Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Parolan leijona

2011-08-26T15:08:22Z

Lailau:

[[Image:Parolan leijona.jpg|thumb|right|300px|Parolan leijona]]

'''Parolan leijona''' on [[Hattula|Hattulan]] [[Parolannummi|Parolannummella]] oleva patsas joka on pystytetty Keisari Aleksanterin II:n 29.7.1863 [[Parola|Parolan]] leirialueella käynnin muistoksi.

Keisari tarkasti [[Parola|Parolassa]] sotajoukot pukeutuneena Suomen kaartin univormuun, ja päivällisellä hän kohotti maljan Suomelle ja sen hyvinvoinnille ja urhealle ja uskolliselle armeijalle. Juhlat, jonne oli kutsuttu myös paikallisia asukkaita, pidettiin tätä tilaisuutta varten rakennetussa paviljongissa. Paikalla oli myös senaattori J. V. Snellman, jonka kanssa Aleksanteri II neuvotteli kieliasetuksen, jonka mukaan suomi tulisi kahdessakymmenessä vuodessa tasavertaiseksi ruotsin kielen rinnalle maan oikeus- ja virkakielenä. Keisari allekirjoitti asetuksen Hämeenlinnassa heti seuraavana päivänä.

Keisarin käynnin muistoksi Suomen upseerit hankkivat [[Parola|Parolaan]] patsaan, joka pystytettiin paikalle, jossa Aleksanteri II:n kerrotaan neuvotelleen J. V. Snellmanin kanssa suomen kielen asemasta. Patsas paljastettiin vuonna 1868 ja sen loi kuvanveistäjä Enas Sjöstrand.

Vuonna 1963 samalla paikalla vietettiin suomen kielen oikeuksien 100-vuotisjuhlaa, jossa oli läsnä myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Paikalle pystytettiin juhlan muistoksi [[Suomen kielen oikeuksien muistomerkki]].

 

== Lähteet ==

*[http://www.hs.fi/matkailu/artikkeli/Keisarinm%C3%A4nty+on+Suomen+paksuin+pet%C3%A4j%C3%A4/HS20020807SI1ME01ujr Helsingin Sanomat]
*[http://www.panssariprikaati.fi/index.php?pageid=13&alasivu=1 Panssariprikaatin sivut]

[[Coordinates::61.020555, 24.362733| ]]

[[Category:Hattula]] [[Category:Muistomerkit]]

Jokioisten kirkko

2011-07-08T10:11:15Z

Lailau:

== Kirkkorakennus ==

[[Image:Jokioisten kirkko.jpg|thumb|right|300px]][[Jokioinen|Jokioisten]] kirkko on rakennettu [[Jokioisten kartano|Jokioisten kartanon]] rakennusten taakse metsään, hieman syrjään muusta asutuksesta. Kirkon on Jokioisten kappeliseurakunnalle rakennuttanut 1631 Johan Jesperinpoika Kruus. Hän sai kartanonherrana kirkkoon patronaattioikeuden eli oikeuden nimittää seurakunnan papit. Tämä oikeus pysyikin kartanolla aina 1870-luvulle saakka. Alkuperäisestä kirkosta on tosin jäljellä vain hirsiseinät ja lattian alla olevat haudat. Kirkko on alkuaankin ollut pitkäkirkko, jonka pohjoisella sivulla on pieni sakaristo, etusivulla keskiaikaista asehuonetta jäljittelevä eteinen ja länsipäädyssä toinen sisäänkäynti eteisineen. Nykyisen koristeellisen ulkoasunsa ja jyrkän katon yhteydessä olevan ikkunattoman torninsa kirkko sai Hämeen lääninarkkitehti [[Carl Albert Edelfelt|C.A. Edelfeltin]] piirustusten mukaan vuonna 1862. Sisällä kirkossa on höylätyistä laudoista vuoratut seinät ja tynnyriholvin mallinen katto. Harjan päällä ovat gotiikkaan viittaavat ikkunat, ja lehterit kiertävät kolmea sivua.

== Kirkon sisustus ==

Kenraali, vapaaherra Hamilton lahjoitti kirkkoon vuonna 1735 alttaritaulun, joka kuitenkin jossakin vaiheessa vietiin Jokioisten kartanoon ja se katosi. Alttaritaulun paikalla on 1650-luvulle ajoitettu Ristiinnaulitun puuveistoskuva. Itse alttarin on suunnitellut 1930-luvulla arkkitehti Rafael Blomstedt. Alttarin sivuilla on kaksi empiretyylistä pylvästä. Näihin liittyvät kullatut pronssia ja kristallia olevat kaksihaaraiset kynttilänjalat. Ne kirkolle lahjoitti kartanon omistajan, kenraali von Willebrandin leski Vendla Gustava von Willebrand. (os. von Wright). 

Sakariston oven vieressä on barokkityylinen, kahdelle kynttilälle tarkoitettu seinälampetti. Sen lahjoitti v. 1737 käskynhaltija Petter Söfringinpoika. Talollisen poika Mikko Matinpoika Solla lahjoitti saarnatuoliin tiimalasin v. 1737. Arvokkaan messinkikruunun lahjoitti talollisen poika Pertti Yrjönpoika Sauvosta v.1755. Messinkivanteisen kristallikruunun lahjoittivat ulkomaalaiset tehtailijat Nils Pehr Büttner ja A.I. Frietsch. Kirkon seinällä on tuntemattoman, luultavasti hollantilaisen taiteilijan 1650-luvulla maalaama taulu Itämaan tietäjät. 

Kaikista vuosien kuluessa kirkkoon lahjoitetuista tekstiileistä vain neljä messukasukkaa on säilynyt tähän asti. Vanhimman punaisen hopeakaluunaisen messukasukan ovat 1735 lahjoittaneet Jokiläänin omistaja kenraali Johan Henrik Hamilton ja hänen puolisonsa kreivitär Juliana Sidonia Hamilton (o.s. Lewenhaupt). He ovat ainoat suurkartanon omistajista, joiden leposija on muuratussa haudassa alttarin oikealla puolella. Hamiltoneille on mahdollisesti kuulunut myös haudan yläpuolella oleva erittäin harvinainen barokkityylinen arkku. Istumapaikkoja kirkossa on 400 hengelle. 

== Kellotapuli ==

Kirkon taalaismallinen, kaunis kellotapuli on rakennettu kirkon perustamisen aikaan. Rakentajaksi mainitaan Laikkalammi -niminen mies. Kirkonkelloista suurempi on kirkon rakennuttajan Johan Jesperinpoika Kruusin ja hänen vaimonsa Karin Oxenstiernan lahja 30.11.1644. Pienempi kirkonkello on valettu Tukholmassa v. 1755, ja sen hankintaan osallistui  kapteeni ja ritari Reinhold Jägerhorn. Jokioisten kirkon tapulin pienemmän kellon teksti kuuluu seuraavasti:

 TAMELAN PITÄIÄSA IOCKISTEN CAPPELIN KELLO 1½ SKEPP PAINAVA OSTETTU KIRKOCUNNAN LAHIOITETULLA RAHALA,

VAPASUKUSEN HERRAN CAPITENNIN RENHOLTIN IOHANNEN IÄGERHORNIN CAUTTA STOCKHOLMIS ANNO 1755

CANSAT TUOCAT HERRALLE, TUOCAT HERRALLE CUNNIA IA WOIMA. TUOCAT HERRALLE HÄNEN NIMENS CUNNIA.

TUOCAT LAHIOJA JA TULCAT HÄNEN ESIHUONEESEENS. CUMARTAKAT HERRA PYHÄSÄ CAUNISTUXESA.

PELIÄTCÄN HÄNDA CAICKI MAAILMA.

PS 96 V 7,8,9.GERH. MEYER FECIT HOLMIAE.

 

Maantien toisella puolella on kansallisromantiikan ajan kirkkoherran pappila. Pappila on rakennettu vuonna 1903 palaneen vanhan pappilan tilalle.Tehtaanpatruuna Josef Brehmer lahjoitti kolme värilitografiataulua v. 1857 alttaritaulun paikalle. Ne ovat nyt Jokioisten pappilamuseossa. Pappilamuseossa säilytetään myös puhdasoppisuuden ajan kirkkoasuun kuuluvia jalkapuuta ja mustapenkkiä.

== Lähteet ==

*Anttila, O. 1991. Kartanosta kunnaksi. Jokioisten historia. ISBN 952-90-3142-4
*[http://www.jokioinen.fi/Suomeksi/Ikaihmiset/Seurakunta/Historiaa Jokioisten kunta]
[[Coordinates::60.812634, 23.463489| ]]
[[Category:Jokioinen]] [[Category:Kirkot]]

Iittalan Kirja ja Paperi Ky

2011-07-08T10:02:20Z

Lailau:

==== Liikerakennuksen historiaa ====

[[Iittala|Iittalan]] keskustassa sijaitseva kirjakaupparakennus on alunperin rakennettu vuonna 1899 [[Skogsterin tavaratalo|A.Gust. Skogsterin]] sivuliikkeeksi. Rakennuksen asuntopuoli on rakennettu n.1910. Liikkeessä myytiin mm. rautakauppatavaroita, siirtomaatavaroita ja kankaita.

K.J. Suominen tuli liikkeeseen myymälänhoitajaksi vuonna 1926. Hän osti "tavaratalon" itselleen vuonna 1928. K.J. Suomisen vävy Jaakko Hakala oli pitkään liikkeessä apulaisena ja osti sen omaksi vuonna 1960. Tavaravalikoima pysyi suunnilleen samana kuin aikaisemminkin. Myynnissä oli "ruokaa, rautaa ja räjähteitä". Ruokatavaraosasto muutti "ala-Hakalasta" keskustan ostoskeskukseen vuonna 1971.

Pekka Sirma (K.J. Suomisen tyttärenpoika) osti rauta- ja kangaskaupan liiketoiminnan vuonna 1997, rakennus jäi Jaakko Hakalan nimiin.

Rakennuksen omistus siirtyi Raija ja Hannu Örnin omistukseen vuonna 2006; jolloin myös Iittalan Kirja ja Paperi muutti kiinteistöön. Liikehuoneistossa on rautakaupan paikalla tällä hetkellä nostalginen kauppamuseo, jonne on koottu  tavaraa vuosien varrelta.

[[Coordinates::61.090881, 24.137208| ]]

[[Category:Iittala]] [[Category:Muut_rakennukset]]

Liisa Majapuro

2011-07-07T12:11:30Z

Lailau:

Liisa Majapuro (o.s. Kantala, s. 1917) on hämeenlinnalainen lausuntataiteilija ja puheilmaisun opettaja. Majapuron vanhemmat olivat virolainen eläinlääkäri Peeter Matz ja Fanny o.s. Kantala. Majapuro pääsi ylioppilaaksi [[Hämeenlinnan Yhteiskoulu|Hämeenlinnan Yhteiskoulusta.]] Vuonna 1943 hän avioitui maanmittarusinsinööri Armas Majapuron kanssa. 

Majapurolle on aina ollut tärkeää suomalaisen puheilmaisun ja puhetaiteen kehittäminen, ja hän onkin toiminut monella sektorilla tavoitteensa saavuttamiseksi. Majapuro on taiteilija sekä opettaja, ja hänellä on ollut useita luottamustoimia valtakunnan, läänin ja Hämeenlinnan tasolla. Ensilausuntailtansa Majapuro piti [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa ]]1953. Myöhemmin Majapuro pääsi lausuntataiteen suuren opettajan, Kaarlo Marjasen oppiin. Vuonna 1961 Majapuro piti Helsingissä lausuntaillan ''Agricolasta Juteiniin'', jossa hän esitti suomalaisen sanataiteen varhaisia teoksia. Jatkoa ohjelma sai lausuntaillasta ''Lönnrotista Kiveen''. Vuoden 1969 lausuntailta Helsingissä, ''Johdanto ihmeelliseen turhuuteen'' yhdisteli musiikkia, runoja, valoja, kuvaa ja pantomiimia. Lausuntailloissaan Majapuro onkin nostanut esiin harvoin tulkittuja tekstejä ja uusia ilmaisukeinoja.

Majapuro oli Hämeen läänintaiteilijana vuosina 1973-1977. Tuolta ajalta juontaa juurensa lempinimi Läänin-Liisa. Hän toimi Hämeen läänin taidetoimikunnan puhetaiteen neuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 1980-1983. Näiden lisäksi hän kuului Suomen lausujain liiton, Hämeenlinnan taideyhdistyksen ja [[Sibelius-opisto|Hämeenlinnan musiikkiopiston]] johtokuntiin. Majapuro on työskennellyt suullisen ilmaisutaidon opettajana Tampereen yliopistossa ja sen opettajakoulutuslaitoksessa Hämeenlinnassa, sekä puhealan opettajana [[Hämeen kesäyliopisto|Kanta-Hämeen kesäyliopistossa]]. Majapuro on vetänyt lukuisia kesäkursseja mm. Lapin kesäyliopistossa ja Orivedellä ja opastanut yksityisoppilaitaan.  Suomen lisäksi Majapuro on esiintynyt Lontoossa, Sveitsissä, Ruotsissa ja Virossa.

Liisa Majapuro on esiintynyt eri puolilla maata ja tullut näin ollen tutuksi koko Suomelle. Hän on esiintynyt satoja kertoja radiossa ja kymmeniä televisiossa sekä tehnyt kirjallisia äänilevyjä, kasetteja ja runoantologioita. Hän on julkaissut lukuisia puhealan artikkeleja eri lehdissä ja toiminut Hämeen Sanomissa sekä kolumnistina että lausuntakriitikkona. 

Majapuro on palkittu Hämeen läänin taidepalkinnolla 1978 ja Pro Finlandia -mitalilla 1970. Vuonna 1984 hänelle myönnettiin professorin arvo. Hänen mukaansa on nimetty Hämeen läänin puhetaiteen neuvottelukunnan ja Hämeen läänin taidetoimikunnan järjestämä Liisa Majapuro -lausuntakilpailu. 

 

== Lähteet ==

*Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinna 350 vuotta. Hämeenlinnan kaupunki. 1989. ISBN 952-90045-2-4
*Majapuro, L. 1996. Suolainen ruusu. ISBN 951-0-21277-6 
*[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1990/19901363 Finlex lainsäädäntö]

[[Category:Lausuntataide]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Majapuro, Liisa]]

Tiedosto:Miina sillanpaa.jpg

2011-07-06T09:57:58Z

Lailau: Miina Sillanpää

Miina Sillanpää

Tiedosto:Churberg.jpg

2011-07-04T13:14:27Z

Lailau: tallensi uuden version tiedostosta Kuva:Churberg.jpg

Tiedosto:Fanny churberg.jpg

2011-07-04T13:10:50Z

Lailau:

Kuvia Hauholta

2011-07-04T09:45:47Z

Lailau:

Nämä kuvat ovat osa [[Aikakone Eenokki|Aikakone Eenokkia]]. Eenokin kautta pääset nauttimaan kymmenistä kuvapareista, jotka esittelevät Hämeenlinnaa ennen ja nyt. Kuvaparien historialliset kuvat ovat [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo|Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon]] kuva-arkistosta. Kuvatiedot on koonnut ja värikuvat ottanut FM Tiina Kaila vuoden 2009 aikana.

== Kirkkoranta ==

[[Fanny Churberg|Fanny Churberg]]in maalaus Maisema [[Hauho|Hauholta]]. Pohjanmaan museo, valok. Erkki Salminen. 

[[Image:Hauho f Churberg.jpg|400px]] [[Image:Hauho ranta maalaus2.jpg|400px]] Kirkkorantaa

----

[[Hauho|Hauhon]] rantaa 1920-1930-luvulla. Kuva [[Hauho-Seura|Hauho-Seuran]] kokoelmista.

[[Image:Hauho A15259.jpg|400px]] [[Image:Hauho ranta lapset.jpg|400px]] 

Rantaa 1960-luvulla Arvo Granholmin kuvaamana. 

----

Kirkkorantaa kesällä 2009 [[Image:Hauho ranta laituri.jpg|400px]]

== Kotkontie ==

[[Hauho|Hauhoa]] 1918. Kirkonkylän tuulimyllyt. [[Hauho-Seura|Hauho-Seuran]] kokoelmat. [[Image:Hauho mylly A15265.jpg|400px]] [[Image:Hauho 1920 papp.jpg|400px]] 1920-luku. Oikealla pappilan maiden vuokraajan talo, vas. reunassa Kapakan talo. Kuva Juha Jyrkänkosken kokoelmista. 

----

Kesällä 2009 [[Image:Hauho Sullituntie.jpg|400px]]

== Satama ==

Rantaviivaa Vanharaitin alapuolella 1960-luvulla. Kuvaaja: Arvo Granholm 

[[Image:Hauho A13371 granholm.jpg|400px]] [[Image:Hauho ranta tk09.jpg|400px]]

Rantaviivaa kesällä 2009. 

== Linkit ==

[[Coordinates::61.173957, 24.563541| ]]

[[Category:Aikakone_Eenokki|Hauho]] [[Category:Hauho]]

Tiedosto:Jokioisten kirkko.jpg

2011-07-01T12:57:47Z

Lailau: Kuvaaja:odtdevil

Kuvaaja:odtdevil

Jokioisten kartano

2011-07-01T12:12:53Z

Lailau:

[[Image:Jokioistenmakasiini.jpg|thumb|right|300px|Jokioisten kartanon viljamakasiini kellotorneineen]] '''Jokioisten kartano''' sijaitsee nykyisessä [[Jokioinen|Jokioisten]] kunnassa Lounais-Hämeessä.  

== Historia ==

Vuonna 1562 Ruotsin valtakunnan kuningas Eerik XIV antoi Klas Kristersson Hornille läänityksenä Jokioisten kartanon, Jokiläänin, silloisen [[Porras|Portaan]] pitäjän alueella. Hornin läänitysten pääosa oli muualla, eikä hän koskaan rakentanut aateliskartanoa Jokioisten alueelle. Jokioisista tuli kuitenkin rälssimaata eli maata, jonka verotulot annettiin ylimykselle palkkioksi tai korvaukseksi. Klaus Hornin kuoltua vuonna 1566 läänitykset siirtyivät hänen leskelleen, kunnes ne vuonna 1569 peruutettiin kruunulle. Vuonna 1571 Jokioinen siirtyi Klaus Flemingin vapaaherrakuntaan. Flemingin kuollessa epäsuosioon joutuneena vuonna 1597 läänitys palautettiin jälleen kruunulle. Vuonna 1602 Kaarle herttua luovutti alueen epämääräiseksi ajaksi Jesper Matinpoika Kruusille. Ensimmäisen aateliskartanon Jokioisiin rakensikin juuri Jesper Kruus vuoden 1618 tienoilla, vaikkei hän siinä itse koskaan asunutkaan. 

