (2005) : Lahden kirjaston vaiheet 1876-2002. (S. 321 – 419.) Teoksessa Lahden historia 4, 1: Lahden kulttuurilaitosten historia : koululaitos, kirjasto ja liikunta. Toim. Eija Eskola ... et al. ; Lahden kaupunki, 100-vuotisjuhlatoimikunta, 2005.
*Lahden kirjaston vaiheita : Lahden kirjasto 125 vuotta. Koonnut Eija Eskola. Lahti : Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto, 2001.
*Lahden pääkirjasto. Lahti Central Library. Painate. Fortuna/Salpausselän kirjapaino, 1991.
<br>
{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#FFFF66" width="160%" | '''Lahden kaupunginkirjasto''' ||
|- align="center" style="font-size: 80%;"
| colspan="1" | [[Ahtialan kirjasto]] | [[Jalkarannan kirjasto]] | [[Kiveriön kirjasto]] | [[Kärpäsen kirjasto]] | [[Lahden kaupunginkirjaston pääkirjasto]] | [[Launeen kirjasto]] | [[Liipolan kirjasto]] | [[Mukkulan kirjasto]] | [[Renkomäen kirjasto]] | [[Pegasos (kirjastoauto)|Pegasos]]
|}
<br>
[[Luokka: Lahti]]
[[Luokka:Kirjastot]]
[[Luokka: Lahden kaupunginkirjasto]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Pegasos (kirjastoauto)

2025-12-23T08:43:57Z

Merja Taavila:

Asemapäällikön huvila Karirannankuja 17

2024-11-06T09:00:27Z

Merja Taavila:

== Mikä on Lahden Karirannankuja 17 rakennuksen historia ja missä käytössä se on nyt? ==
<br />

=== Lahden kaupunginkirjaston vastaus ===

Kirjassa Kariniemen laidalta Vesijärven asemalle (s. 11) kerrotaan, että asemapäällikkö Behrman rakennutti kyseisen huvilan. 1917 tai 1918 asemapäällikkö G. W. Söderström osti sen pojalleen Aarnelle. Huvilan nimeksi tuli Aarnela. Huvilaa on kutsuttu myös Lohikäärmehuvilaksi. Lehtitietojen mukaan ainakin vuonna 1986 Lohikäärmehuvilassa toimi Arkkitehtitoimisto Arkkitehtityö Oy (ESS 24.5.1986, s. 16).
Vuonna 1998 talon omistajaksi tuli Martti Peippo: https://www.ess.fi/teemat/351462 Artikkelissa mainitaan, että huvilan historiasta ei ole tarkkaa tietoa mutta G.W. Söderströmin mainitaan tuottaneen huvilan Kariniemeen Terijoelta.

Lisätietoja rakennusten historiasta saattaa löytyä ottamalla yhteyttä seuraaviin tahoihin:
* Paikalliset kirjastot, arkistot ja museot
* Kaupungin tai kunnan viranomaiset: Kaupungin tai kunnan rakennusvalvonta tai kiinteistörekisteri, Maanmittauslaitos
* Paikalliset asukkaat ja naapurit
* Sosiaalinen media ja paikalliset ryhmät: Liity paikallisiin Facebook-ryhmiin tai muihin sosiaalisen median yhteisöihin

== Lähteet ==
*Hölttä, Erkki: Kariniemen laidalta Vesijärven asemalle (Lahden kaupunginmuseo, 1995)

[[Luokka: Vellamon verkkotietopalvelu]]

[[Luokka: Lahti]]

[[Luokka: Kadut]]

[[Luokka: Rakennukset]]

[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Asemapäällikön huvila Karirannankuja 17

2024-11-06T08:58:42Z

Merja Taavila: Ak: Uusi sivu: == Mikä on Karirannankuja 17 rakennuksen historia ja missä käytössä se on nyt? == <br /> === Lahden kaupunginkirjaston vastaus === Kirjassa Kariniemen laidalta Vesijärven asemalle (s. 11) kerrotaan, että asemapäällikkö Behrman rakennutti kyseisen huvilan. 1917 tai 1918 asemapäällikkö G. W. Söderström osti sen pojalleen Aarnelle. Huvilan nimeksi tuli Aarnela. Huvilaa on kutsuttu myös Lohikäärmehuvilaksi. Lehtitietojen mukaan ainakin vuonna 1986 Lohikäärme...

== Mikä on Karirannankuja 17 rakennuksen historia ja missä käytössä se on nyt? ==
<br />

=== Lahden kaupunginkirjaston vastaus ===

Kirjassa Kariniemen laidalta Vesijärven asemalle (s. 11) kerrotaan, että asemapäällikkö Behrman rakennutti kyseisen huvilan. 1917 tai 1918 asemapäällikkö G. W. Söderström osti sen pojalleen Aarnelle. Huvilan nimeksi tuli Aarnela. Huvilaa on kutsuttu myös Lohikäärmehuvilaksi. Lehtitietojen mukaan ainakin vuonna 1986 Lohikäärmehuvilassa toimi Arkkitehtitoimisto Arkkitehtityö Oy (ESS 24.5.1986, s. 16).
Vuonna 1998 talon omistajaksi tuli Martti Peippo: https://www.ess.fi/teemat/351462 Artikkelissa mainitaan, että huvilan historiasta ei ole tarkkaa tietoa mutta G.W. Söderströmin mainitaan tuottaneen huvilan Kariniemeen Terijoelta.

Lisätietoja rakennusten historiasta saattaa löytyä ottamalla yhteyttä seuraaviin tahoihin:
* Paikalliset kirjastot, arkistot ja museot
* Kaupungin tai kunnan viranomaiset: Kaupungin tai kunnan rakennusvalvonta tai kiinteistörekisteri, Maanmittauslaitos
* Paikalliset asukkaat ja naapurit
* Sosiaalinen media ja paikalliset ryhmät: Liity paikallisiin Facebook-ryhmiin tai muihin sosiaalisen median yhteisöihin

== Lähteet ==
*Hölttä, Erkki: Kariniemen laidalta Vesijärven asemalle (Lahden kaupunginmuseo, 1995)

[[Luokka: Vellamon verkkotietopalvelu]]

[[Luokka: Lahti]]

[[Luokka: Kadut]]

[[Luokka: Rakennukset]]

[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Arno Forsius

2024-08-12T12:22:53Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Forsius.jpg|kehys|vasen|Arno Forsius]]

'''Arno Forsius''' (s. 1929-2024), lahtelainen lääketieteen ja kirurgian tohtori ja professori sekä tunnettu lääketieteen historioitsija. Nuoruudessaan Forsius asui ja kävi koulua aluksi Vihdissä ja lukion Helsingissä. Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1954 ja toimi Kiikan kunnanlääkärinä 1954–1957, erikoistui sisätauteihin Helsingissä 1957–1963, oli Helsingin A-klinikan lääkärinä 1960–1963, Lahden kaupunginsairaalan sisätautien osastolla osastonlääkärinä 1963–1970 ja ylilääkärinä 1970–1986. Hän oli Lahden kaupunginsairaalan johtava lääkäri vuosina 1970–1976 ja johtava ylilääkäri 1977–1986 sekä Lahden kaupungin terveystoimen johtaja 1986–1992.

Lahdessa Forsius oli sosiaalilautakunnan jäsen 1965, terveydenhoitolautakunnan puheenjohtaja 1966–1972 ja terveyslautakunnan puheenjohtaja 1972–1975, sekä Lahden evankelis-luterilaisten seurakuntien sairaalasielunhoidon johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja 1964–1975. Forsius on osallistunut Lahdessa useiden yhdistysten, kuten Päijät-Hämeen (aik. Kyminlaakson) Lääkäriseuran, [[Lahti-seura|Lahti-seuran]] ja [[Päijät-Hämeen tutkimusseura|Päijät-Hämeen tutkimusseuran]] toimintaan. Hänet on kutsuttu Päijät-Hämeen Lääkäriseuran ja Päijät-Hämeen tutkimusseuran kunniapuheenjohtajaksi, ja Lahti-Seura on nimennyt hänet ”Vuoden lahtelaiseksi” vuonna 1992. Lisäksi Suomen Lääketieteen Historian Seura on kutsunut hänet kunniajäsenekseen. Forsiukselle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki 1976, professorin arvonimi 2001, Lahden kaupungin kultainen mitali 1992[9] ja Suomen Lääketieteen Historian Seuran Gunnar Soininen -mitali 2001. Forsius on kirjoittanut 1970-luvun lopulta alkaen lääketieteen ja terveydenhuollon historiaa sekä kulttuurihistoriaa käsitteleviä kirjoituksia valtakunnallisiin ja paikallisiin julkaisuihin, Suomen kansallisbiografiaan sekä Internet-kotisivuilleen, joilla on myös täydellinen luettelo hänen julkaisuistaan.

== Julkaisuja ==

* Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Julkaisija: Lahden kaupunki. Hämeenlinna. 1982.
* Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1984. Julkaisija Kyminlaakson Lääkäriseura. Lahti. 1983.
* Sosiaali- ja terveydenhuolloitys ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Julkaisija: Lahden kaupunki. Vammala. 1993.
* Tietämisen riemu ja tuska: Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Julkaisija: Anita Forsius. Hämeenlinna. 1996.
* Ihmisiä lääketieteen historiassa. Julkaisija: Suomen Lääkäriliitto. Vammala. 2001.
* Artturi Hiidenheimo 1877–1956: Elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi. Julkaisija: Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö. Jyväskylä. 2002.
* Kyminlaakson Lääkäriseurasta Päijät-Hämeen Lääkäriseuraksi 1909–2009. (Toimituskunnan puheenjohtaja ja kirjan useiden artikkelien kirjoittaja) Julkaisija: Kyminlaakson Lääkäriseura. Helsinki. 2009.

==Lähteet==
*[http://fi.wikipedia.org/wiki/Arno_Forsius Arno Forsius Wikipediassa (avautuu uuteen välilehteen)]
<br>

[[Luokka:Lahtelaiset|Forsius, Arno]]
[[Luokka:Lääkärit|Forsius, Arno]]
[[Luokka:Historioitsijat|Forsius, Arno]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Arno Forsius

2024-08-12T12:21:34Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Forsius.jpg|kehys|vasen|Arno Forsius]]

'''Arno Forsius''' (s. 1929-2024) on lahtelainen lääketieteen ja kirurgian tohtori ja professori. Hän on myös tunnettu lääketieteen historioitsija. Nuoruudessaan Forsius asui ja kävi koulua aluksi Vihdissä ja lukion Helsingissä. Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1954 ja toimi Kiikan kunnanlääkärinä 1954–1957, erikoistui sisätauteihin Helsingissä 1957–1963, oli Helsingin A-klinikan lääkärinä 1960–1963, Lahden kaupunginsairaalan sisätautien osastolla osastonlääkärinä 1963–1970 ja ylilääkärinä 1970–1986. Hän oli Lahden kaupunginsairaalan johtava lääkäri vuosina 1970–1976 ja johtava ylilääkäri 1977–1986 sekä Lahden kaupungin terveystoimen johtaja 1986–1992.

Lahdessa Forsius oli sosiaalilautakunnan jäsen 1965, terveydenhoitolautakunnan puheenjohtaja 1966–1972 ja terveyslautakunnan puheenjohtaja 1972–1975, sekä Lahden evankelis-luterilaisten seurakuntien sairaalasielunhoidon johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja 1964–1975. Forsius on osallistunut Lahdessa useiden yhdistysten, kuten Päijät-Hämeen (aik. Kyminlaakson) Lääkäriseuran, [[Lahti-seura|Lahti-seuran]] ja [[Päijät-Hämeen tutkimusseura|Päijät-Hämeen tutkimusseuran]] toimintaan. Hänet on kutsuttu Päijät-Hämeen Lääkäriseuran ja Päijät-Hämeen tutkimusseuran kunniapuheenjohtajaksi, ja Lahti-Seura on nimennyt hänet ”Vuoden lahtelaiseksi” vuonna 1992. Lisäksi Suomen Lääketieteen Historian Seura on kutsunut hänet kunniajäsenekseen. Forsiukselle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki 1976, professorin arvonimi 2001, Lahden kaupungin kultainen mitali 1992[9] ja Suomen Lääketieteen Historian Seuran Gunnar Soininen -mitali 2001. Forsius on kirjoittanut 1970-luvun lopulta alkaen lääketieteen ja terveydenhuollon historiaa sekä kulttuurihistoriaa käsitteleviä kirjoituksia valtakunnallisiin ja paikallisiin julkaisuihin, Suomen kansallisbiografiaan sekä Internet-kotisivuilleen, joilla on myös täydellinen luettelo hänen julkaisuistaan.

== Julkaisuja ==

* Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Julkaisija: Lahden kaupunki. Hämeenlinna. 1982.
* Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1984. Julkaisija Kyminlaakson Lääkäriseura. Lahti. 1983.
* Sosiaali- ja terveydenhuolloitys ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Julkaisija: Lahden kaupunki. Vammala. 1993.
* Tietämisen riemu ja tuska: Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Julkaisija: Anita Forsius. Hämeenlinna. 1996.
* Ihmisiä lääketieteen historiassa. Julkaisija: Suomen Lääkäriliitto. Vammala. 2001.
* Artturi Hiidenheimo 1877–1956: Elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi. Julkaisija: Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö. Jyväskylä. 2002.
* Kyminlaakson Lääkäriseurasta Päijät-Hämeen Lääkäriseuraksi 1909–2009. (Toimituskunnan puheenjohtaja ja kirjan useiden artikkelien kirjoittaja) Julkaisija: Kyminlaakson Lääkäriseura. Helsinki. 2009.

==Lähteet==
*[http://fi.wikipedia.org/wiki/Arno_Forsius Arno Forsius Wikipediassa (avautuu uuteen välilehteen)]
<br>

[[Luokka:Lahtelaiset|Forsius, Arno]]
[[Luokka:Lääkärit|Forsius, Arno]]
[[Luokka:Historioitsijat|Forsius, Arno]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Arno Forsius

2024-08-12T12:20:59Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Forsius.jpg|kehys|vasen|Arno Forsius]]

'''Arno Forsius''' (s. 1929-2024) on lahtelainen lääketieteen ja kirurgian tohtori ja professori. Hän on myös tunnettu lääketieteen historioitsija. Nuoruudessaan Forsius asui ja kävi koulua aluksi Vihdissä ja lukion Helsingissä. Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1954 ja toimi Kiikan kunnanlääkärinä 1954–1957, erikoistui sisätauteihin Helsingissä 1957–1963, oli Helsingin A-klinikan lääkärinä 1960–1963, Lahden kaupunginsairaalan sisätautien osastolla osastonlääkärinä 1963–1970 ja ylilääkärinä 1970–1986. Hän oli Lahden kaupunginsairaalan johtava lääkäri vuosina 1970–1976 ja johtava ylilääkäri 1977–1986 sekä Lahden kaupungin terveystoimen johtaja 1986–1992.

Lahdessa Forsius oli sosiaalilautakunnan jäsen 1965, terveydenhoitolautakunnan puheenjohtaja 1966–1972 ja terveyslautakunnan puheenjohtaja 1972–1975, sekä Lahden evankelis-luterilaisten seurakuntien sairaalasielunhoidon johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja 1964–1975. Forsius on osallistunut Lahdessa useiden yhdistysten, kuten Päijät-Hämeen (aik. Kyminlaakson) Lääkäriseuran, [[Lahti-seura|Lahti-seuran]] ja [[Päijät-Hämeen tutkimusseura|Päijät-Hämeen tutkimusseuran]] toimintaan. Hänet on kutsuttu Päijät-Hämeen Lääkäriseuran ja Päijät-Hämeen tutkimusseuran kunniapuheenjohtajaksi, ja Lahti-Seura on nimennyt hänet ”Vuoden lahtelaiseksi” vuonna 1992. Lisäksi Suomen Lääketieteen Historian Seura on kutsunut hänet kunniajäsenekseen. Forsiukselle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki 1976, professorin arvonimi 2001, Lahden kaupungin kultainen mitali 1992[9] ja Suomen Lääketieteen Historian Seuran Gunnar Soininen -mitali 2001. Forsius on kirjoittanut 1970-luvun lopulta alkaen lääketieteen ja terveydenhuollon historiaa sekä kulttuurihistoriaa käsitteleviä kirjoituksia valtakunnallisiin ja paikallisiin julkaisuihin, Suomen kansallisbiografiaan sekä Internet-kotisivuilleen, joilla on myös täydellinen luettelo hänen julkaisuistaan.

