Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Terttu Autere

2019-08-19T12:10:17Z

Kirjasto: /* Teokset */

[[Image:Autere terttu.jpg|thumb|right|150px|Kuva: Karisto]]Terttu Autere on syntynyt Loimaalla 13.8.1941. Hän valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta. Opintojen jälkeen hän muutti Kainuuseen ja sitten Pohjois-Pohjanmaalle, missä hän teki työuransa äidinkielen ja historian lehtorina. Nyt hän on eläkkeellä ja muutti [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]]. Terttu Autere harrastaa lukemista, tanssia ja purjehdusta ja toimii aktiivisesti mm. UNIFEMissa. Eläkkeellä jäätyään hän elvytti nuoruutensa kirjoittamisharrastuksen ja hakeutui opiskelemaan luovaa kirjoittamista.

Terttu Autereen ensimmäiset romaanit julkaistiin peräkkäisinä vuosina: Kirjepostia vuonna 2008 ja Kinkkauskivet vuonna 2009. Kirjepostia sijoittuu 1900-luvun alkupuolen pikkukaupunkiin, jossa kirjeet kiihottavat uteliaiden kaupunkilaisten juoruilunhalua. Helsingin Sanomat kiitti teosta kypsäksi debyytiksi. Kinkkauskivet sijoittuu sodan jälkeen ja kertoo evakon seurauksena Lahteen muuttaneen tytön elämästä. Romaani on vahvasti omaelämäkerrallinen.

==== Teokset ====

*Kirjepostia. Karisto 2008. ISBN 978-951-23-4951-7 
*Kinkkauskivet. Karisto 2009. ISBN 978-951-23-5127-5 
*toimittanut kirjan Tarinoiden Myllymäki. Myllymäki-yhdistys 2010. ISBN 978-952-92-7815-2 
*Sininen hatturasia. Karisto, Hämeenlinna. 2011. ISBN 978-951-23-5338-5 
*Huhtikuun morsian, Karisto, Hämeenlinna. 2013. ISBN 978-951-23-5600-3 
*Kuka murhasikaan rouva Holmin? 2014. ISBN 978-951-23-5765-9 
*Kuolema Eedenissä. Karisto, Hämeenlinna2016. ISBN 978-951-23-6032-1 
*Kaunis mutta kuollut. Karisto, Hämeenlinna. 2017. ISBN 978-951-23-6282-0 
*Kuokkavieraana kuolema Karisto, Hämeenlinna. 2019. ISBN 978-951-23-6580-7 

==== Lisätietoja ====

[http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI/etusivu/kirjailija.aspx?PersonId=1000074 Sanojen aika]

[http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?action=kirjailija&aid=507 Kariston sivut] 

[[Category:Kirjailijat|Autere, Terttu]]

Terttu Autere

2019-08-19T12:09:33Z

Kirjasto: /* Teokset */

[[Image:Autere terttu.jpg|thumb|right|150px|Kuva: Karisto]]Terttu Autere on syntynyt Loimaalla 13.8.1941. Hän valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta. Opintojen jälkeen hän muutti Kainuuseen ja sitten Pohjois-Pohjanmaalle, missä hän teki työuransa äidinkielen ja historian lehtorina. Nyt hän on eläkkeellä ja muutti [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]]. Terttu Autere harrastaa lukemista, tanssia ja purjehdusta ja toimii aktiivisesti mm. UNIFEMissa. Eläkkeellä jäätyään hän elvytti nuoruutensa kirjoittamisharrastuksen ja hakeutui opiskelemaan luovaa kirjoittamista.

Terttu Autereen ensimmäiset romaanit julkaistiin peräkkäisinä vuosina: Kirjepostia vuonna 2008 ja Kinkkauskivet vuonna 2009. Kirjepostia sijoittuu 1900-luvun alkupuolen pikkukaupunkiin, jossa kirjeet kiihottavat uteliaiden kaupunkilaisten juoruilunhalua. Helsingin Sanomat kiitti teosta kypsäksi debyytiksi. Kinkkauskivet sijoittuu sodan jälkeen ja kertoo evakon seurauksena Lahteen muuttaneen tytön elämästä. Romaani on vahvasti omaelämäkerrallinen.

==== Teokset ====

*Kirjepostia. Karisto 2008. ISBN 978-951-23-4951-7 
*toimittanut kirjan Tarinoiden Myllymäki. Myllymäki-yhdistys 2010. ISBN 978-952-92-7815-2 
*Sininen hatturasia. Karisto, Hämeenlinna. 2011. ISBN 978-951-23-5338-5 
*Huhtikuun morsian, Karisto, Hämeenlinna. 2013. ISBN 978-951-23-5600-3 
*Kuka murhasikaan rouva Holmin? 2014. ISBN 978-951-23-5765-9 
*Kuolema Eedenissä. Karisto, Hämeenlinna2016. ISBN 978-951-23-6032-1 
*Kaunis mutta kuollut. Karisto, Hämeenlinna. 2017. ISBN 978-951-23-6282-0 
*Kuokkavieraana kuolema Karisto, Hämeenlinna. 2019. ISBN 978-951-23-6580-7 

==== Lisätietoja ====

[http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI/etusivu/kirjailija.aspx?PersonId=1000074 Sanojen aika]

[http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?action=kirjailija&aid=507 Kariston sivut] 

[[Category:Kirjailijat|Autere, Terttu]]

Terttu Autere

2019-08-19T12:07:05Z

Kirjasto: /* Teokset */

[[Image:Autere terttu.jpg|thumb|right|150px|Kuva: Karisto]]Terttu Autere on syntynyt Loimaalla 13.8.1941. Hän valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta. Opintojen jälkeen hän muutti Kainuuseen ja sitten Pohjois-Pohjanmaalle, missä hän teki työuransa äidinkielen ja historian lehtorina. Nyt hän on eläkkeellä ja muutti [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]]. Terttu Autere harrastaa lukemista, tanssia ja purjehdusta ja toimii aktiivisesti mm. UNIFEMissa. Eläkkeellä jäätyään hän elvytti nuoruutensa kirjoittamisharrastuksen ja hakeutui opiskelemaan luovaa kirjoittamista.

Terttu Autereen ensimmäiset romaanit julkaistiin peräkkäisinä vuosina: Kirjepostia vuonna 2008 ja Kinkkauskivet vuonna 2009. Kirjepostia sijoittuu 1900-luvun alkupuolen pikkukaupunkiin, jossa kirjeet kiihottavat uteliaiden kaupunkilaisten juoruilunhalua. Helsingin Sanomat kiitti teosta kypsäksi debyytiksi. Kinkkauskivet sijoittuu sodan jälkeen ja kertoo evakon seurauksena Lahteen muuttaneen tytön elämästä. Romaani on vahvasti omaelämäkerrallinen.

==== Teokset ====

*Kirjepostia. Karisto 2008. ISBN 978-951-23-4951-7 
*toimittanut kirjan Tarinoiden Myllymäki. Myllymäki-yhdistys 2010. ISBN 978-952-92-7815-2 
*Sininen hatturasia. Karisto, Hämeenlinna. 2011. ISBN 978-951-23-5338-5 
*Huhtikuun morsian, Karisto, Hämeenlinna. 2013. ISBN 978-951-23-5600-3 
*Kuka murhasikaan rouva Holmin? 2014. ISBN 978-951-23-5765-9 
*Kuolema Eedenissä. 2016. ISBN 978-951-23-6032-1 
*Kaunis mutta kuollut. 2017. ISBN 978-951-23-6282-0 
*Kuokkavieraana kuolema Karisto, Hämeenlinna. 2019. ISBN 978-951-23-6580-7 

==== Lisätietoja ====

[http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI/etusivu/kirjailija.aspx?PersonId=1000074 Sanojen aika]

[http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?action=kirjailija&aid=507 Kariston sivut] 

[[Category:Kirjailijat|Autere, Terttu]]

Terttu Autere

2019-08-19T11:55:12Z

Kirjasto: /* Teokset */

[[Image:Autere terttu.jpg|thumb|right|150px|Kuva: Karisto]]Terttu Autere on syntynyt Loimaalla 13.8.1941. Hän valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta. Opintojen jälkeen hän muutti Kainuuseen ja sitten Pohjois-Pohjanmaalle, missä hän teki työuransa äidinkielen ja historian lehtorina. Nyt hän on eläkkeellä ja muutti [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]]. Terttu Autere harrastaa lukemista, tanssia ja purjehdusta ja toimii aktiivisesti mm. UNIFEMissa. Eläkkeellä jäätyään hän elvytti nuoruutensa kirjoittamisharrastuksen ja hakeutui opiskelemaan luovaa kirjoittamista.

Terttu Autereen ensimmäiset romaanit julkaistiin peräkkäisinä vuosina: Kirjepostia vuonna 2008 ja Kinkkauskivet vuonna 2009. Kirjepostia sijoittuu 1900-luvun alkupuolen pikkukaupunkiin, jossa kirjeet kiihottavat uteliaiden kaupunkilaisten juoruilunhalua. Helsingin Sanomat kiitti teosta kypsäksi debyytiksi. Kinkkauskivet sijoittuu sodan jälkeen ja kertoo evakon seurauksena Lahteen muuttaneen tytön elämästä. Romaani on vahvasti omaelämäkerrallinen.

==== Teokset ====

*Kirjepostia. Karisto 2008. ISBN 978-951-23-4951-7 
*toimittanut kirjan Tarinoiden Myllymäki. Myllymäki-yhdistys ISBN 978-952-92-7815-2 

==== Lisätietoja ====

[http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI/etusivu/kirjailija.aspx?PersonId=1000074 Sanojen aika]

[http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?action=kirjailija&aid=507 Kariston sivut] 

[[Category:Kirjailijat|Autere, Terttu]]

Henrik Arvidsson

2019-08-19T11:46:42Z

Kirjasto: /* Teokset */

Sosionomi, valtiotieteiden maisteri ja runoilija Henrik Arvidsson (s. 1959) asuu Hämeenlinnassa ja on vuonna 2012 julkaissut omakustanteena ensimmäiset syvästi yhteiskunnalliset ja kulttuurikristillisyyttä tihkuvat runoteoksensa Alhaalla (2012) ja Ristiriitoja (2012). Hän on tehnyt töitä sosiaalityöntekijänä. Kotoisin hän on Kotkasta.

Kummatkin teokset ovat arkirealistisia ja kuvaavat yhteiskunnan marginaalissa elävien, yhteiskunnan vähäosaisen enemmistön, elämää kapitalistisen globaalin maailmantalouden puristuksessa. Alhaalla -teoksen proosarunoissa äänessä on sivustakatsoja ja osallistuja, joka kuvaa ympärillään - kenties sosiaalialan ammattilaisena - näkemäänsä elämää. Ristiriitoja -kokoelmassa runoilija tilittää omia tai syrjäytyneen ihmisen tuntoja tilanteessa, jossa esimerkiksi oman alkoholismin takia läheiset ihmissuhteet ovat koetuksella. 

Viime kunnallisvaaleissa Arvidsson oli kristillisdemokraattien ehdokkaana, ja sai ääniä ympäri kaupunkia, mutta ei tullut valituksi.

== Alhaalla ==

Kenties kirkkaimmin Henrik Arvidssonin elämänfilosofia ja siihen liittyvä usko kohtaloon, fatalismi tulee esiin Alhaalla -kokoelman runosta Tarpeettomuus.

''Eikö lisääntyvä työttömyys ihmisten tarpeettomaksi käyminen ole sitä ennustettavaa lopun aikaa eikö vallan keskittyminen ja polarisoituminen ole sitä uskovaisten ennustamaa lopun aikaa eikö sodat, maanjäristykset ja tsunamit ole ennustettavaa lopun aikaa eikö viha veljeään kohtaan ole jo lopun aikaa''

Runoista ei tihku kovin paljon uskoa nykyiseen poliittiseen järjestelmään, Suomessa ja Euroopassa, ja sen mahdollisuuksiin ratkaista itsetuottamiaan ongelmia - sotia myöten. Arvidsson ei tarjoile runojensa kautta myöskään mitään vaihtoehtoja vaan hänen ainoaksi vaihtoehdoksi jää turvautuminen Jumalaansa, mikä tulee tosin esiin vain yhdestä runosta kokoelman loppupuolella.

== Ristiriitoja ==

Ristiriitoja -kokoelmassa näkökulma on kääntynyt runoilijaan tai runoilijan äänenä esiintyvään henkilöön, jolla itsellään on vaikeuksia hallita omaa elämäänsä. Vaikeudet kärjistyvät alkoholismiin, parisuhdeongelmiin, avioeroon ja itsetuhoisiin ajatuksiin.

Pakkomielteenomaisesti runot kiertyvät kuoleman teeman ympärille, mihin suhtautuminen vaihtelee runo runolta. Välillä runoilija jopa epäilee, onko hän enää edes elossa. Kenties hän elääkin jo .. helvetissä? Alkoholismi on suurin yksittäinen ongelma, mikä johtaa moniin muihin ongelmiin.

