Samuli Paronen
Häme-Wiki
Samuli Paronen (23.5.1917 – 28.8.1974) Samuli Paronen syntyi Virolahden pitäjässä Väinö ja Ida Parosen ainoana lapsena. Väinö Paronen menehtyi Tammisaaren vankileirillä Samulin ollessa vain yksivuotias. Kun Samuli oli 14-vuotias myös Ida-äiti kuoli. Kansakoulun jälkeen Samuli kierteli eri puolella Etelä-Suomea maatalous- ja metsätöissä sekä rakennuksilla. Vuonna 1937 Paronen oleskeli Helsingissä ja avioitui itseään 21 vuotta vanhemman vuokraemäntänsä Aino Meurosen kanssa.
Kirjoittamiseen Samuli Paronen sai kipinän luettuaan Samuel Beckettin teoksen Millaista on. Paronen vaihtoi asuinpaikkaa ja ammattia tiheästi 1940-luvulla. 1950-luvulla Paroset hankkivat pikkutilan Janakkalan Saloisten kylästä, jossa syntyi esikoisteos Kesä Aataminkylässä. Teos julkaistiin vasta vuonna 1964 kirjailijan ollessa jo 47-vuotias. Paroset muuttivat 1960-luvun alussa Riihimäelle. Asumisvaikeudet sävyttivät Parosen Riihimäen vuosia ja vaikeuttivat kirjoitustyötä. Asunnot olivat puutaloissa, joissa usein oli niin kylmä talvisin että vesikin jäätyi ämpäreissä. Kirjoitustyönsä ohessa Paronen kävi töissä mm. Lahden sähkölaitoksella. Parosen viimeinen työpaikka oli ikkunalasin nostajana. Romaanissa Kortteeri (1974) on kuvattu työskentelyä niin Riihimäen kuin Lahdenkin lasitehtailla.
Samuli Parosen menestyksekkäin teos on Riihimäelle sijoittuva Huone puutalossa (1971). Presidentti Urho Kekkonen nosti teoksen esille uuden vuoden puheessaan asuntovaikeuksia käsitellessään. Riihimäen asema oli paikka, jonne Paronen suuntasi toistuvasti kävelyretkensä. Hän itse sanoo kirjassa Huone puutalossa: ”Aina kun olen käynyt rautatieasemalla ja tullut sieltä ulos, on tuntunut kuin olisi lähdössä pois.” Asemalta Paronen usein käveli keskustaan Ankkapuiston ohi ja poikkesi vastakkaisella puolella sijainneen kirjaston lehtisaliin.
Parosen asunnot vaihtuivat Riihimäellä tiuhaan 1960-luvulla ja yksi monista Parosen asunnoista sijaitsi Valtakadulla. Puutalokorttelissa kiemurtelevaa katua kutsuttiin kansansuussa Rommikujaksi alueella harjoitetun viinanmyynnin takia. Parosen asunto- ja raha-asiat kohenivat 1960-luvun lopulla, jolloin hän sai kirjastokorvauksia ja apurahoja sekä valtion palkinnot vuosina 1969 ja 1972. Pieni kerrostaloasunto järjestyi Riihimäen Lopentie 10:ssä. Elämänlaadun muuten parannuttua Parosta alkoivat vaivata monet raskaiden ruumiillisten töiden aiheuttamat sairaudet. Keväällä 1974 todettu keuhkosyöpä vei kuolemaan 28.8.1974. Kaikkiaan Paroselta on julkaistu 11 teosta, joista mietekokoelmasta Maailma on sana on otettu useampia painoksia. Viimeinen Samuli Parosen teos mietekokoelma Testamentti ilmestyi Hannu Mäkelän kokoamana vuonna 1999.