1700-luvun alkupuolella kartanon alue jakaantui Kruusin suvun usean perijän kesken. Kartano päätyi taas yksiin käsiin, kun kapteeni [[Reinhold Johan Jägerhorn]] alkoi 1700-luvun puolivälissä ostella kartanon osuuksia niiden omistajilta. Jägerholm oli Somerolta, Kopilan kartanosta ja aviossa Hedvig von Willebrandin kanssa. Kartanon maaomaisuus on alusta lähtien ollut valtava, mutta sen suuruuden ajan katsotaan yleisesti alkaneen siitä, kun kapteeni osti kartanon itselleen. Tuolloin kartano oli pinta-alaltaan noin 32.000 hehtaaria. Heti omistuskautensa alussa Jägerhorn rakennutti hienoteräisen sahan kartanonsa maille. Tämä oli laatuaan ensimmäisiä Hämeen läänissä. Jo Kruusin perillisten aikana alkanut velkaantuminen kuitenkin paheni ja suoritustilaan joutunut kartano myytiin vuonna 1773. Ostajaksi tuli laamanni Gustaf Gottfried Reuterholm.

=== von Willebrandin aika ===

Reuterholmin puolesta isännyyttä Jokioisten kartanossa hoiti [[Ernst Gustav von Willebrand]]. Vuonna 1791 kartano joutui kokonaan von Willebrandin omistukseen Reuterholmin huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. von Willebrand pani alulle kartanon uuden päärakennuksen rakennuttamisen 1794. Piirustukset tilattiin tukholmalaiselta arkkitehdilta C.C.Gjörvelliltä, mutta toteutunut asu on Tukholman kaupunginarkkitehti Erik Palmstedtin käsialaa. Kartanon uusklassista tyyliä edustavassa rapatussa tiilirakennuksessa on 30 huonetta. Jokioisten kunnan teollistamisen katsotaan alkaneen von Willebradin toimesta ja hänen aikanaan Jokioinen kasvoi yhdeksi Hämeen merkittävimmistä teollisuuspaikkakunnista. Hän uudenaikaisti kartanon sahatoiminnan sekä perusti 1790-luvun lopulla kartanoon tiilitehtaan, olutpanimon ja viinanpolttimon. Vuonna 1796 von Willebrand perusti kartanoon verkatehtaan. Yksinetoista Englannista hankittuine, vesivoimalla käytettävine koneineen laitos oli lajissaan maamme ensimmäinen. Vuonna 1804 von Willebrand perusti vielä rautaruukin. Tekstiiliteollisuuden loputtuakin rautaruukki jatkoi toimintaansa erikoistuen rautalankaan ja rautanauloihin. Teollisuuteen suuntautuneen toiminnan lisäksi von Willebrand kehitti voimakkaasti myös maatalouden ja karjanhoidon tuotantomenetelmiä. Edeltäjistään poiketen hän myös asui kartanossa. von Willebrand kuoli vuonna 1809 vasta 59 vuoden ikäisenä. Talon hoidosta ryhtyi vastamaan hänen leskensä Vendla, o.s. von Wright, joka hoiti kartanoa yli kymmenen vuoden ajan aina kuolemaansa saakka. Tämän jälkeen kartano myytiin yhteisesti von Willebrandin vävylle ja serkulle. Vuosina 1826-1861 Jokioisen omisti Josef Bremer. 

=== Lähihistoriaa ===

Noin sadan vuoden aikana kartanon omistajat vaihtuivat usein ja suurten alueiden torpparien ja asukkaiden ongelmat kärjistyivät. Jokioinen siirtyi 1871 osakeyhtiölle, jonka suurin osakas vuosisadan vaihteessa oli von Willebrandin vävy, Johan Mannerheim, marsalkan nuorempi veli. Tyhjillään olleisiin verkatehtaan rakennuksiin perustettiin rautatehdas, jossa valmistettiin kankirautaa ja nauloja. Vuonna 1907 Mannerheim myi osake-enemmistön Suomen rikkaimmalle miehelle, liikemies [[Alfred Kordelin]]ille. Hänet ja kartanon pehtori Paul Petterssonin ampuivat syksyllä 1917 ennen Suomen itsenäistymistä venäläisen sotilaat. Tämä tapahtuma tunnetaan [[Mommilan veriteot]]-nimisenä..[[Mommila]]n tapahtumien aikoihin Jokioisten kartanon pinta-ala oli vielä yli 32.000 hehtaaria.

Kordelinin kuoltua Jokioisten kartano siirtyi vuoden kuluttua Suomen valtion omistukseen. Tällöin ryhdyttiin toteuttamaan Lex Kallioksi nimetyn maareformin käytännön toimenpiteitä. Kartanosta lohkottiin 950 erikokoista itsenäistä ja omillaan toimeen tulevaa maatilaa. Maareformin aikana kartanon hoitokunnan johdossa oli senaattori E. Y. Pehkonen. Tämä toteutunut maareformi siirsi historian lehdille torpparien ja muiden kartanon alustalaisten hankaliksi toteaman yhteiskunnalliset ongelmat. Torppariaika oli siis päättynyt ja sen aikana oli koettu Jokioisten kartanonkin piirissä lukuisia kiistoja ja koettu monia vääryyksiä.

== Nykyaika ==

Vuodesta 1971 kartanon alueella on toiminut [[Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus]] MTT, joka tehtävänsä mukaisesti käyttää kartanon edelleen laajoja resursseja toimintansa apuna. Useat Jokioisten kartanon rakennukset on mallikkaasti entisöity ja osittain saatettu uuteen käyttöön. Kartanon päärakennus oli aikoinaan Suomen suurimpia kivirakennuksia ja toimii nykyisin MTT:n hallintotilana. Nykyisen päärakennuksen ensimmäiset piirrustukset ovat von Willebrandin ajalta vuodelta 1794. Kaksikerroksinen päärakennus, jossa on matala satulakatto ja 13 ikkuna-akselia, kuuluu Suomen varhaisen uusklassismin hienoimpiin edustajiin. Kartanomiljöötä täydentävät komeat talousrakennukset. Erityisen huomion ansaitsee kartanon vijamakasiini, joka on säilynyt entisellään ja hyväkuntoisena. Tämä puusta rakennettu kolmikerroksinen talo on varustettu kellotornilla ja usein sitä luullaankin kirkoksi.Kivestä rakennetun tallin, jossa on kahdeksankulmainen torni ja sipulikupoli, rakennutti Johan Mannerheim 1800-luvun lopulla. Kartanon arkistoa säilytetään [[Hämeenlinnan maakunta-arkisto|Hämeenlinnan maakunta-arkistossa]], jossa se on tutkijoiden vapaasti käytettävissä.

== Lähteet ==

*Dahl, K. & Cardberg C.J. 1989. Suomen kartanot. ISBN 951-1-10774-7
*Anttila O. 1991. Kartanosta kunnaksi. Jokioisten historia. ISBN 952-90-3142-4[[Vuosi::1798| ]] [[Coordinates::60.808036, 23.481252| ]]

[[Category:Jokioinen]] [[Category:Historialliset_rakennukset]] [[Category:Kartanot]]

Jokioinen

2011-07-01T10:35:29Z

Lailau:

Jokioisten kunta sijaitsee [[Lounais-Häme|Lounais-Hämeessä]]. Vuonna 1873 perustetun kunnan asukasluku on noin 6000. Jokioisten naapureita ovat Forssan ja Someron kaupungit sekä Humppilan, Tammelan ja Ypäjän kunnat. Jokioisten pinta-alasta, joka on 182,03 km2, on noin puolet peltoa ja puolet metsää. Maisemaa hallitseen nimen mukaisesti kunnan läpi virtaava Loimijoki. 

== Jokioisten historia ==

Jokioisten kartanon historian voi katsoa alkavan vuodesta 1562, kun Erik XIV antoi Jokioisten neljänneskunnan läänitykseksi sotapäällikkö Klaus Kristerinpoika Hornille. Häntä seurasivat lääninhaltijoina Klaus Fleming ja edelleen Jesper Matinpoika Kruus, joka sai Jokiläänin "ikuiseksi omaisuudeksi itselleen ja rintaperillisilleen". Lahjoitus käsitti 26 kylää ja Näin syntyi Suomen suurin kartanoalue, Jokilääni. 132 taloa. Kruus perusti Jokioisille asuintilan vuoden 1618 tienoilla. Jokioisten historiassa merkittävässä osassa on ollut alustalaisten taistelu kartanon valtapyyteitä vastaan. Toisaalta kartano toi paikkakunnalle myös työtä ja teollisuutta. Vapautuminen tapahtui, kun valtio osti kartanon maat ja toteutti maareformin. Vuonna 1971 kartanon tiloihin muutti [[Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus]] MTT. 

 

== Nähtävyydet ==

Jokioisten Loimilaaksossa sijaitsee maatalouden esittelypuisto Elonkierto. Puistossa kuvataan maatalouden historiaa ja tulevaisuutta, sekä esitellään maataloustutkimusta. 

Jokioisten museorautatiellä voi matkustaa [[Humppila|Humppilan]], [[Miinkiö|Minkiön]] ja Jokioisten välillä. Matka taittuu höyryveturin tai moottoriveturin vetämänä. 

Kyläsepän Kulttuuripäivien tuki ry järjestää Kyläsepän pihapiirissä kesäteatteritoimintaa, Musiikkijuhlat, Runojen illan sekä jokavuotisen pienoisnäytelmäkilpailun. 

== Väestö ==

Asukasluku 31.12.2010 oli 5722 henkilöä. Asukastiheys oli 31 asukasta/km2

Ikäjakautuma: (31.12.2010) 0 - 14-vuotiaat 19,1 % 15 - 65-vuotiaat 62,9 % yli 65-vuotiaat 18 %

== Elinkeinorakenne ==

Palvelut 64,9 % Jalostus 23,3,% Maa- ja metsätalous 9,6 %

Työttömyysaste 10,5 % (joulukuu 2010). 

 

== Suurimmat työnantajat ==

(31.12.2010)

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 460 Jokioisten kunta 255 (vakinaiset) Jokioisten Leipä Oy 90 (2009) Boreal, Kasvinjalostus Oy 69 Jokioisten Maanrakennus Oy 50 Genencor International Oy 24 Da- Design Oy 37 Jomet Oy 31 Pintos Oy 21 Pita Finland Oy 15 (2009) Leipurin Tuoteapu Oy 15 (2009)

 

== Lähteet ==

*Anttila O. 1991. Kartanosta kunnaksi. Jokioisten historia. ISBN 952-90-3142-4
*[http://www.jokioinen.fi/Suomeksi/Etusivu Jokioisten kunta] 
*[https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/puistot/elonkierto Elonkierto] 
*[http://www.jokioistenmuseorautatie.fi/ Jokioisten museorautatie] 
*[http://www.kylaseppa.com/index.html Kyläsepän Kulttuuripäivien tuki ry]

[[Coordinates::60.802196, 23.480136| ]]

[[Category:Jokioinen]]

Lammi-Seura

2011-06-30T06:59:02Z

Lailau:

[[Image:Museo.jpeg|thumb|right|349x262px|Valokuva: Matti Siivonen]]

 

Kaikkihan tuntevat [[Lammin sahti|Lammin sahdin]] ja moni on sitä juonutkin. Ja melkein yhtä tunnettu on [[Lammin pellavamarkkinat|Lammin pellava]], mutta kaikkein tunnetuin on [[Mommilan kartano|Mommilan kartanon]] omistaja [[Alfred Kordelin|Alfred Kordelin]], joka murhattiin lähellä kotikartanoaan 7.11.1917. 

==== ====

Näistä kolmesta asiasta - sahdista, pellavasta ja Alfred Kordelinista - kertovat Lammin kotiseutumuseon kolme rakennusta Lammin kirkonkylässä Evontiellä. Museo, joka on erikoistunut pellava- ja sahtiperinteen esittelyyn, on sijoitettu vuonna 1888 rakennettuun tiiliseen lainamakasiiniin. Vanhempi, vuonna 1834 rakennettu hirsinen lainamakasiini on museon varastona. Museoalueella on myös vuonna 1964 rakennettu vaunuhalli, johon on sijoitettu maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin ajokalukokoelma.

Rakennuksia pitää yllä jo keski-iän ylittänyt Lammi-Seura r.y. Kaikki halukkaat voivat ostaa seuralta Lammin vaakunalla varustettuja pöytä- ja isännänviirejä, Lammin lotista ja suojeluskunnasta kertovan kirjan tai lammilaisista tavoista kertovan dvd:n.

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.08403" lon="25.00669">Lammin museot</marker>
</widget> 

 '''Museon aukioloajat''' kesä-heinä su 12-14 ja sopimuksesta.

'''Pääsymaksut[[Image:Pellavia.jpeg|thumb|right|396x297px|Valokuva: Matti Siivonen]]''' 2 € henkilö, sisältää opastuksen. 

'''Opastus''' Opastus tilauksesta.

'''Museon kuvaus''' Pellavan ja sahdin valmistusta ja hevosvetoisia ajokaluja. 

 

 [[Image:Sahtiastiat.jpeg|thumb|left|332px|Valokuva: Matti Siivonen]]

 

 

 

 

==== Lähteet ====

http://www.kotiseutu.info/lammi.html

Rakennettu Häme. Hämeen Liitto ja Rakennustieto Oy. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

 

 

  [[Coordinates::61.08403, 25.00669| ]]

[[Category:Lammi]] [[Category:Museot]] [[Category:Kotiseutuyhdistykset]]

Linnankasarmi

2011-06-30T06:01:01Z

Lailau:

[[Image:Linnankasarmi1.jpg|thumb|right|300px|kuva Ilmakuvallas]] Linnankasarmi sijaitsee nykyisen [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] keskustassa [[Vanajavesi|Vanajaveden]] rannalla. Sillä on suuri kulttuuri- ja rakennushistoriallinen arvo sekä merkittävä ympäristöarvo.

 

== Alue ==

Alueella sijaitsee [[Hämeen linna|Hämeen keskiaikainen linna]], [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo]], [[Vankilamuseo]] sekä [[Suomen Tykistömuseo]]. Rakennuksia ympäröi laaja puistoalue, joka rajoittuu toiselta puolelta Vanajaveteen ja toiselta puolelta Tampereen tiehen. Varsinainen kasarmialue jakautuu kahteen osaan: pohjoiseen, lähinnä puurakennuksista koostuvaan 1800-luvulla rakennettuun osaan sekä eteläiseen, 1850-1910 rakennettuun punatiiliseen kasarmialueeseen. Linnankasarmi rajoittuu eteläiseltä osaltaan Hämeen linnaan.

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.00614" lon="24.45574">Linnankasarmi</marker>
</widget>

 

== Alueen historia ==

Hämeenlinna, joka oli pieni 300 asukkaan kylä, sai kaupunkioikeudet vuonna 1639. Kaupunki sijaitsi tuolloin nykyisen kasarmin paikalla eli linnan pohjoispuolella Linnankasarmin pihapiirissä. Myöhemmin venäläiset rakensivat paikalle maneesin, joka purettiin 1910-luvulla. Pienen kaupungin tori sijaitsi silloisen kirkon ja linnan väliin jäävällä alueella. Vanhassa kaupungissa oli yksi pääkatu ja ainakin yksi poikkikatu, jonka päälle nyt on sijoitettu Tykistömuseon tykkejä. Talot olivat hirsistä rakennettuja, todennäköisesti savupirttejä.

Nykyiselle paikalleen kaupunki siirrettiin kuningas Kustaa III:n aikana 1770-luvulla, koska hallitsija halusi saada kaupungin tykin kantomatkan ulkopuolelle linnasta. Suomen sodan 1808-1809 jälkeen Suomi siirtyi Venäjän valtaan. Sen seurauksena 1400 asukkaan kaupunkiin oli majoitettava 300-400 venäläistä sotilasta. Tämä koettiin lähes kestämättömänä rasitteena, erityisesti Hämeenlinnan vuoden 1831 tulipalon jälkeen. Kaupunkilaiset vaativat kasarmien rakentamista. Lupa saatiin vuonna 1843. Intendentinkonttori sai vuonna 1845 valmiiksi suunnitelman, johon kuului seitsemän rakennusta. Suunnitelmaa jouduttiin kuitenkin supistamaan. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1848.

== Kasarmirakennukset ==

Linnankasarmin vanhin rakennushistoriallisesti huomattava rakennus on [http://www.hamewiki.fi/wiki/Kenraalintalo Kenraalintalo] puinen kruunun apteekin virkamiehille 1820-luvulla rakennettu puutalo, jonka oli suunnitellut venäläinen arkkitehti Staubert. Talo valmistui vuonna 1837. Se on myös vanhin asuttu puutalo, joka on toiminut komentajan virka-asuntona 1850-luvulta lähtien. Talossa oli yhteensä neljä asuntoa, nykyisin niitä on seitsemän. Kasarmialueen pohjoisosa on rakennettu tämän talon ympärille. Punatiilisen kasarmialueen kaksi miehistökasarmirakennusta, sairaala, sepän paja ja ulkohuoneet valmistuivat 1850-luvun alkupuoliskolla. Tiilinen päävartiorakennus ja leipomorakennus ovat peräisin 1870-luvulta. Kasarmirakennusten edusta tasoitettiin harjoituskentäksi, jonka tekemiseen käytettiin kuritushuonevankeja viereisestä linnasta.

Töitä jatkettiin 1910-luvulle asti. Silloin rakennettiin miehistörakennus, varastorakennuksia, pääportin viereen esikuntarakennus, kasarmialueen reunalle 300 metriä pitkä maneesi- ja ampumaratarakennus sekä punatiilinen asuinrakennus. Tämän rakennuksen asukkaat muodostivat kiinteän asukasyhteisön. Asukkaiden yhteishenki on ollut niin luja, että aiheesta syntyi kirja Kasarmin kosketus (2003). Alueella sijaitsi aikanaan jopa elokuvateatteri, jossa alueen lapset kävivät. Jos ei rahaa ollut lippuun, he kuuntelivat pelkät elokuvan äänet ulkopuolella.

Vanajaveden läheisyyteen sijoitettiin talli, joka nykyisin peruskorjattuna toimii tykkihallina. Virka-asunnot alkoivat tyhjentyä 1960-luvulla, kun luontaisetujen verotusta muutettiin.

Nykyisin armeijan asuntoja hallinnoiva Kruununasunnot on peruskorjannut 15 asuntoa ja vuokrannut ne vuonna 2006 vapailla markkinoilla asunnoiksi. Senaatti-kiinteistöt aloitti Linnankasarmilla sijaitsevan kasarmirakennuksen peruskorjauksen keväällä 2008. Tykistömuseon pihapiirissä Tampereentien suuntaisesti sijaitseviin rakennuksiin muutti Valtionkonttorin palvelukeskus syksyllä 2010.

== Joukko-osastot ==

Suurruhtinaskunnan aikana miehistökasarmille oli sijoitettu mm. 10. Linjapataljoona. Kasarmille oli sijoitettuna mm. Kajaanin sissipataljoona, Kenttäyksikön Kapitulanttikoulu sekä Kenttätykistörykmentti 1:N AUK.

Sotien jälkeen aluetta majoitti mm. Kevyen Prikaatin esikunta sekä Hämeen Jääkäripataljoona. Vuonna 1966 kasarmialueelle siirtyi jääkäripatteristo, joka oli alueen viimeinen joukko-osasto. Myöhemmin rakennuksen alakerta toimi ruokalana ja sotilaskotina ja yläkerta varastona, kunnes talo peruskorjattiin tykistömuseon perusnäyttelytilaksi.