Samalla kun elämä pirstaloituu, runot lyhenevät ja fragmentoituvat. Huono omatunto vaivaa, minkä lisäksi kuvaan tulevat mukaan yhä useammin erilaiset pelot sen suhteen, miten tässä oikein käy. Mies esimerkiksi pelkää niin avioeroa kuin avioliitossa olemista. Kaikki alkaa pelottaa. Hän pyytää Jumalalta syntejään anteeksi, mutta läheisiltään hän ei samanlaista anteeksiantoa saa ihan omasta syystään.

Äänensävyt muuttuvat katkeriksi ja kääntyvät yhteiskuntaa vastaan esimerkiksi runossa Lottovoitto, joka on oikeastaan enää kliseinen aforismi

''Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen olisin mielelläni ilman lottovoittoa''

Työttömyys, jota mies edellisessä kokoelmassa tarkasteli sivullisena, koskee nyt selvästi myös häntä itseään. Runossa Työttömät on mm. tällaisia säkeitä.

''Olemme elämän näyttämöllä pelkkiä statisteja valheen maailman surkeita yksinpuhujia meille järjestetään kursseja, valistusta ja opastusta empatiaa saa anomuksella yhdestä toimistosta ymmärrystä toisesta''

== Teokset ==

*Alhaalla. 2012
*Ristiriitoja. 2012
*Mielisairaala. 2013
*Kide ja mä. 2015

[[Category:Kirjailijat|Arvidsson,Henrik]][[Category:Hämeenlinnalaisia]]

Henrik Arvidsson

2019-08-19T11:46:06Z

Kirjasto: /* Teokset */

Sosionomi, valtiotieteiden maisteri ja runoilija Henrik Arvidsson (s. 1959) asuu Hämeenlinnassa ja on vuonna 2012 julkaissut omakustanteena ensimmäiset syvästi yhteiskunnalliset ja kulttuurikristillisyyttä tihkuvat runoteoksensa Alhaalla (2012) ja Ristiriitoja (2012). Hän on tehnyt töitä sosiaalityöntekijänä. Kotoisin hän on Kotkasta.

Kummatkin teokset ovat arkirealistisia ja kuvaavat yhteiskunnan marginaalissa elävien, yhteiskunnan vähäosaisen enemmistön, elämää kapitalistisen globaalin maailmantalouden puristuksessa. Alhaalla -teoksen proosarunoissa äänessä on sivustakatsoja ja osallistuja, joka kuvaa ympärillään - kenties sosiaalialan ammattilaisena - näkemäänsä elämää. Ristiriitoja -kokoelmassa runoilija tilittää omia tai syrjäytyneen ihmisen tuntoja tilanteessa, jossa esimerkiksi oman alkoholismin takia läheiset ihmissuhteet ovat koetuksella. 

Viime kunnallisvaaleissa Arvidsson oli kristillisdemokraattien ehdokkaana, ja sai ääniä ympäri kaupunkia, mutta ei tullut valituksi.

== Alhaalla ==

Kenties kirkkaimmin Henrik Arvidssonin elämänfilosofia ja siihen liittyvä usko kohtaloon, fatalismi tulee esiin Alhaalla -kokoelman runosta Tarpeettomuus.

''Eikö lisääntyvä työttömyys ihmisten tarpeettomaksi käyminen ole sitä ennustettavaa lopun aikaa eikö vallan keskittyminen ja polarisoituminen ole sitä uskovaisten ennustamaa lopun aikaa eikö sodat, maanjäristykset ja tsunamit ole ennustettavaa lopun aikaa eikö viha veljeään kohtaan ole jo lopun aikaa''

Runoista ei tihku kovin paljon uskoa nykyiseen poliittiseen järjestelmään, Suomessa ja Euroopassa, ja sen mahdollisuuksiin ratkaista itsetuottamiaan ongelmia - sotia myöten. Arvidsson ei tarjoile runojensa kautta myöskään mitään vaihtoehtoja vaan hänen ainoaksi vaihtoehdoksi jää turvautuminen Jumalaansa, mikä tulee tosin esiin vain yhdestä runosta kokoelman loppupuolella.

== Ristiriitoja ==

Ristiriitoja -kokoelmassa näkökulma on kääntynyt runoilijaan tai runoilijan äänenä esiintyvään henkilöön, jolla itsellään on vaikeuksia hallita omaa elämäänsä. Vaikeudet kärjistyvät alkoholismiin, parisuhdeongelmiin, avioeroon ja itsetuhoisiin ajatuksiin.

Pakkomielteenomaisesti runot kiertyvät kuoleman teeman ympärille, mihin suhtautuminen vaihtelee runo runolta. Välillä runoilija jopa epäilee, onko hän enää edes elossa. Kenties hän elääkin jo .. helvetissä? Alkoholismi on suurin yksittäinen ongelma, mikä johtaa moniin muihin ongelmiin.

Samalla kun elämä pirstaloituu, runot lyhenevät ja fragmentoituvat. Huono omatunto vaivaa, minkä lisäksi kuvaan tulevat mukaan yhä useammin erilaiset pelot sen suhteen, miten tässä oikein käy. Mies esimerkiksi pelkää niin avioeroa kuin avioliitossa olemista. Kaikki alkaa pelottaa. Hän pyytää Jumalalta syntejään anteeksi, mutta läheisiltään hän ei samanlaista anteeksiantoa saa ihan omasta syystään.

Äänensävyt muuttuvat katkeriksi ja kääntyvät yhteiskuntaa vastaan esimerkiksi runossa Lottovoitto, joka on oikeastaan enää kliseinen aforismi

''Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen olisin mielelläni ilman lottovoittoa''

Työttömyys, jota mies edellisessä kokoelmassa tarkasteli sivullisena, koskee nyt selvästi myös häntä itseään. Runossa Työttömät on mm. tällaisia säkeitä.

''Olemme elämän näyttämöllä pelkkiä statisteja valheen maailman surkeita yksinpuhujia meille järjestetään kursseja, valistusta ja opastusta empatiaa saa anomuksella yhdestä toimistosta ymmärrystä toisesta''

== Teokset ==

*Alhaalla. 2012
*Ristiriitoja. 2012
*Mielisairaala 2013
*Kide ja mä 2015

[[Category:Kirjailijat|Arvidsson,Henrik]][[Category:Hämeenlinnalaisia]]

Risto Anttila

2019-08-19T11:30:48Z

Kirjasto: /* Teokset */

Risto Anttila (s. 1941) on pesunkestävä kantahämäläinen sotakirjailija, joka syntyi Hämeenlinnassa ja on asunut Humppilasta v. 1991 lähtien.

Hän on tutkinut erikoistunut Suomen toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin, etenkin Suomenlahden ulkosaarten, paikallishistoriaan, ja hän on kirjoittanut useita luovutettujen alueiden paikallishistoriaa käsittelevää teosta. 

== Teokset ==

Viipuri vanha suomalainen kaupunki. 1994. ISBN 951-9387-53-6 

Laatokan Karjala. Kadotettua kauneutta. 1994. ISBN 951-9387-55-2 

Karjalan luostarit. Valamo, Petsamo, Lintula, Konevitsa. 1994. ISBN 951-9387-54-4 

Suursaari Suomenlahden helmi. 1996. ISBN 951-9387-57-9 

Petsamo kaunis ja karu pohjoinen maa. 1996. ISBN 951-9387-56-0 

Suursaari vapaussodassa. 1999 

Elämää Suursaaressa – tapahtumia sadan vuoden takaa. 2003. ISBN 951-9387-62-5 

Volmari Porkka, tiedemies ja kielentutkija Suursaaresta. 2004 

Lentoliikennettä Kotkaan ja Suursaareen 1918 - 1928. 2005 

Lavansaari, Seiskari, Tytärsaari, Haapasaari 1918. 2006 

Hailiserpaa ja tuhlipuuroa. Suomenlahden ulkosaarten ruokaperinnettä ja perinneruokia. 2007 

s/s Suursaari 1927–1945 Suomenlahdelta Petsamoon. 2008. ISBN 978-951-9387-66-6 

Kaunissaari ajan aalloilla. 2008 

Osuus teoksessa Taipaleen matkaa : Humppilan Taipaleen koulupiirin kyläkirja. 2010

Suursaaren suojeluskunta - Suursaaren merisuojeluskunta 1918-1939. 2010. ISBN 978-951-9387-67-3 

Seiskarin sotavangit 1939-1940. 2010. ISBN 978-951-9387-70-3 

[[Category:Kirjailijat|Anttila,Risto]][[Category:Humppilalaisia|Anttila,Risto]]

Risto Anttila

2019-08-19T11:29:36Z

Kirjasto: /* Teokset */

Risto Anttila (s. 1941) on pesunkestävä kantahämäläinen sotakirjailija, joka syntyi Hämeenlinnassa ja on asunut Humppilasta v. 1991 lähtien.

Hän on tutkinut erikoistunut Suomen toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin, etenkin Suomenlahden ulkosaarten, paikallishistoriaan, ja hän on kirjoittanut useita luovutettujen alueiden paikallishistoriaa käsittelevää teosta. 

== Teokset ==

Viipuri vanha suomalainen kaupunki. 1994. ISBN 951-9387-53-6 

Laatokan Karjala. Kadotettua kauneutta. 1994. ISBN 951-9387-55-2 

Karjalan luostarit. Valamo, Petsamo, Lintula, Konevitsa. 1994. ISBN 951-9387-54-4 

Suursaari Suomenlahden helmi. 1996. ISBN 951-9387-57-9 

Petsamo kaunis ja karu pohjoinen maa. 1996. ISBN 951-9387-56-0 

Suursaari vapaussodassa. 1999 

Elämää Suursaaressa – tapahtumia sadan vuoden takaa. 2003. ISBN 951-9387-62-5 

Volmari Porkka, tiedemies ja kielentutkija Suursaaresta. 2004 

Lentoliikennettä Kotkaan ja Suursaareen 1918 - 1928. 2005 

Lavansaari, Seiskari, Tytärsaari, Haapasaari 1918. 2006 

Hailiserpaa ja tuhlipuuroa. Suomenlahden ulkosaarten ruokaperinnettä ja perinneruokia. 2007 

s/s Suursaari 1927–1945 Suomenlahdelta Petsamoon. 2008. ISBN 978-951-9387-66-6 

Kaunissaari ajan aalloilla. 2008 

Osuus teoksessa Taipaleen matkaa : Humppilan Taipaleen koulupiirin kyläkirja. 2010

Suursaaren suojeluskunta - Suursaaren merisuojeluskunta 1918-1939. 2010. ISBN 978-951-9387-67-3 

Seiskarin sotavangit 1939-1940. 2010 

[[Category:Kirjailijat|Anttila,Risto]][[Category:Humppilalaisia|Anttila,Risto]]

Riikka Ala-Harja

2019-08-16T13:26:16Z

Kirjasto: /* Muita teoksia */

'''Riikka Maria Ala-Harja''' (s. 21. huhtikuuta 1967 Kangasala) on kirjailija ja dramaturgi.

