https://www.hamewiki.fi/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=Jero2 2026-04-30T03:47:16Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.39.2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Ammatillinen_opettajakorkeakoulu&diff=44061 2026-04-25T15:50:11Z

<p>Jero2: /* Edeltävät kurssit */</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun edeltäjä ammatillinen opettajaopisto aloitti tammikuussa 1959. Ammatillinen opettajakorkeakoulu liitettiin vakinaistettuun [[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakouluun]] vuonna 1996.<br /> <br /> == Edeltävät kurssit ==<br /> <br /> Opettajaopistoa edelsi kauppa- ja teollisuusministeriön pitämät opettajakurssit. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1947. Kolme ensimmäistä kurssia pidettiin heinäkuussa [[Etelä-Hämeen keskusammattikoulu|Etelä-Hämeen keskusammattikoulun]] yhteydessä. Kurssin toimiessa koulun loma aikana, voitiin opiskelijoille tarjota ilmainen majoitus koulun asuntolassa. Kurssi alkoi kolmen viikon luentojaksolla, joka käsitti 88 tuntia. Aiheina olivat mm. yleinen kasvatusoppi, yleinen opetusoppi ja työn psykologia. Kurssin vetäjänä toimi Oiva Kyösti Kyöstiö. Luentojaksoa seurasi kirjeopiskelu ja päätteeksi suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu.<br /> <br /> Vuonna 1951 kursseja pidennettiin ja ne järjestettiin ammattikoulun lukukauden aikana, eikä majoitusta voitu enää tarjota. Tammikuussa 1953 alkoi kahdeksas opettajanvalmennuskurssi. Kurssin osanottajien tuli lukea etukäteen A Lehtovaaran kirjoittama Sieluntiede ja J E Salomaan Yleinen Kasvatusoppi. Kursseille valittiin 20 miestä ja kurssin johtajana toimi Kullervo telamaa. Jokaisen Kurssilaisen piti hankkia mm. Koskenmaan Kansakoulun opetusoppi, Aarno Niinen ammattikasvatusta käsittelevä teos sekä Tietomiehen teollisuustaloutta ja työn psykologian opetusmateriaali. Tietopuoleisten ammattiaineiden opettajilla tuli olla diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto ja työnopettajilta teknikon tutkinto. Lisäksi tuli olla 2-3 vuoden käytännön työkokemus opettamaltaan alalta. Työnopettajaksi saattoi päästä myös erittäin etevä ammattimies. <br /> <br /> Ensimmäinen luentojakso kesti kuusi viikkoa, jolloin luettiin psykologian, pedagogiikan ja taloustiedon aiheita. Tämän jälkeen suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu. Viiden kuukauden välijaksolla opiskeltiin oman toimen ohella kirjeitse kasvatusopin historiaa ja nuorisokasvatusoppia sekä laadittiin harjoitustyö. Välikauden jälkeen suoritettiin kolmas jakso, joka sisälsi käytännöllisen opetustyön harjoittelun, näytetunnin pidon ja loppukuulustelut. Tammikuussa 19554 psykologian luennoitsijaksi saapui Markus Sauri. Teollisuustalouden luennot piti Olavi Hurmerinta. Samana vuonna pidettiin kolmen kuukauden mittainen ompeluopettajien kurssi.<br /> <br /> Vuonna 1955 opetusta uudistettiin käytännönläheisemmäksi ja opetusharjoittelua lisättiin. Molempien luentojaksojen pituus vahvistettiin kahdeksaan viikkoon. Toiminta helpottui, kun päästiin vastavalmistuneeseen keskusammattikoulun rakennukseen. Syksyllä alkoi uusi pitkä ompeluopettajien kurssi. Keväällä 1957 pidettiin erityinen yli 45 vuotiaille vähintään kymmenen vuotta opettajana toimineille henkilöille oma kurssi. 19. opettajakurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kanssa vuonna 1958.<br /> <br /> == Opettajaopisto ==<br /> <br /> Tammikuussa 1959 aloitti Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto. Opistoa varten remontoitiin keskusammattikoulun vieressä ollut, aiemmin ammattikoulun käytössä ollut entinen kunnalliskodin sairaalaosasto. Maaliskuussa saatiin toisen kerroksen maalaustyöt suoritettua ja viimeiset saniteettilaitteet asennettua. Opiston rehtoriksi valittiin Seppo Oinonen ja Sauri siirtyi yliopettajaksi.<br /> <br /> Kesällä päästiin jo kalustotilauksiin. Pääosin luokkien, toimistojen ja asuntolahuoneiden kalusto teetettiin keskusammattikoulu puutyöosastolla. Opettajaopiston koulutusohjelman läpikäyminen keskusammattikoulun koneilla katsottiin mahdottomaksi, koska ammattikoulu tarvitsi omia koneita aamusta iltaan. Tämän takia tehtiin ammattikasvatusosastolle määräraha-anomus aineen koetuskoneen, jyrsinkoneen, metallisorvin, karkaisu-uunin, hitsausmuuntajan ja kaasuhitsausvälineiden hankkimiseksi. <br /> Toiminnan vakinaistuttua siirryttiin sekaryhmistä alakohtaisiin ryhmiin. Syyskuussa aloitti ensimmäinen metallikurssi ja tämän siirryttyä harjoittelujaksolle marraskuussa alkoi rakennuskurssi. Toisena toiminta vuotena pidettiin sähkö-, metalli- ja autoalojen kurssit. Kurssit alkoivat porrastetusti eikä tilojen takia voitu järjestää kaikkien alojen yhtäaikaista koulutusta. vain kahta lehtoria saattoi käyttää yhtä aikaa. Lehtoreina toimivat mm. Paavo Jokinen ja Esko Merviö keskusammattikoulusta. Ensimmäisen jakson pituus oli seitsemän viikkoa, jonka jälkeen suoritettiin kymmenen viikon opetusharjoittelu. Tämän jälkeen palattiin opettajaopistolle yhdeksän viikon jaksolle. Esim. psykologiaa opiskeltiin jaksoilla yhteensä 35 tuntia, yleistä opetusoppia 36 ja ammatinopetusoppia 100 tuntia. Kokelaan tuli suunnitella myös oman alan havaintoväline. Luentojaksojen muita aineita olivat mm. teollisuustalous, ammattikouluhallinto ja kouluhygienia.<br /> <br /> Opettajaopistolla alkoi myös ruotsinkielisten opettajien koulutus. Ruotsinkieliset kokelaat suorittivat kurssin aluksi opettajaopistolla kahden viikon jakson, jonka aikana osallistuivat mm. opetusopin luennoille, tekivät ryhmätöitä sekä tutustuivat opetusvälineiden käyttöön ja suunnitteluun. Tämän jälkeen kokelaat siirtyivät opetusharjoitteluun Pohjanmaan ruotsinkieliseen keskusammattikouluun Vaasaan. <br /> <br /> == Uusi opistotalo ==<br /> <br /> Tammikuussa 1961 valmistui uuden opistorakennuksen huonetilaohjelma. Uuteen rakennukseen haluttiin viisi luokkahuonetta, viisi työpajaa, erikoisluokka, voimistelu- ja juhlasali sekä 50 huoneen oppilasasuntola. Hankkeen rahoitus vaikutti aluksi epävarmalta ja tilavuus nipistettiin säästösyistä 15 000 kuutioon. rakennustöihin päästiin lopulta tammikuussa 1965. Rakennustyön toteutti Teräskiila Oy Riihimäeltä kokonaisurakkana. Putkityöt suoritti Ottela Oy, ilmanvaihtotyöt Suomen Puhallintehdas Oy ja sähköt veti Hankkija. Pääsuunnitelmat piirsi arkkitehti Mauno Kitunen. Harjannostajaisia päästiin viettämään joulukuussa ja uusi rakennus saatiin käyttöön syksyllä 1966.<br /> <br /> Uusien tilojen takia toivottiin myös uutta kalustoa. Vaikka talo oli täydessä toiminnassa, puuttui luokista opettajanpöytiä, eteisestä vaatenaulakko ja toimistoissa oli lainattua kalustoa. Sähköosaston toiveissa oli saada Klaus Heucke mittari televisiovastaanottimien mittaukseen sekä nestepatsasmonometri ja painemittarit instrumenttiasentajan opettajan koulutukseen. Hankinnat asetettiin kärkeen, koska harjoituskouluna toimivalta keskusammattikoululta puuttuivat heikkovirtalinjat. Lopulta kesäkuussa 1967 saatiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä 78 000 markan lisämääräraha kalustohankintoihin. Metalliosaston uusi sorvi sen sijaan jäi myöhemmin hankittavaksi. <br /> <br /> Kesäisin pidettiin täydennyskursseja. Rehtorikurssi kesti neljä päivää ja tiivis ohjelma kesti aamusta ilta kuuteen asti. Luentojen aiheena mm. kouludemokratia. Johtokuntien jäsenille järjestettiin omat neuvottelupäivät. Vuosikymmenen vaihteessa metalliosastolle hankittiin levytyövälineistöä, putkimiesten työvälineitä sekä MIG ja TIG hitsausvälineet. Auto-osasto tarvitsi valojen suuntauslaitteen ja puutyöosasto verhoiluun käytettäviä työvälineitä. <br /> <br /> == Pisteopetusta ==<br /> <br /> Kurssikeskusten opettajien koulutus aloitettiin vuonna 1972. Oinosen siirryttyä ammattikasvatushallitukseen, eteni rehtorin tehtävään yliopettaja Sauri vuonna 1974. Vuosikymmen puolivälissä kehitettiin myös pisteopetus menetelmä. Auto-osastolle järjestettiin moottorityöpiste, johon hankittiin neljä auton moottoria, jotka asennettiin käyttöpukkiin. Myöhemmin hankittiin pukki, johon saattoi kiinnittää myös vaihteiston ja taka-akselin. Jarrutöihin ja ohjaukseen järjestettiin oma piste. Työpisteisiin liittyi myös kirjallinen materiaali. Uutena rehtorina aloitti Juhani Honka vuonna 1982 ja vuosikymmenen lopussa Seppo Helakorpi. Hän jatkoi tehtävässä vielä korkeakoulu aikana.<br /> <br /> == Liikenneopetus ==<br /> <br /> Liikenneopettajien koulutuksen liittämistä opettajaopiston yhteyteen harkittiin jo 1972. Olihan opettajaopistolla paljon auto-alan välineistöä ja Hämeenlinnassa erinomainen moottorirata. Liikenneopettajien pedagoginen osuus saatiin hoidettavaksi vuonna 1979. Muu osa koulutuksesta suoritettiin Ammatinedistämislaitoksella. Vuonna 1980 liikenneopettajien koulutus siirtyi vuokratiloihin verkatehtaalle. Liikenneopetuskeskus perustettiin 1988 ja tämä merkitsi koulutuksen siirtymisen kokonaisuudessaan ammatilliselle opettajaopistolle.<br /> <br /> Opiston toiveena oli saada uudisrakennus vanhan opistorakennuksen ja vuokratilojen tilalle. Uutta rakennusta ei saatu, mutta lisätilat saatiin entisestä opettajaopiston harjoitusammattikoulusta, joka fuusioitiin Hämeenlinnan ammatilliseen oppilaitokseen. Opettajakorkeakoulu toimi tiloissa vuoteen 2015 asti, jolloin opettajakoulutus muutti Visamäkeen ja liikenneopetuskeskus Riihimäelle.<br /> <br /> == Tietolähteet: ==<br /> <br /> AHO, Matkan varrella, ISBN: 9519391576<br /> <br /> https://drive.google.com/file/d/1SVtRi7dUfBF7I0udq0xNUuJ52cZNJrmh/view?usp=drive_link<br /> <br /> [[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=43824 2026-02-12T16:46:53Z

<p>Jero2: /* Lähteet */</p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Marraskuussa 1958 ostettiin huonekalutehdas Lahden Pekanmäestä. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin. Myöhemmin voimalaan asennettiin vielä toinen kattila ja öljyn käyttö aloitettiin vuonna 1959. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema.<br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Sahalle sijoitettiin kaksi raamisahaa ja ne toimivat ristisahaus sik-sak järjestelmällä. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi, mutta raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa ja tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha. Puutavara ajettiin kapearaiteista rautatietä pitkin lautatarhalle tapuleihin. 50-luvulla lautatarhaan valmistui neljä sahatavarakatosta. Vuonna 1957 valmistui uusi kuivaamo. Muutama vuosi myöhemmin kuivaamoa laajennettiin ja sen yhteyteen valmistui myös tasaus- ja lajittelulaitos. Lautatarhalla siirryttiin raidejärjestelmästä trukkikuljetuksiin.<br /> <br /> Rannassa sijaitsi tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Kuivaamon tilat saatiin höyläämön käyttöön uuden kuivaamon valmistuttua. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa ja uusi lähettämö valmistui kymmenen vuotta myöhemmin.<br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Huonekalu tuotanto ====<br /> <br /> Huonekalujen tuotanto kuului jo heti alussa OTK puu osakeyhtiön toimenkuvaan. aluksi pystyttiin valmistamaan ainoastaan kirjoituspöytiä ja parakkisänkyjä. Asuntojen lisäksi haluttiin ohjelmaan myös myymälöiden ja ravintoloiden kalusteet. Talvella 1945 järjestettiin huonekalusuunnittelukilpailu, johon saatiin 35 ehdotusta. Tilojen puutteen vuoksi 1200 kappaleen erä pöytiä, tuoleja ja kaappeja päätettiin tilata Lahtelaiselta Sopenkorpi Oy:ltä keväällä 1946. Myynti sujui hyvin, mutta jatkotilaukset päätettiin jättää odottamaan oman tehtaan valmistumista. Tehtaan laajentaminen viivästyi, mutta 1.11.1958 saatiin ostettua konkurssiin mennyt Salpausselän Puutyö Oy Lahdesta. Ylityönjohtaja Matti Wasenius siirtyi Lahteen käyttöpäälliköksi. Tehtaan tuotannosta valittiin parhaimmat ja valikoimaa laajennettiin. Seuraavana vuonna toiminta pääsi hyvään vauhtiin ja mm. sohvia kasattiin yli kolme tuhatta. Syksyllä saatiin osin edellisen toimijan piirustusten pohjalta suunniteltu laajennus valmiiksi. Samalla hankittiin jatkuvatoiminen maalausrata ja koneistettiin viilujen liimaus ja saumaus prosessi. Vanhoja konttoreita muutettiin myyntinäyttelyksi.<br /> <br /> Tehtaan itäpuolelta ostettiin lisää maata ja uuden laajennuksen rakennustyöt tehtiin vuoden 1963 aikana. Sohvien tuotanto nousi yli tuhannella ja ravintalokalusteiden valmistus kaksinkertaistui. Markkinointipäällikkönä aloitti Niilo-Veikko Halla. Muutokset jatkuivat vielä seuraavan vuoden, mutta tämän jälkeen tuotantoon otettiin uusi konttorikalustemallisto ja uudistettiin verhoiltuja kodin huonekaluja. Työntekijöiden määrä kohosi 348 henkilöön. Huonekalujen metalliosien valmistus siirrettiin Hämeenlinnan korjaamosta väljempiin tiloihin Janakkalaan ja vuodesta 1974 lähtien Hauholle. Neuvostokaupat käsittivät huomattavan osan tehtaan tuotannosta, mutta 70-luvun kuluessa saatiin länsi toimituksia kasvatettua. Vuonna 1988 tehtaan toiminta siirrettiin EKA:n tytäryhtiö Trendor Oy:n alaisuuteen. Toiminta päättyi 1991.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla. Myös lahden tehtaan piippu ja voimala on purettu.<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://drive.google.com/file/d/1LrNDI672xayqaztAniUg8XcudDxXDaBX/view?usp=sharing<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]][[Category:Lahti]][[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Etel%C3%A4-H%C3%A4meen_keskusammattikoulu&diff=43541 2025-11-09T10:43:38Z

