Häme-Wiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Hätilä

2012-06-10T10:30:05Z

Hämäläinen:

[[Image:Hatila.jpg|thumb|right|300px|Kuvaaja: Hannu Vallas]]Hätilä on kaupunginosa [[Hämeenlinnan kaupunki|Hämeenlinnan]] keskustan ja [[Vanajavesi|Vanajaveden]] itäpuolella, aivan [[Hämeenlinnan rautatieasema|rautatieaseman]] tuntumassa. Hätilän-[[Sairio|Sairion]]-Asemantaustan alue on Suomen suurin yhtenäinen pientaloalue ja myös yksi suurimpia Pohjoismaissa.

<widget type="googlemap">
<marker lat="61.00429" lon="24.48385">Hätilä</marker>
</widget>

 

== Historia ==

Hämäläisten heimo on tutkijoiden mukaan saapunut Hämeenlinnan seudulle noin 400 -800 jKr. Hätilästä on löydetty rautakautinen sirppi. Asutuksen vakiintumisesta on merkkejä jo 1100-luvulta. Hätilä kuuluu siis varhaisimpiin maatalousseutuihin. Hämeen järvien rannoilla oli hyviä viljelyalueita, ja ehkä Hätilässä on harjoitettu alkeellista kaskiviljelyä jo varhaisina aikoina, vaikka eräretket olivatkin pääasiallinen elinkeino. Häti-nimisiä talollisia ja Hätilä-nimisiä kyliä esiintyy Etelä- ja Keski-Pohjanmaata myöten. 1370-luvulla mainitaan rajatarkastuksen yhteydessä Niclis af Haetilum eli Niilo Hätilästä. Kylässä asui vakavaraisia talonpoikia, joiden suvut pitivät tilojaan vuosisatojen ajan hallussaan. Ennen Hämeenlinnaan liittymistään Hätilä kuului [[Vanaja|Vanajan]] seurakuntaan, hallinnollisesti [[Mäskälä|Mäskälään]], johon kuuluivat myös Kangas, Pintiälä ja Luhtiala. Hätilä on vuosisatojen ajan ollut yhtenäinen. Ensi kerran sen rajoissa tapahtui muutoksia, kun [[Sairio|Sairion]] torppa liitettiin vuonna 1639 Hämeenlinnan kaupungin perustamisen yhteydessä asukkaiden viljelysmaaksi.

Hätilä oli keskiajalla silloisen mittapuun mukaan varsin iso talonpoikaiskylä. 1500-luvun puolivälissä taloja oli kymmenen ja peltoalaa noin 20 hehtaaria. Vuoden 1539 maakirjassa Hätilä mainitaan kuuluneen [[Hämeen linna|Hämeen linnan]] rajojen sisälle, vaikka asiasta on ristiriitaista tietoa. Hätilästä tuli linnan [[Hätilän latokartano|latokartano]] ja kyläläisille annettiin uudet asuinpaikat [[Hattula|Hattulan]] [[Mierola|Mierolasta]]. Latokartanot olivat linnan maatalouskeskuksia, joissa oli iso karja ja viljelykset ja joita talonpojat päivätöinään hoitivat. Niementaustan alueella oli [[Saaristen latokartano|Saaristen latokartano]]. Myös Pintiälän kylän maat kuuluivat linnan alueeseen. Hätilän latokartanosta toimitettiin verovilja Kruununmakasiiniin [[Keinusaari|Keinusaarelle]], käytiin jauhamassa vilja [[Kruununmylly|Kruununmyllyssä]] tai Myllypellon tuulimyllyssä. Myllypellon tuulimylly sijaitsi nykyisen Hätilän koulun paikalla ja oli ollut siinä ikiajoista asti; 1500-luvun asiakirjoissa mainittiin myllylohko. Tuulimylly näkyy vielä vuoden 1868 kartassa, mutta sen paikka oli merkitty varatuksi venäläiselle sotaväelle.

Hätilän läpi kulki myös linnasta alkanut [[Hämeen härkätie|Hämeen härkätien]] jatke eli [[Ylinen Viipurintie|Ylinen Viipurintie]].

Kamppailu Hätilän liittämisestä Hämeenlinnan kaupunkiin alkoi 1850-luvulla ja jatkui aina 1940-luvulle asti. Väestönkasvu asetti paineita kaupungin laajenemiseen. [[Carl Albert Edelfelt|Carl Albert Edelfeltin]] piirtämässä asemakaavassa (1858) kaupunkia oli laajennettu itään. Valtio vaati kuitenkin liian suurta summaa Hätilän virkatalon maista, jotta kaupunki olisi pystynyt ne lunastamaan. Myös 1900-luvun alussa senaatille ehdotettu lunastus epäonnistui. Kaupunki osti vuonna 1916 Padasjoelta Verhon kartanon, jonka se yritti vaihtaa Hätilän ja [[Ojoisten kartano|Ojoisten virkatalojen]] maihin. Vaihdon epäonnistuttua liitos haudattiin useaksi vuodeksi ja vasta vuonna 1946 Hämeenlinnan maalaiskunta määrättiin lakkautettavaksi ja pääosa sen alueista liitettäväksi Hämeenlinnan kaupunkiin.

Hätilän alueella toimi Suomen ensimmäinen kiertokoulunopettajien seminaari vuosina 1890-1919. Sen perustaja, opettaja [[Juho Tuhkanen|Juho Tuhkanen]] piti ensin seminaariaan [[Magnus Gadd|Gaddin talossa]] Sibeliuksenkatu 10-12 ja sitten [[Hallituskatu 19 - Saaristenkatu 10|Saaristenkadun ja Hallituskadun kulmatalossa]], kunnes muutti Hätilään Karinkuja 2:n kohdalle. Ensimmäinen kansakoulu Hätilään saatiin vuonna 1909. Ensimmäisenä opettajana toimi Karl Gustav Höijer, joka toimi virassaan vuoteen 1927 asti.

Vielä 1930-luvulla Hätilän talot olivat pieniä, ja sijaitsivat kartanon mailta lohkotuilla vuokratonteilla. Tihein taloryhmä oli nykyisten Viipurintien, Rautatienkadun ja Ruutikellarintien risteyksessä. Nykyisen Aulangontien halkoma alue oli synkkää metsää. Hätilän kylässä asui mäkitupalaisten lisäksi paljon käsityöläisiä. Kylässä oli sekatavarakauppa, kioski, [[Kantola|Kantolan]] Kaisan puoti ja Jokisen kahvila.

Hätilän keskustassa oli vielä 1950-luvulla [[Säästöpankkimuseo|Hämeenlinnan Vanhan Säästöpankin]] sivukonttori. Samana vuosikymmenenä Hätilässä toimi useita kauppoja, muun muassa Osuusliike Häme ja vuonna 1919 aloittanut Etelä-Hämeen Osuusliikkeen sivumyymälä.