Riikka Ala-Harja asuu nykyään Ranskan Normandiassa

== Toimet ==

*Kesätoimittajana [[Hämeen Sanomat|Hämeen Sanomissa]] 1986-88
*Radioteatterin tuottajana ja dramaturgina syksyn 1993
*Ylioppilaslehden kolumnistina 2000-2001 

== Opettajana ==

*Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksella 1994
*Suomen Sarjakuvaseuran kesäkurssilla ja Taideteollisen korkeakoulun sarjakuvailmaisussa 1998
*Kallion lukiossa 1996-1999
*Kuvataideakatemian sarjakuvailmaisussa 2001

== Opinnot ==

*1986 ylioppilas Hämeenlinnan yhteiskoulun lukio
*1987-88 Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
*1988-1993 Teatterikorkeakoulun dramaturgian laitos
*valmistunut teatteritaiteen maisteriksi 1993

== Palkinnot ==

*J.H.Erkon novellikilpailun 1. sija
*1990 Sokeain kuunnelmapalkinto Tiedon valo -työryhmälle
*1991 Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto 1999
*Finlandia-palkintoehdokkuus 1998 ( Tom Tom Tom)
*Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas 1998

== Romaanit ==

*Tom Tom Tom. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 1998. ISBN 951-20-5374-8
*Strip. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 2000. ISBN 951-20-5779-4 
*Maata Meren alla. Gummerus, Helsinki. 2003. ISBN 951-20-6462-6
*Murhan sävel -kirja yhdessä Tapani Bagen kanssa. Tammi, Helsinki. 2006. ISBN 951-31-3543-8 
*2000-luvun Decamerone. Tekijät: Riikka Ala-Harja et al. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Jättiläinen. WSOY, Helsinki.  2007. ISBN 978-951-0-32968-9
*Off season. Tekijät: Anne Hämäläinen, kuvat ; Riikka Ala-Harja, teksti. 2009. ISBN 978-2-35507-017-4 
*Kanaria. WSOY, Helsinki. 2010. ISBN 978-951-0-35594-7
*Maihinnousu. 2012. ISBN 978-952-01-0805-2 
*Reikä. Like, Helsinki. 2013. ISBN 978-952-01-0956-1
*Kevyt liha. Like, Helsinki. 2015. ISBN 978-952-01-1293-6
*Kahden maan Ebba. Otava, Helsinki. 2017. ISBN 978-951-1-31074-7

== Muita teoksia ==
*Tikapuuhermosto -kirja yhdessä Matti Hagelbergin kanssa. Paratiisisarjat 7. Jalava, Helsinki. 1998. ISBN 951-887-112-4
*Kirjallisuus on virhe -kirja yhdessä Harri Veivon ja Johanna Ilmakunnaksen kanssa. SKS,Helsinki. 2002. ISBN 951-746-398-7
*2000-luvun Decamerone -kirja yhdessä Leena Kaplaksen kanssa. WSOY, Helsinki. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Offseason -kirja yhdessä Anne Hämäläisen kanssa. Cabourg, Cahiers du Temps, 2009. ISBN 978-2-35507-017-4
*Rakennusohje-sarjakuva yhdessä Matti Hagelbergin kanssa. Hans Nissen, Lahti. 2012. ISBN 978-952-6646-00-8
*kirjoittanut monologit kirjassa Malli ja hullu kuvailija : 12 monologia Suomen taiteesta : 12 monologues on Finnish Art = The model and the mad painter. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Mänttä. 2015. ISBN 978-952-7017-09-8
* kirjoittanut novellin kirjassa 12 ans après = 12 vuotta myöhemmin = 12 years later. Sémiosquare, Helsinki. 2015. ISBN 978-951-97491-4-3

[[Category:Kirjailijat|Ala-Harja, Riikka]]

Riikka Ala-Harja

2019-08-16T13:21:19Z

Kirjasto: /* Muita teoksia */

Riikka Ala-Harja

2019-08-16T13:16:40Z

Kirjasto: /* Muita teoksia */

'''Riikka Maria Ala-Harja''' (s. 21. huhtikuuta 1967 Kangasala) on kirjailija ja dramaturgi.

Riikka Ala-Harja asuu nykyään Ranskan Normandiassa

== Toimet ==

*Kesätoimittajana [[Hämeen Sanomat|Hämeen Sanomissa]] 1986-88
*Radioteatterin tuottajana ja dramaturgina syksyn 1993
*Ylioppilaslehden kolumnistina 2000-2001 

== Opettajana ==

*Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksella 1994
*Suomen Sarjakuvaseuran kesäkurssilla ja Taideteollisen korkeakoulun sarjakuvailmaisussa 1998
*Kallion lukiossa 1996-1999
*Kuvataideakatemian sarjakuvailmaisussa 2001

== Opinnot ==

*1986 ylioppilas Hämeenlinnan yhteiskoulun lukio
*1987-88 Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
*1988-1993 Teatterikorkeakoulun dramaturgian laitos
*valmistunut teatteritaiteen maisteriksi 1993

== Palkinnot ==

*J.H.Erkon novellikilpailun 1. sija
*1990 Sokeain kuunnelmapalkinto Tiedon valo -työryhmälle
*1991 Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto 1999
*Finlandia-palkintoehdokkuus 1998 ( Tom Tom Tom)
*Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas 1998

== Romaanit ==

*Tom Tom Tom. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 1998. ISBN 951-20-5374-8
*Strip. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 2000. ISBN 951-20-5779-4 
*Maata Meren alla. Gummerus, Helsinki. 2003. ISBN 951-20-6462-6
*Murhan sävel -kirja yhdessä Tapani Bagen kanssa. Tammi, Helsinki. 2006. ISBN 951-31-3543-8 
*2000-luvun Decamerone. Tekijät: Riikka Ala-Harja et al. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Jättiläinen. WSOY, Helsinki.  2007. ISBN 978-951-0-32968-9
*Off season. Tekijät: Anne Hämäläinen, kuvat ; Riikka Ala-Harja, teksti. 2009. ISBN 978-2-35507-017-4 
*Kanaria. WSOY, Helsinki. 2010. ISBN 978-951-0-35594-7
*Maihinnousu. 2012. ISBN 978-952-01-0805-2 
*Reikä. Like, Helsinki. 2013. ISBN 978-952-01-0956-1
*Kevyt liha. Like, Helsinki. 2015. ISBN 978-952-01-1293-6
*Kahden maan Ebba. Otava, Helsinki. 2017. ISBN 978-951-1-31074-7

== Muita teoksia ==
*Tikapuuhermosto -kirja yhdessä Matti Hagelbergin kanssa. Paratiisisarjat 7. Jalava, Helsinki. 1998. ISBN 951-887-112-4
*Kirjallisuus on virhe -kirja yhdessä Harri Veivon ja Johanna Ilmakunnaksen kanssa. SKS,Helsinki. 2002. ISBN 951-746-398-7
*2000-luvun Decamerone -kirja yhdessä Leena Kaplaksen kanssa. WSOY, Helsinki. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Offseason -kirja yhdessä Anne Hämäläisen kanssa. Cabourg, Cahiers du Temps, 2009. ISBN 978-2-35507-017-4
*Rakennusohje-sarjakuva yhdessä Matti Hagelbergin kanssa. Hans Nissen, Keuruu. 2012. ISBN 978-952-6646-00-8

[[Category:Kirjailijat|Ala-Harja, Riikka]]

Riikka Ala-Harja

2019-08-16T13:15:25Z

Kirjasto: /* Muita teoksia */

Riikka Ala-Harja

2019-08-16T12:27:51Z

Kirjasto: /* Muita teoksia */

Riikka Ala-Harja

2019-08-16T12:21:40Z

Kirjasto: /* Muita teoksia */

'''Riikka Maria Ala-Harja''' (s. 21. huhtikuuta 1967 Kangasala) on kirjailija ja dramaturgi.

Riikka Ala-Harja asuu nykyään Ranskan Normandiassa

== Toimet ==

*Kesätoimittajana [[Hämeen Sanomat|Hämeen Sanomissa]] 1986-88
*Radioteatterin tuottajana ja dramaturgina syksyn 1993
*Ylioppilaslehden kolumnistina 2000-2001 

== Opettajana ==

*Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksella 1994
*Suomen Sarjakuvaseuran kesäkurssilla ja Taideteollisen korkeakoulun sarjakuvailmaisussa 1998
*Kallion lukiossa 1996-1999
*Kuvataideakatemian sarjakuvailmaisussa 2001

== Opinnot ==

*1986 ylioppilas Hämeenlinnan yhteiskoulun lukio
*1987-88 Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
*1988-1993 Teatterikorkeakoulun dramaturgian laitos
*valmistunut teatteritaiteen maisteriksi 1993

== Palkinnot ==

*J.H.Erkon novellikilpailun 1. sija
*1990 Sokeain kuunnelmapalkinto Tiedon valo -työryhmälle
*1991 Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto 1999
*Finlandia-palkintoehdokkuus 1998 ( Tom Tom Tom)
*Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas 1998

== Romaanit ==

*Tom Tom Tom. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 1998. ISBN 951-20-5374-8
*Strip. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 2000. ISBN 951-20-5779-4 
*Maata Meren alla. Gummerus, Helsinki. 2003. ISBN 951-20-6462-6
*Murhan sävel -kirja yhdessä Tapani Bagen kanssa. Tammi, Helsinki. 2006. ISBN 951-31-3543-8 
*2000-luvun Decamerone. Tekijät: Riikka Ala-Harja et al. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Jättiläinen. WSOY, Helsinki.  2007. ISBN 978-951-0-32968-9
*Off season. Tekijät: Anne Hämäläinen, kuvat ; Riikka Ala-Harja, teksti. 2009. ISBN 978-2-35507-017-4 
*Kanaria. WSOY, Helsinki. 2010. ISBN 978-951-0-35594-7
*Maihinnousu. 2012. ISBN 978-952-01-0805-2 
*Reikä. Like, Helsinki. 2013. ISBN 978-952-01-0956-1
*Kevyt liha. Like, Helsinki. 2015. ISBN 978-952-01-1293-6
*Kahden maan Ebba. Otava, Helsinki. 2017. ISBN 978-951-1-31074-7

== Muita teoksia ==
*Tikapuuhermosto -kirja yhdessä Matti Hagelbergin kanssa. Paratiisisarjat 7. Jalava, Helsinki. 1998. ISBN 951-887-112-4
*Kirjallisuus on virhe -kirja yhdessä Harri Veivon ja Johanna Ilmakunnaksen kanssa. SKS,
Helsinki. 2002. ISBN 951-746-398-7
*2000-luvun Decamerone -kirja yhdessä Leena Kaplaksen kanssa. WSOY, Helsinki. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Offseason -kirja yhdessä Anne Hämäläisen kanssa. Cabourg, Cahiers du Temps, 2009. ISBN 978-2-35507-017-4

[[Category:Kirjailijat|Ala-Harja, Riikka]]

Riikka Ala-Harja

2019-08-16T11:59:24Z

Kirjasto: /* Romaanit */

'''Riikka Maria Ala-Harja''' (s. 21. huhtikuuta 1967 Kangasala) on kirjailija ja dramaturgi.

Riikka Ala-Harja asuu nykyään Ranskan Normandiassa

== Toimet ==

*Kesätoimittajana [[Hämeen Sanomat|Hämeen Sanomissa]] 1986-88
*Radioteatterin tuottajana ja dramaturgina syksyn 1993
*Ylioppilaslehden kolumnistina 2000-2001 

== Opettajana ==

*Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksella 1994
*Suomen Sarjakuvaseuran kesäkurssilla ja Taideteollisen korkeakoulun sarjakuvailmaisussa 1998
*Kallion lukiossa 1996-1999
*Kuvataideakatemian sarjakuvailmaisussa 2001

== Opinnot ==

*1986 ylioppilas Hämeenlinnan yhteiskoulun lukio
*1987-88 Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
*1988-1993 Teatterikorkeakoulun dramaturgian laitos
*valmistunut teatteritaiteen maisteriksi 1993

== Palkinnot ==

*J.H.Erkon novellikilpailun 1. sija
*1990 Sokeain kuunnelmapalkinto Tiedon valo -työryhmälle
*1991 Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto 1999
*Finlandia-palkintoehdokkuus 1998 ( Tom Tom Tom)
*Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas 1998

== Romaanit ==

*Tom Tom Tom. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 1998. ISBN 951-20-5374-8
*Strip. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 2000. ISBN 951-20-5779-4 
*Maata Meren alla. Gummerus, Helsinki. 2003. ISBN 951-20-6462-6
*Murhan sävel -kirja yhdessä Tapani Bagen kanssa. Tammi, Helsinki. 2006. ISBN 951-31-3543-8 
*2000-luvun Decamerone. Tekijät: Riikka Ala-Harja et al. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Jättiläinen. WSOY, Helsinki.  2007. ISBN 978-951-0-32968-9
*Off season. Tekijät: Anne Hämäläinen, kuvat ; Riikka Ala-Harja, teksti. 2009. ISBN 978-2-35507-017-4 
*Kanaria. WSOY, Helsinki. 2010. ISBN 978-951-0-35594-7
*Maihinnousu. 2012. ISBN 978-952-01-0805-2 
*Reikä. Like, Helsinki. 2013. ISBN 978-952-01-0956-1
*Kevyt liha. Like, Helsinki. 2015. ISBN 978-952-01-1293-6
*Kahden maan Ebba. Otava, Helsinki. 2017. ISBN 978-951-1-31074-7

== Muita teoksia ==

*2000-luvun Decamerone -kirja yhdessä Leena Kaplaksen kanssa. WSOY, Helsinki. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Kirjallisuus on virhe -kirja yhdessä Harri Veivon ja Johanna Ilmakunnaksen kanssa. SKS, Helsinki. 2002. ISBN 951-746-398-7
*Offseason -kirja yhdessä Anne Hämäläisen kanssa. Cabourg, Cahiers du Temps, 2009. ISBN 978-2-35507-017-4
*Tikapuuhermosto -kirja yhdessä Matti Hagelbergin kanssa. Paratiisisarjat 7. Jalava, Helsinki. 1998. ISBN 951-887-112-4

[[Category:Kirjailijat|Ala-Harja, Riikka]]

Riikka Ala-Harja

2019-08-16T11:58:29Z

Kirjasto: /* Romaanit */

'''Riikka Maria Ala-Harja''' (s. 21. huhtikuuta 1967 Kangasala) on kirjailija ja dramaturgi.