<p>Jero2: /* Lähteet: */</p> <hr /> <div>Valtion omistama Etelä-Hämeen keskusammattikoulu EHKAK&amp;nbsp;perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1946. Koulu myytiin kuntainliitolle vuonna 1972, jolloin sen nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu HAK.<br /> <br /> ==== Koulujärjestelmä ====<br /> <br /> Ruotsissa perustettiin vuodesta 1936 alkaen useita keskustyöpajakouluja ympäri maata ja niistä saatiin hyviä kokemuksia. Suomen ammattikasvatushallituksen johtaja tohtori Aarno Niini toi järjestelmän maahamme ja sovelsi sen paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Sota keskeytti hankkeen, mutta sodan jälkeen vallinnut ammattitaitoisen työvoiman puute käynnisti sen uudelleen. Vuoden 1946 syksyllä aloitettiin opetus neljässä keskusammattikoulussa eri puolilla Suomea. <br /> <br /> ==== Hämeenlinnan oppilaitos ====<br /> <br /> Yksi ammattikouluista aloitti toimintansa Hämeenlinnassa Saaristenkadun vanhan kansakoulun tiloissa syksyllä 1946. Rehtoriksi valittiin metallialan&amp;nbsp;teknikko Niilo Laine. Koulussa toimi metalli- ,puu- ja rakennuslinjat. Työkaluja ja koneita hankittiin noin kahden miljoonan markan arvosta. Opettajiksi valittiin alansa kokeneita henkilöitä. Pedagokisia valmiuksia täydennettiin Jyväskylän yliopiston kirje- ja kesäkursseilla. Kouluun pyrkijöiltä vaadittiin seitsemän vuoden kansakoulun oppimäärää, 15-20 vuoden ikää ja todistusta hyvästä maineesta. Todistusten perusteella osa kutsuttiin pääsykokeisiin, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin. <br /> <br /> Toisen toimintavuoden alkuun mennessä valmistui väliaikainen työpajarakennus koulun tontille. Samalla aloitettiin uudet talous-, ompelu- ja autonasentajien opintolinjat. Auto-osaston kalusto saatiin pääasiassa käytettynä puolustusvoimilta. Opettajien määrä kohosi yhdeksään. Kolmantena vuotena metalli- ja puuosastojen oppilaat siirtyivät teollisuuteen työharjoitteluun. Auto-osastolle saatiin toinen työnopettaja alkavaa toista vuosiluokkaa varten. <br /> <br /> ==== Tontti Myllymäestä ====<br /> <br /> Kaupunki lahjoitti koululle tontin [[Myllymäki|Myllymäestä]], jolla toimi kunnalliskoti. Rehtori teki useita tutustumismatkoja eri ammatikouluihin Suomessa ja Ruotsissa. Arkkitehti Martti Riihelä teki luonnoksia rakennusten sijoittelusta ja piirsi ensimmäisenä opettajien asuinrakennuksen. Talon rakentaminen alkoi keväällä 1947 ja siihen tehtiin kahdeksan huoneistoa. Rakentajina toimi koulun rakennusosaston oppilaat opettajan toimiessa valvojana. Puolitoistakerroksinen tiilitalo valmistui seuraavan vuoden syksyllä. Osa koulun oppilaista tuli kaupungin ulkopuolelta, jolloin kahta asuntoa käytettiin alkuvaiheessa oppilaiden majoittamiseen. <br /> <br /> ==== Valimo- ja paja ====<br /> <br /> Ensimmäinen varsinainen opetusrakennus valmistui vuonna 1950 Rinnetien ja Ammattikoulunkadun (nyk. Korkeakoulunkatu) kulmaan. Talon piirsi Arkkitehti Riihelä ja rakennustyön suoritti rakennusliike Kummila Oy. Talo suunniteltiin valimoalan opetusta varten. Länsisosaan tehtiin kahden kerroksen korkuinen valimohalli, jonka nosturilla varustettuun keskiosaan sijoitettiin kaavaamo. Keernat valmistettiin sivuosassa ja rauta sulatettiin Pansion metallitehtaan valmistamassa kupu-uunissa. Talon toisessa päässä yläkerrassa tehtiin puiset valumallit. Mallipuuosaston alapuolella ensimmäisessä kerroksessa toimi maatalouskoneseppien opintolinja. Talon kellariin sijoitettiin sosiaalitilat, rautavarasto ja pannuhuone. <br /> <br /> Talon valmistuttua ei aloitettu vielä valurien koulutusta, vaan ensin tiloihin muuttivat ns. poikien työpajat keskustan koulukiinteistöstä. Viilaamo siirtyi suunniteltuun maatalousseppien tilaan, puuosasto mallipuuosastolle ja autokorjaamo valimohalliin. Rakennusosaston oppilaat suorittivat harjoitustyönsä kunnalliskodin entisessä navetassa. <br /> <br /> ==== Luokkatilat ====<br /> <br /> Ensimmäisen koulutalon valmistuessa kaupungin kunnalliskoti toimi yhä alueella. Kivirakennuksen eli sairaalaosaston ullakko saatiin koulun käyttöön. Riihelä piirsi tilaan neljä luokkahuonetta ja toimiston. Kattoa korotettiin ja pihanpuolelta rakenettiin tiloihin johtava betonisilta. Määrärahojen vähyydestä johtuen valmistuminen siirtyi vuoden lopulle. Vuonna 1953 kunnalliskoti muutti pois, jolloin saatiin ensin sairaalaosaston kivirakennus muutettua asuntolaksi ja myöhemmin syksyllä myös päärakennus koulun käyttöön. Asuntolapaikkojen määrä nousi 175:n. Vanhaan navettaan tehtiin asuntolan sauna ja pesulatilat. Myöhemmin kivirakennukseen tehtiin kemian luokka ja vuosikymmenen lopussa luokkatilat vuokrattiin opettajaopiston käyttöön. <br /> <br /> ==== Pitkä työpaja ====<br /> <br /> Määrärahojen puute siirsi toisen työpajan valmistumisen vuoteen 1952. Rinnetien varteen rakennetun talon arkkitehdiksi valittiin R V Luukkonen ja rakentaminen annettiin Kummila Oy:lle. Työpaja jaettiin poikittain osastoiksi ja hallin keskivaiheilla kulki rakennuksen päädystä toiseen ulottuva parvi. Pohjoisosaan sijoitettiin puuosasto ja toiseen päätyyn metalliosaston koneistamo. Keskiosassa aloitti uusi sähkölinja. Rinteeseen rakennetun talon alakertaan tehtiin kaksi sosiaalitilaa ja kirvesmiesluokka sekä keskusvarasto ylärinteen puolelle. Auto-osasto muutti pienempään halliin pihatasolla, johon järjestettiin vaadittu läpiajomahdollisuus. Halli liittyi moottorien koneistamon sisältävän poikittaisen osan välityksellä pitkään työpajaan. Auto-osaston alla toimi muurarioppilaiden työtila. <br /> <br /> Alkuvaiheessa työpajassa oli runsaasti tilaa ja metalliosaston parvi vuokrattiin [[Kaurialan koulu|Kaurialan kansalaiskoulun]]&amp;nbsp;metallityöopetuksen käyttöön. Vuosien mittaan kalustoa hankittiin lisää ja koneistajille perustettiin rinnakkaisluokka. Työstökoneina käytettiin mm. ZKN kärkisorveja, Brunewerk metallihöylää ja Somua yleisjyrsintä. Puuosasto sai muuton yhteydessä uusia koneita, jolloin vanhat koneet mm. vuonna 1949 hankittu Wood Master yleisjyrsin jätettiin mallipuuseppien käyttöön. <br /> <br /> ==== Päärakennus ====<br /> <br /> Helmikuussa 1953 aloitettiin viisikerroksisen päärakennuksen rakentaminen työllisyystöinä. Kummila Oy:n kanssa solmittiin rakennustöistä urakkasopimus heinäkuussa. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille ja sähkötyöt Hankkijalle. Elokuussa valtionvarainministeriö ilmoitti, että työ on keskeytettävä. Osaurakoina ja oppilastyönä saatiin tehdä töitä, joilla rakennus saatiin suojakuntoon. Marraskuussa päästiin vesikattorakenteisiin, mutta osa talon yläpohjasta oli valamatta vielä joulukuussa. Säästösyistä katto tehtiin pellin sijaan betonikattotiilistä. Joulukuun viides vietettiin harjannostajaisia, jossa olivat mukana mm. kauppa- ja teollisuusministeri sekä kansanedustajia. Seuraavan vuoden alussa myönnettiin määräraha,jonka turvin rakennus saatiin valmiiksi. Uusi lämpökeskus tehtiin kellariin, jolloin vanha pannuhuone valimon kellarissa jäi pois käytöstä. Kevään aikana arkkitehti Tapiovaara teki luokkahuonekalustojen kuvia ja piirustuksia. Päärakennuksen kanssa yhtäaikaisesti valmistui viereinen kahdeksan asunnon virkailijatalo, johon tehtiin asunnot mm. rehtorille ja taloudenhoitajalle. <br /> <br /> Koulu sai 38 500 kuution tilat käyttöön vuoden 1954 kesäkuussa. Kustannukset nousivat kalustoineen 290 miljoonaan markkaan. Viisikerroksiseen taloon valmistuivat teorialuokat, opetuskeittiö, ruokala ja pesula. Ompelulinjalle annettiin tilat ylimmistä kerroksista. Matalammassa osassa sijaitsi näyttämöllä varustettu juhlasali. Juhlasalista tuli koulun erityinen ylpeyden aihe ja sitä vuokrattiin paljon ulkopuolisille toimijoille. Vuoden lopulla yleisöruokala, opettajahuoneet ja terveydenhoitajan vastaanotto olivat yhä kalusteita vailla. Marraskuussa pidettiin juhlallinen vihkitilaisuus. Tilaisuudessa esiintyi mm. Hämeenlinnan mieskuoro ja varsinaisen vihkipuheen piti rovasti Yrjö Joutsi. Seuraavana vuonna aloitettiin uusi modistilinja, jolle järjestettiin työtila ylimpään kerrokseen. <br /> <br /> ==== Asuntola ====<br /> <br /> Tasaustyöt aloitettiin työllisyystöinä vuonna 1955. Rahoituksen puute siirsi varsinaisen rakennustyön seuraavaan kevääseen, jolloin urakka annettiin paikalliselle Rakennustyö Oy:lle. Asuntolaan tehtiin kaksi viisikerroksista tornimaista taloa, jotka yhdistettiin kaksikerroksisella osalla. Läntinen torni eli poikien puoli sisälsi 34 solua ja 14 yhteiskäytössä ollutta pesutilaa. Yhteen soluun kuului kaksi kahden hengen huonetta ja pieni eteinen. Itäinen torni sisälsi 22 solua ja yhdeksän pesutilaa. Lisäksi molemmilla puolilla oli yhteismajoitustilaa, joten taloon voitiin majoittaa yhteensä 350 oppilasta. Itä torniin liittyi neljä opettajien asuntoa sisältänyt lamelli. Kellariin sijoitettiin saunat ja liikuntasali. Talo valmistui vuoden 1957 lopulla ja samalla saatiin alkuperäinen rakennus suunnitelma suoritettua loppuun. <br /> <br /> Talo muistuttaa sekä rakenteellisesti, että arkkitehtuuriltaan päärakennusta. Julkisivuissa käytettiin nauhaikkunaa ja betonirunkoisen talon ulkoseinät tehtiin Siporeksista, joka rapattiin. Yksi selvä ero kuitenkin on. Sekä asuntolaan, että uuteen autotaloon tehtiin pulpettikatto. <br /> <br /> Rakennustyön yhteydessä uunilämmitteinen opettajarakennus sai keskuslämmityksen ja lämminvesijärjestelmän. Myös asuntola käytössä olleet kaksi asuntoa remontoitiin opettajien käyttöön. <br /> <br /> ==== Autotalo ====<br /> <br /> Viisikymmenluvun lopulla auto-osastolla esiintyi tilanahtautta. Uudelle laajennukselle saatiin suunnittelumäärärahaa vuonna 1960, mutta rakennus valmistui vasta vuoden 1966 alussa. Ylimpään kerrokseen sijoitettiin autohalli ja autosähkökorjaamo. Vuodesta 1955 kunnalliskodin sikalassa toimineet autonrenkaankorjaajien työtilat muuttivat alakertaan. Tilaan järjestettiin erilliset tilat renkaiden paistamiseen, täyttöön ja karhennukseen. Toiseen päähän tehtiin automaalaamo ja ruiskumaalaushuone. Kellariin varastoitiin varaosat ja sijoitettiin sosiaalitilat. Väestösuoja rakennettiin välipihan alle. Jokaiseen kerrokseen järjestettiin ajoyhteys. Talon teki Kummila Oy ja sen suunnitteli R V Luukkonen. Suuret ikkunapinnat erottavat talon aikaisemmista rakennusvaiheista. <br /> <br /> ==== Opintolinjat ====<br /> <br /> 60-luvulla tehtiin muutamia muutoksia opintolinjoilla. Keväällä 1963 kutsuttiin ammattikouluneuvosto kokoon pohtimaan linjojen tulevaisuutta. Päätettiin perustaa uusia autolinjoja, heikkovirtalinja ja muuttaa vuodesta 1960 alkaen pidetty levyseppäkurssi varsinaiseksi opintolinjaksi. Toinen kokous pidettiin joulukuussa 1964. Kokouksessa päätettiin tutkia uuden kuntainliiton alaisen ammattikoulun perustamista, koska vain puolet hakijoista pääsee sisään. Kevään aikana kunnat puolsivat uuden ammattikoulun perustamista ja tarjosivat kilvan tontteja koululle. <br /> <br /> Valumallien valmistus poikkesi huonekalupuuseppien työstä niin paljon, että se erotettiin omaksi linjaksi ja liitettiin metalliosastoon. Maatalouskoneseppien linja siirrettiin metalliosastosta auto-osastolle. Uuden autotalon valmistuttua maatalouskonesepät saivat vanhan&amp;nbsp;renkaankorjaajien työtilat eli entisen kirvesmiesluokan koneistamon alapuolella&amp;nbsp;käyttöönsä. <br /> <br /> Ammattikoulun ja opettajaopiston yhteydet muodostuivat tiiviiksi. Koulun opettajat suorittivat pedagokisia opintoja opistolla ja harjoittelija opettajat pitivät tunteja koululla. Moni ammattikoulun opettaja piti tunteja myös opistolla. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. <br /> <br /> Rehtori Laine jäi eläkkeelle vuoden 1966 kesällä, jolloin tehtävät siirtyivät vararehtori Paavo Jokiselle. Seuraavan vuoden alusta uudeksi rehtoriksi valittiin koulun puuosastolla vuoden 1953 alusta toiminut insinööriopettaja DI Jaakko Alanen. <br /> <br /> Uutta kuntainliiton ammattikoulua ei lopulta perustettu, vaan valtion keskusammattikoulu&amp;nbsp;myytiin kuntainliitolle.&amp;nbsp;Opettajaopiston yhteyteen perustettiin pieni harjoituskoulu. Keskusammattikoulun 26 toimintavuoden aikana valmistui 5270 oppilasta. Kunnallisen ammattikoulun nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu. Vuodesta 1987 Hämeenlinnan ammattioppilaitos HAOL. <br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> Haljoki Mikko, Oppimisen vuoksi, Hämeenlinnan ammattiopetuksen tekijöitä ja näkijöitä 1946-1996, ISBN 952-90-7884-6 <br /> <br /> https://drive.google.com/file/d/1SVtRi7dUfBF7I0udq0xNUuJ52cZNJrmh/view?usp=drive_link<br /> <br /> [[Category:Ammatilliset_oppilaitokset]][[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Ammatillinen_opettajakorkeakoulu&diff=43540 2025-11-09T10:42:01Z

<p>Jero2: /* Tietolähteet: */</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun edeltäjä ammatillinen opettajaopisto aloitti tammikuussa 1959. Ammatillinen opettajakorkeakoulu liitettiin vakinaistettuun [[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakouluun]] vuonna 1996.<br /> <br /> == Edeltävät kurssit ==<br /> <br /> Opettajaopistoa edelsi kauppa- ja teollisuusministeriön pitämät opettajakurssit. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1946. Kolme ensimmäistä kurssia pidettiin heinäkuussa [[Etelä-Hämeen keskusammattikoulu|Etelä-Hämeen keskusammattikoulun]] yhteydessä. Kurssin toimiessa koulun loma aikana, voitiin opiskelijoille tarjota ilmainen majoitus koulun asuntolassa. Kurssi alkoi kolmen viikon luentojaksolla, joka käsitti 88 tuntia. Aiheina olivat mm. yleinen kasvatusoppi, yleinen opetusoppi ja työn psykologia. Kurssin vetäjänä toimi Oiva Kyösti Kyöstiö. Luentojaksoa seurasi kirjeopiskelu ja päätteeksi suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu.<br /> <br /> Vuonna 1951 kursseja pidennettiin ja ne järjestettiin ammattikoulun lukukauden aikana, eikä majoitusta voitu enää tarjota. Tammikuussa 1953 alkoi kahdeksas opettajanvalmennuskurssi. Kurssin osanottajien tuli lukea etukäteen A Lehtovaaran kirjoittama Sieluntiede ja J E Salomaan Yleinen Kasvatusoppi. Kursseille valittiin 20 miestä ja kurssin johtajana toimi Kullervo telamaa. Jokaisen Kurssilaisen piti hankkia mm. Koskenmaan Kansakoulun opetusoppi, Aarno Niinen ammattikasvatusta käsittelevä teos sekä Tietomiehen teollisuustaloutta ja työn psykologian opetusmateriaali. Tietopuoleisten ammattiaineiden opettajilla tuli olla diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto ja työnopettajilta teknikon tutkinto. Lisäksi tuli olla 2-3 vuoden käytännön työkokemus opettamaltaan alalta. Työnopettajaksi saattoi päästä myös erittäin etevä ammattimies. <br /> <br /> Ensimmäinen luentojakso kesti kuusi viikkoa, jolloin luettiin psykologian, pedagogiikan ja taloustiedon aiheita. Tämän jälkeen suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu. Viiden kuukauden välijaksolla opiskeltiin oman toimen ohella kirjeitse kasvatusopin historiaa ja nuorisokasvatusoppia sekä laadittiin harjoitustyö. Välikauden jälkeen suoritettiin kolmas jakso, joka sisälsi käytännöllisen opetustyön harjoittelun, näytetunnin pidon ja loppukuulustelut. Tammikuussa 19554 psykologian luennoitsijaksi saapui Markus Sauri. Teollisuustalouden luennot piti Olavi Hurmerinta. Samana vuonna pidettiin kolmen kuukauden mittainen ompeluopettajien kurssi.<br /> <br /> Vuonna 1955 opetusta uudistettiin käytännönläheisemmäksi ja opetusharjoittelua lisättiin. Molempien luentojaksojen pituus vahvistettiin kahdeksaan viikkoon. Toiminta helpottui, kun päästiin vastavalmistuneeseen keskusammattikoulun rakennukseen. Syksyllä alkoi uusi pitkä ompeluopettajien kurssi. Keväällä 1957 pidettiin erityinen yli 45 vuotiaille vähintään kymmenen vuotta opettajana toimineille henkilöille oma kurssi. 19. opettajakurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kanssa vuonna 1958.<br /> <br /> == Opettajaopisto ==<br /> <br /> Tammikuussa 1959 aloitti Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto. Opistoa varten remontoitiin keskusammattikoulun vieressä ollut, aiemmin ammattikoulun käytössä ollut entinen kunnalliskodin sairaalaosasto. Maaliskuussa saatiin toisen kerroksen maalaustyöt suoritettua ja viimeiset saniteettilaitteet asennettua. Opiston rehtoriksi valittiin Seppo Oinonen ja Sauri siirtyi yliopettajaksi.<br /> <br /> Kesällä päästiin jo kalustotilauksiin. Pääosin luokkien, toimistojen ja asuntolahuoneiden kalusto teetettiin keskusammattikoulu puutyöosastolla. Opettajaopiston koulutusohjelman läpikäyminen keskusammattikoulun koneilla katsottiin mahdottomaksi, koska ammattikoulu tarvitsi omia koneita aamusta iltaan. Tämän takia tehtiin ammattikasvatusosastolle määräraha-anomus aineen koetuskoneen, jyrsinkoneen, metallisorvin, karkaisu-uunin, hitsausmuuntajan ja kaasuhitsausvälineiden hankkimiseksi. <br /> Toiminnan vakinaistuttua siirryttiin sekaryhmistä alakohtaisiin ryhmiin. Syyskuussa aloitti ensimmäinen metallikurssi ja tämän siirryttyä harjoittelujaksolle marraskuussa alkoi rakennuskurssi. Toisena toiminta vuotena pidettiin sähkö-, metalli- ja autoalojen kurssit. Kurssit alkoivat porrastetusti eikä tilojen takia voitu järjestää kaikkien alojen yhtäaikaista koulutusta. vain kahta lehtoria saattoi käyttää yhtä aikaa. Lehtoreina toimivat mm. Paavo Jokinen ja Esko Merviö keskusammattikoulusta. Ensimmäisen jakson pituus oli seitsemän viikkoa, jonka jälkeen suoritettiin kymmenen viikon opetusharjoittelu. Tämän jälkeen palattiin opettajaopistolle yhdeksän viikon jaksolle. Esim. psykologiaa opiskeltiin jaksoilla yhteensä 35 tuntia, yleistä opetusoppia 36 ja ammatinopetusoppia 100 tuntia. Kokelaan tuli suunnitella myös oman alan havaintoväline. Luentojaksojen muita aineita olivat mm. teollisuustalous, ammattikouluhallinto ja kouluhygienia.<br /> <br /> Opettajaopistolla alkoi myös ruotsinkielisten opettajien koulutus. Ruotsinkieliset kokelaat suorittivat kurssin aluksi opettajaopistolla kahden viikon jakson, jonka aikana osallistuivat mm. opetusopin luennoille, tekivät ryhmätöitä sekä tutustuivat opetusvälineiden käyttöön ja suunnitteluun. Tämän jälkeen kokelaat siirtyivät opetusharjoitteluun Pohjanmaan ruotsinkieliseen keskusammattikouluun Vaasaan. <br /> <br /> == Uusi opistotalo ==<br /> <br /> Tammikuussa 1961 valmistui uuden opistorakennuksen huonetilaohjelma. Uuteen rakennukseen haluttiin viisi luokkahuonetta, viisi työpajaa, erikoisluokka, voimistelu- ja juhlasali sekä 50 huoneen oppilasasuntola. Hankkeen rahoitus vaikutti aluksi epävarmalta ja tilavuus nipistettiin säästösyistä 15 000 kuutioon. rakennustöihin päästiin lopulta tammikuussa 1965. Rakennustyön toteutti Teräskiila Oy Riihimäeltä kokonaisurakkana. Putkityöt suoritti Ottela Oy, ilmanvaihtotyöt Suomen Puhallintehdas Oy ja sähköt veti Hankkija. Pääsuunnitelmat piirsi arkkitehti Mauno Kitunen. Harjannostajaisia päästiin viettämään joulukuussa ja uusi rakennus saatiin käyttöön syksyllä 1966.<br /> <br /> Uusien tilojen takia toivottiin myös uutta kalustoa. Vaikka talo oli täydessä toiminnassa, puuttui luokista opettajanpöytiä, eteisestä vaatenaulakko ja toimistoissa oli lainattua kalustoa. Sähköosaston toiveissa oli saada Klaus Heucke mittari televisiovastaanottimien mittaukseen sekä nestepatsasmonometri ja painemittarit instrumenttiasentajan opettajan koulutukseen. Hankinnat asetettiin kärkeen, koska harjoituskouluna toimivalta keskusammattikoululta puuttuivat heikkovirtalinjat. Lopulta kesäkuussa 1967 saatiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä 78 000 markan lisämääräraha kalustohankintoihin. Metalliosaston uusi sorvi sen sijaan jäi myöhemmin hankittavaksi. <br /> <br /> Kesäisin pidettiin täydennyskursseja. Rehtorikurssi kesti neljä päivää ja tiivis ohjelma kesti aamusta ilta kuuteen asti. Luentojen aiheena mm. kouludemokratia. Johtokuntien jäsenille järjestettiin omat neuvottelupäivät. Vuosikymmenen vaihteessa metalliosastolle hankittiin levytyövälineistöä, putkimiesten työvälineitä sekä MIG ja TIG hitsausvälineet. Auto-osasto tarvitsi valojen suuntauslaitteen ja puutyöosasto verhoiluun käytettäviä työvälineitä. <br /> <br /> == Pisteopetusta ==<br /> <br /> Kurssikeskusten opettajien koulutus aloitettiin vuonna 1972. Oinosen siirryttyä ammattikasvatushallitukseen, eteni rehtorin tehtävään yliopettaja Sauri vuonna 1974. Vuosikymmen puolivälissä kehitettiin myös pisteopetus menetelmä. Auto-osastolle järjestettiin moottorityöpiste, johon hankittiin neljä auton moottoria, jotka asennettiin käyttöpukkiin. Myöhemmin hankittiin pukki, johon saattoi kiinnittää myös vaihteiston ja taka-akselin. Jarrutöihin ja ohjaukseen järjestettiin oma piste. Työpisteisiin liittyi myös kirjallinen materiaali. Uutena rehtorina aloitti Juhani Honka vuonna 1982 ja vuosikymmenen lopussa Seppo Helakorpi. Hän jatkoi tehtävässä vielä korkeakoulu aikana.<br /> <br /> == Liikenneopetus ==<br /> <br /> Liikenneopettajien koulutuksen liittämistä opettajaopiston yhteyteen harkittiin jo 1972. Olihan opettajaopistolla paljon auto-alan välineistöä ja Hämeenlinnassa erinomainen moottorirata. Liikenneopettajien pedagoginen osuus saatiin hoidettavaksi vuonna 1979. Muu osa koulutuksesta suoritettiin Ammatinedistämislaitoksella. Vuonna 1980 liikenneopettajien koulutus siirtyi vuokratiloihin verkatehtaalle. Liikenneopetuskeskus perustettiin 1988 ja tämä merkitsi koulutuksen siirtymisen kokonaisuudessaan ammatilliselle opettajaopistolle.<br /> <br /> Opiston toiveena oli saada uudisrakennus vanhan opistorakennuksen ja vuokratilojen tilalle. Uutta rakennusta ei saatu, mutta lisätilat saatiin entisestä opettajaopiston harjoitusammattikoulusta, joka fuusioitiin Hämeenlinnan ammatilliseen oppilaitokseen. Opettajakorkeakoulu toimi tiloissa vuoteen 2015 asti, jolloin opettajakoulutus muutti Visamäkeen ja liikenneopetuskeskus Riihimäelle.<br /> <br /> == Tietolähteet: ==<br /> <br /> AHO, Matkan varrella, ISBN: 9519391576<br /> <br /> https://drive.google.com/file/d/1SVtRi7dUfBF7I0udq0xNUuJ52cZNJrmh/view?usp=drive_link<br /> <br /> [[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Etel%C3%A4-H%C3%A4meen_keskusammattikoulu&diff=43234 2025-06-03T19:36:37Z

