Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Hallituskatu

2012-02-02T13:15:12Z

Maija:

Nämä kuvat ovat osa [[Aikakone Eenokki|Aikakone Eenokkia]]. Eenokin kautta pääset nauttimaan kymmenistä kuvapareista, jotka esittelevät Hämeenlinnaa ennen ja nyt. Häme-Wikin käyttäjät voivat lisätä tekstiä ja linkkejä kuvien yhteyteen. 

== Hallituskatu 1 (Arvi Kariston katu 9) ==

Hallituskatua Rantakadulta (nyk. [[Arvi Kariston katu|Arvi Kariston kadulta]]) päin. 

[[Image:Hallk.1 A1638.jpg|400px]] [[Image:Hallk1 uusi.jpg|400px]]

[[Image:Kirkontorn it A192xx.jpg|400px]]

Hallituskadun alkupää kuvassa noin kello yhdeksän kohdalla kirkontornista [[Vanaja|Vanajalle]] päin kuvattuna. Wilhelm Schmausser 1892. 

== Hallituskatu 2 ==

Rakennusmestari Wathenin, myöh. tuomari Snellmanin talo. C.O.Saxelin, 1890-luku. [[Image:Hallk2 A46.jpg|400px]] [[Image:Hallk2 uusi.jpg|400px]] 

== Hallituskatu 3 ==

Hallituskadun alkupää ja näkymä Vanajalle 1930-luvulla. 

[[Image:Hallk3 paras B317.jpg|400px]] [[Image:Hallk3 uusi.jpg|400px]] 

== Hallituskatu 4 ==

Erkki Sortila 1930-luku. 

[[Image:Hallk4 B324.jpg|400px]] [[Image:Hallk4.jpg|400px]]

== Hallituskatu 10 ==

[[Image:Hallk10 A3579.jpg|400px]] [[Image:Hallk10 matala talo.jpg|400px]] 

== Hallituskatu 14 ==

Kaupunginhotelli 1890-luvulla. Vuonna 1929 kaupunginhotelli siirtyi Rauhankadulle, ns. Paavon-kulman taloon. Kuva: C.O.Saxelinin kokoelma [[Image:Hallk14 A207.jpg|400px]] [[Image:Hallk14 uusi.jpg|400px]]

Vakuutusyhtiö Pohjolan talo rakennettiin lääninhallituksen naapuriin 1960-luvun lopulla. 

----

Hallituskatua noin 1930-luvulla. Korkein rakennus on [[Armas Lindgren|Armas Lindgrenin]] suunnittelema vuonna 1919 valmistunut Rytkösen kirjakaupan rakennus. 

[[Image:Hallk14 R17752.jpg|400px]] [[Image:Hallk14 uusix.jpg|400px]]

Pohjolan liikerakennuksen siniset lasilevypinnat ja päätyjen kiillotetut graniittilaatat (arkkitehtitoimisto Eino Tuompo) ilmestyivät torimaisemaan vuonna 1961. 

----

Armas Lindgrenin suunnittelema kirkkopuisto valmistui v. 1910. 1950-luvulla puisto peruskorjattiin. Käytäviä siirrettiin ja puiston keskelle tuotiin kaksi patsasta. 

[[Image:Kirkkopuisto rak R56.jpg|400px]] [[Image:Kirkkopuisto rak uusi.jpg|400px]] Kirkkopuisto peruskorjattiin Armas Lindgrenin suunnitelmaa kunnioittaen kesällä 2006. Peruskorjaus sai v. 2007 Vuoden Ympäristörakenne -palkinnon.

== Hallituskatu 20 ==

Hallituskadun ja Sibeliuksenkadun kulma 1930-luvulla. Kuva [[Erkki Sortila|Erkki Sortila]]. [[Image:Hallk20 B331.jpg|400px]] [[Image:Hallkadun sibben kulma.jpg|400px]] 

----

Torin luoteiskulma, ajuriasema. Keskellä yksi kaupungin vanhimmista sähkölampuista, ns. kaarilamppu. [[Enok Rytkönen|Enok Rytkönen]] [[Image:Hallk tori R188.jpg|400px]] [[Image:Hallk tori uusi.jpg|400px]]

== Hallituskatu 32 ==

Pikkutori ilmestyi asemakaavaan vuonna 1826. Siellä pidettiin hevos- ja eläinmarkkinoita. Torin heinä myytiin vuosittain korjattavaksi huutokaupalla. Tori tasoitettiin ja aidattiin 1840-luvulla. Suojeltu Puntilan talo Pikkutorin reunalla on vuodelta 1832. Erkki Sortila, 1940-luku. 

[[Image:Hallk32 B335.jpg|400px]] [[Image:Hallk32 uusi.jpg|400px]] 

Maanviljelijä Juho Puntila vaihtoi vuonna 1944 omistamansa Puntilan kiinteistön tehtailija Lauri Alangon kanssa Pälkäneellä sijainneeseen taloon. 

== Linkit ==

[[Coordinates::60.99784, 24.46810| ]]

[[Category:Aikakone_Eenokki]] [[Category:Kadut]]

Hausjärven kirkko

2011-12-14T09:21:09Z

Maija:

[[Image:Hausjarven kirkko1.jpg|thumb|right|221px|Hausjärven kirkko. Kuva: Matti V.]]

[[Hausjärvi|Hausjärvi]] oli erotettu [[Janakkala|Janakkalan]] emäseurakunnasta omaksi kappeliseurakunnaksi vuonna 1611, ja se itsenäistyi vuonna 1855. Hausjärven kirkko valmistui vuonna 1789. Tämän Hämeen ainoan puisen ristikirkon rakennusmestarina oli kirkonrakentaja Martti Tolpo, joka on rakentanut myös maailman suurimman puukirkon Kerimäelle. Hausjärven pitäjän asukkaiden velvollisuus oli tuoda rakennustarvikkeet paikalle, Hämeenlinnan- ja Porvoontien risteykseen. Hirret veistettiin Lavinnon nummen hongista. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1824.

Kirkon ympäristöön kuuluvat myös hirsinen pitäjänmakasiini, entinen kirkkoherran pappila sekä pikkupappila. Kirkon kellotornin toisessa kerroksessa oli alkuaan siemenviljan varastotila; siksi siinä on tiililattia - varkaiden varalta. 

==== Kirkko vuosikymmenten saatossa ====

Tyypiltään kirkko on tornillinen pitkäkirkko, jossa alttaripäädyn nurkat ovat viistetyt. Runkohuoneen molemmin puolin on runkohuonetta kapeammat ja matalammat ristivarret. Vuonna 1860 itäpäätyyn liitettiin matala, satulakattoinen sakaristo-osa. Kirkon ulkoseinät vuorattiin [[Image:Hausjarven kirkko2.jpg|thumb|left|221px|Hausjärven kirkko. Kuva: Matti V.]]vuonna 1828, ja kirkko ja tapuli maalattiin punaisiksi vuonna 1833. Kirkko maalattiin sisältä ensimmäisen kerran vuonna 1837. Alttaritaulu sai kullatut kehykset, alttari maalattiin mustaksi, katto ja alttarikaide valkoisiksi, penkit vaalean mahonginruskeiksi ja saarnatuolin peilit ruskeiksi ja reunat helmenvalkoisiksi. Nykyinen saarnatuoli ei ole alkuperäinen.

Vuonna 1860 kirkkoa jatkettiin sakastilla. Kirkon sisätilat saivat uuden maalipinnan vuonna 1861, jolloin seinien väriksi tuli keltainen, penkeistä tuli tammenväriset, ja saarnatuolista valkoinen kullatuin listoin.

Vuonna 1886 asennettiin urut ja lämmityskamiina vuonna 1892. Kirkkoa on korjattu useaan eri otteeseen. Perusteellinen kunnostus suoritettiin vuonna 1932 arkkitehti R. Blomstedtin suunnitelman mukaan. Samana vuonna teollisuusneuvos Salomo Vuorio lahjoitti kirkolle lasimaalaukset, joissa on yhteensä 12 symbolista kuvaa Raamatusta.

Kamiinat poistettiin ja tilalle asennettiin keskuslämmitys, joka uusittiin 1963-1966 remontin yhteydessä. Tällöin kirkkoon hankittiin myös suuremmat urut ja poistettiin interiööriin olennaisesti liittyneet urkukulissit. Ulkovuori maalattiin. 

Vuonna 2011 Hausjärven kirkko on jälleen käynyt läpi peruskorjauksen. Ulkovuori maalattiin keltamultaa kirkkaammalla keltaisella ja kirkkosalin yleisilme palautettiin 1930-luvun asuun. Sisätiloissa tehdään kirkon käytettävyyttä ja käyttäjäystävällisyyttä lisääviä uudistuksia.

==== Alttaritaulut ====

Hausjärven kirkossa on kolme alttaritaulua. Vanhin on todennäköisesti peräisin Hausjärven ensimmäisestä kirkosta. Pienessä keskiaikaiseen tyyliin maalatussa taulussa esitetää Kristus ristillä Marian ja Johanneksen seisoessa ristin juurella. Taulu on nykyisin saarnatuolin etupuolella sivuseinällä. Toiseksi vanhin ruskeasävyinen taulu, Jeesuksen taivaaseenastumista esittävä, on ollut alttaritauluna kirkon valmistumisen jälkeen vuonna 1789. Se on alttarin vastaisella seinällä. Vuonna 1865 kirkko sai hovimaalari R.W.Ekmanin tekemän alttaritaulun, joka esittää ylösnoussutta Kristusta. Taulun lahjoitti vuonna 1865 [[Erkylän kartano|Erkylän kartanon]] silloinen herra, kenraali Johan Reinhold Munck.

Vuonna 1844 Erkylän kartano oli lahjoittanut myös 9,5 metriä pitkän alttariliinan. Erkylän kamarinaiset ovat valmistaneet reikäompelein ja pitsein koristetun valkoisen liinan.

==== Kirkonkellot ====

Kirkon tornissa on kolme kelloa, joista kolmas on pitäjän pienin ja vanhin, Turussa rautamalmista vuonna 1740 valettu kello. Se on ollut Hausjärven ensimmäisessä kirkossa. Toinen valmistettiin vuonna 1760 Tukholmassa. Kellot palvelivat hyvin tehtävässään, kunnes vuonna 1889 uudempi kello halkesi. Saksasta tilattiin kaksi uutta kelloa vuonna 1896. Kelloja soitettiin käsin vuoteen 1987, jolloin kellotornin kellot ja luukut automatisoitiin.

==== Kirkkomaa ====

Kirkkomaa ympäröitiin kiviaidalla ensi kerran vuonna 1821, vuonna 1854 kirkkomaata laajennettiin ja rautaportit asennettiin vuonna 1866. Uusi Vuorenmäen päällä sijaitseva hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1891, ja sitä laajennettiin vuonna 1966.

==== Lähteet ====

Toivola, Lasse: Hausjärvi-kirja. Hämeenlinna 2001. ISBN 952-91-4038

Toivola, Lasse: Sata vuotta Hausjärveä kuvin ja sanoin. Riihimäki 1990

Rakennettu Häme.Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 

http://yle.fi/alueet/teksti/hame/2011/07/hausjarven_puukirkon_remontti_on_valmistumassa_2697327.html [[Coordinates::60.776765, 24.932999| ]]

[[Category:Kirkot|Hausjärven kirkko]] [[Category:Hausjärvi]]

Ypäjä

2011-12-13T15:33:06Z

Maija:

[[Image:240px-Ypaja.vaakuna.svg.png|thumb|right|200px|Ypäjän vaakuna, jonka on piirtänyt Aukusti Tuhka 1949.]] Hevospitäjänä tunnettu [http://www.ypaja.fi/ Ypäjä] on kunta [[Kanta-Häme|Kanta-Hämeessä]]. Ypäjä kuuluu [[Forssa|Forssan]] seutukuntaan, [[Kanta-Häme|Kanta-Hämeen]] maakuntaan. Vuosina 1997–2009 se kuului Etelä-Suomen lääniin ja sitä ennen Hämeen lääniin. Ypäjän naapurikunnat ovat [[Humppila|Humppila]], [[Jokioinen|Jokioinen]], Koski Tl, Loimaa ja Somero. Ypäjän väkiluku on noin 2500 asukasta. 

== Historia ==

Ypäjän kunta itsenäistyi vuonna 1876. Sitä ennen alueella toimi Perttulan (aikaisemmin Perttula, ruots. Bertula) kappeliseurakunta, mutta vasta vuonna 1876 kunnalle hahmottuivat sen nykyiset rajat. Kulttuuriympäristön syvyydestä kertovat lukuisat kivikauden asuinpaikat, jotka ovat sijoittuneet Itämeren muinaisten vesistövaiheiden lahdelmille. Suurin osa sijaitsee maankohoamisen johdosta nykyisillä savipelloilla. Vanhinta näkyvää kulttuurikerrostumaa ovat jokilaaksojen kylien kantatalot ja viljelykset. Vanhat kylätontit sijaitsevat Loimijoen ja sen sivuhaarojen Ypäjoen ja Varsanojan rannoilla. Kiinteää asutusta Ypäjän alueella on ollut jo 1100-luvulta alkaen. Silloin varsinaissuomalaisten ja hämäläisten välinen riista-alueiden raja kulki niin, että Ypäjän ja [[Mannisten kylä|Mannisten]] kylät kuuluivat varsinaissuomalaiseen etupiiriin, muut kylät hämäläisalueisiin. Yksi vanhoista rajapaikoista sijaitsee Mannisten Eksyssuon laidassa, Pirtinniemennokassa, joka oli kolmen maakunnan ja viiden kunnan rajapaikka. Pirtinniemennokka tunnetaan asiakirjoista jo 1200-luvulta lähtien. 

Kerrotaan, että Ypäjän nimi polveutuu ajalta, jolloin Loimaan kunnasta siirrettiin alueita Jokiläänin sivutilojen yhteyteen. Siirrossa muodostui yhtenäinen kyläyhteisö, johon kuului kahdeksan kantatilaa. Yhden tilallisen nimi oli Ypäj ja koska tila oli suuri, päätettiin Ypäj ottaa kylän nimeksi. Koska Ypäj oli koko pitäjän suurin kylä, sahoineen, myllyineen ja rautateineen, päätettiin koko pitäjä nimetä Ypäjäksi.

== Maisema ==

Ypäjä kuuluu pinnanmuodostuksellisesti Lounais-Suomen rannikkoalueen ja Tammelan ylänköalueen rajapiiriin, joka on ikivanhaa viljelyseutua. Jääkauden aikana alueen maaperään kerrostui savesta ja hiesusta hedelmällinen maapohja. Hedelmällinen savimaa on paitsi viljelykäytössä myös laidunmaana. Kartanonkylässä sijaitsevat luonnonlaitumet muodostavatkin Suomen suurimman hevostalouden perinnemaisema-alueen. Alue on määritelty valtakunnallisesti arvokkaisiin perinnemaisemiin laajuutensa ja siellä esiintyvien uhanalaisten kasvi-ja hyönteislajien perusteella. Ypäjän halki idästä länteen virtaa Loimijoki, Kokemäenjoen suurin sivujoki.

== Nähtävää ==

Ypäjällä sijaitsee 1900-luvun alussa rakennettu [[Ypäjän kirkko|kirkko]].

[[Hevosopisto Oy|Hevosopisto]] on johtava hevosalan oppilaitos. Ypäjällä järjestetään myös vuosittain esteratsastuksen suurtapahtuma Finnderby. Alan historiaan voi tutustua [[Suomen Hevosurheilumuseo|Suomen Hevosurheilumuseossa]].

Ypäjällä toimii myös [[Ypäjän musiikkiteatteri|musiikkiteatteri]] ja [[Ypäjän kunnankirjasto|kirjasto]].

== Lähteet ==

[http://www.ypaja.fi/fi Ypäjä.fi]

Huuhtanen, Taina: ''Ypäjän historia''. Ypäjän kunta & Ypäjän seurakunta 1978. ISBN 951-99167-9-2

Mäkinen, Aimo: ''Ei isäin jälkiä''. Kustannus HD 2005. ISBN 952-5556-11-5

{{Tynkä}} 
[[Coordinates::60.804325, 23.28259| ]]
[[Category:Ypäjä]]

Ypäjänkylä

2011-12-13T15:30:56Z

Maija:

Ypäjänkylä on nimensä mukaisesti kylä [[Ypäjä|Ypäjällä]]. Ypäjänkylä on Ypäjän kunnan suurimpia kyliä. Kylä sijaitsee n. 10 kilometrin päässä Ypäjän kirkonkylästä, jossa on kunnan hallinto ja palvelut. 

== Historia ==

Ypäjänkylä oli aikoinaan perinteistä maanviljelyseutua tiloineen ja torppareineen. Alueella ei ole järviä; Ypäjänkylä sijaitsee keskellä savitasankoja. Siellä virtaa Loimijokeen pieni sivujoki, Ypäjoki, jonka varrella nykyisten Uotilan, Lylyn ja Pispan talojen kohdalla on sijainnut Ypäjänkylän historiallinen kylätontti ja kylän vanhimmat pellot. Kylän ihmisten elämä on ollut rauhallista maalaiselämää vuosisatojen ajan. Ypäjänkylä on sijainnut erillään muista Ypäjän kylistä ja se kuuluikin vuoteen 1911 saakka Loimaan pitäjään. Suurin osa Ypäjänkylän maatilojen päärakennuksista on rakennettu 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Ypäjänkylän kahdeksan kantatilaa oli rakennettu lähelle toisiaan susivaaran vuoksi ja ne muodostivat tiiviin kyläryppään, joka sai nimensä suuren kantatilan isännän, Ypäj'n, mukaan. Ypäj oli pitäjän suurin kylä ja liikennekin kulki sen kautta, joten koko pitäjän nimeksi otettiin Ypäjä. 

Ypäjän rautatieaseman perustamisen jälkeen vuonna 1888 kylän elämä vilkastui. Sittemmin asemarakennus on purettu. Rautatie toi mukanaan monenlaista yritystoimintaa, muun muassa J.V. Rantasen kauppa perustettiin 1889. Vuonna 1914 kaupparakennus paloi, mutta sen tilalle rakennettiin kookas liikerakennus Ypäjänkyläntien varteen. Rakennus on nykyään asuinkäytössä. Ypäjänkylän kansakoulu perustettiin vuonna 1904 ja ensimmäinen osuuskauppa vuotta myöhemmin. Sotien jälkeen kylä sai omakotitaloalueita siirtolaisten ja rintamamiesten rakentaessa talojaan. 

== Nykyään ==

Kylällä on aikanaan ollut posti ja kyläkauppa, mutta nykyään suurin osa palveluista on siirtynyt Ypäjän kirkonkylälle. Kylässä toimii kuitenkin Ypäjän kunnankirjaston lainausasema. Myös koulu, myllykahvila ja seuraintalo ovat edelleen toiminnassa. Jotta uusia asukkaita saataisiin kylälle, on Ypäjänkylässä suunnitelma maankäytöstä ja uusista tonteista. Kylälle on myönnetty tuki seurantalon ja uimalammen kohentamiseen, ja näitä projekteja toteutetaan. Paikalliset asukkaat toivovat lisää pienimuotoisia elinkeinoja kylälle, mm. luontomatkailua, johon paikallisilla yrityksillä on jo olemassa majoituspuitteet. 

Ypäjänkylä on perinteinen maalaisyhteisö, jossa vanhoja ja uusia naapureita autetaan. Asutus on sekoitus uutta ja vanhaa. Lapsiperheet viihtyvät siellä hyvin. Monet kylältä kaupunkeihin muuttaneista palaavat myöhemmin takaisin kylään. [[Hämeen Kylät ry|Hämeen Kylät ry]] valitsi Ypäjänkylän vuonna 2009 vuoden hämäläiseksi kyläksi.

== Lisätietoja kylästä: ==

[http://www.kolumbus.fi/ykyla/ http://www.kolumbus.fi/ykyla/ ]

Köykkä, Sirkka & Stålhammar, Eeva: ''Näin on tehty. Lounaishämäläisiä kyläkuvauksia.'' 2005. ISBN 951-97766-1-2
[[Coordinates::60.864265, 23.213117| ]]
[[Category:Ypäjä|Ypäjänkylä]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet|Ypäjänkylä]]

Kuhalan kotitarvemylly

2011-12-13T15:21:49Z

Maija:

[[Image:Mylly ja myllarin tupa.JPG|thumb|right|300px|Kuhalan mylly ja myllärin tupa. Kuva: Forssan kaupunki]]Loimijoessa sijaitsevan Kuhalankosken varrella oli myllyjä jo ainakin vuonna 1586. Vuoden 1631 myllytulliluettelossa Kuhalan myllykin jo mainitaan. 1700-luvun jälkipuoliskolla Kuhalan myllyä omistivat Kuhalan kylän Mattilan, Yliskylän, Reunan (Räynyn) ja Tölön talot sekä Haudankorvan Jaakolan rälssitila.

Vuosikymmenten aikana myllyjen paikat ja lukumääräkin vaihteli. Kuhalankoskea myös perattiin useaan otteeseen. Vuoden 1841 myllytulliluettelon mukaan Kuhalankosken kotitarvemyllyssä myllytysosuus oli Haudankorvan kylän Kossilan, Mikkolan ja Wiksbergin taloilla, Kuuston kylän Mänttärin, Lanan, Äijälän, Salkon ja Klemelän (kappalaisen virkatalo) taloilla sekä Linikkalan kylän Similän, Heikan, Nikkilän, Saksan, Pekolan ja Kyttälän taloilla.

Kuhalan kotitarvemylly oli tullimyllynä siis olemassa 1840-luvulla Kuhalankosken partaalla, kun [[Axel Wilhelm Wahren|A.W. Wahren]] alkoi etsiä sopivaa paikkaa perustettavalle [[Forssan puuvillakehräämö|puuvillakehräämölle]]. Kuhalankoski osoittautui kyllin voimakkaaksi tuottamaan käyttövoimaa pienehkölle teollisuuslaitokselle (putouskorkeus 4,4 m) ja niin Wahren aloitti neuvottelut koskesta ja sen reunalla olevasta myllystä. Ns. [[Kuhalan kotitarvemyllyn ns. myllysopimus|myllysopimus]] syntyi 11.9.1845. Sen perusteella Forssan kaupunki ylläpitää myllyä tänä päivänäkin ja talot, jotka ovat olleet myllyosakkaina, voivat jauhattaa siellä viljaansa edelleen. 

 

[[Coordinates::60.816213, 23.6193481| ]]
== Lähde ==

Kaukovalta K.V.: Forssan Puuvillatehtaan historia 1847-1934. Forssa 1934.

[[Category:Forssa]] [[Category:Historialliset_rakennukset]]

Kalevi Aho

2011-12-13T11:28:53Z

Maija:

Kalevi Aho on suomalainen säveltäjä. Hän syntyi Forssassa 9. maaliskuuta 1949. Seuraavassa hän muistelee kasvuvuosiaan 1950- ja 1960-luvun Forssassa. [[Image:Kalevi Aho Fimic.jpg|thumb|right|150px|Kuva: Maarit Kytöharju / Fimic, 2003.]]

