https://www.hamewiki.fi/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=Maamies. 2026-05-02T10:30:48Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.39.2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hattelmala&diff=21382 2019-05-10T10:08:17Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>[[Image:Kastta Hattelmala 1216748987696.jpg|thumb|right|400px|Hattelmalan kylän kartta 1870-luvulla]] '''Hattelmala''' on [[Hämeenlinna]]n keskustan eteläpuolella sijaitseva kaupunginosa ja entinen [[Vanaja]]n kylä. Hattelmala on tunnettu erityisesti sitä [[Kankaantausta]]n kylästä erottavasta [[Hattelmalanharju]]sta, jonka laella kulki aiemmin valtatie 3 Helsingistä Hämeenlinnaan, ja nykyisin sen laella on paikallistie. Kylässä on todennäköisesti ollut asutusta jo kivikaudella, sillä harjumuodostelman lämmin etelärinne ja [[Hattelmalanjärvi]] ovat olleet suotuisa paikka varhaisen asutuksen synnylle. <br /> <br /> == Nimistöä ja nimien etymologiaa ==<br /> <br /> Viljo Nissilä antaa teoksessaan ''Vanajan historia I'' vertailuaineistoa nimelle Hattelmala, jonka hän toteaa esiintyvän murteellisissa muodoissa Hattelma, Hattalma sekä Hattalmala. Professori Jouko Vahtola toteaa kylän nimen tulleen esikiristillisestä germaanisesta miehennimestä ''Adelhelm'', ''Hadelhalm'' ja Hadeliomnus''.'' <br /> <br /> Hattelmalan alueella myös ovat säilyneet sitkeästi useat pakanallisiin uskomuksiin viittaavat nimet. Vanhojen kylävainioiden keskellä ja vieressä ovat vielä vuoden 1910 kartankin mukaan Hiidenmäki, Tyyriönmäki, Panun palsta ja Rauninmaa. <br /> <br /> Hiisi (Hiidenmäki) on merkinnyt Suomen alueen muinaisilla asukkaille uhrilehtoa ja kalmistoa, mutta käsite on saanut ajan myötä myös lisämerkityksiä: synkkä ja pelottava metsä, jättiläinen jne. Kun kyseessä on aivan kylän vieressä oleva paikka, se on todennäköisesti tarkoittanut kalmistoa ja tässä tapauksessa kalmistomäkeä. Hiilenmäen (Hiidenmäen) länsireunalta läheltä pellon reunaa löydettiin kesäkuussa 2012 uhrikivi. Museoviraston koekaivausryhmä kävi elokuussa 2013 paikalla suorittamassa tutkimuksen todeten sen olevan ennestään tuntematon kuppikivi. Kuppeja kivessä on 4-5.<br /> <br /> Tyyri esiintyy muinaisissa loitsuissa oravan toisintonimenä (oravainen, Tyyrin poika), ja kuten Nissinen arvelee, se on mahdollisesti johtunut käsitteestä Tyytikki eli Tyyrikki, Tapion neiti, joka on aikoinaan kuviteltu olleen oravan emuu eli kantaemo. Kyse voi olla myös kulttuurilainasta, eli Tyyriö johtuisikin muinaisskandinaavisesta taivaan ja ukkosen jumalasta Tyristä, näin kyseessä olisi muinaissuomalaisen Ukko ylijumalan toisintonimi.<br /> <br /> == Historia ==<br /> <br /> Hattelmalan kylä koostui lähinnä viidestä rusthollista eli ratsutilasta sekä Vanajan seurakunnan kappalaisen pappilana toimineesta Rekolasta. Muita tiloja eli rustholleja on maakirjan mukaan ollut vain em. viisi: Paavola, Kleemola, Sakkila, Lassila ja Kestilä. Näistä on nykyisin jäljellä vain lähinnä Lassilan ratsutila, sillä muiden maat on lähes kokonaisuudessaan kaavoitettu asuinkäyttöön, kuten on tapahtunut naapurikylän Kankaantaustan kaikille taloille. Näin on käynyt myös Rekolan eli pikkupallilan maille. <br /> <br /> Historiallisena aikana, mutta todennäköisesti jo ennen 1500-lukua, Hattelmala ja Kankaantaka muodostivat yhtenäisen kylän, sillä isonjaon aikana ne muodostivat vielä yhteisen jakokunnan. Näin oli myös jo vuonna 1688, jolloin kylien maista käytiin oikeudessa ankaraa kiistaa. Käräjillä selitettiin kylien peltojen sijaitsevan omalla puolen Hattelmalan harjua, mutta metsien, laidunmaiden ja niittyjen olevan kummallekin kylälle yhteisiä. Myös nimi Kankaantaka viittaa asutuksen joko siirtyneen sinne Hattelmalasta tai tulleen jostain ulkopuolelta, mutta kuitenkin emäkylää selvästi myöhemmin, sillä olihan tuo kylä kankaan eli harjun takana. <br /> <br /> Hattelmalan kylä oli aikoinaan osa vanhan Suur-Vanajan ydinaluetta, jossa vuonna 1572 laaditun veroluettelon mukaan oli 113 veroa maksavaa taloa. Näistä Hattelmalan tuolloin kymmenestä tilasta on jäljellä enää vain Lassila. Osia kylästä siirrettiin Hämeenlinnan kaupunkiin valtioneuvoston 2. toukokuuta 1946 tekemällä päätöksellä vuoden 1948 alusta lukien, ja koko Vanajan kunta lakkautettiin ja Hattelmalan kylän jäljellä olevat osat liitettiin Hämeenlinnan kaupunkiin 1. tammikuuta 1967. <br /> <br /> Hattelmalan kylän alueella on osana Hattelmalan harjun ulokkeita myös Hakovuoressa sijaitseva Linnanpää, joka on mahdollisesti ollut muinainen, ehkä viikinkiaikainen muinaislinnan, sillä ympäristössä on ollut riittävä asujaimisto puolustuslinnan ylläpitämiseksi. Lisäksi alueella on, samoin kuin varsinaisen Hattelmalanharjun pohjoispäässä, tehty linnoitustöitä, mutta ne tosin liittyvät ensimmäiseen maailmansotaan. <br /> <br /> Kylän mylly ja saha ovat sijainneet Alajärvestä Viralaan virtaavassa Katiskoskessa. <br /> <br /> == Nykypäivä ==<br /> <br /> Nykyisin Hattelmalan kylä on omakotiasutukselle varattua kaupunkialuetta, johon ei voi rakentaa kerrostaloja. Poikkeuksena on se Kankaantaustan kylän alue, joka jäi Vanajan kuntaan vuoden 1948 liitoksessa. Alueelle oli rakennettu piirimielisairaala ja sen myötä myöhemmin sinne rakennettiin myös useita kerrostaloja niin sairaalan kuin sen henkilökunnankin käyttöön. Nämä Vanhan- ja Nuoren-Lapion ratsutilojen maille rakennetut rakennukset ovat nykyisin [[Hämeen_ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakoulun]] käytössä ja alueelle on muodostunut Innopark-niminen toimisto- ja toimintatilaa sisältävän suuryksikkö. <br /> <br /> Myös Painokankaan laaja teollisuusalue sijaitsee Hattelmalassa. Se on rakennettu Hattelmalan harjun suuntaisesti sijaitsevalle harjumuodostelmalle ja sieltä on upeat näköalat kohden Hämeenlinnaan. <br /> <br /> Kylän pinta-ala on nykyisin 2,7 km², ja sen asukasluku (2005) on 914 henkeä, joten alue on tyypillinen pientalovaltaisen asutuksen aluetta, jossa asukastiheys on 338,5 as./km². <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.96632&quot; lon=&quot;24.47250&quot;&gt;Hattelmala&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> [[Coordinates::60.96632, 24.47250| ]] <br /> == Kirjallisuudessa ==<br /> Tunnetuinta kirjallisuudessa esiintyvää Hattelmalaa edustaa sen alueella oleva harjujono, joka on nimetty Hattelmalanharjuksi. Sieltä on hyvä näkymä Hämeenlinnan kaupunkiin, ja Vänrikki Stoolin tarinoissa, runossa Vänrikin markkinamuisto, J. L. Runeberg runoileekin: <br /> <br /> :&quot;Tavasthus, jag kan ej glömma, <br /> :Hur i månens sken du låg, <br /> :När från Hattelmalas höjder <br /> :Jag dig första gången såg.&quot;<br /> <br /> [[Paavo Cajander]]in suomennos vuodelta 1918: <br /> <br /> :&quot;Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin <br /> :Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin! <br /> :Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt, <br /> :mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt.&quot;<br /> <br /> Kansainvälisesti ehkä tunnetuin Hattelmalaa ja sen harjua käsittelevä teksti on Bertolt Brechtiltä, sillä hänen ja Hella Vuolijoen yhteisessä näytelmässä &quot;Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti&quot;, jota on näytelty kaikkialla maailmassa ja näytellään edelleenkin, sisältää kohtauksen, jossa tukevasti juopunut herra Puntila kiipeää ravintolasalissa tyhjien pullojen täyttämälle pöydälle ja kuvailee kiipeämistään Hattelmalan harjulle sekä sieltä avautuvia näköaloja. <br /> <br /> Ruotsin vallan lopulla 1807 luutnantti Carl Gustaf Ramsay kirjoitti vertaillen kolmea Etelä-Suomen nähtävyyttä: <br /> <br /> :&quot;Uskallan nyt vertailla Hattelmalan, Ilmolan ja Kangasalan maisemia. Olen nyt nähnyt ne kaikki, nämä joista niin paljon puhutaan; yrittänyt löytää jokaisen kauneuden ja myönnän, että on vaikea tehdä valintaa paremmuudesta. Kaikki ovat erilaisia, kaikilla on hyvin erilainen luonne. Hattelmalan harju, iloinen, leikkivä, rikas ja vaihteleva tuntuu olevan parempi Ilmolan mäkeä, joka laajana ja villinä enemmän miellyttää silmää kuin tunnetta, ja uskon, että Kangasalan harju ottaa paikan molempien edellä. Kun jätän ottamatta lukuun Hämeenlinna kaupungin ja Hämeen linnan, jotka erityisesti antavat Hattelmalalle kauneuttaan, on Kangasala näiden molempien muiden erilaiset maisemat yhdistettyinä toisella puolellaan, ja sen lisäksi omaleimainen maisema toiselta puolelta yli Roineen.&quot;<br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *Nissinen, Viljo: Suurvanajan nimistöä. kirjassa Vanajan historia I. Wanaja-seuran julkaisuja XX, 1976 <br /> *Rytkönen, Raili: Vanajan historia II, 1992 <br /> *Ramsey, Carl Gustaf; Matkapäiväkirja 1807: matka eteläisessä Suomessa. suomentanut ja toimittanut Sampo Honkala. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1999 <br /> *Salokannel, Akseli; Vanajan kirja I. Wanaja Seuran julkaisuja I, Hämeenlinna 1956. <br /> *Vahtola, Jouko; En gammel germansk invandring till västrä Finland i bynamnens belysning. Historisk Tidskrift föt Finland, 68, 1983, s. 274. <br /> *Vahtola, Jouko; Suomen historia, Otava, Helsinki, 2003, s. 25 <br /> *[http://fi.wikipedia.org/wiki/Hattelmala#cite_note-1 Wikipedia]<br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Vanaja]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Perttulan_ratsutila&diff=21381 2019-05-10T09:38:17Z

<p>Maamies.: /* Huvilasta kouluksi */</p> <hr /> <div>Perttulan&amp;nbsp;tila oli aikoinaan [[Vanaja|Vanajan]] [[Miemala|Miemalan]] kylässä sijaitseva kruunun ratsutila. Nykyisin&amp;nbsp;Perttula tunnetaan osana [[Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskus|Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskusta]], ja nykyisin tila on yksityisessä omistuksessa. Miemala on [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] kaupunginosa.&amp;nbsp;Miemalan alueelta on löydetty&amp;nbsp;useita rautakaudelle ajoittuvia muinaisjäännöksiä, kaksi muinaislinnaa, rautakautinen asuinpaikka sekä useita kuppikiviä.&amp;nbsp;Kirjallisissa lähteissä Miemalan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1383. Keskiajan ja uuden ajan taitteessa kylässä oli seitsemän taloa, joiden välillä&amp;nbsp;suoritettiin isojako&amp;nbsp;1780-luvulla. <br /> <br /> ==== Ratsutilan isäntiä ====<br /> <br /> Perttulan ratsutilan isäntänä oli vuosina 1632-1653 kappalainen Ericus Arvidi. Hänen&amp;nbsp;vaimonsa Kerttu Mikontytär myi tilan&amp;nbsp;Christiernus Matthiae Oreniukselle. Vuosina 1654-1676 taloa isännöi&amp;nbsp;Kertun veli, lampuoti Perttu Mikonpoika, joka siirtyi myöhemmin Miemalan Mikkolaan. Mikkolan isäntä oli hänen poikansa Mikko Pertunpoika vuosina 1678-1682. <br /> <br /> 1600-luvun lopussa Perttulaa isännöi Johan Jöransson (s. 1663). Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli vuonna 1714, ja uudeksi vaimoksi tuli Elin Matintytär. Heidän poikansa Johan sai tilan haltuunsa. Hänen vaimonsa Kirsti Jaakontytär (s. 1724) tuli [[Käikälä|Käikälän]] kylästä. Perttulan ratsutila säilyi tämän suvun hallussa 1800-luvun puoleenväliin saakka. Vuonna 1784 toimeenpannussa isojaossa kantatila Perttula oli jaettu Hieta-Perttulan ja Kylä-Perttulan tiloiksi. Perttulan tila ostettiin perintötilaksi vuosien 1830–1844 välisenä aikana. <br /> <br /> ==== Huvilasta kouluksi ====<br /> <br /> Hämeen läänin maaherra [[Otto Carl Rehbinder|Otto Karl Rehbinder]] osti Hieta-Perttulan vuonna 1857. Hän rakennutti tilalle vuonna 1860 huvilamaisen, rapatun päärakennuksen arkkitehti [[Carl Albert Edelfelt|C.A. Edelfeltin piirustusten]] mukaan. Vuonna 1891 [[Edvin Hedman|Edvin Hedman]] yhdessä vaimonsa Emman kanssa osti Perttulan ja perusti sinne tylsämielisten kasvatuslaitoksen, josta myöhemmin kehittyi Perttulan erityisammattikoulu. Nykyisin tilan rakennukset ovat osittain asuinkäytössä ja niissä on myös varsin monipuolista yritystoimintaa.<br /> <br /> Valtaosa Perttulan puisesta rakennuskannasta on 1890- ja 1910-luvuilta. Asuinrakennus Pakarila ja jyväaitta ovat Rehbinderin ajalta, talous- ja asuinrakennus Kuusistola ja Metsätalo 1890-luvulta. Oppilaitos ja oppilasasuntola Taimela ovat valmistuneet vuonna 1911.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> http://www.kiipula.fi/easydata/customers/kiipula/files/kiipulasaatio/kiipula_perttula_historia.pdf <br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna|Perttulan ratsutila]] [[Category:Historialliset_rakennukset|Perttulan ratsutila]][[Coordinates::60.95899, 24.49874| ]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Perttulan_ratsutila&diff=21380 2019-05-10T09:36:11Z

<p>Maamies.: täsmennystä, ei ole enää Kiipulan hallinnassa.</p> <hr /> <div>Perttulan&amp;nbsp;tila oli aikoinaan [[Vanaja|Vanajan]] [[Miemala|Miemalan]] kylässä sijaitseva kruunun ratsutila. Nykyisin&amp;nbsp;Perttula tunnetaan osana [[Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskus|Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskusta]], ja nykyisin tila on yksityisessä omistuksessa. Miemala on [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] kaupunginosa.&amp;nbsp;Miemalan alueelta on löydetty&amp;nbsp;useita rautakaudelle ajoittuvia muinaisjäännöksiä, kaksi muinaislinnaa, rautakautinen asuinpaikka sekä useita kuppikiviä.&amp;nbsp;Kirjallisissa lähteissä Miemalan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1383. Keskiajan ja uuden ajan taitteessa kylässä oli seitsemän taloa, joiden välillä&amp;nbsp;suoritettiin isojako&amp;nbsp;1780-luvulla. <br /> <br /> ==== Ratsutilan isäntiä ====<br /> <br /> Perttulan ratsutilan isäntänä oli vuosina 1632-1653 kappalainen Ericus Arvidi. Hänen&amp;nbsp;vaimonsa Kerttu Mikontytär myi tilan&amp;nbsp;Christiernus Matthiae Oreniukselle. Vuosina 1654-1676 taloa isännöi&amp;nbsp;Kertun veli, lampuoti Perttu Mikonpoika, joka siirtyi myöhemmin Miemalan Mikkolaan. Mikkolan isäntä oli hänen poikansa Mikko Pertunpoika vuosina 1678-1682. <br /> <br /> 1600-luvun lopussa Perttulaa isännöi Johan Jöransson (s. 1663). Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli vuonna 1714, ja uudeksi vaimoksi tuli Elin Matintytär. Heidän poikansa Johan sai tilan haltuunsa. Hänen vaimonsa Kirsti Jaakontytär (s. 1724) tuli [[Käikälä|Käikälän]] kylästä. Perttulan ratsutila säilyi tämän suvun hallussa 1800-luvun puoleenväliin saakka. Vuonna 1784 toimeenpannussa isojaossa kantatila Perttula oli jaettu Hieta-Perttulan ja Kylä-Perttulan tiloiksi. Perttulan tila ostettiin perintötilaksi vuosien 1830–1844 välisenä aikana. <br /> <br /> ==== Huvilasta kouluksi ====<br /> <br /> Hämeen läänin maaherra [[Otto Carl Rehbinder|Otto Karl Rehbinder]] osti Hieta-Perttulan vuonna 1857. Hän rakennutti tilalle vuonna 1860 huvilamaisen, rapatun päärakennuksen arkkitehti [[Carl Albert Edelfelt|C.A. Edelfeltin piirustusten]] mukaan. Vuonna 1891 [[Edvin Hedman|Edvin Hedman]] yhdessä vaimonsa Emman kanssa osti Perttulan ja perusti sinne tylsämielisten kasvatuslaitoksen, josta myöhemmin kehittyi Perttulan erityisammattikoulu. <br /> <br /> Valtaosa Perttulan puisesta rakennuskannasta on 1890- ja 1910-luvuilta. Asuinrakennus Pakarila ja jyväaitta ovat Rehbinderin ajalta, talous- ja asuinrakennus Kuusistola ja Metsätalo 1890-luvulta. Oppilaitos ja oppilasasuntola Taimela ovat valmistuneet vuonna 1911.&lt;br&gt; <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> http://www.kiipula.fi/easydata/customers/kiipula/files/kiipulasaatio/kiipula_perttula_historia.pdf <br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna|Perttulan ratsutila]] [[Category:Historialliset_rakennukset|Perttulan ratsutila]][[Coordinates::60.95899, 24.49874| ]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Lappalainen,_Tarja&diff=21051 2018-11-15T13:55:27Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Tarja Lappalainen on Hämeenlinassa asuva kirjailija ja erikoistoimittaja. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja Filosofian maisteri ja nykyisin doktorandi eli tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa.<br /> <br /> Hän on kirjoittanut lukuisia artikkelita erikoislehtiin ja julkaissut myös useita tietoteoksia ja lastenkirjoja. Hän on osallitunut myös useiden teoksien toimittamiseen.<br /> <br /> == Kirjat ==<br /> <br /> * Mallimamma Marjo Sjöroos. Päivä 2008<br /> * Ureheilukirurgi Sakari Orava, mailla ja maailmalla. Päivä 2010<br /> * Ruijalaisten elämää, historiaa ja tarinoita Jäämeren rannalta. Siirtolaisinstituutti, 2011<br /> * Surulle aika jätää hyvästit. Edico, 2012<br /> * Salonkielämää, rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa. Breakwater, 2014<br /> * Se oli yhtä tulihelvettiä, Talvi- ja katkosodan kasvot. Docendo, 2018<br /> * Suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla. Aurinko kustannus, 2018<br /> <br /> == Toimittamat kirjat ==<br /> <br /> {{tynkä}} <br /> [[Category:Kirjailijat|Tarja Lappalainen]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Tarja Lappalainen]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Lappalainen,_Tarja&diff=21050 2018-11-15T13:52:11Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Tarja Lappalainen on Hämeenlinassa asuva kirjailija ja erikoistoimittaja. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja Filosofian maisteri ja nykyisin doktorandi eli tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa.<br /> <br /> Hän on kirjoittanut lukuisia artikkelita erikoislehtiin ja julkaissut myäs oseita teoksia. Hän on osallitunut myös useiden teoksien toimittamiseen.<br /> <br /> == Kirjat ==<br /> <br /> * Mallimamma Marjo Sjöroos. Päivä 2008<br /> * Ureheilukirurgi Sakari Orava, mailla ja maailmalla. Päivä 2010<br /> * Ruijalaisten elämää, historiaa ja tarinoita Jäämeren rannalta. Siirtolaisinstituutti, 2011<br /> * Surulle aika jätää hyvästit. Edico, 2012<br /> * Salonkielämää, rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa. Breakwater, 2014<br /> * Se oli yhtä tulihelvettiä, Talvi- ja katkosodan kasvot. Docendo, 2018<br /> * Suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla. Aurinko kustannus, 2018<br /> <br /> == Toimittamat kirjat ==<br /> <br /> {{tynkä}} <br /> [[Category:Kirjailijat|Tarja Lappalainen]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Tarja Lappalainen]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Lappalainen,_Tarja&diff=21049 2018-11-15T13:47:22Z

<p>Maamies.: Ak: Uusi sivu: Tarja Lappalainen on Hämeenlinassa asuva kirjailija ja erikoistoimittaja. Hän on kirjoittanut lukuisia artikkelita erikoislehtiin ja julkaissut myäs oseita teoksia. Hän on os...</p> <hr /> <div>Tarja Lappalainen on Hämeenlinassa asuva kirjailija ja erikoistoimittaja.<br /> <br /> Hän on kirjoittanut lukuisia artikkelita erikoislehtiin ja julkaissut myäs oseita teoksia. Hän on osallitunut myös useiden teoksien toimittamiseen.<br /> <br /> == Kirjat ==<br /> <br /> * Mallimamma Marjo Sjöroos. Päivä 2008<br /> * Ureheilukirurgi Sakari Orava, mailla ja maailmalla. Päivä 2010<br /> * Ruijalaisten elämää, historiaa ja tarinoita Jäämeren rannalta. Siirtolaisinstituutti, 2011<br /> * Surulle aika jätää hyvästit. Edico, 2012<br /> * Salonkielämää, rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa. Breakwater, 2014<br /> * Se oli yhtä tulihelvettiä, Talvi- ja katkosodan kasvot. Docendo, 2018<br /> * Suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla. Aurinko kustannus, 2018<br /> <br /> == Toimittamat kirjat ==<br /> <br /> {{tynkä}} <br /> [[Category:Kirjailijat|Tarja Lappalainen]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Tarja Lappalainen]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Armi_Hirsim%C3%A4ki&diff=21048 2018-11-15T13:28:33Z

<p>Maamies.: /* Muualla kirjoitettua */</p> <hr /> <div>Armi Hirsimäki (s. 1932 Alavus, Etelä-Pohjanmaa ja kuoli Hämeenlinnassa 23. elokuuta 2017) oli hämeenlinnalainen kirjailija, joka on tehnyt pitkän päivätyön toimimalla diakonissa-terveyssisarena [[Vanaja|Vanajan]] seurakunnassa vuodesta 1956 lähtien, ja kuntaliitoksen jälkeen syntyneen seurakuntayhtymän palveluksessa samassa tehtävässä.<br /> <br /> Hän hoiti yhtäläisesti kaikkia seurakuntansa alueella asuneita, olipa heidän uskonnollinen vakaumuksensa luterilainen, ortodoksi tai mikä muu hyvänsä. Tämä oli sitä käytännön ekumeenista toimintaa.<br /> <br /> Kirjassaan Loviisan korkea veisu Hirsimäki kertoo sotaorvon elämänkokemuksia ja samalla valotta äitinsä, sotaleskeksi jääneen yksinhuoltajan vaikeuksista elämän taistoissa.<br /> <br /> Köyhänä, nuorena ja naimattomana teos kertoo opiskeluvaiheesta, joka oli todella vaativa ja samalla tietenkin antoisa. Myös diakonissan ensimmäinen työpaikka Vanajan seurakunnassa käsitellään elämänläheisesti ja suurella sydämellä. Seurakuntajärjestelyiden myötä hän tavallaan pysyi tässä tehtävässä koko työssäolonsa ajan. Tuohon luetteloon voisi lisätä hyvin tärkeä termin uskollisuus, jota hän tehtävälleen omistautuneena tunsi. <br /> <br /> Eläkkeelle jäätyään hän on opiskellut kirjoittamista ja tämän kautta hän on kirjoittanut kolme erilaista, voimakasta ja syvälle luotaavaa kirjallista fiktiota, joissa kuitenkin on taustana omat elämänkokemukset. <br /> <br /> == Teokset ==<br /> <br /> *Rajalla, 2006<br /> <br /> *Loviisan korkea veisu, 2009<br /> <br /> *Köyhänä, nöyränä ja naimattomana, 2012<br /> <br /> *Kuin kuun kuvajainen, 2013.<br /> <br /> == Muualla kirjoitettua ==<br /> * [[Lappalainen, Tarja|Tarja Lappalainen]]: Armi Hirsimäen värikkaat ja vauhdikkat vaiheet &quot;sisar Armina&quot;, teoksessa Surman suusta maineen poluille, Suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla. Aurinko kustannus, 2018, sivut 85 - 98.<br /> <br /> <br /> <br /> {{tynkä}} <br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Hirsimäki Armi]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Hirsimäki Armi]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Armi_Hirsim%C3%A4ki&diff=21047 2018-11-15T11:40:29Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Armi Hirsimäki (s. 1932 Alavus, Etelä-Pohjanmaa ja kuoli Hämeenlinnassa 23. elokuuta 2017) oli hämeenlinnalainen kirjailija, joka on tehnyt pitkän päivätyön toimimalla diakonissa-terveyssisarena [[Vanaja|Vanajan]] seurakunnassa vuodesta 1956 lähtien, ja kuntaliitoksen jälkeen syntyneen seurakuntayhtymän palveluksessa samassa tehtävässä.<br /> <br /> Hän hoiti yhtäläisesti kaikkia seurakuntansa alueella asuneita, olipa heidän uskonnollinen vakaumuksensa luterilainen, ortodoksi tai mikä muu hyvänsä. Tämä oli sitä käytännön ekumeenista toimintaa.<br /> <br /> Kirjassaan Loviisan korkea veisu Hirsimäki kertoo sotaorvon elämänkokemuksia ja samalla valotta äitinsä, sotaleskeksi jääneen yksinhuoltajan vaikeuksista elämän taistoissa.<br /> <br /> Köyhänä, nuorena ja naimattomana teos kertoo opiskeluvaiheesta, joka oli todella vaativa ja samalla tietenkin antoisa. Myös diakonissan ensimmäinen työpaikka Vanajan seurakunnassa käsitellään elämänläheisesti ja suurella sydämellä. Seurakuntajärjestelyiden myötä hän tavallaan pysyi tässä tehtävässä koko työssäolonsa ajan. Tuohon luetteloon voisi lisätä hyvin tärkeä termin uskollisuus, jota hän tehtävälleen omistautuneena tunsi. <br /> <br /> Eläkkeelle jäätyään hän on opiskellut kirjoittamista ja tämän kautta hän on kirjoittanut kolme erilaista, voimakasta ja syvälle luotaavaa kirjallista fiktiota, joissa kuitenkin on taustana omat elämänkokemukset. <br /> <br /> == Teokset ==<br /> <br /> *Rajalla, 2006<br /> <br /> *Loviisan korkea veisu, 2009<br /> <br /> *Köyhänä, nöyränä ja naimattomana, 2012<br /> <br /> *Kuin kuun kuvajainen, 2013.<br /> <br /> == Muualla kirjoitettua ==<br /> * Lappalainen, Tarja: Armi Hirsimäen värikkaat ja vauhdikkat vaiheet &quot;sisar Armina&quot;, teoksessa Surman suusta maineen poluille, Suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla. Aurinko kustannus, 2018, sivut 85 - 98.<br /> <br /> <br /> <br /> {{tynkä}} <br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Hirsimäki Armi]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Hirsimäki Armi]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Armi_Hirsim%C3%A4ki&diff=21046 2018-11-15T11:35:16Z

<p>Maamies.: pieniä lisäyksiä</p> <hr /> <div>Armi Hirsimäki (s. 1932 Alavus, Etelä-Pohjanmaa ja kuoli Hämeenlinnassa 23. elokuuta 2017) oli hämeenlinnalainen kirjailija, joka on tehnyt pitkän päivätyön toimimalla diakonissa-terveyssisarena [[Vanaja|Vanajan]] seurakunnassa vuodesta 1956 lähtien, ja kuntaliitoksen jälkeen syntyneen seurakuntayhtymän palveluksessa samassa tehtävässä.<br /> <br /> Hän hoiti yhtäläisesti kaikkia seurakuntansa alueella asuneita, olipa heidän uskonnollinen vakaumuksensa luterilainen, ortodoksi tai mikä muu hyvänsä. Tämä oli sitä käytännön ekumeenista toimintaa.<br /> <br /> Kirjassaan Loviisan korkea veisu Hirsimäki kertoo sotaorvon elämänkokemuksia ja samalla valotta äitinsä, sotaleskeksi jääneen yksinhuoltajan vaikeuksista elämän taistoissa.<br /> <br /> Köyhänä, nuorena ja naimattomana teos kertoo opiskeluvaiheesta, joka oli todella vaativa ja samalla tietenkin antoisa. Myös diakonissan ensimmäinen työpaikka Vanajan seurakunnassa käsitellään elämänläheisesti ja suurella sydämellä. Seurakuntajärjestelyiden myötä hän tavallaan pysyi tässä tehtävässä koko työssäolonsa ajan. Tuohon luetteloon voisi lisätä hyvin tärkeä termin uskollisuus, jota hän tehtävälleen omistautuneena tunsi. <br /> <br /> Eläkkeelle jäätyään hän on opiskellut kirjoittamista ja tämän kautta hän on kirjoittanut kolme erilaista, voimakasta ja syvälle luotaavaa kirjallista fiktiota, joissa kuitenkin on taustana omat elämänkokemukset. <br /> <br /> == Teokset ==<br /> <br /> *Rajalla, 2006<br /> <br /> *Loviisan korkea veisu, 2009<br /> <br /> *Köyhänä, nöyränä ja naimattomana, 2012<br /> <br /> *Kuin kuun kuvajainen, 2013.<br /> <br /> == Muualla kirjoitettua ==<br /> * Lappalainen, Tarja: Armi Hirsimäen värikkaat ja vauhdikkat vaiheet &quot;sisar Amina&quot;, teoksessa Surman suusta maineen poluille, Suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla. Aurinko kustannus, 2018, sivut 85 - 98.<br /> <br /> <br /> <br /> {{tynkä}} <br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Hirsimäki Armi]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Hirsimäki Armi]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kustaa_Paturi&diff=20827 2018-05-21T08:02:25Z

<p>Maamies.: /* Kirjallinen tuotanto */</p> <hr /> <div>[[Image:Paturin talo 1842.JPG|thumb|right|400px|Kustaa Paturin vuonna 1842 itselleen rakennuttama tilan päärakennus Turengin kylässä.]]'''Kustaa Wilhelminpoika Paturi''', (s. 23. maaliskuuta 1812 Janakkala, Turenki – k. 10. toukokuuta 1868 kotitilallaan) oli 1800-luvulla suomalaisen talonpoikaissäädyn merkittävimpiä edustajia. Kustaa Paturi oli etevä runoilija, innokas kirjoittaja ja kärkevä kannanottaja. Hänet tunnetaan muös sukunimillä '''Turen''' tai '''Thurén''' sekä nimimerkillä '''Maamies'''. <br /> <br /> == Tausta ==<br /> <br /> Kustaa Paturi kuului hämäläisen talonpoikaiston yläluokkaan: hänen isänsä Wilhelm Mikonpoika oli lautamies ja kolmen verotalon omistaja ja edusti siten ajankohdan eli 1800-luvun alkupuolen talonpoikaiston ylintä kerrosta. Vanhimman poikansa Wilhelmin isä pani koulutielle, mutta tämä poika kuoli tapaturmaisesti hukkumalla ollessaan Tenholan kappalaisena. <br /> <br /> == Elämä ==<br /> <br /> Pojista toiseksi vanhin, Kustaa Wilhelminpoika joutui isä-Wilhelmin varhaisen kuoleman 1826 johdosta melko pian kantamaan äitinsä Helena Maria Eerikintytär Jussilan kanssa vastuun niin talosta, vanhimman veljen opintojen rahoittamisesta kuin perheen nuoremmista lapsistakin. Niinpä Kustaa Paturilla ei ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin vanhemman veljensä tavoin, mutta lukemisesta ja kirjoittamisesta innostuneena hän hankki nämä taidot äitinsä avustuksella ja ahkeralla itsenäisellä opiskelulla. <br /> <br /> Kustaan aikuiselämä jakautuu usealle elämänalueelle. Erityisesti hän oli maanviljelijä eli &quot;maamies&quot;, kuten hänen tunnettu nimimerkkinsä kuului. Sen lisäksi hän oli kirjailija tai oikeammin runoilija, ahkera sanomalehtikirjoittaja, talousmies, kansakoulun agentti ja koulutuksen kannattaja, köyhäinhoidon edistäjä ja aktiivinen keskustelija yhteiskunnallisissa asioissa. <br /> <br /> == Tuotanto ==<br /> <br /> Paturin ensimmäinen julkinen kirjallinen esiintyminen tapahtui 1838, kun hän julkaisi Elias Lönnrotin toimittamassa aikakausilehti Mehiläisessä runomuotoisen kiistakirjoituksen erään savolaiskirjoittajan hämäläisvastaiseen tai ainakin Kustaan hämäläisvastaiseksi kokemaan runoon. Kirjallinen kiista teki Paturista tunnetun, ja jo sen avulla hän pääsi kansallisten kynäilijöiden harvalukuiseen joukkoon. <br /> <br /> Varsinainen läpimurto oli kuitenkin 1842 ilmestynyt runoteos ''Huvi-Lauluja Hämeestä'', joka sai myönteisen vastaanoton kirjallisissa piireissä, sillä rahvaaseen kuuluvan talonpojan runokokoelman ilmestymistä pidettiin merkkitekona. Jo seuraavana vuonna yksi kirjan runoista, &quot;Kirviselle&quot;, ilmestyi ranskankielisenä käännöksenä Suomessa vierailleen Xavier Marmierin matkakertomuksessa ihailevin kommentein varustettuna. <br /> <br /> Näin Kustaa Paturi tunnetaan kuuluisasta runosta Leivolle eli Kirviselle, jossa on Joseph Haydnin sävel. <br /> <br /> === Kirwiäiselle ===<br /> <br /> &lt;br&gt;''Ilon ääni ihanainen'' &lt;br&gt;''Intohoni ilmestyi,'' &lt;br&gt;''Kun tuo lintu, laulawainen,'' &lt;br&gt;''laaksohimme lähestyi.'' <br /> <br /> &lt;br&gt;''Katsos! kuinka, korkialla,'' &lt;br&gt;''Lentelee ja laulelee;'' &lt;br&gt;''Lempiällä laulamalla,'' &lt;br&gt;''Korkehinta kiittelee.'' <br /> <br /> &lt;br&gt;''Koska ensin äänes' kuulin,'' &lt;br&gt;''Wielä warsin nuorena,'' &lt;br&gt;''Enkelitten lauluks' luulin,'' &lt;br&gt;''Kewähännä kauniina.''<br /> <br /> &lt;br&gt;''Elä wäsy weisaamasta!'' &lt;br&gt;''Korwani su'a kaipaawat;'' &lt;br&gt;''Elä lakkaa laulamasta!'' &lt;br&gt;''Silmäni su'a seuraawat.''<br /> <br /> &lt;br&gt;''Laula, laula, lintuseni!'' &lt;br&gt;''Lennä ylös pilvihiin.'' &lt;br&gt;''Kantamahan kiitokseni'' &lt;br&gt;''Luojan tykö, taiwaisiin'' <br /> <br /> &lt;br&gt;''Terwe, sieltä tultuasi,'' &lt;br&gt;''Lohuttamaan luontoni!'' &lt;br&gt;''Sieltä, alas astuissasi,'' &lt;br&gt;''Ilahuttaan intooni.''<br /> <br /> Runoileva talonpoika hoiti myös omaa tilaansa, lisäksi hän hoiti vaimonsa ja tämän aiemmasta avioliitosta olevien lasten omistamaa Jussilan rusthollia sekä osallistui Janakkalan pitäjän yhteiseen elämään. Hänen ehdotuksiaan pitäjän lasten koulunkäynnin tehostamiseksi vastustettiin ankarasti vielä 1840- ja 1850--luvuilla. Köyhäinhoidossa hän osallistui ainoana suomenkielisenä ja ei-opillista sivistystä saaneena uuden köyhäinhoitoasetuksen lausuntojen antamiseen. Hän esitti tässä pitkässä lausunnossaan, joka oli laadittu lakiehdotuksen muotoon, uudistuksia vaivaishoitoon. Myöhemmin hän joutui kiistaan professori Yrjö Koskisen kanssa. Kiistan vaivaishoidon tulevasta muodosta hän voitti, mutta kiistan työvelvollisuudesta ja liikkumavapaudesta hän hävisi.<br /> <br /> == Maanviljely ==<br /> <br /> Maanviljely ja sen järkiperäinen uudistaminen olivat Kustaa Paturin kirjoitusten lempiaiheita. Hänhän viljeli eräässä vaihessa kahta suurta hämäläistaloa, omaa kotitilaansa Turengin Paturia ja Hyvikkälän Jussilan rusthollia. Näin hän oli koko elämänsä päivittäisessä kosketuksessa maatalouden arkeen. <br /> <br /> Kustaa Paturin murheena oli talonpoikien yleinen tietämättömyys, jota ruokki ahneus ja ennakkoluulot ja osittain jopa noituus. Maatalouden koulutus oli olematonta, ja siihen hän esitti kirjoituksissaan parannuksia. Hän oli sitä mieltä, että [[Mustialan opisto|Mustialan opisto]] ei kyennyt vastaamaan talonpojan opintotarpeita, vaan se keskittyi suurtilallisten voutien ja vastaavien kouluttamiseen. Myöskään sopivaa oppikirjaa itseopiskelijalle ei hänen näkemyksensä mukaan ollut tarjolla ja sen puutteesta Paturi kirjoitti usein. Maanviljelyn parantamiseksi hän kehitti jopa uudenlaisen suoauran ja järjesti tilallaan mm. kyntökilpailuja palkinnoksi saamiensa skotlantilaisten rauta-aurojen käyttämiseksi ja uusien tapojen opettamiseksi niin lähiympäristölleen kuin laajemminkin viljelijöille. <br /> <br /> Hänen kirjoituksensa olivat asiantuntevia opastusartikkeleita maamme suomenkielisiin sanomalehtiin, eritoten Hämeenlinnassa ilmestyvään ''Hämäläiseen'' sekä pääkaupungin ''Suomettareen''. Useat Paturin kirjoituksissaan ehdottamat maanparannusmenetelmät ja maanhoitotavat tulivat käyttöön vasta vuosia myöhemmin. <br /> <br /> == Kansakoulu ==<br /> <br /> Kansan sivistystason kohottajana paras keino oli Kustaa Paturin mielestä kansakoulu, niin pojille kuin tytöillekin tarkoitettuna. Paturin toiminta kansakoulun saamiseksi tuotti lopulta tulosta ja Janakkalan ensimmäinen kunnallinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1861 ja oli ensimmäinen koko maassa. Paturi ei toiminut tietenkään yksin vaan yhteistyössä valistuneiden janakkalaisen kanssa, joista on mainittava vapaaherra Boije af Gennäs, Hakoisten isäntä. <br /> <br /> Vastustus pitäjän talonpoikien keskuudessa oli ankaraa kansakoulua kohtaan. Paturi kuitenkin toteutti unelmansa, sillä hänen mielestään tyttöjen ja poikien koulunkäynti poistaisi yhteiskunnasta monia negatiivisia seikkoja kuten köyhyyden, riettaat elintavat jne. <br /> <br /> == Naisasia ==<br /> <br /> Tämän kaiken lisäksi hän julkaisi sanomalehti Hämäläisessä vuonna 1861 näytelmän, jossa hän voimakkaan pateettisesti vaati naisten puolueen perustamista Suomeen ajamaan naisten oikeuksien toteuttamista. Näytelmä itsessään ei ole kovin ihmeellinen eikä dramaattisesti vaikuttava, mutta ei hänellä juuri ollut esikuviakaan kirjoittamiselle, sillä suomalainen näytelmäkirjallisuus teki vasta syntymistään. Merkittävää on juuri tuo kannanotto naisten aseman puolesta, joka aktualisoitui maassamme vasta yli 20 vuotta myöhemmin. <br /> <br /> == Muu toiminta ==<br /> <br /> Myös talouselämään hän osallistui aktiivisesti kirjoituksillaan. Hän oli perustamassa Suomen Yhdyspankkia ja myöhemmin vielä Janakkalan Säästöpankkia vuonna 1861. Kirjoitukset tulleista, vapaista markkinoista sekä ylenmääräisen lainanoton haitallisuudesta ilmestyivät usein valtakunnallisissa lehdissä. Usein häneen viitattiinkin valtakunnallisessa lähdistössä nimenomaan maininnalla ''se Paturi'' tai ''tunnettu Paturi''. <br /> <br /> Paturi kuoli suurena nälkävuonna 1868 monien auttamiensa vähäosaisten tavoin. Hän oli perustanut omalle tilalleen, joka oli vilkkaiden teiden risteyksessä, köyhäinkeittiön, josta hän jakoi ruokaa ohi kulkeville nälkäisille. Näin hän sai itsekin lavantaudiksi epäillyn tartunnan ja menehtyi siihen kesken työnsä. Hän oli juuri ennen kuolemaansa innostunut uuden kuntalain mukaan tuomista mahdollisuuksista ja oli perustamassa Janakkalan kuntaa ja sen toimielimiä. <br /> <br /> Kustaa Paturin sukulaisia eli sisarusten jälkeläisiä asuu yhä Janakkalassa ja muualla Suomessa. Heistä tunnetuin lienee ''Heguli'' eli näyttelijä Helge Herala. <br /> <br /> == Kirjallinen tuotanto ==<br /> <br /> === Runoteokset ===<br /> <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Huwi-lauluja_H%C3%A4mehest%C3%A4 Huwi-lauluja Hämehestä]''&amp;nbsp;&amp;nbsp; Huwi-lauluja Hämehestä on Kustaa Paturin vuonna 1842 ilmestynyt runoteos. Kirjan kustansi helsinkiläinen kirjakauppias Gustaf Otto Wasenius. Teos on digitoituna Kansalliskirjaston Helmi-tietokannassa ja se on luettavissa myös Wikiaineistossa. <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Pieksi%C3%A4isen_Panettelemasta Pieksiäisen Panettelemasta]'' ilmestyi Mehiläisessä syyskuussa 1837. Se on luettavissa kokonaan Wikiaineistossa. <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Neittyen_Ihanuudesta Neittyen Ihanuudesta]'' ilmestyi Mehiläisessä joulukuussa 1839. Se on luettavissa kokonaan Wikiaineistossa.<br /> <br /> === Lausunnot ===<br /> <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vaivaishoidosta_%28Paturi%29 Vaivaishoidosta (Paturi)] <br /> #[[Kansakoulusta (Paturi)]]<br /> <br /> === Lehtikirjoitukset ===<br /> <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Muinoisten_Suomalaisten_viisaudesta ''Muinoisten Suomalaisten viisaudesta'' ]''&amp;nbsp;(Kanava'' 20.12.1845) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Aakaset Aakaset]'' (''Suometar'' 31.8.1847) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Vastin Vastin]'' (''Suometar'' 28.1.1848) <br /> #''[[Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomille]]'' (''Suometar'' 4.2.1851) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Palowiinan_poltosta_ja_nautinnosta Palowiinan poltosta ja nautinnosta]'' (''Suometar'' 1.4.1954) <br /> #''[[Jyväkaupasta]]'' (''Suomen Julkisia Sanomia'' 23.2.1857) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Miksik%C3%A4s_p%C3%A4%C3%A4tett%C3%A4_%E2%80%9Dus%E2%80%9D_wihataan%3F Miksikäs päätettä ”us” wihataan?] (''Suometar''26.6.1857)'' <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Paremman_Maanviljelys_Oppi-kirjan_tarpeellisuudesta_kuin_nykyisin_Suomen_kielell%C3%A4_l%C3%B6ytyy Paremman Maanviljelys Oppi-kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy]'' (''Hämäläinen'' 26.11.1858, 2.12.1958) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta Janakkalasta] (''Hämäläinen 31.12.1858'')'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Keskustelemuksia_Maanviljelyksen_ja_Luontokappalten_hoito_keinoista ''Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinoista'' I–III] (''Hämäläinen'' 18.2.1859, 25.2.1859, 4.3.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta,_kansakoulu,_urkujen_hankinta ''Kansakoulun perustamisesta Janakkalaan''] (''Hämäläinen'' 24.3.1859) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Hollikyydist%C3%A4 Hollikyydistä]'' (''Hämäläinen'' 1.4.1859) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/V%C3%A4h%C3%A4n_vastinetta Vähän vastinetta]'' (Hollikyyti) (''Hämäläinen'' 21.4.1859) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Muistutuksia_maamiehen_rikastumisesta Muistutuksia maamiehen rikastumisesta]'' (''Hämäläinen'' 29.4.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Viel%C3%A4_v%C3%A4h%C3%A4n_vastinetta ''Vielä vähän vastinetta'' (holli-kyydistä)] (''Hämäläinen'' 20.5.1859) <br /> #''[[Vaivaishoidosta (Paturi/Hämäläinen)]]'' (Janakkalassa ja yleisesti) I–III (''Hämäläinen'' 1.7.1859, 22.7.1859, 5.8.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta,_vuoden_-_kasvut ''Janakkalasta, vuoden - kasvut''] (''Hämäläinen'' 6.8.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta:_Meik%C3%A4l%C3%A4isten_ylpeydest%C3%A4 ''Janakkalasta: Meikäläisten ylpeydestä''] (''Suometar'' 5.8.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta,_palkolliss%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6 ''Janakkalasta, palkollissääntö''] (''Suometar'' 16.9.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta_Elokuun_lopulla ''Janakkalasta Elokuun lopulla''] (jatkoa n:o 35:teen) (''Suometar'' 16.9.1859 ja 19.9.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Loihto-apujen_hakija ''Loihto-apujen hakija'' (tapaus)] (''Hämäläinen'' 9.12.1859, 16.12.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Pieni_wastin ''Pieni wastin''] (''Hämäläinen'' 30.12.1859) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Yst%C3%A4v%C3%A4llinen_varoitus_Suomettarelle%27 Ystävällinen varoitus Suomettarelle] (''Hämäläinen''2.3.1860)'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Iltahuvi ''Iltahuvi''] (kolmessa ensinässä) I–III (''Hämäläinen'' 2.3.1860, 9.3.1860, 16.3.1860) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Rahan_muutoksesta ''Rahan muutoksesta''] (''Hämäläinen'' 9.3.1860) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Suomen_yleisest%C3%A4_rahaseikasta ''Suomen yleisestä rahaseikasta''] (''Hämäläinen'' 13.4.1860) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalassa Janakkalassa], arpahuvit kansakoulun hyväksi]]'' (''Hämäläinen'' 20.4.1860) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Selityksen_pyynt%C3%B6 ''Selityksen pyyntö''] (''Hämäläinen'' 27.4.1860) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalassa ''Janakkalassa'' ](''Hämäläinen'' 27.4.1860) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4iselle_kaksimielisyydeesta Hämäläiselle kaksimielisyydeestä] (''Suometar 24.8.1860'')'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Laillisesta_Vaivais-hoidosta,_Laillisesta_Suojeluksesta_ja_Tilain_osittamisesta ''Laillisesta Vaivais-hoidosta, Laillisesta Suojeluksesta ja Tilain osittamisesta''] (''Mehiläinen'' n:o 7 heinäkuussa 1860 ja n:o 12 joulukuussa 1860) <br /> #''[[Aurain koetus ja kilpakyntö]] (''Hämäläinen''29.9.1860 ja 5.10.1860)'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vakuutuslaitoksista ''Vakuutuslaitoksista''] (''Hämäläinen'' 1.2.1861) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalassa,_keskustelu_maanviljelyskoulusta ''Janakkalassa, keskustelu maanviljelyskoulusta''] (''Hämäläinen'' 8.2.1861) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalassa,_pit%C3%A4j%C3%A4nkokous_yhteyksen_perustamiseksi ''Janakkalassa, pitäjänkokous yhteyksen perustamiseksi''] (''Hämäläinen'' 22.3.1861) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Palkollisten_laillisesta_pestaamisesta Palkollisten laillisesta pestaamisesta] (''Suometar''5.7.1861)''' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vastinta_%E2%80%9DOtavalle%E2%80%9D_sek%C3%A4_%E2%80%9DSuomettarelle%E2%80%9D ''Vastinta ”Otavalle” sekä ”Suomettarelle”''] (''Hämäläinen'' 30.8.1861, 6.9.1861, 4.10.1861) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Suomen_Kansakoulu-laitoksen_Ehdotus_U._Cygn%C3%A6us%27elt%C3%A4 ''Suomen Kansakoulu-laitoksen Ehdotus U. Cygnæus'eltä''] (''Suomen Julkisia Sanomia'' 23.9.1861) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/V%C3%A4h%C3%A4n_kiistett%C3%A4_ja_nuhde-sanoja_herra_A._O:lle ''Vähän kiistettä ja nuhde-sanoja herra A. O:lle''] (''Mehiläinen'' n:o 8, 1862) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Kunnioitus_ja_mielensuosion_osoitus_(S:tar) Kunnioitus ja mielensuosion osoitus (S:tar)] (''Hämäläinen''12.9.1862)'' <br /> #''[[Pitäjän makasiineista]] (''Suometar''2.12.1862, 9.12.1863 ja 12.12.1862)'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Tilusten_rauhoittamisesta ''Tilusten rauhoittamisesta''] (''Suometar'' 17.2.1863 ja 24.2.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Wiina-asia ''Wiina-asia''] (''Hämäläinen'' 2.4.1863 ja 10.4.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Sylkyvellinki%C3%A4_J._Jussilaiselle ''Sylkyvellinkiä J. Jussilaiselle''] (''Hämäläinen'' 12.6.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Sana_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4isen_kertomukseen_Keisarin_wastaanottamisesta ''Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin wastaanottamisesta''] (''Helsingin Uutiset'' 12.6.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Rautatullista ''Rautatullista''] (''Hämäläinen'' 13.11.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Pit%C3%A4j%C3%A4nmakasiineista ''Pitäjänmakasiineista''] (''Suometar'' 21.10.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Veroasiaa ''Veroasiaa''] (''Suometar'' 23.11.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/V%C3%A4h%C3%A4n_vastausta_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4iselle ''Vähän vastausta Hämäläiselle''] (''Suometar'' 17.12.1864 ja 19.12.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vaivaishoidosta_(Kiistett%C3%A4_S:ttarelle ''Vaivaishoidosta (Kiistettä S:ttarelle)''] (''Hämäläinen'' 20.5.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta,_karjanhoito,_maanviljelystapa ''Janakkalasta, karjanhoito, maanviljelystapa''] (''Hämäläinen'' 29.7.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Ik%C3%A4v%C3%A4_huhu_Suomenkielen_asiasta ''Ikävä huhu Suomenkielen asiasta''] (''Hämäläinen'' 2.9.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Maanviljelyskoulut ''Maanviljelyskoulut''] (''Hämäläinen'' 30.9.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vastaus_kysymykseen:_Mink%C3%A4_t%C3%A4hden_maanviljelys-koulut_maassamme_eiv%C3%A4t_ole_maanviljelykselle_tuottaneet_sit%C3%A4_hy%C3%B6ty%C3%A4,_jota_niilt%C3%A4_on_voinut_odottaa,_ja_mill%C3%A4_tavalla_t%C3%A4m%C3%A4_seikka_on_parannettava%3F ''Vastaus kysymykseen: Minkä tähden maanviljelys-koulut maassamme eivät ole maanviljelykselle tuottaneet sitä hyötyä, jota niiltä on voinut odottaa, ja millä tavalla tämä seikka on parannettava?''] I ja II (''Päivätär'' 1.10.1864 ja 8.10.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkala,_maataloustenhoito,_karjanhoito,_pit%C3%A4j%C3%A4n_kassat ''Janakkala, maataloustenhoito, karjanhoito, pitäjän kassat''] (''Suometar'' 20.4.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Papiston_palkoista ''Papiston palkoista''] (''Suometar'' 27.4.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Raha-asiasta_koukunkkua ''Raha-asiasta koukunkoukkua''] (''Päivätär'' 30.9.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Uudesta_suomalaisesta_Virsikirjasta ''Uudesta suomalaisesta Virsikirjasta''] (''Hämäläinen'' 28.4.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Suomen_Maatalouden_parannuksesta ''Suomen Maatalouden parannuksesta''] I–VII (''Suometar'' 7.6.1865, 9.6.1865, 14.6.1865, 26.6.1865, 28.6.1865, 1.7.1865, 3.7.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkala ''Janakkala (Suometar)'' ](''Suometar'' 7.9.1865 ja 8.9.1865) <br /> #''[[Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta]]'' (''Suometar'' 5.4. ja 9.4.1866) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalan_kunnanhallituksen_perusteet ''Janakkalan kunnanhallituksen perusteet''] (''Suomen Virallinen Lehti'' 8.9.1867)<br /> <br /> === Kustaa Patuuriin liittyviä tekstejä ===<br /> <br /> #[[Seurattawa esimerkki]], (Suometar n:o 47, 11.6.1966)<br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *Seppälä Felix: Kustaa Paturi 1812–1868. Teoksessa: Suomen talonpoika Lallista Kyösti Kallioon. 1952. <br /> *Lehtiö Ossi: Kustaa Paturi - Maamies. 2002.<br /> <br /> [[Category:Janakkalalaisia|Paturi, Kustaa]] [[Category:Merkkihenkilöt|Paturi Kustaa]] [[Category:Kirjailijat|Paturi Kustaa]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kustaa_Paturi&diff=20826 2018-05-21T08:00:14Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>[[Image:Paturin talo 1842.JPG|thumb|right|400px|Kustaa Paturin vuonna 1842 itselleen rakennuttama tilan päärakennus Turengin kylässä.]]'''Kustaa Wilhelminpoika Paturi''', (s. 23. maaliskuuta 1812 Janakkala, Turenki – k. 10. toukokuuta 1868 kotitilallaan) oli 1800-luvulla suomalaisen talonpoikaissäädyn merkittävimpiä edustajia. Kustaa Paturi oli etevä runoilija, innokas kirjoittaja ja kärkevä kannanottaja. Hänet tunnetaan muös sukunimillä '''Turen''' tai '''Thurén''' sekä nimimerkillä '''Maamies'''. <br /> <br /> == Tausta ==<br /> <br /> Kustaa Paturi kuului hämäläisen talonpoikaiston yläluokkaan: hänen isänsä Wilhelm Mikonpoika oli lautamies ja kolmen verotalon omistaja ja edusti siten ajankohdan eli 1800-luvun alkupuolen talonpoikaiston ylintä kerrosta. Vanhimman poikansa Wilhelmin isä pani koulutielle, mutta tämä poika kuoli tapaturmaisesti hukkumalla ollessaan Tenholan kappalaisena. <br /> <br /> == Elämä ==<br /> <br /> Pojista toiseksi vanhin, Kustaa Wilhelminpoika joutui isä-Wilhelmin varhaisen kuoleman 1826 johdosta melko pian kantamaan äitinsä Helena Maria Eerikintytär Jussilan kanssa vastuun niin talosta, vanhimman veljen opintojen rahoittamisesta kuin perheen nuoremmista lapsistakin. Niinpä Kustaa Paturilla ei ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin vanhemman veljensä tavoin, mutta lukemisesta ja kirjoittamisesta innostuneena hän hankki nämä taidot äitinsä avustuksella ja ahkeralla itsenäisellä opiskelulla. <br /> <br /> Kustaan aikuiselämä jakautuu usealle elämänalueelle. Erityisesti hän oli maanviljelijä eli &quot;maamies&quot;, kuten hänen tunnettu nimimerkkinsä kuului. Sen lisäksi hän oli kirjailija tai oikeammin runoilija, ahkera sanomalehtikirjoittaja, talousmies, kansakoulun agentti ja koulutuksen kannattaja, köyhäinhoidon edistäjä ja aktiivinen keskustelija yhteiskunnallisissa asioissa. <br /> <br /> == Tuotanto ==<br /> <br /> Paturin ensimmäinen julkinen kirjallinen esiintyminen tapahtui 1838, kun hän julkaisi Elias Lönnrotin toimittamassa aikakausilehti Mehiläisessä runomuotoisen kiistakirjoituksen erään savolaiskirjoittajan hämäläisvastaiseen tai ainakin Kustaan hämäläisvastaiseksi kokemaan runoon. Kirjallinen kiista teki Paturista tunnetun, ja jo sen avulla hän pääsi kansallisten kynäilijöiden harvalukuiseen joukkoon. <br /> <br /> Varsinainen läpimurto oli kuitenkin 1842 ilmestynyt runoteos ''Huvi-Lauluja Hämeestä'', joka sai myönteisen vastaanoton kirjallisissa piireissä, sillä rahvaaseen kuuluvan talonpojan runokokoelman ilmestymistä pidettiin merkkitekona. Jo seuraavana vuonna yksi kirjan runoista, &quot;Kirviselle&quot;, ilmestyi ranskankielisenä käännöksenä Suomessa vierailleen Xavier Marmierin matkakertomuksessa ihailevin kommentein varustettuna. <br /> <br /> Näin Kustaa Paturi tunnetaan kuuluisasta runosta Leivolle eli Kirviselle, jossa on Joseph Haydnin sävel. <br /> <br /> === Kirwiäiselle ===<br /> <br /> &lt;br&gt;''Ilon ääni ihanainen'' &lt;br&gt;''Intohoni ilmestyi,'' &lt;br&gt;''Kun tuo lintu, laulawainen,'' &lt;br&gt;''laaksohimme lähestyi.'' <br /> <br /> &lt;br&gt;''Katsos! kuinka, korkialla,'' &lt;br&gt;''Lentelee ja laulelee;'' &lt;br&gt;''Lempiällä laulamalla,'' &lt;br&gt;''Korkehinta kiittelee.'' <br /> <br /> &lt;br&gt;''Koska ensin äänes' kuulin,'' &lt;br&gt;''Wielä warsin nuorena,'' &lt;br&gt;''Enkelitten lauluks' luulin,'' &lt;br&gt;''Kewähännä kauniina.''<br /> <br /> &lt;br&gt;''Elä wäsy weisaamasta!'' &lt;br&gt;''Korwani su'a kaipaawat;'' &lt;br&gt;''Elä lakkaa laulamasta!'' &lt;br&gt;''Silmäni su'a seuraawat.''<br /> <br /> &lt;br&gt;''Laula, laula, lintuseni!'' &lt;br&gt;''Lennä ylös pilvihiin.'' &lt;br&gt;''Kantamahan kiitokseni'' &lt;br&gt;''Luojan tykö, taiwaisiin'' <br /> <br /> &lt;br&gt;''Terwe, sieltä tultuasi,'' &lt;br&gt;''Lohuttamaan luontoni!'' &lt;br&gt;''Sieltä, alas astuissasi,'' &lt;br&gt;''Ilahuttaan intooni.''<br /> <br /> Runoileva talonpoika hoiti myös omaa tilaansa, lisäksi hän hoiti vaimonsa ja tämän aiemmasta avioliitosta olevien lasten omistamaa Jussilan rusthollia sekä osallistui Janakkalan pitäjän yhteiseen elämään. Hänen ehdotuksiaan pitäjän lasten koulunkäynnin tehostamiseksi vastustettiin ankarasti vielä 1840- ja 1850--luvuilla. Köyhäinhoidossa hän osallistui ainoana suomenkielisenä ja ei-opillista sivistystä saaneena uuden köyhäinhoitoasetuksen lausuntojen antamiseen. Hän esitti tässä pitkässä lausunnossaan, joka oli laadittu lakiehdotuksen muotoon, uudistuksia vaivaishoitoon. Myöhemmin hän joutui kiistaan professori Yrjö Koskisen kanssa. Kiistan vaivaishoidon tulevasta muodosta hän voitti, mutta kiistan työvelvollisuudesta ja liikkumavapaudesta hän hävisi.<br /> <br /> == Maanviljely ==<br /> <br /> Maanviljely ja sen järkiperäinen uudistaminen olivat Kustaa Paturin kirjoitusten lempiaiheita. Hänhän viljeli eräässä vaihessa kahta suurta hämäläistaloa, omaa kotitilaansa Turengin Paturia ja Hyvikkälän Jussilan rusthollia. Näin hän oli koko elämänsä päivittäisessä kosketuksessa maatalouden arkeen. <br /> <br /> Kustaa Paturin murheena oli talonpoikien yleinen tietämättömyys, jota ruokki ahneus ja ennakkoluulot ja osittain jopa noituus. Maatalouden koulutus oli olematonta, ja siihen hän esitti kirjoituksissaan parannuksia. Hän oli sitä mieltä, että [[Mustialan opisto|Mustialan opisto]] ei kyennyt vastaamaan talonpojan opintotarpeita, vaan se keskittyi suurtilallisten voutien ja vastaavien kouluttamiseen. Myöskään sopivaa oppikirjaa itseopiskelijalle ei hänen näkemyksensä mukaan ollut tarjolla ja sen puutteesta Paturi kirjoitti usein. Maanviljelyn parantamiseksi hän kehitti jopa uudenlaisen suoauran ja järjesti tilallaan mm. kyntökilpailuja palkinnoksi saamiensa skotlantilaisten rauta-aurojen käyttämiseksi ja uusien tapojen opettamiseksi niin lähiympäristölleen kuin laajemminkin viljelijöille. <br /> <br /> Hänen kirjoituksensa olivat asiantuntevia opastusartikkeleita maamme suomenkielisiin sanomalehtiin, eritoten Hämeenlinnassa ilmestyvään ''Hämäläiseen'' sekä pääkaupungin ''Suomettareen''. Useat Paturin kirjoituksissaan ehdottamat maanparannusmenetelmät ja maanhoitotavat tulivat käyttöön vasta vuosia myöhemmin. <br /> <br /> == Kansakoulu ==<br /> <br /> Kansan sivistystason kohottajana paras keino oli Kustaa Paturin mielestä kansakoulu, niin pojille kuin tytöillekin tarkoitettuna. Paturin toiminta kansakoulun saamiseksi tuotti lopulta tulosta ja Janakkalan ensimmäinen kunnallinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1861 ja oli ensimmäinen koko maassa. Paturi ei toiminut tietenkään yksin vaan yhteistyössä valistuneiden janakkalaisen kanssa, joista on mainittava vapaaherra Boije af Gennäs, Hakoisten isäntä. <br /> <br /> Vastustus pitäjän talonpoikien keskuudessa oli ankaraa kansakoulua kohtaan. Paturi kuitenkin toteutti unelmansa, sillä hänen mielestään tyttöjen ja poikien koulunkäynti poistaisi yhteiskunnasta monia negatiivisia seikkoja kuten köyhyyden, riettaat elintavat jne. <br /> <br /> == Naisasia ==<br /> <br /> Tämän kaiken lisäksi hän julkaisi sanomalehti Hämäläisessä vuonna 1861 näytelmän, jossa hän voimakkaan pateettisesti vaati naisten puolueen perustamista Suomeen ajamaan naisten oikeuksien toteuttamista. Näytelmä itsessään ei ole kovin ihmeellinen eikä dramaattisesti vaikuttava, mutta ei hänellä juuri ollut esikuviakaan kirjoittamiselle, sillä suomalainen näytelmäkirjallisuus teki vasta syntymistään. Merkittävää on juuri tuo kannanotto naisten aseman puolesta, joka aktualisoitui maassamme vasta yli 20 vuotta myöhemmin. <br /> <br /> == Muu toiminta ==<br /> <br /> Myös talouselämään hän osallistui aktiivisesti kirjoituksillaan. Hän oli perustamassa Suomen Yhdyspankkia ja myöhemmin vielä Janakkalan Säästöpankkia vuonna 1861. Kirjoitukset tulleista, vapaista markkinoista sekä ylenmääräisen lainanoton haitallisuudesta ilmestyivät usein valtakunnallisissa lehdissä. Usein häneen viitattiinkin valtakunnallisessa lähdistössä nimenomaan maininnalla ''se Paturi'' tai ''tunnettu Paturi''. <br /> <br /> Paturi kuoli suurena nälkävuonna 1868 monien auttamiensa vähäosaisten tavoin. Hän oli perustanut omalle tilalleen, joka oli vilkkaiden teiden risteyksessä, köyhäinkeittiön, josta hän jakoi ruokaa ohi kulkeville nälkäisille. Näin hän sai itsekin lavantaudiksi epäillyn tartunnan ja menehtyi siihen kesken työnsä. Hän oli juuri ennen kuolemaansa innostunut uuden kuntalain mukaan tuomista mahdollisuuksista ja oli perustamassa Janakkalan kuntaa ja sen toimielimiä. <br /> <br /> Kustaa Paturin sukulaisia eli sisarusten jälkeläisiä asuu yhä Janakkalassa ja muualla Suomessa. Heistä tunnetuin lienee ''Heguli'' eli näyttelijä Helge Herala. <br /> <br /> == Kirjallinen tuotanto ==<br /> <br /> === Runoteokset ===<br /> <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Huwi-lauluja_H%C3%A4mehest%C3%A4 Huwi-lauluja Hämehestä]''&amp;nbsp;&amp;nbsp; Huwi-lauluja Hämehestä on Kustaa Paturin vuonna 1842 ilmestynyt runoteos. Kirjan kustansi helsinkiläinen kirjakauppias Gustaf Otto Wasenius. Teos on digitoituna Kansalliskirjaston Helmi-tietokannassa ja se on luettavissa myös Wikiaineistossa. <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Pieksi%C3%A4isen_Panettelemasta Pieksiäisen Panettelemasta]'' ilmestyi Mehiläisessä syyskuussa 1837. Se on luettavissa kokonaan Wikiaineistossa. <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Neittyen_Ihanuudesta Neittyen Ihanuudesta]'' ilmestyi Mehiläisessä joulukuussa 1839. Se on luettabissa kokonaan Wikiaineistossa.<br /> <br /> === Lausunnot ===<br /> <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vaivaishoidosta_%28Paturi%29 Vaivaishoidosta (Paturi)] <br /> #[[Kansakoulusta (Paturi)]]<br /> <br /> === Lehtikirjoitukset ===<br /> <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Muinoisten_Suomalaisten_viisaudesta ''Muinoisten Suomalaisten viisaudesta'' ]''&amp;nbsp;(Kanava'' 20.12.1845) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Aakaset Aakaset]'' (''Suometar'' 31.8.1847) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Vastin Vastin]'' (''Suometar'' 28.1.1848) <br /> #''[[Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomille]]'' (''Suometar'' 4.2.1851) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Palowiinan_poltosta_ja_nautinnosta Palowiinan poltosta ja nautinnosta]'' (''Suometar'' 1.4.1954) <br /> #''[[Jyväkaupasta]]'' (''Suomen Julkisia Sanomia'' 23.2.1857) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Miksik%C3%A4s_p%C3%A4%C3%A4tett%C3%A4_%E2%80%9Dus%E2%80%9D_wihataan%3F Miksikäs päätettä ”us” wihataan?] (''Suometar''26.6.1857)'' <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Paremman_Maanviljelys_Oppi-kirjan_tarpeellisuudesta_kuin_nykyisin_Suomen_kielell%C3%A4_l%C3%B6ytyy Paremman Maanviljelys Oppi-kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy]'' (''Hämäläinen'' 26.11.1858, 2.12.1958) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta Janakkalasta] (''Hämäläinen 31.12.1858'')'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Keskustelemuksia_Maanviljelyksen_ja_Luontokappalten_hoito_keinoista ''Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinoista'' I–III] (''Hämäläinen'' 18.2.1859, 25.2.1859, 4.3.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta,_kansakoulu,_urkujen_hankinta ''Kansakoulun perustamisesta Janakkalaan''] (''Hämäläinen'' 24.3.1859) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Hollikyydist%C3%A4 Hollikyydistä]'' (''Hämäläinen'' 1.4.1859) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/V%C3%A4h%C3%A4n_vastinetta Vähän vastinetta]'' (Hollikyyti) (''Hämäläinen'' 21.4.1859) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Muistutuksia_maamiehen_rikastumisesta Muistutuksia maamiehen rikastumisesta]'' (''Hämäläinen'' 29.4.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Viel%C3%A4_v%C3%A4h%C3%A4n_vastinetta ''Vielä vähän vastinetta'' (holli-kyydistä)] (''Hämäläinen'' 20.5.1859) <br /> #''[[Vaivaishoidosta (Paturi/Hämäläinen)]]'' (Janakkalassa ja yleisesti) I–III (''Hämäläinen'' 1.7.1859, 22.7.1859, 5.8.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta,_vuoden_-_kasvut ''Janakkalasta, vuoden - kasvut''] (''Hämäläinen'' 6.8.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta:_Meik%C3%A4l%C3%A4isten_ylpeydest%C3%A4 ''Janakkalasta: Meikäläisten ylpeydestä''] (''Suometar'' 5.8.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta,_palkolliss%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6 ''Janakkalasta, palkollissääntö''] (''Suometar'' 16.9.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta_Elokuun_lopulla ''Janakkalasta Elokuun lopulla''] (jatkoa n:o 35:teen) (''Suometar'' 16.9.1859 ja 19.9.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Loihto-apujen_hakija ''Loihto-apujen hakija'' (tapaus)] (''Hämäläinen'' 9.12.1859, 16.12.1859) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Pieni_wastin ''Pieni wastin''] (''Hämäläinen'' 30.12.1859) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Yst%C3%A4v%C3%A4llinen_varoitus_Suomettarelle%27 Ystävällinen varoitus Suomettarelle] (''Hämäläinen''2.3.1860)'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Iltahuvi ''Iltahuvi''] (kolmessa ensinässä) I–III (''Hämäläinen'' 2.3.1860, 9.3.1860, 16.3.1860) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Rahan_muutoksesta ''Rahan muutoksesta''] (''Hämäläinen'' 9.3.1860) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Suomen_yleisest%C3%A4_rahaseikasta ''Suomen yleisestä rahaseikasta''] (''Hämäläinen'' 13.4.1860) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalassa Janakkalassa], arpahuvit kansakoulun hyväksi]]'' (''Hämäläinen'' 20.4.1860) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Selityksen_pyynt%C3%B6 ''Selityksen pyyntö''] (''Hämäläinen'' 27.4.1860) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalassa ''Janakkalassa'' ](''Hämäläinen'' 27.4.1860) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4iselle_kaksimielisyydeesta Hämäläiselle kaksimielisyydeestä] (''Suometar 24.8.1860'')'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Laillisesta_Vaivais-hoidosta,_Laillisesta_Suojeluksesta_ja_Tilain_osittamisesta ''Laillisesta Vaivais-hoidosta, Laillisesta Suojeluksesta ja Tilain osittamisesta''] (''Mehiläinen'' n:o 7 heinäkuussa 1860 ja n:o 12 joulukuussa 1860) <br /> #''[[Aurain koetus ja kilpakyntö]] (''Hämäläinen''29.9.1860 ja 5.10.1860)'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vakuutuslaitoksista ''Vakuutuslaitoksista''] (''Hämäläinen'' 1.2.1861) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalassa,_keskustelu_maanviljelyskoulusta ''Janakkalassa, keskustelu maanviljelyskoulusta''] (''Hämäläinen'' 8.2.1861) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalassa,_pit%C3%A4j%C3%A4nkokous_yhteyksen_perustamiseksi ''Janakkalassa, pitäjänkokous yhteyksen perustamiseksi''] (''Hämäläinen'' 22.3.1861) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Palkollisten_laillisesta_pestaamisesta Palkollisten laillisesta pestaamisesta] (''Suometar''5.7.1861)''' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vastinta_%E2%80%9DOtavalle%E2%80%9D_sek%C3%A4_%E2%80%9DSuomettarelle%E2%80%9D ''Vastinta ”Otavalle” sekä ”Suomettarelle”''] (''Hämäläinen'' 30.8.1861, 6.9.1861, 4.10.1861) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Suomen_Kansakoulu-laitoksen_Ehdotus_U._Cygn%C3%A6us%27elt%C3%A4 ''Suomen Kansakoulu-laitoksen Ehdotus U. Cygnæus'eltä''] (''Suomen Julkisia Sanomia'' 23.9.1861) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/V%C3%A4h%C3%A4n_kiistett%C3%A4_ja_nuhde-sanoja_herra_A._O:lle ''Vähän kiistettä ja nuhde-sanoja herra A. O:lle''] (''Mehiläinen'' n:o 8, 1862) <br /> #''[http://fi.wikisource.org/wiki/Kunnioitus_ja_mielensuosion_osoitus_(S:tar) Kunnioitus ja mielensuosion osoitus (S:tar)] (''Hämäläinen''12.9.1862)'' <br /> #''[[Pitäjän makasiineista]] (''Suometar''2.12.1862, 9.12.1863 ja 12.12.1862)'' <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Tilusten_rauhoittamisesta ''Tilusten rauhoittamisesta''] (''Suometar'' 17.2.1863 ja 24.2.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Wiina-asia ''Wiina-asia''] (''Hämäläinen'' 2.4.1863 ja 10.4.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Sylkyvellinki%C3%A4_J._Jussilaiselle ''Sylkyvellinkiä J. Jussilaiselle''] (''Hämäläinen'' 12.6.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Sana_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4isen_kertomukseen_Keisarin_wastaanottamisesta ''Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin wastaanottamisesta''] (''Helsingin Uutiset'' 12.6.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Rautatullista ''Rautatullista''] (''Hämäläinen'' 13.11.1863) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Pit%C3%A4j%C3%A4nmakasiineista ''Pitäjänmakasiineista''] (''Suometar'' 21.10.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Veroasiaa ''Veroasiaa''] (''Suometar'' 23.11.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/V%C3%A4h%C3%A4n_vastausta_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4iselle ''Vähän vastausta Hämäläiselle''] (''Suometar'' 17.12.1864 ja 19.12.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vaivaishoidosta_(Kiistett%C3%A4_S:ttarelle ''Vaivaishoidosta (Kiistettä S:ttarelle)''] (''Hämäläinen'' 20.5.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalasta,_karjanhoito,_maanviljelystapa ''Janakkalasta, karjanhoito, maanviljelystapa''] (''Hämäläinen'' 29.7.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Ik%C3%A4v%C3%A4_huhu_Suomenkielen_asiasta ''Ikävä huhu Suomenkielen asiasta''] (''Hämäläinen'' 2.9.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Maanviljelyskoulut ''Maanviljelyskoulut''] (''Hämäläinen'' 30.9.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Vastaus_kysymykseen:_Mink%C3%A4_t%C3%A4hden_maanviljelys-koulut_maassamme_eiv%C3%A4t_ole_maanviljelykselle_tuottaneet_sit%C3%A4_hy%C3%B6ty%C3%A4,_jota_niilt%C3%A4_on_voinut_odottaa,_ja_mill%C3%A4_tavalla_t%C3%A4m%C3%A4_seikka_on_parannettava%3F ''Vastaus kysymykseen: Minkä tähden maanviljelys-koulut maassamme eivät ole maanviljelykselle tuottaneet sitä hyötyä, jota niiltä on voinut odottaa, ja millä tavalla tämä seikka on parannettava?''] I ja II (''Päivätär'' 1.10.1864 ja 8.10.1864) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkala,_maataloustenhoito,_karjanhoito,_pit%C3%A4j%C3%A4n_kassat ''Janakkala, maataloustenhoito, karjanhoito, pitäjän kassat''] (''Suometar'' 20.4.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Papiston_palkoista ''Papiston palkoista''] (''Suometar'' 27.4.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Raha-asiasta_koukunkkua ''Raha-asiasta koukunkoukkua''] (''Päivätär'' 30.9.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Uudesta_suomalaisesta_Virsikirjasta ''Uudesta suomalaisesta Virsikirjasta''] (''Hämäläinen'' 28.4.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Suomen_Maatalouden_parannuksesta ''Suomen Maatalouden parannuksesta''] I–VII (''Suometar'' 7.6.1865, 9.6.1865, 14.6.1865, 26.6.1865, 28.6.1865, 1.7.1865, 3.7.1865) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkala ''Janakkala (Suometar)'' ](''Suometar'' 7.9.1865 ja 8.9.1865) <br /> #''[[Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta]]'' (''Suometar'' 5.4. ja 9.4.1866) <br /> #[http://fi.wikisource.org/wiki/Janakkalan_kunnanhallituksen_perusteet ''Janakkalan kunnanhallituksen perusteet''] (''Suomen Virallinen Lehti'' 8.9.1867)<br /> <br /> === Kustaa Patuuriin liittyviä tekstejä ===<br /> <br /> #[[Seurattawa esimerkki]], (Suometar n:o 47, 11.6.1966)<br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *Seppälä Felix: Kustaa Paturi 1812–1868. Teoksessa: Suomen talonpoika Lallista Kyösti Kallioon. 1952. <br /> *Lehtiö Ossi: Kustaa Paturi - Maamies. 2002.<br /> <br /> [[Category:Janakkalalaisia|Paturi, Kustaa]] [[Category:Merkkihenkilöt|Paturi Kustaa]] [[Category:Kirjailijat|Paturi Kustaa]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17819 2016-02-23T10:22:49Z