== Arno Forsiuksen kotisivut Internetissä ==

* [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/ Arno Forsius, LKT, professori: lääketiedettä — kulttuuria — ihmisiä (avautuu uuteen välilehteen)]

== Julkaisuja ==

* Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Julkaisija: Lahden kaupunki. Hämeenlinna. 1982.
* Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1984. Julkaisija Kyminlaakson Lääkäriseura. Lahti. 1983.
* Sosiaali- ja terveydenhuolloitys ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Julkaisija: Lahden kaupunki. Vammala. 1993.
* Tietämisen riemu ja tuska: Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Julkaisija: Anita Forsius. Hämeenlinna. 1996.
* Ihmisiä lääketieteen historiassa. Julkaisija: Suomen Lääkäriliitto. Vammala. 2001.
* Artturi Hiidenheimo 1877–1956: Elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi. Julkaisija: Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö. Jyväskylä. 2002.
* Kyminlaakson Lääkäriseurasta Päijät-Hämeen Lääkäriseuraksi 1909–2009. (Toimituskunnan puheenjohtaja ja kirjan useiden artikkelien kirjoittaja) Julkaisija: Kyminlaakson Lääkäriseura. Helsinki. 2009.

==Lähteet==
*[http://fi.wikipedia.org/wiki/Arno_Forsius Arno Forsius Wikipediassa (avautuu uuteen välilehteen)]
<br>

[[Luokka:Lahtelaiset|Forsius, Arno]]
[[Luokka:Lääkärit|Forsius, Arno]]
[[Luokka:Historioitsijat|Forsius, Arno]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Malline:Etusivu

2024-08-12T12:20:25Z

Merja Taavila:

<div class="bootstrap-wrapper">





<div class="container-fluid mb-1">
<div class="row">
<div class="col-sm-12">
<div class="c-h2">'''Häme-Wiki on vapaasti muokattava tietopankki Kanta-Hämeestä ja Päijät-Hämeestä.'''</div>
<p>Häme-Wikissä on tällä hetkellä {{NUMBEROFARTICLES}} artikkelia.</p>
<p>Häme-Wiki ja Päijät-Häme-wiki on yhdistetty yhteiseksi Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat kattavaksi palveluksi. Lue lisää [[Häme-Wiki:Ajankohtaista|Ajankohtaista-sivulta]].</p>
</div>
</div>
</div>


<div class="container-fluid py-3">
<div class="row row-eheight">

<div class="col-md-6 mb-2">

<div class="thumbnail mb-1">
<div>[[Tiedosto:Aulanko_maisema.jpg|680px|Maisema Aulangolta|alt=Metsäinen maisema Aulangolta, taustalla näkyy Aulangon torni.]]</div>
<div class="c-bg-red c-h2 h-pad c-center">Kanta-Häme</div>
</div>

<div class="panel">
<div class="panel-body">
<p>Kanta-Hämeen maakunnassa on 11 kuntaa, joista Forssa, Hämeenlinna ja Riihimäki ovat kaupunkeja. Alueen muut kunnat ovat Hattula, Hausjärvi, Humppila, Janakkala, Jokioinen, Loppi, Tammela ja Ypäjä.</p>
</div>
</div>
</div>
<div class="col-md-6 mb-2">

<div class="thumbnail mb-1">
<div>[[Tiedosto:Niemensatama.jpg|680px|Niemen satama|alt=ilmakuva Lahden Niemen satamasta.]]</div>
<div class="c-bg-red c-h2 h-pad c-center">Päijät-Häme</div>
</div>

<div class="panel">
<div class="panel-body">
<p>Päijät-Hämeen maakunnassa on 10 kuntaa, joista Heinola, Lahti ja Orimattila ovat kaupunkeja. Alueen muut kunnat ovat Asikkala, Hartola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Padasjoki ja Sysmä.</p>
</div>
</div>
</div>

</div>
</div>


<div class="container-fluid py-2">
<div class="row row-eheight">

<div class="col-md-6 col-xl-4 mb-1">
<div class="panel">
<div class="panel-heading">
<div class="thumbnail">[[Tiedosto:Wiki_sisalto.jpg|640px|Wiki näppäimistöllä|alt=Sana wiki tietokoneen näppäimistöllä.]] </div>
</div>
<div class="panel-body">
<div class="c-h3">Häme-Wikin sisältö</div>
<p>Häme-Wikiin kerätään Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen maakuntiin kuuluviin paikkakuntiin liittyvää aineistoa. Paikalliswiki ei ole yleinen tietosanakirja. Tekstiltä edellytetään olennaisesti maakunnallista tai paikallista näkökulmaa.</p><p>[[Häme-wiki:Tietoja| Tietoja Häme-Wikistä]]</p>
</div>
</div>
</div>

<div class="col-md-6 col-xl-4 mb-1">
<div class="panel">
<div class="panel-heading">
<div class="thumbnail">[[Tiedosto:Wiki_kirjoittaminen.jpg|640px|Wiki-kirjoittaminen|alt=Henkilö kirjoittaa tablettiin kynällä vieressään pöydällä kirja auki ja tietokone.]] </div>
</div>
<div class="panel-body">
<div class="c-h3">Wiki-kirjoittaminen</div>
<p>Wiki-kirjoittaminen on yhteisöllinen tiedon tuottamisen tapa, jossa käyttäjät voivat täydentää ja muokata toisten käyttäjien tekstejä.</p>
<p>Lisätietoja Häme-Wikin käytöstä [[Ohje:Sisällys|Ohje]]-sivulla.</p>
<p>[[Malline:Luo uusi sivu|Kirjoita uusi artikkeli]]</p>
</div>
</div>
</div>

<div class="col-md-6 md-lg-margin-auto col-xl-4 mb-1">
<div class="panel">
<div class="panel-heading">
<div class="thumbnail">[[Tiedosto:Tunnuksen_luominen.jpg|640px|Tunnuksen luominen|alt=Henkilö käyttää tietokonetta.]] </div>
</div>
<div class="panel-body">
<div class="c-h3">Tunnuksen luominen</div>
<p>Kaikki rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa wikiin uusia artikkeleita, muokata jo olemassa olevia tekstejä sekä lisätä wikiin kuvia.</p>
<p>Luo käyttäjätunnus sivun yläkulman linkistä [[Toiminnot:Luo tunnus|Luo tunnus]]. Tarvitset toimivan sähköpostiosoitteen </p>
</div>
</div>
</div>

</div>
</div>


<div class="container-fluid py-2">
<div class="row row-eheight">
<div class="col-md-6 mb-1">
<div class="panel">
<div class="panel-heading pad c-bg-blue c-h3 c-center">'''Kanta-Häme'''</div>
<div class="panel-body"><ul>
<li>[[:Luokka:Muuttuva Hämeenlinna|Muuttuva Hämeenlinna, Unto Määttäsen valokuvia]]</li>
<li>[[Valokuvaamo_Hellaksen_kuvia_Jokioisista|Valokuvaamo Hellaksen kuvia Jokioisista]]</li>
<li>[[:Luokka:Muistot jakoon, Lammi|Kotiseutumuistoja Lammilta]]</li>
<li>[[Hugo Standertskjöld|Eversti Hugo Robert Standertskjöld]]</li>
</ul></div>
</div>
</div>
<div class="col-md-6 mb-1">
<div class="panel">
<div class="panel-heading pad c-bg-blue c-h3 c-center">'''Päijät-Häme'''</div>
<div class="panel-body"><ul>
<li>[[:Luokka:Päijät-Häme-aineistot|Päijät-Hämettä koskevaa tutkimustietoa ja julkaisuja]]</li>
<li>[[:Luokka:Vellamon verkkotietopalvelu|Verkkotietopalvelun vastauksia paikallishistorian kysymyksiin]]</li>
<li>[https://www.hamewiki.fi/Historiallisia_kuvia_Lahdesta Historiallisia kuvia Lahdesta]</li>
<li>[[Arno Forsius]]</li>

</ul></div>
</div>
</div>
</div>
</div>




</div>

Kyttälän kartano

2023-07-20T05:57:13Z

Merja Taavila: korjattu virheellinen syntymävuosi käyttäjän pyynnöstä

Kyttälän säterikartano [[Hauho|Hauholla]] on ollut olemassa jo keskiajalla. Viereisellä Skytten tilalla sijaitseva uhrikivi osoittaa asutuksen olevan tätäkin vanhempaa. Suomen viimeinen katolinen piispa, [[Martti Skytte|Martti Skytte]] syntyi Kyttälässä vuonna 1460. Tilan jugendtyylinen, puinen päärakennus on noin vuodelta 1913. Toinen, 1830-luvulla rakennettu asuinrakennus on uusittu myös tällöin. Kivinen karjasuoja on vanhimmilta osin vuodelta 1894 ja tiilinen viljamakasiini 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Rakennusryhmään kuuluvat lisäksi vanha aitta ja punamullatut työväen asuinrakennukset. Rakennusryhmä sijaitsee kauniisti mäellä viljelysten ympäröimänä. Kyttälä on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. {{#display_map:61.16524,24.55981}}

==== Kartanon ja Skytän aatelisten syntyhistoria ====

Vuodelta 1421 peräisin oleva tuomiokirja kertoo, että Skyttien kantaisä Broder osti Lounaan vanhasta kylästä Grönewald-nimiseltä mieheltä maata. Broder on tavallinen skandinaavinen nimi, mutta hänellä oli kuitenkin vaakunakuva, jollainen on vain tämän suvun suomalaisilla jäsenillä sekä ruotsalaisen vitaliaanipäälliköllä Sven Sturella. Tämä omisti Suomen puolella Korsholman linna Pohjanmaalla. Broder saattoi hänen asepalvelijanaan ottaa isäntänsä vaakunan käyttöönsä. Hän sai puolisokseen piispa Maunu Tavastin sisarentyttären Margitin, jonka isä oli satakuntalainen Martti Abrahaminpoika, Turun linnavoudin Jeppe Djäknin veli. Näin hän on saanut satakuntalaisia omistuksia ja hyvän viran Sääksmäen kihlakunnan tuomarina vuosina 1435-1463.

Rälssimies Olavi Broderinpoika Skytte asettui Hauholle Lounaan kylään ja perusti sinne asuinkartanon. Kartano sai rälssivapauden. Olavi Skytte antoi kartanolleen nimen Broddenäs, mutta sitä alettiin kutsua omistajansa nimellä Skyttälä 1500-luvulla. Myöhemmin Kyttälänä tunnettu kartanoympäristö talonpoikaistiloineen joutui erilleen Lounaan kyläyhteisöstä ja muodosti oman kylän tai yksinäistilan. Skytte-nimi esiintyi itseasiassa vasta Olavi Broderinpojan pojalla, Kalannin kirkkoherra Martilla, joka kirjoittautui vuonna 1479 Rostockin yliopistoon nimellä "Martinus Schutte de Åbo". Nimi on jousella ampuvan palkkasoturin ammattinimi.

==== Mahtitila ja mahtimiehet ====

Kyttälän kartanolla oli [[Tuulos|Tuuloksen]] [[Juttila|Juttilassa]] ja Hauhon Kirkonkylässä rälssimaata, jonka se oli saanut vaihdossa vuonna 1421. Sen nimeksi tuli 1700-luvun alussa Kapakka, sillä siinä oli joskus pidetty krouvia. Eräomistuksia Kyttälällä oli Padasjoella, Rautalammilla, Lummeneella ja Sumiaisissa, joissa olevia tiloja hoitivat lampuodit. Aateliset omistajat hallitsivat lampuoteja rautaisella otteella. 1600-luvulla lampuodit hoitivat myös vanhaa rälssitilaa Kyttälässä. Kuten muutkin tilat, Kyttälä omisti myllyn [[Vihavuoden koskialue ja kahvila|Vihavuodessa]].   

Piispa Martti Skytten sisarenpoika Jöns Skytte oli 1570-luvulla [[Hattula|Hattulan]] vouti ja 1579-1591 [[Hämeen linna|Hämeen linnan]] isäntä ja valtionhoitaja. Hän ei ollut suvaitsevainen ja sovitteleva kuten edesmennyt piispa-enonsa. Hän katsoi läpi sormien läpi sotaväen väkivaltaa ja kertoman mukaan löi, pieksi ja uhkasi talonpoikia niin, etteivät he ja heidän lapsensa koskaan sitä unohtaisi. Rautalammin tutkintokäräjillä vuonna 1589 hänestä tehtiin useita valituksia, koska hänen palvelijansa olivat ryöstäneet kaskiviljaa.

Mauritz Skytte osallistui 1500-luvun lopulla väkivallantekoihin Kangasalalla Pakkalan kylässä, josta vietiin hevosia Kyttälän kartanoon. Häntä syytettiin myös pahoinpitelyistä Padasjoella. Mauritz Skytte osallistui Tawastien ohella nuijasotaan ja surmasi talonpoikia. Kaarle-herttua tuomitsi hänet maanpakoon vuonna 1602, eikä hän enää palannut Suomeen. Jöns Skytten leski Margareta, joka oli nuijasodan jälkeen mestatun [[Vesunta|Arvid Tawastin]] sisar, peri Kyttälän.

==== Kartanon perijät ====

Jöns Skytten poika Axel Skytte kuoli vuonna 1631 ilman perillisiä, joten kartano siirtyi seuraaville sukupolville naislinjaa pitkin. Axel Skytten sisarten, Ingeborgin (k. 1649) ja Saran (k. 1652), kautta suvun maaomaisuutta siirtyi 1600-luvun alussa Tawast-suvun jäsenille. Margareta Tawast yhdessä puolisonsa Henrik Gyllenhiertan (k. 1625) kanssa omisti mm. Kyttälän, ja heidän poikansa Christerin jälkeen Kyttälän peri tytär Märta Margareta Gyllenhierta (k. 1697) hallitsi myös [[Hyvikkälän kartano|Hyvikkälää]]. Tuomari Erik Bosin osti vuonna 1694 Kyttälän Margaretalta, joka tosin valitti kaupasta hovioikeuteen. Vuonna 1701 kauppa ratkesi Bosinin hyväksi.

Spåren suku oli tullut vävyinä Tawast-sukuun jo 1500-luvun puolivälissä. Ingeborgin puoliso oli Henrik Spåre (k. 1648). Tämä osti vuonna 1641 Hyvikkälän kartanosta puolikkaan Per Dufvalta vuonna 1641. Henrik Spåren veljentyttären poika Erik Bosin (k. 1715) hallitsi vaimonsa Margareta Rosendahlin kanssa 1600-luvun lopulla [[Kokkalan kartano|Kokkalan]], ostamansa Kyttälän ja Porsoon tiloja. Heidän jälkeensä Kyttälän peri poika Erik Johan Bosin (k. 1747) yhdessä vaimonsa Anna Christina Ehrenadlerin kanssa. Daniel Erik Bosin eli vuosikymmeniä ilman vihkimistä emännöitsijänsä Maria Kristiina Krygerströmin kanssa. Kartanon ainoa perillinen Victor Erik Amadeus syntyi aviottomana lapsena Helsingissä vuonna 1805 ja kuoli Viipurissa vuonna 1862. Hänet vihittiin Hauholla tammikuussa vuonna 1834 Fredrika Wilhelmina Sofia Schulmanin (1811-1883) kanssa.

Vuoden 1713 maakirjassa Kyttälän säteriin kuuluivat Iso-Mattila, Vähä-Mattila, Laurila ja Jussila sekä Villantilan ratsutila lampuotitiloineen. [[Hämeen Sanomat|Hämeen Sanomissa]] oli vuonna 1882 ilmoitus, jonka mukaan Kyttälän kartano ja sen yhteydessä oleva Villantilan rustholli siirtyivät vuonna 1882 kuvernementin sihteerin R.Rennerfeltin perillisiltä rusthollarinpoika Rennerfeltin omistukseen 45 000 markalla.

