https://www.hamewiki.fi/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=Jero 2026-04-30T03:26:02Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.39.2 https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kaurialan_koulu&diff=21058 2018-11-17T18:22:19Z

<p>Jero: /* Ylä-aste */</p> <hr /> <div>[[Image:Kaurialan ylaaste.jpg|thumb|right|300px|Entisen Kaurialan koulun päärakennus. Vieressä päiväkoti.]]Kaurialan koulu, &quot;Kauko&quot;, sijaitsi [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]], [[Kauriala|Kaurialan]] kaupunginosassa Torikadulla. Nykyään koulu sijaitsee väistötiloissa Myllymäessä. Koulussa opiskelee luokat 7-9. Koulurakennuksen on suunnitellut arkkitehti [[Viljo Rewell|Viljo Rewell]] ja päärakennus valmistui vuonna 1959. Kansalaiskoulu ja kansakoulu muuttivat rakennukseen syyslukukauden alussa 1959. Koulun nykyinen rehtori on Pekka Saros.&lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> == Koulurakennukset ==<br /> <br /> Koulussa on kaksi rakennusta; päärakennus ja matala puoli. Päärakennuksessa sijaitsevat juhla/liikuntasali ja suurin osa luokista, matalalla puolella puolestaan pienluokat, biologia-maantiedon, kotitalouden, teknisen käsityön ja fysiikka-kemian luokat. Koulu toimi myös matalan puolen remontin ajan osittain [[Hiltti|Hiltin]] tiloissa. Kaurialan keskuskeittiö sijaitsee koulun tontilla. &lt;br&gt;<br /> <br /> Koulu on rakennettu kolmessa vaiheessa. Arkkitehtuurikilpailu pidettiin vuonna 1956 ja siihen kutsuttiin kolme arkkitehtia. Kilpailun voitti arkkitehti Rewel ehdotuksellaan &quot;Maassa kiinni&quot;. Ehdotuksen mukaan kaikki tilat olivat yhdessä tasossa. Suuri tasakattojen määrä ja maanvaraiset lattiat herättivät epäilyksiä, joten koulu sijoitettiin lopulta kolmeen kerrokseen. Rakennuksen paalutus ja varsinaiset rakennustyöt annettiin tarjouskilpailun perusteella Rakennustyö Oy:lle. Putkityöt teki Veljekset Helander ja sähköt veti Jake. &amp;nbsp;Kolmikerroksinen osa ja porttirakennus&amp;nbsp;valmistuivat syksyllä 1959. Matala osa tehtiin kaupungin omina töinä ja se saatiin käyttöön vuoden 1963 alussa. Talon putkityöt teki Angelma. Viimeisenä valmistui liikuntasalit rakennusliike Veikko Lehtonen oy:n toimesta vuonna 1965. Saman vuoden joulukuussa pidettiin viralliset vihkiäiset. Koulun pihalla paljastettiin vuonna 1965 [[Uno Cygnaeus|Uno Cygnaeuksen]] muistopatsas Kasvun kivi, jonka oli tehnyt kuvanveistäjä Harry Kivijärvi.<br /> <br /> == Kansalaiskoulu&lt;br&gt; ==<br /> <br /> Kaurialan koulu tausta alkoi jo vuodesta 1935, jolloin päiväjatko-opetus alkaa Hämeenlinnassa [[Saaristenkatu|Saaristenkadulla]] vanhassa kansakoulussa. Ensimmäiseksi koulun johtajaksi valittiin Kauko Kivimäki vuonna 1952 ja hän jatkoi koulun johtajana vuonna 1958, jolloin kansalaiskoulujärjestelmä otettiin käyttöön. Pitkäaikainen puutyöopettaja Martti Kuusimaa aloitti syksyllä 1957. Uuden koulutalon valmistuessa kansalaiskoulun oppilaita oli yhteensä 507 ja opetusryhmiä 18. Vuonna 1961 koulu opettajaksi tuli Paavo Ketola, joka valittiin koulun uudeksi johtajaksi vuonna 1967. Kansalaiskoululla käytettiin linjajakoa, joita oli viisi: yleislinja, käsityö- ja kotitalouslinja, puu- ja metallityölinja, liikelinja sekä kone- ja sähköopinlinja. Vapaaehtoinen yhdeksäs luokka aloitettiin syksyllä 1961.&amp;nbsp; <br /> <br /> == Ylä-aste ==<br /> <br /> Peruskoulu-uudistus alkoi vuonna 1976 ja se eteni Kaurialaan syksyllä 1978, jolloin seitsemäs luokkalaiset aloittivat peruskoulun mukaan. Tällöin myös [[Kaurialan lukio|yhteislyseon]] eli entisen tyttölyseon keskikoululuokat siirtyivät peruskouluun. Tästä johtuen osa opettajista joutui kulkemaan kahden koulun väliä. Vuonna 1980 siirtymävaihe oli ohi ja ylä-aste toimi kokonaan samassa talossa. Peruskoluun siirtymisen myötä koulunjohtajan virka muuttui rehtorin viraksi. Uudet opintosuunnitelmat karsivat käytännön aineita ja matalan rakennuksen teknisen työn tiloista osa remontoitiin fysiikka/kemian opetukseen ja tekstiililuokkia biologian käyttöön. Päärakennuksen luonnontieteiltä vapautunut porrasluokka sisustettiin musiikkiluokaksi. &amp;nbsp;Veijo Lehtimäki tuli matematiikan, fysiikan ja kemian opettajaksi vuonna 1979. Hänestä tuli uusi rehtori vuonna 1989, jolloin Ketola jäi eläkkeelle. Vapaaehtoinen kymmenes luokka toimi koululla vuosina 1982-1992.<br /> <br /> == Ala-aste ==<br /> <br /> Koulun tiloissa toimi jo ensimmäisestä syksystä lähtien kaksi kansakoululuokkaa ja 60-luvun puolivälissä niiden määrä nousi viiteen. Peruskoulu siirtymän myötä nimi muuttui Kaurialan ala-asteeksi. Koulu toimi samassa talossa vuoteen 1979 ja keväällä 1984 se lakkautettiin kokonaan. Ala-asteen johtajana toimi Paavo Hämäläinen. <br /> <br /> == Väistötilat ==<br /> Elokuusta 2015 alkaen on Kaurialan koulu toiminut väistötiloissa entisen Hamkin tiloissa Myllymäessä. Koululle jouduttiin etsimään väistötilat sisäilmaongelmien vuoksi. Koulu sijaitsee kolmessa eri rakennuksessa.<br /> == Sijainti ==<br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.99592&quot; lon=&quot;24.44711&quot;&gt;Kaurialan koulu, Torikatu 33&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> == Lähteet&lt;br&gt; ==<br /> <br /> Kaurialan koulun nettisivut: &lt;br&gt;<br /> <br /> http://www.hameenlinna.fi/Opetus-ja-koulutus/Perusopetus/Koulut-7-9/Kaurialan-koulu/ <br /> <br /> Markku Tuominen: Maassa Kiinni, ISBN 978-952-9509-83-6&amp;nbsp; <br /> <br /> http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/Julkinen/Veistokset/Taiteilijahaku/Cygnaeus/<br /> <br /> [[Category:Yläkoulu]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kaurialan_koulu&diff=21057 2018-11-17T18:15:12Z

<p>Jero: /* Koulurakennukset */</p> <hr /> <div>[[Image:Kaurialan ylaaste.jpg|thumb|right|300px|Entisen Kaurialan koulun päärakennus. Vieressä päiväkoti.]]Kaurialan koulu, &quot;Kauko&quot;, sijaitsi [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]], [[Kauriala|Kaurialan]] kaupunginosassa Torikadulla. Nykyään koulu sijaitsee väistötiloissa Myllymäessä. Koulussa opiskelee luokat 7-9. Koulurakennuksen on suunnitellut arkkitehti [[Viljo Rewell|Viljo Rewell]] ja päärakennus valmistui vuonna 1959. Kansalaiskoulu ja kansakoulu muuttivat rakennukseen syyslukukauden alussa 1959. Koulun nykyinen rehtori on Pekka Saros.&lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> == Koulurakennukset ==<br /> <br /> Koulussa on kaksi rakennusta; päärakennus ja matala puoli. Päärakennuksessa sijaitsevat juhla/liikuntasali ja suurin osa luokista, matalalla puolella puolestaan pienluokat, biologia-maantiedon, kotitalouden, teknisen käsityön ja fysiikka-kemian luokat. Koulu toimi myös matalan puolen remontin ajan osittain [[Hiltti|Hiltin]] tiloissa. Kaurialan keskuskeittiö sijaitsee koulun tontilla. &lt;br&gt;<br /> <br /> Koulu on rakennettu kolmessa vaiheessa. Arkkitehtuurikilpailu pidettiin vuonna 1956 ja siihen kutsuttiin kolme arkkitehtia. Kilpailun voitti arkkitehti Rewel ehdotuksellaan &quot;Maassa kiinni&quot;. Ehdotuksen mukaan kaikki tilat olivat yhdessä tasossa. Suuri tasakattojen määrä ja maanvaraiset lattiat herättivät epäilyksiä, joten koulu sijoitettiin lopulta kolmeen kerrokseen. Rakennuksen paalutus ja varsinaiset rakennustyöt annettiin tarjouskilpailun perusteella Rakennustyö Oy:lle. Putkityöt teki Veljekset Helander ja sähköt veti Jake. &amp;nbsp;Kolmikerroksinen osa ja porttirakennus&amp;nbsp;valmistuivat syksyllä 1959. Matala osa tehtiin kaupungin omina töinä ja se saatiin käyttöön vuoden 1963 alussa. Talon putkityöt teki Angelma. Viimeisenä valmistui liikuntasalit rakennusliike Veikko Lehtonen oy:n toimesta vuonna 1965. Saman vuoden joulukuussa pidettiin viralliset vihkiäiset. Koulun pihalla paljastettiin vuonna 1965 [[Uno Cygnaeus|Uno Cygnaeuksen]] muistopatsas Kasvun kivi, jonka oli tehnyt kuvanveistäjä Harry Kivijärvi.<br /> <br /> == Kansalaiskoulu&lt;br&gt; ==<br /> <br /> Kaurialan koulu tausta alkoi jo vuodesta 1935, jolloin päiväjatko-opetus alkaa Hämeenlinnassa [[Saaristenkatu|Saaristenkadulla]] vanhassa kansakoulussa. Ensimmäiseksi koulun johtajaksi valittiin Kauko Kivimäki vuonna 1952 ja hän jatkoi koulun johtajana vuonna 1958, jolloin kansalaiskoulujärjestelmä otettiin käyttöön. Pitkäaikainen puutyöopettaja Martti Kuusimaa aloitti syksyllä 1957. Uuden koulutalon valmistuessa kansalaiskoulun oppilaita oli yhteensä 507 ja opetusryhmiä 18. Vuonna 1961 koulu opettajaksi tuli Paavo Ketola, joka valittiin koulun uudeksi johtajaksi vuonna 1967. Kansalaiskoululla käytettiin linjajakoa, joita oli viisi: yleislinja, käsityö- ja kotitalouslinja, puu- ja metallityölinja, liikelinja sekä kone- ja sähköopinlinja. Vapaaehtoinen yhdeksäs luokka aloitettiin syksyllä 1961.&amp;nbsp; <br /> <br /> == Ylä-aste ==<br /> <br /> Peruskoulu-uudistus alkoi vuonna 1976 ja se eteni Kaurialaan syksyllä 1978, jolloin seitsemäs luokkalaiset aloittivat peruskoulun mukaan. Tällöin myös [[Kaurialan lukio|yhteislyseon]] eli entisen tyttölyseon keskikoululuokat siirtyivät peruskouluun. Tästä johtuen osa opettajista joutui kulkemaan kahden koulun väliä. Vuonna 1980 siirtymävaihe oli ohi ja ylä-aste toimi kokonaan samassa talossa. Peruskoluun siirtymisen myötä koulunjohtajan virka muuttui rehtorin viraksi.&amp;nbsp;Veijo Lehtimäki tuli matematiikan, fysiikan ja kemian opettajaksi vuonna 1979. Hänestä tuli uusi rehtori vuonna 1989, jolloin Ketola jäi eläkkeelle. Vapaaehtoinen kymmenes luokka toimi koululla vuosina 1982-1992. <br /> <br /> == Ala-aste ==<br /> <br /> Koulun tiloissa toimi jo ensimmäisestä syksystä lähtien kaksi kansakoululuokkaa ja 60-luvun puolivälissä niiden määrä nousi viiteen. Peruskoulu siirtymän myötä nimi muuttui Kaurialan ala-asteeksi. Koulu toimi samassa talossa vuoteen 1979 ja keväällä 1984 se lakkautettiin kokonaan. Ala-asteen johtajana toimi Paavo Hämäläinen. <br /> <br /> == Väistötilat ==<br /> Elokuusta 2015 alkaen on Kaurialan koulu toiminut väistötiloissa entisen Hamkin tiloissa Myllymäessä. Koululle jouduttiin etsimään väistötilat sisäilmaongelmien vuoksi. Koulu sijaitsee kolmessa eri rakennuksessa.<br /> == Sijainti ==<br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.99592&quot; lon=&quot;24.44711&quot;&gt;Kaurialan koulu, Torikatu 33&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt; <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> == Lähteet&lt;br&gt; ==<br /> <br /> Kaurialan koulun nettisivut: &lt;br&gt;<br /> <br /> http://www.hameenlinna.fi/Opetus-ja-koulutus/Perusopetus/Koulut-7-9/Kaurialan-koulu/ <br /> <br /> Markku Tuominen: Maassa Kiinni, ISBN 978-952-9509-83-6&amp;nbsp; <br /> <br /> http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/Julkinen/Veistokset/Taiteilijahaku/Cygnaeus/<br /> <br /> [[Category:Yläkoulu]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vuorentaan_vanhainkoti&diff=21056 2018-11-16T20:38:16Z