<p>Jero2: /* Lähteet: */</p> <hr /> <div>Valtion omistama Etelä-Hämeen keskusammattikoulu EHKAK&amp;nbsp;perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1946. Koulu myytiin kuntainliitolle vuonna 1972, jolloin sen nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu HAK.<br /> <br /> ==== Koulujärjestelmä ====<br /> <br /> Ruotsissa perustettiin vuodesta 1936 alkaen useita keskustyöpajakouluja ympäri maata ja niistä saatiin hyviä kokemuksia. Suomen ammattikasvatushallituksen johtaja tohtori Aarno Niini toi järjestelmän maahamme ja sovelsi sen paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Sota keskeytti hankkeen, mutta sodan jälkeen vallinnut ammattitaitoisen työvoiman puute käynnisti sen uudelleen. Vuoden 1946 syksyllä aloitettiin opetus neljässä keskusammattikoulussa eri puolilla Suomea. <br /> <br /> ==== Hämeenlinnan oppilaitos ====<br /> <br /> Yksi ammattikouluista aloitti toimintansa Hämeenlinnassa Saaristenkadun vanhan kansakoulun tiloissa syksyllä 1946. Rehtoriksi valittiin metallialan&amp;nbsp;teknikko Niilo Laine. Koulussa toimi metalli- ,puu- ja rakennuslinjat. Työkaluja ja koneita hankittiin noin kahden miljoonan markan arvosta. Opettajiksi valittiin alansa kokeneita henkilöitä. Pedagokisia valmiuksia täydennettiin Jyväskylän yliopiston kirje- ja kesäkursseilla. Kouluun pyrkijöiltä vaadittiin seitsemän vuoden kansakoulun oppimäärää, 15-20 vuoden ikää ja todistusta hyvästä maineesta. Todistusten perusteella osa kutsuttiin pääsykokeisiin, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin. <br /> <br /> Toisen toimintavuoden alkuun mennessä valmistui väliaikainen työpajarakennus koulun tontille. Samalla aloitettiin uudet talous-, ompelu- ja autonasentajien opintolinjat. Auto-osaston kalusto saatiin pääasiassa käytettynä puolustusvoimilta. Opettajien määrä kohosi yhdeksään. Kolmantena vuotena metalli- ja puuosastojen oppilaat siirtyivät teollisuuteen työharjoitteluun. Auto-osastolle saatiin toinen työnopettaja alkavaa toista vuosiluokkaa varten. <br /> <br /> ==== Tontti Myllymäestä ====<br /> <br /> Kaupunki lahjoitti koululle tontin [[Myllymäki|Myllymäestä]], jolla toimi kunnalliskoti. Rehtori teki useita tutustumismatkoja eri ammatikouluihin Suomessa ja Ruotsissa. Arkkitehti Martti Riihelä teki luonnoksia rakennusten sijoittelusta ja piirsi ensimmäisenä opettajien asuinrakennuksen. Talon rakentaminen alkoi keväällä 1947 ja siihen tehtiin kahdeksan huoneistoa. Rakentajina toimi koulun rakennusosaston oppilaat opettajan toimiessa valvojana. Puolitoistakerroksinen tiilitalo valmistui seuraavan vuoden syksyllä. Osa koulun oppilaista tuli kaupungin ulkopuolelta, jolloin kahta asuntoa käytettiin alkuvaiheessa oppilaiden majoittamiseen. <br /> <br /> ==== Valimo- ja paja ====<br /> <br /> Ensimmäinen varsinainen opetusrakennus valmistui vuonna 1950 Rinnetien ja Ammattikoulunkadun (nyk. Korkeakoulunkatu) kulmaan. Talon piirsi Arkkitehti Riihelä ja rakennustyön suoritti rakennusliike Kummila Oy. Talo suunniteltiin valimoalan opetusta varten. Länsisosaan tehtiin kahden kerroksen korkuinen valimohalli, jonka nosturilla varustettuun keskiosaan sijoitettiin kaavaamo. Keernat valmistettiin sivuosassa ja rauta sulatettiin Pansion metallitehtaan valmistamassa kupu-uunissa. Talon toisessa päässä yläkerrassa tehtiin puiset valumallit. Mallipuuosaston alapuolella ensimmäisessä kerroksessa toimi maatalouskoneseppien opintolinja. Talon kellariin sijoitettiin sosiaalitilat, rautavarasto ja pannuhuone. <br /> <br /> Talon valmistuttua ei aloitettu vielä valurien koulutusta, vaan ensin tiloihin muuttivat ns. poikien työpajat keskustan koulukiinteistöstä. Viilaamo siirtyi suunniteltuun maatalousseppien tilaan, puuosasto mallipuuosastolle ja autokorjaamo valimohalliin. Rakennusosaston oppilaat suorittivat harjoitustyönsä kunnalliskodin entisessä navetassa. <br /> <br /> ==== Luokkatilat ====<br /> <br /> Ensimmäisen koulutalon valmistuessa kaupungin kunnalliskoti toimi yhä alueella. Kivirakennuksen eli sairaalaosaston ullakko saatiin koulun käyttöön. Riihelä piirsi tilaan neljä luokkahuonetta ja toimiston. Kattoa korotettiin ja pihanpuolelta rakenettiin tiloihin johtava betonisilta. Määrärahojen vähyydestä johtuen valmistuminen siirtyi vuoden lopulle. Vuonna 1953 kunnalliskoti muutti pois, jolloin saatiin ensin sairaalaosaston kivirakennus muutettua asuntolaksi ja myöhemmin syksyllä myös päärakennus koulun käyttöön. Asuntolapaikkojen määrä nousi 175:n. Vanhaan navettaan tehtiin asuntolan sauna ja pesulatilat. Myöhemmin kivirakennukseen tehtiin kemian luokka ja vuosikymmenen lopussa luokkatilat vuokrattiin opettajaopiston käyttöön. <br /> <br /> ==== Pitkä työpaja ====<br /> <br /> Määrärahojen puute siirsi toisen työpajan valmistumisen vuoteen 1952. Rinnetien varteen rakennetun talon arkkitehdiksi valittiin R V Luukkonen ja rakentaminen annettiin Kummila Oy:lle. Työpaja jaettiin poikittain osastoiksi ja hallin keskivaiheilla kulki rakennuksen päädystä toiseen ulottuva parvi. Pohjoisosaan sijoitettiin puuosasto ja toiseen päätyyn metalliosaston koneistamo. Keskiosassa aloitti uusi sähkölinja. Rinteeseen rakennetun talon alakertaan tehtiin kaksi sosiaalitilaa ja kirvesmiesluokka sekä keskusvarasto ylärinteen puolelle. Auto-osasto muutti pienempään halliin pihatasolla, johon järjestettiin vaadittu läpiajomahdollisuus. Halli liittyi moottorien koneistamon sisältävän poikittaisen osan välityksellä pitkään työpajaan. Auto-osaston alla toimi muurarioppilaiden työtila. <br /> <br /> Alkuvaiheessa työpajassa oli runsaasti tilaa ja metalliosaston parvi vuokrattiin [[Kaurialan koulu|Kaurialan kansalaiskoulun]]&amp;nbsp;metallityöopetuksen käyttöön. Vuosien mittaan kalustoa hankittiin lisää ja koneistajille perustettiin rinnakkaisluokka. Työstökoneina käytettiin mm. ZKN kärkisorveja, Brunewerk metallihöylää ja Somua yleisjyrsintä. Puuosasto sai muuton yhteydessä uusia koneita, jolloin vanhat koneet mm. vuonna 1949 hankittu Wood Master yleisjyrsin jätettiin mallipuuseppien käyttöön. <br /> <br /> ==== Päärakennus ====<br /> <br /> Helmikuussa 1953 aloitettiin viisikerroksisen päärakennuksen rakentaminen työllisyystöinä. Kummila Oy:n kanssa solmittiin rakennustöistä urakkasopimus heinäkuussa. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille ja sähkötyöt Hankkijalle. Elokuussa valtionvarainministeriö ilmoitti, että työ on keskeytettävä. Osaurakoina ja oppilastyönä saatiin tehdä töitä, joilla rakennus saatiin suojakuntoon. Marraskuussa päästiin vesikattorakenteisiin, mutta osa talon yläpohjasta oli valamatta vielä joulukuussa. Säästösyistä katto tehtiin pellin sijaan betonikattotiilistä. Joulukuun viides vietettiin harjannostajaisia, jossa olivat mukana mm. kauppa- ja teollisuusministeri sekä kansanedustajia. Seuraavan vuoden alussa myönnettiin määräraha,jonka turvin rakennus saatiin valmiiksi. Uusi lämpökeskus tehtiin kellariin, jolloin vanha pannuhuone valimon kellarissa jäi pois käytöstä. Kevään aikana arkkitehti Tapiovaara teki luokkahuonekalustojen kuvia ja piirustuksia. Päärakennuksen kanssa yhtäaikaisesti valmistui viereinen kahdeksan asunnon virkailijatalo, johon tehtiin asunnot mm. rehtorille ja taloudenhoitajalle. <br /> <br /> Koulu sai 38 500 kuution tilat käyttöön vuoden 1954 kesäkuussa. Kustannukset nousivat kalustoineen 290 miljoonaan markkaan. Viisikerroksiseen taloon valmistuivat teorialuokat, opetuskeittiö, ruokala ja pesula. Ompelulinjalle annettiin tilat ylimmistä kerroksista. Matalammassa osassa sijaitsi näyttämöllä varustettu juhlasali. Juhlasalista tuli koulun erityinen ylpeyden aihe ja sitä vuokrattiin paljon ulkopuolisille toimijoille. Vuoden lopulla yleisöruokala, opettajahuoneet ja terveydenhoitajan vastaanotto olivat yhä kalusteita vailla. Marraskuussa pidettiin juhlallinen vihkitilaisuus. Tilaisuudessa esiintyi mm. Hämeenlinnan mieskuoro ja varsinaisen vihkipuheen piti rovasti Yrjö Joutsi. Seuraavana vuonna aloitettiin uusi modistilinja, jolle järjestettiin työtila ylimpään kerrokseen. <br /> <br /> ==== Asuntola ====<br /> <br /> Tasaustyöt aloitettiin työllisyystöinä vuonna 1955. Rahoituksen puute siirsi varsinaisen rakennustyön seuraavaan kevääseen, jolloin urakka annettiin paikalliselle Rakennustyö Oy:lle. Asuntolaan tehtiin kaksi viisikerroksista tornimaista taloa, jotka yhdistettiin kaksikerroksisella osalla. Läntinen torni eli poikien puoli sisälsi 34 solua ja 14 yhteiskäytössä ollutta pesutilaa. Yhteen soluun kuului kaksi kahden hengen huonetta ja pieni eteinen. Itäinen torni sisälsi 22 solua ja yhdeksän pesutilaa. Lisäksi molemmilla puolilla oli yhteismajoitustilaa, joten taloon voitiin majoittaa yhteensä 350 oppilasta. Itä torniin liittyi neljä opettajien asuntoa sisältänyt lamelli. Kellariin sijoitettiin saunat ja liikuntasali. Talo valmistui vuoden 1957 lopulla ja samalla saatiin alkuperäinen rakennus suunnitelma suoritettua loppuun. <br /> <br /> Talo muistuttaa sekä rakenteellisesti, että arkkitehtuuriltaan päärakennusta. Julkisivuissa käytettiin nauhaikkunaa ja betonirunkoisen talon ulkoseinät tehtiin Siporeksista, joka rapattiin. Yksi selvä ero kuitenkin on. Sekä asuntolaan, että uuteen autotaloon tehtiin pulpettikatto. <br /> <br /> Rakennustyön yhteydessä uunilämmitteinen opettajarakennus sai keskuslämmityksen ja lämminvesijärjestelmän. Myös asuntola käytössä olleet kaksi asuntoa remontoitiin opettajien käyttöön. <br /> <br /> ==== Autotalo ====<br /> <br /> Viisikymmenluvun lopulla auto-osastolla esiintyi tilanahtautta. Uudelle laajennukselle saatiin suunnittelumäärärahaa vuonna 1960, mutta rakennus valmistui vasta vuoden 1966 alussa. Ylimpään kerrokseen sijoitettiin autohalli ja autosähkökorjaamo. Vuodesta 1955 kunnalliskodin sikalassa toimineet autonrenkaankorjaajien työtilat muuttivat alakertaan. Tilaan järjestettiin erilliset tilat renkaiden paistamiseen, täyttöön ja karhennukseen. Toiseen päähän tehtiin automaalaamo ja ruiskumaalaushuone. Kellariin varastoitiin varaosat ja sijoitettiin sosiaalitilat. Väestösuoja rakennettiin välipihan alle. Jokaiseen kerrokseen järjestettiin ajoyhteys. Talon teki Kummila Oy ja sen suunnitteli R V Luukkonen. Suuret ikkunapinnat erottavat talon aikaisemmista rakennusvaiheista. <br /> <br /> ==== Opintolinjat ====<br /> <br /> 60-luvulla tehtiin muutamia muutoksia opintolinjoilla. Keväällä 1963 kutsuttiin ammattikouluneuvosto kokoon pohtimaan linjojen tulevaisuutta. Päätettiin perustaa uusia autolinjoja, heikkovirtalinja ja muuttaa vuodesta 1960 alkaen pidetty levyseppäkurssi varsinaiseksi opintolinjaksi. Toinen kokous pidettiin joulukuussa 1964. Kokouksessa päätettiin tutkia uuden kuntainliiton alaisen ammattikoulun perustamista, koska vain puolet hakijoista pääsee sisään. Kevään aikana kunnat puolsivat uuden ammattikoulun perustamista ja tarjosivat kilvan tontteja koululle. <br /> <br /> Valumallien valmistus poikkesi huonekalupuuseppien työstä niin paljon, että se erotettiin omaksi linjaksi ja liitettiin metalliosastoon. Maatalouskoneseppien linja siirrettiin metalliosastosta auto-osastolle. Uuden autotalon valmistuttua maatalouskonesepät saivat vanhan&amp;nbsp;renkaankorjaajien työtilat eli entisen kirvesmiesluokan koneistamon alapuolella&amp;nbsp;käyttöönsä. <br /> <br /> Ammattikoulun ja opettajaopiston yhteydet muodostuivat tiiviiksi. Koulun opettajat suorittivat pedagokisia opintoja opistolla ja harjoittelija opettajat pitivät tunteja koululla. Moni ammattikoulun opettaja piti tunteja myös opistolla. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. <br /> <br /> Rehtori Laine jäi eläkkeelle vuoden 1966 kesällä, jolloin tehtävät siirtyivät vararehtori Paavo Jokiselle. Seuraavan vuoden alusta uudeksi rehtoriksi valittiin koulun puuosastolla vuoden 1953 alusta toiminut insinööriopettaja DI Jaakko Alanen. <br /> <br /> Uutta kuntainliiton ammattikoulua ei lopulta perustettu, vaan valtion keskusammattikoulu&amp;nbsp;myytiin kuntainliitolle.&amp;nbsp;Opettajaopiston yhteyteen perustettiin pieni harjoituskoulu. Keskusammattikoulun 26 toimintavuoden aikana valmistui 5270 oppilasta. Kunnallisen ammattikoulun nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu. Vuodesta 1987 Hämeenlinnan ammattioppilaitos HAOL. <br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> Haljoki Mikko, Oppimisen vuoksi, Hämeenlinnan ammattiopetuksen tekijöitä ja näkijöitä 1946-1996, ISBN 952-90-7884-6 <br /> <br /> https://drive.google.com/file/d/1Oi2zVm0Ifr-aFU8gUuzipSnQ-iJDja6g/view?usp=sharing<br /> <br /> [[Category:Ammatilliset_oppilaitokset]][[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Ammatillinen_opettajakorkeakoulu&diff=43233 2025-06-03T19:34:32Z

<p>Jero2: /* Tietolähteet: */</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun edeltäjä ammatillinen opettajaopisto aloitti tammikuussa 1959. Ammatillinen opettajakorkeakoulu liitettiin vakinaistettuun [[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakouluun]] vuonna 1996.<br /> <br /> == Edeltävät kurssit ==<br /> <br /> Opettajaopistoa edelsi kauppa- ja teollisuusministeriön pitämät opettajakurssit. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1946. Kolme ensimmäistä kurssia pidettiin heinäkuussa [[Etelä-Hämeen keskusammattikoulu|Etelä-Hämeen keskusammattikoulun]] yhteydessä. Kurssin toimiessa koulun loma aikana, voitiin opiskelijoille tarjota ilmainen majoitus koulun asuntolassa. Kurssi alkoi kolmen viikon luentojaksolla, joka käsitti 88 tuntia. Aiheina olivat mm. yleinen kasvatusoppi, yleinen opetusoppi ja työn psykologia. Kurssin vetäjänä toimi Oiva Kyösti Kyöstiö. Luentojaksoa seurasi kirjeopiskelu ja päätteeksi suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu.<br /> <br /> Vuonna 1951 kursseja pidennettiin ja ne järjestettiin ammattikoulun lukukauden aikana, eikä majoitusta voitu enää tarjota. Tammikuussa 1953 alkoi kahdeksas opettajanvalmennuskurssi. Kurssin osanottajien tuli lukea etukäteen A Lehtovaaran kirjoittama Sieluntiede ja J E Salomaan Yleinen Kasvatusoppi. Kursseille valittiin 20 miestä ja kurssin johtajana toimi Kullervo telamaa. Jokaisen Kurssilaisen piti hankkia mm. Koskenmaan Kansakoulun opetusoppi, Aarno Niinen ammattikasvatusta käsittelevä teos sekä Tietomiehen teollisuustaloutta ja työn psykologian opetusmateriaali. Tietopuoleisten ammattiaineiden opettajilla tuli olla diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto ja työnopettajilta teknikon tutkinto. Lisäksi tuli olla 2-3 vuoden käytännön työkokemus opettamaltaan alalta. Työnopettajaksi saattoi päästä myös erittäin etevä ammattimies. <br /> <br /> Ensimmäinen luentojakso kesti kuusi viikkoa, jolloin luettiin psykologian, pedagogiikan ja taloustiedon aiheita. Tämän jälkeen suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu. Viiden kuukauden välijaksolla opiskeltiin oman toimen ohella kirjeitse kasvatusopin historiaa ja nuorisokasvatusoppia sekä laadittiin harjoitustyö. Välikauden jälkeen suoritettiin kolmas jakso, joka sisälsi käytännöllisen opetustyön harjoittelun, näytetunnin pidon ja loppukuulustelut. Tammikuussa 19554 psykologian luennoitsijaksi saapui Markus Sauri. Teollisuustalouden luennot piti Olavi Hurmerinta. Samana vuonna pidettiin kolmen kuukauden mittainen ompeluopettajien kurssi.<br /> <br /> Vuonna 1955 opetusta uudistettiin käytännönläheisemmäksi ja opetusharjoittelua lisättiin. Molempien luentojaksojen pituus vahvistettiin kahdeksaan viikkoon. Toiminta helpottui, kun päästiin vastavalmistuneeseen keskusammattikoulun rakennukseen. Syksyllä alkoi uusi pitkä ompeluopettajien kurssi. Keväällä 1957 pidettiin erityinen yli 45 vuotiaille vähintään kymmenen vuotta opettajana toimineille henkilöille oma kurssi. 19. opettajakurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kanssa vuonna 1958.<br /> <br /> == Opettajaopisto ==<br /> <br /> Tammikuussa 1959 aloitti Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto. Opistoa varten remontoitiin keskusammattikoulun vieressä ollut, aiemmin ammattikoulun käytössä ollut entinen kunnalliskodin sairaalaosasto. Maaliskuussa saatiin toisen kerroksen maalaustyöt suoritettua ja viimeiset saniteettilaitteet asennettua. Opiston rehtoriksi valittiin Seppo Oinonen ja Sauri siirtyi yliopettajaksi.<br /> <br /> Kesällä päästiin jo kalustotilauksiin. Pääosin luokkien, toimistojen ja asuntolahuoneiden kalusto teetettiin keskusammattikoulu puutyöosastolla. Opettajaopiston koulutusohjelman läpikäyminen keskusammattikoulun koneilla katsottiin mahdottomaksi, koska ammattikoulu tarvitsi omia koneita aamusta iltaan. Tämän takia tehtiin ammattikasvatusosastolle määräraha-anomus aineen koetuskoneen, jyrsinkoneen, metallisorvin, karkaisu-uunin, hitsausmuuntajan ja kaasuhitsausvälineiden hankkimiseksi. <br /> Toiminnan vakinaistuttua siirryttiin sekaryhmistä alakohtaisiin ryhmiin. Syyskuussa aloitti ensimmäinen metallikurssi ja tämän siirryttyä harjoittelujaksolle marraskuussa alkoi rakennuskurssi. Toisena toiminta vuotena pidettiin sähkö-, metalli- ja autoalojen kurssit. Kurssit alkoivat porrastetusti eikä tilojen takia voitu järjestää kaikkien alojen yhtäaikaista koulutusta. vain kahta lehtoria saattoi käyttää yhtä aikaa. Lehtoreina toimivat mm. Paavo Jokinen ja Esko Merviö keskusammattikoulusta. Ensimmäisen jakson pituus oli seitsemän viikkoa, jonka jälkeen suoritettiin kymmenen viikon opetusharjoittelu. Tämän jälkeen palattiin opettajaopistolle yhdeksän viikon jaksolle. Esim. psykologiaa opiskeltiin jaksoilla yhteensä 35 tuntia, yleistä opetusoppia 36 ja ammatinopetusoppia 100 tuntia. Kokelaan tuli suunnitella myös oman alan havaintoväline. Luentojaksojen muita aineita olivat mm. teollisuustalous, ammattikouluhallinto ja kouluhygienia.<br /> <br /> Opettajaopistolla alkoi myös ruotsinkielisten opettajien koulutus. Ruotsinkieliset kokelaat suorittivat kurssin aluksi opettajaopistolla kahden viikon jakson, jonka aikana osallistuivat mm. opetusopin luennoille, tekivät ryhmätöitä sekä tutustuivat opetusvälineiden käyttöön ja suunnitteluun. Tämän jälkeen kokelaat siirtyivät opetusharjoitteluun Pohjanmaan ruotsinkieliseen keskusammattikouluun Vaasaan. <br /> <br /> == Uusi opistotalo ==<br /> <br /> Tammikuussa 1961 valmistui uuden opistorakennuksen huonetilaohjelma. Uuteen rakennukseen haluttiin viisi luokkahuonetta, viisi työpajaa, erikoisluokka, voimistelu- ja juhlasali sekä 50 huoneen oppilasasuntola. Hankkeen rahoitus vaikutti aluksi epävarmalta ja tilavuus nipistettiin säästösyistä 15 000 kuutioon. rakennustöihin päästiin lopulta tammikuussa 1965. Rakennustyön toteutti Teräskiila Oy Riihimäeltä kokonaisurakkana. Putkityöt suoritti Ottela Oy, ilmanvaihtotyöt Suomen Puhallintehdas Oy ja sähköt veti Hankkija. Pääsuunnitelmat piirsi arkkitehti Mauno Kitunen. Harjannostajaisia päästiin viettämään joulukuussa ja uusi rakennus saatiin käyttöön syksyllä 1966.<br /> <br /> Uusien tilojen takia toivottiin myös uutta kalustoa. Vaikka talo oli täydessä toiminnassa, puuttui luokista opettajanpöytiä, eteisestä vaatenaulakko ja toimistoissa oli lainattua kalustoa. Sähköosaston toiveissa oli saada Klaus Heucke mittari televisiovastaanottimien mittaukseen sekä nestepatsasmonometri ja painemittarit instrumenttiasentajan opettajan koulutukseen. Hankinnat asetettiin kärkeen, koska harjoituskouluna toimivalta keskusammattikoululta puuttuivat heikkovirtalinjat. Lopulta kesäkuussa 1967 saatiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä 78 000 markan lisämääräraha kalustohankintoihin. Metalliosaston uusi sorvi sen sijaan jäi myöhemmin hankittavaksi. <br /> <br /> Kesäisin pidettiin täydennyskursseja. Rehtorikurssi kesti neljä päivää ja tiivis ohjelma kesti aamusta ilta kuuteen asti. Luentojen aiheena mm. kouludemokratia. Johtokuntien jäsenille järjestettiin omat neuvottelupäivät. Vuosikymmenen vaihteessa metalliosastolle hankittiin levytyövälineistöä, putkimiesten työvälineitä sekä MIG ja TIG hitsausvälineet. Auto-osasto tarvitsi valojen suuntauslaitteen ja puutyöosasto verhoiluun käytettäviä työvälineitä. <br /> <br /> == Pisteopetusta ==<br /> <br /> Kurssikeskusten opettajien koulutus aloitettiin vuonna 1972. Oinosen siirryttyä ammattikasvatushallitukseen, eteni rehtorin tehtävään yliopettaja Sauri vuonna 1974. Vuosikymmen puolivälissä kehitettiin myös pisteopetus menetelmä. Auto-osastolle järjestettiin moottorityöpiste, johon hankittiin neljä auton moottoria, jotka asennettiin käyttöpukkiin. Myöhemmin hankittiin pukki, johon saattoi kiinnittää myös vaihteiston ja taka-akselin. Jarrutöihin ja ohjaukseen järjestettiin oma piste. Työpisteisiin liittyi myös kirjallinen materiaali. Uutena rehtorina aloitti Juhani Honka vuonna 1982 ja vuosikymmenen lopussa Seppo Helakorpi. Hän jatkoi tehtävässä vielä korkeakoulu aikana.<br /> <br /> == Liikenneopetus ==<br /> <br /> Liikenneopettajien koulutuksen liittämistä opettajaopiston yhteyteen harkittiin jo 1972. Olihan opettajaopistolla paljon auto-alan välineistöä ja Hämeenlinnassa erinomainen moottorirata. Liikenneopettajien pedagoginen osuus saatiin hoidettavaksi vuonna 1979. Muu osa koulutuksesta suoritettiin Ammatinedistämislaitoksella. Vuonna 1980 liikenneopettajien koulutus siirtyi vuokratiloihin verkatehtaalle. Liikenneopetuskeskus perustettiin 1988 ja tämä merkitsi koulutuksen siirtymisen kokonaisuudessaan ammatilliselle opettajaopistolle.<br /> <br /> Opiston toiveena oli saada uudisrakennus vanhan opistorakennuksen ja vuokratilojen tilalle. Uutta rakennusta ei saatu, mutta lisätilat saatiin entisestä opettajaopiston harjoitusammattikoulusta, joka fuusioitiin Hämeenlinnan ammatilliseen oppilaitokseen. Opettajakorkeakoulu toimi tiloissa vuoteen 2015 asti, jolloin opettajakoulutus muutti Visamäkeen ja liikenneopetuskeskus Riihimäelle.<br /> <br /> == Tietolähteet: ==<br /> <br /> AHO, Matkan varrella, ISBN: 9519391576<br /> <br /> https://drive.google.com/file/d/1Oi2zVm0Ifr-aFU8gUuzipSnQ-iJDja6g/view?usp=drive_link<br /> <br /> [[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Ammatillinen_opettajakorkeakoulu&diff=43232 2025-06-03T19:32:12Z

