Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Tiedosto:Hollola1812.jpg

2014-03-31T16:36:57Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Hollolan vanha pappila.JPG

2014-03-31T15:53:08Z

H.-M. Pellinen:

Lammin pappila

2014-03-31T15:35:43Z

H.-M. Pellinen: /* Lammin pappilan jäännöksistä */

== Pappilasta biologiseksi asemaksi ==

Lammin vanhin tunnettu pappilanpaikka sijaitsee Pääjärven länsipäässä, sen luoteisrannalla, noin kolme kilometriä kaakkoon Lammin keskiaikaiselta kirkolta. Nykyään paikalla on Lammin biologisen aseman rakennuskanta, joka rajoittuu lounaasta länsi- ja luoteispuolelle tilaa kiertyvään ojaan, joka erotti pappilan Oitenkylästä. Tontin koillispuolella sijaitsee Linnamäki-niminen mahdollinen muinaislinna. Maaperä on pääasiassa hiekkamoreenia tai karkeaa ja hienoa hietaa, kasvillisuus muodostuu vanhasta viljelymaisemasta peltoine ja niittyineen sekä lehtisekametsästä. Pellot ovat sijainneet maantien molemmin puolin pääasiassa hiekkaisilla mailla. Tutkimusaseman ympäristössä on useita 100-200 –vuotiaita lehmuksia, jotka periytyvät pappilan ajalle, kuten myös tontin eteläreunalla kasvavat vanhakantaiset, kookkaan puumaiset valkoiset syreenit. Tonttimaan ja järven sekä muinaislinnan alueen on biologinen asema rauhoittanut luonnonsuojelualueeksi, ja täällä kulkee myös luontopolku.[[Image:Pappilanaikainen puistokuja.JPG|thumb|right|300px|Lammin pappilaan kuulunutta puistokujaa]] 

== Lammin kirkkoherranpappilan historiaa ==

Vanhimmat Lammin pappilanpaikkaa koskevat dokumentit ovat raja-asiakirjoja, joita on tunnetaan vuodesta 1435 lähtien.  Pappila on sijainnut samalla alueella ainakin tuosta ajankohdasta, rajatkin säilyivät samoina 1940-luvulle saakka. Varhaisin dokumentti, jossa sivutaan pappilan asuintontin rakennuksia on vuodelta 1640, jolloin käräjillä käsiteltiin pappilan rakennusvelvollisuuksien laiminlyöntejä. Vuonna 1673 pappilaa kuvataan vähäiseksi ja ahtaaksi maatilaksi, joka sijaitsee suuren yleisen maantien varrella. Pappila paloi vuonna 1689, ja tuosta yhteydestä tunnemme ensimmäisen kattavamman luettelon pappilan rakennuskannasta. Siihen oli kuulunut yksi rakennus, jossa oli sali, tupa ja kaksi kamaria sekä tupa, jossa oli ollut kamari ja eteinen. Lisäksi mainitaan keittiö ja leivintupa, kellari, ruoka-aitta ja heinälato. Ilmeisesti karjapiha ei palanut, koska sen rakennuksista ei ole mainintoja. Pappila paloi myös vuonna 1761, jolloin tuhoutui lisäksi osa siellä säilytettävää arkistoa. 1800-luvulla pappilassa oli jo seitsemän asuinhuonetta, eteinen ja keittiö sekä kaksi ullakkohuonetta. Tämän lisäksi olivat tarpeelliset ulkorakennukset sekä karjasuojat, riihet ja ladot. Pappilaan kuului myös puutarha. 1810-luvulla rakennetusta pappilasta on olemassa ruustinna Sigrid Päivärinnan tekemä piirros vuodelta 1895, jossa pappilan kaksikerroksinen päärakennus näkyy mansardikattoineen ja sangen kookkaine ikkunoineen.  Rakentamisen ja kuvaamisen välisenä aikana pappilaan oli ehditty kuitenkin tehdä jo useita remontteja. Pitkän rakennus- ja kunnostusprosessin jälkeen pappila oli saatu kohtuulliseen kuntoon, mikä ei kuitenkaan tyydyttänyt uutta kirkkoherra Jaakko Päivärintaa, joka vaati – ja sai – pappilan vuonna 1899 siirrätettyä kauniimmaksi katsomalleen näköalapaikalle. Viimeisin uusi päärakennus valmistui 1902. Tällä paikallaan pappila oli vuonna 1953 kun Helsingin yliopisto perusti sinne biologisen tutkimusaseman. Aluksi asema toimi pappilan vanhoissa rakennuksissa ja tilapäisissä parakeissa. Kesäkuussa 1970 vanhan pappilan päärakennus purettiin kun pihapiiriin kohosivat uusi päärakennus ja asuntolat. 

[[Image:Lammin pappilan kivijalkaa.JPG|thumb|right|300px|Lammin entisen pappilan päärakennuksen kivijalkaa]]

== Tonttimaan sijainti vanhojen karttojen perusteella ==

Vaikka pappilan rajat tunnetaan jo keskiaikaisista asiakirjoista ja niitä kuvataan myös Oitinkylän maakirjakartassa vuonna 1708, ei itse pappilan alueesta ole ilmeisesti olemassa maakirjakarttaa. Pappilan isojaon kartta on vuodelta 1788 ja siinä kuvataan pappilan rakennustontti tien itäpuolella sekä tontin koillisnurkkaan kaksi asuinrakennusta, joissa molemmissa on kaksi savupiippua. Tontin pohjois/luoteisnurkkaan on piirretty ryytimaa, ja tontin halkaisee keskeltä katkoviiva, joka voi olla tie tai miespihan ja karjapihan välinen raja. 1840-luvun pitäjänkartassa punaisella pisteellä ilmeisesti merkitty päärakennus puolestaan sijaitsee vanhan kylätien länsipuolella ts. eri puolella kuin aikaisempi pihatontti ja rakennukset. Vuoden 1930 uudistuskartassa pappilan päärakennus näkyy taas siirrettynä tien itäpuolelle, kuten myös 1950-luvulla palanut navetta tontin etelälaidalla sekä rivi pienempiä rakennuksia, jotka myötäilevät tontin kaakkoisosan luonnollisen terassin reunaa. Tontin pohjoispuolella oli puistokuja, jonka puut ovat edelleen olemassa, samoin kuin osa muusta pappilan puutarhasta. 

[[Image:Yksityiskohta vuoden 1788 kartasta.JPG|thumb|right|300px|Ykstyiskohta vuoden 1788 kartasta]]

== Lammin pappilan jäännöksistä ==

Lammin kirkkoherranpappilan viimeisestä päärakennuksesta on säästetty osa kivijalkaa, jossa on myös pappilan muistomerkki. Pappilanaikaisia rakennuksia ei juuri enää ole,lukuun ottamatta päärakennuksen eteläpuolella sijaitsevaa kellaria, joka on edelleen paikallaan. Laskeuduttaessa pihapiiristä alemmas rantaan johtavaa tietä, voi tien mutkasta alkaen, sen pohjoispuolella havaita pusikkoon piiloutunutta kivirakennetta, joka jatkuu vierasmajalle johtavan tien varrella ylös pihapiiriin kohoavaan polkuun saakka. Kivirakenne on kaksi-kolmekerroksinen luonnonkiviladelma, se on länsi-itä –suuntainen ja pituudeltaan noin 17 metriä. Erään säilyneen karttaluonnoksen mukaan kyseessä ovat pappilan aikasemman päärakennuksen jäännökset. Lammin pappila-alueen arkeologisissa kerrostumissa on laajoja tuhoutuneita kohtia. Alueella on tapahtunut suuria maansiirtoja biologisen aseman rakennuskannan perustuksia tehtäessä, mutta myös vanhan ja uuden Pääjärventien kohdalta on maata kuorittu pois ja korvattu hiekalla. Satunnaisesti arkeologisia jäännöksiä on kuitenkin voinut säilyä maan alla, kuten yhdestä alueelle kaivetusta koekuopasta löytynyt puinen rakenteen jäännös on osoittanut.