 

== Lähteet ==

*Hinkkala, Marjatta: Vanha Hämeenlinna löytyy Linnankasarmien pihapiiristä. Hämeenlinna-Wanaja: kotiseutujulkaisu 2007, s. 4
*Karpiola, Saila: Linnankasarmilla tuoksuu eilinen. Hämeen Sanomat 24.2.2002
*Karpiola, Saila: Linnankasarmin henki vangittiin kovien kansien väliin. Hämeen Sanomat 24.8.2003
*Kasarmin kosketus: Kulkulupa onnelaan. Toim. Leena Koivuneva. Linnankasarmilaiset 2003
*Laine, Pekka: Linnan kasarmi – Suomen kasarmi. Hämeenlinnan varuskunnan rakennushistoriaa 1978
*Linnankasarmin remontti alkaa keväällä. Hämeen Sanomat 3.10.2008
*Ojala, Päivi: Hautamäet viihtyvät ruutuikkunoiden takana: Hämeenlinnan vanhin asuttu puutalo on komentajan talo Linnan kasarmilla. Hämeen Sanomat 28.2.1999
*Roudasmaa, Stig: Tapparasta tankkeihin. Hämeenlinnan varuskunnan historia 1988
*Sivula, Asko: Tykistömuseo kulttuuriympäristössä Linnan kasarmilla. Tulikomentoja 1/2002, s. 19

[[Coordinates::61.00614, 24.45574| ]]

[[Category:Hämeenlinna]][[category:Historialliset rakennukset]][[Category:Luonto_ja_ympäristö]]

Lovojärvi

2011-06-30T05:53:43Z

Lailau:

Lovojärvi sijaitsee [[Lammi|Lammilla]]. Se on vanha lammilaisten pellavanliotuspaikka.

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.07772" lon="25.03166">Lovojärvi</marker>
</widget> 

==== Järvi ja pellavat ====

Lovojärven nimen oletetaan juontuvan sanasta "lovi" eli kolo. Järvi on syvänne, jonka pohja on useita metrejä syvän mudan alla. Lovojärven pohjamutiin on taltioitunut jääkauden jälkeinen kasvikunnan historia. [[Anni Polva|Anni Polva]], jonka isän rakentama mökki on Lovojärven rannalla, kuvailee järveä ja elämää sen rannalla muistelmateoksessaan Kun olin pieni.

Lammi on ollut tunnettu pellavapitäjä. Pellavaa on viljelty Lammilla varmuudella 1600-luvulta lähtien. Tuon ajan käräjäpöytäkirjoissa on mainittu Lammin pellava usein. Alueen maan hikevä multa on soveltunut pellavan viljelyyn. Pellavan viljely ja sadonkorjuu oli kuitenkin vaivalloista puuhaa, ennen kuin se voitiin kuljettaa myytäväksi [[Lammin pellavamarkkinat|markkinoille]]. Yksi vaihe oli pellavan liotus. Lovojärven rannat oli jaettu[[Hietonen| Hietosen]] ja [[Hauhiala|Hauhialan]] talojen kesken liotuspaikoiksi. Pellavaa oli valtavat määrät liotettavaksi. Vaikka pellavaa ei enää viljelläkään, omistavat talot omat liotuspaikkansa. Killojärvi ja Hervojärvi olivat myös pellavanliotusjärviä.

==== Järven tarinat ====

Järven rannalla on Anni Polvan entisen talon lisäksi Vanhatalon ja Tupalan talot. Rannalta nousee Kokonniemi, joka kansantarinan mukaan on lammilaisten ensimmäinen asuinpaikka. Tarinan mukaan Lammin ensimmäiset asukkaat olivat jättiläisiä, jotka polttelivat kokkoja Lamminjärven ja Lovojärven rannalla. Tästä on saanut nimensä Kokkolan talo, josta tuli sittemmin Tupala. Lovojärvi ja Lamminjärvi ovat ehkä olleet samaa järveä ensimmäisten asukkaiden saapuessa, ja pitäjä on saanut nimensä tästä asutuksen keskellä olevasta järvestä vuosisatoja myöhemmin. Lovojärven pohjoispäässä on Hiilenhoilo-niminen paikka, jossa kertoman mukaan hiidet hoilasivat karjaa ajaessaan. Hoilotus loppui vasta kun kirkko rakennettiin - hiidet lähtivät tiehensä. Todennäköisesti Hiilenhoilo on ollut pakanuuden aikana tietäjien ja noitien kulttipaikka.  

==== Lähteet ====

Lammin pitäjän historia I. Hämeenlinna 1972. ISBN 951-95061-0-1

Uljas Kiuru: Vilkkilän alueen tarinat

Anni Polva: Kun olin pieni. Hämeenlinna 1986. ISBN 951-23-2310-9 [[Coordinates::61.07772, 25.03166| ]]

[[Category:Lammi]][[Category:Vesistöt]]

Vanhakartano

2011-06-29T12:47:56Z

Lailau:

[[Lammi|Lammin]] Ormajärven itärannalla [[Sankolan kylä|Sankolan kylässä]] sijaitseva Vanhakartano eli Gammelgård on ikivanha rälssitalo. Se muodostui alunperin viidestä tilasta. Gammelgård-nimi esiintyy nykyisessä muodossaan jo vuonna 1453. Kartanon tienoo on Lammin vanhinta asuttua seutua, mistä todistaa maantien varresta löytynyt 600-1200-luvun rautakautinen [[Honkaliinin kalmisto|Honkaliinin kalmisto]] ja uhrilähde. Rautakautista alkuperää on ilmeisesti myös kartanon puistossa rannalla sijaitseva ns. miekanhiontakivi. Kartanoiden välissä ja sivuilla ovat vanhat kylät ja talot. Asutus reunustaa kauniisti laajoja peltoaukeita sijoittuen harjanteiden reunoille. Kartanon alue on arvokasta kulttuurimaisemaa, ja sen läheisyydessä on myös [[Porkkalan kartano|Porkkalan]] ja [[Kivismäen kartano|Kivismäen kartanot]].

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.09959" lon="25.00141">Vanhakartano</marker>
</widget>

==== Mahtitila  ====

Vanhakartanon ensimmäinen omistaja oli Hattulan kihlakunnantuomari aatelismies Bengt Nilsson. Myös Kustaa Vaasa on omistanut kartanon, mutta varsinaiseen kukoistukseensa kartano nousi 1700-luvulla hovijunkkari Carl Gustaf Stjernwallin aikana. Kartanon maillle nousi lähes 50 torppaa. Stjernvall hankki omistukseensa lisää tiloja mukaanlukien Porkkalan kartanon vuonna 1756, jolloin alkuaan manttaalin kokoinen Vanhakartano laajeni kolmen manttaalin suuruiseksi mahtitilaksi. Hovijunkkari kuitenkin kuoli jo vuonna 1780. Hänen leskensä Margaretha, os. Tandefelt, hoiti kartanoa menestyksellä vuonna 1816 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Leskeä kutsuttiin "Vanhankartanon Armoksi", joka maksoi miehensä velat ja siitä huolimatta nousi Hämeen rikkaimman naisen asemaan. Hän osti tiloja takaisin Vanhaankartanoon. Margaretha oli Lammilla kovan ja äkkipikaisen naisen maineessa, mutta auttoi myös hädässä olevia lampuotejaan. 

Vanhankartanon Armon pojat kuolivat lapsettomina, ja myös naimisissa olleet tyttäret kuolivat ennen äitiään, joten tytärten lapset perivät kartanon. Tilalla tehtiin isojako vuonna 1816, ja Vanhakartano tuli naimakaupalla sukuun tulleelle von Platenin perheelle, myös vanhimman tyttären nainut eversti Carl von Kraemer tuli muutaman Vanhankartanon tilan omistajaksi. Hän osallistui valtiopäiville. 1800-luvun lopulla kartano siirtyi Aleksander Casimir Ehrnrothille ja hänen vaimolleen Ellen Platenille ja muuttui myöhemmin perintötilaksi. Ehrnrothien ainoan pojan Göstan hallitessa kartanoa 1920-luvulla kartanon torpat saivat itsenäisyyden.

==== Rakennukset ====

Vanhankartanon kaksikerroksinen, mansardikattoisen puisen päärakennuksen runko on peräisin 1700-luvulta. Nykyiselle paikalleen se siirrettiin vuonna 1892, ja vuosina 1937–39 rakennus uusittiin arkkitehtien Carl Frankenhaeuserin ja Marianne Granbergin suunnitelman mukaan. Maantien toisella puolen, vanhalla kartanotontilla on talousrakennusten ryhmä, jossa kivinavetta on vuodelta 1894. Myös punamullatut työväen asuinrakennukset ja aitta ovat 1800-luvulta. Kartanon päärakennusta ympäröi puutarha ja puisto, joka jatkuu puistometsänä [[Mainiemen kuntoutuskeskus|Mainiemen kuntoutuskeskuksen]] mäelle. Rantaan johtava tammikuja on istutettu 1905 ja maantielle johtava koivukuja vuonna 1894. Vanhankartanon ympäristö on erittäin edustavaa viljelymaisemaa, jota sekä kartanon oma että Kivismäen kartanon koivukuja halkovat. Kivismäki kuului ennen Vanhakartanoon, mutta se erotettiin siitä vuonna 1818 Terra Nova-nimisenä. 

==== Lähteet ====

Rakennettu Häme. Hämeen Liitto ja Rakennustieto Oy. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Lammin pitäjän historia I. Hämeenlinna 1972. ISBN 951-95061-0-1

Lähde, Heikki K.: Isojakojen Talonmuodostus. Lammin tilojen varhaisvaiheet. Padasjoki [[Coordinates::61.09959, 25.00141| ]]

[[Category:Lammi|Vanhakartano]] [[Category:Historialliset_rakennukset|Vanhakartano]] [[Category:Kartanot|Vanhakartano]]

Lammin lukio

2011-06-29T11:37:09Z

Lailau:

[[Image:Hakkala.JPG|thumb|right|300px|Lammin lukio, Hakkala (Kuva: Lammin lukio)]] '''Lammin lukio''' on yleislukio, joka antaa monipuoliset valmiudet jatko-opintoihin. Lukio on kaksisarjainen, opiskelijoita on n. 140. Opettajia on 16, joista suurin osa on yhteisiä samassa rakennuksessa toimivan [[Hakkalan yläkoulu|Hakkalan yläkoulun]] kanssa. Rehtorina toimii Kyllikki Vilkuna. Lukion painopistealueita ovat kansainvälisyys, luovuus ja yrittäjyys, jotka näkyvät ja kuuluvat koulun arjessa.

Lammin lukio sijaitsee [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] [[Lammi|Lammilla]], n. 35 kilometriä kaupungin keskustasta.

== Historia ==

Lammin lukio aloitti toimintansa 1961 ja siirtyi uusiin ja ajanmukaisiin tiloihin vuonna 2007.

 

 

[http://www.hameenlinna.fi/Opetus-ja-koulutus/Lukiokoulutus/Lukiot/Lammin-lukio/ Lammin lukion kotisivut]

{{Tynkä}}

 [[Vuosi::1961| ]] [[Coordinates::61.081654, 25.007626| ]]

[[Category:Lammi]] [[Category:Lukio]]

Mommilan Seurojentalo

2011-06-28T12:10:53Z

Lailau:

[[Image:Mommilanseurojentalo.JPG|thumb|right|300px|Kuva: Linnaseutu ry]]Seurojentalon omistavat kaksi kylän aktiivista seuraa; [[Mommilan Maa- ja Kotitalousseura|Mommilan Maa- ja Kotitalousseura]] sekä [[Mommilan Jymy|Mommilan Jymy]]. Talo valmistui 1950 ja on ollut koko kylän ahkerassa käytössä. Talo on peruskorjattu 1990-luvulla, jolloin uusittiin sisätilat, vaihdettiin ikkunat ja rakennettiin sisävessat. Lähellä, noin kilometrin päässä sijaitsevan idyllisen Mommilan kirkon suosio vihkikirkkona on lisännyt myös seurojentalon käyttöä hääjuhlapaikkana. Mommilan Seurojentalo sijaitsee keskellä Mommilan kylää, noin 24km päässä Lammilta ja 15km:n päässä Hausjärveltä.

Osoite: Suonsaarentie 21, 12170 Hietoinen

Tilat ja varustus:

tilava eteinen, jossa naulakkotilaa kahdessa kerroksessa, sekä wc-tilat avara Sali, johon mahtuu katsomotuolituksella noin 200 henkilöä, pöytien ääreen noin 170 henkilöä kiinteä näyttämö esirippuineen, salissa myös kiinteät äänentoistolaitteet kahviotila, jonne voi sijoittaa tarjoilupöydät tai kahvion pöydät penkkeineen tarpeen mukaan hyvin varusteltu keittiö; sähköliesi kiertoilmauunilla, puuhella, tilava kylmiö, astianpesukone (suurtalous), mikroaaltouuni, lisäksi käytössä apukeittiö jossa leivinuuni alakerrassa myös pakastin tarvittaessa talolla on vuokrattavissa iso kahvinkeitin, ruokalautaset 100 henkilölle ja kahviastiasto 150 henkilölle ja pöytäliinat

Lisätiedot ja varaukset: Pirjo ja Jouko Kivinen p. (019) 784 720, 040 847 0481 [[Coordinates::60.902104, 25.047712| ]]

[[Category:Hausjärvi]] [[Category:Juhlatalot]] [[Category:Kokoustilat]]

Alfred Kordelin

2011-06-28T08:43:31Z

Lailau:

== Liiketoiminnan alkuvaiheet ==

[[Image:Kordelin.jpg|thumb|right|Alfred Kordelin 6.11.1868 - 7.11.1917]] Alfred Kordelin syntyi raumalaisen merimiehen poikana 6. marraskuuta vuonna 1868. Kordelinista kehittyi yksi oman aikansa tärkeimmistä ja rikkaimmista suomenkielisistä liikemiehistä siitä huolimatta, että hän kävi vain kaksi vuotta koulua. Isänsä toiveesta puusepän oppilaana ollessaan hän joutui käymään käsityöläisten lakisääteistä sunnuntaikoulua. Ensimmäisen liikkensä Kordelin perusti jo 19-vuotiaana. Kordelinin kauppapuodissa myytiin maistraatille tehdyn ilmoituksen mukaan koti- ja ulkomaantavaroita sekä ruokatavaraa. Neljän vuoden kuluttua hän avasi toisen puotinsa Raumalla, sen jälkeen liikkeet syntyivät Euraan, Eurajoelle ja Säkylään. Puhelimenkin Kordelin hankki myymälöihinsä jo 1895. Vuonna 1897 Kordelin hankki Hämeenlinnasta omistukseensa kaksi sekatavaraliikettä. Koska Kordelin oli myynyt tavaroita paljolti velaksi, hänen oli jätettävä vuonna 1898 konkurssihakemus. Kauppapuotien myymisen jälkeen hänelle jäi kuitenkin tarpeeksi pääomaa uuteen alkuun.

== Suurliikemies Kordelin ==

Vuonna 1899 Kordelin siirtyi Tampereelle, missä hän toimi kauppiaana vuoteen 1910 saakka. Muutaman vuoden Kordelin harjoitti myös kangaskauppaa, sillä vuonna 1903 hänen omistukseensa siirtyi tamperelainen O.Y. Suomen Trikootehdas A.B. sekä Tampereen Sateensuoja ja Keppitehdas Oy. Hän alkoi ostella mm. suuren kartanoyhtiön, Jokkis Gods Ab:n, osakkeita, konkurssipesiä ja kauppavarastoja pakkohuutokaupoista. [[Mommilan kartano|Mommilan kartanon]] ostettuaan Kordelin haki muuttokirjan [[Lammi|Lammille]]. Maanviljelystä tuli Mommilassa Kordelinin keskeinen työkenttä. Vuonna 1913 hän saikin maanviljelysneuvoksen arvonimen. Mommilan lisäksi Kordelin omisti Jokioisten kartanon sekä vuodesta 1915 myös Ypäjän Kartanonkylän kartanon. Näin hänestä tuli Suomen suurin yksityinen maanomistaja. Kordelinin liiketoimiin [[Jokioinen|Jokioisissa]] kuului myös metalliteollisuus. Maatilojen ja metsäpalstojen lisäksi Kordelin osti vuonna 1917 Reposaaren Höyrysaha Oy:n. Uransa loppupuolella Kordelin toimi myös laivanvarustajana. Vuonna 1907 hän oli perustamassa Rauman Laivanvarustaja-yhtiötä, jonka laivat myöhemmin siirtyivät kokonaan hänen omistukseensa. Kesäasunnokseen Kordelin  rakennutti nykyään  tasavallan presidentin kesäasuntona tunnetun Lars Sonckin suunnitteleman [http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultaranta Kultarannan]. Alfred Kordelinin lainopillisena neuvojana toimi tuleva presidentti Risto Ryti. 

== Alfred Kordelinin säätiö ==

Alfred Kordelin kuoli Mommilassa 49-vuotiaana 7.11.1917 venäläisen matruusin ampumana. Tapahtumasarja tunnetaan nimellä Mommilan verityöt. Hänen omaisuutensa realisoitiin suurelta osin, ja siitä maksettiin testamentin mukaiset osuudet edunsaajille. Testamentin viimeisen pykälän mukaan loput varat oli sijoitettava perustajansa nimeä kantavan yleisen edistys- ja sivistysrahaston pääomaksi. Tämä toteutettiin, ja Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto aloitti toimintansa 1920. Säätiö jakaa apurahoja tieteen, kirjallisuuden, taiteen ja kansanvalistuksen edistämiseksi. Vuonna 2005 apurahoihin ja palkintoihin käytettiin 3,2 miljoonaa euroa. 

== Alfred Kordelin ihmisenä ==

''Suhteessaan kanssaihmisiin oli Kordelin ystävällinen ja hyväntahtoinen. Se vetovoima, mikä aikoinaan oli tuonut ostajat hänen matalaan kauppaansa, ei ollut laskettua, puoleensa houkuttelevaa ystävällisyyttä. Se oli hänen luonnollinen hyvänsuopuutensa ja iloisuutensa. Omaistensa kanssa hän eli ystävällisissä väleissä ja kokosi heitä mielellään ympärilleen juhlapäiviksi ja lepohetkiksi. Vanhoja tuttaviaan Raumalla hän muisti lahjoilla ja kävi heitä usein tervehtimässä. Isänsä ammatin hän säilytti lämpimissä muistoissa avustaen merimiehiä ja merimieslähetystä.''

Maila Talvio teoksessa [http://hameenlinna.kirjas.to/teos.asp?teosid=00018362-006D-11D2-B24C-00104B5471B8&listalta=1&lkm=31&materiaali=100001&lajittelu=1&edhaku=11&pisteet=3&st=2 Suomen Sana 20: Yrjö Sirola-Väinö Tanner] 

== Lähteet ==

*Kiuru, Uljas: [http://hameenlinna.kirjas.to/teos.asp?teosid=00024465-006D-11D2-B24C-00104B5471B8&listalta=1&lkm=1&materiaali=100001&edhaku=4&aineistoittain=1&pisteet=3&st=2 Lammin henkilötarinat] 
*Toivola L. 1990 Suurlahjoittaja- Maanviljelysneuvos Alfred Kordelin 1868-1917.

