Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Kalle Aaltonen

2010-03-05T19:39:21Z

Kleppala:

== Kalle Aaltonen (1900 – 1983) – kansantaiteilija ja kulkuri ==

Kalle Aaltonen oli tunnettu hahmo 1930-luvulta aina 1980-luvulle asti [[Forssa|Forssan]], [[Tammela|Tammelan]] ja [[Jokioinen|Jokioisten]] seudulla. Hän kulki kesät talvet kaksi resuista päällystakkia päällekkäin vedettynä ja lakinreuhka päässä talosta taloon, ja elätti itsensä maalaamalla tauluja tilauksesta. Ainoana omaisuutenaan Kalle raahasi mukanaan nyyttejä tai pahvilaatikoita, joissa oli tauluja ja maalaustarvikkeita. Kalle maalasi elämänsä aikana satoja tauluja. Useimmat niistä ovat yksityisten ihmisten omistuksessa, suuri osa lienee myös kadonnut. Virallista tunnustusta tämä itseoppinut kansantaiteilija ei elämänsä aikana saanut.

== Lapsuus ja maailmalle lähtö ==

Kaarle Mikael Aaltonen tuli maailmaan Pusulassa Nikkarin talon pienessä mökissä toinen elokuuta vuonna 1900. Hänen äitinsä oli piika Henrika Aaltonen, isästä ei ole tietoa. Kalle sai kuitenkin pian isäpuolen. Sisaruksia ei ollut, veli oli kuollut ennen Kallen syntymää. Kallen lapsuus lienee ollut onnellinen. Äiti opetti Kallen lukemaan ja laskemaan, ja kiertokouluakin hän lienee käynyt. Kalle jäi kuitenkin orvoksi 12-vuotiaana. Isäpuoli ei Kallea sietänyt, ja niin hän sai lähteä maailmalle. 

Kalle sai elättää itseään metsän antimilla, kalastamalla ja ihmisten almuilla, sekä erilaisilla tilapäistöillä. Oikein nuo työt eivät sujuneet, Kalle oli jo lapsena vetäytyvä ja arka. 1920-luvulla hän siirtyi työn perässä Lopen ja Karkkilan seudulle. Jo tuolloin Kalle maalasi, mutta ajatus ryhtyä vakituiseksi taiteilijaksi ei lyönyt leiville, ja hän palasi synnyinseudulleen. 

== Kansantaiteilija ==

1930- luvulla Kalle asettui Forssan ja Tammelan seuduille, ja kierteli noita seutuja loppuikänsä. Jonkin aikaa Kallella oli jopa vakituinen majapaikka Forssan kolmannella linjalla Vieno Virran vinttikamarissa. Mutta suurimman osan elämäänsä Kalle vietti kulkurina. Hän yöpyi ladoissa, kellareissa, vajoissa ja saunoissa, mistä vain sattui suojaa löytämään. Elantonsa hän sai taulujaan myyden tai tarjoutumalla tekemään sellaisen vaikkapa isäntäväen talosta. 

Kalle oli originelli, kylähullu, ja ehkä joidenkin silmissä jopa romanttinen taiteilijahahmo. Levottoman ja epävakaan luonteensa takia hän varmaan tälle tielle joutui. Maalaamisen lisäksi Kallella oli kaksi intohimoa: kahvin juonti ja elokuvissa käynti. Kalle oli tuttu vieras paikkakunnan harvoissa kahviloissa. 

== ”Töhryjä” ja ”krafiikkaa” ==

Kalle oli taiteilijana itseoppinut, mutta silti hän maalasi taitavasti öljyväreillä, ja teki myös akvarelleja. On arveltu, että hän on tutkiskellut aikansa taidetta hyvinkin tarkasti, varmaankin kirjastojen taidekirjoista. Kalle hallitsi perspektiivin, ja vaikutteita eri tyyleistä on nähty hänen tauluissaan. Kalle maalasi asuinseutunsa maisemia ja rakennuksia, joihin hän oli selvästi kiintynyt. Ihmisiä hän ei halunnut kuvata, enintään ihmisiä näkyi etäisinä hahmoina. Aiheenvalintaan ja tyyliin vaikutti luonnollisesti myös hänen toimeentulonsa, pitihän taulut saada kaupaksi. Eräs aihe joka myös toistui oli värikkäät hedelmäaiheiset asetelmat. Hän teki myös kopioita vanhojen mestareiden töistä. Kalle maalasi usein mallista, mutta hänellä oli myös tarkka kuvamuisti.

Kallen parhaina pidetyt työt syntyivät 30-luvulla. Ne olivat kauniisti maalattuja, herkkiä, ja vahvan tunnelmallisia. Kalle arvosti itsekin parhaiten onnistuneita taulujaan ja signeerasi ne omalla nimellään. Hän saattoi myös jättää tauluja ilman signeerausta, tai merkitsi niihin keksittyjä nimiä.