== Kirjallisuus ja arkistolähteet ==

Keskitalo, Jorma 2003. Lammin biologisen aseman viisi vuosikymmentä. Pappilamiljööstä kansainvälisen tieteen tyyssijaksi. Lammin biologisen aseman puoli vuosisataa. Toim. Jorma Keskitalo ja Jaakko Syrjämäki. Helsinki. S. 27-94. 

Koskue, Kaisu 2000. Lammin pitäjän historia III. Vuodet 1917-1995. Jyväskylä. 

Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa. 

Pänkäläinen Martti 2001: Lammin pitäjän historia II. Vuodet 1808-1917. Jyväskylä. 

Virmala, A ja P. Ruotsalainen 1972: Lammin pitäjän historia I. Ruotsin vallan loppuun. Hämeenlinna. 

[[Category:Historialliset_rakennukset]]

Lammin pappila

2014-03-31T15:35:09Z

H.-M. Pellinen: /* Lammin pappilan jäännöksistä */

== Pappilasta biologiseksi asemaksi ==

Lammin vanhin tunnettu pappilanpaikka sijaitsee Pääjärven länsipäässä, sen luoteisrannalla, noin kolme kilometriä kaakkoon Lammin keskiaikaiselta kirkolta. Nykyään paikalla on Lammin biologisen aseman rakennuskanta, joka rajoittuu lounaasta länsi- ja luoteispuolelle tilaa kiertyvään ojaan, joka erotti pappilan Oitenkylästä. Tontin koillispuolella sijaitsee Linnamäki-niminen mahdollinen muinaislinna. Maaperä on pääasiassa hiekkamoreenia tai karkeaa ja hienoa hietaa, kasvillisuus muodostuu vanhasta viljelymaisemasta peltoine ja niittyineen sekä lehtisekametsästä. Pellot ovat sijainneet maantien molemmin puolin pääasiassa hiekkaisilla mailla. Tutkimusaseman ympäristössä on useita 100-200 –vuotiaita lehmuksia, jotka periytyvät pappilan ajalle, kuten myös tontin eteläreunalla kasvavat vanhakantaiset, kookkaan puumaiset valkoiset syreenit. Tonttimaan ja järven sekä muinaislinnan alueen on biologinen asema rauhoittanut luonnonsuojelualueeksi, ja täällä kulkee myös luontopolku.[[Image:Pappilanaikainen puistokuja.JPG|thumb|right|300px|Lammin pappilaan kuulunutta puistokujaa]] 

== Lammin kirkkoherranpappilan historiaa ==

Vanhimmat Lammin pappilanpaikkaa koskevat dokumentit ovat raja-asiakirjoja, joita on tunnetaan vuodesta 1435 lähtien.  Pappila on sijainnut samalla alueella ainakin tuosta ajankohdasta, rajatkin säilyivät samoina 1940-luvulle saakka. Varhaisin dokumentti, jossa sivutaan pappilan asuintontin rakennuksia on vuodelta 1640, jolloin käräjillä käsiteltiin pappilan rakennusvelvollisuuksien laiminlyöntejä. Vuonna 1673 pappilaa kuvataan vähäiseksi ja ahtaaksi maatilaksi, joka sijaitsee suuren yleisen maantien varrella. Pappila paloi vuonna 1689, ja tuosta yhteydestä tunnemme ensimmäisen kattavamman luettelon pappilan rakennuskannasta. Siihen oli kuulunut yksi rakennus, jossa oli sali, tupa ja kaksi kamaria sekä tupa, jossa oli ollut kamari ja eteinen. Lisäksi mainitaan keittiö ja leivintupa, kellari, ruoka-aitta ja heinälato. Ilmeisesti karjapiha ei palanut, koska sen rakennuksista ei ole mainintoja. Pappila paloi myös vuonna 1761, jolloin tuhoutui lisäksi osa siellä säilytettävää arkistoa. 1800-luvulla pappilassa oli jo seitsemän asuinhuonetta, eteinen ja keittiö sekä kaksi ullakkohuonetta. Tämän lisäksi olivat tarpeelliset ulkorakennukset sekä karjasuojat, riihet ja ladot. Pappilaan kuului myös puutarha. 1810-luvulla rakennetusta pappilasta on olemassa ruustinna Sigrid Päivärinnan tekemä piirros vuodelta 1895, jossa pappilan kaksikerroksinen päärakennus näkyy mansardikattoineen ja sangen kookkaine ikkunoineen.  Rakentamisen ja kuvaamisen välisenä aikana pappilaan oli ehditty kuitenkin tehdä jo useita remontteja. Pitkän rakennus- ja kunnostusprosessin jälkeen pappila oli saatu kohtuulliseen kuntoon, mikä ei kuitenkaan tyydyttänyt uutta kirkkoherra Jaakko Päivärintaa, joka vaati – ja sai – pappilan vuonna 1899 siirrätettyä kauniimmaksi katsomalleen näköalapaikalle. Viimeisin uusi päärakennus valmistui 1902. Tällä paikallaan pappila oli vuonna 1953 kun Helsingin yliopisto perusti sinne biologisen tutkimusaseman. Aluksi asema toimi pappilan vanhoissa rakennuksissa ja tilapäisissä parakeissa. Kesäkuussa 1970 vanhan pappilan päärakennus purettiin kun pihapiiriin kohosivat uusi päärakennus ja asuntolat. 

[[Image:Lammin pappilan kivijalkaa.JPG|thumb|right|300px|Lammin entisen pappilan päärakennuksen kivijalkaa]]

== Tonttimaan sijainti vanhojen karttojen perusteella ==

Vaikka pappilan rajat tunnetaan jo keskiaikaisista asiakirjoista ja niitä kuvataan myös Oitinkylän maakirjakartassa vuonna 1708, ei itse pappilan alueesta ole ilmeisesti olemassa maakirjakarttaa. Pappilan isojaon kartta on vuodelta 1788 ja siinä kuvataan pappilan rakennustontti tien itäpuolella sekä tontin koillisnurkkaan kaksi asuinrakennusta, joissa molemmissa on kaksi savupiippua. Tontin pohjois/luoteisnurkkaan on piirretty ryytimaa, ja tontin halkaisee keskeltä katkoviiva, joka voi olla tie tai miespihan ja karjapihan välinen raja. 1840-luvun pitäjänkartassa punaisella pisteellä ilmeisesti merkitty päärakennus puolestaan sijaitsee vanhan kylätien länsipuolella ts. eri puolella kuin aikaisempi pihatontti ja rakennukset. Vuoden 1930 uudistuskartassa pappilan päärakennus näkyy taas siirrettynä tien itäpuolelle, kuten myös 1950-luvulla palanut navetta tontin etelälaidalla sekä rivi pienempiä rakennuksia, jotka myötäilevät tontin kaakkoisosan luonnollisen terassin reunaa. Tontin pohjoispuolella oli puistokuja, jonka puut ovat edelleen olemassa, samoin kuin osa muusta pappilan puutarhasta. 

[[Image:Yksityiskohta vuoden 1788 kartasta.JPG|thumb|right|300px|Ykstyiskohta vuoden 1788 kartasta]]

== Lammin pappilan jäännöksistä ==

Lammin kirkkoherranpappilan viimeisestä päärakennuksesta on säästetty osa kivijalkaa, jossa on myös pappilan muistomerkki. Pappilanaikaisia rakennuksia ei juuri enää ole, lukuun ottamatta päärakennuksen eteläpuolella sijaitsevaa kellaria, joka on edelleen paikallaan. Laskeuduttaessa pihapiiristä alemmas rantaan johtavaa tietä, voi tien mutkasta alkaen, sen pohjoispuolella havaita pusikkoon piiloutunutta kivirakennetta, joka jatkuu vierasmajalle johtavan tien varrella ylös pihapiiriin kohoavaan polkuun saakka. Kivirakenne on kaksi-kolmekerroksinen luonnonkiviladelma, se on länsi-itä –suuntainen ja pituudeltaan noin 17 metriä. Erään säilyneen karttaluonnoksen mukaan kyseessä ovat pappilan aikasemman päärakennuksen jäännökset. Lammin pappila-alueen arkeologisissa kerrostumissa on laajoja tuhoutuneita kohtia. Alueella on tapahtunut suuria maansiirtoja biologisen aseman rakennuskannan perustuksia tehtäessä, mutta myös vanhan ja uuden Pääjärventien kohdalta on maata kuorittu pois ja korvattu hiekalla. Satunnaisesti arkeologisia jäännöksiä on kuitenkin voinut säilyä maan alla, kuten yhdestä alueelle kaivetusta koekuopasta löytynyt puinen rakenteen jäännös on osoittanut.