==== Lähteet ====

Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 Hauhon, Luopioisten, Tuuloksen historia I. Toim. Y.S.Koskimies. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99026-5-1<br>Hauhon historia II. Toim. Mäkelä-Alitalo, Anneli. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2<br>[http://www.skytat.fi/skytat-suomessa/keskiajan-skytaet http://www.skytat.fi/skytat-suomessa/keskiajan-skytaet]

[[Category:Hauho|Kyttälä]] [[Category:Kartanot|Kyttälä]][[Category:Häme-Wiki]]

Yrjö Ruutu

2023-06-05T11:44:55Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Y Ruutu.jpg|pienoiskuva|Kuvassa Yrjö Ruutu|alt=valokuva soutuveneestä, joss hattupäinen mies vilkuttaa kyydissä myös lapsia ja naisia]]
<br/>
s. 1887 Helsinki
<br/> k. 1956 Helsinki
<br/> Ruuth vuoteen 1927 ja salanimeltään Väinö Väkkärä

== Tietoa kirjailijasta ==
Yrjö Ruutu pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta (1907) ja valmistui filosofian kandidaatiksi (1910) sekä tohtoriksi (1923). Hän toimi rehtorina Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa vuosina 1924-32, 1935-45 ja 1949-53, dosenttina Helsingin yliopistossa, yleisen valtio-opin vt professorina 1931-38, henkilökoht. ylimääräisenä professorina 1945 sekä pääjohtajana Kouluhallituksessa 1945-50.
<br/>
<br/> Yrjö Ruudun tuotanto koostuu valtio-opillisista tutkimuksista, yleistajuisista yhteiskuntapoliittisista teoksista sekä kolmesta Väinö Väkkärän salanimellä kirjoitetusta satukirjasta: Jäniksenpojat ja ketunpojat (AAK 1952), Sankari-Porsaan uljas urotyö (AAK 1953) sekä Sankari-Porsas ja Intian meren aarre (AAK 1954).
<br/> Timo Soikkasen (1991) mukaan Ruudun satumaailmassa oli omaelämäkerrallisia aineksia: Lapissa kevättalvella 1917 koettu kalterijääkärien pakomatka sai sadun hahmon. Erityisesti satu Sankari-Porsaan uljas urotyö liittyy pakomatkaan Pietarin Spalernajan vankilasta Suomen kautta Ruotsiin.

Jukka Sarjalan (1994) mukaan professori Yrjö Ruutu oli kiistanalainen persoona mm. poliittisen liikkuvuutensa vuoksi. Hänen yhteiskunnallinen toimintansa sivusi hyvinkin kaukana olevia kansalaisliikkeitä: jääkärivärväristä tuli mm. suomalaisen kansallissosialistisen puolueen perustaja sekä sodan jälkeen äärivasemmiston luottomies. Kaarle Ruutu (2005) korostaa kuitenkin, että Yrjö Ruutu oli ennen kaikkea idealisti, joka ajatteli aina ensin yhteistä parasta. "Hänen puolueellaan ollut mitään tekemistä esim. natsismin kanssa, mutta tuona aikana tyystin väärä nimivalinta aiheutti väärinkäsityksiä", hän kirjoittaa.
<br/> Yrjö Ruutu toimi myös valtionjohdon luottomiehenä osallistumalla mm. YYA-sopimuksen suomalaiseen muotoiluun ja valmisteluun. Hän vaikutti myös koulumaailmaan peruskoulun ajatuksen luojana ja alkuunpanijana.

Ruutu vietti kymmeniä kesiään 1920- luvulta lähtien Asikkalan Pulkkilanharjulla, missä hänen huvilansa Kotkanhamina on seissyt vuodesta 1925. Hänen lapsensa ja lastenlapsensa viettävät edelleen kesiään siellä. Suku jatkaa siis perinteiden ylläpitoa Pulkkilanharjulla. Yrjö Ruutu vaikutti yhteiskunnallisella toiminnallaan myös Asikkalan oloihin kuten maakunnan tieolojen parantamiseen.

== Lähteet ==

*Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 578-579
*Sarjala, Jukka, lehdessä: Bibliophilos 3 : 1994.
* Yrjö Ruutu: näkijä ja tekijä: itsenäisyyden, eheyttämisen ja uuden ulkopolitiikan juurilla/Timo Soikkanen. WSOY 1991, s. 451.
<br/>
<br/>

[[Luokka:Kirjailijat|Ruutu, Yrjö]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Yrjö Kokko

2023-06-05T11:44:43Z

Merja Taavila:

s. 1903 Sortavala
<br/> k. 1977 Helsinki

== Opinnot ja ammatit ==
<br/> - yo, Viipurin suomalainen lyseo (1923)
<br/> - eläinlääkäri, Wien (1930)
<br/> - kirjeenvaihtaja, Suomen Kuvalehti (1924-30)
<br/> - kunnaneläinlääkäri, Sysmä (1932-45)
<br/> - piirieläinlääkäri, Muonio (1945-50)
<br/> - vapaa kirjailija vuodesta 1950
<br/>
<br/> Yrjö Kokko on palkittu valtion kirjallisuuspalkinnolla (1944) ja E. N. Mannisen palkinnolla (1948).

== Tietoa kirjailijasta==

Eläinlääkäriksi valmistuttuaan Kokon ensimmäinen virkapaikka oli [[Sysmä|Sysmässä]]. . . Pitäjä ei kylläkään näy selvästi hänen laajaksi paisuneessa kirjallisessa tuotannossaan, mutta jonkinlaisena taustatekijänä Sysmä silti kuvastuu. Sellaisena se näkyy esimerkiksi ''Pessin ja Illusian'' sadunhohtoisessa rantamaisemassa, joissa taru ja tosi kohtaavat toisensa. . . Sysmäläinen kotiseutuaihe on varsin tunnettavana kertomuksessa Jouluporsaat, jossa eläinlääkäri kuvailee kokemuksiaan ja tunnelmiaan ollessaan jouluyönä porsittamassa Palvalan Jussilan emakkoa. Toinen ihan nimeltään mainiten Sysmään liittyvä kertomus on Isä, jossa sysmäläinen nuori mies kertoo eläinlääkärin opastamana löytäneensä oman isänsä. . . Kunnaneläinlääkäri Kokko oli silloin virkamatkalla Sysmän [[Särkilahti|Särkilahden]] Myllyntauksen talossa, jonka isäntä Lauri Toivonen kaatui talvisodassa ja kertomuksen keskeisin henkilö Topi oli vielä pikkupoika. Jouluporsaat ja Isä kumpikin ovat viisaita ja elämänmyönteisiä kertomuksia, niin etteivät ne saisi hukkua joululehtien sivuille. Näiden lisäksi Kokko on kirjoittanut hauskan jutun Liikolan miesten kilpakivestä, niin sanotusta "Mattilan Mummusta" sekä toisen omistamastaan kesystä kurjesta, jonka monet sysmäläiset vieläkin muistavat nähneensä Ainolan pihassa tepastelemassa.
<br/> Laajemmissakin teoksissa Kokko on silloin tällöin käväissyt nuoruutensa mailla Sysmässä, kuten muistelmasarjassa Sota ja satu - joka tosiasiassa on selostus siitä, miten Pessi ja Illusia syntyi - luvussa Läpi karikkojen, sekä suuressa romaanissaan Täydennysmies, jota aivan oikein on sanottu Sysmän miesten omaksi sotahistoriaksi.
<br/> (E. J. Ellilä, 1966.)

== Tuotanto ==
<br>
=== Romaanit ===

Pessi ja Illusia : satu. WSOY 1944.
<br/>
<br/> Neljän tuulen tie. WSOY 1947.
<br/>
<br/> Laulujoutsen : Ultima Thulen lintu. WSOY 1950.
<br/>
<br/> Sudenhampainen kaulanauha. WSOY 1951.
<br/>
<br/> Ne tulevat takaisin. WSOY 1954.
<br/>
<br/> Ungelon torppa. WSOY 1957.
<br/>
<br/> Täydennysmies : sotaromaani. WSOY 1962.
<br/>
<br/> Sota ja satu. WSOY 1964.
<br/>
<br/> Molli, maailman viisain koira. WSOY 1965.
<br/>
<br/> Alli jäänreunan lintu. WSOY 1966.
<br/>
<br/> Poro : muistelus. WSOY 1969.
<br/>
<br/> Parhaat ystäväni. WSOY 1970.

=== Näytelmät ===

Pessi ja Illusia. 1950-51.

=== Omien teosten käännökset ===

Singschwan der Schicksalsvogel / Yrjö Kokko. Laulujoutsen. 1952.
<br/>
<br/> Pessi und Illusia : die Elfe, die ihre Flügel verlor / Yrjö Kokko. Rostock : Hinstorff2000.

=== Muu tuotanto ===

Hyvän tahdon saaret : matkakuvaus. WSOY 1953.
<br/>
<br/> Tunturi. WSOY 1961.
<br/>
<br/> Perheen jumppakirja. WSOY 1963.

<br/>

== Lähteet ==

*Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 208-209.
*E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 33-34.
<br/>
== Lisätietoa kirjailijasta Internetissä ==

[http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=224&a=1890 Kirjailijan haastattelu (1968), Elävä arkisto]

[http://www.parkkinen.org/kokko2.html Yrjö Kokko Jännityskirjailijana]

[http://www.parkkinen.org/kokko_elainlaakari.html Yrjö Kokko, kirjailija vai eläinlääkäri?]

[http://www.parkkinen.org/yrjo_kokko.html Saamelaisen identiteetin murros Neljän tuulen tie romaanissa]

[http://www.parkkinen.org/kokko.html Yrjö Kokko ja Kalevala]

[[Luokka:Kirjailijat|kokko, Yrjö]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Luokka:Sysmä]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Väinö Siikaniemi

2023-06-05T11:44:30Z

Merja Taavila:

s. 1887 Hollola
<br/> k. 1932 Helsinki

== Tietoa kirjailijasta ==

Siikaniemi on kirjoittanut runoteoksen Avaruuden portilla (Kirja 1929) sekä esitelmän Eino Leinosta (1926).

"Runosäkeitä alkoi Väinö Siikaniemi kirjoittaa ainakin jo opiskeluaikansa alkuvuosina. Hän oli ahkera kaunokirjallisuuden lukija ja versovan suomalaisen taidelyriikan tuotteet (Leinon, Koskenniemen, Onervan, Pohjanpään, ym.) saivat hänestä innokkaan tutkijan. . . Hänen tiettävästi ensimmäiset, painettuina ilmestyneet runonsa (vuodelta 1923) olivat suruvoittoisia luonnonkuvauksia (Itkevä koski, Aallon kuolema) tai sitten ne kuvasivat rakkautta (Serenaadisonetti) tai pakoa menneisiin muistoihin (Muistojen tarha). Se ankara kriitillisyys, jota Väinö Siikaniemessä ilmeni jo alun alkaen hänen arvostellessaan runojensa julkaisukelpoisuutta, säilyi myöhemminkin. . .
<br/> Syksyllä v. 1929 ilmestyi Väinö Siikaniemen ensimmäinen ja samalla viimeiseksi jäänyt oma runokokoelma Avaruuden portilla. Se sai nimensä kokoelman viimeisen osaston runosta, joka kuvaa tekijän tähtitieteen opintoihin pohjautuen, kaiken alkua, avaruuden mittaamattomuutta ja niitä kysymyksiä, joita ihminen joutuu tekemään avaruutta tutkiessaan. . .
<br/> Kokonaan uutta aihepiiriä edustavat kotiseutuaiheiset runot. Niistä laajin, Kotiseudulle, on kirjoitettu alun perin Hollolan nuorisoseuran 30-vuotisjuhlaan, jota vietettiin v. 1931. Runo on sittemmin ilmestynyt hieman lyhennettynä ja parannettuna nimellä Kotiseudun kummulla (Pellervo-lehti 1.10.1931). Päijänne lienee viimeinen Väinö Siikaniemen julkaistu runo. . ."
<br/> (Olavi Siikaniemi, 1963)

== Tekstinäyte ==

=== Päijänne ===

Vesi valtava, jylhän väljä ja karu,
<br/> pyhä Päijänne, saartama sankkojen rantain!
<br/> Ajastaikojen ankara, totinen taru
<br/> käy saarelta saarelle nimeäs kantain.
<br/> Tuta tyynellä saa sen ja myrskyllä kuulla,
<br/> sitä kertovat kaiut sadalla suulla.
<br/>
<br/> Suviselkiäs ammoin venheet sousi,
<br/> jonot juhlavat hää- sekä hautausaattoin.
<br/> Sinisauhuja niemien siinnosta nousi,
<br/> tulenpatsaita nuotiorannoilta taattoin.
<br/> Isät taivaalle sytytti uhrinsa siellä,
<br/> ovat kallioalttarit jäljellä vielä.
<br/>
<br/> Kiviniemissä kummelit valkein haamuin
<br/> yöt, päivät hohtavat väyliä valvoin.
<br/> Suven suuruutta illoin ja armahin aamuin
<br/> vedet väljät toistavat tyynin kalvoin.
<br/> Syli ulapan huokuu hiljaista taikaa,
<br/> suven ihmettä, loihtua, aurinkoaikaa.

(1-2. ja viimeinen säkeistö. Koko runo julkaistu ESS:ssa 7.7.1932)

== Vanhuuden ilo ==

Niin kaunihina kaartuu illan taivas,
<br/> ja tutut salmet, seljät aukeaa.
<br/> On nukkunehet menneet murhees, vaivas,
<br/> kaikk`elo ollut onnen kuullon saa.

Sun ilos istua on ruskoiltaa
<br/> ja nähdä elon väyläin välkkyvän.
<br/> Käyt ees ja taa sa muistojesi siltaa,
<br/> soi hiljaisena hymni elämän...

Avaruuden portilla, 1929.

== Lähteet ==

- Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 411.
<br/> - Olavi Siikaniemi. Hollolan Lahti 1963, s. 17-18.

[[Luokka:Kirjailijat|Siikaniemi, Väinö]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Väinö Komu

2023-06-05T11:44:20Z

Merja Taavila:

(s. 1928 - k. 9.12.2013)
<br>
Kuvanveistäjä (pronssi, puu, punasavi ja kivi), asunut Lahdessa vuodesta 1954.

== Tietoa kuvataiteilijasta ==

Väinö Komu kävi Lahden taideyhdistyksen piirustuskoulua 1955-56 ja opiskeli kuvanveistoa Harjulan vapaaopistossa 1955-59 Veikko Leppäsen, Raimo Utriaisen ja Pentti Papinahon ohjauksessa. Julkisesti nähtäviä teoksia on Hollolassa Liisa ja Timo Ruokolaisen taidekokoelmassa, Lahden taidemuseon kokoelmassa sekä Lahdessa Kankolan päiväkodin pihalla oleva Laulupuu-teos.

Tuotantoon kuuluu satoja realistisia lapsi- ja eläinaiheisia veistoksia (suosikkiaiheena siili) sekä vajaa sata muotokuvaa etupäässä pronssista ja punasavesta. Tiellään kuvataiteilijaksi Komu piti tärkeinä Harjulan vapaaopistoa, osallistumista Lahden Taiteilijaseuran vuosinäyttelyihin, pääsyä ko. seuran ja Suomen kuvanveistäjäliiton jäseneksi sekä valtakunnallisiin jurytettyihin näyttelyihin.

== Pelkistyksellä kohti oleellista ==

"Pyrin kuvaamaan pienoisveistoksissani ja muotokuvissani mallin sisintä olemusta rehellisesti ja eleettömästi. Pelkistän niin pitkälle, että oleellisin tulee näkyviin mutta realistinen lähtökohta säilyy. Haluan välittää taiteellani kokemiani elämyksiä ja ihastuksia; veistokseni ovat viestejä.

