Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Lounais-Häme

2010-12-14T13:18:50Z

Heli:

Lounais-Häme on historiallisen Hämeen lounaisin osa [[Kanta-Häme|Kanta-Hämeessä]], Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Alueeseen kuuluvat Kanta-Hämeestä Forssan seutukunnan kunnat [[Forssan kaupunki|Forssa]], [[Tammela|Tammela]], [[Jokioinen|Jokioinen]], [[Humppila|Humppila]] ja [[Ypäjä|Ypäjä]] sekä Varsinais-Suomesta Somero ja Pirkanmaalta Urjala.

Lounais-Hämeessä on tehty kaksi kuntaliitosta. Vuonna 1969 Koijärven pääosa liitettiin Forssaan ja pieni osa Urjalaan. Vuonna 1977 Somerniemi liitettiin Someroon. Alueen kunnista kaupunkeja ovat Forssa ja Somero.

Lounais-Hämeen alue osuu karkeasti päällekkäin keskiaikaisen Loimon eli Portaan hallintopitäjän kanssa lukuun ottamatta Urjalaa, joka kuului Kalvolan ja Saarioisten hallintopitäjiin. Likimain se vastaa myös Tammelan kihlakuntaa 1900-luvulla, mutta tähänkin kuului myös muita pitäjiä.

Varsinaisena perustana Lounais-Hämeen muodostumisessa onkin 1900-luvun alkupuoliskolla virinnyt aatteellinen yhteistyö. Eräs keskeinen vaikuttaja tässä oli Forssan lehden perustaja [[Esko Aaltonen|Esko Aaltonen]], joka vaikutti merkittävästi myös lounaishämäläisessä kotiseututyössä. Forssassa edelleen ilmestyvä Forssan Lehti toimii Lounais-Hämeen alueen äänenkannattajana. 

== Lähteet ==

Aaltonen, Esko, Lounais-Hämeen käsite, alueen muodostuminen ja sen merkitys. Teoksessa: Lounais-Hämeen luonto 1 (1955), 5-10. Niilekselä, Kai, Lounais-Häme maantieteellisesti. Teoksessa: Lounais-Hämeen Luonto 11 (1961), 10-21.

[[Category:Häme]]

Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto

2010-12-14T12:56:09Z

Heli:

Maamme ensimmäinen ja samalla maailman toinen kansallinen kaupunkipuisto perustettiin Hämeenlinnaan 10.1.2001. Tämä oli merkittävä tunnustus kaupungin kansallisesti arvokkaille kulttuuriympäristöille ja luontokokonaisuuksille.

== Alue ==

Kansallinen kaupunkipuisto käsittää Aulangon ja Hämeen vanhaa linnaa ympäröivän Vanajaveden laakson. Alue on yli 6 km pitkä ja noin 5 km leveä. Puiston maa-alue on 738 hehtaaria. Vanajavesi halkaisee puiston kahteen puoliskoon. Aulangon kautta alue yhtyy kaupungin pohjois- ja koillispuolisiin laajoihin metsä- ja peltoalueisiin, jotka jatkuvat Evon kautta aina Päijänteelle. Kattavan kevyen liikenteen reitistön ansiosta Hämeenlinnan kaupunkipuisto palvelee virkistysympäristönä niin kaupungin asukkaita kuin matkailijoita. Puiston omistajatahoja on 18, joista suurimpina Hämeenlinnan kaupunki ja Metsähallitus.

 <widget type="googlemap">
<marker lat="61.00283" lon="24.46046">Linnanpuisto</marker>
<marker lat="61.00624" lon="24.45514">Linnankasarmit</marker>
<marker lat="61.00512" lon="24.44913">Ojoisten kartano</marker>
<marker lat="61.01007" lon="24.45042">Kaupunginpuisto</marker>

<marker lat="60.99813" lon="24.46368">Sibeliuksenpuisto</marker>
<marker lat="60.99904" lon="24.46243">Itsenäisyydenpuisto</marker>
<marker lat="61.00073" lon="24.46321">Aleksis Kiven- ja Maaherranpuisto</marker>

<marker lat="60.99794" lon="24.47166">Rantapuisto</marker>
<marker lat="60.99704" lon="24.47252">Ystävyydenpuisto</marker>
<marker lat="60.99767" lon="24.47492">Pinellan puisto</marker>

<marker lat="61.00362" lon="24.46810">Varikonniemi</marker>
<marker lat="61.01105" lon="24.46059">Rantareitti</marker>

<marker lat="61.02321" lon="24.45419">Aulangon puistometsä</marker>
<marker lat="61.03061" lon="24.49007">Metsä-Aulanko</marker>
</widget>

'''Linnan ympäristö'''

*[[Hämeen linna]] ja [[Linnanpuisto]]
*[[Linnankasarmi]]
*[[Ojoisten kartano]]
*[[Kaupunginpuisto]]

'''Koilliskulma'''

*Talomuseoalue: [[Palanderin kotimuseo|Palanderin talo]] ja [[Korttien talo]]
*[[Hämeenlinnan lyseon lukio]]
*[[Sibeliuksenpuisto]]
*[[Itsenäisyydenpuisto]]
*[[Aleksis Kiven puisto|Aleksis Kiven]]- ja [[Maaherranpuisto]]

'''Verkatehdas'''

*[[Satama]]
*[[Rantapuisto]]
*[[Ystävyydenpuisto]]
*[[Viipurintien silta]]
*[[Vanajaveden sairaala|Lääninsairaalan alue]]
*[[Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas|Verkatehdas]]
*[[Pinellan puisto]]

'''Radanvarsialueet'''

*[[Hämeenlinnan rautatieasema|Rautatieasema]]
*[[Varikonniemi]]
*[[Rantareitti]]
*Rautatiesilta

'''[[Aulanko]]'''

*Aulangon Heikkilä
*Hotelli Aulanko
*Tekosaaret
*Aulangontie
*Aulangon puistometsä
*Aulangonjärvi
*Metsä-Aulanko
*Vanajaveden länsiranta

== Nimeämisessä yhtenäiset kriteerit ==

Kansallisten kaupunkipuistojen arvioinnissa ja nimeämisessä käytetään yhtenäisiä kriteereitä, jotka takaavat kaikille kaupungeille tasapuolisen kohtelun ja kaupunkipuistojen valtakunnallisen tason säilymisen. Kansallisen kaupunkipuiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti huomattavia puistoja ja viheralueita.