<p>Jero2: /* Tietolähteet: */</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun edeltäjä ammatillinen opettajaopisto aloitti tammikuussa 1959. Ammatillinen opettajakorkeakoulu liitettiin vakinaistettuun [[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakouluun]] vuonna 1996.<br /> <br /> == Edeltävät kurssit ==<br /> <br /> Opettajaopistoa edelsi kauppa- ja teollisuusministeriön pitämät opettajakurssit. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1946. Kolme ensimmäistä kurssia pidettiin heinäkuussa [[Etelä-Hämeen keskusammattikoulu|Etelä-Hämeen keskusammattikoulun]] yhteydessä. Kurssin toimiessa koulun loma aikana, voitiin opiskelijoille tarjota ilmainen majoitus koulun asuntolassa. Kurssi alkoi kolmen viikon luentojaksolla, joka käsitti 88 tuntia. Aiheina olivat mm. yleinen kasvatusoppi, yleinen opetusoppi ja työn psykologia. Kurssin vetäjänä toimi Oiva Kyösti Kyöstiö. Luentojaksoa seurasi kirjeopiskelu ja päätteeksi suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu.<br /> <br /> Vuonna 1951 kursseja pidennettiin ja ne järjestettiin ammattikoulun lukukauden aikana, eikä majoitusta voitu enää tarjota. Tammikuussa 1953 alkoi kahdeksas opettajanvalmennuskurssi. Kurssin osanottajien tuli lukea etukäteen A Lehtovaaran kirjoittama Sieluntiede ja J E Salomaan Yleinen Kasvatusoppi. Kursseille valittiin 20 miestä ja kurssin johtajana toimi Kullervo telamaa. Jokaisen Kurssilaisen piti hankkia mm. Koskenmaan Kansakoulun opetusoppi, Aarno Niinen ammattikasvatusta käsittelevä teos sekä Tietomiehen teollisuustaloutta ja työn psykologian opetusmateriaali. Tietopuoleisten ammattiaineiden opettajilla tuli olla diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto ja työnopettajilta teknikon tutkinto. Lisäksi tuli olla 2-3 vuoden käytännön työkokemus opettamaltaan alalta. Työnopettajaksi saattoi päästä myös erittäin etevä ammattimies. <br /> <br /> Ensimmäinen luentojakso kesti kuusi viikkoa, jolloin luettiin psykologian, pedagogiikan ja taloustiedon aiheita. Tämän jälkeen suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu. Viiden kuukauden välijaksolla opiskeltiin oman toimen ohella kirjeitse kasvatusopin historiaa ja nuorisokasvatusoppia sekä laadittiin harjoitustyö. Välikauden jälkeen suoritettiin kolmas jakso, joka sisälsi käytännöllisen opetustyön harjoittelun, näytetunnin pidon ja loppukuulustelut. Tammikuussa 19554 psykologian luennoitsijaksi saapui Markus Sauri. Teollisuustalouden luennot piti Olavi Hurmerinta. Samana vuonna pidettiin kolmen kuukauden mittainen ompeluopettajien kurssi.<br /> <br /> Vuonna 1955 opetusta uudistettiin käytännönläheisemmäksi ja opetusharjoittelua lisättiin. Molempien luentojaksojen pituus vahvistettiin kahdeksaan viikkoon. Toiminta helpottui, kun päästiin vastavalmistuneeseen keskusammattikoulun rakennukseen. Syksyllä alkoi uusi pitkä ompeluopettajien kurssi. Keväällä 1957 pidettiin erityinen yli 45 vuotiaille vähintään kymmenen vuotta opettajana toimineille henkilöille oma kurssi. 19. opettajakurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kanssa vuonna 1958.<br /> <br /> == Opettajaopisto ==<br /> <br /> Tammikuussa 1959 aloitti Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto. Opistoa varten remontoitiin keskusammattikoulun vieressä ollut, aiemmin ammattikoulun käytössä ollut entinen kunnalliskodin sairaalaosasto. Maaliskuussa saatiin toisen kerroksen maalaustyöt suoritettua ja viimeiset saniteettilaitteet asennettua. Opiston rehtoriksi valittiin Seppo Oinonen ja Sauri siirtyi yliopettajaksi.<br /> <br /> Kesällä päästiin jo kalustotilauksiin. Pääosin luokkien, toimistojen ja asuntolahuoneiden kalusto teetettiin keskusammattikoulu puutyöosastolla. Opettajaopiston koulutusohjelman läpikäyminen keskusammattikoulun koneilla katsottiin mahdottomaksi, koska ammattikoulu tarvitsi omia koneita aamusta iltaan. Tämän takia tehtiin ammattikasvatusosastolle määräraha-anomus aineen koetuskoneen, jyrsinkoneen, metallisorvin, karkaisu-uunin, hitsausmuuntajan ja kaasuhitsausvälineiden hankkimiseksi. <br /> Toiminnan vakinaistuttua siirryttiin sekaryhmistä alakohtaisiin ryhmiin. Syyskuussa aloitti ensimmäinen metallikurssi ja tämän siirryttyä harjoittelujaksolle marraskuussa alkoi rakennuskurssi. Toisena toiminta vuotena pidettiin sähkö-, metalli- ja autoalojen kurssit. Kurssit alkoivat porrastetusti eikä tilojen takia voitu järjestää kaikkien alojen yhtäaikaista koulutusta. vain kahta lehtoria saattoi käyttää yhtä aikaa. Lehtoreina toimivat mm. Paavo Jokinen ja Esko Merviö keskusammattikoulusta. Ensimmäisen jakson pituus oli seitsemän viikkoa, jonka jälkeen suoritettiin kymmenen viikon opetusharjoittelu. Tämän jälkeen palattiin opettajaopistolle yhdeksän viikon jaksolle. Esim. psykologiaa opiskeltiin jaksoilla yhteensä 35 tuntia, yleistä opetusoppia 36 ja ammatinopetusoppia 100 tuntia. Kokelaan tuli suunnitella myös oman alan havaintoväline. Luentojaksojen muita aineita olivat mm. teollisuustalous, ammattikouluhallinto ja kouluhygienia.<br /> <br /> Opettajaopistolla alkoi myös ruotsinkielisten opettajien koulutus. Ruotsinkieliset kokelaat suorittivat kurssin aluksi opettajaopistolla kahden viikon jakson, jonka aikana osallistuivat mm. opetusopin luennoille, tekivät ryhmätöitä sekä tutustuivat opetusvälineiden käyttöön ja suunnitteluun. Tämän jälkeen kokelaat siirtyivät opetusharjoitteluun Pohjanmaan ruotsinkieliseen keskusammattikouluun Vaasaan. <br /> <br /> == Uusi opistotalo ==<br /> <br /> Tammikuussa 1961 valmistui uuden opistorakennuksen huonetilaohjelma. Uuteen rakennukseen haluttiin viisi luokkahuonetta, viisi työpajaa, erikoisluokka, voimistelu- ja juhlasali sekä 50 huoneen oppilasasuntola. Hankkeen rahoitus vaikutti aluksi epävarmalta ja tilavuus nipistettiin säästösyistä 15 000 kuutioon. rakennustöihin päästiin lopulta tammikuussa 1965. Rakennustyön toteutti Teräskiila Oy Riihimäeltä kokonaisurakkana. Putkityöt suoritti Ottela Oy, ilmanvaihtotyöt Suomen Puhallintehdas Oy ja sähköt veti Hankkija. Pääsuunnitelmat piirsi arkkitehti Mauno Kitunen. Harjannostajaisia päästiin viettämään joulukuussa ja uusi rakennus saatiin käyttöön syksyllä 1966.<br /> <br /> Uusien tilojen takia toivottiin myös uutta kalustoa. Vaikka talo oli täydessä toiminnassa, puuttui luokista opettajanpöytiä, eteisestä vaatenaulakko ja toimistoissa oli lainattua kalustoa. Sähköosaston toiveissa oli saada Klaus Heucke mittari televisiovastaanottimien mittaukseen sekä nestepatsasmonometri ja painemittarit instrumenttiasentajan opettajan koulutukseen. Hankinnat asetettiin kärkeen, koska harjoituskouluna toimivalta keskusammattikoululta puuttuivat heikkovirtalinjat. Lopulta kesäkuussa 1967 saatiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä 78 000 markan lisämääräraha kalustohankintoihin. Metalliosaston uusi sorvi sen sijaan jäi myöhemmin hankittavaksi. <br /> <br /> Kesäisin pidettiin täydennyskursseja. Rehtorikurssi kesti neljä päivää ja tiivis ohjelma kesti aamusta ilta kuuteen asti. Luentojen aiheena mm. kouludemokratia. Johtokuntien jäsenille järjestettiin omat neuvottelupäivät. Vuosikymmenen vaihteessa metalliosastolle hankittiin levytyövälineistöä, putkimiesten työvälineitä sekä MIG ja TIG hitsausvälineet. Auto-osasto tarvitsi valojen suuntauslaitteen ja puutyöosasto verhoiluun käytettäviä työvälineitä. <br /> <br /> == Pisteopetusta ==<br /> <br /> Kurssikeskusten opettajien koulutus aloitettiin vuonna 1972. Oinosen siirryttyä ammattikasvatushallitukseen, eteni rehtorin tehtävään yliopettaja Sauri vuonna 1974. Vuosikymmen puolivälissä kehitettiin myös pisteopetus menetelmä. Auto-osastolle järjestettiin moottorityöpiste, johon hankittiin neljä auton moottoria, jotka asennettiin käyttöpukkiin. Myöhemmin hankittiin pukki, johon saattoi kiinnittää myös vaihteiston ja taka-akselin. Jarrutöihin ja ohjaukseen järjestettiin oma piste. Työpisteisiin liittyi myös kirjallinen materiaali. Uutena rehtorina aloitti Juhani Honka vuonna 1982 ja vuosikymmenen lopussa Seppo Helakorpi. Hän jatkoi tehtävässä vielä korkeakoulu aikana.<br /> <br /> == Liikenneopetus ==<br /> <br /> Liikenneopettajien koulutuksen liittämistä opettajaopiston yhteyteen harkittiin jo 1972. Olihan opettajaopistolla paljon auto-alan välineistöä ja Hämeenlinnassa erinomainen moottorirata. Liikenneopettajien pedagoginen osuus saatiin hoidettavaksi vuonna 1979. Muu osa koulutuksesta suoritettiin Ammatinedistämislaitoksella. Vuonna 1980 liikenneopettajien koulutus siirtyi vuokratiloihin verkatehtaalle. Liikenneopetuskeskus perustettiin 1988 ja tämä merkitsi koulutuksen siirtymisen kokonaisuudessaan ammatilliselle opettajaopistolle.<br /> <br /> Opiston toiveena oli saada uudisrakennus vanhan opistorakennuksen ja vuokratilojen tilalle. Uutta rakennusta ei saatu, mutta lisätilat saatiin entisestä opettajaopiston harjoitusammattikoulusta, joka fuusioitiin Hämeenlinnan ammatilliseen oppilaitokseen. Opettajakorkeakoulu toimi tiloissa vuoteen 2015 asti, jolloin opettajakoulutus muutti Visamäkeen ja liikenneopetuskeskus Riihimäelle.<br /> <br /> == Tietolähteet: ==<br /> <br /> AHO, Matkan varrella, ISBN: 9519391576<br /> <br /> https://drive.google.com/drive/u/0/home<br /> <br /> [[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Etel%C3%A4-H%C3%A4meen_keskusammattikoulu&diff=43113 2025-01-26T17:57:21Z