Veistoksen onnistumisen edellytyksenä on mallista innostuminen, siis jonkinlainen ihastuminen. Muovailen veistokseni ns. piippusavesta, myöhempinä vuosina plastoliinista, ja viimeistelen sen hyvin pitkälle. Valmistan veistoksesta itse kipsimuotin, jonka avulla teen taidevalimoa varten 3-5 mm paksun juustovahamallin. Viimeistelen kaikki veistokseni valimossa. Pronssiveistoksiin jää patina valun jäljiltä ja punasavityöt poltan kotona." - Väinö Komu -

== Muualla verkossa ==

*[http://www.vainokomu.com/ Väinö Komu: Tiedon ja taidon portaat (avautuu uuteen välilehteen)]

*[http://www.hs.fi/muistot/a1305763175297 Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 9.12.2013 (avautuu uuteen välilehteen)]

[[Tiedosto:Komu 1.jpg|kehys|vasen|Kuvassa veistos Vauhdissa, pronssi, 1985.|alt=Kuvassa kivinen veistos jossa ryömivä vauva]]

[[Tiedosto:Komu 2.jpg|kehys|vasen|Kuvassa veistos Avautuminen, pronssi, 1989.|alt=Kuvassa kivinen veistos jossa kerällä oleva siili]]

[[Tiedosto:Komu 3.jpg|kehys|vasen|Kuvassa veistos Ensiparkaisu, pronssi, 1964.|alt=Kuvassa pronssinen lapsen pää suu avoinna ]]

[[Tiedosto:Komu 4.jpg|kehys|vasen|Kuvassa veistos Meloja, petsattu tervaleppä, 1983.|alt=Kuvassa veistos jossa karhuhahmo]]

[[Tiedosto:Komu 5.jpg|kehys|vasen|Kuvassa veistos Saara, punasavi, 1981.|alt=Kuvassa veistos jossa polkkatukkaisen tytön pää]]

[[Luokka:Kuvataiteilijat|Komu, Väinö]]
[[Luokka:Kuvanveisto]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Viuha

2023-06-05T11:44:08Z

Merja Taavila:

== Paikannimen historia ==

Lahden kaupungin osan nimi Viuha on alkuperältään tuntematon, mutta se saattaa liittyä suomen kielen verbiin viuhata (suhista, suihkia, sujahdella). Vanhoissa asiakirjoissa nimi esiintyy myös muodossa Vilka.
Ahtialan isojakoasiakirjoissa vuodelta 1800 on Wiuharjunmaa ja myöhemmin autonomianajan tiluskartoilla Viuharju, mistä nykyinen paikannimi Viuha on lyhentynyt. Määriteosa viu- voisi tarkoittaa (hiiri)haukkaa tai olla lyhentynyt viuva, vipu -sanasta. Jälkimmäisessä tapauksessa Viuhassa olisi ollut ansapolku.

== Lähteet ==

*Laapotti, Marjukka: Lahden paikannimistö. (Toim. Päivi Siikaniemi, Lahden kaupunginmuseo, Unto Tupala) Lahden kaupunki, 1994.
*Maanmittauslaitos H24:1/1-13, Ahtialan isojakoasiakirjat, selitysosa, 1800.
<br>
[[Luokka:Lahti]]

[[Luokka:Paikannimet]]
[[Luokka:Kaupunginosat ja asuinalueet]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Virpi Lintunen

2023-06-05T11:43:55Z

Merja Taavila:

(s. 1973)

Hollolalainen Virpi Lintunen on pitänyt yksityisnäyttelyjä Päijät-Hämeen alueella vuodesta 2004 lähtien. Hänellä on ateljee-galleria Hollolassa. Töitä on nähtävillä julkisesti ateljee-galleria Minna & Virpissä Kauppakujalla Hollolassa.

Lintunen maalaa pääasiassa akryylimaalauksia, ja tekee joskus hiilipiirroksia. Hänen tekniikkansa on itse opeteltua maalaustekniikkaa, ja tyylisuuntauksia ovat mm. abstrakti taide ja naivismi. Hän kertoo, että töitä kertyy kymmeniä maalauksia vuodessa, yli sata maalausta on jo maailmalla. Tie kuvataiteilijaksi on periytynyt jo lapsuudesta, ja Lintunen tiesi jo lapsena, että hänestä tulee isona taiteilija.

Taiteilija kertoo tavoitteenaan olevan, että kehitys on jatkuvaa. Taiteellaan hän haluaa tuoda esille kauneutta mm. luonnosta ja etenkin linnuista. Työn syntyprosessista hän sanoo: ”Kaikki lähtee aina ajatuksesta ja usein ajatukseen syntyvästä kuvasta, joka on ”pakko” tallentaa paperille tai maalata kankaalle.

Päijäthämäläisyyden merkityksestä Lintunen kertoo: ”Päijäthämäläisyys merkitsee tietysti paljon. Olen syntynyt Lahdessa ja opiskellut esim. Lahden muotoiluinstituutissa. Nuoruuteni olen asunut Orimattilassa ja nyt asun Hollolassa. Kaikista suurin merkitys on tietysti Päijät-Hämeen maisemilla ja luonnolla (metsät, järvet). Ne nousevat mielikuviini ja vaikuttavat siksi taiteeseeni voimakkaasti.”

[[Luokka:Kuvataiteilijat|Lintunen, Virpi]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Orimattila

2023-06-05T11:43:39Z

Merja Taavila:

'''Orimattila''' on vuodesta 1992 alkaen ollut [[Orimattilan kaupunki]]. Se sijaitsee Päijät-Hämeen maakunnassa. Lahden kaupungin eteläosan kasvuun liittyy pohjoinen kylä, Pennala, jossa on uudehkoa teollisuutta ja logistiikkapalveluita. Orimattilan naapurikuntia ovat [[Hollola]], [[Iitti]], [[Kärkölä]], [[Lahti]], Lapinjärvi, Myrskylä, Mäntsälä, [[Nastola]] ja Pukkila.

==Paikallishallinnon yksiköt Orimattilan kaupungin alueella==
*[[Orimattilan evankelis-luterilainen seurakunta]] 1636-1865
*[[Orimattilan kunta]] 1865-1991
*[[Orimattilan kaupunki]] 1992-
<br />
==Lähde==
*[https://fi.wikipedia.org/wiki/Orimattila Suomenkielisen Wikipedian artikkeli Orimattilasta]
<br />

[[Luokka:Orimattila]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Virpi Kanto

2023-06-05T11:42:41Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Kanto 1.jpg|kehys|tyhjä| Virpi Kanto|alt=Kuvassa Virpi Kanto ja kivinen naamioveistos jossa lapsen pää]]
<br>
(s. 1959)

Kuvanveistäjä Virpi Kanto on kotoisin Oulusta, mutta asunut [[Orimattila|Orimattilassa]] aluksi kesämökkiläisenä parikymmentä vuotta ja viime vuosista alkaen vakituisesti. Pohjoinen mentaliteetti on olemassa sisimmissäni. Täällä tunnen asuvani sivistyneellä, kultturellilla maaseudulla, josta on lyhyt matka Lahteen ja Helsinkiin. Maisemat ovat kauniit ja ihmiset ovat olleet pääasiassa ystävällisiä, eli viihdyn ja saan rauhan tehdä teoksiani.

Kanto suoritti joitakin taidekursseja nuorena, mutta valmistui ammattiin joka ei ollut oikea. Irtioton ja taideopintojen avulla hän ryhtyi työskentelemään taiteilijana. Hän on itsekin opettanut kuvanveistoa taidekouluissa ja kansanopistoissa sekä lapsille että aikuisille, viimeksi Orimattilan kansalaisopistossa. Hänen teoksiaan voi satunnaisten näyttelyjen lisäksi nähdä sovittaessa työhuone-esittelynä Orimattilan Sammalistossa.

== Ikuisuuden pohdintoja ==

Teokset syntyvät savimuovailun ja kipsivalun kautta betonista valamalla. Oma käsiala muodostuu vuosien mittaan; tiettyä tyylilajia minulla ei ole, vaan teosten sisältö- ja tyylimuutokset heijastavat omaa kehitystäni. Ehkä sisältö on ikuisuusfilosofinen. Mitä ovat ihminen, elämä ja kuolema, kuinka lyhyt ihmisen aika. En lakkaa ihmettelemästä kuinka ihminen esineellistyy, muuttuu kuluttajaksi ja suostuu kadottamaan ihmisyytensä.

Pyrin siihen, että aiheet ja työprosessit ovat itselleni rehellisiä ja toivon katsojan löytävän niistä oman kohtansa suhteessa kokemusmaailmaansa. Tavoittelen taiteen sanatonta merkitystä, tunteita. Jokaiseen työhöni liittyy jokin sillä hetkellä pohtimani asia, esim. kuolema, syntymä, lapsi. Päässäni muodostuu sommitelma jonka pohjalta teen rungon ja aloitan muovailun. Teos alkaa kasvaa alitajuntaisesti henkilökohtaiseksi. Lopputulos on aina yllätys. Yleisön ei tarvitse tietää mitä olen ajatellut prosessin aikana, koska katsoja laittaa kokemukseen kuitenkin oman historiansa ja tunteensa.

[[Tiedosto:Kanto 2.jpg|kehys|vasen|Kuvassa veistos Balladi naisen rakkaudesta, 2006, betoni (75 x 30 x 40 cm)|alt=Kuvassa kivinen veistos, jossa rukoileva, hunnutettu nainen polvistuneena]]

[[Luokka:Kuvataiteilijat|Kanto, Virpi]]
[[Luokka:Taideteokset]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Viljo Rask

2023-06-05T11:42:06Z

Merja Taavila:

(s. 1931)

Asikkalalainen öljyvärimaalari '''Viljo Rask''' on koulutukseltaan mainospiirtäjä. Hän on toiminut kuvataideopettajana Asikkalan, Hartolan, Pertunmaan ja Sysmän kansalaisopistoissa sekä antanut myös yksityisopetusta.

Teoksista valtaosa, noin 600, edustaa realistista tyyliä ja noin sata maalausta on lähinnä ekspressionismia. Myös veistoksia Rask on tehnyt puolisen sataa. Hänen teoksiaan on Päijät-Hämeen keskussairaalassa, Asikkalan kunnalla ja seurakunnalla, Osuuspankilla ja Nordealla.

"Olin aluksi pitkään '''Unto Järvisen''' yksityisoppilaana, sen jälkeen olen edennyt itseopiskelulla. Vuoden 1963 jälkeen pääsin mukaan yhteisnäyttelyihin Lahden taidemuseoon ja Tampereen taidemuseoon. Siitä lähtien olen elänyt maalauksillani ja pitänyt omia näyttelyitä. Tavoitteeni on ollut tehdä niin hyviä töitä, että ihmiset ovat saaneet mielihyvää niitä hankkiessaan ja katsoessaan."

== Lapsuuden muistoja ==

"Olen maalannut tupainteriöörejä, joissa olen matkannut lapsuudenmaisemiin. Maalaistuvissa oli ennen keskeisenä asiana vanhat uunit, joiden lämpöön oli mahtavaa ulkoa tulla. Niiden kohdalle teosteni katsojatkin ovat usein pysähtyneet omine muistoineen."

Viljo Rask on asunut 36 vuotta Asikkalassa ja sitä ennen Lahdessa. "Koska vietin varhaislapsuuteni Koivistolla, olen löytänyt Päijät-Hämeestä samoja maisemia ja maalannut niitä lukuisiin teoksiini."
<gallery>
Tiedosto:Rask 1 iso.jpg | maalaus maisema|alt=kuvassa maalaus, jossa järven selkä, saari, jossa on kuusikko ja punainen mökki, poutapilviä taivaalla
Tiedosto:Rask 2 iso.jpg | maalaus järvimaisema|alt=kuvassa maalaus, jossa kivikkoinen ranta, käkkärämänty ja lahdenpoukama
Tiedosto:Rask 3 iso.jpg | maalaus silt|alt=kuvassa puinen silta pienen puron yli ja koivikko
Tiedosto:Rask 4 iso.jpg | maalaus tupa|alt=kuvassa savupirtti, leivinuuni ja katossa leipävartaita
</gallery>

[[Luokka:Kuvataiteilijat|Rask, Viljo]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Vesa Lattunen

2023-06-05T11:41:57Z

Merja Taavila:

(s. 31.12.1949 Oulu k. 2005 Lahti) '''Vesa Lattunen''' ei koskaan tehnyt suurta numeroa itsestään, mutta ainakin progressiivisen rockin tuntijat tietävät hänen olleen Suomen lahjakkaimpia progemuusikoita. Hän oli johtohahmo (kitarat, kosketinsoittimet, laulu, sävellykset) Haikara-yhtyeessä, jonka esikoislevy ''Haikara'' ilmestyi vuonna 1972. Jazz-elementtejä ja tummia sävyjä suosivaa Haikaraa on verrattu mm. King Crimsoniin ja Tasavallan Presidenttiin. Kolmen levyn jälkeen yhtye lopetti toimintansa 70-luvun jälkipuolella kunnes saapui uudestaan 90-luvun lopulla tehden vielä kaksi uutta albumia. Lattusen anti Lahden musiikkielämälle ei toki rajoittunut Haikaraan.

Vesa Lattunen alkoi tehdä lauluja jo koulupoikana. Hän opiskeli Lahden musiikkiopistossa pääaineenaan kontrabasso (jota soitti orkesterioppilaana Lahden kaupunginorkesterissa) jatkaen laulujen kirjoittamista ja toimien erinäisissä lyhytikäisissä bändeissä. Vasta Haikaran toiminta johti levytyksiin. Tuotteliaana ja monipuolisena musiikkimiehenä hän sävelsi myös muille popmuusikoille kuten '''Jukka Kuoppamäelle''' ja '''Robinille''', jonka laulun ''Paras hetki'' sovituksesta hän sai kultalevyn. Musiikin opetustyötä hän on tehnyt mm. Lahden Steiner-koulussa sekä 90-luvulla Lahden työväenopistossa. Lattuselle myönnettiin 28-vuotiaana ensimmäinen Lahden taiteet yhdistyksen tunnustuspalkinto Taidehyppy 78.

Klassisen orkesterimusiikin puolella nuori Lattunen sävelsi mm. Kansanlaulun jousiorkesterille. Viisiosainen sinfoninen runo Kuutamo on popyhtyeelle ja sinfoniaorkesterille sävelletty uusromanttinen teos.Hän sävelsi myös teatterinomaisiin runo- ja lauluiltoihin (mm. Runoilija, hän laulaa rakkaudesta 75, Anna luodun elää 76 ja Lahti-ihminen 78).

Haastattelussa Aplodien numerossa 1/2004 Lattunen kertoi Haikaran ''Tuhkamaan'' tulleen valituksi Italiassa vuoden parhaaksi progelevyksi. Italian suunnalta oli tullut myös aloite tehdä maailman luomista kuvaava avauskappale kansainväliselle kolmen CD:n teokselle ''Kalevala A Finnish Progressive Rock Epic''. Haastattelun aikoihin Lattusella oli työn alla uusi musiikki '''Sergio Leonen''' westernklassikkoon ''Huuliharppukostaja''. Kyseinen musiikki löytyy niinikään kansainväliseltä tupla-CD:ltä ''The Spaghetti Epic''.

Vesa Lattunen sävelsi myös johtamalleen työväenopiston orkesterille. Mieluisana sivuprojektina hänellä oli lahtelaisravintoloissa erityisesti Bob Dylanin musiikkia soittava Duo Vesajake '''Jake Mäkisen''' kanssa. Säveltämistä Lattunen luonnehti näin: Aluksi mielessä pyörii sointuja, jotka miellyttävät ja joista syntyy jokin tietty tunne. Etsin niille soittimen avulla sointurakenteen, jolle melodian kulku sitten pohjautuu. Vaikuttimia suodattuu koko ajan ympäriltä. Henkilönä hän piti itseään aika ujona. Ehkä tavallaan sulkeutuneisuudella säästän itseäni voidakseni ilmaista musiikissani enemmän.

<br>
== Haikaran albumit ==

*Haikara 1972
*Geafar 1974
*Iso lintu 1976
*Haikara IV: Domino 1998
*Tuhkamaa 2001.

<br>
== Lähteitä ==

Etelä-Suomen Sanomat 27.4.1978 s. 10 (Vesa Lattuselle Taidehyppy 78)

Aplodit 1/2004 s. 10-11 (Nitta Käki: Vesa Lattunen Haikaran siivellä)

[[Luokka:Säveltäjät|Lattunen, Vesa]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Vappu Liipola

2023-06-05T11:41:45Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Liipola Vappu.jpg|pienoiskuva|Vappu Liipola|alt=mustavalkoisessa valokuvassa tumma nainen jolla on vesikampaus ja turkispuuhka]]
<br/>
s. 1917 Lahti
<br/> k. 1995 Lahti
== Tietoja kirjailijasta ==
Vapaan taidekoulun (1936-41) käynyt Vappu Liipola työskenteli kuvaamataidon opettajana, verovirkailijana ja vapaana kirjailijana.
<br/> Liipola kirjoitti sekä lapsille että aikuisille. Hänen tuotantonsa koostuu kolmesta satukirjasta sekä kolmesta tarina/novellikokoelmasta. Hän on myös itse kuvittanut teoksiaan. Kirjojen lisäksi hänen kertomuksiaan on julkaistu useissa lehdissä, mm. Oikea joulu - niminen joulukertomus Hollolan Lahdessa vuodelta 1963.
<br/>
<br/> Vappu Liipolan vahvuutena on pidettypienen ihmisen arkipäivän kuvaamista aidosti ja kiinnostavasti (TS 29.3.1961). Liipola viljelee kertomuksissaan paljon huumoria, mutta vakavuudella on kuitenkin keskeinen sijansa. "Hänen tarinoistaan muodostuu monipuolisesti valotettu kuva ihmiselämästä yleensä, kuva jossa lapsuusajan kokemukset aina ovat keskeisellä sijalla."