<p>Maamies.: /* Yksityiselämä */</p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.<br /> <br /> ==Elämäkerta==<br /> Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollari ja valtiopäivämies [[Juho Robert Wuolijoki|Juho Wuolijoen]] ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.<br /> <br /> Aluksi Wäinö Wuolijoki opiskeli agronomiksi [[Mustialan maatalousoppilaitoksessa|Mustialan maatalousoppilaitos]], mutta tämän jälkeen hän täydensi tutkintoaan suorittamalla kemian ja fysiikan opintoja Helsingin Yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1900. <br /> <br /> Suoritettuaan kahdet opinnot Suomessa, päätti Wäinö lähteä jatkamaan opintojaan ja tutustumaan tarkemmin tuolla hetkellä Euroopan johtavaan maahan Saksaan. Samalla hän saattoi tutustua syvällisemmin Suomessa vasta aivan alkeillaan olevaan sosialismiin ja sosialidemokratiaan. Hän kiinnostui eritoten sosialismin revisionistisesta haaraumasta eli sosialidemokratiasta ja sen kahdesta oppi-isistä Karl Kautskysta ja Eduard Bernsteinistä ja heidän ajatuksistaan.<br /> <br /> ===Kansanedustajana===<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki valittiin ensimmäisen yksikamarinen eduskunnan jäseneksi ja niin hän jatkoi isänsä tavoin uraa valtiopäivämiehenä. Hän toimi kansanedustajana:<br /> <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 22.05.1907 - 28.02.1910 <br /> * Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiristä 01.04.1919 - 04.09.1922 <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 05.09.1922 - 01.09.1927 <br /> <br /> Lisäksi hän toimi eduskunnan puhemiehistössä:<br /> <br /> * Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> * Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> * Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> * Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> * Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> * Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> * Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> * Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> * Suuressa valiokunnassa <br /> * Ulkoasiainvaliokunnassa <br /> * Eduskunnan pankkivaltuusmiehissä <br /> * Suomen Pankin tilintarkastajana<br /> <br /> Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> Suuri valiokunta <br /> Ulkoasiainvaliokunta <br /> Eduskunnan pankkivaltuusmiehet <br /> Suomen Pankin tilintarkastajat<br /> <br /> ===Ministerinä===<br /> <br /> Senaatin ja valtioneuvoston jäsenenä Wuolijoki toimi kahdesti:<br /> <br /> * Oskari Tokoin senaatissa elintarviketoimituksesta vastaavana senaattorina 26.3.1917 – 8.9.1917,<br /> * Väinö Tannerin hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 13. joulukuuta 1926 – 15. marraskuuta 1927.<br /> <br /> ===Diplomaattina===<br /> <br /> Vuonna 1927 seurasi suuri muutos Wäinö ja Sylvi Wuolijoen elämässä, sillä tällöin Wäinö nimitettiin Suomen lähettilääksi ja täysivaltaiseksi ministeriksi Berliiniin ja Wieniin, joka oli ns. sivuakreditointi. Tämä edustustehtävä kesti vuodesta 1927 aina vuoteen 1933 saakka, jolloin Berliinissä ja Saksassa tulivat valtaa kansallissosialistit Hitlerin johdolla ja Wuolijoki itsekin totesi, että maa ei ole sopiva sosialidemokraattiselle lähettiläälle.<br /> <br /> Vuonna 1933 Wäinö siirtyi Suomen lähettilääksi Osloon, jossa hän toimi lähettiläänä aina vuoteen 1940 saakka, eli aina saksalaisten suorittamaan Norjan miehitykseen ja hallitsijan ja hallituksen maasta pakenemiseen saakka. Norjasta Wuolijoki toimi ns. sivuakreitoituna lähettiläänä myös Hagissa vuosina 1933 – 1938.<br /> <br /> ===Muu ammatillinen toiminta===<br /> * Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston kemian apulaisopettaja 1904 - 1906.<br /> * Hankkijan kemisti 1906 - 1908, <br /> * Helsingin maanviljelyslyseon kemian ja matematiikan opettaja 1908 - 1918. Hän oli myös eräs koulun perustajista. <br /> * Osuustukkukaupan (OTK) toinen johtaja 1922 - 1927.<br /> <br /> ==Yksityiselämä==<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki avioitui vuonna 1911 Sylvia Adelaïde Roschierin kanssa, hän oli syntynyt vuonna 1886 ja kuoli vuonna 1972. Sylvin vanhemmat olivat metsänhoitaja Gustaf Alfred Roschier ja Eva Oktavia Strömborg. <br /> <br /> Tästä avioliitosta syntyivät lapset: <br /> <br /> * Annaliisa (1912 – 2004), ulkomaan kirjeenvaihtaja; <br /> * Jaakko Robert (1914 – 1982), koneenrakennusopin professori; <br /> * Eero Väinö (1919 – 2009), filosofian lisensiaatti.<br /> <br /> Wäinö Wuolijoen nuorempi veli oli kansanedustaja ja filosofian maisteri [[Sulo Wuolijoki]], jonka puoliso puolestaan oli eräässä vaiheessa [[Hella Wuolijoki]], ja heidän tyttärensä oli Vappu Tuomioja os. Wuolijoki. Vappu Tuomioja poika on moninkertainen ministeri ja kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomioja.<br /> <br /> ==Kirjallinen tuotanto==<br /> <br /> * Kemian alkeet : ensimmäinen opas kemiaa opiskeleville. 2 osa, Tärkeimpien alkuaineiden ja yhdistysten kemia / yleistajuisesti esittänyt W. Ostwald ; saksan kielestä suomentanut Wäinö Wuolijoki. 1909.<br /> <br /> * Orgaanisen kemian alkeisoppikirja / Oskar Widman ; neljännestä painoksesta suomentanut Wäinö Wuolijoki. 1912.<br /> <br /> ==Lähteet==<br /> <br /> * Pekka Kaarna; Wuolijoki, Wäinö (1872 – 1947) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.<br /> * Hannu Soikkanen; Kohti kansanvaltaa : Suomen sosiaalidemokraattinen puolue 75 vuotta 1, 2. 1975, 1987. <br /> * Vappu Tuomioja; Sulo, Hella ja Vappuli : muistelmia vuosilta 1911 - 1945. 1997.<br /> * Erkki Wuolijoki; Silinteri ja silkkihuivi, Sylvi ja Wäinö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa, Toim. Pekka Tuomisto, Karisto 2013.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4:Maamies.&diff=17812 2016-02-22T09:53:02Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Hämäläinen perustaltani, vaan on tullut verenperintöä monasti muualtakin. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> Olen luonut tai aloittanut seuraavat artikkelit: <br /> <br /> &lt;small&gt;<br /> #[[Kustaa Paturi]]<br /> #[[Juhana Idänpään-Heikkilä]]<br /> #[[Armi Hirsimäki]]<br /> #[[Markkulan sukuseura]]<br /> #[[Emanuel Kanajärvi]]<br /> #[[Hakoisten linna]]<br /> #[[Eerikin kronikka]]<br /> #[[Kanta-Häme]]<br /> #[[Hattelmala]]<br /> #[[Hämeenlinnan rautatieasema (vanha)]]<br /> #[[Janakkala]]<br /> #[[DA-Desing]]<br /> #[[Tervakoski]]<br /> #[[Paikannimi (Kanta-Häme)‎]]<br /> #[[Martti Skytte]]<br /> #[[Syrjäntaan taistelu]]<br /> #[[Hämäläinen (sanomalehti)]]<br /> #[[Saija Varjus]]<br /> #[[Hakoisten kartano]]<br /> #[[Jokioisten kartano]]<br /> #[[Turengin hopea-aarre]]<br /> #[[Hämäläisten laulu]]<br /> #[[Irwin Goodman]]<br /> #[[Irjalan kartano]]<br /> #[[Harvialan kartano]]<br /> #[[Vanantaan kartano]]<br /> #[[Vanaja]]<br /> #[[Hämeenlinnan maalaiskunta]]<br /> #[[Lyyli Aalto]]<br /> #[[Voitto Eloranta]]<br /> #[[Hämeen Kansa]]<br /> #[[Kernaalanjärvi]]<br /> #[[Timo Mäki]]<br /> #[[Tervakosken kirkko]]<br /> #[[Otto Marttila]]<br /> #[[Luettelo Kanta-Hämeen kansanedustajista]]<br /> #[[Puuhamaa]]<br /> #[[Hattelmalanjärvi]]<br /> #[[Hattelmalanharju]]<br /> #[[Tervakosken paperitehdas]]<br /> #[[Tyrväntö]]<br /> #[[Kuntavaakunat]]<br /> #[[Magnus Hjalmar Munsterhjelm]]<br /> #[[Hanssin Jukka]]<br /> #[[Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet]]<br /> #[[Toivo Alavirta]]<br /> #[[Aurain koetus ja kilpakyntö]]<br /> #[[Kiistettä P. K— sen kirjoitukseen ”Papiston palkoista ja Kirkollisuudesta Suomessa”]]<br /> #[[Pitäjän makasiineista]]<br /> #[[Jyväkaupasta]]<br /> #[[Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta]]<br /> #[[Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomille]]<br /> #[[Hämeen historia (teossarja)]]<br /> #[[Suomalaisten taiteilijain näyttely]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely I]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely II]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely III]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely IV]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely V]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely VI]]<br /> #[[Eddy &amp; The Lightnings]]<br /> #[[Eddy (Tapani Lehikoinen)]]<br /> #[[Hiidenjoki]]<br /> #[[Kansakoulusta (Paturi)]]<br /> #[[Carl Axel Gottlund‎]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 1]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 2]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 3]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 4]]<br /> #[[Wäinö Wuolijoki]]<br /> :</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17811 2016-02-22T09:48:13Z

<p>Maamies.: /* ==Muu ammatillinen toiminta */</p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.<br /> <br /> ==Elämäkerta==<br /> Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollari ja valtiopäivämies [[Juho Robert Wuolijoki|Juho Wuolijoen]] ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.<br /> <br /> Aluksi Wäinö Wuolijoki opiskeli agronomiksi [[Mustialan maatalousoppilaitoksessa|Mustialan maatalousoppilaitos]], mutta tämän jälkeen hän täydensi tutkintoaan suorittamalla kemian ja fysiikan opintoja Helsingin Yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1900. <br /> <br /> Suoritettuaan kahdet opinnot Suomessa, päätti Wäinö lähteä jatkamaan opintojaan ja tutustumaan tarkemmin tuolla hetkellä Euroopan johtavaan maahan Saksaan. Samalla hän saattoi tutustua syvällisemmin Suomessa vasta aivan alkeillaan olevaan sosialismiin ja sosialidemokratiaan. Hän kiinnostui eritoten sosialismin revisionistisesta haaraumasta eli sosialidemokratiasta ja sen kahdesta oppi-isistä Karl Kautskysta ja Eduard Bernsteinistä ja heidän ajatuksistaan.<br /> <br /> ===Kansanedustajana===<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki valittiin ensimmäisen yksikamarinen eduskunnan jäseneksi ja niin hän jatkoi isänsä tavoin uraa valtiopäivämiehenä. Hän toimi kansanedustajana:<br /> <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 22.05.1907 - 28.02.1910 <br /> * Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiristä 01.04.1919 - 04.09.1922 <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 05.09.1922 - 01.09.1927 <br /> <br /> Lisäksi hän toimi eduskunnan puhemiehistössä:<br /> <br /> * Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> * Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> * Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> * Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> * Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> * Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> * Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> * Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> * Suuressa valiokunnassa <br /> * Ulkoasiainvaliokunnassa <br /> * Eduskunnan pankkivaltuusmiehissä <br /> * Suomen Pankin tilintarkastajana<br /> <br /> Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> Suuri valiokunta <br /> Ulkoasiainvaliokunta <br /> Eduskunnan pankkivaltuusmiehet <br /> Suomen Pankin tilintarkastajat<br /> <br /> ===Ministerinä===<br /> <br /> Senaatin ja valtioneuvoston jäsenenä Wuolijoki toimi kahdesti:<br /> <br /> * Oskari Tokoin senaatissa elintarviketoimituksesta vastaavana senaattorina 26.3.1917 – 8.9.1917,<br /> * Väinö Tannerin hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 13. joulukuuta 1926 – 15. marraskuuta 1927.<br /> <br /> ===Diplomaattina===<br /> <br /> Vuonna 1927 seurasi suuri muutos Wäinö ja Sylvi Wuolijoen elämässä, sillä tällöin Wäinö nimitettiin Suomen lähettilääksi ja täysivaltaiseksi ministeriksi Berliiniin ja Wieniin, joka oli ns. sivuakreditointi. Tämä edustustehtävä kesti vuodesta 1927 aina vuoteen 1933 saakka, jolloin Berliinissä ja Saksassa tulivat valtaa kansallissosialistit Hitlerin johdolla ja Wuolijoki itsekin totesi, että maa ei ole sopiva sosialidemokraattiselle lähettiläälle.<br /> <br /> Vuonna 1933 Wäinö siirtyi Suomen lähettilääksi Osloon, jossa hän toimi lähettiläänä aina vuoteen 1940 saakka, eli aina saksalaisten suorittamaan Norjan miehitykseen ja hallitsijan ja hallituksen maasta pakenemiseen saakka. Norjasta Wuolijoki toimi ns. sivuakreitoituna lähettiläänä myös Hagissa vuosina 1933 – 1938.<br /> <br /> ===Muu ammatillinen toiminta===<br /> * Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston kemian apulaisopettaja 1904 - 1906.<br /> * Hankkijan kemisti 1906 - 1908, <br /> * Helsingin maanviljelyslyseon kemian ja matematiikan opettaja 1908 - 1918. Hän oli myös eräs koulun perustajista. <br /> * Osuustukkukaupan (OTK) toinen johtaja 1922 - 1927.<br /> <br /> ==Yksityiselämä==<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki avioitui vuonna 1911 Sylvia Adelaïde Roschierin kanssa, hän oli syntynyt vuonna 1886 ja kuoli vuonna 1972. Sylvin vanhemmat olivat metsänhoitaja Gustaf Alfred Roschier ja Eva Oktavia Strömborg. <br /> <br /> Tästä avioliitosta syntyivät lapset: <br /> <br /> * Annaliisa (1912 – 2004), ulkomaan kirjeenvaihtaja; <br /> * Jaakko Robert (1914 – 1982), koneenrakennusopin professori; <br /> * Eero Väinö (1919 – 2009), filosofian lisensiaatti.<br /> <br /> Wäinö Wuolijoen nuorempi veli oli kansanedustaja ja filosofian maisteri [[Sulo Wuolijoki]], jonka puoliso puolestaan oli eräässä vaiheessa [[Hella Wuolijoki]], ja heidän tyttärensä oli Vappu Tuomioja os. Wuolijoki. Vappu Tuomioja poika on moninkertainen ministeri ja kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomioja.<br /> <br /> ==Lähteet==<br /> <br /> * Pekka Kaarna; Wuolijoki, Wäinö (1872 – 1947) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.<br /> * Hannu Soikkanen; Kohti kansanvaltaa : Suomen sosiaalidemokraattinen puolue 75 vuotta 1, 2. 1975, 1987. <br /> * Vappu Tuomioja; Sulo, Hella ja Vappuli : muistelmia vuosilta 1911 - 1945. 1997.<br /> * Erkki Wuolijoki; Silinteri ja silkkihuivi, Sylvi ja Wäinö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa, Toim. Pekka Tuomisto, Karisto 2013.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17810 2016-02-22T09:47:41Z

<p>Maamies.: /* Diplomaattina */</p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.<br /> <br /> ==Elämäkerta==<br /> Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollari ja valtiopäivämies [[Juho Robert Wuolijoki|Juho Wuolijoen]] ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.<br /> <br /> Aluksi Wäinö Wuolijoki opiskeli agronomiksi [[Mustialan maatalousoppilaitoksessa|Mustialan maatalousoppilaitos]], mutta tämän jälkeen hän täydensi tutkintoaan suorittamalla kemian ja fysiikan opintoja Helsingin Yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1900. <br /> <br /> Suoritettuaan kahdet opinnot Suomessa, päätti Wäinö lähteä jatkamaan opintojaan ja tutustumaan tarkemmin tuolla hetkellä Euroopan johtavaan maahan Saksaan. Samalla hän saattoi tutustua syvällisemmin Suomessa vasta aivan alkeillaan olevaan sosialismiin ja sosialidemokratiaan. Hän kiinnostui eritoten sosialismin revisionistisesta haaraumasta eli sosialidemokratiasta ja sen kahdesta oppi-isistä Karl Kautskysta ja Eduard Bernsteinistä ja heidän ajatuksistaan.<br /> <br /> ===Kansanedustajana===<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki valittiin ensimmäisen yksikamarinen eduskunnan jäseneksi ja niin hän jatkoi isänsä tavoin uraa valtiopäivämiehenä. Hän toimi kansanedustajana:<br /> <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 22.05.1907 - 28.02.1910 <br /> * Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiristä 01.04.1919 - 04.09.1922 <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 05.09.1922 - 01.09.1927 <br /> <br /> Lisäksi hän toimi eduskunnan puhemiehistössä:<br /> <br /> * Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> * Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> * Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> * Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> * Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> * Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> * Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> * Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> * Suuressa valiokunnassa <br /> * Ulkoasiainvaliokunnassa <br /> * Eduskunnan pankkivaltuusmiehissä <br /> * Suomen Pankin tilintarkastajana<br /> <br /> Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> Suuri valiokunta <br /> Ulkoasiainvaliokunta <br /> Eduskunnan pankkivaltuusmiehet <br /> Suomen Pankin tilintarkastajat<br /> <br /> ===Ministerinä===<br /> <br /> Senaatin ja valtioneuvoston jäsenenä Wuolijoki toimi kahdesti:<br /> <br /> * Oskari Tokoin senaatissa elintarviketoimituksesta vastaavana senaattorina 26.3.1917 – 8.9.1917,<br /> * Väinö Tannerin hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 13. joulukuuta 1926 – 15. marraskuuta 1927.<br /> <br /> ===Diplomaattina===<br /> <br /> Vuonna 1927 seurasi suuri muutos Wäinö ja Sylvi Wuolijoen elämässä, sillä tällöin Wäinö nimitettiin Suomen lähettilääksi ja täysivaltaiseksi ministeriksi Berliiniin ja Wieniin, joka oli ns. sivuakreditointi. Tämä edustustehtävä kesti vuodesta 1927 aina vuoteen 1933 saakka, jolloin Berliinissä ja Saksassa tulivat valtaa kansallissosialistit Hitlerin johdolla ja Wuolijoki itsekin totesi, että maa ei ole sopiva sosialidemokraattiselle lähettiläälle.<br /> <br /> Vuonna 1933 Wäinö siirtyi Suomen lähettilääksi Osloon, jossa hän toimi lähettiläänä aina vuoteen 1940 saakka, eli aina saksalaisten suorittamaan Norjan miehitykseen ja hallitsijan ja hallituksen maasta pakenemiseen saakka. Norjasta Wuolijoki toimi ns. sivuakreitoituna lähettiläänä myös Hagissa vuosina 1933 – 1938.<br /> <br /> ===Muu ammatillinen toiminta=<br /> * Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston kemian apulaisopettaja 1904 - 1906.<br /> * Hankkijan kemisti 1906 - 1908, <br /> * Helsingin maanviljelyslyseon kemian ja matematiikan opettaja 1908 - 1918. Hän oli myös eräs koulun perustajista. <br /> * Osuustukkukaupan (OTK) toinen johtaja 1922 - 1927.<br /> <br /> ==Yksityiselämä==<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki avioitui vuonna 1911 Sylvia Adelaïde Roschierin kanssa, hän oli syntynyt vuonna 1886 ja kuoli vuonna 1972. Sylvin vanhemmat olivat metsänhoitaja Gustaf Alfred Roschier ja Eva Oktavia Strömborg. <br /> <br /> Tästä avioliitosta syntyivät lapset: <br /> <br /> * Annaliisa (1912 – 2004), ulkomaan kirjeenvaihtaja; <br /> * Jaakko Robert (1914 – 1982), koneenrakennusopin professori; <br /> * Eero Väinö (1919 – 2009), filosofian lisensiaatti.<br /> <br /> Wäinö Wuolijoen nuorempi veli oli kansanedustaja ja filosofian maisteri [[Sulo Wuolijoki]], jonka puoliso puolestaan oli eräässä vaiheessa [[Hella Wuolijoki]], ja heidän tyttärensä oli Vappu Tuomioja os. Wuolijoki. Vappu Tuomioja poika on moninkertainen ministeri ja kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomioja.<br /> <br /> ==Lähteet==<br /> <br /> * Pekka Kaarna; Wuolijoki, Wäinö (1872 – 1947) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.<br /> * Hannu Soikkanen; Kohti kansanvaltaa : Suomen sosiaalidemokraattinen puolue 75 vuotta 1, 2. 1975, 1987. <br /> * Vappu Tuomioja; Sulo, Hella ja Vappuli : muistelmia vuosilta 1911 - 1945. 1997.<br /> * Erkki Wuolijoki; Silinteri ja silkkihuivi, Sylvi ja Wäinö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa, Toim. Pekka Tuomisto, Karisto 2013.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17809 2016-02-22T09:44:50Z

<p>Maamies.: /* Yksityiselämä */</p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.<br /> <br /> ==Elämäkerta==<br /> Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollari ja valtiopäivämies [[Juho Robert Wuolijoki|Juho Wuolijoen]] ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.<br /> <br /> Aluksi Wäinö Wuolijoki opiskeli agronomiksi [[Mustialan maatalousoppilaitoksessa|Mustialan maatalousoppilaitos]], mutta tämän jälkeen hän täydensi tutkintoaan suorittamalla kemian ja fysiikan opintoja Helsingin Yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1900. <br /> <br /> Suoritettuaan kahdet opinnot Suomessa, päätti Wäinö lähteä jatkamaan opintojaan ja tutustumaan tarkemmin tuolla hetkellä Euroopan johtavaan maahan Saksaan. Samalla hän saattoi tutustua syvällisemmin Suomessa vasta aivan alkeillaan olevaan sosialismiin ja sosialidemokratiaan. Hän kiinnostui eritoten sosialismin revisionistisesta haaraumasta eli sosialidemokratiasta ja sen kahdesta oppi-isistä Karl Kautskysta ja Eduard Bernsteinistä ja heidän ajatuksistaan.<br /> <br /> ===Kansanedustajana===<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki valittiin ensimmäisen yksikamarinen eduskunnan jäseneksi ja niin hän jatkoi isänsä tavoin uraa valtiopäivämiehenä. Hän toimi kansanedustajana:<br /> <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 22.05.1907 - 28.02.1910 <br /> * Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiristä 01.04.1919 - 04.09.1922 <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 05.09.1922 - 01.09.1927 <br /> <br /> Lisäksi hän toimi eduskunnan puhemiehistössä:<br /> <br /> * Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> * Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> * Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> * Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> * Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> * Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> * Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> * Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> * Suuressa valiokunnassa <br /> * Ulkoasiainvaliokunnassa <br /> * Eduskunnan pankkivaltuusmiehissä <br /> * Suomen Pankin tilintarkastajana<br /> <br /> Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> Suuri valiokunta <br /> Ulkoasiainvaliokunta <br /> Eduskunnan pankkivaltuusmiehet <br /> Suomen Pankin tilintarkastajat<br /> <br /> ===Ministerinä===<br /> <br /> Senaatin ja valtioneuvoston jäsenenä Wuolijoki toimi kahdesti:<br /> <br /> * Oskari Tokoin senaatissa elintarviketoimituksesta vastaavana senaattorina 26.3.1917 – 8.9.1917,<br /> * Väinö Tannerin hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 13. joulukuuta 1926 – 15. marraskuuta 1927.<br /> <br /> ===Diplomaattina===<br /> <br /> Vuonna 1927 seurasi suuri muutos Wäinö ja Sylvi Wuolijoen elämässä, sillä tällöin Wäinö nimitettiin Suomen lähettilääksi ja täysivaltaiseksi ministeriksi Berliiniin ja Wieniin, joka oli ns. sivuakreditointi. Tämä edustustehtävä kesti vuodesta 1927 aina vuoteen 1933 saakka, jolloin Berliinissä ja Saksassa tulivat valtaa kansallissosialistit Hitlerin johdolla ja Wuolijoki itsekin totesi, että maa ei ole sopiva sosialidemokraattiselle lähettiläälle.<br /> <br /> Vuonna 1933 Wäinö siirtyi Suomen lähettilääksi Osloon, jossa hän toimi lähettiläänä aina vuoteen 1940 saakka, eli aina saksalaisten suorittamaan Norjan miehitykseen ja hallitsijan ja hallituksen maasta pakenemiseen saakka. Norjasta Wuolijoki toimi ns. sivuakreitoituna lähettiläänä myös Hagissa vuosina 1933 – 1938.<br /> <br /> ==Yksityiselämä==<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki avioitui vuonna 1911 Sylvia Adelaïde Roschierin kanssa, hän oli syntynyt vuonna 1886 ja kuoli vuonna 1972. Sylvin vanhemmat olivat metsänhoitaja Gustaf Alfred Roschier ja Eva Oktavia Strömborg. <br /> <br /> Tästä avioliitosta syntyivät lapset: <br /> <br /> * Annaliisa (1912 – 2004), ulkomaan kirjeenvaihtaja; <br /> * Jaakko Robert (1914 – 1982), koneenrakennusopin professori; <br /> * Eero Väinö (1919 – 2009), filosofian lisensiaatti.<br /> <br /> Wäinö Wuolijoen nuorempi veli oli kansanedustaja ja filosofian maisteri [[Sulo Wuolijoki]], jonka puoliso puolestaan oli eräässä vaiheessa [[Hella Wuolijoki]], ja heidän tyttärensä oli Vappu Tuomioja os. Wuolijoki. Vappu Tuomioja poika on moninkertainen ministeri ja kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomioja.<br /> <br /> ==Lähteet==<br /> <br /> * Pekka Kaarna; Wuolijoki, Wäinö (1872 – 1947) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.<br /> * Hannu Soikkanen; Kohti kansanvaltaa : Suomen sosiaalidemokraattinen puolue 75 vuotta 1, 2. 1975, 1987. <br /> * Vappu Tuomioja; Sulo, Hella ja Vappuli : muistelmia vuosilta 1911 - 1945. 1997.<br /> * Erkki Wuolijoki; Silinteri ja silkkihuivi, Sylvi ja Wäinö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa, Toim. Pekka Tuomisto, Karisto 2013.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17808 2016-02-22T09:44:20Z

<p>Maamies.: /* Diplomaattina */</p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.<br /> <br /> ==Elämäkerta==<br /> Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollari ja valtiopäivämies [[Juho Robert Wuolijoki|Juho Wuolijoen]] ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.<br /> <br /> Aluksi Wäinö Wuolijoki opiskeli agronomiksi [[Mustialan maatalousoppilaitoksessa|Mustialan maatalousoppilaitos]], mutta tämän jälkeen hän täydensi tutkintoaan suorittamalla kemian ja fysiikan opintoja Helsingin Yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1900. <br /> <br /> Suoritettuaan kahdet opinnot Suomessa, päätti Wäinö lähteä jatkamaan opintojaan ja tutustumaan tarkemmin tuolla hetkellä Euroopan johtavaan maahan Saksaan. Samalla hän saattoi tutustua syvällisemmin Suomessa vasta aivan alkeillaan olevaan sosialismiin ja sosialidemokratiaan. Hän kiinnostui eritoten sosialismin revisionistisesta haaraumasta eli sosialidemokratiasta ja sen kahdesta oppi-isistä Karl Kautskysta ja Eduard Bernsteinistä ja heidän ajatuksistaan.<br /> <br /> ===Kansanedustajana===<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki valittiin ensimmäisen yksikamarinen eduskunnan jäseneksi ja niin hän jatkoi isänsä tavoin uraa valtiopäivämiehenä. Hän toimi kansanedustajana:<br /> <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 22.05.1907 - 28.02.1910 <br /> * Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiristä 01.04.1919 - 04.09.1922 <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 05.09.1922 - 01.09.1927 <br /> <br /> Lisäksi hän toimi eduskunnan puhemiehistössä:<br /> <br /> * Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> * Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> * Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> * Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> * Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> * Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> * Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> * Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> * Suuressa valiokunnassa <br /> * Ulkoasiainvaliokunnassa <br /> * Eduskunnan pankkivaltuusmiehissä <br /> * Suomen Pankin tilintarkastajana<br /> <br /> Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> Suuri valiokunta <br /> Ulkoasiainvaliokunta <br /> Eduskunnan pankkivaltuusmiehet <br /> Suomen Pankin tilintarkastajat<br /> <br /> ===Ministerinä===<br /> <br /> Senaatin ja valtioneuvoston jäsenenä Wuolijoki toimi kahdesti:<br /> <br /> * Oskari Tokoin senaatissa elintarviketoimituksesta vastaavana senaattorina 26.3.1917 – 8.9.1917,<br /> * Väinö Tannerin hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 13. joulukuuta 1926 – 15. marraskuuta 1927.<br /> <br /> ===Diplomaattina===<br /> <br /> Vuonna 1927 seurasi suuri muutos Wäinö ja Sylvi Wuolijoen elämässä, sillä tällöin Wäinö nimitettiin Suomen lähettilääksi ja täysivaltaiseksi ministeriksi Berliiniin ja Wieniin, joka oli ns. sivuakreditointi. Tämä edustustehtävä kesti vuodesta 1927 aina vuoteen 1933 saakka, jolloin Berliinissä ja Saksassa tulivat valtaa kansallissosialistit Hitlerin johdolla ja Wuolijoki itsekin totesi, että maa ei ole sopiva sosialidemokraattiselle lähettiläälle.<br /> <br /> Vuonna 1933 Wäinö siirtyi Suomen lähettilääksi Osloon, jossa hän toimi lähettiläänä aina vuoteen 1940 saakka, eli aina saksalaisten suorittamaan Norjan miehitykseen ja hallitsijan ja hallituksen maasta pakenemiseen saakka. Norjasta Wuolijoki toimi ns. sivuakreitoituna lähettiläänä myös Hagissa vuosina 1933 – 1938.<br /> <br /> ===Yksityiselämä===<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki avioitui vuonna 1911 Sylvia Adelaïde Roschierin kanssa, hän oli syntynyt vuonna 1886 ja kuoli vuonna 1972. Sylvin vanhemmat olivat metsänhoitaja Gustaf Alfred Roschier ja Eva Oktavia Strömborg. <br /> <br /> Tästä avioliitosta syntyivät lapset: <br /> <br /> * Annaliisa (1912 – 2004), ulkomaan kirjeenvaihtaja; <br /> * Jaakko Robert (1914 – 1982), koneenrakennusopin professori; <br /> * Eero Väinö (1919 – 2009), filosofian lisensiaatti.<br /> <br /> Wäinö Wuolijoen nuorempi veli oli kansanedustaja ja filosofian maisteri [[Sulo Wuolijoki]], jonka puoliso puolestaan oli eräässä vaiheessa [[Hella Wuolijoki]], ja heidän tyttärensä oli Vappu Tuomioja os. Wuolijoki. Vappu Tuomioja poika on moninkertainen ministeri ja kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomioja.<br /> <br /> ==Lähteet==<br /> <br /> * Pekka Kaarna; Wuolijoki, Wäinö (1872 – 1947) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.<br /> * Hannu Soikkanen; Kohti kansanvaltaa : Suomen sosiaalidemokraattinen puolue 75 vuotta 1, 2. 1975, 1987. <br /> * Vappu Tuomioja; Sulo, Hella ja Vappuli : muistelmia vuosilta 1911 - 1945. 1997.<br /> * Erkki Wuolijoki; Silinteri ja silkkihuivi, Sylvi ja Wäinö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa, Toim. Pekka Tuomisto, Karisto 2013.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17807 2016-02-22T09:17:10Z

<p>Maamies.: /* Kansanedustajana */</p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.<br /> <br /> ==Elämäkerta==<br /> Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollari ja valtiopäivämies [[Juho Robert Wuolijoki|Juho Wuolijoen]] ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.<br /> <br /> Aluksi Wäinö Wuolijoki opiskeli agronomiksi [[Mustialan maatalousoppilaitoksessa|Mustialan maatalousoppilaitos]], mutta tämän jälkeen hän täydensi tutkintoaan suorittamalla kemian ja fysiikan opintoja Helsingin Yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1900. <br /> <br /> Suoritettuaan kahdet opinnot Suomessa, päätti Wäinö lähteä jatkamaan opintojaan ja tutustumaan tarkemmin tuolla hetkellä Euroopan johtavaan maahan Saksaan. Samalla hän saattoi tutustua syvällisemmin Suomessa vasta aivan alkeillaan olevaan sosialismiin ja sosialidemokratiaan. Hän kiinnostui eritoten sosialismin revisionistisesta haaraumasta eli sosialidemokratiasta ja sen kahdesta oppi-isistä Karl Kautskysta ja Eduard Bernsteinistä ja heidän ajatuksistaan.<br /> <br /> ===Kansanedustajana===<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki valittiin ensimmäisen yksikamarinen eduskunnan jäseneksi ja niin hän jatkoi isänsä tavoin uraa valtiopäivämiehenä. Hän toimi kansanedustajana:<br /> <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 22.05.1907 - 28.02.1910 <br /> * Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiristä 01.04.1919 - 04.09.1922 <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 05.09.1922 - 01.09.1927 <br /> <br /> Lisäksi hän toimi eduskunnan puhemiehistössä:<br /> <br /> * Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> * Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> * Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> * Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> * Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> * Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> * Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> * Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> * Suuressa valiokunnassa <br /> * Ulkoasiainvaliokunnassa <br /> * Eduskunnan pankkivaltuusmiehissä <br /> * Suomen Pankin tilintarkastajana<br /> <br /> Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> Suuri valiokunta <br /> Ulkoasiainvaliokunta <br /> Eduskunnan pankkivaltuusmiehet <br /> Suomen Pankin tilintarkastajat<br /> <br /> ===Ministerinä===<br /> <br /> Senaatin ja valtioneuvoston jäsenenä Wuolijoki toimi kahdesti:<br /> <br /> * Oskari Tokoin senaatissa elintarviketoimituksesta vastaavana senaattorina 26.3.1917 – 8.9.1917,<br /> * Väinö Tannerin hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 13. joulukuuta 1926 – 15. marraskuuta 1927.<br /> <br /> ===Diplomaattina===<br /> <br /> Vuonna 1927 seurasi suuri muutos Wäinö ja Sylvi Wuolijoen elämässä, sillä tällöin Wäinö nimitettiin Suomen lähettilääksi ja täysivaltaiseksi ministeriksi Berliiniin ja Wieniin, joka oli ns. sivuakreditointi. Tämä edustustehtävä kesti vuodesta 1927 aina vuoteen 1933 saakka, jolloin Berliinissä ja Saksassa tulivat valtaa kansallissosialistit Hitlerin johdolla ja Wuolijoki itsekin totesi, että maa ei ole sopiva sosialidemokraattiselle lähettiläälle.<br /> <br /> Vuonna 1933 Wäinö siirtyi Suomen lähettilääksi Osloon, jossa hän toimi lähettiläänä aina vuoteen 1940 saakka, eli aina saksalaisten suorittamaan Norjan miehitykseen ja hallitsijan ja hallituksen maasta pakenemiseen saakka. Norjasta Wuolijoki toimi ns. sivuakreitoituna lähettiläänä myös Hagissa vuosina 1933 – 1938.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17806 2016-02-22T08:48:11Z

<p>Maamies.: /* Elämäkerta */</p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.<br /> <br /> ==Elämäkerta==<br /> Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollari ja valtiopäivämies [[Juho Robert Wuolijoki|Juho Wuolijoen]] ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.<br /> <br /> Aluksi Wäinö Wuolijoki opiskeli agronomiksi [[Mustialan maatalousoppilaitoksessa|Mustialan maatalousoppilaitos]], mutta tämän jälkeen hän täydensi tutkintoaan suorittamalla kemian ja fysiikan opintoja Helsingin Yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1900. <br /> <br /> Suoritettuaan kahdet opinnot Suomessa, päätti Wäinö lähteä jatkamaan opintojaan ja tutustumaan tarkemmin tuolla hetkellä Euroopan johtavaan maahan Saksaan. Samalla hän saattoi tutustua syvällisemmin Suomessa vasta aivan alkeillaan olevaan sosialismiin ja sosialidemokratiaan. Hän kiinnostui eritoten sosialismin revisionistisesta haaraumasta eli sosialidemokratiasta ja sen kahdesta oppi-isistä Karl Kautskysta ja Eduard Bernsteinistä ja heidän ajatuksistaan.<br /> <br /> ===Kansanedustajana===<br /> <br /> Wäinö Wuolijoki valittiin ensimmäisen yksikamarinen eduskunnan jäseneksi ja niin hän jatkoi isänsä tavoin uraa valtiopäivämiehenä. Hän toimi kansanedustajana:<br /> <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 22.05.1907 - 28.02.1910 <br /> * Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiristä 01.04.1919 - 04.09.1922 <br /> * Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 05.09.1922 - 01.09.1927 <br /> <br /> Lisäksi hän toimi eduskunnan puhemiehistössä:<br /> <br /> * Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, <br /> * Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, <br /> * Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, <br /> * Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, <br /> * Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926 <br /> <br /> Muut eduskunnan luottamustehtävät:<br /> <br /> * Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 <br /> * Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 <br /> * Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 <br /> * Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922 <br /> <br /> Sekä jäsenenä:<br /> <br /> * Suuressa valiokunnassa <br /> * Ulkoasiainvaliokunnassa <br /> * Eduskunnan pankkivaltuusmiehissä <br /> * Suomen Pankin tilintarkastajana</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17805 2016-02-22T08:16:38Z