==== Nykypäivä ====

1960- ja 1970-luvuilla Hätilään rakennettiin uusia kerros-, pien- ja omakotitaloja. Varsinkin Aulangontien varsi täyttyi kerrostaloista. Hätilässä sijaitsee mm. [[Hämeenlinnan Yhteiskoulu|Hämeenlinnan Yhteiskoulu]] ja [[Hämeenlinnan Yhteiskoulun lukio|lukio]] sekä [[Tuomelan koulu|Tuomelan koulun]] yhteydessä oleva [[Tuomelan kirjasto|Tuomelan sivukirjasto]]. Hätilän palveluihin kuuluu muun muassa S-market, Osuuspankki ja Aulangontien Apteekki Viipurintien varrella. Perinteikäs [[Hämeenlinnan Yhteiskoulu|HYK]] on saanut kaikesta vastustuksesta huolimatta lopettamispäätöksen.

[[Hätilän kirkko|Hätilän kirkko]] vihittiin 1950-luvulla. Sen läheisyydessä on myös esikoislestadiolaisten rukoushuone.

Alueen lähidemokratiaelimenä toimii [[Hätilän-Sairion asukasyhdistys]].

== Lähteitä ==

*Sairiossa luonto on läheinen. Hämeen Sanomat 25.4.2004
*Palmunen, Einar: Hätilän kylän ja kartanon vaiheita. Hämeenlinna-seura, 1957.
*Laitila, Inka-Maria: Taistelu Hätilästä. Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon vuosikirja 1989.
*Vilkuna, Anna-Maria: Vanajan historia III. Hämeenlinna 2004. ISBN 951-95296-6-7

 

[[Coordinates::61.00429, 24.48385| ]]

[[Category:Hämeenlinna]] [[Category:Kylät_ja_asuinalueet]]

Arto Salminen

2010-08-26T10:56:17Z

Hämäläinen:

Arto Salminen oli suomalainen kirjailija, joka syntyi Helsingissä 22. lokakuuta 1959. Hän opiskeli yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta. Ennen kirjailijanuraansa hän toimi muun muassa toimittajana.

Kirjailija arvosteli keskiluokan ylläpitämää taideinstituutiota teennäiseksi, joka kertoo maailmasta yhtä paljon kuin helisevä vaski: ”Taide esiintyy pyhämekko päällä, vaikka maailma paskantaa tuulipukuunsa. Ongelmiksi valitaan keskiluokan ongelmat, pienimmät niistä. Kirjallisuuden käyttämä kieli kuihtuu keskiluokkaiseksi, sivistyneeksi. Se menettää kulmahampaansa, kykynsä repiä ja raastaa.”

Salminen itse kirjoitti uusliberalistisesta yhteiskunnasta ja sen seurauksista: ankeista ihmiskohtaloista, pätkätöistä, syrjäytymisestä ja köyhyydestä. Hänen provokatiivisen irvailunsa kohteita olivat esimerkiksi viihdeteollisuus ja tositelevisio. Esteettistä vastapainoa kirjailijan karuihin teoksiin tuo hänen huumorinsa lisäksi niukkaeleinen ja kirkas kielensä.

Juuri ennen kuolemaansa vuonna 2005 Salminen muokkasi romaanistaan ''Varasto'' näytelmän, jonka arvostelumenestyksestä kirjailija itse ei päässyt nauttimaan. Salminen oli muutoinkin kriitikoiden kiittämä ja myös palkittu kirjailija. Vuonna 1998 Salminen sai Koskenkorva-palkinnon ja vuonna 2004 Olvi-palkinnon.

Kirjalijan viimeiseksi jäänyt teos, ''Kalavale'', sai myös dramatisoinnin KOM-teatteriin vuonna 2009. Siinä keskeinen teema on itsensä myyminen eri tavoin, ja se parodioi Big Brotheria.

Salminen asui [[Hausjärvi|Hausjärvellä]] ja menehtyi sairauskohtaukseen 15. marraskuuta 2005.

==== Teokset ====

*Turvapaikka. WSOY, Helsinki. 1995. ISBN 978-951-0-33374-7
*Varasto. WSOY, Helsinki. 1998. ISBN 951-0-22926-1
*Paskateoria. WSOY, Helsinki. 2001 ISBN 978-951-0-33376-1
*Ei-kuori. WSOY, Helsinki. 2003. ISBN 951-0-27862-9
*Lahti. WSOY, Helsinki. 2004. ISBN 951-0-29391-1
*Kalavale. WSOY, Helsinki. 2005. ISBN 978-951-0-33379-2

==== Lähteet ====

[http://www.lib.hel.fi www.lib.hel.fi]

[http://www.wikipedia.fi www.wikipedia.fi]

[http://www.wsoy.fi www.wsoy.fi] 

[[Category:Hausjärveläisiä|Salminen, Arto]] [[Category:Kirjailijat|Salminen, Arto]]

Maria Vuorio

2010-08-26T10:54:16Z

Hämäläinen:

Maria Vuorio on kirjailija, joka on syntynyt 30. joulukuuta 1954 [[Jokioinen|Jokioisissa]]. Koulutukseltaan hän on humanististen tieteiden kandidaatti. Vuorio julkaisi ensimmäiset teoksensa nimellä Maria Mikkola vuonna 1979, ja teossarjaansa ''Köpi Käpälämäestä'' kirjailija on luonnehtinut omaksi Muumilaaksokseen. Sittemmin Vuorio on kokeillut eri kirjallisuudenlajeja saduista kertomuksiin, novelleihin ja romaaneihin sekä runoihin.

Teoksissaan Vuorio on outouttanut arkikokemusta ja tehnyt mahdolliseksi mahdottoman. Hän kirjoittaa herkistä, mielikuvituksekkaista lapsista ja nuorista, joille annetaan erityiset silmät nähdä asioita, joita muut eivät näe. Näille aikuisten rakentama arki näyttää oudolta vesistöltä, jossa täytyy osata luovia. Vaikeiksi piirteiksi ilmenevät vanhoillisuus ja kuri sen itsensä vuoksi. Romaaneissa tai kuvakirjoissa hahmoilla on usein sivustaseuraajan osa, mutta satuhahmot ovat iloisen ja luottavaisen toimeliaita.

Kirjailija leikittelee kielellä, joka on hänen omien sanojensa mukaan taikinaa, jota voi leipoa. Vuorion kirjat on usein sijoitettu kirjastossa lastenostastolle, mutta hänen taitonsa tavoittaa tunnelmia ja kuvata niitä herkkävireisellä kielellä vetoaa myös aikuislukijoihin.

Vuoriota on kiitetty eri kirjallisuuspalkinnoin pitkin kolmekymmenvuotista laadukasta tuotantoa. Hän on saanut sekä Topelius- että Finlandia Junior -palkinnon. Vuoriolle myönnettiin Arvid Lydecken -palkinto vuonna 2006 teoksesta ''Jäniksen housuissa'', jonka on kuvittanut Mika Launis. Vuonna 2009 kirjailija sai Opetusministeriön jakaman Suomi-palkinnon. Sen perusteluissa mainitaan, että Vuoriolle on ominaista arkisen elämän epätavallinen havainnointi ja hänen tekstinsä tarjoavat älykkäitä näkökulmia tuiki tavallisiin asioihin.