HS (22.4.1961) kirjoittaa Vappu Liipolasta seuraavasti: "Tuskin on syytäkään kehottaa Vappu Liipolaa, jonka taipumukset ja halu niin selvästi viittaavat elämän vähäväkisten osan ja ongelmien katselemiseen, ainakaan tässä vaiheessa keinotekoisesti vaihtamaan miljöötä.
<br/> Hän on mukanaolija, myötäelävä tarkkailija, jota kiinnostaa enemmän sisäinen ihminen kuin yhteiskuntaolento, ihmisen laatu enemmän kuin se, mitä hän jo nauttii ja mitä hän vielä voisi hyötyä ja saalistaa, silloinkin kun hän käsittelee juuri sellaista aihetta. Kun hänen huumorinsa yltää myös lasten piirin ulkopuolelle, saavat nämä piiat ja rengit, isännät ja emännät joskus myös jotakin ilottelevaa kiireelleen.
<br/> Kirjailijaa ehkä ennen kaikkea huvittaa ihminen; samalla hän jaksaa katsella ihmistä ystävällisen suopeasti. Tämä on kirjallisuudessamme siksi harvinainen, leimallisesti kultivoitu avu, että sen ilmaisupuolta sopisi enemmän viljellä."

== Tuotanto ==

=== Satukirjat ===

Tiina Talitintti. WSOY 1957.
<br/>
<br/> Penjami Päästäinen. WSOY 1959.
<br/>
<br/> Kukkopilliprinsessa. WSOY 1962.

=== Novellit ja muut kokoelmat ===

Lissu on rakastunut ja muita novelletteja. WSOY 1958.

Kuuma kivi. WSOY 1961.
<br/>
<br/> Eläinystäviäni. WSOY 1964.

== Lähteet ==

*Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 360-361.
*Turun Sanomat 29.3.1961.
* Helsingin Sanomat 22.4.1961.
* Lissu on rakastunut -kirjan takakannen teksti.
<br/>

[[Luokka:Kirjailijat|Liipola, Vappu]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Valto Sara

2023-06-05T11:41:35Z

Merja Taavila:

vuoteen 1947 Waldemar Sandberg

s. 1907 Sippola
<br/> k. 1967 Heinola

== Tietoa kirjailijasta ==

Elantonsa maanviljelystä saanut Sara toimi myös Käkisalmelainen -kotiseutulehdessä (1952-67) sekä pakinoitsijana Etelä-Saimaassa.

"Valto Saran runoilijantie on kulkenut Karjalasta Itä-Hämeeseen. Sen huomaamme jo siitä, että parin hänen teoksensa nimessä on jotakin Karjalaan viittaavaa - Laulu Kannakselle, Hilpatapaa! - ja itse runoissa Karjalan ihminen on omissa maisemissaan. Valto Sara on synnynnäinen lyyrikko ja karjalaisen laulajaperinteen ansioitunut jatkaja. Eräissä uusimmissa runoissaan hän on käsitellyt itähämäläisiäkin aiheita."
<br/> (E. J. Ellilä, 1966)

== Tuotanto ==

=== Runot ===

Karjalaisii juttuloi. Lausuntarunoja. Karisto 1928.
<br/>
<br/> Lähellä maata. Lausuntarunoja. Karisto 1932.
<br/>
<br/> Laulu Kannakselle. Runoja. WSOY 1941.
<br/>
<br/> Kipin kapin. Runotarina Nallen ja Millen evakkomatkasta. Karisto 1956.
<br/>
<br/> Hilpatapaa! Runoja. Karisto 1964.

==Lähteet ==

* Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 391-392.
* E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 42.

<br/>
[[Luokka:Kirjailijat|Valto, Sara]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Uuno Kailas

2023-06-05T11:40:58Z

Merja Taavila:

s. 1901 Heinolan mlk
<br/> k. 1933 Nizza, Ranska

== Opinnot ja ammatit ==

<br/> - yo, Heinolan keskikoulu (1920)
<br/> - opintoja HY:n historiallis-kielitieteellinen tdk (1920-26)
<br/> - stilisti, Suomen ilmoituskeskus (1926-27)
<br/> - sanomalehtimies (1927-28), mm. Kuluttajain lehden toimitussihteeri
<br/>
== Jäsenyydet ja kirjallisuuspalkinnot ==

<br/> - Suomen Kirjailijaliiton jäsen
<br/> - Valtion kirjallisuuspalkinto (1926, -28 ja -31)
<br/> - Suomen kirjallisuudenseuran palkinto (1927, -33)
<br/>
<br/> Uuno Kailaan ensimmäinen runokirja Tuuli ja tähkä ilmestyi vuonna 1922 Kailaan ollessa 21 vuoden ikäinen. Seuraava runokokoelma Purjehtija ilmestyi 1925. Kokoelma sai myönteisen arvostelun. Kailas oli tehnyt myös käännöstöitä. Merkittävimpiä lienee ollut Kaunis Saksa teoksen käännös, joka ilmestyi ennen toista runokokoelmaa.
<br/> Silmästä silmään runokokoelmaa joka ilmestyi vuonna 1926, pitivät arvostelijat Kailaan siihen asti tärkeimpänä voittona ja uuden polven huomattavimpana taiteellisena saavutuksena. Neljäs runokokoelma Paljain jaloin 1928 otettiin vastaan saavutuksena, ja se merkitsi runoilijan lopullista nousua maineeseen. Teos toi tekijälleen Kordelinin säätiön ja valtion palkinnon.
<br/> Vuonna 1931 ilmestyi Kailaan nähtävästi merkittävin teos Uni ja kuolema. Hänestä tuli "unen ja kuoleman runoilija". Tähän teokseen päättyi kymmenen vuotta kestänyt voimakas luovan työn kausi.
<br/> Vuoden 1932 lopussa ilmestyi vielä kokoelma Runoja, johon Kailas oli valinnut ja viimeistellyt aikaisempaa tuotantoaan. Tähän teokseen hän valitsi 105 runoa ja se otettiin kiittäen vastaan.
<br/> Uuno Kailaan kuoleman jälkeen julkaistiin samana vuonna runokokoelma Punajuova, johon oli koottu aikaisemmin julkaisemattomia sekä eri lehdissä julkaistuja Kailaan runoja. Vuodelta 1930 on runo Synnyinseutu, joka kuvaa mm. maaseudun pojan jokapäiväisiä näkymiä ja tuntumia.
<br/> (Jarmo Haapalainen, 1976)

Uuno Kailaan ystävä Hilja Honkapää (1976) muistelee Kailaan sanoneen aina, että hänen täytyy saada jokin kirjallinen ammatti. "Ensimmäisen runokirjan ilmestymistä tiedettiin odotella, eikä tieto siitä tullut Honkapäähän millään tavoin yllätyksenä. Kaarlo Sarkian runoja Uuno Kailas ihaili kovasti", Honkapää kertoo.

Uuno Kailaan toinen ystävä Arvi Kivimaa kirjoitti Kailaasta: "Hän ei ollut samanlainen kuin muut; hän oli tulisempaa, kiihkeämpää elämänainesta, mikä ilmeni varhain luovana tahtona ja harvinaisena tiedon uteliaisuutena. Tämä koulupoika hämmästytti lähintä ympäristöään kirjoittamalla runoja seikoista, joissa kunnon Heinolan ihmiset eivät olleet huomanneet mitään erityisiä lyyrillisiä rikkauksia, kuten Jyrängön koskesta; mutta kutsumukseensa kypsyvä nuorukainen sai sen säihkymään oman mielikuvituksensa värejä."
<br/> (Aleksis Kivestä Olavi Siippaiseen, 1944)

== Tuotanto ==

=== Runot ja novellit ===

Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja. Gummerus 1922.
<br/>
<br/> Purjehtijat. WSOY 1925.
<br/>
<br/> Silmästä silmään : runoja. Helsingin Sanomat 1926.
<br/>
<br/> Paljain jaloin : runoja. Otava 1928.
<br/>
<br/> Uni ja kuolema : runoja. WSOY 1931.
<br/>
<br/> Runoja. WSOY 1932.
<br/>
<br/> Punajuova. Kuoleman jälkeen julkaistu runokokoelma. WSOY 1933.
<br/>
<br/> Novelleja. WSOY 1936.
<br/>
<br/> Valikoima runoja. WSOY 1938.
<br/>
<br/> Isien tie. WSOY 1941.
<br/>
<br/> Runoja. WSOY 1945.
<br/>
<br/> Uuno Kailaan runoja. WSOY 1963.
<br/>
<br/> Uuno Kailas.WSOY 1973. (WSOY kirjallinen äänilevy ; 9).
<br/>
<br/> Runoja. WSOY 1977.
<br/>
<br/> Ja tomust´ alkaa avaruus. Karisto 1984.
<br/>
<br/> Uuno Kailas. Weilin + Göös 1985.
<br/>
<br/> Unen, kuoleman ja intohimon lauluja : valikoima runoja. Otava 1986.
<br/>
<br/> Unten maa. Karisto 1989.
<br/>
<br/> Pulli, Jaakko (säveltäjä). == ==
Suomalainen rukous
[Nuottijulkaisu] / sanoittaja Uuno Kailas. 1965. (Valokopio säveltäjän käsikirjoituksesta.)
<br/>
<br/> Uuno Kailas [Äänite] / runot: Uuno Kailas (1901-1933) ; sävellykset: Jukka Perko & Severi Pyysalo. Ondine 1995.

=== Osallistuminen antologioihin ===

Tuulien laulu : runoja. Kirjapaja 1994.

=== Omien teosten käännökset ===

Rökskuggan : efterlämnade noveller / Uuno
Kailas
; med inledning och till svenska av Th. Warburton. Helsingfors : Schildt 1941.

=== Muu tuotanto ===

Aladdin, lampun prinssi. Kulutusosuuskuntien keskusliitto 1928.

== Tekstinäyte ==

=== Synnyinseutu ===

Mä muistan talon punaisen
<br/> ja pitkän aittarivin,
<br/> omenapuut ja nurmikon
<br/> ja ruokakellon soiton
<br/> ja sirpin kalkkeen tahkohon
<br/> ja tuulimyllyn loiton
<br/> ja sarat kotipeltojen -
<br/> kuin kylvettyinä kivin -
<br/>
<br/> ja koiranputki-pientareet
<br/> ja horsmat raunioilla
<br/> ja ahot, nuoret lepikot -
<br/> niin rikkaat mansikoista -
<br/> ja vaarat, joiden hartiot
<br/> nous ryhmyisinä soista.
<br/> Ne muistan, lapsen askelet
<br/> myös tanterilla noilla.

Ja järven lummerantaisen
<br/> mä muistan onkiretket,
<br/> ja luhtaniityn rentukat
<br/> ja uljaan tuohitorven,
<br/> mi huhui kautta korven;
<br/> ja koivut, mahlaa tiukkuvat...
<br/> - Niin loitoll` on ne hetket,
<br/> ne kietoo paiste kultainen.

Kas, katsoi, illan ruskottain,
<br/> nuor`poika ikkunasta:
<br/> vei loitos kultanauha tien -
<br/> jonk`yllä pilvet hohti -
<br/> etelän ilmaa kohti.
<br/> "Mä kerran tietä käyvä lien" -
<br/> hän mietti - "maailmasta
<br/> viel` laakereita valloittain!"

(ote runosta Synnyinseutu)

== Lähteet ==

*Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 166-168.
*Aleksis Kivestä Olavi Siippaiseen. WSOY 1944, s. 492.
*Jarmo Haapalainen. Etelä-Suomen Sanomat 24.7.1976 (196), s. 5.
<br>

== Lisätietoa kirjailijasta Internetissä ==

*[http://www.kirjasto.sci.fi/kailas.htm Kuusankosken kirjaston kirjailijakalenteri]

<br>
[[Luokka:Kirjailijat|Kailas, Uuno]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Uno von Schrowe

2023-06-05T11:40:46Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Schrowe.jpg|pienoiskuva|Uno von Schrowe|alt=]]
<br/>
kirjailijanimeltään S., S-, S-.

s. 1853 Hartola
<br/> k. 1886 Saksa, Görbelsdorf
<br/>
<br/> Itä-Hämeen ensimmäinen nimeltä tunnettu taiderunoilija von Schrowe pääsi ylioppilaaksi vuonna 1872 Jyväskylän suomalaisesta alkeisopistosta ja suoritti opintoja Helsingin yliopistossa ja valmistui opettajakandidaatiksi vuonna 1881.
<br/> Uno von Schrowe työskenteli aputoimittajana Suomen Kuvalehdessä (1876-80), valtiopäivien pikakirjoittajana (1877-78), opettajana Porin yksityislyseossa (1882-85) sekä Turussa, Heinolassa ja Porvoossa.
<br/> Hän oli myös taitava suomentaja runojen suomentaja.
<br/> Häneltä on ilmestynyt runokirja Runoja vuonna 1913 (WSOY).

"Uno von Schrowe kuului oman aikansa suosituimpiin albumirunoilijoihin. Hänen kootut runonsa ilmestyivät vasta v. 1913, 27 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Postuumina julkaistu kokoelma sisältää n. 80 alkuperäistä ja suomennettua runoa.
<br/> Uno von Schrowe on myös ensimmäinen itähämäläinen kotiseutuaiheita käsitellyt runoilija. . . Haltioituneen ylistyksen kotiseudulleen Uno von Schrowe on laulanut runossaan Hämeenmaa. . . Itähämäläinen kotiseutu on merkinnyt Uno von Schrowelle paljon. Hartolan kauniit vesien hopeoimat ja koivujen ja kuusien kirjailemat maisemat painuivat lähtemättömästi nuoren runoilijan herkkään mieleen, ja niitä tulkitessaan hän on rikastuttanut suomalaista runokieltä."
<br/> (E. J. Ellilä, 1966)

== Tekstinäyte ==

=== Hämeen maa ===

Oi Suomen sydän, Hämeen maa!
<br/> Miss´ on sun vertaisesi?
<br/> Mik´ on niin armast´, ihanaa,
<br/> Kuin sinä lapsillesi?
<br/> Miss´ ääni vapauden on
<br/> Ain´ valpas, puhdas, tahraton?
<br/> Se kaikuu sydämmissä
<br/> Hämehen nuorison.

Runoja, 1923.

== Lähteet ==
*Suomen Kirjailijat 1809-1916. SKS 1993, s. 680.
*E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 13-14.
*Itä-Hämeestä ollaan. WSOY 1928. (toim. Maila Talvio)

<br/>

[[Luokka:Kirjailijat|Schrowe, Uno von]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Ulla Laine

2023-06-05T11:40:35Z

Merja Taavila:

(s. 1950)

ent. Simpura

Valkealassa syntynyt Laine asuu nykyisin Orimattilassa. Hänellä on nuorisonohjaajan koulutus ja
<br/> hän työskentelee alalla (1975-89 ja 1994-). Laine on toiminut myös sosiaalikasvattajana (1991-94).

Ulla Laineen harrastuksiin kuuluvat retkeily, kaukomatkailu ja melonta.
<br/> Kirjoittamistaan hän kuvaa omin sanoin sekalaiseksi yrittämiseksi. Varsinaiseksi kirjailijaksi kehittymisen on leipätyö estänyt.

== Tuotanto ==

=== Romaanit ===

Lidia Nanuli. FinnEpos 1990.

=== Runot, novellit, esseet, aforismit ja muut kokoelmat ===

Aurinko ruohikossa. Orimattilan taideyhdistys 1996.

Kotivastaaja. Imprimatur 2000.
<br/>
<br/> Hyttysen tanssi, 2002.

=== Näytelmät ja kuunnelmat ===

Paperiäiti, 2001.

=== Osallistuminen antologioihin ===

Runomaraton. Lahden runomaraton 1986.
<br/>
<br/> Tässä minä tulen. Kirjastopalvelu 1988.
<br/>
<br/> Nyt/t. Uudenmaan läänin taidetoimikunta 1988.
<br/>
<br/> Iloa olla ihminen, 1989.
<br/>
<br/> Etsijä. Orimattilan taideyhdistys 1992.

=== Muu tuotanto ===

Luontorastisetti : luontopolkuja leireille ja ulkotoimintaan. Tyttöjen keskus 1987.