Kansallisen kaupunkipuiston täytyy olla osa kaupunkirakennetta eli sen tulee alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä. Alueen tulee olla puisto- ja viherympäristönä tarpeeksi laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sen kautta on mahdollisuus siirtyä kaupunginosasta toiseen. Ekologiselta kannalta on keskeistä, että alue on jatkuva eli liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolella oleviin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun.

== Kaupunkipuiston kehittäminen ==

Kansallinen kaupunkipuisto on ympäristöpsykologiaa parhaimmillaan. Kaupunkilaiset ovat heränneet huomaamaan, että omaa lähiympäristöä kannattaa vaalia, ja puiston kehittämistyön myötä asukkaiden keskinäinen vuorovaikutus on lisääntynyt.

Hämeenlinnan kaupunki on halukas kehittämään kansallista kaupunkipuistoaan. Kehittämissuunnitelma tukee niitä erityispiirteitä, joiden perusteella kansallinen kaupunkipuisto Hämeenlinnaan aikoinaan perustettiin. Ehdotetut toimet lisäävät kaupungin keskustan ja Aulangon välistä vuorovaikutusta ja tekevät alueesta historiallisen kaupunkimaiseman. Kansallisestikin merkittäviä ovat suunnitelman toimet, joiden avulla [[Ojoisten_kartano|Ojoisten latokartano]], [[Linnankasarmi]] ja [[Kaupunginpuisto]] ehdotetaan liitettäväksi Hämeen linnan maisemalliseen kokonaisuuteen. Ympäristöministeriö osallistuu tutkimus- ja selvitystyön rahoitukseen. Ympäristöministeriön näkemyksen mukaan suunnitelman toteuttaminen lisää olennaisesti hämeenlinnalaisten virkistysmahdollisuuksia keskustassa ja sen läheisyydessä. Samalla se tukee asukkaiden kotiseututuntemuksen lisäämistä ja matkailun kehittämistä.

Kaupunki jatkaa valmistelua myös Aulangonniemellä sekä erityisesti Vanajankirkon maisemissa ja nykyisen kaupunkipuiston eteläpuolisilla harjualueilla. Laajennus lisäisi kaupunkipuiston luonnon monimuotoisuutta ja toisi sen piiriin uusia geologisia, kulttuurisia ja maisemallisia elementtejä. Laajennettu Hämeenlinnan kaupunkipuisto muodostaisi yhdessä Vanajaveden laakson ja Aulangon sekä [[Hämeen härkätie|Hämeen härkätien]] valtakunnallisten maisema-alueiden kanssa kokonaisuuden, joka olisi Suomessa ainutlaatuisen laaja ja monimuotoinen.

Hämeenlinnan kaupunki on käyttänyt kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta lähtien vuosittain noin 300 000 euroa puiston rakentamiseen ja kunnostamiseen. Lähivuosien kehittämisrahat kuluvat rantareitin vanhojen puistojen peruskorjauksiin. Suunnitelmat laivarannan puiston sekä vanhan teatteritalon vieressä olevan Ystävyydenpuiston kunnostamiseksi ovat jo olemassa.

== Lisätietoja ==

[http://www.virtuaalipolku.fi/index.php?option=com_content&view=article&catid=50:urheilujaliikunta&id=127:10-km-lenkki&Itemid=71 Maisemareitti Vanajanrantaa Aulangon suuntaan] Virtuaalipolku.fi -palvelussa 

== Lähteet ==

*Puistot ja puutarhat: suomalainen puutarhaperinne. Suomen kotiseutuliiton julkaisuja 2005: A11, s. 111 
*http://www.hameenlinna.fi/Ymparisto-ja-luonto/Kansallinen-kaupunkipuisto/
*http://www.hameensanomat.fi/?article=93127
*http://www.suomenlatu.fi/poluistareiteiksi/tietoa/reittihankkeita/hameenlinna.doc
*http://www.ymparisto.fi
*http://centuri.htk.fi/kkp/ 

[[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Puistot]]

Pullerinmäki

2010-12-09T09:26:54Z

Heli:

Pullerinmäki on kaupunginosa [[Hämeenlinna|Hämeenlinnan]] luoteisosassa. Tiiriö, Viisari ja Rinkelinmäki kuuluvat Pullerinmäkeen, joten alueelta löytyy [[Hämeenlinnan Jäähalli Oy|jäähalli]], kauppakeskus sekä muita kauppoja ja asuinalueita niin omakotiasunnoille kuin kerrostaloillekin. Keskustasta purettavaa Hämeenkaaren liikuntahallia suunnitellaan sijoitettavaksi Pullerille.