<p>Jero: /* Hoito */</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan uusi kunnalliskoti toimi Vuorentakana vuosina 1953-2010.<br /> <br /> === Tausta ===<br /> <br /> Hämeenlinnassa toimi aikaisemmin kunnalliskoti Myllymäessä puurakennuksessa. Tonttiin liittyi myös erillinen mielisairasosasto ja maatila.<br /> <br /> === Suunnittelu ===<br /> <br /> Hämeenlinnan kaupunki hankki tontin uutta kunnalliskotia varten vuonna 1945. Kaupunki järjesti vuonna 1948 kutsukilpailun, jonka voitti arkkitehti V. R. Rytöhonka. Kaupungin hallitus mietti voisiko toteuttaa rakennuksen omana työnä. Päätettiin kuitenkin pyytää tarjoukset, joiden perusteella toteuttajaksi valittiin Rakennusliike Eino Viesti Oy. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille.<br /> <br /> === Rakennukset ===<br /> <br /> Rakennuksesta tuli upea. Julkisivuissa käytettiin rapattuja pintoja ja sokkelissa liuskekivi päällystettä. Julkisivun täydentää erityiset kuusikulmaiset ikkunat. Keskiosa, jota nykyisin kutsutaan E osaksi on aumakattoinen ja kuusikulmainen. Sisääntulokerros sisältää keittiön ja korkean juhlasalin, jonka puuseinä on upea ja vino sisäkatto valaisimineen viimeistelee tilan. Kerroksen alapuolella toimii pesula mankeli ja silityshuoneineen. Viereiseen tilaan remontoitiin myöhemmin askartelutiloja sekä kioski ja kahvio. Kerroksessa on myös saunatilat. Alimmaisena sijaitsee perkaushuone, kylmiöt sekä pannuhuone polttoaine varastoineen. Nykyisin lämmitys toimii maakaasulla.<br /> <br /> === Yleinen osasto ===<br /> <br /> A osa sisältää varsiaiset asuinhuoneet. Rakennus laskee portaittain rinteen mukaisesti ja liittyy keskiosalta talousosan eli E osaan. Jokainen osa sisälsi portaikon. Talossa pyrittiin kodinomaisuuteen ja siksi se jaettiin pieniin yksiköihin. Jokainen yksikkö sisälsi seitsemän asuinhuonetta ja käytävän päässä viihtyisän takkahuoneen, joka sisälsi myös pienen keittonurkkauksen. Huoneissa oli vain pesuallas ja WC ja pesutilat olivat yhteiset. Talo on kaksikerroksinen ja sisältää viisi portaikkoa joten yksiköitä toimi yhteensä kymmenen. Ylimmän osan huoneet tehtiin alunperin kahdelle hengelle, joten ne ovat muita suurempia. Myöhemmin tiloja muunneltiin ja isommat huoneet saivat oman kylpyhuoneen ja pienempiin sijoitettiin uusi kylpyhuone kahden huoneen väliin. Samassa yhteydessä keskiosalle asennettiin hissi. Päärakennus nimettiin Vuorenhoviksi.<br /> <br /> E osa liittyy talousrakennukseen yhdyskäytävän välityksellä. E osa toimi alunperin työntekijöiden asuntolana. Yläkerrassa sijaitsi yhdeksän huonetta sekä yhteiset keittiö ja kylpyhuonetilat. Alakerrassa oli lisää huoneita ja vahtimestarin asunto. Kellarissa sijaitsivat pukuhuoneet. 70-luvun alkaessa yläkerta muutettiin hoidettavien huoneiksi ja alakerta hallinnolle kaupungin arkkitehti Olavi Sahlbergin suunnitelmien mukaan.<br /> <br /> === Sairasosastot ===<br /> <br /> Sairasosasto toimi erillisessä B talossa alarinteen puolella. Aumakattoinen kahdesta siivestä koostuva rakennus valmistui saman aikaisesti päärakennuksen kanssa ja sulautuu arkkitehtuurisesti kokonaisuuteen. Sairaspaikkoja oli yhteensä 34 ja lisäksi alarinteen puolella neljä huonetta. Rinnetalon alakertaa kaivettiin vuosien mittaan auki ja sinne sijoitettiin vaiheittain mm. fysioterapeutin huone, apteekki, sosiaalitiloja ja uusia hoitohuoneita. Nykyisin rakennusta kutsutaan Koivupirtiksi.<br /> <br /> C talo eli Metsäpirtti on toinen erillinen talo tontilla. Talossa toimi aluksi mielisairasosasto. Osasto muutti jo vuonna 1959 Pappilanniemeen, jolloin talo remontoitiin toiseksi sairasosastoksi. Pohjoispäätyyn rakennettiin 80 luvulla hissin sisältänyt lisäosa, joka onnistuttiin liittämään hienosti alkuperäiseen arkkitehtuuriin.<br /> <br /> === Hoito ===<br /> <br /> Vanhainkodin muutettua Vuorentaakse ei uudistunut ainoastaa puitteet, vaan muutto merkitsi huomattavaa parannusta asukkaiden oloihin. Uusi johtaja Hilda Kattelus edusti uutta suuntausta vanhusten hoidossa. Vanhat usein aika ankaratkin metodit saivat väistyä. Samassa yhteydessä henkilökunnan määrää lisättiin kasvaneen asukasmäärän vaatimalle tasolle. Vanhassa kunnalliskodissa oli vuosia toimittua vajaalla henkilökunnalla. Asukkaille osoitettin kuitenkin edellen tehtäviä joihin osallistuivat voimiensa mukaan. He osallistuivat kasvimaan hoitoon ja talvisin kutoivat mattoja. Muutamille mies asukkaille osoitettiin lämmityksen hoito. Työhön osallistujille maksettiin ahkeruusrahaa.<br /> <br /> === Nykytilanne ===<br /> <br /> Kotihoidon kehittyessä vanhainkoteihin sijoitettiin entistä huonokuntoisempia asukkaita. Tämä aiheutti ongelmia eniten rinteeseen rakennetussa Vuorentaan vanhainkodissa, jossa liikkuminen muodostui vaikeaksi. Vanhainkoti päätettiin muutta uusiin tiloihin. Ensin tyhjeni päärakennus Vuorenhovi vuonna 2006. Koivupirtti ja Metsäpirtti loppuvuiodesta 2010. Nykyisin talossa toimii kehitysvammaisten, autistien ja mielenterveyskuntoujien asumispalvelujen yksiköitä. Metsäpirtti remontoitiin päiväkodiksi ja neuvolaksi. Tonttia kaavaillan asuinkäyttöön ja nykyiset rakennukset on osoitettu purettaviksi lähitulevaisuudessa.<br /> <br /> === Lähteet ===<br /> <br /> Koskimies: Hämeenlinnan kaupungin historia. ISBN 951-23-1186-0<br /> <br /> Hämeenlinnan Kaupungin kunnalliskertomukset 1952-1970</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vuorentaan_vanhainkoti&diff=21055 2018-11-16T20:32:10Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Hämeenlinnan uusi kunnalliskoti toimi Vuorentakana vuosina 1953-2010.<br /> <br /> === Tausta ===<br /> <br /> Hämeenlinnassa toimi aikaisemmin kunnalliskoti Myllymäessä puurakennuksessa. Tonttiin liittyi myös erillinen mielisairasosasto ja maatila.<br /> <br /> === Suunnittelu ===<br /> <br /> Hämeenlinnan kaupunki hankki tontin uutta kunnalliskotia varten vuonna 1945. Kaupunki järjesti vuonna 1948 kutsukilpailun, jonka voitti arkkitehti V. R. Rytöhonka. Kaupungin hallitus mietti voisiko toteuttaa rakennuksen omana työnä. Päätettiin kuitenkin pyytää tarjoukset, joiden perusteella toteuttajaksi valittiin Rakennusliike Eino Viesti Oy. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille.<br /> <br /> === Rakennukset ===<br /> <br /> Rakennuksesta tuli upea. Julkisivuissa käytettiin rapattuja pintoja ja sokkelissa liuskekivi päällystettä. Julkisivun täydentää erityiset kuusikulmaiset ikkunat. Keskiosa, jota nykyisin kutsutaan E osaksi on aumakattoinen ja kuusikulmainen. Sisääntulokerros sisältää keittiön ja korkean juhlasalin, jonka puuseinä on upea ja vino sisäkatto valaisimineen viimeistelee tilan. Kerroksen alapuolella toimii pesula mankeli ja silityshuoneineen. Viereiseen tilaan remontoitiin myöhemmin askartelutiloja sekä kioski ja kahvio. Kerroksessa on myös saunatilat. Alimmaisena sijaitsee perkaushuone, kylmiöt sekä pannuhuone polttoaine varastoineen. Nykyisin lämmitys toimii maakaasulla.<br /> <br /> === Yleinen osasto ===<br /> <br /> A osa sisältää varsiaiset asuinhuoneet. Rakennus laskee portaittain rinteen mukaisesti ja liittyy keskiosalta talousosan eli E osaan. Jokainen osa sisälsi portaikon. Talossa pyrittiin kodinomaisuuteen ja siksi se jaettiin pieniin yksiköihin. Jokainen yksikkö sisälsi seitsemän asuinhuonetta ja käytävän päässä viihtyisän takkahuoneen, joka sisälsi myös pienen keittonurkkauksen. Huoneissa oli vain pesuallas ja WC ja pesutilat olivat yhteiset. Talo on kaksikerroksinen ja sisältää viisi portaikkoa joten yksiköitä toimi yhteensä kymmenen. Ylimmän osan huoneet tehtiin alunperin kahdelle hengelle, joten ne ovat muita suurempia. Myöhemmin tiloja muunneltiin ja isommat huoneet saivat oman kylpyhuoneen ja pienempiin sijoitettiin uusi kylpyhuone kahden huoneen väliin. Samassa yhteydessä keskiosalle asennettiin hissi. Päärakennus nimettiin Vuorenhoviksi.<br /> <br /> E osa liittyy talousrakennukseen yhdyskäytävän välityksellä. E osa toimi alunperin työntekijöiden asuntolana. Yläkerrassa sijaitsi yhdeksän huonetta sekä yhteiset keittiö ja kylpyhuonetilat. Alakerrassa oli lisää huoneita ja vahtimestarin asunto. Kellarissa sijaitsivat pukuhuoneet. 70-luvun alkaessa yläkerta muutettiin hoidettavien huoneiksi ja alakerta hallinnolle kaupungin arkkitehti Olavi Sahlbergin suunnitelmien mukaan.<br /> <br /> === Sairasosastot ===<br /> <br /> Sairasosasto toimi erillisessä B talossa alarinteen puolella. Aumakattoinen kahdesta siivestä koostuva rakennus valmistui saman aikaisesti päärakennuksen kanssa ja sulautuu arkkitehtuurisesti kokonaisuuteen. Sairaspaikkoja oli yhteensä 34 ja lisäksi alarinteen puolella neljä huonetta. Rinnetalon alakertaa kaivettiin vuosien mittaan auki ja sinne sijoitettiin vaiheittain mm. fysioterapeutin huone, apteekki, sosiaalitiloja ja uusia hoitohuoneita. Nykyisin rakennusta kutsutaan Koivupirtiksi.<br /> <br /> C talo eli Metsäpirtti on toinen erillinen talo tontilla. Talossa toimi aluksi mielisairasosasto. Osasto muutti jo vuonna 1959 Pappilanniemeen, jolloin talo remontoitiin toiseksi sairasosastoksi. Pohjoispäätyyn rakennettiin 80 luvulla hissin sisältänyt lisäosa, joka onnistuttiin liittämään hienosti alkuperäiseen arkkitehtuuriin.<br /> <br /> === Hoito ===<br /> <br /> Vanhainkodin muutettua Vuorentaakse ei uudistunut ainoastaa puitteet, vaan muutto merkitsi huomattavaa parannusta asukkaiden oloihin. Uusi johtaja Hilda Kattelus edusti uutta suuntausta vanhusten hoidossa. Vanhat usein aika ankaratkin metodit saivat väistyä. Samassa yhteydessä henkilökunnan määrää lisättiin kasvaneen asukasmäärän vaatimalle tasolle. Vanhassa kunnalliskodissa oli vuosia toimittua vajaalla henkilökunnalla.<br /> <br /> === Nykytilanne ===<br /> <br /> Kotihoidon kehittyessä vanhainkoteihin sijoitettiin entistä huonokuntoisempia asukkaita. Tämä aiheutti ongelmia eniten rinteeseen rakennetussa Vuorentaan vanhainkodissa, jossa liikkuminen muodostui vaikeaksi. Vanhainkoti päätettiin muutta uusiin tiloihin. Ensin tyhjeni päärakennus Vuorenhovi vuonna 2006. Koivupirtti ja Metsäpirtti loppuvuiodesta 2010. Nykyisin talossa toimii kehitysvammaisten, autistien ja mielenterveyskuntoujien asumispalvelujen yksiköitä. Metsäpirtti remontoitiin päiväkodiksi ja neuvolaksi. Tonttia kaavaillan asuinkäyttöön ja nykyiset rakennukset on osoitettu purettaviksi lähitulevaisuudessa.<br /> <br /> === Lähteet ===<br /> <br /> Koskimies: Hämeenlinnan kaupungin historia. ISBN 951-23-1186-0<br /> <br /> Hämeenlinnan Kaupungin kunnalliskertomukset 1952-1970</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vuorentaan_vanhainkoti&diff=21054 2018-11-16T20:31:37Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Hämeenlinnan uusi kunnalliskoti toimi Vuorentakana vuosina 1953-2010.<br /> <br /> === Tausta ===<br /> <br /> Hämeenlinnassa toimi aikaisemmin kunnalliskoti Myllymäessä puurakennuksessa. Tonttiin liittyi myös erillinen mielisairasosasto ja maatila.<br /> <br /> === Suunnittelu ===<br /> <br /> Hämeenlinnan kaupunki hankki tontin uutta kunnalliskotia varten vuonna 1945. Kaupunki järjesti vuonna 1948 kutsukilpailun, jonka voitti arkkitehti V. R. Rytöhonka. Kaupungin hallitus mietti voisiko toteuttaa rakennuksen omana työnä. Päätettiin kuitenkin pyytää tarjoukset, joiden perusteella toteuttajaksi valittiin Rakennusliike Eino Viesti Oy. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille.<br /> <br /> === Rakennukset ===<br /> <br /> Rakennuksesta tuli upea. Julkisivuissa käytettiin rapattuja pintoja ja sokkelissa liuskekivi päällystettä. Julkisivun täydentää erityiset kuusikulmaiset ikkunat. Keskiosa, jota nykyisin kutsutaan E osaksi on aumakattoinen ja kuusikulmainen. Sisääntulokerros sisältää keittiön ja korkean juhlasalin, jonka puuseinä on upea ja vino sisäkatto valaisimineen viimeistelee tilan. Kerroksen alapuolella toimii pesula mankeli ja silityshuoneineen. Viereiseen tilaan remontoitiin myöhemmin askartelutiloja sekä kioski ja kahvio. Kerroksessa on myös saunatilat. Alimmaisena sijaitsee perkaushuone, kylmiöt sekä pannuhuone polttoaine varastoineen. Nykyisin lämmitys toimii maakaasulla.<br /> <br /> === Yleinen osasto ===<br /> <br /> A osa sisältää varsiaiset asuinhuoneet. Rakennus laskee portaittain rinteen mukaisesti ja liittyy keskiosalta talousosan eli E osaan. Jokainen osa sisälsi portaikon. Talossa pyrittiin kodinomaisuuteen ja siksi se jaettiin pieniin yksiköihin. Jokainen yksikkö sisälsi seitsemän asuinhuonetta ja käytävän päässä viihtyisän takkahuoneen, joka sisälsi myös pienen keittonurkkauksen. Huoneissa oli vain pesuallas ja WC ja pesutilat olivat yhteiset. Talo on kaksikerroksinen ja sisältää viisi portaikkoa joten yksiköitä toimi yhteensä kymmenen. Ylimmän osan huoneet tehtiin alunperin kahdelle hengelle, joten ne ovat muita suurempia. Myöhemmin tiloja muunneltiin ja isommat huoneet saivat oman kylpyhuoneen ja pienempiin sijoitettiin uusi kylpyhuone kahden huoneen väliin. Samassa yhteydessä keskiosalle asennettiin hissi. Päärakennus nimettiin Vuorenhoviksi.<br /> <br /> E osa liittyy talousrakennukseen yhdyskäytävän välityksellä. E osa toimi alunperin työntekijöiden asuntolana. Yläkerrassa sijaitsi yhdeksän huonetta sekä yhteiset keittiö ja kylpyhuonetilat. Alakerrassa oli lisää huoneita ja vahtimestarin asunto. Kellarissa sijaitsivat pukuhuoneet. 70-luvun alkaessa yläkerta muutettiin hoidettavien huoneiksi ja alakerta hallinnolle kaupungin arkkitehti Olavi Sahlbergin suunnitelmien mukaan.<br /> <br /> === Sairasosastot ===<br /> <br /> Sairasosasto toimi erillisessä B talossa alarinteen puolella. Aumakattoinen kahdesta siivestä koostuva rakennus valmistui saman aikaisesti päärakennuksen kanssa ja sulautuu arkkitehtuurisesti kokonaisuuteen. Sairaspaikkoja oli yhteensä 34 ja lisäksi alarinteen puolella neljä huonetta. Rinnetalon alakertaa kaivettiin vuosien mittaan auki ja sinne sijoitettiin vaiheittain mm. fysioterapeutin huone, apteekki, sosiaalitiloja ja uusia hoitohuoneita. Nykyisin rakennusta kutsutaan Koivupirtiksi.<br /> <br /> C talo eli Metsäpirtti on toinen erillinen talo tontilla. Talossa toimi aluksi mielisairasosasto. Osasto muutti jo vuonna 1959 Pappilanniemeen, jolloin talo remontoitiin toiseksi sairasosastoksi. Pohjoispäätyyn rakennettiin 80 luvulla hissin sisältänyt lisäosa, joka onnistuttiin liittämään hienosti alkuperäiseen arkkitehtuuriin.<br /> <br /> === Hoito ===<br /> <br /> Vanhainkodin muutettua Vuorentaakse ei uudistunut ainoastaa puitteet, vaan muutto merkitsi huomattavaa parannusta asukkaiden oloihin. Uusi johtaja Hilda Kattelus edusti uutta suuntausta vanhusten hoidossa. Vanhat usein aika ankaratkin metodit saivat väistyä. Samassa yhteydessä henkilökunnan määrää lisättiin kasvaneen asukasmäärän vaatimalle tasolle. Vanhassa kunnalliskodissa oli vuosia toimittua vajaalla henkilökunnalla.<br /> <br /> === Nykytilanne ===<br /> <br /> Kotihoidon kehittyessä vanhainkoteihin sijoitettiin entistä huonokuntoisempia asukkaita. Tämä aiheutti ongelmia eniten rinteeseen rakennetussa Vuorentaan vanhainkodissa, jossa liikkuminen muodostui vaikeaksi. Vanhainkoti päätettiin muutta uusiin tiloihin. Ensin tyhjeni päärakennus Vuorenhovi vuonna 2006. Koivupirtti ja Metsäpirtti loppuvuiodesta 2010. Nykyisin talossa toimii kehitysvammaisten, autistien ja mielenterveyskuntoujien asumispalvelujen yksiköitä. Metsäpirtti remontoitiin päiväkodiksi ja neuvolaksi. Tonttia kaavaillan asuinkäyttöön ja nykyiset rakennukset on osoitettu purettaviksi lähitulevaisuudessa.<br /> <br /> === Lähteet ===<br /> <br /> Koskimies: Hämeenlinnan kaupungin historia. ISBN 951-23-1186-0<br /> Hämeenlinnan Kaupungin kunnalliskertomukset 1952-1970</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vuorentaka&diff=21053 2018-11-16T20:27:29Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Vuorentaka on kaupunginosa [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]]. Se sijaitsee kaupungin länsipuolella [[Ahvenisto|Ahvenistonharjun]]&amp;nbsp;eteläpuolella.&amp;nbsp;Vuorentaan kulttuurimaisemalle ovat ominaisia avarat peltonäkymät, joita elävöittävät koivukujien reunustamat tiet. &lt;br&gt;&lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;61.00225&quot; lon=&quot;24.38867&quot;&gt;Vuorentaka&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Vuorentaan historiaa ====<br /> <br /> Vuorentaan kylän kiinteä asutus&amp;nbsp;on todennäköisesti&amp;nbsp;syntynyt keskiajalla; sen nimi mainitaan ensi kerran vuonna 1440. Varhaisemmasta kulttuurista kertoo pellon keskellä sijaitseva uhrikivi. [[Hämeen härkätie|Hämeen Härkätie]] kulkee kylän läpi. Tämä Hämeen Härkätien linja&amp;nbsp;on otettu käyttöön ehkä uuden ajan alussa. Se lähtee [[Ojoinen|Ojoisilta]]&amp;nbsp;ja jatkaa [[Hattula|Hattulan]]&amp;nbsp;Kouvalan kautta [[Renko|Renkoon]].&amp;nbsp;Jakotoimitusten tuloksena kiinteä kyläasutus on alkanut hajota 1800-luvun lopulla. Mikkolan entisen ratsutilan päärakennus on 1890-luvulta, ja sitä on jatkettu 1909. Samanikäisiä ovat myös talli ja pieni aitta. Vanha päärakennus on 1700-luvun lopulta, ja se siirrettiin nykyiselle paikalleen entiseltä kylätontilta vuonna 1893. <br /> <br /> [[Nukari|Nukarin]] entinen ratsutila siirrettiin kyläkeskuksesta nykyiselle paikalleen vuonna 1928. Klassistinen sementtitiilinen rapattu päärakennus on rakennusmestari E.A. Talpon suunnittelema.&amp;nbsp;Pihapiirin talousrakennukset ovat samalta ajalta. Nelilapekattoinen viljamakasiini on siirretty vanhalta talotontilta. <br /> <br /> Vuorentaan laajan viljelymaiseman eteläpuolella Härkätien varrella on Tiirinkosken rakennusryhmä. Pihapiirin vanhin rakennus on punamullattu, paritupatyyppinen, ns. pakarirakennus. Tilanhoitajan asuntona ollut nykyinen päärakennus on vanhimmilta osiltaan vuodelta 1906, samoin tiilinen vilja-aitta. Tiirinkoski on kuulunut [[Kirstula|Kirstulan]] kartanoon vuoteen 1921 asti. Kirstulan, Vuorentaan ja Pikku-Parolan kylät olivat samaa jakokuntaa jo vuonna 1616, jolloin kylät riitelivät rajoista. Kirstulasta katsottuna Vuorentaka on todella vuoren takana. <br /> <br /> Ässälä on entinen ratsutila. Sen tiilinen rapattu päärakennus on valmistunut vuonna 1936. Pihapiirissä on kivinavetta vuodelta 1906, tiilinen karjarakennus vuodelta 1952 ja luhtirakennus 1760-luvulta. <br /> <br /> ==== Rääpiälä ====<br /> <br /> Rääpiälän rusthollin päärakennus on vuodelta 1928. Tältä ajalta ovat sementtitiiliset navetta ja viljamakasiini.&amp;nbsp;Rakennus siirtyi Hämeenlinnan kaupungin omistukseen lastenkodiksi 1940-luvulla. Päärakennukseen rakennettiin lisäsiipi. Vuonna 1945 Hämeenlinnan kaupunki osti&amp;nbsp; maalaiskunnan puolelta Rääpiälän tilan uutta kunnallis- ja vanhainkotia varten. [[Vuorentaan vanhainkoti|Vuorentaan vanhainkodin]] suunnittelusta järjestettiin 1948 kutsukilpailu, jonka voitti arkkitehti V.R.Rytöhongan ehdotus.&amp;nbsp;Rakennustöihin päästiin olympiavuonna 1952,&amp;nbsp;ja rakennus otettiin käyttöön loppuvuodesta 1953. Rakennuksen julkisivut ovat roiskerappauksineen, liuskekivisokkeleineen ja ikkunamuotoineen tyypillistä 1950-luvun arkkitehtuuria. <br /> <br /> Sodan aikana Rääpiälässä oli [[Rääpiälän internointileiri|internointileiri]]. <br /> <br /> 2000-luvulla Hämeenlinnan kaupunki&amp;nbsp;on kaavoittanut&amp;nbsp;Rääpiälän asuntoalueeksi&amp;nbsp;lähes parillekymmenelle omakotitalolle. Rääpiälän entisen navettarakennuksen tontti on osoitettu asuin-, liike- ja toimistorakennusten sekä ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi.&amp;nbsp;Ympäristö pyritään näin säilyttämään. Rääpiälän entisen tilakeskuksen kiinteistö kaavoitetaan myös omana asemakaavanaan. <br /> <br /> ==== Vuorentaka tänään ====<br /> <br /> Vuorentaassa Ahvenistonharjun pohjoispäässä on 1980-1990-luvuilla rakennettu omakotitalojen ja rivitalojen muodostama asuinalue, jonka läheisyydessä&amp;nbsp;on&amp;nbsp;myös&amp;nbsp;ala-aste. Vuorentaan&amp;nbsp;ensimmäinen oma koulu valmistui vuonna 1901 kylän kuuluessa vielä maalaiskunnan puolelle. 1800-luvun lopulla koulua käytiin Nukarin vanhassa päärakennuksessa ennen oman koulun valmistumista.&amp;nbsp;Vuorentakana on myös hautausmaa kappeleineen. Eija ja Olli Saijonmaan suunnittelema [[Vuorentaan kappeli|Vuorentaan kappeli]] valmistui vuonna 1971. Rakennuksessa on iso ja pieni siunauskappeli ja krematorio. Ison kappelin alttarilla on&amp;nbsp;tekstiilitaiteilija [[Laila Karttunen|Laila Karttusen]] suunnittelema kuvakudos Tulevaisen elämän usko.&amp;nbsp;Pienen kappelin kaunistuksena on [[Annu Eklund|Annu Eklundin]] kipsireliefi Hyvä paimen. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9&lt;br&gt;<br /> <br /> Nukari, Sirkka: Nukarin isäntiä ja emäntiä. Hämeenlinnan 2010. ISBN 978-952-99642-6-0 <br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna|Vuorentaka]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet|Vuorentaka]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vuorentaan_vanhainkoti&diff=21052 2018-11-16T20:23:15Z

<p>Jero: Ak: Uusi sivu: Hämeenlinnan uusi kunnalliskoti toimi Vuorentakana vuosina 1953-2010. === Tausta === Hämeenlinnassa toimi aikaisemmin kunnalliskoti Myllymäessä puurakennuksessa. Tonttiin lii...</p> <hr /> <div>Hämeenlinnan uusi kunnalliskoti toimi Vuorentakana vuosina 1953-2010.<br /> <br /> === Tausta ===<br /> <br /> Hämeenlinnassa toimi aikaisemmin kunnalliskoti Myllymäessä puurakennuksessa. Tonttiin liittyi myös erillinen mielisairasosasto ja maatila.<br /> <br /> === Suunnittelu ===<br /> <br /> Hämeenlinnan kaupunki hankki tontin uutta kunnalliskotia varten vuonna 1945. Kaupunki järjesti vuonna 1948 kutsukilpailun, jonka voitti arkkitehti V. R. Rytöhonka. Kaupungin hallitus mietti voisiko toteuttaa rakennuksen omana työnä. Päätettiin kuitenkin pyytää tarjoukset, joiden perusteella toteuttajaksi valittiin Rakennusliike Eino Viesti Oy. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille.<br /> <br /> === Rakennukset ===<br /> <br /> Rakennuksesta tuli upea. Julkisivuissa käytettiin rapattuja pintoja ja sokkelissa liuskekivi päällystettä. Julkisivun täydentää erityiset kuusikulmaiset ikkunat. Keskiosa, jota nykyisin kutsutaan E osaksi on aumakattoinen ja kuusikulmainen. Sisääntulokerros sisältää keittiön ja korkean juhlasalin, jonka puuseinä on upea ja vino sisäkatto valaisimineen viimeistelee tilan. Kerroksen alapuolella toimii pesula mankeli ja silityshuoneineen. Viereiseen tilaan remontoitiin myöhemmin askartelutiloja sekä kioski ja kahvio. Kerroksessa on myös saunatilat. Alimmaisena sijaitsee perkaushuone, kylmiöt sekä pannuhuone polttoaine varastoineen. Nykyisin lämmitys toimii maakaasulla.<br /> <br /> === Yleinen osasto ===<br /> <br /> A osa sisältää varsiaiset asuinhuoneet. Rakennus laskee portaittain rinteen mukaisesti ja liittyy keskiosalta talousosan eli E osaan. Jokainen osa sisälsi portaikon. Talossa pyrittiin kodinomaisuuteen ja siksi se jaettiin pieniin yksiköihin. Jokainen yksikkö sisälsi seitsemän asuinhuonetta ja käytävän päässä viihtyisän takkahuoneen, joka sisälsi myös pienen keittonurkkauksen. Huoneissa oli vain pesuallas ja WC ja pesutilat olivat yhteiset. Talo on kaksikerroksinen ja sisältää viisi portaikkoa joten yksiköitä toimi yhteensä kymmenen. Ylimmän osan huoneet tehtiin alunperin kahdelle hengelle, joten ne ovat muita suurempia. Myöhemmin tiloja muunneltiin ja isommat huoneet saivat oman kylpyhuoneen ja pienempiin sijoitettiin uusi kylpyhuone kahden huoneen väliin. Samassa yhteydessä keskiosalle asennettiin hissi. Päärakennus nimettiin Vuorenhoviksi.<br /> <br /> E osa liittyy talousrakennukseen yhdyskäytävän välityksellä. E osa toimi alunperin työntekijöiden asuntolana. Yläkerrassa sijaitsi yhdeksän huonetta sekä yhteiset keittiö ja kylpyhuonetilat. Alakerrassa oli lisää huoneita ja vahtimestarin asunto. Kellarissa sijaitsivat pukuhuoneet. 70-luvun alkaessa yläkerta muutettiin hoidettavien huoneiksi ja alakerta hallinnolle kaupungin arkkitehti Olavi Sahlbergin suunnitelmien mukaan.<br /> <br /> === Sairasosastot ===<br /> <br /> Sairasosasto toimi erillisessä B talossa alarinteen puolella. Aumakattoinen kahdesta siivestä koostuva rakennus valmistui saman aikaisesti päärakennuksen kanssa ja sulautuu arkkitehtuurisesti kokonaisuuteen. Sairaspaikkoja oli yhteensä 34 ja lisäksi alarinteen puolella neljä huonetta. Rinnetalon alakertaa kaivettiin vuosien mittaan auki ja sinne sijoitettiin vaiheittain mm. fysioterapeutin huone, apteekki, sosiaalitiloja ja uusia hoitohuoneita. Nykyisin rakennusta kutsutaan Koivupirtiksi.<br /> <br /> C talo eli Metsäpirtti on toinen erillinen talo tontilla. Talossa toimi aluksi mielisairasosasto. Osasto muutti jo vuonna 1959 Pappilanniemeen, jolloin talo remontoitiin toiseksi sairasosastoksi. Pohjoispäätyyn rakennettiin 80 luvulla hissin sisältänyt lisäosa, joka onnistuttiin liittämään hienosti alkuperäiseen arkkitehtuuriin.<br /> <br /> === Hoito ===<br /> <br /> Vanhainkodin muutettua Vuorentaakse ei uudistunut ainoastaa puitteet, vaan muutto merkitsi huomattavaa parannusta asukkaiden oloihin. Uusi johtaja Hilda Kattelus edusti uutta suuntausta vanhusten hoidossa. Vanhat usein aika ankaratkin metodit saivat väistyä. Samassa yhteydessä henkilökunnan määrää lisättiin kasvaneen asukasmäärän vaatimalle tasolle. Vanhassa kunnalliskodissa oli vuosia toimittua vajaalla henkilökunnalla.<br /> <br /> === Nykytilanne ===<br /> <br /> Kotihoidon kehittyessä vanhainkoteihin sijoitettiin entistä huonokuntoisempia asukkaita. Tämä aiheutti ongelmia eniten rinteeseen rakennetussa Vuorentaan vanhainkodissa, jossa liikkuminen muodostui vaikeaksi. Vanhainkoti päätettiin muutta uusiin tiloihin. Ensin tyhjeni päärakennus Vuorenhovi vuonna 2006. Koivupirtti ja Metsäpirtti loppuvuiodesta 2010. Nykyisin talossa toimii kehitysvammaisten, autistien ja mielenterveyskuntoujien asumispalvelujen yksiköitä. Metsäpirtti remontoitiin päiväkodiksi ja neuvolaksi. Tonttia kaavaillan asuinkäyttöön ja nykyiset rakennukset on osoitettu purettaviksi lähitulevaisuudessa.</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tarmoke_Oy&diff=16795 2015-03-23T19:20:00Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Tarmoke Oy valmisti erilaisia rasvasekoitteita eli ns. tekokermaa Lopentiellä sijaitsevassa tehtaassa. Sekoite valmistettiin rasvattomasta maidosta ja kookosrasvasta.<br /> <br /> Vuoden 1958 kesäkuussa tehdas myytin edistysmielisen osuusliikkeen keskusliike OTK:lle. OTK aloitti tehtaalla välittömästi suuret uudistustyöt. Hankittiin uudet ruostumattomasta teräksestä valmistetut maitotankit sekä sterilointi- ja pastöroimislaitteet.<br /> Tehtaan myynti saatiin nousuun kehittämällä markkinointia. Tuotetta voitiin käyttää kahviin sekoittamisen lisäksi myös erilaisten jälkiruokien valmistuksessa. Valmistusohjelmaan kuului kolmea erilaista rasvasekoitetta. Punahilkan rasvaprosentti oli 20 prosenttia, Alpin 15 ja Rengas-<br /> Tarmokkeen 10 prosenttia. Vuoden 1958 jälkimmäisen puolikkaan myynti oli kolme miljoonaa pulloa ja vuonna 1959 myynti kohosi kahdeksaan miljoonaan pulloon.<br /> <br /> Vuonna 1963 aloitettiin myös mehujen valmistaminen. Vuonna 1971 valmistettiin mehuja 757 122 litraa ja rasvasekoitteita 487 215 litraa. Tunnetuimpia mehuja olivat Jaffiina appelsiinimehut ja Pallas mustaherukkamehu. Hilkka rasvasekoitteen valmistus lopetettiin vuonna 1973. Henkilökunnan määrä kohosi vuoden 1974 lopulla 63 henkilöön. Tehdas siirrettiin uusiin tiloihin Paroninmäkeen vuonna 1978. Johtajana toimi Viljo Pontinkara heinäkuuhun 1979 asti, jonka jälkeen myyntipäällikkö Juhani Aho toimi vt. johtajana. 80-luvulla OTK luopui useista teollisuuslaitoksista. Riihimäen ravintojalostetehdas myytiin Huhtamäki OY:lle toukokuussa 1981.<br /> <br /> ===== Lähteet: =====<br /> <br /> Riihimäki Hyvien Yhteyksien kaupunki 1960-2000<br /> <br /> Tietoja OTK:sta: 1/59<br /> <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Riihimäki]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tarmoke_Oy&diff=16794 2015-03-23T19:15:15Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Tarmoke Oy valmisti erilaisia rasvasekoitteita eli ns. tekokermaa Lopentiellä sijaitsevassa tehtaassa. Sekoite valmistettiin rasvattomasta maidosta ja kookosrasvasta.<br /> <br /> Vuoden 1958 kesäkuussa tehdas myytin edistysmielisen osuusliikkeen keskusliike OTK:lle. OTK aloitti tehtaalla välittömästi suuret uudistustyöt. Hankittiin uudet ruostumattomasta teräksestä valmistetut maitotankit sekä sterilointi- ja pastöroimislaitteet.<br /> Tehtaan myynti saatiin nousuun kehittämällä markkinointia. Tuotetta voitiin käyttää kahviin sekoittamisen lisäksi myös erilaisten jälkiruokien valmistuksessa. Valmistusohjelmaan kuului kolmea erilaista rasvasekoitetta. Punahilkan rasvaprosentti oli 20 prosenttia, Alpin 15 ja Rengas-<br /> Tarmokkeen 10 prosenttia. Vuoden 1958 jälkimmäisen puolikkaan myynti oli kolme miljoonaa pulloa ja vuonna 1959 myynti kohosi kahdeksaan miljoonaan pulloon.<br /> <br /> Vuonna 1963 aloitettiin myös mehujen valmistaminen. Vuonna 1971 valmistettiin mehuja 757 122 litraa ja rasvasekoitteita 487 215 litraa. Tunnetuimpia mehuja olivat Jaffiina appelsiinimehut ja Pallas mustaherukkamehu. Hilkka rasvasekoitteen valmistus lopetettiin vuonna 1973. Henkilökunnan määrä kohosi vuoden 1974 lopulla 63 henkilöön. Tehdas siirrettiin uusiin tiloihin Paroninmäkeen vuonna 1978. Johtajana toimi Viljo Pontinkara heinäkuuhun 1979 asti, jonka jälkeen myyntipäällikkö Juhani Aho toimi vt. johtajana. 80-luvulla OTK luopui useista teollisuuslaitoksista. Riihimäen ravintojalostetehdas myytiin Huhtamäki OY:lle toukokuussa 1981.<br /> <br /> ===== Lähteet: =====<br /> <br /> Riihimäki Hyvien Yhteyksien kaupunki 1960-2000<br /> <br /> Tietoja OTK:sta: 1/59<br /> <br /> [[Category:Teollisuus]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tarmoke_Oy&diff=16754 2015-03-16T19:05:51Z