== Koti ==

Kolmivuotiaaksi saakka asuimme Koulukatu 16:ssa kerrostalokaksiossa talon ylimmässä kerroksessa. Joitakin muistikuvia minulla on jo tältä ajalta. Mutta sitten marraskuussa 1952 muutimme isän piirtämään omakotitaloon [[Kalliomäki XI linja|Kalliomäkeen]], jota hän myös itse kävi vuonna 1952 rakentamassa aina kun vain rakennusmestarin työltään ehti. Tässä osoitteessa 11. linja, 11. talo asuin siihen saakka, kunnes ylioppilaaksi tultuani siirryin syyskuun alussa 1968 Helsinkiin opiskelemaan. Samalla tontilla oli aikaisemmin äitini vanhempien pieni mökki, äitini lapsuudenaikainen koti, ja kun uusi talo oli valmistunut, mökki purettiin ja isovanhemmat muuttivat omakotitalon yläkertaan. 

== Kouluvuodet ==

==== '''Kansakoulu''' ====

[[Image:Linikkalan vanha koulu Forssan museo.JPG|thumb|right|300px|Linikkalan kansakoulu. Kuva: Forssan museo]]Ensimmäinen kouluni oli Linikkalan kansakoulu nykyisen Saksankatu 1:n kohdalla. Koulurakennukset purettiin jo 1970-luvulla. Siinä oli ala- ja yläpuolet, ja opettajat asuivat näissä samoissa puurakennuksissa. Alapuolella (Hämeentien puolella) kävin 1. ja 2. luokan, erinomaisena opettajana Maija Leskinen. Osasin lukea jo koulua aloittaessani, ja Maija Leskisen mielestä minun oli turha päntätä enää aakkosia uudestaan; sain sen sijaan aapistunneilla lukea satuja luokan takaosassa. Minun avullani Maija tartutti lukuinnostusta muihin, sillä ne luokkalaiset jotka ensiksi oppivat lukemaan, saivat tulla seurakseni satuja lukemaan, kunnes tarpeeksi moni oli oppinut lukutaidon.

Yläpuolella kävin 3. ja 4. luokan, opettajanani Martti Loikkanen. 4. luokalla Martti kyseli mitä soittimia luokkalaisten kodeissa oli, ja muutamilla oli kotona mandoliini, kuten meilläkin, isä sitä silloin tällöin tapaili. Martti perusti sitten luokallemme mandoliiniyhtyeen ja opetti yhtyeen jäsenille nuotit. Kun edistyin soitossa nopeasti, hän ehdotti että siirtyisin viuluun, ja enoltani Einolta sainkin täysikokoisen viulun (siihen aikaan Forssassa ei ollut lapsille puoli- tai neljännesviuluja…). Martti opetti minua kotonaan ilmaiseksi, kunnes aloin soittotaidoiltani ohittaa hänet ja hän ehdotti opettajan vaihtoa. Heti nuotit opittuani ryhdyin myös 10-vuotiaana säveltämään. 

Martti Loikkasella oli siis aivan ratkaiseva vaikutus, että ylipäänsä päädyin musiikin pariin. Martti oli viulistina paljolti itseoppinut; hän oli aloittanut viulunsoiton vasta aikuisena seminaarissa, vaikka olisi halunnut soittaa jo lapsena. Hänen uskonnolliset vanhempansa olivat pitäneet soittoa kuitenkin syntinä.

Kotona omat vanhempani tukivat koko ajan musiikin harrastustani. 10-vuotiaasta alkaen sävelsin varsin paljon, aluksi yksiäänisiä melodioita viululle ja pian myös moniäänisiä kappaleita, joiden muut äänet piti pitkälti kuvitella, kun viululla niitä kaikkia ei voinut soittaa. Meille hankittiin piano vasta kun olin 15-vuotias. Sävellysopetusta ryhdyin saamaan ensimmäistä kertaa [http://www.siba.fi/fi/ Sibelius-Akatemiassa] syksyllä 1968, jolloin opettajakseni tuli [http://fi.wikipedia.org/wiki/Einojuhani_Rautavaara Einojuhani Rautavaara]. 

==== Oppikoulu ====

[[Image:Forssan yhteislyseo vanhaosa 61 Jari Helminen.JPG|thumb|right|300px|Forssan yhteislyseon vanha osa v. 1961. Kuva: Jari Helminen]]Oppikouluni kävin syksystä 1960 [http://www.fvkk.fi/koulu.htm Forssan kaksoisyhteislyseossa], josta pääsin ylioppilaaksi keväällä 1968. Koulun juhlissa ja muualla eri forssalaisissa tilaisuuksissa esiinnyin sittemmin lukuisia kertoja, säestäjänä monesti koulun musiikinopettaja Sinikka Riiho. Myös soittoa harrastavien koulukaverien kanssa musisoimme yhdessä. Parhaat soittokaverini olivat huilisti Hannu Lahtonen, myöhempi Kansallisoopperan trumpetisti Simo Rantanen, pianisti Göran Löfman ja hanuristi Jukka Virtanen (myöhempi Ritakorpi; hänen kanssaan tuli vedettyä sittemmin parit latotanssitkin). Sovitin itse ohjelmistoa tarpeisiimme, ja joitakin sovituksia tein myös koulussa toimineelle teinikuorolle. Ainoa koulukaveri, jolle kerran näytin muutamia omia sävellyksiäni, oli pianisti Risto Pelli. Myös Risto sävelteli kouluaikanaan, ja hän vastaavasti näytti joitakin omia kappaleitaan minulle. Riston kommentti oli, että sävelsin varsin pitkiä kappaleita.

 

== Musiikkia monipuolisesti ==

==== '''Työväenopiston orkesterissa ''' ====

[[Image:Koskisenkoulu Forssan museo.JPG|thumb|right|200px|Työväenopiston orkesteri harjoitteli puutalossa Kartanonkadun varrella. Kuva: Forssan museo.]]Soitin kouluaikanani suunnilleen kaikissa mahdollisissa forssalaisissa yhtyeissä, joissa tarvittiin viulua. Ensimmäinen oli [[Forssan työväenopisto|työväenopiston orkesteri]], jota johti Olavi Viljanen. Olavi Viljanen oli myös seuraava viulunopettajani Martti Loikkasen jälkeen. Orkesterissa soitti Martti Loikkanenkin, ja juuri Martti taisi pyytää minua mukaan työväenopiston orkesteriin kun olin muistaakseni 13-vuotias – Forssassa oli kova pula viulisteista. Olavi Viljanen oli tuolloin Forssan paras viulisti, ja hänkin oli osittain itseoppinut. Hän soitti vanhaan romanttiseen tyyliin käyttäen paljon glissandoja. Orkesteri harjoitteli työväenopistossa Kartanonkadulla; tämäkin puurakennus on nykyisin purettu. Orkesterin kaikki soittajat olivat musiikkia harrastavia amatöörejä – Forssan ainoa klassisen musiikin ammattilainen 1960-luvun alussa oli kanttori [http://www.lounakirjailijat.net/kirjailija.php?kirjailijaID=117 Antti Vuoristo]. 

==== ====

==== Seurakunnan soitinyhtyeessä ====

[[Image:Forssankirkko.jpg|thumb|right|150px|Forssan kirkko]]Antti Vuoristo pyysi minua puolestaan perustamaansa seurakunnan soitinyhtyeeseen suunnilleen samoihin aikoihin kun olin liittynyt työväenopiston orkesteriin. Siinä soitti osittain samoja soittajia kuin työväenopiston orkesterissa ja sen seuraajassa kaupunginorkesterissa. Antti saattoi itse soittaa yhtyeessä selloa, milloin ei johtanut yhtyettä tai ollut urkujen tai cembalon ääressä (Antti oli itse hankkinut Forssaan cembalon). Seurakunnan soitinyhtye harjoitteli aivan aluksi rukoushuoneella Keskuskadulla. Konsertit ja suurin osa harjoituksista tapahtuivat sittemmin kuitenkin [http://www.forssanseurakunta.fi/forssankirkko Forssan kirkossa] ; siellä olen esiintynyt 60-luvun aikana todella paljon. Ohjelmassa oli lähinnä barokkimusiikkia, Bachia, Corellia, Pergolesia jne., ja soitinyhtye säesti myös kirkkokuoroa, kun ohjelmassa oli jokin kantaatti. Kirkossa esiinnyin monesti lisäksi solistina, viimeisen kerran silloin kun opiskelin Sibelius-Akatemiassa ja olin jo muuttanut pois Forssasta. 

==== ====

==== Kuoroissa''' ''' ====

Olin mukana myös vain pari vuotta toimineessa Forssan poikakuorossa, jota johti ennenaikaisesti kuollut Eero Leppä. Poikakuoro harjoitteli Kerholassa, jossa myös kaupunginorkesteri konsertoi, ja joka ylipäänsä oli yksi keskeisiä forssalaisia juhlapaikkoja. Yhteiskoulussa lauloin taas Sinikka Riihon johtamassa teinikuorossa. Se harjoitteli ja esiintyi koulun tiloissa.

==== Forssan kaupunginorkesterissa ====

Vuonna 1963 Forssaan oli perustettu musiikinjohtajan virka, ja sen ensimmäinen haltija Aimo Ritaluoto perusti paikkakunnalle 1964 [[Olipa kerran Forssan kaupunginorkesteri...|Forssan kaupunginorkesterin]]. Ritaluoto toimi Forssassa vain yhden vuoden, ja hänen seuraajakseen musiikinjohtajaksi valittiin klarinetisti Hannu Id. Hannu Idin johdolla Forssan kaupunginorkesteri esitti vaativia teoksia, forssalaisvoimin kuultiin 60-luvulla mm. Mozartin 40. sinfonia, Schubertin keskeneräinen sinfonia ja Schubertin 5. sinfonia. Soiton taso ei tosin tainnut olla maailmanluokkaa, mutta innostuneita silti olimme. Soitin orkesterissa ykkösviulua, Olavi Viljanen oli useimmiten konserttimestarina, myöhemmin joskus myös minä. Työväenopiston orkesterin ainoa sellisti oli ollut Kosti Sjöman, kunnes myös Martti Loikkanen ryhtyi 60-luvun alussa opiskelemaan selloa, niin että hän lopulta pystyi soittamaan kaupunginorkesterissa Sjömanin parina. Muita orkesterin ydinmuusikkoja olivat basisti [[Tuomo Väkevä|Tuomo Väkevä]] ja klarinetisti Teuvo Siniketo. Puhaltimiin kaupunginorkesteri sai vahvistusta Forssan soittokunnasta, joka ennen musiikkiopistoa kasvatti paikkakunnalle nuoria puhaltajia; mm. Rantanen ja Lahtonen soittivat myös soittokunnassa. Fagotteja ei Forssassa ollut, ei aluksi myöskään oboeita, ja ne korvattiin muilla soittimilla (esim. klarinetti saattoi soittaa oboestemmaa) tai jätettiin pois. Muutamia avustajia hankittiin muualta. Kaupunginorkesteri harjoitteli aivan aluksi yhteiskoulun vanhan puolen juhlasalissa, kunnes siirtyi harjoittelemaan [http://www.hotellimaakunta.fi/ Hotelli Maakunnan] entiseen ravintolarakennukseen Kauppakadun varrelle. Konsertit pidettiin lähinnä Kerholassa. Harjoituksia oli kerran viikossa iltaisin.''' '''

==== '''Forssan musiikkiopistossa''' ====

[[Image:Kauppakatu nyk Maakunta Forssan museo.JPG|thumb|right|300px|Hotelli Maakunnan ravintolatilat Kauppakadun varrella. Kuva: Forssan museo.]]Aktiivinen Hannu Id ryhtyi toimeen myös [http://www.wahren-keskus.fi/?pageid=173&parent0=29 musiikkiopiston ]saamiseksi kaupunkiin. Musiikkiopistoa varten perustettiin ensiksi kannatusyhdistys, johon isänikin kuului (myöhemmin isä valittiin myös musiikkiopiston hallitukseen). Tammikuussa 1965 Forssan musiikkiopisto pääsi sitten aloittamaan toimintansa. Musiikkiopisto toimi aluksi hajasijoitettuna, kunnes sekin talvella 1966 sai tilat Hotelli Maakunnan ravintolatiloista Kauppakadulta.

On suuri vahinko Forssan kaupunkikuvalle, että Kauppakadun varren Maakunnan puurakenteista ravintolaosaa ei ole enää olemassa, se paloi vuonna 1989. Sen sijaan kivirakenteinen hotelliosa jatkaa edelleen toimintaansa Keskuskadun puolella.

Opiskelin viulua Forssan musiikkiopistossa vain puolen vuoden ajan. Opettajani tällöin (Olavi Viljasen jälkeen) oli urjalalainen kansakoulunopettaja Juhani Carlstedt, jota pidettiin Lounais-Hämeen parhaana viulistina. Isä kuljetti minua talven 1965 viulutunneille Urjalaan. Musiikkiopiston ensimmäisessä oppilasnäytteessä keväällä 1965 yhteiskoulun juhlasalissa esitin Ani Järvisen säestämänä Max Bruchin g-molli-viulukonserton 1. ja 2. osan. Syksystä 1965 pääsin sitten viulunsoiton opiskelijaksi Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle, Radio-orkesterin viulistin Erkki Lasonpalon erinomaiseen oppiin. Kävin soittotunneilla Helsingissä linja-autolla aina lauantaisin koulun jälkeen (silloin oli lauantaikin koulupäivä). Myös Forssan linja-autoasema kuuluu siten minulle tärkeisiin forssalaisrakennuksiin.

==== Tanhuryhmän pelimannina ====

Vuodesta 1964 aina 70-luvun alkuun toimin lisäksi Forssan Salaman tanhuryhmän pelimannina. Pelimannikaverinani oli aluksi tammelalainen viulisti Kalle Mansikkaniemi (Kallekin kuului Forssan musiikkielämän kantaviin voimiin, hän soitti lisäksi työväenopiston orkesterissa ja sen jälkeen kaupunginorkesterissa, joskus myös seurakunnan soitinyhtyeessä), mutta myöhemmin hoidin useimmiten yksinään pelimannin tehtävät. Tanhuja harjoittelimme Teatteritalolla. [[Image:Teatteritalo 1974 pieni Forssan kaupunki.jpg|thumb|right|250px|Forssan Teatteritalo torin laidalla v. 1974. Kuva: Forssan kaupunki]]Tanhuryhmän kanssa tein kesällä 1964 ensimmäisen ulkomaanmatkanikin, kun matkustimme bussilla Kaakkois-Ranskan Digneen suurille kansantanssijuhlille esiintymään, Kalle ja minä pelimanneina.

''' '''

== Lapsuudenaikaisia leikki- ja liikuntapaikkojani ==

Hyvin tärkeitä paikkoja lapsena minulle olivat pikku ja ison rimmin harjut. Talvisin lähes joka päivä koulun jälkeen hiihdimme niille laskemaan mäkeä. Ison rimmin entisellä komealla harjulla (Saarelantien ja Saksanrimmin pienen lammin välillä) olivat parhaimmat mäet, suurimmat nimeltään Kuningas, Kuningatar sekä Ambulanssi ja Kaksonen. Pikku rimmin harjulla (Nummenkadun lounaispuolella Kaukjärven pään kohdalla) oli vaihtelevan kokoisia, kapeaan rimpisuonotkelmaan laskeutuvia mäkiä; pienin oli nimeltään 5 penniä, sitten tulivat suuruusjärjestyksessä 10, 15, 20, 25, 50 penniä, markka, markka 50 penniä ja suurimpana markka 75 penniä, jonka minä sinne keksin jyrkän rinteen mäntyjen väliin.

Sydämeni vuotaa verta kun ajattelen, että nämä molemmat kauniit harjut on myöhemmin tuhottu. Iso rimmin harju rupesi jo 50-luvulla muuttumaan Forssan suurimmaksi sorakuopaksi, ja pikku rimmin tuhosi taas Finlayson-Forssan kaatopaikka, joka pursui alkuperäisestä paikastaan ja täytti osittain suon. Lisäksi pikku rimmin harju on korkeimmalta kohdaltaan katkaistu santakuopalla, paikalta jolta olisi mitä komein näkymä Kaukjärvelle. Mieluisa paikka oli myös Syrjäharju Kaukjärven etelärannalla. Sitä pitkin hiihdimme monta kertaa Tammelaan ja takaisin. Syrjäharjukin on nykyisin osittain runneltu, sorakuoppa katkaisee sen.

Kesäisin kävimme uimassa Lammin uimarannalla tai sitten Kaukjärven Forssan puoleisessa päässä, jossa oli hiekkaranta. Nyt sinne ei enää pääse uimaan, koska se on aidattua yksityisaluetta. Usein tuli käydyksi myös seurakunnan kesäkodissa Klemelässä Kaukjärven rannalla. Monesti pyöräilimme lisäksi Tammelaan, Pyhäjärven Manttaalin matalaan rantaan uimaan.

Hyvin mieluisa leikkipaikka lapsena oli lisäksi [[Korkeavahan näkötorni|Korkeavaha]]. Hauska leikki siellä oli hissi: silppasimme nuoriin leppiin sopivalle korkeudelle, ja sitten taivutimme leppää ja aloimme roikkua siitä niin, että se taipuen laski meidät maahan.

[[Forssan sähkörata|Kapearaiteinen rautatie]] ja sähköpässit, jotka kuljettivat pumpulia kutomoalueen makasiineista kehräämöön, kiehtoivat kovasti kaikkia forssalaislapsia. Kapearaiteisen rautatien ratapengertä pitkin oli lisäksi hyvä pyöräillä Jokioisiin. Mutta tämäkin rata on purettu, ei edes entistä [[Forssan asema|Forssan asemarakennusta]] ole enää jäljellä.

== Mikä saa palaamaan synnyinkaupunkiin? ==

Forssaan liittyy mielessäni se surullinen piirre, että lapsuuteni kaikkein tärkeimmistä paikoista ja rakennuksista juuri mitään ei ole enää olemassa. Rimmin harjut on tuhottu, monet kaikkein kauneimmista vanhoista historiallisista forssalaisrakennuksista on purettu, Maakunnan ravintolaosa on palanut, kapearaiteista rautatietä ei enää ole. Koko Kauppakatu on surullisessa tilassa. Eikä puuvillatehdas enää toimi, ja kutomon tiloissa on kauppakeskus… Kaupunki on kadottanut jokseenkin täysin entisen identiteettinsä, jolloin se on samalla muuttunut aika vieraaksi, kun samaistumiskohteita ei enää ole kaupunkikuvassa eikä juuri ympäristössäkään. Myös Forssassa asuneet vanhemmat ovat jo kuolleet. Jokin perustavanlaatuinen henkinen lama ja kollektiivinen itsetunnon romahdus iski Forssaan siinä vaiheessa kun Finlayson-Forssa rupesi lopettelemaan toimintaansa. 1970- ja 80-luvuilla Forssassa tehtiin monia todella lyhytnäköisiä päätöksiä. Jos kaupunki ryhtyy liiaksi hävittämään historiaansa, voi ulkopuoliselle syntyä tunne, että se on henkisesti ajautumassa tuuliajolle. Tämä juurettomuuden tunne voi siirtyä sitten moniin asukkaisiinkin, mikä entisestään voimistaa muutenkin suuren rakennemuutoksen kourissa elävän yhteisön ongelmia. Mutta joitakin merkkejä muutoksesta on sentään olemassa; yhtenä esimerkkinä kunnostetut Loimijoen rannat. Ja Kehräämön alue on komea, harvalla kaupungilla on näin hienoa kulttuurikeskusta.

Forssassa tulee käydyksi nykyisin harvoin; useimmiten matkaan vain Forssan ohi vaikkapa isän rakentamalle kesämökille Jänijärvelle, jota siskoni käyttävät paljon enemmän kuin minä. Jos kuitenkin poikkean Forssaan, käyn ensiksi vilkaisemassa Kalliomäkeä ja entistä kotitaloa. Tarvittaessa yövyn kenties Maakunnassa, poikkean ehkä torille jos on toripäivä, kävelen Loimijoen rantaa, jatkan kehräämöalueelle, käyn myös mahdollisesti kävelyllä puistossa ja poikkean ehkä lopuksi Työväentalon ravintola Säveleen. Seuraavana päivänä käyn kenties hautausmaalla vanhempien ja isovanhempien haudalla ja jatkan matkaani.''' '''

Kalevi Aho

 

== Kalevi Aho Virtuaalipolku.fi-palvelussa ==

Virtuaalipolku.fi-palvelun [http://www.virtuaalipolku.fi/index.php?option=com_content&view=article&catid=51:taiteet&id=152:kalevi-aho-ja-forssa&Itemid=77 kartassa] käydään läpi Kalevi Ahon lapsuus- ja nuoruusvuosiin liittyviä tärkeitä maamerkkejä, hänen asuin-, opiskelu- ja harrastuspaikkojaan. Ovatpa osansa saaneet muutamat 50 vuoden takaiset leikkipaikatkin. 

 '''Lisätietoja'''

Artikkeli Kalevi Ahosta [http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevi_Aho Wikipediassa ] 

Kalevi Aho [http://www.fimic.fi/fimic/fimic.nsf/COMAG/B878D854126E9FB6C225747B0029814F Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus FIMIC:in] sivuilla 

[[Category:Laulajat,_muusikot,_säveltäjät|Aho, Kalevi]][[Category:Forssalaisia|Aho, Kalevi]]

Ester Uoti

2011-12-09T12:33:29Z

Maija:

==== Inka Uotin kertomus äidistään opettaja Ester Uotista Sauvolan koulun vuonna 1947 aloittaneiden oppilaiden tapaamisesta joskus 1997 tai keväällä 199: ====

Oikein hauska nähdä teitä äitini oppilaita. Olette jonkin verran kasvaneet niistä ensimmäisistä kouluvuosistanne. 

Äitini Ester Johanna Uoti os. Saastamoinen syntyi 1895 Kuopiossa. Hän kävi tyttökoulun Viipurissa ja oli sen jälkeen postissa töissä. Hän sairastui silloin niin yleiseen tuberkuloosiin ja joutui jättämään työnsä postissa. Ester Johanna muutti sitten talonemäntäsisarensa kotiin Hämeenkyröön, jossa hän vastoin pessimistisiä ennakko-osotuksia parani ja rupesi suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin.

Kävi niin onnellisesti, että hän pääsi ns. "hospiteeraamaan" Hämeenlinnan seminaariin ja sai opettajan pätevyyden erioikeudella v. 1921 26-vuotiaana. Hän suoritti myös kirjastonhoitajan tutkinnon ja Varalan liikuntaopistossa voimistelunohjaajan tutkinnon.

Opettajana hän toimi Iisalmen Haapajärven koululla v. 1921-1922, Vieremän Tikanniemen koululla 1922-1923, [[Iittalan yhtenäiskoulu|Kalvolan Sauvolan koululla]] v. 1923-1955, siis täällä hän opetti 32 vuotta, pitkä rupeama. Kalvolassa hän sitten tutustui isääni Martti Uotiin ja naimisiin he menivät v. 1927. Suvussamme, tällä kertaa miniälläni on runsailla ristipistoruusuilla kirjottu pöytäliina, jonka äitini morsiamena ollessaan teki.