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.00466" lon="24.42711">Pullerinmäki</marker>
</widget>

[[Coordinates::61.00466, 24.42711| ]]

== Lähteet ==

[https://docs.google.com/viewer?url=http://epaper.kaupunkiuutiset.com/products/KUT-2009-01-21/pdfs/3.pdf&pli=1 Hyvästi Hämeenkaari, Kaupunkiuutiset 21.1.2009]

[[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]

{{Tynkä}}

Hattelmalanjärvi

2010-12-09T09:15:35Z

Heli:

'''Hattelmalanjärvi''' on Kokoemäenjoen vesistöön kuuluva pieni järvi, joka sijaitsee [[Hämeenlinna]]ssa, [[Hattelmala]]n kylässä ja [[Hattelmalanharju]]n eteläpuolella.

<widget type="googlemap">
<marker lat="60.97048" lon="24.45056">Hattelmalanjävi</marker>
</widget>

[[Coordinates::60.97048, 24.45056| ]]

Järven alue kuuluu Natura-2000-ohjelman piiriin ja se on laajuudeltaan 62 hehtaaria. Järvi on kuitenkin soistunut ja pitkälti umpeenkasvanut. Järven ranta-alueiden suurin omistaja on Lassilan tila. Järvi läskee vetensä Tyrynojaa myöden Vanajaveteen. Ojassa on aiemmin sijainnut Turunmylly, kohdassa, jossa oja leikkaa harjujonon poikki.

Järven lähialueilla on runsaasti asutusta ja maataloutta, ja sen läheisyydessä sijaitsee myös Hämeenlinnan kaupungin uusimmat teollisalueet. mm. Painnokangas ja [[Ratasniitty]].

Alueen kokonaisuus on myös monipuolinen vesi-, kahlaaja- ja ruokkilintujen asuma-alue. Sen on muuttolintujen tärkeä pysähtymispaikka ja siksi sinne on sijoitettu lintujen tarkkailua varten lintutorni.

Järven eteläosaa viistää valtatie 10:n linjaus, joka aiemmin historiassa on ollut [[Hämeen härkätie]]n reitti Rengostä Hattelmalan kylän kautta Hämeenlinnaan.

== Lisätietoja ==

*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=64840&lan=fi Hämeen ympäristökeskus] Hattelmalanjärvi.

[[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Vesistöt]]

Linnanniemi

2010-12-07T09:21:41Z

Heli:

Linnanniemen asuntoalue sijaitsee aivan vanhan [[Hämeen linna|Hämeen linnan]] läheisyydessä. Linnanniemi historiallisena alueena käsittää linnan ja sen pohjoispuolelle 1200-luvulla tai 1300-luvun alussa syntyneen asutuksen. Tämä vaatimaton asutuskeskus, nimeltään [[Tavasteborg|Tavasteborg]], sai kaupunkioikeudet Pietari Brahelta tammikuussa 1639 ensimmäisenä suomalaisena sisämaakaupunkina.

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.00204" lon="24.45411">Linnanniemi</marker>
</widget>

[[Coordinates::61.00204, 24.45411| ]]

==== Historiaa ====

Kreivi Pietari Brahe määräsi kaupungin paikaksi linnan pohjoispuolella olevan alan, [[Linnasaari|linnasaaren]], joka idän puolella rajoittui Vanajaveteen ja jota länsi- ja eteläpuolella reunustivat vetiset suot. 1600-luvun kaupunkilaiselle viljelysmaa oli välttämätöntä, ja vuonna 1651 Pietari Brahe määräsikin kaupungille lisää maata linnasaaren lähistöltä. Kaupunki sai Ojoisten karjakartanosta kaksi tynnyrinalaa peltomaata kaalimaan palstoina käytettäväksi, ulkopalstoiksi ja karjalaitumeksi se sai kauempana olevia peltoja, jotka olivat kuuluneet Ojoisten torpille. Myös Vanajaveden itäpuolelta, [[Sairio|Sairion]] alueelta, kaupunkilaiset saivat viljelysmaita. Nykyinen Linnanniemen asuinalue oli siis silloin peltoa.

Kustaa III siirrätti [[Vanha kaupunki|Vanhan kaupungin]] vuonna 1777 kilometrin verran etelään nykyiselle paikalleen Niementaustan mäelle Saaristen latokartanon maille. Vanhankaupungin alueella on nykyään Linnan kasarmeina tunnettu entinen varuskunta-alue, jonka rakennuksia on saneerattu hyvätasoisiksi asunnoiksi. 

Nykyisin Hämeen linna muodostaa [[Suomen Tykistömuseo|Suomen Tykistömuseon]], [[Vankilamuseo|Vankilamuseon]] ja [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo|Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon]] kanssa Linnanniemen museoalueen.

==== Linnanniemi kaupunginosaksi ====

Nykyään tunnettu Linnanniemen kaupunginosa syntyi 1800-luvun puolenvälin tienoilla, jolloin kaupunki tarvitsi lisää tonttimaata, ja sitä oli saatavilla silloisen kaupungin ulkopuolelta. Linnanniemen tontit olivat vuokratontteja ja niitä järjestettiin lisää 1920-luvulla. Alue rakentui väljään ruutukaavan muotoon, ja tiivistyi 1900-luvun alussa. Asuinalueen ensimmäinen kaava vahvistettiin vasta vuonna 1949. Nykyinen Linnanniemi on pieni viihtyisä omakotialue, joka on ajallisesti kerroksellinen, vanhojen pihapuistojen koristama kokonaisuus.

==== Lähteet ====

Rakennettu Häme. Hämeen liitto, Karisto Oy, Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Yrjö S. Koskimies: Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944, Hämeenlinna 1966

{{Tynkä}}

[[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]

Hämeen ammatti-instituutti

2010-12-07T09:07:46Z

Heli:

'''Hämeen ammatti-instituutti yhdistää perinteet ja kehittyvän koulutuksen''' 

 

[http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMI/ Hämeen ammatti-instituutti] on monialainen toisen asteen ammatillista koulutusta antava oppilaitos, josta valmistuu osaajia metsiin, meijereihin, maatiloille sekä matkailu-, puutarha- ja viheralalle. Perustutkintoja voi suorittaa myös työn ohessa opiskelemalla. 