[[Category:Hausjärvi]] [[Category:Jokioinen]] [[Category:Merkkihenkilöt|Kordelin, Alfred]]

Mommilan kartano

2011-06-28T08:42:47Z

Lailau:

[[Image:Mommilan kartano.jpg|thumb|right|Mommilan kartano]]Mommilan kartano oli [[Alfred Kordelin|Alfred Kordelinin]] omistuksessa vuodesta 1903 aina vuoteen 1917 saakka, jolloin Kordelin kuoli Mommilan kahakassa. Nykyisin kartano on yksityisomistuksessa. 

==== Historiaa ====

Mommilan kartano sijaitsee Lammilla laajan viljelystasangon keskellä, Mommilan-Hietoisen kulttuurimaisemassa. Kartano on alkuaan vanhaa rälssiä. 1600-luvun jälkipuolella kolme rälssitilaa yhdistettiin, ja syntyneen tilan nimi oli Hietoinen 1700-luvulle saakka. Mommilan kaksikerroksinen puinen päärakennus on vuodelta 1859, ja uusrenessanssia edustava rakennusta on arveltu C.A. Edelfeltin piirtämäksi.Tyyliltään rakennus liittyy empire-ajan loppuvaiheisiin. 

Kartanon julkisivu aukeaa järvelle ja sitä koristaa kaksikerroksinen vilpola. Samalta ajalta kuin itse kartanorakennus ovat pienempi piharakennus, kaksikerroksinen hirsinen viljamakasiini ja ja suuri tiilinavetta. Työväen asunnoksi tarkoitetun rakennuksen alakerta on todennäköisesti 1700-luvulta.

Mommilan kartanon tilusten pinta-ala oli noin 3600 hehtaaria josta viljeltyä oli noin 987 hehtaaria. Kartanoon kuului 19 torppaa, 20 renkiä, sahamiehiä, käsityöläisiä ja irtolaisia. Kartanossa oli myös mm. kauppapuoti, koulu, kirkko, 50 hevosen talli, tiilitehdas, sementinsekoittamo, 2-uuninen terva- ja tärpättitehdas, höyrysaha ja höyläämö, mylly sekä pärehöylä.

==== Alfred Kordelin ====

Maatalousneuvos Alfred Kordelin osti kartanon vuonna 1903 insinööri Gösta von Schantzilta 440.000 markalla. Kordelin oli syntynyt Raumalla vuonna 1868 köyhän merimiehen poikana. Hän loi itselleen suuromaisuuden käytännössä tyhjästä. Hänellä oli liiketoimia Raumalla, mutta vuonna 1897 Kordelin siirsi liiketoimintansa Hämeenlinnaan ostamalla kaksi sekatavaraliikettä. Hänellä oli omistusoikeus lukuisiin eri teollisuuslaitoksiin, esim. kutomo Tampereella ja metalliteollisuutta Jokioisissa ja vähän ennen kuolemaansa hän osti Reposaaren sahan ruotsalaisilta. Kordelin omisti paitsi Mommilan, myös [[Jokioisten kartano|Jokioisten kartanon]] ja oli Suomen suurin yksityinen maanomistaja. Mommilassa hän harjoitti pääsääntöisesti maanviljelyä. Kordelin myös rakennutti tasavallan presidentin kesäasuntona tunnetun Kultarannan itselleen. Alfred Kordelin kuoli 49-vuotiaana 7.11.1917 venäläisen matruusin ampumana. Hän jätti testamentissaan huomattavan osan omaisuudestaan Suomen kulttuurirahaston peruspääomaksi. Hänen nimissään oleva säätiö jakaa apurahoja kulttuurin eri aloille.

==== Lähteet ====

Rakennettu Häme. Hämeen liitto, Karisto Oy, Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

http://www.wakkanet.fi/~karij/nimet/rauma/kordelin.htm

http://www.kordelin.fi/

http://www.akiranta.com/60

 [[Vuosi::1859| ]] [[Coordinates::60.891232, 25.049232| ]]

[[Category:Hausjärvi]][[Category:Kartanot]][[Category:Historialliset_rakennukset]]

Hauhon kirkko

2011-06-27T09:37:17Z

Lailau:

[[Image:Hauhon kirkko.jpg|thumb|right|300px|Hauhon kirkon kellotapuli pilkistää vanhan raitin takaa. Kuva: Jouni Lehtonen]]Hauhon kirkko on pohjoisin Hämeenlinnan keskiaikaisista kirkoista. Se sijaitsee Hauhonselän rannan tuntumassa, historiallisen Sullittulan kylän - nykyisen Hauhon kirkonkylän - kumpareella, ympärillään hämäläismaisemaksi yllättävän laaja tasankoalue. Kirkon lähiympäristössä tiedetään olleen asutusta aina kansainvaellusajasta (400 - 600 jKr.) lähtien. Kirkon rakentamisajankohta on 1400- ja 1500-lukujen taitteessa, sen molemmin puolin. Kirkon puisesta edeltäjästä ei ole asiakirjatietoja, mutta sen olemassaoloa todistanee se, että seurakunta on huomattavasti nykyistä kirkkorakennusta vanhempi, "ainakin 1200-luvulta". 

Kirkon rakennusmateriaalina on käytetty pääosin harmaakiviä, ovien ja ikkunoiden syvennyksissä myös tiiliä, samoin päätykolmioiden koristeluissa. Myös uskonpuhdistuksen jälkeen uudelleen rakennetussa sakaristossa ja sen 1700-luvun lopussa tehdyssä laajennusosassa on käytetty tiiliä. Alkuperäisen sakariston tiedetään Hauhollakin olleen kirkon vanhinta osaa. Kolmilaivainen kirkkosali on tähti ja ristiholvattu, satulamallinen jyrkkä katto paanuin katettu.

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.17143" lon="24.55865">Hauhon kirkko</marker>
</widget>

 

== Puuveistokset katoliselta ajalta ==

Ulkonaisesti keskiaikaiset piirteensä hyvin säilyttäneen Hauhon kirkon sisäosiin on tehty vuosisatojen aikana lukuisia muutoksia. Ikkunoita on suurennettu, ovia muurattu umpeen. Katolisen ajan lukuisat sivualttarit kirusifikseineen ja pyhimysveistoksineen on poistettu. Kirkon alttari sijaitsee kuitenkin samalla paikalla, jossa jo katolisella ajalla oli kirkon pääalttari. Puisia veistoksiakin on tallella, osa kirkossa, osa museoituna eri museoihin. Katolisella ajalla joka kirkkoon kuului ainakin yksi Jeesuksen äidille Marialle vihityn alttarin koristeena ollut madonnaveistos. Hauhollakin on oma madonnansa, joka on ajoitettu 1400-luvun puolivälin tienoilla tehdyksi. Kirkon muita puuveistoksia ovat mm. "Pyhä Anna itse kolmantena" sekä Johannes evangelista (eri henkilö kuin Johannes Kastaja) ja Pyhä Stefanus sekä pohjoismaiden suosituimpiin pyhimyksiin kuulunut Pyhä Olavi. Norjan kansallispyhimystä Pyhää Olavia esittävä tamminen veistos on ajoitettu vuosiin 1325-1350. 

== Asehuoneessa paratiisin käärme ==

[[Image:Kaarmeen kuva Metropolia 2009.JPG|thumb|right|308x205px|Kuva: Metropolia ammattikorkeakoulu, konservoinnin koulutusohjelma, HIK06S]]Hauhon kirkon esineistä museoihin on siirretty mm. erittäin arvokas keskiaikainen kalkki ja pateeni sekä kolmimastoinen espanjalaista galleoni-tyyppiä edustava votiivilaiva 1600-luvulta. Kirkon katossa on toisinto alkuperäisestä Kansallismuseoon siirretystä laivasta. Tointaan kirkossa edelleen hoitaa arvelujen mukaan 1600-luvulta peräisin oleva vaivaisukko Bartimeus. Se on pitkän ikänsä aikana kokenut kovia; isovihan aikana 1713 mm. kirkkoon murtautunut venäläisten miehittäjien joukko löi sen päähän miekalla vieläkin näkyvissä olevia viiltoja. Hauska, joskin samalla hieman pelottavakin esine on vastikään konservoitu ja kirkon asehuoneen vitriiniin näytteille asetettu "paratiisin käärme". Esineen alkuperästä tiedetään vain vähän: käärme siirrettiin kirkosta tapuliin joskus 1800-luvulla ja 1950-luvulla edelleen kotiseutuyhdistys Hauho-Seuran museoon. Käärmeen rakenteen perusteella sen oletetaan olleen kietoutuneena pylvääseen. Voi olla, että se on aikanaan ollut osa nykyistä saarnastuolia edeltäneen saarnastuolin edeltäjän kattokoristelua. 

== Kirkon ympäristö ==

Hauhon kirkko on Johannes Kastajalle pyhitetty, hauholaisten omaa kirkkopyhää, "Johannesta" vietetäänkin juhannuksena. Uusgoottilainen kellotapuli muurattiin tiilestä 1864 (A. Boman). Kirkkomaata ympäröivä harmaakiviaita on vuodelta 1794. Kirkon pihassa on [[Vuoden 1918 Sankari-patsas]].

Hauhon kirkon ympäristö on eräs maamme parhaiten säilyneitä kirkonkyläkokonaisuuksia kapeine raitteineen ja vanhoine rakennuksineen. Alue on erittäin tiheään rakennettu Kirkonkylänlahdesta nousevalle rinteelle. Rakennuskanta muodostuu muutamasta talonpoikaistilasta sekä pienimittakaavaisesta tilattoman väestön asutuksesta, joka on syntynyt pääasiassa 1700- ja 1800-luvuilla. Lähellä kirkkoa sijaitsee myös [[Hauhotalo|Hauhotalo]].

== Kirkkoherranpappila ==

Kirkkoherranpappila on sijainnut samalla paikalla keskiajalta lähtien. Uusklassillinen puinen päärakennus on vuodelta 1840 (A.F. Granstedt). Rakennusta on jatkettu 1901 toisesta päästä matalammalla osalla. Pappilarakennuksesta laskeutuu rantaan laaja puutarha. Virkataloon kuuluvat lisäksi vuokraajan asuintupa vuodelta 1904, vilja-aitta sekä 1700-luvun lopulla rakennettu paririihi viereisellä Kotkon luonnonsuojelualueella.

== Lähteet ==

*http://www.nba.fi/rky1993/kohde372.htm 
*Leni Lustre-Pere: Kirkosta kirkkoon. Hämeenlinnan keskiaikaiset kivikirkot ovat tutustumisen arvoisia. HawuJoulun Sanomat 2009 

[[Coordinates::61.17143, 24.55865| ]]

[[Category:Hauho]] [[Category:Kirkot]]

Tiedosto:OskariMantere.jpg

2011-06-27T09:11:04Z

Lailau:

Löyttymäen seudun VPK:n talo

2011-06-23T08:03:30Z

Lailau:

[[Image:Loyttymaenseudunvpkntalo.jpg|thumb|right|300px|Kuva: Linnaseutu ry]]Vuonna 1949 valmistunutta taloa vuokraa [[Jokimaan kyläseura|Jokimaan kyläseura]] ja talon omistaa [[Löyttymäen seudun VPK|Löyttymäen seudun VPK]]. Talo soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. Se soveltuu erinomaisesti kesäjuhliin, kuten syntymäpäivien tai hääjuhlien viettoon. Talo sijaitsee rauhallisella paikalla, aivan kylätien varressa.

Osoite: Jokimaantie 541, 14140 Jokimaa

Tilat ja varustus: tilat noin 100 henkilölle keittiö, kanttiini, iso sali ja näyttämö ulko-wc:t (vesijohto, viemäröinti ja sisä-wc:t remontin edistyessä piha-alue iso ja lapsille leikkipaikka (keinut ja ulkoleluja) mahdollisuus vuokrata astiasto

Lisätiedot ja varaukset: Jokimaan kyläseura, Asko Huilla p. 040 864 1882 tai huillaasko(a)suomi24.fi [[Coordinates::60.861883, 24.906521| ]]

[[Category:Janakkala]] [[Category:Juhlatalot]] [[Category:Kokoustilat]]

Tervalammin talo

2011-06-22T07:40:13Z

Lailau:

Tervalammin talo Lopella on Vojakkalan kylän Sokalan talon uudistila. Tervalammin talo on ollut eräs käytetyimmistä pysähdyspaikoista [[Hämeen härkätie|Hämeen Härkätiellä]]. Talossa on mahdollisesti ollut kievari. <widget type="googlemap">
<marker lat="60.77029" lon="24.06637">Tervalammin talo</marker>
</widget>

 

 

==== Forssa-yhtiön aika ====

Forssa-yhtiö osti Tervalammin talon metsätilaksi ja karjan kasvattamista varten. Hän rakennutti pihalle navetan. Axel Wilhelm Wahrenin vuonna 1847 perustama [[Forssa-Yhtiö|Forssa-yhtiö]] loi tekstiilitehdasyhdyskunnan ja nosti Forssan taloudelliseen ja kulttuuriseen kukoistukseen. Wahren rakensi tehtaidensa ympärille kaiken mitä työläiset tarvitsivat; mm. kauppan, koulun, kirjaston ja terveydenhuollon. Tämä oli teollisuusjohtajien tapa tuohon aikaan. Finlayson ja Forssa-yhtiö fuusioituivat vuonna 1934, ja tuotanto jatkui osana isompaa konsernia, kunnes Forssan toiminta päättyi kokonaan vuonna 2009.

==== Vuoden 1918 tapahtumat ====

Tervalammilla oli Forssa-yhtiön aikana etumiehenä Aukusti Silen -niminen mies vaimoineen. Kansalaissodan aikaan he asuivat Tervalammin talossa. Tuhansia punaisia perheineen pakeni Hämeen Härkätietä pitkin Forssan suunnasta kohti Lahtea, päämääränään Venäjä. Öiksi joukot majoittuivat tien varrella oleviin taloihin. Tervalammin taloon majoittui 26.4. joukko punaisia johtajanaan Mustalais-Svanteksi kutsuttu mies. Valkoisten kapteeni Lyytisen johtama osasto sai tietää heidän olinpaikkansa ja muodosti pimeyden turvin talon ympärille ketjun. Aamuyöllä alkoi tunnin kestävä tulitus, jonka aikana Silenin pariskunta oli piilossa talon kellarissa. Taistelun kuluessa punaiset alkoivat paeta Pääjärven suunnassa olevan suon yli. Tulituksessa kaatui sekä punaisia että valkoisia; pihalle ja talon ympäristöön jäi noin 30 kaatunutta. Kaatuneista punaisista jäi paikalle seitsemän, jotka haudattiin Hautanummin mäkeen, 400 m talosta länteen. Aukusti Silenin täytyi yhtiön käskystä olla hautaamassa kuolleita punaisia. 

Vuonna 1947 Vojakkalan Työväenyhdistyksen toimesta paikalle pystytettiin patsas, jossa on vuosiluku 1918. Taistelussa kuolleet hevoset haudattiin neljään eri hautaan, useat Tervalammin talon navetan taakse. Näkyvissä on vieläkin painaumat hautojen kohdalla, luodinjäljet talon seinässä ja navetan kivijalassa.

Nykyään Tervalammin talo on yksityisomistuksessa. Sen pihapiirissä on järjestetty kesäteatteriesityksiä.

 

Lähteet:

Hämeen Härkätiellä. Toim. Pirjo Poutanen. Keuruu 2002. ISBN 951-1-17872-5

http://www.loppi.fi/Loppi/Palvelut/Kuntapalvelut/Vapaa-aikapalvelut/Kulttuuri/Opaskurssi/Harkatie-Lopella/

  [[Coordinates::60.77029, 24.06637| ]]

[[Category:Vojakkala]]

Loppijärvi

2011-06-22T07:39:37Z

Lailau:

Loppijärvi on [[Loppi|Lopen]] tunnetuin järvi. Kirkonkylä sijaitsee sen toisessa päässä. Lopen vanha kirkko sijaitsee korkealla mäellä sen päässä. <widget type="googlemap">
<marker lat="60.68766" lon="24.4384">Loppijärvi</marker>
</widget> 

Loppijärvi sijaitsee Lopen kunnassa Kokemäenjoen vesistöalueella. Siinä se kuuluu Tervajoen vesistöalueeseen, joka laskee Janakkalan Kernaalanjärveen. Loppijärven vesipinta-ala on 1178 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on 46 km. Loppijärven keskisyvyys on vain 1,75 m ja suurin syvyys 6,71 m. Järvessä on yhteensä 25 saarta, kun pienimmätkin luodot lasketaan mukaan. 

Lähteet: 

   * http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=26364&lan=fi

{{Tynkä}} [[Coordinates::60.687662, 24.446268| ]]

[[Category:Loppi]] [[Category:Vesistöt]]

Sajaniemi

2011-06-22T07:38:28Z

Lailau:

Sajaniemi on kylä [[Loppi|Lopella]].

<widget type="googlemap">
<marker lat="60.681934" lon="24.48113">Sajaniemi</marker>
</widget>

Maanmittari Samuel Brotherus laati metsäkartan Lopen pitäjän Sajaniemen ja Joentaan kylistä vuonna 1693. Karttaselityksessä Brotherus kertoo, että Sajaniemen kylällä oli hyvät hirsi-, tuohi-, lehti- ja niinimetsät kotitarpeeseen. Kaskimetsiä riitti jotenkin joka talolle, kun oli vuosia ”että saa viljellä metsää” (att få Bruka Skogen). Kylän laitumet olivat keskinkertaiset. Ulkomaat koostuivat hiekkamaasta ja kukkuloista sekä kelvottomista soista. Siellä ei ollut erityisiä paikkoja pellon tai niityn tekoon. Sajaniemen kylä on ollut lähes täysin maatalousvaltainen kyläyhteisö siirryttäessä 1800-luvulta 1900-luvulle. Ainoat liikelaitokset olivat Lahden saha ja mylly Loppijärven Sajalahdessa sekä saha ja kylän mylly Vanhassakoskessa. Professori Hannes Gebhard osti Sajaniemen kylän Koivuniemen kesäasunnokseen vuonna 1910 ja vietti siellä kesät 1911–1932. Gebhardin isännyyden aikana Koivuniemi oli useiden pienviljelijäretkikuntien kohteena. Koivuniemen hirsiset rakennukset ovat 1900-luvun alusta.

 

Sajaniemen kylään perustettiin kansakoulu vuonna 1901. Se toimi aluksi Ali-Melkon tilan piharakennuksessa, josta se siirtyi jo loppuvuonna 1901 Sarvijoen kartanona tunnetun tilan päärakennuksesta koulutiloiksi muutettuun koulurakennukseen. Oppilaita oli heti yli puolensataa. Kylältä on riittänyt aikojen saatossa lapsia jopa viiteen kansakouluun; Sajaniemeen, Järventaustan, Hirvijärven, Mustajoen ja Joentaan kouluihin. Nykymmiten Sajaniemen koulu on lopetettu. Koulun mäellä- Sajaniemen taidemäellä- toimii Lopen kesäteatteri. Katsomo on katettu, uudet penkit asennettiin kesäkaudeksi 2004. 

