Taisto Ahtola

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Taisto Ahtola esittelee retrospektiivistä näyttelyään Hämeenlinnan taidemuseossa vuonna 1988. Kuva: Hämeenlinnan taidemuseon arkisto.
Taisto Ahtola (27.4.1917 Pori – 13.8.2000 Hämeenlinna) oli suomalainen taidemaalari, ja Hämeenlinnan taidemuseon pitkäaikainen intendentti. Hän sai Pro Finlandia -palkinnon 1967 ja professorin nimen arvon vuonna 1974.

Opettajasta taidemuseon intendentiksi

Taisto Ahtola syntyi Porissa, mutta muutti perheensä kanssa jo kymmenvuotiaana Hämeenlinnaan. Hän opiskeli opettajaksi Rauman opettajaseminaarissa, josta valmistui välirauhan aikana 1941. Sodan keskellä hän päätti, että siitä mahdollisesti selvittyään hän haluaa antautua ihmisyyttä vaalivalle alalle. Sellaiseksi muodostui kuvataide, jota Ahtola alkoi opiskella 1940-luvun kesinä kuuntelemalla ja katselemalla taidemaalari Mikko Oinosen työskentelyä.

Kansakoulun opettajan työ toi Ahtolan takaisin Hämeenlinnaan vuonna 1950. Kolme vuotta myöhemmin hän alkoi hoitaa osa-aikaisena Hämeenlinnan Taidemuseon intendentin tehtäviä. Opettajan työ jäi vuonna 1962, kun taidemuseotyöstä tuli kokopäiväinen. Intendentin tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1980. Taidemuseotyössä Taisto Ahtolalle tärkeitä olivat sekä retrospektiivisten näyttelyiden että nykytaiteen kokeilevien näyttelyiden järjestäminen. Myös yhteistyö koulujen ja päiväkotien kanssa oli sydäntä lähellä, ja taidemuseo antoikin jo 1960-luvulta alkaen tilaa lasten omalle taiteelle ja monenlaiselle oheistoiminnalle.

Taide

Ahtola piti ensimmäisen näyttelynsä Raumalla vuonna 1948. Hämeenlinnaan muutto merkitsi uutta vaihetta Ahtolan taidemaalarin uralla. Hän löysi aiheekseen lähellä sijaitsevan Hattulan kirkon, ja näin syntyivät hänen taiteellisen tuotantonsa ensimmäiset merkittävät teokset.

1960-luku ja vapaa informalistinen abstraktio merkitsivät Ahtolalle taidemaalarina myönteistä vapautumisen aikaa. Abstraktille maalaukselle ominainen paksu väriaine ja reipas sivellintekniikka innoittivat häntä etääntymään esittävästä aiheesta. 1960-luvun maalauksissa on paljon Hattulasta periytyviä aiheita (esim. kirkon päätykolmio tai ovi) sekä kristilliseen kuvamaailmaan liittyviä symboleita kuten toivoa merkitseviä ankkureita. Vapaasti käsitellyllä värillä oli myös entistä tärkeämpi osa. Ahtola työsti kertomansa mukaan edelleen sota-ajan synkkiä muistoja ja etsi teoksiinsa myötäelämistä ja humaanisuutta.

Ahtola alkoi 1970-luvulla yhä useammin maalata harlekiiniaiheita, erilaisia naamioituneita esiintyjiä elämän näyttämöllä. Vuosikymmenen loppupuolella hän antautui valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan turvin täysipainoisesti taiteilijanuralleen.

Ahtola oli mukana kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen Orivedelle perustaman kesänäyttelyn Purnun näyttelyissä heti alusta, vuodesta 1967 saakka. Aktiviinen näyttelytoiminta jatkui aina 1980-luvulle asti. Hämeenlinnan taidemuseo  järjesti Taisto Ahtolan retrospektiivisen näyttelyn vuonna 1988. Pyhäniemen kartano Hollolassa esitteli kesällä 2000 Taisto Ahtolan taidetta klassikkosarjassaan.

Lähteet