Reko Lundán
Häme-Wiki
Reko Lundán (2.4.1969 – 27.10.2006) Reko Lundán syntyi Janakkalan Tervakoskella ja vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttansa Riihimäellä. Perhe muutti Riihimäelle isän saatua työpaikan varuskunnasta. Reko Lundán kävi Haapahuhdan koulua ja pääsi ylioppilaaksi Pohjolanrinteen koulusta vuonna 1988. Hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 1994. Reko Lundán hakeutui teatterikorkeakouluun, koska se oli ainoa koulu joka antoi korkeakoulutasoista kirjailijaopetusta. Lundán työskenteli aluksi dramaturgina ja ohjaajana ennen kaunokirjallista uraansa. Nuorena hän ei harrastanut teatteria vaan mielenkiinnon kohteena olivat judo ja suunnistus.
Reko Lundánin kirjailijaura alkoi näytelmillä: Aina joku eksyy (1999) ja Teillä ei ollut nimiä (2001). Näitä hänen itsensä ohjaamia menestysnäytelmiä esitettiin Kom-teatterissa Helsingissä. Esikoisromaani Ilman suuria suruja (2002) jatkoi näytelmien Rinteen perheen tarinaa, joka sijoittuu pääosin Riihimäelle. Kirja oli Finlandia-ehdokkaana ja sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon parhaana esikoisromaanina.
Ilman suuria suruja -kirjassa vilahtelevat monet riihimäkeläisille vuosien varrella tutuiksi tulleet paikat kuten Shell Karavaani, ravintola Pohjankaari, Hatlamminsuo, Uramo ja Puputin kulma. Reko Lundán on itse todennut, että varuskunta suljettuna miljöönä vaikutti häneen paljon. Myöhemmän tuotannon henkilöt ovat usein löytyneet armeijan tuvasta tai koululuokasta. Hän on itse myös todennut, että Etelä-Häme edustaa tavisten Suomea. Varuskuntamiljöö on tapahtumapaikkana sekä näytelmissä että Ilman suuria suruja romaanissa. Reko Lundán kuvaa tarkasti 1970- ja 1980-lukujen lapsuutta ja nuoruutta tässä poikkeavassa ympäristössä. Romaanin teemana on myös se, miten surut muovaavat ihmistä ja miten menneisyyden traagiset tapahtumat ovat voitettavissa.
Reko Lundán kirjoitti 6 näytelmää, kuunnelmia ja 3 romaania joista viimeisen (Viikkoja, kuukausia, 2006) yhdessä vaimonsa Tinan kanssa. Hän toimi myös yhteiskunnallisena keskustelijana ja ajatusten herättelijänä. Lundánin mukaan yhteiskunnallinen vastuu kuuluu myös taiteelle ja teatterille.