== Kirjallisuus ja arkistolähteet ==

Keskitalo, Jorma 2003. Lammin biologisen aseman viisi vuosikymmentä. Pappilamiljööstä kansainvälisen tieteen tyyssijaksi. Lammin biologisen aseman puoli vuosisataa. Toim. Jorma Keskitalo ja Jaakko Syrjämäki. Helsinki. S. 27-94. 

Koskue, Kaisu 2000. Lammin pitäjän historia III. Vuodet 1917-1995. Jyväskylä. 

Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa. 

Pänkäläinen Martti 2001: Lammin pitäjän historia II. Vuodet 1808-1917. Jyväskylä. 

Virmala, A ja P. Ruotsalainen 1972: Lammin pitäjän historia I. Ruotsin vallan loppuun. Hämeenlinna. 

[[Category:Historialliset_rakennukset]]

Vanajan pappila

2013-02-28T11:30:34Z

H.-M. Pellinen:

== Vanajan vanha kirkkoherranpappila ==

Vanajan vanha kirkkoherranpappila sijaitsee hieman alle puolentoista kilometrin verran Vanajan keskiaikaiselta kivikirkolta kaakkoon, Vanajaveden Miemolansalmen itärannalla, nykyisen Hämeenlinnan alueella. Pappilan itäpuolella kohoaa mäki, jota pitkin ennen on kulkenut tie kirkolle. Nykyään Vanhanpappilantie kulkee aivan pappilan vieritse. Heti päärakennuksen länsipuolella on rautatie, joka aikanaan lohkoi pappilan tontista pois osan puutarhaa ja jonkin ulkorakennuksen. Pappilansalmen rannat ovat savimaata mutta sekä tontin alue että vanhat kotipellot hiekkapohjaisia. Pappilan pihapiiri on rajoittunut melko suppealle, peltojen väliselle alueelle, jossa sijaitsee edelleen myös puutarha ja kasvimaata. Rakennuskannasta ovat vielä pystyssä vuonna 1832 valmistunut päärakennus, pihan itäsivun kookas aitta sekä länsireunalla sijaitseva muonamiesten mökki. 

[[Image:Vanajan vanha pappila.JPG|thumb|right|300px|Vanajan vanha kirkkoherranpappila]]

== Vanajan pappilan historiaa ==

Vanajan seurakunta lienee syntynyt jo 1200-luvulla, vaikka sitä koskevia lähteitä tunnetaan vasta 1300-luvun alkupuolelta. Oletetaan, että pappilan maat olisi lohkottu aikanaan suuresta Turun piispalle kuuluneesta Vanajan kartanosta, joka mainitaan vuonna 1324, mutta lakkasi pian tämän jälkeen olemasta. Juustenin kronikassa vuonna 1326 mainittu ”Johannes Curatus i Waanö” on ilmeisesti ensimmäinen nimeltä tunnettu Vanajan kirkkoherra. Seuraavat tiedot Vanajan kirkkoherroista ovat vasta 1500-luvulta. Vaikka pappila lienee perustettu viimeistään 1300-luvulla, itse pappilasta on mainintoja vasta 1500-luvulta, jolloin se muun muassa paloi vuonna 1579. Uudelta ajalta pappila tunnetaan 2/3 manttaalin talona, jonka pellot olivat hyvä, mutta niityt, laitumet ja kalavesi heikot. 1600-luvulta on säilynyt tietoja pappilan kunnostamisesta, vuonna 1662 tällä mainitaan olevan kiirekin, koska pappila oli hajoamaisillaan. Edelleen pappilan vaatimista korjaustoimenpiteistä voimme lukea vuoden 1703 käräjäpöytäkirjasta. Maininnat rakennuksista ja niiden varustelusta ovat yksittäisiä: sauna, mallaspirtti, navetta sekä kunnostusta vaativat savupiiput. Vuonna 1707 vasta pystytetty päärakennus tuhoutui tulipalossa. 1700-luvun alkupuolelta lähtien pappilan rakennuksista saadaan jo yksityiskohtaisempaa tietoa. Vuonna 1729 pystytettiin asuinrakennus, joka käsitti salin ja kaksi kamaria. Rakennuskantaan kuuluivat myös toinen kaksikamarinen rakennus, pirtti, navetta, talli ja rehulato. Vuoden 1778 katselmuspöytäkirjaan on merkitty korjaustarpeina muun muassa vuotava katto, kivijalan sortuminen ja lautavuorauksen puute. Näiden korjausten ohella pappilaan tehtiin ensimmäistä kertaa nyt kitti-ikkunat, ja 1790-luvulla multapenkkalattia vaihdettiin rossipohjaan. Kokonaan uusi päärakennus valmistui vuonna 1832. Pappilan nykyinen ulkoasu periytyy 1870-luvulta. Uusi (nykyään purettu) kivinavetta valmistui vuonna 1900 ja piharakennus, muonamiesten mökki, vuonna 1917. 

[[Image:Vanajan_pappila_1786.jpg|thumb|right|300px|Vanajan pappila vuoden 1786 kartalla]]

== Kysymys tonttimaan ja rakennusten sijainnista ==

Vanhimmat kartat, joita on 1600-luvulta alkaen, sijoittavat Vanajan pappilan sen nykyiselle paikalleen. Pappilan maita on ollut muuallakin, sekä salmen länsipuolella että kirkon lähellä, muun muassa 1700-luvulta tunnetaan Kivikonsuon niitty kirkon kupeesta. Vaikka pappilan maita on ollut kirkolla asti ja pappilarakennusten sijainti kirkon vierellä olisi ollut luonteva, mitään suoria todisteita tästä ei ole. Pappila on merkitty 1600-luvun sotaväenjakokartalle kohtaan, joka vastaa sen nykyistä sijaintia, ja joka nykylähteiden valossa on pappilan vanhin tunnettu sijaintipaikka. Vuoden 1705 kartassa tonttimaan rakennuskanta on sijoitettu neliömäisen pihan ympärille niin, että pihan pohjois- ja itäreunalla sijaitsevat kahdella savupiipulla varustetut talot, länsi- ja eteläreunan rakennuksiin on merkitty yksi savupiippu kumpaankin. Lisäksi pihan lounaisnurkassa on kaksi pienempää rakennusta. Pihapiiristä johtaa ulos useita teitä, yksi kirkolle, yksi rantaan ja yksi – portilla varustettu – eteläisen rakennusryhmän luokse. Nämä erilliset neljä rakennusta lienevät karjapihan rakennuksia, jotka oli eristetty miespihasta aidalla ja portilla. Vuoden 1786 kartalla rakennukset ja niiden sijainnit ovat kutakuinkin samat. 1800-luvun puolelta tarkemmat kartografiset esitykset ovat vuosisadan jälkipuoliskolta, jolloin pappilasta muun muassa lohkottiin osa rannanpuoleista puistoaluetta rautatien rakentamista varten (1866). Vuosien 1875 ja 1879 kartoilla päärakennus on nykyisellä paikallaan pihan länsireunalla, pihapiirin muut rakennukset pihan etelä- ja itäreunalla. Ulkorakennuksia on merkitty erityisesti pihapiiristä pohjoiseen ja etelään kulkevan tien varsille. 

[[Image:Kirjan hela Vanajan pappilasta.jpg|thumb|right|300px|Vanajan pappilan pihalta löytynyt kirjan hela]]

== Pappilanpaikkaan liittyvät arkeologiset havainnot ja löydöt ==

Vanajan pappilan pihapiirissä on edelleen havaittavissa useita kivijalkoja ja niiden osia. 1990-luvulta saakka pappilan vanhan miespihan alueella tehtyjen maansiirtojen yhteydessä on taltioitu myös runsaasti arkeologista löytöaineistoa. Tontin vanhimmat löydöt ajoittuvat kivikauteen. Kivitaltan ja myöhäiskivikautisen keramiikan lisäksi pihapiirin liepeillä sijaitsee kaksi todennäköistä rautakautista röykkiöhautaa. Ajallisesti seuraavat löydöt ovat myöhäiskeskiajalta, lasipikarin ja kivisavisen kannun pala. Löydöissä on myös ns. brakteaatteja, rahoja, jotka saattavat ajoittua keskiajalle. Joka tapauksessa rahalöytöjä on runsaasti 1500-luvulta eteenpäin. Pappilalle tunnusomainen löytö on kirjan hela, joka ajoittuu todennäköisesti 1500-luvulle. 