<p>Maamies.: /* Elämäkerta */</p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.<br /> <br /> ==Elämäkerta==<br /> Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollari ja valtiopäivämies [[Juho Robert Wuolijoki|Juho Wuolijoen]] ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17804 2016-02-22T08:11:28Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.<br /> <br /> ==Elämäkerta==<br /> Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollarin [[Juho Robert Wuolijoki|Juho Wuolijoen]] ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17803 2016-02-22T08:02:14Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki&diff=17802 2016-02-22T07:53:20Z

<p>Maamies.: Ak: Uusi sivu: &#039;&#039;&#039;Hugo Robert Wäinö Wuolijoki&#039;&#039;&#039; syntyi Hauholla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että...</p> <hr /> <div>'''Hugo Robert Wäinö Wuolijoki''' syntyi [[Hauho]]lla 14. joulukuutta 1972 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että luonnontieteiden maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sulo_Wuolijoki&diff=17801 2016-02-22T07:51:00Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Sulo Ilmiö Wuolijoki syntyi 12.04.1881 [[Hauho|Hauholla]] ja kuoli&amp;nbsp;24.06.1957 Luopioisissa.&amp;nbsp;Hänen vanhempansa olivat&amp;nbsp;ratsutilallinen ja valtiopäivämies Johan Robert Wuolijoki ja&amp;nbsp;Serafia Lagervik Kärkölästä. Wuolijoet omistivat [[Vuolijoen kartano|Vuolijoen kartanon]] Hauholla ja kesäpaikan Luopiosten Kukkialla.&amp;nbsp;Sulo Wuolijoki kirjoitti&amp;nbsp;ylioppilaaksi vuonna&amp;nbsp;1901 ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1907. Hänet valittiin yhdessä veljensä [[Wäinö Wuolijoki|Wäinön]] kanssa&amp;nbsp;kansanedustajaksi Suomen ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi&amp;nbsp;1907 - 1914. <br /> <br /> Wuolijoki&amp;nbsp;toimi&amp;nbsp;sanomalehtimiehenä, oli Sosialistisen aikakauslehden toimituskunnan jäsen vuodesta 1906 lähtien, toimi asianajajana Helsingissä ja Riihimäellä sekä eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sihteerinä vuosina&amp;nbsp;1913-1918.&amp;nbsp;Hän oli&amp;nbsp;vankilassa poliittista syistä 1920-luvulla. Sulo Wuolijoki&amp;nbsp;kirjoitti useita kirjoja. Wuolijoki oli kolmesti naimisissa;&amp;nbsp;ensimmäinen puoliso oli&amp;nbsp;Ilma Vilhelmiina Reinikainen 1907 - 1908 (er.), kirjailija ja&amp;nbsp;kansanedustaja Hella Maria Murrik eli [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoki]]&amp;nbsp;vuosina 1908 - 1923 (er.), Aino Hämäläinen vuodesta 1923.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Säätyläisen pojasta sosialistiksi ====<br /> <br /> Sulo Wuolijoki tuli Jyväskylän lyseoon 1897 viidennelle luokalle, jossa hänen luokkatovereinaan olivat muun muassa Edvard Gylling, Martti Kovero ja Otto Wille Kuusinen, jotka vaikuttivat suuresti hänen poliittiseen uraansa. Sulo Wuolijoki kävi Jyväskylän lyseota vuoteen 1900 asti, jolloin hän muutti Helsinkiin ja pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1901. Opiskellessaan Helsingin yliopistossa Wuolijoki perusti vuonna 1905 yhdessä vanhojen koulutoveriensa Gyllingin, Koveron ja Kuusisen sekä veljensä Väinön kanssa Ylioppilaiden Sosialidemokraattisen Yhdistyksen ja Sosialistisen Aikakauslehden. Sulo Wuolijoki kirjoitti 1905 suomenkieliset sanat kansainvälisen työväenliikkeen tunnuslauluun Kansainvälisen (Internationale) yhdessä Otto Wille Kuusisen ja Yrjö Sirolan kanssa. Laulusta tuli nopeasti suosittu työväenliikkeen piirissä. <br /> <br /> Työväenpuolue tarvitsi johtoonsa sekä ideologeja että työläisiä. Vuoden 1908 ryhmässä näitä miehiä oli kahdeksan: Gylling, Jokinen, Kuusinen, Sirola, Tainio, Tanner ja Wuolijoen veljekset. Rakastunut idealisti&amp;nbsp;Sulo Wuolijoki kirjoitti Hella Murrikille, kuinka he yhdessä tulisivat muuttamaan maailmaa. 1900-luvun alussa yleistyvät työväenlehdet tarjosivat nuorille poliitikonaluille mahdollisuuden harjaantua poliittisen puheen asiantuntijoiksi ja avasi heille eturivin paikan nousulle valtakunnanpolitiikkaan.&amp;nbsp;Sosialistiylioppilaiden tulisieluinen opettaja, tohtori Hannes Gebhard,&amp;nbsp;iskosti oppilailleen maareformin tarpeellisuuden Suomessa. Hän antoi&amp;nbsp;Wuolijoelle laudaturtyön, joka&amp;nbsp;käsitteli lampuotien, torppareiden ja mäkitupalaisten vuokraoloja Hauhon pitäjässä vuonna 1903. Wuolijoki kävi henkilökohtaisesti haastattelemassa näitä henkilöitä Hauhon&amp;nbsp;lähes 800&amp;nbsp;torpassa.&amp;nbsp;Tutkimus teki Sulo Wuolijoesta lopullisesti sosialistin. <br /> <br /> Vuoden 1913 jälkeen Sulo Wuolijoki vetäytyi eduskuntatyöstä ja toimi sittemmin asianajajana, sanomalehtimiehenä ja kirjailijana Helsingissä ja [[Riihimäki|Riihimäellä]]. <br /> <br /> ==== Vuosi 1918 ====<br /> <br /> Vuoden 1918 tapahtumissa Wuolijoen veljekset säästyivät pahimmalta. Sosialistien yhdeksi napamieheksi kutsuttu vanhempi veli Väinö ei osallistunut kapinahallintoon eikä punakaartin toimiin. Hänestä tuli Tannerin vähemmistöhallituksen ministeri 1926. Vaikka Sulokaan ei osallistunut aseelliseen kapinaan, hän istui vankilassa vuosina 1918–1923 tuomittuna vähäisestä yhteistyöstä punaisen kansanvaltuuskunnan kanssa ja uuden työväenpuolueen perustamisyrityksestä. Wuolijoki kirjoitti&amp;nbsp; vuonna 1920 vankila-ajastaan muistelmateoksen “Tiilenpäitä lukemassa”.&amp;nbsp;Mjölön pahamaineisella leirillä eivät maisterin olot olleet&amp;nbsp;niin hankalat kuin monilla kohtalotovereilla.&amp;nbsp;”Herra on herra helvetissäkin”&amp;nbsp;kerrotaan Sulo Wuolijoen sanoneen hänen&amp;nbsp;vaatiessaan vankikuljetukseen ensimmäisen luokan junalippua. <br /> <br /> Vankeusrangaistuksen takia Wuolijoki menetti kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi eikä voinut enää jatkaa lakiopintojaan. <br /> <br /> ==== Sanomalehtimies ja kirjailija ====<br /> <br /> Sulo Wuolijoki kirjoitti useita muistelmateoksia asianajo- ja sanomalehtityön ohella. Hämettä koskevat teokset ovat lämminhenkisiä ja huumorin sävyttämiä.&amp;nbsp;Hänen teoksiaan olivat: Hämettä ja Hämäläisiä (1945), Hämeessä on voimaa (1943),&amp;nbsp;Asianajoa ja politiikkaa (1945),&amp;nbsp;Kun minä olin asianajajana (1948),&amp;nbsp;Yksikamarisen arkielämää, muistelmia nykyisen eduskuntalaitoksen alkuajoilta (1934),&amp;nbsp;Torpparivapautus (1939),&amp;nbsp;Vaari muistelee (1954).&lt;br&gt;<br /> <br /> Sulo ja Hella Wuolijoen tyttären Vappu Tuomiojan poika, ministeri&amp;nbsp;Erkki Tuomioja jatkaa isovanhempiensa perinteitä politiikassa&amp;nbsp;Sosiaalidemokraattien riveissä. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Tuomioja, Vappu: Sulo, Hella ja Vappuli: Muistelmia vuosilta 1911-1945. Porvoo, Helsinki, Juva 1997. ISBN 951-0-22296-8 <br /> <br /> [http://www.kansantahto.fi/makelin/documents/Lahteenmaki_miehetliikkeessa.pdf http://www.kansantahto.fi/makelin/documents/Lahteenmaki_miehetliikkeessa.pdf] <br /> <br /> http://fi.wikipedia.org/wiki/Sulo_Wuolijoki <br /> <br /> http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?%7Bhnro%7D=911771&amp;amp;%7Bkieli%7D=su&amp;amp;%7Bhaku%7D=kaikki <br /> <br /> [[Category:Hauholaisia|Wuolijoki, Sulo]] [[Category:Kansanedustajia|Wuolijoki, Sulo]] [[Category:Kirjailijat|Wuolijoki, Sulo]] [[Category:Toimittajat|Wuolijoki, Sulo]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vuolijoen_kartano&diff=17800 2016-02-22T07:02:33Z

<p>Maamies.: /* Lähteet */</p> <hr /> <div>[[Vuolijoki|Vuolijoen]] kartano sijaitsee [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]] [[Hauho|Hauholla]]&amp;nbsp;[[Vuolijoki|Vuolijoen]] kylässä. Kartanon kantatila oli Paulin ratsutila. Kartanon omistajina ovat olleet mm. valtiopäivämies Juho Robert Wuolijoki ja ministeri [[Wäinö Wuolijoki]]. Kartano on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. <br /> <br /> ==== Historia ====<br /> <br /> Vuolijoen talojen isäntinä oli&amp;nbsp;1500-luvun lopulla&amp;nbsp;Jaakko Mikonpoika ja Olavi Heikinpoika.&amp;nbsp;Jaakko Mikonpoika oli velkaa Olavi Heikinpojalle,&amp;nbsp;ja&amp;nbsp;isännät myös riitelivät rajoista.&amp;nbsp;Talot yhdistettiin vuonna 1626, ja&amp;nbsp;uuden talon isännäksi tuli ratsumies Heikki Olavinpoika. Tilaa nimitettiin 1600 ja 1700-luvuilla Paulin ratsutilaksi sen isännän, vuosina 1616-1625 Hattulan kirkkoherran toimineen Paulinus Johannis Paulinuksen mukaan.&amp;nbsp; <br /> <br /> Paulinuksen&amp;nbsp;vaimo Elina Tuomaantytär oli talon pitkäaikainen&amp;nbsp;omistaja 1620-luvulta vuoteen 1668. Ratsutilaa hoitavat&amp;nbsp;isännät vaihtuivat. Elina Tuomaantytär avioitui Paulinuksen kuoleman jälkeen&amp;nbsp;Johan Bartholdi -nimisen miehen kanssa.&amp;nbsp;Hän oli&amp;nbsp;isäntänä vuosina 1630-1634.&amp;nbsp;Tila siirtyi pois suvulta, kun Elinan poika Per Påhlinpoika Paulinus vaihtoi sen vuonna 1678 kirkkoherra Christoffer Herkepaeuksen kanssa Portaan ratsutilaan. Jatkossa tila vaihtoi useasti omistajaa ja lopulta se päätyi talonpoikaisiin käsiin Vitsiälän Tekkarin isännälle lautamies Mikko Matinpojalle vuonna 1700. Vuosina 1741-1886 tila oli jaettu kahteen osaan, Vanhaantaloon ja Eerontaloon. Tilat yhdistyivät jälleen, kun vuonna 1830 Luopioisten Kajantilan Penttilästä tuli uusi suku tilaa hoitamaan. Tilan vanha päärakennus, pihapiiri ja osa metsistä&amp;nbsp;on yhä tämän suvun hallussa. <br /> <br /> Vanhantalon päärakennuksen vanhimmat osat&amp;nbsp;on rakennettu 1700-luvun lopulla. Se suuri tupa&amp;nbsp; on mahdollisesti 1830-luvulta. Rakennus on saanut klassistisen ulkoasun vuonna 1921, ja sen suunnitteli professori Carolus Lindberg. Vanhatalo on nykyinen Vuolijoen kartano.Eerontalon pitkä päärakennus on 1800-luvun keskivaiheilta. Lindberg suunnitteli myös Eerontalon korjauksen 1920-luvulla. Eerontalo on nykyään Alitalo. <br /> <br /> Harmaakivinen navetta on vuodelta 1899 ja luhtiaitta on rakennettu vuonna 1793. Vuolijoen kulttuurimaisemaan kuuluu myös Syrjäsen tilan vanha riihi. <br /> <br /> ==== Niskavuorelaisten Vuolijoki ====<br /> <br /> [[Sulo Wuolijoki|Sulo Wuolijoki]] oli syntyisin Vuolijoen kartanosta. Hänen isänsä oli rusthollari ja valtiopäivämies Juho Robert Juhonpoika Wuolijoki (s. 1843), ja äitinsä Serafina Antintytär Lagervik, (s. 1851 Kärkölän Hähkäniemessä).&amp;nbsp;Sulo Wuolijoki&amp;nbsp;opiskeli Helsingin yliopistossa ja&amp;nbsp;valmistui filosofian kandidaatiksi 1907. Hän oli perustamassa 1905 yhdessä vanhojen koulutoveriensa Gyllingin, Koveron ja Kuusisen sekä veljensä Väinön kanssa Ylioppilaiden Sosialidemokraattista Yhdistystä ja Sosialistista Aikakauslehteä. Wuolijoki ryhtyi aktiiviseksi sosiaalidemokraattiseksi poliitikoksi suurlakon jälkeen ja toimi kansanedustajana 1907–1913. Tällöin hän tuli tunnetuksi erityisen aktiivisena Vesilahden Laukon torpparien puolustajana heidän häätökiistassaan 1907.&amp;nbsp;Wuolijoki avioitui vuonna 1908 virolaisen ylioppilaan Ella Maria Murrikin kanssa. Avioliitto päättyi eroon 1923, mutta Ella otti käyttöön nimen [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoki]], josta&amp;nbsp;tuli tunnettu poliitikko, näytelmäkirjailija ja yleisradion pääjohtaja. <br /> <br /> Hella Wuolijoki kirjoitti kuuluisan [[Hauhon Näyttämötaiteen Harrastajat ry|Niskavuori]]-sarjansa käyttäen esikuvanaan Vuolijoen kartanoa ja siinä asuneita henkilöitä.&amp;nbsp;[[Eino Leino|Eino Leino]] vieraili kartanossa Wuolijokien vieraana. <br /> <br /> Ennen jatkosotaa Wuolijoki järjesti kartanollaan salaisen neuvottelun Väinö Tannerin ja neuvostodiplomaatti Terentjevin kanssa. &lt;br&gt;&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Miettinen, Tiina &amp;amp; Mäkelä-Alitalo, Anneli: Hauhon historia II. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2 <br /> Wuolijoki, Erkki; Silinteri ja silkkihuivi, Sylvi ja Wainö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa. Karisto 2013. ISBN 978-951-23-5674-4<br /> &amp;nbsp; <br /> <br /> [[Category:Hauho|Vuolijoen kartano]] [[Category:Kartanot|Vuolijoen kartano]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vuolijoen_kartano&diff=17799 2016-02-22T07:00:08Z

<p>Maamies.: teen artikkelin Wäinöstä.</p> <hr /> <div>[[Vuolijoki|Vuolijoen]] kartano sijaitsee [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]] [[Hauho|Hauholla]]&amp;nbsp;[[Vuolijoki|Vuolijoen]] kylässä. Kartanon kantatila oli Paulin ratsutila. Kartanon omistajina ovat olleet mm. valtiopäivämies Juho Robert Wuolijoki ja ministeri [[Wäinö Wuolijoki]]. Kartano on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. <br /> <br /> ==== Historia ====<br /> <br /> Vuolijoen talojen isäntinä oli&amp;nbsp;1500-luvun lopulla&amp;nbsp;Jaakko Mikonpoika ja Olavi Heikinpoika.&amp;nbsp;Jaakko Mikonpoika oli velkaa Olavi Heikinpojalle,&amp;nbsp;ja&amp;nbsp;isännät myös riitelivät rajoista.&amp;nbsp;Talot yhdistettiin vuonna 1626, ja&amp;nbsp;uuden talon isännäksi tuli ratsumies Heikki Olavinpoika. Tilaa nimitettiin 1600 ja 1700-luvuilla Paulin ratsutilaksi sen isännän, vuosina 1616-1625 Hattulan kirkkoherran toimineen Paulinus Johannis Paulinuksen mukaan.&amp;nbsp; <br /> <br /> Paulinuksen&amp;nbsp;vaimo Elina Tuomaantytär oli talon pitkäaikainen&amp;nbsp;omistaja 1620-luvulta vuoteen 1668. Ratsutilaa hoitavat&amp;nbsp;isännät vaihtuivat. Elina Tuomaantytär avioitui Paulinuksen kuoleman jälkeen&amp;nbsp;Johan Bartholdi -nimisen miehen kanssa.&amp;nbsp;Hän oli&amp;nbsp;isäntänä vuosina 1630-1634.&amp;nbsp;Tila siirtyi pois suvulta, kun Elinan poika Per Påhlinpoika Paulinus vaihtoi sen vuonna 1678 kirkkoherra Christoffer Herkepaeuksen kanssa Portaan ratsutilaan. Jatkossa tila vaihtoi useasti omistajaa ja lopulta se päätyi talonpoikaisiin käsiin Vitsiälän Tekkarin isännälle lautamies Mikko Matinpojalle vuonna 1700. Vuosina 1741-1886 tila oli jaettu kahteen osaan, Vanhaantaloon ja Eerontaloon. Tilat yhdistyivät jälleen, kun vuonna 1830 Luopioisten Kajantilan Penttilästä tuli uusi suku tilaa hoitamaan. Tilan vanha päärakennus, pihapiiri ja osa metsistä&amp;nbsp;on yhä tämän suvun hallussa. <br /> <br /> Vanhantalon päärakennuksen vanhimmat osat&amp;nbsp;on rakennettu 1700-luvun lopulla. Se suuri tupa&amp;nbsp; on mahdollisesti 1830-luvulta. Rakennus on saanut klassistisen ulkoasun vuonna 1921, ja sen suunnitteli professori Carolus Lindberg. Vanhatalo on nykyinen Vuolijoen kartano.Eerontalon pitkä päärakennus on 1800-luvun keskivaiheilta. Lindberg suunnitteli myös Eerontalon korjauksen 1920-luvulla. Eerontalo on nykyään Alitalo. <br /> <br /> Harmaakivinen navetta on vuodelta 1899 ja luhtiaitta on rakennettu vuonna 1793. Vuolijoen kulttuurimaisemaan kuuluu myös Syrjäsen tilan vanha riihi. <br /> <br /> ==== Niskavuorelaisten Vuolijoki ====<br /> <br /> [[Sulo Wuolijoki|Sulo Wuolijoki]] oli syntyisin Vuolijoen kartanosta. Hänen isänsä oli rusthollari ja valtiopäivämies Juho Robert Juhonpoika Wuolijoki (s. 1843), ja äitinsä Serafina Antintytär Lagervik, (s. 1851 Kärkölän Hähkäniemessä).&amp;nbsp;Sulo Wuolijoki&amp;nbsp;opiskeli Helsingin yliopistossa ja&amp;nbsp;valmistui filosofian kandidaatiksi 1907. Hän oli perustamassa 1905 yhdessä vanhojen koulutoveriensa Gyllingin, Koveron ja Kuusisen sekä veljensä Väinön kanssa Ylioppilaiden Sosialidemokraattista Yhdistystä ja Sosialistista Aikakauslehteä. Wuolijoki ryhtyi aktiiviseksi sosiaalidemokraattiseksi poliitikoksi suurlakon jälkeen ja toimi kansanedustajana 1907–1913. Tällöin hän tuli tunnetuksi erityisen aktiivisena Vesilahden Laukon torpparien puolustajana heidän häätökiistassaan 1907.&amp;nbsp;Wuolijoki avioitui vuonna 1908 virolaisen ylioppilaan Ella Maria Murrikin kanssa. Avioliitto päättyi eroon 1923, mutta Ella otti käyttöön nimen [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoki]], josta&amp;nbsp;tuli tunnettu poliitikko, näytelmäkirjailija ja yleisradion pääjohtaja. <br /> <br /> Hella Wuolijoki kirjoitti kuuluisan [[Hauhon Näyttämötaiteen Harrastajat ry|Niskavuori]]-sarjansa käyttäen esikuvanaan Vuolijoen kartanoa ja siinä asuneita henkilöitä.&amp;nbsp;[[Eino Leino|Eino Leino]] vieraili kartanossa Wuolijokien vieraana. <br /> <br /> Ennen jatkosotaa Wuolijoki järjesti kartanollaan salaisen neuvottelun Väinö Tannerin ja neuvostodiplomaatti Terentjevin kanssa. &lt;br&gt;&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Miettinen, Tiina &amp;amp; Mäkelä-Alitalo, Anneli: Hauhon historia II. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2 <br /> <br /> &amp;nbsp; <br /> <br /> [[Category:Hauho|Vuolijoen kartano]] [[Category:Kartanot|Vuolijoen kartano]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hakoisten_kartano&diff=17767 2016-02-02T08:16:55Z

<p>Maamies.: /* Hakoisten isäntiä ja omistajia */</p> <hr /> <div>'''Hakoisten kartano''', ruotsiksi '''Haga gård''', sijaitsee [[Janakkala]]n kunnassa. Kartanon valittömässä läheisyydessä on [[Hakoisten linna]]. Kartano on eräs maamme vanhimmista edelleen asutuskäytössä olevista ja aiemmin aatelistolle kuuluneista rälssimaista. Kartano on todennäköisesti Suomen vanhin edelleen käytössä oleva kartano. <br /> <br /> == Maantiede ==<br /> <br /> Hakoisten kartano sijaitsee [[Vanajavesi|Vanajaveden]] laaksossa, sen varsinaisella yläjuoksulla. Kartanon maat ovat alavia ja viettävät [[Kernaalanjärvi|Kernaalanjärveen]]. Kuitenkin [[Salpausselkä|Salpausselän]] harjuston eräs haarauma kulkee myös Hakoisten maiden kautta eli kokonaisuudessaan luonto on vaihtelevaa kartanon maiden alueella. Kartanon rakennukset ovat rakennettu töyräälle joka on linnavuoren välittömässä läheisyydessä, sen eteläpuolella ja kohden Kernaalan-järveä viettävässä rinteessä. <br /> <br /> == Historia ==<br /> <br /> Yleisesti voidaan todeta, että Hakoisten kartanon alueen asutuksen historia menee kauas menneisyyteen. Todelliset tiedot, joskin nekin hyvin puutteelliset ja hajanaiset, alkavat meillä vasta kun Hämeen aluetta pyritään liitämään osaksi Ruotsin vasta muodostunutta valtakuntaa. Tuosta ajasta voidaan yleistäen todeta, että Hakoinen on ollut ikimuistoisista ajoista lähtien rälssisäteri eli läänitykseen perustuva verovapaa tila ja keskiaikainen asumakartano. Sen myös todeltaan olleen myös kruununkartano. <br /> <br /> Hakoisten kylän talot läänitettiin 1565 lähtien joko määräajaksi tai elinajaksi, mutta näiden läänitysten saajat eivät juuri asuneet Hakoisissa. Näin kartanolla ei ollut edes tarvetta sen omille viljelyksille, vaan läänitettyjen talojen lampuotien verot riittivät kartanon tuloiksi. Vuoden 1673 talonvaihtoasiakirjoista nähdään näiden lampuotitalojen (Kokkila, Köykkälä, Väkkärlä, Veräjänsuu, Hamppula, Tarpinen ja Hakavalkama) vuokrat ja luontaisuotteet riittivät kartanolle vuosittaisiksi tuloiksi. Esimerkiksi Kokkilan lampuotitalon vuotuinen vero oli viisi tynnyriä karkeata viljaa, kaksi tynnyriä kauraa ja yksi tynnyri ohraa. Tuomolan vero puolestaan oli kaksi tynnyriä karkeata viljaa, yksi tynnyri kauraa ja yksi tynnyri ohraa, mikä vaikuttaa melko kohtuulliselta verolta. <br /> <br /> Suurin muutos kartanon omistus- ja hallintarakenteessa tapahtui 1850-1860 -luvuilla kun kartanon yksinäiset tilat, jotka oli muutettu jo 1565-luvulla kartanon alaisiksi rälssitorpiksi, liitettiin itse kartanoon ja otettiin suoraan kartanon viljelykseen. Sitä ennen ne olivat olleet itsenäisiä talonpoikaistiloja ja sittemmin muutettu manttaaliin pannuiksi lampuotitiloiksi. Aiemmin tilojen haltijat olivat maksaneet veronsa kartanolle, ja kartanolla itsellään ei siten ollut aiemmin omaa maanviljelyä. Tämä on luonnollisesti yhteydessä 1800-luvun puolivälin jälkeen tapahtuneisiin suurin talouden muutoksiin ja erityisesti metsän arvon kohoamiseen. <br /> <br /> Vuonna 1700 kartanolla ei ollut lainkaan nykykäsityksen mukaisia varsinaisia torppia, mutta vuonna 1800 niitä oli 14 ja 1900 vastaavasti 11 kappaletta. Vuoden maanvuokralain nojalla tai myöhemmin harjoitettua asutustoimintaa varten kartanosta on erotettu 12 torppaa, yksi muu lohkotila ja 10 mäkitupaa. Lisäksi sotien jälkeen siirtolaisten asutustoiminnan vuoksi kartanon maista luovutettiin maata ja metsää. Näin kartanosta on erotettu yhteensä noin 300 hehtaaria maata. <br /> <br /> == Karjakkokoulu ==<br /> <br /> Janakkala pitäjä ja myöhemmin kunta oli 1800-luvun puolivälissä eräänlainen maatalouden uudistusten edelläkävijä koko Suomessa. Ansio tästä lankeaa Hakoisten isännälle, vapaaherra [[Hans Gustaf Boije af Gennäs]]ille, joka isännäksi tultuaan alkoi toteuttaa suuria uudistuksia jo ennenkin hyvin hoidetulla tilallaan. Hänen kanssaan uudistuksen toteuttajana, maanviljelysseurojen ahkeran jäsenenä ja viljelyskilpailujen järjestäjänä toimi talollinen [[Kustaa Paturi]] Janakkalan [[Turenki|Turengista]]. Yhdessä he toimivat jo 1861 aloittaneen kunnallisen kansakoulun primus motoreina. <br /> <br /> Vapaaherra H. G. Boijen suuria saavutuksia oli Suomen ensimmäisen yksityisen meijerikoulun perustaminen Hakoisten kartanoon. Koulu aloitti toimintansa 1. marraskuuta 1869. Myös Hämeen ja Uudenmaan läänin maanviljelysseura oli hankkeen takana. Olihan Boije kyseisen seuran tärkeitä vaikuttajia ja hänet valittiin luonnollisesti myös meijerikoulun johtajaksi. Koulun opettajina toimivat yliopettaja [[Emila A. Blåfield|Emil A. Blåfield]] ja meijeristi Laura Reinius. Koulun aloittaessa vuonna 1869 oppilaita oli kahdeksan. Oppilaat oli jaettu kahteen neljän oppilaan kurssiin. Vuorotellen ensimmäinen kurssi ruokki eläimet ja samalla toinen kurssi työskenteli eläinten kanssa ja sai teoreettistakin opetusta, määräajoin vuorot vaihtuivat. <br /> <br /> Meijerikoulu sai toimintaansa myös valtionapua ja sen toiminta jatkui aina vuoteen 1903 saakka. Maitoa koulun tarpeisiin saatiin Hakoisten kartanosta, jossa oli noin sata lypsävää lehmää sekä vapaaherra Boijen omistamista [[Viralan kartano|Viralan kartanosta]], jossa oli 150 lypsävää lehmää sekä [[Hyvikkälän kartano]]sta, jossa oli 40 lypsävää lehmää. Koulumeijerin käyttövoimana oli höyrykone. Joka aamu tuoreesta maidosta kirnuttiin voi, joka vaivattiin höyrykoneen pyörittämällä pyörällä. Tämän jälkeen se pakattiin dritteleihin ja nämä lähetettiin junalla [[Turengin asema]]lta Hankoon ja sieltä edelleen yleensä Englantiin. <br /> <br /> == Rakennukset ==<br /> <br /> Kartanon rakennukset ovat muiden maatilojen ja kartanoiden mukaan ollut eri aikoina hyvi moninaiset. Niitä on rakennettu ja purettu kulloisenkin tarpeen mukaan. Keskeisesti esille nousee nykyinen päärekennus. <br /> <br /> Nykyisen puisen ja kaksikerroksisen päärakennuksen runkoa alettiin rakentaa joko vuonna 1796 tai 1797, mutta valmiiksi talo saatiin vasta Suomen sodan (1808–1809) jälkeen. Tällöin talon rakennuttajana oli Erik [[Leijonhufvud-suku|Leijonhufvud]]in leskivapaaherratar Helena Elisabeth von Burghausen. Rakennuksen alkuperäisiä piirustuksia ei ole säilynyt, mutta vuodelta 1820 olevan piirustuksen mukaan talo oli jo tuolloin hyvin hämmästyttävässä määrin samanoloinen kuin se on nykyäänkin. Tämän ulkoasunsa rakennus on ilmeisesti saanut heti Suomen sodan päättymisen aikana. Tuolta ajalta lienee jo peräisin pääsisäänkäynnin yläpuolella oleva matala frontoni. Vuonna 2005 päärakennuksessa suoritettiin laajoja entisöinti- ja korjaustöitä, joiden tarkoituksena oli säilyttää talon ulkoinen ja sisäinen ilme mahdollisimman alkuperäisenä. <br /> <br /> Monista parinsadan vuoden aikana tehdyistä muutoksista ja korjauksista huolimatta talon julkisivut ovat kaikki pysyneet melko alkuperäisen kaltaisina. Kumpikin pitkäsivu käsittää 13 ikkuna-akselia ja pitkät julkisivut on niiden pintakäsittelyn ja ikkunajaotuksen avulla jäsennelty tyylin mukaisesti yksitoikkoisuuden välttämiseksi. Erittäin merkittävä ja huomionarvoinen yksityiskohta ovat pääporttaalliisa sijaitsevat leikkauksilla koristellut kaksoisovet. Rakennuksessa on 24 huonetta. <br /> <br /> 1800-luvun lopulla talossa tehtiin uudistuksia, joiden tarkoitus oli vastata ajan muoti-ilmiöiden vaatimuksia. Tuolloin rakennettiin muun muassa julkisivujen kaksikerroksiset kuistirakennelmat, jotka olivat erittäin koristeelliset ja talon yleissävyyn sopimattomat, mutta ne on viime vuosisadan aikana poistettu. <br /> <br /> Päärakennuksen sisustuksesta on erityisesti mainittava Suomessa hyvin harvinainen kalusto, joka on sijoitettu niin kutsuttuun kuninkaan huoneeseen. Huoneessa on loistokas kullattu, kustavilaista tyyliä oleva makuuhuoneen kalusto, joka on ollut aikoinaan verhottu keltaisella kankaalla, mutta on nykyisin sinisen silkin verhoama. Kalusto on ollut Tukholman kuninkaanlinnan käskynhaltijan huoneistossa Kustaa III tunnetun suosikin, kreivi Adolf Fredrik Munckin aikana. Kreivi sai kaluston lahjaksi kuninkaalta. Lisäksi kartanossa on runsaasti Boije af Gennäs-suvun jäseniä esittäviä muotokuvia. Kuitenkaan kukaan kuningas ei ole koskaan yöpynyt Hakoisten kartanossa. <br /> <br /> Asuinalueen muista rakennuksista on mainittava päärakennuksesta etelään sijaitseva huvila sekä talousrakennukset. Näistä on merkittävä 1700-luvulla rakennettu rapattu ja pilastereiden koristama aittarivi sekä uusklassinen vaunuvaja, joka on myöhemmin tosin uudistettu, sekä tiilestä vuonna 1850 tehty ja 1936 jatkettu navetta. <br /> <br /> == Hakoisten kartano tänään ==<br /> <br /> Kartano on toimiva ja tehokas maatalousyksikkö, joka on keskittynyt maitotalouteen. Kartanon navetassa on noin 100 lypsävää ja toiset sata nuorta ja kasvavaa karjaa. Ylen antamien tietojen mukaan kartanon liikevaihto on ollu viime vuosina yli 4 miljoonaa euroa. <br /> <br /> == Hakoisten isäntiä ja omistajia ==<br /> <br /> Diekn-suku: <br /> <br /> *[[Valdemar Diekn]], Hämeen linnan päällikkö n. (1411-1420) <br /> *Lorens Diekn, ed. poika, Hämeen linnan päällikkö (1420-1431)<br /> <br /> Ram-suku: <br /> <br /> *Maunu Torsteninpoika Ram, (1550-1569) <br /> *Lars Torsteninpoika Ram, ed. veli, käskynhaltija (1569-1596), lapsettomana hän testamenttasi kartanon Juhan III:lle. <br /> *Elin Stålarm, ed. leski (1596-1618) sai kartanon Juhana III elinikäiseksi rälssikseen.<br /> <br /> [[Uggla-suku|Uggla-suku]] <br /> <br /> *Beata Wachtmeister, Elin Stålarmin sisarentytär sai Hakoisen läänityksekseen Itä-Göötanmaan herttuan Juhanan luovuttua niistä (1618-1661.<br /> <br /> ::*Klaus Uggla, Beatan 1. aviomies, amiraali (&amp;lt;1648) <br /> ::*Erik Boije af Gennäs, Beatan 2. aviomies, everstiluutnantti (&amp;lt;1648)<br /> <br /> *Gustaf Uggla, Beatan ja Klausn poika, everstiluutnantti (&amp;lt;1677) <br /> *Karl Uggla, ed. poika, kornetti, (1678) <br /> *Gustaf Augustin Uggla, ed. poika, ratsumestari (&amp;lt;1703) <br /> *Karl Bernt Uggla, ed. poika, vänrikki (&amp;lt;1760) <br /> *Karl Gustaf Uggla, ed. poika, ratsumestari (&amp;lt;1792)<br /> <br /> [[Liejonhufvud-suku|Leijonhufvud-suku]] <br /> <br /> *Erik Abraham Leijonhufvud, vapaaherra, everstiluutnatti (1792-1807) osti kartanon 14 444 riikintaalerilla, joka vastasi Karl Bengt Ugglan velkoja, joskin ilman korkoa. <br /> *Helena Elisabeth von Burghausen, ed. leski, (1812)<br /> <br /> Boije af Gennäs-suku <br /> <br /> *[[Gustaf Reinhold Boije af Gennäs]], ed. vävy, vapaaherra, kapteeni (1812-1852) <br /> *[[Hans Gustaf Boije af Gennäs]], ed. poika, vapaaherra, kamariherra (1852-1903) <br /> *[[Rolf Gustaf Kasimir Boije af Gennäs]], vapaaherra, lakitiet. kand. (1903-1930)<br /> <br /> Baér-suku <br /> <br /> *Aina Baér, neiti ja Augusta Blåfield, Hans Boijen puolison sisaria (1930-1933) <br /> *Aina Baér, neiti ja Augusta Blåfieldin perikunta (1933-1935)<br /> <br /> Rosenberg-suku <br /> <br /> *Hjördis Rosenberg, ja hänen veljensä Bjarne Baér (1935-1944) <br /> *Georg Fredrik Rosenberg, ed Hjördis Rosenbergin puoliso, asessori, (1944-1981) <br /> *Rolf Rosenberg, (1944-1987) <br /> *Björn Rosenberg, (1987- )<br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *Veikko Kerkkonen; Janakkalan historia (1976) <br /> *Martti Kerkkonen; Hakoisten kartano ja Janakkalan pitäjän synty. Historiallinen Aikakauskirja (1957) <br /> *Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja. toim. Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander (1946) <br /> *Gardberg C. J.; Suomen kartanoita. Otava, Helsinki 1989<br /> <br /> [[Coordinates::60.876614, 24.589312| ]]<br /> <br /> [[Category:Janakkala]][[Category:Kartanot]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Klemolan_kartano&diff=17766 2016-02-02T08:13:57Z

<p>Maamies.: /* Klemolan historiaa */</p> <hr /> <div>Klemolan kartano on [[Janakkala|Janakkalassa]]. Klemolan kartanon historia juontaa juurensa [[Irjalan kartano|Irjalan kartanosta]], jonka maille Klemola on rakennettu vuonna 1923.&amp;nbsp; &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.85812&quot; lon=&quot;24.50054&quot;&gt;Klemola&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> ==== Klemolan historiaa ====<br /> <br /> Klemolan tilan ensimmäinen omistaja oli Maunu-niminen mies.&amp;nbsp;Vuoden 1539 maakirjassa mainitaan Lauri Pekanpoika Klemola yhtenä Hyvikkälän talonomistajana, ja 1600-luvulla Klemola oli yksi kylän seitsemästä vakiintuneesta talonnimistä.&amp;nbsp;Vuonna 1431 Niilo Tawast piti käräjiä [[Hauho|Hauholla]] [[Sotjala|Sotjalan]] kylässä. Tuomarin eteen tuli [[Hyvikkälä|Hyvikkälästä]] Olavi Inöffwasson kertomaan, että hänen äitinsä veli Olavi Maununpoika oli ostanut äidin osan Klemolan tilasta, mutta siitä oli jäänyt maksamatta 10 markkaa ja yksi lehmä. Tila oli tullut [[Waldemar Diekn]]in haltuun, ja maksettuaan puuttuvan summan ja lehmän Diekn sai Klemolan tilan ikuiseksi omaisuudekseen. Waldemar Diekn oli Hakoisten kartanon ensimmäinen tunnettu lääninhaltija ja toimi Hämeen linnan päällikkönä vuosina 1411-1420 sekä Hämeen tuomarina vuosina 1415-1435. Hänen poikansa Lauri Diekn peri Klemolan, mutta tämän kuoltua ennen vuotta 1468 hänen puolisonsa Birgitta Stiernkors-Diekn, joka oli saanut Klemolan huomenlahjana, lahjoitti tilan itsensä ja tyttärensä Elinin puolesta proventtatilaksi Naantalin luostarille vuonna 1469. He menivät nunniksi Naantalin luostariin. <br /> <br /> [[Hämeen linna|Hämeen linnan]] päällikkönä vuosina 1527-1529 toiminut Torsten Salomoninpoika Ram kaappasi Klemolan itselleen ennen sen Westeråsin peruutusta, jonka mukaan kirkon omaisuudesta oli osa luovutettava kruunulle lukuunottamatta niitä omistuksia, jotka aatelisten esi-isät olivat lahjoittaneet kirkolle tai luostarille. Aateli sai perintönsä takaisin. Klemolan omistajaksi tuli Ramin suku. Lasse Torsteninpoika Ram piti Hyvikkälän kahdeksan taloa elinaikaisena rälssinään vuosina 1560-1613. Autioina niistä olivat [[Hyvikkälä|Hyvikkälässä]] sijaitsevat Jurvan, Jussilan ja Suontaustan talot, viljeltyinä Klemola, Liukola, [[Hyvikkälän kartano|Hällilä]], Ylä-Kuotola ja Ali-Kuotola. Vuoden 1615 jälkeen Klemola tuli [[Brunow-suku|Göran Brynielsson]]in rälssiksi ja hänen jälkeensä tilan omisti amiraali Klaus [[Uggla-suku|Uggla]] ja tämän poika eversti Klaus Uggla vuosina 1633-1677, ja tämän sisar&amp;nbsp;Ester Uggla vuosina 1678-1688. <br /> <br /> Vuonna 1654 Klemola jaettiin kahdeksi taloksi: Klemolaksi ja Tupalaksi. Klemola oli Uggla-suvun rälssinä, Tupala tuli Janakkalan kirkkoherran Johannes Nikolainpojan rälssiksi vuosiksi 1644-1651. <br /> <br /> Ester Uggla meni naimisiin Yrjö Boijen kanssa, ja heidän poikansa&amp;nbsp;Klaus Yrjönpoika Boije ja Yrjö Yrjönpoika Boije hallitsivat Klemolan&amp;nbsp;kartanoa&amp;nbsp;vuosina 1688-1698. Märta Klauntytär Björnram oli kartanon omistaja vuosina 1698-1709, ja sen jälkeen everstiluutnantti Karl Klick hallitsi sitä vuoteen 1759, ja hänen poikansa Karl Gustaf Klick vuoteen 1761. Hänen puolisonsa Maria Kristiina Armfelt omisti Klemolan vuosina 1761-1786. Ennen vuotta 1800 kartanon omistajia olivat luutnantti Karl Gustaf Arnkihl ja pormestari Gottlieb John.<br /> <br /> ==== Klemolan Villa Göös ====<br /> <br /> Filosofian tohtori, Hampurissa Suomen pääkonsulina&amp;nbsp;toiminut&amp;nbsp;Hjalmar Göös sai vuonna 1923 perintönä Haapajärven rannalla sijaitsevan 295 hehtaarin tilan, jonka nimeksi tuli Klemola. Göös oli syntynyt Jyväskylässä vuonna 1868. Hänen vaimonsa oli Edith Koistinen. Heidän tyttärensä Kaarina Göös&amp;nbsp;peri kartanon. Kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1942. Elisa Göös peri tilan&amp;nbsp;vuonna 1999 ja 2000-luvun&amp;nbsp;alussa hän&amp;nbsp;teki tilasta juhla- ja kokouspaikan, &quot;Klemolan Willa Göösin&quot;&amp;nbsp;[[Rehakka-Irjala|Rehakan]] kylässä. Tilalle on rakennettu uusi majatalo.&amp;nbsp;Vanhasta viljakuivaamosta&amp;nbsp;on tehty&amp;nbsp;kappeli, jossa on&amp;nbsp;säilytetty mahdollisimman paljon alkuperäistä. Kappelirakennuksessa&amp;nbsp;on takka ja vintti&amp;nbsp;toimii lepotilana. Majoitustiloja on 37 hengelle, juhla - ja kokoustilaa 54 hengelle. Käytettävissä ovat myös&amp;nbsp;keittiö ja&amp;nbsp;saunat. <br /> <br /> Villa Göös on avoinna läpi vuoden sopimuksen mukaan. <br /> <br /> Yhteystiedot:&lt;br&gt;Klemolan Villa Göös&lt;br&gt;Pauninkulmantie 310&lt;br&gt;12400 Tervakoski&lt;br&gt;Puhelin: +358 (0)40 503 1023&lt;br&gt;Sähköposti: elisa.goos@pp.inet.fi <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9 <br /> <br /> http://www.willagoos.fi/Juhla_kokous_majoitus.php <br /> <br /> [http://goo.gl/3mciq http://goo.gl/3mciq] <br /> <br /> http://www.janakkala.fi/fi/?id=31&amp;amp;selService=962 <br /> <br /> &amp;nbsp;&lt;br&gt;<br /> <br /> [[Category:Janakkala]] [[Category:Kartanot]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Armi_Hirsim%C3%A4ki&diff=13392 2014-03-02T19:54:34Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Armi Hirsimäki (s. 1932 Alavus, Etelä-Pohjanmaa) on hämeenlinnalainen kirjailija, joka on tehnyt pitkän päivätyön toimimalla diakonissa-terveyssisarena [[Vanaja|Vanajan]] seurakunnassa vuodesta 1956 lähtien, ja kuntaliitoksen jälkeen syntyneen seurakuntayhtymän palveluksessa samassa tehtävässä.<br /> <br /> Hän hoiti yhtäläisesti kaikkia seurakuntansa alueella asuneita, olipa heidän uskonnollinen vakaumuksensa luterilainen, ortodoksi tai mikä muu hyvänsä. Tämä oli sitä käytännön ekumeenista toimintaa.<br /> <br /> Kirjassaan Loviisan korkea veisu Hirsimäki kertoo sotaorvon elämänkokemuksia ja samalla valotta äitinsä, sotaleskeksi jääneen yksinhuoltajan vaikeuksista elämän taistoissa.<br /> <br /> Köyhänä, nuorena ja naimattomana teos kertoo opiskeluvaiheesta, joka oli todella vaativa ja samalla tietenkin antoisa. Myös diakonissan ensimmäinen työpaikka Vanajan seurakunnassa käsitellään elämänläheisesti ja suurella sydämellä. Seurakuntajärjestelyiden myötä hän tavallaan pysyi tässä tehtävässä koko työssäolonsa ajan. Tuohon luetteloon voisi lisätä hyvin tärkeä termin uskollisuus, jota hän tehtävälleen omistautuneena tunsi. <br /> <br /> Eläkkeelle jäätyään hän on opiskellut kirjoittamista ja tämän kautta hän on kirjoittanut kolme erilaista, voimakasta ja syvälle luotaavaa kirjallista fiktiota, joissa kuitenkin on taustana omat elämänkokemukset. <br /> <br /> == Teokset ==<br /> <br /> *Rajalla, 2006<br /> <br /> *Loviisan korkea veisu, 2009<br /> <br /> *Köyhänä, nöyränä ja naimattomana, 2012<br /> <br /> *Kuin kuun kuvajainen, 2013.<br /> <br /> {{tynkä}} <br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Hirsimäki Armi]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Hirsimäki Armi]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hyvikk%C3%A4l%C3%A4&diff=13291 2014-01-21T22:34:41Z

<p>Maamies.: nimestä</p> <hr /> <div>Hyvikkälä sijaitsee [[Janakkala|Janakkalan]] kunnan länsireunalla, Janakkalasta [[Renko|Renko]]on vievän tien varrella. Professori Vahtolan mukaan kylä on saanut nimensä noin 2000 vuotta sitten alasaksilaisesta miehennimestä: Huffeke, Hüffe tai Huvika. Linnatuuleen on kylästä matkaa 6 km, [[Turenki|Turengin]] ja [[Tervakoski|Tervakosken]] taajamiin 12 km, Rengon kirkolle 15 km ja [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]]an noin 20 km. <br /> <br /> &lt;br&gt;&lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.88027&quot; lon=&quot;24.51798&quot;&gt;Kohteen nimi&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> &lt;br&gt;Kylässä on parisataa asukasta. Työikäisistä suurin osa käy töissä lähitaajamissa. Lähimmät alakoulut ovat [[Tarinmaa|Tarinmaalla]] (6 km) ja [[Virala|Viralassa]] (5 km). Yläkoulut ja lukiot sijaitsevat Tervakoskella ja Turengissa. <br /> <br /> Hyvikkälän kylä mainitaan kirjallisissa lähteissä ensi kerran vuonna 1431. Uuden ajan alussa se oli jo Janakkalan suurin kylä. Asutus on sijoittunut vanhan maantien varrelle, ja asutuksen eteläpuolella levittäytyvät Hyvikkälänjoen rantaviljelykset. <br /> <br /> [[Hyvikkälän kyläyhdistys|Kyläyhdistys]] on perustettu vuonna 1995 edistämään kylän yhteistoimintaa ja järjestämään erilaisia tapahtumia. Kylä-yhdistyksen rinnalla toimii vuonna 1953 perustettu [[Hyvikkälän VPK|Hyvikkälän VPK]]. Tunnel-mallinen palokunnantalo urheilukenttineen on kyläläisten kokoontumispaikka. Vuosittaisia tapahtumia ovat puurojuhla ja liikunnallinen kesätapahtuma. <br /> <br /> Hyvikkälässä on hyvät liikuntamahdollisuudet: urheilukentällä pelataan lentopalloa ja rantalentistä sekä jumpataan. Vaihtelevat maastot tarjoavat elämyksiä lenkkeilijöille., pyöräilijöille ja ratsastajille Luonnonkaunis [[Hyvikkälänjoki|Hyvikkälänjoki]] kuuluu Janakkalan melontareitistöön. Joen rannalla on kylän yhteinen uimapaikka, ja jokea reunustaa molemmin puolin levollinen peltomaisema. <br /> <br /> Kylän keskeinen rakennus on punaiseksi maalattu VPK:n talo Hyvikkäläntien ja Tapialantien risteyksessä. <br /> <br /> Hyvikkälässä on vanhoja kauniita asuinrakennuksia. 1500-luvulla syntynyt [[Hyvikkälän kartano|Hyvikkälän kartano]] tunnetaan nykyään nimellä Hällilä. Paanuilla vuoratun päärakennuksen runko-osat ovat 1700-luvun alkupuolelta. Liukolan ja Tupalan päärakennukset on rakennettu 1800-luvun lopulla. Jussilan tilan jugendtyylinen päärakennus on vuodelta 1913.&amp;nbsp;&amp;nbsp; [[Coordinates::60.880252, 24.518344| ]]<br /> <br /> [[Category:Janakkalan_kylät]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4:Maamies.&diff=12719 2013-07-17T20:17:35Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Hämäläinen perustaltani, vaan on tullut verenperintöä monasti muualtakin. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> Olen luonut tai aloittanut seuraavat artikkelit: <br /> <br /> &lt;small&gt;<br /> #[[Kustaa Paturi]]<br /> #[[Juhana Idänpään-Heikkilä]]<br /> #[[Armi Hirsimäki]]<br /> #[[Markkulan sukuseura]]<br /> #[[Emanuel Kanajärvi]]<br /> #[[Hakoisten linna]]<br /> #[[Eerikin kronikka]]<br /> #[[Kanta-Häme]]<br /> #[[Hattelmala]]<br /> #[[Hämeenlinnan rautatieasema (vanha)]]<br /> #[[Janakkala]]<br /> #[[DA-Desing]]<br /> #[[Tervakoski]]<br /> #[[Paikannimi (Kanta-Häme)‎]]<br /> #[[Martti Skytte]]<br /> #[[Syrjäntaan taistelu]]<br /> #[[Hämäläinen (sanomalehti)]]<br /> #[[Saija Varjus]]<br /> #[[Hakoisten kartano]]<br /> #[[Jokioisten kartano]]<br /> #[[Turengin hopea-aarre]]<br /> #[[Hämäläisten laulu]]<br /> #[[Janakkalan kunnanhallituksen perusteet]]<br /> #[[Irwin Goodman]]<br /> #[[Irjalan kartano]]<br /> #[[Harvialan kartano]]<br /> #[[Vanantaan kartano]]<br /> #[[Vanaja]]<br /> #[[Hämeenlinnan maalaiskunta]]<br /> #[[Lyyli Aalto]]<br /> #[[Voitto Eloranta]]<br /> #[[Hämeen Kansa]]<br /> #[[Kernaalanjärvi]]<br /> #[[Timo Mäki]]<br /> #[[Tervakosken kirkko]]<br /> #[[Otto Marttila]]<br /> #[[Luettelo Kanta-Hämeen kansanedustajista]]<br /> #[[Puuhamaa]]<br /> #[[Hattelmalanjärvi]]<br /> #[[Hattelmalanharju]]<br /> #[[Tervakosken paperitehdas]]<br /> #[[Tyrväntö]]<br /> #[[Kuntavaakunat]]<br /> #[[Magnus Hjalmar Munsterhjelm]]<br /> #[[Hanssin Jukka]]<br /> #[[Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet]]<br /> #[[Palowiinan poltosta ja nautinnosta]]<br /> #[[Toivo Alavirta]]<br /> #[[Aurain koetus ja kilpakyntö]]<br /> #[[Kiistettä P. K— sen kirjoitukseen ”Papiston palkoista ja Kirkollisuudesta Suomessa”]]<br /> #[[Pitäjän makasiineista]]<br /> #[[Jyväkaupasta]]<br /> #[[Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta]]<br /> #[[Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomille]]<br /> #[[Hämeen historia (teossarja)]]<br /> #[[Suomalaisten taiteilijain näyttely]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely I]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely II]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely III]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely IV]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely V]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely VI]]<br /> #[[Eddy &amp; The Lightnings]]<br /> #[[Eddy (Tapani Lehikoinen)]]<br /> #[[Hiidenjoki]]<br /> #[[Kansakoulusta (Paturi)]]<br /> #[[Carl Axel Gottlund‎]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 1]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 2]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 3]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 4]]<br /> <br /> :</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4:Maamies.&diff=12718 2013-07-17T20:15:34Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Hämäläinen perustaltani, vaan on tullut verenperintöä monasti muualtakin. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> Olen luonut tai aloittanut seuraavat artikkelit: <br /> <br /> &lt;small&gt;<br /> #[[Kustaa Paturi]]<br /> #[[Juhana Idänpään-Heikkilä]]<br /> #[[Armi Hirsimäki]]<br /> #[[Markkulan sukuseura]]<br /> #[[Emanuel Kanajärvi]]<br /> #[[Hakoisten linna]]<br /> #[[Eerikin kronikka]]<br /> #[[Kanta-Häme]]<br /> #[[Hattelmala]]<br /> #[[Hämeenlinnan rautatieasema (vanha)]]<br /> #[[Janakkala]]<br /> #[[DA-Desing]]<br /> #[[Tervakoski]]<br /> #[[Paikannimi (Kanta-Häme)‎]]<br /> #[[Martti Skytte]]<br /> #[[Syrjäntaan taistelu]]<br /> #[[Hämäläinen (sanomalehti)]]<br /> #[[Saija Varjus]]<br /> #[[Hakoisten kartano]]<br /> #[[Jokioisten kartano]]<br /> #[[Turengin hopea-aarre]]<br /> #[[Hämäläisten laulu]]<br /> #[[Huwi-lauluja Hämehestä]]<br /> #[[Pieksiäisen Panettelemasta]]<br /> #[[Neittyen Ihanuudesta]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Paturi)]]<br /> #[[Janakkalan kunnanhallituksen perusteet]]<br /> #[[Irwin Goodman]]<br /> #[[Irjalan kartano]]<br /> #[[Harvialan kartano]]<br /> #[[Vanantaan kartano]]<br /> #[[Vanaja]]<br /> #[[Hämeenlinnan maalaiskunta]]<br /> #[[Lyyli Aalto]]<br /> #[[Voitto Eloranta]]<br /> #[[Hämeen Kansa]]<br /> #[[Kernaalanjärvi]]<br /> #[[Timo Mäki]]<br /> #[[Tervakosken kirkko]]<br /> #[[Otto Marttila]]<br /> #[[Luettelo Kanta-Hämeen kansanedustajista]]<br /> #[[Puuhamaa]]<br /> #[[Hattelmalanjärvi]]<br /> #[[Hattelmalanharju]]<br /> #[[Tervakosken paperitehdas]]<br /> #[[Tyrväntö]]<br /> #[[Kuntavaakunat]]<br /> #[[Magnus Hjalmar Munsterhjelm]]<br /> #[[Hanssin Jukka]]<br /> #[[Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet]]<br /> #[[Palowiinan poltosta ja nautinnosta]]<br /> #[[Toivo Alavirta]]<br /> #[[Aurain koetus ja kilpakyntö]]<br /> #[[Kiistettä P. K— sen kirjoitukseen ”Papiston palkoista ja Kirkollisuudesta Suomessa”]]<br /> #[[Pitäjän makasiineista]]<br /> #[[Jyväkaupasta]]<br /> #[[Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta]]<br /> #[[Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomille]]<br /> #[[Hämeen historia (teossarja)]]<br /> #[[Suomalaisten taiteilijain näyttely]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely I]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely II]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely III]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely IV]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely V]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely VI]]<br /> #[[Eddy &amp; The Lightnings]]<br /> #[[Eddy (Tapani Lehikoinen)]]<br /> #[[Hiidenjoki]]<br /> #[[Kansakoulusta (Paturi)]]<br /> #[[Carl Axel Gottlund‎]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 1]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 2]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 3]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 4]]<br /> <br /> :</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4:Maamies.&diff=12717 2013-07-17T20:12:34Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Hämäläinen perustaltani, vaan on tullut verenperintöä monasti muualtakin. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> Olen luonut tai aloittanut seuraavat artikkelit: <br /> <br /> &lt;small&gt;<br /> #[[Kustaa Paturi]]<br /> #[[Juhana Idänpään-Heikkilä]]<br /> #[[Armi Hirsimäki]]<br /> #[[Markkulan sukuseura]]<br /> #[[Emanuel Kanajärvi]]<br /> #[[Hakoisten linna]]<br /> #[[Eerikin kronikka]]<br /> #[[Kanta-Häme]]<br /> #[[Hattelmala]]<br /> #[[Hämeenlinnan rautatieasema (vanha)]]<br /> #[[Janakkala]]<br /> #[[DA-Desing]]<br /> #[[Tervakoski]]<br /> #[[Paikannimi (Kanta-Häme)‎]]<br /> #[[Martti Skytte]]<br /> #[[Syrjäntaan taistelu]]<br /> #[[Hämäläinen (sanomalehti)]]<br /> #[[Saija Varjus]]<br /> #[[Hakoisten kartano]]<br /> #[[Jokioisten kartano]]<br /> #[[Turengin hopea-aarre]]<br /> #[[Hämäläisten laulu]]<br /> #[[Huwi-lauluja Hämehestä]]<br /> #[[Pieksiäisen Panettelemasta]]<br /> #[[Neittyen Ihanuudesta]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Paturi)]]<br /> #[[Muinoisten Suomalaisten viisaudesta]]<br /> #[[Aakaset]]<br /> #[[Vastin]]<br /> #[[Miksikäs päätettä ”us” wihataan?]]<br /> #[[Paremman Maanviljelys Oppi-kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy]]<br /> #[[Janakkalasta]]<br /> #[[Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinoista]]<br /> #[[Janakkalasta, kansakoulu, urkujen hankinta]]<br /> #[[Hollikyydistä]]<br /> #[[Vähän vastinetta]]<br /> #[[Muistutuksia maamiehen rikastumisesta]]<br /> #[[Vielä vähän vastinetta]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Paturi/Hämäläinen)]]<br /> #[[Janakkalasta, vuoden - kasvut]]<br /> #[[Janakkalasta: Meikäläisten ylpeydestä]]<br /> #[[Janakkalasta, palkollissääntö]]<br /> #[[Janakkalasta Elokuun lopulla]]<br /> #[[Loihto-apujen hakija]]<br /> #[[Pieni wastin]]<br /> #[[Ystävällinen varoitus Suomettarelle]]<br /> #[[Iltahuvi]]<br /> #[[Rahan muutoksesta]]<br /> #[[Suomen yleisestä rahaseikasta]]<br /> #[[Janakkalassa]]<br /> #[[Selityksen pyyntö]]<br /> #[[Janakkalassa]]<br /> #[[Hämäläiselle kaksimielisyydeesta]]<br /> #[[Laillisesta Vaivais-hoidosta, Laillisesta Suojeluksesta ja Tilain osittamisesta]]<br /> #[[Vakuutuslaitoksista]]<br /> #[[Janakkalassa, keskustelu maanviljelyskoulusta]]<br /> #[[Janakkalassa, pitäjänkokous yhteyksen perustamiseksi]]<br /> #[[Palkollisten laillisesta pestaamisesta]]<br /> #[[Vastinta ”Otavalle” sekä ”Suomettarelle”]]<br /> #[[Suomen Kansakoulu-laitoksen Ehdotus U. Cygnæus'eltä]]<br /> #[[Vähän kiistettä ja nuhde-sanoja herra A. O:lle]]<br /> #[[Kunnioitus ja mielensuosion osoitus (S:tar)]]<br /> #[[Tilusten rauhoittamisesta]]<br /> #[[Wiina-asia]]<br /> #[[Sylkyvellinkiä J. Jussilaiselle]]<br /> #[[Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin wastaanottamisesta]]<br /> #[[Pitäjänmakasiineista]]<br /> #[[Veroasiaa]]<br /> #[[Vähän vastausta Hämäläiselle]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Kiistettä S:ttarelle)]] <br /> #[[Janakkalasta, karjanhoito, maanviljelystapa]]<br /> #[[Ikävä huhu Suomenkielen asiasta]]<br /> #[[Maanviljelyskoulut]]<br /> #[[Vastaus kysymykseen: Minkä tähden maanviljelys-koulut maassamme eivät ole maanviljelykselle tuottaneet sitä hyötyä, jota niiltä on voinut odottaa, ja millä tavalla tämä seikka on parannettava?]]<br /> #[[Janakkala, maataloustenhoito, karjanhoito, pitäjän kassat]]<br /> #[[Papiston palkoista]]<br /> #[[Raha-asiasta koukunkkua]]<br /> #[[Uudesta suomalaisesta Virsikirjasta]]<br /> #[[Suomen Maatalouden parannuksesta]]<br /> #[[Janakkala (Suometar)]]<br /> #[[Janakkalan kunnanhallituksen perusteet]]<br /> #[[Irwin Goodman]]<br /> #[[Gabriel Adam Brunow]]<br /> #[[Irjalan kartano]]<br /> #[[Harvialan kartano]]<br /> #[[Vanantaan kartano]]<br /> #[[Vanaja]]<br /> #[[Hämeenlinnan maalaiskunta]]<br /> #[[Lyyli Aalto]]<br /> #[[Voitto Eloranta]]<br /> #[[Hämeen Kansa]]<br /> #[[Kernaalanjärvi]]<br /> #[[Timo Mäki]]<br /> #[[Tervakosken kirkko]]<br /> #[[Otto Marttila]]<br /> #[[Luettelo Kanta-Hämeen kansanedustajista]]<br /> #[[Puuhamaa]]<br /> #[[Hattelmalanjärvi]]<br /> #[[Hattelmalanharju]]<br /> #[[Tervakosken paperitehdas]]<br /> #[[Tyrväntö]]<br /> #[[Kuntavaakunat]]<br /> #[[Magnus Hjalmar Munsterhjelm]]<br /> #[[Hanssin Jukka]]<br /> #[[Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet]]<br /> #[[Palowiinan poltosta ja nautinnosta]]<br /> #[[Toivo Alavirta]]<br /> #[[Aurain koetus ja kilpakyntö]]<br /> #[[Kiistettä P. K— sen kirjoitukseen ”Papiston palkoista ja Kirkollisuudesta Suomessa”]]<br /> #[[Pitäjän makasiineista]]<br /> #[[Jyväkaupasta]]<br /> #[[Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta]]<br /> #[[Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomille]]<br /> #[[Hämeen historia (teossarja)]]<br /> #[[Suomalaisten taiteilijain näyttely]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely I]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely II]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely III]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely IV]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely V]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely VI]]<br /> #[[Eddy &amp; The Lightnings]]<br /> #[[Eddy (Tapani Lehikoinen)]]<br /> #[[Hiidenjoki]]<br /> #[[Kansakoulusta (Paturi)]]<br /> #[[Carl Axel Gottlund‎]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 1]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 2]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 3]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 4]]<br /> <br /> :</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4inen_(sanomalehti)&diff=12716 2013-07-15T12:56:12Z