Riikka Ala-Harja asuu nykyään Ranskan Normandiassa

== Toimet ==

*Kesätoimittajana [[Hämeen Sanomat|Hämeen Sanomissa]] 1986-88
*Radioteatterin tuottajana ja dramaturgina syksyn 1993
*Ylioppilaslehden kolumnistina 2000-2001 

== Opettajana ==

*Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksella 1994
*Suomen Sarjakuvaseuran kesäkurssilla ja Taideteollisen korkeakoulun sarjakuvailmaisussa 1998
*Kallion lukiossa 1996-1999
*Kuvataideakatemian sarjakuvailmaisussa 2001

== Opinnot ==

*1986 ylioppilas Hämeenlinnan yhteiskoulun lukio
*1987-88 Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
*1988-1993 Teatterikorkeakoulun dramaturgian laitos
*valmistunut teatteritaiteen maisteriksi 1993

== Palkinnot ==

*J.H.Erkon novellikilpailun 1. sija
*1990 Sokeain kuunnelmapalkinto Tiedon valo -työryhmälle
*1991 Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto 1999
*Finlandia-palkintoehdokkuus 1998 ( Tom Tom Tom)
*Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas 1998

== Romaanit ==

*Tom Tom Tom. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 1998. ISBN 951-20-5374-8
*Strip. Gummerus, Jyväskylä; Helsinki. 2000. ISBN 951-20-5779-4 
*Maata Meren alla. Gummerus, Helsinki. 2003. ISBN 951-20-6462-6
*Murhan sävel -kirja yhdessä Tapani Bagen kanssa. Tammi, Helsinki. 2006. ISBN 951-31-3543-8 
*2000-luvun Decamerone. Tekijät: Riikka Ala-Harja et al. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Jättiläinen. WSOY, Helsinki.  2007. ISBN 978-951-0-32968-9
*Off season. Tekijät: Anne Hämäläinen, kuvat ; Riikka Ala-Harja, teksti. 2009. ISBN 978-2-35507-017-4 
*Kanaria. WSOY, Helsinki. 2010. ISBN 978-951-0-35594-7
*Maihinnousu. 2012. ISBN 978-952-01-0805-2 
*Reikä. Like, Helsinki. 2013. ISBN 978-952-01-0956-1
*Kevyt liha. Like, Helsinki. 2015. ISBN 978-952-01-1293-6
*Kahden maan Ebba. Otava, Helsinki. 2017. 978-951-1-31074-7

== Muita teoksia ==

*2000-luvun Decamerone -kirja yhdessä Leena Kaplaksen kanssa. WSOY, Helsinki. 2007. ISBN 978-951-0-33276-4 
*Kirjallisuus on virhe -kirja yhdessä Harri Veivon ja Johanna Ilmakunnaksen kanssa. SKS, Helsinki. 2002. ISBN 951-746-398-7
*Offseason -kirja yhdessä Anne Hämäläisen kanssa. Cabourg, Cahiers du Temps, 2009. ISBN 978-2-35507-017-4
*Tikapuuhermosto -kirja yhdessä Matti Hagelbergin kanssa. Paratiisisarjat 7. Jalava, Helsinki. 1998. ISBN 951-887-112-4

[[Category:Kirjailijat|Ala-Harja, Riikka]]

Anne Syrjä (Hanne Dahl)

2019-05-14T12:43:29Z

Kirjasto:

[[Tiedosto:AnneSyrja.jpg|200px|pienoiskuva|oikea|Anne Syrjä]]
Anne Syrjä (o.s. Salminen), kirjailijanimeltään Hanne Dahl on syntynyt Hämeenlinnassa 1949 ja käynyt siellä koulunsa. Hän valmistui Helsingin yliopistosta humanististen tieteiden kandidaatiksi 1974. Sattuma vei hänet töihin lääketeollisuuteen, jossa hän toimi vuoteen 2013 asti jäätyään silloin eläkkeelle.

Pari vuotta ennen eläköitymistään hän aloitti kirjoittajakurssin, jolle otollista maaperää olivat muokanneet työelämässä syntyneet asiatekstit. Kurssin päätteeksi julkaistiin ensimmäinen dekkari Vaara vierailee kylässä (2013). Kirjan tapahtumat sijoittuvat hämäläismaisemiin Hauholle. Siitä käynnistyi toinen ura dekkarikirjailijana ja sai alkunsa Hauho-sarja, joka täydentyi toisella dekkarilla Kuka olisi uskonut (2015). Sarjan kolmantena dekkarina ilmestyi Vaiettu velka (2016), neljäntenä Selvästi syyllinen (2017), viidentenä Hiljainen tahto (2018) ja uusimpana Usvassa uinuu uhka (2019).

Anne Syrjä on Suomen Kirjailijaliiton, Espoon Kirjailijoiden ja Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistyksen jäsen.

Kirjailija asuu Espoossa, mutta viettää paljon aikaansa Hauholla, jossa perheellä on vapaa-ajanasunto. Hän käyttää kirjailijanimeä Hanne Dahl.

== Vaara vierailee kylässä ==

Hauho-sarjan ensimmäinen dekkari kertoo burn outia potevasta sisätautilääkäri Mauri Yli-Virangosta, joka vuokraa toipumispaikakseen lomamökin Hauholta. Rauha järkkyy kuitenkin pahasti, kun paikkakunnalla sattuu kaksi epämääräistä kuolemantapausta. Pahinta kaikesta, että vahvin motiivi löytyy lääkäriltä itseltään. Rikostutkinnasta vastaa rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen. Tuore ylioppilas Ilona Haapio on neuvokkuudellaan suureksi avuksi poliisin ratkaistessa Haapion perhettä kohdannutta tragediaa.

== Kuka olisi uskonut ==

Hauhon keskustassa sijaitsevaa majoitusyritys Hellevin Hovia pyörittävä Hellevi Kaski sairastuu vakavasti. Tieto järkyttää hänen yhtiökumppaniaan Kirsti Haapiotakin siinä määrin, että vasta yllättävä kuolemantapaus havahduttaa omistajakaksikon huomaamaan, mitä ympärillä tapahtuu. Rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen käynnistää rikostutkinnan, johon tuo lisäväriä Ruotsista vierailemaan saapuva sukulaispariskunta sekä paikkakunnalla työskentelevä helsinkiläisarkkitehti Paavali Linna. Ilona Haapio onnistuu jälleen nokkelalla päättelykyvyllään viemään poliisin tutkimustyötä aimo harppauksen eteenpäin.

== Vaiettu velka ==

Kirjailija Karla Mantere saa vinkin Hauholla olevasta majoitusyritys Hellevin Hovista ja päättää vetäytyä kesän ajaksi vuokramökin rauhaan viimeistelemään uutta kirjaansa. Samaan aikaan naapurissa sijaitsevaan uuteen, upeaan Koivulinnaan majoittuu helsinkiläisjohtaja Aarni Pajasalmi seurueineen. Pajasalmen vakava sairaus muistuttaa miestä elämän rajallisuudesta ja vuosikymmenien takaisesta laiminlyönnistä, jonka hyvittäminen nousee tärkeämmäksi kuin mikään muu.

Mökkikylän varvikosta löytyvä nainen muuttaa idyllisen maalaismiljöön rikospaikaksi, jonka tutkintaa johtaa entiseen tapaan rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen. Vyyhti vaikuttaa harvinaisen sekavalta, sillä siihen tuntuu liittyvän myös aiemmin Helsingissä sattunut rikos. Hauholle kesätöihin tullut oikeustieteen ylioppilas Ilona Haapio on jälleen kerran mukana rikoksen selvittämisessä.

== Selvästi syyllinen ==

Musiikkia ja sosiaalipsykologiaa Rotterdamissa opiskeleva Rikke sotkee asiansa pahasti ja joutuu palaamaan Suomeen. Työpaikka hämeenlinnalaisessa pubissa osoittautuu ahdistavaksi, eivätkä Hollannin tapahtumatkaan jätä häntä rauhaan. Tilapäisesti Hauholla asuva äiti Sinikka ja sisarpuoli Haije majoittavat Riken reppuineen olohuoneensa sohvalle, mikä saa sisarusten välit kiristymään. Pian Rikke huomaa olevansa keskellä murhatutkimusta, vieläpä yksi pääepäillyistä. Tapahtumien pyörteisiin joutuvat myös majoitusyritys Hellevin Hovin työntekijät sekä Hämeenlinnassa syyttäjänvirastossa kesätöissä työskentelevä oikeustieteen ylioppilas Ilona Haapio. Murhatutkimuksia johtaa entiseen tapaan rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen, joka kiireittensä keskellä huomaa tarkkailevansa Riken äidin vasenta poskea ja siihen ilmestyvää hymykuoppaa. Eikä mies enää oikein ymmärrä itseään.

== Hiljainen tahto ==

Hiljainen tahto on Hauho-sarjan viides itsenäinen dekkari. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Hämeenlinnaan. Hellevin Hovi henkilöineen on kuitenkin edelleen vahvasti mukana. Leskirouva Rakel Nevalaisen kuolinpesän kadonneet rahat ja vainajan asuntoa remontoivan Leo Ojasen kuoleman käynnistämä tapahtumaketju pitävät jälleen rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilaisen ja tämän työparin, konstaapeli Päivikki Noron kiireisinä. Hyvästä maineestaan tarkan hauholaisen remonttiyrittäjän, Rainer Hytösen aikataulut uhkaavat tapahtumien vuoksi mennä pahasti sekaisin. Haapion perheen 15-vuotiasta kirjailijanalkua, Verttiä alkaa moni asia mietityttämään ja hän tarjoaa halukkaasti mielikuvituksensa ja nokkelan päättelykykynsä poliisin avuksi.

==Usvassa uinuu uhka==

Usvassa uinuu uhka täydentää Hauho-sarjaa kuudentena itsenäisenä dekkarina. Tapahtumat sijoittuvat Hauhon keskustaan Vanhalle raitille taidemaalari Viola Ankerin vuokraamalle huvilalle. Hänen kanssaan asuu lukion ensimmäistä luokkaa käyvä veljentytär Mella Sallikari. Pihamökkiä asuttaa veljen entisen työpaikan siivooja-keittäjä miesystävänsä kanssa. Viola järjestää vappuaattona juhlat huvilassaan. Aamun valjetessa yksi juhlijoista löytyy kuolleena rantavedestä ja toinen on kadonnut jäljettömiin. Rikoksen selvittely osuu jälleen ylikonstaapeli Pirkka Juutilaiselle ja vanhempi konstaapeli Päivikki Norolle. Rikos vaikuttaa tavallistakin sotkuisemmalta, mutta yllättäväksi avuksi ilmaantuu tarkkasilmäinen ja herkkäkorvainen Sanelma Raikku Hellevin Hovin naapurista.

== Teokset ==

*Vaara vierailee kylässä : jännitysromaani. Mediapinta 2013. ISBN 978-952-235-537-9
*Kuka olisi uskonut: jännitysromaani. Myllylahti 2015. ISBN 978-952-202-613-2
*Vaiettu velka: jännitysromaani. Myllylahti 2016. ISBN 978-952-202-695-8
*Selvästi syyllinen: jännitysromaani, Myllylahti 2017. ISBN 978-952-202-801-3
*Hiljainen tahto: jännitysromaani, Myllylahti 2017. ISBN 978-952-202-889-1
*Usvassa uinuu uhka, Myllylahti 2019. ISBN 978-952-202-979-9

[[Category:Hämeenlinnalaisia]] [[Category:Kirjailijat]]

Tiedosto:AnneSyrja.jpg

2019-05-14T12:41:34Z

Kirjasto: Kirjasto tallensi uuden version tiedostosta Tiedosto:AnneSyrja.jpg

Anne Syrjä (Hanne Dahl)

2019-05-14T12:38:45Z

Kirjasto:

[[Tiedosto:AnneSyrja.jpg|200px|pienoiskuva|oikea|Anne Syrjä]]
Anne Syrjä (o.s. Salminen), kirjailijanimeltään Hanne Dahl on syntynyt Hämeenlinnassa 1949 ja käynyt siellä koulunsa. Hän valmistui Helsingin yliopistosta humanististen tieteiden kandidaatiksi 1974. Sattuma vei hänet töihin lääketeollisuuteen, jossa hän toimi vuoteen 2013 asti jäätyään silloin eläkkeelle.

Pari vuotta ennen eläköitymistään hän aloitti kirjoittajakurssin, jolle otollista maaperää olivat muokanneet työelämässä syntyneet asiatekstit. Kurssin päätteeksi julkaistiin ensimmäinen dekkari Vaara vierailee kylässä (2013). Kirjan tapahtumat sijoittuvat hämäläismaisemiin Hauholle. Siitä käynnistyi toinen ura dekkarikirjailijana ja sai alkunsa Hauho-sarja, joka täydentyi toisella dekkarilla Kuka olisi uskonut (2015). Sarjan kolmantena dekkarina ilmestyi Vaiettu velka (2016), neljäntenä Selvästi syyllinen (2017) ja uusimpana Hiljainen tahto (2018) ja uusimpana Usvassa uinuu uhka (2019).

Anne Syrjä on Suomen Kirjailijaliiton, Espoon Kirjailijoiden ja Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistyksen jäsen.

Kirjailija asuu Espoossa, mutta viettää paljon aikaansa Hauholla, jossa perheellä on vapaa-ajanasunto. Hän käyttää kirjailijanimeä Hanne Dahl.