Pääharrastus äiti-Esterillä oli kirjallisuus ja hän hoiti vuosikymmenet [[Kalvolan kirjasto|Kalvolan kantakirjastoa]]. Muistan lapsuus- ja nuoruusajoiltani sen, kun hän laitteli kirjoja lainauskuntoon, liimaili lainausohjeita ja eräpäiväliuskoja kirjoihin. Hän piti kunnia-asianaan lukea kirjoista mahdollisimman monta ennen kirjastoon viemistä. Me muutkin perheenjäsenet osallistuimme näihin talkoisiin. Minä esim. luin kaikki ne kirjat, joista äiti, etteivät ne ole sopivia nuorten luettaviksi.

Kuorolaulua äiti myös harrasti ja hän johti jonkin vuoden myös naisvoimistelua. Yksi tärkeä harrastus oli politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, joista äidillä oli humaanit ja varmat mielipiteet, joita hän ei pahemmin salaillut.

Äitini viihtyi opettajana, hän sanoi sen olevan todella hänen alaansa. Oppilaistaan hän todella piti ja ainakin yritti kaiken tehdä heidän parhaakseen. Muistan sen, kun hän aamuisin puki päällysvaatteet ja talvikeleillä haki potkukelkan vajasta ja lähti koululle jotenkin juhlallisen tuntuisesti. Perheemme asui yleensä Keikkalassa Kanttorilassa. Joinakin kovina pakkastalvina asuimme koululla äidin virka-asunnossa, kun siellä oli vapaat puut, joita ei isän virka-asuntoon kuulunut.

Mainitsin jo siitä, että äiti piti teistä oppilaistaan ja puhui teistä lämmöllä. Te varmaan tiedätte hänen ankarammatkin puolensa. Uskon, että hän osasi olla opettajana vaativakin, olihan hän "jämpti" myös kotona, mutta täysin oikeudenmukainen. Perheenemäntänäkin äiti-Ester oli tosi pätevä. Meikäläisen leipomuksetkin kalpenevat täysin äidin tekemien rinnalla.

Äitini sai Maalaiskuntien liiton kultaisen ansiomitalin.

Tulee mieleeni kertoa pari juttua, joista te ette mahdollisesti ole kuulleet:

Koulukiusaamista oli jo silloin ennen teidän kouluaikaanne.Äidillä oli ollut oppilaat Anna ja Oili, joista toinen koulumatkoilla kiusasi toista heittelemällä mm. reppua hankeen ja työntelemällä kaveria ojaan. Näistä asioista luonnollisesti opelle kanneltiin ja niin äiti päätti jättää kiusaajan jälki-istuntoon. Hän istui oppilaan kanssa puolisen tuntia ja päästi sitten kiusaajan puhuttelun jälkeen lähtemään kotiin. Ulkorapulla sitten yllätys-yllätys odotti kiusattu kaveri. 

Toinen asia oli tapahtunut 20-30-lukujen vaihteessa, jolloin oli työttömyyttä ja pulaa kuten nytkin. Silloin yleisesti puhuttiin, että naimisissa olevat naiset joutuisivat jättämään virkansa. Äitini oli näistä asioista suuttunut ja sanonut silloisille kunnan pomoille: "Jos minulle sen tempun teette, niin otan eron kanttorista ja elämme "susiparina" lopun ikäämme."

Eläkevuosinaan vanhempani asuivat muutaman vuoden Helsingissä, mutta muuttivat sitten Iittalan kautta Hämeenlinnaan. Isäni kuoli v. 1962 ja äiti v. 1975.

Lähde: Kalevi Rajala, Lukiokatu 1 B 5, 13100 Hämeenlinna

[[Category:Opettajat|Uoti, Ester]][[Category:Kalvolalaisia|Uoti, Ester]][[Category:Yleisiä_muistelmia]]

Inka Uotisen kertomus äidistään opettaja Ester Uotista Sauvolan koulun vuonna 1947 aloittaneiden oppilaiden tapaamisesta joskus 1997 tai keväällä 1998

2011-12-09T12:32:42Z

Maija: siirsi sivun ”Inka Uotisen kertomus äidistään opettaja Ester Uotista Sauvolan koulun vuonna 1947 aloittaneiden oppilaiden tapaamisesta joskus 1997 tai keväällä 1998” uudelle nimelle ”Ester Uoti”

#OHJAUS [[Ester Uoti]]

Ahjola

2011-12-08T16:10:47Z

Maija:

[[Image:Ahjola1 i.jpg|thumb|right|300px]][[Image:Ahjola3 i.jpg|thumb|right|300px]][http://www.hamewiki.fi/wiki/Hykkil%C3%A4-Lunkaa Hykkilän-Lunkaan ]nuorisoseurantalo Ahjola on valmistunut vuonna 1923. Talo on peruskorjattu 1970-luvun lopulla ja vuosien varrella kunnostettu useaan otteeseen. Talo toimii kylän yhteisenä kokoontumis-, harrastus- ja juhlapaikkana, jota myös vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin.

Nuorisoseurantalo soveltuu häiden, muiden perhejuhlien, kokousten ja kurssien pitopaikaksi ympäri vuoden.

==== Osoite ====

Hykkiläntie 637, 31300 [[Tammela|Tammela]]

==== Tilat ja varustus ====

Talossa on iso juhlasali, kahvio ja keittiö. Juhlasalin seinissä on viihtyisä puolipanelointi. Salin etuosassa on säilytetty kaunis ja alkuperäisillä maisemakulisseilla varustettu näyttämö.

Juhlasaliin saa katettua pöydät 150 henkilölle. Lisäksi salissa on parvi, jonne lisäpaikkoja mahtuu noin 50 henkilölle. Pöytiin löytyy valkoiset pöytäliinat, sekä ruokailu- ja tarjoiluastiat.

Iso, viihtyisä piha, jossa grillikatos. Tilavalla tontilla hyvät paikoitustilat.

==== Muuta ====

Pitopalvelu on mahdollista varata seuran keittiöhenkilökunnalta. Tilattavissa on myös tarjoilu- ja ohjelmapalvelua.

==== Sijainti ====

Nuorisoseurantalo sijaitsee aivan tien vieressä Hykkiläntien varrella. [http://www.hamewiki.fi/wiki/Tammela Tammelan] keskustaan matkaa on n. 8 km ja [http://www.hamewiki.fi/wiki/Forssa Forssaan] n. 16 km.

==== Varaukset/tiedustelut ====

Sari Palavainen 
[[Coordinates::60.788187, 23.874314| ]]

[[Category:Tammela]]

Tiedosto:JVKorjus.jpg

2011-11-29T14:02:25Z

Maija:

Hakkalan yläkoulu

2011-11-24T11:22:36Z

Maija:

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.081949" lon="25.007359">Hakkalan koulu</marker>
</widget> Hakkalan koulu ja Lammin lukio aloittivat toimintansa Lammin Yhteiskouluna vuonna 1928. Ensimmäiset vuotensa koulu toimi erilaisissa [[Image:Hakkalankoulu.JPG|thumb|right|275x215px|Valokuvaaja: Matti Siivonen]]vuokratiloissa ja vasta vuonna 1937 sillevalmistui oma, arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema talo. Kun koulu kasvoi voimakkaasti, tarvittiin jo 1959 uusi koulurakennus, jonka suunnitteli Olavi Tuomisto - itsekin Lammin Yhteiskoulun entisiä oppilaita. Kun Lammin koulussa lukuvuonna 1978-1979 siirryttiin seitsemännellä luokalla noudattamaan peruskoulun opetussuunnitelmaa, kansalaiskoulun rakennus jäi yläasteen ja lukion käyttöön. Tätä rakennuskokonaisuutta on 1990-luvulta saakka kutsuttu Hakkalan kouluksi. Syksyllä 1996 tilanahtautta lievittämään saatiin koulun käyttöön läheisestä Forsströmin kiinteistöstä useita luokkahuoneiksi kunnostettuja huoneita.Vuonna 2007 saatiin käyttöön kokonaan uusi koulurakennus. Lisäksi opetusta on viereisessä Pasaapelin koulurakennuksessa. 

 

Hakkalan yläkoulu sijaitsee Hämeenlinnassa, [[Lammi|Lammilla]] osoitteessa Lamminraitti 35. Koulussa toimivat perusopetuksen luokat 7.-9. Hakkalan koulua käyvät [[Image:Hakkalankoulu2.jpg|thumb|right|275x211px|Valokuvaaja: Matti Siivonen]]lammilaisten lisäksi myös Hämeenkosken ja Tuuloksen nuoret. Koulun nykyinen rehtori on Kyllikki Vilkuna. Hakkalan koulussa toimii joustavan perusopetuksen (JOPO) ryhmä, nimeltään Duuniluokka. Joustavan perusopetuksen opetuksessa korostuvat toiminnallisuus, erilaisten oppimisympäristöjen käyttö ja työssäoppiminen. Opetus toteutetaan perusopetuksen opetussunnitelman mukaisesti. Alle kymmenen oppilaan duuniluokan ohjauksesta vastaa opettaja-ohjaaja työpari. 

 

Hakkalan yläkoulun kotisivut: [http://www.hameenlinna.fi/Opetus-ja-koulutus/Perusopetus/Koulut-7-9/Hakkalan-koulu/ www.hameenlinna.fi/Opetus-ja-koulutus/Perusopetus/Koulut-7-9/Hakkalan-koulu/]

 

{{Tynkä}}

[[Category:Yläkoulu]] [[Category:Lammi]]

Anssi Taulu

2011-11-09T08:52:07Z

Maija:

Kuvanveistäjä Anssi Taulu on syntynyt Palokassa 05.08.1969. Nykyään hän asuu ja työskentelee Hämeenlinnan [[Tuulos|Tuuloksessa]] sekä [[Taidekasarmi|Taidekasarmilla]]. Hän on[[Image:Anssi ampiaistehdas.JPG|thumb|right|300px|Ampiaistehdas, Naissaari, Vaajakoski 2008. puu, poltettu puu. 170 x Ø 300 cm Teos tuhoutui tulipalossa 8/2009.]] mm. Suomen kuvanveistäjäliiton ja [[Ars-Häme ry|Ars-Hämeen]] jäsen sekä toimii Siperian taidevalimoyhdistyksen puheenjohtajana. Hänellä on ollut näyttelytoimintaa vuodesta 1994 lähtien. Yksityisnäyttelyitä hänellä on ollut mm. v. 2009 [[Galleria Kone|GalleriaKONEessa]] [[Kulttuuri-_ja_kongressikeskus_Verkatehdas|Verkatehtaalla]] Hämeenlinnassa ja v. 2007 Galleria Sculptorissa Helsingissä. [http://www.anssitaulu.com www.anssitaulu.com]

==== YKSITYISNÄYTTELYT ====

2009 GalleriaKONE, Hämeenlinna 2009 Porvoon Taidehalli, yhdessä Mikko Myöhäsen kanssa. 2007 Galleria Sculptor, Helsinki 2004 Kaapelin Galleria, Helsinki, yhdessä Jürgen Baumin kanssa. 2003 Goethe-Institut, Helsinki, yhdessä Jürgen Baumin kanssa. 2003 Galleria BE’19, Helsinki, yhdessä Olli Larjon kanssa 2002 Tuuloksen kesäkonsertti, yhdessä Olli Larjon kanssa 2001 Promenadi Galleria, Hyvinkää, yhdessä Olli Larjon kanssa 1997 Galleria Ripustus, Hämeenlinna, yhdessä Janne Kaitalan kanssa 1996 Keuruun taidemuseo, yhdessä Timo Hannusen kanssa 1994 Rantagalleria, Turku, yhdessä Miika Karttusen kanssa 

==== RYHMÄNÄYTTELYT ====

2010 Villa Roosa, Orimattila 2009 Materia09, Munkkaan jätekeskus, Lohja 2009 Staffas09, Porvoo 2009 "Minun Pohjoiseni", Suomen pohjoismainen taideliitto, Rantakasarmi, Helsinki[[Image:Anssi idiootti.JPG|thumb|right|300px|Idiootti 2008. maalattu pronssi. 28 x 26 x 35 cm]] 2008 ”have a seat”, Neumünster, Saksa 2008 Wanha Voimala, Vaajakoski, Jyväskylän mlk 2008 Raaka lauta III, Naissaari, Jyväskylän MLK 2008 Galleria Rantakasarmi, Ars-Häme ry:n ryhmänäyttely, Helsinki 2006 Iron 2006, 5th International Conference on Contemporary Cast Iron Art, The Ironbridge, Shropshire, Englanti 2006 NordArt 2006, Büdelsdorf, Saksa 2005 Kuhmoinen Kuhtuu XXV 2005, Riihigalleria, Kuhmoinen 2005 NordArt 2005, Büdelsdorf, Saksa 2005 Turku Biennaali, Aboa Vetus & Ars Nova, Turku 2005 Fuzzy Set ”Random play”, BaneGården, Aabenraa, Tanska 2004 ”Punainen Hirvi” Kulttuuritukku, Hämeenlinna yhdessä Olli Larjon, Terho Aallon ja Johannes Setälän kanssa 2004 Schaumburger Künstler –taiteilijayhdistyksen näyttely, Gewerbepark, Lauenau, Saksa 2004 NordArt 2004, Büdelsdorf, Saksa 2004 ”Aine”, Kamana, Keuruun taidemuseo, yhdessä Olli Larjon ja Janne Salmen kanssa 2003 Siperian valimon yhteisnäyttely, Urjalan kirjasto 2003 ”Tarinoita hitaudesta” ARS-Hämeen 30-vuotisjuhlanäyttely 2003 ”Elgen” Telemark Fylkesgalleri, Notodden, Norja 2003 ”Pisaroita” Högforsin vanhoissa konepajahalleissa, Karkkila 2001—03,-05,-07-08, 09 Hämeenlinnan Taiteilijaseuran vuosinäyttelyt 2002 ARS-Hämeen ”Machtproben” näyttely, Galerie der Stadt Tuttlingen, Saksa 2001 “Tällä paikalla”, ympäristötaidenäyttely Hämeenlinna 1998 Hämeen nuorten näyttely, Hämeenlinnan kulttuurikeskus 1998 “Taas!” –näyttely Kankaanpään kaupungin Taidekehällä 1996 Tallinnan taidekorkeakoulu 1995 "Onnea onkimassa", Taidekeskus Pyrri, Savonlinna 1995 Kaapelitehdas, Helsinki 1994 Interplenair Mana, Krasnoyarsk, Venäjä 1994 Turun kulttuurikeskus 1993 Keltainen talo, Kankaanpää 1993 Galleria Art Leonardo, Tampere 1993 Tallinnan taidekorkeakoulu 

==== JULKISET TEOKSET ====

”Musta aurinko” yhdessä kuvanveistäjä Olli Larjon ja taiteilijaprofessori Olli Jalosen kanssa, Verkatehtaan kulttuurikeskuksen lasipiha, Hämeenlinna ”Punainen aurinko” yhdessä kuvanveistäjä Olli Larjon ja taiteilijaprofessori Olli Jalosen kanssa, Harvoilanmäki, Hämeenlinna “Toteemi” päiväkodin piha, Kankaanpää “Kytketty” puisto, Kankaanpää "Istuva nainen", Tuuloksen kirjasto, Hämeenlinna 

==== TEOKSIA KOKOELMISSA ====

Hämeenlinnan taidemuseo Yksityisissä kokoelmissa 

==== TEOKSIA JULKAISUISSA ====

Turku Biennial 2005, näyttelykatalogi, ISBN 952-99532-1-6 Kuhmoinen Kuhtuu XXV 2005, näyttelykatalogi, ISBN 952-91-8938-9 Have a Seat, näyttelykatalogi 2008, ISBN 978-951-98742-3-4

==== PALKINNOT ====

2007 Hyvän rakentamisen palkinto. 500 euroa ja kunniakirja taiteilijoille Olli Jalonen, Anssi Taulu ja Olli Larjo asuntomessualueen ympäristötaideteoksen Punainen aurinko suunnittelusta ja toteutuksesta.

==== PERFORMANSSIT ====

2004 Hiekkashakki osana multitaiteellista kuvaelmaa Punainen Hirvi, Kulttuuritukku Hml 2003 Kolme shakki -performanssia mustalla ja valkoisella hiekalla, ARS-Hämeen 30-vuotisjuhlanäyttely, Hämeenlinnan kulttuurikeskus 2003 Neljä Viivashakki –performanssia Galleria BE’19, Helsinki 2002 ”Engelin siirto”, viivashakki performanssi, Hämeenlinnan Taidemuseo 2002 ”Fuzzy chess” –viivashakki performanssi Innanen&Larjo&Taulu, ARS-Hämeen Machtproben” näyttely, Galerie der Stadt Tuttlingen, Saksa 2001 ”Jumalten tuho” –performanssi Larjo&Taulu, Maailmankauppa Kirahvin syystapahtuma, Hämeenlinna, syyskuun alkupäivinä 2001 ”Viivashakki” –performanssi Innanen&Larjo&Taulu, ympäristötaideteos Larjo&Taulu ”Kehät”, Hämeelinnan ympäristötaidenäyttely ”Tällä paikalla” 2001 ”Ensimmäinen erä” veistosshakkiottelu Larjo&Taulu, Hyvinkään Taiteilijaseuran Promenadigalleria

==== LYHYTELOKUVA ====

2001 Noncense child calling friday by Fuzzy Group Ensi-ilta 18.5.2001 Hämeenlinnan Kulttuurikeskuksen lyhytelokuvafestivaali

==== KOULUTUS ====

1998—2000 Hämeenlinnan ammatillinen opettajakorkeakoulu 1991—94 Kankaanpään taidekoulu, kuvanveistolinja 1993 Tallinnan taidekorkeakoulu, kivikuvanveistoa Matti Varikin johdolla 1990—91 Kuusamon kansanopisto, graafinen ilmaisu 1988—89 Seinäjoen ammatillinen kurssikeskus, hirsirakentajan peruskurssi 1985—88 Petäjäveden käsi- ja taideteollinen oppilaitos, rakennusartesaani

==== JÄSENYYDET ====

Suomen kuvanveistäjäliitto Ars Häme ry Hämeenlinnan Taiteilijaseura Siperian Valimo 

[[Category:Kuvataiteilijat|Taulu, Anssi]] [[Category:Tuuloslaisia|Taulu, Anssi]]

Härkätien museo

2011-11-09T08:51:20Z

Maija:

<widget type="googlemap">
<marker lat="60.89503" lon="24.28511">Rengon Härkätien museo</marker>
</widget> [[Image:Rengon Hameen Harkatien museo.jpg|thumb|right|339px|Rengon Härkätien museo]]

 [[Renko|Rengossa]] sijaitseva Härkätien museo on perustettu vuonna 1964 Rengon Talonpoikaissäätiön omistamaan vanhaan lainajyvämakasiiniin, joka sijaitsee [[Rengon kirkko|Rengon Pyhän Jaakon kirkon]] vieressä. Museo on kulttuurihistoriallinen esinemuseo, johon on tallennettu renkolaista talonpoikaisesineistöä sekä esineitä Pyhän Jaakon kirkosta ja lainajyvästöaikakaudelta. Museossa on myös  [[Hämeen härkätie|Hämeen Härkätiehen]] liittyvää aineistoa, mm. taiteilija Pentti Hammarbergin piirtämä viisimetrinen kartta Härkätiestä. Esillä on mm. iestetty härkäpari, kievarihevonen ja "viinakalu", täydellinen viinan kotipolttosarja 1800-luvulta. Museota ylläpitää [[Renko-Seura|Renko-Seura]]. 

Sijaintiosoite: Sajatie 2, 14300 Renko. Museo on auki kesäsunnuntaisin 5.6.-28.8. klo 11-14, muulloin sopimuksen mukaan. Ryhmät 2 €/hlö, ei erillistä opastusmaksua. Aukioloaikoina yksittäisille kävijöille vapaaehtoinen maksu.

Yhteystiedot: Renko-Seura ry. puh. 050-558 37 53 osoite Sajatie 13, 14300 Renko 

[[Category:Renko]] [[Category:Museot]]

Joulun viettoa Vanajassa

2011-11-08T12:22:54Z

Maija: Suojasi sivun Joulun viettoa Vanajassa [edit=sysop:move=sysop]

Muistelua 1900-luvun vaihteen joulunvietosta.

==== Joulu juhlista jaloin ====

"Joulu juhlista jaloin", sanoo sananlasku. Joulun valmistelut aloitettiin jo kevättalvella hakkaamalla metsässä poltinpuut, sahdintekoon tarvittavat mallaspuut ja hakemalla tuvan välikattoon tarvittavat pärepuut.

Joku talon naisväestä otti kasvattaakseen jouluporsaan, jonka tuli olla lihava ja suuren puoleinen marraskuun lopulla tapahtuvaan teurastusaikaan.

Syysiltoina naiset tuvassa kehräsivät takkavalkean ääressä ja miehet kiskoivat pärepuista päreitä tuvan sisäkaton peitteeksi tarvittavan määrän ja tekivät muita puhdetöitä. Syyskuun lopulla veivät miehet tynnyrin verran ohria ja rukiita järveen itämään. Kun ne olivat itäneet, tuotiin ne saunaan maltaiksi valmistamista varten. Syksyiset mallassaunat olivat talon ja kylän kohdalla elintärkeitä keitaita. Niihin kokoontuivat iltaisin kylän nuoret iltoja viettämään laulamalla ja leikkimällä. Ne olivat syksyn hupaisimpia hetkiä. Siellä oli neitosilla tilaisuus sen ajan yksinkertaiseen kahvi- ja pannukakku- ym. tarjoiluun. Mallassaunassa täytyi pitää säännöllisen korkea lämpö useita vuorokausia läpeensä ja muutaman vuorokauden jälkeen löylyttää ja sekoittaa maltaat, jotta ne tulisivat makeita ja niistä valmistettu sahti hyvän makuista. Sokeria ei sahtiin sekoitettu. Maltaista se tuli makeaksi.

Toisella adventtiviikolla valettiin joulukynttilät. Niihin tarvittava tali oli syksyn teuraseläimistä koottu. Kynttilöitä valettiin kirkkoa ja kotia varten. Kirkkoon vietävät kynttilät olivat yksihaaraisia, mutta kodin joulukynttilät olivat kolmihaaraisia. Ne valoi jokaisen perheen emäntä apulaisineen.

Jouluviikolla valmistettiin joulukinkku ja joulumakkarat, joko ohra- tai riisiryyneistä. Ne olivat makeita ja haluttuja. Samalla viikolla myös joulusahti valmistettiin ja lipeäkalat ym. jouluherkut.

Joulun aatonaattona naisväki pesi tuvan katon, seinät ja lattian sannalla ja kuusiluudalla. Tätä tointa kutsuttiin talossa kuuraukseksi. Senjälkeen miehet panivat tuvan kattoon päreet kopan pohjan muotoon, mikä työ kysyi taitavuutta ja neuvokkuutta.