<p>Jero: Ak: Uusi sivu: Tarmoke Oy valmisti erilaisia rasvasekoitteita eli ns. tekokermaa Lopentiellä sijaitsevassa tehtaassa. Sekoite valmistettiin rasvattomasta maidosta ja kookosrasvasta. Vuoden 1958...</p> <hr /> <div>Tarmoke Oy valmisti erilaisia rasvasekoitteita eli ns. tekokermaa Lopentiellä sijaitsevassa tehtaassa. Sekoite valmistettiin rasvattomasta maidosta ja kookosrasvasta.<br /> <br /> Vuoden 1958 kesäkuussa tehdas myytin edistysmielisen osuusliikkeen keskusliike OTK:lle. OTK aloitti tehtaalla välittömästi suuret uudistustyöt. Hankittiin uudet ruostumattomasta teräksestä valmistetut maitotankit sekä sterilointi- ja pastöroimislaitteet.<br /> Tehtaan myynti saatiin nousuun kehittämällä markkinointia. Tuotetta voitiin käyttää kahviin sekoittamisen lisäksi myös erilaisten jälkiruokien valmistuksessa. Valmistusohjelmaan kuului kolmea erilaista rasvasekoitetta. Punahilkan rasvaprosentti oli 20 prosenttia, Alpin 15 ja Rengas-<br /> Tarmokkeen 10 prosenttia. Vuoden 1958 jälkimmäisen puolikkaan myynti oli kolme miljoonaa pulloa ja vuonna 1959 myynti kohosi kahdeksaan miljoonaan pulloon.<br /> <br /> Vuonna 1963 aloitettiin myös mehujen valmistaminen. Vuonna 1971 valmistettiin mehuja 757 122 litraa ja rasvasekoitteita 487 215 litraa. Tunnetuimpia mehuja olivat Jaffiina appelsiinimehut ja Pallas mustaherukkamehu. Hilkka rasvasekoitteen valmistus lopetettiin vuonna 1973. Henkilökunnan määrä kohosi vuoden 1974 lopulla 63 henkilöön. Tehdas siirrettiin uusiin tiloihin Paroninmäkeen vuonna 1978. Johtajana toimi Viljo Pontinkara heinäkuuhun 1979 asti, jonka jälkeen myyntipäällikkö Juhani Aho toimi vt. johtajana. 80-luvulla OTK luopui useista teollisuuslaitoksista. Riihimäen ravintojalostetehdas myytiin Huhtamäki OY:lle toukokuussa 1981.<br /> <br /> ===== Lähteet: =====<br /> <br /> Riihimäki Hyvien Yhteyksien kaupunki 1960-2000<br /> <br /> Tietoja OTK:sta: 1/59</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Etel%C3%A4-H%C3%A4meen_keskusammattikoulu&diff=16686 2015-02-01T11:19:55Z

<p>Jero: /* Lähteet: */</p> <hr /> <div>Valtion omistama Etelä-Hämeen keskusammattikoulu EHKAK&amp;nbsp;perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1946. Koulu myytiin kuntainliitolle vuonna 1972, jolloin sen nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu HAK.<br /> <br /> ==== Koulujärjestelmä ====<br /> <br /> Ruotsissa perustettiin vuodesta 1936 alkaen useita keskustyöpajakouluja ympäri maata ja niistä saatiin hyviä kokemuksia. Suomen ammattikasvatushallituksen johtaja tohtori Aarno Niini toi järjestelmän maahamme ja sovelsi sen paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Sota keskeytti hankkeen, mutta sodan jälkeen vallinnut ammattitaitoisen työvoiman puute käynnisti sen uudelleen. Vuoden 1946 syksyllä aloitettiin opetus neljässä keskusammattikoulussa eri puolilla Suomea. <br /> <br /> ==== Hämeenlinnan oppilaitos ====<br /> <br /> Yksi ammattikouluista aloitti toimintansa Hämeenlinnassa Saaristenkadun vanhan kansakoulun tiloissa syksyllä 1946. Rehtoriksi valittiin metallialan&amp;nbsp;teknikko Niilo Laine. Koulussa toimi metalli- ,puu- ja rakennuslinjat. Työkaluja ja koneita hankittiin noin kahden miljoonan markan arvosta. Opettajiksi valittiin alansa kokeneita henkilöitä. Pedagokisia valmiuksia täydennettiin Jyväskylän yliopiston kirje- ja kesäkursseilla. Kouluun pyrkijöiltä vaadittiin seitsemän vuoden kansakoulun oppimäärää, 15-20 vuoden ikää ja todistusta hyvästä maineesta. Todistusten perusteella osa kutsuttiin pääsykokeisiin, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin. <br /> <br /> Toisen toimintavuoden alkuun mennessä valmistui väliaikainen työpajarakennus koulun tontille. Samalla aloitettiin uudet talous-, ompelu- ja autonasentajien opintolinjat. Auto-osaston kalusto saatiin pääasiassa käytettynä puolustusvoimilta. Opettajien määrä kohosi yhdeksään. Kolmantena vuotena metalli- ja puuosastojen oppilaat siirtyivät teollisuuteen työharjoitteluun. Auto-osastolle saatiin toinen työnopettaja alkavaa toista vuosiluokkaa varten. <br /> <br /> ==== Tontti Myllymäestä ====<br /> <br /> Kaupunki lahjoitti koululle tontin [[Myllymäki|Myllymäestä]], jolla toimi kunnalliskoti. Rehtori teki useita tutustumismatkoja eri ammatikouluihin Suomessa ja Ruotsissa. Arkkitehti Martti Riihelä teki luonnoksia rakennusten sijoittelusta ja piirsi ensimmäisenä opettajien asuinrakennuksen. Talon rakentaminen alkoi keväällä 1947 ja siihen tehtiin kahdeksan huoneistoa. Rakentajina toimi koulun rakennusosaston oppilaat opettajan toimiessa valvojana. Puolitoistakerroksinen tiilitalo valmistui seuraavan vuoden syksyllä. Osa koulun oppilaista tuli kaupungin ulkopuolelta, jolloin kahta asuntoa käytettiin alkuvaiheessa oppilaiden majoittamiseen. <br /> <br /> ==== Valimo- ja paja ====<br /> <br /> Ensimmäinen varsinainen opetusrakennus valmistui vuonna 1950 Rinnetien ja Ammattikoulunkadun (nyk. Korkeakoulunkatu) kulmaan. Talon piirsi Arkkitehti Riihelä ja rakennustyön suoritti rakennusliike Kummila Oy. Talo suunniteltiin valimoalan opetusta varten. Länsisosaan tehtiin kahden kerroksen korkuinen valimohalli, jonka nosturilla varustettuun keskiosaan sijoitettiin kaavaamo. Keernat valmistettiin sivuosassa ja rauta sulatettiin Pansion metallitehtaan valmistamassa kupu-uunissa. Talon toisessa päässä yläkerrassa tehtiin puiset valumallit. Mallipuuosaston alapuolella ensimmäisessä kerroksessa toimi maatalouskoneseppien opintolinja. Talon kellariin sijoitettiin sosiaalitilat, rautavarasto ja pannuhuone. <br /> <br /> Talon valmistuttua ei aloitettu vielä valurien koulutusta, vaan ensin tiloihin muuttivat ns. poikien työpajat keskustan koulukiinteistöstä. Viilaamo siirtyi suunniteltuun maatalousseppien tilaan, puuosasto mallipuuosastolle ja autokorjaamo valimohalliin. Rakennusosaston oppilaat suorittivat harjoitustyönsä kunnalliskodin entisessä navetassa. <br /> <br /> ==== Luokkatilat ====<br /> <br /> Ensimmäisen koulutalon valmistuessa kaupungin kunnalliskoti toimi yhä alueella. Kivirakennuksen eli sairaalaosaston ullakko saatiin koulun käyttöön. Riihelä piirsi tilaan neljä luokkahuonetta ja toimiston. Kattoa korotettiin ja pihanpuolelta rakenettiin tiloihin johtava betonisilta. Määrärahojen vähyydestä johtuen valmistuminen siirtyi vuoden lopulle. Vuonna 1953 kunnalliskoti muutti pois, jolloin saatiin ensin sairaalaosaston kivirakennus muutettua asuntolaksi ja myöhemmin syksyllä myös päärakennus koulun käyttöön. Asuntolapaikkojen määrä nousi 175:n. Vanhaan navettaan tehtiin asuntolan sauna ja pesulatilat. Myöhemmin kivirakennukseen tehtiin kemian luokka ja vuosikymmenen lopussa luokkatilat vuokrattiin opettajaopiston käyttöön. <br /> <br /> ==== Pitkä työpaja ====<br /> <br /> Määrärahojen puute siirsi toisen työpajan valmistumisen vuoteen 1952. Rinnetien varteen rakennetun talon arkkitehdiksi valittiin R V Luukkonen ja rakentaminen annettiin Kummila Oy:lle. Työpaja jaettiin poikittain osastoiksi ja hallin keskivaiheilla kulki rakennuksen päädystä toiseen ulottuva parvi. Pohjoisosaan sijoitettiin puuosasto ja toiseen päätyyn metalliosaston koneistamo. Keskiosassa aloitti uusi sähkölinja. Rinteeseen rakennetun talon alakertaan tehtiin kaksi sosiaalitilaa ja kirvesmiesluokka sekä keskusvarasto ylärinteen puolelle. Auto-osasto muutti pienempään halliin pihatasolla, johon järjestettiin vaadittu läpiajomahdollisuus. Halli liittyi moottorien koneistamon sisältävän poikittaisen osan välityksellä pitkään työpajaan. Auto-osaston alla toimi muurarioppilaiden työtila. <br /> <br /> Alkuvaiheessa työpajassa oli runsaasti tilaa ja metalliosaston parvi vuokrattiin [[Kaurialan koulu|Kaurialan kansalaiskoulun]]&amp;nbsp;metallityöopetuksen käyttöön. Vuosien mittaan kalustoa hankittiin lisää ja koneistajille perustettiin rinnakkaisluokka. Työstökoneina käytettiin mm. ZKN kärkisorveja, Brunewerk metallihöylää ja Somua yleisjyrsintä. Puuosasto sai muuton yhteydessä uusia koneita, jolloin vanhat koneet mm. vuonna 1949 hankittu Wood Master yleisjyrsin jätettiin mallipuuseppien käyttöön. <br /> <br /> ==== Päärakennus ====<br /> <br /> Helmikuussa 1953 aloitettiin viisikerroksisen päärakennuksen rakentaminen työllisyystöinä. Kummila Oy:n kanssa solmittiin rakennustöistä urakkasopimus heinäkuussa. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille ja sähkötyöt Hankkijalle. Elokuussa valtionvarainministeriö ilmoitti, että työ on keskeytettävä. Osaurakoina ja oppilastyönä saatiin tehdä töitä, joilla rakennus saatiin suojakuntoon. Marraskuussa päästiin vesikattorakenteisiin, mutta osa talon yläpohjasta oli valamatta vielä joulukuussa. Säästösyistä katto tehtiin pellin sijaan betonikattotiilistä. Joulukuun viides vietettiin harjannostajaisia, jossa olivat mukana mm. kauppa- ja teollisuusministeri sekä kansanedustajia. Seuraavan vuoden alussa myönnettiin määräraha,jonka turvin rakennus saatiin valmiiksi. Uusi lämpökeskus tehtiin kellariin, jolloin vanha pannuhuone valimon kellarissa jäi pois käytöstä. Kevään aikana arkkitehti Tapiovaara teki luokkahuonekalustojen kuvia ja piirustuksia. Päärakennuksen kanssa yhtäaikaisesti valmistui viereinen kahdeksan asunnon virkailijatalo, johon tehtiin asunnot mm. rehtorille ja taloudenhoitajalle. <br /> <br /> Koulu sai 38 500 kuution tilat käyttöön vuoden 1954 kesäkuussa. Kustannukset nousivat kalustoineen 290 miljoonaan markkaan. Viisikerroksiseen taloon valmistuivat teorialuokat, opetuskeittiö, ruokala ja pesula. Ompelulinjalle annettiin tilat ylimmistä kerroksista. Matalammassa osassa sijaitsi näyttämöllä varustettu juhlasali. Juhlasalista tuli koulun erityinen ylpeyden aihe ja sitä vuokrattiin paljon ulkopuolisille toimijoille. Vuoden lopulla yleisöruokala, opettajahuoneet ja terveydenhoitajan vastaanotto olivat yhä kalusteita vailla. Marraskuussa pidettiin juhlallinen vihkitilaisuus. Tilaisuudessa esiintyi mm. Hämeenlinnan mieskuoro ja varsinaisen vihkipuheen piti rovasti Yrjö Joutsi. Seuraavana vuonna aloitettiin uusi modistilinja, jolle järjestettiin työtila ylimpään kerrokseen. <br /> <br /> ==== Asuntola ====<br /> <br /> Tasaustyöt aloitettiin työllisyystöinä vuonna 1955. Rahoituksen puute siirsi varsinaisen rakennustyön seuraavaan kevääseen, jolloin urakka annettiin paikalliselle Rakennustyö Oy:lle. Asuntolaan tehtiin kaksi viisikerroksista tornimaista taloa, jotka yhdistettiin kaksikerroksisella osalla. Läntinen torni eli poikien puoli sisälsi 34 solua ja 14 yhteiskäytössä ollutta pesutilaa. Yhteen soluun kuului kaksi kahden hengen huonetta ja pieni eteinen. Itäinen torni sisälsi 22 solua ja yhdeksän pesutilaa. Lisäksi molemmilla puolilla oli yhteismajoitustilaa, joten taloon voitiin majoittaa yhteensä 350 oppilasta. Itä torniin liittyi neljä opettajien asuntoa sisältänyt lamelli. Kellariin sijoitettiin saunat ja liikuntasali. Talo valmistui vuoden 1957 lopulla ja samalla saatiin alkuperäinen rakennus suunnitelma suoritettua loppuun. <br /> <br /> Talo muistuttaa sekä rakenteellisesti, että arkkitehtuuriltaan päärakennusta. Julkisivuissa käytettiin nauhaikkunaa ja betonirunkoisen talon ulkoseinät tehtiin Siporeksista, joka rapattiin. Yksi selvä ero kuitenkin on. Sekä asuntolaan, että uuteen autotaloon tehtiin pulpettikatto. <br /> <br /> Rakennustyön yhteydessä uunilämmitteinen opettajarakennus sai keskuslämmityksen ja lämminvesijärjestelmän. Myös asuntola käytössä olleet kaksi asuntoa remontoitiin opettajien käyttöön. <br /> <br /> ==== Autotalo ====<br /> <br /> Viisikymmenluvun lopulla auto-osastolla esiintyi tilanahtautta. Uudelle laajennukselle saatiin suunnittelumäärärahaa vuonna 1960, mutta rakennus valmistui vasta vuoden 1966 alussa. Ylimpään kerrokseen sijoitettiin autohalli ja autosähkökorjaamo. Vuodesta 1955 kunnalliskodin sikalassa toimineet autonrenkaankorjaajien työtilat muuttivat alakertaan. Tilaan järjestettiin erilliset tilat renkaiden paistamiseen, täyttöön ja karhennukseen. Toiseen päähän tehtiin automaalaamo ja ruiskumaalaushuone. Kellariin varastoitiin varaosat ja sijoitettiin sosiaalitilat. Väestösuoja rakennettiin välipihan alle. Jokaiseen kerrokseen järjestettiin ajoyhteys. Talon teki Kummila Oy ja sen suunnitteli R V Luukkonen. Suuret ikkunapinnat erottavat talon aikaisemmista rakennusvaiheista. <br /> <br /> ==== Opintolinjat ====<br /> <br /> 60-luvulla tehtiin muutamia muutoksia opintolinjoilla. Keväällä 1963 kutsuttiin ammattikouluneuvosto kokoon pohtimaan linjojen tulevaisuutta. Päätettiin perustaa uusia autolinjoja, heikkovirtalinja ja muuttaa vuodesta 1960 alkaen pidetty levyseppäkurssi varsinaiseksi opintolinjaksi. Toinen kokous pidettiin joulukuussa 1964. Kokouksessa päätettiin tutkia uuden kuntainliiton alaisen ammattikoulun perustamista, koska vain puolet hakijoista pääsee sisään. Kevään aikana kunnat puolsivat uuden ammattikoulun perustamista ja tarjosivat kilvan tontteja koululle. <br /> <br /> Valumallien valmistus poikkesi huonekalupuuseppien työstä niin paljon, että se erotettiin omaksi linjaksi ja liitettiin metalliosastoon. Maatalouskoneseppien linja siirrettiin metalliosastosta auto-osastolle. Uuden autotalon valmistuttua maatalouskonesepät saivat vanhan&amp;nbsp;renkaankorjaajien työtilat eli entisen kirvesmiesluokan koneistamon alapuolella&amp;nbsp;käyttöönsä. <br /> <br /> Ammattikoulun ja opettajaopiston yhteydet muodostuivat tiiviiksi. Koulun opettajat suorittivat pedagokisia opintoja opistolla ja harjoittelija opettajat pitivät tunteja koululla. Moni ammattikoulun opettaja piti tunteja myös opistolla. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. <br /> <br /> Rehtori Laine jäi eläkkeelle vuoden 1966 kesällä, jolloin tehtävät siirtyivät vararehtori Paavo Jokiselle. Seuraavan vuoden alusta uudeksi rehtoriksi valittiin koulun puuosastolla vuoden 1953 alusta toiminut insinööriopettaja DI Jaakko Alanen. <br /> <br /> Uutta kuntainliiton ammattikoulua ei lopulta perustettu, vaan valtion keskusammattikoulu&amp;nbsp;myytiin kuntainliitolle.&amp;nbsp;Opettajaopiston yhteyteen perustettiin pieni harjoituskoulu. Keskusammattikoulun 26 toimintavuoden aikana valmistui 5270 oppilasta. Kunnallisen ammattikoulun nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu. Vuodesta 1987 Hämeenlinnan ammattioppilaitos HAOL. <br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> Haljoki Mikko, Oppimisen vuoksi, Hämeenlinnan ammattiopetuksen tekijöitä ja näkijöitä 1946-1996, ISBN 952-90-7884-6 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526%21202&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Category:Ammatilliset_oppilaitokset]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Etel%C3%A4-H%C3%A4meen_keskusammattikoulu&diff=16641 2015-01-15T19:54:36Z