Vuorio on työskennellyt kustannustoimittajana vuosina 1975–1982 ja tehnyt käännöksiä sekä kirjallisuusarvosteluja. Vapaana kirjailijana hän on työskennellyt vuodesta 1983. Tätä nykyä kirjailija asuu Helsingissä.

==== Tuotanto ====

*Eräänä valtavana maanantaina. Tammi, Helsinki. 2010. ISBN 978-951-31-5706-7
*Kiitollinen sammakko ja muita satuja järviseudulta, kuvitus Virpi Penna. Tammi, Helsinki. 2009. ISBN 978-951-31-5017-4
*Nalle vaarallisilla vesillä, kuvitus Virpi Penna. Tammi, Helsinki. 2008. ISBN 978-951-31-4374-9
*Orava ja pääskynen, kuvitus Mika Launis, Tammi, Helsinki. 2007. ISBN 978-951-31-3906-3
*Jäniksen housuissa, kuvitus Mika Launis. Tammi, Helsinki. 2006. ISBN 951-31-3686-8
*Siitä ei kukaan tiedä, kuvitus Virpi Talvitie. Tammi, Helsinki. 2005
*Ison kiven juureen. Tammi, Helsinki. 2001. ISBN 951-31-2225-5
*Kultaraha nurkan alla. Tammi, Helsinki. 2000. ISBN 951-31-1937-8  
*Olen nähnyt sellaisen, kuvitus Hannu Hyrske. Tammi, Helsinki. 1999. ISBN 951-31-1634-4  
*Metsäpapukaija. Tammi, Helsinki. 1998. ISBN 951-31-1318-3  
*Matka joka aina taittui. Tammi, Helsinki. 1996. ISBN 951-31-0852-X  
*Syleily. Otava, Helsinki. 1995. ISBN 951-1-13694-1  
*On koira kotona. Tammi, Helsinki. 1995. ISBN 951-31-0648-9  
*Jonakin toisena päivänä. Otava, Helsinki. 1994. ISBN 951-1-13329-2
*Kassu löytää kaverin. Otava, Helsinki. 1989. ISBN 951-1-10105-6  
*Heijastuksia. Otava, Helskinki. 1989. ISBN 951-1-10398-9
*Annin päivä. Sanoma Oy, Helsinki. 1987. ISBN 951-875-023-8
*Lasten iloinen teatteri. Otava, Helsinki. 1983
*Eeva. Otava, Helsinki. 1981. ISBN 951-1-08465-8
*Köpi Käpälämäki salapoliisina. Otava, Helsinki. 1981. ISBN 951-1-06411-8  
*Köpi Käpälämäen uudet seikkailut. Otava, Helsinki. 1980. ISBN 951-1-06022-8  
*Köpi Käpälämäki. Otava, Helsinki. 1979. ISBN 951-1-05457-0  

==== Lähteet ====

[http://www.kirjailijat.kirjastot.fi www.kirjailijat.kirjastot.fi]

[http://www.tammi.fi www.tammi.fi]

[http://www.wikipedia.org www.wikipedia.org]

[http://www.yle.fi www.yle.fi] 

[[Category:Kirjailijat|Vuorio, Maria]]

Mikko Haljoki

2010-08-26T10:47:10Z

Hämäläinen:

Toimittaja Mikko Markus Haljoki kirjoitti vuonna 1983 Pitkässä leivässä Hämeenlinnan kaupunkisuunnittelusta: miten uusi ja vanha kohtaavat [[Myllymäki|Myllymäen]] kaupunginosassa, jolla on asuinpaikkana tätä nykyä miltei 200-vuotinen historia. Haljoki nimitti kaupunginosaa Hämeenlinnan Pispalaksi. Myllymäki oli alkuaan työväen rakentama ja köyhälistön asuttama, mutta tätä nykyä varakkaampien itselleen lunastamaksi puutaloidylliksi.

Mies kritisoi, ettei aluetta nähty arvokkaaksi sellaisenaan: Myllymäessä kun oli jo valmis rakennuskanta ja katurakenne. Talot on sijoitettu vanhaan tyyliin aivan katua vasten niin, että rakennusten sisään jää tilava sisäpiha. Haljoki näki vanhat puutalot säilyttämisen arvoisina, toisin kuin uudisomakotitalot: ne pykätään keskelle tonttia, jolloin alkuperäinen idyllinen, kapea katuverkko hajoaa. Samoin Haljoki kritisoi betonisten kerrostalojen kyhäämistä Myllymäkeen.

Haljoki on syntynyt 26. marraskuuta 1936 Anjalassa, ja hänen vanhempansa ovat nuohooja Vieno Anselmi ja Lempi Haljoki. Mikko Haljoki avioitui Irja Kaarina Kitusen kanssa. Hämeenlinnaan muuttamisen jälkeen toimittaja työskenteli free lancena niin aikakauslehdille kuin televisioonkin.

Sitä ennen hän teki työuraansa erilaisissa mainos- ja lehtialan tehtävissä, toimittajana vuodesta 1962 Viikkosanomissa ja VIP-lehdessä. MTV:ssa mies on paitsi hoitanut asiaohjelmajaoston päällikön pestiä niin tehnyt sinne 1960-luvulla hupailuja ja viihdekäsikirjoituksia, kuten myös Yleisradioon. Haljoki on pakinoinut mm. Seura-lehdessä eri nimimerkkien takaa ja toimittanut kaskukokoelmaa. Dekkaristinakin ja laulunsanoittajanakin mies tunnetaan.

==== Teoksia ====

*Nuori, ikävöity, kuollut. Karisto, Hämeenlinna. 1963
*Tonttujoukko varpahillaan. Karisto, Hämeenlinna. 1966
*Sano teeveesti vaan. Karisto, Hämeenlinna. 1966
*Sopan ja kauhan miehet. Otava, Helsinki. 1979. 951-1-05504-6
*Kadonneitten hotelli. Book Studio, Hyvinkää. 1991. 951-611-459-8
*Kuinka kopla eli ja vaikutti. Hämeenlinnan soitannollinen kerho. 1995. 952-90-6616-3
*Oppimisen vuoksi. Hämeenlinnan ammattioppilaitos, Hämeenlinna. 1996. 952-90-7884-6

==== Lisätietoja ====

www.[http://fi.wikipedia.org/wiki/Pispala wikipedia.org/wiki/Pispala]

www.[http://fi.wikipedia.org/wiki/Myllym%C3%A4ki_(H%C3%A4meenlinna wikipedia.org/wiki/Myllym%C3%A4ki_(H%C3%A4meenlinna])

[http://www.wikipedia.org/wiki/Viikkosanomat www.wikipedia.org/wiki/Viikkosanomat]

==== Lähteet ====

Haljoki, Mikko: Pakina – Pitkä leipä 1983:1

Haljoki, Mikko: Myllymäki – yksi epässäännöllinen etukaupunki. – Pitkä leipä 1983:1.

Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinnan kaupunki, 1989. ISBN 952-90045-2-4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikko_Haljoki 

[[Category:Sanomalehdet|Haljoki, Mikko]][[Category:Hämeenlinnalaisia|Haljoki, Mikko]]

Mikko Eränen

2010-08-26T10:40:48Z

Hämäläinen:

Mikko Eränen (1910–1987) oli paitsi toimittaja, kirjailija ja tutkija, niin ennen kaikkea häntä voisi luonnehtia Hämeen piikojen, renkien, torpparien ja mökkiläisten elämän tulkiksi. Hän tallensi hämäläisen luontoistalouden ja taksvärkkien viimeisiä vaiheita teokseensa ''Siitä huolimatta he elivät''. Työhön sidotun kansan elämänolojen kuvaamisessa Eränen ei tyytynyt ainoastaan tarkkaan asiatietoon. Sen lisäksi hän työsti reportaaseja, pienoisnovelleja ja kuvia, jotta lukija pääsisi mahdollisimman elävästi vuosisadan vaihteen palkollisen päivän kulkuun mukaan. Tästä työväenliikkeen vaiheista kertovasta teoksestaan Eränen sai vuonna 1974 [http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedonjulkistamisen_valtionpalkinto valtion tiedonjulkistamispalkinnon].

Eränen ei ollut asialla ensimmäistä kertaa vaan kyse oli hänen elämäntyönsä toisesta puoliskosta. Vuonna 1957 hän aloitti juuri perustetun Kansan Uutisten toimittajana ja sai alueekseen Etelä-Hämeen. Lehdessä hän työskenteli 18 vuotta, mutta harrasti samaan aikaan seudun historian ja kansanperinteen tutkimusta.

Paikallishistoriaa kirjailija on tallentanut kertovaan muotoon. Hän kuvasi Hämeen asutuksen alkuvaiheita kivikauden ja pronssikauden taitteessa, kun maakuopissa ja kodissa asuneet muinaissuomalaiset alkoivat rakentaa korsumuotoisia asumuksia. Eränen selvittää myös kuuluisan [[Hämeen härkätie|Hämeen härkätien]] syntyä, joka oli muiden muassa sisämaasta tulleiden turkisten ja meriä pitkin matkannen suolan kauppapolku. Samoin Mikko Eränen on tehnyt useita pienoistutkimuksia, kuten euralaisen Puntari–Järvinen -laulajasuvun tuotannosta.

Vuosina 1977–1979 kirjailija toimi [[Hämeen taidetoimikunta|Hämeen taidetoimikunnan]] jäsenenä ja työjaostossa, jossa hänen alueinaan olivat kirjallisuus ja yleinen kultturipolitiikka. 

==== Teoksia ====

*Punaisen esiliinan tarinat. Kansankulttuuri, Helsinki. 1974. ISBN 951-615-061-6
*Siitä huolimatta he elivät. Kansankulttuuri, Helsinki. 1973. ISBN 951-615-038-1
*Kinttupoluilta ja valtateiltä. Kansan sivistystyön liitto, Helsinki. 1983. ISBN 951-9225-77-3
*Asutuksen aamuhetkiä ja Härkätien synty. Kansan sivistystyönliitto, Helsinki. 1984. ISBN 951-9225-90-0
*Rakentakaa silta. SKDL:n Etelä-Hämeen piirijärjestö. Hämeenlinna. 1986. ISBN 951-99738-0-X

==== Lisätietoja ====

[http://www.hameentaidetoimikunta.fi/ www.hameentaidetoimikunta.fi/]

[http://www.harkatie.net/ www.harkatie.net/]

[http://www.kansanuutiset.fi/ www.kansanuutiset.fi/]

==== Lähteet  ====

Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinna 350 vuotta. Hämeenlinnan kaupunki. 1989. ISBN 952-90045-2-4

[[Category:Kirjailijat|Eränen, Mikko]]

Tauno Himmi (Himmy, aik. Himberg)

2010-08-26T10:38:57Z

Hämäläinen:

Tauno Emil Himmi (1903–1976) toimi lääninasessorina ja varatuomarina. Hän oli Hämeen lääninhallituksessa ylimääräisenä esittelijänä vuosina 1933–1955 ja lääninasessorina vuosina 1955–1966.

Työnsä lisäksi mies harrasti maalaustaidetta ja kirjoitti näytelmiä, mm. Kaupungin valot odottavat 1935 ja Taitaa kohta räjähtää 1936. Myöhemmin hän kirjoitti lukuisia romaaneja.

==== Näytelmiä ====

Elina Klauntytär Kurki

Eläköön tuli kolmoset. 1939-40

Hämeen lukko. 1943

Kaksoset vain aluksi. 1943

Kaksi aseveljeä. 1951

Kaksi lääkäriä. 1946

Kaupungin valot odottavat. 1935

Majuri Eekin tytär.

Miehenne on minun. 1954

Rouva johtajan perheasiat.

Taitaa kohta räjähtää 1936

Vain kaksoset - näin aluksi.

Valokuva voi valehdella. 1932

==== Romaaneja ====

Kauniin lesken kosijat : kevyt kertomus entisaikojen avioliittomarkkinoista. Karisto, Hämeenlinna. 1952

Laukon valtiatar : romaani uuden ajan sarastuksen vuosilta. Karisto, Hämeenlinna. 1948

Miekka ja risti : romaani kristinuskon ja pakanuuden välisten valtataistelujen ajoilta. Karisto, Hämeenlinna. 1948

Rakas entinen vaimoni : leppoisa kuvaus kunnon rehtorin harha-askeleesta hänen itsensä kertomana. Karisto, Hämeenlinna. 1953.

Serenaadi Selmalle : leppoisa kertomus erään laamannin toisesta nuoruudesta. Karisto, Hämeenlinna. 1947

Sydänten kapina : romaani isoavihaa edeltäneiltä ajoilta. Karisto, Hämeenlinna. 1949

Sydänyön hetkiä : romaani vuosien 1808-1809 sodan ajoilta. Karisto, Hämeenlinna. 1951

Tuomarin tunnustus. 1954

Viha ja rakkaus. Karisto, Hämeenlinna. 1950

==== Runot ====

Nyt ei olla ponttoolla. 1937

==== Lähteet ====

*Hämeenlinnalaisia 1639–1989. [[Hämeenlinna|Hämeenlinna]] 350 vuotta. Hämeenlinnan kaupunki. 1989. ISBN 952-90045-2-4

{{Tynkä}}

[[Category:Kirjailijat|Himmi, Tauno]]

Annu Eklund

2010-08-26T10:33:29Z

Hämäläinen:

Annu Eklund on kuvanveistäjä ja taidemaalari, joka on syntynyt Vanajassa 28. huhtikuuta 1932. Hän on valmistunut kuvanveistäjäksi Vapaasta Taidekoulusta 1967. Hän on hyödyntänyt taidemaalarin töissään ABC-piirrustuskoulusta vuosina 1951–1953 saamiaan oppeja  .

Eklund työskentelee puun, pronssin ja raudan lisäksi myös valokuvan ja videon kanssa, eikä kaihda teoksissaan yllätyksellisempiäkään tekniikoita ja materiaaleja, kuten katiskaverkkoa tai sanomalehteä. Hänen kuvanveistotaiteessaan niin perinteiset kuin modernistiset piirteet ovat pitkälti kietoutuneina yhteen.