 

Kylässä toimii vuonna 1979 perustettu Sajaniemeläiset ry. Sen ensimäinen tehtävä oli perustaa kuntorata. Kyläyhdistys on saanut vuosien varrella aikaan mm. kaksi kyläkirjaa, joissa Ahti Gåpå on ollut tärkeä tietojen hankkija ja kirjoittaja. Kyläyhdistys on teettänyt oman viirin, joka on suunniteltu yhdessä taiteilija Mikael Vesperin kanssa. Vesper on myös suunnittellut ja maalannut molempien kyläkirjojen kannet.

Vuosien varrella on tehty retkiä eri puolille maata, järjestetty latotansseja Kalevan ladolla sekä mm. uinti- ja teatteriretkiä. Retkiä on tehty usein yhdessä muiden kylällä toimivien yhdistysten kanssa. Myös Lopen kunnan muiden kyläyhdistysten kanssa on järjestetty tapahtumia. Talkootoiminta on kyläyhdistyksen kantava voima.

 

=== Lähteet ===

*[http://www.hameenliitto.fi/content/HameenLiitto/kuvat/hameen_maakunta/kuppikivi/kulttuuriymparistot/rak_ymp/kohdeluettelot/loppi.pdf?from=10729160462918501 Hämeenliitto] 
*[http://www.sajaniemelaiset.net/ Sajaniemeläiset]
*[http://www.paijannebitti.fi/metsakartat/04loppi.htm/ Lopen Sajaniemen ja Joentaan kylien metsäkartta 1693] [[Coordinates::60.681934, 24.48113| ]]

[[Category:Loppi]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]

Myllymuseo

2011-06-22T07:13:23Z

Lailau:

[[Vihavuoden kylä|Vihavuoden]] myllymuseo on [[Hauho-Seura|Hauho-Seuran]] ylläpitämä museo [[Hauho|Hauholla]] Vihavuodella.

Jo vuonna 1433 päivätyssä asiakirjassa Vihavuoden koski esiintyy myllykoskena. Asiakirjassa mainitaan ensi kerran Vihavuodessa sijaitseva Sotjalan jakokunnalle kuulunut myllylaitos, jonka kerrotaan olleen olemassa ikimuistoisista ajoista lähtien. Vihavuoden mylly säilyi Rekolan myllärisuvun hallussa vuodesta 1638 aina vuoteen 1938 saakka, neljäntoista sukupolven ajan. Viimeiset kaksikymmentä vuotta se toimi vuokrattuna, kunnes kotitarvemyllyt johtivat jauhatuksen vähenemiseen. Vuonna 1958 myllyn toiminta loppui. Viimeisenä myllärinä työskenteli Eetu Jokinen. Nykyinen mylly on rakennettu osin virran päälle vuonna 1895 palaneen myllyn tilalle. Myllyn sai haltuunsa Hauho-Seura ry vuonna 1961, ja jonkin aikaa hoitamattomana ollut myllyalue kunnostettiin Myllymuseoksi. Museoalueeseen kuuluvat myllyrakennus, uudempi asuinrakennus ja aitta ovat 1800-luvulta. Vihavuoden myllyrakennus on yksi Ydin-Hämeen kuntien harvoista hirsisistä myllyrakennuksista. Hirsirunkoinen mylly on salvottu pitkille nurkille. Päätykolmioissa on pystylaudoitus, ikkunat ovat moniruutuiset ja ovi sijaitsee päädyssä, jonne johtaa kulkusilta. Myllyn sisäkalusto on tallella, mutta vesiratas ja voimansiirtolaitteet puuttuvat. Noin 100-vuotias rakennus on aikakaudelleen tyypillinen.

 

Museoalueeseen kuuluu myllyn lisäksi 1600-luvulla rakennettu myllypirtti, joka oli myllärin perheen ja myllymiesten asunto sekä 1800-luvulta peräisin oleva paraatipytinki eli asuinrakennus, joka oli alunperin tarkoitettu arvohenkilöiden majapaikaksi. Lisäksi alueella on aitta vuodelta 1849 sekä sauna.  Kohteen tekee erityiseksi juuri pihakokonaisuus. Museossa on esillä myllärin elämään ja työhön liittyvää esineistöä. Museo on avoinna sopimuksen mukaan. Museoon pääsyä voi tiedustella Vihavuoden koskikahvilasta, joka on auki kesäkuusta elokuuhun joka päivä kello 10-20. Myllymuseon tiloja käytetään myös kyläläisten ja Hauho-Seuran tilaisuuksien pitopaikkana.

== Lähteet ==

*[http://www.hauho-seura.fi/museo.htm Hauho-Seura]
*[http://www.environment.fi/default.asp?contentid=49759&lan=fi www.ymparisto.fi]
*Tupala, U. Hauhon museot huokuvat mennyttä aikaa. Niskavuoren Sanomat.

[[Coordinates::61.27532, 24.667822| ]]

[[Category:Hauho]] [[Category:Museot]]

Ida Aalberg

2011-06-20T12:43:31Z

Lailau:

Ida Aalberg syntyi 4.12.1857 [[Janakkala|Janakkalan]] [[Leppäkosken kartano|Leppäkosken kartanon]] sivurakennuksessa ja kuoli 17.1.1915 Pietarissa. Hänen vanhempansa olivat kartanon renki, sittemmin ratamestari Antti Ahlberg ja Agneta Charlotta Lindroos, joka oli toiminut aikaisemmin taloudenhoitajana. Ida Aalberg oli aikansa huomattavin ja kansainvälisesti tunnetuin näyttelijä Suomessa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli fennomaani Lauri Kivekäs (1852–1893) ja toinen pietarilainen vapaaherra Alexander von Uexküll-Gyllenband (1864–1923). Ida Aalbergin lapsuudenkoti Janakkalassa, entinen [[Ida Aalbergin museo|ratamestarin talo]], on suojeltu ja toimii museona.

==== Teatteriin! ====

Ahlbergien seitsemästä lapsesta viisi kasvoi aikuiseksi. Idan neljä veljeä kävivät koulua ja valmistuivat hyviin ammatteihin, Ida sai käydä koulua kaikkiaan kuusi vuotta, mikä oli paremmin kuin säätyläistyttöjen koulutus tuona aikana. Hän sai myös yksityisesti säätyläistytön käytöskoulutusta, ja hänen ruotsin- ja saksankielentaitonsa auttoivat häntä myöhemmin näyttelijäntyössä ulkomailla.

Ensimmäisen kerran Ida Aalberg esiintyi näyttämöllä 1874 Janakkalan Leppäkosken Sipilän talossa järjestetyissä iltahuveissa, kun Janakkalassa joululomaansa viettäneet ylioppilaat pyysivät häntä esiintymään heidän kanssaan. Esitykset Leppäkosken Sipilän talon iltahuveissa onnistuivat hyvin. Niiden ansiosta Ida karkasi kotoaan ja matkusti Hämeenlinnaan, kun Suomalainen Teatteriin saapui sinne kiertueelle. Teatterin perustaja Kaarlo Bergbom valitsi hänet teatterin näyttelijäksi Idan täytettyä 17 vuotta.Kiinnostus teatteria kohtaan kasvoi niin suureksi, että kun Suomalainen Teatteri samana vuonna kiertueellaan saapui esiintymään lähiseuduille, 16-vuotias Ida karkasi kotoaan ja matkusti Hämeenlinnaan liittyäkseen seurueeseen. Teatterin perustaja Kaarlo Bergbom valitsi hänet teatterin näyttelijäksi. Ensimmäisinä vuosinaan Suomalaisessa Teatterissa vuosina 1874 - 1877 Ida Aalberg näytteli useita pieniä rooleja eri näytelmissä sekä toimi avustajana oopperaesityksissä. Vasta menestys Boriskana unkarilaisessa näytelmässä Kylän heittiö vuonna 1877 herätti yleisön mielenkiinnon. Vuosina 1878 ja 1880 Aalberg opiskeli näyttelemistä Dresdenissä kuuluisan saksalaisen näyttelijättären Marie Niemann-Seebachin oppilaana. Aalbergin Saksassa oppima tähtiteatterille ominainen paatoksellinen suuri tyyli ei koskaan kokonaan hävinnyt hänen näyttelijäntyöstään. Myöhemmin hän tosin kehitti tyyliään enemmän ibseniläisen realismin suuntaan ja otti vaikutteita Sarah Bernhardtin ja Eleonore Dusen tyylistä.

==== Näyttelijäntyö ====

Ida Aalberg teki lupaavia rooleja Helsingissä Bergbomin johtamassa Suomalaisessa teatterissa. Hän vieraili Budapestissa Kylän heittiön suomalaisena Boriskana ja sai valtaisan menestyksen, josta tieto kiiri pian Suomeen, mikä vahvisti Aalbergin asemaa paitsi näyttelijänä myös eräänlaisena kansallisena aarteena. Kiistattoman läpimurtonsa Suomalaisessa Teatterissa Aalberg saavutti samana vuonna 1880 Henrik Ibsenin Nukkekodin Noorana. Esitys sai Helsingissä aikaan todellisen Noora-kuumeen, ja se oli voitto myös Suomalaisen Teatterin uudelle näyttelemistyylille. Aalbergin suoritusta pidettiin kiitettävänä esimerkkinä tästä uudesta "realistisesta" näyttelemisestä, jossa pääpaino oli puheen luonnollisuudella ja elävyydellä raskaan paatoksen sijaan. Kaarlo Bergbomin johtama Suomalaisen Teatterin taso nousi Aalbergin vanavedessä, sillä tämän nimiin tuli suuri määrä maailmankirjallisuuden klassikoiden suomenkielisiä ensiesityksiä. 

Ida Aalberg erosi Suomalaisesta Teatterista vuonna 1883 saavutettuaan vakiintuneen aseman näyttelijänä. Pitkää opintomatkaa Pariisiin vuosina 1883 - 1884 seurasi lukuisia ulkomaanvierailuja. Vaikka hän vieraili Helsingissä lähes joka vuosi, hän saavutti huomattavaa menestystä myös muualla ja 1885 - 1887 Aalberg näytteli pääosin ulkomailla, mm. Skandinavian maissa, Saksassa ja Unkarissa. Aalbergin avioliittoa tunnetun fennomaanin Lauri Kivekkään kanssa 1887 tervehdittiin suomalaismielisissä piireissä suurella riemulla, sillä näyttelijän toivottiin asettuvan avioliiton myötä pysyvästi Helsinkiin. Suomalaisessa Teatterissa nähtiinkin 1887 - 1889 joukko Aalbergin uusia roolitöitä muun muassa Schillerin Orleansin neitsyt, V. Sardoun Cyprienne, Shakespearen Desdemona sekä jatkoa Aalbergin Ibsen-tulkinnoille. Lauri Kivekäs kuoli maaliskuussa 1893. Samoihin aikoihin teatterin ilmaisu muuttui yhä realistisempaan suuntaan, jolloin Aalbergin oli vaikeaa löytää omaan paikkaansa. Myös lopullinen kansainvälinen läpimurto jäi saavuttamatta. Syksyllä189 Ida Aalberg kokosi ympärilleen ryhmän näyttelijöitä aloittaen omaa nimeään kantavan suomenkielisen kiertueen, jonka ohjelmistossa oli muun muassa Minna Canthin uusi näytelmä Sylvi. Jo seuraavana vuonna 1894 Aalberg solmi toisen avioliittonsa pietarilaisen vapaaherra Alexander von Uexküll-Gyllenbandin kanssa. Pian häiden jälkeen Aalberg lähti Harald Molanderin järjestämälle ruotsinkieliselle kiertueelle Skandinaviaan, missä erityisesti A. Dumas nuoremman Kamelianaisen esitys sai hyvät arvostelut. Viimeiset pitkät kiertueensa Aalberg teki 1900-luvun alussa. 1904 - 1905 saksankielinen Tournée Ida Aalberg sai kiittävät arvostelut Riiassa, Pietarissa ja Moskovassa, ja vielä 1907 Aalberg vieraili toisen kerran Unkarissa. 

Suomalainen Teatteri oli muuttanut nimensä Suomen Kansallisteatteriksi 1902 uuden teatteritalon valmistuessa. Sen johtaminen kiinnosti Ida Aalbergia ilmeisesti jo 1907, mutta ohjaaja-näyttelijäksi eli käytännössä apulaisjohtajaksi hänet kiinnitettiin vasta 1909. Ohjaajana Aalberg ei kuitenkaan menestynyt, ja toisena vuotenaan Kansallisteatterissa hän toimi enää vain näyttelijänä. Lopulta hänen sopimuksensa teatterin kanssa irtisanottiin ja se aiheutti aikansa kulttuuriskandaalin. Hän vietti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa vuonna 1914. Ida Aalberg kuoli äkillisesti vuonna 1915. 

Ida Aalberg oli suomenkielisen teatterin ensimmäinen todellinen tähti. Hänen merkityksensä sekä Kaarlo Bergbomin johtamalle Suomalaiselle Teatterille että sitä kautta koko heräävälle suomalaiselle kulttuurille on kiistaton. Ida Aalberg saavutti poikkeuksellista menestystä myös ulkomaisilla näyttämöillä.

==== Lähteet ====

*Heikkilä, Ritva: Ida Aalberg. Suomalaisen Teatterin tähti. Tammi, Helsinki 1984. ISBN 951-30-6120-5
*[http://www.hame.fi/default.asp?docId=17705 www.hame.fi]

[[Category:Janakkalalaisia|Aalberg, Ida]] [[Category:Näyttelijät|Aalberg, Ida]]

Minkiö

2011-06-20T08:30:47Z

Lailau:

Minkiö on [[Jokioinen|Jokioisten]] kunnan kylä Lounais-Hämeessä, kuntakeskuksen pohjoispuolella yhdystien 2813 (Humppilantie) varrella.

<widget type="googlemap">
<marker lat="60.834731" lon="23.466253">Minkiö</marker>
</widget>

Minkiön kylään kuuluvat Kalakosken, Minkiönkylän, Nivan ja Uudenkulman kulmakunnat. Kyläalue on hajanainen ja sijaitsee peltomaiseman ympäröimänä kuntakeskuksen pohjoispuolella. Kylän asutus on sijoittunut nauhamaisesti puustoisille kumpareille. Minkiön kylän vanha tonttimaa on sijainnut Minkiönjärven pohjoisrannalla olevan mäen laella. Minkiönjärvi kuivattiin paikalla nykyisin olevaksi Minkiönsuoksi 1800-luvulla. Minkiön kylä on muodostanut ainakin 1700-luvun alusta oman jakokuntansa, mutta se on aikaisemmin saattanut kuulua samaan jakokuntaan Rehtijärven kylän kanssa. Kylät ovat eronneet viimeistään 1540-luvulla. Varhaisin maininta kylän nimestä on v. 1457. Vuoden 1539 maakirjassa Minkiöllä on kolme taloa.

Kalakosken koulu on vuodelta 1912, pihapiirin muut rakennukset vuosilta 1922 ja 1938.Kylän vanhan tonttimaan paikkeilla sijaitsevan Inkin tilan pitkä päärakennus on rakennettu vuonna 1857, navetta 1900-luvun alussa. Maantien toisella puolen on laidunmaan ympäröimä kookas jalka-aitta. Sakkinen on entinen kartanon lampuotitila. Sen päärakennus on vuodelta 1927. 

Kylän länsiosassa on Kiipunmäen viehättävä vanha pientaloalue, joka on rakentunut 1900-luvun alkupuolella.

==== Lähteet ====

*[http://www.hameenliitto.fi/content/HameenLiitto/kuvat/hameen_maakunta/kuppikivi/kulttuuriymparistot/rak_ymp/kohdeluettelot/jokioinen.pdf?from=10725967965071934 Hämeen maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet: kohdekuvaukset, Jokioinen]

*[http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx?taulu=T_KOHDE&tunnus=1000005300 Muinaisjäännösrekisteri]

[[Coordinates::60.834731, 23.466253| ]]
[[Category:Jokioinen]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]

Kiipun kylätalo

2011-06-20T07:40:11Z

Lailau:

[[Image:Kiipu2 i.jpg|thumb|right|300px]]Kiipun kyläyhdistyksen omistama jyhkeä kivitalo löytyy Minkiön asemalta, Jokioisten Museorautatien Minkiön aseman kanssa osin yhteiseltä piha-alueelta. Talo rakennettiin vuonna 1953 ruotsalaisten lahjoitusvaroilla kunnan tervaystalokasi. Talossa on yhdistyksen omien tilojen lisäksi 4 vuokra-asuntoa ja hierontayrityksen toimitilat.

Yhdistyksen talossa on vuokrattavissa tilat, joissa on hyvin varusteltu, tilava keittiö sekä tilat noin 30 henkilön tilaisuuksien järjestämiseen. Lisäksi siistillä piha-alueella on lapsille leikkipaikka asianmukaisine varusteineen ja viihtyisää aluetta järjestää vaikka grillikutsut.

==== Osoite ====

Kiipuntie 47, 31360 [[Minkiö|Minkiö]]

==== Tilat ja varustus ====

Keittiö ja kokoontumistilat. Iso viihtyisä piha-alue. Kylätalon kokoontumistiloihin mahtuu pöytien äärelle n. 30 henkilöä.

==== Sijainti ====

Kiipun kylätalo sijaitsee aivan Jokioisten Museorautatien idyllisen Minkiön asema-alueen läheisyydessä. Matkaa kunnan keskustaan on 8 kilometriä. Kulkuyhteydet Kiipulle ovat erittäin hyvät: Valtatie kahdelta n. 4 km, Forssasta n. 15 km, Helsingistä, Turusta ja Tampereelta n. 100 km.

==== Tiedustelut ja varaukset ====

Marko Tasanen 040 5120 367 [[Coordinates::60.861764, 23.439023| ]]

[[Category:Jokioinen]][[Category:Kokoustilat]]

Jänhijoki

2011-06-20T06:38:48Z

Lailau:

Jänhijoki on [[Jokioinen|Jokioisten]] kunnan kylä.

<widget type="googlemap">
<marker lat="60.870796" lon="23.47425">Jänhijoki</marker>
</widget>

=== Ympäristö ja asukkaat ===

Jänhijoen kylä sijaitsee noin seitsemän kilometriä pohjoiseen Jokioisten kuntakeskuksesta valtatie 2:n läheisyydessä. Kylä muodostuu [[Rehtijärvi|Rehtijärven]], [[Latovainio|Latovainion]] ja [[Kuuma|Kuuman]] kylistä. Lähimmät muut kylät ovat [[Minkiö|Minkiö]] ja [[Kiipu|Kiipu]]. Keskimäärin matkaa Jokioisten keskustaan on noin 7 km, Humppilaan 8 km ja Forssaan 8 km. Isoimpiin kaupunkeihin on matkaa seuraavasti: Turkuun 90 km, Hämeenlinnaan 65 km, Helsinkiin 125 km ja Poriin 120 km. Jänhijoen kylien asukasluku oli vuoden 2000 tilastotietojen mukaan 1 057. Talouksia oli noin 320. Kuumassa sijaitsee yksi Jokioisten kouluista, Kuuman koulu, jossa on esikoulu sekä luokat 1.-6. Vuonna 2007 Kuuman koulussa oli oppilaita 70 ja opettajia 4. Kuuman kansakoulu on rakennettu 1916, ja sitä on laajennettu myöhemmin. Koulun pohjoispuolella on vanhaa hakamaisemaa. Kylällä on runsaasti maatalousväestöä ja omakotitaloasutusta. Lisäksi kylän keskustassa on muutama rivitalo. Kylällä asuu myös jonkin verran kesäasukkaita.