<p>Jero: /* Lähteet: */</p> <hr /> <div>Valtion omistama Etelä-Hämeen keskusammattikoulu EHKAK&amp;nbsp;perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1946. Koulu myytiin kuntainliitolle vuonna 1972, jolloin sen nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu HAK.<br /> <br /> ==== Koulujärjestelmä ====<br /> <br /> Ruotsissa perustettiin vuodesta 1936 alkaen useita keskustyöpajakouluja ympäri maata ja niistä saatiin hyviä kokemuksia. Suomen ammattikasvatushallituksen johtaja tohtori Aarno Niini toi järjestelmän maahamme ja sovelsi sen paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Sota keskeytti hankkeen, mutta sodan jälkeen vallinnut ammattitaitoisen työvoiman puute käynnisti sen uudelleen. Vuoden 1946 syksyllä aloitettiin opetus neljässä keskusammattikoulussa eri puolilla Suomea. <br /> <br /> ==== Hämeenlinnan oppilaitos ====<br /> <br /> Yksi ammattikouluista aloitti toimintansa Hämeenlinnassa Saaristenkadun vanhan kansakoulun tiloissa syksyllä 1946. Rehtoriksi valittiin metallialan&amp;nbsp;teknikko Niilo Laine. Koulussa toimi metalli- ,puu- ja rakennuslinjat. Työkaluja ja koneita hankittiin noin kahden miljoonan markan arvosta. Opettajiksi valittiin alansa kokeneita henkilöitä. Pedagokisia valmiuksia täydennettiin Jyväskylän yliopiston kirje- ja kesäkursseilla. Kouluun pyrkijöiltä vaadittiin seitsemän vuoden kansakoulun oppimäärää, 15-20 vuoden ikää ja todistusta hyvästä maineesta. Todistusten perusteella osa kutsuttiin pääsykokeisiin, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin. <br /> <br /> Toisen toimintavuoden alkuun mennessä valmistui väliaikainen työpajarakennus koulun tontille. Samalla aloitettiin uudet talous-, ompelu- ja autonasentajien opintolinjat. Auto-osaston kalusto saatiin pääasiassa käytettynä puolustusvoimilta. Opettajien määrä kohosi yhdeksään. Kolmantena vuotena metalli- ja puuosastojen oppilaat siirtyivät teollisuuteen työharjoitteluun. Auto-osastolle saatiin toinen työnopettaja alkavaa toista vuosiluokkaa varten. <br /> <br /> ==== Tontti Myllymäestä ====<br /> <br /> Kaupunki lahjoitti koululle tontin [[Myllymäki|Myllymäestä]], jolla toimi kunnalliskoti. Rehtori teki useita tutustumismatkoja eri ammatikouluihin Suomessa ja Ruotsissa. Arkkitehti Martti Riihelä teki luonnoksia rakennusten sijoittelusta ja piirsi ensimmäisenä opettajien asuinrakennuksen. Talon rakentaminen alkoi keväällä 1947 ja siihen tehtiin kahdeksan huoneistoa. Rakentajina toimi koulun rakennusosaston oppilaat opettajan toimiessa valvojana. Puolitoistakerroksinen tiilitalo valmistui seuraavan vuoden syksyllä. Osa koulun oppilaista tuli kaupungin ulkopuolelta, jolloin kahta asuntoa käytettiin alkuvaiheessa oppilaiden majoittamiseen. <br /> <br /> ==== Valimo- ja paja ====<br /> <br /> Ensimmäinen varsinainen opetusrakennus valmistui vuonna 1950 Rinnetien ja Ammattikoulunkadun (nyk. Korkeakoulunkatu) kulmaan. Talon piirsi Arkkitehti Riihelä ja rakennustyön suoritti rakennusliike Kummila Oy. Talo suunniteltiin valimoalan opetusta varten. Länsisosaan tehtiin kahden kerroksen korkuinen valimohalli, jonka nosturilla varustettuun keskiosaan sijoitettiin kaavaamo. Keernat valmistettiin sivuosassa ja rauta sulatettiin Pansion metallitehtaan valmistamassa kupu-uunissa. Talon toisessa päässä yläkerrassa tehtiin puiset valumallit. Mallipuuosaston alapuolella ensimmäisessä kerroksessa toimi maatalouskoneseppien opintolinja. Talon kellariin sijoitettiin sosiaalitilat, rautavarasto ja pannuhuone. <br /> <br /> Talon valmistuttua ei aloitettu vielä valurien koulutusta, vaan ensin tiloihin muuttivat ns. poikien työpajat keskustan koulukiinteistöstä. Viilaamo siirtyi suunniteltuun maatalousseppien tilaan, puuosasto mallipuuosastolle ja autokorjaamo valimohalliin. Rakennusosaston oppilaat suorittivat harjoitustyönsä kunnalliskodin entisessä navetassa. <br /> <br /> ==== Luokkatilat ====<br /> <br /> Ensimmäisen koulutalon valmistuessa kaupungin kunnalliskoti toimi yhä alueella. Kivirakennuksen eli sairaalaosaston ullakko saatiin koulun käyttöön. Riihelä piirsi tilaan neljä luokkahuonetta ja toimiston. Kattoa korotettiin ja pihanpuolelta rakenettiin tiloihin johtava betonisilta. Määrärahojen vähyydestä johtuen valmistuminen siirtyi vuoden lopulle. Vuonna 1953 kunnalliskoti muutti pois, jolloin saatiin ensin sairaalaosaston kivirakennus muutettua asuntolaksi ja myöhemmin syksyllä myös päärakennus koulun käyttöön. Asuntolapaikkojen määrä nousi 175:n. Vanhaan navettaan tehtiin asuntolan sauna ja pesulatilat. Myöhemmin kivirakennukseen tehtiin kemian luokka ja vuosikymmenen lopussa luokkatilat vuokrattiin opettajaopiston käyttöön. <br /> <br /> ==== Pitkä työpaja ====<br /> <br /> Määrärahojen puute siirsi toisen työpajan valmistumisen vuoteen 1952. Rinnetien varteen rakennetun talon arkkitehdiksi valittiin R V Luukkonen ja rakentaminen annettiin Kummila Oy:lle. Työpaja jaettiin poikittain osastoiksi ja hallin keskivaiheilla kulki rakennuksen päädystä toiseen ulottuva parvi. Pohjoisosaan sijoitettiin puuosasto ja toiseen päätyyn metalliosaston koneistamo. Keskiosassa aloitti uusi sähkölinja. Rinteeseen rakennetun talon alakertaan tehtiin kaksi sosiaalitilaa ja kirvesmiesluokka sekä keskusvarasto ylärinteen puolelle. Auto-osasto muutti pienempään halliin pihatasolla, johon järjestettiin vaadittu läpiajomahdollisuus. Halli liittyi moottorien koneistamon sisältävän poikittaisen osan välityksellä pitkään työpajaan. Auto-osaston alla toimi muurarioppilaiden työtila. <br /> <br /> Alkuvaiheessa työpajassa oli runsaasti tilaa ja metalliosaston parvi vuokrattiin [[Kaurialan koulu|Kaurialan kansalaiskoulun]]&amp;nbsp;metallityöopetuksen käyttöön. Vuosien mittaan kalustoa hankittiin lisää ja koneistajille perustettiin rinnakkaisluokka. Työstökoneina käytettiin mm. ZKN kärkisorveja, Brunewerk metallihöylää ja Somua yleisjyrsintä. Puuosasto sai muuton yhteydessä uusia koneita, jolloin vanhat koneet mm. vuonna 1949 hankittu Wood Master yleisjyrsin jätettiin mallipuuseppien käyttöön. <br /> <br /> ==== Päärakennus ====<br /> <br /> Helmikuussa 1953 aloitettiin viisikerroksisen päärakennuksen rakentaminen työllisyystöinä. Kummila Oy:n kanssa solmittiin rakennustöistä urakkasopimus heinäkuussa. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille ja sähkötyöt Hankkijalle. Elokuussa valtionvarainministeriö ilmoitti, että työ on keskeytettävä. Osaurakoina ja oppilastyönä saatiin tehdä töitä, joilla rakennus saatiin suojakuntoon. Marraskuussa päästiin vesikattorakenteisiin, mutta osa talon yläpohjasta oli valamatta vielä joulukuussa. Säästösyistä katto tehtiin pellin sijaan betonikattotiilistä. Joulukuun viides vietettiin harjannostajaisia, jossa olivat mukana mm. kauppa- ja teollisuusministeri sekä kansanedustajia. Seuraavan vuoden alussa myönnettiin määräraha,jonka turvin rakennus saatiin valmiiksi. Uusi lämpökeskus tehtiin kellariin, jolloin vanha pannuhuone valimon kellarissa jäi pois käytöstä. Kevään aikana arkkitehti Tapiovaara teki luokkahuonekalustojen kuvia ja piirustuksia. Päärakennuksen kanssa yhtäaikaisesti valmistui viereinen kahdeksan asunnon virkailijatalo, johon tehtiin asunnot mm. rehtorille ja taloudenhoitajalle. <br /> <br /> Koulu sai 38 500 kuution tilat käyttöön vuoden 1954 kesäkuussa. Kustannukset nousivat kalustoineen 290 miljoonaan markkaan. Viisikerroksiseen taloon valmistuivat teorialuokat, opetuskeittiö, ruokala ja pesula. Ompelulinjalle annettiin tilat ylimmistä kerroksista. Matalammassa osassa sijaitsi näyttämöllä varustettu juhlasali. Juhlasalista tuli koulun erityinen ylpeyden aihe ja sitä vuokrattiin paljon ulkopuolisille toimijoille. Vuoden lopulla yleisöruokala, opettajahuoneet ja terveydenhoitajan vastaanotto olivat yhä kalusteita vailla. Marraskuussa pidettiin juhlallinen vihkitilaisuus. Tilaisuudessa esiintyi mm. Hämeenlinnan mieskuoro ja varsinaisen vihkipuheen piti rovasti Yrjö Joutsi. Seuraavana vuonna aloitettiin uusi modistilinja, jolle järjestettiin työtila ylimpään kerrokseen. <br /> <br /> ==== Asuntola ====<br /> <br /> Tasaustyöt aloitettiin työllisyystöinä vuonna 1955. Rahoituksen puute siirsi varsinaisen rakennustyön seuraavaan kevääseen, jolloin urakka annettiin paikalliselle Rakennustyö Oy:lle. Asuntolaan tehtiin kaksi viisikerroksista tornimaista taloa, jotka yhdistettiin kaksikerroksisella osalla. Läntinen torni eli poikien puoli sisälsi 34 solua ja 14 yhteiskäytössä ollutta pesutilaa. Yhteen soluun kuului kaksi kahden hengen huonetta ja pieni eteinen. Itäinen torni sisälsi 22 solua ja yhdeksän pesutilaa. Lisäksi molemmilla puolilla oli yhteismajoitustilaa, joten taloon voitiin majoittaa yhteensä 350 oppilasta. Itä torniin liittyi neljä opettajien asuntoa sisältänyt lamelli. Kellariin sijoitettiin saunat ja liikuntasali. Talo valmistui vuoden 1957 lopulla ja samalla saatiin alkuperäinen rakennus suunnitelma suoritettua loppuun. <br /> <br /> Talo muistuttaa sekä rakenteellisesti, että arkkitehtuuriltaan päärakennusta. Julkisivuissa käytettiin nauhaikkunaa ja betonirunkoisen talon ulkoseinät tehtiin Siporeksista, joka rapattiin. Yksi selvä ero kuitenkin on. Sekä asuntolaan, että uuteen autotaloon tehtiin pulpettikatto. <br /> <br /> Rakennustyön yhteydessä uunilämmitteinen opettajarakennus sai keskuslämmityksen ja lämminvesijärjestelmän. Myös asuntola käytössä olleet kaksi asuntoa remontoitiin opettajien käyttöön. <br /> <br /> ==== Autotalo ====<br /> <br /> Viisikymmenluvun lopulla auto-osastolla esiintyi tilanahtautta. Uudelle laajennukselle saatiin suunnittelumäärärahaa vuonna 1960, mutta rakennus valmistui vasta vuoden 1966 alussa. Ylimpään kerrokseen sijoitettiin autohalli ja autosähkökorjaamo. Vuodesta 1955 kunnalliskodin sikalassa toimineet autonrenkaankorjaajien työtilat muuttivat alakertaan. Tilaan järjestettiin erilliset tilat renkaiden paistamiseen, täyttöön ja karhennukseen. Toiseen päähän tehtiin automaalaamo ja ruiskumaalaushuone. Kellariin varastoitiin varaosat ja sijoitettiin sosiaalitilat. Väestösuoja rakennettiin välipihan alle. Jokaiseen kerrokseen järjestettiin ajoyhteys. Talon teki Kummila Oy ja sen suunnitteli R V Luukkonen. Suuret ikkunapinnat erottavat talon aikaisemmista rakennusvaiheista. <br /> <br /> ==== Opintolinjat ====<br /> <br /> 60-luvulla tehtiin muutamia muutoksia opintolinjoilla. Keväällä 1963 kutsuttiin ammattikouluneuvosto kokoon pohtimaan linjojen tulevaisuutta. Päätettiin perustaa uusia autolinjoja, heikkovirtalinja ja muuttaa vuodesta 1960 alkaen pidetty levyseppäkurssi varsinaiseksi opintolinjaksi. Toinen kokous pidettiin joulukuussa 1964. Kokouksessa päätettiin tutkia uuden kuntainliiton alaisen ammattikoulun perustamista, koska vain puolet hakijoista pääsee sisään. Kevään aikana kunnat puolsivat uuden ammattikoulun perustamista ja tarjosivat kilvan tontteja koululle. <br /> <br /> Valumallien valmistus poikkesi huonekalupuuseppien työstä niin paljon, että se erotettiin omaksi linjaksi ja liitettiin metalliosastoon. Maatalouskoneseppien linja siirrettiin metalliosastosta auto-osastolle. Uuden autotalon valmistuttua maatalouskonesepät saivat vanhan&amp;nbsp;renkaankorjaajien työtilat eli entisen kirvesmiesluokan koneistamon alapuolella&amp;nbsp;käyttöönsä. <br /> <br /> Ammattikoulun ja opettajaopiston yhteydet muodostuivat tiiviiksi. Koulun opettajat suorittivat pedagokisia opintoja opistolla ja harjoittelija opettajat pitivät tunteja koululla. Moni ammattikoulun opettaja piti tunteja myös opistolla. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. <br /> <br /> Rehtori Laine jäi eläkkeelle vuoden 1966 kesällä, jolloin tehtävät siirtyivät vararehtori Paavo Jokiselle. Seuraavan vuoden alusta uudeksi rehtoriksi valittiin koulun puuosastolla vuoden 1953 alusta toiminut insinööriopettaja DI Jaakko Alanen. <br /> <br /> Uutta kuntainliiton ammattikoulua ei lopulta perustettu, vaan valtion keskusammattikoulu&amp;nbsp;myytiin kuntainliitolle.&amp;nbsp;Opettajaopiston yhteyteen perustettiin pieni harjoituskoulu. Keskusammattikoulun 26 toimintavuoden aikana valmistui 5270 oppilasta. Kunnallisen ammattikoulun nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu. Vuodesta 1987 Hämeenlinnan ammattioppilaitos HAOL. <br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> Haljoki Mikko, Oppimisen vuoksi, Hämeenlinnan ammattiopetuksen tekijöitä ja näkijöitä 1946-1996, ISBN 952-90-7884-6 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526%21140&amp;app=Word&amp;wdo=1<br /> <br /> [[Category:Ammatilliset_oppilaitokset]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=16541 2014-12-26T13:53:15Z

<p>Jero: /* Voimala thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos */</p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin. Myöhemmin voimalaan asennettiin vielä toinen kattila ja öljyn käyttö aloitettiin vuonna 1959. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema.<br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Sahalle sijoitettiin kaksi raamisahaa ja ne toimivat ristisahaus sik-sak järjestelmällä. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi, mutta raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa ja tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha. Puutavara ajettiin kapearaiteista rautatietä pitkin lautatarhalle tapuleihin. 50-luvulla lautatarhaan valmistui neljä sahatavarakatosta. Vuonna 1957 valmistui uusi kuivaamo. Muutama vuosi myöhemmin kuivaamoa laajennettiin ja sen yhteyteen valmistui myös tasaus- ja lajittelulaitos. Lautatarhalla siirryttiin raidejärjestelmästä trukkikuljetuksiin.<br /> <br /> . <br /> <br /> Rannassa sijaitsi tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Kuivaamon tilat saatiin höyläämön käyttöön uuden kuivaamon valmistuttua. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa ja uusi lähettämö valmistui kymmenen vuotta myöhemmin.<br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla.<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=16540 2014-12-26T13:49:23Z

<p>Jero: /* Puusepäntehdas */</p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin, ns. kattilalieriö. 60-luvulla voimalaan asennettiin toinen kattila, joka käytti öljyä. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema, ns. öljykytkimet. <br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Sahalle sijoitettiin kaksi raamisahaa ja ne toimivat ristisahaus sik-sak järjestelmällä. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi, mutta raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa ja tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha. Puutavara ajettiin kapearaiteista rautatietä pitkin lautatarhalle tapuleihin. 50-luvulla lautatarhaan valmistui neljä sahatavarakatosta. Vuonna 1957 valmistui uusi kuivaamo. Muutama vuosi myöhemmin kuivaamoa laajennettiin ja sen yhteyteen valmistui myös tasaus- ja lajittelulaitos. Lautatarhalla siirryttiin raidejärjestelmästä trukkikuljetuksiin.<br /> <br /> . <br /> <br /> Rannassa sijaitsi tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Kuivaamon tilat saatiin höyläämön käyttöön uuden kuivaamon valmistuttua. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa ja uusi lähettämö valmistui kymmenen vuotta myöhemmin.<br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla.<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=16539 2014-12-26T13:45:44Z

<p>Jero: /* Saha */</p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin, ns. kattilalieriö. 60-luvulla voimalaan asennettiin toinen kattila, joka käytti öljyä. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema, ns. öljykytkimet. <br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Sahalle sijoitettiin kaksi raamisahaa ja ne toimivat ristisahaus sik-sak järjestelmällä. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi, mutta raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa ja tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha. Puutavara ajettiin kapearaiteista rautatietä pitkin lautatarhalle tapuleihin. 50-luvulla lautatarhaan valmistui neljä sahatavarakatosta. Vuonna 1957 valmistui uusi kuivaamo. Muutama vuosi myöhemmin kuivaamoa laajennettiin ja sen yhteyteen valmistui myös tasaus- ja lajittelulaitos. Lautatarhalla siirryttiin raidejärjestelmästä trukkikuljetuksiin.<br /> <br /> . <br /> <br /> Rannassa sijaitsi tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa. <br /> <br /> Kuivaamo toimi alussa puusepäntehtaan yhteydessä höyläämön vieressä. Syksyllä 1957 valmistui uusi kuivaamo erilliseen tiiliseen rakennukseen, joka varustettiin uudenaikaisella valvontalaitteistolla. Myöhemmin kuivaamoa laajennettiin kolminkertaiseksi. <br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla.<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=16538 2014-12-26T13:37:26Z

<p>Jero: /* Saha */</p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin, ns. kattilalieriö. 60-luvulla voimalaan asennettiin toinen kattila, joka käytti öljyä. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema, ns. öljykytkimet. <br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Sahalle sijoitettiin kaksi raamisahaa ja ne toimivat ristisahaus sik-sak järjestelmällä. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi, mutta raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa ja tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha. Puutavara ajettiin kapearaiteista rautatietä pitkin lautatarhalle. Kuivaamon laajennuksen jälkeen saatiin myös rimottamolaitteisto siihen yhteyteen, jolloin lautatavaraakin rimotettiin joka saatiin suoraan kuivaamoon.Samaan yhteyteen rakennettiin nykyaikainen puutavaran lajittelulaitos eli puutavara lajiteltiin nyt kuivattuna, kun se ennen tapahtui sahalla lajittelu/ tasauspöydällä.Näin koko prosessi nopeutui, pian puutavara saatiin&amp;nbsp; varastoon josta rautatievaunuihin ja laivattavaksi. Sahan sosiaalitilat sijaitsivat tiilisen korjauspajan yläkerrassa kun&amp;nbsp.<br /> <br /> . <br /> <br /> Rantaan rakennettiin tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa. <br /> <br /> Kuivaamo toimi alussa puusepäntehtaan yhteydessä höyläämön vieressä. Syksyllä 1957 valmistui uusi kuivaamo erilliseen tiiliseen rakennukseen, joka varustettiin uudenaikaisella valvontalaitteistolla. Myöhemmin kuivaamoa laajennettiin kolminkertaiseksi. <br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla.<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=16537 2014-12-26T13:30:42Z

<p>Jero: /* Toiminta päättyy */</p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin, ns. kattilalieriö. 60-luvulla voimalaan asennettiin toinen kattila, joka käytti öljyä. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema, ns. öljykytkimet. <br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Kahden raamisahan voimanlähteinä toimivat jo sähkömoottorit toisin kuin Eklöfin höyrysahalla. Sahalla käytettiin ristisahaus sik-sak järjestelmää. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha.Pää eli keskitavaran rimoitus tapahtui sahan kuormaus pöydältä josta se ajettiin trukilla&amp;nbsp; odottamaan kuivaamoon menoa, lautatavara pääosin tapuloitiin ajamalla pikku veturilla kuormat lautatarhalle . Kuivaamon laajennuksen jälkeen saatiin myös rimottamolaitteisto siihen yhteyteen, jolloin lautatavaraakin rimotettiin joka saatiin suoraan kuivaamoon.Samaan yhteyteen rakennettiin nykyaikainen puutavaran lajittelulaitos eli puutavara lajiteltiin nyt kuivattuna, kun se ennen tapahtui sahalla lajittelu/ tasauspöydällä.Näin koko prosessi nopeutui, pian puutavara saatiin&amp;nbsp; varastoon josta rautatievaunuihin ja laivattavaksi. Sahan sosiaalitilat sijaitsivat tiilisen korjauspajan yläkerrassa kun&amp;nbsp; työtä tehtiin kahdessa vuorossa.<br /> <br /> . <br /> <br /> Rantaan rakennettiin tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa. <br /> <br /> Kuivaamo toimi alussa puusepäntehtaan yhteydessä höyläämön vieressä. Syksyllä 1957 valmistui uusi kuivaamo erilliseen tiiliseen rakennukseen, joka varustettiin uudenaikaisella valvontalaitteistolla. Myöhemmin kuivaamoa laajennettiin kolminkertaiseksi. <br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla.<br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanajan_mylly_ja_rehutehdas&diff=16536 2014-12-26T13:19:15Z

<p>Jero: /* Laajennukset */</p> <hr /> <div>[[Vanaja|Vanaja]]n mylly ja rehutehdas toimivat [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]]n [[Kantola|Kantolan]] teollisuusalueella. Myllyn perusti Osuustukkukauppa OTK. <br /> <br /> ==== Uusi mylly ====<br /> <br /> Vehnän kulutus lisääntyi sodan jälkeen huomattavasti ja OTKn Helsingin Sörnäisissä sijaitseva mylly pystyi toimittamaan vain puolet osuusliikkeiden tarvitsemasta jauhojen määrästä. Koska OTKn vehnäjauhot osoittautuivat hyvälaatuiseksi ja kysyntä oli taattu, päätettiin perustaa toinen mylly. Sijoituspaikalta edellytettiin hyviä liikenneyhteyksiä ja tuottavien peltojen läheisyyttä. Hämeenlinnan Kantolasta saatiin edullisesti ostettua 20 hehtaaria maata ja tarvittava energia saatiin läheisestä [[Sotka Oy|OTK puun]] voimalaitoksesta. Lisäksi päätettiin perustaa rehutehdas myllyn viereen ja rakentaa voimalaitokseen uusi muuntamo ja kytkinasema.<br /> <br /> ==== Myllyn rakentaminen ====<br /> <br /> Vuoden 1954 kesällä suoritettiin alueen maaleikkaus- ja täyttötyöt sekä tehtiin salaojat. OTKn voimalaitoksesta tehtiin noin 500 metriä pitkä putkikanava myllylle. Lisäksi rakennettiin uusi raideyhteys alueelle etelästä. Syyskesällä aloitettiin varsinaiset rakennustyöt. Riita laudoitusryhmän kanssa aiheutti SAK:n ja rakennustyöväenliiton lakkouhkaukseen, joten työt keskeytettiin. Lopulta töiden jatko siirrettiin kevääseen, koska talvi aiheutti teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Myllyn runko vaalettiin betonista ja ulkoseinät muurattiin tiilestä. Työmaalla käytettiin puisia rakennustelineitä ja kiskoilla kulkevaa melko pientä kääntyväpuomista torninosturia. Vuoden 1955 jälkipuoliskolla päästiin koneistojen asennustöihin. Mylly saatiin valmiiksi vuonna 1956 ja toukokuun puolivälissä se saatiin koekäyttöön. Viljasiilot tehtiin betonista erilliseen rakennukseen, joka sisälsi 32 pyöreätä siiloa. Mylly sisälsi 32 244 kuutiota ja siilorakennus 32 244 kuutiota. Siiloja rakennettiin lisää vuosikymmenen lopulla. <br /> <br /> ==== Tekniikka ====<br /> <br /> Koneisto hankittiin Robinsonin tehtailta Rochdalesta Englannista. Valssituolit sijoitettiin viidenteen kerrokseen. Vastaanottopunnituksen jälkeen vehnä joutui pestäväksi, jonka jälkeen kosteus poistettiin lingossa ja kuivurissa. Tämän jälkeen jyvät jauhettiin valsseissä ja kuljetettiin paineilman avulla putkia pitkin tasosihdeille. Täältä jauho kulkeutui hienommille valsseille ja tasosihdeille, kunnes kaikki on jauhettu. Viljan kulkua myllyn sisällä ohjattiin kauko-ohjauksella valvomosta. Mylly toimi kolmessa vuorossa, mutta viikonlopuksi se pysäytettiin. Kutakin vuoroa hoiti vain kolme mylläriä. Tuotanto nousi 20-30 tonniin vuorokaudessa. <br /> <br /> ==== Rehutehdas ====<br /> <br /> OTK suunnitteli aluksi pientä kevytrakenteista rehutehdasta. Lopulta todettiin kannattavammaksi rakentaa suurempi yksikkö ja sijoittaa se uuden myllyn yhteyteen. Rehutehdasta suunniteltiin samanaikaisesti myllyn kanssa, mutta aluksi varsinaissa rakennustöissä keskityttiin myllyyn. Jauhatusjätteet saatiin siirrettyä suoraan paineilmaputkia pitkin rehutehtaaseen. Tehdas käynnistyi vuonna 1956. Raerehukoneiston asennus saatiin päätökseen vuoden 1958 alkupuolella ja samana vuonna lisättiin myös raaka-aine ja valmistevaraston tiloja. Tehdas tuotti rehuseoksia, rehujauhoja ja ravintosuoloja. Syys ja talvikautena se toimi siemenpakkaamona. <br /> <br /> ==== Laajennukset ====<br /> <br /> Rehutehdasta laajennettiin jo parin vuoden päästä valmistumisesta uusilla siiloilla ja tasovarastolla. Seuraava suurempi laajennus suoritettiin 60-luvun puolivälissä. Alueen maamerkkinä tunnettu ns. rehumajakka valmistui 1974. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. 70-luvun lopulla valmistui uusi tasovarasto. Tämän jälkeen vehnän ja rukiin valmistus keskitettiin Hämeenlinnaan ja Sörnäisissä erikoituttiin Kauraan. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti&amp;nbsp;agronomi&amp;nbsp;Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty. <br /> <br /> OTK&amp;nbsp;fuusioitiin paikallisten&amp;nbsp;osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin&amp;nbsp;osuusliikkeiden kaikki myllyt. Rehutehdas siirtyi Alfa-Rehu Oy:lle 1988 ja pari vuotta myöhemmin Rehuraisio hankki tehtaan koko osakekannan. Raisio Yhtymän ja Vaasan Myllyn muodostama Melia Oy osti Vanajan myllyn vuonna 1990. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi huhtikuussa 2001. Rehutehdas lopetettiin jo edellisen vuoden lopussa.<br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirjat 54-59, 63 ja 67&lt;br&gt;Työtoveri, 6/69&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 24.6.2002 ja 21.7.2002<br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanajan_mylly_ja_rehutehdas&diff=16535 2014-12-26T13:05:29Z