== Kirjallisuus ja arkistolähteet ==

Lampila, Martti 2010. Vanhan pappilan pihalla. Mitä täällä oikein on tapahtunutkaan? Omakustanne. Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa. Rytkönen, Raili 1992. Vanajan historia II. Jyväskylä. Suvanto, Seppo 1976. Vanajan keskiaika. Vanajan historia I. Toim. Y.S. Koskimies ja Pekka Lampinen. Wanaja-seuran julkaisuja XX. Hämeenlinna. S. 115-234.

Tiedosto:Kirjan hela Vanajan pappilasta.jpg

2013-02-28T11:17:39Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Vanajan pappila 1786.jpg

2013-02-28T11:13:10Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Vanajan vanha pappila.JPG

2013-02-28T10:54:45Z

H.-M. Pellinen:

Tammelan pappila

2013-02-28T08:10:40Z

H.-M. Pellinen:

== Tammelan Kydön pappilanpaikka nykyään ==

Tammelan vanhin tunnettu pappilanpaikka sijaitsee Pyhäjärven pohjoisrannalla Pappilanlahden ja Loimijoen suun välisellä niemekkeellä, Kydön kylän alueella, Tammelan vanhalta kivikirkolta noin kolme kilometriä lounaaseen. Asuintontti on moreenikerrostumien ja kallion päällä, ympäröivät pellot savipohjaisia.  Pappilan viimeisin päärakennus on peräisin 1800-luvulta, mutta se on ulkoa täysin modernisoitu ja myös sisätiloista remontoitu. Pihapiirin eteläreunassa on vielä pystyssä muutama pappilaan kuulunut makasiini sekä pappilan vanha kivinavetta. Entisessä kirkkoherranpappilassa toimii nykyään yksityinen hoitokoti Lindabella. Rakennuskompleksin muut osat ovat 1900-luvun jälkipuolella pystytettyjä, ja niissä toimii muun muassa Ruisluodon palvelukeskus, joka on kunnallinen hoitokoti vanhuksille ja muistisairaille. 

[[Image:Tammela_vanha_pappilan_päärakennus_on_modernisoitu.JPG|thumb|right|300px|Tammelan entinen kirkkoherranpappila]]

== Tammelan Kydön pappilan historiaa ==

Vanhimmat säilyneet tiedot Tammelan kirkkoherroista ovat vuosilta 1506 ja 1512. Myös pappilasta ja sen irtaimistosta on useampia mainintoja 1500-luvun alkupuolesta saakka. On kuitenkin mahdollista että sekä Tammelan kirkkopitäjä että pappila periytyvät 1400-luvulle. Vuoden 1695 katselmuksessa luetellaan pappilaan kuuluneita rakennuksia: Iso tupa eli piispankamari, toinen tupa, johon liittyi leivintupa, eteinen ja keittiö, suuri luhtirakennus, vanha aitta ja suuri pirtti. Nämä rakennukset nähtävästi muodostivat miespihan. Ulkorakennuksina mainitaan yhteensä sauna, neljä aittaa, neljä navettaa,  kaksi tallia, kolme riihtä, kaksi latoa sekä 18 niittylatoa. Isovihan jälkeen Tammelan kirkkoherranpappila oli huonossa kunnossa. Katselmuksessa vuonna 1719 todettiin, että tilasta oli tullut sota-aikana autiotila, jonka kaikki rakennukset yhtä ruoka-aittaa lukuun ottamatta olivat käyttökelvottomia. Käytännössä tilalla asui tällöin vuokraaja. Vasta 1740-luvulle mennessä pappila saatiin suurelta osin kuntoon. Vuonna 1791 viat taas tarkastettiin, jolloin mainitaan muun muassa romahtamaisillaan olevan kellari. Tuolloinen kirkkoherra Mikael Avellan teetti omilla varoillaan pappilaan useita rakennuksia kuten eläinsuojia ja uuden kellarin. Pappila paloi vuonna 1808, tämän jälkeen pystytetty päärakennus on edelleen olemassa. Siinä tehtiin ensimmäinen perusteellinen korjaus vuonna 1855. Kirkkoherra Granfelt rakennutti näihin aikoihin myös paljon rakennuksia itse: piispankamarin, renkituvan neljä kamaria, ulkorakennuksia, kaivon, kuusi latoa ja kaksi kellaria. Seurakunta päätti lisäksi rakennuttaa kivinavetan. Tuparakennus, jossa oli piispankamari, paloi vuonna 1863. Päärakennuskin syttyi, mutta tuli saatiin siinä sammumaan. Vuonna 1941 pappila menetti pika-asutuslain seurauksena lähes kaikki maa-alueensa. Tämän jälkeen rakennukset myytiin Tammelan kunnalle, joka otti sen käyttöön vanhainkotina. 

== Tonttimaan sijainti historiallisten karttojen mukaan ==

Tammelan pappilan alueesta on säilynyt poikkeuksellisen varhainen ja yksityiskohtainen maakirjakartta vuodelta 1649. Tonttimaa on sijainnut tuolloin ja myöhemminkin samalla paikalla (esimerkiksi geometrinen kartta vuodelta 1784 Tammelan seurakunnan arkistosta, senaatinkartaston lehti XIII 23). Niemen muoto eroaa myöhemmästä, paitsi kartan epätarkkuuden vuoksi, luultavasti myös Pyhäjärven korkeamman vedenpinnan takia. 

[[Image:Tammela_Kytö_pappila_1784.JPG|thumb|right|300px|Ote Tammelan pappilan alueen kartasta vuodelta 1784]]

== Kydön pappilanpaikka arkeologisesta näkökulmasta ==

Tammelan vanhan pappilatontin maanalaiset kerrostumat näyttävät säilyneen yllättävän hyvin. Miespihan alueella on havaittu kovempaa, pikkukivistä ja savesta muodostuvaa lattia- tai pihamaatasoa, jonka alla on todennäköisesti säilyneitä kulttuurikerroksia. Pihapiiristä on arkeologisen tutkimuksen yhteydessä löytynyt myös esimerkiksi 1600-luvulle ajoittuvaa kivisavikeramiikkaa.

== Kirjallisuus ja arkistolähteet ==

Ojanen, Eeva 1973. Tammelan seurakunnan historia. Forssa. Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa. 

[[Category:Kulttuuri]][[Category:Historialliset_rakennukset]]

Tiedosto:Tammela Kytö pappila 1784.JPG

2013-02-28T08:08:34Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Tammela vanha pappilan paarakennus on modernisoitu.JPG

2013-02-28T08:02:19Z

H.-M. Pellinen:

Lammin pappila

2013-02-27T13:01:04Z

H.-M. Pellinen:

== Pappilasta biologiseksi asemaksi ==

Lammin vanhin tunnettu pappilanpaikka sijaitsee Pääjärven länsipäässä, sen luoteisrannalla, noin kolme kilometriä kaakkoon Lammin keskiaikaiselta kirkolta. Nykyään paikalla on Lammin biologisen aseman rakennuskanta, joka rajoittuu lounaasta länsi- ja luoteispuolelle tilaa kiertyvään ojaan, joka erotti pappilan Oitenkylästä. Tontin koillispuolella sijaitsee Linnamäki-niminen mahdollinen muinaislinna. Maaperä on pääasiassa hiekkamoreenia tai karkeaa ja hienoa hietaa, kasvillisuus muodostuu vanhasta viljelymaisemasta peltoine ja niittyineen sekä lehtisekametsästä. Pellot ovat sijainneet maantien molemmin puolin pääasiassa hiekkaisilla mailla. Tutkimusaseman ympäristössä on useita 100-200 –vuotiaita lehmuksia, jotka periytyvät pappilan ajalle, kuten myös tontin eteläreunalla kasvavat vanhakantaiset, kookkaan puumaiset valkoiset syreenit. Tonttimaan ja järven sekä muinaislinnan alueen on biologinen asema rauhoittanut luonnonsuojelualueeksi, ja täällä kulkee myös luontopolku.[[Image:Pappilanaikainen puistokuja.JPG|thumb|right|300px|Lammin pappilaan kuulunutta puistokujaa]] 