 

Alueen halki virtaa Jänhijoki. Muina vesistökohteina mainittakoon Kuuman uimalampi sekä Setälänlammi. Yksittäisiä rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä löytyy mm. Rukoushuoneen edessä oleva rauhoitettu mänty sekä 2- tien varrelta löytyvä rauhoitettu kuusi. Kirmuharjulla sijaitsee luonnonsuojelualue. Harjun laella kulkee ikivanha ratsu- ja kirkkopolku. Kyliä ympäröivä maisema on perinteistä hämäläistä maaseutua vaihtelevine pelto- ja metsämaisemineen. Porin tien molemmin puolin avautuu laaja viljelytasanko, joka polveilee loivasti Jänhijoen varsilla.

=== Historia ===

Alueella on ollut asutusta jo tuhansia vuosia sitten. Kirjallisissa lähteissä Jänhijoen kylä mainitaan jo 1500-luvun alussa. Tuolloin mainitaan kylän viisi taloa: Tuomola, Intala, Markkula, Klemelä eli Hienukka sekä Äijälä. Isojaossa 1700-luvun lopulla entiseen sarkajakoon tehtiin radikaali muutos järjestämällä tiluspalstoja yhtenäisimmiksi alueiksi. Tällöin muodostettiin Kuuman kartano. Nälkävuodet 1800-luvulla tekivät kylissä tuhojaan. 1900-luvun alussa Latovainion keskustan talot hajautettiin Mannerheimin toimesta. Intala joutui kauimmaksi eli vajaan parin kilometrin päähän kylän keskustasta. Hienukka ja Tuomola jäivät entisille paikoilleen. Latovainiossa on säilynyt vanhoja tilojen päärakennuksia: mm. Kuumantie 16, Markkula ja Terävä, jossa on myös 1700-luvun aitta. Terävän entinen kansakoulu 1920-luvulta on asuinkäytössä. Kuuman sivukartano on nuorimpia Jokioisten sivutiloista. Rakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta. Rehtijärvi on myös kartanon vanhoja sivutiloja. Asuinrakennukset ovat vuosilta 1895 ja 1915, navetta vuodelta 1900. Kauko puolestaan on kartanon entinen torppa. Sen päärakennus on 1850-luvulta. Rehtijärven entinen kansakoulu on vuodelta 1920. 

=== Lähteet ===

*[http://www.jokioinen.fi/Link.aspx?id=352168 Jänhijoen kyläsuunnitelma 2004. Jänhijoen kylätoimikunta.] 
*[http://www.jokioinen.fi/Link.aspx?id=1149107 Jänhijoen kyläsuunnitelman seuranta 2008. Jänhijoen kylätoimikunta.] 
*Rakennettu Häme – Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Toimituskunta: Lauri Putkonen, Kirsi Kaunisharju ja Minna Seppänen. Hämeen liitto ja Rakennustieto Oy. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9. 

[[Coordinates::60.870796, 23.47425| ]]

[[Category:Jokioinen]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]

Forssan kirkko

2011-06-10T08:58:45Z

Lailau:

[[Forssa|Forssan]] kirkko sijaitsee kaupungin keskustassa.

== Historia ==

[[Image:Forssankirkko.jpg|thumb|right|200px]]Forssalaisten varhaisena kirkkona oli Tammelan kirkko, jonne tehtaalaiset pitivät matkaa liian pitkänä. Omaa kirkkoa suunniteltiin pitkään. [[Forssa-Yhtiö|Forssa-Yhtiöltä]] oli saatu jo hautausmaa-alue vuonna ja kappeli Rudolf Meyerin lahjoittamana. Pappila rakennettiin tulevan kirkon viereen 1911. Kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1914. Punatiilinen, uusgotiikkaa edustava kirkkorakennus valmistui vuonna 1917, mutta käyttöönsä se vihittiin vasta 15.10.1918. 

<widget type="googlemap">
<marker lat="60.81628" lon="23.63365">Forssan kirkko</marker>
</widget> Forssan kirkon suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck (1854-1929). Kirkon torni sijoitettiin tavallisuudesta poiketen länsipäätyyn samoin kuin kuori. Pääovi on siis poikkeuksellisesti itäpäädyssä. Kirkon kauniit lasimaalaukset on tehnyt taiteilijapari Eric ja Olga Ehrström. Ne kuvaavat Jeesuksen syntymää, ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta. Nykyisellään kirkkoon mahtuu noin 850 henkeä. 

== Lähteet ==

*http://www.forssanseurakunta.fi/index.php?sivu=forssankirkko&v=1&w=1 
*Hämeen läänin kirkot. Länsikirja, 1988

 {{Tynkä}}[[Vuosi::1917| ]][[Coordinates::60.81628, 23.63365| ]]

[[Category:Forssa]] [[Category:Historialliset_rakennukset]] [[Category:Kirkot]]

Tiedosto:Jokioistenvaakuna.jpg

2011-06-09T10:43:23Z

Lailau:

Paisto

2011-06-07T10:46:54Z

Lailau:

Paisto on kylä [[Janakkala|Janakkalassa]]. Kylässä toimii Paiston kylätoimikunta.

<widget type="googlemap">
<marker lat="60.791789" lon="24.642069">Paisto</marker>
</widget>[[Coordinates::60.791789, 24.642069| ]]

[[Category:Janakkala]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]

Aulangonjärvi

2011-06-07T10:34:26Z

Lailau:

[[Image:800px-Hameenlinna_Aulanko_Nature_Reserve_view_1.jpg|thumb|right|300px|Kuvaaja: Alessio Damato, Creative Commons]]Aulangonjärvi sijaitsee [[Hämeenlinna|Hämeelinnan]] kaupungin itäpuolella. Järven rannassa on myös kaupungin ulkoilumaja. Järvi muodostui, kun Vanajaveden pintaa laskettiin yhteensä kolme metriä 1800- ja 1900-luvuilla. Valtaosa vanhojen puistometsien ympäröimän järven rannoista on asumatonta. Vain järven luoteiskulmassa on vakituista asutusta. Järven ympäri kiertää retkeilyreitistö, jonka maisemat vaihtelevat rehevästä lehtopuistikosta jylhiin kallioseinämiin.

[[File:Hameenlinna Aulanko Nature Reserve view 1.jpg| ]]

Lähteet:

*http://www.proagria.fi/hame/vanajanreitti/aulankojarvi.htm

{{Tynkä}}  [[Coordinates::61.027478, 24.472167| ]]

[[Category:Vesistöt]] [[Category:Luonnonsuojelualueet]]

Tiedosto:800px-Hameenlinna Aulanko Nature Reserve view 1.jpg

2011-06-07T10:24:13Z

Lailau:

Hannu Elfving

2011-06-07T09:53:26Z

Lailau:

[[Niittykatu|Niittykadun]] uudet rakennukset suunnitteli arkkitehti Hannu Elfving 1990-luvulla. Hannu Elfvingillä on rakennussuunnittelutoimisto ja hän toimii myös Hämeen ammattikorkeakoulussa rakennustekniikan päätoimisena tuntiopettajana. 

{{Tynkä}}

[[Category:Arkkitehdit|Elfving]]

Kuurikka

2011-06-07T09:12:59Z

Lailau:

Kuurikka on kylä [[Lammi|Lammilla]]. Kylän nimi kirjoitettiin 1500-luvulla 'Kurdicka', joten alkuperäinen nimi on saattanut olla Kurtikka tai Kuurtikka. Kylän maisema avautuu [[Kostila|Kostilaan]] johtavan tien varrella, ja se on osa hämäläistä kulttuurimaisemaa.

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.10535" lon="25.08625">Kuurikka</marker>
</widget> 

==== Kylän tarinaa ====

Kuurikka oli vauras kylä jo 1400-luvun alussa, ja sen asukkailla oli eräomistuksia kaukaa Lammilta. Kuurikka kuului aikoinaan [[Vanhakartano|Vanhankartanon]] alueeseen, josta sen asukkaat tulivat, mutta se on todennäköisesti kylänä vanhempi kuin Kostila ja [[Ylänne|Ylänne]]. Vuonna 1539 Kuurikassa oli neljä taloa, jotka maksoivat veroa [[Hauhiala|Hauhialaan]]. Myöhemmin Kukkolan ja Nuuttilan eli Laurilan talot olivat huomattavimmat. Jälkimmäisen nimestä pudotettiin pois Nuuttila vuoden 1897 maakirjatutkimuksessa.

Kukkolan ratsutilan omistaja oli Gustaf Adof Silén (1834-1899). Hän oli kaksinkertainen valtiopäivämies, kanttorisukua. Silénin isä tuli Lammille kanttoriksi vuonna 1823, ja hänen vaimonsa oli Eeva Laurell Kuurikan Kukkolasta. Kanttori Silén ja myöhemmin poikansa Gustaf hoiti myös Lammin lainajyvästön viljamakasiinia. Kanttorin poika Gustaf Silén kävi Hämeenlinnan kymnaasin, mutta antautui maanviljelijäksi. Kukkolan tilasta tuli mallitila, jossa harjoitettiin uudenlaisia viljelytapoja. Gustaf Silén oli puheenjohtajana lähes 20 vuotta kunnallistoiminnassa ja vuosien 1872 ja 1882 valtiopäivillä Hollolaa edustamassa. Hän allekirjoitti vuoden 1872 valtiopäivillä anomuksen suomalaisen teatterin tukemisesta valtiovaroin. Kukkolan tilan kivinavetta on erään tiedon mukaan vuodelta 1841. Pihapiirissä on lisäksi vanha luhtiaitta.

Kuurikan kylässä on 1900-luvun alussa rakennettu Vaahailan jugendtyylinen päärakennus, joka on kunnostettu perinteitä vaalien. [[Larin-Kyösti|Larin-Kyösti]] vietti kesiä talossa, sillä talossa asui hänen tätinsä. Larin-Kyöstin äiti asui sisarensa luona viimeisinä vuosinaan ja kuoli Vaahailassa. Larin-Kyösti vietti talossa myös [[Pohjoisten kartano|karkotusaikaa]], jota hän sai koulusta huonon käytöksensä vuoksi. 

==== Lähteet ====

Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003

Lammin pitäjän historia. Hämeenlinna 1972

Lähde, Heikki; Lammin talojen varhaisvaiheet

Kiuru, Uljas; Lammin henkilötarinat 1994

Katso myös: http://yle.fi/alueet/hame/2010/05/vanhan_talon_korjaaminen_on_taitolaji_1670532.html

 
[[Coordinates::61.10535, 25.08625| ]]
[[Category:Kylät_ja_asuinalueet]] [[Category:Lammi]]

Kotiseutumuseo Lukkarin Puustelli

2011-06-07T09:03:51Z

Lailau:

Lopen museo on perustettu [[Pyhän Birgitan kirkko|Pyhän Birgitan puukirkon]] luona olevaan Lukkarin puustelliin 1960-luvun alussa jolloin Hämälais-Osakunnan ylioppilaat keräsivät loppilaisista kodeista museoon yli 1000 esinettä. Samassa yhteydessä siirrettiin puustellin pihapiiriin Martti Hautahuhdan keräämä monisatainen esineistö, johon kuului myös vanha aitta. Myöhemmin museoalueelle on siirretty lisäksi kaksi aittaa.

Lukkarin puustellin vaiheet on toistaiseksi tarkemmin selvittämättä. Päärakennus on ns. karoliinista tyyliä ja se lienee rakennettu 1800- luvun jälkipuoliskolla. Tunnusomaista rakennukselle on keskellä oleva suuri sali, toisessa päässä olevat kaksi kamaria ja toisessa tupa.

Kaikki puustellin alkuperäiset piharakennukset ovat hävinneet. Museon kokoelmat edustavat tyypillistä etelähämäläistä talonpoikaisesineistöä.

Tupaan on sijoitettu 1800-1900 lukujen vaihteen esineistöä. Keskeisenä on ilmeisesti tätä ajanjaksoa vanhempi pirttipöytä penkkeineen. Seinillä on tuvan tarvekaluja.

Sisustusta täydentävät kehräykseen liittyvät esineet. Rukinlapa on museon kauneimpia esineitä. Päästä syötettävä piisi on uusi mutta edustaa tyyliltään rakennuksessa käytettyä mallia. Tuvasta löytyy lisäksi vanha puuarkku, joka lienee 1600-luvulta.

Saliin on sijoitettu tyypillinen herrasväen sohvakalusto, vaikka se kokoelmien niukkuudesta johtuen ei olekaan täydellinen. Alkuperäisestä salista poikkeavaa on myös "kakluunin" puuttuminen.

Peräkamari on lukkarin kamari, jossa on esillä myös joitakin vanhoja hengellisiä kirjoja. Museon toinen peräkamari on toistaiseksi ns. Lopen huone. Huoneeseen on kerätty Lopen historiaan olennaisesti liittyviä esineitä, mm. järvimalmin nostosta kertova vanha haavi. Huoneessa on lisäksi joitakin taideteoksia.

Aitoissa on maataloustyövälineitä, kodin piiriin liittyviä astioita, puuastioita, viljamittoja, pellavankäsittelyyn liittyviä esineitä, kotipolton aikainen viinan lauhdutusastia, käsikivet yms.

 

[[Image:Lopen museo2.jpg|thumb|left|300px|Lopen museo]] Tiedustelut: Loppi-Seura ry. Tuula Pirinen, puh. (019) 758 035 tuula.pirinen@loppi.fi lähde: Lukkarin puustellin opaslehtinen

 
[[Coordinates::60.709581, 24.430234| ]]
[[Category:Loppi]] [[Category:Museot]]

Kostila-Ylänne kyläseura ry

2011-06-07T08:59:37Z

Lailau:

Kostila-Ylänne kyläseura ry on perustettu 1999 jolloin Ylänteen nuorisoseura ja Kostilan koulupiirin kyläyhdistys yhdistyivät. Kummallakin kylällä on oma historiansa kyläyhteisön hyväksi toimimisesta. Ylänteen nuorisoseura perustettiin 1945 ja sen toiminnallinen kultakausi ajoittui 1940-50-luvuille. Vanhemmat kyläläiset muistavat vielä suurta menestystä saaneet ”teatterikappaleet” ja tanhutapahtumat.

Nuorisoseuran pitkäaikainen haave oli rakentaa oma nuorisoseuran talo Ylänneelle. [[Kostila-Ylänne kylätupa|Kostila-Ylänne kylätupa]] syntyikin yhteisvoimin. [[Kostila|Kostilan]] ja [[Ylänne|Ylänteen]] kylien aktivistit ovat toteuttaneet useita rakennushankkeita talkoovoimin, mutta myöskään viihdyttävää puolta ei ole unohdettu. Joka kesän perinteeksi ovat muodostuneet tanssit Niinimäen ladolla. Ylänteellä sijaitseva Niinimäen tilan vanhoista ulkorakennuksista muodostuva pihapiirin osa muistuttaa meitä isovanhempiemme ajoista, jolloin tansseja järjestettiin talojen ladoissa nuorison ajanvietteeksi. Tanssitapahtuma kuuluu monen kesäasukkaan menokalenteriin vuodesta toiseen. Tansseissa on mukava tavata kyläläisiä ja entisiä nuoruudenystäviä.

[[Category:Kotiseutuyhdistykset]] [[Category:Lammin_kylät]]

Hämeenlinnan kansalliset seniorit ry

2011-06-06T13:23:21Z

Lailau:

'''Hämeenlinnan kansalliset seniorit ry'''  kuuluu [http://www.senioriliitto.fi/ Kansalliseen senioriliittoon ]sekä [[Hämeen Kansllinen senioripiiri|Hämeen Kansalliseen senioripiiriin]]. Kansallinen senioriliitto on puolueista riippumaton eläkeläisliitto, jonka jäsenistö - 23 000- koostuu eri puolilta maata toimivista senioriyhdistyksistä. 

'''Historiaa'''

Suomen eläkeläisjärjestöjen syntyvaihe osuu vuosiin, jolloin sai alkunsa työntekijöiden eläkelaki ja eläkeläisyyden vähitellen tunkeutuessa esiin ennen kokemattomana yhteiskuntarakenteen osanana. Eri puolueiden taustatoimina syntyivät eläkeläisjärjestöt, jotka kuitenkin ovat puolueettomia, puolueista riippumattomia, etujärjestöjä, joilla on merkittävä osa myös jäsenistönsä sosiaalisen toiminnan  verkostona.

Kansallinen Eläkeläisliitto ry- nykynimeltään Kansallinen  senioriliitto ry sai alkunsa vuonna 1971 ja sen tarkoituksena oli toimia valtakunnallisena eläkeläisten yhdyssiteenä ja yhteenkuuluvaisuuden lujittajana, tukea, valvoa ja edistää eläkeläisten henkisten ja aineellisten tarpeiden tyydyttämistä, kehittää eläkeläisten sosiaaliseen turvallisuuteen tähtääviä toimenpiteitä ja tukea niiden toteutumista.

Hämeenlinnan kansalliset seniorit ry - alkuperäiseltä nimeltään Hämeenlinnan Kansallinen Eläkeläiseura KEHÄ ry- perustettiin yhtenä liiton ensimmäisistä yhdistyksistä helmikuussa 1972 ja jo ensimmäisinä vuosina jäenmäärä nousi yli 300:n, seuraavina vuosina yli 400:n. Jäsenmäärä laski välillä, mutta oli vuonna 2009 yli 700.

Hämeen kansallinen senioripiiri ry- perustettiin 1983.

=== Toiminta  ===

Hämeenlinnan kansalliset seniorit ry toimii Hämeenlinnan ja lähiseudun eläkeläisten yhdyssiteenä. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden toisten kohtaamiseen, mielenvireyden ja liikuntakyvyn ylläpitämiseen, oman elämän hallintaan ja omaehtoiseen harrastustoimintaan sekä mukavaan yhdessäoloon.

Yhdistys järjestää erilaisia tilaisuuksia, juhlia, kerho - ja kurssitoimintaa sekä liikuntatapahtumia. Yhdistys toimii myös eläkeläisten edunvalvojana, ottaa kantaa ajankohtaisiin ikäätymiseen liittyviin kysymyksiin, tekee aloitteita eläkeläisten ja vanhusten aseman parantamiseksi ja käy yhteiskunnallista keskustelua ikäihmisten asioista. Yhteistyö vanhusneuvoston ja kaupungin muiden eläkejärjestöjen kanssa on tiivistä.

Toiminnan keskeisiä tapahtumia ovat Torstaituokiot - yhdessäoloa ajankohtaisin aihein, retket kotimaassa ja ulkomailla sekä teatteriretket. Kerhotoimintaan kuuluvat erilaisset liikuntakerhot kuten vesijumppa, venyttelyvoimistelu, senioritanssi, kuntosali, tuolijumppa sekä harrastuskerhot, esimerkkeinä laulukuorot, englannin, saksan ja espanjan kerhot, canasta- ja bridgekerho, käsityö - ja tilkkukerhot, luontokerho, muistikerho, kirjoituspiiri jne.