<p>Jero: /* Uusi mylly */</p> <hr /> <div>[[Vanaja|Vanaja]]n mylly ja rehutehdas toimivat [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]]n [[Kantola|Kantolan]] teollisuusalueella. Myllyn perusti Osuustukkukauppa OTK. <br /> <br /> ==== Uusi mylly ====<br /> <br /> Vehnän kulutus lisääntyi sodan jälkeen huomattavasti ja OTKn Helsingin Sörnäisissä sijaitseva mylly pystyi toimittamaan vain puolet osuusliikkeiden tarvitsemasta jauhojen määrästä. Koska OTKn vehnäjauhot osoittautuivat hyvälaatuiseksi ja kysyntä oli taattu, päätettiin perustaa toinen mylly. Sijoituspaikalta edellytettiin hyviä liikenneyhteyksiä ja tuottavien peltojen läheisyyttä. Hämeenlinnan Kantolasta saatiin edullisesti ostettua 20 hehtaaria maata ja tarvittava energia saatiin läheisestä [[Sotka Oy|OTK puun]] voimalaitoksesta. Lisäksi päätettiin perustaa rehutehdas myllyn viereen ja rakentaa voimalaitokseen uusi muuntamo ja kytkinasema.<br /> <br /> ==== Myllyn rakentaminen ====<br /> <br /> Vuoden 1954 kesällä suoritettiin alueen maaleikkaus- ja täyttötyöt sekä tehtiin salaojat. OTKn voimalaitoksesta tehtiin noin 500 metriä pitkä putkikanava myllylle. Lisäksi rakennettiin uusi raideyhteys alueelle etelästä. Syyskesällä aloitettiin varsinaiset rakennustyöt. Riita laudoitusryhmän kanssa aiheutti SAK:n ja rakennustyöväenliiton lakkouhkaukseen, joten työt keskeytettiin. Lopulta töiden jatko siirrettiin kevääseen, koska talvi aiheutti teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Myllyn runko vaalettiin betonista ja ulkoseinät muurattiin tiilestä. Työmaalla käytettiin puisia rakennustelineitä ja kiskoilla kulkevaa melko pientä kääntyväpuomista torninosturia. Vuoden 1955 jälkipuoliskolla päästiin koneistojen asennustöihin. Mylly saatiin valmiiksi vuonna 1956 ja toukokuun puolivälissä se saatiin koekäyttöön. Viljasiilot tehtiin betonista erilliseen rakennukseen, joka sisälsi 32 pyöreätä siiloa. Mylly sisälsi 32 244 kuutiota ja siilorakennus 32 244 kuutiota. Siiloja rakennettiin lisää vuosikymmenen lopulla. <br /> <br /> ==== Tekniikka ====<br /> <br /> Koneisto hankittiin Robinsonin tehtailta Rochdalesta Englannista. Valssituolit sijoitettiin viidenteen kerrokseen. Vastaanottopunnituksen jälkeen vehnä joutui pestäväksi, jonka jälkeen kosteus poistettiin lingossa ja kuivurissa. Tämän jälkeen jyvät jauhettiin valsseissä ja kuljetettiin paineilman avulla putkia pitkin tasosihdeille. Täältä jauho kulkeutui hienommille valsseille ja tasosihdeille, kunnes kaikki on jauhettu. Viljan kulkua myllyn sisällä ohjattiin kauko-ohjauksella valvomosta. Mylly toimi kolmessa vuorossa, mutta viikonlopuksi se pysäytettiin. Kutakin vuoroa hoiti vain kolme mylläriä. Tuotanto nousi 20-30 tonniin vuorokaudessa. <br /> <br /> ==== Rehutehdas ====<br /> <br /> OTK suunnitteli aluksi pientä kevytrakenteista rehutehdasta. Lopulta todettiin kannattavammaksi rakentaa suurempi yksikkö ja sijoittaa se uuden myllyn yhteyteen. Rehutehdasta suunniteltiin samanaikaisesti myllyn kanssa, mutta aluksi varsinaissa rakennustöissä keskityttiin myllyyn. Jauhatusjätteet saatiin siirrettyä suoraan paineilmaputkia pitkin rehutehtaaseen. Tehdas käynnistyi vuonna 1956. Raerehukoneiston asennus saatiin päätökseen vuoden 1958 alkupuolella ja samana vuonna lisättiin myös raaka-aine ja valmistevaraston tiloja. Tehdas tuotti rehuseoksia, rehujauhoja ja ravintosuoloja. Syys ja talvikautena se toimi siemenpakkaamona. <br /> <br /> ==== Laajennukset ====<br /> <br /> Rehutehdasta laajennettiin 60-luvun puolivälissä. Seuraava laajennus valmistui vuonna 1974, jolloin valmistui alueen maamerkkinä tunnettu korkea siilorakennus. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti&amp;nbsp;agronomi&amp;nbsp;Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty. <br /> <br /> OTK&amp;nbsp;fuusioitiin paikallisten&amp;nbsp;osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin&amp;nbsp;osuusliikkeiden kaikki myllyt. 90-luvulla mylly ja rehutehdas päätyivät Raisio Yhtymälle. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi huhtikuussa 2001.<br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirjat 54-59, 63 ja 67&lt;br&gt;Työtoveri, 6/69&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 24.6.2002 ja 21.7.2002<br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kantolan_keksitehdas&diff=16534 2014-12-22T20:37:50Z

<p>Jero: /* Tietolähteet&amp;nbsp; */</p> <hr /> <div>OTK:n Kantolan keksitehdas toimi Hämeenlinnan [[Kantola|Kantolanniemessä]] vuodesta 1960. Nykyisin tehdas toimii yksityisessä omistuksessa ja tekee tuotteita Vanajan nimellä. <br /> <br /> ==== Tehtaan perustaminen ====<br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK suunnitteli jo Vanajan [[Vanajan mylly ja rehutehdas|myllyn]] rakennusvaiheessa ns. leipätehdasta myllyn välittömään läheisyyteen. Lopulta päädyttiin keksien valmistukseen. Raaka-aineet voitiin puhaltaa putkea pitkin suoraan keksitehtaalle ja näin säästettiin kuljetuskustannuksista. Tehtaan vihkiäiset pidettiin 25.10.1960. Tuotanto-ohjelmaan otettiin heti alussa mukaan myös rinkelit. Helsingin Sörnäisissä toiminut OTK:n makaroni tuotanto siirrettiin myös Hämeenlinnaan uuden keksitehtaan tiloihin.&amp;nbsp;Vuoden 1962 alkupuolella asennettiin toinen keksilinja sekä täytekeksi ja kuorrutuskoneet. Kovat keksit kuten Marie ja Cream Cracker valmistettiin keksilinjalla 1, joka toimi stanssi periaatteella. Murokeksit valmistettiin toisella kaksilinjalla&amp;nbsp;valssissa. Kaksi vuotta myöhemmin kohotettiin rinkelikoneiston kapasiteettia. Lisäksi toimi korppulinja, jonka kuivatusuuni soveltui myös kakkujen valmistukseen. <br /> <br /> ==== Tuotanto ====<br /> <br /> Tehdas työllisti noin 140 henkilöä 60-luvun aikana. Vuosikymmenen lopulla aloitettiin kääretorttujen tuotanto. Koneellistettu linja tuotti 20 000 kappaletta kääretorttuja kahdeksan tunnin työvuoron aikana. Vuoden 1969 tuotanto nousi 3,6 miljoonaan kilogrammaan ja liikevaihto 11,7 miljoonaan markkaan. Kotimaan myynnin lisäksi keksejä vietiin muihin Pohjoismaihin. Suosituin vientiartikkeli oli voileipäkeksit ja Ruotsiin vietiin paljon&amp;nbsp;Bueno keksejä. Huomattavia määriä myytiin myös Japaniin ja Puolaan. Tehtaan johtajana toimi Rauno Eskola ja teknillisenä johtajana Pentti Kupari.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Nykytila ====<br /> <br /> Keksitehdas päätyi fuusion myötä EKA yhtymälle ja edelleen Meiran alaisuuteen. Tehdas myytiin norjalaiselle Orclalle, joka kuitenkin keskitti koko tuotantonsa uudelle Göteborgin tehtaalle vuonna 2000. Hämeenlinnassa jatkui pienimuotoinen korppujen ja vohvelien tuotanto entisessä OTK:n keksitehtaassa. <br /> <br /> ==== Tietolähteet&amp;nbsp; ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirja 1962, 1964&lt;br&gt;E-lehti 8/70, 1/77 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> &amp;nbsp; <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanajan_mylly_ja_rehutehdas&diff=16533 2014-12-22T20:37:13Z

<p>Jero: /* Tietolähteet */</p> <hr /> <div>[[Vanaja|Vanaja]]n mylly ja rehutehdas toimivat [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]]n [[Kantola|Kantolan]] teollisuusalueella. Myllyn perusti Osuustukkukauppa OTK. <br /> <br /> ==== Uusi mylly ====<br /> <br /> Vehnän kulutus lisääntyi sodan jälkeen huomattavasti ja OTKn Helsingin Sörnäisissä sijaitseva mylly pystyi toimittamaan vain puolet osuusliikkeiden tarvitsemasta jauho määrästä. Koska OTKn vehnäjauhot osoittautuivat hyvälaatuiseksi ja kysyntä oli taattu, päätettiin perustaa toinen mylly. Sijoituspaikalta edellytettiin hyviä liikenneyhteyksiä ja tuottavien peltojen läheisyyttä. Hämeenlinnan Kantolasta saatiin edullisesti ostettua 20 hehtaaria maata ja tarvittava energia saatiin läheisestä [[Sotka Oy|OTK puun]] voimalaitoksesta. Lisäksi päätettiin perustaa rehutehdas myllyn viereen ja rakentaa voimalaitokseen uusi muuntamo ja kytkinasema. <br /> <br /> ==== Myllyn rakentaminen ====<br /> <br /> Vuoden 1954 kesällä suoritettiin alueen maaleikkaus- ja täyttötyöt sekä tehtiin salaojat. OTKn voimalaitoksesta tehtiin noin 500 metriä pitkä putkikanava myllylle. Lisäksi rakennettiin uusi raideyhteys alueelle etelästä. Syyskesällä aloitettiin varsinaiset rakennustyöt. Riita laudoitusryhmän kanssa aiheutti SAK:n ja rakennustyöväenliiton lakkouhkaukseen, joten työt keskeytettiin. Lopulta töiden jatko siirrettiin kevääseen, koska talvi aiheutti teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Myllyn runko vaalettiin betonista ja ulkoseinät muurattiin tiilestä. Työmaalla käytettiin puisia rakennustelineitä ja kiskoilla kulkevaa melko pientä kääntyväpuomista torninosturia. Vuoden 1955 jälkipuoliskolla päästiin koneistojen asennustöihin. Mylly saatiin valmiiksi vuonna 1956 ja toukokuun puolivälissä se saatiin koekäyttöön. Viljasiilot tehtiin betonista erilliseen rakennukseen, joka sisälsi 32 pyöreätä siiloa. Mylly sisälsi 32 244 kuutiota ja siilorakennus 32 244 kuutiota. Siiloja rakennettiin lisää vuosikymmenen lopulla. <br /> <br /> ==== Tekniikka ====<br /> <br /> Koneisto hankittiin Robinsonin tehtailta Rochdalesta Englannista. Valssituolit sijoitettiin viidenteen kerrokseen. Vastaanottopunnituksen jälkeen vehnä joutui pestäväksi, jonka jälkeen kosteus poistettiin lingossa ja kuivurissa. Tämän jälkeen jyvät jauhettiin valsseissä ja kuljetettiin paineilman avulla putkia pitkin tasosihdeille. Täältä jauho kulkeutui hienommille valsseille ja tasosihdeille, kunnes kaikki on jauhettu. Viljan kulkua myllyn sisällä ohjattiin kauko-ohjauksella valvomosta. Mylly toimi kolmessa vuorossa, mutta viikonlopuksi se pysäytettiin. Kutakin vuoroa hoiti vain kolme mylläriä. Tuotanto nousi 20-30 tonniin vuorokaudessa. <br /> <br /> ==== Rehutehdas ====<br /> <br /> OTK suunnitteli aluksi pientä kevytrakenteista rehutehdasta. Lopulta todettiin kannattavammaksi rakentaa suurempi yksikkö ja sijoittaa se uuden myllyn yhteyteen. Rehutehdasta suunniteltiin samanaikaisesti myllyn kanssa, mutta aluksi varsinaissa rakennustöissä keskityttiin myllyyn. Jauhatusjätteet saatiin siirrettyä suoraan paineilmaputkia pitkin rehutehtaaseen. Tehdas käynnistyi vuonna 1956. Raerehukoneiston asennus saatiin päätökseen vuoden 1958 alkupuolella ja samana vuonna lisättiin myös raaka-aine ja valmistevaraston tiloja. Tehdas tuotti rehuseoksia, rehujauhoja ja ravintosuoloja. Syys ja talvikautena se toimi siemenpakkaamona. <br /> <br /> ==== Laajennukset ====<br /> <br /> Rehutehdasta laajennettiin 60-luvun puolivälissä. Seuraava laajennus valmistui vuonna 1974, jolloin valmistui alueen maamerkkinä tunnettu korkea siilorakennus. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti&amp;nbsp;agronomi&amp;nbsp;Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty. <br /> <br /> OTK&amp;nbsp;fuusioitiin paikallisten&amp;nbsp;osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin&amp;nbsp;osuusliikkeiden kaikki myllyt. 90-luvulla mylly ja rehutehdas päätyivät Raisio Yhtymälle. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi huhtikuussa 2001.<br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirjat 54-59, 63 ja 67&lt;br&gt;Työtoveri, 6/69&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 24.6.2002 ja 21.7.2002<br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=16532 2014-12-22T20:36:34Z

<p>Jero: /* Lähteet */</p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin, ns. kattilalieriö. 60-luvulla voimalaan asennettiin toinen kattila, joka käytti öljyä. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema, ns. öljykytkimet. <br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Kahden raamisahan voimanlähteinä toimivat jo sähkömoottorit toisin kuin Eklöfin höyrysahalla. Sahalla käytettiin ristisahaus sik-sak järjestelmää. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha.Pää eli keskitavaran rimoitus tapahtui sahan kuormaus pöydältä josta se ajettiin trukilla&amp;nbsp; odottamaan kuivaamoon menoa, lautatavara pääosin tapuloitiin ajamalla pikku veturilla kuormat lautatarhalle . Kuivaamon laajennuksen jälkeen saatiin myös rimottamolaitteisto siihen yhteyteen, jolloin lautatavaraakin rimotettiin joka saatiin suoraan kuivaamoon.Samaan yhteyteen rakennettiin nykyaikainen puutavaran lajittelulaitos eli puutavara lajiteltiin nyt kuivattuna, kun se ennen tapahtui sahalla lajittelu/ tasauspöydällä.Näin koko prosessi nopeutui, pian puutavara saatiin&amp;nbsp; varastoon josta rautatievaunuihin ja laivattavaksi. Sahan sosiaalitilat sijaitsivat tiilisen korjauspajan yläkerrassa kun&amp;nbsp; työtä tehtiin kahdessa vuorossa.<br /> <br /> . <br /> <br /> Rantaan rakennettiin tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa. <br /> <br /> Kuivaamo toimi alussa puusepäntehtaan yhteydessä höyläämön vieressä. Syksyllä 1957 valmistui uusi kuivaamo erilliseen tiiliseen rakennukseen, joka varustettiin uudenaikaisella valvontalaitteistolla. Myöhemmin kuivaamoa laajennettiin kolminkertaiseksi. <br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. EKA myi sahan Grahn-yhtiölle, joka lopetti sahauksen elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti, jolloin EKA kaatui. Voimalaitos lakkautettiin jo ennen EKA:n kaatumista. Viimeiset uudistukset voimalaan oli tehty 1984, jolloin vielä uudistettiin polttoaineen syöttölaitteita, rakennettiin uusi valvomo ja ulkoinen polttoainevarasto. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=OTK:n_jakelukeskus&diff=16531 2014-12-22T20:34:09Z

<p>Jero: /* Tietolähteet */</p> <hr /> <div>OTK:n jakelukeskus toimi Kantolassa [[Vanajan mylly ja rehutehdas|myllyn]] ja [[Kantolan keksitehdas|keksitehtaan]] vieressä. Nykyisin rakennus tunnetaan kirpputoristaan. <br /> <br /> ==== Aluevarastot ====<br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK&amp;nbsp;suunnitteli jo 1940 luvulla ns. rautavarastoa Hämeenlinnaan. Suunnitelmat viivästyivät ja muuttuivat vuosien mittaan. Viisikymmenluvulla kehitettiin uutta aluevarasto järjestelmää, johon kuuluivat rautakauppatavaroiden lisäksi myös elintarvikkeet. Tavoitteena oli helpottaa ja yksinkertaistaa tavaroiden toimittamista Osuustukkukaupalta paikallisille osuusliikkeille. Aluevarasto korvasi paikallisten osuusliikkeiden omat keskusvarastot ja OTK:n piirivarastot, jolloin yksi varastointikäsittely saatiin kokonaan poistettua. Isoissa varastoissa tavaroita voitiin käsitellä koneellisesti.&amp;nbsp;Mallia haettiin Ruotsin keskusosuusliikkeen Kooperativa Förbundetin järjestelmästä. Ensimmäinen aluevarastoista perustettiin Hämeenlinnaan ja se valmistui vuonna 1958. Asiakkaaksi tulivat seitsemän osuusliikettä Etelä-Hämeestä, joilla oli yhteensä 137 elintarvikemyymälää ja 44 muuta toimipistettä. Useampia osuusliikkeitä palvelevan aluevaaston avulla saatiin tuotteiden kiertonopeutta nostettua. Ensimmäisen toimivuoden&amp;nbsp;aikana varastoon kuului noin 1400 artikkelia ja liikevaihto oli 7,9 miljoonaa markkaa (vuoden 73 rahassa). <br /> <br /> ==== Varastokekus ====<br /> <br /> Vuoden 1960 alussa aluevarastojen nimet muutettiin varastokeskuksiksi. Hämeenlinnan lisäksi varastoja toimi myös Seinäjoella ja Iisalmessa. Tämän jälkeen kehitys hidastui ja seuraava varasto perustettiin vasta 1966 Tampereelle.&amp;nbsp;Tämän johdosta Hämeenlinnan jakelualueesta siirrettiin osia Tampereen piiriin. Hämeenlinnan jakoaluetta&amp;nbsp;laajennettiin Hyvinkään ja Järvenpään suuntiin. Hämeenlinna jakelukeskusta laajennettiin vuonna 1968.&amp;nbsp;Kuljetusyhteyksien nopeutuessa muutettiin suunnitelmaa varastokeskusverkosta. Hämeenlinnan toimipistettä suunniteltiin lopettettavaksi ja&amp;nbsp;alueen&amp;nbsp;jakamista Helsingin ja Tampereen piirien kesken.&amp;nbsp;Uusien varastokeskusten rakentamisen hitauden johdosta Hämeenlinnan keskus säilyi.&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Muutoksia ====<br /> <br /> Vuonna 1973 artikkelien määrä nousi jo neljään tuhanteen ja liikevaihto 45,9 miljoonaan. Raskaat rautatarvikkeet ja väkirehuseokset siirrettiin muihin jakelukanaviin. Henkilökunnan määrä kohosi 76 henkilöön. OTK:n suurfuusion myötä jakelukeskus siirtyi EKA yhtymälle. EKA:n kaaduttua&amp;nbsp;Hämeenlinnan jakelukeskus jäi pois käytöstä. Johtajina on toiminut Jukka Aaltonen ja Teppo Mustonen.&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;E-lehti&amp;nbsp;4/73 &lt;br&gt;<br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526!191&amp;app=WordPdf<br /> <br /> [[Category:Kauppa_ja_teollisuus]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=OTK:n_jakelukeskus&diff=13452 2014-03-23T19:40:48Z

<p>Jero: /* Tietolähteet */</p> <hr /> <div>OTK:n jakelukeskus toimi Kantolassa [[Vanajan mylly ja rehutehdas|myllyn]] ja [[Kantolan keksitehdas|keksitehtaan]] vieressä. Nykyisin rakennus tunnetaan kirpputoristaan. <br /> <br /> ==== Aluevarastot ====<br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK&amp;nbsp;suunnitteli jo 1940 luvulla ns. rautavarastoa Hämeenlinnaan. Suunnitelmat viivästyivät ja muuttuivat vuosien mittaan. Viisikymmenluvulla kehitettiin uutta aluevarasto järjestelmää, johon kuuluivat rautakauppatavaroiden lisäksi myös elintarvikkeet. Tavoitteena oli helpottaa ja yksinkertaistaa tavaroiden toimittamista Osuustukkukaupalta paikallisille osuusliikkeille. Aluevarasto korvasi paikallisten osuusliikkeiden omat keskusvarastot ja OTK:n piirivarastot, jolloin yksi varastointikäsittely saatiin kokonaan poistettua. Isoissa varastoissa tavaroita voitiin käsitellä koneellisesti.&amp;nbsp;Mallia haettiin Ruotsin keskusosuusliikkeen Kooperativa Förbundetin järjestelmästä. Ensimmäinen aluevarastoista perustettiin Hämeenlinnaan ja se valmistui vuonna 1958. Asiakkaaksi tulivat seitsemän osuusliikettä Etelä-Hämeestä, joilla oli yhteensä 137 elintarvikemyymälää ja 44 muuta toimipistettä. Useampia osuusliikkeitä palvelevan aluevaaston avulla saatiin tuotteiden kiertonopeutta nostettua. Ensimmäisen toimivuoden&amp;nbsp;aikana varastoon kuului noin 1400 artikkelia ja liikevaihto oli 7,9 miljoonaa markkaa (vuoden 73 rahassa). <br /> <br /> ==== Varastokekus ====<br /> <br /> Vuoden 1960 alussa aluevarastojen nimet muutettiin varastokeskuksiksi. Hämeenlinnan lisäksi varastoja toimi myös Seinäjoella ja Iisalmessa. Tämän jälkeen kehitys hidastui ja seuraava varasto perustettiin vasta 1966 Tampereelle.&amp;nbsp;Tämän johdosta Hämeenlinnan jakelualueesta siirrettiin osia Tampereen piiriin. Hämeenlinnan jakoaluetta&amp;nbsp;laajennettiin Hyvinkään ja Järvenpään suuntiin. Hämeenlinna jakelukeskusta laajennettiin vuonna 1968.&amp;nbsp;Kuljetusyhteyksien nopeutuessa muutettiin suunnitelmaa varastokeskusverkosta. Hämeenlinnan toimipistettä suunniteltiin lopettettavaksi ja&amp;nbsp;alueen&amp;nbsp;jakamista Helsingin ja Tampereen piirien kesken.&amp;nbsp;Uusien varastokeskusten rakentamisen hitauden johdosta Hämeenlinnan keskus säilyi.&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Muutoksia ====<br /> <br /> Vuonna 1973 artikkelien määrä nousi jo neljään tuhanteen ja liikevaihto 45,9 miljoonaan. Raskaat rautatarvikkeet ja väkirehuseokset siirrettiin muihin jakelukanaviin. Henkilökunnan määrä kohosi 76 henkilöön. OTK:n suurfuusion myötä jakelukeskus siirtyi EKA yhtymälle. EKA:n kaaduttua&amp;nbsp;Hämeenlinnan jakelukeskus jäi pois käytöstä. Johtajina on toiminut Jukka Aaltonen ja Teppo Mustonen.&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;E-lehti&amp;nbsp;4/73 &lt;br&gt;<br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526%21183&amp;app=Word&amp;wdo=1<br /> <br /> [[Category:Kauppa_ja_teollisuus]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kantolan_keksitehdas&diff=13451 2014-03-23T19:39:43Z

<p>Jero: /* Tietolähteet&amp;nbsp; */</p> <hr /> <div>OTK:n Kantolan keksitehdas toimi Hämeenlinnan [[Kantola|Kantolanniemessä]] vuodesta 1960. Nykyisin tehdas toimii yksityisessä omistuksessa ja tekee tuotteita Vanajan nimellä. <br /> <br /> ==== Tehtaan perustaminen ====<br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK suunnitteli jo Vanajan [[Vanajan mylly ja rehutehdas|myllyn]] rakennusvaiheessa ns. leipätehdasta myllyn välittömään läheisyyteen. Lopulta päädyttiin keksien valmistukseen. Raaka-aineet voitiin puhaltaa putkea pitkin suoraan keksitehtaalle ja näin säästettiin kuljetuskustannuksista. Tehtaan vihkiäiset pidettiin 25.10.1960. Tuotanto-ohjelmaan otettiin heti alussa mukaan myös rinkelit. Helsingin Sörnäisissä toiminut OTK:n makaroni tuotanto siirrettiin myös Hämeenlinnaan uuden keksitehtaan tiloihin.&amp;nbsp;Vuoden 1962 alkupuolella asennettiin toinen keksilinja sekä täytekeksi ja kuorrutuskoneet. Kovat keksit kuten Marie ja Cream Cracker valmistettiin keksilinjalla 1, joka toimi stanssi periaatteella. Murokeksit valmistettiin toisella kaksilinjalla&amp;nbsp;valssissa. Kaksi vuotta myöhemmin kohotettiin rinkelikoneiston kapasiteettia. Lisäksi toimi korppulinja, jonka kuivatusuuni soveltui myös kakkujen valmistukseen. <br /> <br /> ==== Tuotanto ====<br /> <br /> Tehdas työllisti noin 140 henkilöä 60-luvun aikana. Vuosikymmenen lopulla aloitettiin kääretorttujen tuotanto. Koneellistettu linja tuotti 20 000 kappaletta kääretorttuja kahdeksan tunnin työvuoron aikana. Vuoden 1969 tuotanto nousi 3,6 miljoonaan kilogrammaan ja liikevaihto 11,7 miljoonaan markkaan. Kotimaan myynnin lisäksi keksejä vietiin muihin Pohjoismaihin. Suosituin vientiartikkeli oli voileipäkeksit ja Ruotsiin vietiin paljon&amp;nbsp;Bueno keksejä. Huomattavia määriä myytiin myös Japaniin ja Puolaan. Tehtaan johtajana toimi Rauno Eskola ja teknillisenä johtajana Pentti Kupari.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Nykytila ====<br /> <br /> Keksitehdas päätyi fuusion myötä EKA yhtymälle ja edelleen Meiran alaisuuteen. Tehdas myytiin norjalaiselle Orclalle, joka kuitenkin keskitti koko tuotantonsa uudelle Göteborgin tehtaalle vuonna 2000. Hämeenlinnassa jatkui pienimuotoinen korppujen ja vohvelien tuotanto entisessä OTK:n keksitehtaassa. <br /> <br /> ==== Tietolähteet&amp;nbsp; ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirja 1962, 1964&lt;br&gt;E-lehti 8/70, 1/77 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526%21183&amp;app=Word&amp;wdo=1<br /> <br /> &amp;nbsp; <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=13449 2014-03-23T19:37:49Z

<p>Jero: /* Lähteet */</p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin, ns. kattilalieriö. 60-luvulla voimalaan asennettiin toinen kattila, joka käytti öljyä. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema, ns. öljykytkimet. <br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Kahden raamisahan voimanlähteinä toimivat jo sähkömoottorit toisin kuin Eklöfin höyrysahalla. Sahalla käytettiin ristisahaus sik-sak järjestelmää. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha.Pää eli keskitavaran rimoitus tapahtui sahan kuormaus pöydältä josta se ajettiin trukilla&amp;nbsp; odottamaan kuivaamoon menoa, lautatavara pääosin tapuloitiin ajamalla pikku veturilla kuormat lautatarhalle . Kuivaamon laajennuksen jälkeen saatiin myös rimottamolaitteisto siihen yhteyteen, jolloin lautatavaraakin rimotettiin joka saatiin suoraan kuivaamoon.Samaan yhteyteen rakennettiin nykyaikainen puutavaran lajittelulaitos eli puutavara lajiteltiin nyt kuivattuna, kun se ennen tapahtui sahalla lajittelu/ tasauspöydällä.Näin koko prosessi nopeutui, pian puutavara saatiin&amp;nbsp; varastoon josta rautatievaunuihin ja laivattavaksi. Sahan sosiaalitilat sijaitsivat tiilisen korjauspajan yläkerrassa kun&amp;nbsp; työtä tehtiin kahdessa vuorossa.<br /> <br /> . <br /> <br /> Rantaan rakennettiin tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa. <br /> <br /> Kuivaamo toimi alussa puusepäntehtaan yhteydessä höyläämön vieressä. Syksyllä 1957 valmistui uusi kuivaamo erilliseen tiiliseen rakennukseen, joka varustettiin uudenaikaisella valvontalaitteistolla. Myöhemmin kuivaamoa laajennettiin kolminkertaiseksi. <br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. EKA myi sahan Grahn-yhtiölle, joka lopetti sahauksen elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti, jolloin EKA kaatui. Voimalaitos lakkautettiin jo ennen EKA:n kaatumista. Viimeiset uudistukset voimalaan oli tehty 1984, jolloin vielä uudistettiin polttoaineen syöttölaitteita, rakennettiin uusi valvomo ja ulkoinen polttoainevarasto. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526%21183&amp;app=Word&amp;wdo=1<br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanajan_mylly_ja_rehutehdas&diff=13448 2014-03-23T19:35:58Z

<p>Jero: /* Tietolähteet */</p> <hr /> <div>[[Vanaja|Vanaja]]n mylly ja rehutehdas toimivat [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]]n [[Kantola|Kantolan]] teollisuusalueella. Myllyn perusti Osuustukkukauppa OTK. <br /> <br /> ==== Uusi mylly ====<br /> <br /> Vehnän kulutus lisääntyi sodan jälkeen huomattavasti ja OTKn Helsingin Sörnäisissä sijaitseva mylly pystyi toimittamaan vain puolet osuusliikkeiden tarvitsemasta jauho määrästä. Koska OTKn vehnäjauhot osoittautuivat hyvälaatuiseksi ja kysyntä oli taattu, päätettiin perustaa toinen mylly. Sijoituspaikalta edellytettiin hyviä liikenneyhteyksiä ja tuottavien peltojen läheisyyttä. Hämeenlinnan Kantolasta saatiin edullisesti ostettua 20 hehtaaria maata ja tarvittava energia saatiin läheisestä [[Sotka Oy|OTK puun]] voimalaitoksesta. Lisäksi päätettiin perustaa rehutehdas myllyn viereen ja rakentaa voimalaitokseen uusi muuntamo ja kytkinasema. <br /> <br /> ==== Myllyn rakentaminen ====<br /> <br /> Vuoden 1954 kesällä suoritettiin alueen maaleikkaus- ja täyttötyöt sekä tehtiin salaojat. OTKn voimalaitoksesta tehtiin noin 500 metriä pitkä putkikanava myllylle. Lisäksi rakennettiin uusi raideyhteys alueelle etelästä. Syyskesällä aloitettiin varsinaiset rakennustyöt. Riita laudoitusryhmän kanssa aiheutti SAK:n ja rakennustyöväenliiton lakkouhkaukseen, joten työt keskeytettiin. Lopulta töiden jatko siirrettiin kevääseen, koska talvi aiheutti teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Myllyn runko vaalettiin betonista ja ulkoseinät muurattiin tiilestä. Työmaalla käytettiin puisia rakennustelineitä ja kiskoilla kulkevaa melko pientä kääntyväpuomista torninosturia. Vuoden 1955 jälkipuoliskolla päästiin koneistojen asennustöihin. Mylly saatiin valmiiksi vuonna 1956 ja toukokuun puolivälissä se saatiin koekäyttöön. Viljasiilot tehtiin betonista erilliseen rakennukseen, joka sisälsi 32 pyöreätä siiloa. Mylly sisälsi 32 244 kuutiota ja siilorakennus 32 244 kuutiota. Siiloja rakennettiin lisää vuosikymmenen lopulla. <br /> <br /> ==== Tekniikka ====<br /> <br /> Koneisto hankittiin Robinsonin tehtailta Rochdalesta Englannista. Valssituolit sijoitettiin viidenteen kerrokseen. Vastaanottopunnituksen jälkeen vehnä joutui pestäväksi, jonka jälkeen kosteus poistettiin lingossa ja kuivurissa. Tämän jälkeen jyvät jauhettiin valsseissä ja kuljetettiin paineilman avulla putkia pitkin tasosihdeille. Täältä jauho kulkeutui hienommille valsseille ja tasosihdeille, kunnes kaikki on jauhettu. Viljan kulkua myllyn sisällä ohjattiin kauko-ohjauksella valvomosta. Mylly toimi kolmessa vuorossa, mutta viikonlopuksi se pysäytettiin. Kutakin vuoroa hoiti vain kolme mylläriä. Tuotanto nousi 20-30 tonniin vuorokaudessa. <br /> <br /> ==== Rehutehdas ====<br /> <br /> OTK suunnitteli aluksi pientä kevytrakenteista rehutehdasta. Lopulta todettiin kannattavammaksi rakentaa suurempi yksikkö ja sijoittaa se uuden myllyn yhteyteen. Rehutehdasta suunniteltiin samanaikaisesti myllyn kanssa, mutta aluksi varsinaissa rakennustöissä keskityttiin myllyyn. Jauhatusjätteet saatiin siirrettyä suoraan paineilmaputkia pitkin rehutehtaaseen. Tehdas käynnistyi vuonna 1956. Raerehukoneiston asennus saatiin päätökseen vuoden 1958 alkupuolella ja samana vuonna lisättiin myös raaka-aine ja valmistevaraston tiloja. Tehdas tuotti rehuseoksia, rehujauhoja ja ravintosuoloja. Syys ja talvikautena se toimi siemenpakkaamona. <br /> <br /> ==== Laajennukset ====<br /> <br /> Rehutehdasta laajennettiin 60-luvun puolivälissä. Seuraava laajennus valmistui vuonna 1974, jolloin valmistui alueen maamerkkinä tunnettu korkea siilorakennus. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti&amp;nbsp;agronomi&amp;nbsp;Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty. <br /> <br /> OTK&amp;nbsp;fuusioitiin paikallisten&amp;nbsp;osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin&amp;nbsp;osuusliikkeiden kaikki myllyt. 90-luvulla mylly ja rehutehdas päätyivät Raisio Yhtymälle. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi huhtikuussa 2001.<br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirjat 54-59, 63 ja 67&lt;br&gt;Työtoveri, 6/69&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 24.6.2002 ja 21.7.2002<br /> <br /> https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&amp;resid=650E10C28AC23526%21183&amp;app=Word&amp;wdo=1 [[Coordinates::60.98578, 24.490303| ]] <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Katuma&diff=13391 2014-03-02T18:07:13Z

<p>Jero: /* Katuman asuinalue */</p> <hr /> <div>[[Image:Katuman_koulu.JPG|thumb|left|300px|Katuman koulu]][[Image:Katuma.JPG|thumb|right|341px|Kuva: Hannu Vallas]]Katuma on kaupunginosa [[Hämeenlinnan kaupunki|Hämeenlinnan]] eteläpuolella. Katuma sijaitsee samannimisen järven rannalla,&amp;nbsp;[[Katinen|Katisen]] ja [[Harviala|Harvialan]] välissä. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.98627&quot; lon=&quot;24.51028&quot;&gt;Katuma&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== '''Katuman asuinalue '''&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Katuma on kerrostalovaltaista asuinaluetta, jossa asuu vajaa 1000 asukasta. Ensimmäiset kerrostalot rakennettiin Katumalle vuosina 1971 ja 1972 lähelle Katumajärven lounaisrantaa. Suurin osa kerrostaloista rakennettiin 1980-luvulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa.&amp;nbsp;Katumalla on päiväkoti ja neuvola, mutta ala-aste on lakkautettu. Ainoat yksityiset palvelut Katumalla ovat lähiöravintola, elintarvikekioski sekä Sininauha ry:n ylläpitämä kirpputori. Katuman kaupunginosaa ei ole vuosiin kehitetty, vaikka monia suunnitelmia alueen kehittämiseksi on tehtykin. Lähiöalueella on lukuisia kerrostaloja, joista osa on kaupungin vuokrataloja, mutta niitä on viime vuosina myyty. Uusia rivitaloja on rakennettu alueen itäkolkkaan vuosina 2010-2011 lähelle Katumajärven rantaa. Osasta kerrostaloja on näkymä Katumajärvelle. <br /> <br /> Katumalla on toinen Hämeenlinnan kaupungin lähiökeskuksista. Lähiötyö tukee varsinkin maahanmuuttajataustaisten asukkaiden elämää ja helpottaa heidän asioimistaan viranomaisten kanssa. <br /> <br /> &amp;nbsp;Asuinalue sijaitsee kaupungin puistoalueella, jossa on venevalkama ja yleinen uimaranta sekä valaistu ulkoilureitti.<br /> <br /> Ensimmäinen kaava alueelle tehtiin vuonna 1948, kun [[Sotka Oy|OTK:n Puuosakeyhtiö]] tarvitsi työntekijöilleen asuntoja. Rakennustyöt aloitettiin pian ja puolet neljä porraskäytävää käsittävästä kerrostalosta valmistui 1950. Loput asunnoista saatiin valmiiksi seuraavana vuonna. OTK tarvitsi toiminnan laajentuessa lisää työsuhdeasuntoja, mutta mahdollisuuksia lisärakentamiseen ei ollut. Tämän vuoksi OTK myi loppuosan tontista VVO:lle 70-luvun alussa.<br /> <br /> ==== Osa muinaista historiaa ====<br /> <br /> Katuman kaupunginosa sijaitsee Vanajaveden ja Katumajärven välisellä Vanajan kannaksella, joka&amp;nbsp;ei kuulu valtakunnallisesti arvokkaaseen osaan [[Vanajavesi|Vanajaveden]]&amp;nbsp;maisemakokonaisuutta. Mutta vuonna 2001 kannas on ollut mukana laaksoa koskeneissa selvityksissä, joissa on syvennetty tietämystä alueesta sekä sen liittymisestä osaksi laajempaa Vanajaveden laaksomaisemaa. Kannasalue kahden järven välissä on rantamaisemien takia arvokas. Alueelta löydetyt runsaat muinaisjäännökset kertovat vanhasta asutushistoriasta. Katuman eteläpuolella on koko Katumajärven maisemaan vaikuttava [[Mantereen linnavuori|Mantereenvuoren linnavuori]], joka on lailla suojeltua virkistyaluetta. Vastapäätä järven itärannalla on 17 m korkeampi [[Kappolanvuori|Kappolanvuori]]. Katumalla on myös 117 m korkea Lammaskallio. Kirkonkulman koulun mäki, Kirkkokallio ja Tarvasmäki ovat lähellä Katumaa, samoin kuin [[Vanajan kirkko|Vanajan vanha kivikirkko]] muinaislöytöineen.&lt;br&gt;<br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> Vanajan historia I. Toim. Y.S. Koskimies ja Pekka Lampinen. ISBN 951-95296-2-4 <br /> <br /> Vanajan historia II. Toim. Raili Rytkönen. ISBN 951-95296-3-2 <br /> <br /> Vanajan historia III. Toim. Anna-Maaria Vilkuna. ISBN 95296-6-7 <br /> <br /> http://goo.gl/DSSj9 <br /> <br /> [http://www.hameenlinna.fi/pages/58707/Hongisto/L1_1_Yleisk_arvio_Hong_280508.pdf http://www.hameenlinna.fi/pages/58707/Hongisto/L1_1_Yleisk_arvio_Hong_280508.pdf] <br /> <br /> http://www.hameenlinna.fi/Sosiaalipalvelut/Lahiotyo/ <br /> <br /> Kaupunki kuvissa III. Hämeenlinna 2011 <br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna|Katuma]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet|Katuma]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Katuma&diff=13390 2014-03-02T18:00:36Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>[[Image:Katuman_koulu.JPG|thumb|left|300px|Katuman koulu]][[Image:Katuma.JPG|thumb|right|341px|Kuva: Hannu Vallas]]Katuma on kaupunginosa [[Hämeenlinnan kaupunki|Hämeenlinnan]] eteläpuolella. Katuma sijaitsee samannimisen järven rannalla,&amp;nbsp;[[Katinen|Katisen]] ja [[Harviala|Harvialan]] välissä. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.98627&quot; lon=&quot;24.51028&quot;&gt;Katuma&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== '''Katuman asuinalue '''&lt;br&gt; ====<br /> <br /> Katuma on kerrostalovaltaista asuinaluetta, jossa asuu vajaa 1000 asukasta. Ensimmäiset kerrostalot rakennettiin Katumalle vuosina 1971 ja 1972 lähelle Katumajärven lounaisrantaa. Suurin osa kerrostaloista rakennettiin 1980-luvulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa.&amp;nbsp;Katumalla on päiväkoti ja neuvola, mutta ala-aste on lakkautettu. Ainoat yksityiset palvelut Katumalla ovat lähiöravintola, elintarvikekioski sekä Sininauha ry:n ylläpitämä kirpputori. Katuman kaupunginosaa ei ole vuosiin kehitetty, vaikka monia suunnitelmia alueen kehittämiseksi on tehtykin. Lähiöalueella on lukuisia kerrostaloja, joista osa on kaupungin vuokrataloja, mutta niitä on viime vuosina myyty. Uusia rivitaloja on rakennettu alueen itäkolkkaan vuosina 2010-2011 lähelle Katumajärven rantaa. Osasta kerrostaloja on näkymä Katumajärvelle. <br /> <br /> Katumalla on toinen Hämeenlinnan kaupungin lähiökeskuksista. Lähiötyö tukee varsinkin maahanmuuttajataustaisten asukkaiden elämää ja helpottaa heidän asioimistaan viranomaisten kanssa. <br /> <br /> &amp;nbsp;Asuinalue sijaitsee kaupungin puistoalueella, jossa on venevalkama ja yleinen uimaranta sekä valaistu ulkoilureitti.<br /> <br /> Ensimmäinen kaava tehtiin alueelle vuonna 1948, kun [[Sotka Oy|OTK:n Puuosakeyhtiö]] tarvitsi työntekijöilleen asuntoja. Rakennustyöt aloitettiin pian ja puolet neljä porraskäytävää käsittävästä kerrostalosta valmistui 1950 ja loput saatiin valmiiksi seuraavana vuonna. OTK tarvitsi toiminnan laajentuessa lisää työsuhdeasuntoja, mutta mahdollisuuksia lisärakentamiseen ei ollut. Tämän vuoksi OTK myi loppuosan tontista VVO:lle 70-luvun alussa.<br /> <br /> ==== Osa muinaista historiaa ====<br /> <br /> Katuman kaupunginosa sijaitsee Vanajaveden ja Katumajärven välisellä Vanajan kannaksella, joka&amp;nbsp;ei kuulu valtakunnallisesti arvokkaaseen osaan [[Vanajavesi|Vanajaveden]]&amp;nbsp;maisemakokonaisuutta. Mutta vuonna 2001 kannas on ollut mukana laaksoa koskeneissa selvityksissä, joissa on syvennetty tietämystä alueesta sekä sen liittymisestä osaksi laajempaa Vanajaveden laaksomaisemaa. Kannasalue kahden järven välissä on rantamaisemien takia arvokas. Alueelta löydetyt runsaat muinaisjäännökset kertovat vanhasta asutushistoriasta. Katuman eteläpuolella on koko Katumajärven maisemaan vaikuttava [[Mantereen linnavuori|Mantereenvuoren linnavuori]], joka on lailla suojeltua virkistyaluetta. Vastapäätä järven itärannalla on 17 m korkeampi [[Kappolanvuori|Kappolanvuori]]. Katumalla on myös 117 m korkea Lammaskallio. Kirkonkulman koulun mäki, Kirkkokallio ja Tarvasmäki ovat lähellä Katumaa, samoin kuin [[Vanajan kirkko|Vanajan vanha kivikirkko]] muinaislöytöineen.&lt;br&gt;<br /> <br /> == Lähteet ==<br /> <br /> Vanajan historia I. Toim. Y.S. Koskimies ja Pekka Lampinen. ISBN 951-95296-2-4 <br /> <br /> Vanajan historia II. Toim. Raili Rytkönen. ISBN 951-95296-3-2 <br /> <br /> Vanajan historia III. Toim. Anna-Maaria Vilkuna. ISBN 95296-6-7 <br /> <br /> http://goo.gl/DSSj9 <br /> <br /> [http://www.hameenlinna.fi/pages/58707/Hongisto/L1_1_Yleisk_arvio_Hong_280508.pdf http://www.hameenlinna.fi/pages/58707/Hongisto/L1_1_Yleisk_arvio_Hong_280508.pdf] <br /> <br /> http://www.hameenlinna.fi/Sosiaalipalvelut/Lahiotyo/ <br /> <br /> Kaupunki kuvissa III. Hämeenlinna 2011 <br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna|Katuma]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet|Katuma]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanajan_mylly_ja_rehutehdas&diff=13389 2014-03-02T17:38:56Z

<p>Jero: /* Laajennukset */</p> <hr /> <div>[[Vanaja|Vanaja]]n mylly ja rehutehdas toimivat [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]]n [[Kantola|Kantolan]] teollisuusalueella. Myllyn perusti Osuustukkukauppa OTK. <br /> <br /> ==== Uusi mylly ====<br /> <br /> Vehnän kulutus lisääntyi sodan jälkeen huomattavasti ja OTKn Helsingin Sörnäisissä sijaitseva mylly pystyi toimittamaan vain puolet osuusliikkeiden tarvitsemasta jauho määrästä. Koska OTKn vehnäjauhot osoittautuivat hyvälaatuiseksi ja kysyntä oli taattu, päätettiin perustaa toinen mylly. Sijoituspaikalta edellytettiin hyviä liikenneyhteyksiä ja tuottavien peltojen läheisyyttä. Hämeenlinnan Kantolasta saatiin edullisesti ostettua 20 hehtaaria maata ja tarvittava energia saatiin läheisestä [[Sotka Oy|OTK puun]] voimalaitoksesta. Lisäksi päätettiin perustaa rehutehdas myllyn viereen ja rakentaa voimalaitokseen uusi muuntamo ja kytkinasema. <br /> <br /> ==== Myllyn rakentaminen ====<br /> <br /> Vuoden 1954 kesällä suoritettiin alueen maaleikkaus- ja täyttötyöt sekä tehtiin salaojat. OTKn voimalaitoksesta tehtiin noin 500 metriä pitkä putkikanava myllylle. Lisäksi rakennettiin uusi raideyhteys alueelle etelästä. Syyskesällä aloitettiin varsinaiset rakennustyöt. Riita laudoitusryhmän kanssa aiheutti SAK:n ja rakennustyöväenliiton lakkouhkaukseen, joten työt keskeytettiin. Lopulta töiden jatko siirrettiin kevääseen, koska talvi aiheutti teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Myllyn runko vaalettiin betonista ja ulkoseinät muurattiin tiilestä. Työmaalla käytettiin puisia rakennustelineitä ja kiskoilla kulkevaa melko pientä kääntyväpuomista torninosturia. Vuoden 1955 jälkipuoliskolla päästiin koneistojen asennustöihin. Mylly saatiin valmiiksi vuonna 1956 ja toukokuun puolivälissä se saatiin koekäyttöön. Viljasiilot tehtiin betonista erilliseen rakennukseen, joka sisälsi 32 pyöreätä siiloa. Mylly sisälsi 32 244 kuutiota ja siilorakennus 32 244 kuutiota. Siiloja rakennettiin lisää vuosikymmenen lopulla. <br /> <br /> ==== Tekniikka ====<br /> <br /> Koneisto hankittiin Robinsonin tehtailta Rochdalesta Englannista. Valssituolit sijoitettiin viidenteen kerrokseen. Vastaanottopunnituksen jälkeen vehnä joutui pestäväksi, jonka jälkeen kosteus poistettiin lingossa ja kuivurissa. Tämän jälkeen jyvät jauhettiin valsseissä ja kuljetettiin paineilman avulla putkia pitkin tasosihdeille. Täältä jauho kulkeutui hienommille valsseille ja tasosihdeille, kunnes kaikki on jauhettu. Viljan kulkua myllyn sisällä ohjattiin kauko-ohjauksella valvomosta. Mylly toimi kolmessa vuorossa, mutta viikonlopuksi se pysäytettiin. Kutakin vuoroa hoiti vain kolme mylläriä. Tuotanto nousi 20-30 tonniin vuorokaudessa. <br /> <br /> ==== Rehutehdas ====<br /> <br /> OTK suunnitteli aluksi pientä kevytrakenteista rehutehdasta. Lopulta todettiin kannattavammaksi rakentaa suurempi yksikkö ja sijoittaa se uuden myllyn yhteyteen. Rehutehdasta suunniteltiin samanaikaisesti myllyn kanssa, mutta aluksi varsinaissa rakennustöissä keskityttiin myllyyn. Jauhatusjätteet saatiin siirrettyä suoraan paineilmaputkia pitkin rehutehtaaseen. Tehdas käynnistyi vuonna 1956. Raerehukoneiston asennus saatiin päätökseen vuoden 1958 alkupuolella ja samana vuonna lisättiin myös raaka-aine ja valmistevaraston tiloja. Tehdas tuotti rehuseoksia, rehujauhoja ja ravintosuoloja. Syys ja talvikautena se toimi siemenpakkaamona. <br /> <br /> ==== Laajennukset ====<br /> <br /> Rehutehdasta laajennettiin 60-luvun puolivälissä. Seuraava laajennus valmistui vuonna 1974, jolloin valmistui alueen maamerkkinä tunnettu korkea siilorakennus. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti&amp;nbsp;agronomi&amp;nbsp;Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty. <br /> <br /> OTK&amp;nbsp;fuusioitiin paikallisten&amp;nbsp;osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin&amp;nbsp;osuusliikkeiden kaikki myllyt. 90-luvulla mylly ja rehutehdas päätyivät Raisio Yhtymälle. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi huhtikuussa 2001.<br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirjat 54-59, 63 ja 67&lt;br&gt;Työtoveri, 6/69&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 24.6.2002 ja 21.7.2002 [[Coordinates::60.98578, 24.490303| ]] <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanajan_mylly_ja_rehutehdas&diff=13388 2014-03-02T17:38:13Z

<p>Jero: /* Laajennukset */</p> <hr /> <div>[[Vanaja|Vanaja]]n mylly ja rehutehdas toimivat [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]]n [[Kantola|Kantolan]] teollisuusalueella. Myllyn perusti Osuustukkukauppa OTK. <br /> <br /> ==== Uusi mylly ====<br /> <br /> Vehnän kulutus lisääntyi sodan jälkeen huomattavasti ja OTKn Helsingin Sörnäisissä sijaitseva mylly pystyi toimittamaan vain puolet osuusliikkeiden tarvitsemasta jauho määrästä. Koska OTKn vehnäjauhot osoittautuivat hyvälaatuiseksi ja kysyntä oli taattu, päätettiin perustaa toinen mylly. Sijoituspaikalta edellytettiin hyviä liikenneyhteyksiä ja tuottavien peltojen läheisyyttä. Hämeenlinnan Kantolasta saatiin edullisesti ostettua 20 hehtaaria maata ja tarvittava energia saatiin läheisestä [[Sotka Oy|OTK puun]] voimalaitoksesta. Lisäksi päätettiin perustaa rehutehdas myllyn viereen ja rakentaa voimalaitokseen uusi muuntamo ja kytkinasema. <br /> <br /> ==== Myllyn rakentaminen ====<br /> <br /> Vuoden 1954 kesällä suoritettiin alueen maaleikkaus- ja täyttötyöt sekä tehtiin salaojat. OTKn voimalaitoksesta tehtiin noin 500 metriä pitkä putkikanava myllylle. Lisäksi rakennettiin uusi raideyhteys alueelle etelästä. Syyskesällä aloitettiin varsinaiset rakennustyöt. Riita laudoitusryhmän kanssa aiheutti SAK:n ja rakennustyöväenliiton lakkouhkaukseen, joten työt keskeytettiin. Lopulta töiden jatko siirrettiin kevääseen, koska talvi aiheutti teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Myllyn runko vaalettiin betonista ja ulkoseinät muurattiin tiilestä. Työmaalla käytettiin puisia rakennustelineitä ja kiskoilla kulkevaa melko pientä kääntyväpuomista torninosturia. Vuoden 1955 jälkipuoliskolla päästiin koneistojen asennustöihin. Mylly saatiin valmiiksi vuonna 1956 ja toukokuun puolivälissä se saatiin koekäyttöön. Viljasiilot tehtiin betonista erilliseen rakennukseen, joka sisälsi 32 pyöreätä siiloa. Mylly sisälsi 32 244 kuutiota ja siilorakennus 32 244 kuutiota. Siiloja rakennettiin lisää vuosikymmenen lopulla. <br /> <br /> ==== Tekniikka ====<br /> <br /> Koneisto hankittiin Robinsonin tehtailta Rochdalesta Englannista. Valssituolit sijoitettiin viidenteen kerrokseen. Vastaanottopunnituksen jälkeen vehnä joutui pestäväksi, jonka jälkeen kosteus poistettiin lingossa ja kuivurissa. Tämän jälkeen jyvät jauhettiin valsseissä ja kuljetettiin paineilman avulla putkia pitkin tasosihdeille. Täältä jauho kulkeutui hienommille valsseille ja tasosihdeille, kunnes kaikki on jauhettu. Viljan kulkua myllyn sisällä ohjattiin kauko-ohjauksella valvomosta. Mylly toimi kolmessa vuorossa, mutta viikonlopuksi se pysäytettiin. Kutakin vuoroa hoiti vain kolme mylläriä. Tuotanto nousi 20-30 tonniin vuorokaudessa. <br /> <br /> ==== Rehutehdas ====<br /> <br /> OTK suunnitteli aluksi pientä kevytrakenteista rehutehdasta. Lopulta todettiin kannattavammaksi rakentaa suurempi yksikkö ja sijoittaa se uuden myllyn yhteyteen. Rehutehdasta suunniteltiin samanaikaisesti myllyn kanssa, mutta aluksi varsinaissa rakennustöissä keskityttiin myllyyn. Jauhatusjätteet saatiin siirrettyä suoraan paineilmaputkia pitkin rehutehtaaseen. Tehdas käynnistyi vuonna 1956. Raerehukoneiston asennus saatiin päätökseen vuoden 1958 alkupuolella ja samana vuonna lisättiin myös raaka-aine ja valmistevaraston tiloja. Tehdas tuotti rehuseoksia, rehujauhoja ja ravintosuoloja. Syys ja talvikautena se toimi siemenpakkaamona. <br /> <br /> ==== Laajennukset ====<br /> <br /> Rehutehdasta laajennettiin 60-luvun puolivälissä. Seuraava laajennus valmistui vuonna 1974, jolloin valmistui alueen maamerkkinä tunnettu korkea siilorakennus. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti&amp;nbsp;agronomi&amp;nbsp;Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty. <br /> <br /> OTK&amp;nbsp;fuusioitiin paikallisten&amp;nbsp;osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin&amp;nbsp;osuusliikkeiden kaikki myllyt. 90-luvulla mylly ja rehutehdas päätyivät Raisio Yhtymälle. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi vuonna 2001.<br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirjat 54-59, 63 ja 67&lt;br&gt;Työtoveri, 6/69&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 24.6.2002 ja 21.7.2002 [[Coordinates::60.98578, 24.490303| ]] <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:EHKAK8.JPG&diff=6510 2013-03-30T09:34:30Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Hämeenlinnan ammattikoulu, Autotalo, Väinölä</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:EHKAK7.JPG&diff=6509 2013-03-30T09:33:15Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Hämeenlinnan ammattikoulu, Oppilasasuntola, Päivölä</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:EHKAK5.JPG&diff=6508 2013-03-30T09:31:40Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Hämeenlinnan ammattikoulu, Työpaja, Louhela</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:EHKAK2.JPG&diff=6507 2013-03-30T09:28:54Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Hämeenlinnan ammattikoulu, Valimo- ja pajarakennus, Pohjola</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kantolan_keksitehdas&diff=6044 2013-01-18T18:02:46Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>OTK:n Kantolan keksitehdas toimi Hämeenlinnan [[Kantola|Kantolanniemessä]] vuodesta 1960. Nykyisin tehdas toimii yksityisessä omistuksessa ja tekee tuotteita Vanajan nimellä. <br /> <br /> ==== Tehtaan perustaminen ====<br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK suunnitteli jo Vanajan [[Vanajan mylly ja rehutehdas|myllyn]] rakennusvaiheessa ns. leipätehdasta myllyn välittömään läheisyyteen. Lopulta päädyttiin keksien valmistukseen. Raaka-aineet voitiin puhaltaa putkea pitkin suoraan keksitehtaalle ja näin säästettiin kuljetuskustannuksista. Tehtaan vihkiäiset pidettiin 25.10.1960. Tuotanto-ohjelmaan otettiin heti alussa mukaan myös rinkelit. Helsingin Sörnäisissä toiminut OTK:n makaroni tuotanto siirrettiin myös Hämeenlinnaan uuden keksitehtaan tiloihin.&amp;nbsp;Vuoden 1962 alkupuolella asennettiin toinen keksilinja sekä täytekeksi ja kuorrutuskoneet. Kovat keksit kuten Marie ja Cream Cracker valmistettiin keksilinjalla 1, joka toimi stanssi periaatteella. Murokeksit valmistettiin toisella kaksilinjalla&amp;nbsp;valssissa. Kaksi vuotta myöhemmin kohotettiin rinkelikoneiston kapasiteettia. Lisäksi toimi korppulinja, jonka kuivatusuuni soveltui myös kakkujen valmistukseen. <br /> <br /> ==== Tuotanto ====<br /> <br /> Tehdas työllisti noin 140 henkilöä 60-luvun aikana. Vuosikymmenen lopulla aloitettiin kääretorttujen tuotanto. Koneellistettu linja tuotti 20 000 kappaletta kääretorttuja kahdeksan tunnin työvuoron aikana. Vuoden 1969 tuotanto nousi 3,6 miljoonaan kilogrammaan ja liikevaihto 11,7 miljoonaan markkaan. Kotimaan myynnin lisäksi keksejä vietiin muihin Pohjoismaihin. Suosituin vientiartikkeli oli voileipäkeksit ja Ruotsiin vietiin paljon&amp;nbsp;Bueno keksejä. Huomattavia määriä myytiin myös Japaniin ja Puolaan. Tehtaan johtajana toimi Rauno Eskola ja teknillisenä johtajana Pentti Kupari.&lt;br&gt;<br /> <br /> ==== Nykytila ====<br /> <br /> Keksitehdas päätyi fuusion myötä EKA yhtymälle ja edelleen Meiran alaisuuteen. Tehdas myytiin norjalaiselle Orclalle, joka kuitenkin keskitti koko tuotantonsa uudelle Göteborgin tehtaalle vuonna 2000. Hämeenlinnassa jatkui pienimuotoinen korppujen ja vohvelien tuotanto entisessä OTK:n keksitehtaassa. <br /> <br /> ==== Tietolähteet&amp;nbsp; ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirja 1962, 1964&lt;br&gt;E-lehti 8/70, 1/77 <br /> <br /> &amp;nbsp; <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=OTK:n_jakelukeskus&diff=6046 2013-01-18T18:01:15Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>OTK:n jakelukeskus toimi Kantolassa [[Vanajan mylly ja rehutehdas|myllyn]] ja [[Kantolan keksitehdas|keksitehtaan]] vieressä. Nykyisin rakennus tunnetaan kirpputoristaan. <br /> <br /> ==== Aluevarastot ====<br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK&amp;nbsp;suunnitteli jo 1940 luvulla ns. rautavarastoa Hämeenlinnaan. Suunnitelmat viivästyivät ja muuttuivat vuosien mittaan. Viisikymmenluvulla kehitettiin uutta aluevarasto järjestelmää, johon kuuluivat rautakauppatavaroiden lisäksi myös elintarvikkeet. Tavoitteena oli helpottaa ja yksinkertaistaa tavaroiden toimittamista Osuustukkukaupalta paikallisille osuusliikkeille. Aluevarasto korvasi paikallisten osuusliikkeiden omat keskusvarastot ja OTK:n piirivarastot, jolloin yksi varastointikäsittely saatiin kokonaan poistettua. Isoissa varastoissa tavaroita voitiin käsitellä koneellisesti.&amp;nbsp;Mallia haettiin Ruotsin keskusosuusliikkeen Kooperativa Förbundetin järjestelmästä. Ensimmäinen aluevarastoista perustettiin Hämeenlinnaan ja se valmistui vuonna 1958. Asiakkaaksi tulivat seitsemän osuusliikettä Etelä-Hämeestä, joilla oli yhteensä 137 elintarvikemyymälää ja 44 muuta toimipistettä. Useampia osuusliikkeitä palvelevan aluevaaston avulla saatiin tuotteiden kiertonopeutta nostettua. Ensimmäisen toimivuoden&amp;nbsp;aikana varastoon kuului noin 1400 artikkelia ja liikevaihto oli 7,9 miljoonaa markkaa (vuoden 73 rahassa). <br /> <br /> ==== Varastokekus ====<br /> <br /> Vuoden 1960 alussa aluevarastojen nimet muutettiin varastokeskuksiksi. Hämeenlinnan lisäksi varastoja toimi myös Seinäjoella ja Iisalmessa. Tämän jälkeen kehitys hidastui ja seuraava varasto perustettiin vasta 1966 Tampereelle.&amp;nbsp;Tämän johdosta Hämeenlinnan jakelualueesta siirrettiin osia Tampereen piiriin. Hämeenlinnan jakoaluetta&amp;nbsp;laajennettiin Hyvinkään ja Järvenpään suuntiin. Hämeenlinna jakelukeskusta laajennettiin vuonna 1968.&amp;nbsp;Kuljetusyhteyksien nopeutuessa muutettiin suunnitelmaa varastokeskusverkosta. Hämeenlinnan toimipistettä suunniteltiin lopettettavaksi ja&amp;nbsp;alueen&amp;nbsp;jakamista Helsingin ja Tampereen piirien kesken.&amp;nbsp;Uusien varastokeskusten rakentamisen hitauden johdosta Hämeenlinnan keskus säilyi.&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Muutoksia ====<br /> <br /> Vuonna 1973 artikkelien määrä nousi jo neljään tuhanteen ja liikevaihto 45,9 miljoonaan. Raskaat rautatarvikkeet ja väkirehuseokset siirrettiin muihin jakelukanaviin. Henkilökunnan määrä kohosi 76 henkilöön. OTK:n suurfuusion myötä jakelukeskus siirtyi EKA yhtymälle. EKA:n kaaduttua&amp;nbsp;Hämeenlinnan jakelukeskus jäi pois käytöstä. Johtajina on toiminut Jukka Aaltonen ja Teppo Mustonen.&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;E-lehti&amp;nbsp;4/73 &lt;br&gt;<br /> <br /> [[Category:Kauppa_ja_teollisuus]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sotka_Oy&diff=4358 2013-01-18T17:53:38Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>[[Image:Sotka1.JPG|thumb|right|300px|Sotkan saha ja puusepäntehdas]] <br /> <br /> Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen [[Kantola|Kantolaan]] vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi. <br /> <br /> ==== OTK aloittaa puualalla ====<br /> <br /> Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve.&amp;nbsp;Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt. <br /> <br /> ==== Eklöfin saha ostetaan ====<br /> <br /> Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa. <br /> <br /> ==== Rakennustyöt jatkuvat ====<br /> <br /> Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista&amp;nbsp;joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin&amp;nbsp;tammikuussa 1949.<br /> <br /> ==== Voimala [[Image:Sotka5.JPG|thumb|right|300px|Sotkan korjauspaja ja voimalaitos]] ====<br /> <br /> Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin, ns. kattilalieriö. 60-luvulla voimalaan asennettiin toinen kattila, joka käytti öljyä. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn&amp;nbsp; [[Vanajan mylly ja rehutehdas|mylly]] valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta&amp;nbsp;muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus.&amp;nbsp;Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema, ns. öljykytkimet. <br /> <br /> ==== Saha ====<br /> <br /> Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Kahden raamisahan voimanlähteinä toimivat jo sähkömoottorit toisin kuin Eklöfin höyrysahalla. Sahalla käytettiin ristisahaus sik-sak järjestelmää. Raamien syöttölaitteiden&amp;nbsp; uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi raamien tehojen&amp;nbsp; noustessa tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha.Pää eli keskitavaran rimoitus tapahtui sahan kuormaus pöydältä josta se ajettiin trukilla&amp;nbsp; odottamaan kuivaamoon menoa, lautatavara pääosin tapuloitiin ajamalla pikku veturilla kuormat lautatarhalle . Kuivaamon laajennuksen jälkeen saatiin myös rimottamolaitteisto siihen yhteyteen, jolloin lautatavaraakin rimotettiin joka saatiin suoraan kuivaamoon.Samaan yhteyteen rakennettiin nykyaikainen puutavaran lajittelulaitos eli puutavara lajiteltiin nyt kuivattuna, kun se ennen tapahtui sahalla lajittelu/ tasauspöydällä.Näin koko prosessi nopeutui, pian puutavara saatiin&amp;nbsp; varastoon josta rautatievaunuihin ja laivattavaksi. Sahan sosiaalitilat sijaitsivat tiilisen korjauspajan yläkerrassa kun&amp;nbsp; työtä tehtiin kahdessa vuorossa.<br /> <br /> . <br /> <br /> Rantaan rakennettiin tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.<br /> <br /> ==== Puusepäntehdas ====<br /> <br /> Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa. <br /> <br /> Kuivaamo toimi alussa puusepäntehtaan yhteydessä höyläämön vieressä. Syksyllä 1957 valmistui uusi kuivaamo erilliseen tiiliseen rakennukseen, joka varustettiin uudenaikaisella valvontalaitteistolla. Myöhemmin kuivaamoa laajennettiin kolminkertaiseksi. <br /> <br /> ==== Tuotteet ====<br /> <br /> Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.&amp;nbsp; <br /> <br /> Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana&amp;nbsp;toimi Jaakko Railio.&amp;nbsp;Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin.&amp;nbsp;Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja&amp;nbsp;sahan johtajaksi&amp;nbsp;vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.<br /> <br /> ==== Toiminta päättyy ====<br /> <br /> 80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. EKA myi sahan Grahn-yhtiölle, joka lopetti sahauksen elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti, jolloin EKA kaatui. Voimalaitos lakkautettiin jo ennen EKA:n kaatumista. Viimeiset uudistukset voimalaan oli tehty 1984, jolloin vielä uudistettiin polttoaineen syöttölaitteita, rakennettiin uusi valvomo ja ulkoinen polttoainevarasto. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3 <br /> <br /> Tainio Tauno: OTK 1917-1967&lt;br&gt;Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3&lt;br&gt;OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56&lt;br&gt;OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 31.7.2003 <br /> <br /> [[Coordinates::60.985379, 24.490921| ]] <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Vanajan_mylly_ja_rehutehdas&diff=4380 2013-01-18T17:46:54Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>[[Vanaja|Vanaja]]n mylly ja rehutehdas toimivat [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]]n [[Kantola|Kantolan]] teollisuusalueella. Myllyn perusti Osuustukkukauppa OTK. <br /> <br /> ==== Uusi mylly ====<br /> <br /> Vehnän kulutus lisääntyi sodan jälkeen huomattavasti ja OTKn Helsingin Sörnäisissä sijaitseva mylly pystyi toimittamaan vain puolet osuusliikkeiden tarvitsemasta jauho määrästä. Koska OTKn vehnäjauhot osoittautuivat hyvälaatuiseksi ja kysyntä oli taattu, päätettiin perustaa toinen mylly. Sijoituspaikalta edellytettiin hyviä liikenneyhteyksiä ja tuottavien peltojen läheisyyttä. Hämeenlinnan Kantolasta saatiin edullisesti ostettua 20 hehtaaria maata ja tarvittava energia saatiin läheisestä [[Sotka Oy|OTK puun]] voimalaitoksesta. Lisäksi päätettiin perustaa rehutehdas myllyn viereen ja rakentaa voimalaitokseen uusi muuntamo ja kytkinasema. <br /> <br /> ==== Myllyn rakentaminen ====<br /> <br /> Vuoden 1954 kesällä suoritettiin alueen maaleikkaus- ja täyttötyöt sekä tehtiin salaojat. OTKn voimalaitoksesta tehtiin noin 500 metriä pitkä putkikanava myllylle. Lisäksi rakennettiin uusi raideyhteys alueelle etelästä. Syyskesällä aloitettiin varsinaiset rakennustyöt. Riita laudoitusryhmän kanssa aiheutti SAK:n ja rakennustyöväenliiton lakkouhkaukseen, joten työt keskeytettiin. Lopulta töiden jatko siirrettiin kevääseen, koska talvi aiheutti teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Myllyn runko vaalettiin betonista ja ulkoseinät muurattiin tiilestä. Työmaalla käytettiin puisia rakennustelineitä ja kiskoilla kulkevaa melko pientä kääntyväpuomista torninosturia. Vuoden 1955 jälkipuoliskolla päästiin koneistojen asennustöihin. Mylly saatiin valmiiksi vuonna 1956 ja toukokuun puolivälissä se saatiin koekäyttöön. Viljasiilot tehtiin betonista erilliseen rakennukseen, joka sisälsi 32 pyöreätä siiloa. Mylly sisälsi 32 244 kuutiota ja siilorakennus 32 244 kuutiota. Siiloja rakennettiin lisää vuosikymmenen lopulla. <br /> <br /> ==== Tekniikka ====<br /> <br /> Koneisto hankittiin Robinsonin tehtailta Rochdalesta Englannista. Valssituolit sijoitettiin viidenteen kerrokseen. Vastaanottopunnituksen jälkeen vehnä joutui pestäväksi, jonka jälkeen kosteus poistettiin lingossa ja kuivurissa. Tämän jälkeen jyvät jauhettiin valsseissä ja kuljetettiin paineilman avulla putkia pitkin tasosihdeille. Täältä jauho kulkeutui hienommille valsseille ja tasosihdeille, kunnes kaikki on jauhettu. Viljan kulkua myllyn sisällä ohjattiin kauko-ohjauksella valvomosta. Mylly toimi kolmessa vuorossa, mutta viikonlopuksi se pysäytettiin. Kutakin vuoroa hoiti vain kolme mylläriä. Tuotanto nousi 20-30 tonniin vuorokaudessa. <br /> <br /> ==== Rehutehdas ====<br /> <br /> OTK suunnitteli aluksi pientä kevytrakenteista rehutehdasta. Lopulta todettiin kannattavammaksi rakentaa suurempi yksikkö ja sijoittaa se uuden myllyn yhteyteen. Rehutehdasta suunniteltiin samanaikaisesti myllyn kanssa, mutta aluksi varsinaissa rakennustöissä keskityttiin myllyyn. Jauhatusjätteet saatiin siirrettyä suoraan paineilmaputkia pitkin rehutehtaaseen. Tehdas käynnistyi vuonna 1956. Raerehukoneiston asennus saatiin päätökseen vuoden 1958 alkupuolella ja samana vuonna lisättiin myös raaka-aine ja valmistevaraston tiloja. Tehdas tuotti rehuseoksia, rehujauhoja ja ravintosuoloja. Syys ja talvikautena se toimi siemenpakkaamona. <br /> <br /> ==== Laajennukset ====<br /> <br /> Rehutehdasta laajennettiin 60-luvun puolivälissä. Seuraava laajennus valmistui vuonna 1974, jolloin valmistui alueen maamerkkinä tunnettu korkea siilorakennus. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti&amp;nbsp;agronomi&amp;nbsp;Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty. <br /> <br /> OTK&amp;nbsp;fuusioitiin paikallisten&amp;nbsp;osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin&amp;nbsp;osuusliikkeiden kaikki myllyt. Samana vuonna&amp;nbsp;rehutehdas myytiin Alfa-Rehulle. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi vuonna 2001.<br /> <br /> ==== Tietolähteet ====<br /> <br /> Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3&lt;br&gt;Tainio Tauno: OTK 1917-1967 <br /> <br /> Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3&lt;br&gt;KKn vuosikirjat 54-59, 63 ja 67&lt;br&gt;Työtoveri, 6/69&lt;br&gt;Hämeen Sanomat 24.6.2002 ja 21.7.2002 [[Coordinates::60.98578, 24.490303| ]] <br /> <br /> [[Category:Teollisuus]] [[Category:Hämeenlinna]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Kantola&diff=4092 2013-01-18T17:35:35Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Kantola on kaupunginosa [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] keskustan tuntumassa kaakkoispuolella, [[Vanajavesi|Vanajaveden]] toisella puolella. Kantola kuului ennen [[Vanaja|Vanajan]] pitäjään, mutta vuonna 1948 Hämeenlinnan maalaiskunnan lakkautuksen yh[[Image:Kantola.JPG|thumb|right|363px|Kuva: Hannu Vallas]]teydessä se liitettiin osaksi Hämeenlinnaa. Kantolasta käytetään myös nimitystä Kantolanniemi.&amp;nbsp;Alueelta&amp;nbsp;on löydetty kaksi rautakautista polttokenttäkalmistoa. <br /> <br /> &lt;widget type=&quot;googlemap&quot;&gt;<br /> &lt;marker lat=&quot;60.98344&quot; lon=&quot;24.49889&quot;&gt;Kantola&lt;/marker&gt;<br /> &lt;/widget&gt;&amp;nbsp;&amp;nbsp; <br /> <br /> ==== Vanajan piispankartano ====<br /> <br /> Kantolan historiallisen keskuksen muodostaa entinen Kantolan tila, joka oli keskiajalla osa Vanajan piispankartanoa. Vuonna 1229 paavi vahvisti Suomen kirkon omaisuudeksi kaikki ne pakanallisen ajan uhrilehdot ja pyhäköt, jotka käännytetyt olivat kirkolle&amp;nbsp;lahjoittaneet. Vanajassa on&amp;nbsp;ollut tällainen kirkolle luovutettu uhrilehto ja&amp;nbsp;kalmisto, jollainen oli yleensä suuremman kylän läheisyydessä olevassa saaressa.&amp;nbsp;Kantola on todennäköisesti ollut saari. Piispan omistamalle maalle rakennettiin kirkko ja pappila, ja näin syntyi Vanajan seurakunta. &quot;Vanaansalossa&quot; eli myöhemmin Salonsaaressa ollut piispankartano mainitaan ensi kerran vuonna 1324, jolloin piispa Pentti majoittui kartanoon tarkastuskierroksellaan Hämeessä. Viisi vuotta myöhemmin sama piispa vaihtoi &quot;Wanainsaaren&quot; piispankartanostaan neljänneksen toiseen maapalaan Sauvossa. Vuonna 1549 otettiin kruunulle kolme piispantilaa: Kantola, [[Paikkala|Paikkala]] ja [[Käikälä|Käikälä]]. Viimeksimainittu oli nuorin piispankartanon tiloista, ja se oli ollut ennen piispantilaksi tuloaan muilla omistajilla, viimeksi [[Harvialan kartano|Harvialalla]]. Piispankartanon maihin kuului myös Kukkola eli Kukkomäen tila, joka oli Paikkalan, Pappilan ja Vanajaveden välissä. <br /> <br /> Keskiaikaisen piispantilan Paikkalan pellot ulottuivat [[Vanajan kirkko|Vanajan kirkon]] liepeille, ja Kantolan maat alkoivat kirkosta pohjoiseen ulottuvalla alueella. Sen tontti oli noin puolen kilometrin päässä kirkosta. Piispankartano ei ollut minkään jakokunnan osakas, joten alueella ei ole ollut kyläasutusta ennen kartanoa. Mutta vielä vuonna 1702 Kantolalla&amp;nbsp;oli [[Hattula|Hattulan]] [[Tenhiälä|Tenhiälässä]] ja [[Pekola|Pekolassa]] Hattulanniittyjä ja Paikkalalla [[Metsänkylän kartano|Metsänkylän]] ja Pekolan maiden keskellä samannimisiä niittyjä. 1700-luvulla Kantolassa oli peltoja, niittyjä ja kosteikkoja, niemen harjanteella oli metsää. <br /> <br /> ==== Teollisuutta&amp;nbsp; ====<br /> <br /> Viime sotien jälkeen&amp;nbsp;Kantolan luonne muuttui teollistumisen myötä täydellisesti, ja vanhasta Kantolan tilasta muistuttaa enää 1800-luvun loppupuolella rakennettu kivinavetta sekä joukko entisiä pihapuita. Mutta jo 1930-luvulla&amp;nbsp;alkoi Kantolassa&amp;nbsp;teollisuusalueen rakentaminen; radan lähellä oleville teollisuusalueille rakennettiin mm. pistoraiteita. <br /> <br /> [[Kantolanniemen siirtolapuutarha|Kantolanniemen siirtolapuutarha]]&amp;nbsp;perustettiin vuonna 1933 Vanajaveden rannalle aivan niemen kärkeen. Siirtolapuutarha on yhä käytössä. <br /> <br /> Toisen maailmansodan jälkeen alueelle perustettiin useita teollisuuslaitoksia.&amp;nbsp;OTK:n Puu Osakeyhtiön (vuodesta 1964 [[Sotka Oy|Sotka Oy]]:n) tuotantorakennukset valmistuivat 1948–49. Tiiliset saha- ja uusepäntehdasrakennukset ovat pääosin perustamisen ajoilta. Sotka Oy oli vielä 1980-luvulla&amp;nbsp;Hämeenlinnan suurimpia yrityksiä ja työllistäjiä, mutta vuosikymmenen puolessavälissä&amp;nbsp;saha lopetti toimintansa. Osuustukkukauppojen teollisuus rakensi 1950-luvulla Kantolanniemeä lisää: vuonna 1956 valmistui korkea OTK:n Hämeenlinnan mylly ([[Vanajan mylly ja rehutehdas|Vanajan mylly ja rehutehdas]]), 1958 [[OTK:n_jakelukeskus|jakeluvarasto]] ja 1960 [[Kantolan keksitehdas|Kantolan keksitehdas]]&amp;nbsp;sekä Sotka Oy:n rakennuspuusepäntehdas. Myllyrakennuksen tilavuus on yli 100 000 kuutiota. Massiiviset punatiiliset tehdasrakennukset ja siilot näkyvät kauas ympäristöön. Samalta ajalta on myös Kantolanniemen maisemassa selkeästi näkyvä valkea, tornimainen viljasiilo. Vuonna 1960 käyttöönotettu OTK:n keksitehdas valmisti vohveleita, rinkeleitä, makaroneja ja muunmuassa kuuluisia Kantolan keksejä ja pipareita. OTK myi keksit norjalaiselle Orclalle. Puusepäntehdas oli&amp;nbsp;1980-luvulla Eka-yhtymän eli entisen OTK:n omistuksessa, ja vuodesta 1990 siitä tehtiin&amp;nbsp;Parma-yhtiön ja Paloheimo Oy:n yhteisyritys Fenestra. Kuitenkin jo vuonna 1993 Fenestran Hämeenlinnan tehdas&amp;nbsp;lakkautettiin. <br /> <br /> Myös Vanajantien ja Luukkaankadun varteen syntyi 1950-luvun kuluessa monipuolista teollisuutta. Lihateollisuuden Tutkimuskeskuksen punatiilinen toimitalo on vuodelta 1954. Sen pihamaa on istutettu puistomaisesti. <br /> <br /> Kun ensimmäiset teollisuuslaitokset rakennettiin, tehtiin Kantolanniemeen myös asuintaloja.&amp;nbsp;Kantolanmäen kymmenkunta puista tyyppitaloa Kuusitien varrelle suunnitteli arkkitehti Leevi Aarnio. Ne muodostavat yhtenäisen, omaleimaisen kokonaisuuden mäen pohjoisrinteellä. Alue täydentyi 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa kahdella kerrostalolla.&lt;br&gt;<br /> <br /> Kantolassa oli myös Finn Karelia Virke Oy:n perheyrityksen vaatetustehdas ja tehtaanmyymälä Kantolankadulla. Perheyrityksen perustaja oli viipurilainen Hariman suku. Talous-Osakekauppa osti tehtaan Harimalta, jonka vanhin jäsen tukkukauppias Samuli Harima oli vuonna 1901 perustamassa ko. Talous-Osakekauppaa. Virke vaihtoi omistajaa useaan kertaan seuraavan 10 vuoden aikana. Joulukuussa orimattilalaiseksi sukeutunut 2011 yhtiö hakeutui konkurssiin. Virke oli viime vuosinaan suuntautunut idänkauppaan. Tehtaan muistona Kantolassa on Virkkeenkatu. <br /> <br /> Vaikka alkuperäiset isot tuotantolaitokset ovat lopettaneet toimintansa, jatkuu Kantolassa pienimuotoinen teollisuus. Myllyssä on Ylijäämävarasto, ja alueen muissa rakennuksissa on lukuisia pienyrityksiä kuten esimerkiksi kirpputoreja, kuntosali, lounaspaikkoja, pienyhtiöitä, Rautia Oy, Starck Oy, katsastuskonttori j.n.e. <br /> <br /> [[Hämeen Sanomat|Hämeen Sanomat]]&amp;nbsp;on Kantolassa Luukkaanlahden rannalla. Sen toimitalo rakennettiin vuonna 1981. <br /> <br /> ==== Lähteet ====<br /> <br /> Vanajan historia I. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-95296-2-4 <br /> <br /> Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 <br /> <br /> http://goo.gl/mLDmM <br /> <br /> http://goo.gl/sKwzn <br /> <br /> Kaupunki kuvissa III. Hämeenlinna 2011 <br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> &lt;br&gt;<br /> <br /> [[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Jakelukeskus.JPG&diff=6230 2013-01-18T17:33:00Z

<p>Jero: Osuustukkukauppa. OTK:n jakelukeskus Kantolassa.</p> <hr /> <div>Osuustukkukauppa. OTK:n jakelukeskus Kantolassa.</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Etel%C3%A4-H%C3%A4meen_keskusammattikoulu&diff=4382 2012-03-30T15:43:07Z

<p>Jero: </p> <hr /> <div>Valtion omistama Etelä-Hämeen keskusammattikoulu EHKAK&amp;nbsp;perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1946. Koulu myytiin kuntainliitolle vuonna 1972, jolloin sen nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu HAK.<br /> <br /> ==== Koulujärjestelmä ====<br /> <br /> Ruotsissa perustettiin vuodesta 1936 alkaen useita keskustyöpajakouluja ympäri maata ja niistä saatiin hyviä kokemuksia. Suomen ammattikasvatushallituksen johtaja tohtori Aarno Niini toi järjestelmän maahamme ja sovelsi sen paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Sota keskeytti hankkeen, mutta sodan jälkeen vallinnut ammattitaitoisen työvoiman puute käynnisti sen uudelleen. Vuoden 1946 syksyllä aloitettiin opetus neljässä keskusammattikoulussa eri puolilla Suomea. <br /> <br /> ==== Hämeenlinnan oppilaitos ====<br /> <br /> Yksi ammattikouluista aloitti toimintansa Hämeenlinnassa Saaristenkadun vanhan kansakoulun tiloissa syksyllä 1946. Rehtoriksi valittiin metallialan&amp;nbsp;teknikko Niilo Laine. Koulussa toimi metalli- ,puu- ja rakennuslinjat. Työkaluja ja koneita hankittiin noin kahden miljoonan markan arvosta. Opettajiksi valittiin alansa kokeneita henkilöitä. Pedagokisia valmiuksia täydennettiin Jyväskylän yliopiston kirje- ja kesäkursseilla. Kouluun pyrkijöiltä vaadittiin seitsemän vuoden kansakoulun oppimäärää, 15-20 vuoden ikää ja todistusta hyvästä maineesta. Todistusten perusteella osa kutsuttiin pääsykokeisiin, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin. <br /> <br /> Toisen toimintavuoden alkuun mennessä valmistui väliaikainen työpajarakennus koulun tontille. Samalla aloitettiin uudet talous-, ompelu- ja autonasentajien opintolinjat. Auto-osaston kalusto saatiin pääasiassa käytettynä puolustusvoimilta. Opettajien määrä kohosi yhdeksään. Kolmantena vuotena metalli- ja puuosastojen oppilaat siirtyivät teollisuuteen työharjoitteluun. Auto-osastolle saatiin toinen työnopettaja alkavaa toista vuosiluokkaa varten. <br /> <br /> ==== Tontti Myllymäestä ====<br /> <br /> Kaupunki lahjoitti koululle tontin [[Myllymäki|Myllymäestä]], jolla toimi kunnalliskoti. Rehtori teki useita tutustumismatkoja eri ammatikouluihin Suomessa ja Ruotsissa. Arkkitehti Martti Riihelä teki luonnoksia rakennusten sijoittelusta ja piirsi ensimmäisenä opettajien asuinrakennuksen. Talon rakentaminen alkoi keväällä 1947 ja siihen tehtiin kahdeksan huoneistoa. Rakentajina toimi koulun rakennusosaston oppilaat opettajan toimiessa valvojana. Puolitoistakerroksinen tiilitalo valmistui seuraavan vuoden syksyllä. Osa koulun oppilaista tuli kaupungin ulkopuolelta, jolloin kahta asuntoa käytettiin alkuvaiheessa oppilaiden majoittamiseen. <br /> <br /> ==== Valimo- ja paja ====<br /> <br /> Ensimmäinen varsinainen opetusrakennus valmistui vuonna 1950 Rinnetien ja Ammattikoulunkadun (nyk. Korkeakoulunkatu) kulmaan. Talon piirsi Arkkitehti Riihelä ja rakennustyön suoritti rakennusliike Kummila Oy. Talo suunniteltiin valimoalan opetusta varten. Länsisosaan tehtiin kahden kerroksen korkuinen valimohalli, jonka nosturilla varustettuun keskiosaan sijoitettiin kaavaamo. Keernat valmistettiin sivuosassa ja rauta sulatettiin Pansion metallitehtaan valmistamassa kupu-uunissa. Talon toisessa päässä yläkerrassa tehtiin puiset valumallit. Mallipuuosaston alapuolella ensimmäisessä kerroksessa toimi maatalouskoneseppien opintolinja. Talon kellariin sijoitettiin sosiaalitilat, rautavarasto ja pannuhuone. <br /> <br /> Talon valmistuttua ei aloitettu vielä valurien koulutusta, vaan ensin tiloihin muuttivat ns. poikien työpajat keskustan koulukiinteistöstä. Viilaamo siirtyi suunniteltuun maatalousseppien tilaan, puuosasto mallipuuosastolle ja autokorjaamo valimohalliin. Rakennusosaston oppilaat suorittivat harjoitustyönsä kunnalliskodin entisessä navetassa. <br /> <br /> ==== Luokkatilat ====<br /> <br /> Ensimmäisen koulutalon valmistuessa kaupungin kunnalliskoti toimi yhä alueella. Kivirakennuksen eli sairaalaosaston ullakko saatiin koulun käyttöön. Riihelä piirsi tilaan neljä luokkahuonetta ja toimiston. Kattoa korotettiin ja pihanpuolelta rakenettiin tiloihin johtava betonisilta. Määrärahojen vähyydestä johtuen valmistuminen siirtyi vuoden lopulle. Vuonna 1953 kunnalliskoti muutti pois, jolloin saatiin ensin sairaalaosaston kivirakennus muutettua asuntolaksi ja myöhemmin syksyllä myös päärakennus koulun käyttöön. Asuntolapaikkojen määrä nousi 175:n. Vanhaan navettaan tehtiin asuntolan sauna ja pesulatilat. Myöhemmin kivirakennukseen tehtiin kemian luokka ja vuosikymmenen lopussa luokkatilat vuokrattiin opettajaopiston käyttöön. <br /> <br /> ==== Pitkä työpaja ====<br /> <br /> Määrärahojen puute siirsi toisen työpajan valmistumisen vuoteen 1952. Rinnetien varteen rakennetun talon arkkitehdiksi valittiin R V Luukkonen ja rakentaminen annettiin Kummila Oy:lle. Työpaja jaettiin poikittain osastoiksi ja hallin keskivaiheilla kulki rakennuksen päädystä toiseen ulottuva parvi. Pohjoisosaan sijoitettiin puuosasto ja toiseen päätyyn metalliosaston koneistamo. Keskiosassa aloitti uusi sähkölinja. Rinteeseen rakennetun talon alakertaan tehtiin kaksi sosiaalitilaa ja kirvesmiesluokka sekä keskusvarasto ylärinteen puolelle. Auto-osasto muutti pienempään halliin pihatasolla, johon järjestettiin vaadittu läpiajomahdollisuus. Halli liittyi moottorien koneistamon sisältävän poikittaisen osan välityksellä pitkään työpajaan. Auto-osaston alla toimi muurarioppilaiden työtila. <br /> <br /> Alkuvaiheessa työpajassa oli runsaasti tilaa ja metalliosaston parvi vuokrattiin [[Kaurialan koulu|Kaurialan kansalaiskoulun]]&amp;nbsp;metallityöopetuksen käyttöön. Vuosien mittaan kalustoa hankittiin lisää ja koneistajille perustettiin rinnakkaisluokka. Työstökoneina käytettiin mm. ZKN kärkisorveja, Brunewerk metallihöylää ja Somua yleisjyrsintä. Puuosasto sai muuton yhteydessä uusia koneita, jolloin vanhat koneet mm. vuonna 1949 hankittu Wood Master yleisjyrsin jätettiin mallipuuseppien käyttöön. <br /> <br /> ==== Päärakennus ====<br /> <br /> Helmikuussa 1953 aloitettiin viisikerroksisen päärakennuksen rakentaminen työllisyystöinä. Kummila Oy:n kanssa solmittiin rakennustöistä urakkasopimus heinäkuussa. Putkityöt annettiin Veljekset Helanderille ja sähkötyöt Hankkijalle. Elokuussa valtionvarainministeriö ilmoitti, että työ on keskeytettävä. Osaurakoina ja oppilastyönä saatiin tehdä töitä, joilla rakennus saatiin suojakuntoon. Marraskuussa päästiin vesikattorakenteisiin, mutta osa talon yläpohjasta oli valamatta vielä joulukuussa. Säästösyistä katto tehtiin pellin sijaan betonikattotiilistä. Joulukuun viides vietettiin harjannostajaisia, jossa olivat mukana mm. kauppa- ja teollisuusministeri sekä kansanedustajia. Seuraavan vuoden alussa myönnettiin määräraha,jonka turvin rakennus saatiin valmiiksi. Uusi lämpökeskus tehtiin kellariin, jolloin vanha pannuhuone valimon kellarissa jäi pois käytöstä. Kevään aikana arkkitehti Tapiovaara teki luokkahuonekalustojen kuvia ja piirustuksia. Päärakennuksen kanssa yhtäaikaisesti valmistui viereinen kahdeksan asunnon virkailijatalo, johon tehtiin asunnot mm. rehtorille ja taloudenhoitajalle. <br /> <br /> Koulu sai 38 500 kuution tilat käyttöön vuoden 1954 kesäkuussa. Kustannukset nousivat kalustoineen 290 miljoonaan markkaan. Viisikerroksiseen taloon valmistuivat teorialuokat, opetuskeittiö, ruokala ja pesula. Ompelulinjalle annettiin tilat ylimmistä kerroksista. Matalammassa osassa sijaitsi näyttämöllä varustettu juhlasali. Juhlasalista tuli koulun erityinen ylpeyden aihe ja sitä vuokrattiin paljon ulkopuolisille toimijoille. Vuoden lopulla yleisöruokala, opettajahuoneet ja terveydenhoitajan vastaanotto olivat yhä kalusteita vailla. Marraskuussa pidettiin juhlallinen vihkitilaisuus. Tilaisuudessa esiintyi mm. Hämeenlinnan mieskuoro ja varsinaisen vihkipuheen piti rovasti Yrjö Joutsi. Seuraavana vuonna aloitettiin uusi modistilinja, jolle järjestettiin työtila ylimpään kerrokseen. <br /> <br /> ==== Asuntola ====<br /> <br /> Tasaustyöt aloitettiin työllisyystöinä vuonna 1955. Rahoituksen puute siirsi varsinaisen rakennustyön seuraavaan kevääseen, jolloin urakka annettiin paikalliselle Rakennustyö Oy:lle. Asuntolaan tehtiin kaksi viisikerroksista tornimaista taloa, jotka yhdistettiin kaksikerroksisella osalla. Läntinen torni eli poikien puoli sisälsi 34 solua ja 14 yhteiskäytössä ollutta pesutilaa. Yhteen soluun kuului kaksi kahden hengen huonetta ja pieni eteinen. Itäinen torni sisälsi 22 solua ja yhdeksän pesutilaa. Lisäksi molemmilla puolilla oli yhteismajoitustilaa, joten taloon voitiin majoittaa yhteensä 350 oppilasta. Itä torniin liittyi neljä opettajien asuntoa sisältänyt lamelli. Kellariin sijoitettiin saunat ja liikuntasali. Talo valmistui vuoden 1957 lopulla ja samalla saatiin alkuperäinen rakennus suunnitelma suoritettua loppuun. <br /> <br /> Talo muistuttaa sekä rakenteellisesti, että arkkitehtuuriltaan päärakennusta. Julkisivuissa käytettiin nauhaikkunaa ja betonirunkoisen talon ulkoseinät tehtiin Siporeksista, joka rapattiin. Yksi selvä ero kuitenkin on. Sekä asuntolaan, että uuteen autotaloon tehtiin pulpettikatto. <br /> <br /> Rakennustyön yhteydessä uunilämmitteinen opettajarakennus sai keskuslämmityksen ja lämminvesijärjestelmän. Myös asuntola käytössä olleet kaksi asuntoa remontoitiin opettajien käyttöön. <br /> <br /> ==== Autotalo ====<br /> <br /> Viisikymmenluvun lopulla auto-osastolla esiintyi tilanahtautta. Uudelle laajennukselle saatiin suunnittelumäärärahaa vuonna 1960, mutta rakennus valmistui vasta vuoden 1966 alussa. Ylimpään kerrokseen sijoitettiin autohalli ja autosähkökorjaamo. Vuodesta 1955 kunnalliskodin sikalassa toimineet autonrenkaankorjaajien työtilat muuttivat alakertaan. Tilaan järjestettiin erilliset tilat renkaiden paistamiseen, täyttöön ja karhennukseen. Toiseen päähän tehtiin automaalaamo ja ruiskumaalaushuone. Kellariin varastoitiin varaosat ja sijoitettiin sosiaalitilat. Väestösuoja rakennettiin välipihan alle. Jokaiseen kerrokseen järjestettiin ajoyhteys. Talon teki Kummila Oy ja sen suunnitteli R V Luukkonen. Suuret ikkunapinnat erottavat talon aikaisemmista rakennusvaiheista. <br /> <br /> ==== Opintolinjat ====<br /> <br /> 60-luvulla tehtiin muutamia muutoksia opintolinjoilla. Keväällä 1963 kutsuttiin ammattikouluneuvosto kokoon pohtimaan linjojen tulevaisuutta. Päätettiin perustaa uusia autolinjoja, heikkovirtalinja ja muuttaa vuodesta 1960 alkaen pidetty levyseppäkurssi varsinaiseksi opintolinjaksi. Toinen kokous pidettiin joulukuussa 1964. Kokouksessa päätettiin tutkia uuden kuntainliiton alaisen ammattikoulun perustamista, koska vain puolet hakijoista pääsee sisään. Kevään aikana kunnat puolsivat uuden ammattikoulun perustamista ja tarjosivat kilvan tontteja koululle. <br /> <br /> Valumallien valmistus poikkesi huonekalupuuseppien työstä niin paljon, että se erotettiin omaksi linjaksi ja liitettiin metalliosastoon. Maatalouskoneseppien linja siirrettiin metalliosastosta auto-osastolle. Uuden autotalon valmistuttua maatalouskonesepät saivat vanhan&amp;nbsp;renkaankorjaajien työtilat eli entisen kirvesmiesluokan koneistamon alapuolella&amp;nbsp;käyttöönsä. <br /> <br /> Ammattikoulun ja opettajaopiston yhteydet muodostuivat tiiviiksi. Koulun opettajat suorittivat pedagokisia opintoja opistolla ja harjoittelija opettajat pitivät tunteja koululla. Moni ammattikoulun opettaja piti tunteja myös opistolla. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. <br /> <br /> Rehtori Laine jäi eläkkeelle vuoden 1966 kesällä, jolloin tehtävät siirtyivät vararehtori Paavo Jokiselle. Seuraavan vuoden alusta uudeksi rehtoriksi valittiin koulun puuosastolla vuoden 1953 alusta toiminut insinööriopettaja DI Jaakko Alanen. <br /> <br /> Uutta kuntainliiton ammattikoulua ei lopulta perustettu, vaan valtion keskusammattikoulu&amp;nbsp;myytiin kuntainliitolle.&amp;nbsp;Opettajaopiston yhteyteen perustettiin pieni harjoituskoulu. Keskusammattikoulun 26 toimintavuoden aikana valmistui 5270 oppilasta. Kunnallisen ammattikoulun nimeksi annettiin Hämeenlinnan ammattikoulu. Vuodesta 1987 Hämeenlinnan ammattioppilaitos HAOL. <br /> <br /> ==== Lähteet: ====<br /> <br /> Haljoki Mikko, Oppimisen vuoksi, Hämeenlinnan ammattiopetuksen tekijöitä ja näkijöitä 1946-1996, ISBN 952-90-7884-6 <br /> <br /> [http://cid-650e10c28ac23526.office.live.com/view.aspx/.Public/EHKAK.docx http://cid-650e10c28ac23526.office.live.com/view.aspx/.Public/EHKAK.docx] <br /> <br /> [[Category:Ammatilliset_oppilaitokset]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:EHKAK8.JPG&diff=4390 2011-03-31T13:59:26Z

<p>Jero: Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Autotalo, Väinölä</p> <hr /> <div>Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Autotalo, Väinölä</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:EHKAK7.JPG&diff=4388 2011-03-31T13:58:36Z

<p>Jero: Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Oppilasasuntola, Päivölä</p> <hr /> <div>Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Oppilasasuntola, Päivölä</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:EHKAK5.JPG&diff=4386 2011-03-31T13:57:38Z

<p>Jero: Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Työpaja, Louhela</p> <hr /> <div>Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Työpaja, Louhela</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:EHKAK2.JPG&diff=4384 2011-03-31T13:56:40Z

<p>Jero: Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Valimo- ja pajarakennus, Pohjola</p> <hr /> <div>Etelä-Hämeen keskusammattikoulu, Valimo- ja pajarakennus, Pohjola</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=OTK_Puu&diff=4374 2011-03-27T10:40:11Z

<p>Jero: siirsi sivun ”OTK Puu” uudelle nimelle ”Sotka Oy”: Tunnettu nimi</p> <hr /> <div>#OHJAUS [[Sotka Oy]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=H%C3%A4meen_Vaneritehdas&diff=4372 2011-03-27T10:36:20Z

<p>Jero: siirsi sivun ”Hämeen Vaneritehdas” uudelle nimelle ”Metsäliitto, Hämeen tehtaat”: tunnettu nimi</p> <hr /> <div>#OHJAUS [[Metsäliitto, Hämeen tehtaat]]</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Vaneri4.JPG&diff=4370 2011-03-24T14:41:58Z

<p>Jero: Metsäliiton vaneritehdas</p> <hr /> <div>Metsäliiton vaneritehdas</div>

Jero https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Tiedosto:Sotka5.JPG&diff=4368 2011-03-24T14:39:04Z

<p>Jero: Sotkan voimalaitos</p> <hr /> <div>Sotkan voimalaitos</div>

Jero