Öljyväritöiden lisäksi Kalle alkoi tehdä sotien jälkeen ”krafiikkaa”, eli lyijykynäpiirustuksia ja väriliidutöitä. Kallen tyylistä on sanottu, että se vaihteli realismista ja ekspressionismista naivismiin. Maalausten tunnelma ja ote vaihtelivat taiteilijan mielialojen mukaan, mutta riippuivat myös ostajasta. Mieluisan asiakkaan taulua hän työsti pitkään ja huolellisesti. 

== Pitkä työura ==

Kalle oli seudullaan näkyvä hahmo, ja hänellä oli myös ystäviä. [http://www.lounakirjailijat.net/kirjailija.php?kirjailijaID=74 Kauko Kare]  on kirjoittanut hänestä kauniisti omassa kirjassaan. Rasittavasta elämäntavastaan huolimatta Kalle näkyy olleen yllättävän terve. Vuonna 1976 Kalle tunsi kuitenkin itsensä niin väsyneeksi ja sairaaksi, että hakeutui vanhainkotiin. Siellä herkkätunteinen taiteilija koki tulleensa loukatuksi, ja palasi kiertolaiselämäänsä. Samana talvena hänet löydettiin pahoin paleltuneena. Hän toipui sairaalassa, mutta pysyi siellä lopun elämänsä ajan. Hän jatkoi edelleen maalaamistaan. Kalle kuoli kolmas tammikuuta 1983. 

== Näyttelyt ==

Kalle Aaltonen. Artexpo, Forssa, 5.9. - 26.9.1993 (esillä 105 teosta) 

== Lähteet ==

Ville Koivisto. Kalle Aaltonen – maalari ja kulkuri; Heikki Saros. Kansantaiteilija Kalle Aaltonen. Näyttelyluettelossa: Kalle Aaltonen : näyttely : Artexpo, [Forssa], 5.9. - 26.9.1993 / toimittaja: Esko Toivakka. - Forssa : Forssan kaupungin kulttuuritoimi, 1993. - 15 s. : kuv. (mv., vär.) ; 25 cm + liite: teosluettelo (4 s.)

Soili Mahlanen (toim.). Tammelan kylät taiteilijoiden silmin. Forssan kirjapaino 2009.

Kauko Kare. Vanha iloinen Tammela ja sen maanmainio väki (Alea-kirja, 1983)

 

[[Category:Forssalaisia|Aaltonen, Kalle]] [[Category:Kuvataiteilijat|Aaltonen, Kalle]]

Humppa-Pojat Forssasta

2010-02-11T20:01:55Z

Kleppala:

''' '''Maailmassa pyörii jatkuvasti kaiken maailman muotivirtauksia. On pyörinyt aikaisemmin ja tulee pyörimään edelleenkin. Myös musiikin alalla, nimenomaan kevyen musiikin. Esimerkiksi sotien jälkeen tanssimusiikissa tuli hiljalleen muotiin vanhojen tuttujen foksien, valssien ja tangojen höystöksi monenlaisia latinalais-amerikkalaisia tanssirytmejä. Nämä valloittivat tanssilavoja ja äänilevyteollisuutta kunnes uutuudenviehätys laimeni.[[Image:Humppa 1.jpg|thumb|right|404x277px|Humppa-Pojat päätyössään Hykkilän nuorisoseurantalolla. Vasemmalta Toivo Väkevä, Ilppo Aaltonen, Tuomo Väkevä, Teuvo Siniketo ja Matti Aaltonen.]] Aivan puhtaasti kotimainen buumi puhkesi soittorintamalle, kun radiossa vuodesta 1958 esitettiin hupailusarjaa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Kankkulan_kaivolla Kankkulan kaivolla.] Kun tästä vielä tehtiin filmi 1960, oli asia selvä. Humppa alkoi valloittaa Suomen tanssilavoja. Ja mitä tämä humppa sitten oli? Se oli jämäkästi soitettuja vanhoja kotimaisia ja ulkomaisiakin fokseja sotaa edeltävältä ajalta. Peruspoljennon antoi oikea tuuba.

Humppayhtyeitä alkoi sitten syntyä Suomeen vähän joka puolelle. Miten humppayhtye voi syntyä? Esimerkki Forssasta.

Oli lauantai-iltaiset tanssiaiset Hotelli Maakunnassa. Siellä soitti Teuvo Sinikedon yhtye, johon minäkin kuuluin. Oli myös salissa [[Forssan Palloseura|Forssan Palloseuran]] jokin vuosijuhla. Mukana oli myös Matti Aaltonen palloseuran johtoportaasta. Tanssin väliajalla hän tuli jutustelemaan, että sopisiko hänen tulla mukaan koettamaan miten hanurinsoitto sujuu. Matti oli soittanut heti sodan jälkeen hanuria Hotti-Veikoissa, jossa oli nähtävästi vielä vetäjänäkin, koska Hotti-Veikkojen taru loppui siihen kun Matti joutui suorittamaan asevelvollisuuttaan.

Vanha suola oli ruvennut janottamaan Mattia. Niinpä hän sitten soitteli meidän mukanamme jolloin voitiin todeta, että kyllähän se vielä käy. Tämän jälkeen alkoi itää ajatus, että pantaisiin pystyyn humppayhtye. Ja niin siinä kävi, että Humppa-Pojat aloitti toimintansa. Ongelmana oli ensin mistä saataisiin bassotorven soittaja. Teuvo ratkaisi asian niin, että hän toi soittokunnan varastosta vanhan helikonin ja alkoi tuuttailla sillä peruspotkua soittoon. Siihen tarpeelliseen takapotkuun piti sitten löytää perinteellinen tenoribanjo. Löysin sellaisen Kalle Sjöroosilta, joka oli toisen polven hanurinsoittaja Kalliomäestä ja joka oli soittanut Pallo-Pojissa ennen sotia. Kalle oli opiskellut konemestariksi ja seilannut aikansa Suomen – Etelä-Amerikan linjalla. Hän oli tuonut Buenos Airesista hyvännäköisen tenoribanjon. Sitä menin sitten lainailemaan. ”Siitä vaan”, sanoi Kalle ja monivuotinen vippailu alkoi. [[Image:Humppa 3.jpg|thumb|left|593x326px|Tässä ollaan jälleen Hykkilässä, nyt 20-vuorisjuhlakonsertissa. Soittejet eturivissä vasemmalta Teuvo Siniketo, Kalle Mansikkaniemi, Arvo Olli ja Matti Aaltonen, ja takarivi vasemmalta Tuomo Väkevä, Toivo Väkevä ja Ilppo Aaltonen.]]Bassopuolikin korjaantui, kun velimies Toivo Väkevä tuli mukaan tuubansa kanssa ja Teuvo pääsi puhaltelemaan saksofoniaan.

Niin että sitten kiertelemään lavoja ja rahastamaan? 

Eipä sentään, vaan lähinnä [[Tammela|Tammelan]] Hykkilään jokavuotisille kesäjuhlille. Olihan niin, että Matti Aaltosen kesäpaikka sijaitsi juuri Hykkilän-Lunkaan nuorisoseuran seuratalon rajanaapurina. Matti oli varmasti joutunut monena kesänä tekemisiin näiden kesäjuhlien kanssa ja ne olivat ehkä olleet suurena tekijänä humppayhtyeen perustamiseen. Kankkulan kesäjuhlat ja Pumppu-Veikot saattoivat siis olla virikkeen antajina.

Humppa-Poikien päätehtävä[[Image:Humppa 2.jpg|thumb|right|402x232px|Täsä soitetaan virallisen näköisenä rahaa musiikkiopiston kannatusyhdistykselle Hotelli Maakunnassa. Vasemmalta Tuomo Väkevä, Teuvo Siniketo, Erkki Rautavaara, Matti Aaltonen, Arvo Olli, Toivo Väkevä ja Jussi Inomaa. Ja vuosi oli 1972.]]nä oli siis Hykkilän kesäjuhlissa esiintyminen, muita esiintymisiä oli vähän, ei ollut tarkoituksena rahan kerääminen. Tähän tuli kylläkin yksi poikkeus. Se oli musiikkiopisto.

Syyskuun 24. päivänä 1964 oli perustettu Forssan seudun musiikkioppilaitoksen kannatusyhdistys. Musiikkiopisto aloittikin toimintansa 15.1.1965. Kannatusyhdistyksen puheenjohtajaksi tuli Matti Aaltonen ja johtokunnan jäseniksi muiden muassa Teuvo Siniketo ja Tuomo Väkevä. Kannatusyhdistyksien rahavarat ovat yleisesti jossain määrin Herran hallussa, joten ajan mittaan tuli sitten Humppa-Pojillekin mieleen soitella rahaa yhdistyksen hyväksi, johtokunnan jäsenyyskin jo tavallaan velvoitti. Yksi tällainen soitto oli Hotelli Koskenniskassa vuonna 1972. Muitakin soittokeikkoja oli, vaikka niistä ei ole valokuvatodisteita.

Tässä voidaankin todeta, että muistissa ei ole varmaa vuotta, jolloin Humppa-Pojat perustettiin. Pitäisi aina olla valokuvia todisteina. Ja sitten pitäisi niissä valokuvissa olla ainakin vuosiluku merkittynä, mutta kun yleensä ei ole. Tässäkin mukana olevista kuvista oli vain yhdessä vuosiluku, tämä 1972. Kun mukana on kuva 20-vuotisjuhlakonsertista, olisi tämän kuvan perusteella voinut varmasti sanoa perustamisvuodenkin, mutta kun kuvan takaa ei löytynyt yhtään mitään merkintää.

Niin, tämä harvakseltaan mutta hartaasti esiintynyt Humppa-Pojat toimi siis yli 20 vuotta. Jos ei ole aloittamisvuotta merkitty muistiin, niin eipä ole lopetusvuosikaan muistissa. Tämä lopettaminen tapahtui tietysti meteliä pitämättä, jossain vaiheessa vain kesäjuhlille ei enää mentykään. Aikansa kutakin.

''Tuomo Väkevä''

 

[[Category:Forssa]] [[Category:Yhtyeet]]