== Lammin kirkkoherranpappilan historiaa ==

Vanhimmat Lammin pappilanpaikkaa koskevat dokumentit ovat raja-asiakirjoja, joita on tunnetaan vuodesta 1435 lähtien.  Pappila on sijainnut samalla alueella ainakin tuosta ajankohdasta, rajatkin säilyivät samoina 1940-luvulle saakka. Varhaisin dokumentti, jossa sivutaan pappilan asuintontin rakennuksia on vuodelta 1640, jolloin käräjillä käsiteltiin pappilan rakennusvelvollisuuksien laiminlyöntejä. Vuonna 1673 pappilaa kuvataan vähäiseksi ja ahtaaksi maatilaksi, joka sijaitsee suuren yleisen maantien varrella. Pappila paloi vuonna 1689, ja tuosta yhteydestä tunnemme ensimmäisen kattavamman luettelon pappilan rakennuskannasta. Siihen oli kuulunut yksi rakennus, jossa oli sali, tupa ja kaksi kamaria sekä tupa, jossa oli ollut kamari ja eteinen. Lisäksi mainitaan keittiö ja leivintupa, kellari, ruoka-aitta ja heinälato. Ilmeisesti karjapiha ei palanut, koska sen rakennuksista ei ole mainintoja. Pappila paloi myös vuonna 1761, jolloin tuhoutui lisäksi osa siellä säilytettävää arkistoa. 1800-luvulla pappilassa oli jo seitsemän asuinhuonetta, eteinen ja keittiö sekä kaksi ullakkohuonetta. Tämän lisäksi olivat tarpeelliset ulkorakennukset sekä karjasuojat, riihet ja ladot. Pappilaan kuului myös puutarha. 1810-luvulla rakennetusta pappilasta on olemassa ruustinna Sigrid Päivärinnan tekemä piirros vuodelta 1895, jossa pappilan kaksikerroksinen päärakennus näkyy mansardikattoineen ja sangen kookkaine ikkunoineen.  Rakentamisen ja kuvaamisen välisenä aikana pappilaan oli ehditty kuitenkin tehdä jo useita remontteja. Pitkän rakennus- ja kunnostusprosessin jälkeen pappila oli saatu kohtuulliseen kuntoon, mikä ei kuitenkaan tyydyttänyt uutta kirkkoherra Jaakko Päivärintaa, joka vaati – ja sai – pappilan vuonna 1899 siirrätettyä kauniimmaksi katsomalleen näköalapaikalle. Viimeisin uusi päärakennus valmistui 1902. Tällä paikallaan pappila oli vuonna 1953 kun Helsingin yliopisto perusti sinne biologisen tutkimusaseman. Aluksi asema toimi pappilan vanhoissa rakennuksissa ja tilapäisissä parakeissa. Kesäkuussa 1970 vanhan pappilan päärakennus purettiin kun pihapiiriin kohosivat uusi päärakennus ja asuntolat. 

[[Image:Lammin pappilan kivijalkaa.JPG|thumb|right|300px|Lammin entisen pappilan päärakennuksen kivijalkaa]]

== Tonttimaan sijainti vanhojen karttojen perusteella ==

Vaikka pappilan rajat tunnetaan jo keskiaikaisista asiakirjoista ja niitä kuvataan myös Oitinkylän maakirjakartassa vuonna 1708, ei itse pappilan alueesta ole ilmeisesti olemassa maakirjakarttaa. Pappilan isojaon kartta on vuodelta 1788 ja siinä kuvataan pappilan rakennustontti tien itäpuolella sekä tontin koillisnurkkaan kaksi asuinrakennusta, joissa molemmissa on kaksi savupiippua. Tontin pohjois/luoteisnurkkaan on piirretty ryytimaa, ja tontin halkaisee keskeltä katkoviiva, joka voi olla tie tai miespihan ja karjapihan välinen raja. 1840-luvun pitäjänkartassa punaisella pisteellä ilmeisesti merkitty päärakennus puolestaan sijaitsee vanhan kylätien länsipuolella ts. eri puolella kuin aikaisempi pihatontti ja rakennukset. Vuoden 1930 uudistuskartassa pappilan päärakennus näkyy taas siirrettynä tien itäpuolelle, kuten myös 1950-luvulla palanut navetta tontin etelälaidalla sekä rivi pienempiä rakennuksia, jotka myötäilevät tontin kaakkoisosan luonnollisen terassin reunaa. Tontin pohjoispuolella oli puistokuja, jonka puut ovat edelleen olemassa, samoin kuin osa muusta pappilan puutarhasta. 

[[Image:Yksityiskohta vuoden 1788 kartasta.JPG|thumb|right|300px|Ykstyiskohta vuoden 1788 kartasta]]

== Lammin pappilan jäännöksistä ==

Lammin kirkkoherranpappilan viimeisestä päärakennuksesta on säästetty osa kivijalkaa, jossa on myös pappilan muistomerkki. Pappilanaikaisia rakennuksia ei juuri enää ole, lukuun ottamatta päärakennuksen eteläpuolella sijaitsevaa kellaria, joka on edelleen paikallaan. Laskeuduttaessa pihapiiristä alemmas rantaan johtavaa tietä, voi tien mutkasta alkaen, sen pohjoispuolella havaita pusikkoon piiloutunutta kivirakennetta, joka jatkuu vierasmajalle johtavan tien varrella ylös pihapiiriin kohoavaan polkuun saakka. Kivirakenne on kaksi-kolmekerroksinen luonnonkiviladelma, se on länsi-itä –suuntainen ja pituudeltaan noin 17 metriä. Kyseessä voi tietenkin olla vanha rakennuksen pohja, mutta todennäköisemmin rakennelma on keinotekoinen penger, joka liittyy puiston perustamiseen, kasvaahan sen päällä vanhoja syreenipensaita ja vieressä pappilanaikaisia lehmuksia. Lammin pappila-alueen arkeologisissa kerrostumissa on laajoja tuhoutuneita kohtia. Alueella on tapahtunut suuria maansiirtoja biologisen aseman rakennuskannan perustuksia tehtäessä, mutta myös vanhan ja uuden Pääjärventien kohdalta on maata kuorittu pois ja korvattu hiekalla. Satunnaisesti arkeologisia jäännöksiä on kuitenkin voinut säilyä maan alla, kuten yhdestä alueelle kaivetusta koekuopasta löytynyt puinen rakenteen jäännös on osoittanut.

== Kirjallisuus ja arkistolähteet ==

Keskitalo, Jorma 2003. Lammin biologisen aseman viisi vuosikymmentä. Pappilamiljööstä kansainvälisen tieteen tyyssijaksi. Lammin biologisen aseman puoli vuosisataa. Toim. Jorma Keskitalo ja Jaakko Syrjämäki. Helsinki. S. 27-94. 

Koskue, Kaisu 2000. Lammin pitäjän historia III. Vuodet 1917-1995. Jyväskylä. 

Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa. 

Pänkäläinen Martti 2001: Lammin pitäjän historia II. Vuodet 1808-1917. Jyväskylä. 

Virmala, A ja P. Ruotsalainen 1972: Lammin pitäjän historia I. Ruotsin vallan loppuun. Hämeenlinna. 

[[Category:Kulttuuri]][[Category:Historialliset_rakennukset]]

Tiedosto:Yksityiskohta vuoden 1788 kartasta.JPG

2013-02-27T12:55:48Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Pappilanaikainen puistokuja.JPG

2013-02-27T12:51:38Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Lammin pappilan kivijalkaa.JPG

2013-02-27T12:42:30Z

H.-M. Pellinen:

Hauhon pappila

2013-02-27T11:28:26Z

H.-M. Pellinen:

== Hauhon pappila nykyään ==

Hauhon kirkkoherranpappilan nykyinen rakennuskanta sijaitsee Kotkonharju-nimisellä soraharjulla ja Hauhonselän itärannalla, Hauhon Kirkonkylässä, Hauhon myöhäiskeskiaikaisesta kivikirkosta noin 200 metriä luoteeseen. Pitkään samalla paikalla olleen miespihan itä- ja koillisreunassa kulkee Kotkontie, jonka toisella puolen on Saunalammi-niminen kookas lampi. Miespihan lounais- ja länsipuolella maasto laskee jyrkästi kohti järveä ja Kotkonharju nousee pihan luoteispuolella. Pappilan ympärillä on laaja puisto omenapuineen, alempana rinteessä on sijainnut kasvimaa. Pääosin hiekkapohjaiset kotipellot ovat sijainneet tonttimaan ja Saunalammin itäpuolella. Pihapiirissä on säilynyt 1840-luvulla rakennetun päärakennuksen lisäksi pihan luoteisreunassa kaksi ulkorakennusta ja niiden välistä lähtevä, nousevaan rinteeseen rakennettu kaksihuoneinen maakellari. Hauhon pappila on Kanta-Hämeen pappiloista ainoa, jossa vielä asuu kirkkoherra.

 

[[Image:Hauhon pappila.JPG|thumb|right|300px|Hauhon pappila]]

== Hauhon kirkkoherranpappilan historiaa ==

 Hauho on yksi Hämeen vanhimmista pitäjistä, seurakuntanakin se tunnetaan jo 1300-luvulta. Sen kirkkoherroista on mainintoja ilmeisesti jo samalta vuosisadalta, pappilasta vasta 1500-luvulta.Yksi Suomen vanhimmista pappilan rakennuskantaa koskevista selostuksista koskee Hauhon pappilaa. Tässä piispankäräjien pöytäkirjassa, joka päivätty vuonna 1536, luetellaan pappilan rakennukset ja ne kylät, jotka ovat velvollisia kunkin rakennuksen pitämään kunnossa. Asiakirjan mukaan pappilassa oli tuolloin asuintupa ja kamari porstuoineen, piispantupa kirkkoportin vieressä, väentupa, leivintupa, pitäjäntupa, kolme tallia, kaksi navettaa, liiteri, kolme riihtä, joissa kahdessa on luuva, mallassauna, jauhoaitta, jyväaitta, kolme talousaittaa, kirkkoportti, jonka päällä on aitta ja sivulla toinen sekä vielä kaksi latoa. Uusi pappila tiedetään rakennetun vuonna 1598, osin kirkkoherran, osin seurakuntalaisten kustannuksella. Tiedetään myös, että Hauholla kirkkoherrat asuivat pappilassa, vaikka muun muassa Harkepae-suvun papit omistivat ratsutiloja.

 

Hauhon kirkkoherranpappila paloi vuonna 1662. Jo tuolloin pappilassa oli lasi-ikkunoita, joista asukkaat pystyivät pakenemaan ulos palavasta talosta. Pihapiirin muutkin rakennukset tuhoutuivat ja kirkkoherra menetti kaiken omaisuutensa. Vuonna 1692 pappilan rakennukset inventointiin, jolloin pappilan kunto ei miellyttänyt uutta kirkkoherraa. Huomattiin myös, että edellisen kirkkoherran leski oli vienyt pappilasta ikkunalaseja. Isovihan aikaan pappila poltettiin ainakin osaksi, samalla kun kirkkoa hävitettiin. 1730-luvulla alkoi jälleenrakentamisen aika koko Kirkonkylässä. Uusi päärakennus sovittiin kuitenkin rakennettavaksi vasta vuosina 1747-48, nyt sotilaspuustellien mallin mukaan sisäkeittiöllä ja uunilla varustettuna. Vanha päärakennus jäi paikalleen ja molemmat mainitaan vuonna 1760, uusikin rakennus jo huonokuntoisena. Seuraava päärakennus valmistui ilmeisesti vuonna 1823 mutta tämä modernia empiretyyliä edustanut rakennus jäi lyhytaikaiseksi ja sai purkutuomion vuonna 1837. Nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1842.

 

Pappilan miespihan tarkemmasta rakennusjärjestyksestä saadaan tietoja 1700-luvun puolivälistä, jolloin pihan ”pohjoispuolella” sijaitsi väentupa, ”länsipuolella” rakennus, jossa oli pakari, kamari ja sauna. Päärakennuksen paikka on ilmeisesti vaihdellut, etenkin kun välillä uusi ja vanha päärakennus ovat olleet pystyssä yhtä aikaa – niille jäävät siis ”etelä”- ja ”itäreuna”. Tosiasiassa tuon ajan pohjoisreunaksi nimetty ilmansuunta on pikemminkin luoteinen eli miespiha on ollut suorakaiteinen, sivut väli-ilmansuuntia kohden. Pihan ulkopuolella, tarkempaa sijaintia mainitsematta, luetellaan kaksi navettaa, lammasnavetta, sikala ja kolme rehulatoa. Kylpysauna sijaitsi pihasta länteen järven rannalla ja jyväaitta pihasta etelään, myös järven rannalla. Pappilan kaksi riihtä sijaitsivat lähellä kirkkoa, kappalaispappilan ja pitäjänaitan välissä. Sen lisäksi, että uusia rakennuksia pystytettiin tasaisin väliajoin, myös vanhoja ulkorakennuksia siirrettiin paikasta toiseen. Nykyinen päärakennus on pihan länsireunalla. Vielä 1910 rakennettiin pappilaan uusi navetta, miespihasta kaakkoon, mutta sekin on nykyään purettu.

 

== Hauhon kappalaisenpappila ==

Hauholla kappalaisen virkatalo sijaitsi poikkeuksellisesti aivan kirkkoherranpappilan vierellä, sen ja kirkon välissä. Tila muodostettiin vuonna 1659 Kirkonkylään kirkkoherra Thomas Laurentiin Perttu Matinpojalta ostamalle maalle. Kappalaisenpappilaa eli Eerolaa viljelivät välillä lampuodit.  Pappilassa oli 1700-luvulla useita tulipaloja. Vuonna 1979 määrättiin, että liian lähellä kirkkoa olevat rakennukset piti siirtää kauemmaksi – nähtävästi tätä ei kuitenkaan toteutettu ennen kuin vuonna 1823 pappilaa alettiin siirtää kauemmaksi kirkosta. Nykyään uudempi kappalaisenpappilan päärakennus on purettu seurakuntatalon tieltä mutta vanhempi, 1700-luvulle periytyvä vanha Pikkupappila sijaitsee edelleen kirkon ja kirkkoherranpappilan välissä.

 

== Pappilan tonttimaan sijainti vanhojen karttojen perusteella ==

 Varhaisin kartografinen esitys Hauhon kirkkoherranpappilan sijainnista lienee pitäjänkartassa vuodelta 1751, jossa pappila on kuvattu kutakuinkin nykyiselle paikalleen (Kirkonkylästä ja Hauhon kirkon sijainnista on toki varhaisempiakin karttoja kuten Lorentz Schröderin pitäjänkartta vuodelta 1653). Kun isojaonkarttaan (1771-1783, 1807-1809 Kansallisarkiston sign. H 13 8/7-18) on merkitty ainoastaan tonttien ja peltojen rajat, on Hauhon Kirkonkylän kartta vuodelta 1796 jo ikäisekseen sangen yksityiskohtainen: Siihen näyttäisi kuvatun muitakin kuin tilan pää- tai asuinrakennuksia. Pihapiiri ulottuu nykyiseltä paikaltaan jonkin matkaa Kotkontien itäpuolelle, osin Saunalammin rantaan saakka. Kaksi kookkaampaa rakennusta on merkitty pihan lounais/länsipuolelle ja kaakkois/eteläpuolelle, lisäksi Saunalammin puolella on kaksi pienempää rakennusta. Pihan kaakkoispuolelle on kuvattu toinen pihapiiri – karjapiha - jossa on kolme rakennusta, luoteisreunaa lukuun ottamatta yksi pihan jokaisella sivulla.