<p>Maamies.: /* Omistajia ja toimittajia */</p> <hr /> <div>'''Hämäläinen''' oli ensimmäinen suomenkielinen nykyisen [[Kanta-Häme|Kanta-Hämeen]] alueella ilmestynyt sanomalehti. Se oli ensimmäinen sanomalehti koko Hämeen läänissä, eikä sillä ollut kovin monia kilpailijoita edes koko maan suomenkielisellä alueella. <br /> <br /> Hämäläinen aloitti ilmestymisensä 3. syyskuuta 1858 eli suurten muutosten alkaessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Lehden viimeinen numero ilmestyi 9. maaliskuuta 1902 eli se jatkoi toimintaansa lähes 50 vuoden ajan. <br /> <br /> == Alku ==<br /> <br /> Perjantaina 3. syyskuuta 1858 oli lehden ensimmäisen numeron etusivulla seuraava teksti: <br /> <br /> ::''Tämä sanomalehti ennetään tämän näköisena'' <br /> ::''ja kokoisena joka perjantia Hämeenlinnassa ja maksaa'' <br /> ::''tältä wuodelta 30 kopekkaa. Sitä saadaan'' <br /> ::''tilata kaupungin kirjapuodista ja kuulutuksia'' <br /> ::''otetaan wastaan sekä siellä että kirjapainossa.'' <br /> ::''Tamperella ottaa herra apteekkari Serlachius'' <br /> ::''kuulutuksia tähän lehteen.''<br /> <br /> == Omistajia ja toimittajia ==<br /> <br /> Hiljattain Turusta [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]] muuttanut lehtori [[Gustaf Eurén|G. E. Eurén]] ryhtyi julkaisemaan vuonna 1858 Hämäläistä. Hän oli kokenut lehtimies ja oli aiemmin toimittanut Turussa Sanomia Turusta Åbo Unerrättelseriä ja Suomen Hallitusseuran Sanomia. Hän oli kielitaitoinen ja lisäksi hän oli kirjoittanut suomen kiliopin, joka oli aikanaan runsaasti käytetty. <br /> <br /> Vuodesta 1859 lähtien Eurén omisti myös Hämeenlinnan kirjapainon, kuten myös aiemmin perustansa lehden. Näin hänelle oli monikertainen syy lehden julkaisemiseen osana kirjapainon työllistämistä. Eurén omisti lehtensä varsin nurkkakuntaisesti hämäläiselle kulttuuri- ja kielialueelle, se on siis maakuntalehti ennen aikaansa.<br /> <br /> == Lehden sisältö ==<br /> <br /> Ulkonaisesti lehdessä ei ollut eroja muihin kotimaassa ilmestyneisiin lehtiin. Se sisälsi uutisia Hämeenlinnasta, ympäröivästä maakunnasta ja yleensä kotimaasta. Ulkomaan uutisista oli aina oma osionsa. Kirjoituksissa käsiteltiin taloudellisia asioita, julkaistiin kertomuksia ja ilmoituksia sekä kuulutuksia. <br /> <br /> Muiden lehtien tavoin myös maakunnan alueelta lähetyt kirjeet olivat lehdessä merkittävässä roolissa. Maaseutukirjeet osoittivat, että lehti oli saanut suopean vastaanotto kohderyhmänsä keskuudessa. <br /> <br /> == Levikki ==<br /> <br /> Hämeessä lehti sai todella suopean vastaanoton, sillä vuoden 1858 syksyllä lehdellä on 710 maksanutta tilaajaa. Vuoden 1859 aikana tilaajien lukumäärä laski 657 tilaukseen, joista puolet tuli Hämeenlinnasta ja sen lähiympäristöstä. Vuonna 1860 lehden uutuudenviehätys ja innostus sen tilaamiseen olivat laantuneet ja lehdellä on enää 487 tilaajaa. Eritoten maaseudulta tilaukset olivat vähentyneet. Vuonna 1861 jätti Eurén lehden tekemisen tilapäisesti toisiin käsiin ja se merkitsi lehden tilaajakannan romahdusta. <br /> <br /> Hämäläinen oli levikkialueeltaan tyypillisesti maakunnallinen lehti, jolla kuitenkin oli levikkiä myös maakunnan ulkopuolelle, mutta kovin vähisessä määrin. <br /> <br /> Hämäläinen joutui taloudellisesti ahtaalle kun [[Hämeen Sanomat]] ja muut uudet paikallislehdet vaativat oman osansa lukijakunnasta. Ja näin lehden viimeinen numero ilmestyi 9. maaliskuuta 1902. <br /> <br /> == Hämäläisen ensimmäinen pääkirjoitus ==<br /> <br /> '''Hämäläinen.''' <br /> <br /> :''Tämän näköisenä ilmestyy nyt tämä uusi sanomalehti, jonka toimittaja jo kyllä alussa tietää kaiken sen waikeuden, joka tässä työssä on häntä kohtaawa. Mutta toiwoessa tällä työllänsä jotakin hywää, waikka waan wähänki, waikuttawan ei ole tietytkään wastukset häntä woineet tästä yrityksestä pelottaa.''<br /> <br /> :''Jättäin kaikki muut seikat tällä erällä sillensä, olkoon hänelle suotu yhden ainoan asian lawiammalta puheen alaiseksi ottaa; se on walitettawa kielten kahdenlaisuus maassamme. Se on, niinkuin muutoinki, myös sanomalehtien suurena haittana. Ne säädyt, jotka lukea taitawat ja joilla, on waroja lukemista itsellensä hankkia, ne owat melkein umpiruotsalaisia. Kaikki yhteiset keskustelemukset ja neuwottelemiset tapahtuwat wielä tällä wieraalla kielellä, ja samaten myös melkein kaikki kirjoitus, erinomattain wirallinen ja laillinen. Tästä, on suomalaisen sanomalehden toimittajalla waikeutta, ei niin paljo itse suomentamisessa, joka tekee että hänen täytyy koko, sanomalehtensä kirjoittaa alusta loppuun asti, waan suurempi waikeus on se että, kaikki nimitykset, kaikki wiralliset sanantawat owat muukalaisia, joita sitte yksi suomentaja sommittelee niin, toinen näin, kukin luullen kylläkin älyä omassa päässänsä olewan tämmöiseksi suomennukseksi. Kuitenkin owat nämät laillise sananparret ja nimitykset semmoisia että ne syntywät wasta wuosisatain kuluessa aina sen mukaan miten kansa walistuu ja niitä synnyttää, johon warsin wälttämättömästi waaditaan että kansa itse asiat keskustelee tarpeensa mukaan. Niitä ei saa oppineitten kammioissa sepittää, ja kuitenkin täytyy nyt suomaläisen sanomalehden kirjoittajan sen tehdä! Muutoin ei hän taitaisi koko asiasta mitään lausua. Mutta tämä ei wielä ole pahin laita kielemme asiassa.''<br /> <br /> :''Tietty, on että wiimisinä aikoina Ruotsin kieli kaupungeissa, ja paikoin maallakin on saanut woittoa. Tämä on kyllä walitettawa asia, mutta kuitenki tosi. Parikymmentä wuotta sitten oli porwarisääty useimmissa kaupungeissamme umpisuomalainen: Turussa kutsuttiin tätä säätyä erittäin &quot;Suomen porwareiksi,&quot; ja useassa muussa kaupungissa oli sama laita, waikka ei nimeä olisi ollutkaan. Tähän luokkaan ei luettu kauppamiehiä, jotka kyllä melkein kaikki sentään oliwat suomalaisia, alhaisista wanhemmista syntyneitä. Tama suomalaissuus waati kanpungin wirkamieheltki suomen kieltä käyttämään yhteisissä neuwottelemisissa. Mutta nyt on asian laita muuttunut peräti toiseksi; missa owat nyt ne ”Suomen porwarit” Turussa? kaikki ihan ruotsalaisia. Missä nuot suomalaiset käsityöläiset? myös kaikki ruotsintuneet. Samstssa mitassa on wirkamiestenki suomalaisuus, kielen puolesta kuitenkin wähennyt. Maalta ei tämän lehden toimittaja tiedä muuta esimerkkiä ruotsalaisuuden woitosta kuin Tuusulasta, jossa nykyjään melkein kaikki nuori kansa ,lukee ja ymmärtää ruotsia, joka parikymmentä wuotta sitten oli peräti toisin.''<br /> <br /> :''Tämä ei ihmetytä tarkemmin asian laitoja katsellessa. Ihminen seuraa luonnollisesti samaa lakia kuin kaikki muutki Jumalan luomat olennot. Kaikki ne pyrkiwät waloa ja walistusta kohden, ja heidän olisi lakastuminen elleiwät sitä tekisi. Älkäämme kowin paljo pahaksuko että kaupunkien umpisuomalaiset wanhemmat tahtowat lapsensa ruotsia taitamaan, wähän huolien omasta kielestänsä, koska he omin silmin näkewät ruotsin kielellä olewan enemmän waloa ja walistusta, näkewät että kaikki sillä kielellä kirjoitetaan, näkewät meidän warsin wälttämättömästi sitä kieltä tarwitsewan joka päiwä, jos tahdomme olla osalliset kaikissa niissä menoissa, joissa siwistys ja walistus tulee kysymyksiin. Myöntäkäämme että muinaiset &quot;Suomenporwarit&quot; oliwat kyllä suomalaisia, mutta myös hywin raakoja; ja mitä muuta ne taisiwat olla, koska ei silloin koko kielellä ollut kirjoitettuna tuskin muuta kuin katekismus ja wirsikirja (eipä sillä wielä nytkään ole suurin muuta). Walistus on tässä säädyssä paljo enennyt, mutta suomalaisuus yhtä paljon wähennyt.''<br /> <br /> :''Hywä on kyllä jos nyt taidamme sanoa sanoa etta suomen kieli on tullut suurempaan kunniäaan kuin ennen. Sen se kyllä on tehnyt, mutta ei niinkään paljo että sitä sopisi wielä suuia toiwoa. Lyhysti sanoen on edistyminen tässä kohdassa kahdenlainen: siwistyneempäin säätyin seassa on kielemme nyt suurmmassa arwossa kuin ennen, ja toiseksi on talonpoikain (taikka oikeemmin sanottu: suomen kieltä puhuwan kansa) hywäksi muutamia asetulsia annettu. Mutta pää-haitta on wielä jälillä: yksinänsä ei suomen kieli wielä, kelpaa mihinkään wirkaan; Ruotsista tullut renttuherrakin kelpaa kielensä wuoksi melklein kaikkiin wirkoihin. Sepä se on pahennus. Tässä emme sano että tuo äkkinäisesti taitaisi toisin ollakaan. Sanomme waan että nykyjään on asian laita semmoinen; sitä ei ole kieltämistäkään. Onko siis ihme että ihmiset pyrkiwät Ruotsin kieltä oppimaan ja sitä lapsillensa opettamaan? — Waikka emme ole parantajan wirkaa tässä hartioillemme ottaneet, saamme toki wiittaamalla lausua että kaksi on tietä parannukseen ja molemmat sattuwat usein yhteen. Ensimäinen on että kaikki wirkamiehiksi aikowaiset oppiwat suomea puhumaan ja kirjoittamaan; toinen on että suomen kielen käytännölle annetaan suurempi wapaus kuin muille muukalaisille, niin että suomen kielellä saattaisiin lukea semmoistakin jota ei Ruotsin kielellä tawata. Se taas ei taida olla muiden maiden asioissa, jotka niiden kynäiliät kielellänsä kirjoittawat paljo paremmin kuin me suomalaiset yrittäjät. Ainoasti Suomen maan omissa asioissa pistäisi wapauden oleman suuremman suomen kielellä kuin muilla; ja ainoasti se wetäisi ruotsalaisetki lukiat suomalaisuuden puolelle. Tämä on niin suuresta arwosta että sitä paitsi muu yritys tuskin maksaa waiwaakaan. Joka tahtoo asian woittaa, hänen täytyy myös tahtoa ne wälikappaleet, jotka asian woittamiseksi owat wälttämättömät.''<br /> <br /> :''Ruotsalaisella kirjoittajalla on nykyaikana Suomessa paljo helpompi työ kuin suomalaisella. Paitsi itse kieltä joka jo on taiwutettu ja käytetty kaikissa siwistyneen elämän menoissa, on hänellä määrätyt lukiansa, joille hän taitaa mukailla kirjoituslaatunsa aiwan mielensä jälkeen. Mutta ei ole niin laita suomalaisen kirjoittajan. Hänen täytyy kirjoittaa yhtä haawaa kaikille, oppineille ja oppimattomille, warsin sekanaiselle seurakunnalle. Erinomattain on se waikeus tällä lehdellä, joka annetaan kaupungissa, jossa ei Ruotsalaista lehteä toimiteta. Edeltäkäsin olemme tahtoneet tämän waikeuden suoraan ilmoittaa, ettei lukia ennen aikojansa pettyisi odotuksissansa.''<br /> <br /> :''Tehdäksemme tämän lehden mitä mahdollista paikkakuunalle hyödylliseksi, olemme sille pyytäneet ja saaneet oikeuden ilmoittaa kaikkia uutisia niinkuin muutki sanomalehdet tekewät. Joka lehteen otamme wielä torihintoja sekä täältä omasta kaupungista että Helsingistä ja Turusta. Kaupungin wirka-ammatit myös tässä lehdessä julistawat mitä tahtowat yleisön tiettäwäksi tehdä. Paitsi sitä on kullakin yksityisellä oikeus saada tässä kuuluttaa mitä hän tahtoo, halpaa maksoa wastaan, nimittäin 5 kop. hop. joka sadalta puustawilta. Tamperella ottaa herra Serlachius wastaan kuulutuksia samaan hintaan.''<br /> <br /> :''Kahdessa kohdassa on toimittajan wielä sana sanominen. — Yksi on kielen laatu. Wieraita sanoja kokewat suomalaiset kynäiliät karttaa, mielestämme liiaksikin. Tosi on se etäa tässä, niin kuin muissakin asioissa, kohtuus paras on. Warsin waikia on semmoisen kielen kuin suomen, joka äsken on siwistyksen wälittäjäksi otettu, wälttää wieraita sanoja, jos kirjoittaja tahtoo kaikista siwistyneen maailman asioista puhua. Eipä sitä wanhemmatkaan kielet, jotka jo wuosisatoja owat siwistyksen puhujana olleet, woi wälttää. Parempi on monasti tunnettu muukalainen sana, kuin pahoin sommiteltu suomalainen, jota ei paraskaan woi ymmärtää. Emme siis tästälähin paljo kamoksu muukalaisuutta antain niiden kiihkoisten irwistellä, jotka eiwät itse koskaan ole koetelleet siwistyneen ihmisen ajatuksia äitinsä kielellä ilmi toimitella.''<br /> <br /> :''Toinen seikka on kielen siisteys, jota emme niin arkana pidä kuin monet nyt ulkokullatulla siweydellänsä sanomalehdissä usein moittiwat. Meistä on se asia selwä, että kukin olento tahtoo laulaa nokkansa waatimnksia seuraten. Jos joku kiiwaammin lausuu, näemme siinä enimmästi hänen hywän tahtonsa asian painawuutta ilmi tuottaaksensa. Kiiwaus on parempi kuin welttous. Se astuu paremmin lukian mieleen. Alkawaiset usein aristelewat. Tämän lehden toimittajan kesi on kymmenwuotisessa julkisuuden puuhassa niin karaistu, ettei kiiwaampikaan lause sitä äkkiä haawoita.''<br /> <br /> [[Category:Sanomalehdet]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4:Maamies.&diff=12715 2013-07-15T11:25:58Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Hämäläinen perustaltani, vaan on tullut verenperintöä monasti muualtakin. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> Olen luonut tai aloittanut seuraavat artikkelit: <br /> <br /> &lt;small&gt;<br /> #[[Kustaa Paturi]]<br /> #[[Juhana Idänpään-Heikkilä]]<br /> #[[Armi Hirsimäki]]<br /> #[[Markkulan sukuseura]]<br /> #[[Emanuel Kanajärvi]]<br /> #[[Hakoisten linna]]<br /> #[[Eerikin kronikka]]<br /> #[[Kanta-Häme]]<br /> #[[Hattelmala]]<br /> #[[Hämeenlinnan rautatieasema (vanha)]]<br /> #[[Janakkala]]<br /> #[[DA-Desing]]<br /> #[[Tervakoski]]<br /> #[[Paikannimi (Kanta-Häme)‎]]<br /> #[[Martti Skytte]]<br /> #[[Syrjäntaan taistelu]]<br /> #[[Hämäläinen (sanomalehti)]]<br /> #[[Saija Varjus]]<br /> #[[Hakoisten kartano]]<br /> #[[Jokioisten kartano]]<br /> #[[Turengin hopea-aarre]]<br /> #[[Hämäläisten laulu]]<br /> #[[Huwi-lauluja Hämehestä]]<br /> #[[Pieksiäisen Panettelemasta]]<br /> #[[Neittyen Ihanuudesta]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Paturi)]]<br /> #[[Muinoisten Suomalaisten viisaudesta]]<br /> #[[Aakaset]]<br /> #[[Vastin]]<br /> #[[Miksikäs päätettä ”us” wihataan?]]<br /> #[[Paremman Maanviljelys Oppi-kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy]]<br /> #[[Janakkalasta]]<br /> #[[Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinoista]]<br /> #[[Janakkalasta, kansakoulu, urkujen hankinta]]<br /> #[[Hollikyydistä]]<br /> #[[Vähän vastinetta]]<br /> #[[Muistutuksia maamiehen rikastumisesta]]<br /> #[[Vielä vähän vastinetta]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Paturi/Hämäläinen)]]<br /> #[[Janakkalasta, vuoden - kasvut]]<br /> #[[Janakkalasta: Meikäläisten ylpeydestä]]<br /> #[[Janakkalasta, palkollissääntö]]<br /> #[[Janakkalasta Elokuun lopulla]]<br /> #[[Loihto-apujen hakija]]<br /> #[[Pieni wastin]]<br /> #[[Ystävällinen varoitus Suomettarelle]]<br /> #[[Iltahuvi]]<br /> #[[Rahan muutoksesta]]<br /> #[[Suomen yleisestä rahaseikasta]]<br /> #[[Janakkalassa]]<br /> #[[Selityksen pyyntö]]<br /> #[[Janakkalassa]]<br /> #[[Hämäläiselle kaksimielisyydeesta]]<br /> #[[Laillisesta Vaivais-hoidosta, Laillisesta Suojeluksesta ja Tilain osittamisesta]]<br /> #[[Vakuutuslaitoksista]]<br /> #[[Janakkalassa, keskustelu maanviljelyskoulusta]]<br /> #[[Janakkalassa, pitäjänkokous yhteyksen perustamiseksi]]<br /> #[[Palkollisten laillisesta pestaamisesta]]<br /> #[[Vastinta ”Otavalle” sekä ”Suomettarelle”]]<br /> #[[Suomen Kansakoulu-laitoksen Ehdotus U. Cygnæus'eltä]]<br /> #[[Vähän kiistettä ja nuhde-sanoja herra A. O:lle]]<br /> #[[Kunnioitus ja mielensuosion osoitus (S:tar)]]<br /> #[[Tilusten rauhoittamisesta]]<br /> #[[Wiina-asia]]<br /> #[[Sylkyvellinkiä J. Jussilaiselle]]<br /> #[[Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin wastaanottamisesta]]<br /> #[[Pitäjänmakasiineista]]<br /> #[[Veroasiaa]]<br /> #[[Vähän vastausta Hämäläiselle]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Kiistettä S:ttarelle)]] <br /> #[[Janakkalasta, karjanhoito, maanviljelystapa]]<br /> #[[Ikävä huhu Suomenkielen asiasta]]<br /> #[[Maanviljelyskoulut]]<br /> #[[Vastaus kysymykseen: Minkä tähden maanviljelys-koulut maassamme eivät ole maanviljelykselle tuottaneet sitä hyötyä, jota niiltä on voinut odottaa, ja millä tavalla tämä seikka on parannettava?]]<br /> #[[Janakkala, maataloustenhoito, karjanhoito, pitäjän kassat]]<br /> #[[Papiston palkoista]]<br /> #[[Raha-asiasta koukunkkua]]<br /> #[[Uudesta suomalaisesta Virsikirjasta]]<br /> #[[Suomen Maatalouden parannuksesta]]<br /> #[[Janakkala (Suometar)]]<br /> #[[Janakkalan kunnanhallituksen perusteet]]<br /> #[[Irwin Goodman]]<br /> #[[Gabriel Adam Brunow]]<br /> #[[Irjalan kartano]]<br /> #[[Harvialan kartano]]<br /> #[[Vanantaan kartano]]<br /> #[[Vanaja]]<br /> #[[Hämeenlinnan maalaiskunta]]<br /> #[[Lyyli Aalto]]<br /> #[[Voitto Eloranta]]<br /> #[[Hämeen Kansa]]<br /> #[[Kernaalanjärvi]]<br /> #[[Timo Mäki]]<br /> #[[Tervakosken kirkko]]<br /> #[[Otto Marttila]]<br /> #[[Luettelo Kanta-Hämeen kansanedustajista]]<br /> #[[Puuhamaa]]<br /> #[[Hattelmalanjärvi]]<br /> #[[Hattelmalanharju]]<br /> #[[Tervakosken paperitehdas]]<br /> #[[Tyrväntö]]<br /> #[[Kuntavaakunat]]<br /> #[[Magnus Hjalmar Munsterhjelm]]<br /> #[[Hanssin Jukka]]<br /> #[[Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet]]<br /> #[[Palowiinan poltosta ja nautinnosta]]<br /> #[[Toivo Alavirta]]<br /> #[[Aurain koetus ja kilpakyntö]]<br /> #[[Kiistettä P. K— sen kirjoitukseen ”Papiston palkoista ja Kirkollisuudesta Suomessa”]]<br /> #[[Pitäjän makasiineista]]<br /> #[[Jyväkaupasta]]<br /> #[[Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta]]<br /> #[[Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomille]]<br /> #[[Hämeen historia (teossarja)]]<br /> #[[Suomalaisten taiteilijain näyttely]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely I]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely II]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely III]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely IV]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely V]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely VI]]<br /> #[[Eddy &amp; The Lightnings]]<br /> #[[Eddy (Tapani Lehikoinen)]]<br /> #[[Hiidenjoki]]<br /> #[[Kansakoulusta (Paturi)]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 1]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 2]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 3]]<br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 4]]<br /> <br /> :</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_1&diff=12714 2013-07-15T11:23:16Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>'''[[Carl Axel Gottlund]]'''<br /> <br /> <br /> '''On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin'''<br /> <br /> <br /> Oletten äsken kuulleet mitenkä meijän Herrasmiehet ja Lentolehtien toimittajat ovat halvaksi, kehnoksi ja kelvottomaksi arvanneet suomenkielen käyttämistämme näissä kirjallisissa harjoituksissamme; hyö ovat tehneet tätä koko maakunnan nimessä ja talonpoikiin puolesta, joillen hyö ovat ilman kennen käskemätäk, omin mielin, ruvenneet puolustajoiksi ja puhehmiehiksi. Niin vaikka olemme jo kyllä toistaneet heijän kanteensak mitättömyyttä, niin antakaamme myös talonpoikiin ite puhua, (onhaan heillä suuta!) eikä ainoastaan puhua, mutta myös käytöksillänsa toistaa heijän ei puhuneen tyhjästä, vatan täyttä valeheista.<br /> <br /> Moni on kyllä ehkä lukeva tätä omaksi kiittämiseksemme. Lukekoonpa «miten tahan; vaan kosk’emme näillä monilla vuosilla olek virkannut tästä niin mitään, niin mahtanoon tämäik jo olla merkiksi meijän ei mielistyvän joutavihin kehumisihin; emmekä nytkään tästä puhuisik, ellemme kahtoisik tarpeelliseksi sillä puhistamaan meitä näistä tyhjistä tora-puheista. Vieläpä tiemmö tätä mielellämmekin, koska saamme sillä tilaisuutta kunnioittoo, ja kuulluksi tehä, tämmöisiä kunnollisia ja kunniallisia talonpojallisia käytöksiä, jotka parhain toistaavat millä kannalla moni Suomalainen talonpoika jo tavataan mielellisissä ja tievollisissakin harjoituksissa; ja jota moni maamme ystävä ilo-mielellä on kuuleva. Hämäläiset ovat kyllä jo vanhoista ajoista tulleet muista Suomalaisista rajutetuiksi, muita tuhmempina, ja harjoitamattomina 1): miten muinon lie ollut, en saata sanoa; vaan heijän kunniaksensa täytyy minun tunnustoo, semmoisia esimerkkiä, joista tässä tuloo puhuttavaksi, ette olek koko Suomenmaassa löytävinnä — ei vaikka vielä päreilläkin hakisitten.<br /> <br /> —<br /> <br /> Yhtenä pänä vuonna 1844 2) tuli piikani sisään sanomaan mullen, yhen talonpojan olevan kyökissäni, joka tahtoisi minua puhutellaksensa. Koska mulla silloinkin sattui olleman jotaik tarpeellista kirjuttamista, enkä häntä muuksikaan luullut jos näistä lähes kaupunkia asuvaisista talonpojista, jotka usseen kulkoovat kartanoissa tarjoen kaupaksi myytäviänsä, niin käskin häntä outtamaan. Tultuani vähän ajan päästä kyökiin, seisoi siinä oven suussa kaunis ja nuori (rikoisa) mies, hänen näöstä, hänen vaatteistaan (se oli sinisessä puvussa pää-laesta aina kantoin asti) ja kaikista hänen käytöksistään, vaan liljaksikin puheestaan, tunsin minä heti hänen ei olevan kotoisin näiltä seytyviltä. Vähä kumartuansa, tervehtimiseksensä, kyseli haan olinko minä se jota hään haki, Otavan ja Wainämöisen toimittaja? Jopa tämäik kysymyskin minua vähä ouvoistutti, sillä harvoin toisia näin puhutellaan, samassa jo nähtyä. Kuultuaan tätä, astui hään minua likemmäksi, pyytäin nöyrimmästi saaha minua kahen silmän puhuttellaksensa. Tämä hänen anomuksensa kummastutti minua vielä enemmin, sillä kyökissäin ei ollut muita kuin kaksi piikaa, joihen kuulla, (jos kohta ymmärtäisivätkin suomea) hään kyllä oisi saanut asiatansa toimittoo. Jos niin on, vastaisin minä, että asiaisi vaatii kahenkesken puhumista, niin astuk siitten minun kammarihin. Minä luulinkin nyt hänellä olevan joitakuita riita-asioita minullen toimittamista, tahi neuvoa heissä pyytämistä, jota usseen on ennenkin tapahtunut. Mutta kammarihin tultuansa, alkoi hään puhettansa näin: &quot;Suokoon anteeksi hyvä Herra, että olen tahtonut teitä tavata, teitä josta olemme niin paljon kuulut puhuttavan, mutta jos mieleni tekisikkin saaha teitä nähäkseni, niin oisi multa toinenkin tarpeellinen asia, johon pyytäisin teijän neuvoa, miten siinä käyttäiteisimme, saahaksemme sitä toimeen”. Minä käskin häntä puhumaan asiatansa, ja lupaisin, kussa kävisi minun käteni, olla hänellen avuksi. &quot;Ompa mulla vähä kamala sitä pulmakseni&quot;, rupeisi haan taas, &quot;sillä ei minua ole käsketty juuri teijan luokse tulemaan, vaan koskeen itek tiijäk miten minun tässä pitännöön laittailemaan, niin olen tullut teijän tykönne pyytämään teiltä neuvomista, saahaksemme muutaman asian toimeen&quot;. Minä käskih häntä vielä siittienkin kerran sanomaan mitä hänellä oli sanomista, koska näin hänen ei juuri mielellään tahtovansa ilmaittoo asiatansa. Hään tunnusti nyt, vaan vähitellen aina kerrallaan, tännek tulleesen monein muihenkin talonpoikien tahosta,tiijustelemaan millä keinolla ja millä hinnalla saisivat lyövyksi tahi laitetuksi, yhen kulta-rahan, tahi metalin. Mitäs sinä siitten sillä kulta-rahallasi tekisit, kyselin minä nauru-suulla? Ja aattelin jo itekseni, houkkapa sinä nyt oletki mies rukka. Oisinki oikeen nauruun narskahtannut ellen olisik hänen silmistään nähnyt, jotka punastuivat puolikoina, ja hänen kainoutestaan havainnut, minun jo kysynneen häneltä enemmin kuin olisin pitänytkään. Viskatakseni puhettani toisappäin, liitimme siihen samaan liitoon: Luulettenko semmoisen saavanne toimeen muutamalla kymmenkunnan Ruplalla? Ei veikkonen, siihen sinun varaisi ei yltyisik; tulisipa semmoinen ehkä maksamaan 600 Riksiä vähinnik, sillä vaikka yhen tahotten niin asetukset säättäävät jotta heistä pitää usseempiakin lyötettämään, sekä kullassa että hopiassa, annettaviksi sinne tänne hallituksen toimituksillen (Auktoriter). Nytpä häänki veti huulensa hymyksi, ja sanoi: &quot;Mitä siihen taas tulee (sanoi hään) niin ei ouk teijän huolimista, se olkoon oma asiamme; on niitä suurempiakin summia saatuna aikaan, satikka tämmöisiä; enkä olek tässä tuumassa yksinään. Meitä on monta miestä, vieläpä monestakin pitäjästä, jotka olemme tässä asiassa varsin yksineuvoisia, ja joihen joukossa on montaik varsin varakkaita&quot;. Tästä vakavasta puheestansa, ja muutonkin hänen silmänsä totuullisuuesta, ymmärsin minä hänen ei puhunneen leikkiä; ja kuulustaakseni tarkeemmin asian perustusta, kyselin taas uuestaan: kellen hyö tämän rahansa aivovat, eli mitä sillä tekisivät? Hään kuulosteli ensin vähän aikaa, arveli siitten, pitikö hänen sanomaan eli ei, ja vastaisi: &quot;teillen, hyvä Herra, myö sen antaisimmekin&quot;. Koska mies oli minusta varsin tuntematoin, niin aattelin jo itekseni, lieneekö haan vaan mikään koiransilmä, jonka mieli tekisi minua näin pilkataksensa, enkä tiennyt havilla mitä minun piti siihen sanomaan. Kuitenkin kysyn häneltä, minkä puolesta minullen tämän antaisivat? &quot;Teijan monesta töistänne ja vaivastanne kielemme ja koko kansamme hyväksi, joita ei yksikään Suomalainen saatak kyllä kiitteä ja palkita&quot;. No oletkos Otavan lukenut siitten? kysyn minä taas, koskas sitä mainihtit? Olen kyllä kyvä Herra, lausui hään, sen minä tunnen päästä päähän. No jos sen olet luennut, niin pitää sinun siitten ymmärtämäänkin minun ei milloinkaan halailleen, enkä; nytkään halailevan, mitään ulkonaista kunnian osottamista. Minulle se on jo kyllä mielekseni, kuulla, teijan suosiolla ja sulalla syämmellä käsittäneen tämän kirjan sisällisyyttä; muuta kunnioittamista en teiltä vaatik, enkä myöskään otak vastaan; paihti sitä oisi myös mahollinen, joitta mitä aivoisitten minullen, ja mitä olisi itellennekin suurimmaksi kunniaksi, tulisi katehilta toisappäin kahotuksi, ja saattaisi ehkä minua, niinkuin teitäkin, ainoasti pahoilta soimattavaksi.<br /> <br /> &quot;Tiijän hyvinkin, hyvä Herra&quot;, kohtaisi hään siihen, &quot;teijan ei mitään palkintoa ehtinneen, eikä saanneenkaan. Eikä tämäkään ouk miksi palkinnoksi arvattavana; soisimme sillä ainoasti osottooy meijän Hämäläisten hyvin kyllä ymmärtänneen ja ansioitanne arvanneen, ja jos vielä kaikki muutkin Suomalaiset uneuttaisivat sen, joka ensin suurella työllä ja vaivalla koki kohottoo kielemme parempaan kuntoon, ja tästä valaisikin mielemme, niin ei se ikänään meijän muistostamme murenek,- ja pyyämme sentähen nöyrymmästi, saahaksemme teille osottoo tätä varsin vähäistä, mutta julkinaista, kunnian osottamista&quot;. Minä kokin kaikella tavalla esteä ja poiskielteä häntä näistä joutavista laitoksista, ja sanoin viimen, semmoiseen aikomukseen vaaittavan Keisarillista luvan-antamista. ”No sen voimme kyllä saaha”, sanoi haan taas, ”sillä ei suinkaan armollisin Keisarimmekaan mahak meistä kieltää tätä maamiehellista rakkauttamme”. Pois-taivuttaakseni hänen puheensa näistä tuumista, kysyn taas tokko hän joka paikassa oli Otavan ymmärtänytkään , koska se oli kirjutettu enimmäkseen Savon puheen-murrella, ja vielä siittenkin eri-kirjutoksenkin tavalla. Aivan hyvästi! sanoi haan, myö sen ymmärrämme, joka paikassakin; mutta ei se tuhma siitä tulek hullua viisaammaksi (no, eipä se ouk tuhmille kirjutettukaan, sanoi hään) sillä siihen tarvitaan ymmärrystä ja mieltä, ja vieläik mielenkin karaistamista; vaikeaksi se kyllä tuntuu ens’ alussa, milt' ei ymmärtämättömäksi, mutta ei siinä kauvankaan tarvitak päätänsä pystymistä, ennenkuin selviä joka sana; eipähän kauhalla mieltä päähän ajetak; mutta vaivalla. Äläppäs huolik, aattelin minä, kyllä tässä kysytään mistä mies on kotoisin. Jopa rupeisinkin, oikeen uhalla, kysymään — täältä tuolta kirjastani. Enkä tiijäk itekkään, ihmettelenkö enemmin hänen muistiansa, vai hänen ymmärrystänsä, sillä se oli varsin mahotoin mulle saaha hänen johon kuhun paulaan tahi katrakkaan. Ei sillä kyllä että hään ulkoapäin taisi kaikkia suomennoksiani Homeroksesta, Anakreonista ja Sapphoosta, joita hään lovisti (skanderade) kuin paras pappi: hään taisi myös kaikki ne siihen kuuluvaiset muistulukset ja sanan-valaistukset, ja muistipa vielä millä lehen puoliskolla siellä seisoivatkin: hään osaisi koko kirjan niin kannesta kanteen, etteri minussa suinkaan ollut miestä saaha häntä kiini tahrauntuneeksi. Sitä vastoin hään jo monesti väitti minun kanssani, sanoista ja muustaik; ja kuin kirjaan kahottiin, niin hänellä oli aina oikeen, sillä olin ite jo pois-unouttanut yhtä toista mitä olin kirjuttanut, koskeen ollut tuskin kirjaan kahtonutkaan, siitten painettuaan; ja piruko niitä kaikkia muistaa mitä kirjoihin tuloo pistetyksi.<br /> <br /> Tämmöiselle miehelle piteä minun toki ryypäyksen tarjoomaan, aattelin minä, ja tuotin hänelle viina-pullon; mutta se oli varsin mahotoin multa saaha häntä sitä maistamaankaan. Mies ei ollut vielä eläisään suutansa sillä kastellunna. Minä käsketin sentähen. sisään, lasin saksan viinaa. Empä tahtonut olla miesi saaha häntä sitäkään huulihinsa nostanneeksi, toki minun täheni hään tuon kuitenkin viimeisellä teki.<br /> <br /> Nyt soisikin ehkä lukiani jo saalia tietäksensä, kuka tämä hilpiä nuorukkainen (hään oli nuon arvatakseni 24 vuuen paikoilla) mahtoi olla? Se oli talon Isäntä Juhoi Aato Pamppalainen, Paloisten kylästä Hauhon pitäjästä, nykyjään Kirkon eli Kuuennos-mies Lamminkin pitäjässä. Kuin vielä rupeisi tästä rahastansa juttelemaan ja minua kiusaamaan, niin saahakseni häntä tästä luopumaan, täytyi minun viimenkin vähä valehtella ja sanoa muilla ei olevan oikeutta ketään semmoisella rahalla merkittämään, jos ainoasti Esivallalla, sillä saatfaisimmehan muuten sillä tavalla kunnioittoo varsin kunniattomiakin 3). Tätä haan ei ottanut uskoaksensa, ja nimitti Suomat. Huoneen-hallitus Seuran, Opiston ja vielä monen muunkin, joka Hallituksen luvalla semmoisia muisti-eli kunnia-rahoja oli toimittanut; mutta koska minä niin kovasti kielsin häntä, enkä antanut hänellen neuvoa, mitenkä hään tässä asiassa piti käyttäitemään, niin läksi hään pois pahoilla mielin, ja sanoi niihen toistenkin suuttuvan häneen, asiatansa näin huonosti toimittuansa; kuitenkin pyysi hään heijän puolesta lupaa, heijän saahaksensa minullen kirjuttamaan asioitansa; johon minä myöskin myötistyin. Ostettuansa multa muutamia Runolan runoilemiani, tuttavillensa jaettaviksi, läksi hään pois sanalla, ei heittävänsä asiansa sillään.<br /> <br /> Niin kului taas muutamia kuukausia, niin tuli jo toinenkin mies luokseni, se sanoi taas olevansa Janakkalasta kotoisin. Hänen nimensä en muistak; vaan sanoi olevansa lähetettynä talonmieheltä Kustaa Paturilta Turenkin kylästä Janakkalassa, pyytämään minua, hänen ja monen muihenki niissä tiennoissa asuvaisten talonpoikiin puolesta, tulemaan sinnek heijän puheellensa. ”Koska kuulimme (sanoi hään) teijän ei suostunneen heijän, Pamppalaisen kautta tehtyyn pyytökseen, niin rukoilemme teitä tulemaan sinne Helluntai-pyhiksi, jollon tahtoisivat monesta pitäjästä olla koossa puhuttelemaan teitä asioistansa, kyyvin tahtoovat maksoa teillen tullen männen, niin myös kaikki mitä ravinnokseksi ja kustannokseksi kuuluu, eikä heittävänsä vaivannekaan maksamatak. Minä vastaisin hänelle mulla olevan pahat jouvot, niin ett'en mitenkä saattana tätä hänellen luvata, paihti sitä oli vielä aikaisin tästä päättääkseni, kosk’en tiennyt itekkään, elinkö vielä silloin, vaan olinko jo kuolluna; aattelinki jo itekseni, lempo sinne mänköön tuntemattomihin joukkoon, tiennöön hänet heijän neuvojaan ja aatoksiaan. Häänki osti multa muutamia näitä Suomalaisia kirjoja, ja läksi tiehensä.<br /> <br /> Kului taas pari kuukautta, jo tuli mullen postilla kirja kolmannelta mieheltä, joka oli Lammin pitäjästä; se oli kirjutettu Isäntämieheltä Aatami Reitto (Fredrik) Jaakkolaiselta, Jahkolan kylästä Lammilta, kussa hään niinikeän ”nöyrällä ja kaikkein hellimällä sydämellä” oman ja monen muihenki puolesta valittaa heijän ei taitanneen ”itte työllä” (käytöksillänsä?) niin millään tavalla osottoo mullen takkauttansa ja kiitollisuuttansa ”neiden monijen urholliisten hyväin kirjallisten vaikutusten eestä”, jota minä olin ”Suomenkielen ja kansan valustukseksi, omain etujen kattomata tehnyt ja toimittanut”. ”Niin (sanoi hään) saan minä aivan yksinkertaisuudessa ilmoittaa meijän halumme kiitollisuuteen, ja että sitä kaikki Suomen kieltä rakastajain olen kuullut empivän (epäilevän?) millä he taitasivat olla kiitolliset Herra Lehtoria kohtaan. Mutta millä sen taitais tehdä? Kuivat on suulliset kiitokset. Minun rakas Herrani, on jo Suomalaisten taitoja ja tapoja nähdäkseen, kulkenut monet pidemmät matkat, ja tehnyt suuret kulut itellensä; niin minäkin toivossa rohkenen pyytää Herra Lehtoria vaivaamaan vieläkin itsiänsä sillä että tulisitte Lammillen Helluntai pyhiksi, jos suinkin on mahdollista. Niin tulkai minun Herrani tänne Helluntaiksi, opittenhan täällä jotakin — tulkai jo Helluntai-lauvantaina yöksi Jahkolaan.... Jos nyt suinkin sopii, niin tehkät hyvin ja tulkai koko pyhiksi tänne! Tämä on meijän rakkaan sydämemme toivo” Lopulla kirjutti hään vielä: ”Ja jos minun errani tois vielä kansansa, sen meijän rakkahassa muistossa olevan Herran Prohvessori Reinholt von Beckerin, jollen sanokai sydämelliset terveyden toivotukset Suomalaisilta”... Tämä on meijän korkein toivomme” etc. etc.<br /> <br /> Tämä Jaakkolainen oli minusta silloin, vielä nimeksikin, varsin tuntematoin; nyt minä häntä hyvinkin tunnen, — hään on yksi niistä kunnollisimmista ja kunniallisimmista miehistä meijän talonpojallisessa säävyssämme, ei ainoastaan Hämeessä mutta myös koko suomenmaassa, kussa toivottava oisi, että löytyisi muitakin hänen tapaisia.<br /> <br /> <br /> [[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 2|''(Vasta lisäksi)''.]]<br /> <br /> <br /> 1) ''Niin on Savolaisetkin tulleet ”tuhmiksi” ja ”sioiksi”, muilta haukuteluiksi, niinkuin Korhoinenkin runossansa puhuu. Mutta epäilemme jos tämmöiset soima-nimet, ja räävämiset, oisi muilta annettu kuin Pohjalaisilta, sillä heissä tahtoo vielä, nytki pysyä tavaksi, luullaksensa muita Suomalaisia parempina. Vaan ”narri nimen antaa, mies nimen kantaa”; ja jos kiittäisimmekin heijän luontoansa, jotka piteävät ihtiänsä kunniassa, niin nauruamme sellaisestakin mielettömyyestä, joka ei annak toisellenkin arvoa. Muistamme kyllä kuin Savolaiset ennen roinistivat rukiitansa, tali- ja voi-leivisköitänsä Ouluun, Kokkolaan, ja moniin muihinkin Pohjanmaan kaupunkikin, mitenkä heistä siellä pilkkoa ja narria tehtiin, liijoitenkin heijän puheesta. Nyt ovat heistä pääsneet, koska Savon ja koko Karjalankin kauppa on Wenäjäänpäin kallistunut: mutta luulenki minä jo monelta Pohjalaiselta poloiselta varansa männyt niinkuin naurunsakin, ja jotta nyt vielä mielelläänkin antaisivatten Savon sioillen suuta, jos sinnek palajaisivat. Niinpä se on kielenkin kanssa. Ei missäkään Suomessa niin vihaavat ja vihastuuvat, tavataksensa tätä Savon puheen murretta vielä kirjoissakin; mutta kahtokoot ihtensä, ettei tämä paisuk suuremmaksi ja heijän puhettansa paljon paremmaksi, sillä, etteivät kykenek omaansakkaan kyllin viljelemään. Muualla Suomessa tunnustaavat ja myötistyyvät jo kaikki siihen, jotta Savon puhe, rikkauellansa ja kauneuellansa, voittaa näitä muita puheen-murteita; joka jo toistaa heissä tietoa ja ymmärrystä; mutta Pohjanmaalla ja paikkapaikoin Satakunnassakin, niin luuloovat, kuin korppikin muinon (ketun kehoittamisesta) kielensä muihen suloisempana''.<br /> <br /> 2) ''Jos tahotten vielä päivänkin tieteä, niin oli 14:nä päivänä Tammi-kuussa''.<br /> <br /> 3) ''Moni oisi ehkä minun siassani mielelläkin vastaan ottanut tämmöistäulkonaista kunnioittamista, (mulla oli kylläkseni jo tästä sisällisestä) liijaksikin, koska olin hyvä ystävä ja tuttu juuri sen Herran kanssa joka tällaista rahoja kuurmailoo (graverar) ja lyöttää(preglar); nimittäim H:ra Kuurmailia Mellgrén, joka oisi kolmen neljän viikon päässä valmistanut semmoisen kunnia-rahan''.<br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'' N:o 6 Lauvantaina, 7:nä päivänä Maalis-kuuta, 1846<br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Gottlund Carl Axel]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_2&diff=12713 2013-07-15T11:21:58Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>[[Carl Axel Gottlund]] <br /> <br /> <br /> '''On niitä mielitä Hämeessä, muutamia muuallakin'''.<br /> <br /> <br /> [[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 1|''(Jatko viimeisestä Numerosta)''.]]<br /> <br /> <br /> Kuin hänen kirjansa luettua, kuulin minua Lammillen kuhuttuneeksi, niin karvastui mieleni; ja kuin vielä sittenkin luin käskettyneeksi tähän Jahkolan kylään, niin oli kuin oisi kylmällä veillä minua vailleet; niin muikia oli vielä muistuttaakseni tätä pitäjätä, ja juuri tämäik kylä näytti minusta kaikkiin kunnoittomaksi, kuin olin vielä eläissäin nähnyt 1). Jos oisin muuallenkin mielelläni lähtenyt, vaan en Lammillen polvenaankaan, niin olin jo tähen pitäjäsehen kyllästynyt. Kirjutinkin jo takaisin vastauksen, ei olevan minun sinne-tulosta outtamistakaan. Näytin myös tätä Jaakkolaisen kirjaa von Beckerillen, kysellen häneltä mielikö hänen sinnek männäksänsä? Vaan eipä tuokaan sanonut huolivansa tämmöisestä matkan teosta. <br /> <br /> Mutta Helluntaki oli tänä vuonna myöhään, viimeisinnä päivinnä Touko-kuuta, ja viikkauet sitä ennen oli jo kauniinna ja variinna ilmoinna, maa hyvinkin ruohistunut, jotta puutkin olivatten jo täyvessä lehessään. Minun vaimoni jok'ei tiennyt tätä pitäjätä kartataksensa, sanoi monesti mullen: ”oisipa lysti tieteäkseni mitä ne talonpojat sinusta tahtonoovat, kuka tiesi jos aikoisivat sullen vaikka minkä hyvän? Mitäshän jos sinne mänisitkin —ei suinkaan ne pahoakaan mietik, koska tahtoivat kunniarahallakin sinua muistutellaksensa”. Vaan kuin en siitäkään huolinut, ja kuin päivätkin ennen pyhiä olivat niin lämpöisinnä että oikeen hellitti päivänpaisteessa, niin hänellekin tuli mieli sinne lähteäksensä. Heikolla terveyellään sanoi hään olevasek itelleen ehkä terveelliseksi päästäksensä muutamaksi päiväksi maallenkin kävelemään, kussa ilman-raiteus, ite ajamisenkin liikutos, ja maihen suloisuus saattaisivat häntä vointumaan. Kuin näin hänen halullisuutensa aina sitä myöten suuremmaksikin kuin pyhätkin olivat lähestymässä, niin mielittelläksensä, eikös minäik siitten — sinnek männytkin. Kävin vielä kerran Beckerille sanomassa tästä mänöstäni, kysyen<br /> eikö hänen tekisi mielensä tulemaan kanssani? Vaan eipä tuo nytkään häneltä syntynyt. Niin läksimmö siitten ilta-puolella päiveä, juuri Helluntai-aattona, kaupunnista mänemään; ja otimme vielä myötämme neljän vuuen vanhan lapseni, leikki-toveriksemme. Päätöksemme oli ainoasti lähteä johon-kuhun maalle lysteilläksemme; mutta jos aina Lammillen tuli lähtö, tuota vasta tiellä tuumattiin; kuitenkin läksimme sinneppäin. Päivä oli palava kuin kesän-syämmellä, ja iltainen ilma suotuisa kuin neitoisen syleileminen. Tie mäni, aika kului, emmekä tietänytkään ennen kuin kello yksi yöllä jo tulimme Jahkolan kylään. Kuta lähempi tulimme, sitä myötenkin rupeisinki jo katumaan kauppaani. Ensimmältä en tahtona tästä mitään virkkaa vaimolleni, vaan viimeiseltä en malttanut olla sanomatak: eikös kotiin kääntänemme, mitäppäs täällä tehtänemme, naurannoon ehkä kyllä moni, kuin kuuloo meijän tunnettoman miehen puheella lähtenneen tyhjään ajamaan 12 peninkuormoa eis-takaisin? Häänki rupeisi jo tähän arvelohon, ja sanoi pahoilla mielin: ”vaan nyt oisimmekin jo paikallamme, hyväik oisi yötä levätäkseni”; ja siihen liitoon ajoi kyytimiesi meitä jo Jaakkolan pihaan.<br /> <br /> Kaikki tässä makaisivat unen suloisuuessa, ainoasli toista vai kolmattakymmentä lehmeä, jotka levollansa, pihaton tarhassa, vielä ruumenivat päivän purtujansa, kohottivat korviansa kulujamme kuultuansa; ja joista jo arvattiin talon varallisuutta. Sill’ aikana kuin kyyti-poika hiljan kolkutti porstuan ovea, sisään päästäksensä, minä jo kääntelin hevoista porttiinpäin, täyvessä toessa lähteä takaisin ilman kennen kyläläisten tietämätäk. Mutta eipä ollut vielä kahestikkaan taputtanut ovea, ennen kuin sitä jo avattiin, ja ittepä Isäntä tuli meijän vastaamme. Nytpä olikin jo myöhä meille palajataksemme. Nimeni sanottuani, tervehti hään tultujansa, ei joutavilla loruilla, ainoasti muutamalla sanalla; mutta mitäpä hään pani, ettei toinenkaan oisi paremmin heijät pannuna. Emmekään ollut monta sanaa vielä välillemmö vaihtanutkaan ennenkuin mieleni jo teki tarkeemmin tuntemaan tätä miestä. Kuin kyselin ell’ei hään jo maannut, koska hään niin pian joutui ovensa avoamaan, sanoi haan olevasek kivuloinen mies, eikä monesti saavasek yölläkään rauhoa luu-valostaan; hään oli jo kauvan kuuluna rattaisten ratinaa ja hevoisen kavioittamista, josta hään jo rupeisi arvelluksissaan tästä vieraisten tulosta. Outin hänen jo panevan pahaksi, sitä kuin en tästä tulostani antanut hänellen mitään tietoa; vaan liekö haan ilo-päissään tätä unohtanut, vai tahalla ehkä välttänyt tästä minua muistutella; muttei hään siitä maininut niin mitään. Korjuun pantua kiessimme, ja kalujamme tupaan kannettua, levitti hään pöyvällä tervetuliansa, herkkuja monellaisia, joissa ei Saksankaan viinoja ollut vaella. Saatettua meitä kauniin kammariin, kussa kaikki puhui puhtautta ja järjellisyyttä, panin vaimoni ja lapseni sinnek maata, ja manin ite vielä kerran miestä puhuttelemaan. Kauvan istuitimme kahen-kesken juttelohon niitä näitä, enkä tiijäk itekkään liekköhään minuhun niin mielistynyt kuin minä häneen. Vaan — mitäs sinä niin monella kellolla tiet? kysyin minä häneltä viimeisellä; kuin näin kolmatta kymmentä kelloa hänen ikkunoilla. Sain nyt tieteäkseni, mitä siitten olen monilta muiltakin kuulut, hänen olevan muka aika kello-seppä, ja jott'eivät ainoastaan likimmäisistä maa-pitäjistä, mutta moni myös aina kaupunkistakin oli tänne lähettänyt tunti- eli lakkari-kellojansa, laitettaviksi,<br /> koska häntä näissä toimeissa piettiin kaupunnin mestaria parempana. Ite haan oli omasta päästään, ilman kennen neuvomatak, ensin opetteleinut ja siitten harjoittanut tätä taitollisuutta. Kaikkia vehkeilänsäkin eli työkalujansa, jotka tarvitaan kelloin laitanlohon, oli haan tuottanut Saksanmaasta, ja pyyettyäni asetteli minun näkyvilleni. Muutakaan työtä haan ei sanonna moneen aikaan saanesek toimeen, kivuloisuutensa suhteen; ainoasti kirjallisia harjoituksia mielytti häntä, ja pellavan kaupat oli hänen etuisammat<br /> elatuskeinot. Ehkä jo 50 vuuen paikoilla oli haan vielä naimatonna, ja eli sovussa ja suosiossa sisarenssa kanssa, joka kaikissa toimitti emännän virkaa. <br /> <br /> Kuin aamulla havaihtin, oli jo toisessa tuvassa kokountunut paljon kansaa, puheet oli jo käynyt kylässä, minun täällä olevan, ja moni minua tiijustelevainen oli jo jouvuttainut tähän, kahtoaksensa ja minua puhuttellaksensa. Mutta kuin oli joukossa montaik pitkän-malkan-takaisia, niin kuulusteltuani mitenkä hyökin olivat saaneet sanan minun tänne-lulostani, täytyi Jaakkolaisenki jo tunnustoo, hänen jo yöllä, heti tultuani, lennättäneen sanat tännek tuonnek tuttavillensa, tulla tänne puheillemme; sillä tavalla pantiin monta hevoista liikkeisehen, yhen yheppäin, toisen toiseppäin. Yhen laitto hään aina Janakkalaan, 3 peninkulman päästä Paturia hakemaan, vaan häntä ei tavattu kotona, oli männyt Turkuun; toisen, Paloisesta Pamppalaista tuomaan; kolmannen, Huhtan-Penttalaan veljensä Heikkiä noutamaan, yksi sinne toinen tänne. Tätä kaikkia oli hään jo tehnyt ja toimittanut niin hiljaan, ilman hiiskahtamatak, ett'en siitä ymmärlännyt niin mitään; suullansa hään kyllä minua puhutteli, mutta silmällänsä palvelioitansa. Eikä silläkään vielä kyllä! Toistukseksi tämän miehen tarkasta ymmärtämisestä ja viisaasta käytöksestä, tuloo minun vielä sanomaan, että koska hään kuuli minun vaimoni olevan varsin ummikko Ruohtalaisen (se on Ruotistakin kotoisin) niin — jot’ei hänen pitännyt, ollessaan näihen Suomalaisten joukossa, ikävystyä aikojaan, ja sillä ehkä jouvuttoo minun tästä pois-lähtöäni— mitä hään teki. Sitä mitä ei toinen ehkä oisi rvanutkaan. Haan lähetti niin ikeän samana yönnä pitkän matkan päästä tuottamaan vanhan varsin siivollisen ja kunniallisen, hiljaisen ja hyväpuheliaisen, Ruohtalaista kieltä taitavaisen Matamin, jota hään päivänpalkalla piti luonnansa kaiken sen ajan kuin olimme tässä, ainoasti puheen toveriksi ja sanan-saattajaksi vaimolleni. Kuka meistä herrasmiehistä oisi tätä hoksanut; ja jos oisikkin — kuka oisi sen tehnytkin? Ruohtia Jaakkolainen ymmärsi itekkin hyvin kyllä, sekä puhetta että kirjutosta, (hänellä olikin monta Ruohtalaistakin kirjaa); vaan puhua sitä, en ollut hyvä saaha häntä, ei sanaakaan. Kuitenkin kuulin minä vaimoltani perästäpäin, hänen puhunneen tätä joksikin, mutta ainoasti hätävaraksi, kahen kesken, kuin ei ollut tulkittarensa tilalla.<br /> <br /> Koska nyt oli Julha-päivakin, niin päätimme kaikki lähteäksemme kirkkoon, johon minä tahoin jalkasin männä, koskei sinne ollut paljon enempi kuin virstaa. Mutta hui, hai! vielä vainen minua sinnek oisi laskettu käymä-jalalla. Lyötiin hevoisia valjaisihin, pantiin kiessien eteen, ja mänimmö sinne, monella parilla, että pöllyisi kyllä männessämme. Ajettiin muuan Kirkon-miehen taloon, kirkonporttia vastapäätä, kussa pitäjänki vallasväki aina ensin pistäiksen, ja jonka pihalla myökin heitimmö hevoisemme. Kaikki tienvieret, pellon nurmet, ja kirkko-tarhakin, oli täynnä ihmisiä, jotka kokountuivat Herran huoneesehen; sinnepä myökin, muihen joukossa. Vaikka penkit olivat jo tepo-täyneet tultuamme, niin väistelivät hiljaan sioa, ilman kennen käskemätäk, minulleni, vaimolleni, ja enimmälle osalle joukostamme. Senki jo havaihtin heti — kuhun Jaakkolainen käänsiin, siinä häntä kunniallakin kohtattiin. Jos Jaakkolainen sentähen luki suuremmaksi kunniaksensa (niin kuin lukikin) saanneensa snimoisia vieraita Suomen pääkaupunnista, niin myökin kahoimme sitä kunnialliseksi joutua semmoisen miehen parihin.<br /> <br /> Kirkonmeno ja Jumalanpalvelus on yhtäläinen yliten koko Suomenmaan, mitäsme siitten tuosta puhumme, tuntoohan sen jokainen. Vaan sen sanon, jotta harvoin olen ollut kirkossa, kussa niin hiljasta, siistiä, ja siivollista väkeä, hartauella ja mieli-nöyryyellä toimittivat henkellisiänsä, kuin tässä Lammin kirkossa. Kahtelin sinne ja tänne, eikös pitännyt missään vielä näkymään näitä vanhoja riita-toveria, näitä pullo-poskisia ja sinelmä-silmäisiä käräjän-kumppania, joihen muistaminen vielä nuoruutestani hirmutti minua; mutta ei niitä näkynnä niissäkään. Näytti kuin oisi jo rakkaus kaikkia sovittanut, kaikkia voittanut; ja kirkkomaakin oli jo näillä kolmatta kymmenillä vuosilla, monta ehkä korjannut suojanansa ja huomallansa. Missä minun vanhat Lammilaiset, aattelin vielä kerran itekseen? Mutta ei siihen yksikään vastannut. Nuori ja kaunis kansa oli minun silmäni eissä, joka lauloi ja rukoili, kuin muinoin rähmäisivät ja torjuivat.<br /> <br /> Jaakkolaisella oli kyllä oikeen, kuin kirjutti minulle: ”opittenhan täällä jotakin”. Olin ennen kyllä nähnyt monen Seurakunnan, joka oli köyhtynyt töissään ja tavoissaan, vaan nytpä opin tässä tuntemaan toki yhen, jok’oli rikastunutkin, jok'oli varsin toiseksi muuttununna; ja tämäik oli niistä kauniimmista oppimisistani. Mutta minun piti vielä oppimaan enemmin: minun piti oppia tuntemaan sitäkin miestä jonka työksi tätä arvellaan, eli jonka kautta tätä kaikkia on aikoin saatettu. Minun vaimoni, joka kyllä oli nähnyt monenki kopean kirkkokunnan, tunnusti tämän — mitä hänen ulkonaisesta puvusta ja olosta tulisi sanottavaksi, niin myös hänen taijollisesta ja laitollisesta käytöksestä — ei antavan muillen puoltansa. Kuitenkin näytti minusta vaimoväessä moitittavana vaatteihen kopeutta ja pöyhistystä. Niin nähtiin täällä e. m. talonpojan tyttäriä, ja nuorikoita, hienoissa ja kalliissa, kaupunnisa (eli kaupunnin tavalla) tehtyissä tarlTn-hameissa, ja monet miehistäkin verassa verhoittivat. Kirkosta tultuamme, kävin vielä kerran kahtomassa kylänpihoja ja kirkonaituuksia, ellei siellä toki pitänyt löytyä joku noukallansa, eli ies rohkeimillaan, joku suurustettuna ja viinalta virvoitettuna; sillä ryypättiinhän ennen Juhlapäivän kunniaksi, ellei muuten, reuhattiin ja telmettiin, miltei tapeltiin; mutta en tavannut yhtäänkään ainuata vähänkään hutissa. Läksivätten kirkosta niin hiljain ja säävyllään kuin tulivatkin, eikä yhtäkään ääntä kuuluna tiellä ärjäistynyttä. <br /> <br /> Minun Isäntäni oli kirkkomailla kuhtunut monet rehelliset talonmiehet tulemaan, vaimoineensa kanssa, Jahkolaan päivällisellen. Hänelle näytti tämän Juhlan saaneen kahellaisenkin merkityksen. Hään mieli myös murkinaksi kuhtua niitä pitäjän herrasväestä joita kirkossa tavattiin: totta kaiketin hään luulikin minun, heijän seuroihin, paremmin ehkä mieltyvän kuin tässä talonpojallisessa; mutta sain häntä tästä estetyksi, sillä että sanon tännek tulleeni talonpoikia tapaamaan, vaan ei herroja puhuttelemaan. Kuitenkin käski hään muuan Luutnantin, rouvineen, naapuristansa, ikeän kuin toistajaksi tästä hänen päivän ilosta. Syötiin ja juotiin, elettiin ja hyvästi ravitettiin. Mutta ei siitä olek puhetta, eikä se teitäkään autak jos sanoisinki toistakymmentä ruoka-laijia, punsit ja viinat viljaltaan, olleen pöyvällä— ei ainoastaan tänä pänä, mutta jokaik päivä kuin tässä vietimme; tämä toistakoon ainoasti talon varallisuutta ja Isännän niin kuin Emännänkin hyvätahtoisuutta. Mutta sitä vastoin oisi paljon sanottavaa näihen miesten mielittäväisestä käytöksestä. Ite Isännälle ei joutanut paljon pöyvelle istuminen, hänellä oli vieraistaan huoli, eikä ainoasti heijän ruumiillisesta ravinnoksesta, mutta myöskin henkellisestä. Hään nousi ylös monin kerroin puhetta pitämään muistin-pulloja juotessamme, ite hään saastansa saneli, senki hään saatatti sanoillaan, ite hään pulloimme puhutti, lasihin lauseensa lateli. Monta oli hänellä ainetta, ja sanat monet kullenkin. Hään puhui maammiehellisistä harjoituksista kirjallisissa tarkoituksissa, ja heijän vaikuttavaisuutta meijän mielen-valaistamiseksemme ja syän-sivistymiseksemme, ynnä siitä kiittämättömyyestä ja kylmä-kiskoisuuesta kuin olemme tähän saakka osottaneet Suomen kansan kuuluisillen, oman maamme rakkaimmillen. Niin hään pani puheensa että itki rouvat, itki herrat, itki miehet kuin naisetkin, itkipä vielä itékki, itkusilmässä minunkin; itkivät kuin pahat lapset — niin se mielet hellytteli, hennoitteli jokaa henkee. Arvannoohan sitäik jokainen, jottei meitä viimeksi mainittu, joihen kunniaksi kaikkia tätä tehtiin. Tämmöinen oli nyt se ”mainittu yleinen tyydymättömyys”, josta Kanava uneksii, ja jonka puhetta muut ruotinkieliset Viikkolaiset ovat ruumentaneet toinen toiseltaan.<br /> <br /> Monta tapaisin tässä miestä mainittavata, kuitenkin oli Jaakkolainen kaikista ensimmäinen. Mutta siitten oli myös molemmat hänen veljensä, Talon-Isännät Antti Eerola, Oitin kylästä, ja Heikki, Huhtan-Penttilästä, ynnä tämä jo ennen meiltä mainittu, tässä nyt lässäkin olevainen Pamppalainen. Puolipäivällistämme syötyämme läksimmö kaikki, nuoria ja vanhoja, miehiä kuin vaimojakin, ylös sille korkealle, puun-kasvamilla kaunistetulle Kirkon<br /> kalliolle, kusta nähtiin kaukana ympärillemme, kuhunkin ilmaan, ja jossa Jaakkolainen jo oli toimittanut meillen hyvän kokon ilta-vietoksemme. Tässä istuitimme, heiniin ja kukkien keskellä, koreesehen koivukkohon, johon kahvit kannettihin, vettä tee'llen keitettihin, levitettiin punssi-leilit 2). Tässäpä vasta tulikin puhuttuneeksi, ensinnik tämän pitäjän vanhimmista tapauksista ja muistomerkistä, ja siitten yhestä ja toisestakin asiasta, yksinäisistä niinkuin yhteisistäkin. Eipä heillä ollutkaan joutavia puheita, lapsellista laatimista: miehen järki, miehen mieli, suussa sula suomen kieli, tässä kukiin kuuntelimme. Kaikkia näitä tässä ei sovik meijän selitellä; eikä aikakaan nyt annak myöten; mutta sopii minun kuitenkin sanoa, että, niin mielellistä ja niin mielullista puhetta en olek tuskin vielä millonkaan herroissakaan kuullunna, enkä viettänyt niin suloista iltaa Suomenmaahan tultuani. Minun vaimokin, ehkei ymmärtännyt heijän puhettansa, mainihti vielä kauvan heijän kauniita käytöksiään ja tapojaan. Emmekään mistäkä tiennytkään ennen kuin iso joukko nuoria tyttölöitä, kylän koreimmia, Lammin soreimmia, seisoskeli ympärillämme, jotka lauhkeilla lauluillansa, äänillään helisevillään, lepytti mielet meijän ja huvitti.<br /> <br /> <br /> [[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 3|''(Vasta lisäksi).'']]<br /> <br /> <br /> 1) ''Selitteekseni mitä olen tässä puhunnut Lammin pitäjästä, tuloo minun sanoa, nähneeni siellä ollessani monta vuotta siitten, kauvempatakin aikaa, kaikkia heijän tapojansa ja asian laitojansa. Äitilläni oli muka puolirysthölliä Kuurikan kylässä, jonka se oli jo monta vuotta tätä ennen myönyt muuallen leskirouvallen, nimeltään J- - - lt; mutta koska ei hänessä kuitenkaan ollut sen maksajata, ei verojansakaan suorittajata, niin minua jo 3:tta 10:tta vuotta siitten laitettiin sinnek, Kihlakunnan silloin piettävissä keräjissä, takaisin omistamaan ja toisellen (muuallen talonpojallen) myömään tätä tilaa; jota myös toimitinkin. Sillä tavalla tulin minä kahessakinkäräjässä, ja toista viikkoa umpaisessahin, viipymään näissä samoissa Jahkolan ja Oitin kylissä, kussa lakia sillonki istuttiin, ja jossa opin hyvin tuntemaan Lammilaisten lain käyntiä ja muitakin laitoksia. Paljon täällä oli riita-miehiä, jos miehiksi niitä kuluttaneen, joille muuan toinen nimi oisi soveliampi, sillä moni miehistä makaisi yöt ja päivät juovuksissa, mihin päättyi, pitkin penkkiä tahi nurkkiin sopeissa, mihin vaan joutui, toisissa taloloissa. Eipä se päihtynyt paikkoa valihtek, eikä huolik humalainen, josko korsuun korjattaneen, paiskattaneen sika-pahnaan. Akat ja vaimot — ne Tuomarin tuvassa, oikeuen eessä, lakia kiskoivat, miehiä ei näkynnäkään, ehkeivät olleet kaukana, kukon nuorissa vähä kukiin. Ja jos joku toisinaan tässä nähtiinki, niin sekin oli tohmeroissaan tahi päätä pohmelossaan; niin että oisi monet kyllä olleet sakoillen pantavia jos ois kanteeks' annettuna, kiivastunut lakikirjat. Paihti Tuomari ja hänen seuransa oli tähen vielä muualtakin keräyntynyt (ja Jumala tiesi misstä?) miehiä mitättömiä, joitaik joutilaisiakin, jotka elättivät henkensä ”vulmahin” nimellä. Oikeenpa minua monta kerta säälitti tätä nähessäni. Mitäppäs ne vaimorukat muuta taisivat, kuin joutua näihin käsiin; ja harvaa asiaa tutkittiin, kussa ei ollut näitä puollus-miehiä vastatuksin Näistäkin oli moni hyväik juomari, hyvä viinan vihlättäjä, armas akkojen avuksi. Sanalla sanottu, surkia oli kahtoakseni tätä onnetointa, tätä jumalatointa elämätä. Jos kauhistutti minua kuullakseni näihen juopunein kirouksia ja noitumisia, tahi nähäkseni heitä muunna luontokappaleinna, vastukseksi, muilta korjatettavina, niin hennotti minua ja suututti heijän huolimattomuuensa omasta parastaan. Sillä mitä eivät miehet suuhunsa mänettäneet, sen mänettivät vaimot, auttajoillensa ja asian-ajajoillensa, ja asiat heitettiin yht'hyvin auki toisiin käräjäisiin, samalla tavalla ajettaviksi. Jos pahastuu mieleni näitä muistutella ja puhutella (ehkä lienee asian laita samallainen muuallakin?') niin ilahuttaa minua, nyt tavanneen näissä samoissa kylissä varsin siivollista ja kunnialtista elämätä; ja jos olen jo toisesta puhunnut, niin tuloo minunkin toisesta puhumaan. Vaan nyt arvaattenki minkä tähen en tahtonut Lammillen männä.''<br /> <br /> 2) ''Moni luuloo ehkä, meijän hyvinkin tässä juonneen. Vielä vainen, paljon meill’ oi parempia, herkkujakin herttaisia; sanat suussamme sulivat, lämmittivät toinen toistaan: varsin varitkin olivat, syämmestä syntyneitä, rinnasta rivittyneitä.''<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'' N:o 7 Keskiviikona 11:nä päivänä Maalis-kuuta, 1846<br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Gottlund Carl Axel]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_3&diff=12712 2013-07-15T11:19:41Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>[[Carl Axel Gottlund]]<br /> <br /> <br /> '''On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin'''.<br /> <br /> <br /> [[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 2|''(Lisäksi 7:ään Numeroon)'']]<br /> <br /> <br /> Näihen tyttölöihen joukossa, oli kolmet Eerolan tyttäriä, muita vielä hilpeimpiä. Heijän isänsä, äitinsä, ja veljensäkin — kaikki olivatten laatu-laulajoita, virren hyvän virittäjöitä. Oivalsin jo kohta tämänkin kokkauksen olevan Jaakkolaisen laitoksia ; mutta mikä ensin pisti päähäni, oli tämä heijän laulannonsa, kussa äänien erinnäisyys ja moni-säveltäminen tajuisi toinen toisesek kansa yhteen, ja josta jo arvaisin heijän kauvempatakin aikaa harjoittaneen ihtesek näihin yhteisihin laulelemihin. Tarkeemmin kuultuani, kummastutti minua vielä sekin, että kaikki heijän lauluinsa olivat, nuotinsa niinkuin sanojensakin puolesta, minullen varsin äkkinäisiä, aivan tuntemattomia, ja ennen kuulemattomia. Luulin toki melkeenkin tuntevani kaikkia Suomalaisia kansallisia lauluja, mutta tässä kuulin paljaita uusia, ainaik vielä vereksiä. Viimeiseltäkin jo rupeisivat ratoksemme ikeänkuin ilvehtimään, pakina-laulujen laatimisella, kussa kosia, puhehmies, morsian ja hänen äitinsä, vuorotellen, laulussa puhuttelivat toinen toistansa, ja joita kuvaelivat köytöksilläänkin. Mistäs nämät kaikki ovat kotoisin? Kyselin vihtoin, kauvan heitä kuultuani. Etteivät olleet vanhoja, sitä vähemmin vanhanaikuisia, kyllä tunnettiin. Ovat Paturtn ja Janakkalan Lukkarin tekemiä, vastaisivat mullen. Somat olivatkin, ja Lammilaisillen juuri rakkaimmia, liijoitenkin koska heissä rakkautestakin puhuttiin. Nyt tulivattenki kaikki ympärilleni, ja sanoivatten mielellänsä suovan jos saisivat heitä mitenkä painetuiksi, ja pyysivät minua näissä toimeissa olemaan heilien avuksensa; jota myös lupaisin 1). Kostoksi tästä naisten mieli-hyvästä lauleli vieläik minun vaimoni, heijän kuullaksensa, muutamia soreempia Rnohtalaisia lauluja, suostuaksensa sillä heijän pyytöksihin.<br /> <br /> Olisin mielellänikin suonut jos muuan meijän maamme valtioistamme oisi, vaikka näkymättömänne, seisoskellut tässä kuuntelemassa ja kahtelemassa näiten Lammilaisten kauniita ja siivollisia, veljellisiä ja siskollisia käytöksiä, eli ellei muu, niin josko muukin muukalainen, vaikka vieläik suomen-kielen polkiainen, oisi ollut tässä saapuvilla, jotta saisi ies häpiäksensä tunnustoo, mokomia talonpoikia tuskin vielä missäänkä nähneensä.<br /> <br /> Vaan mitenkä se on mahollinen, kyselin minä viimeisellä, teijän näillä 18:nillä vuosilla näin tapojanne muuttaneen? Ennen kuin kävin teijän kylissä en tavannut muuta kuin juoma-rattia ja juoppo-lallia, nyt oletten siistisimmiä ja siivollisimmiä kuin olen ikänään nähnyt: ennen ei kuulunna muuta kuin riijat ja torat välillänne, nyt rauha ja rakkaus, sopu ja hyvä sovinto: ennen näytitten minusta köyhiksi ja puutteen alaisiksi, nyt rikkaiksi ja varallisiksi. <br /> <br /> Niin onki hyvä herra (sanoivatten) olemme nyt Jumalan kiitos kaikin tavoin monta onnellisemmat.<br /> <br /> No mistäs semmoinen mielen-muutos on niin äkkiä teissä tapahtunut ?<br /> <br /> Tässäpä se seisoo mies, joka sen on tehnyt, vastaisivatten, ja osottivat käellänsä mullen Jaakkolaista; se on tehnyt meistä ihmisiä; saattanut meitä jällen järjellisiksi.<br /> <br /> No se mahtanoonki siitten ainoasti olla nämät molemmat kylanpäät jotka ovat näin tulleet häneltä sivistyneeksi ja valaistaneeksi; muu pitäjän väki eläävätten ehkä vielä entuellaan, liitin minä siihen.<br /> <br /> <br /> Ei ikeän hyvä herra, semmoisia kuin tapaatten meitä tässä, semmoisia tapaatten meitä muuallakin, kohtaisivat jo tähän.<br /> <br /> Kuulessani tätä, rupeisin heti tarkeemmin tijustelemaan millä keinolla Jaakkolainen oli ollut hyvä tätä aikoin saamaan. Ja toivoen muuallakin meissä vielä ehkä löytyvän niitä, jotka kuulta saatuansa hänen elämän laatuansa, seuraen hänen esimerkkiänsä, taitaisivat kansakunnassamme vaikuttoo ja matkaan-saattaa paljon hyvyyttä, tahon tässä lyhykkäisesti kertoa teillen heijän puheitansa.<br /> <br /> Jaakkolaisella on näissä toimeissaan ollut kahet aika toverit, avuksensa, rakkaus ja ymmärrys eli viisaus; vieläpä kahet siittenkin, totuullisuus ja rehellisyys. Hyväik on näihen kanssa vaeltaminen.<br /> <br /> Vaikka hään on jo melkeen ijällinen mies, vaikka sillä on rahallisissakin asioissa ollut tekemistä, monen saan, monenki tuhannen kanssa, eikä ainoastaan omassa pitäjässä, mutta myös monessa muissakin, vielä erissäkin maakunnissa, vaikka hään asuu juuri käräjäkartanon naapurissa, niin hänellä ei ouk kuitenkaan vielä ollut niin yhtäänkä lainjuttua, hään ei ollut vielä eläissänsä jalkaansa pistänyt laki-tupaan; ja sanoi itekkin mullen, niin vihastuneen ja kyllistyneen nähäksensä muihen riitoja ja lain-käymistä, ettei olek antanut tupaansakan lainistuttamiseksi, vaikka sitä on jo monesti häneltä pyyetty, oikeen uhallakin, jotta sanoi Tuomarin jo monin kerroin häneen suuttuneen tästä kieltämmisestään. Niinikeän on häntä jo monesti tahottuna Lautamieheksi, vaan eipä siihenkään ouk ruennut, vaikka olisi hänellä kyllä evullinen saahaksensa Tuomarin joukkoa ruokiaksensa, huoneitansa vuokratuiksi, ja lisäksi vielä päiviänsä palkituiksi. Taijattenko näytteä mullen montakin semmoista miestä, joka ei puutuk voiton eikä kunnian viettelöksihin, joka ilman vilpistelemätäk kaikissa harjoittaa rehellisyyttä ja totuutta, vaikka omaksi vahinkoksensakin, ja minä vuovaan — teistä on aikoa myöten tuleva mainio kansa.<br /> <br /> No, mitenkäs hään siitten käyttiin? Hään sovitti kaikki rakkauella ja suosiolla. Alussa häntä kyllä moneltakin petettiin, yhesti — vaan ei kahesti. Hään heitti vahinkonsa sillään, ja käytti sitä viisauteksensa. Semmoisten miesten kanssa hänellä ei eneän toisen kerran ollut tekemistä. Rehellisiä kunnioitti hään, niin ylhäisistä kuin alhaisistakin, mutta joutavaisuutta ja koiruutta hään ei ollenkaan suvainnut, eikä ollut kelvottomienkaan tulla hänen tupahansa. Mutta ei sillä kyllä, hänen omissa asioissaan näin käyttäneen, samatek hään käyttiin myös muihinkin. Neuvollansa ja hyvällä puheellansa sovitti hään riitauntuneita molemmis puolin, ja jokainen tuli häneltä neuvoa pyytämään, tahi oppia ottamaan; eikä yksikään männyt hänestä pois ilman auttamatak. Koko pitäjä turvaisi ja luottaisi häneen niin, etteivät minkän suuremman ja yhteisen asian toimittaneet ilman hänen kuulustamatak. Kirkon-kokouksissakin, niin mitä hään sanoi, siihenki koko seurakuntakin mieltyi. Sillä tavoin toimittivat, hänen neuvolla ja rahoilla makasinin pykäykset, kirkon kattoamiset ja monet muut työt, josta siitten häntä suorittivat ja suosioittivat. Lammilaisten kunniaksikin, tuloo minun sanomaan, en missäänkä kuuleeni häntä kateilta soimatuksi, jota aina annetaan palkaksi hyvistä töistä. Kuin tähän vielä tuli että hään kaikissa töissään ja toimeissaan oli ahkera ja uuttera, viisas ja ymmärtävä (jonkapa tähen häntä myöskin herroissakin kunnioitettiin, ja miltei pietty heijttn vertaisena) niin kuin nyt näkivät muutki hänen tavaransa lisäyntyvän, ja hänen talonsa vointuvan sitä myöten kuin hänen kunniansakin tuli kuuluisammaksi, niin rupeisivat hyökin vähitellen, vähä kukin, elämään hänen tavallaan. Sillä tavoin ensin naapurit, siitten muutkin kyläläiset, rupeisivat nouvattamaan tällaisiakin elämä-laitaa, ja jokainenki oivalsi kohta tätä otollisemmaksi ja monta onnellisemmaksi.<br /> <br /> Mutta, saahaksensa heitä tähän taipumaan, keksi hään vielä toisenkin paremman neuvon. Sillä ei se ollut kyllä, hänen ei ite suvainneen talossansa viinan juontia, eipä hään suvainnut sitä muihenkaan taloloissa. Hään ymmärsi myös sitäik, ett'ei tämä Jumalan lahja, tämä kielen ja mielen huvitus, ollut mitenkään heistä pois saaha, ellei heille jotaik toista siaan annettu; sillä jollaik tarvihtemme toki välisten mielemmekin huvittoo, ja kuin ei parempata löyvyk, niin otetaan viinat ja kortit.<br /> <br /> Hään osti itelleen ei ainoastaan kaikkia uusia suomeksi kirjutettuja kirjoja, minun niinkuin Lönnrotin, ja monen muihenkin, mutta hään haki myös postilla kaikki ne Suomalaiset lento-lehet ja Viikkosanomat, jotka hänen aikanansa ulosannettiin, alkain jo Turun Viikko-Sanomista. Sillä tavalla oli hänellä ainaik jota uuttakin tievollisissa asioissa, jota hään ei ainoastaan ite lukenut, mutta antoi myös muillen lukeaksensa, ja jota hään, ollessaan muihen joukossa, selitti ja heillen toimitti. Sillä lailla sytytti hään muissakin halun ja innon jotaik oppiaksensa, uutta osataksensa. Hyökin rupeisivat nyt kirjoihinki mieltymään, ja mitä ennen panivat viinaan sitä käyttivät nyt tietojansa enentämiseksi, valaistuksen hakemiseksi, ja tapojansa parantamiseksi. Kylän nuorukaiset totuutti ja kehoitti hään pyhä-iltoina, itelleen huvitokseksensa ja vanhoillenki mielen-vietoksi, yhessä laulamaan monellaisia suomalaisia lauluja. Sillä tavalla synnytti hään näissä maan kylissä ikcän kuin pienen kirjallisuuen-seuran, ynnä toisen laulamisenki seuran, ja nämät hänen kokeinsa ja harjoituksensa lävenivät hiljalleen, ei ainoastaan muihinki kyliin, mutta myös muihinki pitäjäisihin. <br /> <br /> Toki ei ollut Jaakkolainen varsin yksinään näissä toimeissa; hänen molemmat jo ennen mainitut veljensä, kumpaisetkin oivat ja rehelliset miehet, rupeisivat heti hänen parahaiksi puollustajoiksi, ja niin kuin sananlaskussa Jumalan köyven sanotaan kolmiseistäiseksi, niin synnyttivätki nämät kolmet miehet kolmenaisuuen, jonka ympärillen toisetkin siitten liittiivät. Näistä hänen veljistään oli Eerolan Antilla ei ainoastaan selvä ymmärrys, mutta vielä niin tarkka muisti, että häänki taisi molemmat Otavat melkeen ulkoapäin, joihin oli niin mieltynyt että osaisi niin kuin Pamppalainenki kaikki ne hienolla präntilläkin painetu 2). Olinpä minä kansaan jo pahassa pulassa, sillä se ei tyytynyt siihen mitä olin e. m. Sapphon selitökseksi ja Anakreonin suomentamisessa, kirjuittänut muistutuksissam, ja jota kaikkia hään luki rentonaan ulkoapäin; vieläpä se tahtoi minua paremmin itelleen selitellä yhtä ja toista, jota pulmissani Greckkalaisten Jumallisuutesta, olin heittänyt selittämätäk.<br /> <br /> Näillä ja muillakin puheilla, lauluilla ja pakinoilla, viettelimme suloisesti syämmellisessä suosiossa ja tyyvennössä, nuoria kuin vanhojakin, herroja ja talonpoikia, vaimoja että miehiä, kaiken Helluntai-illan Kirkonkalliolla. Päivä oli jo aikojaan männyt maillen, puissa linnutki jo laulujansa lopettaneet, ja ilta-hämärät harmoilla verkoillansa kaikkia kehittäneet ja peittäneet, silloin vielä ilmistyi toinenki ilo. Lyötiinpä kokot tuleen, paiskattiin jo palamahan. Savu nousi sakiasti, pilvitteli pimiästi, läksi siitten leimaukset aina taivaanki tasallcn. Nähtiinpä nytkin muualtakin joka haaralta temmoisia tulia, jotka yön syämmellä loisti kauniinna aurinkoina, ja ampuminen kuului kuin ukon ääni yhestä ilmasta toiseen; myöki pyssyillämme jyräytimme jotta maa terisi, vuoret verisi. Kauvan vielä tätä kahtelimme ennen kuin kansa hajoisi, ja läksimmö joukottain alas vuorelta kohti kukin kotihinsa. Näin lopetettiin 30:ttä päivää Toukokuussa<br /> <br /> Toiseksi päiväksi olimme kaikki kuhuttu Eerolaan, Oitin kylässä, kussa olimme aina iltaan asti. Rahvasmies oli isäntä, hyvä tahtoisa emäntä, tyttäretki eivät tienneet, miten heijän piti osottoo hyvyyttänsä ja rakkauttansa; pellavilla ja paltinalla lahjoittivat minun vaimoani, johon kaikki rakastuivat; ja vielä moninna vnosinna perätysten lähettivät meille tänne Helsinkiin leipiä, voita, juustoja, herneitä, m. m. merkiksi heijän mielihyvästä, eli kuin Kanava sanoo: &quot;tyydymättömyyestä&quot;. Sillä tavalla elettiin Lammilla 4 vuorokautta, jossa oli joka päivä joulu meillä, toinen päivä pääsiäinen. Olimme monenkin-päin kuhuttu tulemaan vierahiksi, vaan ei ollut aikoo, emmekä jouluna Pamppalaiseen, eikä Penttalaiseen, eikä muuanekkaan.<br /> <br /> Tuskin vielä neljänfänäkään päivänä laskettiin meitä pois. Ja en ainoastaan minä, mutta myös vaimoni ja vielä pikkuiseni lapsenikin oli niin suostunut näihin ihmisiin, että kaipaamalla ottivat heistä eronsa; ja itkusilmin, molemmis puolin, heitimmö toinen toisillemmö jää-hyväisiä. Turhaan kokinma kieltcä Jaakkolaista, hevoistansa valjastamasta, hään tuli vielä meitä seuraamaan aina Kosken kirkollen, kolmen peninkulman päähän, ja otti vielä lapseni kiessihinsä, jota se syötti tiellä, sokurilla ja muilla hippeillä; meijän varaksi kuletti hään myötänsä punssi-putelia, jota täytyimme tiellä tyhjäksi saattaa. Josta emme mainihtisikkaan, ellemme silläkin toistaisik tämän miehen älyä ja mielen tärkeyttä asioissa pienemmissä niinkuin suurimmissakin. Monta kertaa jo tiellä seisahtimme, saahaksemme häntä kääntäimään kotiinsak, vaan hänen luontonsa ei antanut siihen myöten. Kuitenkin meijän erota piti; ja hään erkani kuin sulhainen morsiarmnestaan kahtellen vielä moninaisten taakseppäin. <br /> <br /> Puhuhuttiin jo alussa siitä puhtauesta, jota tavattiin hänen talossa. Se olkoonkin sanottu emännällin kunniaksi; vaikka oli jo liijaksikin. Niin e. m. muutettiin meillen aina joka yöksi uusia puhtaita lakanoita, varsin vallan valkoisia, nurmen nuoren hienompia, vaikka vanhat ei pietyiksi tunnettukaan, ja joka kerta kuin vaan sormeni pesin tuotiin jo aina uusi ja puhas käsi-liinaa (hantuukia), vaikka entinen oli hyvä kyllä. Julmastipa heillä olikin näitä liinaisia vaateita. Vaan muistakamme myös että Lammin pitäjä on niitä Hämeessä, kussa pellavia paljon viljellään, ei ainoastaan omaksi tarpeeksi, mutta myös kaupaksi muillen, ja että Jaakkolainen juuri oli se mies joka piti suuren liinan kaupan ei aiaoastaan Pohjalaisten kanssa, mutta myös Turkulaisten ja Wiipuriiaisten. <br /> <br /> <br /> <br /> [[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 4|''(Loppu toisten.)'']]<br /> <br /> <br /> 1) ''Muutamia näitä lauluja painatin vuonna 1842, ikeän kuin koitteeksi, nimellä ”Huvi-Lauluja Hämeestä 1. Vihko”, heijän tekiänsä tahosta ja kustannuksella; ja joista Heisinkin sen vuotisissakin sanomissa, N:ssa 23, 25 ja 26, muutamaa sanan virkaisimme heijän luonnostaan ja tavoistaan. Harvoin oletten muissakin maissa löytävin talonpojista niitä, jotka omilla raha-neuvoillaan pränttäyttää laulelemiansa, nuotinsa eli laulannonsakin kanssa. Tämä Kustaa Paturi on sama mies, joka jo 1837 vuotisissa Mehiläisissä runoilemillaan kiisteli Isak Pieksiäisen (Pielaveistä) ja hänen puollus-miehensä Kiannon Lukkari Bisin kanssa. Häänki on niitä siistisitimmiä ja ymmärtäväisimmiä miehiä näissä tiennoissa; ja on siitäkin merkittävä, että hään on näissä maisin toimeen saattanut selväys-kunnan (Nykterhetsföerning) ,jonka asetukset eli keskenäiset liitokset olen nähnyt, ja heissä tavannut monet ajatukset, joihen ette luulisikkaan lähteneen talonpojan päästä. Itekkin hään ei maistak viinan märkeä.''<br /> <br /> 2) ''Eikä nämätkään ole ne ainoat, joihen päässä olen kuulut olevan Väinämöisten niinkuin Otavienkin, kokonaan, ja josta arvataan heijän niitä lukenneen ja ymmärtäneen. Montaik olen jo tavannut semmoista miestä muuallakin, mutta ainoasti talonpojissa, herroissa ei koskaan, joka toistaa herroilla olevan toinen mieli, toinen talonpojilla. Vieläpä olen tavannut, muissakin valtakunnissa, miehiä jotka ovat kirjaansa kahtomatak lukeneet Otavan ensimmäisen Osan, mclkeen niinkuin katkesmuksensakin, päästä päähän; seittynen on e.m. Talon-isäntä Antti Porkka Runsiönin kylässä, Östmarkin pitäjässä, Wermlannissa (Ruohin puolen suomalaisista) ja Pereenmies Paavo Räisäinen Öijerin kylästä, Brandvaalan pitäjästä (Norjan suomalaisista) muita mainihtematak. Eiköhän tämä mahak toistaa tässä kirjassa jotaik löytyvän, johon kansa mielistyy? Kysyt ehkä' mitäspä se siitten olisi? Ei se ouk veikkonen mitään muuta, kuin ett’en olek suusta ainoastaan puhunut, eli ulkopuolen hampaita, mutta myöskin syämmestäni, ja vielä siittenkin olen puhunut juuri niistä asioista jotka likin koskoo Suomalaisia, nimittäin heijän kielen korostamisesta, valta-kieleksi, Suomen maassa. Mistäs se tulee e. m. että Kantelettaret ja Kalevalat, jotka, painettu suomalaisilla kirjaimilla (puustavilla), sisällänsä pitää kansan omia kauniimpia vanhoja Runoja, ja joita kirjoja yhtä päätä ja toista kymmentä vuotta ovat tulleet, suomeksi niinkuin ruotiksikin, kaikilta meijän viikko-sanomilta kiitetyiksi ja kehoitetuiksi aina takimmaiseen taivaisehen, eivät kuitenkaan ouk tulleet maakunnalta ostetuiksi? Sitä vastoin Otava, josta ei yksikään heistä ouk puhunut niin sanaa, sitä vähemmin kiittänyt, ehkä painettu aivan äkkinäisellä puheenmurrella, ennen tavattomallakin kirjoitustavalla, ja vieläik siittenkin Suomalaisillen tähän asti varsin tunnettomilla (latinalaisilla) kirjaimilla, on tullut monelta talonpojaltakin ostetuksi, vaikka maksaa 7 Rupli. 20 kop. Hop. Selitäpäs sitä, Kanava, jos taijat; sinä joka haukut meijän kirjoituksemme ”jäykäksi, vaikealukuiseksi ja ymmärtämättömäksi” — josta ”yleisesti nureksitaan” — jota ”moitii jokainen” — joka on ”ihan väärin” — ”peräti väärin”, j. n. e. Sanoppas nyt sitä — mistäs se tulee että niitä ostetaan ja luetaan mieluisammasti kuin sinua? Se tuloa siitä kultainen, että olet henketöin niin kuin olet syömmetöinkin, Sillä ei muutamista kieli- ja paino-virheistä paljon kahotak, kuin miestä punnitaan, eli kuin kysytään mitä painaa hänen ajatuksensa, tahi mitä hään mielii henkellisesti vaikuttaa. Jokainen kyllä tuntoo suomalaisen talonpojan luontoa, ei se annak niin kopeekkoakaan kynsistään joutavista, eli mikä hään kahtoo turhaksi. Turhiksiki ovat tähän asti pitänneet muita kirjoja, paihti henkellisiä. Tämä ymmärtämättömyys tuloo heijän valaistamattomuuesta, eli ehkä siitä, että löytyy seassamme niitäkin virkamiehiä, jotka luuloovat harjottavansa heissä henkellisyyttä, sillä, että esteävät ja vastuttaavat heijän mielensä valaistamista, ja jotkapa sen puolesta ovat heitäkin vielä ymmärtämättömämpiä. Uusihin asioihin ei kyllä tiek Suomalaisten mieli (liijoitenki harjottamattomien), sillä vanhoihin hyö enimmin rakastuuvat; mutta niinkuin XXXI:llä lehen puoliskolla Otavan esipuheessamme olemme lausuneet, jos kerran vaan johon-kuhun kirjaan mieltyyvät, niin eivät kahok hintaa eikä muuta häntä saahaksensa, jos hyväksi muka ja kunnolliseksi häntä arvataan. Tästä minä olen nähnyt monta varsin merkillistä esimerkkiä, vielä merkillisempätä jos verrataan kerralliseen säätyyn. Olen Herroista kuulut monen Otavan päällen-tarjojoista eli hakioista suuttuneen kuin lähetin hänellen 1:sen Osan kahta kertaa huokiampaan hintaan kuin ostajoillen (eli 2 Rupl. 5 5/7 kop. Hopeassa) ja muutamanki ei ollenkaan ottaneen häntä vastaan; toiset taas ovat kyllä ottaneet, vaan eivät lähettänet heistä maksua; sillä tavalla ovat 75 kirjan-kappaletta tästä ensimmäisestä osasta männyt multa nuonikään typötyhjään. Sitä vastoin ovat talonpojat mielelläänki maksaneet samasta Osasta kahesti enämmin, eli mitä se kirja-kaupassa maksaa (4 Rupl. 11 3/7 kp. Hop.) ja löytyy niitäkin jotka ovat tarjoneet 25 Rupl. Hop. ainoasti ensimmäisestä Osasta. Näistä nimitän tässi e. m. muuan Pohjalaisen, nimeltä Matti Iisakinpoika Pohto, Ylistaron kappelista, Iso-Kyrön pitäjästä, varsinnik eri-kummainen mies. Hään oli. muuan Kauppialta Vaasassa jo monta, vuotta siitten ensin ostanut itelleen Otavan 1:sen Osan. Siilten näkihään Kirjankauppialle samassa kaupunnissa olevan 2.senki Osan: jonka hään nyt oisi ostanut, mutta kuin sitä ei myyty erilleen niin täytyi hänen nyt jo unestaan, toisen kerran, ostoa ensimmäisenkin Osan, josta hänellä nyt oli kaksikin kappaleita. Vuonna 1842 kävi hään täällä Helsinkissä, minua tavoittamassa, ja kuin näki minulla olevan tämän painettu hienommallakin paperilla ja maalatuilla kuvilla, niin tarjoisi heti mullen tästä 50 Riksiä pankossa, ja oisi ottanut sitä vielä väkisikkin, vaan en antanut. Vuonna 1843 tuli häänn tänne vielä toisen kerran, tarjoisi saman hinnan, ja läksi suutuksissaan tästä pois, kuin ei saanunnakaan. Sekin oli muuan perso suomenkieleen. Kysytkeepäs häneltäkin jos Otavan tuntoo? Luulen minä hänen melkeen osaavan sen ulkoakinpäin, ja tiijän hyvinki hänen tuntevan kaikkia mitä hänessä seisoo, vähäikkyisimmiäkin asioita. Tosi on kyllä että tottumattomillen se on alussa vähä vaikea tätä kirjoa lukeaksensa; vaan nimittäkeepäs mullen, jos taijatten, jota kuta johon ei vaaitak alussa vaivaa ja tottumista, oppiaksemme. Mitäs siitten närkästytten niin paljon minun kirjuttamisesiani? Vaiva on niin vähäinen ettei ymmärtäväinen siitä viitikkään puhuakaan. Ja kuin talonpojat voivat tätä vältteä, niin se on Kanavallen (Pekkoineen, Mattineen) häpiäksi tästä nureksia: laiskat töitänsä luetteloo. Nyt olen nimittänytki jo montaik miestä, eristä pitäjistä, erittyisistä maakunnista, vieläpä erinnäisistä valtakunnistakin, jotka minun tietäkseni, montaik muuta mainihtamatak, osaavat Otavan kuin katkismuksensa, ja jotka kaikki vielä ovat elossa; ja jott'etten taitaisi minun puhettani tyhjäksi tehä, eikä valeeksi, niin kuulustakee heiltä jos löytyy minun sanassani niin mitään likaa. Ompa niitäkin varsin Wiipurin kaupunnissakin (e. m. Joh. Pynninen ja Käki, Hackmannin talossa m. m.) jotka ei ainoastaan kauppa-hinnalla ovat lunastaneet Otavat ja muutkin Suomal. kirjuttamani, mutta myös eiltäkäsin pyytäneet saaha ostoaksensa kaikkia mitä ikenään olen vastapäin suomeksi kirjuttava — kysykee suotta tokko minua ymmärtäävät? Vaan mitäpäs tästä kauvan riitelemme: Allakan suomi, Otavan ja Suomalatsenki, on yksi, yhen miehen kirjuttama; se joka ei tätä ymmärräk, ei hään ymmärräk toistakaan.''<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'', N:9, Lauvantaina 21:nä päivänä Maalis-kuuta 1846<br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Gottlund Calr Axel]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_4&diff=12711 2013-07-15T11:16:47Z

<p>Maamies.: Ak: Uusi sivu: Carl Axel Gottlund &#039;&#039;&#039;On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin,&#039;&#039;&#039; &#039;&#039;(Jatko ja loppu 9:estä Numerosta)&#039;&#039; ...</p> <hr /> <div>[[Carl Axel Gottlund]]<br /> <br /> <br /> '''On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin,'''<br /> <br /> <br /> [[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 3|''(Jatko ja loppu 9:estä Numerosta)'']]<br /> <br /> <br /> Olimme jo lakkaaneet puhumasta meijän Lammillen matkustamisestamme, ja moni on ehkä outtanut meijän jotakin myös sanovan siitäkin asiasta, josta ensin oli puhetta, ja joka saatti meitä sinne mänemään; mutta haastellessamme Lammilaisten olosta, emme tahtona katkaista sitä, eli siihen sevoittoo semmoista joka oisi kannattanut meitä muihin aineisihin. Pitkaksipä se muutenkin tuli tämä kertomuksemme, mutta koska harvoin ehkä saahaan semmoisia esimerkkiä puhuaksemme, niin paremmin on hyviä toimittamaan kuin pahoja. Nähtyämme, tässä, talonpojallisenki miehen, yksinään, vaikuttaneen enemmin hyveä kuin monet muut yhteisesti, 1) niin — mitäs meijan tarvihtee Saksasta Kultalaa hakea, kuin on meillä Jahkola Suomessa? Ja parempi Jaakkolan onnellisuus, kuin Harjulan onnettomuus; eikä ole tarvis joutavia mielen-juohuttelemisia (fantasier) kuin on meillä totuus käsissämme.<br /> <br /> Arvattavahan se oli että siellä, yksissä ollessamme, tuli tästä muisti- tahi kulta-rahastakin puheeksi. Kuin kysäisin heiltä, kuka sen juonen ensin oli heijän päähänsä viskanut, kunnia-rahoja kustentamaan tahi muita muistimia, eli — mistä miehet ensin ottivat tätä miettiäksensä, asiata aatellaksensa? Niin astui Jaakkolainen ees, ja, pulmissaan muihenki puolesta, sanoi: kauvan olemme jo oivaltaneet, niihen ainokaisten — jotka, harvoin, meijän maassa jotaik vaikuttaavat, tahi työskentelevät, Suomalaisten hyväksi — aina tulleen, omiltammekin, unoutetuiksi, eikä miksikään kahotuiksi; mutta muita muikkaria, meillen jonnik-joutavia, niitä kyllä kiitetään, palkitaanpa miten paljon, kukkuroitaan kunnialla, Niin, hyvä herra, ei meistä huolik yksikään; no eipä se ouk kummakaan! Sillä kuin ei muistetak niitä milloinkaan jotka Suomea harjoittaavat, ei yläältä, ei alaalta, eipä kerran keskeltäkään, niin kuka siihen rupea, jos olette työkin sen tehnyt? Näissä mieli-murheissamme tuli meillen kuuluvilten Herra Lehtorin Runebergin, Porvossa, — joka jo ennenki ruohtalaisesta runomisestaan oli armolliselta Keisariltamme saanut 4000 Ruplaa paperi-rahoissa, vuosillisiksi hyväntekiäisiksi — nyt äskenkin samoista lauluistaan saaneen kunnia-rahan Ruotistakin. Silloin kaivoi meijän syäntämme, ja pistiimme vihaksi, heijänki — Suomenmaassa syntyneinä, kansastamme kasvaneina, — joita palkitaan papiksi, ostetaan opettajiksi — aikansa uhranneen hyväksi muillen muka muullaisillen, väellen varsin vierahallen, ja josta meillä ei ouk apua mitään; niin — jos eivät muut Suomalaiset, niin toki myö Hämäläiset osottaisimme kiitollisuuttamme niillen, jotk'eivät ouk halpaksikaan kahtona meitäkin mielitellä; ja päätimme muisti-rahoilla merkitteä kolmet meijän Suomen miestä, meijän parraimmat papitki, Teijat, v. Beckerin ja Lönnrotin. Mutta koska Pamppalainen, jota laitettiin kaupuntiin, varsin tästä neuvottelemaan, kehnosti käytti käskyämme, ajoi huonosti asian— ja vielä sanoi teijän sanoneen semmoisia rahoja ei käyvän tekeminen ilman Esivallan luvatak, eikä siitä olevan meillen toivoakaan — niin arveltiin jo monesta pitäjästä, ei ainoastaan tästä Hämeestä, mutta myöskin Pohjanmaalta, maalta Turun ja Viipurinki, kirjuttamaan Päämiehelle Hallituksessamme (jopa nimenki nimitti) lupoa muka pyyteäksemme. Ei hään toki tuota oisi meiltä kieltänyt! Olenpa minä ennenkin hänellen kirjoittanut, ja vastauksen häneltäkin saanut. Ja kuin Pamppalainen sanoi teijän vielä sitäkin sanoneen, tämmöisestä laitoksestamme ei olevan niin mitään, ellei se ole lähtenyt koko maakunnan yhteisestä puolesta — siltä saattaisihan aina muutamia talonpoikia villitetyiksi mihin tahtoo, — niin päätimme, tehäksemme tätä yhteiseksi yritökseksi, sillä että jokainen ainoasti piti antamaan 10 kopeekkoa; ja piti se siittenkin meiltä syntymän; sillä olen hyvin tuttu ei ainoastaan Pohjalaisten kanssa, jotka kaiket talvet käyvät minun luonaini, pellavia ja liinoja ostamassa, mutta myös Turun ja Wiipurin puolla, kuhun ite, joka talvi, kaupaksi kuletan näitä pellaviani; ja tiijän hyvinki — mitä oisin heillen sanonut, sen oisivat tehneetkin. Kuitenkin emme tahtona, ilman teijan kyselemätäk tähän puuttua, koska olitte tätä niin kovasti kieltänyt ja epustellut.<br /> <br /> Mitäpä minä muuta taisin tähän sanoa, kuin koska Pamppalainen ei mulle muusta puhunut kuin ainoasti minusta, niin en myös muustakaan taitanut hänelle vastata. Sillä mitä muillen aivotten — en tahok enkä taijak, kielteä, eikä käskeä: tehkee tätä miten tahotten! Vaan sen sanon vielä nytkin, (ja ymmärrtten työ sen itekkin) että jos olisikkin ennen käynyt mitenkuten tekeminen, niin ei tuo nyt eneän käyk, minun kerran täällä käytyäni; sillä arvattavahan tuo oisi, ei yhönkään uskovan tämän lähteneen teijan päästä, vaan sanoisivat ja luulisivat minun teijät tähän yllyttäneen ja houkuttaneen; joka olisi mulle ainoasti häpiäksi, vaan ei kunniaksi. <br /> <br /> Tätäkin hyö kaikki hyvin kyllä hoksaisivat; ja sanoivatkin heittävänsä asiansa sillaan.<br /> <br /> Mutta koska oletten kerran aivoneet osottoo mullen kunnianne, niin se onki jo — kuin olisilten sen tehnyt; ja kostoksi tästä — annan minäkin nyt, tässä, sen teillen.<br /> <br /> <br /> 1) ''En soisik mielellään Lammilaisten ottavan pahaksi mitä olen puhunnut heijän käräjän-käyntistä ja muista laitoksistaan, muinon siellä ollessani; silla mitä omilla silmilläni olen nähnyt, en saatak tyhjäksi sanoa. Ite etten kyllä ehkä keksi tämän ison eroituksen teijän tavoissanne, jos kahotaan vanhaan ja nykyiseen aikaan, sillä verkkaisillaan se on tapahtunut; vaan meijän, joka lähes kahteenkymmenteen aastaikaan emme ole käyneet teijän kylissä, pisti tämä heti silmähämme. Muutakin en ole Jaakkolaisestakaan puhunut kuin kertoinut teijän omia puheitanne, ja mitä itekkin olen kuulut ja nähnyt. Kiitoksiani, niinkuin laitoksiani, ovat asiata myöten, eikä kennen mieltä myöten; niin kuin on lapauksemmekin, kiitteä hyviä, moittia pahoja, missä heitä vaan tavattaisiin.''<br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'' N:o 11, Lauvantaina, 4:nä päivänä Huhti-kuuta 1846<br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Gottlund Carl Axel]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_2&diff=12710 2013-07-15T10:16:54Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>[[Carl Axel Gottlund]] <br /> <br /> <br /> '''On niitä mielitä Hämeessä, muutamia muuallakin'''.<br /> <br /> <br /> ''(Jatko viimeisestä Numerosta)''.<br /> <br /> <br /> Kuin hänen kirjansa luettua, kuulin minua Lammillen kuhuttuneeksi, niin karvastui mieleni; ja kuin vielä sittenkin luin käskettyneeksi tähän Jahkolan kylään, niin oli kuin oisi kylmällä veillä minua vailleet; niin muikia oli vielä muistuttaakseni tätä pitäjätä, ja juuri tämäik kylä näytti minusta kaikkiin kunnoittomaksi, kuin olin vielä eläissäin nähnyt 1). Jos oisin muuallenkin mielelläni lähtenyt, vaan en Lammillen polvenaankaan, niin olin jo tähen pitäjäsehen kyllästynyt. Kirjutinkin jo takaisin vastauksen, ei olevan minun sinne-tulosta outtamistakaan. Näytin myös tätä Jaakkolaisen kirjaa von Beckerillen, kysellen häneltä mielikö hänen sinnek männäksänsä? Vaan eipä tuokaan sanonut huolivansa tämmöisestä matkan teosta. <br /> <br /> Mutta Helluntaki oli tänä vuonna myöhään, viimeisinnä päivinnä Touko-kuuta, ja viikkauet sitä ennen oli jo kauniinna ja variinna ilmoinna, maa hyvinkin ruohistunut, jotta puutkin olivatten jo täyvessä lehessään. Minun vaimoni jok'ei tiennyt tätä pitäjätä kartataksensa, sanoi monesti mullen: ”oisipa lysti tieteäkseni mitä ne talonpojat sinusta tahtonoovat, kuka tiesi jos aikoisivat sullen vaikka minkä hyvän? Mitäshän jos sinne mänisitkin —ei suinkaan ne pahoakaan mietik, koska tahtoivat kunniarahallakin sinua muistutellaksensa”. Vaan kuin en siitäkään huolinut, ja kuin päivätkin ennen pyhiä olivat niin lämpöisinnä että oikeen hellitti päivänpaisteessa, niin hänellekin tuli mieli sinne lähteäksensä. Heikolla terveyellään sanoi hään olevasek itelleen ehkä terveelliseksi päästäksensä muutamaksi päiväksi maallenkin kävelemään, kussa ilman-raiteus, ite ajamisenkin liikutos, ja maihen suloisuus saattaisivat häntä vointumaan. Kuin näin hänen halullisuutensa aina sitä myöten suuremmaksikin kuin pyhätkin olivat lähestymässä, niin mielittelläksensä, eikös minäik siitten — sinnek männytkin. Kävin vielä kerran Beckerille sanomassa tästä mänöstäni, kysyen<br /> eikö hänen tekisi mielensä tulemaan kanssani? Vaan eipä tuo nytkään häneltä syntynyt. Niin läksimmö siitten ilta-puolella päiveä, juuri Helluntai-aattona, kaupunnista mänemään; ja otimme vielä myötämme neljän vuuen vanhan lapseni, leikki-toveriksemme. Päätöksemme oli ainoasti lähteä johon-kuhun maalle lysteilläksemme; mutta jos aina Lammillen tuli lähtö, tuota vasta tiellä tuumattiin; kuitenkin läksimme sinneppäin. Päivä oli palava kuin kesän-syämmellä, ja iltainen ilma suotuisa kuin neitoisen syleileminen. Tie mäni, aika kului, emmekä tietänytkään ennen kuin kello yksi yöllä jo tulimme Jahkolan kylään. Kuta lähempi tulimme, sitä myötenkin rupeisinki jo katumaan kauppaani. Ensimmältä en tahtona tästä mitään virkkaa vaimolleni, vaan viimeiseltä en malttanut olla sanomatak: eikös kotiin kääntänemme, mitäppäs täällä tehtänemme, naurannoon ehkä kyllä moni, kuin kuuloo meijän tunnettoman miehen puheella lähtenneen tyhjään ajamaan 12 peninkuormoa eis-takaisin? Häänki rupeisi jo tähän arvelohon, ja sanoi pahoilla mielin: ”vaan nyt oisimmekin jo paikallamme, hyväik oisi yötä levätäkseni”; ja siihen liitoon ajoi kyytimiesi meitä jo Jaakkolan pihaan.<br /> <br /> Kaikki tässä makaisivat unen suloisuuessa, ainoasli toista vai kolmattakymmentä lehmeä, jotka levollansa, pihaton tarhassa, vielä ruumenivat päivän purtujansa, kohottivat korviansa kulujamme kuultuansa; ja joista jo arvattiin talon varallisuutta. Sill’ aikana kuin kyyti-poika hiljan kolkutti porstuan ovea, sisään päästäksensä, minä jo kääntelin hevoista porttiinpäin, täyvessä toessa lähteä takaisin ilman kennen kyläläisten tietämätäk. Mutta eipä ollut vielä kahestikkaan taputtanut ovea, ennen kuin sitä jo avattiin, ja ittepä Isäntä tuli meijän vastaamme. Nytpä olikin jo myöhä meille palajataksemme. Nimeni sanottuani, tervehti hään tultujansa, ei joutavilla loruilla, ainoasti muutamalla sanalla; mutta mitäpä hään pani, ettei toinenkaan oisi paremmin heijät pannuna. Emmekään ollut monta sanaa vielä välillemmö vaihtanutkaan ennenkuin mieleni jo teki tarkeemmin tuntemaan tätä miestä. Kuin kyselin ell’ei hään jo maannut, koska hään niin pian joutui ovensa avoamaan, sanoi haan olevasek kivuloinen mies, eikä monesti saavasek yölläkään rauhoa luu-valostaan; hään oli jo kauvan kuuluna rattaisten ratinaa ja hevoisen kavioittamista, josta hään jo rupeisi arvelluksissaan tästä vieraisten tulosta. Outin hänen jo panevan pahaksi, sitä kuin en tästä tulostani antanut hänellen mitään tietoa; vaan liekö haan ilo-päissään tätä unohtanut, vai tahalla ehkä välttänyt tästä minua muistutella; muttei hään siitä maininut niin mitään. Korjuun pantua kiessimme, ja kalujamme tupaan kannettua, levitti hään pöyvällä tervetuliansa, herkkuja monellaisia, joissa ei Saksankaan viinoja ollut vaella. Saatettua meitä kauniin kammariin, kussa kaikki puhui puhtautta ja järjellisyyttä, panin vaimoni ja lapseni sinnek maata, ja manin ite vielä kerran miestä puhuttelemaan. Kauvan istuitimme kahen-kesken juttelohon niitä näitä, enkä tiijäk itekkään liekköhään minuhun niin mielistynyt kuin minä häneen. Vaan — mitäs sinä niin monella kellolla tiet? kysyin minä häneltä viimeisellä; kuin näin kolmatta kymmentä kelloa hänen ikkunoilla. Sain nyt tieteäkseni, mitä siitten olen monilta muiltakin kuulut, hänen olevan muka aika kello-seppä, ja jott'eivät ainoastaan likimmäisistä maa-pitäjistä, mutta moni myös aina kaupunkistakin oli tänne lähettänyt tunti- eli lakkari-kellojansa, laitettaviksi,<br /> koska häntä näissä toimeissa piettiin kaupunnin mestaria parempana. Ite haan oli omasta päästään, ilman kennen neuvomatak, ensin opetteleinut ja siitten harjoittanut tätä taitollisuutta. Kaikkia vehkeilänsäkin eli työkalujansa, jotka tarvitaan kelloin laitanlohon, oli haan tuottanut Saksanmaasta, ja pyyettyäni asetteli minun näkyvilleni. Muutakaan työtä haan ei sanonna moneen aikaan saanesek toimeen, kivuloisuutensa suhteen; ainoasti kirjallisia harjoituksia mielytti häntä, ja pellavan kaupat oli hänen etuisammat<br /> elatuskeinot. Ehkä jo 50 vuuen paikoilla oli haan vielä naimatonna, ja eli sovussa ja suosiossa sisarenssa kanssa, joka kaikissa toimitti emännän virkaa. <br /> <br /> Kuin aamulla havaihtin, oli jo toisessa tuvassa kokountunut paljon kansaa, puheet oli jo käynyt kylässä, minun täällä olevan, ja moni minua tiijustelevainen oli jo jouvuttainut tähän, kahtoaksensa ja minua puhuttellaksensa. Mutta kuin oli joukossa montaik pitkän-malkan-takaisia, niin kuulusteltuani mitenkä hyökin olivat saaneet sanan minun tänne-lulostani, täytyi Jaakkolaisenki jo tunnustoo, hänen jo yöllä, heti tultuani, lennättäneen sanat tännek tuonnek tuttavillensa, tulla tänne puheillemme; sillä tavalla pantiin monta hevoista liikkeisehen, yhen yheppäin, toisen toiseppäin. Yhen laitto hään aina Janakkalaan, 3 peninkulman päästä Paturia hakemaan, vaan häntä ei tavattu kotona, oli männyt Turkuun; toisen, Paloisesta Pamppalaista tuomaan; kolmannen, Huhtan-Penttalaan veljensä Heikkiä noutamaan, yksi sinne toinen tänne. Tätä kaikkia oli hään jo tehnyt ja toimittanut niin hiljaan, ilman hiiskahtamatak, ett'en siitä ymmärlännyt niin mitään; suullansa hään kyllä minua puhutteli, mutta silmällänsä palvelioitansa. Eikä silläkään vielä kyllä! Toistukseksi tämän miehen tarkasta ymmärtämisestä ja viisaasta käytöksestä, tuloo minun vielä sanomaan, että koska hään kuuli minun vaimoni olevan varsin ummikko Ruohtalaisen (se on Ruotistakin kotoisin) niin — jot’ei hänen pitännyt, ollessaan näihen Suomalaisten joukossa, ikävystyä aikojaan, ja sillä ehkä jouvuttoo minun tästä pois-lähtöäni— mitä hään teki. Sitä mitä ei toinen ehkä oisi rvanutkaan. Haan lähetti niin ikeän samana yönnä pitkän matkan päästä tuottamaan vanhan varsin siivollisen ja kunniallisen, hiljaisen ja hyväpuheliaisen, Ruohtalaista kieltä taitavaisen Matamin, jota hään päivänpalkalla piti luonnansa kaiken sen ajan kuin olimme tässä, ainoasti puheen toveriksi ja sanan-saattajaksi vaimolleni. Kuka meistä herrasmiehistä oisi tätä hoksanut; ja jos oisikkin — kuka oisi sen tehnytkin? Ruohtia Jaakkolainen ymmärsi itekkin hyvin kyllä, sekä puhetta että kirjutosta, (hänellä olikin monta Ruohtalaistakin kirjaa); vaan puhua sitä, en ollut hyvä saaha häntä, ei sanaakaan. Kuitenkin kuulin minä vaimoltani perästäpäin, hänen puhunneen tätä joksikin, mutta ainoasti hätävaraksi, kahen kesken, kuin ei ollut tulkittarensa tilalla.<br /> <br /> Koska nyt oli Julha-päivakin, niin päätimme kaikki lähteäksemme kirkkoon, johon minä tahoin jalkasin männä, koskei sinne ollut paljon enempi kuin virstaa. Mutta hui, hai! vielä vainen minua sinnek oisi laskettu käymä-jalalla. Lyötiin hevoisia valjaisihin, pantiin kiessien eteen, ja mänimmö sinne, monella parilla, että pöllyisi kyllä männessämme. Ajettiin muuan Kirkon-miehen taloon, kirkonporttia vastapäätä, kussa pitäjänki vallasväki aina ensin pistäiksen, ja jonka pihalla myökin heitimmö hevoisemme. Kaikki tienvieret, pellon nurmet, ja kirkko-tarhakin, oli täynnä ihmisiä, jotka kokountuivat Herran huoneesehen; sinnepä myökin, muihen joukossa. Vaikka penkit olivat jo tepo-täyneet tultuamme, niin väistelivät hiljaan sioa, ilman kennen käskemätäk, minulleni, vaimolleni, ja enimmälle osalle joukostamme. Senki jo havaihtin heti — kuhun Jaakkolainen käänsiin, siinä häntä kunniallakin kohtattiin. Jos Jaakkolainen sentähen luki suuremmaksi kunniaksensa (niin kuin lukikin) saanneensa snimoisia vieraita Suomen pääkaupunnista, niin myökin kahoimme sitä kunnialliseksi joutua semmoisen miehen parihin.<br /> <br /> Kirkonmeno ja Jumalanpalvelus on yhtäläinen yliten koko Suomenmaan, mitäsme siitten tuosta puhumme, tuntoohan sen jokainen. Vaan sen sanon, jotta harvoin olen ollut kirkossa, kussa niin hiljasta, siistiä, ja siivollista väkeä, hartauella ja mieli-nöyryyellä toimittivat henkellisiänsä, kuin tässä Lammin kirkossa. Kahtelin sinne ja tänne, eikös pitännyt missään vielä näkymään näitä vanhoja riita-toveria, näitä pullo-poskisia ja sinelmä-silmäisiä käräjän-kumppania, joihen muistaminen vielä nuoruutestani hirmutti minua; mutta ei niitä näkynnä niissäkään. Näytti kuin oisi jo rakkaus kaikkia sovittanut, kaikkia voittanut; ja kirkkomaakin oli jo näillä kolmatta kymmenillä vuosilla, monta ehkä korjannut suojanansa ja huomallansa. Missä minun vanhat Lammilaiset, aattelin vielä kerran itekseen? Mutta ei siihen yksikään vastannut. Nuori ja kaunis kansa oli minun silmäni eissä, joka lauloi ja rukoili, kuin muinoin rähmäisivät ja torjuivat.<br /> <br /> Jaakkolaisella oli kyllä oikeen, kuin kirjutti minulle: ”opittenhan täällä jotakin”. Olin ennen kyllä nähnyt monen Seurakunnan, joka oli köyhtynyt töissään ja tavoissaan, vaan nytpä opin tässä tuntemaan toki yhen, jok’oli rikastunutkin, jok'oli varsin toiseksi muuttununna; ja tämäik oli niistä kauniimmista oppimisistani. Mutta minun piti vielä oppimaan enemmin: minun piti oppia tuntemaan sitäkin miestä jonka työksi tätä arvellaan, eli jonka kautta tätä kaikkia on aikoin saatettu. Minun vaimoni, joka kyllä oli nähnyt monenki kopean kirkkokunnan, tunnusti tämän — mitä hänen ulkonaisesta puvusta ja olosta tulisi sanottavaksi, niin myös hänen taijollisesta ja laitollisesta käytöksestä — ei antavan muillen puoltansa. Kuitenkin näytti minusta vaimoväessä moitittavana vaatteihen kopeutta ja pöyhistystä. Niin nähtiin täällä e. m. talonpojan tyttäriä, ja nuorikoita, hienoissa ja kalliissa, kaupunnisa (eli kaupunnin tavalla) tehtyissä tarlTn-hameissa, ja monet miehistäkin verassa verhoittivat. Kirkosta tultuamme, kävin vielä kerran kahtomassa kylänpihoja ja kirkonaituuksia, ellei siellä toki pitänyt löytyä joku noukallansa, eli ies rohkeimillaan, joku suurustettuna ja viinalta virvoitettuna; sillä ryypättiinhän ennen Juhlapäivän kunniaksi, ellei muuten, reuhattiin ja telmettiin, miltei tapeltiin; mutta en tavannut yhtäänkään ainuata vähänkään hutissa. Läksivätten kirkosta niin hiljain ja säävyllään kuin tulivatkin, eikä yhtäkään ääntä kuuluna tiellä ärjäistynyttä. <br /> <br /> Minun Isäntäni oli kirkkomailla kuhtunut monet rehelliset talonmiehet tulemaan, vaimoineensa kanssa, Jahkolaan päivällisellen. Hänelle näytti tämän Juhlan saaneen kahellaisenkin merkityksen. Hään mieli myös murkinaksi kuhtua niitä pitäjän herrasväestä joita kirkossa tavattiin: totta kaiketin hään luulikin minun, heijän seuroihin, paremmin ehkä mieltyvän kuin tässä talonpojallisessa; mutta sain häntä tästä estetyksi, sillä että sanon tännek tulleeni talonpoikia tapaamaan, vaan ei herroja puhuttelemaan. Kuitenkin käski hään muuan Luutnantin, rouvineen, naapuristansa, ikeän kuin toistajaksi tästä hänen päivän ilosta. Syötiin ja juotiin, elettiin ja hyvästi ravitettiin. Mutta ei siitä olek puhetta, eikä se teitäkään autak jos sanoisinki toistakymmentä ruoka-laijia, punsit ja viinat viljaltaan, olleen pöyvällä— ei ainoastaan tänä pänä, mutta jokaik päivä kuin tässä vietimme; tämä toistakoon ainoasti talon varallisuutta ja Isännän niin kuin Emännänkin hyvätahtoisuutta. Mutta sitä vastoin oisi paljon sanottavaa näihen miesten mielittäväisestä käytöksestä. Ite Isännälle ei joutanut paljon pöyvelle istuminen, hänellä oli vieraistaan huoli, eikä ainoasti heijän ruumiillisesta ravinnoksesta, mutta myöskin henkellisestä. Hään nousi ylös monin kerroin puhetta pitämään muistin-pulloja juotessamme, ite hään saastansa saneli, senki hään saatatti sanoillaan, ite hään pulloimme puhutti, lasihin lauseensa lateli. Monta oli hänellä ainetta, ja sanat monet kullenkin. Hään puhui maammiehellisistä harjoituksista kirjallisissa tarkoituksissa, ja heijän vaikuttavaisuutta meijän mielen-valaistamiseksemme ja syän-sivistymiseksemme, ynnä siitä kiittämättömyyestä ja kylmä-kiskoisuuesta kuin olemme tähän saakka osottaneet Suomen kansan kuuluisillen, oman maamme rakkaimmillen. Niin hään pani puheensa että itki rouvat, itki herrat, itki miehet kuin naisetkin, itkipä vielä itékki, itkusilmässä minunkin; itkivät kuin pahat lapset — niin se mielet hellytteli, hennoitteli jokaa henkee. Arvannoohan sitäik jokainen, jottei meitä viimeksi mainittu, joihen kunniaksi kaikkia tätä tehtiin. Tämmöinen oli nyt se ”mainittu yleinen tyydymättömyys”, josta Kanava uneksii, ja jonka puhetta muut ruotinkieliset Viikkolaiset ovat ruumentaneet toinen toiseltaan.<br /> <br /> Monta tapaisin tässä miestä mainittavata, kuitenkin oli Jaakkolainen kaikista ensimmäinen. Mutta siitten oli myös molemmat hänen veljensä, Talon-Isännät Antti Eerola, Oitin kylästä, ja Heikki, Huhtan-Penttilästä, ynnä tämä jo ennen meiltä mainittu, tässä nyt lässäkin olevainen Pamppalainen. Puolipäivällistämme syötyämme läksimmö kaikki, nuoria ja vanhoja, miehiä kuin vaimojakin, ylös sille korkealle, puun-kasvamilla kaunistetulle Kirkon<br /> kalliolle, kusta nähtiin kaukana ympärillemme, kuhunkin ilmaan, ja jossa Jaakkolainen jo oli toimittanut meillen hyvän kokon ilta-vietoksemme. Tässä istuitimme, heiniin ja kukkien keskellä, koreesehen koivukkohon, johon kahvit kannettihin, vettä tee'llen keitettihin, levitettiin punssi-leilit 2). Tässäpä vasta tulikin puhuttuneeksi, ensinnik tämän pitäjän vanhimmista tapauksista ja muistomerkistä, ja siitten yhestä ja toisestakin asiasta, yksinäisistä niinkuin yhteisistäkin. Eipä heillä ollutkaan joutavia puheita, lapsellista laatimista: miehen järki, miehen mieli, suussa sula suomen kieli, tässä kukiin kuuntelimme. Kaikkia näitä tässä ei sovik meijän selitellä; eikä aikakaan nyt annak myöten; mutta sopii minun kuitenkin sanoa, että, niin mielellistä ja niin mielullista puhetta en olek tuskin vielä millonkaan herroissakaan kuullunna, enkä viettänyt niin suloista iltaa Suomenmaahan tultuani. Minun vaimokin, ehkei ymmärtännyt heijän puhettansa, mainihti vielä kauvan heijän kauniita käytöksiään ja tapojaan. Emmekään mistäkä tiennytkään ennen kuin iso joukko nuoria tyttölöitä, kylän koreimmia, Lammin soreimmia, seisoskeli ympärillämme, jotka lauhkeilla lauluillansa, äänillään helisevillään, lepytti mielet meijän ja huvitti.<br /> <br /> <br /> ''(Vasta lisäksi).''<br /> <br /> <br /> 1) ''Selitteekseni mitä olen tässä puhunnut Lammin pitäjästä, tuloo minun sanoa, nähneeni siellä ollessani monta vuotta siitten, kauvempatakin aikaa, kaikkia heijän tapojansa ja asian laitojansa. Äitilläni oli muka puolirysthölliä Kuurikan kylässä, jonka se oli jo monta vuotta tätä ennen myönyt muuallen leskirouvallen, nimeltään J- - - lt; mutta koska ei hänessä kuitenkaan ollut sen maksajata, ei verojansakaan suorittajata, niin minua jo 3:tta 10:tta vuotta siitten laitettiin sinnek, Kihlakunnan silloin piettävissä keräjissä, takaisin omistamaan ja toisellen (muuallen talonpojallen) myömään tätä tilaa; jota myös toimitinkin. Sillä tavalla tulin minä kahessakinkäräjässä, ja toista viikkoa umpaisessahin, viipymään näissä samoissa Jahkolan ja Oitin kylissä, kussa lakia sillonki istuttiin, ja jossa opin hyvin tuntemaan Lammilaisten lain käyntiä ja muitakin laitoksia. Paljon täällä oli riita-miehiä, jos miehiksi niitä kuluttaneen, joille muuan toinen nimi oisi soveliampi, sillä moni miehistä makaisi yöt ja päivät juovuksissa, mihin päättyi, pitkin penkkiä tahi nurkkiin sopeissa, mihin vaan joutui, toisissa taloloissa. Eipä se päihtynyt paikkoa valihtek, eikä huolik humalainen, josko korsuun korjattaneen, paiskattaneen sika-pahnaan. Akat ja vaimot — ne Tuomarin tuvassa, oikeuen eessä, lakia kiskoivat, miehiä ei näkynnäkään, ehkeivät olleet kaukana, kukon nuorissa vähä kukiin. Ja jos joku toisinaan tässä nähtiinki, niin sekin oli tohmeroissaan tahi päätä pohmelossaan; niin että oisi monet kyllä olleet sakoillen pantavia jos ois kanteeks' annettuna, kiivastunut lakikirjat. Paihti Tuomari ja hänen seuransa oli tähen vielä muualtakin keräyntynyt (ja Jumala tiesi misstä?) miehiä mitättömiä, joitaik joutilaisiakin, jotka elättivät henkensä ”vulmahin” nimellä. Oikeenpa minua monta kerta säälitti tätä nähessäni. Mitäppäs ne vaimorukat muuta taisivat, kuin joutua näihin käsiin; ja harvaa asiaa tutkittiin, kussa ei ollut näitä puollus-miehiä vastatuksin Näistäkin oli moni hyväik juomari, hyvä viinan vihlättäjä, armas akkojen avuksi. Sanalla sanottu, surkia oli kahtoakseni tätä onnetointa, tätä jumalatointa elämätä. Jos kauhistutti minua kuullakseni näihen juopunein kirouksia ja noitumisia, tahi nähäkseni heitä muunna luontokappaleinna, vastukseksi, muilta korjatettavina, niin hennotti minua ja suututti heijän huolimattomuuensa omasta parastaan. Sillä mitä eivät miehet suuhunsa mänettäneet, sen mänettivät vaimot, auttajoillensa ja asian-ajajoillensa, ja asiat heitettiin yht'hyvin auki toisiin käräjäisiin, samalla tavalla ajettaviksi. Jos pahastuu mieleni näitä muistutella ja puhutella (ehkä lienee asian laita samallainen muuallakin?') niin ilahuttaa minua, nyt tavanneen näissä samoissa kylissä varsin siivollista ja kunnialtista elämätä; ja jos olen jo toisesta puhunnut, niin tuloo minunkin toisesta puhumaan. Vaan nyt arvaattenki minkä tähen en tahtonut Lammillen männä.''<br /> <br /> 2) ''Moni luuloo ehkä, meijän hyvinkin tässä juonneen. Vielä vainen, paljon meill’ oi parempia, herkkujakin herttaisia; sanat suussamme sulivat, lämmittivät toinen toistaan: varsin varitkin olivat, syämmestä syntyneitä, rinnasta rivittyneitä.''<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'' N:o 7 Keskiviikona 11:nä päivänä Maalis-kuuta, 1846<br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Gottlund Carl Axel]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_3&diff=12709 2013-07-15T10:15:12Z