Ammatti-instituutin toimipaikat – [[Evon metsäopisto|Evo]] ja Sairio Hämeenlinnassa, Lepaa Hattulassa sekä Mustiala Tammelassa – ovat perinteikkäitä, arvostettuja ja valtakunnallisesti tunnettuja. Ammatti-instituutti tekee tiivistä yhteistyötä [[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakoulun]] kanssa. 

Toisen asteen ammatillinen koulutus on käytännönläheistä, ja opiskelussa painotetaan tekemällä oppimista. Osa ammatillisen koulutuksen opinnoista toteutetaan työharjoittelussa, ja osaamista punnitaan myös näytöillä, jotka on suunniteltu ja järjestetty yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Hämeen ammatti-instituutissa voi suorittaa myös lukio-opintoja tai ylioppilastutkinnon samanaikaisesti ammatillisen tutkinnon kanssa. 

Hämeen ammatti-instituutti kannustaa opiskelijoitaan kansainvälisyyteen. Vieraassa kulttuurissa työskentely tai opiskelu avartaa omaa tietämystä, lisää kielitaitoa ja tuo uusia ystäviä. 

Ammatti-instituutissa hyödynnetään nykyaikaisia oppimisympäristöjä ja -välineitä. Esimerkiksi ammattiosaamisen näyttöihin liittyvä toimintaprosessi on siirretty kokonaan sähköiseen järjestelmään, joten näyttöjen arviointi voidaan tehdä suoraan pellon reunalta tai metsästä mobiileita päätelaitteita käyttäen.

[[Hämeen ammattikorkeakoulu|Hämeen ammattikorkeakoulua]] ja Hämeen ammatti-instituuttia ylläpitää [http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Organisaatiojatoimipaikat/Kuntayhtyma Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymä]. Opiskelijoita HAMKissa ja Hämeen ammatti-instituutissa on yhteensä noin 7 000 ja henkilöstöä noin 800. Opetuksesta ja kehittämisestä vastaava henkilöstö on pääosin vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta, ja noin sadalla on myös tutkijakoulutus.[[Image:Mustialan miljoo.jpg|thumb|left|800px|Hämeen ammatti-instituutti toimii perinteikkäillä paikoilla. Kuva Mustialan toimipisteestä. Kuva: Outi Puolakka]] 

 

 

[[Coordinates::61.11746, 24.32615| ]][[Category:Ammatilliset_oppilaitokset|mmatilliset_oppilaitokset]]

Riitta Jalonen

2010-12-07T08:39:47Z

Heli:

== Elämänvaiheita ==

[[Image:Riitta Jalonen.JPG|thumb|right|300px|Riitta Jalonen. Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi]]Kirjailija Riitta Jalonen on syntynyt Kuusjärvellä 22.5.1954. Nykyisin paikkakunta tunnetaan Outokumpuna. Jo vuoden ikäisenä Riitta muutti Jyväskylään, joka oli hänen koti-ja koulukaupunkinsa vuoteen 1973. Tuolloin hän muutti opiskelemaan Tampereen yliopistoon josta valmistui filosofian maisteriksi 1978 pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede. Hän opiskeli arvosanoja myös mm. lehdistö-ja tiedotusopista, sosiaalipolitiikasta, praktisesta filosofiasta sekä taidehistoriasta ja matkailuopista. Opintojen jälkeen Jalonen työskenteli Työvoimaministeriössä Ammatilliset koulut-kirjan toimittajana. Tästä työstään hän siirtyi äitiyslomalle ja synnytti tyttären Tampereella 1979. Samana vuonna Jalonen matkusti miehensä kirjailija Olli Jalosen kanssa Irlantiin vuodeksi ja tältä matkalta he julkaisivat yhdessä matkakirjan Matkailijan Irlanti vuonna 1980. Irlannin jälkeen Jalonen työskenteli toimittajana Hämeen Kansa -sanomalehdessä sekä tämän jälkeen Suomen Tietotoimiston Kanta-Hämeen kirjeenvaihtajana. 

== Monenlaisia teoksia ==

Riitta Jalosen esikoisteos nuortenromaani Enkeliyöt ilmestyi vuonna 1990 ja se voitti Tammen nuortenkirjakilpailun ensimmäisen palkinnon sekä Topelius-palkinnon vuonna 1991. Teos käännettiin ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi sekä saksaksi. Saksassa teos nimettiin vuonna 1993 kuukauden kirjaksi ja se sai Die Eule des Monats-palkinnon. Vapaaksi kirjailijaksi Riitta Jalonen siirtyi vuonna 1992 julkaistuaan toisen romaaninsa Säde. Tähän mennessä (2010) Jalonen on Enkeliöitten lisäksi julkaissut yhdeksän romaania, yhden matkakirjan, viisi lasten kuvakirjaa sekä esseitä mm. teoksissa Pintaa syvemmältä (Yliopistopaino 2005), Taide ja taudit (Tampereen yliopistopaino 2007), Kirjailijan työmaat (Tammi 2007) sekä Luovuuden lähteillä (BTJ-kustannus 2010). Kaikki Jalosen lasten kuvakirjat on kuvittanut Kristiina Louhi. Teoksessa Nykykertojia 2(BTJ 1998) Riitta Jalosta on verrattu kirjailijana tilataideteosten tekijään. ” Tilan tuntu on voimakas, kuin kävisi jossakin ja tulisi pois. Mieleen jää selvä aistimus, mielikuva, raapaisu, jälki. Kirjan nimi kertoo jo jotakin ja sen jälkeen tulee vielä paljon. On piste ja pinta, pinnasta avautuu tasoja, tasoista kasvaa tila. Lukuohjeeksi Jalosen tuotantoon voisi kiteyttää: halua katsoa toisen maisemaa. Se on tärkeintä." 