Lisätietoja: Senioreiden kotisivut http://www.senioriliitto.fi/jasenyhdistykset/hameenlinnan_kansalliset_seniori/

=== Lähteet ===

*Anna-Maija Urkola - Pentti Poukka: Murroksen vuodet Kansallinen Eläkeläisliitto 1971-1996.
*Kerttu Loukojärvi: Hämeenlinnan Kansallinen Eläkeläisseura Kehä ry - Hämeenlinnan kansalliset seniorit 24 vuotta.
*Kerttu Loukojärvi ym: 30 vuotta senioritoimintaa. 

                       

[[Category:Senioriyhdistykset]]

Hämeenlinnan kirjoittajakoulu

2011-06-06T13:13:14Z

Lailau:

Hämeenlinnan kirjoittajakoulu antaa taiteen perusopetukseen kuuluvaa tavoitteellista, vuodesta toiseen etenevää sanataiteen opetusta lapsille ja nuorille. Syksystä 2009 lähtien toiminnasta vastaa [[Vanajaveden opisto]].

== Toiminta ==

Kirjoittajakouun toiminnan tavoitteena on vahvistaa myönteistä asennetta kielelliseen ilmaisuun, kehittää kykyä tehdä havaintoja itsestä ja ympäristöstä sekä tukea oman persoonallisen kielellisen ilmaisun löytämistä. Perusopetuksessa (8-13 -vuotiaille) ja syventävässä opetuksessa (13-18 -vuotiaille) tutustutaan kaunokirjallisuuteen ja kirjoitetaan proosaa, runoja ja näytelmiä. Opetuksen kaikilla tasoilla kirjoittamiseen haetaan virikkeitä muista taiteista, tavataan kirjoittamisen ammattilaisia ja tehdään retkiä teatteriin, näyttelyihin, toimituksiin jne.

== Historiaa ==

Kirjastonhoitaja [[Mervi Koski]] totesi 1980-luvun puolimaissa, että ekaluokkalaisten koulutehtävät eivät opeta lapsia ilmaisemaan ajatuksiaan kirjoittamalla. Mervi Kosken aloitteesta perustettiin [[Hämeenlinnan kaupunginkirjasto|Hämeenlinnan kaupunginkirjastoon]] lapsille ja nuorille kynäilypiirejä. [[Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana -66]] tuli mukaan järjestämään toimintaa.

Kynäilypiirit täyttyivät heti innokkaista kirjoittajista. Kirjasto ja kynäily sopivat hyvin yhteen. Rauhallinen ilmapiiri ja notkuvat kirjahyllyt houkuttelivat sanoilla taiteilevat työhön. Kirjoituskoneet paukkuivat ja monistusrakkineet sauhusivat aina keväisin ja syksyisin, kun hengentuotteita valmisteltiin julkaistaviksi Runoratsu-nimiseen omaan antologiaan.

==== Kynäilypiireistä kirjoittajakouluun ====

Kirjoittajakoulun äiti ja toiminnasta vastannut opettaja Mervi Koski laati kirjoittajakoululle opetussuunnitelman. Kirjoittajakoulu aloitti toimintansa vuonna 1991. Valtakunnallinen työryhmä pohti samaan aikaan lakiesitystä sanataiteen perusopetuksesta. Kirjastossa oltiin valmiita jatkamaan kynäilypiireistä alkanutta toimintaa ja ennakoimaan tulevaa lakia, joka astui voimaan seuraavana vuonna. Kun kaupunginvaltuusto päätti seuraavana syksynä sanataiteen perusopetuksen antamisesta Hämeenlinnassa, kirjaston kirjoittajakoulu toimi jo täydellä höyryllä. Oppilaita oli yli 70 eskari-ikäisistä eläkeläisiin.

== Palkinnot kirjoittajakoululle ja sen oppilaille ==

Useista kirjoittajakoulun oppilaista on sittemmin tullut kirjoittamisen ammattilaisia, jopa palkittuja kirjailijoita. Hämeen läänin taidetoimikunta myönsi kirjoittajakoululle Pro Arte Tawastica -tunnustuksen 1993. Kirjoittajakoulu sai Hämeen Sanomien kulttuuripalkinnon 1997.

Valtakunnallisilla sanataidepäivillä Oulussa (21.-27.2.2005) kantaesitettiin Marjatta Meritähden ja Kaj Chydeniuksen lasten ja nuorten runoihin säveltämiä lauluja. Sadoista ympäri maan tulleista runoista sävellettiin parikymmentä, joiden joukossa oli kirjoittajakoulun oppilaiden Emma Kilven runo Kevät ja Anna-Riikka Penttisen runo Meri.

Ira Salminen (9 v.) ja Aino-Leena Mustonen (10 v.) voittivat lokakuussa 2007 omat sarjansa Tampereen kaupunginkirjaston ja Nukke- ja pukumuseon järjestämässä valtakunnallisessa kirjoituskilpailussa Oma tarinani – klassikkosaduista uusia versioita.

Vuonna 2008 kirjoittajakoulun oppilas Ilmi Komulainen voitti sadullaan Päivän poika ja Hämärän neiti Päätalo-instituutin järjestämän valtakunnallisen sadunkirjoituskilpailu Napero-Finlandian pääpalkinnon. Edellisenä vuonna Ilmi kävi niiaamassa oman ikäsarjansa ensimmäisen palkinnon ja vuonna 2006 kolmannen palkinnon.

== Antologioita, näytelmiä ja näyttelyjä ==

Kirjoittajakoulu järjesti Heitä legendaa -nimisen kirjoituskilpailun 1990-luvun puolivälissä. Kilpailuun lähetettiin n. 700 kirjoitusta, joiden parhaimmisto koottiin Laine haukkasi rantaa -antologiaksi. Kuvataidekoulun oppilaat kuvittivat teoksen, jonka Karisto Oy kustansi.

Kirjoittajakoululaiset kirjoittivat nukketeatterinäytelmän Ritari ja Linnanneito dramaturgi Pia Hounin johdolla. Käsityökoulun oppilaat valmistivat näytelmän nuket, lavasteet ja rekvisiitan. Nukketeatteriryhmä Vahapapu otti ohjelmistoonsa näytelmän, jonka ohjauksesta vastasivat Suvi Vasama ja Reija Isosuo. Ritarin ja Linnanneidon ensi-ilta oli lastenkulttuurikeskus ARXissa lokakuussa 2003.

Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa järjestettiin elokuussa 2004 Muotokuva- ja tarinanäyttely yhteistyössä [[Hämeenlinnan kuvataidekoulu]]n kanssa. Kirjoittajakoulun ja kuvataidekoulun oppilaat tekivät Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettujen lapsuudenkuvien pohjalta tarinoita ja muotokuvia. Näyttely kuului [[Hippalot]] -taidefestivaalin ohjelmaan.

Kirjoittajakoululaisten lukuvuonna 2004-2005 kirjoittamista teksteistä koottiin Huminaa –antologia.

Vuoden 2007 Hippaloihin kirjoittajakoulu järjesti Tarinatiskin, josta sai kolikolla lunastaa itselleen tarinan. Tiskin tuotto lahjoitettiin kodittomille eläimille. Samana vuonna Sadun päivänä (18.10.) kirjoittajakoulun Sanataideryhmä esitti pienten ja isompienkin iloksi runokimaran Sadun päivänä Hämeenlinnan pääkirjastossa. HAMK:n ohjaustoiminnan opiskelija Tiia Sipolainen valmensi kirjisläiset runontulkeiksi ja treenasi ryhmän huippuvireeseen ensiesiintymistä varten.

== Lähteitä ==

*[http://hameenlinna.verkkokirjasto.fi/web/arena/kirjoittajakoulu http://hameenlinna.verkkokirjasto.fi/web/arena/kirjoittajakoulu](viitattu 6.6.2011)[[Vuosi::1991| ]] [[Coordinates::60.99709, 24.47867| ]] 
[[Category:Taiteen_perusopetus]]

Hämeenlinnan Taitoluistelijat

2011-06-06T13:10:35Z

Lailau:

'''Hämeenlinnan Taitoluistelijat ry''' (HTL) on vuonna 1983 perustettu taitoluisteluseura, joka aikanaan erkaantui [[Hämeenlinnan Tiikerit|Hämeenlinnan Tiikereiden]] luistelujaostosta. HTL on yksi 69 seurasta, jotka kuuluvat Suomen Taitoluisteluliittoon (STLL) ja seuran asioita paikallisella tasolla hoitaa vapaaehtoisista koottu johtokunta. Seuran visiona on tuottaa seudun lapsille ja nuorille heidän tarpeidensa mukaista, ammatillisesti ohjattua taitoluistelua liiton alaisuudessa. Tällä hetkellä seurassa luistelee n.160 innokasta luistelijaa aina 3v. - 17 v. nuoriin niin harraste - kuin kilpailupuolella.

Seura järjestää omia kilpailuja ja luistelijat osallistuvat myös aktiivisesti ja menestyksellisesti muiden seurojen järjestämiin kilpailuihin. Viime vuosina seura on järjestänyt myös taitoluistelun kesäleirejä. Seuramme kauden huipentumia ovat joulu - ja kevätnäytökset, joissa kaikki luistelijamme pääsevät jäälle näyttämään taitojaan ja esiintymään eri rooleissa.

Tervetuloa tutustumaan taitoluisteluun! [http://www.hameenlinnantaitoluistelijat.net/ http://www.hameenlinnantaitoluistelijat.net/]

 [[60.993821, 24.433613| ]]

[[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Urheiluseurat]]

Hämeenlinnan judoseura

2011-06-06T12:32:41Z

Lailau:

Hämeenlinnan judoseuran toiminta sai alkunsa vuonna 1968. Aluksi kyse oli pelkästään harjoittelemaan kokoontuneista lajin harrastajista, mutta vuotta myöhemmin seuran toiminta sai vakiintuneemmat muodot ja se aloitti virallisen toiminnan urheiluseurana ja yhdistyksenä marraskuun kuudentena päivänä 1969. Nykyään Hämeenlinnan judoseuran toiminta on aktiivista ja monipuolista. Sen edustajat ovat menestyneet monissa valtakunnallisissa kilpailuissa ja sen tekemää valmennusta arvostetaan ympäri Suomea. Jäseniä seurassa on yli 300, aina juniori-ikäisistä aikuisharrastajiin ja edustuskilpailijoihin saakka.

 

Judoseuran harjoittelupaikka sijaitsee [[Paukkulan halli|Paukkulan hallissa]] [[Poltinaho|Poltinaholla]] osoitteessa Paukkulantie 4.

Judoseuran kotisivut löytyvät osoitteesta [http://www.judoseura.fi/index.html www.judoseura.fi/index.html]

{{Tynkä}}
[[Oordinates::60.993603, 24.430833| ]]
[[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Urheiluseurat]]

Hämeen itämaisen tanssin yhdistys

2011-06-06T12:11:08Z

Lailau:

Hämeen Itämaisen Tanssin Yhdistys r.y. (HITY) on perustettu vuonna 2004. Sen tarkoitus on edistää itämaisen tanssin harrastusta sekä koota itämaisen tanssin harrastajat yhteen Hämeenlinnassa ja sen lähiseuduilla.

Yhdistys järjestää koreografia-harjoituksia, näytöksiä ja kursseja.

== Tapahtumat ==

Viimeisin tanssinäytös järjestettiin lauantaina 3.10.2009 klo 16.00 [[Hämeenlinnan lyseon lukio|lyseon]] [[Janne-sali|Janne-salissa ]]Hämeenlinnassa. Taitavien itämaisten tanssijoiden lisäksi näytöksessä esiintyivät mm. rumpuryhmä [[Afrocosmos|Afrocosmos]], sekä tanssiryhmät [[Lammi|Lammilta]] ja [[Riihimäki|Riihimäeltä.]] Itämaisten tanssien lisäksi nähtiin havajilaista tanssia, tahitilaista tanssia, bollywoodia (intialaista), sekä afrotanssia. Paikalla oli myös tanssitarvikeliike Asadin basaari Tampereelta.
*[http://sites.google.com/site/hityry/hityry http://sites.google.com/site/hityry/hityry]
[[Category:Seurat_ja_yhdistykset]] [[Category:Tanssi]] [[Category:Tanssitapahtumat]]

Hattula-Päivät

2011-06-03T06:04:55Z

Lailau:

Hattula-Päivät on [[Hattula|Hattulassa]] kesäkuun alussa järjestettävä koko perheen tapahtuma. 

=== 2010 ===

Vuonna 2010 Hattula-Päivät järjestettiin 9.6-13.6. Tapahtuman avasi Pappilanniemen päiväkodin puistossa pidetty lasten väripiknik johon osallistui noin 250 lasta. Väripiknikin lisäksi Hattula-Päivät tarjosi lapsille muun muassa ongintaa ja kasvomaalausta, sekä konsertin jossa esiintyy lastenmusiikkitrio Tohtori Orff. Nuorille oli järjestetty erillinen Sun-Fun tapahtuma [[Satulinna|Satulinnassa]], jonka vetonaulana oli rap-yhtye Fintelligens. Myös aikuisille riitti ohjelmaa, esimerkiksi lauantaina markkinatanssit tai "rikosbussi", jossa tutustuttiin Hattulassa tapahtuneisiin rikoksiin poliisina toimineen Raimo Sirénin johdolla.

Osa tapahtumista vaatii ilmoittautumisen, jonka ottaa vastaan Hattulan vapaa-aikatoimi.

Vuonna 2011 Hattula-Päivät järjestetään 8.-12.6. Ohjelmaan kuuluu lasten värikylpy, panssarisoittokunnan puistokonsertti, dekkari-ilta, Parola-ROCK, Hattulan Toripäivä -”Maakunnan Tähtitapahtuma” Parolassa sekä paljon muuta. Parola-ROCK on nuorten bändikatselmus Parolan yhteiskoulun salissa. Tuomarina myös Jone Nikula. Tapahtuma on ilmainen, ikärajaton ja päihteetön. 

==== Lisätietoja ====

*[http://menokatu.hameensanomat.fi/Tapahtumat/Tiedot/tabid/136/EvId/143233/language/fi-FI/Default.aspx http://menokatu.hameensanomat.fi/Tapahtumat/Tiedot/tabid/136/EvId/143233/language/fi-FI/Default.aspx]

*[http://www.hameensanomat.fi/?article=133119 Hämeen Sanomat 9.6.2010]

*[http://www.hattula.fi/portal/fi/hattulassa_tapahtuu/?bid=134 Hattula-Päivien ohjelma 2010]

[[Category:Hattula]] [[Category:Kotiseututapahtumat]]

Forssan kansalaisopiston opistolaiskunnan mökki ja sauna

2011-06-03T05:53:06Z

Lailau:

[http://sites.google.com/site/wahrenopistonveraejae/opiston-moekki Opiston mökki] sijaitsee Tammelassa Opistontiellä, kauniilla paikalla Pyhäjärven rannalla.Mökkiä voi varata erilaisiin tilaisuuksiin, esim. perhejuhliin kesäkuusta syyskuuhun.

Opiston sauna lämpiää kesäkuusta elokuuhun keskiviikkoisin klo 17.00-20.00 ja lauantaisin klo 16.00-19.00. Keskiviikkoisin mökillä on myynnissä myös kahvia ja pullaa. [[Image:Opistonmokki2.jpg|thumb|right|300px]]

 

== Ensimmäiset vuodet ==

Ensimmäisestä toimintavuodesta alkaen [[Forssan työväenopisto|Forssan työväenopiston]] kuvaan kuului vilkas toverikuntatoiminta. Se on laskettava ensisijaisesti [[Elli Laurila|Elli Laurilan]] ansioksi. Hän osallistui aktiivisesti opistolaisten vapaan harrastustoiminnan ohjaamiseen. Heti ensimmäisenä syksynä opistolaiset järjestäytyivät toverikunnaksi puheenjohtajansa ympärille. Alkuaikojen monivuotinen puheenjohtaja oli kaupanhoitaja Kosti Peltonen. Yhteisiä toveri-iltoja järjestettiin aluksi joka viikko. Myöhemmin ne harvenivat kerran kuussa yhteistilaisuuksiksi. Kotoisten illanviettojen rinnalle tuli tavaksi tehdä opintomatkoja eri kaupunkeihin ja retkiä hiihtäen, kävellen ja pyörällä lähimpiin nähtävyyskohteisiin. Toverikunnan opinnollisen toiminnan rungon muodostivat keskustelukokoukset joka keskiviikko siten, että joka toisella kerralla pidettiin vuorotellen puheita ja esitelmiä ja joka toinen keskiviikko oli joku ulkopuolinen esitelmän pitäjä. Oman ryhmän esityksiä arvosteltiin ja kokouksesta kirjoitettiin pöytäkirja.

== Kesähuvilan hankinta ==

Kun Elli Laurilasta syksyllä 1924 tuli opiston johtaja, hän saattoi paneutua opistolaiskunnan toimintaan täydellä teholla. Samana syksynä alkoi retkien ja muiden toimintasuunnitelmien keskeltä nousta huikea ajatus oman kesänviettopaikan saamiseksi opistolaisille. Tiedettiin, että ainoastaan Viipurin opistolla oli oma kesähuvila. Rahaa oli saatava kokoon kymmeniä tuhansia markkoja ja sitä varten pidettiin iltamia, ompeluseuroja ja arpajaisia ja haettiin markat jalkaisin kaukaa Forssan ulkopuoleltakin. Kun kevät koitti, oli kassassa 35 000 markkaa. [[Image:Ok mokki paaty ja kuisti.jpg|thumb|left|300px]]Etsivien tietoon tuli aivan kävelymatkan päässä oleva huvila, joka sijaitsi Tammelan Hevoniemessä Pyhäjärven rannalla. Huvilan omisti Forssan tunnettu apteekkari John Hjelt. Rakennus oli vuokramaalla, eikä omistaja Vihtori Mansikkaniemi ollut suostunut tonttikauppoihin apteekkarin kanssa. Se oli ilmeisesti syynä siihen, että mökki oli pantu myyntiin. Koska toveritoimikunta oli rekisteröimätön yhdistys, se ei voinut tehdä kauppaa omissa nimissään. Mutta kun apteekkari Hjeltin kanssa oli sovittu ostamisesta, toveritoimikunta esitti opiston johtokunnalle mökin ostamista kesäsiirtolaksi. Huvilan hinta oli 50 000 markkaa. Tontin vuokra-aikaa oli jäljellä vielä 38 vuotta ja sen vuosivuokra oli 50 mk. Mainittakoon, että koko opiston talousarvio oli samana vuonna 173 000 mk. Johtokunta totesi kokouksessaan 10.4.1925 yksimielisesti, että kauppa kannatti tehdä. Sen toteuttajiksi valittiin Joose Palmen ja Jaakko Laurila. Kesäsiirtolalle oli laadittava myös säännöt. Siihen tehtävään nimettiin Joose Palmen, Kosti Peltonen ja opiston johtaja Elli Laurila.

Huvilan hankintakesästä alkaen opiston mökki on ollut kesätoiminnan keskipiste. Pian omistajan vaihdoksen jälkeen vuonna 1928 maan omistajan suostui myymään koko niemen opistolle. Tontin pinta-ala on 1,25 ha. Sen jälkeen mökki tunnettiin entistä enemmän omaksi ja sitä ruvettiin kunnostamaan ja hoitamaan aivan kuin omaa taloa. Toveritoimikuntaan kuulunut Eeva Autio muistelee, kuinka toverikuntalaiset kävivät ensimmäisen kerran tutustumassa huvilaan; Oli pitkäperjantai 1925. Apteekkari Hjelt esitteli mökkiä kulkien kynttilä kädessään edellä pienissä huoneissa.

[[Image:Ok laivalaituri 1925.jpg|thumb|right|300px]]Kun sitten kaupat tehtiin, alkoi mökin kunnostus ja kalustaminen. Ikkunoihin vietiin punaraitaiset verhot, jotka oli tehty käsityöpiirissä. Loimijokea pitkin vietiin veneellä pöytiä ja tuoleja ja muuta välttämätöntä tavaraa. Saunapuitakin kerättiin rannoilta veneeseen ja kuljetettiin saunarantaan. Pojat laahasivat uppotukkejakin ja piilottelivat niitä mahdollisilta tarkastajilta. Nämä olivat kuitenkin tuttuja yhtiön miehiä ja he ymmärsivät poikien puuhia. Salmen Martilla oli oikein moottorivene, jolla he vetivät isojakin puita huvilan rantaan. Martin kyytiin pääsivät toisetkin usein järvelle huristelemaan.

[[Image:Ok ensimmainen sauna.jpg|thumb|right|300px|Ensimmäinen sauna]]

== Uusi sauna ja huvilan laajennus ==

1933 toverikunta teki johtokunnalle aloitteen uuden saunan rakentamisesta. Johtokunta myönsi avustuksen kesätoimintaan eli 21 000 mk ja korottoman lainan, jonka toverikunta sitoutui maksamaan takaisin vuosittain keräämistään saunamaksuista. Omaa rahaa toverikunta antoi rakennuskassaan 5 000 mk. Sauna valmistui seuraavana vuonna. Piirustukset teki opistolainen Esko Sumu. Urakoitsijana oli kirvesmies Salo Tammelasta. 

Samaan aikaan tuli vahtimestarin paikka avoimeksi ja päätettiin muuttaa opiston vahtimestarin kuvaa niin, että tämä toimisi kesällä kesämökin isäntänä ja saunan lämmittäjänä. Vahtimestaria varten saunan vintille rakennettiin kesäasunto. Oli luonnollista, että toimeen toivottiin miestä, joka pystyisi tekemään myös pieniä korjauksia. Sellainen mies löytyi opiston omasta piiristä, nimittäin Unto Honka, joka oli myös johtokunnan jäsen. Hän hoiti tehtävää vuoteen 1937, ja hänen jälkeensä tuli Maire Stark. Hän pysyi virassaan 1960-luvulle asti.

Uuden saunan valmistuttua huomattiin pian, että se oli liian ahdas. Joten saunarakennusta laajennettiin pituussuunnassa neljällä metrillä 1939. Sen jälkeen naisen puolella oli ruhtinaalliset tilat.

Näkyvin uudistus alkuperäiseen huvilaan oli sen huomattava laajentaminen. Talon kylkeen rakennettiin 1934 jykevistä hirsistä sali, jonka pinta-ala on 85 neliömetriä. Yläkertaan sisustettiin makuutiloja niin, että talossa on voinut yöpyä sen jälkeen lähes sata vierasta. Kauppaneuvos Isak Julin lähti Forssasta samana vuonna ja lahjoitti läksijäislahjakseen 15 000 mk laajennusta varten. Lähes alusta lähtien saunaa alettiin lämmittää keskiviikkoisin ja lauantaisin myös maksullisena saunana muillekin kuin opistolaisille ja siitä tuli varsinkin forssalaisten suosima kesäsauna. Keskiviikon saunavieraille on lisäksi järjestetty opistolaiskunnan toimesta kahvitarjoilu huvilan salissa. Alkuaikoina opiston huvila toimi myös tärkeänä opetuspaikkana. Kesäkurssit ja erilaiset opintoleirit uintiopetusta myöten olivat suosittuja tilaisuuksia vieraillekin opistolaisille. Omilla opistolaisilla oli mahdollisuus lunastaa kesäkortti, jolla he voivat majailla ja saunoa vapaasti koko kesän.

== Kiinteistö Forssan kaupungille ==

Opiston kunnallistamisen yhteydessä 1971 arvokas kiinteistö siirtyi Forssan kaupungin omistukseen. Mutta lahjakirjaan sisältyi lausuma, että mökki säilyy opistolaisten hallinnassa. Aluksi opiston vanhat ystävät kavahtivat kuullessaan lahjoituksesta. Mutta ajan mittaan pelko osoittautui turhaksi. Kaupungin omistuksessa taloa ruvettiin hoitamaan yhtä hyvin kuin muitakin kaupungin kiinteistöjä. Varsinaisten huoltokorjausten lisäksi taloon rakennettiin uusi ulkorakennus sekä vesijohdot ja viemärit. Veden kantaminen rantakaivosta ja vanhan ulkokäymälän aika mökillä päättyi 1984. Opistolaiskunta on halunnut säilyttää saunassa vanhan kertalämmitteisen kiukaan. Molempien saunojan yhteinen kiuas lämmitetään ulkopuolelta. Siihen kuluu lähes koko päivä ja halkoja pesä ahmaisee puolisen mottia yhtä saunomiskertaa kohden. Kesäpaikka tarvitsi vahtimestarin lisäksi myös valvojan. Sitä varten opiston pitkäaikainen taloudenhoitaja Pauli Virtanen sai luvan rakentaa mökin omiin nimiinsä tontin rajalle 1949. Siitä käsin hän toimi ansiokkaasti kesäpaikan isäntänä yli 30 vuotta. Kiinteistön siirryttyä kaupungin omistukseen opiston opistolaiskunta on vastannut itsenäisesti kesämökin toiminnasta talkoovoimin. 

 

== Lähteet ==

Uusi-Hakimo, Lauri : Työväenopistosta Aikuisopistoksi, Forssan Kansalaisopisto 75 vuotta. Forssa 1995. ISBN 952-90-6758-5

 

{{Tynkä}}

 [[Coordinates::60.802563, 23.78399| ]] [[Vuosi::1925| ]]

[[Category:Forssa]] [[Category:Kansalaisopistot]]

Hauhon partiolaiset

2011-06-03T05:47:11Z

Lailau:

Hauholla toimii seurakuntatalon tiloissa Hauhon partiolaiset. Ennen oli erikseen Skytten Pojat ja Hauhon Oravatytöt. Nyt ne ovat yhdistyneet, ja kaikki kokoontuvat torstaina. Skytten Poikia on enää vain muutama henkilö, mutta Oravatyttöjä on yli 20. Skytten Pojat on nimetty Turun piispa [[Martti Skytte|Martti Skytten]] mukaan. Piispa on syntynyt Hauholla 1400-luvulla. Hänen muistokseen on pystytetty patsas Hauhon kirkon lähelle. Oravatytöt kantavat nimessään Hauhon vaakunassakin olevien neljän oravan muistoa, joka liittyi 1300-luvulla tapahtuneeseen hauholaisten kirkollisverokapinaan  ja paavin pannanjulistukseen.

==== Toiminta ====

Hauhon partiolaisten yhtenä hyvin suosittuna leiripaikkana on Sappeen Syöliö. Lisäksi toisena yleisenä ja suosittuna paikkana on Porvoossa Partiopoukama. Myös Hauhon partiolaiset osallistuvat suurleireille, joista viimeinen oli Kilke-leiri Evolla. [[Kilke|Kilke]] oli Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n kuudes suurleiri. Leiri järjestettiin Hämeenlinnassa, Evon maisemissa 28.7.–5.8.2010.

 

{{Tynkä}}

[[Category:Hauho]] [[Category:Seurat_ja_yhdistykset]]

Hakkapeliittatapahtuma

2011-06-03T05:32:16Z

Lailau:

[[Päivämäärä::08.07.2010| ]][[Päivämäärä::08.08.2010| ]][[Image:Hakkapeliitta.png|thumb|right|300px|Köyden punontaa Hakkapeliitta-tapahtumassa elokuussa 2009.]][http://www.hamewiki.fi/wiki/Tammela Tammelassa] järjestetään vuosittain elokuun ensimmäisen viikonloppuna Hakkapeliittatapahtuma. Kaksipäiväinen tapahtuma tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen hakkapeliitta-ajalta, 1600-luvulta.

== Tapahtuman historia ==

Tammela tunnetaan Hakkapeliittapitäjänä. Hakkapeliitat nimitys on annettu 30-vuotisessa sodassa (1618–1648) taistelleille suomalaisille sotilaille. Tammelasta lähti 30-vuotiseen sotaan 24 miestä, joka oli suhteellisen paljon. 

Hakkapeliittatapahtuma järjestettiin vuonna 2009 jo 31. kerran. Tapahtuma järjestetään talkoovoimin.

== Ohjelma ==

Tapahtuman ohjelmaan kuuluu erilaisia tanssi- ja soittoesityksiä sekä luentoja. [[Mustiala|Mustialassa]] on 1600-luvun markkinatorilla myynnissä käsitöitä, leivonnaisia, yrttejä, saippuaa jne. Lisäksi ohjelmaan kuuluu työnäytöksiin, jotka opastavat vanhoihin työtapoihin.

Hakkapelittatapahtuman kohokohtiin kuuluu 1600-luvun pitopöytä, jossa ohrarieskalta syödään sormin suolakalaa, haudutettuja nauriita, palvattua lihaa ja piimäjuustoa. Mukana ruokailemassa ovat myös kuningas ja kuningatar sekä muuta hoviväkeä.

== Lähteet ==

*[http://www.tammela.fi/portal/matkailu/perinnetapahtumat/hakkapeliittatapahtuma/ http://www.tammela.fi/portal/matkailu/perinnetapahtumat/hakkapeliittatapahtuma/]

*[http://www.nsaura.fi/index.php?section=8 http://www.nsaura.fi/index.php?section=8]

{{Tynkä}}
[[Coordinates::60.817998,23.769429| ]]
[[Category:Tammela]] [[Category:Muut_tapahtumat]]

Heikki Videnin muistokivi

2011-06-01T12:28:52Z

Lailau:

[[Image:Videnin hauta wuolijoella.jpg|thumb|right|200px|Kuva: Jouni Lehtonen]]

Valkoisten ampuman Heikki Videnin muistokivi sijaitsee Hauhon [[Vuolijoki|Vuolijoella]].

Vuolijoella asuva Heikki Viden oli menossa sisarensa ja Talvion Maijan kanssa tätinsä luokse Myllymäkeen. Kun he olivat kulkemassa nykyistä ”palokunnanmäkeä” kohti Aitoota, vastaan oli tullut joukko pohjalaisia valkoisia. Heikki Viden oli säikähtänyt valkoisia ja hypännyt tien sivuun. Valkoiset olettivat Videnin lähteneen karkuun ja ampuivat hänet. Heikki ei ollut punakaartilainen ja oli ollut kylällä pidetty nuorimies.

Kyläläiset hakkasivat muistokiven tapahtuman paikalle. 2000-luvulla Aaro Penttilä on tehnyt muistokiven viereen katajaisen ristin.

 

Muistomerkki on osa [[Hauhon 1918 kulttuuripolku|Hauhon 1918 kulttuuripolkua]].

 

== Lähde ==

*Ulla Tupala: Kapina. Vuoden 1918 tapahtumia Hauhon alueella. (Moniste) Hauho-Seura ry 2006.
[[Coordinates:61.267864, 24.461013| ]]
[[Category:Hauho]] [[Category:Muistomerkit]]

Vanajan autotehdas

2011-06-01T05:57:39Z

Lailau:

Vanajan autotehdas (alk. Yhteissisu Oy) perustettiin vuonna 1943. Alkuperäisen tehtaan alueella toimivat nykyisin Patria Vehicles Oy ja Sisu Akselit Oy. 

== Historiaa ==

==== Yhteissisu Oy ====

[[Image:CopyrightVanajan autotehdas.jpg|thumb|right|300px|Vanajan autotehdas 1960-luvulla. Kuva: Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmat.]]Vanajan autotehdas sai alkunsa vuonna 1943, kun perustettiin Yhteissisu Oy toimittamaan kuorma-autoja sotaan. Suomen valtion ja Oy Suomen autoteollisuus Ab:n (per. 1931)  välisissä neuvotteluissa päädytiin perustamaan yhtiö, jonka tarkoituksena oli yhteisvoimin valmistaa Sisu-merkkisiä autoja. Osakkeen omistajiksi haluttiin yrityksiä, jotka jo valmistivat ajoneuvon osia tai olivat sellaisten tuottamiseen valmiita. Yhtiösopimuksen allekirjoittivat edellä mainittujen lisäksi A. Ahlströmin Osakeyhtiö, Kone Osakeyhtiö ja Suomen Gummitehdas. Osakkeenomistajiksi tuli myös muita teollisuusyrityksiä. 

Puolustuspoliittisista syistä tehdas oli määrä sijoittaa riittävän kauas pääkaupunkiseudusta ja alueelle, jossa ei ennestään ollut raskasta teollisuutta, mutta kulkuyhteydet voitaisiin luoda tyydyttävästi. [[Vanajan kunta|Vanajan]] (nyk. Hämeenlinnan) eduksi oli rautatieyhteys. Armeija asetti hyvin tiukat vaatimukset liittyen autojen rakenteeseen, laatuun ja varusteluun. Ajanpuutteesta johtuen ei uutta automerkkiä lähdetty kehittämään vaan päätettiin valmistaa Oy Autoteollisuus Ab:n valmistamaa kuorma-automallia Sisu S-21. Ensimmäinen prototyyppi valmistui 1.8.1945. Työvoiman puute, raaka-aineiden saantivaikeudet sekä eräät ala-arvoisiksi osoittautuneet rakenneosat ja aiottuun käyttötarkoitukseen sopimattomat komponentit viivästyttivät ensimmäisten sarjatuotantoautojen valmistumisen vuoden 1946 alkupuolelle. Sodan päätyttyä valtion autotarve kuitenkin muuttui. Koko yhtiön alkutaival oli ollut tappiollinen. Velkojien neuvottelujen pohjalta vuodelle 1948 laadittiin tervehdyttämisohjelma. Yhtiön uudeksi nimeksi otettiin Vanajan Autotehdas Oy. 

==== Vanajan Autotehdas Oy ====

Ensimmäinen Vanaja-merkkinen auto valmistui vuonna 1948. Seuraavina vuosina yhtiö toimitti pääasiassa valtiolle kuorma-autoja. Vuonna 1950 tuotantoon otettiin lisäksi linja-autoalustat. Vuonna 1952 yhtiön tilinpäätös osoitti vihdoin voittoa. Vuonna 1956 Vanajan Autotehdas teki uusia aluevaltauksia esittelemällä mm. ensimmäisen Suomessa valmistetun takamoottorisen linja-autoalustan (Vanaja VAT-4800). Tuotantoon sitä ei kuitenkaan vielä saatu. Yhtiö profiloitui yhä selkeämmin raskaiden kuorma-autojen, järeiden erikoisautojen ja linja-autoalustojen valmistajaksi. Vuonna 1967 valmistuneet alle 400 Vanajaa eivät enää riittäneet pitämään tehdastuotantoa yllä. 

==== Sisu-Hämeenlinna ====

Vuonna 1968 Vanajan Autotehdas Oy fuusioitui Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n kanssa, joka valmisti tunnettuja Sisu-merkkisiä autoja. Viimeinen Vanaja-merkkinen ajoneuvo luovutettiin asiakkaalle vuonna 1971. 

== Teollisuus- ja asuntoalueet ==

Yhteissisu Oy:n tehdasta varten suunnitellun tontin omistivat tuomari (vuodesta 1947 kunnallisneuvos) Erik Grenman ja hänen vaimonsa Margit. Kyseessä oli Vanajan kunnan [[Mäskälä|Mäskälän]] kylässä sijaitsevaan [[Katisten perintötila|Katisten perintötilaan]] kuuluva maa-alue, joka lohkomis- ja lainhuudatusmenettelyn yhteydessä nimettiin Sisuksi. Lisäksi Grenmaneilta hankittiin kolme edellä mainitun eteläpuolella sijaitsevaa pienempää maa-aluetta, jotka saivat nimeksi Moottori ja Jarru sekä Kantolan perintötila säilytti nimensä. Yhteispinta-ala oli 28 hehtaaria. Länsireunalta se rajoittui päärataan. Pistorataa varten ostettiin vielä joitakin pienempiä maa-alueita. Maanalaisia tuotantotiloja varten pakkolunastettiin ns. Mantereenlinnan kallioalue.

Tehdasrakennuksen eli varasto- ja kokoonpanohallin rakennustyöt päätettiin antaa helsinkiläiselle A.W. Liljeberg Oy:lle, joka oli sota-ajan vuoksi ainoa siihen taloudellisesti pystyvä. Teollisuus- ja asuinalueet suunnitteli Alvar Aallon arkkitehtitoimisto. Suunnitelmasta kuitenkin poikettiin. Vuonna 1948 tehtaan viereen rakennettiin varasto ja vuonna 1957 valmistui suuri lisärakennus, johon sijoittui myös tehdasruokala. Vuonna 1964 pääkonttori muutti Helsingistä Hämeenlinnaan tehtaan viereen valmistuneeseen uuteen toimistorakennukseen, joka sai lempinimen sokeripala värinsä ja muotonsa perusteella. 1960-luvulla nousi vielä tehdastontin luoteiskulmaan uusi keskuskorjaamo. 

==== Asuinalue ====

Aallon toimiston ehdotuksesta ostettiin neljä valmistaloa A. Ahlström Oy:ltä, mutta toimiston suunnitelmasta poiketen ne sijoitettiin melko lähelle varsinaista tehdasaluetta. Niiden itäpuolelle pystytettiin insinööriasunnoksi tarkoitettu rakennus. Kolme Aallon toimiston suunnittelemaa rivitaloa sijoitettiin työläisasuntojen ja tehdasrakennuksen välimaastoon. Kussakin talossa oli kahdeksan asuntoa. Myöhemmin rakennettiin vielä kaksi paritaloa toimihenkilöille. Kirkkokallion eteläiselle jyrkänteelle rakennettu johtajan asunto oli sisustusta myöten Aaltoa tyypillisimmillään. Nykyisin Villa Patriana tunnettu rakennus on edustus- ja kokoustiloina. 

Aallon suunnittelemaa eivät olleet enää 1950-luvulla valmistuneet kauppa ja yhteissauna. Lisäksi 1950-60-luvuilla rakennettiin kolmikerroksinen rapattu kerrostalo.

== Lähteet ==

*Blomberg, Olli: Yhteissisusta Vanajan ja Sisun kautta Patriaan : 60 vuotta asiakaslähtöistä ajoneuvotuotantoa. Patria Vehicles, Hämeenlinna 2003 (Karisto). 
*Veteraanikuorma-autojen Seura ry:n sivut http://www.vetku.fi/content/view/15/136/ 

 [[Coordinates::60.981756, 24.514274| ]]

[[Category:Teollisuus]]