 

[[Image:Hauhon Kirkonkyla 1783 yhdistetty.jpg|thumb|right|300px|Hauhon Kirkonkylä ja pappila vuoden 1783 kartalla]]

== Hauhon pappila arkeologian näkökulmasta ==

Arkeologisessa tarkastuksessa on voitu todeta, että kirkkoherranpappilan miespihan sisäosissa saattaa olla säilyneitä kulttuurikerroksia, mahdollisesti jälkiä vuoden 1662 tai isovihan aikaisesta tulipalosta. Sen sijaan nykyisen päärakennuksen takana kulttuurikerrokset ovat puutarhaan liittyvien terassirakennelmien vuoksi joko tuhoutuneita tai erittäin syvälle hautautuneita. Alueen koekuopituksessa tavattu löytöaineisto oli niukkaa ja yksipuolista, mutta kaikkialla pihapiirissä vastaan tuleva runsas tiilimurska kertoo pitkään asutusta tontista. Todennäköisesti pihapiiriä on raivattu ja siivottu tulipalojen ja uudisrakentamisten jälkeen, jolloin irtain jäte on siirretty läntiselle rinteelle, jota käytetään kompostialueena vielä nykyäänkin.

 

== Kirjallisuus ja arkistolähteet: ==

Miettinen, Tiina ja Anneli Mäkelä-Alitalo 2009. ''Hauhon historia II.'' Porvoo.

Palmroth, W. 1929. ''Kertomus Hauhon seurakunnan vaiheista. Muistojulkaisu 600-vuotisjuhlaa varten.'' Uusintapainos vuodelta 2007.

Pellinen, Hanna-Maria 2013. ''Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. ''Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa.

[[Category:Kulttuuri]][[Category:Historialliset_rakennukset]]

Janakkalan pappila

2013-02-27T11:24:22Z

H.-M. Pellinen:

== Janakkalan vanha kirkkoherranpappila ==

Janakkalan vanha kirkkoherrapappila sijaitsee Kuotolanjärven ja Kernalanjärven yhdistävän joen sekä Hakoistentien välisellä alueella, Janakkalan myöhäiskeskiaikaisesta kivikirkosta noin 400 metriä länsilounaaseen. Pappilan miespiha on sijoitettu kapealle sora- ja hiekkapohjaiselle niemekkeelle. Pihapiirissä on nykyään vuonna 1842 rakennetun päärakennuksen lisäksi vanhempi kellari, jonka tiiliholvatun, maanalaisen osan päällä on pieni maanpäällinen varastohuone sekä aitta, johon liittyy sen itäpuolella toinen piharakennus. Täällä kasvaa pappilanaikaisia puistoistutuksia, kuten tammia, kuusia ja syreenipensaita. Karjapiha on sijainnut tien pohoispuolella.

[[Image:Janakkalan pappilan paarakennus portilta.JPG|thumb|right|300px|Janakkalan vanha pappila]]

 

== Janakkalan pappilan historiaa ==

Janakkalan itsenäistyttyä vuoteen 1431 mennessä, oli pappilalle todennäköisesti ainakin varattu jo tonttimaa, pellot ja niityt. Pappilan – samoin kuin kirkon – maiden kerrotaan olevan entistä Hakoisten kartanon aluetta, pappila olisi siis lohkottu kruunun maista. Ensimmäinen maininta Janakkalan kirkkoherrasta on vuodelta 1471 mutta pappilan rakennuksista saamme tietoa vasta 1600-luvulta. Pappilan vanhin säilynyt irtaimistoa koskeva inventaarioluettelo on vuodelta 1622. Tuolloin täällä oli muun muassa kaksi lasi-ikkunaa, kaksi viikatetta, kaksi sirppiä, 11 lautasta sekä siemenviljana ruista, ohraa ja kauraa. Inventaariokarjaan kuului vain yksi lehmä ja kaksi vasikkaa. Vuodelta 1630 on maininta, että piispantupa oli määrätty korjattavaksi koska se oli huonossa kunnossa ja sen katto vuoti. Vuonna 1683 pappilan päärakennus käsitti kaksi tupaa ja niiden välillä olevan käytäväeteisen. Sen lisäksi miespihalla oli pakaritupa ja kaksi kamaria sekä vanha pirtti. Seuraavana vuonna rakennettiin uusi tupa ja kaksi kamaria. Muita rakennuksia mainitaan olleen sauna, talli, luhti, riihi, kaksi latoa, vanha aitta ja puolivalmis navetta. Pappilan päärakennus paloi 20. lokakuuta vuonna 1709. Isovihan jälkeen pappilan rakennukset ja viljelykset kuvataan rappiolla oleviksi. Navetat oli poltettu, samoin latoja. Vuoden 1723 inventaariossa mainitaan edellistä tilavampi päärakennus, jossa tuvan ja sen takana olevan kahden kamarin lisäksi oli eteisen toisella puolella kaksi kamaria. Ikkunat mainitaan hieman huonokuntoisiksi mutta liedet kunnollisiksi. Puutteena mainitaan myös, ettei pappilassa ollut leivinuunia eikä leivintupaa. Päärakennuksen alla oli kiviseinäinen kellari. Tämä päärakennus paloi jo vuonna 1733. Kahden vuoden päästä valmistui uusi päärakennus, itä-länsi –suuntaiseksi kuten edellinenkin. Tämänkin alla mainitaan olleen kellarin. Seuraava päärakennus valmistui vuonna 1753 mutta edellinen päärakennus säilyi pihapiirissä vuoteen 1771 saakka. Tästä syystä uutta rakennusta ei voitu tehdä entisen paikalle vaan se tehtiin pihan sivulle pohjois-etelä –suuntaisena. 1800-luvulla päärakennus uusittiin kaksi kertaa. 1810-luvulla pystytetyssä päärakennuksessa mainitaan olleen kaakeliuunit. Pappilaan kuului 1800-luvun alussa runsaasti muitakin rakennuksia: aitta luhtineen, salahuone eli käymälä, väentupa ja pakaritupa, vilja-aitta, kaksi navettaa, sikala, kota, talli, kalustohuone, sauna, mallashuone, karjahuone, kaksi riihtä, kellari ja papin omistama sivurakennus, jossa oli tupa ja kamari. Seuraavan ja viimeisin päärakennus valmistui vuonna 1842. Vuonna 1908 siihen rakennettiin vielä kaksikerroksinen eteinen, arkistorakennus ja palvelijan huone. Kirkkoherra jätti pappilan 1970-luvulla, jonka jälkeen rakennukset olivat vuokralla ja pääsivät rappeutumaan kunnes nykyinen omistaja osti ne seurakunnalta vuonna 1985 ja ryhtyi kunnostamaan niitä yhteistyössä Museoviraston kanssa. Pappilan maat ovat edelleen seurakunnan omistuksessa.

 

== Tonttimaan sijainti vanhojen karttojen perusteella ==

Janakkalan pappilasta ei nähtävästi ole vanhempaa maakirjakarttaa mutta pappilan tonttimaan sijaintia voidaan seurata kartoissa 1700-luvun lopulta alkaen, jolloin se on merkitty Kuninkaan kartastossa nykyiselle paikalleen. Pappilan isojakokartta on vuodelta 1832 ja siinä näkyy nykyistä edeltävä, 1810-luvulla pystytetty päärakennus, joka on sijainnut suunnilleen samalla paikalla kuin nykyinenkin päärakennus. Miespihan rakennuksista nykyisen kellarin paikalle on merkitty rakennus - ilmeisesti juuri kyseinen kellari, joka ei ainakaan tässä vaiheessa enää ole yhteydessä päärakennukseen. Pihan luoteisnurkkaan on kuvattu pitkänomainen länsi-itä –suuntainen rakennus aivan tien vierelle.