[[Luokka:Kirjailijat|Laine, Ulla]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Ulla Koskinen-Laine

2023-06-05T11:40:25Z

Merja Taavila:

(s. 1949)

Ulla Koskinen-Laine on koulutukseltaan graafinen suunnittelija ja asunut koko ikänsä Lahdessa. Hän on toiminut kuvataiteen opettajana 30 vuotta sekä visuaalisen suunnittelun tuntiopettajana Lahden taideteollisessa oppilaitoksessa 1975-83. Lahden taidemuseon kokoelmissa on pari hänen nuoruudentyötään.

Koskinen-Laine suosii akvarellia, sekatekniikkaa ja keramiikkaa. Hän luonnehtii tuotantoaan surrealistiseksi naivismiksi. "Teen kuvia omaksi ilokseni. Työni ovat jonkinlaisia kuvituksia jotka pitävät sisällään tarinan. Minun tarinani voi olla ihan muuta kuin katsojan tarina, mutta onko sillä niin väliä?"

== Mainospiirtäjästä opettajaksi ==

"Olin ns. nuoruuden lupaus lapsena. Kuvataide tuntui selvältä ammatinvalinnalta. Opiskelin vuoden verran piirustusta Milanossa (Accademia di Belle Arti di Brera), minkä jälkeen pääsin ensimmäisten oppilaiden joukossa Lahden taideteollisen oppilaitoksen graafisen suunnittelun osastolle. Valmistuttuani 1973 toimin Lehtimiesten mainososastolla mainospiirtäjänä. Opetustyö vei kuitenkin mukanaan jo vuonna 1975. Opetus ja sen kehittämistyö sekä opiskelu ovat vieneet aikaa muulta taiteelliselta toiminnalta.

Sirkus, narrit ja klovnit ovat aina kiinnostaneet minua. Klovni on ihminen muttei selkeästi mies tai nainen, pikemminkin mielentila tai elämäntilanne. Puitteet useille kuville antaa Asikkalassa sijaitseva, taiteilijan isovanhempien rakentama kesäasunto. Kotkaniemen ympäristö on kuvissa läsnä, samoin perheeseen kuuluvat kolme kissaa, joilla on tapana hypätä kuviin ikään kuin huomaamatta."

<gallery>
Tiedosto:Koskinen-Laine1.jpg|alt= Kuvassa maalaus klovni ja rantamaisema
Tiedosto:Koskinen-Laine2.jpg|alt= Kuvassa maalaus klovni ja koivikko
Tiedosto:Koskinen-Laine3.jpg |alt= Kuvassa maalaus siivekäs klovni
</gallery>

<br />
[[Luokka:Kuvataiteilijat|Koskine-Laine, Ulla]]
[[Luokka:Maalaukset]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Tyyne Saastamoinen

2023-06-05T11:40:03Z

Merja Taavila:

s. 1924 Viipuri
<br/> k. 1998 Ranska, Neuilly-Sur-Seine

== Tietoa kirjailijasta ==

Tyyne Saastamoinen kirjoitti ylioppilaaksi Lahdessa (1944) ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa valtiotieteitä ja työskenteli Etelä-Suomen Sanomien ja Lahti-lehden toimittajana 1940-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Hän muutti toisen avioliittonsa myötä Ranskaan 1950-luvulla.
<br/> Hänet palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla vuosina 1964 ja 1970.

"Runoilijana paremmin tunnettu Tyyne Saastamoinen on myös yksi viisikymmenluvun modernin proosan mestareista", kuvailee Maria Säntti (1998) Saastamoisen tuotantoa. "Osa aikalaiskritiikkiä suositteli hänenkin henkilöhahmoilleen itse elämää, jotta olemattomien ongelmien vatvominen lakkaisi. Suurimmaksi osaksi vastaanotto oli kuitenkin ylistävää" Säntti kirjoittaa.

Saastamoisen esikoisteos, novellikokoelma Ikoni ja Omena ilmestyi vuonna 1954. Kirjallisuuskriitikko Toini Havu esitteli kirjan innostuneesti Helsingin Sanomissa: "Tekijä on ensikertalainen, mutta kiistaton taiteilija. Kaikki hänen kirjoittamansa lähtee keskuksista, originellein ilmaisuin, originellein ajatusyhtymin, piittaamatta siitä, avautuvatko kirjailijan tiet myös lukijalle.
<br/> (HS 10.12.1998)

== Tuotanto ==

=== Runo- ja novellikokoelmat ===

Ikoni ja omena. Otava 1954. (novellikokoelma)
<br/>
<br/> Tulikukka. Otava 1957. (novellikokoelma)
<br/>
<br/> Vanha portti. Otava 1959. (novellikokoelma)
<br/>
<br/> Yön sarvet. Otava 1960. (runoja)
<br/>
<br/> Jääkausi. Otava 1962. (runoja)
<br/>
<br/> Jokainen vuodenaika. Otava 1963. (novellikokoelma)
<br/>
<br/> Olen lähtenyt kauas. Otava 1965. (runoja)
<br/>
<br/> Vieras maa. Otava 1969. (runoja)
<br/>
<br/> Ehkä tämä on vain syksyä. Otava 1972. (runoja)
<br/>
<br/> Valitut runot. Otava 1975.
<br/>
<br/> Perhosen siivissä keltainen tuuli: runoja. Otava 1975.
<br/>
<br/> Hiljaa, hyvin hiljaa teen päivistäni kirjaa. Otava 1976.
<br/>
<br/> En etsi vain itseäni: runoja. Otava 1978.
<br/>
<br/> Vielä rannalla kuu: runoja. Otava 1982.
<br/>
<br/> Poémes. Rivages [1986].
<br/>
<br/> Ruhtinaslintu: valitut runot 1960-86. Otava 1987.
<br/>
<br/> Hiljaiset jumalat. Otava 1992. (runoja)
<br/>
<br/> Tehän tiedätte ajan: runoja. Otava 1994.
<br/>
<br/> Niin kuin kyyhkynen: valittu proosa. Otava 1998.
<br/>
<br/> Le livre de mes jours. Club Zéro 2003.

== Lähteet ==

*Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 592-593.
*Maria Säntti. Helsingin Sanomat 15.8.1998.
*Helsingin Sanomat 10.12.1998.

[[Luokka:Kirjailijat|Saastamoinen, Tyyne]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Tyyne Pyrhönen

2023-06-05T11:39:51Z

Merja Taavila:

s. 1908
<br/> k. 1964 Mikkeli

== Tietoa kirjailijasta ==

Myös kirjailijanimellä Tyyne Häkkinen tunnettu kirjailija opiskeli Työväenakatemiassa (1924-25) ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista vuonna 1930. Hän työskenteli opettajana Anttolan Pitkälahden kansakoulussa (1930-49) ja Hartolan Rusin koulussa (1950-53).
<br/> Tyyne Pyrhönen oli Suomen Kirjailijaliiton jäsen.
<br/> Hän on kirjoittanut kaksi aikuisten romaania ja yhden nuorisokertomuksen.

"Mäkimyllyn kaunis Marjaana - Tyyne Pyrhösen samannimisen romaanin päähenkilö - on itähämäläisen kaunokirjallisuuden ainoalaatuinen talonpoikaisnainen: kaikkien ihailema hyväsydäminen ja iloinen nuori maalaistalon emäntä. . . Mäkimyllyn kaunis Marjaana paikallistuu Hartolan Yölinnun ja Vehkalahden kyliin, joissa kirjailija itse kertoo todellisuudessa tavanneensa kauniin Marjaanan ja hänen miehensä Tuomaan. Mutta tietenkin Marjaana sellaisenaan ei ole totta, vaikka sen yksityisainekset sitä ovatkin. Marjaana on romaanihenkilö, ja romaanin näkemys on itähämäläinen ja kertomuksen ainekset sieltä."
<br/> (E. J. Ellilä, 1966.)

== Tuotanto ==

=== Romaanit ===

Mäkimyllyn kaunis Marjaana. WSOY 1938.
<br/>
<br/> Kaltoin kasvatettu / Tyyne Häkkinen. Kansankulttuuri 1962.
<br/>
<br/> Yllätysten kesä. Valistus 1965. (nuorisokertomus)

== Lähteet ==

- Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 354.
- E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 43-44.

[[Luokka:Kirjailijat|Pyrhönen, Tyyne]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Tuula Leppänen

2023-06-05T11:39:40Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Leppanen Tuula.jpg|pienoiskuva|Tuula Leppänen|alt=]]
<br/>
(s. 1942)

os. Valve
<br/>
<br/> Lahdessa syntyneen ja siellä vuoteen 1962 asuneen Tuula Leppäsen kesämökki Karistossa Kymijärven rannalla on pitänyt hänet "osittain" lahtelaisena aina vuoteen 2004 saakka.
<br/> Nykyisin Hämeenlinnassa asuva Leppänen on päässyt ylioppilaaksi Lahden yksityisestä tyttölyseosta (1962) ja valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta (1967). Hän on työskennellytHämeenlinnan kaupunginkirjastossa.

Tuula Leppäsen harrastuksiin kuuluvat piirustus ja maalaus, Suomen historia sekä yhteiskunnallisten asioiden seuranta. Hän kuuluu myös Samuli Parosen seura ry:hyn.
<br/> Leppäseltä on ilmestynyt kaksi runokokoelmaa Paperilla peilin mentävä aukko (2001) sekä Muutoksen keskelle on hyvä asettua asumaan (2006).
<br/> Näiden lisäksi hän on osallistunut seuraaviin antologioihin: Limoviikuna (1992-97, Hämeenlinnan kirjaston kirjoittajakoulun aikuisryhmä), Naisen nauru (1995, Turun kulttuurikeskuksen Naisen nauru -tapahtuma),sekä Tunnustus -kantahämäläistä runoa ja proosaa (2004, Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry).

"Lapsesta asti kirjat ovat kiinnostaneet - yleensäkin taide. Helsingin yliopistossa päädyin opiskelemaan suomen kieltä, nykyiskansain kirjallisuutta, estetiikkaa ja psykologiaa. Kieli ja etymologiset seikat ovat kiinnostaneet. Oma kirjoittaminen alkoi ryöpsähtämällä lähestyessäni 50:tä ikävuottani. Kypsyn siis hitaasti!
<br/> Olen kirjoittanut paitsi runoja, myös novelleja, kertomuksia ja esseitä, joita on julkaistu alan lehdissä (mm. Optimisti, Carelia ja Taide)." Leppäsen muistelmakirjoituksia on julkaistu paikallisissa lehdissä kuten Hollolan-Lahdessa sekä vuonna 2005 ilmestyneessä Tösseröt Tipalan tyyliin 50-luvun Lahdessa -kirjassa.

"Juuret - suku - ovat vahvasti päijäthämäläiset. Toinen jalka on koko Hämeenlinnassa oloni ollut Lahdessa.
<br/> Muuten vaikea sanoa. Vapaampaa otetta asioihin, ehkä", Tuula Leppänen kuvaa päijäthämäläisyyden vaikutusta tuotantoonsa.

[[Luokka:Kirjailijat|Leppänen, Tuula]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Tuomo Lukkari

2023-06-05T11:39:27Z

Merja Taavila:

(s. 1931)

Pääasiassa akryyli- ja öljyväreillä työskentelevä taidemaalari, asunut Lahdessa vuodesta 1955.

'''Tuomo Lukkari''' kasvoi pienessä Pyhännän kylässä Oulun läänin Ristijärven kunnassa. Ensimmäisen kimmokkeen taiteeseen hän sai katsellessaan sotilaiden piirtelyä vihkoihinsa kodin lisärakennuksen toimiessa näiden lepopaikkana. Vaikka kansakoulu jäi kesken opettajan kanssa riitaantumisen vuoksi, pääsi Lukkari erään kunnallisneuvoksen suosittelemana Kajaaniin opettajaseminaariin.

Seminaarin taidekerhossa tehdyillä akvarelleilla hän sijoittui kolmanneksi opettajainvalmistuslaitosten välisessä kilpailussa. Vuonna 1955 hän sai opettajan paikan Lahdesta ja liittyi Olavi Lanun vetämään maalausryhmään. Uran kannalta ratkaiseva askel oli Taideyhdistyksen piirustuskouluun meno. Silloin tapahtui kuin unesta herääminen. Tajusin ihan yhdellä hetkellä, mitä taide on. Vaikka edessä on maisema, se ei ole maiseman jäljentämistä, vaan minun on tehtävä sen maiseman vaikutuksesta kuva. Lukkari jatkoi edelleen Vapaaseen taidekouluun mm. Unto Pusan oppilaaksi.

== Seikkailuja poptaiteen hengessä ==

Lukkarin erikoisuutena ovat olleet kolmiulotteiset työt. 70-luvun alussa syntyi puhallettavien muovienkelten teossarja. Meksikoon suuntautuneen opintomatkan yhteydessä tehdyt visiitit suuriin yhdysvaltalaisiin museoihin vuonna 1973 voimistivat hänen kiinnostustaan amerikkalaiseen poptaiteeseen. Monenlaisia teemoja, tyylisuuntia ja tekniikoita käyttänyt taiteilija on viime vuosina palannut luontoaiheisiin.

Teosten syntyprosessia Lukkari kuvaa näin: Teen useita luonnoksia, joista valitsen. Luonnoksen pohjalta aloitettu työskentely joko pysyy luonnoksessa tai alkaa viedä poispäin suunnitellusta. Jos lopputulos ei miellytä, maalaan päälle ja aloitan alusta.

Lisälähteenä käytetty taiteilijan haastattelua kirjassa Tuomo Lukkari: Retrospektio (2004), haastattelijana Maija-Riitta Kallio.

<gallery>
Tiedosto:Lukkari1.jpg|alt=kuvassa sinikeltainen maalaus, jossa ravihevosia ja ohjastaja
Tiedosto:Lukkari2.jpg |alt= kuvassa turkoosi veistos joka näyttää tykkylumen peittämältä matalalta kuuselta
Tiedosto:Lukkari3.jpg |alt=Kuvassa keltainen hunajakennolta näyttävä kuutio roikkuu mustassa metallikehikossa
</gallery>
<br />

[[Luokka:Kuvataiteilijat|Lukkari, Tuomo]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Torsti Blom

2023-06-05T11:39:17Z

Merja Taavila:

s. 1924 Metsämaa
<br/> k. 1999 Lahti

Esikoiskirjansa 65-vuotiaana julkaissut Torsti Blom työskenteli vakuutusmiehenä vakuutusyhtiö Kalevassa, Louhessa sekä Lahden Yrittäjävakuutuksessa (1948-69) ja jäi eläkkeelle vuonna 1969.

Blomilla oli useita luottamustoimia. Hän toimi mm. Lahden seudun invalidien puheenjohtajana vuodesta 1968 ja invalidien palvelutalon hallituksen puheenjohtajana sekä Lahden kaupungin vuonna 1983 perustetun vammaistoimikunnan varapuheenjohtajana.
<br/> Hän oli myös Salpausselän kirjailijoiden jäsen.

"Kirjoittaminen on hyvin tärkeä asia elämässäni. Jo pikku poikana omistauduin kirjallisille harrastuksille. En kuitenkaan ole tyypillinen pöytälaatikkokirjailija. Haluan kirjoittaa vain tekstejä, joilla on käyttöä." Blom kertoi 60-vuotishaastattelussaan Kalevi Salomaalle (6.9.1984).
<br/>
<br/> "Salpausselän kirjailijoiden työssä olen ollut mukana alusta pitäen, vaikka en varsinaiseksi kirjailijaksi itseäni tunnekaan. Maakunnallisella kirjailijayhdistyksellä on tärkeä tehtävä myös maakunnallisen itsetunnon kohentajana" Blom jatkaa samaisessa haastattelussa.

== Tuotanto ==

=== Romaanit ===

Kuusivaarasta koilliseen. Gummerus 1990.
<br/>
<br/> Hyökkäys tukikohtaan. Raamattutalo 1991.

=== Osallistuminen antologioihin ===

Novelleja. Salpausselän kirjailijat 1990.

== Muu tuotanto ==

Sokeain viesti : Lahden sokeat ry:n 30-vuotisjuhlajulkaisu / toim. Torsti Blom ja Liisa Sipiläinen. Lahti 1973.

Sokeain viesti / toimituskunta: Torsti Blom, Liisa Sipiläinen, Keijo Miettinen.Lahti 1976.

Lahti eilen, tänään, huomenna. Salpausselän rotaryklubi 1980.

Tulin pitkin Turuntietä, Hämeenlinnan härkätietä. Lahti

== Lähteet ==

* Kalevi Salomaa. Etelä-Suomen Sanomat 6.9.1984.

[[Luokka:Kirjailijat|Blom, Torsti]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Toivo Tarvanen

2023-06-05T11:39:05Z

Merja Taavila:

s. 1901 Lahti
<br/> k. 2.2.1975 Helsinki

== Tietoa kirjailijasta ==
<br/> Toivo Tarvanen työskenteli toimittajana Etelä-Suomen Sanomissa, toiminnanjohtajana Lahden hiihtoseurassa ja freelance-toimittajana vuodesta 1953.
<br/>
<br/> "Toivo Tarvanen ei enää ole aivan poikanen, minkä hyvin havaitsee hänen esikoisromaanistaan "Kielletyt tiet". Se on syntynyt pikemminkin asiallisesta tilitystarpeesta kuin taiteellisesta virikkeestä, mutta se on hyvin johdonmukaisesti kirjoitettu, ja asian esittely ja kehittely on kaiken aikaa kirjailijan tiukkana silmämääränä. Kysymyksessä on menneen selvittäminen, tarkoin määrätyissä henkilökohtaisissa olosuhteissa, tahdon vapaus ja valinnan välttämättömyys sekä erään vihan voittaminen."
<br/> (Helsingin Sanomat 11.11.1957)

"Aikaisemmin Lahdessa sanomalehtimiehenä työskennellyt Toivo Tarvanen on kirjoittanut romaanin, jolla on varsin houkutteleva nimi: Kielletyt tiet. Romaania lukiessaan huomaa helposti, että Toivo Tarvanen on tottunut sanankäyttäjä, joka kirjoittaa elävää ja tiivistettyä proosaa. Teksti on erittäin älypitoista, joten se herättää lukijankin ajattelemaan kirjassa esiintyviä asioita ja tapahtumia."
<br/> (Lahti 17.11.1957)

== Tuotanto ==

=== Romaanit ===

Kielletyt tiet: kahden todellisuuden päiväkirja. WSOY 1957.

=== Kuunnelmat ===

Tiibettiläinen jumalankuva : kuunnelma. 1957.

=== Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat ===

Suomen voimistelu- ja urheiluliiton Lahden piiri 1911-1935 : 25-vuotisjuhlajulkaisu. 1935.
<br/>
<br/> Lahden hiihtoseura 1922-1947. Lahden hiihtoseura 1947.
<br/>
<br/> Lahden hiihtoseura 1947-1962. 40-vuotisjuhlajulkaisu. 1961.
<br/>
<br/> Suomen voimistelu- ja urheiluliiton Lahden piiri 1911-1961 : 50-vuotisjulkaisu. 1961.
<br/>
<br/> Lahden Hiihtoseura 1922-1972. 50-vuotisjulkaisu. Lahden
<br/> Hiihtoseura 1972.

=== Muu tuotanto ===

Suomen sementtituoteliitto 1929-1954. Suomen sementtituoteliitto 1955.

== Lähteet ==

*Helsingin Sanomat 11.11.1957.
*Lahti 17.11.1957.

<br/>
[[Luokka:Kirjailijat]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Toivo Peltonen

2023-06-05T11:38:32Z

Merja Taavila: /* Suksitehtailija Toivo Peltonen */

[[Tiedosto:Peltonen Toivo.jpg|pienoiskuva|Toivo Peltonen|alt=]]

(s. 1921)

== Suksitehtailija Toivo Peltonen ==

Toivo Peltonen syntyi 27.1.1921 [[Hartola|Hartolan]] Ruusulan talon katraaseen, johon lopuksi kuului neljä poikaa ja neljä tyttöä. Koti oli Karhulan torpasta lunastettu tila, mutta noussut varteenotettavaksi taloksi Pohjolan kylällä. Isä Emil Peltonen oli aikansa tunnetuimpia kunnallismiehiä Hartolassa.

Jo nuorena Topi osoitti erikoista yritteliäisyyttä. Hän oli innokas hiihtäjä, Hartolan Voiman parhaita nuoria, ja hiihtovälineet kiinnostivat häntä. Topi ryhtyi kehittelemään suksivoidetta ja 16-vuotiaana hän teki neljän eri kelin Repo-voidetta omiin purkkeihin, joita hän kävi myymässä [[Hartola|Hartolan]] ja Sysmän kauppoihin.
Ensimmäiset suksensa Topi teki 16-vuotiaana vuonna 1937 ja kun ne olivat hyvät, hän sai pyyntöjä tehdä suksia muillekin. Peltonen astui asevelvollisena armeijaan keväällä 1941 ja lähetettiin rintamalle kolmen kuukauden opin saaneena. Hänen jalkateränsä rikkoontuivat poteron sortumassa ja sitä seurasi pitkä kierros sairaaloissa. Lopuksi hän palveli Lahden komendantinvirastossa ja sodan viime kuukaudet rintamalla.

Rauhan tultua Peltosella oli selkeä ajatus ryhtyä yrittäjäksi. Hän hankkiutui töihin Järvisen suksitehtaalle Lahdessa ja piti silmänsä auki oppiakseen suksivalmistuksen salat. Hän suunnitteli ja teki tarvittavat työkalut, ja ensimmäinen 25 parin suksisarja valmistui Syönin tuvassa tammikuussa 1946.

Parin vuoden kokemusten rohkaisemana hän osti talon Hartolan kirkonkylältä ja jatkoi valmistusta siellä. Naimisiin Topi meni vuonna 1947 Anninsa kanssa ja perhe kasvoi kahdella lapsella 1949 ja 1953.
Kirkolta ostamansa talon Peltonen risti Sukselaksi ja laittoi nimen talon seinään. Nuori yrittäjä kehitti toimintaansa kokeilun, yrityksen ja erehdysten tietä. Liiketoiminta kasvoi vähitellen, Peltonen laajensi tilojaan ja alkoi tarvita työvoimaa, oma ja Annin työpäivä eivät enää riittäneet venytettynäkään.

Peltonen oli sitkeä kehittäjä ja kokeilija, ja nämä ominaisuudet veivät hänet suksivalmistuksen suurten murrosten läpi. Yksipuisen suksen valmistukseen tarvittavat työkalut ja koneet hän kehitteli itse näkemistään laitteista. Liimattuun sälesukseen siirtyminen oli lopettaa yrityksen. Peltonen arveli saavansa tietoa VTT:ltä, hän matkusti Helsinkiin ja tuli takaisin käyttökelpoiset liimausohjeet mukanaan.
Nopea sälesuksista lasikuitusuksiin siirtyminen vuoden 1974 jälkeen kaatoi valtaosan suomalaisista pienistä suksivalmistajista. Peltonen perehtyi lasikuitutekniikkaan ja pysyi kehityksessä mukana. Yrityksessä oli parhaimmillaan liki 50 työntekijää.

Yritysvastuusta Peltonen vapautui vuoden 1984 sukupolvenvaihdoksessa DI Matti Peltosen jatkaessa yrittäjänä. Muutaman yritysjärjestelyn jälkeen Peltonen Ski Oy toimii nyt Rapala VMC Oyj:n tytäryhtiönä. Ensimmäisen kauppatuotteen, suksivoiteen perintö jatkuu suvussa, sillä Matti Peltonen jatkoi suksitehtaan jälkeen vielä voidetehtailijana Oy Redox Ab:ssä, joka hankittiin ensin suksitehtaan tytäryhtiöksi ja sitten Peltosen perheen omistukseen. Tällä hetkellä yritystä jatkaa tytär KTM Leena Peltonen.

Työnantajana Peltonen oli vanhan ajan patruuna sanan hyvässä merkityksessä. Monet työntekijät tulivat taloon suoraan kansakoulun penkiltä ja kasvoivat tehtäviinsä työn parissa. Pisin työura Peltosen perheen piirissä kesti yli 50 vuotta ja päättyi v. 2016.

Peltonen laajensi tehdastaan useaan otteeseen ja toimi siinäkin kauppiaallisen varovaisuuden mukaan, hän etsi edullisia ratkaisuja ja vältti turhaa komeutta.

Eläkepäivillään Peltonen suuntasi tarmonsa hankkimansa Seurojentalon kunnostukseen ja elämänkertansa kirjoittamiseen. Sekin työ tuotti tulosta, vuosien varrella valmistui parituhatta sivua arvokasta oman aikansa kuvausta. Toisena loppuun saakka rakkaana harrastuksena oli osallistuminen veteraanikuoron toimintaan.

==Toivo Peltonen kirjailijana==

Sota-aikaa (1941-44) lukuun ottamatta koko ikänsä Hartolassa asunut Toivo Peltonen on käynyt kansakoulun ja monia yrityskursseja.
<br/> Hän on työskennellyt omaa nimeään kantavalla suksitehtaalla (1945-84).

Hänen harrastuksiinsa kuuluvat urheilu ja laulu.
<br/> Peltonen lopetti suksitehtailun vuoden 1984-85 vaihteessa ja alkoi korjailla ränsistyneitä rakennuksia. "Mieleeni tuli, kirjoitanpahan muistiin mitä olen aikanani tehnyt ja kirjoitin muistelmani vuosina 1992-94. Olen kirjoittanut sitten vähän muitakin kirjoituksia. Mielestäni olen paremmin kirjoittaja (vanhat asiat) kuin kirjailija" hän toteaa.

Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys näkyvät hänen mukaansa ehkä vähän hänen muistelmissaan, missä hän on kuvannut mm. suksitehdastaan. " Samoin kirjoissa: Peltosen Laulavat Sisarukset, Seuriksen Tarina ja tulossa olevassa historiallisessa muistelmateoksessa Kotikyläni. Viisiosainen muistelmateokseni on nimeltään Sukselan Topin muistelmat", hän kertoo.

== Tuotanto ==

=== Romaanit ===

Emman tarina: erään inkeriläistytön elämänkerta, 1997.
<br/>
<br/> Sotasairaala kahdeksan osasto neljä, 2002.

=== Runot ===

Runot, 1997.

=== Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat ===

Sukselan Topin muistelmat. Osat 1-5. 1996.
<br/>
<br/> Peltosen sisarusten kronikat, 2000.
<br/>
<br/> Seuriksen tarina, 2000.
<br/>
<br/> Toivo Peltosen suksitehdas, 2002.
<br/>
<br/> Mäntysen puusepänverstas, 2003.

== Tekstinäyte ==

=== Alokas Peltonen ja silmälasit ===

Sitten tuli Peltosen vuoro joutua "jyvälle". Eräänä toukokuisena pyhäaamuna menivät alokkaat Laatunen ja Peltonen aamukahville ruokailuparakile. Saimme silloin tosiaan vielä oikeaa kahvia sunnuntaiamuisin. Kun pojat olisivat joutuneet käytävän puoleiseen päähän pöytää, niin he eivät täyttäneetkään paikkoja järjestyksessä, vaan etuilivat. Ja ottivat paremmat paikat pöydän ikkunan puoleisesta päästä.

Näin ei kuitenkaan olisi saanut tehdä. Päivystävä aliupseeri oli huomannut heidän temppunsa ja painoi pärstät muistiin. Niinpä aamukahvitilaisuuden päätyttyä Laatunen ja Peltonen ohjattiinkin aliupseerituvalle, tekemään aamusiivousta.

Oli siellä tosin muitakin alokkaita, ehkä viisi kuusi kaikkiaan ja hyvinhän se työ sujui. Mutta sitten eräs alikersantti sanoi: "Lämmittäkääpä alokas Peltonen minulle kasvojenpesuvettä." Alokas Peltonen teki niin. Kun vesi oli lämmitetty , ottikin sen joku toinen Peltoselle tuntematon tuvassa olija. Kun alokas Peltonen ei tuntenut vielä sitäkään alikersanttia, joka vettä oli pyytänyt lämmittämään, luuli hän, että vedenpyytäjä ja ottaja oli sama henkilö. Mutta sitten tuli vettä pyytänyt alikersantti kyselemään eikö se vesi jo kohta ala olla lämmintä. Alokas Peltonen vastasi hänelle: "Kun en oikein vielä tunne teitä kaikkia, niin luulin antaneeni veden oikealle henkilölle, mutta annoinkin sen eräälle toiselle kaverille." Aliupseerituvalla oltiin vielä aamupukeissaan.

Sukselan Topin muistelmat II, 1996.

Toivo Peltosen muistelmia voit lukea täältä: [[KOTIKYLÄNI Kertomuksia Hartolan Pohjolankylän ihmisistä ja taloista]]

[[Luokka:Kirjailijat|Peltonen, Toivo]]
[[Luokka:Liikemiehet]]
[[Luokka:Hartolalaiset]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Toivo Peltonen

2023-06-05T11:37:38Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Peltonen Toivo.jpg|pienoiskuva|Toivo Peltonen|alt=]]

(s. 1921)

== Suksitehtailija Toivo Peltonen ==

Toivo Peltonen syntyi 27.1.1921 Hartolan Ruusulan talon katraaseen, johon lopuksi kuului neljä poikaa ja neljä tyttöä. Koti oli Karhulan torpasta lunastettu tila, mutta noussut varteenotettavaksi taloksi Pohjolan kylällä. Isä Emil Peltonen oli aikansa tunnetuimpia kunnallismiehiä Hartolassa.

Jo nuorena Topi osoitti erikoista yritteliäisyyttä. Hän oli innokas hiihtäjä, Hartolan Voiman parhaita nuoria, ja hiihtovälineet kiinnostivat häntä. Topi ryhtyi kehittelemään suksivoidetta ja 16-vuotiaana hän teki neljän eri kelin Repo-voidetta omiin purkkeihin, joita hän kävi myymässä [[Hartola|Hartolan]] ja Sysmän kauppoihin.
Ensimmäiset suksensa Topi teki 16-vuotiaana vuonna 1937 ja kun ne olivat hyvät, hän sai pyyntöjä tehdä suksia muillekin. Peltonen astui asevelvollisena armeijaan keväällä 1941 ja lähetettiin rintamalle kolmen kuukauden opin saaneena. Hänen jalkateränsä rikkoontuivat poteron sortumassa ja sitä seurasi pitkä kierros sairaaloissa. Lopuksi hän palveli Lahden komendantinvirastossa ja sodan viime kuukaudet rintamalla.

Rauhan tultua Peltosella oli selkeä ajatus ryhtyä yrittäjäksi. Hän hankkiutui töihin Järvisen suksitehtaalle Lahdessa ja piti silmänsä auki oppiakseen suksivalmistuksen salat. Hän suunnitteli ja teki tarvittavat työkalut, ja ensimmäinen 25 parin suksisarja valmistui Syönin tuvassa tammikuussa 1946.

Parin vuoden kokemusten rohkaisemana hän osti talon Hartolan kirkonkylältä ja jatkoi valmistusta siellä. Naimisiin Topi meni vuonna 1947 Anninsa kanssa ja perhe kasvoi kahdella lapsella 1949 ja 1953.
Kirkolta ostamansa talon Peltonen risti Sukselaksi ja laittoi nimen talon seinään. Nuori yrittäjä kehitti toimintaansa kokeilun, yrityksen ja erehdysten tietä. Liiketoiminta kasvoi vähitellen, Peltonen laajensi tilojaan ja alkoi tarvita työvoimaa, oma ja Annin työpäivä eivät enää riittäneet venytettynäkään.

Peltonen oli sitkeä kehittäjä ja kokeilija, ja nämä ominaisuudet veivät hänet suksivalmistuksen suurten murrosten läpi. Yksipuisen suksen valmistukseen tarvittavat työkalut ja koneet hän kehitteli itse näkemistään laitteista. Liimattuun sälesukseen siirtyminen oli lopettaa yrityksen. Peltonen arveli saavansa tietoa VTT:ltä, hän matkusti Helsinkiin ja tuli takaisin käyttökelpoiset liimausohjeet mukanaan.
Nopea sälesuksista lasikuitusuksiin siirtyminen vuoden 1974 jälkeen kaatoi valtaosan suomalaisista pienistä suksivalmistajista. Peltonen perehtyi lasikuitutekniikkaan ja pysyi kehityksessä mukana. Yrityksessä oli parhaimmillaan liki 50 työntekijää.

Yritysvastuusta Peltonen vapautui vuoden 1984 sukupolvenvaihdoksessa DI Matti Peltosen jatkaessa yrittäjänä. Muutaman yritysjärjestelyn jälkeen Peltonen Ski Oy toimii nyt Rapala VMC Oyj:n tytäryhtiönä. Ensimmäisen kauppatuotteen, suksivoiteen perintö jatkuu suvussa, sillä Matti Peltonen jatkoi suksitehtaan jälkeen vielä voidetehtailijana Oy Redox Ab:ssä, joka hankittiin ensin suksitehtaan tytäryhtiöksi ja sitten Peltosen perheen omistukseen. Tällä hetkellä yritystä jatkaa tytär KTM Leena Peltonen.

Työnantajana Peltonen oli vanhan ajan patruuna sanan hyvässä merkityksessä. Monet työntekijät tulivat taloon suoraan kansakoulun penkiltä ja kasvoivat tehtäviinsä työn parissa. Pisin työura Peltosen perheen piirissä kesti yli 50 vuotta ja päättyi v. 2016.

Peltonen laajensi tehdastaan useaan otteeseen ja toimi siinäkin kauppiaallisen varovaisuuden mukaan, hän etsi edullisia ratkaisuja ja vältti turhaa komeutta.

Eläkepäivillään Peltonen suuntasi tarmonsa hankkimansa Seurojentalon kunnostukseen ja elämänkertansa kirjoittamiseen. Sekin työ tuotti tulosta, vuosien varrella valmistui parituhatta sivua arvokasta oman aikansa kuvausta. Toisena loppuun saakka rakkaana harrastuksena oli osallistuminen veteraanikuoron toimintaan.

==Toivo Peltonen kirjailijana==

Sota-aikaa (1941-44) lukuun ottamatta koko ikänsä Hartolassa asunut Toivo Peltonen on käynyt kansakoulun ja monia yrityskursseja.
<br/> Hän on työskennellyt omaa nimeään kantavalla suksitehtaalla (1945-84).

Hänen harrastuksiinsa kuuluvat urheilu ja laulu.
<br/> Peltonen lopetti suksitehtailun vuoden 1984-85 vaihteessa ja alkoi korjailla ränsistyneitä rakennuksia. "Mieleeni tuli, kirjoitanpahan muistiin mitä olen aikanani tehnyt ja kirjoitin muistelmani vuosina 1992-94. Olen kirjoittanut sitten vähän muitakin kirjoituksia. Mielestäni olen paremmin kirjoittaja (vanhat asiat) kuin kirjailija" hän toteaa.

Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys näkyvät hänen mukaansa ehkä vähän hänen muistelmissaan, missä hän on kuvannut mm. suksitehdastaan. " Samoin kirjoissa: Peltosen Laulavat Sisarukset, Seuriksen Tarina ja tulossa olevassa historiallisessa muistelmateoksessa Kotikyläni. Viisiosainen muistelmateokseni on nimeltään Sukselan Topin muistelmat", hän kertoo.

== Tuotanto ==

=== Romaanit ===

Emman tarina: erään inkeriläistytön elämänkerta, 1997.
<br/>
<br/> Sotasairaala kahdeksan osasto neljä, 2002.

=== Runot ===

Runot, 1997.

=== Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat ===

Sukselan Topin muistelmat. Osat 1-5. 1996.
<br/>
<br/> Peltosen sisarusten kronikat, 2000.
<br/>
<br/> Seuriksen tarina, 2000.
<br/>
<br/> Toivo Peltosen suksitehdas, 2002.
<br/>
<br/> Mäntysen puusepänverstas, 2003.

== Tekstinäyte ==

=== Alokas Peltonen ja silmälasit ===

Sitten tuli Peltosen vuoro joutua "jyvälle". Eräänä toukokuisena pyhäaamuna menivät alokkaat Laatunen ja Peltonen aamukahville ruokailuparakile. Saimme silloin tosiaan vielä oikeaa kahvia sunnuntaiamuisin. Kun pojat olisivat joutuneet käytävän puoleiseen päähän pöytää, niin he eivät täyttäneetkään paikkoja järjestyksessä, vaan etuilivat. Ja ottivat paremmat paikat pöydän ikkunan puoleisesta päästä.

Näin ei kuitenkaan olisi saanut tehdä. Päivystävä aliupseeri oli huomannut heidän temppunsa ja painoi pärstät muistiin. Niinpä aamukahvitilaisuuden päätyttyä Laatunen ja Peltonen ohjattiinkin aliupseerituvalle, tekemään aamusiivousta.

Oli siellä tosin muitakin alokkaita, ehkä viisi kuusi kaikkiaan ja hyvinhän se työ sujui. Mutta sitten eräs alikersantti sanoi: "Lämmittäkääpä alokas Peltonen minulle kasvojenpesuvettä." Alokas Peltonen teki niin. Kun vesi oli lämmitetty , ottikin sen joku toinen Peltoselle tuntematon tuvassa olija. Kun alokas Peltonen ei tuntenut vielä sitäkään alikersanttia, joka vettä oli pyytänyt lämmittämään, luuli hän, että vedenpyytäjä ja ottaja oli sama henkilö. Mutta sitten tuli vettä pyytänyt alikersantti kyselemään eikö se vesi jo kohta ala olla lämmintä. Alokas Peltonen vastasi hänelle: "Kun en oikein vielä tunne teitä kaikkia, niin luulin antaneeni veden oikealle henkilölle, mutta annoinkin sen eräälle toiselle kaverille." Aliupseerituvalla oltiin vielä aamupukeissaan.

Sukselan Topin muistelmat II, 1996.

Toivo Peltosen muistelmia voit lukea täältä: [[KOTIKYLÄNI Kertomuksia Hartolan Pohjolankylän ihmisistä ja taloista]]

[[Luokka:Kirjailijat|Peltonen, Toivo]]
[[Luokka:Liikemiehet]]
[[Luokka:Hartolalaiset]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Toivo Lyyra

2023-06-05T11:37:26Z

Merja Taavila:

[[Tiedosto:Lyyra toivo.jpg|pienoiskuva|Toivo Lyyra|alt=]]
<br/>
(s. 1928)

== Opinnot ja ammatit ==

- opettaja, Helsingin Opettajakorkeakoulu (1950)
<br/> - johtajaopettaja, Vihti (1950-54)
<br/> - yleisaineiden opettaja, Heinolan ammattikoulu (1954-74)
<br/> - rehtori, Päijät-Hämeen AOL, Orimattilan koulu (1974-91).

Jääskessä syntyneen ja Orimattilassa parikymmentä vuotta asuneen nykyisen heinolalaisen Toivo Lyyran harrastuksiin kuuluvat kotiseudun (Karjalan) henkinen perinne, lukeminen ja liikunta sekä runoilu ja kirjoittelu yleensä.
<br/> Hän on saanut joitakin runokilpailujen palkintoja.

Toimittajan työt osaltaan ohjasivat hänet kirjoittamisen pariin.
<br/> Lyyra toimi lukiossa teinikunnan lehden päätoimittajana (1945-46) sekä sotien jälkeen Partiopojan joulu -lehden päätoimittajana. Myöhemmin hän työskenteli toimittajana mm. Kouvolan Sanomissa ja Uusimaassa sekä vakioavustajana eri lehdissä vuosikymmenien ajan (mm. Itä-Häme, Etelä-Suomen Sanomat, Kouvolan Sanomat ja Karjala.
<br/> Kronikointia hän on harrastanut kaiken ikää.

Päijät-Häme näyttäytyy hänen tuotannossaan "Evakkopojan 2-kotiseutuna (myönteisenä vertailuna)".

== Tuotanto ==

=== Runot ===

Evakkona elon tien. Karjalan kirjapaino, 2003.
<br/> (+ jatkovihkonen)

=== Osallistuminen antologioihin ===

Kynäsillan korista. Kynäsilta, 1979.
<br/> Tässä olen. Orimattilan Taideyhdistys ry, 1980.
<br/> Joulu etsii sinua. Orimattilan Taideyhdistys ry, 1987.
<br/> Etsijä. Orimattilan Taideyhdistys ry, 1992.

=== Muu tuotanto ===
<br/>
<br/> Tiijät sie mitä!: Jääsken seudun murresanontoja. SKS 2002.
<br/>
<br/> Hanskinsalo: karjamajoista Enson eteiseksi, 1998. (yhdessä Veikko Kukkuraisen kanssa)

[[Luokka:Kirjailijat|Lyyra, Toivo]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Toivo Kauppinen

2023-06-05T11:36:59Z

Merja Taavila:

s. 1907 Iisalmi
<br/> k. 1987 Lahti
<br/> kirjailijanimeltään myös Teuvo Kauppo ja Topias

== Opinnot ja ammatit==
<br/>
<br/> - Yo, Lahden yhteiskoulu (1928)
<br/> - ylempi oikeustieteen tutkinto, Hy (1937)
<br/> - apulainen, asianajotoimisto Laki & Kiinteistö, Lahti (1937-38)
<br/> - lainopillinen avustaja, Lahden huoltolautakunta (1938-40)
<br/>
== Tietoa kirjailijasta ==
<br/> Toivo Kauppinen oli hyvin tuottelias kirjailija, jonka kynästä syntyi romaaneja, näytelmiä ja lukuisia elokuvakäsikirjoituksia.
<br/> Kirjailija sairastui vaikeasti talvisodan jälkeen ja menetti liikuntakyvyn melkein kokonaan. Silloin hänen kirjalliset lahjansa pääsivät esiin. Toivo Kauppista kuvattiin paikallisessa Hollolan Lahti (1955:1) lehdessä kirjailijaksi, joka saa teksteillään aikaiseksi hyvää mieltä. "Topias on ennen kaikkea huumorin armoitetulla lahjalla varustettu, näytelmissään valloittavan tilannekomiikan hallitseva kirjailija, jonka sanonnassa on repäisevää iskevyyttä ja hilpeää oivallusta. Vuodesta 1937 lähtien Kauppinen on vakituisesti kirjoittanut Suomen Filmiteollisuudelle käsikirjoituksia, joten valkokankaan välityksellä hän on meidän kaikkien tuntema. Kauppinen on kirjoittanut toistakymmentä kuunnelmaa, voittanut useita ensi palkintoja romaani- ja näytelmäkilpailuissa, jopa satukilpailuissakin."

"Erityisen lähellä Toivo Kauppista olivat Vesijärven Isosaaren huvila, kotiseudun tapahtumat ja paikallishistoria sekä Lahden rotaryklubi, jonka Paul Harris Fellow -arvo hänelle myönnettiin." (Etelä-Suomen sanomat, 1987)

== Tuotanto ==
<br/>
=== Romaanit ===

Niinisalon motissa. WSOY 1942.

Nostomiehen lotta: kertomus saman nimisen näytelmän pohjalta. WSOY 1942.

Ihmeellinen taskukello: kilpailusatu. Suomen Kirja 1944.

Koti puiston varrella, 1944.

Näkymätön liekki, 1945.

Sinisen lähteen taikuri, 1946.

Seikkailu kadonneessa kaupungissa. Karisto 1947. (nuortenkirja)

Eteenpäin, Gloria. Karisto 1956.

Vanhan pöllön puu, 1956.

=== Näytelmät ===

Rykmentin murheenkryyni, 1939.

Siinäpä vasta korpraali: 1-näytöksinen pienoisfarssi, 1942.

Kaupunkini kellot, 1944.

Kun kihlaus piätettiin, 1944.

Kuninkaanpäivä Anianpellossa, 1944.

Laiva tuli Anianpeltoon, 1944.

Maailman mukavin perhe, 1945.

Se ihmeellinen polku, 1945.

Kyläkavaljeerit: 3-osainen huvinäytelmä. Karisto 1946.

Tuiki rehellinen puhemies, 1947.

Kullanetsijät, 1950.

Oikein palkintominiä: Kolminäytöksinen huvinäytelmä. Karisto 1952.

Ei ikinä, 1954.

Onnenonkija, 1967.

Hovineuvoksen kello, 1971.

Mestarin morsian, 1971.

Piästökirja, 1971.

=== Elokuvakäsikirjoitukset ===

Rykmentin murheenkryyni, 1938.
<br/>
<br/> Serenaadi sotatorvella, 1940.

Nokea ja kultaa, 1945.

Kultainen kynttilänjälka, 1946.

Kultamitalivaimo, 1947.

Pikku-Matti maailmalla,1947.

Laulava sydän, 1948.

Onnen-Pekka, 1948.

Ruma Elsa, 1949.

Prinsessa Ruusunen, 1949.

Aaltoska orkaniseeraa, 1949.

Professori Masa, 1950.

Isäpappa ja keltanokka, 1950.

Vain laulajapoikia, 1951.

Kenraalin morsian, 1951.

Rion yö, 1951.

Vihaan sinua - rakas, 1951.

Mitäs me taiteilijat, 1952.

On lautalla pienoinen kahvila, 1952.

Komppanian neropatit, 1952.

Senni ja Savon sulttaani, 1953.

Kunnioittaen, 1954.

Kasarmin tytär, 1954.

Veteraanin voitto, 1955.

Kukonlaulusta kukonlauluun, 1955.

Vääpeli Mynkhausen, 1957.

Murheenkryynin poika, 1958.

Pikku suorasuu, 1962.

(lähde: Internet Movie Database Inc.) == Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat ==

Lahtelaista perinnettä lahtelaisten kertomana. [Lahden Säästöpankki] 1980.

=== Omien teosten käännökset ===

Die wunderbare Taschenuhr, 1947. Käännös: Berthold Laszlo.

=== Muu tuotanto ===

Häneltä ilmestyi myös lukuisia julkaisemattomia näytelmä- ja romaanikäsikirjoituksia. Hän kirjoitti myös kuunnelmia.

== Lähteet ==

*Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 455-456.
*Etelä-Suomen Sanomat 9.7.1987 (183), s. 9.
* Hollolan Lahti 1:1955, s. 24-25.

[[Luokka:Kirjailijat|Kauppinen, Toivo]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Toivo Jalli

2023-06-05T11:35:57Z

Merja Taavila:

(s. 1947)

== Tietoa kirjalijasta ==

Padasjoella syntynyt ja siellä nykyäänkin asuva Toivo Jalli on käynyt kansa-kansalaiskoulun (1954-62), ammattikoulun Helsingissä (1962-66) ja teknillisen koulun Raumalla (1971-73).
<br/> Toivo Jalli on työskennellyt metsätyömiehenä (1960-62), konepajatyöläisenä (1962-71), koneteknikkona (1973-76) sekä kaatopaikanhoitajana (1989-92).
<br/> Hän harrastaa kirjoittamista.

"Omaperäistä, erinomaista. Päättymätön, pääsemätön", Toivo Jalli kuvailee tietään kirjailijaksi.
<br/> Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys heijastuu hänen tuotannossaan "kaikki kaikessa".

== Tuotanto ==

=== Romaanit ===

Muista musta valkea: kehitysromaani, 2007.

=== Kokoelmat ===

Nuijamiehestä nuijasotaan: kulttuuriesseitä, eli tai, Jaarlin saagan mukainen maakeskinen esitys päijät-hämäytetyn Suomen kehityksen historiasta, 2000.
<br/>
<br/> Aleksis Kiven verhottu alho: näyteosoitelma, 2004.
<br/>
<br/> Kirjallista I. 2005.
<br/>
<br/> Historiallista I. 2005.
<br/>
<br/> Ajallista I. 2005.

=== Näytelmät ja kuunnelmat ===

Kurjille kuolema, 1997.

=== Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat ===

Maakesken Mannberg sukuineen, 1997.
<br/>
<br/> Eri Virma: erinomainen sukunta: ratsusotilaan suku Padasjoen pitäjästä, 2001.
<br/>
<br/> Ruskean liemen suku: Padasjoen Nyystölän Ruukarista, 2003.
<br/>
<br/> Sepitetty suku maan keskellä, 2005.

Kalma koukkaa kahtia: 1918-sota Päijänteen länsirintamalla, 2007.

Kansallisrunoilija Virtanen, 2007.

=== Osallistuminen antologioihin ===

Ryhmä 78. Tammi 1978.
<br/>
<br/> Novelleja. Salpausselän kirjailijat 1990.

=== Muu tuotanto ===

runsaasti lehtikirjoituksia mm. Parnasso, Padasjoen Sanomat ja Päijät-Häme

== Lisätietoa kirjailijasta Internetissä ==

[http://gamma.nic.fi/~wirmaila/ Virmailan rusthollin sukuyhdistys]

[[Luokka:Kirjailijat|Jalli, Toivo]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]