<p>Jero2: /* Lähteet: */</p> <hr /> <div>Valtion omistama Etelä-Hämeen keskusammattikoulu EHKAK&amp;nbsp;perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1946. Koulu myytiin kuntainliitolle vuonna 1972, jolloin sen nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu HAK.<br /> <br /> ==== Koulujärjestelmä ====<br /> <br /> Ruotsissa perustettiin vuodesta 1936 alkaen useita keskustyöpajakouluja ympäri maata ja niistä saatiin hyviä kokemuksia. Suomen ammattikasvatushallituksen johtaja tohtori Aarno Niini toi järjestelmän maahamme ja sovelsi sen paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Sota keskeytti hankkeen, mutta sodan jälkeen vallinnut ammattitaitoisen työvoiman puute käynnisti sen uudelleen. Vuoden 1946 syksyllä aloitettiin opetus neljässä keskusammattikoulussa eri puolilla Suomea. <br /> <br /> ==== Hämeenlinnan oppilaitos ====<br /> <br /> Yksi ammattikouluista aloitti toimintansa Hämeenlinnassa Saaristenkadun vanhan kansakoulun tiloissa syksyllä 1946. Rehtoriksi valittiin metallialan&amp;nbsp;teknikko Niilo Laine. Koulussa toimi metalli- ,puu- ja rakennuslinjat. Työkaluja ja koneita hankittiin noin kahden miljoonan markan arvosta. Opettajiksi valittiin alansa kokeneita henkilöitä. Pedagokisia valmiuksia täydennettiin Jyväskylän yliopiston kirje- ja kesäkursseilla. Kouluun pyrkijöiltä vaadittiin seitsemän vuoden kansakoulun oppimäärää, 15-20 vuoden ikää ja todistusta hyvästä maineesta. Todistusten perusteella osa kutsuttiin pääsykokeisiin, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin. <br /> <br /> Toisen toimintavuoden alkuun mennessä valmistui väliaikainen työpajarakennus koulun tontille. Samalla aloitettiin uudet talous-, ompelu- ja autonasentajien opintolinjat. Auto-osaston kalusto saatiin pääasiassa käytettynä puolustusvoimilta. Opettajien määrä kohosi yhdeksään. Kolmantena vuotena metalli- ja puuosastojen oppilaat siirtyivät teollisuuteen työharjoitteluun. Auto-osastolle saatiin toinen työnopettaja alkavaa toista vuosiluokkaa varten. <br /> <br /> ==== Tontti Myllymäestä ====<br /> <br /> Kaupunki lahjoitti koululle tontin [[Myllymäki|Myllymäestä]], jolla toimi kunnalliskoti. Rehtori teki useita tutustumismatkoja eri ammatikouluihin Suomessa ja Ruotsissa. Arkkitehti Martti Riihelä teki luonnoksia rakennusten sijoittelusta ja piirsi ensimmäisenä opettajien asuinrakennuksen. Talon rakentaminen alkoi keväällä 1947 ja siihen tehtiin kahdeksan huoneistoa. Rakentajina toimi koulun rakennusosaston oppilaat opettajan toimiessa valvojana. Puolitoistakerroksinen tiilitalo valmistui seuraavan vuoden syksyllä. Osa koulun oppilaista tuli kaupungin ulkopuolelta, jolloin kahta asuntoa käytettiin alkuvaiheessa oppilaiden majoittamiseen. <br /> <br /> ==== Valimo- ja paja ====<br /> <br /> Ensimmäinen varsinainen opetusrakennus valmistui vuonna 1950 Rinnetien ja Ammattikoulunkadun (nyk. Korkeakoulunkatu) kulmaan. Talon piirsi Arkkitehti Riihelä ja rakennustyön suoritti rakennusliike Kummila Oy. Talo suunniteltiin valimoalan opetusta varten. Länsisosaan tehtiin kahden kerroksen korkuinen valimohalli, jonka nosturilla varustettuun keskiosaan sijoitettiin kaavaamo. Keernat valmistettiin sivuosassa ja rauta sulatettiin Pansion metallitehtaan valmistamassa kupu-uunissa. Talon toisessa päässä yläkerrassa tehtiin puiset valumallit. Mallipuuosaston alapuolella ensimmäisessä kerroksessa toimi maatalouskoneseppien opintolinja. Talon kellariin sijoitettiin sosiaalitilat, rautavarasto ja pannuhuone. <br /> <br /> Talon valmistuttua ei aloitettu vielä valurien koulutusta, vaan ensin tiloihin muuttivat ns. poikien työpajat keskustan koulukiinteistöstä. Viilaamo siirtyi suunniteltuun maatalousseppien tilaan, puuosasto mallipuuosastolle ja autokorjaamo valimohalliin. Rakennusosaston oppilaat suorittivat harjoitustyönsä kunnalliskodin entisessä navetassa. <br /> <br /> ==== Luokkatilat ====<br /> <br /> Ensimmäisen koulutalon valmistuessa kaupungin kunnalliskoti toimi yhä alueella. Kivirakennuksen eli sairaalaosaston ullakko saatiin koulun käyttöön. Riihelä piirsi tilaan neljä luokkahuonetta ja toimiston. Kattoa korotettiin ja pihanpuolelta rakenettiin tiloihin johtava betonisilta. Määrärahojen vähyydestä johtuen valmistuminen siirtyi vuoden lopulle. Vuonna 1953 kunnalliskoti muutti pois, jolloin saatiin ensin sairaalaosaston kivirakennus muutettua asuntolaksi ja myöhemmin syksyllä myös päärakennus koulun käyttöön. Asuntolapaikkojen määrä nousi 175:n. Vanhaan navettaan tehtiin asuntolan sauna ja pesulatilat. Myöhemmin kivirakennukseen tehtiin kemian luokka ja vuosikymmenen lopussa luokkatilat vuokrattiin opettajaopiston käyttöön. <br /> <br /> ==== Pitkä työpaja ====<br /> <br /> Määrärahojen puute siirsi toisen työpajan valmistumisen vuoteen 1952. Rinnetien varteen rakennetun talon arkkitehdiksi valittiin R V Luukkonen ja rakentaminen annettiin Kummila Oy:lle. Työpaja jaettiin poikittain osastoiksi ja hallin keskivaiheilla kulki rakennuksen päädystä toiseen ulottuva parvi. Pohjoisosaan sijoitettiin puuosasto ja toiseen päätyyn metalliosaston koneistamo. Keskiosassa aloitti uusi sähkölinja. Rinteeseen rakennetun talon alakertaan tehtiin kaksi sosiaalitilaa ja kirvesmiesluokka sekä keskusvarasto ylärinteen puolelle. Auto-osasto muutti pienempään halliin pihatasolla, johon järjestettiin vaadittu läpiajomahdollisuus. Halli liittyi moottorien koneistamon sisältävän poikittaisen osan välityksellä pitkään työpajaan. Auto-osaston alla toimi muurarioppilaiden työtila. <br /> <br /> Alkuvaiheessa työpajassa oli runsaasti tilaa ja metalliosaston parvi vuokrattiin [[Kaurialan koulu|Kaurialan kansalaiskoulun]]&amp;nbsp;metallityöopetuksen käyttöön. Vuosien mittaan kalustoa hankittiin lisää ja koneistajille perustettiin rinnakkaisluokka. Työstökoneina käytettiin mm. ZKN kärkisorveja, Brunewerk metallihöylää ja Somua yleisjyrsintä. Puuosasto sai muuton yhteydessä uusia koneita, jolloin vanhat koneet mm. vuonna 1949 hankittu Wood Master yleisjyrsin jätettiin mallipuuseppien käyttöön. <br /> <br /> ==== Päärakennus ====<br /> <br /> Helmikuussa 1953 aloitettiin viisikerroksisen päärakennuksen rakentaminen työllisyystöinä. Kummila Oy:n kanssa solmittiin rakennustöistä urakkasopimus heinäkuussa. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille ja sähkötyöt Hankkijalle. Elokuussa valtionvarainministeriö ilmoitti, että työ on keskeytettävä. Osaurakoina ja oppilastyönä saatiin tehdä töitä, joilla rakennus saatiin suojakuntoon. Marraskuussa päästiin vesikattorakenteisiin, mutta osa talon yläpohjasta oli valamatta vielä joulukuussa. Säästösyistä katto tehtiin pellin sijaan betonikattotiilistä. Joulukuun viides vietettiin harjannostajaisia, jossa olivat mukana mm. kauppa- ja teollisuusministeri sekä kansanedustajia. Seuraavan vuoden alussa myönnettiin määräraha,jonka turvin rakennus saatiin valmiiksi. Uusi lämpökeskus tehtiin kellariin, jolloin vanha pannuhuone valimon kellarissa jäi pois käytöstä. Kevään aikana arkkitehti Tapiovaara teki luokkahuonekalustojen kuvia ja piirustuksia. Päärakennuksen kanssa yhtäaikaisesti valmistui viereinen kahdeksan asunnon virkailijatalo, johon tehtiin asunnot mm. rehtorille ja taloudenhoitajalle. <br /> <br /> Koulu sai 38 500 kuution tilat käyttöön vuoden 1954 kesäkuussa. Kustannukset nousivat kalustoineen 290 miljoonaan markkaan. Viisikerroksiseen taloon valmistuivat teorialuokat, opetuskeittiö, ruokala ja pesula. Ompelulinjalle annettiin tilat ylimmistä kerroksista. Matalammassa osassa sijaitsi näyttämöllä varustettu juhlasali. Juhlasalista tuli koulun erityinen ylpeyden aihe ja sitä vuokrattiin paljon ulkopuolisille toimijoille. Vuoden lopulla yleisöruokala, opettajahuoneet ja terveydenhoitajan vastaanotto olivat yhä kalusteita vailla. Marraskuussa pidettiin juhlallinen vihkitilaisuus. Tilaisuudessa esiintyi mm. Hämeenlinnan mieskuoro ja varsinaisen vihkipuheen piti rovasti Yrjö Joutsi. Seuraavana vuonna aloitettiin uusi modistilinja, jolle järjestettiin työtila ylimpään kerrokseen. <br /> <br /> ==== Asuntola ====<br /> <br /> Tasaustyöt aloitettiin työllisyystöinä vuonna 1955. Rahoituksen puute siirsi varsinaisen rakennustyön seuraavaan kevääseen, jolloin urakka annettiin paikalliselle Rakennustyö Oy:lle. Asuntolaan tehtiin kaksi viisikerroksista tornimaista taloa, jotka yhdistettiin kaksikerroksisella osalla. Läntinen torni eli poikien puoli sisälsi 34 solua ja 14 yhteiskäytössä ollutta pesutilaa. Yhteen soluun kuului kaksi kahden hengen huonetta ja pieni eteinen. Itäinen torni sisälsi 22 solua ja yhdeksän pesutilaa. Lisäksi molemmilla puolilla oli yhteismajoitustilaa, joten taloon voitiin majoittaa yhteensä 350 oppilasta. Itä torniin liittyi neljä opettajien asuntoa sisältänyt lamelli. Kellariin sijoitettiin saunat ja liikuntasali. Talo valmistui vuoden 1957 lopulla ja samalla saatiin alkuperäinen rakennus suunnitelma suoritettua loppuun. <br /> <br /> Talo muistuttaa sekä rakenteellisesti, että arkkitehtuuriltaan päärakennusta. Julkisivuissa käytettiin nauhaikkunaa ja betonirunkoisen talon ulkoseinät tehtiin Siporeksista, joka rapattiin. Yksi selvä ero kuitenkin on. Sekä asuntolaan, että uuteen autotaloon tehtiin pulpettikatto. <br /> <br /> Rakennustyön yhteydessä uunilämmitteinen opettajarakennus sai keskuslämmityksen ja lämminvesijärjestelmän. Myös asuntola käytössä olleet kaksi asuntoa remontoitiin opettajien käyttöön. <br /> <br /> ==== Autotalo ====<br /> <br /> Viisikymmenluvun lopulla auto-osastolla esiintyi tilanahtautta. Uudelle laajennukselle saatiin suunnittelumäärärahaa vuonna 1960, mutta rakennus valmistui vasta vuoden 1966 alussa. Ylimpään kerrokseen sijoitettiin autohalli ja autosähkökorjaamo. Vuodesta 1955 kunnalliskodin sikalassa toimineet autonrenkaankorjaajien työtilat muuttivat alakertaan. Tilaan järjestettiin erilliset tilat renkaiden paistamiseen, täyttöön ja karhennukseen. Toiseen päähän tehtiin automaalaamo ja ruiskumaalaushuone. Kellariin varastoitiin varaosat ja sijoitettiin sosiaalitilat. Väestösuoja rakennettiin välipihan alle. Jokaiseen kerrokseen järjestettiin ajoyhteys. Talon teki Kummila Oy ja sen suunnitteli R V Luukkonen. Suuret ikkunapinnat erottavat talon aikaisemmista rakennusvaiheista. <br /> <br /> ==== Opintolinjat ====<br /> <br /> 60-luvulla tehtiin muutamia muutoksia opintolinjoilla. Keväällä 1963 kutsuttiin ammattikouluneuvosto kokoon pohtimaan linjojen tulevaisuutta. Päätettiin perustaa uusia autolinjoja, heikkovirtalinja ja muuttaa vuodesta 1960 alkaen pidetty levyseppäkurssi varsinaiseksi opintolinjaksi. Toinen kokous pidettiin joulukuussa 1964. Kokouksessa päätettiin tutkia uuden kuntainliiton alaisen ammattikoulun perustamista, koska vain puolet hakijoista pääsee sisään. Kevään aikana kunnat puolsivat uuden ammattikoulun perustamista ja tarjosivat kilvan tontteja koululle. <br /> <br /> Valumallien valmistus poikkesi huonekalupuuseppien työstä niin paljon, että se erotettiin omaksi linjaksi ja liitettiin metalliosastoon. Maatalouskoneseppien linja siirrettiin metalliosastosta auto-osastolle. Uuden autotalon valmistuttua maatalouskonesepät saivat vanhan&amp;nbsp;renkaankorjaajien työtilat eli entisen kirvesmiesluokan koneistamon alapuolella&amp;nbsp;käyttöönsä. <br /> <br /> Ammattikoulun ja opettajaopiston yhteydet muodostuivat tiiviiksi. Koulun opettajat suorittivat pedagokisia opintoja opistolla ja harjoittelija opettajat pitivät tunteja koululla. Moni ammattikoulun opettaja piti tunteja myös opistolla. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. <br /> <br /> Rehtori Laine jäi eläkkeelle vuoden 1966 kesällä, jolloin tehtävät siirtyivät vararehtori Paavo Jokiselle. Seuraavan vuoden alusta uudeksi rehtoriksi valittiin koulun puuosastolla vuoden 1953 alusta toiminut insinööriopettaja DI Jaakko Alanen. <br /> <br /> Uutta kuntainliiton ammattikoulua ei lopulta perustettu, vaan valtion keskusammattikoulu&amp;nbsp;myytiin kuntainliitolle.&amp;nbsp;Opettajaopiston yhteyteen perustettiin pieni harjoituskoulu. Keskusammattikoulun 26 toimintavuoden aikana valmistui 5270 oppilasta. Kunnallisen ammattikoulun nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu. Vuodesta 1987 Hämeenlinnan ammattioppilaitos HAOL. <br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> Haljoki Mikko, Oppimisen vuoksi, Hämeenlinnan ammattiopetuksen tekijöitä ja näkijöitä 1946-1996, ISBN 952-90-7884-6 <br /> <br /> https://drive.google.com/file/d/1Lk3AzEVv0szfJd_KPUZOFy8oJ81E9-xi/view?usp=sharing<br /> <br /> [[Category:Ammatilliset_oppilaitokset]][[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Ammatillinen_opettajakorkeakoulu&diff=43112 2025-01-26T17:55:05Z

<p>Jero2: /* Tietolähteet: */</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun edeltäjä ammatillinen opettajaopisto aloitti tammikuussa 1959. Ammatillinen opettajakorkeakoulu liitettiin vakinaistettuun [[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakouluun]] vuonna 1996.<br /> <br /> == Edeltävät kurssit ==<br /> <br /> Opettajaopistoa edelsi kauppa- ja teollisuusministeriön pitämät opettajakurssit. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1946. Kolme ensimmäistä kurssia pidettiin heinäkuussa [[Etelä-Hämeen keskusammattikoulu|Etelä-Hämeen keskusammattikoulun]] yhteydessä. Kurssin toimiessa koulun loma aikana, voitiin opiskelijoille tarjota ilmainen majoitus koulun asuntolassa. Kurssi alkoi kolmen viikon luentojaksolla, joka käsitti 88 tuntia. Aiheina olivat mm. yleinen kasvatusoppi, yleinen opetusoppi ja työn psykologia. Kurssin vetäjänä toimi Oiva Kyösti Kyöstiö. Luentojaksoa seurasi kirjeopiskelu ja päätteeksi suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu.<br /> <br /> Vuonna 1951 kursseja pidennettiin ja ne järjestettiin ammattikoulun lukukauden aikana, eikä majoitusta voitu enää tarjota. Tammikuussa 1953 alkoi kahdeksas opettajanvalmennuskurssi. Kurssin osanottajien tuli lukea etukäteen A Lehtovaaran kirjoittama Sieluntiede ja J E Salomaan Yleinen Kasvatusoppi. Kursseille valittiin 20 miestä ja kurssin johtajana toimi Kullervo telamaa. Jokaisen Kurssilaisen piti hankkia mm. Koskenmaan Kansakoulun opetusoppi, Aarno Niinen ammattikasvatusta käsittelevä teos sekä Tietomiehen teollisuustaloutta ja työn psykologian opetusmateriaali. Tietopuoleisten ammattiaineiden opettajilla tuli olla diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto ja työnopettajilta teknikon tutkinto. Lisäksi tuli olla 2-3 vuoden käytännön työkokemus opettamaltaan alalta. Työnopettajaksi saattoi päästä myös erittäin etevä ammattimies. <br /> <br /> Ensimmäinen luentojakso kesti kuusi viikkoa, jolloin luettiin psykologian, pedagogiikan ja taloustiedon aiheita. Tämän jälkeen suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu. Viiden kuukauden välijaksolla opiskeltiin oman toimen ohella kirjeitse kasvatusopin historiaa ja nuorisokasvatusoppia sekä laadittiin harjoitustyö. Välikauden jälkeen suoritettiin kolmas jakso, joka sisälsi käytännöllisen opetustyön harjoittelun, näytetunnin pidon ja loppukuulustelut. Tammikuussa 19554 psykologian luennoitsijaksi saapui Markus Sauri. Teollisuustalouden luennot piti Olavi Hurmerinta. Samana vuonna pidettiin kolmen kuukauden mittainen ompeluopettajien kurssi.<br /> <br /> Vuonna 1955 opetusta uudistettiin käytännönläheisemmäksi ja opetusharjoittelua lisättiin. Molempien luentojaksojen pituus vahvistettiin kahdeksaan viikkoon. Toiminta helpottui, kun päästiin vastavalmistuneeseen keskusammattikoulun rakennukseen. Syksyllä alkoi uusi pitkä ompeluopettajien kurssi. Keväällä 1957 pidettiin erityinen yli 45 vuotiaille vähintään kymmenen vuotta opettajana toimineille henkilöille oma kurssi. 19. opettajakurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kanssa vuonna 1958.<br /> <br /> == Opettajaopisto ==<br /> <br /> Tammikuussa 1959 aloitti Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto. Opistoa varten remontoitiin keskusammattikoulun vieressä ollut, aiemmin ammattikoulun käytössä ollut entinen kunnalliskodin sairaalaosasto. Maaliskuussa saatiin toisen kerroksen maalaustyöt suoritettua ja viimeiset saniteettilaitteet asennettua. Opiston rehtoriksi valittiin Seppo Oinonen ja Sauri siirtyi yliopettajaksi.<br /> <br /> Kesällä päästiin jo kalustotilauksiin. Pääosin luokkien, toimistojen ja asuntolahuoneiden kalusto teetettiin keskusammattikoulu puutyöosastolla. Opettajaopiston koulutusohjelman läpikäyminen keskusammattikoulun koneilla katsottiin mahdottomaksi, koska ammattikoulu tarvitsi omia koneita aamusta iltaan. Tämän takia tehtiin ammattikasvatusosastolle määräraha-anomus aineen koetuskoneen, jyrsinkoneen, metallisorvin, karkaisu-uunin, hitsausmuuntajan ja kaasuhitsausvälineiden hankkimiseksi. <br /> Toiminnan vakinaistuttua siirryttiin sekaryhmistä alakohtaisiin ryhmiin. Syyskuussa aloitti ensimmäinen metallikurssi ja tämän siirryttyä harjoittelujaksolle marraskuussa alkoi rakennuskurssi. Toisena toiminta vuotena pidettiin sähkö-, metalli- ja autoalojen kurssit. Kurssit alkoivat porrastetusti eikä tilojen takia voitu järjestää kaikkien alojen yhtäaikaista koulutusta. vain kahta lehtoria saattoi käyttää yhtä aikaa. Lehtoreina toimivat mm. Paavo Jokinen ja Esko Merviö keskusammattikoulusta. Ensimmäisen jakson pituus oli seitsemän viikkoa, jonka jälkeen suoritettiin kymmenen viikon opetusharjoittelu. Tämän jälkeen palattiin opettajaopistolle yhdeksän viikon jaksolle. Esim. psykologiaa opiskeltiin jaksoilla yhteensä 35 tuntia, yleistä opetusoppia 36 ja ammatinopetusoppia 100 tuntia. Kokelaan tuli suunnitella myös oman alan havaintoväline. Luentojaksojen muita aineita olivat mm. teollisuustalous, ammattikouluhallinto ja kouluhygienia.<br /> <br /> Opettajaopistolla alkoi myös ruotsinkielisten opettajien koulutus. Ruotsinkieliset kokelaat suorittivat kurssin aluksi opettajaopistolla kahden viikon jakson, jonka aikana osallistuivat mm. opetusopin luennoille, tekivät ryhmätöitä sekä tutustuivat opetusvälineiden käyttöön ja suunnitteluun. Tämän jälkeen kokelaat siirtyivät opetusharjoitteluun Pohjanmaan ruotsinkieliseen keskusammattikouluun Vaasaan. <br /> <br /> == Uusi opistotalo ==<br /> <br /> Tammikuussa 1961 valmistui uuden opistorakennuksen huonetilaohjelma. Uuteen rakennukseen haluttiin viisi luokkahuonetta, viisi työpajaa, erikoisluokka, voimistelu- ja juhlasali sekä 50 huoneen oppilasasuntola. Hankkeen rahoitus vaikutti aluksi epävarmalta ja tilavuus nipistettiin säästösyistä 15 000 kuutioon. rakennustöihin päästiin lopulta tammikuussa 1965. Rakennustyön toteutti Teräskiila Oy Riihimäeltä kokonaisurakkana. Putkityöt suoritti Ottela Oy, ilmanvaihtotyöt Suomen Puhallintehdas Oy ja sähköt veti Hankkija. Pääsuunnitelmat piirsi arkkitehti Mauno Kitunen. Harjannostajaisia päästiin viettämään joulukuussa ja uusi rakennus saatiin käyttöön syksyllä 1966.<br /> <br /> Uusien tilojen takia toivottiin myös uutta kalustoa. Vaikka talo oli täydessä toiminnassa, puuttui luokista opettajanpöytiä, eteisestä vaatenaulakko ja toimistoissa oli lainattua kalustoa. Sähköosaston toiveissa oli saada Klaus Heucke mittari televisiovastaanottimien mittaukseen sekä nestepatsasmonometri ja painemittarit instrumenttiasentajan opettajan koulutukseen. Hankinnat asetettiin kärkeen, koska harjoituskouluna toimivalta keskusammattikoululta puuttuivat heikkovirtalinjat. Lopulta kesäkuussa 1967 saatiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä 78 000 markan lisämääräraha kalustohankintoihin. Metalliosaston uusi sorvi sen sijaan jäi myöhemmin hankittavaksi. <br /> <br /> Kesäisin pidettiin täydennyskursseja. Rehtorikurssi kesti neljä päivää ja tiivis ohjelma kesti aamusta ilta kuuteen asti. Luentojen aiheena mm. kouludemokratia. Johtokuntien jäsenille järjestettiin omat neuvottelupäivät. Vuosikymmenen vaihteessa metalliosastolle hankittiin levytyövälineistöä, putkimiesten työvälineitä sekä MIG ja TIG hitsausvälineet. Auto-osasto tarvitsi valojen suuntauslaitteen ja puutyöosasto verhoiluun käytettäviä työvälineitä. <br /> <br /> == Pisteopetusta ==<br /> <br /> Kurssikeskusten opettajien koulutus aloitettiin vuonna 1972. Oinosen siirryttyä ammattikasvatushallitukseen, eteni rehtorin tehtävään yliopettaja Sauri vuonna 1974. Vuosikymmen puolivälissä kehitettiin myös pisteopetus menetelmä. Auto-osastolle järjestettiin moottorityöpiste, johon hankittiin neljä auton moottoria, jotka asennettiin käyttöpukkiin. Myöhemmin hankittiin pukki, johon saattoi kiinnittää myös vaihteiston ja taka-akselin. Jarrutöihin ja ohjaukseen järjestettiin oma piste. Työpisteisiin liittyi myös kirjallinen materiaali. Uutena rehtorina aloitti Juhani Honka vuonna 1982 ja vuosikymmenen lopussa Seppo Helakorpi. Hän jatkoi tehtävässä vielä korkeakoulu aikana.<br /> <br /> == Liikenneopetus ==<br /> <br /> Liikenneopettajien koulutuksen liittämistä opettajaopiston yhteyteen harkittiin jo 1972. Olihan opettajaopistolla paljon auto-alan välineistöä ja Hämeenlinnassa erinomainen moottorirata. Liikenneopettajien pedagoginen osuus saatiin hoidettavaksi vuonna 1979. Muu osa koulutuksesta suoritettiin Ammatinedistämislaitoksella. Vuonna 1980 liikenneopettajien koulutus siirtyi vuokratiloihin verkatehtaalle. Liikenneopetuskeskus perustettiin 1988 ja tämä merkitsi koulutuksen siirtymisen kokonaisuudessaan ammatilliselle opettajaopistolle.<br /> <br /> Opiston toiveena oli saada uudisrakennus vanhan opistorakennuksen ja vuokratilojen tilalle. Uutta rakennusta ei saatu, mutta lisätilat saatiin entisestä opettajaopiston harjoitusammattikoulusta, joka fuusioitiin Hämeenlinnan ammatilliseen oppilaitokseen. Opettajakorkeakoulu toimi tiloissa vuoteen 2015 asti, jolloin opettajakoulutus muutti Visamäkeen ja liikenneopetuskeskus Riihimäelle.<br /> <br /> == Tietolähteet: ==<br /> <br /> AHO, Matkan varrella, ISBN: 9519391576<br /> <br /> https://drive.google.com/file/d/1Lk3AzEVv0szfJd_KPUZOFy8oJ81E9-xi/view?usp=sharing<br /> <br /> [[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Ammatillinen_opettajakorkeakoulu&diff=42757 2024-05-05T12:08:12Z

<p>Jero2: /* Tietolähteet: */</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun edeltäjä ammatillinen opettajaopisto aloitti tammikuussa 1959. Ammatillinen opettajakorkeakoulu liitettiin vakinaistettuun [[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakouluun]] vuonna 1996.<br /> <br /> == Edeltävät kurssit ==<br /> <br /> Opettajaopistoa edelsi kauppa- ja teollisuusministeriön pitämät opettajakurssit. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1946. Kolme ensimmäistä kurssia pidettiin heinäkuussa [[Etelä-Hämeen keskusammattikoulu|Etelä-Hämeen keskusammattikoulun]] yhteydessä. Kurssin toimiessa koulun loma aikana, voitiin opiskelijoille tarjota ilmainen majoitus koulun asuntolassa. Kurssi alkoi kolmen viikon luentojaksolla, joka käsitti 88 tuntia. Aiheina olivat mm. yleinen kasvatusoppi, yleinen opetusoppi ja työn psykologia. Kurssin vetäjänä toimi Oiva Kyösti Kyöstiö. Luentojaksoa seurasi kirjeopiskelu ja päätteeksi suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu.<br /> <br /> Vuonna 1951 kursseja pidennettiin ja ne järjestettiin ammattikoulun lukukauden aikana, eikä majoitusta voitu enää tarjota. Tammikuussa 1953 alkoi kahdeksas opettajanvalmennuskurssi. Kurssin osanottajien tuli lukea etukäteen A Lehtovaaran kirjoittama Sieluntiede ja J E Salomaan Yleinen Kasvatusoppi. Kursseille valittiin 20 miestä ja kurssin johtajana toimi Kullervo telamaa. Jokaisen Kurssilaisen piti hankkia mm. Koskenmaan Kansakoulun opetusoppi, Aarno Niinen ammattikasvatusta käsittelevä teos sekä Tietomiehen teollisuustaloutta ja työn psykologian opetusmateriaali. Tietopuoleisten ammattiaineiden opettajilla tuli olla diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto ja työnopettajilta teknikon tutkinto. Lisäksi tuli olla 2-3 vuoden käytännön työkokemus opettamaltaan alalta. Työnopettajaksi saattoi päästä myös erittäin etevä ammattimies. <br /> <br /> Ensimmäinen luentojakso kesti kuusi viikkoa, jolloin luettiin psykologian, pedagogiikan ja taloustiedon aiheita. Tämän jälkeen suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu. Viiden kuukauden välijaksolla opiskeltiin oman toimen ohella kirjeitse kasvatusopin historiaa ja nuorisokasvatusoppia sekä laadittiin harjoitustyö. Välikauden jälkeen suoritettiin kolmas jakso, joka sisälsi käytännöllisen opetustyön harjoittelun, näytetunnin pidon ja loppukuulustelut. Tammikuussa 19554 psykologian luennoitsijaksi saapui Markus Sauri. Teollisuustalouden luennot piti Olavi Hurmerinta. Samana vuonna pidettiin kolmen kuukauden mittainen ompeluopettajien kurssi.<br /> <br /> Vuonna 1955 opetusta uudistettiin käytännönläheisemmäksi ja opetusharjoittelua lisättiin. Molempien luentojaksojen pituus vahvistettiin kahdeksaan viikkoon. Toiminta helpottui, kun päästiin vastavalmistuneeseen keskusammattikoulun rakennukseen. Syksyllä alkoi uusi pitkä ompeluopettajien kurssi. Keväällä 1957 pidettiin erityinen yli 45 vuotiaille vähintään kymmenen vuotta opettajana toimineille henkilöille oma kurssi. 19. opettajakurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kanssa vuonna 1958.<br /> <br /> == Opettajaopisto ==<br /> <br /> Tammikuussa 1959 aloitti Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto. Opistoa varten remontoitiin keskusammattikoulun vieressä ollut, aiemmin ammattikoulun käytössä ollut entinen kunnalliskodin sairaalaosasto. Maaliskuussa saatiin toisen kerroksen maalaustyöt suoritettua ja viimeiset saniteettilaitteet asennettua. Opiston rehtoriksi valittiin Seppo Oinonen ja Sauri siirtyi yliopettajaksi.<br /> <br /> Kesällä päästiin jo kalustotilauksiin. Pääosin luokkien, toimistojen ja asuntolahuoneiden kalusto teetettiin keskusammattikoulu puutyöosastolla. Opettajaopiston koulutusohjelman läpikäyminen keskusammattikoulun koneilla katsottiin mahdottomaksi, koska ammattikoulu tarvitsi omia koneita aamusta iltaan. Tämän takia tehtiin ammattikasvatusosastolle määräraha-anomus aineen koetuskoneen, jyrsinkoneen, metallisorvin, karkaisu-uunin, hitsausmuuntajan ja kaasuhitsausvälineiden hankkimiseksi. <br /> Toiminnan vakinaistuttua siirryttiin sekaryhmistä alakohtaisiin ryhmiin. Syyskuussa aloitti ensimmäinen metallikurssi ja tämän siirryttyä harjoittelujaksolle marraskuussa alkoi rakennuskurssi. Toisena toiminta vuotena pidettiin sähkö-, metalli- ja autoalojen kurssit. Kurssit alkoivat porrastetusti eikä tilojen takia voitu järjestää kaikkien alojen yhtäaikaista koulutusta. vain kahta lehtoria saattoi käyttää yhtä aikaa. Lehtoreina toimivat mm. Paavo Jokinen ja Esko Merviö keskusammattikoulusta. Ensimmäisen jakson pituus oli seitsemän viikkoa, jonka jälkeen suoritettiin kymmenen viikon opetusharjoittelu. Tämän jälkeen palattiin opettajaopistolle yhdeksän viikon jaksolle. Esim. psykologiaa opiskeltiin jaksoilla yhteensä 35 tuntia, yleistä opetusoppia 36 ja ammatinopetusoppia 100 tuntia. Kokelaan tuli suunnitella myös oman alan havaintoväline. Luentojaksojen muita aineita olivat mm. teollisuustalous, ammattikouluhallinto ja kouluhygienia.<br /> <br /> Opettajaopistolla alkoi myös ruotsinkielisten opettajien koulutus. Ruotsinkieliset kokelaat suorittivat kurssin aluksi opettajaopistolla kahden viikon jakson, jonka aikana osallistuivat mm. opetusopin luennoille, tekivät ryhmätöitä sekä tutustuivat opetusvälineiden käyttöön ja suunnitteluun. Tämän jälkeen kokelaat siirtyivät opetusharjoitteluun Pohjanmaan ruotsinkieliseen keskusammattikouluun Vaasaan. <br /> <br /> == Uusi opistotalo ==<br /> <br /> Tammikuussa 1961 valmistui uuden opistorakennuksen huonetilaohjelma. Uuteen rakennukseen haluttiin viisi luokkahuonetta, viisi työpajaa, erikoisluokka, voimistelu- ja juhlasali sekä 50 huoneen oppilasasuntola. Hankkeen rahoitus vaikutti aluksi epävarmalta ja tilavuus nipistettiin säästösyistä 15 000 kuutioon. rakennustöihin päästiin lopulta tammikuussa 1965. Rakennustyön toteutti Teräskiila Oy Riihimäeltä kokonaisurakkana. Putkityöt suoritti Ottela Oy, ilmanvaihtotyöt Suomen Puhallintehdas Oy ja sähköt veti Hankkija. Pääsuunnitelmat piirsi arkkitehti Mauno Kitunen. Harjannostajaisia päästiin viettämään joulukuussa ja uusi rakennus saatiin käyttöön syksyllä 1966.<br /> <br /> Uusien tilojen takia toivottiin myös uutta kalustoa. Vaikka talo oli täydessä toiminnassa, puuttui luokista opettajanpöytiä, eteisestä vaatenaulakko ja toimistoissa oli lainattua kalustoa. Sähköosaston toiveissa oli saada Klaus Heucke mittari televisiovastaanottimien mittaukseen sekä nestepatsasmonometri ja painemittarit instrumenttiasentajan opettajan koulutukseen. Hankinnat asetettiin kärkeen, koska harjoituskouluna toimivalta keskusammattikoululta puuttuivat heikkovirtalinjat. Lopulta kesäkuussa 1967 saatiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä 78 000 markan lisämääräraha kalustohankintoihin. Metalliosaston uusi sorvi sen sijaan jäi myöhemmin hankittavaksi. <br /> <br /> Kesäisin pidettiin täydennyskursseja. Rehtorikurssi kesti neljä päivää ja tiivis ohjelma kesti aamusta ilta kuuteen asti. Luentojen aiheena mm. kouludemokratia. Johtokuntien jäsenille järjestettiin omat neuvottelupäivät. Vuosikymmenen vaihteessa metalliosastolle hankittiin levytyövälineistöä, putkimiesten työvälineitä sekä MIG ja TIG hitsausvälineet. Auto-osasto tarvitsi valojen suuntauslaitteen ja puutyöosasto verhoiluun käytettäviä työvälineitä. <br /> <br /> == Pisteopetusta ==<br /> <br /> Kurssikeskusten opettajien koulutus aloitettiin vuonna 1972. Oinosen siirryttyä ammattikasvatushallitukseen, eteni rehtorin tehtävään yliopettaja Sauri vuonna 1974. Vuosikymmen puolivälissä kehitettiin myös pisteopetus menetelmä. Auto-osastolle järjestettiin moottorityöpiste, johon hankittiin neljä auton moottoria, jotka asennettiin käyttöpukkiin. Myöhemmin hankittiin pukki, johon saattoi kiinnittää myös vaihteiston ja taka-akselin. Jarrutöihin ja ohjaukseen järjestettiin oma piste. Työpisteisiin liittyi myös kirjallinen materiaali. Uutena rehtorina aloitti Juhani Honka vuonna 1982 ja vuosikymmenen lopussa Seppo Helakorpi. Hän jatkoi tehtävässä vielä korkeakoulu aikana.<br /> <br /> == Liikenneopetus ==<br /> <br /> Liikenneopettajien koulutuksen liittämistä opettajaopiston yhteyteen harkittiin jo 1972. Olihan opettajaopistolla paljon auto-alan välineistöä ja Hämeenlinnassa erinomainen moottorirata. Liikenneopettajien pedagoginen osuus saatiin hoidettavaksi vuonna 1979. Muu osa koulutuksesta suoritettiin Ammatinedistämislaitoksella. Vuonna 1980 liikenneopettajien koulutus siirtyi vuokratiloihin verkatehtaalle. Liikenneopetuskeskus perustettiin 1988 ja tämä merkitsi koulutuksen siirtymisen kokonaisuudessaan ammatilliselle opettajaopistolle.<br /> <br /> Opiston toiveena oli saada uudisrakennus vanhan opistorakennuksen ja vuokratilojen tilalle. Uutta rakennusta ei saatu, mutta lisätilat saatiin entisestä opettajaopiston harjoitusammattikoulusta, joka fuusioitiin Hämeenlinnan ammatilliseen oppilaitokseen. Opettajakorkeakoulu toimi tiloissa vuoteen 2015 asti, jolloin opettajakoulutus muutti Visamäkeen ja liikenneopetuskeskus Riihimäelle.<br /> <br /> == Tietolähteet: ==<br /> <br /> AHO, Matkan varrella, ISBN: 9519391576<br /> <br /> https://onedrive.live.com/?cid=650E10C28AC23526&amp;id=650E10C28AC23526%2118891&amp;parId=650E10C28AC23526%21110&amp;o=OneUp<br /> <br /> [[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Etel%C3%A4-H%C3%A4meen_keskusammattikoulu&diff=42756 2024-05-05T12:05:06Z

<p>Jero2: /* Lähteet: */</p> <hr /> <div>Valtion omistama Etelä-Hämeen keskusammattikoulu EHKAK&amp;nbsp;perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1946. Koulu myytiin kuntainliitolle vuonna 1972, jolloin sen nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu HAK.<br /> <br /> ==== Koulujärjestelmä ====<br /> <br /> Ruotsissa perustettiin vuodesta 1936 alkaen useita keskustyöpajakouluja ympäri maata ja niistä saatiin hyviä kokemuksia. Suomen ammattikasvatushallituksen johtaja tohtori Aarno Niini toi järjestelmän maahamme ja sovelsi sen paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Sota keskeytti hankkeen, mutta sodan jälkeen vallinnut ammattitaitoisen työvoiman puute käynnisti sen uudelleen. Vuoden 1946 syksyllä aloitettiin opetus neljässä keskusammattikoulussa eri puolilla Suomea. <br /> <br /> ==== Hämeenlinnan oppilaitos ====<br /> <br /> Yksi ammattikouluista aloitti toimintansa Hämeenlinnassa Saaristenkadun vanhan kansakoulun tiloissa syksyllä 1946. Rehtoriksi valittiin metallialan&amp;nbsp;teknikko Niilo Laine. Koulussa toimi metalli- ,puu- ja rakennuslinjat. Työkaluja ja koneita hankittiin noin kahden miljoonan markan arvosta. Opettajiksi valittiin alansa kokeneita henkilöitä. Pedagokisia valmiuksia täydennettiin Jyväskylän yliopiston kirje- ja kesäkursseilla. Kouluun pyrkijöiltä vaadittiin seitsemän vuoden kansakoulun oppimäärää, 15-20 vuoden ikää ja todistusta hyvästä maineesta. Todistusten perusteella osa kutsuttiin pääsykokeisiin, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin. <br /> <br /> Toisen toimintavuoden alkuun mennessä valmistui väliaikainen työpajarakennus koulun tontille. Samalla aloitettiin uudet talous-, ompelu- ja autonasentajien opintolinjat. Auto-osaston kalusto saatiin pääasiassa käytettynä puolustusvoimilta. Opettajien määrä kohosi yhdeksään. Kolmantena vuotena metalli- ja puuosastojen oppilaat siirtyivät teollisuuteen työharjoitteluun. Auto-osastolle saatiin toinen työnopettaja alkavaa toista vuosiluokkaa varten. <br /> <br /> ==== Tontti Myllymäestä ====<br /> <br /> Kaupunki lahjoitti koululle tontin [[Myllymäki|Myllymäestä]], jolla toimi kunnalliskoti. Rehtori teki useita tutustumismatkoja eri ammatikouluihin Suomessa ja Ruotsissa. Arkkitehti Martti Riihelä teki luonnoksia rakennusten sijoittelusta ja piirsi ensimmäisenä opettajien asuinrakennuksen. Talon rakentaminen alkoi keväällä 1947 ja siihen tehtiin kahdeksan huoneistoa. Rakentajina toimi koulun rakennusosaston oppilaat opettajan toimiessa valvojana. Puolitoistakerroksinen tiilitalo valmistui seuraavan vuoden syksyllä. Osa koulun oppilaista tuli kaupungin ulkopuolelta, jolloin kahta asuntoa käytettiin alkuvaiheessa oppilaiden majoittamiseen. <br /> <br /> ==== Valimo- ja paja ====<br /> <br /> Ensimmäinen varsinainen opetusrakennus valmistui vuonna 1950 Rinnetien ja Ammattikoulunkadun (nyk. Korkeakoulunkatu) kulmaan. Talon piirsi Arkkitehti Riihelä ja rakennustyön suoritti rakennusliike Kummila Oy. Talo suunniteltiin valimoalan opetusta varten. Länsisosaan tehtiin kahden kerroksen korkuinen valimohalli, jonka nosturilla varustettuun keskiosaan sijoitettiin kaavaamo. Keernat valmistettiin sivuosassa ja rauta sulatettiin Pansion metallitehtaan valmistamassa kupu-uunissa. Talon toisessa päässä yläkerrassa tehtiin puiset valumallit. Mallipuuosaston alapuolella ensimmäisessä kerroksessa toimi maatalouskoneseppien opintolinja. Talon kellariin sijoitettiin sosiaalitilat, rautavarasto ja pannuhuone. <br /> <br /> Talon valmistuttua ei aloitettu vielä valurien koulutusta, vaan ensin tiloihin muuttivat ns. poikien työpajat keskustan koulukiinteistöstä. Viilaamo siirtyi suunniteltuun maatalousseppien tilaan, puuosasto mallipuuosastolle ja autokorjaamo valimohalliin. Rakennusosaston oppilaat suorittivat harjoitustyönsä kunnalliskodin entisessä navetassa. <br /> <br /> ==== Luokkatilat ====<br /> <br /> Ensimmäisen koulutalon valmistuessa kaupungin kunnalliskoti toimi yhä alueella. Kivirakennuksen eli sairaalaosaston ullakko saatiin koulun käyttöön. Riihelä piirsi tilaan neljä luokkahuonetta ja toimiston. Kattoa korotettiin ja pihanpuolelta rakenettiin tiloihin johtava betonisilta. Määrärahojen vähyydestä johtuen valmistuminen siirtyi vuoden lopulle. Vuonna 1953 kunnalliskoti muutti pois, jolloin saatiin ensin sairaalaosaston kivirakennus muutettua asuntolaksi ja myöhemmin syksyllä myös päärakennus koulun käyttöön. Asuntolapaikkojen määrä nousi 175:n. Vanhaan navettaan tehtiin asuntolan sauna ja pesulatilat. Myöhemmin kivirakennukseen tehtiin kemian luokka ja vuosikymmenen lopussa luokkatilat vuokrattiin opettajaopiston käyttöön. <br /> <br /> ==== Pitkä työpaja ====<br /> <br /> Määrärahojen puute siirsi toisen työpajan valmistumisen vuoteen 1952. Rinnetien varteen rakennetun talon arkkitehdiksi valittiin R V Luukkonen ja rakentaminen annettiin Kummila Oy:lle. Työpaja jaettiin poikittain osastoiksi ja hallin keskivaiheilla kulki rakennuksen päädystä toiseen ulottuva parvi. Pohjoisosaan sijoitettiin puuosasto ja toiseen päätyyn metalliosaston koneistamo. Keskiosassa aloitti uusi sähkölinja. Rinteeseen rakennetun talon alakertaan tehtiin kaksi sosiaalitilaa ja kirvesmiesluokka sekä keskusvarasto ylärinteen puolelle. Auto-osasto muutti pienempään halliin pihatasolla, johon järjestettiin vaadittu läpiajomahdollisuus. Halli liittyi moottorien koneistamon sisältävän poikittaisen osan välityksellä pitkään työpajaan. Auto-osaston alla toimi muurarioppilaiden työtila. <br /> <br /> Alkuvaiheessa työpajassa oli runsaasti tilaa ja metalliosaston parvi vuokrattiin [[Kaurialan koulu|Kaurialan kansalaiskoulun]]&amp;nbsp;metallityöopetuksen käyttöön. Vuosien mittaan kalustoa hankittiin lisää ja koneistajille perustettiin rinnakkaisluokka. Työstökoneina käytettiin mm. ZKN kärkisorveja, Brunewerk metallihöylää ja Somua yleisjyrsintä. Puuosasto sai muuton yhteydessä uusia koneita, jolloin vanhat koneet mm. vuonna 1949 hankittu Wood Master yleisjyrsin jätettiin mallipuuseppien käyttöön. <br /> <br /> ==== Päärakennus ====<br /> <br /> Helmikuussa 1953 aloitettiin viisikerroksisen päärakennuksen rakentaminen työllisyystöinä. Kummila Oy:n kanssa solmittiin rakennustöistä urakkasopimus heinäkuussa. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille ja sähkötyöt Hankkijalle. Elokuussa valtionvarainministeriö ilmoitti, että työ on keskeytettävä. Osaurakoina ja oppilastyönä saatiin tehdä töitä, joilla rakennus saatiin suojakuntoon. Marraskuussa päästiin vesikattorakenteisiin, mutta osa talon yläpohjasta oli valamatta vielä joulukuussa. Säästösyistä katto tehtiin pellin sijaan betonikattotiilistä. Joulukuun viides vietettiin harjannostajaisia, jossa olivat mukana mm. kauppa- ja teollisuusministeri sekä kansanedustajia. Seuraavan vuoden alussa myönnettiin määräraha,jonka turvin rakennus saatiin valmiiksi. Uusi lämpökeskus tehtiin kellariin, jolloin vanha pannuhuone valimon kellarissa jäi pois käytöstä. Kevään aikana arkkitehti Tapiovaara teki luokkahuonekalustojen kuvia ja piirustuksia. Päärakennuksen kanssa yhtäaikaisesti valmistui viereinen kahdeksan asunnon virkailijatalo, johon tehtiin asunnot mm. rehtorille ja taloudenhoitajalle. <br /> <br /> Koulu sai 38 500 kuution tilat käyttöön vuoden 1954 kesäkuussa. Kustannukset nousivat kalustoineen 290 miljoonaan markkaan. Viisikerroksiseen taloon valmistuivat teorialuokat, opetuskeittiö, ruokala ja pesula. Ompelulinjalle annettiin tilat ylimmistä kerroksista. Matalammassa osassa sijaitsi näyttämöllä varustettu juhlasali. Juhlasalista tuli koulun erityinen ylpeyden aihe ja sitä vuokrattiin paljon ulkopuolisille toimijoille. Vuoden lopulla yleisöruokala, opettajahuoneet ja terveydenhoitajan vastaanotto olivat yhä kalusteita vailla. Marraskuussa pidettiin juhlallinen vihkitilaisuus. Tilaisuudessa esiintyi mm. Hämeenlinnan mieskuoro ja varsinaisen vihkipuheen piti rovasti Yrjö Joutsi. Seuraavana vuonna aloitettiin uusi modistilinja, jolle järjestettiin työtila ylimpään kerrokseen. <br /> <br /> ==== Asuntola ====<br /> <br /> Tasaustyöt aloitettiin työllisyystöinä vuonna 1955. Rahoituksen puute siirsi varsinaisen rakennustyön seuraavaan kevääseen, jolloin urakka annettiin paikalliselle Rakennustyö Oy:lle. Asuntolaan tehtiin kaksi viisikerroksista tornimaista taloa, jotka yhdistettiin kaksikerroksisella osalla. Läntinen torni eli poikien puoli sisälsi 34 solua ja 14 yhteiskäytössä ollutta pesutilaa. Yhteen soluun kuului kaksi kahden hengen huonetta ja pieni eteinen. Itäinen torni sisälsi 22 solua ja yhdeksän pesutilaa. Lisäksi molemmilla puolilla oli yhteismajoitustilaa, joten taloon voitiin majoittaa yhteensä 350 oppilasta. Itä torniin liittyi neljä opettajien asuntoa sisältänyt lamelli. Kellariin sijoitettiin saunat ja liikuntasali. Talo valmistui vuoden 1957 lopulla ja samalla saatiin alkuperäinen rakennus suunnitelma suoritettua loppuun. <br /> <br /> Talo muistuttaa sekä rakenteellisesti, että arkkitehtuuriltaan päärakennusta. Julkisivuissa käytettiin nauhaikkunaa ja betonirunkoisen talon ulkoseinät tehtiin Siporeksista, joka rapattiin. Yksi selvä ero kuitenkin on. Sekä asuntolaan, että uuteen autotaloon tehtiin pulpettikatto. <br /> <br /> Rakennustyön yhteydessä uunilämmitteinen opettajarakennus sai keskuslämmityksen ja lämminvesijärjestelmän. Myös asuntola käytössä olleet kaksi asuntoa remontoitiin opettajien käyttöön. <br /> <br /> ==== Autotalo ====<br /> <br /> Viisikymmenluvun lopulla auto-osastolla esiintyi tilanahtautta. Uudelle laajennukselle saatiin suunnittelumäärärahaa vuonna 1960, mutta rakennus valmistui vasta vuoden 1966 alussa. Ylimpään kerrokseen sijoitettiin autohalli ja autosähkökorjaamo. Vuodesta 1955 kunnalliskodin sikalassa toimineet autonrenkaankorjaajien työtilat muuttivat alakertaan. Tilaan järjestettiin erilliset tilat renkaiden paistamiseen, täyttöön ja karhennukseen. Toiseen päähän tehtiin automaalaamo ja ruiskumaalaushuone. Kellariin varastoitiin varaosat ja sijoitettiin sosiaalitilat. Väestösuoja rakennettiin välipihan alle. Jokaiseen kerrokseen järjestettiin ajoyhteys. Talon teki Kummila Oy ja sen suunnitteli R V Luukkonen. Suuret ikkunapinnat erottavat talon aikaisemmista rakennusvaiheista. <br /> <br /> ==== Opintolinjat ====<br /> <br /> 60-luvulla tehtiin muutamia muutoksia opintolinjoilla. Keväällä 1963 kutsuttiin ammattikouluneuvosto kokoon pohtimaan linjojen tulevaisuutta. Päätettiin perustaa uusia autolinjoja, heikkovirtalinja ja muuttaa vuodesta 1960 alkaen pidetty levyseppäkurssi varsinaiseksi opintolinjaksi. Toinen kokous pidettiin joulukuussa 1964. Kokouksessa päätettiin tutkia uuden kuntainliiton alaisen ammattikoulun perustamista, koska vain puolet hakijoista pääsee sisään. Kevään aikana kunnat puolsivat uuden ammattikoulun perustamista ja tarjosivat kilvan tontteja koululle. <br /> <br /> Valumallien valmistus poikkesi huonekalupuuseppien työstä niin paljon, että se erotettiin omaksi linjaksi ja liitettiin metalliosastoon. Maatalouskoneseppien linja siirrettiin metalliosastosta auto-osastolle. Uuden autotalon valmistuttua maatalouskonesepät saivat vanhan&amp;nbsp;renkaankorjaajien työtilat eli entisen kirvesmiesluokan koneistamon alapuolella&amp;nbsp;käyttöönsä. <br /> <br /> Ammattikoulun ja opettajaopiston yhteydet muodostuivat tiiviiksi. Koulun opettajat suorittivat pedagokisia opintoja opistolla ja harjoittelija opettajat pitivät tunteja koululla. Moni ammattikoulun opettaja piti tunteja myös opistolla. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. <br /> <br /> Rehtori Laine jäi eläkkeelle vuoden 1966 kesällä, jolloin tehtävät siirtyivät vararehtori Paavo Jokiselle. Seuraavan vuoden alusta uudeksi rehtoriksi valittiin koulun puuosastolla vuoden 1953 alusta toiminut insinööriopettaja DI Jaakko Alanen. <br /> <br /> Uutta kuntainliiton ammattikoulua ei lopulta perustettu, vaan valtion keskusammattikoulu&amp;nbsp;myytiin kuntainliitolle.&amp;nbsp;Opettajaopiston yhteyteen perustettiin pieni harjoituskoulu. Keskusammattikoulun 26 toimintavuoden aikana valmistui 5270 oppilasta. Kunnallisen ammattikoulun nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu. Vuodesta 1987 Hämeenlinnan ammattioppilaitos HAOL. <br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> Haljoki Mikko, Oppimisen vuoksi, Hämeenlinnan ammattiopetuksen tekijöitä ja näkijöitä 1946-1996, ISBN 952-90-7884-6 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/?cid=650E10C28AC23526&amp;id=650E10C28AC23526%2118891&amp;parId=650E10C28AC23526%21110&amp;o=OneUp<br /> <br /> [[Category:Ammatilliset_oppilaitokset]][[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Etel%C3%A4-H%C3%A4meen_keskusammattikoulu&diff=42755 2024-05-05T12:02:10Z