[[Image:Janakkalan kirkko ja pappila vuoden 1832 kartalla.JPG|thumb|right|300px|Janakkalan kirkko ja pappila vuoden 1832 kartalla]]

== Pappilatontilla tehdyt arkeologiset havainnot ==

Pappilan päärakennus on pystytetty ainakin osin kalliopohjalle, minkä on täytynyt johtaa siihen, että tulipaloissa tuhoutuneitten rakennusten jäännökset on raivattu paikalta ennen kuin uutta rakennusta on voitu alkaa pystyttää. Tämä ei kuitenkaan koske koko miespihan aluetta, jossa saattaa olla säilyneenä rakenteita. Yksi osin vielä näkyvä kivijalan osa sijaitsee pihan luoteisreunassa. Purku- ja kompostijätettä on sijoitettu viime vuosisatoina selkeästi pihan länsipuolelle, jossa on paikoin hyvinkin paksu, mustan mullan sekainen kulttuurikerrostuma, josta on löytynyt runsaasti punasavesta tehtyjä astianpaloja, fajanssin- ja lasinsiruja. Janakkalan pappilasta on taltioitu myös kaksi rautakautista löytöä: 700-luvulle ajoittuva keihäänkärki, joka on talletettu Kansallismuseon kokoelmiin numerolla 13288 ja hieman nuorempi katkelmallinen puvun solki (KM 39298).

 

== Kirjallisuus ja arkistolähteet ==

Alanen, Timo & Kepsu, Saulo 1989: Kuninkaan kartasto Suomesta 1776–1805.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 505. Tampere. Kerkkonen, Veikko 1976. Janakkalan historia. Helsinki. Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa. 

[[Category:Kulttuuri]][[Category:Historialliset_rakennukset]]

Tiedosto:Janakkalan kirkko ja pappila vuoden 1832 kartalla.JPG

2013-02-27T10:49:50Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Janakkalan pappilan paarakennus portilta.JPG

2013-02-27T10:44:10Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Hauhon Kirkonkyla 1783 yhdistetty.jpg

2013-02-27T09:06:08Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Hauhon pappila.JPG

2013-02-27T08:59:47Z

H.-M. Pellinen:

Hattulan pappila

2013-02-27T08:42:52Z

H.-M. Pellinen:

== Hattulan vanha kirkkoherranpappila ==

[[Image:Hattulan pappila taustallaan uusi kirkko.JPG|thumb|right|300px|Hattulan pappila taustallaan uusi kirkko]]

Hattulan keskiaikaan periytyvä kirkkoherranpappilan tontti ja rakennuskanta sijaitsevat Pappilanniemellä, jonka erottaa Mierolan kantakylästä Pappilansalmi. Itse Pappilanniemi on savi- ja hiesualueiden ympäröimä moreenimäki. Pappilan maat on nykyään pilkottu pieniksi tiloiksi, joista kerrostalorakentamiselta ovat säästyneet vain vanhan pappilan päärakennuksen ja navetan ympäristö. Kerrostalojen ja em. rakennusten väleissä sijaitsevat tiet, pysäköintipaikat ja nurmikentät. Sekä pappilan päärakennus että navetta ovat nykyään yksityisomistuksessa. 

== Pappilan historiaa ==

Hattulan seurakunta mainitaan asiakirjalähteissä ensimmäisen kerran 1300-luvun alussa. Ensimmäinen maininta Hattulan kirkkoherrasta, herra Eskilistä, on vuodelta 1331 ja koskee tätä hieman aikaisempaa ajankohtaa, vuotta 1318. Hattula on yksi niistä harvoista seurakunnista, joista on säilynyt pappilan perustamista kuvaava keskiaikainen asiakirja. Vuonna 1405 ”kuninkaan tuomion haltija Erik” ja Itä-Suomen laamanni Klaus Fleming vahvistivat piispa Johannes III Westfalin ja Hattulan kirkkoherra Johannes Eerikinpojan tekemän kaupan Mierolan kylästä, josta oli ostettu pappilaa varten tarvittavat pellot, niityt, metsät, myllynpaikat ja kalavedet 100 markalla. Kauppa aiheutti seuraavina vuosisatoina pitkiä riitoja siihen tyytymättömien Mierolan asukkaiden kanssa. Ensimmäinen pappilan rakennuskantaa koskeva maininta on vuodelta 1583, jolloin riideltiin yhden pappilan ulkorakennuksen kunnostuksesta. Pappilan päärakennus arvokkaine irtaimistoineen paloi vuonna 1686. Irtaimistoon mainitaan kuuluneen mm. kahdeksan uutta katossänkyä, saman verran käsinojallisia tuoleja sekä koristeupotuksin somistettu kulmakaappi. Isovihan aikana pappila hävitettiin toistamiseen. Tällöin mainitaan kaikki rakennukset poltetuiksi. 

Vuoden 1737 seurakuntatarkastuksesta ilmenee, että uusi pappila oli saatu vihdoin valmiiksi. Seuraava pappila valmistui vuonna 1786, vanha pappilarakennus jätettiin tuolloin toistaiseksi paikalleen. Uuden päärakennuksen kooksi tiedetään 30x15 kyynärää ja siihen päätettiin tehdä myös ikkunat sekä taitekatto. Keittiötä lukuun ottamatta kaikkiin huoneisiin tehtiin kaksinkertaiset lattiat. 1800-luvun alkupuolella pappila korjauksien lisäksi maalattiin ulkopuolelta, myös pappilan ulkorakennukset saivat tuolloin punaisen värin. Viimeisin pappilan päärakennus valmistui vuonna 1865. Siihen tuli yhdeksän huonetta, keittiö, eteinen ja ruokailuhuone, kaksinkertaiset ikkunat ja kaakeliuunit. 1930-luvulla pappilaan rakennettiin kookas, punatiilinen navetta. 1950-luvulla Hattulan kunta osti pappilan tilan mielisairaalaa varten, ja uusi pappila rakennettiin Hurttalaan, vanha kirkon läheisyyteen.  [[Image:Vuoden 1773 karttaote.JPG|thumb|right|300px|Hattulan pappilan rakennuskanta vuoden 1773 kartalla]]

[[Image:Hattulan pappila.jpg|thumb|right|300px|Hattulan pappila]]

== Pappilan sijainti vanhojen karttojen perusteella ==

Hattulan pappilan sijainti on kuvattu jo Hämeenlinnan seudun kartassa vuonna 1650. Tässä pappila on merkitty summittaisesti pisteellä keskelle Pappilanniemeä. Vuoden 1773 kartasta (Kansallisarkisto H 10 1/9-21). selviää, että tonttimaa sijaitsi niemen pohjoisreunassa, lähellä rantaa. Kartalle on merkitty viisi rakennusta, joista yksi tien vierellä, neljä muuta enemmän ryhmänä sen päässä. Ainakin yhteen ryhmän taloista näyttäisi kuvatun kaksi savupiippua. Karttojen päällekkäisanalyysin mukaan neljän talon ryhmä olisi sijainnut samalla paikalla kuin myöhempi miespiha. 

== Hattulan pappilatontti on muinaisjäännös ==

Hattulan vanhan kirkkoherranpappilan tontti on muiden Suomen keskiaikaisten pappilatonttien tapaan kokonaisuudessaan rauhoitettu muinaisjäännös. Syksyllä 2012 tehdyssä arkeologisessa tarkastuksessa voitiin todeta, että pappilatontilla saattaa sijaita jäännöksiä vanhoista rakennusvaiheista, mutta uudemmat täyttömaakerrokset ovat peittäneet ne osin metrin tai kahdenkin syvyyteen. Tiedetään, että pappilan pihapiirissä oli kivijalkaan muurattu kellari, joka peitettiin 1950-luvulla, ja joka on edelleen olemassa maan alla. Pappilanniemellä sijaitsee myös rautakautisia muinaisjäännöksiä: mahdollinen polttokalmisto, kuppikivi ja röykkiö. Röykkiöstä on aikanaan löytynyt rautakautista keramiikkaa.

== Kirjallisuus ja arkistolähteet ==

Mäntylä, Eero 1976. ''Hattulan historia.'' Hämeenlinna.

Ojanen, Eero 1999. ''Ristin tiellä 750 vuotta. Hattulan'' seurakunnan historia.''Hämeenlinna.''

Pellinen, Hanna-Maria 2013. ''Kanta-Hämeen keskiaikaiset'' pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. ''Raportti'' Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa.

[[Category:Historialliset_rakennukset]] [[Category:Kulttuuri]]

Tiedosto:Vuoden 1773 karttaote.JPG

2013-02-26T13:11:33Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Hattulan pappila.jpg

2013-02-26T12:57:08Z

H.-M. Pellinen:

Tiedosto:Hattulan pappila taustallaan uusi kirkko.JPG

2013-02-26T12:37:52Z

H.-M. Pellinen: