Vanajanlinna

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

<kaltura-widget kwid="cmZ1b2owNG16c3wxNTQ2OHwxNTQ2ODAwfFZhbmFqYW5saW5uYXxvZ2NwYmQ5ZXBrfGJmMjYyZTQzOTY=" align="R" size="M" />

Vanajanlinna sijaitsee Hämeenlinnan Harvialassa Katumanjärven rannalla. Vanajanlinnan rakennutti lääketieteen ja kirurgian tohtori Carl Wilhelm Rosenlew häälahjaksi vaimolleen. Linna toimi metsästyslinnana, jossa isäntä kestitsi merkittäviä talouselämän ja politiikan henkilöitä kuten marsalkka Carl Gustav Mannerheimia ja suklaatehtailija Karl Fazeria. Nykyisin kartanossa sijaitsee hotellihuoneita, ravintoloita ja kokoustiloja.

Historian havinaa

Vanajanlinnan kantatilan Äikäälän historia ulottuu aina varhaiselle keskiajalle. Historiankirjoissa mainitaan mm. Äikäälän tilan omistajana Olle af Aeykaelum (Äikäälän Olli) vuonna 1374. Tilalla on ollut useita omistajia ja värikäs historia hämäläisenä rälssi- ja vuokratilana, jolla harjoitettiin maataloutta ja myös nautittiin tilan kauniista sijainnista.

Vanajanlinnan historia alkaa vuonna 1918, kun Rosenlew-yhtymän pääosakas, lääketieteen ja kirurgian tohtori Carl Wilhelm Rosenlew osti Äikäälän tilan. Myyjänä oli teologian professori Stenij. Rosenlew liitti hankittuun kantatilaan vielä määräalan Kidun tilasta (v. 1922) sekä myöhemmin Kappolan tilan (v. 1927), niin että kartanon kokonaispinta-alaksi muodostui yli 500 hehtaaria, mikä oli edellytys vapaalle hirvenmetsästysoikeudelle alueella. Rosenlewilllä oli ajatuksena rakentaa luonnonkauniille paikalle metsästyslinna. Rosenlew ei aikonutkaan ottaa rakennusta asuinkäyttöön.

Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen Rosenlewin oli pakko luopua metsästyslinnasta. Kun kartano tuli myyntiin vuonna 1941, Katumanjärvellä kesiään viettänyt presidentti Risto Ryti olisi halunnut ostattaa sen valtiolle presidentin kesäasunnoksi. Linnan halusi ostaa myös saksalainen asetehtailija Willy Daugs, jonka ostohanke oli kaatua ulkomaalaisten omistusoikeutta rajoittaviin säädöksiin. Hän ehti kuitenkin tehdä kaupat ennen Risto Rytiä. Rauhanteon yhteydessä Vanajanlinna joutui Neuvostoliiton haltuun muun saksalaisen omaisuuden mukana.

Ensin Neuvostoliitto vuokrasi ja sitten myi kiinteistön ja maat Yrjö Sirolan säätiölle. Säätiö oli perustettu tukemaan kommunistisen puolueen valistustoimintaa. Vanajanlinnasta tuli legendaarinen puolueopisto. Tuona aikana yli puolet sen maista luovutettiin rintamamiesten pientiloiksi, asutukseen ja osa myytiin Vanajan kunnalle. Sirola-opiston toiminta loppui vuonna 1994. Hämeenlinnan kaupunki osti vuonna 1996 linnan ja sitä ympäröivät maa-alueet. Vuonna 1998 alkoi kartanon matkailutoiminta.

Kartanon tilat

Tohtori Rosenlew antoi Vanajanlinnan suunnittelun arkkitehti Sigurd Frosterukselle. Linna-alueen arkkitehtuuri ilmentää 1910- ja 1920-luvun taitteessa vallinneita arkkitehtuurivirtauksia mm. barokkia ja renessanssia sekä näiden vaatimattomampia pohjoismaisia muunnoksia. Linnassa on piirteitä myös englantilaisesta kartanorakentamisesta. Vanajanlinnaa on verrattu arkkitehtoniselta merkitykseltään samaan aikaan valmistuneeseen Helsingissä sijaitsevaan eduskuntataloon ja Stockmannin tavarataloon, joka on Frosteruksen suunnittelema.

Päälinnan rakentaminen aloitettiin 1919 ja työ saatiin valmiiksi 1924. Rakentaminen tapahtui pääasiassa kesäaikaan. Parhaimmillaan miehiä oli työssä yli sata. Pedanttisuudestaan ja tinkimättömyydestään tunnettu Rosenlew rakennutti Vanajanlinnan parhaista saatavilla olevista materiaaleista. Lattiat ja ikkunapuitteet ovat pääosiltaan tammea, ikkunalaudat ulkomaista marmoria, linnan viidestä takasta neljä on marmoria ja viides viinituvan takka graniittia. Turkkilaisen saunan ja uima-altaan marmori on Ruskealasta. Kotimainen puutavara tuli Rosenlewin omista metsistä. Seinätiilet saatiin Leppäkosken tiilitehtaalta, jonne Rosenlew rakensi tarkoitusta varten kapearaiteisen rautatien. Katon munkki- ja nunnatiilet tulivat Santamäeltä. Vanajanlinna jatkoi seudun satoja vuosia vanhoja tiilirakennusperinteitä. Sokkelikivet puutarhafasadiin, portaisiin ja vilpoloihin ovat Elvvikin graniittia.

Vaikka elettiin kieltolain aikaa, isäntä rakennutti kellariin salakapakan. Kellarikerroksessa, osittain maan alla on taidokkaasti holvattu ja koristemaalattu viinitupa, jonne oli käynti ruokasalista piiloportaiden kautta. Kellarissa oli lisäksi turkkilainen sauna ja marmorilla päällystetty uima-allas. Talon erikoisuuksiin kuuluu myös talvipuutarha, jossa kasvatettiin viinirypäleitä ja persikoita.

Alueen kauniin ja monipuolisen puutarhan suunnitteli tunnettu puutarha-arkkitehti Bengt Schalin, jonka kädenjälki on vieläkin aistittavissa. Alueelle rakennettiin viisi asuintaloa linnan henkilökuntaa varten, vajarakennus käsityöläisille sekä tallirakennus noin 20 hevoselle, navetta sekä pieneläinsuoja. Kreivilä ja Pehtoorila ovat talon eteläpuolella sijaitsevia erillisiä rakennuksia.

Rosenlew-yhtiöiden maille rakennettiin aikoinaan myös metsänvartijan torppa. Tupa talousrakennuksineen valmistui  vuonna 1923 Sääjärven rannalle, keskelle kauneinta hämäläistä luontoa. Tie metsänvartijan tilalle on pitkä ja suora. Ennen vanhaan herrasväki saapui riistajahtiin kapearaiteista rautatietä pitkin ja nykyinen metsätie kulkee samaa pohjaa.

Linnan neljä kerrosta

Rakennuksessa on neljä kerrosta, minkä lisäksi linnan alla on holvattu kellarikerros. Rakennusryhmässä on yli 80 huonetta; neliömetrejä on noin 3.000 m² ja kuutioita 17.740 m³.

Linnan ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat puutarhaan avautuva ruokasali, musiikkisali ja salonki. Linnan ruokasalin seinämateriaalina on intialainen mahonki. Muutoin seinät on yleensä rapattu ja maalattu. Järvenpuoleisessa länsisiivessä sijaitsevat kirjasto, Ryti-Sali, sekä siiven päässä sijaitseva entinen talvipuutarha, joka nykyisin toimii juhlasalina. Länsisiiven huoneita yhdistää toisiinsa galleriakäytävä. Matalassa yksikerroksisessa itäsiivessä oli kartanon keittiö ja palveluskunnan asunnot sekä siiven päässä autonkuljettajan huoneet. Autotalli sijaitsi erillisessä rakennuksessa.

Toisessa kerroksessa olivat isännän ja emännän huoneistot, joissa oli makuuhuoneet, pukeutumishuoneet sekä marmorilla verhoillut kylpyhuoneet. Lisäksi toisessa kerroksessa olivat talon kunniavieraille Suomen marsalkka Mannerheimille ja Fazerin suvulle varatut huoneistot.

Kolmannen kerroksen kahdeksan majoitushuonetta oli varattu kartanon muiden vieraiden asuinhuoneiksi. Huoneet kalustettiin korkeatasoisilla kalusteilla ja interiöörejä täydennettiin laadukkailla matoilla, taideteoksilla ja pikkuesineillä. Valitettavasti linnan irtaimistosta on jäljellä vain muisto, koska edelliset omistajat ovat lähtiessään tyhjentäneet linnan arvokkaista esineistä.

Nykyistä toimintaa

Nykyään Vanajan linna Oy, jonka omistavat Pekka Vihma ja Antero Päiväläinen, pyörittää kartanossa yhtiörypästä, johon kuuluvat Vanajanlinna Oy (hotelli ja ravintola), Linna Golf Oy ja kiinteistöyhtiö Vanajanlinnan Golf Suites Oy. Yrittäjät maksavat kaupungille kiinteistöstä vuokraa. Valtaosa alueen noin 100 000 vuosittaisesta kävijästä tulee pääkaupunkiseudulta.

Lähteet

  • http://www.vanajanlinna.fi/portal/suomi/uutiset/lehtiartikkelit/
  • Karpiola, Saila: Yksi Suomen tunnetuimmista hotelleista. Hämeen Sanomat 3.10.2004
  • Karppinen, Kari: Vanajanlinna nousi vajaassa kymmenessä vuodessa Suomen huipulle : Seuraavaksi haetaan kansainvälistä kärkeä. Taaleri: Kanta-Hämeen maakunnan alueellinen talouslehti 2/2007, s. 58-61
  • Suominen, Jari: Vanajanlinna olisi kelvannut presidentin kesäasunnoksi. Etelä-Suomen Sanomat 12.10.1991