Impulssi teoksen synnyttämiseen tulee useimmiten muutoksesta taiteilijan elämässä tai ympäristössä. Eklund osaa leikata hetken tai sen tunnetilan, kuten esim. hänen musiikkiaiheisissa töissään. Liikkeen kuvaamista hän on tallentanut esimerkiksi veistoksessaan Lentävä lääkäri, jolle löytyy tekijää innoittanut esikuva taiteilijan kotikaupungista. Taitelija on itse harrastanut voimistelua, ja voimistelevia ja urhelijoita esittävät figuurit lienevätkin hänen tunnetuimpiaan. Eklundin tuotannolle on tyypillistä deformoitu ja ohueksi muotoiltu figuurin käsittely. Taiteellisten pyrkimysten yksi keskeisimpiä nimittäjiä on muodon pelkistys.

Monipuolisen taiteilijan teoksia löytyy lukuisista eri kokoelmista, myös Hämeenlinnasta. [[Vuorentaan kappeli|Vuorentaan kappelissa]] voi nähdä Eklundin vuonna 1987 tekemän seinäreliefin Hyvä paimen. [[Ahveniston hautausmaa|Ahveniston hautausmaan]] muistolehdossa on hänen suunnittelemansa In memorian -muistomerkki. Eklundin käsialaa on myös [[Sibelius-seura|Sibelius-seuran]] vuosittain jakama syntymäkotimitali. 

==== Teoksia ====

*Elämän kuvat. Veistoksia, maalauksia, piirustuksia; sculptures, paintings, drawings. Hämeenlinna. Hämeenlinnan taidemuseo. 1992. ISBN 952-9556-13-6

==== Lisätietoja ====

[http://www.vapaataidekoulu.fi/ www.vapaataidekoulu.fi/]

[http://fi.wikipedia.prg/wiki/ABC-piirustuskoulu fi.wikipedia.org/wiki/ABC-piirustuskoulu]

[http://www2.siba.fi/sibelius-seura/ www2.siba.fi/sibelius-seura/] 

==== Lähteet ====

Eklund, Annu 1992: Elämän kuvat. Veistoksia, maalauksia, piirustuksia. Hämeenlinnan taidemuseo. ISBN 952-9556-13

Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinna 350 vuotta. Hämeenlinnan kaupunki. 1989. ISBN 952-90045-2

[http://www.kuvataitelijamatrikkeli.fi www.kuvataitelijamatrikkeli.fi]

[http://www.sculptors.fi/kuvanveistajat/eklund www.sculptors.fi/kuvanveistajat/eklund] 

[[Category:Hämeenlinnalaisia|Eklund, Annu]] [[Category:Kuvataiteilijat|Eklund, Annu]]

Sirpa Pietikäinen

2010-08-16T09:33:48Z

Hämäläinen:

Sirpa Maria Pietikäinen on syntynyt Parikkalassa 19. huhtikuuta 1959. Hänen vanhempansa ovat Erkki Aleksander ja Sylvi Susanna Pietikäinen.

Pietikäinen kiinnostui politiikasta jo koululaisena [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]] ja toimi vuosina 1976–1977 Kokoomuksen nuorten liiton Etelä-Hämeen piirin kouluasiain sihteerinä. Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon hän pääsi vuonna 1981 ja on työskennellyt sosiaalilautakunnan jäsenenä.

Kansanedustajaksi Pietikäinen pääsi ensimmäisen kerran vuoden 1983 edustakuntavaaleissa vain 24-vuotiaana. Tuolloin hän oli parlamentin nuorin edustaja. Seuraavissa vaaleissa 1987 Pietikäinen nousi Hämeen eteläisen vaalipiirin ylivoimaiseksi ääniharavaksi yli 15 000 äänellään.

Kokoomuksen varapuheenjohtajuutta Pietikäinen hoiti vuosina 1989–1993 ja ympäristöministerinä hän toimi Esko Ahon hallituksessa vuosina 1991–1995.

Pietikäinen jättäytyi eduskunnasta vuonna 2004. Näinä vuosina Pietikäinen toimi opettajana, konsulttina ja neuvotteluinstituuttikoordinaattorina, erilaisissa kansalaisjärjestötehtävissä sekä Koneen hallituksessa. Töidensä ohella hän toimi äitinsä omaishoitajana, kunnes keväällä 2008 tuli kutsu Europarlamenttiin Aleksander Stubbin tilalle.

==== Lähteet ====

[http://www.hs.fi www.hs.fi]

Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinna 350 vuotta. Hämeenlinnan kaupunki, 1989. ISBN 952-90045-2-4

[http://www.sirpapietikainen.net www.sirpapietikainen.net]

[http://www.wikipedia.fi www.wikipedia.fi]

 {{Tynkä}}

[[Category:Kansanedustajia|Pietikäinen, Sirpa]]

Marjukka Vainio

2010-08-16T09:31:13Z

Hämäläinen:

Marjukka Vainio on vuonna 1953 [[Renko|Rengossa]] syntynyt kuvataitelija, joka nimitettiin kesällä 2009 taiteilijaprofessoriksi. Arvonimen myöntää Taiteen keskustoimikunta, jonka mukaan Vainion teoksissa näkyy omaleimainen esteettisyys: hän kuvaa kasveja ja niiden osia, muotoja ja värejä aivan läheltä. Kuvissa on vahva tunnelma, ja niissä hän kuvaa konkreettisesti luonnonkiertokulkua siemenestä kasvin kuihtumiseen.

Töissään taiteilija käyttää itse kehittämiään monivaiheisia valotus- ja vedotustekniikoita. Hän pelkistää uniikkeja esineitä tai kasvien kukkia, lehtiä ja juuria valoherkälle pinnalle. Jälki on veistoksellista.

Paitsi että valokuvataiteilija kuvaa maanpäällistä, niin hän ei kaihda mennä myöskään pinnan alle mustaan multaan. Marjukka Vainion teoksissa kuultaa maan valo. Niissä tulee julkiseksi kätketty ja salaperäinen. Taiteilijan teoksissa liikutaankin omantunnon ja muistin kerroksissa.

Pälkäneellä esillä oleva näyttelynsä kantaakin nimeä ''Sydämellä on syynsä, jota järki ei tunne''. Valokuvien ja tekstien kokonaisuudessa kuljetaan lapsuuden ja nuoruuden vellovassa vedessä. Näyttelyllä Vainio haluaa ottaa kantaa lasten paikkaan yhteiskunnassa.

Marjukka Vainion töissä kauneuteen kudotaan perinne ja käsityö. Taitelija on oman tiensä kulkija, vaikka hänet luetaankin kuuluvaksi Helsinki Schooliin. Vainio on valmistunut valokuvauksesta Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän asuu tätä nykyä Hämeenlinnassa.

==== Lähteet ====

[http://www.aamulehti.fi www.aamulehti.fi]

[http://www.amagallery.net www.amagallery.net]

[http://www.villaroosa.fi www.villaroosa.fi]

[http://yle.fi/alueet www.yle.fi/alueet] 

==== Lisätietoja ====

[http://www.personal.inet.fi/yritys/marjukkavainio/ www.personal.inet.fi/yritys/marjukkavainio/]

[http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/ www.taiteenkeskustoimikunta.fi/]

[[Category:Kuvataiteilijat|Vainio, Marjukka]][[Category:Hämeenlinnalaisia|Vainio, Marjukka]]

Tuomas Katajala

2010-08-16T09:30:21Z

Hämäläinen:

Tuomas Katajala on uuden polven nouseva oopperasolisti. Kansallisoopperaan hän sai kiinnityksen vuonna 2009.

Katajala on syntynyt Kalajoella vuonna 1975. Hän valmistui C-kanttoriksi ensin Oulussa, mutta jatkoi kirkkomusiikin opintojaan Kuopion Sibelius-Akatemiassa. Sittemmin mies on siirtynyt solistiselle linjalle ja kartuttanut laulutaitojaan Esko Jurvelinin ja Peter Lindroosin johdolla. Mies hioi taitojaan vuonna 2003 Suomen kulttuurirahaston tukemana Roomassa nimekkäiden mestarien opetuksessa.

Laulaja on saavuttanut menestystä erinäisissä laulukilpailuissa. Vuonna 2002 Katajala voitti ensimmäisen palkinnon Jyväskylän kansainvälisessä tenorikilpailussa ja sai samana vuonna tunnustuspalkinnon Timo Mustakallio -kilpailussa. Seuraavana vuonna hän saavutti ensimmäisen sijan Musica Sacra -laulukilpailussa Roomassa. Gösta Winbergh -tenorikilpailussa Tukholmassa mies tuli toiseksi vuonna 2004. Vuonna 2009 hän sai Karita Mattilan nimeä kantavan stipendin solistista ansioistaan.

Mies on ehtinyt kahlata raskaita ja dramaattisia ohjelmistoja, mutta pitää itse luontevampina hienovireisempää repertuaaria. Häntä on kutsuttu lyyriseksi tenoriksi, ja tätä laulajaluonnetta on kuvaamaan myös luonnehdinta ”italian light tenor”. Levytyksiä Katajala on tehnyt oopperasolistina mutta myös hengellisten laulujen tulkkina.

Tätä nykyä Katajala asuu [[Hämeenlinna|Hämeenlinnassa]] vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.

==== Lähteet ====

*[http://www.hameensanomat.fi www.hameensanomat.fi]
*[http://www.kuopionkaupunginorkesteri.fi www.kuopionkaupunginorkesteri.fi]
*[http://www.meteli.net www.meteli.net]
*[http://www.ooppera.fi www.ooppera.fi]
*[http://www.ts.fi www.ts.fi]
*[http://www.wikipedia.org www.wikipedia.org]

[[Category:Laulajia|Katajala, Tuomas]][[Category:Laulajat,_muusikot,_säveltäjät|Katajala, Tuomas]][[Category:Hämeenlinnalaisia|Katajala, Tuomas]]

Satu Kiuru

2010-08-16T09:29:15Z

Hämäläinen:

Satu Helinä Kiuru on syntynyt [[Tyrväntö|Tyrvännössä]] 19. elokuuta 1964 ja asuu tätä nykyä [[Janakkala|Janakkalassa]]. Taiteellisen uransa hän on aloittanut Hyvinkään taidekoulussa vuosina 1992–1994, ja sen jälkeen kartuttanut taitojaan lukuisilla taidekursseilla Suomessa ja ulkomailla.

Kiurun töissä hevonen on vaeltanut jo pitkään arkkityyppinä tai alkueläimenä. Grafiikassaan hän on tutkistellut ajan kulumisen tunnetta yhtä hyvin sarjallisena liikkeenä kuin etenevän kerronnan avulla. Hän pohtii sekä aikaa että yksinäisyyttä, niiden eri puolia: toisaalta ajan tai yksinäisyyden ylellistä luonnetta ja toisaalta kummankin lohduttomuutta. Kiurun mukaan vanhaan takertuessa ei tarvitse nähdä itseään, toisin kuin yksin ollessa.

Videon tarjoamissa mahdollisuuksissa taiteilijaa innostaa ”kuvallinen änkytys ja hidas minimalistinen liike”. Kuviensa äärellä taiteilija sanoo voivansa vaipua omiin haaveksumiinsa ja päästä siten lähemmäksi omaa itseään.

Kiuru on toiminut [[Hämeenlinnan Taitelijaseura|Hämeenlinnan Taitelijaseuran]] tiedotussihteerinä, julkaisutoimikunnan ja hallituksen jäsenenä sekä [[Paperihuone|Paperihuone ry]]:n luottamustoimissa. [[Hämeenlinnan opettajainkoulutuslaitos|Hämeenlinnan Opettajankoulutuslaitoksessa]] hän on hoitanut taidesihteerin tointa. Taiteilija on myös opettanut [[Hattulan yläaste|Hattulan yläasteella]] sekä [[Vanajaveden kansalaisopisto|Vanajaveden O]][[Vanajaveden kansalaisopisto|pistossa]] grafiikkaa ja akvarellimaalausta.

==== Lähteet ====

[http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi]

[http://www.satukiuru.com www.satukiuru.com]

[http://www.taidegraafikot.fi www.taidegraafikot.fi]

[[Category:Kuvataiteilijat|Kiuru, Satu]][[Category:Janakkalalaisia|Kiuru, Satu]]

Otto Kanerva

2010-08-16T09:26:04Z

Hämäläinen:

Otto Kanerva on syntynyt 20. heinäkuuta Valkeakoskella. Hänen isänsä työskenteli lääke-esittelijänä, ja Otto pääsi toisinaan hänen mukaansa eri puolille Suomea. Samalla poika näki idoleitaan, joita hänellä oli lukuisia oopperalaulajista rokkareihin ja jalkapalloilijoihin.

Lapsena poika viihdytti itse itseään esiintymällä ja laulamalla. Näyttelijänkoulutuksen hän on hankkinut Tampereen yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella, josta mies valmistui vuonna 1995. Ensimmäinen pesti oli Tampereen teatterissa, Antti Puuhaaran rooli, jonka Jukka Virtanen oli laatinut varta vasten nuorta näyttelijää varten. Tunnetuksi mies tuli tv-näytelmäsarjasta ''Huojuva talo''. Tätä nykyä hänet muistetaan sarjoista ''Kotikatu'' ja ''Kovaa maata''.

Kanerva on esiintynyt usein teoksissa, jotka käsittelevät jotakin sota-aikojen tapahtumaa. Hän on näytellyt yhtä hyvin punaista agitaattoria, työväenluokkalaista pispalalaispoikaa kuin valkoisten sotapäällikköä. Mies on ollut mukana niin ''Pohjantähti''-trilogiassa, ''Tie Tampereelle'' -näytelmässä, Kansallisteatterin ''Mannerheim''-näytelmässä kuin television ''Hovimäki''-sarjassa. Syyksi näihin sotarooleihin Kanerva itse uumoilee ulkonäköään, ”perihämäläistä naamavärkkiä”.

Myös musiikintekijänä Otto Kanerva on näyttänyt kyntensä. Hän on valmistanut Juha Tapion kanssa musiikkiesityksen ''Tahroja Paperilla'', jonka kantaesitys kuultiin Kajaanin Runoviikolla. Sanaiseksi salaisuudekseen hän mainitsee yksinkertaisuuden: arkisia sanoja, konkreettisia asioita. Samoin miehellä on ohjelmistossaan useita eri lauluiltoja.

[[Hämeenlinna|Hämeenlinnaan]] näyttelijä perheineen on muuttanut kauniin kaupungin, lyhyiden etäisyyksien ja oman rauhan perässä. Rakenteilla on myös oma kotitalo.

==== Lähteet ====

*[http://www.fullhousefinland.com www.fullhousefinland.com]
*[http://www.helsinginfreet.net www.helsinginfreet.net]
*[http://www.wikipedia.fi www.wikipedia.fi]
*[http://www.yle.fi www.yle.fi] 

[[Category:Näyttelijät|Kanerva, Otto]][[Category:Laulajia|Kanerva, Otto]][[Category:Hämeenlinnalaisia|Kanerva, Otto]]

Vihtori Huhta

2010-08-11T05:28:39Z

Hämäläinen:

Vihtori Huhta oli toimittaja, kirjaltaja ja kansanedustaja. Hän syntyi on taloudenhoitaja Wilhelmiina Lindroosille 30. syyskuuta 1882. Huhdan ensimmäinen puoliso oli Hulda Maria Weckman, toinen Elli Elisabet Koskinen ja kolmas nimeltään Hilma Tanner.

Huhta kasvoi hämeenlinnalaisen kivityömiehen perheessä, jossa oli yritettävä pienestä pitäen. Poikasena hän teki mummonsa veropäiviä turnipsipellolla ja juotti hevosia markkinoilla ansaiten joululahjarahoja. Nuorena hän toimi kesän juoksupoikana apteekissa, toisena suvena kantoi tiiliä rakennustyömaalla. Ammatillista oppia poika sai oppia käsityökoulussa, josta hän sai päästötodistuksen vuonna 1899. Nyt hän oli oppinut puusepän työn, josta oli hänelle myöhemmin hyötyä vankilassa istuessaan. Vihtori työskenteli myös kirjakaupassa, jonka kirjoja hän sai lainaan, sekä latojan tehtävässä. Kustantamon käsikirjoitukset avasivat uusia maailmoja ja veivät hänen kokonaan kirjalliselle alalle.

==== Sosiaalidemokratian esitaistelija ====

Vihtori oli jo lapsena tullut tutuksi sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen aatteiden kanssa, jotka hän myös omaksui. Hän osallistui aktiivisesti [[Hämeenlinnan työväenyhdistys|Työväenyhdistyksen]] toimintaan ja oli perustamassa mm. sen näyttelijäseuraa. Huhdasta sukeutui sittemmin yhteiskunnallinen vaikuttaja, sillä hän päätyi toimittajaksi. Kirjaltaja aloitti sanomalehtimiehen työtä tamperelaisessa Kansan Lehdessä mutta palasi vuonna 1907 [[Hämeen Voima|Hämeen Voimaan]] toimittajaksi ja toimitussihteeriksi. Hämeen Voimassa miehen nimimerkkinä oli Samuli, jonka takaa hän kirjoitti mm. lauantaisen alakertakronikan ja vuoroviikoin Ajan merkit -viikkoviisun. Lehtimiestyö Hämeenlinnassa jatkui vuoteen 1914.

Huhta ja työparina toiminut Rudolf Holsti osallistuivat Hämeenlinnassa perustuslakitaisteluun: parivaljakko muiden muassa postitti kutsuntalakkoon kehottavia lentolehtisiä. Ensimmäisen kovan poliittisen taistelunsa Holsti kävi vuoden 1905 suurlakon Hämeenlinnan kansalaisvaliokunnan jäsenenä, ja hän joutui vastakkain porvareiden kanssa, jotka estivät ns. punaisen julistuksen painatuksen.

Sarajevon laukausten kajahdettua toimitussihteeri kirjoitti Hämeen Voimaan sodanvastaisen pääkirjoituksen ”Maailmansodan syttyessä”, josta seurasi ensin vankeutta niin päätoimittajalle kuin kirjoittajallekin ja sen jälkeen karkotus Siperiaan. Venäläisen sotaväen mobilisoinnin vastustamisesta tuomittu Huhta kuitenkin armahdettiin. Myöhemmin häntä syytettiin puoluerikoksesta, vaikka juuri hän oli itse perustanut Hämeenlinnaan oman Sosiaalidemokraattisen nuoriso-osaston.

Vihtori Huhta sai osakseen luottamusta, sillä hän oli tullut valituksi kansanedustajaksi vuoden 1913 vaaleissa ja ehtinyt istua vuoden 1914 valtiopäivät ennen karkotustaan. Toistamiseen Huhta oli kansanedustajana vuosina 1941–1945. Vihtori Huhta kuoli 11. heinäkuuta 1961.

==== Lähteet ====

Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinnan kaupunki. 1989. ISBN 952-90045-2-4

Hämeenlinna–Wanaja 55. Hämeenlinna–Wanaja-seuran julkaisu. 2007 

[[Category:Kansanedustajia|Huhta, Vihtori]] [[Category:Toimittajat|Huhta, Vihtori]]

Valter Juva (Juvelius)

2010-08-10T07:46:04Z

Hämäläinen:

Valter Henrik Juva syntyi Pyhäjoella vuonna 1865 maanmittari Johan Henrik ja Ida Maria Juvalle. Poika aloitti opintiensä Oulun suomalaisessa yhteislyseossa ja perheen muutettua jatkoi opintojaan Hämeenlinnan normaalilyseossa, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1884. Kolme vuotta myöhemmin hän oli suorittanut maanmittarin tutkinnon ja hakeutui töihin Vaasan lääniin. Siellä hän työskenteli vuoteen 1890 asti, kunnes palasi Hämeenlinnaan.

Kouluvuosinaan Juva oli jo lukenut paljon ja kirjoittanut jo tuolloin. Maanmittarin töidensä ohessa suoritti filosofian maisterin tutkinnon. Vuonna 1894 mies avioitui tullipäällysmiehen tyttären, Florence Johanna Alopaeuksen kanssa.

Juva oli ensimmäisiä, jotka kirjoittivat suomen kielellä, ja etsi uudenaikaista runomuotoa. Vapaa-aikoinaan tuottelias mies kirjoitti kansanlaulun omaista tunnelmarunoutta, joita hän julkaisi useina runokokoelmina. Ne henkivät uusromanttista Karjala-ihannointia. Hänen tunnetuin runonsa lienee ''Jo Karjalan kunnailla lehtii puu'', jonka mies sepitti koti-ikävissään Italian matkalla. Juvelius käytti kertojana myös salanimeä Heikki Kenttä.'

==== Päätyönä käännökset ====

Ominta alaa Juvalle olivat hänen käännöstyönsä. Zakarias Topeliusten ja J. L. Runebergin lisäksi hän teki tunnetuksi maailman kirjallisuuden runoklassikoita: Heinea, Shilleriä, Tegneriä ja Goethea. Juva ihaili skotlantilaista luontorunoilijaa Robert Burnsia, jolta hän suomensi teoksen Lauluja ja ballaadeja.

Suomentajan jälki on ansiokasta ja soinnukasta suomea, jolla on ollut suuri vaikutus jälkeen tulleille suomentajasukupolville. Valter Juvalle omistettu seinälaatta kiinnitettiin aikoinaan [[Laurelan talo|Laurelan talon]] seinään Lukiokadun varrelle, mutta kun talo purettiin, se talletettiin vastaisuuden varalle.

Hämeenlinnan kauden päätteeksi Juva valmisti väitöskirjansa ''Judarnes tideräkning i ny belysning'', jossa hän käsitteli juutalaista ajanlaskua. Lisensiaatin työn valmistuttua hän lähti kansainvälisen retkikunnan kanssa löytöretkelle Jerusalemiin päämääränään etsiä Salomonin temppeli aarteineen. Kaivauspaikan sijainti aiheutti ongelmia, ja reissu keskeytyi retkikunnan jouduttua pakenemaan. Tästä tapauksesta Juva kirjoittaa novellikokoelmassaan ''Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia Itämailta''.

Vuosina 1908–1918 Juva toimi Viipurin työväenopiston johtajana ja sen jälkeen kaupunginkirjaston hoitajana. 

==== Lähteet ====

Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinna 350 vuotta. Hämeenlinnan kaupunki, 1989. ISBN 952-90045-2-4

Suomen kansallisbiografia 4. SKS, Helsinki. 2004. ISBN 951-746-445-2 

[http://www.wikipedia.org www.wikipedia.org] 

[[Category:Kirjailijat|Juva, Valter]]

Elina Arohonka (Elina Aro)

2010-06-22T10:29:52Z

Hämäläinen:

Kirjailija ja äidinkielen lehtori Elina Arohonka (os. Aarnio) syntyi Lammilla pastori Armas Aarnion perheeseen 16.11.1923. Elina Arohonka kuoli 9.3.2007 Hämeenlinnassa.

== Perhe ja nuoruus ==

Arohonka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Mikkelissä, jonne Armas Aarnio siirtyi ensin pastoriksi ja sittemmin tuomiorovastiksi. Koska Mikkeli oli sota-aikana päämajakaupunki, tuomiorovastin luona vierailivat niin Mannerheim kuin muutkin Suomen armeijan merkkihenkilöt. Elina Arohonka seurusteli korkea-arvoisten vieraiden kanssa, ja jo varhain hänessä ilmenivät tarinankertojan ja -kirjoittajan lahjat.

Nuori kirjoittaja muutti Helsinkiin opiskelemaan suomen kieltä, ja hän valmistui vuonna 1946. Samana vuonna hän avioitui hämeenlinnalaisen Veikko Arohongan (synt. Alénin) kanssa, ja lapset Jukka, Katve ja Karela syntyivät 1947, 1949 ja 1952. Opettajan työtä Elina Arohonka teki 40 vuotta; pisimmät jaksot hän oli Jämsän Yhteiskoulussa (1954–1968) ja Turussa Kastun koulussa (1969–1986). 

== Ura kirjailijana ==

Elina Arohonka kirjoitti vuodesta 1947 alkaen kymmeniä kirjoja muun muassa [[Karisto Oy|Karistolle]], Otavalle ja WSOY:lle kirjailijanimillä Elina Aro ja Hannu Hartus. Useimmat hänen kirjoistaan olivat rakkausromaaneja, tyttökirjoja ja poikien seikkailuromaaneja. Kirjoittaminen tyrehtyi puolison sairauden ja kuoleman myötä 1960-luvulla, mutta 1980-luvulla Arohonka alkoi jälleen kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjoja, osittain kenties siksi että lapsenlapset olivat tulleet kirjojen suurkulutusikään.

Elina Arohongan viimeiset, Mikkelin sota-aikaa käsittelevät kirjat julkaistiin vuosina 2005 ja 2006, ja vuonna 2007 julkaistiin vielä postuumisti kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa. 

== Elina Arohonka persoonana ==

Lapsenlapset muistavat, kuinka Elina Arohonka halusi itseään kutsuttavan isoäidiksi, ei mummuksi. Hänen mielestään "mummu" oli jotain hidasta ja raihnaista, mutta "isoäiti" oli terhakas oman tiensä kulkija. Niinpä kuusiosaisen Milli-sarjan yhtenä päähenkilönä vaikutti kirjailijan alter ego, Isoäiti, jolla oli maagisia voimia.

Lapsenlapsiaan Elina Arohonka viihdytti tarinoilla, jotka saattoivat saada innoituksensa jäätelöannoksesta tai kesämökin salaisesta polusta. Hän toi eksoottisia lahjoja ulkomailta ja seurasi tarkasti lastenlasten koulumenestystä.

Elina Arohonka oli karismaattinen ja mielipiteiltään vahva persoona, joka nautti taiteesta ja yhteiskuntaelämän seuraamisesta. Vielä vuodeosastollakin, parantumattomasti sairaana, hän pyysi hoitajia vaihtamaan huoneensa taulujen paikkaa, jotta kokonaisuus olisi tasapainoisempi.

== Kaunokirjallisuutta ==

*Eliisa avaa oven. 1952
*Enkeleillä on sulkasato. 1953
*Katleena lähtee maailmalle. 1952
*Karela tulee meren yli. 1950
*Kiemurakatu 3. WSOY, Helsinki. 1985. ISBN 951-0-13048-6
*Kiinanlyhdynkuja 7. WSOY, Helsinki. 1988. ISBN 951-0-15046-0
*Kolmikko karkuteillä, seikkaillen maalla ja merellä. Valistus, Helsinki. 1951
*Kolmikko talttuu, 1953
*Kummituskäytävä 9. WSOY, Helsinki. 1989. 951-0-15730-9
*Luunyrkin poika. 1957
*Pikipallo 1958
*Pikipallon seuraajat 1959
*Pinjaportti 11. WSOY, Helsinki. 1990. ISBN 951-0-16388-0
*Ratsurinne 13. WSOY, Helsinki. 1991. ISBN 951-0-17068-2
*Ruusutalon maiju. [!] 1961
*Taikametsän ketunleipäjäljet. Sanoma, Helsinki. ISBN 951-875-181-1
*Taikatempuntie 5. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-14153-4
*Valkoinen saapas, 1956
*Ylermin sisar 1955.
*Ystävämme Karoliina. Valistus, Helsinki. 1978 (1955). ISBN 951-610-563-7
*Yö vie sydämen, 1953

== ==

== Muita teoksia ==

*Kanta-Hämeen lääkäriseura 1938-1988 : 50 vuotta on pitkä taipale elämää. Etelä-Hämeen keuhkovammayhdistys, Hämeenlinna. 1989
*Näin sen näin - sodan. Mikkelin kaupunginkirjasto – Etelä-Savon maakuntakirjasto, Mikkeli. 2006. ISBN 952-5038-15-7
*Mikkelin loppiaisaatto 1940 ja muita sodan ankaria päiviä. Mikkelin kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto. Mikkeli. 2005. ISBN '''952-5038-13-0'''

[[Category:Kirjailijat|Arohonka Elina]]