<p>Jero2: </p> <hr /> <div>Valtion omistama Etelä-Hämeen keskusammattikoulu EHKAK&amp;nbsp;perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1946. Koulu myytiin kuntainliitolle vuonna 1972, jolloin sen nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu HAK.<br /> <br /> ==== Koulujärjestelmä ====<br /> <br /> Ruotsissa perustettiin vuodesta 1936 alkaen useita keskustyöpajakouluja ympäri maata ja niistä saatiin hyviä kokemuksia. Suomen ammattikasvatushallituksen johtaja tohtori Aarno Niini toi järjestelmän maahamme ja sovelsi sen paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Sota keskeytti hankkeen, mutta sodan jälkeen vallinnut ammattitaitoisen työvoiman puute käynnisti sen uudelleen. Vuoden 1946 syksyllä aloitettiin opetus neljässä keskusammattikoulussa eri puolilla Suomea. <br /> <br /> ==== Hämeenlinnan oppilaitos ====<br /> <br /> Yksi ammattikouluista aloitti toimintansa Hämeenlinnassa Saaristenkadun vanhan kansakoulun tiloissa syksyllä 1946. Rehtoriksi valittiin metallialan&amp;nbsp;teknikko Niilo Laine. Koulussa toimi metalli- ,puu- ja rakennuslinjat. Työkaluja ja koneita hankittiin noin kahden miljoonan markan arvosta. Opettajiksi valittiin alansa kokeneita henkilöitä. Pedagokisia valmiuksia täydennettiin Jyväskylän yliopiston kirje- ja kesäkursseilla. Kouluun pyrkijöiltä vaadittiin seitsemän vuoden kansakoulun oppimäärää, 15-20 vuoden ikää ja todistusta hyvästä maineesta. Todistusten perusteella osa kutsuttiin pääsykokeisiin, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin. <br /> <br /> Toisen toimintavuoden alkuun mennessä valmistui väliaikainen työpajarakennus koulun tontille. Samalla aloitettiin uudet talous-, ompelu- ja autonasentajien opintolinjat. Auto-osaston kalusto saatiin pääasiassa käytettynä puolustusvoimilta. Opettajien määrä kohosi yhdeksään. Kolmantena vuotena metalli- ja puuosastojen oppilaat siirtyivät teollisuuteen työharjoitteluun. Auto-osastolle saatiin toinen työnopettaja alkavaa toista vuosiluokkaa varten. <br /> <br /> ==== Tontti Myllymäestä ====<br /> <br /> Kaupunki lahjoitti koululle tontin [[Myllymäki|Myllymäestä]], jolla toimi kunnalliskoti. Rehtori teki useita tutustumismatkoja eri ammatikouluihin Suomessa ja Ruotsissa. Arkkitehti Martti Riihelä teki luonnoksia rakennusten sijoittelusta ja piirsi ensimmäisenä opettajien asuinrakennuksen. Talon rakentaminen alkoi keväällä 1947 ja siihen tehtiin kahdeksan huoneistoa. Rakentajina toimi koulun rakennusosaston oppilaat opettajan toimiessa valvojana. Puolitoistakerroksinen tiilitalo valmistui seuraavan vuoden syksyllä. Osa koulun oppilaista tuli kaupungin ulkopuolelta, jolloin kahta asuntoa käytettiin alkuvaiheessa oppilaiden majoittamiseen. <br /> <br /> ==== Valimo- ja paja ====<br /> <br /> Ensimmäinen varsinainen opetusrakennus valmistui vuonna 1950 Rinnetien ja Ammattikoulunkadun (nyk. Korkeakoulunkatu) kulmaan. Talon piirsi Arkkitehti Riihelä ja rakennustyön suoritti rakennusliike Kummila Oy. Talo suunniteltiin valimoalan opetusta varten. Länsisosaan tehtiin kahden kerroksen korkuinen valimohalli, jonka nosturilla varustettuun keskiosaan sijoitettiin kaavaamo. Keernat valmistettiin sivuosassa ja rauta sulatettiin Pansion metallitehtaan valmistamassa kupu-uunissa. Talon toisessa päässä yläkerrassa tehtiin puiset valumallit. Mallipuuosaston alapuolella ensimmäisessä kerroksessa toimi maatalouskoneseppien opintolinja. Talon kellariin sijoitettiin sosiaalitilat, rautavarasto ja pannuhuone. <br /> <br /> Talon valmistuttua ei aloitettu vielä valurien koulutusta, vaan ensin tiloihin muuttivat ns. poikien työpajat keskustan koulukiinteistöstä. Viilaamo siirtyi suunniteltuun maatalousseppien tilaan, puuosasto mallipuuosastolle ja autokorjaamo valimohalliin. Rakennusosaston oppilaat suorittivat harjoitustyönsä kunnalliskodin entisessä navetassa. <br /> <br /> ==== Luokkatilat ====<br /> <br /> Ensimmäisen koulutalon valmistuessa kaupungin kunnalliskoti toimi yhä alueella. Kivirakennuksen eli sairaalaosaston ullakko saatiin koulun käyttöön. Riihelä piirsi tilaan neljä luokkahuonetta ja toimiston. Kattoa korotettiin ja pihanpuolelta rakenettiin tiloihin johtava betonisilta. Määrärahojen vähyydestä johtuen valmistuminen siirtyi vuoden lopulle. Vuonna 1953 kunnalliskoti muutti pois, jolloin saatiin ensin sairaalaosaston kivirakennus muutettua asuntolaksi ja myöhemmin syksyllä myös päärakennus koulun käyttöön. Asuntolapaikkojen määrä nousi 175:n. Vanhaan navettaan tehtiin asuntolan sauna ja pesulatilat. Myöhemmin kivirakennukseen tehtiin kemian luokka ja vuosikymmenen lopussa luokkatilat vuokrattiin opettajaopiston käyttöön. <br /> <br /> ==== Pitkä työpaja ====<br /> <br /> Määrärahojen puute siirsi toisen työpajan valmistumisen vuoteen 1952. Rinnetien varteen rakennetun talon arkkitehdiksi valittiin R V Luukkonen ja rakentaminen annettiin Kummila Oy:lle. Työpaja jaettiin poikittain osastoiksi ja hallin keskivaiheilla kulki rakennuksen päädystä toiseen ulottuva parvi. Pohjoisosaan sijoitettiin puuosasto ja toiseen päätyyn metalliosaston koneistamo. Keskiosassa aloitti uusi sähkölinja. Rinteeseen rakennetun talon alakertaan tehtiin kaksi sosiaalitilaa ja kirvesmiesluokka sekä keskusvarasto ylärinteen puolelle. Auto-osasto muutti pienempään halliin pihatasolla, johon järjestettiin vaadittu läpiajomahdollisuus. Halli liittyi moottorien koneistamon sisältävän poikittaisen osan välityksellä pitkään työpajaan. Auto-osaston alla toimi muurarioppilaiden työtila. <br /> <br /> Alkuvaiheessa työpajassa oli runsaasti tilaa ja metalliosaston parvi vuokrattiin [[Kaurialan koulu|Kaurialan kansalaiskoulun]]&amp;nbsp;metallityöopetuksen käyttöön. Vuosien mittaan kalustoa hankittiin lisää ja koneistajille perustettiin rinnakkaisluokka. Työstökoneina käytettiin mm. ZKN kärkisorveja, Brunewerk metallihöylää ja Somua yleisjyrsintä. Puuosasto sai muuton yhteydessä uusia koneita, jolloin vanhat koneet mm. vuonna 1949 hankittu Wood Master yleisjyrsin jätettiin mallipuuseppien käyttöön. <br /> <br /> ==== Päärakennus ====<br /> <br /> Helmikuussa 1953 aloitettiin viisikerroksisen päärakennuksen rakentaminen työllisyystöinä. Kummila Oy:n kanssa solmittiin rakennustöistä urakkasopimus heinäkuussa. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille ja sähkötyöt Hankkijalle. Elokuussa valtionvarainministeriö ilmoitti, että työ on keskeytettävä. Osaurakoina ja oppilastyönä saatiin tehdä töitä, joilla rakennus saatiin suojakuntoon. Marraskuussa päästiin vesikattorakenteisiin, mutta osa talon yläpohjasta oli valamatta vielä joulukuussa. Säästösyistä katto tehtiin pellin sijaan betonikattotiilistä. Joulukuun viides vietettiin harjannostajaisia, jossa olivat mukana mm. kauppa- ja teollisuusministeri sekä kansanedustajia. Seuraavan vuoden alussa myönnettiin määräraha,jonka turvin rakennus saatiin valmiiksi. Uusi lämpökeskus tehtiin kellariin, jolloin vanha pannuhuone valimon kellarissa jäi pois käytöstä. Kevään aikana arkkitehti Tapiovaara teki luokkahuonekalustojen kuvia ja piirustuksia. Päärakennuksen kanssa yhtäaikaisesti valmistui viereinen kahdeksan asunnon virkailijatalo, johon tehtiin asunnot mm. rehtorille ja taloudenhoitajalle. <br /> <br /> Koulu sai 38 500 kuution tilat käyttöön vuoden 1954 kesäkuussa. Kustannukset nousivat kalustoineen 290 miljoonaan markkaan. Viisikerroksiseen taloon valmistuivat teorialuokat, opetuskeittiö, ruokala ja pesula. Ompelulinjalle annettiin tilat ylimmistä kerroksista. Matalammassa osassa sijaitsi näyttämöllä varustettu juhlasali. Juhlasalista tuli koulun erityinen ylpeyden aihe ja sitä vuokrattiin paljon ulkopuolisille toimijoille. Vuoden lopulla yleisöruokala, opettajahuoneet ja terveydenhoitajan vastaanotto olivat yhä kalusteita vailla. Marraskuussa pidettiin juhlallinen vihkitilaisuus. Tilaisuudessa esiintyi mm. Hämeenlinnan mieskuoro ja varsinaisen vihkipuheen piti rovasti Yrjö Joutsi. Seuraavana vuonna aloitettiin uusi modistilinja, jolle järjestettiin työtila ylimpään kerrokseen. <br /> <br /> ==== Asuntola ====<br /> <br /> Tasaustyöt aloitettiin työllisyystöinä vuonna 1955. Rahoituksen puute siirsi varsinaisen rakennustyön seuraavaan kevääseen, jolloin urakka annettiin paikalliselle Rakennustyö Oy:lle. Asuntolaan tehtiin kaksi viisikerroksista tornimaista taloa, jotka yhdistettiin kaksikerroksisella osalla. Läntinen torni eli poikien puoli sisälsi 34 solua ja 14 yhteiskäytössä ollutta pesutilaa. Yhteen soluun kuului kaksi kahden hengen huonetta ja pieni eteinen. Itäinen torni sisälsi 22 solua ja yhdeksän pesutilaa. Lisäksi molemmilla puolilla oli yhteismajoitustilaa, joten taloon voitiin majoittaa yhteensä 350 oppilasta. Itä torniin liittyi neljä opettajien asuntoa sisältänyt lamelli. Kellariin sijoitettiin saunat ja liikuntasali. Talo valmistui vuoden 1957 lopulla ja samalla saatiin alkuperäinen rakennus suunnitelma suoritettua loppuun. <br /> <br /> Talo muistuttaa sekä rakenteellisesti, että arkkitehtuuriltaan päärakennusta. Julkisivuissa käytettiin nauhaikkunaa ja betonirunkoisen talon ulkoseinät tehtiin Siporeksista, joka rapattiin. Yksi selvä ero kuitenkin on. Sekä asuntolaan, että uuteen autotaloon tehtiin pulpettikatto. <br /> <br /> Rakennustyön yhteydessä uunilämmitteinen opettajarakennus sai keskuslämmityksen ja lämminvesijärjestelmän. Myös asuntola käytössä olleet kaksi asuntoa remontoitiin opettajien käyttöön. <br /> <br /> ==== Autotalo ====<br /> <br /> Viisikymmenluvun lopulla auto-osastolla esiintyi tilanahtautta. Uudelle laajennukselle saatiin suunnittelumäärärahaa vuonna 1960, mutta rakennus valmistui vasta vuoden 1966 alussa. Ylimpään kerrokseen sijoitettiin autohalli ja autosähkökorjaamo. Vuodesta 1955 kunnalliskodin sikalassa toimineet autonrenkaankorjaajien työtilat muuttivat alakertaan. Tilaan järjestettiin erilliset tilat renkaiden paistamiseen, täyttöön ja karhennukseen. Toiseen päähän tehtiin automaalaamo ja ruiskumaalaushuone. Kellariin varastoitiin varaosat ja sijoitettiin sosiaalitilat. Väestösuoja rakennettiin välipihan alle. Jokaiseen kerrokseen järjestettiin ajoyhteys. Talon teki Kummila Oy ja sen suunnitteli R V Luukkonen. Suuret ikkunapinnat erottavat talon aikaisemmista rakennusvaiheista. <br /> <br /> ==== Opintolinjat ====<br /> <br /> 60-luvulla tehtiin muutamia muutoksia opintolinjoilla. Keväällä 1963 kutsuttiin ammattikouluneuvosto kokoon pohtimaan linjojen tulevaisuutta. Päätettiin perustaa uusia autolinjoja, heikkovirtalinja ja muuttaa vuodesta 1960 alkaen pidetty levyseppäkurssi varsinaiseksi opintolinjaksi. Toinen kokous pidettiin joulukuussa 1964. Kokouksessa päätettiin tutkia uuden kuntainliiton alaisen ammattikoulun perustamista, koska vain puolet hakijoista pääsee sisään. Kevään aikana kunnat puolsivat uuden ammattikoulun perustamista ja tarjosivat kilvan tontteja koululle. <br /> <br /> Valumallien valmistus poikkesi huonekalupuuseppien työstä niin paljon, että se erotettiin omaksi linjaksi ja liitettiin metalliosastoon. Maatalouskoneseppien linja siirrettiin metalliosastosta auto-osastolle. Uuden autotalon valmistuttua maatalouskonesepät saivat vanhan&amp;nbsp;renkaankorjaajien työtilat eli entisen kirvesmiesluokan koneistamon alapuolella&amp;nbsp;käyttöönsä. <br /> <br /> Ammattikoulun ja opettajaopiston yhteydet muodostuivat tiiviiksi. Koulun opettajat suorittivat pedagokisia opintoja opistolla ja harjoittelija opettajat pitivät tunteja koululla. Moni ammattikoulun opettaja piti tunteja myös opistolla. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. <br /> <br /> Rehtori Laine jäi eläkkeelle vuoden 1966 kesällä, jolloin tehtävät siirtyivät vararehtori Paavo Jokiselle. Seuraavan vuoden alusta uudeksi rehtoriksi valittiin koulun puuosastolla vuoden 1953 alusta toiminut insinööriopettaja DI Jaakko Alanen. <br /> <br /> Uutta kuntainliiton ammattikoulua ei lopulta perustettu, vaan valtion keskusammattikoulu&amp;nbsp;myytiin kuntainliitolle.&amp;nbsp;Opettajaopiston yhteyteen perustettiin pieni harjoituskoulu. Keskusammattikoulun 26 toimintavuoden aikana valmistui 5270 oppilasta. Kunnallisen ammattikoulun nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu. Vuodesta 1987 Hämeenlinnan ammattioppilaitos HAOL. <br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> Haljoki Mikko, Oppimisen vuoksi, Hämeenlinnan ammattiopetuksen tekijöitä ja näkijöitä 1946-1996, ISBN 952-90-7884-6 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526%21202&amp;app=WordPdf<br /> <br /> https://onedrive.live.com/?cid=650E10C28AC23526&amp;id=650E10C28AC23526%2118891&amp;parId=650E10C28AC23526%21110&amp;o=OneUp<br /> <br /> [[Category:Ammatilliset_oppilaitokset]][[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=42500 2023-09-02T18:59:52Z

<p>Jero2: </p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Marraskuussa 1958 ostettiin huonekalutehdas Lahden Pekanmäestä. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin. Myöhemmin voimalaan asennettiin vielä toinen kattila ja öljyn käyttö aloitettiin vuonna 1959. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema.<br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Sahalle sijoitettiin kaksi raamisahaa ja ne toimivat ristisahaus sik-sak järjestelmällä. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi, mutta raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa ja tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha. Puutavara ajettiin kapearaiteista rautatietä pitkin lautatarhalle tapuleihin. 50-luvulla lautatarhaan valmistui neljä sahatavarakatosta. Vuonna 1957 valmistui uusi kuivaamo. Muutama vuosi myöhemmin kuivaamoa laajennettiin ja sen yhteyteen valmistui myös tasaus- ja lajittelulaitos. Lautatarhalla siirryttiin raidejärjestelmästä trukkikuljetuksiin.<br /> <br /> Rannassa sijaitsi tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Kuivaamon tilat saatiin höyläämön käyttöön uuden kuivaamon valmistuttua. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa ja uusi lähettämö valmistui kymmenen vuotta myöhemmin.<br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Huonekalu tuotanto ====<br /> <br /> Huonekalujen tuotanto kuului jo heti alussa OTK puu osakeyhtiön toimenkuvaan. aluksi pystyttiin valmistamaan ainoastaan kirjoituspöytiä ja parakkisänkyjä. Asuntojen lisäksi haluttiin ohjelmaan myös myymälöiden ja ravintoloiden kalusteet. Talvella 1945 järjestettiin huonekalusuunnittelukilpailu, johon saatiin 35 ehdotusta. Tilojen puutteen vuoksi 1200 kappaleen erä pöytiä, tuoleja ja kaappeja päätettiin tilata Lahtelaiselta Sopenkorpi Oy:ltä keväällä 1946. Myynti sujui hyvin, mutta jatkotilaukset päätettiin jättää odottamaan oman tehtaan valmistumista. Tehtaan laajentaminen viivästyi, mutta 1.11.1958 saatiin ostettua konkurssiin mennyt Salpausselän Puutyö Oy Lahdesta. Ylityönjohtaja Matti Wasenius siirtyi Lahteen käyttöpäälliköksi. Tehtaan tuotannosta valittiin parhaimmat ja valikoimaa laajennettiin. Seuraavana vuonna toiminta pääsi hyvään vauhtiin ja mm. sohvia kasattiin yli kolme tuhatta. Syksyllä saatiin osin edellisen toimijan piirustusten pohjalta suunniteltu laajennus valmiiksi. Samalla hankittiin jatkuvatoiminen maalausrata ja koneistettiin viilujen liimaus ja saumaus prosessi. Vanhoja konttoreita muutettiin myyntinäyttelyksi.<br /> <br /> Tehtaan itäpuolelta ostettiin lisää maata ja uuden laajennuksen rakennustyöt tehtiin vuoden 1963 aikana. Sohvien tuotanto nousi yli tuhannella ja ravintalokalusteiden valmistus kaksinkertaistui. Markkinointipäällikkönä aloitti Niilo-Veikko Halla. Muutokset jatkuivat vielä seuraavan vuoden, mutta tämän jälkeen tuotantoon otettiin uusi konttorikalustemallisto ja uudistettiin verhoiltuja kodin huonekaluja. Työntekijöiden määrä kohosi 348 henkilöön. Huonekalujen metalliosien valmistus siirrettiin Hämeenlinnan korjaamosta väljempiin tiloihin Janakkalaan ja vuodesta 1974 lähtien Hauholle. Neuvostokaupat käsittivät huomattavan osan tehtaan tuotannosta, mutta 70-luvun kuluessa saatiin länsi toimituksia kasvatettua. Vuonna 1988 tehtaan toiminta siirrettiin EKA:n tytäryhtiö Trendor Oy:n alaisuuteen. Toiminta päättyi 1991.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla. Myös lahden tehtaan piippu ja voimala on purettu.<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]][[Category:Lahti]][[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=42499 2023-09-02T18:45:24Z

<p>Jero2: </p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin. Myöhemmin voimalaan asennettiin vielä toinen kattila ja öljyn käyttö aloitettiin vuonna 1959. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema.<br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Sahalle sijoitettiin kaksi raamisahaa ja ne toimivat ristisahaus sik-sak järjestelmällä. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi, mutta raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa ja tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha. Puutavara ajettiin kapearaiteista rautatietä pitkin lautatarhalle tapuleihin. 50-luvulla lautatarhaan valmistui neljä sahatavarakatosta. Vuonna 1957 valmistui uusi kuivaamo. Muutama vuosi myöhemmin kuivaamoa laajennettiin ja sen yhteyteen valmistui myös tasaus- ja lajittelulaitos. Lautatarhalla siirryttiin raidejärjestelmästä trukkikuljetuksiin.<br /> <br /> Rannassa sijaitsi tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Kuivaamon tilat saatiin höyläämön käyttöön uuden kuivaamon valmistuttua. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa ja uusi lähettämö valmistui kymmenen vuotta myöhemmin.<br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Huonekalu tuotanto ====<br /> <br /> Huonekalujen tuotanto kuului jo heti alussa OTK puu osakeyhtiön toimenkuvaan. aluksi pystyttiin valmistamaan ainoastaan kirjoituspöytiä ja parakkisänkyjä. Asuntojen lisäksi haluttiin ohjelmaan myös myymälöiden ja ravintoloiden kalusteet. Talvella 1945 järjestettiin huonekalusuunnittelukilpailu, johon saatiin 35 ehdotusta. Tilojen puutteen vuoksi 1200 kappaleen erä pöytiä, tuoleja ja kaappeja päätettiin tilata Lahtelaiselta Sopenkorpi Oy:ltä keväällä 1946. Myynti sujui hyvin, mutta jatkotilaukset päätettiin jättää odottamaan oman tehtaan valmistumista. Tehtaan laajentaminen viivästyi, mutta 1.11.1958 saatiin ostettua konkurssiin mennyt Salpausselän Puutyö Oy Lahdesta. Ylityönjohtaja Matti Wasenius siirtyi Lahteen käyttöpäälliköksi. Tehtaan tuotannosta valittiin parhaimmat ja valikoimaa laajennettiin. Seuraavana vuonna toiminta pääsi hyvään vauhtiin ja mm. sohvia kasattiin yli kolme tuhatta. Syksyllä saatiin osin edellisen toimijan piirustusten pohjalta suunniteltu laajennus valmiiksi. Samalla hankittiin jatkuvatoiminen maalausrata ja koneistettiin viilujen liimaus ja saumaus prosessi. Vanhoja konttoreita muutettiin myyntinäyttelyksi.<br /> <br /> Tehtaan itäpuolelta ostettiin lisää maata ja uuden laajennuksen rakennustyöt tehtiin vuoden 1963 aikana. Sohvien tuotanto nousi yli tuhannella ja ravintalokalusteiden valmistus kaksinkertaistui. Markkinointipäällikkönä aloitti Niilo-Veikko Halla. Muutokset jatkuivat vielä seuraavan vuoden, mutta tämän jälkeen tuotantoon otettiin uusi konttorikalustemallisto ja uudistettiin verhoiltuja kodin huonekaluja. Työntekijöiden määrä kohosi 348 henkilöön. Huonekalujen metalliosien valmistus siirrettiin Hämeenlinnan korjaamosta väljempiin tiloihin Janakkalaan ja vuodesta 1974 lähtien Hauholle. Neuvostokaupat käsittivät huomattavan osan tehtaan tuotannosta, mutta 70-luvun kuluessa saatiin länsi toimituksia kasvatettua. Vuonna 1988 tehtaan toiminta siirrettiin EKA:n tytäryhtiö Trendor Oy:n alaisuuteen. Toiminta päättyi 1991.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla. Myös lahden tehtaan piippu ja voimala on purettu.<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]][[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=42498 2023-09-02T17:43:12Z

<p>Jero2: /* Saha */</p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin. Myöhemmin voimalaan asennettiin vielä toinen kattila ja öljyn käyttö aloitettiin vuonna 1959. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema.<br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Sahalle sijoitettiin kaksi raamisahaa ja ne toimivat ristisahaus sik-sak järjestelmällä. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi, mutta raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa ja tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha. Puutavara ajettiin kapearaiteista rautatietä pitkin lautatarhalle tapuleihin. 50-luvulla lautatarhaan valmistui neljä sahatavarakatosta. Vuonna 1957 valmistui uusi kuivaamo. Muutama vuosi myöhemmin kuivaamoa laajennettiin ja sen yhteyteen valmistui myös tasaus- ja lajittelulaitos. Lautatarhalla siirryttiin raidejärjestelmästä trukkikuljetuksiin.<br /> <br /> Rannassa sijaitsi tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Kuivaamon tilat saatiin höyläämön käyttöön uuden kuivaamon valmistuttua. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa ja uusi lähettämö valmistui kymmenen vuotta myöhemmin.<br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla.<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]][[Category:Häme-Wiki]]</div>

Jero2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Ammatillinen_opettajakorkeakoulu&diff=25376 2022-06-03T19:38:03Z

<p>Jero2: Ak: Uusi sivu: Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun edeltäjä ammatillinen opettajaopisto aloitti tammikuussa 1959. Ammatillinen opettajakorkeakoulu liitettiin vakinaistettuun Häme...</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun edeltäjä ammatillinen opettajaopisto aloitti tammikuussa 1959. Ammatillinen opettajakorkeakoulu liitettiin vakinaistettuun [[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakouluun]] vuonna 1996.<br /> <br /> == Edeltävät kurssit ==<br /> <br /> Opettajaopistoa edelsi kauppa- ja teollisuusministeriön pitämät opettajakurssit. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1946. Kolme ensimmäistä kurssia pidettiin heinäkuussa [[Etelä-Hämeen keskusammattikoulu|Etelä-Hämeen keskusammattikoulun]] yhteydessä. Kurssin toimiessa koulun loma aikana, voitiin opiskelijoille tarjota ilmainen majoitus koulun asuntolassa. Kurssi alkoi kolmen viikon luentojaksolla, joka käsitti 88 tuntia. Aiheina olivat mm. yleinen kasvatusoppi, yleinen opetusoppi ja työn psykologia. Kurssin vetäjänä toimi Oiva Kyösti Kyöstiö. Luentojaksoa seurasi kirjeopiskelu ja päätteeksi suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu.<br /> <br /> Vuonna 1951 kursseja pidennettiin ja ne järjestettiin ammattikoulun lukukauden aikana, eikä majoitusta voitu enää tarjota. Tammikuussa 1953 alkoi kahdeksas opettajanvalmennuskurssi. Kurssin osanottajien tuli lukea etukäteen A Lehtovaaran kirjoittama Sieluntiede ja J E Salomaan Yleinen Kasvatusoppi. Kursseille valittiin 20 miestä ja kurssin johtajana toimi Kullervo telamaa. Jokaisen Kurssilaisen piti hankkia mm. Koskenmaan Kansakoulun opetusoppi, Aarno Niinen ammattikasvatusta käsittelevä teos sekä Tietomiehen teollisuustaloutta ja työn psykologian opetusmateriaali. Tietopuoleisten ammattiaineiden opettajilla tuli olla diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto ja työnopettajilta teknikon tutkinto. Lisäksi tuli olla 2-3 vuoden käytännön työkokemus opettamaltaan alalta. Työnopettajaksi saattoi päästä myös erittäin etevä ammattimies. <br /> <br /> Ensimmäinen luentojakso kesti kuusi viikkoa, jolloin luettiin psykologian, pedagogiikan ja taloustiedon aiheita. Tämän jälkeen suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu. Viiden kuukauden välijaksolla opiskeltiin oman toimen ohella kirjeitse kasvatusopin historiaa ja nuorisokasvatusoppia sekä laadittiin harjoitustyö. Välikauden jälkeen suoritettiin kolmas jakso, joka sisälsi käytännöllisen opetustyön harjoittelun, näytetunnin pidon ja loppukuulustelut. Tammikuussa 19554 psykologian luennoitsijaksi saapui Markus Sauri. Teollisuustalouden luennot piti Olavi Hurmerinta. Samana vuonna pidettiin kolmen kuukauden mittainen ompeluopettajien kurssi.<br /> <br /> Vuonna 1955 opetusta uudistettiin käytännönläheisemmäksi ja opetusharjoittelua lisättiin. Molempien luentojaksojen pituus vahvistettiin kahdeksaan viikkoon. Toiminta helpottui, kun päästiin vastavalmistuneeseen keskusammattikoulun rakennukseen. Syksyllä alkoi uusi pitkä ompeluopettajien kurssi. Keväällä 1957 pidettiin erityinen yli 45 vuotiaille vähintään kymmenen vuotta opettajana toimineille henkilöille oma kurssi. 19. opettajakurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kanssa vuonna 1958.<br /> <br /> == Opettajaopisto ==<br /> <br /> Tammikuussa 1959 aloitti Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto. Opistoa varten remontoitiin keskusammattikoulun vieressä ollut, aiemmin ammattikoulun käytössä ollut entinen kunnalliskodin sairaalaosasto. Maaliskuussa saatiin toisen kerroksen maalaustyöt suoritettua ja viimeiset saniteettilaitteet asennettua. Opiston rehtoriksi valittiin Seppo Oinonen ja Sauri siirtyi yliopettajaksi.<br /> <br /> Kesällä päästiin jo kalustotilauksiin. Pääosin luokkien, toimistojen ja asuntolahuoneiden kalusto teetettiin keskusammattikoulu puutyöosastolla. Opettajaopiston koulutusohjelman läpikäyminen keskusammattikoulun koneilla katsottiin mahdottomaksi, koska ammattikoulu tarvitsi omia koneita aamusta iltaan. Tämän takia tehtiin ammattikasvatusosastolle määräraha-anomus aineen koetuskoneen, jyrsinkoneen, metallisorvin, karkaisu-uunin, hitsausmuuntajan ja kaasuhitsausvälineiden hankkimiseksi. <br /> Toiminnan vakinaistuttua siirryttiin sekaryhmistä alakohtaisiin ryhmiin. Syyskuussa aloitti ensimmäinen metallikurssi ja tämän siirryttyä harjoittelujaksolle marraskuussa alkoi rakennuskurssi. Toisena toiminta vuotena pidettiin sähkö-, metalli- ja autoalojen kurssit. Kurssit alkoivat porrastetusti eikä tilojen takia voitu järjestää kaikkien alojen yhtäaikaista koulutusta. vain kahta lehtoria saattoi käyttää yhtä aikaa. Lehtoreina toimivat mm. Paavo Jokinen ja Esko Merviö keskusammattikoulusta. Ensimmäisen jakson pituus oli seitsemän viikkoa, jonka jälkeen suoritettiin kymmenen viikon opetusharjoittelu. Tämän jälkeen palattiin opettajaopistolle yhdeksän viikon jaksolle. Esim. psykologiaa opiskeltiin jaksoilla yhteensä 35 tuntia, yleistä opetusoppia 36 ja ammatinopetusoppia 100 tuntia. Kokelaan tuli suunnitella myös oman alan havaintoväline. Luentojaksojen muita aineita olivat mm. teollisuustalous, ammattikouluhallinto ja kouluhygienia.<br /> <br /> Opettajaopistolla alkoi myös ruotsinkielisten opettajien koulutus. Ruotsinkieliset kokelaat suorittivat kurssin aluksi opettajaopistolla kahden viikon jakson, jonka aikana osallistuivat mm. opetusopin luennoille, tekivät ryhmätöitä sekä tutustuivat opetusvälineiden käyttöön ja suunnitteluun. Tämän jälkeen kokelaat siirtyivät opetusharjoitteluun Pohjanmaan ruotsinkieliseen keskusammattikouluun Vaasaan. <br /> <br /> == Uusi opistotalo ==<br /> <br /> Tammikuussa 1961 valmistui uuden opistorakennuksen huonetilaohjelma. Uuteen rakennukseen haluttiin viisi luokkahuonetta, viisi työpajaa, erikoisluokka, voimistelu- ja juhlasali sekä 50 huoneen oppilasasuntola. Hankkeen rahoitus vaikutti aluksi epävarmalta ja tilavuus nipistettiin säästösyistä 15 000 kuutioon. rakennustöihin päästiin lopulta tammikuussa 1965. Rakennustyön toteutti Teräskiila Oy Riihimäeltä kokonaisurakkana. Putkityöt suoritti Ottela Oy, ilmanvaihtotyöt Suomen Puhallintehdas Oy ja sähköt veti Hankkija. Pääsuunnitelmat piirsi arkkitehti Mauno Kitunen. Harjannostajaisia päästiin viettämään joulukuussa ja uusi rakennus saatiin käyttöön syksyllä 1966.<br /> <br /> Uusien tilojen takia toivottiin myös uutta kalustoa. Vaikka talo oli täydessä toiminnassa, puuttui luokista opettajanpöytiä, eteisestä vaatenaulakko ja toimistoissa oli lainattua kalustoa. Sähköosaston toiveissa oli saada Klaus Heucke mittari televisiovastaanottimien mittaukseen sekä nestepatsasmonometri ja painemittarit instrumenttiasentajan opettajan koulutukseen. Hankinnat asetettiin kärkeen, koska harjoituskouluna toimivalta keskusammattikoululta puuttuivat heikkovirtalinjat. Lopulta kesäkuussa 1967 saatiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä 78 000 markan lisämääräraha kalustohankintoihin. Metalliosaston uusi sorvi sen sijaan jäi myöhemmin hankittavaksi. <br /> <br /> Kesäisin pidettiin täydennyskursseja. Rehtorikurssi kesti neljä päivää ja tiivis ohjelma kesti aamusta ilta kuuteen asti. Luentojen aiheena mm. kouludemokratia. Johtokuntien jäsenille järjestettiin omat neuvottelupäivät. Vuosikymmenen vaihteessa metalliosastolle hankittiin levytyövälineistöä, putkimiesten työvälineitä sekä MIG ja TIG hitsausvälineet. Auto-osasto tarvitsi valojen suuntauslaitteen ja puutyöosasto verhoiluun käytettäviä työvälineitä. <br /> <br /> == Pisteopetusta ==<br /> <br /> Kurssikeskusten opettajien koulutus aloitettiin vuonna 1972. Oinosen siirryttyä ammattikasvatushallitukseen, eteni rehtorin tehtävään yliopettaja Sauri vuonna 1974. Vuosikymmen puolivälissä kehitettiin myös pisteopetus menetelmä. Auto-osastolle järjestettiin moottorityöpiste, johon hankittiin neljä auton moottoria, jotka asennettiin käyttöpukkiin. Myöhemmin hankittiin pukki, johon saattoi kiinnittää myös vaihteiston ja taka-akselin. Jarrutöihin ja ohjaukseen järjestettiin oma piste. Työpisteisiin liittyi myös kirjallinen materiaali. Uutena rehtorina aloitti Juhani Honka vuonna 1982 ja vuosikymmenen lopussa Seppo Helakorpi. Hän jatkoi tehtävässä vielä korkeakoulu aikana.<br /> <br /> == Liikenneopetus ==<br /> <br /> Liikenneopettajien koulutuksen liittämistä opettajaopiston yhteyteen harkittiin jo 1972. Olihan opettajaopistolla paljon auto-alan välineistöä ja Hämeenlinnassa erinomainen moottorirata. Liikenneopettajien pedagoginen osuus saatiin hoidettavaksi vuonna 1979. Muu osa koulutuksesta suoritettiin Ammatinedistämislaitoksella. Vuonna 1980 liikenneopettajien koulutus siirtyi vuokratiloihin verkatehtaalle. Liikenneopetuskeskus perustettiin 1988 ja tämä merkitsi koulutuksen siirtymisen kokonaisuudessaan ammatilliselle opettajaopistolle.<br /> <br /> Opiston toiveena oli saada uudisrakennus vanhan opistorakennuksen ja vuokratilojen tilalle. Uutta rakennusta ei saatu, mutta lisätilat saatiin entisestä opettajaopiston harjoitusammattikoulusta, joka fuusioitiin Hämeenlinnan ammatilliseen oppilaitokseen. Opettajakorkeakoulu toimi tiloissa vuoteen 2015 asti, jolloin opettajakoulutus muutti Visamäkeen ja liikenneopetuskeskus Riihimäelle.<br /> <br /> == Tietolähteet: ==<br /> <br /> AHO, Matkan varrella, ISBN: 9519391576<br /> <br /> https://onedrive.live.com/?cid=650E10C28AC23526&amp;id=650E10C28AC23526%2111569&amp;parId=650E10C28AC23526%21110&amp;o=OneUp</div>

Jero2