== Vaara vierailee kylässä ==

Hauho-sarjan ensimmäinen dekkari kertoo burn outia potevasta sisätautilääkäri Mauri Yli-Virangosta, joka vuokraa toipumispaikakseen lomamökin Hauholta. Rauha järkkyy kuitenkin pahasti, kun paikkakunnalla sattuu kaksi epämääräistä kuolemantapausta. Pahinta kaikesta, että vahvin motiivi löytyy lääkäriltä itseltään. Rikostutkinnasta vastaa rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen. Tuore ylioppilas Ilona Haapio on neuvokkuudellaan suureksi avuksi poliisin ratkaistessa Haapion perhettä kohdannutta tragediaa.

== Kuka olisi uskonut ==

Hauhon keskustassa sijaitsevaa majoitusyritys Hellevin Hovia pyörittävä Hellevi Kaski sairastuu vakavasti. Tieto järkyttää hänen yhtiökumppaniaan Kirsti Haapiotakin siinä määrin, että vasta yllättävä kuolemantapaus havahduttaa omistajakaksikon huomaamaan, mitä ympärillä tapahtuu. Rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen käynnistää rikostutkinnan, johon tuo lisäväriä Ruotsista vierailemaan saapuva sukulaispariskunta sekä paikkakunnalla työskentelevä helsinkiläisarkkitehti Paavali Linna. Ilona Haapio onnistuu jälleen nokkelalla päättelykyvyllään viemään poliisin tutkimustyötä aimo harppauksen eteenpäin.

== Vaiettu velka ==

Kirjailija Karla Mantere saa vinkin Hauholla olevasta majoitusyritys Hellevin Hovista ja päättää vetäytyä kesän ajaksi vuokramökin rauhaan viimeistelemään uutta kirjaansa. Samaan aikaan naapurissa sijaitsevaan uuteen, upeaan Koivulinnaan majoittuu helsinkiläisjohtaja Aarni Pajasalmi seurueineen. Pajasalmen vakava sairaus muistuttaa miestä elämän rajallisuudesta ja vuosikymmenien takaisesta laiminlyönnistä, jonka hyvittäminen nousee tärkeämmäksi kuin mikään muu.

Mökkikylän varvikosta löytyvä nainen muuttaa idyllisen maalaismiljöön rikospaikaksi, jonka tutkintaa johtaa entiseen tapaan rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen. Vyyhti vaikuttaa harvinaisen sekavalta, sillä siihen tuntuu liittyvän myös aiemmin Helsingissä sattunut rikos. Hauholle kesätöihin tullut oikeustieteen ylioppilas Ilona Haapio on jälleen kerran mukana rikoksen selvittämisessä.

== Selvästi syyllinen ==

Musiikkia ja sosiaalipsykologiaa Rotterdamissa opiskeleva Rikke sotkee asiansa pahasti ja joutuu palaamaan Suomeen. Työpaikka hämeenlinnalaisessa pubissa osoittautuu ahdistavaksi, eivätkä Hollannin tapahtumatkaan jätä häntä rauhaan. Tilapäisesti Hauholla asuva äiti Sinikka ja sisarpuoli Haije majoittavat Riken reppuineen olohuoneensa sohvalle, mikä saa sisarusten välit kiristymään. Pian Rikke huomaa olevansa keskellä murhatutkimusta, vieläpä yksi pääepäillyistä. Tapahtumien pyörteisiin joutuvat myös majoitusyritys Hellevin Hovin työntekijät sekä Hämeenlinnassa syyttäjänvirastossa kesätöissä työskentelevä oikeustieteen ylioppilas Ilona Haapio. Murhatutkimuksia johtaa entiseen tapaan rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen, joka kiireittensä keskellä huomaa tarkkailevansa Riken äidin vasenta poskea ja siihen ilmestyvää hymykuoppaa. Eikä mies enää oikein ymmärrä itseään.

== Hiljainen tahto ==

Hiljainen tahto on Hauho-sarjan viides itsenäinen dekkari. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Hämeenlinnaan. Hellevin Hovi henkilöineen on kuitenkin edelleen vahvasti mukana. Leskirouva Rakel Nevalaisen kuolinpesän kadonneet rahat ja vainajan asuntoa remontoivan Leo Ojasen kuoleman käynnistämä tapahtumaketju pitävät jälleen rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilaisen ja tämän työparin, konstaapeli Päivikki Noron kiireisinä. Hyvästä maineestaan tarkan hauholaisen remonttiyrittäjän, Rainer Hytösen aikataulut uhkaavat tapahtumien vuoksi mennä pahasti sekaisin. Haapion perheen 15-vuotiasta kirjailijanalkua, Verttiä alkaa moni asia mietityttämään ja hän tarjoaa halukkaasti mielikuvituksensa ja nokkelan päättelykykynsä poliisin avuksi.

==Usvassa uinuu uhka==

Usvassa uinuu uhka täydentää Hauho-sarjaa kuudentena itsenäisenä dekkarina. Tapahtumat sijoittuvat Hauhon keskustaan Vanhalle raitille taidemaalari Viola Ankerin vuokraamalle huvilalle. Hänen kanssaan asuu lukion ensimmäistä luokkaa käyvä veljentytär Mella Sallikari. Pihamökkiä asuttaa veljen entisen työpaikan siivooja-keittäjä miesystävänsä kanssa. Viola järjestää vappuaattona juhlat huvilassaan. Aamun valjetessa yksi juhlijoista löytyy kuolleena rantavedestä ja toinen on kadonnut jäljettömiin. Rikoksen selvittely osuu jälleen ylikonstaapeli Pirkka Juutilaiselle ja vanhempi konstaapeli Päivikki Norolle. Rikos vaikuttaa tavallistakin sotkuisemmalta, mutta yllättäväksi avuksi ilmaantuu tarkkasilmäinen ja herkkäkorvainen Sanelma Raikku Hellevin Hovin naapurista.

== Teokset ==

*Vaara vierailee kylässä : jännitysromaani. Mediapinta 2013. ISBN 978-952-235-537-9
*Kuka olisi uskonut: jännitysromaani. Myllylahti 2015. ISBN 978-952-202-613-2
*Vaiettu velka: jännitysromaani. Myllylahti 2016. ISBN 978-952-202-695-8
*Selvästi syyllinen: jännitysromaani, Myllylahti 2017. ISBN 978-952-202-801-3
*Hiljainen tahto: jännitysromaani, Myllylahti 2017. ISBN 978-952-202-889-1
*Usvassa uinuu uhka, Myllylahti 2019. ISBN 978-952-202-979-9

[[Category:Hämeenlinnalaisia]] [[Category:Kirjailijat]]

Tiedosto:Hameenkaaren tanssit.jpg

2017-05-12T09:11:11Z

Kirjasto:

Hämeenkaaren tanssit ja muotinäytös 
Kuvalähde: ei tiedossa 
Kuvaaja: ei tiedossa 
Kuvauspaikka: Hämeenlinna 
Kuvausaika: ei tiedossa

Tiedosto:Hameenkaaren tanssit.jpg

2017-05-12T09:07:14Z

Kirjasto: Hämeenkaaren tanssit

Hämeenkaaren tanssit

Kun 140-vuotias oli nuori

2017-05-12T08:57:02Z

Kirjasto: Ak: Uusi sivu: Suomen kunnallishallinto järjestettiin lainsäädännöllä autonomian aikana 1860-luvun puolenvälin vaiheilla. Tarkasti ottaen kuntien muodostuminen oli mahdollista 1865 alusta...

Suomen kunnallishallinto järjestettiin lainsäädännöllä autonomian aikana 1860-luvun puolenvälin vaiheilla. Tarkasti ottaen kuntien muodostuminen oli mahdollista 1865 alusta lukien. Hämäläisellä harkitsevuudella, jota Topelius aikanaan sanoi hitaudeksi ja jota sanaa vieläkin jotkut käyttävät, perustettiin Hauholla oma kunta muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1868.

Elämänkulkua 1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä on pakko kuvailla historiantietojaan hyödyntämällä. Ei ole aikalaisia enää asioista kertomassa eikä arkielämän kuvauksia Hauholta kovinkaan paljon ole. Onneksi on olemassa tämän ajan lähdekirjallisuuden aarre, vuodelta 1926 oleva teos Vanhaa Hauhoa, joka on yhteenveto kansatieteellisen kylätutkimusretkikunnan Hauhon Hyömäkeen ja Miehoilaan suuntautuneesta tutkimusretkestä. Siinä haastateltiin lukuisia kylien silloisia ikäihmisiä, joten jonkinlaisen ajankuvan pystyy muodostamaan pelkästään tämän kirjan perusteella. Haastatellut ihmiset olivat n. 1850 syntyneitä. Kirjaa ei valitettavasti ole enää mistään saatavana, omanikin on lähes irtolehdille luettu. Kirjastossa teos on lainattavissa, ja ellei sitä kotiin lainata, voi sitä lukea täällä paikalla. Myös suomalaisessa kaunokirjallisuudessa on runsaasti kuvauksia ihmisten arjesta ja juhlasta 1800-luvun lopulla.

Kyliä oli Hauholla nykyistä enemmän ja pitäjänrajat olivat samat kuin tänäänkin. Vain Kaukkalan kylän kohdalla on muutos, koska kyseinen kylä kokonaisuudessaan liitettiin Luopioisiin 1960-luvun alkupuolella. Sarkajaon jälkeiset ryhmäkylät elivät vielä elämäänsä ja kantatilat olivat paikoillaan, vaikka isojako olikin Hämeessä saatu jo vuosisadan alkupuolella suoritetuksi. Nykyiset, pitäjää siellä täällä halkovat maantiet ovat korvanneet metsiä ja mäensyrjiä kiertelevät kärrytiet. Kirkko seisoo kauniina ja jylhänä paikallaan. Kirkon pihassa kasvava 180-vuotias lehtikuusi oli kovasti matalampi kuin nykyisin, taimi suorastaan nykyiseen ikäänsä verrattuna, vain nelikymppinen. Uusi kellotapuli rakennettiin vuosikymmenen alussa, ja kirkonaidassa saattoi silloin olla vielä puinen katto tai ainakin se oli silloisten ihmisten muistissa. Kunnan väkiluku ei paljon poikennut nykyisestä. 1860-luvun alussa Hauholla oli 4601 asukasta, mutta edessä olivat 60-luvun loppuvuodet, jolloin Hauhoa ja koko maatakin koettelivat suuret nälkävuodet. Oli lähes täydellinen kato useana vuonna peräkkäin. Korkea kuolleisuus vähensi kunnan väkilukua suuresti.

Entä ihmisten arkielämä, voisiko siitä saada mitään kuvaa. Talolliset viljelivät maitaan palkollistensa ja torppariensa avulla. Minkäänlaista teollista toimintaa ei Hauholla ollut, sillä keskiaikaiset salpietarinkeittämöt olivat aikoja sitten lopettaneet toimintansa. Kylien käsityöläiset tekivät töitään, varsinkin kirkonkylän nahkurinverstaat olivat kukoistuskautensa alussa, muutamat niistä jo täydessä käynnissä. Räätäleitä, suutareita ja seppiä ym. oli jokseenkin kaikissa kylissä. Virkamiehiä ei moniakaan ollut, oli vain seurakuntaa hallinnoiva kirkkoherra ja maallista valtaa käyttävä nimismies. Kunnallishallinnon alkaminen ei lisännyt virkamieskuntaa, sillä kunnallishallinto hoidettiin pitkälle 1900-lukua luottamusmiesvoimin. Lukkarit hoitivat varsinaisen virkatoimensa lisäksi kirjastoa ja rokottivat ihmisiä. Tarpeelliset tiedotukset kuulutettiin saarnastuolista sunnuntaisin.

Kunnallishallinnon alettua perustettiin ensimmäiset koulut. Ihan ensimmäinen kansakoulu alkoi toimintansa Alvettulassa 1871, mutta ensimmäinen koulurakennus valmistui kirkonkylään 1875, jolloin Alvettulan koulu Tapolan talossa lopetti toimintansa alkaakseen uudelleen vuosia myöhemmin. Tällä alalla kehitys oli nopeata, kouluja rakennettiin tulevina vuosilla joka puolelle pitäjää. Ns. kansankynttilöitä eli opettajia tuli kaikkiin kouluihin. Opettajat olivatkin niihin aikoihin yhteiskunnan eturivin toimijoita ja erinomaisen arvostettuja ihmisiä.

Perheet olivat suuria. Muonamiehet, rengit ja muut palkolliset niin kuin myös itsellisiksi mainitut olivat enimmäkseen köyhää kansaa. Leipä ja muu elanto oli monelle hyvinkin tiukassa. Nykypäivän sosiaaliturvasta ei nähty untakaan. Vanhan kivikirkkomme sokean Bartimeuksen vastuulla oli aikanaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kirkonvaivaisten elämä ja oleminen. Kartanoiden ja isojen tilojen väet saattoivat elää hyvinkin leveästi sitten kun nälkävuosista oli päästy. Näistä asioista on kirjallisuudessa paljonkin kuvauksia.