== Tuotanto ==

Enkeliyöt (nuortenromaani). Tammi 1990. Säde (romaani). Tammi 1992. Elisabet, nalle ja pikkuveli jota ei ole (lastenkertomus). Tammi 1994. Rakkausmuistot (romaani). Tammi 1994. Taudin syy (romaani). Tammi 1996. Todistaja Brigitin talossa (romaani). Tammi 1998. Yö on oranssi häkki (romaani). Tammi 2000. Hula-hula (romaani). Tammi 2002. Tyttö ja naakkapuu; kuv. Kristiina Louhi. Tammi 2004. Minä, äiti ja tunturihärkki; kuv. Kristiina Louhi. Tammi 2005. Kuvittele itsellesi mies (romaani). Tammi 2005. Revontulilumi; kuv. Kristiina Louhi. Tammi 2006. Veteen pudonneet (romaani). Tammi 2007. Aatos ja Sofia; kuv. Kristiina Louhi. Tammi 2010. Hyvää yötä Irma Noora (romaani). Tammi 2010. Matkailijan Irlanti (matkakirja); yhdessä Olli Jalosen kanssa. Otava 1980. Esseitä mm.teoksissa Pintaa syvemmältä (Yliopistopaino 2005), Taide ja taudit (Tampereen Yliopistopaino 2007), Kirjailijan työmaat (Tammi 2007) sekä Luovuuden lähteillä (BTJ Kustannus 2010). 

==== Yhteistyöteoksia ====

Runoja yhdessä Olli Jalosen kanssa Marjukka Vainion kuvasalkkuihin Vanain maa ja Vanain kaupunki. Hämeenlinnan kaupunki 1993. Katugrafiikan laatat yhdessä Olli Jalosen ja Marjukka Vainion kanssa. Hämeenlinnan kaupunki 2004.

==== Dramatisoinnit teoksista ====

Tyttö ja naakkapuu. Dram. ja ohj. Marja Myllyniemi. Hämeenlinnan Miniteatteri, 2006. Minä, äiti ja tunturihärkki. Dram. ja ohj. Marja Myllyniemi. Hämeenlinnan Miniteatteri, 2008. Revontulilumi. Dram. ja ohj. Marja Myllyniemi. Hämeenlinnan Miniteatteri, 2010.

==== Televisioelokuva ====

Tyttö ja naakkapuu. Samannimisen teoksn pohjalta dram. Sami Keski-Vähälä ja ohj. Laura Joutsi. TV2, 2009.

==== Käännökset ====

'''Enkeliyöt''' Änglanätter. Ruotsiksi Camilla Frostell, Raben & Sjögren 1991.

Englenaetter. Tanskaksi Helena Idström, Gyldendal 1992.

Englenetter. Norjaksi Turid Farbregd, Det Norske Samlaget 1991.

Nacht der Engel. Saksaksi Anu Pyykönen-Stohner ja Friedbert Stohner, Herder 1993 ja Arena-Taschenbuch 1998

'''Hula-hula''' Hula-hula. Ruotsiksi Tapani Ritamäki, Sahlgrens 2004.

'''Tyttö ja naakkapuu'''

Flickan och kajorna. Ruotsiksi Tapani Ritamäki, Söderströms 2005.

Das Mädchen unter dem Dohlenbaum. Saksaksi Anu Pyykönen-Stohner, Carl Hanser Verlag 2007.

La petite fille et l’arbre aux corneilles. Ranskaksi Annicki Chavanat ja Catherine Leblanc, Oskar Editions 2007.

Mergaitè ir kuosų medis. Liettuaksi Viltare Urbaite, Nieko Rimto 2008.

Koreaksi Parkmulgwan publishing house 2008.

Dzierwczynka i drzewo kawek. Puolaksi Iwona Kosmowska,Tatarak 2008.

Kiinaksi Lei Zhang, Beijing Science and Technology Press 2009.

Tüdruk, puu ja taevalinnud. Viroksi Mare Ollisaar, TEA Kirjastus 2009.

'''Minä, äiti ja tunturihärkki'''

Jag, mamma och renens öga. Ruotsiksi Tapani Ritamäki, Söderströms 2005.

Tundra Mouse Mountain. Englanniksi Jonathan Ledgard, Winged Chariot Press 2006.

La montagne de fleur de neige. Ranskaksi Annicki Chavanat ja Catherine Leblanc, Oskar Editions 2007.

Banglan kielellä (Bangladesh) G.H. Habid 2009.

Kiinaksi Lei Zhang, Beijing Science and Technology Press 2009.

'''Revontulilumi'''

Norrskenssnö ruotsiksi Tapani Ritamäki, Söderströms 2006.

Kiinaksi Lei Zhang, Beijing Science and Technology Press 2009.

== Palkinnot ==

Hämeenlinnan kaupungin kulttuuripalkinto 2009 Runeberg-palkinto 2006 (romaanista Kuvittele itsellesi mies) Finlandia Junior 2004 (kirjasta Tyttö ja naakkapuu kuvittaja Kristiina Louhen kanssa) [[Hämeen_taidetoimikunta|Hämeen taidetoimikunnan taidepalkinto]] 1999 Jugend + Literatur -lehden Die Eule des Monats -palkinto joulukuu 1993 Hämeen liiton maakuntapalkinto 1992 Topelius-palkinto 1991 (kirjasta Enkeliyöt) Tammen nuortenkirjakilpailun palkinto 1990 (kirjasta Enkeliyöt)

== Luottamustoimet ==

Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston hoitokunnan jäsen 1992-2001. Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsen 2006-2009.

== Lisätietoja ==

[http://www.virtuaalipolku.fi/index.php?option=com_content&view=article&catid=41:kirjallisuus&id=78:riitta-jalosen-haemeenlinna&Itemid=73 Riitta Jalosen Hämeenlinna] Virtuaalipolku.fi -palvelussa

[http://www.hs.fi/ www.hs.fi]

[http://www.kiiltomato.net/ www.kiiltomato.net]

[http://www.ouka.fi/kirjasto www.ouka.fi/kirjasto]

[http://www.tammi.fi/ www.tammi.fi]

[http://www.wikipedia.org/ www.wikipedia.org]

[http://www.yle.fi/ www.yle.fi] 

[[Category:Kirjailijat|Jalonen, Riitta]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Jalonen, Riitta]]

Anne Hänninen

2010-12-07T08:35:19Z

Heli:

[[Image:Anne Hanninen.jpg|thumb|right|300px|Anne Hänninen syksyllä 2010.]]Anne Anita Hänninen on Hämeenlinnassa asuva runoilija, joka on syntynyt Rautalammilla 7. helmikuuta 1958. Hänninen on opiskellut muun muassa kirjallisuutta ja tiedotusoppia.

Kirjailijan yli kolmekymmenvuotinen ja kaksitoista uniikkikokoelmaa käsittävä tuotanto koostuu enimmäkseen runoista mutta myös aforismeista. Hännisen yksittäisiä runoja on käännetty ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi,sloveniaksi, italiaksi, espanjaksi, saksaksi ja islanniksi. Hänen runojaan ja esseitään on julkaistu myös suomalaisissa antologioissa.

Teksteissään Hänninen luovii selkeyden ja arvoituksellisuuden kanssa, hän on yhtä aikaa tarkka ja avoin ja kerroksellinen. Runoilija hyödyntää nopeasti välähtäviä runokuvia, jotka saavat tyynen veden liikkeeseen. Hän luo ajatuksesta kuvan ja kuvasta ajatuksen.

Hännisen tuotannossa luonto on läsnä kaikkialla, ei yksistään maisemana ja monimuotoisuutena, vaan psyyken peilinä ja symbolisena. Hän onkin laajasti kiinnostunut ilmiöiden keskellä löytöretkeilystä: kulttuureista ja eri taiteenlajeista, naisasiasta ja historiasta, ihmismielestä, linnuista ja kasveista aina tähtiin ja kosmokseen asti. Kyse on yrityksestä luoda ”kokonaisuudellinen käsitys olemassaolosta kaikkineen” ja tuttujen ja arkisten asioiden näkemisestä uudella tavalla.

Teostensa luomista hän itse kuvailee näin: ”Jokainen kirja tuntuu ensimmäiseltä ja sen syntyprosessi ihmeeltä”. Jännite säilyy läpi tuotannon, ja palkitun kirjailijan kynästä sivuja on kertynyt jo lähes tuhat. Teokset:

*Yön tina sulaa aamuun. WSOY, Helsinki. 1978. ISBN 951-0-08857-9
*Auringonlaskun portaat. WSOY, Helsinki. 1980. ISBN 951-0-10166-4
*Tulitemppeli. WSOY, Helsinki. 1982. ISBN 951-0-11502-9
*Ikuisuudenavara. WSOY, Helsinki. 1986. ISBN 951-0-13884-3
*Sekuntipilarit. WSOY, Helsinki. 1989. ISBN 951-0-15994-8
*Hedelmäntäysi. WSOY, Helsinki. 1991. ISBN 951-0-17463-7
*Miekkaliljat. WSOY, Helsinki. 1994. ISBN 951-0-19395-X
*Musta Vuode. WSOY, Helsinki. 1997. ISBN 951-0-22267-4
*Tuulen vilja. WSOY, Helsinki. 2000. ISBN 951-0-24470-8
*Sateen muisti. WSOY, Helsinki. 2002. ISBN 951-0-27615-4
*Oljilla täytetty nainen. WSOY, Helsinki. 2005. ISBN 951-0-30975-3
*Eletyn valo – valitut runot 1978–2005 . WSOY, Helsinki. 2008. ISBN 978-951-0-33975-6
*Surusidonta. WSOY, Helsinki. 2009. ISBN 978-951-0-35621-0

=== Käännökset ===

Mukana mm. käännösantologioissa Du tror du kuvar mig liv? Finländska kvinnors lyrik genom tiderna, 1984 (toim. Tua Forsström ja Märta Tikkanen). Enchanting beasts. An anthology of modern women poets in Finland, Forest Books 1990 (toim. ja käänt. Kirsti Simonsuuri). How to address the fog. Finnish poems 1978 -2002, Scottish Poetry Library 2004 (toim.Anni Sumari).

=== Palkinnot ===

Suomen Maakuntakirjailijoiden tunnustuspalkinto 1991

Kalevi Jäntin palkinto 1992

Korpirastas-palkinto 1992

Savonia-palkintoehdokas 1989 ja 2000

[[Hämeen taidepalkinto|Hämeen taidepalkinto]] 2000

Einari Vuorela -runopalkintoehdokas 2005

WSOY:n tunnustuspalkinto 2005 

== Lisätietoja ==

[http://www.virtuaalipolku.fi/index.php?option=com_content&view=article&catid=41:kirjallisuus&id=105:anne-haennisen-haemeenlinna&Itemid=73 Anne Hännisen Hämeenlinna] Virtuaalipolku.fi -palvelussa

== Lähteet ==

[http://www.kiiltomato.net www.kiiltomato.net]

[http://www.ksml.fi www.ksml.fi]

[http://www.wikipedia.fi www.wikipedia.fi]

[http://www.wsoy.fi www.wsoy.fi] 

[[Category:Kirjailijat|Hänninen, Anne]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Hänninen, Anne]]

Hämeen Messut Oy

2010-12-03T09:28:39Z

Heli:

Hämeen Messut Oy:n omistavat Hattulan kunta, Häme-Mediat Oy, Hämeen Kauppakamari, Hämeen Sanomat Oy, Pohjantähti Keskinäinen Vakuutusyhtiö, Hämeenlinnan kaupunki, Hämeenlinnan Seudun Osuuspankki, Janakkalan kunta, Karisma-Invest Oy ja Hämeenlinnan yrittäjät ry.

== Historia ==

Kanta-Hämeessä messutoimintaa oli niukkaa 1980-luvulla asti. Vuonna 1987 perustettiin Hämeenlinnan Messut Oy, imii myöhemmin muutettiin Hämeen Messut Oy:ksi. Mukaan lähtivät kantahämäläinen elinkeinoelämä ja alueen merkittävimmät kunnat.

== Yhtiön järjestämät messut ==

Messuyhtiö järjestää nykyisin kymmenisen tapahtumaa vuosittain. Näistä pitkäaikaisimpia ovat Kädentaitajat ja Antiikkimessut. Suurimmat sekä yleisömäärältään että näytteilleasettajiltaan ovat [[Hämeenlinnan elomessut|Elomessut]]. Messupaikkana toimii pääasiassa [[Hämeenkaari|Hämeenkaari-halli]] ympäristöineen. Oman messutoiminnan ohessa Hämeen Messut toimii ulkopuolisten tapahtumien alihankkijana ja teknisenä järjestäjänä.

Messujen toimialaan kuuluvat myös Tuomaan Markkinat ja Pääsiäismarkkinat linnan leivintuvassa. Pääsiäisen tunnelmaan johdattavat perinteiset pöydänantimet, koristeet ja kauneimmat käsityöt. Näille markkinoille mahtuu 50 käsityöläistä sisäpuolelle. Lisäksi muutamia kojuja on myös pihamaalla. Tuomaan markkinoilla linnan leivintuvasta löytyy jouluruokia, leivonnaisia, lahjoja ja koristeita. 70 käsityöläistä ja kotileipuria mahtuu myymään tuotteitaan leivintuvan hämärään. Markkinavieraat voivat tutustua linnaan myös opastetulla kierroksella.

Hämeensaaressa järjestettävillä Kalamarkkinoilla on runsaasti nähtävää ja kuultavaa, mm. musiikkia, ohjelmaa kaiken ikäisille, kilpailuja, suuri joukko kauppiaita sekä kalaravintoloita ja lettukahviloita. Markkinoilla myydään myös kiviarinalla paistettua leipää ja käsitöitä.

== Messujen synty ==

Messut ovat alun perin kehittyneet jo keskiajalla, kun kirkon juhlien yhteyteen syntyi markkinoita. Vähitellen tilaisuudet ilmoitettiin ennakkoon, jotta ne, joilla oli myytävää, saattoivat kohdata ostajia. Modernit messut saivat alkunsa Saksassa, Leipzigissä 1800-luvun keskivaiheilla. Suomen ensimmäiset messut järjestettiin Helsingissä vuonna 1920.

Erityisesti sellaisia markkinoita, joilla kauppoja tekivät keskenään kauppiaat, alettiin kutsua messut-nimellä. Erikoismessut tarjoavat ostettavaa ja katsottavaa joltain tietyltä alalta. Messut ovat joko kansallisia tai kansainvälisiä. Kuuluisia ovat mm. ulkomaiset kirjamessut.

== Lähteet ==

*http://www.hameenmessut.fi/index.php?page=1319
*Vase, Sakari: Hämeenlinna on messukaupunki: Hämeen Messut. Hämeenlinna-Wanaja: kotiseutujulkaisu LII, 2004, s. 20-21

[[Category:Matkailu]] [[Category:Muut_tapahtumat]]

Fredi

2010-10-08T11:57:02Z

Heli: Ak: Uusi sivu: Fredi eli Matti Siitonen (s. 23.7.1942) on laulaja ja säveltäjä. Fredi on syntynyt Mikkelissä, mutta muutti 1960-luvun alussa Hämeenlinnaan. Opiskellessaan...

Fredi eli Matti Siitonen (s. 23.7.1942) on laulaja ja säveltäjä. 

Fredi on syntynyt Mikkelissä, mutta muutti 1960-luvun alussa [[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]]. Opiskellessaan [[Hämeenlinnan lyseon lukio|Hämeenlinnan Lyseossa]] hän perusti ystäviensä kanssa Five Pennies -yhtyeen. Tällöin Fredi oli jo tunnettu musiikaalisena nuorena, mutta kuuluisuus ei levinnyt vielä kotiseutua kauemmaksi. Hänen tuttavapiiriinsä kuului nuoruudessa myös Hämeenlinnassa asunut sanoittaja [[Vexi Salmi|Vexi Salmi]]. 

Armeija-aikoinaan Fredi perusti George Dolivon, Ismo Sajakorven ja Ilkka Lähteenmäen kanssa The Stone Faces -lauluyhtyeen, joka myöhemmin tuli paremmin tutuksi suomennetulla nimellä Kivikasvot. Fredi esiintyi kuitenkin myös yksin ja käytti jonkin aikaa taiteilijanimeä Folk-Fredi. Hänen varmasti tunnetuimpia kappaleitaan on ''Kolmatta linjaa takaisin''. 

Laulamisen lisäksi Fredi on toiminut myös säveltäjänä. Hänen tunnetuimpia sävellyksiään ovat Reijo Taipaleen esittämä kappale ''Niittykukkia'' ja Katri Helenan ''Katson sineen taivaan''. 

== Lähteet ==

[http://pomus.net/001603 Pomus.net - Fredi] 

Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinna 350 vuotta. Hämeenlinnan kaupunki. 1989. ISBN 952-90045-2-4 

[[Category:Hämeenlinnalaisia|Fredi]] [[Category:Laulajat,_muusikot,_säveltäjät|Fredi]]

Pia Perkiö

2010-10-05T12:43:35Z

Heli:

[[Image:Piia Perkio.JPG|thumb|right|200px|Pia Perkiö. Kuva: Esko Jämsä]]Pia Perkiö on runoilija ja kirjailija, joka on syntynyt Hämeenlinnassa 1. joulukuuta 1944. Hänen isänsä oli kanta-aliupseeri ja äiti kävi tehtaassa vuorotöissä. Kotitienoo oli [[Poltinahon kasarmi|Poltinahon kasarmi]]. Hämeenlinnassa Perkiö asui 19-vuotiaaksi, ja tuolloin hänet tunnettiin nimellä Eira Kassimäki.

Ammatikseen Perkiö tunsi diakonin työn, johon hän ensin valmistuikin. Sen jälkeen hän toimi lasten ja nuorten parissa Helsingissä Kallion seurakunnassa sekä Suomen Lähetysseurassa.

Vapaaksi toimittajaksi ja kirjailijaksi nainen jättäytyi vuonna 1977. Hän on tehnyt lehtijuttuja sekä ohjelmia Yleisradioon. Vuosina 1977–1986 Perkiö avusti vakituisesti Lasten Radiossa. Hänen kynästään on lähtenyt kymmeniä elämänkertoja, tietokirjoja sekä kertomuksia lapsille ja nuorille.

Perkiöstä sanaisesta arkusta ovat peräisin monien musiikkiteosten, laulusarjojen ja laulujen sanoitukset. Tunnetuinta lienee hänen laululyriikkansa: lapsen maailmassa liikkuvat ja nykysuomalaista miellyttävät hengellisen musiikin sanoitukset, kuten ''Kosketa minua, Henki''. Lohtua Perkiö on tarjoillut myös radiohartauksissa ja useissa runoteoksissaan, jotka valokuvaaja Jarmo Kulonen on kuvittanut.

Pia Perkiö on naimisissa, ja hänellä on kaksi aikuista lasta. Perkiö asuu Helsingissä.

==== Lähteet ====

Loivamaa, Ismo: Perkiö, Pia – Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Toim. Ismo Loivamaa.

Kirjastopalvelu, 1995. ISBN 951-692-353-4

[http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti]

[http://www.kolumbus.fi/pia.perkio/ www.kolumbus.fi/pia.perkio/]

[http://www.reijotelaranta.fi www.reijotelaranta.fi]

[http://www.wikipedia.fi www.wikipedia.fi] 

 

[[Category:Kirjailijat|Perkiö, Pia]][[Category:Hämeenlinnalaisia|Perkiö, Pia]]

Heikki Paavilainen

2010-09-06T09:47:17Z

Heli:

Heikki Paavilainen on syntynyt Valkeakoskella 12. toukokuuta 1962. Hän on koulutukseltaan näyttelijä, mutta työskentelee nykyisin [[Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri|Hämeenlinnan Kaupungin Teatterissa]] ohjaajana ja johtajana. Lisäksi hän on käsikirjoittanut lukuisia näytelmiä sekä tehnyt sovituksia. Hänen dramatisoimansa on Anna-Leena Härkösen ''Ei kiitos'' -romaanin teatteriversio, jota esitetään Kaupungin Teatterissa.

Ensimmäisen merkittävän esiintymisroolinsa mies teki Mikko Niskasen elokuvassa ''Ajolähtö''. Sen jälkeen mies näytteli useissa televisiosarjoissa ja elokuvissa, ja yksi tunnetuimpia rooleja lienee ''Talvisota''-elokuvan Vilho Erkkilänä.

Kirjoittaminen lähti liikkeelle konkreettisesta tarpeesta. Mies ryhtyi näytelmäkirjailijaksi, koska ei löytänyt valmista draamaa itseään kiinnostavasta aiheesta. Töissään Paavilainen tavoittelee yleisönsä koskettamista: että joku oivaltaisi jotakin tai että esitys avaisi katsojan silmät.

Paavilaisen käsikirjoittama on Unto Monosen elämälle omistettu ''Satumaa Tango''. Samoin hänen käsialaansa on Ilkka Lipsasesta kertova kulmikas ''Danny''-musikaali, joka on perinteinen elämänkertanäytelmä. Samoin kesällä 2010 Valkeakoskella on esitetty Paavilaisen kirjoittamaa elämänkertamusikaalia viihdetaiteilija Pirkko Mannolasta ja näyttelijä Åke Lindmanista.

Hämeenlinnan teatteriin mies siirtyi Raumalta.

==== Lähteet ====

[http://www.elonet.fi www.elonet.fi]

[http://www.hs.fi www.hs.fi]

[http://www.iltasanomat.fi www.iltasanomat.fi]

[http://www.naytelmat.fi www.naytelmat.fi]

[http://www.wikipedia.fi www.wikipedia.fi] 

[[Category:Näyttelijät|Paavilainen, Heikki]] [[Category:Teatterit|Paavilainen, Heikki]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Paavilainen, Heikki]]