Jouluaattona miehet lähtivät varhain aamulla hakemaan heiniä eläimille kaukaisilta niittumailta. Samana aamuna joku naisväestä otti lämmittääkseen joulusaunan. Saunan tuli olla kylpykunnossa klo 2 jpp. Joulusaunaan meni yhdessä koko talonväki. Siellä ei saanut puhua yhtään sanaa. Sauna oli pyhä paikka. Talon isäntä viskasi suureen kivikiukaaseen kipollisen vettä, josta tuli tulinen löyly. Vihdat alkoivat vinhasti ropsutella. Miehet menivät ensin lauteitten eli parven alle peseytymään ja vasta kun miehet olivat lähteneet saunasta, laskeutuivat naiset alas. Lämmittäjä oli sitonut olkia parvekkeen rappusiin ja levittänyt niitä saunan lattialle.

Pesun jälkeen riensi miesväki vaatteet kainalossa tupaan pukeutumaan ja antamaan hevosille heiniä ja kauroja joulukirkkoon menoa varten. Samoin naisväki lähti lypsämään ja ruokkimaan lehmät ja muut elukat.

Jouluaattona vähää ennen klo 6 jpp. oli juhlallinen hetki. Silloin tupaan tuotiin joulupahnat ja levitettiin lattialle ja samoin joulukuusi, missä sellainen oli tapana pitää. Emäntä levitti pitkälle tuvan pöydälle valkeat pöytäliinat. Pöydän toiseen päähän asetti joulukinkun ja toiseen joulukakun ja keskelle peruna- ja lanttulaatikot sekä salaattilautasen. Joulumakkarat, voi ja juustot sekä lipeäkala, perunat ja riisipuuro täyttivät joulupöydän. Emäntä sytytti pöydälle tuomansa joulukynttilät. Täsmällisesti klo 6 jpp. jouluaattona astui isäntä tupaan kainalossaan puukantinen, paksu raamattu. Kun oli veisattu jouluvirsi, luki hän jouluevankeliumin, siunasi ruuan ja pyysi kaikkia käymään jouluaterialle. Sen aikana ei puhuttu juuri muusta kuin Jeesuksen syntymätapauksesta. Koko talon väen tuli olla mukana aterialla. Aterian aikana laulettiin jouluvirsiä ja kiitosrukouksen jälkeen jatkettiin veisuuta. Jouluvirret oli kaikki laulettava. Aterian ja virsilaulun jälkeen alkoivat joululeikit pahnoilla. Mitään sopimatonta sanaa ei saanut lausua. Janon sammukkeeksi oli sahtia, joka oli makeaa, mutta ei päihdyttävää. Vuoteita ei avattu, vaan joulupahnoilla lojuttiin siihen asti, kunnes lähdettiin joulukirkkoon, joka varhemmin alkoi klo 5 ja myöhemmin klo 6. Valaistuksena joulukirkossa oli talikynttilät, joita oli kaarissa keskikäytävän yläpuolella ja kaarissa myös ikkunoilla. Moni emäntä toi itselleen erikoisen kynttilän, jonka kiinnitti penkin sarjaan. Alttarilla oli runsaasti kynttilöitä, samoin kruunuissa, joita oli useita, osaksi metallisia, osaksi puisia. Väkeä oli runsaasti, niin etteivät kaikki mahtuneet kirkkoon sisälle, vaan heitä oli asehuoneessa ja ulkona. Kun aamusaarna oli loppunut, joka kesti tunnin, alkoi heti päiväjumalanpalvelus. Kun saarnavirsi alkoi, menivät melkein kaikki miehet ulos kirkosta hevosiaan katsomaan ja peittämään. Saarnavirsi oli aina melko monisäkeistöinen. Ennen saarnaa olivat kaikki taas paikoillaan. Voimakkaasti kaikui rovastivainaja [[Joosua Johansson|Joosua Johanssonin]] saarnan alkusanat :

:»''Sä olet Isäs kunniaan, ''
:''oi Jeesus, mennyt multa; ''
:''Mä vähäks aikaa maailmaan ''
:''jäin vielä tänne sulta, ''
:''Vaeltamahan vieraana, ''
:''Isäni maasta kaukana.» ''

Saarnan alettua ei kirkossa ollut mitään liikettä eikä kolinaa paitsi jalkojen kopinaa, kun varpaat yrittivät palella kylmässä lämmittämättömässä kirkossa. Lämmityslaitteita ei ollut muualla kuin sakaristossa. Siellä oli suuri tiilinen uuni, jossa takkavalkea loimusi koko sakaristoa varten. Kun jumalanpalvelus klo 9 aikaan loppui, riensivät kaikki kirkosta ulos ajoneuvoihinsa ja kiireesti kotia lämmittelemään ja pahnoille leikkimään. Ensimmäisenä joulupäivänä ei menty vierailulle, vaan pysyttiin kotona, ja valmistuttiin taas Tapaninpäivän jumalanpalvelukseen kirkolle ja sen loputtua kilpa-ajoon kylän kunniaksi, kuka ensimmäisenä kotiin kerkisi. Sitten alkoivat jouluvierailut aina Hiivanuuttiin asti, jolloin sahdit juotiin loppuun.

Syvästi ja mieliinpainuvasti vaikuttivat joulujumalanpalvelukset kaikkien mieliin, mutta erikoisesti lasten. Jumalan armon tuntemus niiden kautta kasvoi ja pyhän kunnioitus. Hyvästi sen muistan omasta lapsuudestani. Vanhan virsikirjan virsi N:o 79 painui niin mieliin, että melkein jokainen vanajalainen osasi sen silloin, ja moni vanhempi osaa sen vieläkin ulkoa.

Rovasti K. L. Nurmi 

[[Category:Yleisiä_muistelmia]]

Sibeliuksen syntymäkoti

2011-11-08T12:18:09Z

Maija:

[[Image:Sibelius1.jpg|thumb|right|300px|kuva Maija Jauhola]]

Sibeliuksen syntymäkoti on Hämeenlinnan keskustassa sijaitseva talo, joka avattiin museona vuonna 1965. Se on ollut osa [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo|Hämeenlinnan kaupungin historiallista museota]] 1980-luvun lopulta lähtien. Museo kertoo [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen]] lapsuudesta ja nuoruudesta Hämeenlinnassa. Sibeliuksen syntymäkoti on yleisölle avoinna joka päivä.

== Sibelius Hämeenlinnassa ==

Sibeliukset asuivat 1860-luvulla Hallituskatu 11:ssä sijaitsevassa kiinteistössä, jonka rakennutti vuonna 1834 junkkari Henrik Hernstedt. Talo on hirsirakenteinen, laudalla vuorattu rakennus, joka edustaa tyyliltään puuempireä. 1860-luvulla talon pihalla oli talli, sikolätti, navetta ja muita piharakennuksia. Pihalla ei ollut istutuksia, puita kasvoi taloa reunustavien palokujien varrella. Tuolloin kaupunkipihoilla ei ollut kukkia, koska pihat olivat hyötykäytössä. Tontti oli Sibeliusten aikana avara. Nykyisin talo sijaitsee kuin koru keskellä korkeita kerrostaloja.

Sibelius vietti lapsuutensa Hämeenlinnassa ja kävi koulunsa Hämeenlinnan Normaalilyseossa. Vuonna 1885 Sibelius kirjoitti ylioppilaaksi, minkä jälkeen hän muutti Helsinkiin opiskelemaan. Syntymäkoti on ainoa muisto maailmankuulusta säveltäjästä hänen omalta ajaltaan, sillä muut talot, joissa Sibelius asui, on purettu. Hänen nimeään kantava katu, puisto ja [[Jean Sibeliuksen patsas|patsas]] ovat myöhempää perua.

== Kokoelmat ja näyttely ==

Säveltäjän suku teki merkittävän lahjoituksen Hämeenlinnan Sibelius-seuralle ja Sibeliuksen syntymäkodille vuonna 1988. Lahjoitus käsittää kaikkiaan 150 esinettä, joista valtaosa on Sibeliuksen kirjeitä ja valokuvia, jotka kuvaavat säveltäjän elämänkaarta. Mukana oli Sibeliuksen kouluiässä kirjoittamat kirjeet sekä käyttöesineitä, jotka antavat ilmettä perheen elämään. Lisäksi mukana on perheraamattu, jossa on sekä säveltäjän että hänen äitinsä nimikirjoitukset.

Kiinnostus Jean Sibeliusta kohtaan on jatkuvasti lisääntynyt. Siksi pidettiin tärkeänä kunnostaa museon sisätilat 1860-luvun eli Jean Sibeliuksen lapsuuden aikaiseen asuun ja samalla puhaltaa rakennukseen oikea ajan henki. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että Sibeliuksen kouluaikana kirjoittamat kirjeet saatiin kopioina yleisön luettavaksi. Kun museo aikanaan perustettiin, sen huonejako palautettiin vastaamaan alkuperäistä karoliinista jäsentelyä, mutta ei otettu huomioon, että talon pitäisi niin sisältä kuin ulkonäöltäänkin muistuttaa alkuperäistä ilmettä. Tuolloin lattiat ja seinät saivat väärän aikakauden värit. Vuonna 2007 toteutetussa sisäpuolisessa restauroinnissa taloon palautettiin Sibeliuksen lapsuuden ajan mukaiset tapetit ja sabluunamaalaukset, jotka löydettiin seinien rakenteista. Myös muut pinnat saivat ajan mukaisen ilmeen. Uudistettu ja kunnostettu museo avattiin yleisölle Sibeliuksen syntymäpäivän kunniaksi 8.12.2007.

== Restaurointi ==

Restauroinnissa museon huoneet on uusittu 1860-luvun säätyläiskodin mukaiseksi. Restaurointisuunnitelman pohjana on käytetty mm. talon palovakuutusasiakirjaa vuodelta 1861, sata vuotta nuorempaa museoviraston inventointia sekä vuonna 2006 tehtyä restaurointitutkimusta. Vuonna 2002 kaupunginhallitus antoi historialliselle museolle luvan sisärestauroinnin suunnittelulle. Etelä-Suomen lääninhallitus myönsi EU:n ja valtion rahoitusta Sibeliuksen syntymäkodin sisäpuoliseen restaurointiin ja korjaukseen. Huone, jossa säveltäjä syntyi vuonna 1865, oli pitkään pelkkänä varastohuoneena. Restauroinnin yhteydessä tuo huone kunnostettiin ja kalustettiin 1860-luvun makuuhuoneeksi, jossa väritys, tapetit, lattiat ja ovet saivat ajan ilmeen. Uuteen näyttelyhuoneeseen on muurattu aikakauden kaakeliuuni. Kodinomaisuutta ja autenttisuutta syntymäkotiin on luotu teettämällä vanhojen mallien mukaiset käsinpainetut tapetit. Mallit on otettu talosta talteen tapettikerrosten alta 1960-luvulla sekä vuonna 2006. Yhden huoneen tapettikerrosten alta löytyi sabluunamaalaus, joka on nyt maalattu huoneen seinille vanhan mallin mukaisesti. Museo on restauroinnissa saanut uuden kodinomaisen tunnelman. Tunnelmallisuus syntyy sisätilan värityksen, pintakäsittelyiden, materiaalien, yksityiskohtien ja valaistuksen luomasta kokonaisuudesta. Museon esineistö koostuu myös tekstiileistä sekä perheelle kuuluneista pienesineistä ja tauluista.

Ongelmaksi nousi se, että perheen huonekaluja ei tuolta ajalta ollut säilynyt näihin päiviin, koska kodin esineet menetettiin konkurssissa 1860-luvun lopulla. Vain uunin edustalle tarkoitettu sermi on kuulunut Sibeliukselle. Sibeliuksen syntymäkodin Sibelius-suvulle kuuluneet alkuperäiset esineet ja 1860-luvun kalusteet, soittimet sekä valaisimet ovat oleellinen osa museota. Uusien kalusteiden tarkoitus on luoda aikakauden tunnelmaa.

Sibeliuksen syntymäkodin esittely säveltäjämestarin syntymäpaikkana edellytti tilojen saattamista sellaiseen asuun, että kohde on uskottava ja antaa katsojalle hänen kaipaamansa tietoa ja elämystä. Suurmiehen ympärille rakentuva nähtävyys on normaalia vaativampi. Autenttisuuden vaatimus on korkea. Rakennuksen peruskunto oli riittävä, mutta sisätilojen restaurointi oli poikkeuksellinen, suuressa määrin käsityön luonteinen konservointityön ja rakennustyön yhdistelmä ja siitä syntyvät kustannukset pohjautuivat tehtävän erikoisluonteeseen. Syntymähuoneen lattia ja listat uusittiin. Ovet ja ikkunat maalattiin.

== Musiikki ==

Sibeliuksen syntymäkodissa järjestetään myös pienimuotoisia konsertteja. Esimerkiksi [[Sibelius-opisto|Sibelius-opiston]] oppilaat ovat soittaneet siellä säveltäjän musiikkia. Kesäaikaan musiikkimatineoita järjestetään sunnuntaisin. Paitsi konserteissa syntymäkodissa voi kuunnella säveltäjän musiikkia äänitteinä. Turistien suosimia sävellyksiä ovat Finlandia, Valse triste, Tuonelan joutsen ja Karelia.

== Lähteet ==

*Antila-Andersson, Hanna: Sibeliuksen syntymäkodille etsitään alkuperäisempää ilmettä. Hämeen Sanomat 5.3.2002
*Happonen, Riikka: Ripatti avaisi Sibeliuksen syntymähuoneen yleisölle. Hämeen Sanomat 10.10.2005
*Järvi, Antti: Entistä vaaleampi ja entistä kodikkaampi: Sibeliuksen syntymäkoti muuttuu 1860-luvun säätyläiskodiksi reilulla 230 000 eurolla. Hämeen Sanomat 21.11.2006
*Karpiola, Saila: Koru keskellä kaupunkia. Hämeen Sanomat 4.5.2003
*Kunnas-Helko, Virpi: Etelä-Suomen Sanomat 8.12.1885
*Sibeliuksen suvun lahjoitus merkittävä Hämeenlinnalle. Hämeen Sanomat 24.11.1988
*http://www.sibelius.fi/
*http://www.hameenlinna.fi/historiallinenmuseo/sibelius.htm
*http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/asunnot/asunt_02.htm

[[Vuosi::1834| ]] [[Coordinates::60.99651, 24.46256| ]]

[[Category:Museot]] [[Category:Historialliset_rakennukset]]

Renkoviikko

2011-11-08T12:16:28Z

Maija:

Paikkakuntalaisilla on tapana kirjoittaa
[[Renko|Renko]]
viikko ilman väliviivaa, vaikka kieliopillisesti oikea muoto onkin Renko-viikko
 
Renkoviikkoa on vietetty vuodesta 1988 lähtien. Aktiivisena tahona oli Rengon Yrittäjäyhdistys puuhamiehenään pankinjohtaja Heikki Kilpeläinen.

Renkoviikon perinteisiin tapahtumiin kuuluvat mm. Rengon Jaakon markkinat, [[Rengon Jaakko|Rengon Jaakon]] valinta, luontokukkien sidonta, taidenäyttelyt, markkinatanssit, Jaakonjuhla, koko perheen niittytapahtuma, Härkälenkin pyöräilytapahtuma, tervanpoltto ja erilaiset lastentapahtumat. [[Renko-Seura|Renko-seuran]] näyttämö on viime vuosina esittänyt myös paikkakunnan elämään liittyviä historiallisia kuvaelmia. Renko-viikon toimikunta julisti Rengon v. 1997 luontokukkapitäjäksi tarkoituksenaan kiinnittää Rengon luonnon monimuotoisuuteen. Yhtenäinen metsäalue työntyy ylänköaluetta pitkin pohjoisesta etelään. Pieniä vesistöjä on paljon ja sekä eläimistö että kasvillisuus ovat runsasta. Rengon nimikkokukaksi toimikunta valitsi lumpeen.

Renko-seuran järjestämän Jaakonjuhlan ympärille koottua tapahtuma vietetään heinäkuun loppupuolella Jaakonpäivän tienoilla. 

[[Category:Renko]][[Category:Kotiseututapahtumat]]

Palsankallion rajakivi

2011-11-08T12:14:03Z

Maija:

Palsankallion rajakivellä tarkoitetaan suurta siirtolohkaretta, jossa ovat kerran kohdanneet seitsemän pitäjän rajat: Lopen, [[Tammela|Tammelan]], Urjalan, Sääksmäen, [[Kalvola|Kalvolan]], [[Hattula|Hattulan]], [[Vanaja|Vanajan]] sekä Vanajan alaisen Rengon kappelin. Ympyrän keskustassa olevasta kuopasta lähtee seitsemän kaiverrettua linjaa. Kiveä ympäröi neljä viisarikiviröykkiötä osoittamassa rajojen suuntaa.

Palsankallion rajakivi on arkeologinen kulttuuriperintökohde. Se mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1539 maakirjoissa. Kivellä on ollut suuri merkitys tien kunnosssapitoon ja kauttakulkuoikeuksiin. Kivi sijaitsee Hämeenlinnaan kuuluvassa [[Renko|Rengossa]].

[[Category:Muinaisjäännökset]][[Category:Renko]]

Tiedosto:Blomstedtin kihlajaiskuva.gif

2011-11-08T11:58:17Z

Maija:

Mommilanjärven soutelu

2011-11-08T11:02:27Z

Maija:

[[Image:Soutelut1.jpg|thumb|right|300px|Valokuvaaja: Sampo Herranen]]

Mommilanjärven soutelu on vuosittainen heinäkuussa järjestettävä tapahtuma, joka järjestetään Hausjärven [[Mommila|Mommilassa]]. Ensimmäisen kerran Mommilanjärven soutelu järjestettiin vuonna 1988 ja vuodesta 1991 lähtien se on ollut vuosittainen tapahtuma. Tapahtumaan osallistuu vuosittain toistatuhatta soutelijaa ja runsaasti katsojia. Vuonna 2010 tapahtumaan osallistui 1233 soutelijaa. Suomen Soutuliitto on valinnut Mommilanjärven soutelun kaksi kertaa Suomen parhaaksi kunto- ja retkisoututapahtumaksi. 

 

[[Image:Soutelut2.jpg|thumb|right|300px|Valokuvaaja: Sampo Herranen]] 

Mommilanjärven soutelu sai alkunsa pienestä kokeiluluontoisesta serkusjoukon järjestämästä hauskanpidosta ja oman järven tarkkailutapahtumasta, josta se on vuosien aikana kasvanut alueellisesti, maakunnallisesti ja jopa valtakunnallisesti merkittäväksi soututapahtumaksi. 

 

Tapahtuman taustaa: 

 

"Mommilanjärven soutelu on osa maakunnallista kuntoilutapahtumien HEHKU-ketjua, johon kuuluu joukko laadukkaita hämäläisiä liikuntatapahtumia. Tapahtumat on kohdistettu kuntoilijoille ja kaikille liikuntaelämyksiä kaipaaville. Mommilanjärven soutelu on myös osa valtakunnallista Suomen Soutuliiton ylläpitämää Suomi Vesille -kampanjaa. Kampanjan päämääränä on edistää kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia sekä turvallista vesillä liikkumista. Hande edistää osaltaan valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelmassamainittua kansalaisten perusturvallisuustietojen ja -taitojen kehittämistä. Alkuperäisen tavoitteen - ympäristön ja vesistön säilyttäminen seuraaville sukupolville - lisäksi Mommilanjärven soutelun tarkoituksena on saada ihmiset liikkumaan oman hyvinvointinsa puolesta ja samalla nauttimaan liikunnan ilosta ja [[Image:Soutelut3.jpg|thumb|right|300px|Valokuvaaja: Sampo Herranen]]yhdessäolosta terveysliikunnan parissa luonnon muovaamilla liikuntapaikoilla. Luontoa ja ympäristöä kunnioittava iloinen yhdessäolo on parasta luonnonsuojelua. Meidän järjestäjien haasteena on harvinaisella tavalla yhdistää hauskanpito, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin edistäminen turvallisella tavalla ja ympäristöarvojen vaaliminen yhdessä ja samassa kansanjuhlassa." 

 

[[Image:Soutelut4.jpg|thumb|right|300px|Valokuvaaja: Sampo Herranen]]Mommilanjärven soutelussa on vuosittain vaihtuva pääsoutelija. Pääsoutelijaksi pääseminen on kunniatehtävä. Pääsoutelijaksi kutsutaan henkilö, joka on esimerkillisellä ja myönteisellä tavalla vaikuttanut yhteisöjen ja paikkakuntien toimintaan. Myös muita vuosittaisia perinteitä on olemassa, esimerkiksi parhaiten pukeutuneen ja teemaan soveltuvimman joukkueen palkitseminen. Mommilanjärven souteluun sisältyy varsinaisen soutamisen lisäksi runsaasti oheisohjelmaa, kuten maalaismarkkinat, poniratsastusta ja opastettuja kiertoajeluita historiallisen Mommilan kartanoalueisiin.

 

Mikäli tapahtumaan osallistuminen soutujoukkueena kiinnostaa, tarkemmat ohjeet soutajille löytyvät [http://www.mommilanjarvensoutelu.fi/soutelu_2011/ohjeet-soutajille/ täältä].

 

Lähde: [http://www.mommilanjarvensoutelu.fi/ Mommilanjärven soutelu ry:n kotisivut], luettu 4.11.2011. 

[[Category:Vesistöt]] [[Category:Urheilutapahtumat]] [[Category:Hausjärvi]]

Rengon muistomerkit

2011-11-08T10:59:27Z

Maija:

[[Renko|Rengossa on]] monenlaisia muistomerkkejä, joista suuri osa on pystytetty Rengon vanhalle hautausmaalle.

*Mannerheim-ristin ritari Viljo Laakson muistomerkki. Jääkärieverstiluutnantti Viljo Laakson muistomerkki paljastettiin syksyllä 1952. Tekijä on Eelis Anttila. Muistomerkin materiaali on Vehmaan musta graniitti. Muistomerkki sijaitsee Rengon hautausmaalla.
*Kaatuneitten muistomerkki

    Paljastettiin 1951. Tekijä kuvanveistäjä [[Urho Heinänen (taiteilija)|Urho Heinänen]]. Sijainti Rengon vanhalla hautausmaalla.

*Niemisten veljesten muistomerkki

    Sijainti Niemisen talon paikalla Kuittilan kylässä. Muistomerkki Renko-seuran hallussa.

*Rengosta sotaan lähteneiden muistokivi

    Pystytetty 1991. Graniittia pronssilaatalla. Kivi on tuotu Rengon Luolajankylästä. Sijainti paloaseman pihassa.

*Punaisten muistomerkki

    Pystyttäminen hyväksytty Rengon kirkkovaltuutossa - ja neuvostossa 1944. Pystyttämisajankohta ei tiedossa. Tekijä Kalle (Kaarle) Vuorinen. Sijainti Rengon vanhalla hautausmaalla.

*Karjalaan jääneiden muistomerkki

    Pystytetty Rengon Karjala-seuran aloitteesta vuonna 1954. Sijaniti Rengon vanhalla hautausmaalla.

*Vuoksela-seuran muistolaatta

    Vuoksela-seuran lahjoitus Rengon kunnalle v. 1998. Sijainti [[Rengon kirjasto|Rengon kirjaston]] lukusalissa

*Kustaa Lennart Nyman-Uotilan (28.9.- 1.12.09) muistomerkki

   Wäinö Aaltosen suunnittelema patsas sijaitsee Rengon vanhalla hautausmaalla 

Katso Rengon muistomerkkien sijainnit [http://www.virtuaalipolku.fi/index.php?option=com_content&view=article&catid=38:historia&id=171:rengon-kulttuuripolku&Itemid=72 Virtuaalipolku.fi-palvelusta.]

[[Category:Renko]] [[Category:Veistokset]]

Victorine Nordenswan

2011-11-08T10:54:36Z

Maija:

Hildur Antoinette Viktorina Nordenswan syntyi 14.6.1838 perheen viidentenä lapsena ja kuoli 25.8.1872 [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]]. Hänen vanhempansa olivat kamarineuvos Johan Henrik Nordenswan ja Jacobina Fredrika von Numers (1808 - 1879). Victorinen isä, kamarineuvos Johan Henrik Nordenswan (1801 - 1862) oli juristi. Hän oli aloittanut uransa senaatissa kamarikirjurina mutta toimi Victorinen syntyessä lääninkamreerina Hämeenlinnassa. Vuosina 1856 – 1858 hän toimi Helsingissä Suomen Pankin johtajana ja sittemmin Mustialan maanviljelysopiston johtajana.

Victorine kävi tyttökoulua Hämeenlinnassa, mutta kesät perhe vietti [[Janakkala|Janakkalassa]], [[Vähikkälä|Vähikkälän]] [[Toivan kartano|Toivan kartanossa]], joka oli Nordenswanien omistuksessa 1840 - 1870. Taiteellisuutensa Victorinen on arveltu perineen äitinsä Jacobina Fredrika von Numersin puolelta. Hämeenlinnan tyttökoulun jälkeen, 1860-luvun alussa, Victorine Nordenswan opiskeli taidemaalausta Helsingissä Godenhjelmin ja Löfgrenin oppilaana. Hän opiskeli todennäköisesti myös Tukholmassa vuosina 1860 – 1862. Naiset eivät tuohon aikaan vielä päässeet Tukholman taideakatemiaan, mutta he saattoivat opiskella yksityisesti jonkun professorin johdolla. Nordenswanin serkku ja tuleva käly Zelée Agricola olivat Tukholmassa juuri tuolloin. Victorine on saattanut lähteä sinne heidän kanssaan.

Toivan kartanon päärakennuksessa oli Victorinen ateljee, joka hänen varhaisen kuolemansa jälkeen säilytettiin entisellään maalausvälineineen ja kahvikuppeineen.

==== Opiskelu Düsseldorfissa ====

Victorine Nordenswan jatkoi opintojaan vuodesta 1864 lähtien Düsseldorfissa, jossa häntä opettivat Otto Mengelberg ja von Gebhard. Nordenswan oli henkilömaalari, josta odotettiin 1860-luvulla Suomeen suurten uskonnollisten aiheiden kuvaajaa, vaikka hän olikin naispuolinen taiteilija. Nordenswania pidettiin epätavallisen lahjakkaana, ja aiheesta kiinnostuneita miehiä ei ollut.

Victorine työskenteli Saksassa ensin kaksi vuotta.Vietettyään varojen puutteessa yhden välivuoden kotimaassa hän palasi takaisin talvikausiksi vuosina 1867 - 1868 ja 1869 - 1870. Saksan ja Ranskan välille 1870 puhjennut sota karkotti Düsseldorfista ulkomaalaiset taiteilijat, mutta useimmat palasivat uudelleen, kuten Nordenswan jälleen syksyllä vuonna 1871. Hänen opintonsa ulkomailla mahdollistivat hänelle vuosina 1869 ja 1870 myönnetyt valtion stipendit sekä dukaattikilpailussa saadut palkinnot; vuonna 1865 toinen ja vuonna 1867 ensimmäinen palkinto. Hän sai myös Suomen Taideyhdistyksen ylimääräisen palkinnon vuonna 1869.

Tuntemattomana pysytellyt mesenaatti lahjoitti vuonna 1871 Taideyhdistykselle huomattavan summan "matkarahana annettavaksi neiti V. Nordenswanille opintojen harjoittamiseksi uskonnollis-historiallisessa maalauksessa". Tämä odottamaton taloudellinen tuki mahdollisti hänen viimeisen Düsseldorfin talvensa. Toivettaan jatko-opinnoista Pariisissa Nordenswan ei kuitenkaan koskaan ehtinyt toteuttaa.

Düsseldorfin taide eli jo laskukauttaan 1860-luvun jälkipuolella erityisesti henkilömaalauksen saralla. Düsseldorfissa opiskeli [[Tuulos|tuuloslainen]] [[Magnus Hjalmar Munsterhjelm|Hjalmar Munsterhjelm]] maisemamaalausta, sillä kaupunki oli tunnettu maisemamaalauksen koulukuntana. Victorine Nordenswan vaihtoi opettajaa palattuaan Düsseldorfiin vuonna 1871, ja sai ohjaajakseen virolaissyntyisen Eduard von Gebhardtin, joka tuli tunnetuksi uskonnollisten teosten maalarina. von Gebhardtin vaikutus ei kuitenkaan ehtinyt juurikaan näkyä Victorinen taiteessa, vaan niihin vaikutti enemmän vanhojen mestareiden, Rembrandtin, José de Riberan ja Correggion taideteosten kopioiminen Dresdenin ja Berliinin taidegallerioissa. Niissä Victorine Nordenswan oli viettänyt puoli vuotta 1860-luvun jälkipuoliskolla. Victorine Nordenswan ei ollut taiteessaan radikaali uudistaja, kuten esimerkiksi hänen läheinen opiskelutoverinsa Fanny Churberg, vaan hän arvosti akateemista maalaustyyliä. Se sopi parhaiten hänen uskonnollisen aihepiiriinsä.

==== Tuotanto ====

Victorine Nordenswanilta on säilynyt joitakin välittömiä ja realistisia, pieniä henkilökuvia, mutta uskonnollinen maailmankatsomus ja kutsumus heijastuu hänen pääteoksissaan. Hänen ensimmäisiin Düsseldorfista kotimaahan lähettämiinsä teoksiin kuului Evankelista Johannes (1866, Ateneum), jonka Taideyhdistys palkitsi ja osti kokoelmiinsa. Maalaus oli hänen läpimurtoteoksensa ja näytti enteilevän merkittävää alttaritaulumaalarin uraa. Taiteilija kuvasi apostolin veistoksellisen, suurikokoisen hahmon pelkistettyä maisemataustaa vasten. Teoksen värit ovat voimakkaat, ja evankelistan asento ja ilme kuvaavat hänen mielenliikkeitään luoden dramaattisen ja tunnepitoisen vaikutelman.

Nordenswanin pääteoksen Surevat naiset Kristuksen haudalla (1868, Ateneum) tunnelma on mietiskelevän sisäänpäin kääntynyt ja surumielinen. Maria-hahmojen taustana on aamunhämyinen erämaa. Maalaus on Nordenswanin oma tulkinta aiheesta, josta hänen esikuvanaan pidetty nasareenitaiteilija Philipp Veit oli tehnyt maalauksen. Victorine maalasi Düsseldorfissa 1860-luvun lopulla useita uskonnollisia teoksia, kuten Maria Magdaleena Kristuksen ristin juurella (1869) ja Maria Egyptiläinen (noin 1869). Ennen viimeistä Saksan-matkaa hän teki kotimaassa pienen teoksen Ruth ja Naemi matkalla Beetlehemiin (1870). Palattuaan vuonna 1871 Düsseldorfiin Nordenswan maalasi von Gebhardtin johdolla Kristusta ja Pietaria sekä Uskon enkeliä. Jälkimmäinen jäi keskeneräiseksi, kun hänen oli palattava Suomeen pahenevan keuhkotuberkuloosin vuoksi.

Victorine Nordenswan osallistui vuosien 1869 – 1874 aikana kotimaan taidenäyttelyihin kaikkiaan 16 työllä. Uskonnollisen monumentaalimaalarin ura ei kuitenkaan ehtinyt toteutua, sillä hän kuoli keuhkotautiin lapsuudenkodissaan Hämeenlinnassa elokuussa vuonna 1872. Hänen hautansa on Hämeenlinnassa vanhalla hautausmaalla, jossa Nordenswaneilla on oma hautakappeli. Victorine ei kuitenkaan halunnut tulla haudatuksi pimeään hautakappeliin, vaan hauta on kappelin vieressä. Haudalla ollut vuolukivinen enkeliveistos on ilkivallan takia siirretty hautakappeliin.

Victorine Nordenswanin teoksia on Ateneumin taidemuseossa sekä Cygnaeuksen galleriassa Helsingissä, Tyrvään seudun museossa sekä [[Hämeenlinnan taidemuseo|Hämeenlinnan taidemuseossa]], jossa on teos Paimenpoika. 

==== Lähteet ====

Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9

Vähikkälän kyläkirja. Elämää Vähikkälässä. Turenki 2009. ISBN 978-952-5756-0

[http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3460/ http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3460/]

http://www.janakkalanseurakunta.fi/data/liitteet/2007_tutustu_hautausmaahan_kotisivuille.pdf

[[Category:Janakkalalaisia|Nordenswan, Victorine]] [[Category:Kuvataiteilijat|Nordenswan, Victorine]]

Forssan-Tammelan Säästöpankin talo

2011-11-01T16:25:15Z

Maija:

[[Image:Forssan-Tammelan Saastopankkitalo.jpg|thumb|right|300px|Kuva: Forssan museon kuva-arkisto.]][[Forssan kaupunki|Forssan]] Hämeentien varrella sijainnut Forssan-Tammelan Säästöpankin toimitalo on varmasti tunnetuin purettu talo Forssan keskustassa. Tämän forssalaisten piparkakkutalona tunteman rakennuksen suunnitteli arkkitehti Väinö Vähäkallio (1886-1959). 

Vähäkallio osallistui kutsuttuna nuorena arkkitehtina SKOP:n mallipiirustuskilpailuun vuonna 1913. Kilpailulla haettiin tyyppipiirustusta maaseudun säästöpankkia varten. Vähäkallio jätti kilpailuun kaksi ehdotusta. Forssan torin laidalla sijainnut säästöpankin konttori oli näistä runsaamman ja koristeellisemman piirustuksen muunnelma.

Rakennus valmistui vuonna 1917 ja sitä laajennettiin 1930-luvun lopulla arkkitehti Aarne Aallon suunnitelmien mukaisesti. Rakennus purettiin heti 1970-luvun alussa. Purkutuomion syyksi on mainittu uuden asemakaavan vaatimukset.

== Lähteet ==

Ahonen, Kaisa: Forssan teollisuusympäristön historiaa. 1978. Kuronen, Olli: Forssan-Tammelan säästöpankki 1883-1958. Forssa 1958. Niskanen, Aino: Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa. Helsinki 2005. Väitöskirja. ISBN 951-22-7989-4 ([http://lib.tkk.fi/Diss/2005/isbn9512279894/isbn9512279894.pdf PDF]) tai ISBN 951-22-7642-9

[[Coordinates::60.814379, 23.626547| ]]

[[Category:Historialliset_rakennukset]] [[Category:Forssa]]

Rengon Jaakko

2011-11-01T14:00:08Z

Maija:

[[Renko|Rengossa]]
on valittu vuodesta 2001 alkaen Rengon Jaakko. Valinnasta vastasi vuoteen 2008 asti Rengon kunta.

Rengon kunnan aikaisissa palkintoperusteissa todetaan seuraavaa: ”Rengon Jaakoksi voidaan valita henkilö, joka on ansioitunut joko kulttuuri- tai liikuntatoimen tai osoittanut muuten ansioituneisuutta kunnan yhteiseksi hyväksi tehtävällä työllä. Jaakoksi voidaan valita vaikkapa kesärenkolainen tai jokin paikkakuntaa tutuksi tehnyt henkilö”.

Rengon kunnan liityttyä Hämeenlinnan kaupunkiin vuonna 2009 Rengon Jaakon valinta siirtyi [[Renko-Seura|Renko-seuralle]]. Rengon Jaakko palkitaan edelleen heinäkuisilla Jaakonmarkkinoilla.

Rengon Jaakot aikajärjestyksessä:

2001 Altti Mannila 2002 Pekka Saarenkivi 2003 Heikki Kilpeläinen 2004 Pirjo Huitti-Lattunen 2005 Antti Ilola 2006 Anja Orkola 2007 Pekka Lunnikivi 2008 Antti Leinikka 2009 Vilho Sipilä 2010 Luontokukkasidonnan vastuuhenkilöt Anneli Partio ja Maija Toivonen

 

[[Category:Renko]][[Category:Renkolaisia]]

Luokka:Rajakivet

2011-11-01T12:45:00Z

Maija: Ak: Uusi sivu: Category:Muistomerkit

[[Category:Muistomerkit]]

Hiidentie ja Selkätie - kaksi huomionarvoista historiallista tietä

2011-11-01T12:43:52Z

Maija: siirsi sivun ”Hiidentie ja Selkätie - kaksi huomionarvoista historiallista tietä” uudelle nimelle ”Hiidentie ja Selkätie”: selkeämpi otsikko

#OHJAUS [[Hiidentie ja Selkätie]]

Luokka:Hakkalan koulu

2011-11-01T12:41:55Z

Maija: Ak: Uusi sivu: Category:Yläkoulu

[[Category:Yläkoulu]]

Väinö Kamppuri

2011-10-27T18:37:15Z

Maija:

Väinö Armas Kamppuri syntyi Viipurissa 11.8.1891, ja kuoli 10.7.1972 kodissaan [[Hattula|Hattulassa]]. Hänen vanhempansa olivat Pekka ja Anna Maria Kamppuri, ja Väinö oli kuusilapsisen perheen neljänneksi vanhin. Perhe asui Viipurissa Kolikkoinmäellä. Väinö Kamppuri kävi kansakoulun. Väinö Kamppuri oli naimisissa kaksi kertaa, ja Alli Kamppurin kanssa (os. Peltomaa) hän vietti elämänsä viimeiset 30 vuotta.

==== Opintie menestykseen ====

Innostuksen piirtämiseen Väinö Kamppuri sai kertomansa mukaan isoveljiensä vaikutuksesta. Hän aloitti opintonsa vuonna 1907 Viipurin taiteenystävien piirustuskoulussa, pyrki Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun (Ateneum), jonne hän pääsi 21-vuotiaana ilman vaadittavaa peruskoulutusta. Hän opiskeli Ateneumissa vuosina 1912 -1914. Toisena opiskeluvuotenaan hänen opettajansa oli Hugo Simberg. Vuodesta 1922 Kamppurin teoksia nähtiin vuosittain jurytetyissä näyttelyissä Helsingissä, ja vuonna 1924 hän sai Suomen Taiteilijaseuran jäsenyyden. Kamppuri sai apurahoja, joiden turvin hän matkusti Ranskaan ja Espanjaan opintomatkoille. Hän sai vaikutteita varsinkin El Grecon, Goyan ja Riberan taiteesta ja hän ihaili myös impressionistien sekä Cézannen taidetta. Kamppurin maalauksista väistyivät 1910-luvun tummat värit ja pelkistyneisyys. Erityisesti ranskalaisen maalaustaiteen värit ja muotojen runsaus tulivat sijaan. Paksut värimassat muuttuivat kuultaviksi ja ohuiksi ilmentäen kotimaisen maiseman valoa. Toinen näyttely vuonna 1930 oli hänen läpimurtonsa, ja alun kankeuden jälkeen Väinö Kamppurista tuli Suomessa oman aikansa tunnetuimpia taiteilijoita, jonka omaperäistä maalaustyyliä myös konservatiivisimmat kriitikot ja klassisen taiteen puolustajat tukivat.

==== Vihavuoden taiteilijat ====

Väinö Kamppuri tunnetaan hämäläisen kulttuurimaiseman kuvaajana. Hän löysi [[Hauho|Hauhon]] [[Vihavuoden kylä|Vihavuoden kosken]] ja koko Vihavuoden kauniit maisemat maalaustensa aiheiksi. Hänen kutsustaan muitakin kotiseutuhenkisiä taiteilijoita saapui maalaamaan Vihavuodelle. Jo 1860- luvulta lähtien 1900-luvun ensi vuosikymmenille asti taiteilijoiden mielenkiinto oli kohdistunut talonpoikaiseen kulttuurimaisemaan. Oppia oli haettu Ranskasta asti, ja Cezannen maalaismaisemat rakenteellisine tyylipiirteineen oli taiteilijoiden esikuva. 1920-luvun lopulta 1930-luvulle Vihavuoden maalaisidyllin taiteilijoita olivat Väinö Kamppurin lisäksi Yrjö Yrjölä, Olli Miettinen, Yrjö Ollila ja Mikko Oinonen. Aimo Kanerva sekä Kalle ja Mikko Carlstedt kävivät myös Vihavuodessa. Ilmari Vuori asui vakituisesti [[Sappee|Sappeen]] Virransillassa. Myös runoilija Yrjö Jylhä asui Vihavuodessa 1930. Sotien välisen ajan vihavuotelaiset saivat seurata taiteilijayhdyskunnan värikästä elämää, joka muistetaan paikkakunnalla vieläkin.

==== Mierolan mestari ====

Hämeenlinnalainen hammaslääkäri Toivo Ylitalo toimi monen muun ohella Kamppurin tukijana ja kutsui hänet [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] kotiinsa sekä Hattulassa sijaitsevaan [[Inkalan kartano|Inkalan kartanoon]]. Siellä taiteilija maalasi Ylitalon äidin muotokuvan Äiti kehräämässä. Väinö Kamppuri osti vuonna 1938 huvilan [[Vanajavesi|Vanajaveden]] rannalta, Hattulan [[Mierola|Mierolasta]], jonka vanhaa museosiltaa hän maalasi mielellään. Myös pihapiiri tarjosi paljon maalausaiheita. Hattulan järvissä ja metsissä "Mierolan mestari" kalasti ja metsästi. Keltaiseksi maalattu ateljeekoti Mierolan virran rannalla on yhä paikallaan. Paitsi kotiseutumaisemia, Kamppuri maalasi myös melankolisia kaupunkitunnelmia. Viipurin Taiteilijaseuran jäsenistä hän kuului viipurilaisen miljöön ja ”hengen” kuvaajiin. Väinö Kamppuri maalasi myös sarjan Lapin maisemia.

Kamppurin henkilökuvissa, maisemissa ja kaupunkikuvissa näkyy 1600-luvun hollantilaisen maalaustaiteen vaikutus. Hänen tyylilleen oli tunnusomaista paitsi huolellinen tekniikka, myös harmahtavan ruskea yleissävy sekä kullanhohtoinen valo, jonka hän on poiminut maisemiinsa Euroopan museoiden vanhasta taiteesta. Vanhan taiteen vaikutelmaa lisää myös kiiltävä lakka, jonka taiteilija siveli valmiin taulun pintaan. Kun hämeenlinnalaistaiteilijoiden, [[Hugo Trentzsch|Hugo Trentzschin]] perustamasta Hiilikerhosta tuli [[Hämeenlinnan Taiteilijaseura|Hämeenlinnan Taiteilijaseura]] vuonna 1954, oli Väinö Kamppuri yksi alkuvuosien taidemaalareista. Hän vaikutti merkittävästi Hämeenlinnan taide-elämään ja opasti kannustavasti nuoria taiteilijoita taiteen tekemisessä. 

==== Palkittu taiteilija ====

Väinö Kamppuri sai professorin arvonimen vuonna 1967. Hän sai myös merkittäviä palkintoja taiteilijatyöstään:

1928 III palkinto valtion taidekilpailussa 1928 II palkinto Kordelinin maisemamaalauskilpailussa 1937 I palkinto Kordelinin maisemamaalauskilpailussa 1954 Pro Finlandia -mitali 1958 Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 

==== Lähteet ====

Väinö Kamppuri, Mierolan mestari. Näyttelyjulkaisu. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99651-2-2

[http://yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=208 http://yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=208]

[http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/seura.htm http://www.hameenlinnantaiteilijaseura.fi/seura.htm] 

[[Category:Kuvataiteilijat|Kamppuri, Väinö]][[Category:Hattulalaisia|Kamppuri, Väinö]]

Linnanpuisto

2011-10-27T08:41:27Z

Maija:

Linnanpuisto on [[Hämeen linna|Hämeen linnaa]] ympäröivä puistoalue [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]]. Se on osa [[Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto|Hämeenlinnan kansallista kaupunkipuistoa]]. 

Puisto sijaitsee [[Vanajavesi|Vanajaveden]] rannalla, joka ennen puiston perustamista oli usein tulvinut puiston alueelle erottaen linnan muusta kaupungista. Nykyinen puistoalue on täyttömaata ja se on perustettu vuonna 1968. 

Linnanpuisto toimii kesäisin suosittuna tapahtumapaikkana. Siellä järjestetään esimerkiksi [[LinnaJazz|LinnaJazz]], [[Wanaja Festival|Wanaja Festival]] ja [[Hämeen keskiaikamarkkinat|Hämeen keskiaikamarkkinat]].

== Lähteet ==

[http://www.hameenlinna.fi/Ymparisto-ja-luonto/Puistot-ja-viheralueet/Linnanpuisto/ www.hameenlinna.fi]

{{Tynkä}} [[Coordinates::61.001753, 24.459164| ]]

[[Category:Puistot]]

Eino Leino

2011-10-26T08:40:50Z

Maija:

Armas Einar Leopold Lönnbohm (1878-1926), myöhemmältä taiteilijanimeltään Eino Leino, muutti Kainuusta Hämeenlinnaan vuonna 1890 ja asui kaupungissa seuraavat viisi vuotta.

== Leino Hämeenlinnassa ==

Leino muutti yhdessä Artturi-veljen kanssa Hämeenlinnaan koulunkäyntiä jatkamaan, kun suuren perheen taloudellinen tilanne Kainuussa oli isän kuoleman jälkeen vaikea. 12-vuotias Eino Leino meni syksyllä 1890 [[Hämeenlinnan lyseon lukio|Hämeenlinnan Lyseon]] neljännelle luokalle. Jo samana syksynä julkaistiin Leinon runo Kajaanin linna Hämeen Sanomissa, jonka päätoimittaja hänen vanhin veljensä Oskar oli toiminut vuodesta 1885 alkaen. Vuonna 1894 Hämeen Sanomat julkaisi nuoren Eino Leinon kirjoittaman kuusiosaisen kirjoituksen Hämeenlinnassa vierailleesta Suomalaisten taiteilijain näyttelystä. Opiskeluaikanaan hän kirjoitti runoja myös Lyseon toverikunnan Wasama-lehteen.

Leino oli lahjakas ja suosittu oppilas. Matematiikka ja laulu tosin tuottivat hänelle vaikeuksia. Elämäni kuvakirjassa hän kertoo myös Hämeenlinnan ajoistaan ja koulunkäynnistään. Ylioppilaaksi hän valmistui luokkansa priimuksena keväällä 1895, samaan aikaan kuin ystävänsä runoilija K.K. Larsson eli [[Larin-Kyösti|Larin-Kyösti]]. Valmistuttuaan hän muutti pois kaupungista.

== Leinon asunnot Hämeenlinnassa ==

Eino Leino ehti kouluaikoinaan asua Hämeenlinnassa kolmessa eri talossa, pisimpään Gröönroosin talossa (Linnankatu 11). Gröönroosin talon pohjoispään kolme huonetta oli vuokrattu Lönnbohmien veljeksille ja heistä huolehtineelle tädilleen Olga Kyreniukselle. Eino ja Artturi jakoivat huoneen. Olgalla oli lukuvuonna 1891-92 täyshoidossa lisäksi kaksi [[Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos|Wetterhoffin kutomakoulua]] käyvää nuorta neitoa, Emma Skutnabb ja Aina Paatero. He asuivat Olga-tädin kanssa kulmahuoneessa, johon piti kulkea poikien huoneen kautta.

Artturin tultua ylioppilaaksi ja Einon päästyä seitsemännelle luokalle, muutti Eino Wetterhoffin punatiiliseen taloon Palokunnankadulle. Viimeisen kouluvuotensa Eino asui [[Korttien talo|Niittykatu 1]]:ssä rehtorinleski Bergroothin luona yhdessä luokkatoverinsa Väinö Toppeliuksen kanssa. Tämän talon seinässä on hänen muistokseen laatta. Muistolaatta on kulttuurilautakunnan hankkima ja se paljastettiin 6.7.1948. Tuolloin oli tullut kuluneeksi 70 vuotta runoilija Eino Leinon syntymästä.

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.00055" lon="24.46286">Niittykatu 1 (ent. [[Korttien talo]] -museo)</marker>
<marker lat="61.00005" lon="24.46346">Grönroosin talo, Linnankatu 11</marker>
</widget>

== Leinon vierailu Hauholle ==

Vuoden 1914 syksyllä, kun ensimmäinen maailmansota oli juuri alkanut, teki Leino vierailun Hauholle [[Vuolijoki|Vuolijoen rustholliin]]. Sinne hänet kutsui Sulo ja Hella Wuolijoki. Wuolijoet kuuluivat Leinon ystäväpiiriin. Muutamaksi viikoksi suunniteltu vierailu venyi kolmeksi kuukaudeksi Wuolijokien kalamajalla Kukkian Ahosaaressa. Leino kirjoitti saaressa runoja ja suomensi Danten Jumalaisen näytelmän viimeisen osan Paratiisin. 

== Eino Leinon teoksia ==

[http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/lydia/ Hämeenlinnan Lydiassa] on kuunneltavissa Eino Leinon teos [http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/lydia/tiedot/189 ''Toverikunnan iltama''], jossa Leino muistelee abiturienttivuotensa tapahtumia Hämeenlinnan lyseossa vuonna 1895. Teos sisältyy julkaisuun ''Elämäni kuvakirja : erään aikansa lapsen muistoja, mielialoja ja mietelmiä''. Äänitteen on toteuttanut Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX, lukija Antti Paranko. 

== Suomalaisten taiteilijain näyttely ==

Eino Leinon julkaisi vuonna 1894 Hämeen Sanomissa kuusi osaa käsittävän kirjoituksen Hämeenlinnassa vierailleesta taidenäyttelystä, johon osallistui myöhempinä aikoina kuuluisiksi tulleita taiteilijoita. Kirjoitusten julkaisuhetkellä kirjoittaja oli vain 16-vuotias koululainen Hämeenlinnan Lyseossa.

Kirjoitukset ovat:

[http://www.hamewiki.fi/wiki/Suomalaisten_taiteilijain_n%C3%A4yttely_I Suomalaisten taiteilijain näyttely I Hämeen Sanomat 13.2.1894] [http://www.hamewiki.fi/wiki/Suomalaisten_taiteilijain_n%C3%A4yttely_II Suomalaisten taiteilijain näyttely II Hämeen Sanomat 15.2.1894] [http://www.hamewiki.fi/wiki/Suomalaisten_taiteilijain_n%C3%A4yttely_III Suomalaisten taiteilijain näyttely III Hämeen Sanomat 20.2.1894] [http://www.hamewiki.fi/wiki/Suomalaisten_taiteilijain_n%C3%A4yttely_IV Suomalaisten taiteilijain näyttely IV Hämeen Sanomat 24.2.1894] [http://www.hamewiki.fi/wiki/Suomalaisten_taiteilijain_n%C3%A4yttely_V Suomalaisten taiteilijain näyttely V Hämeen Sanomat 1.3.1894] [http://www.hamewiki.fi/wiki/Arkistot:Suomalaisten_taiteilijain_n%C3%A4yttely_VI Suomalaisten taiteilijain näyttely VI Hämeen Sanomat 3.3.1894 ] 

== Aiheesta muualla ==

Lue lisää Leinosta Kainuun Eino Leino -seuran sivuilta http://www.kainuuneinoleinoseura.fi/eino_leino/ 

== Lähteitä ==

*Vihervuori, Aimo: Eino Leino asui kolme vuotta Grönroosin talossa. Hämeenlinna-Wanaja. Hämeenlinna-Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu XLV, 1995.
*http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/Julkinen/Muistolaatat-ja-muistokivet/Henkilohaku/Leinon-asuintalo/

[[Category:Kirjailijat|Leino Eino]]

Luokka:Renkolaisia

2011-10-18T07:22:02Z

Maija: Ak: Uusi sivu: Category:Paikkakunnittain

[[Category:Paikkakunnittain]]

Carl Johan Ekenberg

2011-10-18T07:21:32Z

Maija:

Carl Johan Ekenberg (18.3. 1829- 27.6.1890) toimi Rengon lukkarina 1.5.1861 – 27.6.1890. Ennen Ekbergin tuloa [[Rengon kirkko|Rengon kirkossa]] oli veisattu ilman soitinta. Ekbergin kaudella kirkkoon hankittiin urkuharmoni, mikä oli merkittävä uudistus.

Ekenberg vaikutti kunnallislautakunnan esimiehenä 1870-1875. Hänen merkittäviin saavutuksensa kuuluu mm. [[Rengon kirjasto|kirjastotoiminnan]] käynnistäminen Rengossa.

Ekenbergin kuoleman jälkeen Rengon seurakunnassa päätettiin yhdistää lukkarin ja harmoninsoittajan tehtävät.

Lähde: Markus Hiekkanen: Rengon historia. Rengon kunta ja seurakunta. Gummerus 1993. ISBN 951-96943-0-7

[[Category:Renkolaisia|Ekenberg, Carl Johan]]

Katuman asukasyhdistys

2011-10-18T07:18:18Z

Maija:

Yksi Kanta-Hämeen alueella toimivista kylä- ja asukasyhdistyksistä on [[category:Asukasyhdistykset|Katuman]] asukasyhdistys.

"Katuman kaupunginosalla Hämeenlinnassa on ollut kyseenalainen maine. Alueella on ollut ongelmia.Toisaalta Katuma näyttäytyy luonnonkauniina keitaana kaupungin keskustan tuntumassa." (Mälkönen, 2009)

{{Tynkä}}

== Lähteet ==

Hämeen kylät ry. 2011. www.hameenkylat.net/kylat/kylat-aakkosjarjestyksessa/standard/2

Hämeenlinnan kaupunki. LÄHIÖTYÖN TOIMINTAKERTOMUS. 2010. www.hameenlinna.fi/pages/67997/L%C3%A4hi%C3%B6ty%C3%B6n_toimintakertomus_2010__270511[1].pdf

Mälkönen, Antti Katuman kahdet kasvot. 27.08.2009. YLE Häme yle.fi/alueet/hame/2009/08/katuman_kahdet_kasvot_959182.html

[[Category:Asukasyhdistykset]]

Harrastetapahtuma Vauvasta - vaariin

2011-10-18T06:56:24Z

Maija:

[[Iittalan_yhtenäiskoulu|Iittalan yhtenäiskoululla]], os. Hollaajantie 2, Iittala, on 4.9.11 klo 10-16 harrastetapahtuma, jossa on mukana 30 oman toimintansa esittelijää sekä 15 käden taitajaa. Tapahtuman tarkoituksena on herättää  asukkaiden kiinnostusta Iittalan ja [[Kalvola|Kalvolan]] alueen palveluihin ja antaa virikkeitä vapaaehtoistoimintaan ja harrastusmahdollisuuksiin. Tapahtumassa ei ole vain esittelyitä erilaisista harrastuksista, vaan myös ohjelman suorittajia omalta paikkakunnalta puolen tunnin välein. Päivän juontaa taiteilija Tuija Piepponen. Koulun vieressä oleva [[|]] on avoinna klo 10-15.

[[Category:Kotiseututapahtumat]][[Category:Kalvola]]

Kalvolan Peltokutilan polttokalmisto

2011-10-18T06:51:47Z

Maija:

Peltokutilan polttokalmisto (550-700 jKr.) on [[Kalvola|Kalvolan]] vanhimpia rautakauden hautapaikkoja ja yksi aikansa rikkaimmista kalmistoista maassamme. Vainajat poltettiin roviolla, hautaan pantiin vainajan jäännösten (palaneiden luunpalojen) lisäksi vainajan omaisuutta. Hautaukset tehtiin maan pinnalle ilman hautauurnaa ja peitettiin kivillä ja maalla.

Aseiden runsaudesta päätellen Peltokutilan kalmistoon on haudattu etenkin sotureita. Aseiden määrää on pidetty osoituksena myös paikallisesta raudan käsittelystä ja aseiden valmistuksesta. Työ- ja tarvekaluja pantiin sekä nais- että miesvainajille. Kalmiston korut ovat kuuluneet naisille.

Keihäänkärjet ovat yleisimpiä rautakauden muinaislöytöjä Kalvolassa. Keihäitä käytettiin sekä sodassa että metsästyksessä. Miekkaa pienempänä lyömäaseena käytettiin taisteluveistä. Soturin aseistukseen kuului myös rautaosilla vahvistettu puinen kilpi.

Hautapaikoista on löytynyt myös kirveitä, viikatteita, veitsiä, tulusrautoja ja hevosten kuolaimia. Löydöt kertovat rautakauden elinkeinoista ja työnteosta.

Yleisimpiä koruja olivat soljet, rannerenkaat, sormukset ja ketjut. Rautakauden korut olivat enimmäkseen pronssia, mutta hopeakorujakin käytettiin.

Peltokutilassa on n. 90 röykkiötä, joista hautaröykkiöitä 51. Peltokutila sijaitsee [[Kutila|Kutilan ]]kylässä, n. 3 km Iittalan taajamasta [[Kotkajärvi|Kotkajärven]] suuntaan. Aluetta esitellään Kalvolan historiakohteet -esitteessä, jota on saatavana [[Kalvolan_kirjasto|Kalvola kirjasto]]-palvelupisteestä [[Iittalan_lasimäki|Iittalan lasimäeltä]].

[[Coordinates::61.07311, 24.13319| ]]

[[Category:Muinaisjäännökset]][[Category:Kalvola]]

Konnarin koulu

2011-10-18T06:46:41Z

Maija:

Konnarin koulu on alakoulu, joka sijaitsee [[Lammi|Lammin]] kirkonkylän taajamassa, vanhassa [[Tirmula|Tirmulan]] kylässä. 

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.07029" lon="25.01072">Konnarin koulu</marker>
</widget> 

== Kirkonkylän kansakoulusta Konnarin kouluksi ==

Kirkonkylän kansakoulu perustettiin vuonna 1873, jolloin syyskuussa pääsi aloittamaan poikakansakoulu. Tyttökansakoulu aloitti toimintansa vuotta myöhemmin, syyskuussa 1874. Aluksi Kirkonkylän kansakoulu sijaitsi pitäjäntuvan yhdeydessä vastapäätä [[Lammin kirkko|Lammin keskiaikaista kivikirkkoa]]. Vuonna 1918 paloivat sekä kirkko että Kirkonkylän kansakoulu. Uusi koulurakennus valmistui vuonna 1921 Konnarin mäelle ja koulua on myöhemmin alettu nimittää Konnarin kouluksi. 1920-luvulla rakennettu koulurakennus kävi kuitenkin varsin pian pieneksi ja vuonna 1957 valmistui uusi koulu. 1980-luvun loppupuolella Konnarin koulu remontoitiin täysin ja uuden koulurakennuksen jatkoksi valmistui urheiluhalli vuonna 1995. Vuoden 1921 koulurakennus purettiin 1970. 

Konnarin koulun opettaja- ja oppilasmäärät ovat hiljalleen kasvaneet. Vuonna 1928 koululla oli kolme opettajaa ja oppilaita oli 123. Vuonna 1978 oppilasmäärä oli korkealla (315), mutta opettajia oli vain 11. Tämän jälkeen luokkakokoja on saatu pienennettyä ja opettajia on saatu lisää.

== Konnarin koulun nykypäivää ==

Tällä hetkellä Konnarin koulussa opiskelevat perusopetuksen luokat 1 - 6. Lukuvuonna 2011 - 2012 perusopetusryhmiä on yhteensä 15, lisäksi koulussa on kaksi erityisopetuksen pienluokkaa. Vuonna 2011 koulun oppilasmäärä on kokonaisuudessaan 310. 

Syksyllä 2011 Konnarin mäellä aloittaa toimintansa myös Lammin uusi päiväkoti.

== Lähteet: ==

Koskue, K. 2000. Lammin pitäjän historia III. ISBN 951-95061-7-9 Syrjä, U. 1985. Lammin kansakoulut 1873-1976. ISBN 951-95061-2-8

[http://www.hameenlinna.fi/Opetus-ja-koulutus/Perusopetus/Koulut-1-6/Konnarin-koulu/ Konnarin koulun kotisivut][[Coordinates::61.07029, 25.01072| ]]

[[Category:Alakoulu]] [[Category:Kansakoulu]] [[Category:Lammi]]

Lammin apteekki

2011-10-18T06:41:18Z

Maija:

== Apteekin historiaa ==

[[Lammi|Lammin]] apteekin historia ulottuu vuoteen 1894, jolloin Lammi sai oikean apteekin oikeudet. Apteekin toiminta alkoi pienimuotoisesti, ruokatavarakaupan lääkelaatikosta. Virallisisssa apteekin tiloissa ensimmäisenä toiminut apteekkari oli Ernst Arthur Rönneberg. Hänen jälkeensä apteekin omistajia ovat olleet Frans Edvin Bergroth, Veikko Arvid Timonen, Ferdinand Tupsunen, Riitta Rauhalahti, Anja Latomäki, Raili Auramo ja Jari Kiviranta. 

Ensimmäinen apteekki toimi vuokrahuoneistossa mv. Kirin talossa. Apteekkari Bergroth rakennutti uuden apteekkitalon Hämeentien vastakkaiselle puolelle kirkonkylän keskustan risteyksen läheisyyteen. Tämä apteekkirakennus paloi 1970-luvulla. Lääkehallituksen toivomuksesta apteekki muutti 1950-luvulla kirkon viereen vuokratiloihin. Tämä oli tarpeen, sillä vanha apteekkitalo oli käynyt pieneksi nopeasti kehittyvällä apteekkialalla. Apteekkari Rauhalahden aikaan apteekin viereen syntyi kemikalio ja [[Tuulos|Tuuloksen]] sivuapteekki. Vuonna 1991 apteekki muutti uuteen liiketaloon, joka suunniteltiin apteekkitoimintaa varten. 

Lammin apteekkeja ja sen apteekkareita muistellaan monisanaisesti Ulla Asplundin kirjassa Pillerin pyörittäjistä lääkintäneuvoksiksi. Kirja on kirjoitettu Lammin apteekin täyttäessä 100 vuotta. 

== Apteekin nykypäivää ==

Nykyisin apteekki toimii osoitteessa Huovintie 3, jonne se muutti vuonna 1990-luvulla. Tarkempaa tietoa Lammin apteekin nykytoiminnasta löytyy osoitteesta: [http://www.lamminapteekki.fi/ http://www.lamminapteekki.fi/.]

== Lähde ==

Asplund, Ulla: Pillerinpyörittäjistä lääkintäneuvojiksi : Lammin apteekki satavuotias. Lammi 1994. ISBN 952-90-5695-8

{{Tynkä}}[[Coordinates::61.07873, 25.00837| ]]

[[Category:Kauppa_ja_teollisuus]] [[Category:Lammi]]

Otto Carl Rehbinder

2011-10-18T06:38:24Z

Maija:

Kuvernööri, eversti, vapaaherra, salaneuvos Otto Rehbinder syntyi vuonna 1797 Rautalammilla ja kuoli vuonna 1873 [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]]. Hän oli köyhän aatelisperheen poika. Hänen vanhempansa olivat vapaaherra, luutnantti Adam Otto ja Agatha Katarina Rehbinder. Rehbinderin Kuurinmaalta peräisin oleva baltiansaksalainen aatelissuku oli tunnettu jo 1400-luvulla. Otto Rehbinderin sukuhaara tuli 1600-luvulla Suomen Ritarihuoneeseen vapaaherrallisena aatelissukuna.

==== Sotilasuralle ====

Sotilasura oli Rehbinderille suvun perinteen mukainen valinta, ja hän pääsi Haapaniemen kadettikoulun käytyään Venäjän yleisesikunnan palvelukseen Pietariin. Otto Rehbinder haavoittui vuonna 1828 kreikkalaisten vapaustaistelussa, johon hän osallistui venäläisten apujoukkojen mukana. Hän oli mukana myös Puolan kapinan kukistamisessa. Vuonna 1835 Rehbinder erosi armeijasta everstin arvoisena ja sai Pietarissa olevan Suomen passiviraston apulaispäällikön viran. Tästä keisari siirsi vuonna 1841 kyvykkääksi ja velvollisuudentuntoiseksi osoittautuneen Rehbinderin Hämeen läänin kuvernööriksi.   

==== Hämeen maaherraksi ====

Otto Rehbinder oli nähnyt sodissa kansallisuusaatteen voiman, jonka hän halusi herättää Suomessakin. Hänellä oli uudistusmielisiä suunnitelmia, joita hän ei kuitenkaan pystynyt toteuttamaan tukahduttavan hallitusjärjestelmän ja byrokratian lamaannuttaman virkamieskunnan johtamassa maassa. Hän onnistui kuitenkin estämään Hämeen läänin lakkauttamisen. Ensimmäisenä Suomessa hän esitti ajatuksen maakunnallisesta itsehallinnosta. Rehbinder oli kiinnostunut köyhäinhoidon parantamisesta, raittiuden edistämisestä ja luonnonsuojelusta. Hänen kerrotaan puuttuneen henkilökohtaisesti kerjäläislapsen tilanteeseen ja ojentaneen virkamiehiä laiminlyönnistä.

==== Kaupunginpuisto ====

Maaherra Rehbinder sai aikaan Hämeenlinnan [[Kaupunginpuisto|Kaupunginpuiston]]. Se rakennettiin vankityövoimalla, joten kaupungin kuluja säästettiin. Kaupunginpuistossa on Rehbinderin muistoksi luonnonkiveen kiinnitetty reliefi. Puiston rantatie on nimetty Rehbinderintieksi.

==== Perttulan huvila ====

Otto Rehbinder erosi virastaan vuonna 1853 ja asettui vuonna 1857 asumaan ostamalleen [[Perttulan_ratsutila|Perttulan tilalle]] [[Vanaja|Vanajaan]], nykyiseen [[Miemala|Miemalaan]]. Hän rakennutti sinne vuonna 1860 lääninarkkitehti [[Carl Albert Edelfelt|C.A. Edelfeltin suunnitteleman]] myöhäisempiretyylisen huvilan.

==== Lähteet ====

Hämeenlinnalaisia 1639-1989. Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rehbinder[[Coordinates::60.99601, 24.46423| ]]

[[Category:Hämeenlinna|Rehbinder, Otto Carl]] [[Category:Merkkihenkilöt|Rehbinder, Otto Carl]]

HPK-Juniorijääkiekko ry

2011-10-18T06:36:12Z

Maija:

==== Visio ====

HPK-Juniorijääkiekko ry on liikunnan malliseura, joka tuottaa lasten ja nuorten tarpeista lähtevää laadukasta [http://www.nuorisuomi.fi/ Nuori Suomi- urheilutoimintapalvelua] yhteiskunnallisen ja sosiaalisen vastuunsa puitteissa. [[Image:HPK logo py re 297741b.jpg|thumb|right|300px]]

==== Seuran missio ====

*Järjestää jääkiekkotoimintaa sekä kilpa- että harrastetasolla [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] ja seutukunnan lapsille ja nuorille *Antaa edellytykset huipulle pääsylle *Kannustaa lapsia ja nuoria elämän hallintaan sekä terveiden elämäntapojen ja elinikäisen liikuntaharrastuksen omaksumiseen *Antaa kaikille lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet harrastukseen alentamalla lajin kustannuksia *Yhteistyö kaikkien nuorten harrastuksia järjestävien tahojen kanssa *Kasvattaa lapsia sosiaalisuuteen ja yhteisesti sovittujen pelisääntöjen noudattamiseen

==== Toiminta ====

HPK-Juniorijääkiekko on Suomen suurin jääkiekon kasvattajaseura, johon kuuluu [[Hämeenlinna|Hämeenlinnasta]] ja lähipaikkakunnilta lähes 1200 lasta ja nuorta. Harrastajista noin 500 on HPK-Juniorijääkiekon lisenssipelaajia, joukkueita on 30. OP-Korttelikiekossa pelaajia on noin 400 noin 30 joukkueessa ja Sampo-Taajamaliigaan osallistuu neljä omaa joukkuetta sekä kummiseuroista noin 300 pelaajaa 12 joukkueessa. Kauden aikana on yli 3000 harjoitusta ja otteluita kertyy yli tuhat. Ohjattuja lasten ja nuorten osallistumiskertoja on kauden aikana noin 100 000 kappaletta!

Seura järjestää myös lapsille tarkoitetun Fingrid-luisteluleikkikoulun, jossa on yli 200 lasta sekä aikuisten harrastesarjan, jossa on noin 400 pelaajaa. 

==== Lähteet ====

[http://www.hpkjuniorit.fi/ HPK-juniorijääkiekko ry:n kotisivut][[Coordinates::60.88712, 24.18039| ]]

[[Category:Urheiluseurat]]

Hämeenlinnan Paukku ry

2011-10-18T06:34:58Z

Maija:

Hämeenlinnan Paukku on vuonna 1961 perustettu pesäpalloseura. Seuran tavoitteena on vahvistaa ja kehittää pesäpalloharrastusta [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] alueella. Paukun toimintaa ohjataan Pesäpalloliiton kotiseuratoimintamallin mukaiseksi.[[Image:Hameenlinnan paukku.jpg|thumb|right|150x152px]]

Hämeenlinnan Paukun liikunnallisena tavoitteena on kannustaa nuoret liikunnan ja elinikäiseen urheiluharrastukseen pariin sekä tarjota pesäpalloilua kilpa-, kunto- ja harrastusmuotona myös vanhemmille.

Hämeenlinnan Paukku on [http://www.pesis.fi/ Suomen Pesäpalloliitto ry:n] ja [http://www.etelanpesis.fi/ Etelän Pesis ry]:n jäsenseura. Paukulla on joukkueita useissa ikäryhmissä ja useilla sarjatasoilla, joten seura tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet pesäpallon harrastukseen jokaiselle pesäpallon ystävälle.

=== Lähteet ===

[http://hameenlinnanpaukku.sporttisaitti.com/ http://hameenlinnanpaukku.sporttisaitti.com] 

{{Tynkä}}[[Coordinates::60.99322, 24.46612| ]]

[[Category:Urheiluseurat]]

FC Reipas

2011-10-18T06:34:16Z

Maija:

=== FC Reipas ===

FC Reippaan henkiset juuret ulottuvat vuoteen 1891 ja Viipuriin, jolloin perustettiin Viipurin Reipas. Sotien jälkeen seuran toiminta siirtyi Lahteen. Vuonna 1962 jalkapallo, jääpallo ja jääkiekko erottautuivat yleisseurana toimineesta Viipurin Reippaasta [[Image:Fc reipas.jpg|thumb|right|202x247px]]muodostaen oman seuransa, jonka nimeksi tuli Lahden Reipas.

Vuonna 1996 perustettiin FC PalloReipas -96, jonka nimi pelkistettiin FC Reippaaksi vuonna 2001. FC Reipas on Suomen Palloliiton sekä Uudenmaan piirin jäsenseura. Seuran perinteinen väri on musta-oranssi viirupaita.

FC Reippaan toiminnan kulmakivenä toimii Reipas Linja, joka jakautuu otsikoiden Reipas Peli ja Reipas Nuori alle. Reipas Peli keskittyy valmennuksellisiin asioihin ja Reipas Nuori käsittelee kasvatuksellisia asioita. Enemmän Reippaan toiminnan linjoista voit lukea verkkosivujemme vasemman palstan linkin Reipas Linja kautta. 

==== Juniorityön kasvatteja ====

Jari Litmanen, Joonas Kolkka, Tero Penttilä, Jukka Koskinen, Tommi Kautonen, Pekka Lagerblom, Tuomas Haapala, Ville Taulo, Henri Toivomäki… 

==== VISIO ====

FC Reipas on jalkapallon malliseura, joka tuottaa lasten ja nuorten tarpeista lähtevää Sinetti-seura –arvon mukaista laadukasta harrastus- ja kilpailutoimintaa huomioiden yhteiskunnallisen ja sosiaalisen vastuunsa. 

==== Toiminnan tarkoitus ====

FC Reipas kasvattaa yhdessä kotien, koulujen ja muiden sidosryhmien kanssa lapsista ja nuorista vastuuntuntoisia kansalaisia ja yhteiskunta-kelpoisia ihmisiä hauskan harrastuksen parissa sekä luo edellytykset lahjakkaille pelaajille menestymiseen lahtelaisen jalkapallokulttuurin edistämiseksi.

==== FC Reipas toimii SPL:n Kaikki Pelaa arvojen mukaan ====

leikinomaisuus * tasavertaisuus * yksilökeskeisyys * yksilöllisyys * monipuolisuus * turvallisuus * suvaitsevaisuus * päihteettömyys

==== Tunnustuksia ja palkintoja vuodesta 2001 ====

*2001 Nuori Suomi -sinettiseuratunnus * 2003 Nuori Suomi -sinetti+ seuratunnus * 2005 SLU:n ja Wihurin Hyvä Seura -pääpalkinto * 2007 Vuoden lasten liikuttaja - jalkapallokoulu (PHLU) * 2008 Suomen Urheilugaalan yksi kolmesta finalistista Vuoden urheiluseuraksi * 2009 Nuoren Suomen stipendi päihteidenkäytön ennaltaehkäisevästä työstä * 2010 Vuoden lasten liikuttaja - Lahti Soccer (PHLU) * 2010 Vuoden nuori joukkue - B SM-hopea (PHLU) 

==== Lähteet ====

Fc-Reipas [http://www.fcreipas.fi/index.php?bW9kPWZyb250cGFnZSZjaGVjaz0zZTg3Y2RlM2Q5MDczYTMwYWQ0NTEwOWIzMmM4NDM4NQ== kotisivut]

[[Category:Urheiluseurat|Lahti]]

Kansakoulusta (Paturi)

2011-10-18T06:26:03Z

Maija: siirsi sivun ”Kansakoulusta (Paturi)” uudelle nimelle ”Arkistot:Kansakoulusta (Paturi)”

#OHJAUS [[Arkistot:Kansakoulusta (Paturi)]]

Arkistot:Kansakoulusta (Paturi)

2011-10-18T06:26:03Z

Maija: siirsi sivun ”Kansakoulusta (Paturi)” uudelle nimelle ”Arkistot:Kansakoulusta (Paturi)”

Kustaa Paturin lausunto, joka on kirjoitettu Senaatin tuomiokapituleilta pyytämien lausuntojen lausunnoksi. Kirkoitettu loppukesästä 1859.

'''Suurivaltaisin, kaikkein armollisin Keisari ja Isoruhtinas!'''

Suurimmalla mielihyvällä olemme saaneet vastaanottaa Teidän Keisarilliselta Majestetiltanne armollisemmasti käsketyn kolmen Tuomiokapitulin Ehdotuksia Kansakoulumenosta Suomessa, jolla huomaan tarkoitettavan kansan tarpeellista valistuksen vaikuttamista sekä hengellisessä että maallisessa katsannossa, josta Teidän Keisarillisen Majestetinne hellästä ja isällisestä murheenpidosta kannan tämän kautta kaikkein nöyrimmän ja alammaisemman kiitoksen!

Koska Teidän Keisarillinen Majestetinne on armossa avannut tilaisuuden tehdä muistutuksia Tuomiokapitulien Ehdotuksiin Kansakoulumenosta Suomessa, niin rohkenen syvimmässä nöyryydessä ja alammaisuudessa edestuoda seuraavaista: Mitä siihen tulee kuin Tuomiokapitulit esittelee koulua ja sen varastoa varten kuninkaallisen resoluutionin se 10 päivä Elokuuta 1762, § 1:sen mukaan jälkeen elämistä: pitäjän yhteisellä suostumuksella perustettavaksi, kaipais luonnollisesti jotakin toisenlaista, kuin vasta mainittu kuninkaallisen resolutionin koohta ei anna selvää johtoo mihinkä muotoon, asianomaisten kesken, asia tulis nojattavaksi, niin semmoisessa seikassa, erinlaisten ajatuksien vuoksi, tapahtuu sekamielisyyttä ja piammasti menee luonnottomalle eli epävastaavaan järjestykseen uloosteot. Jos seurakunnan jäsenet ovat yleeseen yhtä valistuneita ja yhtähyvillä tunnon omaisuuksilla niin makso-määräykset käy jotenkin luonnollista suuntaa; mutta valistuksen olleen erimitassa seurakunnan jäsenissä ja jos valistuneempi osa on paremmin omanvoiton kuin ihmisarvon vaatimuksia seuraavia ja tyhmempi osa ei ymmärrä asian luonnollista suuntaa eikä osaa asiaansa valvoo, niin kääntyy asia valistunneempain omanvoiton puolelle ja niin perustettu makso tulee seisomaan seuraavana ojennusnuorana, joka on toisille liika raistus ja pitkänaikaisesta tavasta saa semmoisen puolustuksen että on työlläs saada luonnolliseen oikeuteen. Tutkinnoilla voidaan käsittää entisillä pitäjäin yhteisillä suostumuksilla perustettuja asioita paljo niin tapahtuneen. Taasen Tuomiokapitulien eesitteleminen: jotta Lukkarit peräytettäisi alkuperäiseen virkansa toimeen kansakoulunopettaiksi, muista nykyisistä virkapalveluksista, kuin kirkko-laulusta, vapautettavaksi, olis ehkä kaikista sopivin keino; mutta Lukkarien palkanmakso, vanhuuden jälkeen, Talo eli sauhu lu'ulla, on jo ajan mittaan joutunut luonnottomalle kannalle. Tarkastain tulläan huomaamaan jotta yksi kokonainen talo jolla on suuri viljelys ala ittellä on paljo avaroilla viljelys aloilla Torpparia, kaikki nauttii Lukkarin palvelusta yhteisellä kolmen kapan maksolla, toinen talo on pantu 16:sta osaan eli on sama määrä yksinäisiä taloja, joissa ylipäätään on sama asukas luku ja. viljelyspaljous kuin viimeksi sanotullakin ja ne maksaa kukin 3:me kappaa eli yhteensä l:den Tynnyrin 18:sta kappaa. Kuin Tuomiokapitulien esityksen mukaan edellä mainitun kuninkaallisen resolutionen se 10 päivä elokuuta 1762, 1 § jälkeen tulis aina yhteisellä suostumuksella vielä lisättäväksi, niin se tulis aina edelleen ylentymään, viimeksi mainituilta pieniltä taloilta; sitä vastaan löytyy seurakunnissa useempia laijia kiintonaisia ja ikään kuin kiintonaisia, väkirikkaita ja suuria voittoja tuottavia, omaisuuksia niin kuin jauhomyllyjä, Sahoja, monen nimellisia Tehtaita j.n.e. kuin ei maksa mainittuja kappojakaan, jotka kuitenkin luontonsa puolesta olisivat voimallisia että velvollisia maksamaan Lukkarin ja Kansakoulunopettajan palkkaa ja koulun voimassa pitämisessä olla osalliset maatilallisten rinnalla, arvonsa mukaan. Mitä Lukkarien, ja jos se tulis olemaan Kansakouluopettajain, palkkaan tulee, niin se on vanhan perustuksen mukaan niin suurella eroituksella paljouden suhteen, ehkä opilla ei tule olemaan lainkaan eroo suurissa ja pienissä seurakunnissa, vähän on virantoimituksellakaan, josta seuraamus on semmoinen, että yhtätaitoiset miehet, palkan suhteen, toiset elää ylellisyydessä, toiset kituu köyhyydessä eli täytyy ellä muilla ansioilla; tämä seikka kansakouluopettajan perusteessa myös olis suuresti tarpeen parantaa. Myöskin kuin Suomen kansa on yksi kansa jos sen jäsenet kussakin seurakunnassa, niin kuin se olis luonnollista, maksaisi Lukkarille eli Kansakouluopettajalle yhtä paljon niin kansan yhteys vaatis luontoonsa puolesta kunkin saada nauttia kohtuullisia etuja virkamiesten hyvyyden suhteen, joka perustaiksen palkkaan – niin kuin se tapahtuu niiden virkamiesten suhteen joita armollinen Hallitus suorraltansa palkottaa; mutta seurakunnittain palkatut Lukkarit erisuuruuden suhteen, ovat kymmenenkin kertaa suuruisella eroituksella, joka jo tekee luonnottomaksi palvelusta nauttivain kohtuullisen etuuden. Jos Teidän Keisarillinen Majestetinne hyväksi näkis säätää Lukkarit Kansakouluopettajiksi, niin edellä mainituin monipuolisien luonnottomuuksien suhteen syvimmässä nöyryydessä ja alamaisuudessa pyytäisin saada Teidän Keisarillisen Majestetinne armolliseen huomioon johdattaa kansakouluopettajan palkaa perustettavaksi omituiselle kannalle. Seurakuntain lukua suhteen, viime aikain kansanpaljous laskuissa, näyttäisi jos 20 ja 50 vuoden välillä ijästä, köyhät ja raajarikot pois erottain, esimerkiksi maksaisi kukuin miehen puoli 16:sta ja vaimon puoli 8:ksan kopeekkaa hopeassa. ylipäätään karttuvan sisääntuloo kansakouluopettajain kohtuulliseksi palkaksi ja ne rahat ko’ottaisi yhteiseen erityiseen kassaan ja siitä maksettaisi, kuin kansakouluopettajain siat jaettaisi seuraaviin luokkiin, 1:selle 200 Ruplaa Hopeessa, 2:selle 175 Rupl., 3:nelle 150 Rupl., 4:lle 125 Rupl., 5:lle eli kanssaopettajalle isommissa seurakunnissa 100 Ruplaa. Mainittu maksomäärä ulottuisi ehkä niillen paikoillen, joka ei myöskään maksajoille olis suuri rasitus, kuin se tulistasan jakautumaan, niin kuin semmoinen virkapalveluskin yleiseen koskee yhtäläiseen, olis myös kansakouluopettajoille ulottuva palkka, ja niin muodoin Lukkari kapat tarpeettomat , jos Teidän Keisarillinen Majestetinne hyväksi näkis kumota Lukkari kapppain makson. Joka olis sen suhteen suuresti toivottava että maatilalaisten kesken se epätasainen makso, tilain arvoo suhteen, perkaantuisi, kuin myös Lukkarien vanhuudesta tapana pysynyt pitäjän ympäri palkan kierto lakkaantuisi jonka varjon alla se tavatoin kerjuu on voimassa pysynyt, joka olis senkin vuoksi hylättävä tapa että se puolustaa ja kiihottaa yhteistä köyhäin kerjua ja samalla alentaa virkamiehen arvoo. Kouluhuoneet rakentaisi ja voimassa pitäisi kukin seurakunta, johonka omaisuutten haltiat antaisi tarvittavat rakennus aineet ja omaisuutten suhta järjestettäisi, kaikennimellisien kesken tavalla kuin kuninkaallinen resolutioni se 10 päivä Elokuuta 1762, 5 § Pruukien, Värkkein ja Myllyin manttaalli arvosta säätää Kirkon ja Pappilan rakennuksiin; vanhat manttalit maatiloillakin on jo ajaanmittaan joutunnut niin luonnottomalle kannalle että joissakuissa seurakunnissa on jo kirkon rakennuksissa otettu seurattavaksi uutta manttali lukua. Päivätyöt kouluhuoneita takentaissa ja paratessa tehtäisi mies lu’ulla, jota tapaa myös on joissakuissa seurakunnissa seurattu kirkkoo rakentaissa.

Edes elää syvimmällä alamaisuudella Suurivaltaisen kaikkein armollisimman Keisarin ja Isoruhtinan

Teidän Keisarillisen Majestetinnen kaikkein kuuliaisin ja uskollisin alammaisenne

[[Kustaa Paturi]]

Talon mies Turengin kylässä ja Janakkalan pitäjässä.

Ypäjäläinen

2011-10-18T06:22:48Z

Maija:

Ypäjäläinen on [[Ypäjä|Ypäjän]] kunnan ja Ypäjän seurakunnan julkaisema tiedotuslehti kunnan asukkaille. Se ilmestyy kerran kuukaudessa ja jaetaan Ypäjän kunnan alueen osoitteisiin veloituksetta. Ypäjän kunnan ulkopuolelle sen voi halutessaan tilata hintaan 30 € / vuosikerta. Lehdessä tiedotetaan muun muassa kyläyhdistysten ja järjestöjen organisoimista tapahtumista ja retkistä, kunnassa tehdyistä päätöksistä ja seurakuntaa koskettaneista asioista. Näkyvimpänä lehteen kirjoittajana toimii Ypäjän kirkkoherra Risto Ahti. Lehden painosmäärä on noin 3000 kappaletta.

== Historia ==

Ensimmäinen Ypäjäläinen ilmestyi vuonna 1970 nuorisotyön ja raittiuslautakunnan yhteistyön tuloksena. Vuoden 1970 aikana toimitettiin seitsemän numeroa painoksen ollessa 450 kappaletta. Toimitustyöhön osallistuivat kolmen vuoden ajan raittius-, nuoriso- ja urheilulautakunnat. Vuoden 1972 aikana lehdestä alettiin Matti Tuuran aloitteesta kehitellä kunnan ja seurakunnan yhteistä tiedotuslehteä. Vuoden 1973 alusta lähtien Ypäjäläistä alettiin julkaista kuukausittain.

 Lisätietoja ja vanhoja Ypäjäläisiä voi lukea [http://www.ypaja.fi/fi/kunta/ypajalainen Ypäjän kunnan sivuilla].

[[Category:Ypäjä]] [[Category:Sanomalehdet]]

Ilmari Tapiovaara

2011-10-18T06:16:22Z

Maija:

== Kouluvuodet ==

(Yrjö) Ilmari (Imma) Tapiovaara oli viides [[Tapiovaaran_sisarukset|Tapiovaarojen yhdestätoista lapsesta]]. Kouluaikoinaan hän piirsi pila- ja sarjakuvia humoristisiin ajanvietelehtiin Mikko Vilkastukseen ja Ajanvietteeseen. Ilmari Tapiovaara valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun huonekalupiirustusosastolta sisustusarkkitehdiksi 1937. Opiskeluaikana Tapiovaaraan vaikuttivat Alvar Aallon ja Artekin Nils Gustav Hahlin ajatukset muotoilusta. Valmistumisen jälkeen hän lähti Ranskaan tutustumaan Pariisin maailmannäyttelyyn ja pääsi samalla matkalla avustajaksi Le Corbusierin toimistoon. 

== Sisustusarkkitehti ja opettaja ==

Vuonna 1938 Tapiovaara valittiin Asko Oy:n suunnittelijaksi ja taiteelliseksi johtajaksi. Syksyllä 1939 järjestettiin Helsingissä asuntonäyttely, joka kuitenkin jouduttiin sodan vaaran vuoksi pian sulkemaan. Näyttelyssä oli esillä Tapiovaaran Askolle suunnittelema pienasunnon monitoimikalusto. Kalusto sai hyvän vastaanoton, mutta sitä ei koskaan markkinoitu, sillä Asko koki kaluston liian modernistiseksi. Tapiovaara siirtyi v. 1941 Keravan Puuteollisuus Oy:n taiteelliseksi ja kaupalliseksi johtajaksi. Vuonna 1951 Tapiovaara perusti puolisonsa sisustusarkkitehti Annikki Hyvärisen kanssa Helsinkiin oman suunnittelutoimiston, joka laati sisustukset mm. Lauttasaaren kirkkoon, hotelli Marskiin, Domus Academicaan ja Otaniemen teekkarikylään sekä lukuisiin kouluihin ja ravintoloihin. Hämeenlinnassa hän suunnitteli kotitalonsa paikalle nousseen William´s pubin sisustuksen. Hänen suurin kalustamisprojektinsa oli kuitenkin Leningradin 4000-paikkaisen konserttisalin kalustaminen 1966-1967.Suunnittelijana Tapiovaara korosti voimakkaasti suunnittelijan yhteiskunnallista vastuuta. 

Ilmari Tapiovaara toimi Taideteollisessa keskuskoulussa vuodesta 1950 sisustusarkkitehtuurin pääopettajana ja osaston johtajana. Päätoimisena opettajana hän oli vain muutaman vuoden, mutta Taideteollisessa keskuskoulussa ja sen seuraajassa, Taideteollisessa korkeakoulussa, hän opetti vuoteen 1980 saaakka. Vuosina 1952-53 Ilmari Tapiovaara oli muotoiluosaston johtajana ja apulaisprofessorina Yhdysvalloissa Illinois Institute of Technologyn muotoilukoulussa sekä työskenteli jonkin aikaa laitoksen johtajan Mies van der Rohen toimistossa. 1950-luvun lopussa hän lähti Paraguayhin YK:n kehitysyhteistyötehtäviin suunnittelemaan kalusteita ja 1970-luvun puolivälissä hän oli Mauritiuksella samantyyppisessä projektissa. Jugoslaviassa hän osallistui asiantuntijana huonekalu- ja puuseppäteollisuuskeskuksen kehittämiseen.

== Huonekalusuunnittelija ==

Vuosina 1946-47 Ilmari Tapiovaara suunnitteli yhdessä vaimonsa Annikki o.s. Hyvärisen kanssa kalusteet Domus Academican uuteen opiskelija-asuntolaan Helsinkiin. Tunnetuin Ilmari Tapiovaaran suunnittelemista huonekaluista on tuolloin suunniteltu Domus-tuoli, jota myytiin miljoonittain - myös Ruotsiin ja muualle Eurooppaan sekä Yhdysvaltoihin. Otaniemen Teekkarikylään suunniteltiin Lukki-tuoli, jossa käytettiin taivutettua metalliputkea. Vuonna 1949 Tapiovaara suunnitteli Fanette-pinnatuolin, josta tuli suurmenestys Ruotsissa ja jota Askokin ryhtyi myöhemmin valmistamaan. Vuonna 1956 syntyi Askolle Madamoiselle-lepotuoli, josta tuli pitkäksi aikaa suorastaan Askon tunnusmerkki. Milanon triennaaleissa Ilmari sai kaikkiaan kuusi kultamitalia vuosina 1951-1964. Huonekalujen lisäksi Ilmari Tapiovaara suunnitteli myös leikkikaluja, ruokailuvälineitä, solmioita, tapetteja ja valaisimia. Nykyään Taideteollinen korkeakoulu jakaa joka toinen vuosi Ilmari Tapiovaara -muotoilupalkintoa. 

Katso myös

*[[Tapiovaaran sisarukset]]
*[[Tapio Tapiovaara]]
*[[Nyrki Tapiovaara]]

== Lähteet ==

*Hämeenlinnalaisia 1639-1989.1989. ISBN 952-90045-2-4
*Rinne, M. 2008. Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia. ISBN 978-951-851-134-5 
*[http://www.designforum.fi/ilmari_tapiovaara Design Forum Finland]

[[Category:Muotoilu|Tapiovaara, Ilmari]][[Category:Hämeenlinnalaisia|Tapiovaara, Ilmari]]

Nyrki Tapiovaara

2011-10-18T06:13:41Z

Maija:

Veikko Nyyrikki eli Nyrki Tapiovaara syntyi Tapiovaaran perheen kolmantena lapsena vuonna 1911 silloisessa Helsingin pitäjässä, mutta perhe muutti Hämeenlinnaan Nyrkin ollessa 7-vuotias. Taitavana kirjoittajana Nyrki sai kirjoittajan töitä jo Hämeenlinnassa asuessaan. Nyrkin ensimmäinen teksti julkaistiin Poikien urheilulehdessä 1925 hänen ollessaan 14-vuotias. Varsin pian Nyrkin kiinnostuksen kohde vaihtui kuitenkin urheilusta elokuvaan. Tapiovaaran vanhimmat pojat, Tapio ja Nyrki, perustivat Tulenkantajista innostuneina kouluunsa Tulenkantajat-klubin ja ateistiklubin. Veljensä [[Tapio Tapiovaara|Tapion]] tavoin Nyrki erotettiin vuodeksi [[Hämeenlinnan lyseon lukio|lyseosta]] heidän pilailtuaan uskonnon lehtorinsa kustannuksella. Pojat saivat kuitenkin yksityisopetusta ja kirjoittivat ylioppilaiksi Hämeenlinnan lyseosta vuoden 1930 keväällä. Seuraavana syksynä Nyrki kirjoittautui Helsingin yliopiston lakitieteelliseen tiedekuntaan. Opintojaan hän ei kuitenkaan aloittanut, vaan hankkiutui saman tien vapaaehtoisena armeijaan. Palattuaan armeijasta opintojen pariin Nyrki yhdessä Tapion kanssa päätti elvyttää Helsingissä Tulenkantajat- seuran ja Tulenkantajat-lehden. Liike kääntyi selkeästi vasemmalle aikana, jolloin opiskelijaelämää hallitsi Akateeminen Karjala-Seura. Nyrki Tapiovaara oli aktiivisesti mukana vasemmistolaisen kirjailijaryhmä Kiilan toiminnassa.

Poikien isä tarkkaili lastensa opintojen tilaa, ja kun Nyrkin opinnot eivät näyttäneet edistyvän, isä komensi tämän kotiin Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa elokuva sai yhä suuremman osan hänen elämässään, ja hän aloitti uransa elokuva-arvostelijana. Tapiovaaran ensimmäinen elokuvan oli Juhani Ahon romaaniin perustuva ''Juha'' 1937. Elokuva sai kriitikoilta hyvät arvostelut ja on edelleen katsotuin Nyrkin elokuvista. Hänen parhaana elokuvanaan pidetään kuitenkin vuonna 1938 valmistununutta jännityselokuvaa ''Varastettu kuolema'', jossa Ilmari-veli toimi lavastajana. Aikalaisiltaan elokuva ei tosin saanut kovin hyviä arvosteluja. Elokuvaan ''Kadonnut sävel'', jonka elokuvan levittäjä kuitenkin päätti esittää nimellä ''Herra Lahtinen lähtee lipettiin'', Ilmari Tapiovaara teki jälleen lavasteet. Elokuva tuhoutui talvisodan pommituksissa niin, että siitä jäi jäljelle vain 45 minuutin pätkä keskeltä. Kadonneen sävelen ''Miehen tie'' elokuva jäi Nyrki Tapiovaaralta kesken talvisodan alkaessa. Tämä nuori ja lupaava elokuvaohjaaja kaatui talvisodassa Tolvajärvellä 28-vuotiaana.

==== Katso myös: ====

*[[Tapiovaaran sisarukset|Tapiovaaran sisarukset]]
*[[Tapio Tapiovaara|Tapio Tapiovaara]]
*[[Ilmari Tapiovaara]]

 

== Lähteet ==

Rinne, M. 2008. Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia. ISBN 978-951-851-134-5

[[Category:Hämeenlinnalaisia|Tapiovaara, Nyrki]][[Category:Elokuvat|Tapiovaara, Nyrki]]

Tapio Tapiovaara

2011-10-18T06:11:38Z

Maija:

== Kouluvuodet ==

Kaarlo Tapio (Tapsa) Tapiovaara syntyi Sortavalassa vuonna 1908 11-lapsisen Tapiovaaran taiteilijaperheen esikoisena. Jo kouluaikoinaan Tapio kuvitti [[Hämeen_Sanomat|Hämeen-Sanomat]] -lehteä. Hän avusti myös Häme-lehteä sekä perheen ystävän Anni Swanin toimittamaa Sirkka-lastenlehteä. Hän teki pilapiirroksia Metsä-lehteen, ja jopa Uusi Suomi julkaisi hänen sarjakuvansa hänen ollessaan vasta 13-vuotias. [[Hämeenlinnan_lyseon_lukio|Hämeenlinnan lyseoon]] Tapiovaaran vanhimmat veljekset perustivat tulenkantajista innostuttuaan Tulenkantajat-klubin, mutta myös ateisitiklubin. Yhdessä veljensä [[Nyrki_Tapiovaara|Nyrkin]] kanssa Tapio erotettiin lyseosta vuodeksi, sillä he olivat aiheuttaneet skandaalin tilailemalla piloillaan uskonnon lehtorilleen milloin taksin, milloin kätilön tai päänhierontaa. Pojat saivat kuitenkin yksityisopetusta ja kirjoittivat ylioppilaiksi vuonna 1930.

Lyseon jälkeen Tapio Tapiovaara lähti Helsinkiin Taideteollisuuskeskuskouluun graafisen taiteen osastolle. Helsinkiin päästyään Tapio ja Nyrki päättivät elvyttää Tulenkantajat-seuran. Myös Tulenkantajat-lehti herätettiin eloon. Liike oli selkeästi vasemmistolainen aikana, jolloin opiskelijaelämää hallitsi Akateeminen Karjala-Seura. Tapio Tapiovaara toimi Tulenkantajat-lehden avustajana 1933-39. Hän oli myös vuonna 1934 perustetun Kirjallisuuslehden merkittävin avustaja. Muita Tapio Tapiovaaran oppilaitoksia olivat Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu sekä Vapaa Taidekoulu. Hän teki uransa vapaana taiteilijana, kuvittajana ja lavastajana.

Graafikkona Tapio Tapiovaara tunnetaan kantaaottavasta grafiikastaan vasemmistolaisissa kulttuurilehdissä. Vuonna 1936 hän liittyi vasemmistolaiseen kirjailijaryhmittymään Kiilaan kuvittaen ryhmittymän vuosialbumeja.

Tapiovaaran grafiikan voima perustuu ekspressiiviseen ilmaisuun, ajankohtaisuuteen ja kantaaottavuuteen. Kuvat olivat ajankohtaisten tapahtumien kommentteja. Tyypillistä Tapiovaaran kuville ovat voimakkaat mustat pinnat, ekspressiivinen viiva ja tasapainoinen sommittelu. Lehdissä julkaistut linot olivat alkuperäisvedoksia, koska 1930-luvulla ei ollut varaa hankkia kalliita kuvalaattoja.

== Näyttelyt ja palkinnot ==

Tapio Tapiovaara osallistui lukuisiin koti- ja ulkomaisiin taidenäyttelyihin ja sai monia palkintoja ja kunniamerkkejä, joista huomattavin oli Pro Finlandia-mitali. Suuri osa hänen ulkomaisista näyttelyistä pidettiin Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa valtioissa. Vuonna 1972 Tapio Tapiovaara teki Rautaruukin Hämeenlinnan tehtaalle metallireliefin Sepät, joka valmistettiin [[Hämeen_linna|Hämeen linnan]] katolta puretusta ikivanhasta plootupellistä. Tapio Tapiovaara kuvitti myös useita kirjoja.

Tapio Tapiovaaran ensimmäinen puoliso oli keraamikko Ulla Karlström ja toinen puoliso toimittaja Tyyne Salmi.

Katso myös

*[[Tapiovaaran sisarukset]]
*[[Nyrki Tapiovaara]]
*[[Ilmari Tapiovaara]] 

== Lähteet ==

*Rinne, M. 2008. Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia.  ISBN 978-951-851-134-5

[[Category:Kuvataiteilijat|Tapiovaara, Tapio]][[Category:Hämeenlinnalaisia|Tapiovaara, Tapio]]

Tapiovaaran sisarukset

2011-10-18T06:08:01Z

Maija:

Tapiovaaran yksitoistalapsisesta taiteilijaperheestä tunnetuimpia ovat taiteilija Tapio, elokuvaohjaaja Nyrki ja sisustusarkkitehti Ilmari. Ylioppilaiksi veljekset tulivat[[Hämeenlinnan lyseon lukio| Hämeenlinnan lyseosta.]] Perheeseen kuului lisäksi vielä kahdeksan kiinnostavaa sisarusta. Tapiovaaran sisarusten vanhemmat olivat metsänhoitaja Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaara (ent. Karl Johan Victor Karlsson) ja Aino Aleksandra o.s. Rainio, ent. Grönroos. Perheen isä oli ammatiltaan metsänhoitaja.  Hän oli kotoisin Tampereelta, missä hänen vanhempansa pitivät tuottavaa ruumisarkkuverstasta. Perheen äiti oli maanviljelysneuvoksen tytär Heinjoelta Karjalan kannakselta.  

Perheen lapset olivat ikäjärjestyksessä:  

*Kaarlo'''Tapio''' s. 1908, taiteilija
*Aino '''Tuulikki''' Ahtiala, s. 1909, lastentarhanopettaja
*(Veikko Nyyrikki) '''Nyrki,''' s. 1911, elokuvaohjaaja
*Juho'''Kalervo''', s. 1913, ryijyntekijä, liikemies
*Yrjö '''Ilmari''', s. 1914, sisustusarkkitehti, designer, professori
*'''Matti''' Antero, s. 1916, mainosmies, tehtailija,
*Sirkka '''Tellervo''' Brotherus, s. 1917, kotitalousopettaja, rouva
*Väinö '''Pellervo''', s. 1919, Alkon paikallisjohtaja
*'''Osmo''' Olavi, s. 1920, keksijä
*(Helmi Mielikki) '''Maija''', s. 1921, sairaanhoitaja, kreivitär
*'''Panu '''Kaleva, s. 1924, koululainen (kaatui 20-vuotiaana jatkosodassa)

Tapiovaarojen koti oli hyvin suomalaisuusaatteen leimaama, jopa kalevalaiskansallinen. Kaikilla lapsillakin oli kalevalaiset nimet. Vuoden 1918 kesällä silloin 7-lapsinen perhe muutti Hämeenlinnaan isä Kaarlon saatua paikan läänin metsänhoidontarkastajana. [http://www.hamewiki.fi/extensions/FCKeditor/fckeditor/editor/H%C3%A4meenlinna Hämeenlinnassa] Tapiovaarat asuivat  Rauhankadun ja [[Hallituskatu|Hallituskadun]] kulmassa. Aino Tapiovaara menehtyi syöpään joulukuussa 1929.

[muokkaa]

==== Katso myös: ====

[[Tapio Tapiovaara]]

[[Nyrki Tapiovaara]]

[[Ilmari Tapiovaara]]

== Lähteet ==

*[http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=102 Yle Teema | Sininen laulu]
*Rinne, M. 2008. Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia.  ISBN 978-951-851-134-5

[[Category:Hämeenlinnalaisia]]

Luokka:Jokioislaisia

2011-10-18T06:05:46Z

Maija: Ak: Uusi sivu: Category:Paikkakunnittain

[[Category:Paikkakunnittain]]

Miina Sillanpää

2011-10-18T06:05:22Z

Maija:

[[Image:Miina sillanpaa.jpg|thumb|right|223x287px|Miina Sillanpää 1866-1952. Kuvaaja tuntematon.]]

== Elämänvaiheet ==

==== Nuoruusvuodet ====

Miina Sillanpää (ennen Riktig) syntyi 4.6.1866 [[Jokioinen|Jokioisilla]] Ojaisten kylässä Sillanpään torpassa Juho Riktigin ja Leena Rothin perheen seitsemäntenä lapsena. Hänen alkuperäinen nimensä oli Vilhelmiina Riktig. 1860-luvun lopun suuret nälkä- ja tautivuodet osuivat Miinan varhaislapsuuden ajalle. Käytyään vain kaksi lukukautta kiertokoulua Miina lähti kaksitoistavuotiaana töihin Forssan puuvillatehtaaseen. Työvuorot olivat pitkiä ja niihin kuului myös yötyötä. Miinalla oli kuitenkin mahdollisuus käydä tehtaankoulua, mitä hän arvosti koko elämänsä ajan. 16-vuotiaana Sillanpää siirtyi työhön Jokioisten naulatehtaalle. Vuonna 1884 hän lähti piikomaan ensin Porvooseen, sitten Helsinkiin. Lähtiessään kotoa hän halusi papereihinsa nimen, jonka osaisi itsekin lausua. Niinpä entisestä Vilhelmiina Riktigistä tuli Miina Sillanpää isänsä torpan mukaan. Palvelijan työssä Sillanpää toimi seuraavat viisitoista vuotta. 

==== Palvelijatarten edustaja ====

Vuonna 1899 Miina Sillanpäästä tuli edellisenä vuonna perustetun Palvelijataryhdistyksen paikanvälitystoimiston johtaja. Tuohon aikaan maalta tulvi Helsinkiin palvelijattariksi haluavia tyttöjä ilman tietoakaan asunnosta tai työpaikasta. Vaarana oli, että nämä tytöt ajautuisivat ilotytöiksi huonomaineisiin kaupunginosiin. Asuntojen tarvetta lievittämään Palvelijayhdistys avasi vuonna 1900 ensimmäisen Palvelijatarkodin, jossa voitiin tarjota väliaikainen asunto korkeintaan 17 kotiapulaiselle kerrallaan. Miina Sillanpäästä tehtiin palvelijatarkodin johtaja. Vähitellen 1900-luvun kuluessa Palvelijatarkodin asukasmäärä kasvoi noin viiteenkymmeneen. Vuonna 1901 Sillanpää valittiin Palvelijataryhdistyksen puheenjohtajaksi, ja tätä tehtävää hän hoiti koko loppuelämänsä. Myöhemmin Palvelijataryhdistys muutti nimensä Helsingin Taloustyöntekijäin Yhdistykseksi. Vuonna 1921 Taloustyöntekijäin Yhdistys hankki Siuntion Lepopirtin kotiapulaisten lepoa ja lomailua varten. Lepopirttiin mahtui lomailemaan 20 palvelijatarta kerrallaan. Siellä oli mahdollisuus liikkua luonnossa ja virkistyä raittiissa ilmassa muiden seurassa. Lepopirtti tarjosi myös luontaishoitoja sekä aurinko- ja ilmakylpyjä. Sillanpää toimi aktiivisesti palvelijattarien oikeuksien ja työolojen parantamiseksi.

''”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen." ''

''”Levon ja hyvinvoinnin ensimmäinen ehto on mielenrauha.” '' 

==== Toimittaja ====

Sillanpää oli Palvelijatar-lehden vastaava toimittaja 1905-1906, Työläisnaisen vastaava toimittaja 1907-1916 ja Toverittaren vastaava toimittaja vuosina 1922-1943. Kaikkiaan Sillanpää toimi eri lehtien pää- ja vastaavana toimittajana noin 35 vuotta. Kirjoituksissaan hän otti kantaa mm. äänioikeuskysymykseen, koulutuksen puutteesta aiheutuvaan ammattitaidottomuuteen sekä aviottomien äitien asemaan. Tärkeimpiä ja pitkäaikaisempia Miinan kirjoitusten aiheita olivat palvelijattarien ja myöhemmin kotiapulaisten asema ja olosuhteet. Hyvin laajasti hän kirjoitti myös perheen sekä äitien ja lasten asemasta yhteiskunnassa. 

==== Yhdistysaktiivi ====

Sillanpää oli Sosialidemokraattisen Naisliiton ja Sosalidemokraattisen työläisnaisliiton puheenjohtajana vuosina 1933-1940. Hän toimi Osuusliike Elannon hallintoneuvoston jäsenenä ja puheenjohtajana sekä vuosina 1916-1932 Elannon ruokalain ja kahvilain tarkastajana. Hän oli myös Kulutusosuuskuntien Keskusliiton johtokunnan jäsen. Sillanpää oli lastensuojelulautakunnan varapuheenjohtaja, Hyvösen lastenkodin johtokunnan puheenjohtaja sekä kotitalouslautakunnan jäsen. Presidentin valitsijamiehenä Sillanpää toimi vuosien 1925 ja 1931 vaaleissa. Hän oli Helsingin Ensi Kodin ja Ensikotien liiton puheenjohtaja, mutta kiinnitti huomiota myös vanhusten asemaan. 

==== Poliitikko ====

Sillanpää toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa seitsemän vuotta vuosien 1919 ja 1936 välillä. Hän oli mukana Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä ensimmäisten vaalien jälkeen 22.05.1907 - 31.01.1911 sekä 1914 - 1917, 1919 - 1933 ja 1936 - 1948. Kaiken kaikkiaan Sillanpää oli kansanedustajana pienin keskeytyksin lähes 40 vuotta. Ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa hän oli yksi vain yhdeksästätoista naispuolisesta kansanedustajasta. Eduskunnassa Miina Sillanpää vaikutti erityisesti lastensuojelun ja äitiyshuollon kehittymiseen. Hän myös kiinnitti huomiota kotitalousalan ammattiopintojen tärkeyteen. Aiemminhan oli ajateltu, että naisen kuuluu osata kotitalouden hoito ilman muodollista koulutustakin. Miina Sillanpää valittiin Tannerin hallituksen apulaissosiaaliministeriksi ja maan ensimmäiseksi naisministeriksi vuosiksi 1926-1927. Apulaissosiaaliministeri käsitteli ministeriön köyhäinhoitotoimistolle, raittiusosastolle ja lastensuojelutoimistolle kuuluvat asiat. Ministeriaikanaan Sillanpää keskittyi erityisesti lastensuojelun kehittämiseen Suomessa. 

== Miina Sillanpään säätiö ==

Miina Sillanpäälle myönnettiin talousneuvoksen arvo vuonna 1939 ja Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto vuonna 1951. Hän pysyi koko elämänsä naimattomana ja kuoli Helsingissä 3.4.1952 86 vuoden iässä. Helsingin Taloustyöntekijäin Yhdistys lakkautettiin vuonna 1965, jolloin kaikki yhdistyksen omaisuus sekä Helsingissä että Siuntiossa luovutettiin korvauksetta samanaikaisesti perustetulle Miina Sillanpään Säätiölle. Säätiö on yleishyödyllinen yhteisö, jonka toiminnan painopistealueet ovat:

*vanhustyö
*lääkinnällinen ja sosiaalinen kuntoutus
*kansanterveyttä edistävä tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä niihin liittyvä julkaisutoiminta
*yhteiskunnallinen vaikuttaminen 

== Lähteet ==

*[http://www.miinasillanpaansaatio.fi/fin/miina_sillanpaa/ Miina Sillanpään säätiö]
*[http://www.wilhelmiina.fi/fin/wilhelmiina/historiaa/ wilhelmiina asumispalvelukeskus]
*[http://www.amanita.fi/NAISHISTORIA/kenraali.htm Suomen naisen vuosisadat]

[[Category:Kansanedustajia|Sillanpää, Miina]][[Category:Jokioislaisia|Sillanpää, Miina]]

Rauni Mollberg

2011-10-18T06:03:34Z

Maija:

Näyttelijä, elokuvaohjaaja ja professori Rauni Mollberg syntyi 15.4.1929 [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]] työläiskotiin. Hänen vanhempansa olivat ajuri, autonkuljettaja Matti Valdemar Mollberg ja Elin o.s. Ahonen. Mollberg kävi kauppakoulun vuosina 1945-1946, mutta suuntautui nopeasti näyttämötaiteen pariin. 

== Ura teatterissa ja televisiossa ==

Mollberg suoritti Suomen Teatterikoulun 1950, minkä jälkeen hän toimi vuoden näyttelijänä Joensuun kaupunginteatterissa ja kaksitoista vuotta näyttelijänä sekä ohjaajana Kuopion yhteisteatterissa. Puheteatterivuosina Mollberg teki yli 200 roolisuoritusta ja toistasataa ohjaustyötä. Televisioteatterin ohjaajana Rauni Mollberg työskenteli vuosina 1963 - 1986. Hänen ohjauksiaan olivat mm. Toivo Pekkasen herkät ''Lapsuuteni'' ja ''Tehtaan varjossa'', jotka esitettiin neliosaisina tv-elokuvina, sekä Aapelin ''Meidän herramme muurahaisia'' ja ''Siunattu hulluus''. ''Aika hyvä ihmiseksi'' (1977) rakentuu sekä Aapelin että Toivo Pekkasen teksteistä, lähinnä Aapelin ''Pikku Pietarin pihan'' pohjalta. Se kuvaa 1920-luvun pikkukaupunkilaisen pihapiirin ihmiskohtaloita, joista Mollberg sai irti sekä huumoria että satiiria. Ohjaaja Mollberg sekä näyttelijät Toivo Mäkelä, Irma Seikkula ja Raili Veivo palkittiin elokuvasta Jussi-patsaalla. 

== Elokuvaohjaaja ==

Elokuvaesikoisensa Mollberg toteutti Timo K. Mukan romaanista ''Maa on syntinen laulu'' (1973). Ensimmäinen elokuva oli jyrkän naturalistinen kertomus Lapin tytöstä ja hänen tuomitusta rakkaudestaan taustallaan ankarat luonnonolosuhteet. Elokuva ''Milka'' (1980) perustui Mukan pienoisromaaniin Tabu. Milka on lyyrillinen elokuva nuoren tytön aistillisesta heräämisestä, rakkaudesta ja pettymyksestä. Vuoden 1985 filmatisointi Väinö Linnan ''Tuntemattomasta sotilaasta ''on herättänyt kiistelyä siitä, välittyikö elokuvasta vielä Linnan alkuperäinen sanoma. Kriittisiä kannanottoja syntyi myös elokuvan vertaamisesta Edvin Laineen kansalliseksi monumentiksi nousseeseen Tuntemattomaan. Elokuva on kuitenkin vahva kannanotto rauhan puolesta, ja edelleen Suomen 17. katsotuin elokuva. Tuntemattoman sotilaan filmaamisessa Rauni Mollbergin oikeana kätenä toimi nuori apulaisohjaaja Veikko Aaltonen, joka kantoi suuren vastuun myös elokuvan käsikirjoituksesta. Linna itse osallistui elokuvan suunnitteluun teostaan kommentoimalla, mutta varsinaiseen käsikirjoittamiseen hän ei juuri osallistunut. Mollbergin Tuntematon oli valmistuessaan kallein suomalainen elokuva. Mollbergin 1990-luvulla valmistuneet elokuvat eivät enää saaneet sellaista suosiota ja julkisuutta kuin aikaisemmat työt. Mollberg kuoli vuonna 2007 78-vuotiaana. 

== Palkinnot ==

Rauni Mollberg voitti elokuvillaan lukuisia palkintoja. Hänet sai Kuopion taiteilijaseuran Minna-patsaan 1958 ja 1963, Kirkon elokuvapalkinnon 1968, parhaan ohjaajan Jussi-palkinnon vuosina 1973, 1974, 1978 ja 1986, parhaan tuttajan Jussin 1980, Hämeen läänin taidepalkinnon 1979 sekä Pro Finlandia -mitalin 1980. Mollberg toimi elokuvan taiteilijaprofessorina 1978 - 1988 ja sai ensimmäisenä elokuvaohjaajana akateemikon arvon 1989. 

== Teoksia ==

'''Tv-elokuvat:'''

Meidän Herramme muurahaisia. 1964

Lapsuuteni. 1967

Tehtaan varjossa. 1969

Pääluottamusmies. 1970

Sotaerakko. 1972

Siunattu hulluus. 1975

Ison miehen vierailu. 1999

Taustan Mikon kotiinpaluu. 1999

Heikuraisen nauru. 2001

Reissu. 2003.

'''Pitkät näytelmäelokuvat: '''

Maa on syntinen laulu. 1973;

Aika hyvä ihmiseksi. 1977;

Milka. 1980; Tuntematon sotilas. 1985

Ystävät, toverit. 1990

Paratiisin lapset. 1994. 

== Lähteet ==

*[http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4960/ Kansallisbibliografia] 

*Hämeenlinnalaisia 1639-1989. 1989. ISBN 952-90045-2-4 

 

[[Category:Näyttelijät|Mollberg, Rauni]][[Category:Elokuvat]]