Säätä ja vuodentuloa ennustettiin luonnonilmiöistä. Vieläkin on tallella kansanuskomuksia, joita tietyissä tilanteissa toistetaan. ”Mitä Maariana katolla, sitä vappuna vaolla.” Se tiesi sitä, että toukotyöt lykkääntyvät. ”Jos on usva uunnavuonna, niin on halla heinäkuussa.” Tämä tarkoitti sitä, että sato saattoi heinäkuussa tuhoutua.

Uskontoperusteisia juhlia vietettiin, niistä joulu ehkä tärkeimpänä. Jouluun alettiin valmistautua jo sadonkorjuun aikaan, sillä jouluna oli lupa syödä yölläkin. Joululahjat ja -kortit, jopa joulukuusi, ovat myöhemmän ajan tulokkaita. Joulukirkko alkoi aamukuudelta, joten pitäjän syrjäkulmilta, vaikkapa Roineentakaa tai Avuskulmalta, jouduttiin lähtemään kirkkotielle paljon aikaisemmin. Joulunaikaisia leikkejä, kuten harakan ampumista, suutarin silmään pistämistä ja joulupoikien tappelemista, harrastettiin joulupyhinä ja välipäivinä eli pikkupyhinä. Useimmat avioliitot solmittiin Tapaninpäivänä.

Ajat ja tavat ovat muuttuneet. Hauhon pitäjää ovat monet vastoinkäymiset eri aikoina koetelleet. Viime sotien aikana väkiluku siirtoväen ansiosta nousi noin kolmanneksella, mutta on vuosi vuodelta sittemmin pudonnut entiselleen ja nykyisin jo alemmas kuin oikeastaan koskaan. Tulossa olevat isot muutokset meidän on pakko ottaa vastaan, mutta 140-vuotiaan ja vanhemmankin hauholaisuuden säilyttäminen on uusi haaste nykypäivän ihmisille.

Salme Pohjola
(julkaistu Hawujoulun sanomissa v. 2007)

[[Category:Muistot jakoon, Hauho]]

Tirrilittee Hauholla

2017-05-12T08:52:12Z

Kirjasto: Ak: Uusi sivu: Kolmen vuoden ajan olemme kulkeneet kiusaamassa ihmisiä, etupäässä ikäihmisiä, kyselemässä ja penkomassa hauholaisia maiden ja mantujen, teitten ja polkujen, järvien ja mu...

Kolmen vuoden ajan olemme kulkeneet kiusaamassa ihmisiä, etupäässä ikäihmisiä, kyselemässä ja penkomassa hauholaisia maiden ja mantujen, teitten ja polkujen, järvien ja muiden vesien nimiä ja nimien historioita. Meitä on kutsuttu kylään moneen kotiin ja kuultaviksi kylätoimikuntien kokouksiin, onpa meitä varten kutsuttu koolle kokonaisia kyläkuntia yhteen taloon. Vetoomuksemme saada tietoja hauholaisista paikannimistä on siis otettu todesta. Olemme saaneet kerättyä hyvän joukon toista tuhatta nimeä. Niistä olemme koonneet kirjan, joka ilmestyy jouluksi (2004). Tässä kirjoituksessa annamme maistajaisiksi muutamia tärppejä.

Esi-isämme ovat olleet uskomattoman kekseliäitä antaessaan nimiä erilaisille paikoille. Vai mitä sanotaan nimestä Harhamo? Onko siellä joku joskus eksynyt polulta ympäröivään metsään? Tai Toramäki, kuka siellä on tapellut ja miksi? Uiskonsuon juuria on etsittävä Kannakselta saakka. Entä sitten Väkkärä? Tiilenperällä on tuhmakin muunnos, niin monella muullakin paikalla. Kuhvaarin jäljille emme millään päässeet, emme myöskään Haulimännyn tai Pithailun, emmekä monen muun. Rouvanpelto, Ämmänpelto ja Äijänoja ovat yhdessä ryppäässä, mitä lie maanomistaja ajatellut nimetessään paikkojaan. Ja ikään kuin nimiä olisi olemassa enemmän kuin paikkoja, on monella paikalla parikin nimeä, kumpikin yhtä arvoituksellisia. Venetsiaako on Venehtian nimeäjä ajatellut, ja mitä on tehty Kutukujalla?

Muuan Annika Dykkert oli 30-vuotisen sodan aikana istuksinut itkemässä sodassa kaatunutta miestään, ja paikka jäi nimien historiaan Tyyperin Tölläksenä. Haarun keropäät olivat tienvarressa vahtimassa ohikulkevia, josko hevosen kyydissä olisi kastamaton lapsi, jonka siepata. Letolla järjestivät kylän nuoret miehet omia suvitapahtumiaan, ja Korisevassa piti olla varovainen, ettei maanalainen virta siepannut pyykkikarttua mennessään. Vaikka kyllä se sitten aikojen päästä Kirrisestä löytyi. Persustimentie ei kelvannut kesäasukkaan tieksi, mutta siitä ylijäänyt tienviitta kelpasi hyvin toiselle kesäasukkaalle, joka halusi sen yksityisen polkunsa viitaksi.
Pirunpeltoja löytyi kaksi, mutta Kuoppamäkiä ja Käärmemäkiä on lähes joka kylässä. Vanhat ja unohdetut piirileikkipaikat ja keinukalliot on tunnistettu ja kirjattu, niitäkin on lähes joka kylässä, kun vain ymmärrettiin kysyä. Nuotaskuusen juurella pelattiin korttia niin ahkerasti, että kotiväki kantoi sinne miehille evästä jotta jaksoivat. Hiilenkalliolla ei ole mitään tekemistä hiilien kanssa, vaan siellä on aikanaan asunut hiisi. Ja mikä lienee Hauhon korkein kohta?

Entä sitten Kämpiönmäki, millainen kämpiö tai kömpiö siellä on aikojen alussa asustellut? Liekö karhun kanssa kamppaillut ja jalkansa menettänyt tai muuten vain kömpelö ja raskasliikkeinen ihminen. Mitä mahtoi kasvaa Ala-Salmus-nimisellä pellolla, oliko Kauniskarkee jotenkin erityisen nätti pellonpaikka? Entä Kettu ja Ämmäntallukanpelto? Arvoituksia toinen toisensa perään kolmen vuoden ajan, ja edelleen.

Kertyi myös muutamia käärmeenkarkotusloitsuja, kronikoita, tarinoita: Pellolla oli päärakennuksen lähellä miehet peltotöissä parihevosilla. Kuinka ollakaan niin ampiaiset hyökkäsivät hevosten ja ihmisten kimppuun. Hevoset pillastuivat ja lähtivät kohti lähellä olevaa järveä ja suoraan järveen hankmot perässään. Painava hankmo upposi ja veti hevoset perässään järven pohjaan. Myöhemmin miehet jonkinlaista lauttarakennelmaa hyväksi käyttäen saivat kuolleet hevoset ja työkalun ylös järvestä.

Entä sitten otsikon Tirrilittee? Se on Sotjalassa Leena ja Raimo Veikkolan pihassa oleva litteä rantakivi, jossa lapset istuivat ongella ja saivat saaliikseen enimmäkseen pieniä kalantirrejä. Kauppias Valde Mäkinen risti kiven Tirrilitteeksi. Tämä nimi ei siis ole ikiaikainen, mutta on varmasti historiaan jäävä.

Nimien keruun myötä on kartoitettu myös eteen sattuneita pitäjän tapahtumia, joita ei muuten muistettaisi, kuten esimerkiksi Parolan alokkaiden juhlallinen sotilasvala Hauholla vuonna 2001. Toivotamme rattoisia hetkiä kirjan parissa. Se soveltuu myös erilaisten kerhojen kokoontumiskeskusteluksi ja koulujen käyttöön.

Kauniit kiitokset kaikille, jotka meitä auttoivat tässä työssä. Kahdestaan emme olisi selvinneet.

Teksti: Salme Pohjola & Seppo Soittila

[[Category:Muistot jakoon, Hauho]]

Pekalle Liinavuoresta

2017-05-12T08:48:44Z

Kirjasto: Ak: Uusi sivu: Liinavuori on vuori Alvettulan ja Hyömäen kylien rajanmailla. Maanomistus jakautuu useiden maanomistajien kesken. Laella on esim. Lehtelä Puntilan maita, ja Hyömäen Toralan ti...

Liinavuori on vuori Alvettulan ja Hyömäen kylien rajanmailla. Maanomistus jakautuu useiden maanomistajien kesken. Laella on esim. Lehtelä Puntilan maita, ja Hyömäen Toralan tilaan kuuluu osia, ja myös muihin tiloihin. Peruskartasta saattaa näkyä vuoren korkeus.

Aikaisempina aikoina, vielä jonkin aikaa viime sotien jälkeenkin, vuoren laella oli silloisten nuorten ns. piirileikkipaikka, jollainen löytyi lähes joka kylästä. Nuoret menivät piiriä, polttivat tulia ja mitä kussakin kylässä nuoret keksivät. Mekin isäsi kanssa ennen sinun syntymääsi kävimme siellä muiden nuorten kanssa kesällä 1951. Kävimme sitten kerran jo eläkevuosina siellä verestämässä vanhoja muistoja. Kiipesimme pientä polkua ylös, polku oli paikoin suljettu piikkilanka-aidoin. Tämä tapahtui niihin aikoihin, kun Torsti Lepistö -niminen henkilö, jonka asuinpaikka siellä on vieläkin, hääti vuorelle kiipeileviä retkeilijöitä pois ammuskelemalla. Hän joutui siitä aikanaan vastuuseenkin (on varmaan jo kuollut pois). Vuoren laella oli vielä jäänteitä siellä olleesta kolmiomittaustornista. Sotien aikana siellä oli ilmavalvonta-asema, jossa lotat ja sotilaspojat pitivät jatkuvaa valvontaa, etenkin talvisodan julmien pakkasten aikana se oli varmaankin kamalaa. Valvontaa varten oli rakennettu torni. Sieltä oli hyvä näköala vuoren juurella olevaan Alvettulan kylään, ja kauemmaskin tietysti. Kesällä 2004 siellä paljastettiin ilmavalvontatoimien muistoksi muistolaatta. Siinä tilaisuudessahan me olimme yhdessä.

Liinavuorelle pääsee joko Hyömäen kautta Toralan kohdalta tai Laurilantieltä erkanevaa Peräläntietä pitkin, joka tie on ammoisista ajoista ollut nimeltään Katkelia. Peräläntien muuttamisesta Katkeliantieksi on tehty kunnallisaloite v. 2007, mutta aloite on monen muu vastavan mukana juuttunut johonkin virkakoneiston rattaisiin.

Vuoren juurella sijaitsee Neittessuo, jonka lähellä on suojeluskuntalaisten ampumarata. Isäsi kävi siellä pikkupoikana toisten poikien kanssa keräilemässä hylsyjä ja kyttäämässä ampujia. On myös Raivonsuo, jonka ympäri Alvettulan koululaisilla kulki joka vuosi hiihtolatu. Voi kulkea vieläkin. Ja sitten Riuttavuori, joka ei ole vuori ollenkaan. Aikanaan se oli jonkinlainen kukkula, mutta nykyisin paikalla on monttu, koska siihen muodostui soranottopaikka. Paikalta on etsitty aarretta, jonka Jurvalan isännän, tunnettiin nimellä Jurveliini, uskotaan sinne piilottaneen. Jotkut olivat näkevinään siellä myös aarnivalkeita.

Liinavuoresta ym. paikoista löytyy jonkinlaista tietoa Hauhon paikannimikirjasta.

PS. 21.9.2010: Hauhon murre- ja perinneyhdistyksen aloitteesta muutti Hämeenlinnan kaupunki Peräläntien Katkeliantieksi kevättalvella 2010. Iso osa tien asukkaista oli onnellisia nimenmuutoksesta: ”Perälänteitä on joka pitäjässä, Katkeliantie vain Hauholla”.

Teksti: Salme Pohjola
Kirjoittaja Salme Pohjola on Pekka Pohjolan äiti.

[[Category:Muistot jakoon, Hauho]]

Hauhon paikannimistä

2017-05-12T08:38:20Z

Kirjasto: Ak: Uusi sivu: == Västinki == Pikkukylän nimellä aikaisemmin tunnettu talorykelmä [Eteläisten] kylän keskustan tuntumassa. Nykyisen Pikkutien varrella oli aikoinaan käsityöläisten ja sot...