<p>Maamies.: Ak: Uusi sivu: Carl Axel Gottlund &#039;&#039;&#039;On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin&#039;&#039;&#039;. &#039;&#039;(Lisäksi 7:ään Numeroon)&#039;&#039; Näihen tyttölöihen joukossa, oli kolmet Eerolan tyttäriä, ...</p> <hr /> <div>[[Carl Axel Gottlund]]<br /> <br /> <br /> '''On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin'''.<br /> <br /> ''(Lisäksi 7:ään Numeroon)''<br /> <br /> <br /> Näihen tyttölöihen joukossa, oli kolmet Eerolan tyttäriä, muita vielä hilpeimpiä. Heijän isänsä, äitinsä, ja veljensäkin — kaikki olivatten laatu-laulajoita, virren hyvän virittäjöitä. Oivalsin jo kohta tämänkin kokkauksen olevan Jaakkolaisen laitoksia ; mutta mikä ensin pisti päähäni, oli tämä heijän laulannonsa, kussa äänien erinnäisyys ja moni-säveltäminen tajuisi toinen toisesek kansa yhteen, ja josta jo arvaisin heijän kauvempatakin aikaa harjoittaneen ihtesek näihin yhteisihin laulelemihin. Tarkeemmin kuultuani, kummastutti minua vielä sekin, että kaikki heijän lauluinsa olivat, nuotinsa niinkuin sanojensakin puolesta, minullen varsin äkkinäisiä, aivan tuntemattomia, ja ennen kuulemattomia. Luulin toki melkeenkin tuntevani kaikkia Suomalaisia kansallisia lauluja, mutta tässä kuulin paljaita uusia, ainaik vielä vereksiä. Viimeiseltäkin jo rupeisivat ratoksemme ikeänkuin ilvehtimään, pakina-laulujen laatimisella, kussa kosia, puhehmies, morsian ja hänen äitinsä, vuorotellen, laulussa puhuttelivat toinen toistansa, ja joita kuvaelivat köytöksilläänkin. Mistäs nämät kaikki ovat kotoisin? Kyselin vihtoin, kauvan heitä kuultuani. Etteivät olleet vanhoja, sitä vähemmin vanhanaikuisia, kyllä tunnettiin. Ovat Paturtn ja Janakkalan Lukkarin tekemiä, vastaisivat mullen. Somat olivatkin, ja Lammilaisillen juuri rakkaimmia, liijoitenkin koska heissä rakkautestakin puhuttiin. Nyt tulivattenki kaikki ympärilleni, ja sanoivatten mielellänsä suovan jos saisivat heitä mitenkä painetuiksi, ja pyysivät minua näissä toimeissa olemaan heilien avuksensa; jota myös lupaisin 1). Kostoksi tästä naisten mieli-hyvästä lauleli vieläik minun vaimoni, heijän kuullaksensa, muutamia soreempia Rnohtalaisia lauluja, suostuaksensa sillä heijän pyytöksihin.<br /> <br /> Olisin mielellänikin suonut jos muuan meijän maamme valtioistamme oisi, vaikka näkymättömänne, seisoskellut tässä kuuntelemassa ja kahtelemassa näiten Lammilaisten kauniita ja siivollisia, veljellisiä ja siskollisia käytöksiä, eli ellei muu, niin josko muukin muukalainen, vaikka vieläik suomen-kielen polkiainen, oisi ollut tässä saapuvilla, jotta saisi ies häpiäksensä tunnustoo, mokomia talonpoikia tuskin vielä missäänkä nähneensä.<br /> <br /> Vaan mitenkä se on mahollinen, kyselin minä viimeisellä, teijän näillä 18:nillä vuosilla näin tapojanne muuttaneen? Ennen kuin kävin teijän kylissä en tavannut muuta kuin juoma-rattia ja juoppo-lallia, nyt oletten siistisimmiä ja siivollisimmiä kuin olen ikänään nähnyt: ennen ei kuulunna muuta kuin riijat ja torat välillänne, nyt rauha ja rakkaus, sopu ja hyvä sovinto: ennen näytitten minusta köyhiksi ja puutteen alaisiksi, nyt rikkaiksi ja varallisiksi. <br /> <br /> Niin onki hyvä herra (sanoivatten) olemme nyt Jumalan kiitos kaikin tavoin monta onnellisemmat.<br /> <br /> No mistäs semmoinen mielen-muutos on niin äkkiä teissä tapahtunut ?<br /> <br /> Tässäpä se seisoo mies, joka sen on tehnyt, vastaisivatten, ja osottivat käellänsä mullen Jaakkolaista; se on tehnyt meistä ihmisiä; saattanut meitä jällen järjellisiksi.<br /> <br /> No se mahtanoonki siitten ainoasti olla nämät molemmat kylanpäät jotka ovat näin tulleet häneltä sivistyneeksi ja valaistaneeksi; muu pitäjän väki eläävätten ehkä vielä entuellaan, liitin minä siihen.<br /> <br /> <br /> Ei ikeän hyvä herra, semmoisia kuin tapaatten meitä tässä, semmoisia tapaatten meitä muuallakin, kohtaisivat jo tähän.<br /> <br /> Kuulessani tätä, rupeisin heti tarkeemmin tijustelemaan millä keinolla Jaakkolainen oli ollut hyvä tätä aikoin saamaan. Ja toivoen muuallakin meissä vielä ehkä löytyvän niitä, jotka kuulta saatuansa hänen elämän laatuansa, seuraen hänen esimerkkiänsä, taitaisivat kansakunnassamme vaikuttoo ja matkaan-saattaa paljon hyvyyttä, tahon tässä lyhykkäisesti kertoa teillen heijän puheitansa.<br /> <br /> Jaakkolaisella on näissä toimeissaan ollut kahet aika toverit, avuksensa, rakkaus ja ymmärrys eli viisaus; vieläpä kahet siittenkin, totuullisuus ja rehellisyys. Hyväik on näihen kanssa vaeltaminen.<br /> <br /> Vaikka hään on jo melkeen ijällinen mies, vaikka sillä on rahallisissakin asioissa ollut tekemistä, monen saan, monenki tuhannen kanssa, eikä ainoastaan omassa pitäjässä, mutta myös monessa muissakin, vielä erissäkin maakunnissa, vaikka hään asuu juuri käräjäkartanon naapurissa, niin hänellä ei ouk kuitenkaan vielä ollut niin yhtäänkä lainjuttua, hään ei ollut vielä eläissänsä jalkaansa pistänyt laki-tupaan; ja sanoi itekkin mullen, niin vihastuneen ja kyllistyneen nähäksensä muihen riitoja ja lain-käymistä, ettei olek antanut tupaansakan lainistuttamiseksi, vaikka sitä on jo monesti häneltä pyyetty, oikeen uhallakin, jotta sanoi Tuomarin jo monin kerroin häneen suuttuneen tästä kieltämmisestään. Niinikeän on häntä jo monesti tahottuna Lautamieheksi, vaan eipä siihenkään ouk ruennut, vaikka olisi hänellä kyllä evullinen saahaksensa Tuomarin joukkoa ruokiaksensa, huoneitansa vuokratuiksi, ja lisäksi vielä päiviänsä palkituiksi. Taijattenko näytteä mullen montakin semmoista miestä, joka ei puutuk voiton eikä kunnian viettelöksihin, joka ilman vilpistelemätäk kaikissa harjoittaa rehellisyyttä ja totuutta, vaikka omaksi vahinkoksensakin, ja minä vuovaan — teistä on aikoa myöten tuleva mainio kansa.<br /> <br /> No, mitenkäs hään siitten käyttiin? Hään sovitti kaikki rakkauella ja suosiolla. Alussa häntä kyllä moneltakin petettiin, yhesti — vaan ei kahesti. Hään heitti vahinkonsa sillään, ja käytti sitä viisauteksensa. Semmoisten miesten kanssa hänellä ei eneän toisen kerran ollut tekemistä. Rehellisiä kunnioitti hään, niin ylhäisistä kuin alhaisistakin, mutta joutavaisuutta ja koiruutta hään ei ollenkaan suvainnut, eikä ollut kelvottomienkaan tulla hänen tupahansa. Mutta ei sillä kyllä, hänen omissa asioissaan näin käyttäneen, samatek hään käyttiin myös muihinkin. Neuvollansa ja hyvällä puheellansa sovitti hään riitauntuneita molemmis puolin, ja jokainen tuli häneltä neuvoa pyytämään, tahi oppia ottamaan; eikä yksikään männyt hänestä pois ilman auttamatak. Koko pitäjä turvaisi ja luottaisi häneen niin, etteivät minkän suuremman ja yhteisen asian toimittaneet ilman hänen kuulustamatak. Kirkon-kokouksissakin, niin mitä hään sanoi, siihenki koko seurakuntakin mieltyi. Sillä tavoin toimittivat, hänen neuvolla ja rahoilla makasinin pykäykset, kirkon kattoamiset ja monet muut työt, josta siitten häntä suorittivat ja suosioittivat. Lammilaisten kunniaksikin, tuloo minun sanomaan, en missäänkä kuuleeni häntä kateilta soimatuksi, jota aina annetaan palkaksi hyvistä töistä. Kuin tähän vielä tuli että hään kaikissa töissään ja toimeissaan oli ahkera ja uuttera, viisas ja ymmärtävä (jonkapa tähen häntä myöskin herroissakin kunnioitettiin, ja miltei pietty heijttn vertaisena) niin kuin nyt näkivät muutki hänen tavaransa lisäyntyvän, ja hänen talonsa vointuvan sitä myöten kuin hänen kunniansakin tuli kuuluisammaksi, niin rupeisivat hyökin vähitellen, vähä kukin, elämään hänen tavallaan. Sillä tavoin ensin naapurit, siitten muutkin kyläläiset, rupeisivat nouvattamaan tällaisiakin elämä-laitaa, ja jokainenki oivalsi kohta tätä otollisemmaksi ja monta onnellisemmaksi.<br /> <br /> Mutta, saahaksensa heitä tähän taipumaan, keksi hään vielä toisenkin paremman neuvon. Sillä ei se ollut kyllä, hänen ei ite suvainneen talossansa viinan juontia, eipä hään suvainnut sitä muihenkaan taloloissa. Hään ymmärsi myös sitäik, ett'ei tämä Jumalan lahja, tämä kielen ja mielen huvitus, ollut mitenkään heistä pois saaha, ellei heille jotaik toista siaan annettu; sillä jollaik tarvihtemme toki välisten mielemmekin huvittoo, ja kuin ei parempata löyvyk, niin otetaan viinat ja kortit.<br /> <br /> Hään osti itelleen ei ainoastaan kaikkia uusia suomeksi kirjutettuja kirjoja, minun niinkuin Lönnrotin, ja monen muihenkin, mutta hään haki myös postilla kaikki ne Suomalaiset lento-lehet ja Viikkosanomat, jotka hänen aikanansa ulosannettiin, alkain jo Turun Viikko-Sanomista. Sillä tavalla oli hänellä ainaik jota uuttakin tievollisissa asioissa, jota hään ei ainoastaan ite lukenut, mutta antoi myös muillen lukeaksensa, ja jota hään, ollessaan muihen joukossa, selitti ja heillen toimitti. Sillä lailla sytytti hään muissakin halun ja innon jotaik oppiaksensa, uutta osataksensa. Hyökin rupeisivat nyt kirjoihinki mieltymään, ja mitä ennen panivat viinaan sitä käyttivät nyt tietojansa enentämiseksi, valaistuksen hakemiseksi, ja tapojansa parantamiseksi. Kylän nuorukaiset totuutti ja kehoitti hään pyhä-iltoina, itelleen huvitokseksensa ja vanhoillenki mielen-vietoksi, yhessä laulamaan monellaisia suomalaisia lauluja. Sillä tavalla synnytti hään näissä maan kylissä ikcän kuin pienen kirjallisuuen-seuran, ynnä toisen laulamisenki seuran, ja nämät hänen kokeinsa ja harjoituksensa lävenivät hiljalleen, ei ainoastaan muihinki kyliin, mutta myös muihinki pitäjäisihin. <br /> <br /> Toki ei ollut Jaakkolainen varsin yksinään näissä toimeissa; hänen molemmat jo ennen mainitut veljensä, kumpaisetkin oivat ja rehelliset miehet, rupeisivat heti hänen parahaiksi puollustajoiksi, ja niin kuin sananlaskussa Jumalan köyven sanotaan kolmiseistäiseksi, niin synnyttivätki nämät kolmet miehet kolmenaisuuen, jonka ympärillen toisetkin siitten liittiivät. Näistä hänen veljistään oli Eerolan Antilla ei ainoastaan selvä ymmärrys, mutta vielä niin tarkka muisti, että häänki taisi molemmat Otavat melkeen ulkoapäin, joihin oli niin mieltynyt että osaisi niin kuin Pamppalainenki kaikki ne hienolla präntilläkin painetu 2). Olinpä minä kansaan jo pahassa pulassa, sillä se ei tyytynyt siihen mitä olin e. m. Sapphon selitökseksi ja Anakreonin suomentamisessa, kirjuittänut muistutuksissam, ja jota kaikkia hään luki rentonaan ulkoapäin; vieläpä se tahtoi minua paremmin itelleen selitellä yhtä ja toista, jota pulmissani Greckkalaisten Jumallisuutesta, olin heittänyt selittämätäk.<br /> <br /> Näillä ja muillakin puheilla, lauluilla ja pakinoilla, viettelimme suloisesti syämmellisessä suosiossa ja tyyvennössä, nuoria kuin vanhojakin, herroja ja talonpoikia, vaimoja että miehiä, kaiken Helluntai-illan Kirkonkalliolla. Päivä oli jo aikojaan männyt maillen, puissa linnutki jo laulujansa lopettaneet, ja ilta-hämärät harmoilla verkoillansa kaikkia kehittäneet ja peittäneet, silloin vielä ilmistyi toinenki ilo. Lyötiinpä kokot tuleen, paiskattiin jo palamahan. Savu nousi sakiasti, pilvitteli pimiästi, läksi siitten leimaukset aina taivaanki tasallcn. Nähtiinpä nytkin muualtakin joka haaralta temmoisia tulia, jotka yön syämmellä loisti kauniinna aurinkoina, ja ampuminen kuului kuin ukon ääni yhestä ilmasta toiseen; myöki pyssyillämme jyräytimme jotta maa terisi, vuoret verisi. Kauvan vielä tätä kahtelimme ennen kuin kansa hajoisi, ja läksimmö joukottain alas vuorelta kohti kukin kotihinsa. Näin lopetettiin 30:ttä päivää Toukokuussa<br /> <br /> Toiseksi päiväksi olimme kaikki kuhuttu Eerolaan, Oitin kylässä, kussa olimme aina iltaan asti. Rahvasmies oli isäntä, hyvä tahtoisa emäntä, tyttäretki eivät tienneet, miten heijän piti osottoo hyvyyttänsä ja rakkauttansa; pellavilla ja paltinalla lahjoittivat minun vaimoani, johon kaikki rakastuivat; ja vielä moninna vnosinna perätysten lähettivät meille tänne Helsinkiin leipiä, voita, juustoja, herneitä, m. m. merkiksi heijän mielihyvästä, eli kuin Kanava sanoo: &quot;tyydymättömyyestä&quot;. Sillä tavalla elettiin Lammilla 4 vuorokautta, jossa oli joka päivä joulu meillä, toinen päivä pääsiäinen. Olimme monenkin-päin kuhuttu tulemaan vierahiksi, vaan ei ollut aikoo, emmekä jouluna Pamppalaiseen, eikä Penttalaiseen, eikä muuanekkaan.<br /> <br /> Tuskin vielä neljänfänäkään päivänä laskettiin meitä pois. Ja en ainoastaan minä, mutta myös vaimoni ja vielä pikkuiseni lapsenikin oli niin suostunut näihin ihmisiin, että kaipaamalla ottivat heistä eronsa; ja itkusilmin, molemmis puolin, heitimmö toinen toisillemmö jää-hyväisiä. Turhaan kokinma kieltcä Jaakkolaista, hevoistansa valjastamasta, hään tuli vielä meitä seuraamaan aina Kosken kirkollen, kolmen peninkulman päähän, ja otti vielä lapseni kiessihinsä, jota se syötti tiellä, sokurilla ja muilla hippeillä; meijän varaksi kuletti hään myötänsä punssi-putelia, jota täytyimme tiellä tyhjäksi saattaa. Josta emme mainihtisikkaan, ellemme silläkin toistaisik tämän miehen älyä ja mielen tärkeyttä asioissa pienemmissä niinkuin suurimmissakin. Monta kertaa jo tiellä seisahtimme, saahaksemme häntä kääntäimään kotiinsak, vaan hänen luontonsa ei antanut siihen myöten. Kuitenkin meijän erota piti; ja hään erkani kuin sulhainen morsiarmnestaan kahtellen vielä moninaisten taakseppäin. <br /> <br /> Puhuhuttiin jo alussa siitä puhtauesta, jota tavattiin hänen talossa. Se olkoonkin sanottu emännällin kunniaksi; vaikka oli jo liijaksikin. Niin e. m. muutettiin meillen aina joka yöksi uusia puhtaita lakanoita, varsin vallan valkoisia, nurmen nuoren hienompia, vaikka vanhat ei pietyiksi tunnettukaan, ja joka kerta kuin vaan sormeni pesin tuotiin jo aina uusi ja puhas käsi-liinaa (hantuukia), vaikka entinen oli hyvä kyllä. Julmastipa heillä olikin näitä liinaisia vaateita. Vaan muistakamme myös että Lammin pitäjä on niitä Hämeessä, kussa pellavia paljon viljellään, ei ainoastaan omaksi tarpeeksi, mutta myös kaupaksi muillen, ja että Jaakkolainen juuri oli se mies joka piti suuren liinan kaupan ei aiaoastaan Pohjalaisten kanssa, mutta myös Turkulaisten ja Wiipuriiaisten. <br /> <br /> <br /> <br /> ''(Loppu toisten).''<br /> <br /> <br /> 1) ''Muutamia näitä lauluja painatin vuonna 1842, ikeän kuin koitteeksi, nimellä ”Huvi-Lauluja Hämeestä 1. Vihko”, heijän tekiänsä tahosta ja kustannuksella; ja joista Heisinkin sen vuotisissakin sanomissa, N:ssa 23, 25 ja 26, muutamaa sanan virkaisimme heijän luonnostaan ja tavoistaan. Harvoin oletten muissakin maissa löytävin talonpojista niitä, jotka omilla raha-neuvoillaan pränttäyttää laulelemiansa, nuotinsa eli laulannonsakin kanssa. Tämä Kustaa Paturi on sama mies, joka jo 1837 vuotisissa Mehiläisissä runoilemillaan kiisteli Isak Pieksiäisen (Pielaveistä) ja hänen puollus-miehensä Kiannon Lukkari Bisin kanssa. Häänki on niitä siistisitimmiä ja ymmärtäväisimmiä miehiä näissä tiennoissa; ja on siitäkin merkittävä, että hään on näissä maisin toimeen saattanut selväys-kunnan (Nykterhetsföerning) ,jonka asetukset eli keskenäiset liitokset olen nähnyt, ja heissä tavannut monet ajatukset, joihen ette luulisikkaan lähteneen talonpojan päästä. Itekkin hään ei maistak viinan märkeä.''<br /> <br /> 2) ''Eikä nämätkään ole ne ainoat, joihen päässä olen kuulut olevan Väinämöisten niinkuin Otavienkin, kokonaan, ja josta arvataan heijän niitä lukenneen ja ymmärtäneen. Montaik olen jo tavannut semmoista miestä muuallakin, mutta ainoasti talonpojissa, herroissa ei koskaan, joka toistaa herroilla olevan toinen mieli, toinen talonpojilla. Vieläpä olen tavannut, muissakin valtakunnissa, miehiä jotka ovat kirjaansa kahtomatak lukeneet Otavan ensimmäisen Osan, mclkeen niinkuin katkesmuksensakin, päästä päähän; seittynen on e.m. Talon-isäntä Antti Porkka Runsiönin kylässä, Östmarkin pitäjässä, Wermlannissa (Ruohin puolen suomalaisista) ja Pereenmies Paavo Räisäinen Öijerin kylästä, Brandvaalan pitäjästä (Norjan suomalaisista) muita mainihtematak. Eiköhän tämä mahak toistaa tässä kirjassa jotaik löytyvän, johon kansa mielistyy? Kysyt ehkä' mitäspä se siitten olisi? Ei se ouk veikkonen mitään muuta, kuin ett’en olek suusta ainoastaan puhunut, eli ulkopuolen hampaita, mutta myöskin syämmestäni, ja vielä siittenkin olen puhunut juuri niistä asioista jotka likin koskoo Suomalaisia, nimittäin heijän kielen korostamisesta, valta-kieleksi, Suomen maassa. Mistäs se tulee e. m. että Kantelettaret ja Kalevalat, jotka, painettu suomalaisilla kirjaimilla (puustavilla), sisällänsä pitää kansan omia kauniimpia vanhoja Runoja, ja joita kirjoja yhtä päätä ja toista kymmentä vuotta ovat tulleet, suomeksi niinkuin ruotiksikin, kaikilta meijän viikko-sanomilta kiitetyiksi ja kehoitetuiksi aina takimmaiseen taivaisehen, eivät kuitenkaan ouk tulleet maakunnalta ostetuiksi? Sitä vastoin Otava, josta ei yksikään heistä ouk puhunut niin sanaa, sitä vähemmin kiittänyt, ehkä painettu aivan äkkinäisellä puheenmurrella, ennen tavattomallakin kirjoitustavalla, ja vieläik siittenkin Suomalaisillen tähän asti varsin tunnettomilla (latinalaisilla) kirjaimilla, on tullut monelta talonpojaltakin ostetuksi, vaikka maksaa 7 Rupli. 20 kop. Hop. Selitäpäs sitä, Kanava, jos taijat; sinä joka haukut meijän kirjoituksemme ”jäykäksi, vaikealukuiseksi ja ymmärtämättömäksi” — josta ”yleisesti nureksitaan” — jota ”moitii jokainen” — joka on ”ihan väärin” — ”peräti väärin”, j. n. e. Sanoppas nyt sitä — mistäs se tulee että niitä ostetaan ja luetaan mieluisammasti kuin sinua? Se tuloa siitä kultainen, että olet henketöin niin kuin olet syömmetöinkin, Sillä ei muutamista kieli- ja paino-virheistä paljon kahotak, kuin miestä punnitaan, eli kuin kysytään mitä painaa hänen ajatuksensa, tahi mitä hään mielii henkellisesti vaikuttaa. Jokainen kyllä tuntoo suomalaisen talonpojan luontoa, ei se annak niin kopeekkoakaan kynsistään joutavista, eli mikä hään kahtoo turhaksi. Turhiksiki ovat tähän asti pitänneet muita kirjoja, paihti henkellisiä. Tämä ymmärtämättömyys tuloo heijän valaistamattomuuesta, eli ehkä siitä, että löytyy seassamme niitäkin virkamiehiä, jotka luuloovat harjottavansa heissä henkellisyyttä, sillä, että esteävät ja vastuttaavat heijän mielensä valaistamista, ja jotkapa sen puolesta ovat heitäkin vielä ymmärtämättömämpiä. Uusihin asioihin ei kyllä tiek Suomalaisten mieli (liijoitenki harjottamattomien), sillä vanhoihin hyö enimmin rakastuuvat; mutta niinkuin XXXI:llä lehen puoliskolla Otavan esipuheessamme olemme lausuneet, jos kerran vaan johon-kuhun kirjaan mieltyyvät, niin eivät kahok hintaa eikä muuta häntä saahaksensa, jos hyväksi muka ja kunnolliseksi häntä arvataan. Tästä minä olen nähnyt monta varsin merkillistä esimerkkiä, vielä merkillisempätä jos verrataan kerralliseen säätyyn. Olen Herroista kuulut monen Otavan päällen-tarjojoista eli hakioista suuttuneen kuin lähetin hänellen 1:sen Osan kahta kertaa huokiampaan hintaan kuin ostajoillen (eli 2 Rupl. 5 5/7 kop. Hopeassa) ja muutamanki ei ollenkaan ottaneen häntä vastaan; toiset taas ovat kyllä ottaneet, vaan eivät lähettänet heistä maksua; sillä tavalla ovat 75 kirjan-kappaletta tästä ensimmäisestä osasta männyt multa nuonikään typötyhjään. Sitä vastoin ovat talonpojat mielelläänki maksaneet samasta Osasta kahesti enämmin, eli mitä se kirja-kaupassa maksaa (4 Rupl. 11 3/7 kp. Hop.) ja löytyy niitäkin jotka ovat tarjoneet 25 Rupl. Hop. ainoasti ensimmäisestä Osasta. Näistä nimitän tässi e. m. muuan Pohjalaisen, nimeltä Matti Iisakinpoika Pohto, Ylistaron kappelista, Iso-Kyrön pitäjästä, varsinnik eri-kummainen mies. Hään oli. muuan Kauppialta Vaasassa jo monta, vuotta siitten ensin ostanut itelleen Otavan 1:sen Osan. Siilten näkihään Kirjankauppialle samassa kaupunnissa olevan 2.senki Osan: jonka hään nyt oisi ostanut, mutta kuin sitä ei myyty erilleen niin täytyi hänen nyt jo unestaan, toisen kerran, ostoa ensimmäisenkin Osan, josta hänellä nyt oli kaksikin kappaleita. Vuonna 1842 kävi hään täällä Helsinkissä, minua tavoittamassa, ja kuin näki minulla olevan tämän painettu hienommallakin paperilla ja maalatuilla kuvilla, niin tarjoisi heti mullen tästä 50 Riksiä pankossa, ja oisi ottanut sitä vielä väkisikkin, vaan en antanut. Vuonna 1843 tuli häänn tänne vielä toisen kerran, tarjoisi saman hinnan, ja läksi suutuksissaan tästä pois, kuin ei saanunnakaan. Sekin oli muuan perso suomenkieleen. Kysytkeepäs häneltäkin jos Otavan tuntoo? Luulen minä hänen melkeen osaavan sen ulkoakinpäin, ja tiijän hyvinki hänen tuntevan kaikkia mitä hänessä seisoo, vähäikkyisimmiäkin asioita. Tosi on kyllä että tottumattomillen se on alussa vähä vaikea tätä kirjoa lukeaksensa; vaan nimittäkeepäs mullen, jos taijatten, jota kuta johon ei vaaitak alussa vaivaa ja tottumista, oppiaksemme. Mitäs siitten närkästytten niin paljon minun kirjuttamisesiani? Vaiva on niin vähäinen ettei ymmärtäväinen siitä viitikkään puhuakaan. Ja kuin talonpojat voivat tätä vältteä, niin se on Kanavallen (Pekkoineen, Mattineen) häpiäksi tästä nureksia: laiskat töitänsä luetteloo. Nyt olen nimittänytki jo montaik miestä, eristä pitäjistä, erittyisistä maakunnista, vieläpä erinnäisistä valtakunnistakin, jotka minun tietäkseni, montaik muuta mainihtamatak, osaavat Otavan kuin katkismuksensa, ja jotka kaikki vielä ovat elossa; ja jott'etten taitaisi minun puhettani tyhjäksi tehä, eikä valeeksi, niin kuulustakee heiltä jos löytyy minun sanassani niin mitään likaa. Ompa niitäkin varsin Wiipurin kaupunnissakin (e. m. Joh. Pynninen ja Käki, Hackmannin talossa m. m.) jotka ei ainoastaan kauppa-hinnalla ovat lunastaneet Otavat ja muutkin Suomal. kirjuttamani, mutta myös eiltäkäsin pyytäneet saaha ostoaksensa kaikkia mitä ikenään olen vastapäin suomeksi kirjuttava — kysykee suotta tokko minua ymmärtäävät? Vaan mitäpäs tästä kauvan riitelemme: Allakan suomi, Otavan ja Suomalatsenki, on yksi, yhen miehen kirjuttama; se joka ei tätä ymmärräk, ei hään ymmärräk toistakaan.''<br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'', N:9, Lauvantaina 21:nä päivänä Maalis-kuuta 1846<br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Gottlund Calr Axel]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_1&diff=12708 2013-07-14T17:31:34Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>'''[[Carl Axel Gottlund]]'''<br /> <br /> <br /> '''On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin'''<br /> <br /> <br /> Oletten äsken kuulleet mitenkä meijän Herrasmiehet ja Lentolehtien toimittajat ovat halvaksi, kehnoksi ja kelvottomaksi arvanneet suomenkielen käyttämistämme näissä kirjallisissa harjoituksissamme; hyö ovat tehneet tätä koko maakunnan nimessä ja talonpoikiin puolesta, joillen hyö ovat ilman kennen käskemätäk, omin mielin, ruvenneet puolustajoiksi ja puhehmiehiksi. Niin vaikka olemme jo kyllä toistaneet heijän kanteensak mitättömyyttä, niin antakaamme myös talonpoikiin ite puhua, (onhaan heillä suuta!) eikä ainoastaan puhua, mutta myös käytöksillänsa toistaa heijän ei puhuneen tyhjästä, vatan täyttä valeheista.<br /> <br /> Moni on kyllä ehkä lukeva tätä omaksi kiittämiseksemme. Lukekoonpa «miten tahan; vaan kosk’emme näillä monilla vuosilla olek virkannut tästä niin mitään, niin mahtanoon tämäik jo olla merkiksi meijän ei mielistyvän joutavihin kehumisihin; emmekä nytkään tästä puhuisik, ellemme kahtoisik tarpeelliseksi sillä puhistamaan meitä näistä tyhjistä tora-puheista. Vieläpä tiemmö tätä mielellämmekin, koska saamme sillä tilaisuutta kunnioittoo, ja kuulluksi tehä, tämmöisiä kunnollisia ja kunniallisia talonpojallisia käytöksiä, jotka parhain toistaavat millä kannalla moni Suomalainen talonpoika jo tavataan mielellisissä ja tievollisissakin harjoituksissa; ja jota moni maamme ystävä ilo-mielellä on kuuleva. Hämäläiset ovat kyllä jo vanhoista ajoista tulleet muista Suomalaisista rajutetuiksi, muita tuhmempina, ja harjoitamattomina 1): miten muinon lie ollut, en saata sanoa; vaan heijän kunniaksensa täytyy minun tunnustoo, semmoisia esimerkkiä, joista tässä tuloo puhuttavaksi, ette olek koko Suomenmaassa löytävinnä — ei vaikka vielä päreilläkin hakisitten.<br /> <br /> —<br /> <br /> Yhtenä pänä vuonna 1844 2) tuli piikani sisään sanomaan mullen, yhen talonpojan olevan kyökissäni, joka tahtoisi minua puhutellaksensa. Koska mulla silloinkin sattui olleman jotaik tarpeellista kirjuttamista, enkä häntä muuksikaan luullut jos näistä lähes kaupunkia asuvaisista talonpojista, jotka usseen kulkoovat kartanoissa tarjoen kaupaksi myytäviänsä, niin käskin häntä outtamaan. Tultuani vähän ajan päästä kyökiin, seisoi siinä oven suussa kaunis ja nuori (rikoisa) mies, hänen näöstä, hänen vaatteistaan (se oli sinisessä puvussa pää-laesta aina kantoin asti) ja kaikista hänen käytöksistään, vaan liljaksikin puheestaan, tunsin minä heti hänen ei olevan kotoisin näiltä seytyviltä. Vähä kumartuansa, tervehtimiseksensä, kyseli haan olinko minä se jota hään haki, Otavan ja Wainämöisen toimittaja? Jopa tämäik kysymyskin minua vähä ouvoistutti, sillä harvoin toisia näin puhutellaan, samassa jo nähtyä. Kuultuaan tätä, astui hään minua likemmäksi, pyytäin nöyrimmästi saaha minua kahen silmän puhuttellaksensa. Tämä hänen anomuksensa kummastutti minua vielä enemmin, sillä kyökissäin ei ollut muita kuin kaksi piikaa, joihen kuulla, (jos kohta ymmärtäisivätkin suomea) hään kyllä oisi saanut asiatansa toimittoo. Jos niin on, vastaisin minä, että asiaisi vaatii kahenkesken puhumista, niin astuk siitten minun kammarihin. Minä luulinkin nyt hänellä olevan joitakuita riita-asioita minullen toimittamista, tahi neuvoa heissä pyytämistä, jota usseen on ennenkin tapahtunut. Mutta kammarihin tultuansa, alkoi hään puhettansa näin: &quot;Suokoon anteeksi hyvä Herra, että olen tahtonut teitä tavata, teitä josta olemme niin paljon kuulut puhuttavan, mutta jos mieleni tekisikkin saaha teitä nähäkseni, niin oisi multa toinenkin tarpeellinen asia, johon pyytäisin teijän neuvoa, miten siinä käyttäiteisimme, saahaksemme sitä toimeen”. Minä käskin häntä puhumaan asiatansa, ja lupaisin, kussa kävisi minun käteni, olla hänellen avuksi. &quot;Ompa mulla vähä kamala sitä pulmakseni&quot;, rupeisi haan taas, &quot;sillä ei minua ole käsketty juuri teijan luokse tulemaan, vaan koskeen itek tiijäk miten minun tässä pitännöön laittailemaan, niin olen tullut teijän tykönne pyytämään teiltä neuvomista, saahaksemme muutaman asian toimeen&quot;. Minä käskih häntä vielä siittienkin kerran sanomaan mitä hänellä oli sanomista, koska näin hänen ei juuri mielellään tahtovansa ilmaittoo asiatansa. Hään tunnusti nyt, vaan vähitellen aina kerrallaan, tännek tulleesen monein muihenkin talonpoikien tahosta,tiijustelemaan millä keinolla ja millä hinnalla saisivat lyövyksi tahi laitetuksi, yhen kulta-rahan, tahi metalin. Mitäs sinä siitten sillä kulta-rahallasi tekisit, kyselin minä nauru-suulla? Ja aattelin jo itekseni, houkkapa sinä nyt oletki mies rukka. Oisinki oikeen nauruun narskahtannut ellen olisik hänen silmistään nähnyt, jotka punastuivat puolikoina, ja hänen kainoutestaan havainnut, minun jo kysynneen häneltä enemmin kuin olisin pitänytkään. Viskatakseni puhettani toisappäin, liitimme siihen samaan liitoon: Luulettenko semmoisen saavanne toimeen muutamalla kymmenkunnan Ruplalla? Ei veikkonen, siihen sinun varaisi ei yltyisik; tulisipa semmoinen ehkä maksamaan 600 Riksiä vähinnik, sillä vaikka yhen tahotten niin asetukset säättäävät jotta heistä pitää usseempiakin lyötettämään, sekä kullassa että hopiassa, annettaviksi sinne tänne hallituksen toimituksillen (Auktoriter). Nytpä häänki veti huulensa hymyksi, ja sanoi: &quot;Mitä siihen taas tulee (sanoi hään) niin ei ouk teijän huolimista, se olkoon oma asiamme; on niitä suurempiakin summia saatuna aikaan, satikka tämmöisiä; enkä olek tässä tuumassa yksinään. Meitä on monta miestä, vieläpä monestakin pitäjästä, jotka olemme tässä asiassa varsin yksineuvoisia, ja joihen joukossa on montaik varsin varakkaita&quot;. Tästä vakavasta puheestansa, ja muutonkin hänen silmänsä totuullisuuesta, ymmärsin minä hänen ei puhunneen leikkiä; ja kuulustaakseni tarkeemmin asian perustusta, kyselin taas uuestaan: kellen hyö tämän rahansa aivovat, eli mitä sillä tekisivät? Hään kuulosteli ensin vähän aikaa, arveli siitten, pitikö hänen sanomaan eli ei, ja vastaisi: &quot;teillen, hyvä Herra, myö sen antaisimmekin&quot;. Koska mies oli minusta varsin tuntematoin, niin aattelin jo itekseni, lieneekö haan vaan mikään koiransilmä, jonka mieli tekisi minua näin pilkataksensa, enkä tiennyt havilla mitä minun piti siihen sanomaan. Kuitenkin kysyn häneltä, minkä puolesta minullen tämän antaisivat? &quot;Teijan monesta töistänne ja vaivastanne kielemme ja koko kansamme hyväksi, joita ei yksikään Suomalainen saatak kyllä kiitteä ja palkita&quot;. No oletkos Otavan lukenut siitten? kysyn minä taas, koskas sitä mainihtit? Olen kyllä kyvä Herra, lausui hään, sen minä tunnen päästä päähän. No jos sen olet luennut, niin pitää sinun siitten ymmärtämäänkin minun ei milloinkaan halailleen, enkä; nytkään halailevan, mitään ulkonaista kunnian osottamista. Minulle se on jo kyllä mielekseni, kuulla, teijan suosiolla ja sulalla syämmellä käsittäneen tämän kirjan sisällisyyttä; muuta kunnioittamista en teiltä vaatik, enkä myöskään otak vastaan; paihti sitä oisi myös mahollinen, joitta mitä aivoisitten minullen, ja mitä olisi itellennekin suurimmaksi kunniaksi, tulisi katehilta toisappäin kahotuksi, ja saattaisi ehkä minua, niinkuin teitäkin, ainoasti pahoilta soimattavaksi.<br /> <br /> &quot;Tiijän hyvinkin, hyvä Herra&quot;, kohtaisi hään siihen, &quot;teijan ei mitään palkintoa ehtinneen, eikä saanneenkaan. Eikä tämäkään ouk miksi palkinnoksi arvattavana; soisimme sillä ainoasti osottooy meijän Hämäläisten hyvin kyllä ymmärtänneen ja ansioitanne arvanneen, ja jos vielä kaikki muutkin Suomalaiset uneuttaisivat sen, joka ensin suurella työllä ja vaivalla koki kohottoo kielemme parempaan kuntoon, ja tästä valaisikin mielemme, niin ei se ikänään meijän muistostamme murenek,- ja pyyämme sentähen nöyrymmästi, saahaksemme teille osottoo tätä varsin vähäistä, mutta julkinaista, kunnian osottamista&quot;. Minä kokin kaikella tavalla esteä ja poiskielteä häntä näistä joutavista laitoksista, ja sanoin viimen, semmoiseen aikomukseen vaaittavan Keisarillista luvan-antamista. ”No sen voimme kyllä saaha”, sanoi haan taas, ”sillä ei suinkaan armollisin Keisarimmekaan mahak meistä kieltää tätä maamiehellista rakkauttamme”. Pois-taivuttaakseni hänen puheensa näistä tuumista, kysyn taas tokko hän joka paikassa oli Otavan ymmärtänytkään , koska se oli kirjutettu enimmäkseen Savon puheen-murrella, ja vielä siittenkin eri-kirjutoksenkin tavalla. Aivan hyvästi! sanoi haan, myö sen ymmärrämme, joka paikassakin; mutta ei se tuhma siitä tulek hullua viisaammaksi (no, eipä se ouk tuhmille kirjutettukaan, sanoi hään) sillä siihen tarvitaan ymmärrystä ja mieltä, ja vieläik mielenkin karaistamista; vaikeaksi se kyllä tuntuu ens’ alussa, milt' ei ymmärtämättömäksi, mutta ei siinä kauvankaan tarvitak päätänsä pystymistä, ennenkuin selviä joka sana; eipähän kauhalla mieltä päähän ajetak; mutta vaivalla. Äläppäs huolik, aattelin minä, kyllä tässä kysytään mistä mies on kotoisin. Jopa rupeisinkin, oikeen uhalla, kysymään — täältä tuolta kirjastani. Enkä tiijäk itekkään, ihmettelenkö enemmin hänen muistiansa, vai hänen ymmärrystänsä, sillä se oli varsin mahotoin mulle saaha hänen johon kuhun paulaan tahi katrakkaan. Ei sillä kyllä että hään ulkoapäin taisi kaikkia suomennoksiani Homeroksesta, Anakreonista ja Sapphoosta, joita hään lovisti (skanderade) kuin paras pappi: hään taisi myös kaikki ne siihen kuuluvaiset muistulukset ja sanan-valaistukset, ja muistipa vielä millä lehen puoliskolla siellä seisoivatkin: hään osaisi koko kirjan niin kannesta kanteen, etteri minussa suinkaan ollut miestä saaha häntä kiini tahrauntuneeksi. Sitä vastoin hään jo monesti väitti minun kanssani, sanoista ja muustaik; ja kuin kirjaan kahottiin, niin hänellä oli aina oikeen, sillä olin ite jo pois-unouttanut yhtä toista mitä olin kirjuttanut, koskeen ollut tuskin kirjaan kahtonutkaan, siitten painettuaan; ja piruko niitä kaikkia muistaa mitä kirjoihin tuloo pistetyksi.<br /> <br /> Tämmöiselle miehelle piteä minun toki ryypäyksen tarjoomaan, aattelin minä, ja tuotin hänelle viina-pullon; mutta se oli varsin mahotoin multa saaha häntä sitä maistamaankaan. Mies ei ollut vielä eläisään suutansa sillä kastellunna. Minä käsketin sentähen. sisään, lasin saksan viinaa. Empä tahtonut olla miesi saaha häntä sitäkään huulihinsa nostanneeksi, toki minun täheni hään tuon kuitenkin viimeisellä teki.<br /> <br /> Nyt soisikin ehkä lukiani jo saalia tietäksensä, kuka tämä hilpiä nuorukkainen (hään oli nuon arvatakseni 24 vuuen paikoilla) mahtoi olla? Se oli talon Isäntä Juhoi Aato Pamppalainen, Paloisten kylästä Hauhon pitäjästä, nykyjään Kirkon eli Kuuennos-mies Lamminkin pitäjässä. Kuin vielä rupeisi tästä rahastansa juttelemaan ja minua kiusaamaan, niin saahakseni häntä tästä luopumaan, täytyi minun viimenkin vähä valehtella ja sanoa muilla ei olevan oikeutta ketään semmoisella rahalla merkittämään, jos ainoasti Esivallalla, sillä saatfaisimmehan muuten sillä tavalla kunnioittoo varsin kunniattomiakin 3). Tätä haan ei ottanut uskoaksensa, ja nimitti Suomat. Huoneen-hallitus Seuran, Opiston ja vielä monen muunkin, joka Hallituksen luvalla semmoisia muisti-eli kunnia-rahoja oli toimittanut; mutta koska minä niin kovasti kielsin häntä, enkä antanut hänellen neuvoa, mitenkä hään tässä asiassa piti käyttäitemään, niin läksi hään pois pahoilla mielin, ja sanoi niihen toistenkin suuttuvan häneen, asiatansa näin huonosti toimittuansa; kuitenkin pyysi hään heijän puolesta lupaa, heijän saahaksensa minullen kirjuttamaan asioitansa; johon minä myöskin myötistyin. Ostettuansa multa muutamia Runolan runoilemiani, tuttavillensa jaettaviksi, läksi hään pois sanalla, ei heittävänsä asiansa sillään.<br /> <br /> Niin kului taas muutamia kuukausia, niin tuli jo toinenkin mies luokseni, se sanoi taas olevansa Janakkalasta kotoisin. Hänen nimensä en muistak; vaan sanoi olevansa lähetettynä talonmieheltä Kustaa Paturilta Turenkin kylästä Janakkalassa, pyytämään minua, hänen ja monen muihenki niissä tiennoissa asuvaisten talonpoikiin puolesta, tulemaan sinnek heijän puheellensa. ”Koska kuulimme (sanoi hään) teijän ei suostunneen heijän, Pamppalaisen kautta tehtyyn pyytökseen, niin rukoilemme teitä tulemaan sinne Helluntai-pyhiksi, jollon tahtoisivat monesta pitäjästä olla koossa puhuttelemaan teitä asioistansa, kyyvin tahtoovat maksoa teillen tullen männen, niin myös kaikki mitä ravinnokseksi ja kustannokseksi kuuluu, eikä heittävänsä vaivannekaan maksamatak. Minä vastaisin hänelle mulla olevan pahat jouvot, niin ett'en mitenkä saattana tätä hänellen luvata, paihti sitä oli vielä aikaisin tästä päättääkseni, kosk’en tiennyt itekkään, elinkö vielä silloin, vaan olinko jo kuolluna; aattelinki jo itekseni, lempo sinne mänköön tuntemattomihin joukkoon, tiennöön hänet heijän neuvojaan ja aatoksiaan. Häänki osti multa muutamia näitä Suomalaisia kirjoja, ja läksi tiehensä.<br /> <br /> Kului taas pari kuukautta, jo tuli mullen postilla kirja kolmannelta mieheltä, joka oli Lammin pitäjästä; se oli kirjutettu Isäntämieheltä Aatami Reitto (Fredrik) Jaakkolaiselta, Jahkolan kylästä Lammilta, kussa hään niinikeän ”nöyrällä ja kaikkein hellimällä sydämellä” oman ja monen muihenki puolesta valittaa heijän ei taitanneen ”itte työllä” (käytöksillänsä?) niin millään tavalla osottoo mullen takkauttansa ja kiitollisuuttansa ”neiden monijen urholliisten hyväin kirjallisten vaikutusten eestä”, jota minä olin ”Suomenkielen ja kansan valustukseksi, omain etujen kattomata tehnyt ja toimittanut”. ”Niin (sanoi hään) saan minä aivan yksinkertaisuudessa ilmoittaa meijän halumme kiitollisuuteen, ja että sitä kaikki Suomen kieltä rakastajain olen kuullut empivän (epäilevän?) millä he taitasivat olla kiitolliset Herra Lehtoria kohtaan. Mutta millä sen taitais tehdä? Kuivat on suulliset kiitokset. Minun rakas Herrani, on jo Suomalaisten taitoja ja tapoja nähdäkseen, kulkenut monet pidemmät matkat, ja tehnyt suuret kulut itellensä; niin minäkin toivossa rohkenen pyytää Herra Lehtoria vaivaamaan vieläkin itsiänsä sillä että tulisitte Lammillen Helluntai pyhiksi, jos suinkin on mahdollista. Niin tulkai minun Herrani tänne Helluntaiksi, opittenhan täällä jotakin — tulkai jo Helluntai-lauvantaina yöksi Jahkolaan.... Jos nyt suinkin sopii, niin tehkät hyvin ja tulkai koko pyhiksi tänne! Tämä on meijän rakkaan sydämemme toivo” Lopulla kirjutti hään vielä: ”Ja jos minun errani tois vielä kansansa, sen meijän rakkahassa muistossa olevan Herran Prohvessori Reinholt von Beckerin, jollen sanokai sydämelliset terveyden toivotukset Suomalaisilta”... Tämä on meijän korkein toivomme” etc. etc.<br /> <br /> Tämä Jaakkolainen oli minusta silloin, vielä nimeksikin, varsin tuntematoin; nyt minä häntä hyvinkin tunnen, — hään on yksi niistä kunnollisimmista ja kunniallisimmista miehistä meijän talonpojallisessa säävyssämme, ei ainoastaan Hämeessä mutta myös koko suomenmaassa, kussa toivottava oisi, että löytyisi muitakin hänen tapaisia.<br /> <br /> <br /> (Vasta lisäksi).<br /> <br /> <br /> 1) ''Niin on Savolaisetkin tulleet ”tuhmiksi” ja ”sioiksi”, muilta haukuteluiksi, niinkuin Korhoinenkin runossansa puhuu. Mutta epäilemme jos tämmöiset soima-nimet, ja räävämiset, oisi muilta annettu kuin Pohjalaisilta, sillä heissä tahtoo vielä, nytki pysyä tavaksi, luullaksensa muita Suomalaisia parempina. Vaan ”narri nimen antaa, mies nimen kantaa”; ja jos kiittäisimmekin heijän luontoansa, jotka piteävät ihtiänsä kunniassa, niin nauruamme sellaisestakin mielettömyyestä, joka ei annak toisellenkin arvoa. Muistamme kyllä kuin Savolaiset ennen roinistivat rukiitansa, tali- ja voi-leivisköitänsä Ouluun, Kokkolaan, ja moniin muihinkin Pohjanmaan kaupunkikin, mitenkä heistä siellä pilkkoa ja narria tehtiin, liijoitenkin heijän puheesta. Nyt ovat heistä pääsneet, koska Savon ja koko Karjalankin kauppa on Wenäjäänpäin kallistunut: mutta luulenki minä jo monelta Pohjalaiselta poloiselta varansa männyt niinkuin naurunsakin, ja jotta nyt vielä mielelläänkin antaisivatten Savon sioillen suuta, jos sinnek palajaisivat. Niinpä se on kielenkin kanssa. Ei missäkään Suomessa niin vihaavat ja vihastuuvat, tavataksensa tätä Savon puheen murretta vielä kirjoissakin; mutta kahtokoot ihtensä, ettei tämä paisuk suuremmaksi ja heijän puhettansa paljon paremmaksi, sillä, etteivät kykenek omaansakkaan kyllin viljelemään. Muualla Suomessa tunnustaavat ja myötistyyvät jo kaikki siihen, jotta Savon puhe, rikkauellansa ja kauneuellansa, voittaa näitä muita puheen-murteita; joka jo toistaa heissä tietoa ja ymmärrystä; mutta Pohjanmaalla ja paikkapaikoin Satakunnassakin, niin luuloovat, kuin korppikin muinon (ketun kehoittamisesta) kielensä muihen suloisempana''.<br /> <br /> 2) ''Jos tahotten vielä päivänkin tieteä, niin oli 14:nä päivänä Tammi-kuussa''.<br /> <br /> 3) ''Moni oisi ehkä minun siassani mielelläkin vastaan ottanut tämmöistäulkonaista kunnioittamista, (mulla oli kylläkseni jo tästä sisällisestä) liijaksikin, koska olin hyvä ystävä ja tuttu juuri sen Herran kanssa joka tällaista rahoja kuurmailoo (graverar) ja lyöttää(preglar); nimittäim H:ra Kuurmailia Mellgrén, joka oisi kolmen neljän viikon päässä valmistanut semmoisen kunnia-rahan''.<br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'' N:o 6 Lauvantaina, 7:nä päivänä Maalis-kuuta, 1846<br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Gottlund Carl Axel]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_2&diff=12707 2013-07-14T17:30:37Z

<p>Maamies.: Ak: Uusi sivu: Carl Axel Gottlund &#039;&#039;&#039;On niitä mielitä Hämeessä, muutamia muuallakin&#039;&#039;&#039;. &#039;&#039;(Jatko viimeisestä Numerosta)&#039;&#039;. Kuin hänen kirjansa luettua, kuulin minua Lammillen kuhu...</p> <hr /> <div>[[Carl Axel Gottlund]] <br /> <br /> <br /> '''On niitä mielitä Hämeessä, muutamia muuallakin'''.<br /> <br /> <br /> ''(Jatko viimeisestä Numerosta)''.<br /> <br /> Kuin hänen kirjansa luettua, kuulin minua Lammillen kuhuttuneeksi, niin karvastui mieleni; ja kuin vielä sittenkin luin käskettyneeksi tähän Jahkolan kylään, niin oli kuin oisi kylmällä veillä minua vailleet; niin muikia oli vielä muistuttaakseni tätä pitäjätä, ja juuri tämäik kylä näytti minusta kaikkiin kunnoittomaksi, kuin olin vielä eläissäin nähnyt 1). Jos oisin muuallenkin mielelläni lähtenyt, vaan en Lammillen polvenaankaan, niin olin jo tähen pitäjäsehen kyllästynyt. Kirjutinkin jo takaisin vastauksen, ei olevan minun sinne-tulosta outtamistakaan. Näytin myös tätä Jaakkolaisen kirjaa von Beckerillen, kysellen häneltä mielikö hänen sinnek männäksänsä? Vaan eipä tuokaan sanonut huolivansa tämmöisestä matkan teosta. <br /> <br /> Mutta Helluntaki oli tänä vuonna myöhään, viimeisinnä päivinnä Touko-kuuta, ja viikkauet sitä ennen oli jo kauniinna ja variinna ilmoinna, maa hyvinkin ruohistunut, jotta puutkin olivatten jo täyvessä lehessään. Minun vaimoni jok'ei tiennyt tätä pitäjätä kartataksensa, sanoi monesti mullen: ”oisipa lysti tieteäkseni mitä ne talonpojat sinusta tahtonoovat, kuka tiesi jos aikoisivat sullen vaikka minkä hyvän? Mitäshän jos sinne mänisitkin —ei suinkaan ne pahoakaan mietik, koska tahtoivat kunniarahallakin sinua muistutellaksensa”. Vaan kuin en siitäkään huolinut, ja kuin päivätkin ennen pyhiä olivat niin lämpöisinnä että oikeen hellitti päivänpaisteessa, niin hänellekin tuli mieli sinne lähteäksensä. Heikolla terveyellään sanoi hään olevasek itelleen ehkä terveelliseksi päästäksensä muutamaksi päiväksi maallenkin kävelemään, kussa ilman-raiteus, ite ajamisenkin liikutos, ja maihen suloisuus saattaisivat häntä vointumaan. Kuin näin hänen halullisuutensa aina sitä myöten suuremmaksikin kuin pyhätkin olivat lähestymässä, niin mielittelläksensä, eikös minäik siitten — sinnek männytkin. Kävin vielä kerran Beckerille sanomassa tästä mänöstäni, kysyen<br /> eikö hänen tekisi mielensä tulemaan kanssani? Vaan eipä tuo nytkään häneltä syntynyt. Niin läksimmö siitten ilta-puolella päiveä, juuri Helluntai-aattona, kaupunnista mänemään; ja otimme vielä myötämme neljän vuuen vanhan lapseni, leikki-toveriksemme. Päätöksemme oli ainoasti lähteä johon-kuhun maalle lysteilläksemme; mutta jos aina Lammillen tuli lähtö, tuota vasta tiellä tuumattiin; kuitenkin läksimme sinneppäin. Päivä oli palava kuin kesän-syämmellä, ja iltainen ilma suotuisa kuin neitoisen syleileminen. Tie mäni, aika kului, emmekä tietänytkään ennen kuin kello yksi yöllä jo tulimme Jahkolan kylään. Kuta lähempi tulimme, sitä myötenkin rupeisinki jo katumaan kauppaani. Ensimmältä en tahtona tästä mitään virkkaa vaimolleni, vaan viimeiseltä en malttanut olla sanomatak: eikös kotiin kääntänemme, mitäppäs täällä tehtänemme, naurannoon ehkä kyllä moni, kuin kuuloo meijän tunnettoman miehen puheella lähtenneen tyhjään ajamaan 12 peninkuormoa eis-takaisin? Häänki rupeisi jo tähän arvelohon, ja sanoi pahoilla mielin: ”vaan nyt oisimmekin jo paikallamme, hyväik oisi yötä levätäkseni”; ja siihen liitoon ajoi kyytimiesi meitä jo Jaakkolan pihaan.<br /> <br /> <br /> Kaikki tässä makaisivat unen suloisuuessa, ainoasli toista vai kolmattakymmentä lehmeä, jotka levollansa, pihaton tarhassa, vielä ruumenivat päivän purtujansa, kohottivat korviansa kulujamme kuultuansa; ja joista jo arvattiin talon varallisuutta. Sill’ aikana kuin kyyti-poika hiljan kolkutti porstuan ovea, sisään päästäksensä, minä jo kääntelin hevoista porttiinpäin, täyvessä toessa lähteä takaisin ilman kennen kyläläisten tietämätäk. Mutta eipä ollut vielä kahestikkaan taputtanut ovea, ennen kuin sitä jo avattiin, ja ittepä Isäntä tuli meijän vastaamme. Nytpä olikin jo myöhä meille palajataksemme. Nimeni sanottuani, tervehti hään tultujansa, ei joutavilla loruilla, ainoasti muutamalla sanalla; mutta mitäpä hään pani, ettei toinenkaan oisi paremmin heijät pannuna. Emmekään ollut monta sanaa vielä välillemmö vaihtanutkaan ennenkuin mieleni jo teki tarkeemmin tuntemaan tätä miestä. Kuin kyselin ell’ei hään jo maannut, koska hään niin pian joutui ovensa avoamaan, sanoi haan olevasek kivuloinen mies, eikä monesti saavasek yölläkään rauhoa luu-valostaan; hään oli jo kauvan kuuluna rattaisten ratinaa ja hevoisen kavioittamista, josta hään jo rupeisi arvelluksissaan tästä vieraisten tulosta. Outin hänen jo panevan pahaksi, sitä kuin en tästä tulostani antanut hänellen mitään tietoa; vaan liekö haan ilo-päissään tätä unohtanut, vai tahalla ehkä välttänyt tästä minua muistutella; muttei hään siitä maininut niin mitään. Korjuun pantua kiessimme, ja kalujamme tupaan kannettua, levitti hään pöyvällä tervetuliansa, herkkuja monellaisia, joissa ei Saksankaan viinoja ollut vaella. Saatettua meitä kauniin kammariin, kussa kaikki puhui puhtautta ja järjellisyyttä, panin vaimoni ja lapseni sinnek maata, ja manin ite vielä kerran miestä puhuttelemaan. Kauvan istuitimme kahen-kesken juttelohon niitä näitä, enkä tiijäk itekkään liekköhään minuhun niin mielistynyt kuin minä häneen. Vaan — mitäs sinä niin monella kellolla tiet? kysyin minä häneltä viimeisellä; kuin näin kolmatta kymmentä kelloa hänen ikkunoilla. Sain nyt tieteäkseni, mitä siitten olen monilta muiltakin kuulut, hänen olevan muka aika kello-seppä, ja jott'eivät ainoastaan likimmäisistä maa-pitäjistä, mutta moni myös aina kaupunkistakin oli tänne lähettänyt tunti- eli lakkari-kellojansa, laitettaviksi,<br /> koska häntä näissä toimeissa piettiin kaupunnin mestaria parempana. Ite haan oli omasta päästään, ilman kennen neuvomatak, ensin opetteleinut ja siitten harjoittanut tätä taitollisuutta. Kaikkia vehkeilänsäkin eli työkalujansa, jotka tarvitaan kelloin laitanlohon, oli haan tuottanut Saksanmaasta, ja pyyettyäni asetteli minun näkyvilleni. Muutakaan työtä haan ei sanonna moneen aikaan saanesek toimeen, kivuloisuutensa suhteen; ainoasti kirjallisia harjoituksia mielytti häntä, ja pellavan kaupat oli hänen etuisammat<br /> elatuskeinot. Ehkä jo 50 vuuen paikoilla oli haan vielä naimatonna, ja eli sovussa ja suosiossa sisarenssa kanssa, joka kaikissa toimitti emännän virkaa. <br /> <br /> <br /> Kuin aamulla havaihtin, oli jo toisessa tuvassa kokountunut paljon kansaa, puheet oli jo käynyt kylässä, minun täällä olevan, ja moni minua tiijustelevainen oli jo jouvuttainut tähän, kahtoaksensa ja minua puhuttellaksensa. Mutta kuin oli joukossa montaik pitkän-malkan-takaisia, niin kuulusteltuani mitenkä hyökin olivat saaneet sanan minun tänne-lulostani, täytyi Jaakkolaisenki jo tunnustoo, hänen jo yöllä, heti tultuani, lennättäneen sanat tännek tuonnek tuttavillensa, tulla tänne puheillemme; sillä tavalla pantiin monta hevoista liikkeisehen, yhen yheppäin, toisen toiseppäin. Yhen laitto hään aina Janakkalaan, 3 peninkulman päästä Paturia hakemaan, vaan häntä ei tavattu kotona, oli männyt Turkuun; toisen, Paloisesta Pamppalaista tuomaan; kolmannen, Huhtan-Penttalaan veljensä Heikkiä noutamaan, yksi sinne toinen tänne. Tätä kaikkia oli hään jo tehnyt ja toimittanut niin hiljaan, ilman hiiskahtamatak, ett'en siitä ymmärlännyt niin mitään; suullansa hään kyllä minua puhutteli, mutta silmällänsä palvelioitansa. Eikä silläkään vielä kyllä! Toistukseksi tämän miehen tarkasta ymmärtämisestä ja viisaasta käytöksestä, tuloo minun vielä sanomaan, että koska hään kuuli minun vaimoni olevan varsin ummikko Ruohtalaisen (se on Ruotistakin kotoisin) niin — jot’ei hänen pitännyt, ollessaan näihen Suomalaisten joukossa, ikävystyä aikojaan, ja sillä ehkä jouvuttoo minun tästä pois-lähtöäni— mitä hään teki. Sitä mitä ei toinen ehkä oisi rvanutkaan. Haan lähetti niin ikeän samana yönnä pitkän matkan päästä tuottamaan vanhan varsin siivollisen ja kunniallisen, hiljaisen ja hyväpuheliaisen, Ruohtalaista kieltä taitavaisen Matamin, jota hään päivänpalkalla piti luonnansa kaiken sen ajan kuin olimme tässä, ainoasti puheen toveriksi ja sanan-saattajaksi vaimolleni. Kuka meistä herrasmiehistä oisi tätä hoksanut; ja jos oisikkin — kuka oisi sen tehnytkin? Ruohtia Jaakkolainen ymmärsi itekkin hyvin kyllä, sekä puhetta että kirjutosta, (hänellä olikin monta Ruohtalaistakin kirjaa); vaan puhua sitä, en ollut hyvä saaha häntä, ei sanaakaan. Kuitenkin kuulin minä vaimoltani perästäpäin, hänen puhunneen tätä joksikin, mutta ainoasti hätävaraksi, kahen kesken, kuin ei ollut tulkittarensa tilalla.<br /> <br /> <br /> Koska nyt oli Julha-päivakin, niin päätimme kaikki lähteäksemme kirkkoon, johon minä tahoin jalkasin männä, koskei sinne ollut paljon enempi kuin virstaa. Mutta hui, hai! vielä vainen minua sinnek oisi laskettu käymä-jalalla. Lyötiin hevoisia valjaisihin, pantiin kiessien eteen, ja mänimmö sinne, monella parilla, että pöllyisi kyllä männessämme. Ajettiin muuan Kirkon-miehen taloon, kirkonporttia vastapäätä, kussa pitäjänki vallasväki aina ensin pistäiksen, ja jonka pihalla myökin heitimmö hevoisemme. Kaikki tienvieret, pellon nurmet, ja kirkko-tarhakin, oli täynnä ihmisiä, jotka kokountuivat Herran huoneesehen; sinnepä myökin, muihen joukossa. Vaikka penkit olivat jo tepo-täyneet tultuamme, niin väistelivät hiljaan sioa, ilman kennen käskemätäk, minulleni, vaimolleni, ja enimmälle osalle joukostamme. Senki jo havaihtin heti — kuhun Jaakkolainen käänsiin, siinä häntä kunniallakin kohtattiin. Jos Jaakkolainen sentähen luki suuremmaksi kunniaksensa (niin kuin lukikin) saanneensa snimoisia vieraita Suomen pääkaupunnista, niin myökin kahoimme sitä kunnialliseksi joutua semmoisen miehen parihin.<br /> <br /> <br /> Kirkonmeno ja Jumalanpalvelus on yhtäläinen yliten koko Suomenmaan, mitäsme siitten tuosta puhumme, tuntoohan sen jokainen. Vaan sen sanon, jotta harvoin olen ollut kirkossa, kussa niin hiljasta, siistiä, ja siivollista väkeä, hartauella ja mieli-nöyryyellä toimittivat henkellisiänsä, kuin tässä Lammin kirkossa. Kahtelin sinne ja tänne, eikös pitännyt missään vielä näkymään näitä vanhoja riita-toveria, näitä pullo-poskisia ja sinelmä-silmäisiä käräjän-kumppania, joihen muistaminen vielä nuoruutestani hirmutti minua; mutta ei niitä näkynnä niissäkään. Näytti kuin oisi jo rakkaus kaikkia sovittanut, kaikkia voittanut; ja kirkkomaakin oli jo näillä kolmatta kymmenillä vuosilla, monta ehkä korjannut suojanansa ja huomallansa. Missä minun vanhat Lammilaiset, aattelin vielä kerran itekseen? Mutta ei siihen yksikään vastannut. Nuori ja kaunis kansa oli minun silmäni eissä, joka lauloi ja rukoili, kuin muinoin rähmäisivät ja torjuivat.<br /> <br /> <br /> Jaakkolaisella oli kyllä oikeen, kuin kirjutti minulle: ”opittenhan täällä jotakin”. Olin ennen kyllä nähnyt monen Seurakunnan, joka oli köyhtynyt töissään ja tavoissaan, vaan nytpä opin tässä tuntemaan toki yhen, jok’oli rikastunutkin, jok'oli varsin toiseksi muuttununna; ja tämäik oli niistä kauniimmista oppimisistani. Mutta minun piti vielä oppimaan enemmin: minun piti oppia tuntemaan sitäkin miestä jonka työksi tätä arvellaan, eli jonka kautta tätä kaikkia on aikoin saatettu. Minun vaimoni, joka kyllä oli nähnyt monenki kopean kirkkokunnan, tunnusti tämän — mitä hänen ulkonaisesta puvusta ja olosta tulisi sanottavaksi, niin myös hänen taijollisesta ja laitollisesta käytöksestä — ei antavan muillen puoltansa. Kuitenkin näytti minusta vaimoväessä moitittavana vaatteihen kopeutta ja pöyhistystä. Niin nähtiin täällä e. m. talonpojan tyttäriä, ja nuorikoita, hienoissa ja kalliissa, kaupunnisa (eli kaupunnin tavalla) tehtyissä tarlTn-hameissa, ja monet miehistäkin verassa verhoittivat. Kirkosta tultuamme, kävin vielä kerran kahtomassa kylänpihoja ja kirkonaituuksia, ellei siellä toki pitänyt löytyä joku noukallansa, eli ies rohkeimillaan, joku suurustettuna ja viinalta virvoitettuna; sillä ryypättiinhän ennen Juhlapäivän kunniaksi, ellei muuten, reuhattiin ja telmettiin, miltei tapeltiin; mutta en tavannut yhtäänkään ainuata vähänkään hutissa. Läksivätten kirkosta niin hiljain ja säävyllään kuin tulivatkin, eikä yhtäkään ääntä kuuluna tiellä ärjäistynyttä. <br /> <br /> <br /> Minun Isäntäni oli kirkkomailla kuhtunut monet rehelliset talonmiehet tulemaan, vaimoineensa kanssa, Jahkolaan päivällisellen. Hänelle näytti tämän Juhlan saaneen kahellaisenkin merkityksen. Hään mieli myös murkinaksi kuhtua niitä pitäjän herrasväestä joita kirkossa tavattiin: totta kaiketin hään luulikin minun, heijän seuroihin, paremmin ehkä mieltyvän kuin tässä talonpojallisessa; mutta sain häntä tästä estetyksi, sillä että sanon tännek tulleeni talonpoikia tapaamaan, vaan ei herroja puhuttelemaan. Kuitenkin käski hään muuan Luutnantin, rouvineen, naapuristansa, ikeän kuin toistajaksi tästä hänen päivän ilosta. Syötiin ja juotiin, elettiin ja hyvästi ravitettiin. Mutta ei siitä olek puhetta, eikä se teitäkään autak jos sanoisinki toistakymmentä ruoka-laijia, punsit ja viinat viljaltaan, olleen pöyvällä— ei ainoastaan tänä pänä, mutta jokaik päivä kuin tässä vietimme; tämä toistakoon ainoasti talon varallisuutta ja Isännän niin kuin Emännänkin hyvätahtoisuutta. Mutta sitä vastoin oisi paljon sanottavaa näihen miesten mielittäväisestä käytöksestä. Ite Isännälle ei joutanut paljon pöyvelle istuminen, hänellä oli vieraistaan huoli, eikä ainoasti heijän ruumiillisesta ravinnoksesta, mutta myöskin henkellisestä. Hään nousi ylös monin kerroin puhetta pitämään muistin-pulloja juotessamme, ite hään saastansa saneli, senki hään saatatti sanoillaan, ite hään pulloimme puhutti, lasihin lauseensa lateli. Monta oli hänellä ainetta, ja sanat monet kullenkin. Hään puhui maammiehellisistä harjoituksista kirjallisissa tarkoituksissa, ja heijän vaikuttavaisuutta meijän mielen-valaistamiseksemme ja syän-sivistymiseksemme, ynnä siitä kiittämättömyyestä ja kylmä-kiskoisuuesta kuin olemme tähän saakka osottaneet Suomen kansan kuuluisillen, oman maamme rakkaimmillen. Niin hään pani puheensa että itki rouvat, itki herrat, itki miehet kuin naisetkin, itkipä vielä itékki, itkusilmässä minunkin; itkivät kuin pahat lapset — niin se mielet hellytteli, hennoitteli jokaa henkee. Arvannoohan sitäik jokainen, jottei meitä viimeksi mainittu, joihen kunniaksi kaikkia tätä tehtiin. Tämmöinen oli nyt se ”mainittu yleinen tyydymättömyys”, josta Kanava uneksii, ja jonka puhetta muut ruotinkieliset Viikkolaiset ovat ruumentaneet toinen toiseltaan.<br /> <br /> <br /> Monta tapaisin tässä miestä mainittavata, kuitenkin oli Jaakkolainen kaikista ensimmäinen. Mutta siitten oli myös molemmat hänen veljensä, Talon-Isännät Antti Eerola, Oitin kylästä, ja Heikki, Huhtan-Penttilästä, ynnä tämä jo ennen meiltä mainittu, tässä nyt lässäkin olevainen Pamppalainen. Puolipäivällistämme syötyämme läksimmö kaikki, nuoria ja vanhoja, miehiä kuin vaimojakin, ylös sille korkealle, puun-kasvamilla kaunistetulle Kirkon<br /> kalliolle, kusta nähtiin kaukana ympärillemme, kuhunkin ilmaan, ja jossa Jaakkolainen jo oli toimittanut meillen hyvän kokon ilta-vietoksemme. Tässä istuitimme, heiniin ja kukkien keskellä, koreesehen koivukkohon, johon kahvit kannettihin, vettä tee'llen keitettihin, levitettiin punssi-leilit 2). Tässäpä vasta tulikin puhuttuneeksi, ensinnik tämän pitäjän vanhimmista tapauksista ja muistomerkistä, ja siitten yhestä ja toisestakin asiasta, yksinäisistä niinkuin yhteisistäkin. Eipä heillä ollutkaan joutavia puheita, lapsellista laatimista: miehen järki, miehen mieli, suussa sula suomen kieli, tässä kukiin kuuntelimme. Kaikkia näitä tässä ei sovik meijän selitellä; eikä aikakaan nyt annak myöten; mutta sopii minun kuitenkin sanoa, että, niin mielellistä ja niin mielullista puhetta en olek tuskin vielä millonkaan herroissakaan kuullunna, enkä viettänyt niin suloista iltaa Suomenmaahan tultuani. Minun vaimokin, ehkei ymmärtännyt heijän puhettansa, mainihti vielä kauvan heijän kauniita käytöksiään ja tapojaan. Emmekään mistäkä tiennytkään ennen kuin iso joukko nuoria tyttölöitä, kylän koreimmia, Lammin soreimmia, seisoskeli ympärillämme, jotka lauhkeilla lauluillansa, äänillään helisevillään, lepytti mielet meijän ja huvitti.<br /> <br /> <br /> ''(Vasta lisäksi).''<br /> <br /> <br /> 1) ''Selitteekseni mitä olen tässä puhunnut Lammin pitäjästä, tuloo minun sanoa, nähneeni siellä ollessani monta vuotta siitten, kauvempatakin aikaa, kaikkia heijän tapojansa ja asian laitojansa. Äitilläni oli muka puolirysthölliä Kuurikan kylässä, jonka se oli jo monta vuotta tätä ennen myönyt muuallen leskirouvallen, nimeltään J- - - lt; mutta koska ei hänessä kuitenkaan ollut sen maksajata, ei verojansakaan suorittajata, niin minua jo 3:tta 10:tta vuotta siitten laitettiin sinnek, Kihlakunnan silloin piettävissä keräjissä, takaisin omistamaan ja toisellen (muuallen talonpojallen) myömään tätä tilaa; jota myös toimitinkin. Sillä tavalla tulin minä kahessakinkäräjässä, ja toista viikkoa umpaisessahin, viipymään näissä samoissa Jahkolan ja Oitin kylissä, kussa lakia sillonki istuttiin, ja jossa opin hyvin tuntemaan Lammilaisten lain käyntiä ja muitakin laitoksia. Paljon täällä oli riita-miehiä, jos miehiksi niitä kuluttaneen, joille muuan toinen nimi oisi soveliampi, sillä moni miehistä makaisi yöt ja päivät juovuksissa, mihin päättyi, pitkin penkkiä tahi nurkkiin sopeissa, mihin vaan joutui, toisissa taloloissa. Eipä se päihtynyt paikkoa valihtek, eikä huolik humalainen, josko korsuun korjattaneen, paiskattaneen sika-pahnaan. Akat ja vaimot — ne Tuomarin tuvassa, oikeuen eessä, lakia kiskoivat, miehiä ei näkynnäkään, ehkeivät olleet kaukana, kukon nuorissa vähä kukiin. Ja jos joku toisinaan tässä nähtiinki, niin sekin oli tohmeroissaan tahi päätä pohmelossaan; niin että oisi monet kyllä olleet sakoillen pantavia jos ois kanteeks' annettuna, kiivastunut lakikirjat. Paihti Tuomari ja hänen seuransa oli tähen vielä muualtakin keräyntynyt (ja Jumala tiesi misstä?) miehiä mitättömiä, joitaik joutilaisiakin, jotka elättivät henkensä ”vulmahin” nimellä. Oikeenpa minua monta kerta säälitti tätä nähessäni. Mitäppäs ne vaimorukat muuta taisivat, kuin joutua näihin käsiin; ja harvaa asiaa tutkittiin, kussa ei ollut näitä puollus-miehiä vastatuksin Näistäkin oli moni hyväik juomari, hyvä viinan vihlättäjä, armas akkojen avuksi. Sanalla sanottu, surkia oli kahtoakseni tätä onnetointa, tätä jumalatointa elämätä. Jos kauhistutti minua kuullakseni näihen juopunein kirouksia ja noitumisia, tahi nähäkseni heitä muunna luontokappaleinna, vastukseksi, muilta korjatettavina, niin hennotti minua ja suututti heijän huolimattomuuensa omasta parastaan. Sillä mitä eivät miehet suuhunsa mänettäneet, sen mänettivät vaimot, auttajoillensa ja asian-ajajoillensa, ja asiat heitettiin yht'hyvin auki toisiin käräjäisiin, samalla tavalla ajettaviksi. Jos pahastuu mieleni näitä muistutella ja puhutella (ehkä lienee asian laita samallainen muuallakin?') niin ilahuttaa minua, nyt tavanneen näissä samoissa kylissä varsin siivollista ja kunnialtista elämätä; ja jos olen jo toisesta puhunnut, niin tuloo minunkin toisesta puhumaan. Vaan nyt arvaattenki minkä tähen en tahtonut Lammillen männä.''<br /> <br /> 2) ''Moni luuloo ehkä, meijän hyvinkin tässä juonneen. Vielä vainen, paljon meill’ oi parempia, herkkujakin herttaisia; sanat suussamme sulivat, lämmittivät toinen toistaan: varsin varitkin olivat, syämmestä syntyneitä, rinnasta rivittyneitä.''<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'' N:o 7 Keskiviikona 11:nä päivänä Maalis-kuuta, 1846<br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Gottlund Carl Axel]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_1&diff=12706 2013-07-14T13:27:14Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>'''[[Carl Axel Gottlund]]'''<br /> <br /> <br /> '''On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin'''<br /> <br /> <br /> Oletten äsken kuulleet mitenkä meijän Herrasmiehet ja Lentolehtien toimittajat ovat halvaksi, kehnoksi ja kelvottomaksi arvanneet suomenkielen käyttämistämme näissä kirjallisissa harjoituksissamme; hyö ovat tehneet tätä koko maakunnan nimessä ja talonpoikiin puolesta, joillen hyö ovat ilman kennen käskemätäk, omin mielin, ruvenneet puolustajoiksi ja puhehmiehiksi. Niin vaikka olemme jo kyllä toistaneet heijän kanteensak mitättömyyttä, niin antakaamme myös talonpoikiin ite puhua, (onhaan heillä suuta!) eikä ainoastaan puhua, mutta myös käytöksillänsa toistaa heijän ei puhuneen tyhjästä, vatan täyttä valeheista.<br /> <br /> Moni on kyllä ehkä lukeva tätä omaksi kiittämiseksemme. Lukekoonpa «miten tahan; vaan kosk’emme näillä monilla vuosilla olek virkannut tästä niin mitään, niin mahtanoon tämäik jo olla merkiksi meijän ei mielistyvän joutavihin kehumisihin; emmekä nytkään tästä puhuisik, ellemme kahtoisik tarpeelliseksi sillä puhistamaan meitä näistä tyhjistä tora-puheista. Vieläpä tiemmö tätä mielellämmekin, koska saamme sillä tilaisuutta kunnioittoo, ja kuulluksi tehä, tämmöisiä kunnollisia ja kunniallisia talonpojallisia käytöksiä, jotka parhain toistaavat millä kannalla moni Suomalainen talonpoika jo tavataan mielellisissä ja tievollisissakin harjoituksissa; ja jota moni maamme ystävä ilo-mielellä on kuuleva. Hämäläiset ovat kyllä jo vanhoista ajoista tulleet muista Suomalaisista rajutetuiksi, muita tuhmempina, ja harjoitamattomina 1): miten muinon lie ollut, en saata sanoa; vaan heijän kunniaksensa täytyy minun tunnustoo, semmoisia esimerkkiä, joista tässä tuloo puhuttavaksi, ette olek koko Suomenmaassa löytävinnä — ei vaikka vielä päreilläkin hakisitten.<br /> <br /> —<br /> <br /> Yhtenä pänä vuonna 1844 2) tuli piikani sisään sanomaan mullen, yhen talonpojan olevan kyökissäni, joka tahtoisi minua puhutellaksensa. Koska mulla silloinkin sattui olleman jotaik tarpeellista kirjuttamista, enkä häntä muuksikaan luullut jos näistä lähes kaupunkia asuvaisista talonpojista, jotka usseen kulkoovat kartanoissa tarjoen kaupaksi myytäviänsä, niin käskin häntä outtamaan. Tultuani vähän ajan päästä kyökiin, seisoi siinä oven suussa kaunis ja nuori (rikoisa) mies, hänen näöstä, hänen vaatteistaan (se oli sinisessä puvussa pää-laesta aina kantoin asti) ja kaikista hänen käytöksistään, vaan liljaksikin puheestaan, tunsin minä heti hänen ei olevan kotoisin näiltä seytyviltä. Vähä kumartuansa, tervehtimiseksensä, kyseli haan olinko minä se jota hään haki, Otavan ja Wainämöisen toimittaja? Jopa tämäik kysymyskin minua vähä ouvoistutti, sillä harvoin toisia näin puhutellaan, samassa jo nähtyä. Kuultuaan tätä, astui hään minua likemmäksi, pyytäin nöyrimmästi saaha minua kahen silmän puhuttellaksensa. Tämä hänen anomuksensa kummastutti minua vielä enemmin, sillä kyökissäin ei ollut muita kuin kaksi piikaa, joihen kuulla, (jos kohta ymmärtäisivätkin suomea) hään kyllä oisi saanut asiatansa toimittoo. Jos niin on, vastaisin minä, että asiaisi vaatii kahenkesken puhumista, niin astuk siitten minun kammarihin. Minä luulinkin nyt hänellä olevan joitakuita riita-asioita minullen toimittamista, tahi neuvoa heissä pyytämistä, jota usseen on ennenkin tapahtunut. Mutta kammarihin tultuansa, alkoi hään puhettansa näin: &quot;Suokoon anteeksi hyvä Herra, että olen tahtonut teitä tavata, teitä josta olemme niin paljon kuulut puhuttavan, mutta jos mieleni tekisikkin saaha teitä nähäkseni, niin oisi multa toinenkin tarpeellinen asia, johon pyytäisin teijän neuvoa, miten siinä käyttäiteisimme, saahaksemme sitä toimeen”. Minä käskin häntä puhumaan asiatansa, ja lupaisin, kussa kävisi minun käteni, olla hänellen avuksi. &quot;Ompa mulla vähä kamala sitä pulmakseni&quot;, rupeisi haan taas, &quot;sillä ei minua ole käsketty juuri teijan luokse tulemaan, vaan koskeen itek tiijäk miten minun tässä pitännöön laittailemaan, niin olen tullut teijän tykönne pyytämään teiltä neuvomista, saahaksemme muutaman asian toimeen&quot;. Minä käskih häntä vielä siittienkin kerran sanomaan mitä hänellä oli sanomista, koska näin hänen ei juuri mielellään tahtovansa ilmaittoo asiatansa. Hään tunnusti nyt, vaan vähitellen aina kerrallaan, tännek tulleesen monein muihenkin talonpoikien tahosta,tiijustelemaan millä keinolla ja millä hinnalla saisivat lyövyksi tahi laitetuksi, yhen kulta-rahan, tahi metalin. Mitäs sinä siitten sillä kulta-rahallasi tekisit, kyselin minä nauru-suulla? Ja aattelin jo itekseni, houkkapa sinä nyt oletki mies rukka. Oisinki oikeen nauruun narskahtannut ellen olisik hänen silmistään nähnyt, jotka punastuivat puolikoina, ja hänen kainoutestaan havainnut, minun jo kysynneen häneltä enemmin kuin olisin pitänytkään. Viskatakseni puhettani toisappäin, liitimme siihen samaan liitoon: Luulettenko semmoisen saavanne toimeen muutamalla kymmenkunnan Ruplalla? Ei veikkonen, siihen sinun varaisi ei yltyisik; tulisipa semmoinen ehkä maksamaan 600 Riksiä vähinnik, sillä vaikka yhen tahotten niin asetukset säättäävät jotta heistä pitää usseempiakin lyötettämään, sekä kullassa että hopiassa, annettaviksi sinne tänne hallituksen toimituksillen (Auktoriter). Nytpä häänki veti huulensa hymyksi, ja sanoi: &quot;Mitä siihen taas tulee (sanoi hään) niin ei ouk teijän huolimista, se olkoon oma asiamme; on niitä suurempiakin summia saatuna aikaan, satikka tämmöisiä; enkä olek tässä tuumassa yksinään. Meitä on monta miestä, vieläpä monestakin pitäjästä, jotka olemme tässä asiassa varsin yksineuvoisia, ja joihen joukossa on montaik varsin varakkaita&quot;. Tästä vakavasta puheestansa, ja muutonkin hänen silmänsä totuullisuuesta, ymmärsin minä hänen ei puhunneen leikkiä; ja kuulustaakseni tarkeemmin asian perustusta, kyselin taas uuestaan: kellen hyö tämän rahansa aivovat, eli mitä sillä tekisivät? Hään kuulosteli ensin vähän aikaa, arveli siitten, pitikö hänen sanomaan eli ei, ja vastaisi: &quot;teillen, hyvä Herra, myö sen antaisimmekin&quot;. Koska mies oli minusta varsin tuntematoin, niin aattelin jo itekseni, lieneekö haan vaan mikään koiransilmä, jonka mieli tekisi minua näin pilkataksensa, enkä tiennyt havilla mitä minun piti siihen sanomaan. Kuitenkin kysyn häneltä, minkä puolesta minullen tämän antaisivat? &quot;Teijan monesta töistänne ja vaivastanne kielemme ja koko kansamme hyväksi, joita ei yksikään Suomalainen saatak kyllä kiitteä ja palkita&quot;. No oletkos Otavan lukenut siitten? kysyn minä taas, koskas sitä mainihtit? Olen kyllä kyvä Herra, lausui hään, sen minä tunnen päästä päähän. No jos sen olet luennut, niin pitää sinun siitten ymmärtämäänkin minun ei milloinkaan halailleen, enkä; nytkään halailevan, mitään ulkonaista kunnian osottamista. Minulle se on jo kyllä mielekseni, kuulla, teijan suosiolla ja sulalla syämmellä käsittäneen tämän kirjan sisällisyyttä; muuta kunnioittamista en teiltä vaatik, enkä myöskään otak vastaan; paihti sitä oisi myös mahollinen, joitta mitä aivoisitten minullen, ja mitä olisi itellennekin suurimmaksi kunniaksi, tulisi katehilta toisappäin kahotuksi, ja saattaisi ehkä minua, niinkuin teitäkin, ainoasti pahoilta soimattavaksi.<br /> <br /> &quot;Tiijän hyvinkin, hyvä Herra&quot;, kohtaisi hään siihen, &quot;teijan ei mitään palkintoa ehtinneen, eikä saanneenkaan. Eikä tämäkään ouk miksi palkinnoksi arvattavana; soisimme sillä ainoasti osottooy meijän Hämäläisten hyvin kyllä ymmärtänneen ja ansioitanne arvanneen, ja jos vielä kaikki muutkin Suomalaiset uneuttaisivat sen, joka ensin suurella työllä ja vaivalla koki kohottoo kielemme parempaan kuntoon, ja tästä valaisikin mielemme, niin ei se ikänään meijän muistostamme murenek,- ja pyyämme sentähen nöyrymmästi, saahaksemme teille osottoo tätä varsin vähäistä, mutta julkinaista, kunnian osottamista&quot;. Minä kokin kaikella tavalla esteä ja poiskielteä häntä näistä joutavista laitoksista, ja sanoin viimen, semmoiseen aikomukseen vaaittavan Keisarillista luvan-antamista. ”No sen voimme kyllä saaha”, sanoi haan taas, ”sillä ei suinkaan armollisin Keisarimmekaan mahak meistä kieltää tätä maamiehellista rakkauttamme”. Pois-taivuttaakseni hänen puheensa näistä tuumista, kysyn taas tokko hän joka paikassa oli Otavan ymmärtänytkään , koska se oli kirjutettu enimmäkseen Savon puheen-murrella, ja vielä siittenkin eri-kirjutoksenkin tavalla. Aivan hyvästi! sanoi haan, myö sen ymmärrämme, joka paikassakin; mutta ei se tuhma siitä tulek hullua viisaammaksi (no, eipä se ouk tuhmille kirjutettukaan, sanoi hään) sillä siihen tarvitaan ymmärrystä ja mieltä, ja vieläik mielenkin karaistamista; vaikeaksi se kyllä tuntuu ens’ alussa, milt' ei ymmärtämättömäksi, mutta ei siinä kauvankaan tarvitak päätänsä pystymistä, ennenkuin selviä joka sana; eipähän kauhalla mieltä päähän ajetak; mutta vaivalla. Äläppäs huolik, aattelin minä, kyllä tässä kysytään mistä mies on kotoisin. Jopa rupeisinkin, oikeen uhalla, kysymään — täältä tuolta kirjastani. Enkä tiijäk itekkään, ihmettelenkö enemmin hänen muistiansa, vai hänen ymmärrystänsä, sillä se oli varsin mahotoin mulle saaha hänen johon kuhun paulaan tahi katrakkaan. Ei sillä kyllä että hään ulkoapäin taisi kaikkia suomennoksiani Homeroksesta, Anakreonista ja Sapphoosta, joita hään lovisti (skanderade) kuin paras pappi: hään taisi myös kaikki ne siihen kuuluvaiset muistulukset ja sanan-valaistukset, ja muistipa vielä millä lehen puoliskolla siellä seisoivatkin: hään osaisi koko kirjan niin kannesta kanteen, etteri minussa suinkaan ollut miestä saaha häntä kiini tahrauntuneeksi. Sitä vastoin hään jo monesti väitti minun kanssani, sanoista ja muustaik; ja kuin kirjaan kahottiin, niin hänellä oli aina oikeen, sillä olin ite jo pois-unouttanut yhtä toista mitä olin kirjuttanut, koskeen ollut tuskin kirjaan kahtonutkaan, siitten painettuaan; ja piruko niitä kaikkia muistaa mitä kirjoihin tuloo pistetyksi.<br /> <br /> Tämmöiselle miehelle piteä minun toki ryypäyksen tarjoomaan, aattelin minä, ja tuotin hänelle viina-pullon; mutta se oli varsin mahotoin multa saaha häntä sitä maistamaankaan. Mies ei ollut vielä eläisään suutansa sillä kastellunna. Minä käsketin sentähen. sisään, lasin saksan viinaa. Empä tahtonut olla miesi saaha häntä sitäkään huulihinsa nostanneeksi, toki minun täheni hään tuon kuitenkin viimeisellä teki.<br /> <br /> Nyt soisikin ehkä lukiani jo saalia tietäksensä, kuka tämä hilpiä nuorukkainen (hään oli nuon arvatakseni 24 vuuen paikoilla) mahtoi olla? Se oli talon Isäntä Juhoi Aato Pamppalainen, Paloisten kylästä Hauhon pitäjästä, nykyjään Kirkon eli Kuuennos-mies Lamminkin pitäjässä. Kuin vielä rupeisi tästä rahastansa juttelemaan ja minua kiusaamaan, niin saahakseni häntä tästä luopumaan, täytyi minun viimenkin vähä valehtella ja sanoa muilla ei olevan oikeutta ketään semmoisella rahalla merkittämään, jos ainoasti Esivallalla, sillä saatfaisimmehan muuten sillä tavalla kunnioittoo varsin kunniattomiakin 3). Tätä haan ei ottanut uskoaksensa, ja nimitti Suomat. Huoneen-hallitus Seuran, Opiston ja vielä monen muunkin, joka Hallituksen luvalla semmoisia muisti-eli kunnia-rahoja oli toimittanut; mutta koska minä niin kovasti kielsin häntä, enkä antanut hänellen neuvoa, mitenkä hään tässä asiassa piti käyttäitemään, niin läksi hään pois pahoilla mielin, ja sanoi niihen toistenkin suuttuvan häneen, asiatansa näin huonosti toimittuansa; kuitenkin pyysi hään heijän puolesta lupaa, heijän saahaksensa minullen kirjuttamaan asioitansa; johon minä myöskin myötistyin. Ostettuansa multa muutamia Runolan runoilemiani, tuttavillensa jaettaviksi, läksi hään pois sanalla, ei heittävänsä asiansa sillään.<br /> <br /> Niin kului taas muutamia kuukausia, niin tuli jo toinenkin mies luokseni, se sanoi taas olevansa Janakkalasta kotoisin. Hänen nimensä en muistak; vaan sanoi olevansa lähetettynä talonmieheltä Kustaa Paturilta Turenkin kylästä Janakkalassa, pyytämään minua, hänen ja monen muihenki niissä tiennoissa asuvaisten talonpoikiin puolesta, tulemaan sinnek heijän puheellensa. ”Koska kuulimme (sanoi hään) teijän ei suostunneen heijän, Pamppalaisen kautta tehtyyn pyytökseen, niin rukoilemme teitä tulemaan sinne Helluntai-pyhiksi, jollon tahtoisivat monesta pitäjästä olla koossa puhuttelemaan teitä asioistansa, kyyvin tahtoovat maksoa teillen tullen männen, niin myös kaikki mitä ravinnokseksi ja kustannokseksi kuuluu, eikä heittävänsä vaivannekaan maksamatak. Minä vastaisin hänelle mulla olevan pahat jouvot, niin ett'en mitenkä saattana tätä hänellen luvata, paihti sitä oli vielä aikaisin tästä päättääkseni, kosk’en tiennyt itekkään, elinkö vielä silloin, vaan olinko jo kuolluna; aattelinki jo itekseni, lempo sinne mänköön tuntemattomihin joukkoon, tiennöön hänet heijän neuvojaan ja aatoksiaan. Häänki osti multa muutamia näitä Suomalaisia kirjoja, ja läksi tiehensä.<br /> <br /> Kului taas pari kuukautta, jo tuli mullen postilla kirja kolmannelta mieheltä, joka oli Lammin pitäjästä; se oli kirjutettu Isäntämieheltä Aatami Reitto (Fredrik) Jaakkolaiselta, Jahkolan kylästä Lammilta, kussa hään niinikeän ”nöyrällä ja kaikkein hellimällä sydämellä” oman ja monen muihenki puolesta valittaa heijän ei taitanneen ”itte työllä” (käytöksillänsä?) niin millään tavalla osottoo mullen takkauttansa ja kiitollisuuttansa ”neiden monijen urholliisten hyväin kirjallisten vaikutusten eestä”, jota minä olin ”Suomenkielen ja kansan valustukseksi, omain etujen kattomata tehnyt ja toimittanut”. ”Niin (sanoi hään) saan minä aivan yksinkertaisuudessa ilmoittaa meijän halumme kiitollisuuteen, ja että sitä kaikki Suomen kieltä rakastajain olen kuullut empivän (epäilevän?) millä he taitasivat olla kiitolliset Herra Lehtoria kohtaan. Mutta millä sen taitais tehdä? Kuivat on suulliset kiitokset. Minun rakas Herrani, on jo Suomalaisten taitoja ja tapoja nähdäkseen, kulkenut monet pidemmät matkat, ja tehnyt suuret kulut itellensä; niin minäkin toivossa rohkenen pyytää Herra Lehtoria vaivaamaan vieläkin itsiänsä sillä että tulisitte Lammillen Helluntai pyhiksi, jos suinkin on mahdollista. Niin tulkai minun Herrani tänne Helluntaiksi, opittenhan täällä jotakin — tulkai jo Helluntai-lauvantaina yöksi Jahkolaan.... Jos nyt suinkin sopii, niin tehkät hyvin ja tulkai koko pyhiksi tänne! Tämä on meijän rakkaan sydämemme toivo” Lopulla kirjutti hään vielä: ”Ja jos minun errani tois vielä kansansa, sen meijän rakkahassa muistossa olevan Herran Prohvessori Reinholt von Beckerin, jollen sanokai sydämelliset terveyden toivotukset Suomalaisilta”... Tämä on meijän korkein toivomme” etc. etc.<br /> <br /> Tämä Jaakkolainen oli minusta silloin, vielä nimeksikin, varsin tuntematoin; nyt minä häntä hyvinkin tunnen, — hään on yksi niistä kunnollisimmista ja kunniallisimmista miehistä meijän talonpojallisessa säävyssämme, ei ainoastaan Hämeessä mutta myös koko suomenmaassa, kussa toivottava oisi, että löytyisi muitakin hänen tapaisia.<br /> <br /> <br /> (Vasta lisäksi).<br /> <br /> <br /> 1) ''Niin on Savolaisetkin tulleet ”tuhmiksi” ja ”sioiksi”, muilta haukuteluiksi, niinkuin Korhoinenkin runossansa puhuu. Mutta epäilemme jos tämmöiset soima-nimet, ja räävämiset, oisi muilta annettu kuin Pohjalaisilta, sillä heissä tahtoo vielä, nytki pysyä tavaksi, luullaksensa muita Suomalaisia parempina. Vaan ”narri nimen antaa, mies nimen kantaa”; ja jos kiittäisimmekin heijän luontoansa, jotka piteävät ihtiänsä kunniassa, niin nauruamme sellaisestakin mielettömyyestä, joka ei annak toisellenkin arvoa. Muistamme kyllä kuin Savolaiset ennen roinistivat rukiitansa, tali- ja voi-leivisköitänsä Ouluun, Kokkolaan, ja moniin muihinkin Pohjanmaan kaupunkikin, mitenkä heistä siellä pilkkoa ja narria tehtiin, liijoitenkin heijän puheesta. Nyt ovat heistä pääsneet, koska Savon ja koko Karjalankin kauppa on Wenäjäänpäin kallistunut: mutta luulenki minä jo monelta Pohjalaiselta poloiselta varansa männyt niinkuin naurunsakin, ja jotta nyt vielä mielelläänkin antaisivatten Savon sioillen suuta, jos sinnek palajaisivat. Niinpä se on kielenkin kanssa. Ei missäkään Suomessa niin vihaavat ja vihastuuvat, tavataksensa tätä Savon puheen murretta vielä kirjoissakin; mutta kahtokoot ihtensä, ettei tämä paisuk suuremmaksi ja heijän puhettansa paljon paremmaksi, sillä, etteivät kykenek omaansakkaan kyllin viljelemään. Muualla Suomessa tunnustaavat ja myötistyyvät jo kaikki siihen, jotta Savon puhe, rikkauellansa ja kauneuellansa, voittaa näitä muita puheen-murteita; joka jo toistaa heissä tietoa ja ymmärrystä; mutta Pohjanmaalla ja paikkapaikoin Satakunnassakin, niin luuloovat, kuin korppikin muinon (ketun kehoittamisesta) kielensä muihen suloisempana''.<br /> <br /> 2) ''Jos tahotten vielä päivänkin tieteä, niin oli 14:nä päivänä Tammi-kuussa''.<br /> <br /> 3) ''Moni oisi ehkä minun siassani mielelläkin vastaan ottanut tämmöistäulkonaista kunnioittamista, (mulla oli kylläkseni jo tästä sisällisestä) liijaksikin, koska olin hyvä ystävä ja tuttu juuri sen Herran kanssa joka tällaista rahoja kuurmailoo (graverar) ja lyöttää(preglar); nimittäim H:ra Kuurmailia Mellgrén, joka oisi kolmen neljän viikon päässä valmistanut semmoisen kunnia-rahan''.<br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'' N:o 6 Lauvantaina, 7:nä päivänä Maalis-kuuta, 1846</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=On_niit%C3%A4_miehi%C3%A4_H%C3%A4meess%C3%A4,_muutamia_muuallakin_1&diff=12705 2013-07-14T13:25:35Z

<p>Maamies.: Ak: Uusi sivu: &#039;&#039;&#039;On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin&#039;&#039;&#039; Oletten äsken kuulleet mitenkä meijän Herrasmiehet ja Lentolehtien toimittajat ovat halvaksi, kehnoksi ja kelvottomaksi...</p> <hr /> <div>'''On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin'''<br /> <br /> <br /> Oletten äsken kuulleet mitenkä meijän Herrasmiehet ja Lentolehtien toimittajat ovat halvaksi, kehnoksi ja kelvottomaksi arvanneet suomenkielen käyttämistämme näissä kirjallisissa harjoituksissamme; hyö ovat tehneet tätä koko maakunnan nimessä ja talonpoikiin puolesta, joillen hyö ovat ilman kennen käskemätäk, omin mielin, ruvenneet puolustajoiksi ja puhehmiehiksi. Niin vaikka olemme jo kyllä toistaneet heijän kanteensak mitättömyyttä, niin antakaamme myös talonpoikiin ite puhua, (onhaan heillä suuta!) eikä ainoastaan puhua, mutta myös käytöksillänsa toistaa heijän ei puhuneen tyhjästä, vatan täyttä valeheista.<br /> <br /> Moni on kyllä ehkä lukeva tätä omaksi kiittämiseksemme. Lukekoonpa «miten tahan; vaan kosk’emme näillä monilla vuosilla olek virkannut tästä niin mitään, niin mahtanoon tämäik jo olla merkiksi meijän ei mielistyvän joutavihin kehumisihin; emmekä nytkään tästä puhuisik, ellemme kahtoisik tarpeelliseksi sillä puhistamaan meitä näistä tyhjistä tora-puheista. Vieläpä tiemmö tätä mielellämmekin, koska saamme sillä tilaisuutta kunnioittoo, ja kuulluksi tehä, tämmöisiä kunnollisia ja kunniallisia talonpojallisia käytöksiä, jotka parhain toistaavat millä kannalla moni Suomalainen talonpoika jo tavataan mielellisissä ja tievollisissakin harjoituksissa; ja jota moni maamme ystävä ilo-mielellä on kuuleva. Hämäläiset ovat kyllä jo vanhoista ajoista tulleet muista Suomalaisista rajutetuiksi, muita tuhmempina, ja harjoitamattomina 1): miten muinon lie ollut, en saata sanoa; vaan heijän kunniaksensa täytyy minun tunnustoo, semmoisia esimerkkiä, joista tässä tuloo puhuttavaksi, ette olek koko Suomenmaassa löytävinnä — ei vaikka vielä päreilläkin hakisitten.<br /> <br /> —<br /> <br /> Yhtenä pänä vuonna 1844 2) tuli piikani sisään sanomaan mullen, yhen talonpojan olevan kyökissäni, joka tahtoisi minua puhutellaksensa. Koska mulla silloinkin sattui olleman jotaik tarpeellista kirjuttamista, enkä häntä muuksikaan luullut jos näistä lähes kaupunkia asuvaisista talonpojista, jotka usseen kulkoovat kartanoissa tarjoen kaupaksi myytäviänsä, niin käskin häntä outtamaan. Tultuani vähän ajan päästä kyökiin, seisoi siinä oven suussa kaunis ja nuori (rikoisa) mies, hänen näöstä, hänen vaatteistaan (se oli sinisessä puvussa pää-laesta aina kantoin asti) ja kaikista hänen käytöksistään, vaan liljaksikin puheestaan, tunsin minä heti hänen ei olevan kotoisin näiltä seytyviltä. Vähä kumartuansa, tervehtimiseksensä, kyseli haan olinko minä se jota hään haki, Otavan ja Wainämöisen toimittaja? Jopa tämäik kysymyskin minua vähä ouvoistutti, sillä harvoin toisia näin puhutellaan, samassa jo nähtyä. Kuultuaan tätä, astui hään minua likemmäksi, pyytäin nöyrimmästi saaha minua kahen silmän puhuttellaksensa. Tämä hänen anomuksensa kummastutti minua vielä enemmin, sillä kyökissäin ei ollut muita kuin kaksi piikaa, joihen kuulla, (jos kohta ymmärtäisivätkin suomea) hään kyllä oisi saanut asiatansa toimittoo. Jos niin on, vastaisin minä, että asiaisi vaatii kahenkesken puhumista, niin astuk siitten minun kammarihin. Minä luulinkin nyt hänellä olevan joitakuita riita-asioita minullen toimittamista, tahi neuvoa heissä pyytämistä, jota usseen on ennenkin tapahtunut. Mutta kammarihin tultuansa, alkoi hään puhettansa näin: &quot;Suokoon anteeksi hyvä Herra, että olen tahtonut teitä tavata, teitä josta olemme niin paljon kuulut puhuttavan, mutta jos mieleni tekisikkin saaha teitä nähäkseni, niin oisi multa toinenkin tarpeellinen asia, johon pyytäisin teijän neuvoa, miten siinä käyttäiteisimme, saahaksemme sitä toimeen”. Minä käskin häntä puhumaan asiatansa, ja lupaisin, kussa kävisi minun käteni, olla hänellen avuksi. &quot;Ompa mulla vähä kamala sitä pulmakseni&quot;, rupeisi haan taas, &quot;sillä ei minua ole käsketty juuri teijan luokse tulemaan, vaan koskeen itek tiijäk miten minun tässä pitännöön laittailemaan, niin olen tullut teijän tykönne pyytämään teiltä neuvomista, saahaksemme muutaman asian toimeen&quot;. Minä käskih häntä vielä siittienkin kerran sanomaan mitä hänellä oli sanomista, koska näin hänen ei juuri mielellään tahtovansa ilmaittoo asiatansa. Hään tunnusti nyt, vaan vähitellen aina kerrallaan, tännek tulleesen monein muihenkin talonpoikien tahosta,tiijustelemaan millä keinolla ja millä hinnalla saisivat lyövyksi tahi laitetuksi, yhen kulta-rahan, tahi metalin. Mitäs sinä siitten sillä kulta-rahallasi tekisit, kyselin minä nauru-suulla? Ja aattelin jo itekseni, houkkapa sinä nyt oletki mies rukka. Oisinki oikeen nauruun narskahtannut ellen olisik hänen silmistään nähnyt, jotka punastuivat puolikoina, ja hänen kainoutestaan havainnut, minun jo kysynneen häneltä enemmin kuin olisin pitänytkään. Viskatakseni puhettani toisappäin, liitimme siihen samaan liitoon: Luulettenko semmoisen saavanne toimeen muutamalla kymmenkunnan Ruplalla? Ei veikkonen, siihen sinun varaisi ei yltyisik; tulisipa semmoinen ehkä maksamaan 600 Riksiä vähinnik, sillä vaikka yhen tahotten niin asetukset säättäävät jotta heistä pitää usseempiakin lyötettämään, sekä kullassa että hopiassa, annettaviksi sinne tänne hallituksen toimituksillen (Auktoriter). Nytpä häänki veti huulensa hymyksi, ja sanoi: &quot;Mitä siihen taas tulee (sanoi hään) niin ei ouk teijän huolimista, se olkoon oma asiamme; on niitä suurempiakin summia saatuna aikaan, satikka tämmöisiä; enkä olek tässä tuumassa yksinään. Meitä on monta miestä, vieläpä monestakin pitäjästä, jotka olemme tässä asiassa varsin yksineuvoisia, ja joihen joukossa on montaik varsin varakkaita&quot;. Tästä vakavasta puheestansa, ja muutonkin hänen silmänsä totuullisuuesta, ymmärsin minä hänen ei puhunneen leikkiä; ja kuulustaakseni tarkeemmin asian perustusta, kyselin taas uuestaan: kellen hyö tämän rahansa aivovat, eli mitä sillä tekisivät? Hään kuulosteli ensin vähän aikaa, arveli siitten, pitikö hänen sanomaan eli ei, ja vastaisi: &quot;teillen, hyvä Herra, myö sen antaisimmekin&quot;. Koska mies oli minusta varsin tuntematoin, niin aattelin jo itekseni, lieneekö haan vaan mikään koiransilmä, jonka mieli tekisi minua näin pilkataksensa, enkä tiennyt havilla mitä minun piti siihen sanomaan. Kuitenkin kysyn häneltä, minkä puolesta minullen tämän antaisivat? &quot;Teijan monesta töistänne ja vaivastanne kielemme ja koko kansamme hyväksi, joita ei yksikään Suomalainen saatak kyllä kiitteä ja palkita&quot;. No oletkos Otavan lukenut siitten? kysyn minä taas, koskas sitä mainihtit? Olen kyllä kyvä Herra, lausui hään, sen minä tunnen päästä päähän. No jos sen olet luennut, niin pitää sinun siitten ymmärtämäänkin minun ei milloinkaan halailleen, enkä; nytkään halailevan, mitään ulkonaista kunnian osottamista. Minulle se on jo kyllä mielekseni, kuulla, teijan suosiolla ja sulalla syämmellä käsittäneen tämän kirjan sisällisyyttä; muuta kunnioittamista en teiltä vaatik, enkä myöskään otak vastaan; paihti sitä oisi myös mahollinen, joitta mitä aivoisitten minullen, ja mitä olisi itellennekin suurimmaksi kunniaksi, tulisi katehilta toisappäin kahotuksi, ja saattaisi ehkä minua, niinkuin teitäkin, ainoasti pahoilta soimattavaksi.<br /> <br /> &quot;Tiijän hyvinkin, hyvä Herra&quot;, kohtaisi hään siihen, &quot;teijan ei mitään palkintoa ehtinneen, eikä saanneenkaan. Eikä tämäkään ouk miksi palkinnoksi arvattavana; soisimme sillä ainoasti osottooy meijän Hämäläisten hyvin kyllä ymmärtänneen ja ansioitanne arvanneen, ja jos vielä kaikki muutkin Suomalaiset uneuttaisivat sen, joka ensin suurella työllä ja vaivalla koki kohottoo kielemme parempaan kuntoon, ja tästä valaisikin mielemme, niin ei se ikänään meijän muistostamme murenek,- ja pyyämme sentähen nöyrymmästi, saahaksemme teille osottoo tätä varsin vähäistä, mutta julkinaista, kunnian osottamista&quot;. Minä kokin kaikella tavalla esteä ja poiskielteä häntä näistä joutavista laitoksista, ja sanoin viimen, semmoiseen aikomukseen vaaittavan Keisarillista luvan-antamista. ”No sen voimme kyllä saaha”, sanoi haan taas, ”sillä ei suinkaan armollisin Keisarimmekaan mahak meistä kieltää tätä maamiehellista rakkauttamme”. Pois-taivuttaakseni hänen puheensa näistä tuumista, kysyn taas tokko hän joka paikassa oli Otavan ymmärtänytkään , koska se oli kirjutettu enimmäkseen Savon puheen-murrella, ja vielä siittenkin eri-kirjutoksenkin tavalla. Aivan hyvästi! sanoi haan, myö sen ymmärrämme, joka paikassakin; mutta ei se tuhma siitä tulek hullua viisaammaksi (no, eipä se ouk tuhmille kirjutettukaan, sanoi hään) sillä siihen tarvitaan ymmärrystä ja mieltä, ja vieläik mielenkin karaistamista; vaikeaksi se kyllä tuntuu ens’ alussa, milt' ei ymmärtämättömäksi, mutta ei siinä kauvankaan tarvitak päätänsä pystymistä, ennenkuin selviä joka sana; eipähän kauhalla mieltä päähän ajetak; mutta vaivalla. Äläppäs huolik, aattelin minä, kyllä tässä kysytään mistä mies on kotoisin. Jopa rupeisinkin, oikeen uhalla, kysymään — täältä tuolta kirjastani. Enkä tiijäk itekkään, ihmettelenkö enemmin hänen muistiansa, vai hänen ymmärrystänsä, sillä se oli varsin mahotoin mulle saaha hänen johon kuhun paulaan tahi katrakkaan. Ei sillä kyllä että hään ulkoapäin taisi kaikkia suomennoksiani Homeroksesta, Anakreonista ja Sapphoosta, joita hään lovisti (skanderade) kuin paras pappi: hään taisi myös kaikki ne siihen kuuluvaiset muistulukset ja sanan-valaistukset, ja muistipa vielä millä lehen puoliskolla siellä seisoivatkin: hään osaisi koko kirjan niin kannesta kanteen, etteri minussa suinkaan ollut miestä saaha häntä kiini tahrauntuneeksi. Sitä vastoin hään jo monesti väitti minun kanssani, sanoista ja muustaik; ja kuin kirjaan kahottiin, niin hänellä oli aina oikeen, sillä olin ite jo pois-unouttanut yhtä toista mitä olin kirjuttanut, koskeen ollut tuskin kirjaan kahtonutkaan, siitten painettuaan; ja piruko niitä kaikkia muistaa mitä kirjoihin tuloo pistetyksi.<br /> <br /> Tämmöiselle miehelle piteä minun toki ryypäyksen tarjoomaan, aattelin minä, ja tuotin hänelle viina-pullon; mutta se oli varsin mahotoin multa saaha häntä sitä maistamaankaan. Mies ei ollut vielä eläisään suutansa sillä kastellunna. Minä käsketin sentähen. sisään, lasin saksan viinaa. Empä tahtonut olla miesi saaha häntä sitäkään huulihinsa nostanneeksi, toki minun täheni hään tuon kuitenkin viimeisellä teki.<br /> <br /> Nyt soisikin ehkä lukiani jo saalia tietäksensä, kuka tämä hilpiä nuorukkainen (hään oli nuon arvatakseni 24 vuuen paikoilla) mahtoi olla? Se oli talon Isäntä Juhoi Aato Pamppalainen, Paloisten kylästä Hauhon pitäjästä, nykyjään Kirkon eli Kuuennos-mies Lamminkin pitäjässä. Kuin vielä rupeisi tästä rahastansa juttelemaan ja minua kiusaamaan, niin saahakseni häntä tästä luopumaan, täytyi minun viimenkin vähä valehtella ja sanoa muilla ei olevan oikeutta ketään semmoisella rahalla merkittämään, jos ainoasti Esivallalla, sillä saatfaisimmehan muuten sillä tavalla kunnioittoo varsin kunniattomiakin 3). Tätä haan ei ottanut uskoaksensa, ja nimitti Suomat. Huoneen-hallitus Seuran, Opiston ja vielä monen muunkin, joka Hallituksen luvalla semmoisia muisti-eli kunnia-rahoja oli toimittanut; mutta koska minä niin kovasti kielsin häntä, enkä antanut hänellen neuvoa, mitenkä hään tässä asiassa piti käyttäitemään, niin läksi hään pois pahoilla mielin, ja sanoi niihen toistenkin suuttuvan häneen, asiatansa näin huonosti toimittuansa; kuitenkin pyysi hään heijän puolesta lupaa, heijän saahaksensa minullen kirjuttamaan asioitansa; johon minä myöskin myötistyin. Ostettuansa multa muutamia Runolan runoilemiani, tuttavillensa jaettaviksi, läksi hään pois sanalla, ei heittävänsä asiansa sillään.<br /> <br /> Niin kului taas muutamia kuukausia, niin tuli jo toinenkin mies luokseni, se sanoi taas olevansa Janakkalasta kotoisin. Hänen nimensä en muistak; vaan sanoi olevansa lähetettynä talonmieheltä Kustaa Paturilta Turenkin kylästä Janakkalassa, pyytämään minua, hänen ja monen muihenki niissä tiennoissa asuvaisten talonpoikiin puolesta, tulemaan sinnek heijän puheellensa. ”Koska kuulimme (sanoi hään) teijän ei suostunneen heijän, Pamppalaisen kautta tehtyyn pyytökseen, niin rukoilemme teitä tulemaan sinne Helluntai-pyhiksi, jollon tahtoisivat monesta pitäjästä olla koossa puhuttelemaan teitä asioistansa, kyyvin tahtoovat maksoa teillen tullen männen, niin myös kaikki mitä ravinnokseksi ja kustannokseksi kuuluu, eikä heittävänsä vaivannekaan maksamatak. Minä vastaisin hänelle mulla olevan pahat jouvot, niin ett'en mitenkä saattana tätä hänellen luvata, paihti sitä oli vielä aikaisin tästä päättääkseni, kosk’en tiennyt itekkään, elinkö vielä silloin, vaan olinko jo kuolluna; aattelinki jo itekseni, lempo sinne mänköön tuntemattomihin joukkoon, tiennöön hänet heijän neuvojaan ja aatoksiaan. Häänki osti multa muutamia näitä Suomalaisia kirjoja, ja läksi tiehensä.<br /> <br /> Kului taas pari kuukautta, jo tuli mullen postilla kirja kolmannelta mieheltä, joka oli Lammin pitäjästä; se oli kirjutettu Isäntämieheltä Aatami Reitto (Fredrik) Jaakkolaiselta, Jahkolan kylästä Lammilta, kussa hään niinikeän ”nöyrällä ja kaikkein hellimällä sydämellä” oman ja monen muihenki puolesta valittaa heijän ei taitanneen ”itte työllä” (käytöksillänsä?) niin millään tavalla osottoo mullen takkauttansa ja kiitollisuuttansa ”neiden monijen urholliisten hyväin kirjallisten vaikutusten eestä”, jota minä olin ”Suomenkielen ja kansan valustukseksi, omain etujen kattomata tehnyt ja toimittanut”. ”Niin (sanoi hään) saan minä aivan yksinkertaisuudessa ilmoittaa meijän halumme kiitollisuuteen, ja että sitä kaikki Suomen kieltä rakastajain olen kuullut empivän (epäilevän?) millä he taitasivat olla kiitolliset Herra Lehtoria kohtaan. Mutta millä sen taitais tehdä? Kuivat on suulliset kiitokset. Minun rakas Herrani, on jo Suomalaisten taitoja ja tapoja nähdäkseen, kulkenut monet pidemmät matkat, ja tehnyt suuret kulut itellensä; niin minäkin toivossa rohkenen pyytää Herra Lehtoria vaivaamaan vieläkin itsiänsä sillä että tulisitte Lammillen Helluntai pyhiksi, jos suinkin on mahdollista. Niin tulkai minun Herrani tänne Helluntaiksi, opittenhan täällä jotakin — tulkai jo Helluntai-lauvantaina yöksi Jahkolaan.... Jos nyt suinkin sopii, niin tehkät hyvin ja tulkai koko pyhiksi tänne! Tämä on meijän rakkaan sydämemme toivo” Lopulla kirjutti hään vielä: ”Ja jos minun errani tois vielä kansansa, sen meijän rakkahassa muistossa olevan Herran Prohvessori Reinholt von Beckerin, jollen sanokai sydämelliset terveyden toivotukset Suomalaisilta”... Tämä on meijän korkein toivomme” etc. etc.<br /> <br /> Tämä Jaakkolainen oli minusta silloin, vielä nimeksikin, varsin tuntematoin; nyt minä häntä hyvinkin tunnen, — hään on yksi niistä kunnollisimmista ja kunniallisimmista miehistä meijän talonpojallisessa säävyssämme, ei ainoastaan Hämeessä mutta myös koko suomenmaassa, kussa toivottava oisi, että löytyisi muitakin hänen tapaisia.<br /> <br /> <br /> (Vasta lisäksi).<br /> <br /> <br /> 1) ''Niin on Savolaisetkin tulleet ”tuhmiksi” ja ”sioiksi”, muilta haukuteluiksi, niinkuin Korhoinenkin runossansa puhuu. Mutta epäilemme jos tämmöiset soima-nimet, ja räävämiset, oisi muilta annettu kuin Pohjalaisilta, sillä heissä tahtoo vielä, nytki pysyä tavaksi, luullaksensa muita Suomalaisia parempina. Vaan ”narri nimen antaa, mies nimen kantaa”; ja jos kiittäisimmekin heijän luontoansa, jotka piteävät ihtiänsä kunniassa, niin nauruamme sellaisestakin mielettömyyestä, joka ei annak toisellenkin arvoa. Muistamme kyllä kuin Savolaiset ennen roinistivat rukiitansa, tali- ja voi-leivisköitänsä Ouluun, Kokkolaan, ja moniin muihinkin Pohjanmaan kaupunkikin, mitenkä heistä siellä pilkkoa ja narria tehtiin, liijoitenkin heijän puheesta. Nyt ovat heistä pääsneet, koska Savon ja koko Karjalankin kauppa on Wenäjäänpäin kallistunut: mutta luulenki minä jo monelta Pohjalaiselta poloiselta varansa männyt niinkuin naurunsakin, ja jotta nyt vielä mielelläänkin antaisivatten Savon sioillen suuta, jos sinnek palajaisivat. Niinpä se on kielenkin kanssa. Ei missäkään Suomessa niin vihaavat ja vihastuuvat, tavataksensa tätä Savon puheen murretta vielä kirjoissakin; mutta kahtokoot ihtensä, ettei tämä paisuk suuremmaksi ja heijän puhettansa paljon paremmaksi, sillä, etteivät kykenek omaansakkaan kyllin viljelemään. Muualla Suomessa tunnustaavat ja myötistyyvät jo kaikki siihen, jotta Savon puhe, rikkauellansa ja kauneuellansa, voittaa näitä muita puheen-murteita; joka jo toistaa heissä tietoa ja ymmärrystä; mutta Pohjanmaalla ja paikkapaikoin Satakunnassakin, niin luuloovat, kuin korppikin muinon (ketun kehoittamisesta) kielensä muihen suloisempana''.<br /> <br /> 2) ''Jos tahotten vielä päivänkin tieteä, niin oli 14:nä päivänä Tammi-kuussa''.<br /> <br /> 3) ''Moni oisi ehkä minun siassani mielelläkin vastaan ottanut tämmöistäulkonaista kunnioittamista, (mulla oli kylläkseni jo tästä sisällisestä) liijaksikin, koska olin hyvä ystävä ja tuttu juuri sen Herran kanssa joka tällaista rahoja kuurmailoo (graverar) ja lyöttää(preglar); nimittäim H:ra Kuurmailia Mellgrén, joka oisi kolmen neljän viikon päässä valmistanut semmoisen kunnia-rahan''.<br /> <br /> <br /> Lähde: ''Suomalainen'' N:o 6 Lauvantaina, 7:nä päivänä Maalis-kuuta, 1846</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Carl_Axel_Gottlund&diff=12704 2013-07-14T13:15:58Z

<p>Maamies.: Ak: Uusi sivu: &#039;&#039;&#039;Carl Axel Gottlund&#039;&#039;&#039;, (s. 24. helmikuuta 1996 Ruotsinpyhtäällä ja k 20 huhtikuuta 1875 Helsingissä), oli Keisarillisen Aleksanterin (Helsingin) yliopiston Suomen kielen le...</p> <hr /> <div>'''Carl Axel Gottlund''', (s. 24. helmikuuta 1996 Ruotsinpyhtäällä ja k 20 huhtikuuta 1875 Helsingissä), oli Keisarillisen Aleksanterin (Helsingin) yliopiston Suomen kielen lehtori sekä tuottelias lehtimies ja kirjailija.<br /> <br /> Taistelussaan suomen kielen asemasta yhteiskunnassa hän suosi eritoten perinteisten länsisuomalaismurteiden sijasta itäsuomalaisia murteita ja eritoten savolaismurteita<br /> Hän teki tutkimusmatkoja erityisesti Ruotsin ns. metsäsuomalaisten pariin. Hän myös kirjoitti paljon Hämeeseen liittyvää tekstiä ja opasti hämäläisiä kirjoittajia mm. [[Kustaa Paturi]]a.<br /> <br /> Julkaisemassa lehdessä Suomalainen, hän kirjoitti neliosaisen kertomuksen ”On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin”.<br /> <br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 1]] (''Suomalainen'' N:o 6, 7.3.1846) <br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 2]] (''Suomalainen'' N:o 7, 11.3.1846) <br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 3]] (''Suomalainen'' N:o 9, 21.3.1846) <br /> #[[On niitä miehiä Hämeessä, muutamia muuallakin 4]] (''Suomalainen'' N:o 11, 21.4.1846) <br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Carl Axel Gottlund]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Paikannimi_(Kanta-H%C3%A4me)&diff=12670 2013-07-01T11:50:39Z

<p>Maamies.: /* Lähteet */</p> <hr /> <div>'''Paikannimet Kanta-Hämeessä''' ovat melkoiselta osin, eri tutkimusten mukaan, jo rautakauden aikaisia. Eli asutus on alueella ollut hyvin vanhaa, jota paikannimien lisäksi todistvat useat arkeologiset läydöt. <br /> <br /> == Taustaa vanhoille sanoille ja nimille ==<br /> <br /> Kielitieteilijät pystyvät ajoittamaan kielen lainasanat erilaisiksi ja eri ikäisiksi kerrostumiksi niiden äänteenmuunnosten perusteella. Vertaamalla lainasanojen viittaamia kulttuuri-ilmiöitä&amp;nbsp;niiden arkeologiseen ikään, eri kielelliset kerrostumat pystytään ajoittamaan myös vuosissa -&amp;nbsp;tosin tämä ei ole kovin tarkka ikäämistapa. <br /> <br /> Skandinavian alueella ja Pohjois-Saksassa on puhuttiin ns. kantagermaanista kielimuotoa ennen saksan ja skandinaavisten kielten eriytymistä, jonka yleisesti katsotaan tapahtuneen noin vuonna 500 jKr. Tämä suomenkieleenkin siirtynyt kantagermaanien kielimuoto on ajoitettu tätä edeltävään aikaan, eli siis pronssikauteen ja vanhempaan rautakauteen. Näin suomenkielissä on lainasanoja, jotka muotonsa puolesta muistuttavat&amp;nbsp;kantagermaaniseen kieltä. Näitä sanoja on varsin paljon, arvioiden mukaan yli viisisataa. Lisäksi meillä on muistona melkoinen määrä paikannimistöä, kuten vaikkapa ao. esimerkki Kanta-Hämeestä osoittaa. <br /> <br /> === Lainasanat ===<br /> <br /> Monet suomen kielen germaanisista lainasanoista liittyvät jokapäiväiseen arkielämään. Tällaisia sanoja ovat mm. paikka, sija, kuva, varjo ja äiti. Luonnon ilmiöistä ovat nykykieleen jääneet esimerkiksi aalto, kallio, ranta. Ihmisen omaan tai hämelle tärkeän eläimen ruumiiseen liittyviä sanoja käsitteitä ovat otsa, maha, nahka ja parta. <br /> <br /> Kulttuuria ja yhteiskuntaa heijastavaista sanoista mielenkiintoisia lainoja ovat yhteiskunnan arvojärjestykseen liittyvät sanat, kuten lunnaat, ruhtinas, hallita, kihla, kuningas, valta ja vartija. Myös vallan käyttämiin aseisiin ja niillä suoritettuun sodankäyntiin liityvät lainat ovat yleisiä, kuten huotra, keihäs, miekka ja tuppi. Myös vaihdantatalous oli toiminnassa lainasanojen tuloaikaan, sillä siitä kertovat sanat, kuten kauppa, laina, puntari, raha ja vuokra.&amp;nbsp;Nämä sanat ilmaisevat&amp;nbsp;omaisuuden hallintasuhteita. <br /> <br /> Metallien työstämisen taito oli jo tuolloin opittu, sillä siihen liittyvä sanoja ovat ahjo, kulta, melto, palje, rauta, ja tina. Ihmiset hallitsivat myös maanviljelyn, sillä viljelyyn liittyy mm. sanat aura, kuhilas, pelto. <br /> <br /> === Kanta-Hämeen paikannimiä ===<br /> <br /> Usein juuri Hämeessä paikannimiin lisätään usein -la tai -le -pääte, jolloin etuosan on mudostanut hämäläisen suussa ääntynyt saksalainen miehennimi. Luettelossa paikannimen kauttaviiva ilmaisee tällaista paikanimipäätettä. <br /> <br /> Professori Jouko Vahtolan ja tohtori Petri Hiltusen mukaan esimerkiksi seuraavat paikanimet ovat muodostuneet saksalaisten henkilönimien mukaan: <br /> <br /> *[[Alvettula|Alvettu/la]] (Hauho) = Albhaidis, Albheid, Alfaidus, Alfheid <br /> *[[Apoo]] (Hauho) = Abo, Abi, Abbio, Abbo, Aba <br /> *[[Kuittila]] (Renko) = Gudi <br /> *[[Kernaala]] (Janakkala) = Gerna <br /> *[[Hahkiala|Hakhia/la]] (Hauho) = Hacho, Hahicko, Hahkis, Hachilt, Hacco <br /> *[[Hakoisten linna|Hakoinen]] (Janakkala) = Hago <br /> *[[Harviala|Harvia/la]] (Vanaja) = Hartvig, Hartwich <br /> *[[Hattelmala|Hattelma/la]] (Vanaja) = Adelhelm, Hedelhalm, Hadeliomnus, Adelhelm <br /> *[[Hattula|Hattu/la]] = Hathu, Hatho, Hatto, Haddo <br /> *[[Hauho]] = Hauha, Haohni, Hahuni <br /> *[[Hauhiala]] (Lammi) = Hauha, Haohni, Hahuni <br /> *[[Hyvikkälä|Hyvikkä/lä]] (Janakkala) = Huffeke, Hüffe, Huvika <br /> *[[Ihalempi]] (Hattula) = Ichalempe <br /> *[[Iittala]] (Kalvola) = Ida, Idda, Ita, Itha <br /> *[[Ikaaloinen]] (Vanaja) = Iga, Igo, Igila, Igil <br /> *[[Inkala]] (Hattula) = Inga, Ina <br /> *[[Jahkola]] (Lammi) = Jag, Kacco, Jachi <br /> *[[Janakkala]] = Jahnecke <br /> *[[Kaitala|Kaita/la]] (Lammi) = Gaidu, gaide, Gaida <br /> *[[Kaitera]] (Hauho) = Gaideris, Gaidericus, Gaitari <br /> *[[Kalaila|Kalai/la]] (Hauho) = Gal, Gala. Gallana <br /> *[[Kantola|Kanto/la]] (Vanaja) = Gandi, Gando <br /> *[[Katinala|Katina/la]] (Hattula) = Gade, Gaden, Gadenus, Gatani <br /> *[[Kataloinen]] (Lammi) = Gade, katila, Gatalind <br /> *[[Keikkala|Keikka/la]] (Kalvola) = Geigo, Geige, Geigg, Gaiken, Gäike <br /> *[[Kiipula]] (Janakkala) = Gibo, Gibu, Ghibu <br /> *[[Kodiala|Kodia/la]] (Vanaja) =Goda, Godi <br /> *[[Kokkila]] (Hauho) = Gogi, Goggilo <br /> *[[Konttila|Kontti/la]] (Janakkala) = Gondo, Gonda, Gontio, Gonza, Gondilla <br /> *[[Kuotola|Kuotola]] (Janakkala) = Goda, Guodo, Guodila, Godila, Guoda <br /> *[[Kuttila|Kutti/la]] (Kalvola) = Guda, Gudila, Guta, Goth, Gutta <br /> *[[Kuumola|Kuumo/la]] (Janakkala) = Guma, Goma, <br /> *[[Lakkola|Lakko/la]] (Tuulos) = Lago, Laic <br /> *[[Launonen|Launonen]] (Loppi) = Launo, Launus <br /> *[[Mervi|Mervi]] (Hattula) = Merwig, Meriwih, Marwi <br /> *[[Miemala|Miema/la]] (Vanaja) = Mimo, Memo, Memmo, Memo <br /> *[[Mierola|Miero/la]] (Hattula) = Mer, Miero, Mierold <br /> *[[Mommila|Mommi/la]] (Lammi) = Momo, Mommollus, Momme <br /> *[[Mulkoila|Mulkoi/la]] (Lammi) = Mulka, Mulke <br /> *[[Muurila|Muuri/la]] (Renko) = Mure <br /> *[[Mäskälä|Mäskälä]] (Vanaja) = Meske <br /> *[[Nevilä|Nevi/lä]] (Renko) = Nevi <br /> *[[Nihattula|Nihattu/la]] (Hattula) = Nihhad, Nidhad, Nithad <br /> *[[Okerla|Oker/la]] (Hauho) = Odger, Okger, Oger, Oker, Ocher <br /> *[[Parola|Parola]] (Hattula) = Baro, Paro, Barocho <br /> *[[Pekola|Peko/la]] (Hattula) = Bigo, Bego, Pecco <br /> *Peninkää (Lammi) = Beringer, Beringaud, Beringar <br /> *Porkkala (Lammi) = Borga, Borchard <br /> *Rahkoi/la (Hattula) = Rath, Racho, Rachio, Rachuin <br /> *[[Renko]] = Renco, Rencho, Renk <br /> *Retu/la (Hattula) = Retto, Rettua, Reth <br /> *Rukkoi/la (Hauho) = Ruoca, Ruocho, Rucho <br /> *Sappee (Hauho) = Sappe, Sappo <br /> *Siuko/la (Tyrväntö) = Sigo, Sigu, Siewke <br /> *Suotaa/la (Turväntö) = Suedo, Sveta <br /> *Talja/la (Kalvola) = Thal, Dalia, Talfia <br /> *Tamme/la = Dam, Tamme, Dammo <br /> *Tantti/la (Lampi) = Dano, Tanta, Danz, Danzo <br /> *Tantta/la (Janakkala) = Dano, Tanta, Danz, Danzo <br /> *Tapo/la (Tammela) = Dab, Dabo, Tapizo, Tapo <br /> *Teuro (Tammela) = Deurja, Teor, Tiura <br /> *Tomma/la /Lammi) = Doma, Tomma, Tommo, Dommulus <br /> *Turenki (Janakkala) = Thuring <br /> *Turkhauta (Janakkala) = Thurkhard <br /> *Tyrväntö = Thur ja Wand <br /> *Uske/la (Tyrväntö) = Usk, Ske, Usico, Usgild <br /> *Waimare (Renko) = Vadomarius, Wadamir, Weinmar <br /> *Valtee (Hattula) = Wald, Waldi, Waldo, Waldeo <br /> *[[Vanaja]] = Wana, Wan, Wano <br /> *Viiala (Renko) = Wia <br /> *Villanti/la (Hauho) = Wilind, Willand <br /> *Äikää/lä (Vanaja) = Eicco, Eicke, Aycke, Eigio<br /> <br /> Jouko Vahtola ajoittaa artikkelissaan ''En gammal germansk invandring till västra Finland i bynamnens belysning'' (Historisk Tidskrift för Finland årg. 68 1983 s. 252-279) nimien mudostumisen aikaa noin 900 eKr ja 300 jKr. <br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> *Hiltunen, Petri; Kanta-Hämettä vai Taka-Saksaa. Hämeen Sanomat 10.12.2000 <br /> *Vahtola, Jouko; En gammal germansk invandring till västra Finland i bynamnens belysning. Historisk Tidskrift för Finland, 68, 1983, s. 274. <br /> *Vahtola, Jouko; Suomen historia, Otava, Helsinki, 2003, s. 25<br /> <br /> [[Category:Hämeen historia]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Armi_Hirsim%C3%A4ki&diff=790 2012-09-01T06:12:46Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>[[Kuva:Armi Hirsimäki.jpg|thumb|right|300px|Kirjailija Armi Hirsimäki Santorinilla Kreikassa syksyllä 2010.]]<br /> [[Image:Hirsimaki-armi-loviisan-korkea-veisu.jpg|thumb|Armi Hirsimäen kirjan Loviisan korkea veisu kansi.]] '''Armi Hirsimäki''' (s. 1932 Alavus) on hämeenlinnalainen kirjailija, joka on tehnyt pitkän päivätyön toimimalla diakonissa-terveyssisarena [[Vanaja|Vanajan]] seurakunnassa vuodesta 1956 lähtien, ja kuntaliitoksen jälkeen syntyneen seurakuntayhtymän palveluksessa samassa tehtävässä.<br /> <br /> Hän hoiti yhtäläisesti kaikkia seurakuntansa alueella asunteitä, olipa heidän uskonnollinen vakaumuksensa luterilainen, ortodoksi tai mikä muu hyvänsä. Tämä oli sitä käytännön ekumeenista toimintaa.<br /> <br /> Kirjassaan Loviisan korkea veisu Hirsimäki keroo sotaorvon elämänkokemuksia ja samalla valotta äitinsä, sotaleskeksi jääneen yksinultajan vakeuksia elämän taistoissa.<br /> <br /> Köyhänä, nuorena ja naimattomana teos kertoo opiskeluvaiheesta, joka oli todella vaativa ja samalla tietenkin antoisa. Myös diakonissan ensimmäinen työpaikka Wanajan seurakunnassa käsitellään elämänläheisesti ja suurella sydämellä. Seurakuntajärjestelyiden myötä hän tavallaan pysyi tässä tehtävässä koko työssäolonsa ajan. Tuohon luetteloon voisi lisätä hyvin tärkeä termin uskollisuus, jota hän tehtävälleen omistautuneena tunsi. <br /> <br /> Eläkkeelle jäätyään hän on opiskellut kirjoittamista ja tämän kautta hän on kirjoittanut kolme erilaista, voimakasta ja syvälle luotaavaa kirjallista fiktiota, joissa kuitenkin on taustana omat elämänkokemukset. <br /> <br /> Hän on kirjoittanut teokset: <br /> <br /> *Rajalla, 2006<br /> <br /> *Loviisan korkea veisu, 2009<br /> <br /> *Köyhänä, nöyränä ja naimattomana, 2012<br /> <br /> == Katso ==<br /> <br /> *[http://www.recordshopx.com/artist/hirsimaki_armi/ tuotteet] <br /> *[http://books.google.fi/books?id=TCieHuAhElIC&amp;dq=hirsim%C3%A4ki+armi&amp;printsec=frontcover&amp;source=bl&amp;ots=ZGWeBe2105&amp;sig=OuKX2X7M9haqccfzihNO2as6gbw&amp;hl=fi&amp;ei=sWEKS_b5DsiB_Qa_xdSSBA&amp;sa=X&amp;oi=book_result&amp;ct=result&amp;resnum=5&amp;ved=0CBAQ6AEwBA#v=onepage&amp;q=&amp;f=false Google]<br /> <br /> {{tynkä}} <br /> <br /> [[Category:Kirjailijat|Hirsimäki Armi]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Hirsimäki Armi]]</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4:Maamies.&diff=762 2011-07-22T12:50:48Z

<p>Maamies.: </p> <hr /> <div>Hämäläinen perustaltani, vaan on tullut verenperintöä monasti muualtakin. <br /> <br /> &lt;br&gt; <br /> <br /> Olen luonut tai aloittanut seuraavat artikkelit: <br /> <br /> &lt;small&gt;<br /> #[[Kustaa Paturi]]<br /> #[[Juhana Idänpään-Heikkilä]]<br /> #[[Armi Hirsimäki]]<br /> #[[Markkulan sukuseura]]<br /> #[[Emanuel Kanajärvi]]<br /> #[[Hakoisten linna]]<br /> #[[Eerikin kronikka]]<br /> #[[Kanta-Häme]]<br /> #[[Hattelmala]]<br /> #[[Hämeenlinnan rautatieasema (vanha)]]<br /> #[[Janakkala]]<br /> #[[DA-Desing]]<br /> #[[Tervakoski]]<br /> #[[Paikannimi (Kanta-Häme)‎]]<br /> #[[Martti Skytte]]<br /> #[[Syrjäntaan taistelu]]<br /> #[[Hämäläinen (sanomalehti)]]<br /> #[[Saija Varjus]]<br /> #[[Hakoisten kartano]]<br /> #[[Jokioisten kartano]]<br /> #[[Turengin hopea-aarre]]<br /> #[[Hämäläisten laulu]]<br /> #[[Huwi-lauluja Hämehestä]]<br /> #[[Pieksiäisen Panettelemasta]]<br /> #[[Neittyen Ihanuudesta]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Paturi)]]<br /> #[[Muinoisten Suomalaisten viisaudesta]]<br /> #[[Aakaset]]<br /> #[[Vastin]]<br /> #[[Miksikäs päätettä ”us” wihataan?]]<br /> #[[Paremman Maanviljelys Oppi-kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy]]<br /> #[[Janakkalasta]]<br /> #[[Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinoista]]<br /> #[[Janakkalasta, kansakoulu, urkujen hankinta]]<br /> #[[Hollikyydistä]]<br /> #[[Vähän vastinetta]]<br /> #[[Muistutuksia maamiehen rikastumisesta]]<br /> #[[Vielä vähän vastinetta]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Paturi/Hämäläinen)]]<br /> #[[Janakkalasta, vuoden - kasvut]]<br /> #[[Janakkalasta: Meikäläisten ylpeydestä]]<br /> #[[Janakkalasta, palkollissääntö]]<br /> #[[Janakkalasta Elokuun lopulla]]<br /> #[[Loihto-apujen hakija]]<br /> #[[Pieni wastin]]<br /> #[[Ystävällinen varoitus Suomettarelle]]<br /> #[[Iltahuvi]]<br /> #[[Rahan muutoksesta]]<br /> #[[Suomen yleisestä rahaseikasta]]<br /> #[[Janakkalassa]]<br /> #[[Selityksen pyyntö]]<br /> #[[Janakkalassa]]<br /> #[[Hämäläiselle kaksimielisyydeesta]]<br /> #[[Laillisesta Vaivais-hoidosta, Laillisesta Suojeluksesta ja Tilain osittamisesta]]<br /> #[[Vakuutuslaitoksista]]<br /> #[[Janakkalassa, keskustelu maanviljelyskoulusta]]<br /> #[[Janakkalassa, pitäjänkokous yhteyksen perustamiseksi]]<br /> #[[Palkollisten laillisesta pestaamisesta]]<br /> #[[Vastinta ”Otavalle” sekä ”Suomettarelle”]]<br /> #[[Suomen Kansakoulu-laitoksen Ehdotus U. Cygnæus'eltä]]<br /> #[[Vähän kiistettä ja nuhde-sanoja herra A. O:lle]]<br /> #[[Kunnioitus ja mielensuosion osoitus (S:tar)]]<br /> #[[Tilusten rauhoittamisesta]]<br /> #[[Wiina-asia]]<br /> #[[Sylkyvellinkiä J. Jussilaiselle]]<br /> #[[Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin wastaanottamisesta]]<br /> #[[Pitäjänmakasiineista]]<br /> #[[Veroasiaa]]<br /> #[[Vähän vastausta Hämäläiselle]]<br /> #[[Vaivaishoidosta (Kiistettä S:ttarelle)]] <br /> #[[Janakkalasta, karjanhoito, maanviljelystapa]]<br /> #[[Ikävä huhu Suomenkielen asiasta]]<br /> #[[Maanviljelyskoulut]]<br /> #[[Vastaus kysymykseen: Minkä tähden maanviljelys-koulut maassamme eivät ole maanviljelykselle tuottaneet sitä hyötyä, jota niiltä on voinut odottaa, ja millä tavalla tämä seikka on parannettava?]]<br /> #[[Janakkala, maataloustenhoito, karjanhoito, pitäjän kassat]]<br /> #[[Papiston palkoista]]<br /> #[[Raha-asiasta koukunkkua]]<br /> #[[Uudesta suomalaisesta Virsikirjasta]]<br /> #[[Suomen Maatalouden parannuksesta]]<br /> #[[Janakkala (Suometar)]]<br /> #[[Janakkalan kunnanhallituksen perusteet]]<br /> #[[Irwin Goodman]]<br /> #[[Gabriel Adam Brunow]]<br /> #[[Irjalan kartano]]<br /> #[[Harvialan kartano]]<br /> #[[Vanantaan kartano]]<br /> #[[Vanaja]]<br /> #[[Hämeenlinnan maalaiskunta]]<br /> #[[Lyyli Aalto]]<br /> #[[Voitto Eloranta]]<br /> #[[Hämeen Kansa]]<br /> #[[Kernaalanjärvi]]<br /> #[[Timo Mäki]]<br /> #[[Tervakosken kirkko]]<br /> #[[Otto Marttila]]<br /> #[[Luettelo Kanta-Hämeen kansanedustajista]]<br /> #[[Puuhamaa]]<br /> #[[Hattelmalanjärvi]]<br /> #[[Hattelmalanharju]]<br /> #[[Tervakosken paperitehdas]]<br /> #[[Tyrväntö]]<br /> #[[Kuntavaakunat]]<br /> #[[Magnus Hjalmar Munsterhjelm]]<br /> #[[Hanssin Jukka]]<br /> #[[Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet]]<br /> #[[Palowiinan poltosta ja nautinnosta]]<br /> #[[Toivo Alavirta]]<br /> #[[Aurain koetus ja kilpakyntö]]<br /> #[[Kiistettä P. K— sen kirjoitukseen ”Papiston palkoista ja Kirkollisuudesta Suomessa”]]<br /> #[[Pitäjän makasiineista]]<br /> #[[Jyväkaupasta]]<br /> #[[Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta]]<br /> #[[Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomille]]<br /> #[[Hämeen historia (teossarja)]]<br /> #[[Suomalaisten taiteilijain näyttely]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely I]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely II]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely III]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely IV]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely V]]<br /> ##[[Suomalaisten taiteilijain näyttely VI]]<br /> #[[Eddy &amp; The Lightnings]]<br /> #[[Eddy (Tapani Lehikoinen)]]<br /> #[[Hiidenjoki]]<br /> #[[Kansakoulusta (Paturi)]]<br /> :</div>

Maamies. https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanaja&diff=1790 2011-01-30T16:04:43Z

<p>Maamies.: /* Vanajan kylät */</p> <hr /> <div>[[Image:Vanajanvaakuna.svg.png|thumb|right|300px|Vanajan kunnan vaakuna.]] <br /> <br /> '''Vanaja''' (ruots. Vånå, mutta myös Våno ja Vanå) oli Kanta-Hämeessa sijainnut Suomen kunta, josta liitettiin suurin osa vuonna 1967 [[Hämeenlinna]]n kaupunkiin ja joitain pienempiä alueita myös [[Hattula]]n, [[Janakkala]]n ja [[Renko|Rengon]] kuntiin. On olemassa myös käsite [[Suur-Vanaja]], joka on merkittävästi laajempi alue kuin kunta aikoinaan oli ja se on myös lähinnä keskiaikaan liittyvä käsite. <br /> <br /> Vanajan kunta, varsinkin toisen maailmansoden jälkeen kun [[Hämeenlinnan maalaiskunta]] liitettiin Hämeenlinnaan ja Vanajaan, oli ns. hevosenkenkäkunta, joka ympäröi kaupungia kaikkialta muualta paitsi pohjoisesta. <br /> <br /> == Vanajan kunnan vaakuna ==<br /> <br /> Johtokunnan kokouksessa syksyllä 1956 Wanaja-seurassa esitettiin kysymys oman vaakunan hankkimisesta myös Vanajan kunnalle. Asiaa valmistelemaan valittiin toimikunta. Toimikunnan tuöskentelyn jälkeen julistettuun kilpailuun saapui kaikkiaan 71 ehdotusta. <br /> <br /> Kilpailun voittajaksi selviytyi tunnettu vaakunasuunnittelija Gustaf von Numers Helsingistä. von Numersin voittaneessa ehdotuksessa Vanajan vaakunassa on virallisen vaakunaselityksen mukaan punaisessa kentässä hopeinen, sinivaruksinen ilveksen pää, korvatöyhdöt mustat. Vanajan kunnan valtuusto hyväksyi voittajaehdotuksen kunnan vaakunaksi, ja sisäasianministeriö vahvisti sen 26. marraskuuta 1957. Kunnan vuonna 1967 alussa toteutuneen lakkauttamisen jälkeen vaakuna on ollut Wanaja-seuran tunnuksena. <br /> <br /> == Vanajan nimestä ==<br /> <br /> Vanajan kunta muodostui Hämeen alueelle Sisä-Suomessa, etelästä kohden pohjoista virtaavan veden äärelle. Pitäjä on voinut ottaa nimensä järvestä tai järvi tulla nimetyksi vanhan pitäjän mukaan, eli merkittynä sille kuuluvaksi. <br /> <br /> Vanajan ruotsinkielinen nimi esiintyy Turun tuomiokirkon Mustan kirjan 1400-luvulla tehdyssä kopiossa seuraavissa muodoissa: Wanö, Wonö, Waanä, Waeno, Wane, Wonae ja Wonöö sekä keskiajan alkuperäisissä kirjeissä Waanösoken, (1449), Vone soken (1472) ja Waanöö sogn (1523). Nimistötutkijat ovat melkoisen yksimielisiä siitä, että nimen lopussa on ollut saarta merkitsevä ö. Ensimmäisessä tavussa on aluksi ollut pitkä a, josta keskiajan lopulla muotoutui pitkä o. <br /> <br /> Mistä nimi todellisuudessa tulee onkin jo hyvin visainen ja monimutkainen kysymys. Tutkijat ovat rekonstruoineet paikan suomenkieliseksi nimeksi Vaansaari tai Vaansalo (keskiajan suomessa salo merkitsi suurehkoa saarta). Tutkijat ovat olettaneet, että alkutavu Vaan on kuitenkin ilmeisesti lyhennelmä muodosta Vanaan, joten saaren nimi olisi ollut Vanaan- tai Vanajansalo. Kysymys on eittämättä samasta paikasta, jossa Vanajan seurakunnan keskiaikainen kivikirkko sijaitsee ja jonka paikalla ovat varmaankin olleet aiemmat puukirkot samoin kuin pakanuuden aikaiset kulttipaikat. <br /> <br /> Useasti on väitetty, että kirkko rakennettiin saareen, mutta Vanajaveden altaan kallistumisen kronologia sekä kaikki kartat 1600-luvulta lähtien osoittavat, että kirkonseutu on aina sijainnut mantereella, vesiväylän itäpuolella. Tosin ennen vuotta 1860, kun Lempäälän koskia ei vielä ollut perattu ja Vanajaveden pinta oli nykyistä parisen metriä korkeammalla, saattoivat rajut kevättulvat hetkellisesti eristää kirkon saareksi. Tavallista korkeampi tulvavesi pääsi virtaamaan Paikkalanlahdesta Käärmesuolle ja edelleen Luukkaanlahteen pitkin kirkon itäpuolista notkoa peittäen siinä olleet pellot ja niityt. Oletettavasti erikoinen vedenvirtaus tallettui kansan muistiin, sitä alettiin pitää entisaikoina vallinneena normaalitilanteena, ja saari-käsitys siirtyi 1900-luvun kuluessa tutkimuskirjallisuuteen. <br /> <br /> Paikannimi Vanaansalo näyttää olevan niin ikään peräisin 1900-luvulta. Harhaanjohtavana sen käyttöä olisi vältettävä. <br /> <br /> Ehkä tavallaan alkuperäisimmillään Vaan-nimi on säilynyt Vanajaveden yläjuoksulla, Kernaalajärven rannalla olevan kartanon nimessä: Vånå gård ja suomeksi Vanaantaka, joka on myös mitä ilmeisemmin Vantaa-joen etymologinen tausta. On myös esitetty monitahoinen tulkinta, että kyse oli erikielisistä osiasista. Ruotsista olisi tullut ö, joka merkitsee saarta ja sitten viron kielestä vana, joka merkitsee vanhaa. Eli kyseessä olisi vanha saari, joka voisi olla vaikka allamainitun Vanain sisarkäsite. Tässä yhteydessä ei siis voida ohittaa Novgorodin kronikkatietoa, joidenka mukaan venäläiset hävittivät vuonna 1311 Vanai-nimisen &quot;kaupungin&quot; Hämeestä. Kyseessä oli todennäköisesti Varikonniemestä vuonna 1988 esiinkaivettu ja löydetty laajempi asuinalue, joka hävityksen jälkeen ilmeisesti hylättiin kokonaan. Tästä huolimatta on haluttu esittä myös väite, että Vanaja nimenä olisikin peräisin vasta piispankartanosta, joka sijaitsu pari kilometriä Varikonniemestä etelään. <br /> <br /> Todennäköisempää kuitenkin on, että piispa otti aikoinaan kartanokseen hävitetyn Hämeen sydänalueen entisen uhripaikan, joka vain kantoi samaa nimeä kuin keskusalue. Pitäjän ruotsinkielinen nimi suhteellisen todennäköisesti tulee kuitenkin juuri piispankartanosta. Myöhäiskeskiajalla Vanajan pitäjän tai oikeammin verohallintoalueen nimenä oli myös Mäskälä.<br /> <br /> == Talonpoikaiset valtiopäivämiehet ==<br /> <br /> Vanajalaisia talonpoikia on toiminut myös valtiopäivämiehinä. Ruotisinvallan aikana oli kuitenkin tapana, että yksi talonpoika edusti useita eri kihlakuntia, sillä valtiopäivämiehen kustannukset Tukholmaan lähettämisineen olivat melkoiset. Mutta seuraavat vanajalaiset ovat kuitenkin olleet valtiopäivämiehiä, ensin Tukholmassa ja sittemmin Helsingissä: <br /> <br /> *[[Matti Paavalinpoika]], [[Hattelmala]] 1617 <br /> *[[Erkki Niilopoika]], [[Luolaja]], Holstila 1634 <br /> *[[Markus Augustinuksenpoika]], [[Kankaantaka]] 1643 <br /> *[[Didrik Schlüter]], [[Miemala]] 1650, 1668 <br /> *[[Lauri Sipinpoika]], Hattelmala, [[Postila]] 1654 <br /> *[[Erkki Paikkala]], [[Paikkala]] 1792 <br /> *[[Juhana Idänpään-Heikkilä]] 1872, 1877-1878, 1882<br /> <br /> == Vanajan kylät ==<br /> <br /> Vanajan pitäjän, seurakuunan ja kunnan rajat ovat aikojen saatossa vaihdelleet suuresti,aina Suur-Vanajasta lähtien. Samoin on tietenkin alueen kylien laita joiiden nimista ei historillista muutosta puutu. <br /> <br /> Vanajan historian osassa I-osassa määritellään Vanajan vanhat keskuskylät ja ne olivat: <br /> <br /> *[[Hattelmala]], <br /> *[[Kankaantaka]], <br /> *Iso-Luolaja, <br /> *[[Kauriala]], <br /> *[[Saarinen]], <br /> *[[Kirstula]], <br /> *[[Vuorentaka]], <br /> *[[Pikku-Parola]] ja <br /> *[[Ojoinen]]<br /> <br /> Vuosilta 1539–1852 Liisa Poppuis on laatinut tilaluettelon, jossa ilmenevät pitäjän kylät ja yksinäistalot: <br /> <br /> *Hakumäki, <br /> *Hangasmäki, <br /> *Harviala, <br /> *Hattelmala, <br /> *Heinäjoki, <br /> *Häitilä, <br /> *Idänpää-Tyllilä, <br /> *Ikaaloinen, <br /> *Kankaantaka, <br /> *Kankainen, <br /> *Kantola, <br /> *Kappola, <br /> *Kirri, <br /> *Kitu, <br /> *Koljala, <br /> *Kruununmylly, <br /> *Kukkola, <br /> *Käikälä, <br /> *Luolaja, <br /> *[[Miemala]], <br /> *Mäskälä, <br /> *Niemenpää, <br /> *Paikkala, <br /> *Rastila, <br /> *Sillanpää, <br /> *Syrjäntaka, <br /> *Ylänne ja <br /> *[[Vanajanlinna|Aikäälä]]<br /> <br /> [[Category:Häme]]</div>

Maamies.