== Västinki ==
Pikkukylän nimellä aikaisemmin tunnettu talorykelmä [Eteläisten] kylän keskustan tuntumassa. Nykyisen Pikkutien varrella oli aikoinaan käsityöläisten ja sotilastorppien muodostamaa asutusta. Pikkukylässä oli myös kaivo, jota sanottiin pikkukaivoksi ja meijerikaivoksi, myös palokaivoksi, ja koko Västingin väki haki vetensä tästä kaivosta. Palokunta ruoppasi kaivon joskus 1960-luvulla. Nykyisellään alueella sijaitsee omakotitaloja ja mm. kaksi rivitaloa, toinen on vanhustentaloyhdistyksen omistama ja toinen Hauhon vuokratalot oy:n omistama. Alueelle johtaa Västingintie. Alueella on kesällä 2004 käynnistymässä uuden vuokratalon rakentaminen.

Västingissä oli mm. ruotusotamies, Oolannin sodan veteraani Sohlmannin pikkuinen asumus ja aitta. Alueen muut asumukset olivat lähes vieri vieressä, ja joku keksi sitten nimen Västinki ikään kuin Oolannin sodan muistoksi. Tämä Sohlmann – Suulmanni – kuoli aikanaan ja naapurit miettivät, mitä hänen rakennuksilleen pitäisi tehdä. Rakennuksilla ei suurtakaan arvoa ollut. Naapurit päättivät, että tehdään niistä alueen yhteinen sauna. Näin tapahtui yhteisymmärryksessä ilman sen kummempia sopimuksia, saunaa sanottiin porukkasaunaksi. Sauna toimi aina vuoteen 1926 saakka, jolloin lähin naapuri osti saunarakennuksen polttopuikseen.
== Alvettula ==
Asutuksesta Alvettulan kylässä on olemassa tutkittua tietoa jo usean vuosituhannen takaa. Tämänkin kylän nimen alkuperästä on aina oltu kiinnostuneita eikä sitä olekaan kokonaan selvitetty. Y. S. Koskimies aprikoi kylän nimen arvoitusta laajasti Hauhon historian I osassa. Toisten arveluiden mukaan nimi saattaa muodostua kalevalaisesta sanasta alve, kalanpoikanen, joskaan kovin kaukana ei ole ajatus, etteikö nimi aikanaan olisi muodostunut ruotsin kielen sanasta älv, virta, suuri joki. Oli nimen laita miten hyvänsä, tosiasiaksi jää, että Alvettulan alue kuuluu pitäjän kauneimpiin paikkoihin ryhmäkylineen, peltomaisemineen, metsineen, kylän halki virtaavine jokineen sekä museosiltoineen. Kylässä on näihin aikoihin saakka säilynyt koulu ja kyläkauppa, kumpikin elävät kukoistuskauttaan. Kansakouluopetus alkoi aikanaan Hauholla nimenomaan Alvettulan kylässä, ja nykyisin 130 vuotta koulun perustamisen jälkeen koulussa on kolme opettajaa ja lukuvuotena 2003–2004 yhteensä 69 oppilasta. Kylästä on uuden vuosituhannen alussa tullut hyvin tavoiteltava asuinpaikka. 1990-luvulla rakennettiin yksityishenkilön toimesta kylään ”joulumetsä” uuden sillan kupeessa olevaan kuusivaltaiseen istutusmetsikköön. Talven pimeimpänä aikana valaistu metsikkö on houkutellut vuosittain väkeä kymmenin tuhansin eri puolilta maakuntaa katsomaan värivaloin valaistua maisemaa. Joulumetsän samoin kuin kyläkaupan kohtalo on juuri nyt tämän teoksen kirjoitusvaiheessa hieman epäselvä. Joulumetsän takana maantieltä päin katsoen on Vaarinkorpi-niminen peltolohko.

Kylää halkovan Alvettulanjoen ylittää kaksi siltaa, joista vanhempi on osa valtakunnallista tiemuseota. vanha silta oli uuden valmistuttua purkamisuhan alaisena, jolloin kyläläiset lähes yhtenä rintamana nousivat vastustamaan purkua, ja onnistuivat niin että siltaa ei purettu. Tätä siltahanketta ajaneesta aktiivijoukosta muodostu sittemmin kylätoimikunta.

Uuden vuosituhannen alussa Alvettulan kylä on kehittynyt monella tavalla. uudisrakentaminen on lisääntynyt, kunnallistekniikkaa on lisätty ja uusia asukkaita on muuttanut kylään. Viimeisin ulospäin näkyvä ovat syyskesällä 2004 kylää halkovalle tielle kylän kumpaankin päähän pystytetyt ns. taajamaportit. Kylä on vuonna 2002 valittu vuoden hämäläiseksi kyläksi.
== Lavanluhta ==
Lavanluhta on vanha talonpaikka muutaman kymmenen metriä Alvettulan vanhan sillan pielestä Ilmoilaan päin. Paikalla on vieläkin jälkiä vanhasta asumuksesta, vielä sotienjälkeen 1950-luvun alussa paikalla oli asuttava talo. Vuonna 2004 on paikalle rakenteilla uusi talo.
== Rikulanranta ==
Alvettulassa oleva vanhan sillan ja Haaviston (ent. Mökkälän) tontin välissä oleva noin 1/16 ha:n suuruinen yhteisalueena oleva rantakaista, vanha uitto- ja venesatama. Rikulanranta on ollut markkinapaikka vuodesta 1905 lähtien, jolloin Palssarin markkinat siirrettiin tänne. Nykyisin paikalla on kylän yhteinen uimaranta, virkistyspaikka, venesatama, tori- ja muiden tapahtumien pitopaikka, mm. veneilyharrastajien vuotuinen kokoontumispaikka. sen jälkeen kun Alvettulan vanha silta liitettiin osaksi valtakunnallista tiemuseota, pystytettiin tiehallinnon toimesta alueelle myös sillan historiaa selventävä opastuskilpi. Vanhan sillan purku-uhka aiheutti kylässä lähes kansanliikkeen, josta sittemmin kehkeytyi kylätoimikunta.
== Kalisaari ==
Hauhon Isossa Roineessa, sen pohjoisimmassa päässä olevassa Vihavuoden koskeen päättyvässä lahdessa on saari nimeltä Kalisaari. Heikki Kaaranen Eteläisistä kertoi, että mainitussa saaressa on yhden kesäpaikan pihamaalla suuri myllynkiveä muistuttava pyöreä kivi, jossa on ihmiskäden tekemiä reikiä. Hän kyseli, onko tietoa tällaisesta ja voitaisiinko etsiä tietoa paikkakunnan ihmisiltä. Kiven rei’itykset ovat varsin vanhoja. Seppo Soittila kertoi saaneensa tietää, että saaressa olevaa rei’itettyä kiveä on aikanaan käytetty apuna tukkien uitossa. Tiedot ovat autoilija Urho Tuomiselta (s. 1920). Kalisaari sijaitseen hänen mukaansa kilometrin verran Vihavuoden kosken alapuolella eli Roineessa. Siellä oli toiminnassa vuosikymmenien ajan puutavaran niputuslaitteisto. miehet menivät sinne heti jäitten lähdettyä ja toiminta loppui, kun järvi taas jäätyi. Uitit tehtiin yläpuolelta lautta uittona ja koskeen lautat purettiin ja puutavara tuli hajanaisena virtana Roineen puolelle. Tämän jälkeen se niputettiin ja hinaajilla vietiin eteenpäin. Vallankin Viiala-yhtiö käytti paljon Kalisaaren niputtamoa koivutukkien niputtamiseen. Saaressa olevan kiven reiät ovat mitä luultavimmin olleet laitteiston ankkurointia varten.

Martti Viljanen, joka on syntynyt Vihavuodessa ja elänyt siellä lapsuutensa, kertoi, että Kalisaaressa on yksi valtaisan iso kivi, joka on myllynkiviteelmäs. Olivat hakanneet siihen keskireikää, mutta kivi oli haljennut reikää tehtäessä ja työ jäänyt siihen ja kivi paikalleen. Nämä tiedot Martti Viljanen oli saanut Erkki Lindholm -nimiseltä henkilöltä.
== Vihavuoden myllyt ==
Hauhon entinen, jo edesmennyt poliisikonstaapeli Eino Koskela kirjoitti opinnäytteenään tutkielman poliisiopiston lopputyönä, jossa hän käsittelee pääosin Vihavuoden myllytoimintaa. Vihavuoden viimeinen mylläri oli Kalle Emil Rekola, joka juuri ennen talvisotaa muutti Hauhon kirkolle mylläriksi, myllynomistajaksi. Rekolan suku oli myllärinä neljäntoista sukupolven ajan. Vävyni Timo Rekola kertoi minulle kerran, että jos Kalle Rekola olisi jatkanut Vihavuodessa myllärinä eikä tullut kirkolle ja jos joku Kallen pojista olisi jatkanut myllärinä, olisi Timon poika Jarmo siinä tapauksessa 16. Vihavuoden Rekola-niminen mylläri. Ihme siis ei ole, että myllyä, sitä joka nyt on Hauho-seuran hallussa myllymuseona, sanotaan Rekolan myllyksi. Muita Vihavuoden asioita ei Eino Koskela tutkimuksessaan käsittele.

Vierailimme kerran, Erkki ja minä, Miehoilassa entisen asiakkaamme Heimo Maulan luona kyselemässä hänen vointiaan ja rupattelemassa. Siinä yhteydessä Heimo Maula kertoi, että hän rakensi Vihavuoteen ensimmäisen sähkölaitoksen ja veti sieltä sähkölinjan Miehoilan kylään.

Haluan vielä kertoa Vihavuoden kylän nimestä. Siitä saakka, kun kirkonkirjoja on pidetty kylittäin, on Vihavuoden kylä ollut ensin muodossa Vihavuoto tarkoittaen kylän halki virtaavaa koskea, vihaista vuotoa. Tässä muodossa kylän nimi säilyi ainakin parin kolmen rippikirjan verran ja muuttui sitten nykymuotoonsa Vihavuosi. Tässä nimen loppuosa vuosi ei suinkaan tarkoita aikaa, vaan vuotamista. Se ei siis taivu niin kuin vuosi-sana taipuu vaan viittaa sanaan vuotaa.

Kun Martti Viljanen ja minä tapaamme jossakin kylillä, niin Matti sanoo, että terveisiä Vihavuoresta, johon minä vastaan, että mitäs Vihavuoteen kuuluu. Martin kuuluisi sanoa Vihavuodesta, mutta kun Hauhon murre ei ollenkaan tunne d-kirjainta, niin siihen tulee joko r tai l. Ns. ällä-alueella sanotaan vualen ja ärräalueella vuaren. Sitten siinä on sekoittavana asiana myös lähistöllä oleva oikea vuori, Vihavuori, mutta koski ja kylä ovat siis nimeltään Vihavuosi. Ällä-alue on aika pieni alue, joka ei peitä läheskään koko Hauhoa, raja on lähellä Hauhon-Luopioisten rajaa (”Male oli lullun lailalla.”)

Teksti: Salme Pohjola
[[Category:Muistot jakoon, Hauho]]

Kuvia Kalastustupia Tammelasta

2017-05-12T07:53:07Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Kuvia Kalastustupia Tammelasta uudelle nimelle Kuvia Kalastustuvista Tammelassa

#OHJAUS [[Kuvia Kalastustuvista Tammelassa]]

Kuvia Kalastustuvista Tammelassa

2017-05-12T07:53:07Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Kuvia Kalastustupia Tammelasta uudelle nimelle Kuvia Kalastustuvista Tammelassa

Kesävieraita Jaakkolassa

2017-05-12T07:50:45Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Kesävieraita Jaakkolassa uudelle nimelle Kuvia Kesävieraista Jaakkolassa

#OHJAUS [[Kuvia Kesävieraista Jaakkolassa]]

Kuvia Kesävieraista Jaakkolassa

2017-05-12T07:50:45Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Kesävieraita Jaakkolassa uudelle nimelle Kuvia Kesävieraista Jaakkolassa

Jaakkolan tilan kesävieraita.

[[Tiedosto:Minna Kunnas.jpg|800px|pienoiskuva|vasen|Tamperelainen opettajatar Minna Kunnas, jonka sisar oli Jaakkolan tilan emäntä. Kunnas oli kesävieraana Jaakkolassa ja toi muitakin opettajattaria vieraiksi Jaakkolaan.]]

[[Tiedosto:Lapset veneessa.jpg|800px|pienoiskuva|vasen|Opettajatar Kunnaksen veljen tyttären poika Pentti Hyyrynen (s. 1931), jonka perhe oli sota-aikana ja myöhemminkin kesävieraana Jaakkolassa. Takana H-M. Freeze veljensä kanssa.]]

[[Tiedosto:Perhe Laurila.jpg|800px|pienoiskuva|vasen|Kansakouluntarkastaja Jaakko Laurila ja opettaja Elli Laurila. Lapset Jaakko J. Laurila, Ilkka Laurila, Veikko Laurila (agronomi s. 1908). Perhe oli kesävieraina Jaakkolan talossa. Veikko meni naimisiin talon tyttären Irja Jaakkolan kanssa.]]

[[Category:Muistot jakoon, Tammela]]

Huvilaelämää Pyhäjärven rannalla

2017-05-12T07:50:02Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Huvilaelämää Pyhäjärven rannalla uudelle nimelle Kuvia Huvilaelämästä Pyhäjärven rannalla

#OHJAUS [[Kuvia Huvilaelämästä Pyhäjärven rannalla]]

Kuvia Huvilaelämästä Pyhäjärven rannalla

2017-05-12T07:50:02Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Huvilaelämää Pyhäjärven rannalla uudelle nimelle Kuvia Huvilaelämästä Pyhäjärven rannalla

Kesäasukkaita Kaukolan kylässä, Kalliovirtain tilalla

2017-05-12T07:49:17Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Kesäasukkaita Kaukolan kylässä, Kalliovirtain tilalla uudelle nimelle Kuvia Kesäasukkaista Kaukolan kylässä, Kalliovirtain tilalla

#OHJAUS [[Kuvia Kesäasukkaista Kaukolan kylässä, Kalliovirtain tilalla]]

Kuvia Kesäasukkaista Kaukolan kylässä, Kalliovirtain tilalla

2017-05-12T07:49:17Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Kesäasukkaita Kaukolan kylässä, Kalliovirtain tilalla uudelle nimelle Kuvia Kesäasukkaista Kaukolan kylässä, Kalliovirtain tilalla

Kalastustupia Tammelasta

2017-05-12T07:48:13Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Kalastustupia Tammelasta uudelle nimelle Kuvia Kalastustupia Tammelasta

#OHJAUS [[Kuvia Kalastustupia Tammelasta]]

Kuvia Kalastustuvista Tammelassa

2017-05-12T07:48:13Z

Kirjasto: Kirjasto siirsi sivun Kalastustupia Tammelasta uudelle nimelle Kuvia Kalastustupia Tammelasta

Anne Syrjä (Hanne Dahl)

2017-04-20T08:36:13Z

Kirjasto:

[[Tiedosto:AnneSyrja.jpg|200px|pienoiskuva|oikea|Anne Syrjä]]
Anne Syrjä (o.s. Salminen) on syntynyt Hämeenlinnassa 1949 ja käynyt siellä koulunsa. Hän valmistui Helsingin yliopistosta humanististen tieteiden kandidaatiksi 1974. Sattuma vei hänet töihin lääketeollisuuteen, jossa hän toimi vuoteen 2013 asti jäätyään silloin eläkkeelle.

Pari vuotta ennen eläköitymistään hän aloitti kirjoittajakurssin, jolle otollista maaperää olivat muokanneet työelämässä syntyneet asiatekstit. Kurssin päätteeksi julkaistiin ensimmäinen dekkari Vaara vierailee kylässä (2013). Kirjan tapahtumat sijoittuvat hämäläismaisemiin Hauholle. Siitä käynnistyi toinen ura dekkarikirjailijana ja sai alkunsa Hauho-sarja, joka täydentyi toisella dekkarilla Kuka olisi uskonut (2015). Sarjan kolmantena dekkarina ilmestyi Vaiettu velka (2016) ja uusimpana Selvästi syyllinen (2017).

Anne Syrjä on Suomen Kirjailijaliiton, Espoon Kirjailijoiden ja Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistyksen jäsen.

Kirjailija asuu Espoossa, mutta viettää paljon aikaansa Hauholla, jossa perheellä on vapaa-ajanasunto. Hän käyttää kirjailijanimeä Hanne Dahl.

== Vaara vierailee kylässä ==

Hauho-sarjan ensimmäinen dekkari kertoo burn outia potevasta sisätautilääkäri Mauri Yli-Virangosta, joka vuokraa toipumispaikakseen lomamökin Hauholta. Rauha järkkyy kuitenkin pahasti, kun paikkakunnalla sattuu kaksi epämääräistä kuolemantapausta. Pahinta kaikesta, että vahvin motiivi löytyy lääkäriltä itseltään. Rikostutkinnasta vastaa rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen. Tuore ylioppilas Ilona Haapio on neuvokkuudellaan suureksi avuksi poliisin ratkaistessa Haapion perhettä kohdannutta tragediaa.

== Kuka olisi uskonut ==

Hauhon keskustassa sijaitsevaa majoitusyritys Hellevin Hovia pyörittävä Hellevi Kaski sairastuu vakavasti. Tieto järkyttää hänen yhtiökumppaniaan Kirsti Haapiotakin siinä määrin, että vasta yllättävä kuolemantapaus havahduttaa omistajakaksikon huomaamaan, mitä ympärillä tapahtuu. Rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen käynnistää rikostutkinnan, johon tuo lisäväriä Ruotsista vierailemaan saapuva sukulaispariskunta sekä paikkakunnalla työskentelevä helsinkiläisarkkitehti Paavali Linna. Ilona Haapio onnistuu jälleen nokkelalla päättelykyvyllään viemään poliisin tutkimustyötä aimo harppauksen eteenpäin.

== Vaiettu velka ==

Kirjailija Karla Mantere saa vinkin Hauholla olevasta majoitusyritys Hellevin Hovista ja päättää vetäytyä kesän ajaksi vuokramökin rauhaan viimeistelemään uutta kirjaansa. Samaan aikaan naapurissa sijaitsevaan uuteen, upeaan Koivulinnaan majoittuu helsinkiläisjohtaja Aarni Pajasalmi seurueineen. Pajasalmen vakava sairaus muistuttaa miestä elämän rajallisuudesta ja vuosikymmenien takaisesta laiminlyönnistä, jonka hyvittäminen nousee tärkeämmäksi kuin mikään muu.

Mökkikylän varvikosta löytyvä nainen muuttaa idyllisen maalaismiljöön rikospaikaksi, jonka tutkintaa johtaa entiseen tapaan rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen. Vyyhti vaikuttaa harvinaisen sekavalta, sillä siihen tuntuu liittyvän myös aiemmin Helsingissä sattunut rikos. Hauholle kesätöihin tullut oikeustieteen ylioppilas Ilona Haapio on jälleen kerran mukana rikoksen selvittämisessä.

== Selvästi syyllinen ==

Musiikkia ja sosiaalipsykologiaa Rotterdamissa opiskeleva Rikke sotkee asiansa pahasti ja joutuu palaamaan Suomeen. Työpaikka hämeenlinnalaisessa pubissa osoittautuu ahdistavaksi, eivätkä Hollannin tapahtumatkaan jätä häntä rauhaan. Tilapäisesti Hauholla asuva äiti Sinikka ja sisarpuoli Haije majoittavat Riken reppuineen olohuoneensa sohvalle, mikä saa sisarusten välit kiristymään. Pian Rikke huomaa olevansa keskellä murhatutkimusta, vieläpä yksi pääepäillyistä. Tapahtumien pyörteisiin joutuvat myös majoitusyritys Hellevin Hovin työntekijät sekä Hämeenlinnassa syyttäjänvirastossa kesätöissä työskentelevä oikeustieteen ylioppilas Ilona Haapio. Murhatutkimuksia johtaa entiseen tapaan rikosylikonstaapeli Pirkka Juutilainen, joka kiireittensä keskellä huomaa tarkkailevansa Riken äidin vasenta poskea ja siihen ilmestyvää hymykuoppaa. Eikä mies enää oikein ymmärrä itseään.

== Teokset ==

*Vaara vierailee kylässä : jännitysromaani. Mediapinta 2013. ISBN 978-952-235-537-9
*Kuka olisi uskonut: jännitysromaani. Myllylahti 2015. ISBN 978-952-202-613-2
*Vaiettu velka: jännitysromaani. Myllylahti 2016. ISBN 978-952-202-695-8
*Selvästi syyllinen: jännitysromaani, Myllylahti 2017. ISBN 978-952-202-801-3

[[Category:Hämeenlinnalaisia]] [[Category:Kirjailijat]]

Rokotustodistus

2017-04-10T12:16:31Z

Kirjasto: Ak: Uusi sivu: Rokotustodistus Tammelan kätilön papereista. Rokotustodistus Tammelan kätilön papereista. Category:Muistot jakoon,...

Rokotustodistus Tammelan kätilön papereista.

[[Tiedosto:Rokotustodistus.jpg|800px|pienoiskuva|vasen|Rokotustodistus Tammelan kätilön papereista.]]

[[Category:Muistot jakoon, Tammela]]

Tiedosto:Rokotustodistus.jpg

2017-04-10T12:13:55Z

Kirjasto:

Rokotustodistus 
Kuvalähde: Anna-Maria Vehmas 
Kuvaaja: ei tiedossa 
Kuvauspaikka: Tammela 
Kuvausaika: 1941 
Tiedoston alkuperäinen nimi: TAM_20161101_0019

Tiedosto:Rokotustodistus.jpg

2017-04-10T12:12:44Z

Kirjasto:

Valijärven huvila

2017-04-10T12:08:49Z

Kirjasto:

Valijärven huvilan rakennutti insinööri D.W. af Grubbens n. 1885. Hän asui huvilassa ja oli kirjoilla Urjalassa. af Grubbens muutti kirjansa 1888 Tammelaan, jossa teki maaseudullisia mittaustöitä. Huvilan omisti pitkään Jokoisten kunnanlääkäri T.A. Salonen. Vuonna 1966 huvila siirtyi Koijärven, sittemmin Forssan omistukseen. Nykyään huvilaa vuokrataan virkistyskäyttöön Koijärven alueen kylät ry:n toimesta. (Lounais-Hämeen joulu 2000)

[[Tiedosto:Valijarven huvila.jpg|800px|pienoiskuva|vasen]]

[[Category:Muistot jakoon, Tammela]]

Tiedosto:Valijarven huvila.jpg

2017-04-10T12:07:42Z

Kirjasto:

Valijärven huvilan rakennutti ins. D.W. af Grubbens n. 1885. 
Kuvalähde: Pekka Heikkilä 
Kuvaaja: ei tiedossa 
Kuvauspaikka: Tammela Valijärvi 
Kuvausaika: ei tiedossa 
Tiedoston alkuperäinen nimi: TAM_20161101_0039a

Tiedosto:Valijarven huvila.jpg

2017-04-10T12:06:55Z

Kirjasto:

Valijärven huvilan rakennutti ins. D.W. af Grubbens n. 1885. Asui huvilassa ja oli kirjoilla Urjalassa. Muutti kirjansa Tammelaan 1888 ja teki maaseudullisia mittaustöitä. Huvilan omisti pitkään Jokoisten kunnanlääkäri T.A. Salonen. Vuonna 1966 siirtyi Koijärven, sittemmin Forssan omistukseen. Nykyään vuokrataan virkistyskäyttöön Koijärven alueen kylät ry:n toimesta.
 
Kuvalähde: Pekka Heikkilä 
Kuvaaja: ei tiedossa 
Kuvauspaikka: Tammela Valijärvi 
Kuvausaika: ei tiedossa 
Tiedoston alkuperäinen nimi: TAM_20161101_0039a

Valijärven huvila

2017-04-10T12:04:56Z

Kirjasto: Ak: Uusi sivu: Valijärven huvilan rakennutti insinööri D.W. af Grubbens n. 1885. Hän asui huvilassa ja oli kirjoilla Urjalassa. af Grubbens muutti kirjansa 1888 Tammelaan, jossa teki maaseudu...

Valijärven huvilan rakennutti insinööri D.W. af Grubbens n. 1885. Hän asui huvilassa ja oli kirjoilla Urjalassa. af Grubbens muutti kirjansa 1888 Tammelaan, jossa teki maaseudullisia mittaustöitä. Huvilan omisti pitkään Jokoisten kunnanlääkäri T.A. Salonen. Vuonna 1966 huvila siirtyi Koijärven, sittemmin Forssan omistukseen. Nykyään sitä vuokrataan virkistyskäyttöön Koijärven alueen kylät ry:n toimesta.

[[Tiedosto:Valijarven huvila.jpg|800px|pienoiskuva|vasen]]

[[Category:Muistot jakoon, Tammela]]

Tiedosto:Valijarven huvila.jpg

2017-04-10T12:01:02Z

Kirjasto:

Tiedosto:Valijarven huvila.jpg

2017-04-10T11:56:08Z

Kirjasto:

Kuvia Kesäasukkaista Kaukolan kylässä, Kalliovirtain tilalla

2017-04-10T11:51:29Z

Kirjasto:

Tiedosto:TAM 20161101 0002 e.jpg

2017-04-10T11:42:19Z

Kirjasto:

Kesävieraita uimassa Pyhäjärvessä Kaukolassa. 
Kuvalähde: Tauno Puisto 
Kuvaaja: ei tiedossa 
Kuvauspaikka: Tammela, Kaukolan kylä 
Kuvausaika: 1940-luvulla 
Tiedoston alkuperäinen nimi: TAM_20161101_0002_e

Tiedosto:TAM 20161101 0002 e.jpg

2017-04-10T11:42:00Z

Kirjasto:

Tiedosto:TAM 20161101 0002 d.jpg

2017-04-10T11:41:41Z

Kirjasto:

Tiedosto:TAM 20161101 0002 d.jpg

2017-04-10T11:41:20Z

Kirjasto: