Lammin varavankila
Häme-Wiki
Sisällysluettelo |
Johdanto
Lammin vankisiirtolaa, joka muuttui myöhemmin varavankilaksi, toimi Lammilla Suomen itsenäistymisen aikoihin.Vankisiirtola oli alunperin Helsingin kuritushuoneen alainen,mutta vuonna 1917 se muutettiin osaksi Hämeenlinnan keskushallintoa.Vankisiirtolan tehtävänä oli kasvattaa vankiloiden työliikkeen toimintaa ja tuottaa elintarvikkeita omaan talouteen ja hiukan myytäväksikin.Vankisiirtolan toisena tarkoituksena oli myös edesauttaa pienviljely toimintaa ja kannustaa vankeja viljelemään maata.Erityisesti maalta kotoisin olevia vankeja yritetttiin kannustaa maanviljelyyn.Vankisiirtolan olemassaolo aika on arveltu olevan sisällissodan aikana ja siirtolan alueella on ollut tällöin myös sairastupa.Siirtola muutettiin 21.1.1919 väliaikaiseksi varavankilaksi.
Tietoa varavankilasta
Vankila perustettiin
Lammilla toimi vankisiirtola Suomen itsenäistymisen aikoihin,jonka jälkeen 21.1.1919 Hämeen vankisiirtolasta tehtiin varavankila.Valtioneuvosto määräsi vankisiirtolan väliaikaiseksi varavankilaksi ja sen jälkeen antoi yleiset ohjeet varavankilan toiminnalle.Sääntöihin kuului se,että vankilassa säilytetään vain ”hyväkäytöksisiä” kuritushuoneenvankeja,ehdotonta vankeusrangaistusta ja muuntorangaistuksesta kärsiviä vankeja.Muuntorangaistus tarkoittaa sitä,että henkilölle on annettu sakkoa, mutta sakkoa ei ole saatu perityksi.Sen jälkeen määrätään maksamatta olevan sakon sijasta vankeutta.Vankien oikeuksista pidettiin hyvää huolta Hämeen varavankilassa melko samanlailla kuin muissakin rangaistuslaitoksissa.Hallinnollisista ja opiskeluun liittyvistä asioista pidettiin ihan hyvin huolta ja vankien omia tarpeita pidettiin kunnossa esimerkiksi:(tupakointioikeus).Varavankilassa pidettiin huolta,että itseopiskelijat saivat opetusta ja kaikilla varavankiloilla oli oma opettajansa.Lammilla opettajana toimi tällöin Adam Kivi.
Vuonna 1918 vankeinhoitohallitus rohkaisi Hämeen varavankilaa hankkimaan lisää viljelysmaata ja viljelemään itse omat elintarvikkeensa.Pääasiallinen syy määräyksiin oli se,että Suomessa oli elintarvikepula.Elintarvikepula aiheutti sen,että ruokaa oli niukasti.Varavankila,joka muutettiin myöhemmin työlaitokseksi ja 1900-luvun alkupuolelta lähtien huoltolaksi,ne kaikki ostivat aikoinaan viljelysmaata ja metsää.Polttopuita varavankilaan tuotiin myös muualta ,koska omat puut eivät aina riittäneet.Hämeen varavankila kulutti paljon raaka-aineita,josta esimerkkinä on 1919 helmikuussa oleva aika.Tilaukset olivat suuria,silloin vankeinhoitohallituksen kautta tilattiin 2000kg,1700kg lihaa,1500kg silliä,200kg voita,500kg herneitä,100kg kaurahiutaleita ja 165 hl perunoita eli 100 litraa.
Varavankilassa sattui kaikenlaista ja erikoinen tapahtuma oli ainakin varavankilan syömälakko.Syömälakko tapahtui helmikuussa 1921,koska vangit moittivat ruokaa huonoksi ja ruokaa oli heidän mielestä vähän.Vangit olivat kuulleet,että muissa vankiloissa oli enemmän ruokaa tarjolla esimerkiksi: velliä ja puuroa. Vankien syömälakko kesti loppujen lopuksi vain kokonaiset kaksi vuorokautta.
Varavankilan johtajana toimi Vilhelm Louhi,hän oli varavankilan johdossa melkein koko sen olemassaoloajan.Tampereelta kotoisin oleva Vilhelm Louhi muutti Lammille helmikuussa vuonna 1920.Lammin varavankila lopetettiin kesäkuussa 1923 ja vangit kuljetettiin Hämeenlinnan lääninvankilaan ja Turun pakkotyölaitokseen.Lammilla oli myös toinen vankilan tyyppinen kompleksi ja se sijaitsi Lammin Vilkkilässä Markkola nimisellä tilalla.Varavankilaa Mainiemessä pidettiin hyvin tärkeänä vankien säilytyskohteena,koska siellä oli hyvät tilat.Lammin varavankilassa vankien määrä vaihteli suuresti.Esimerkiksi vankien lukumäärän vaikutti se,että vankeja vapautui ja karkasi.Vankien määrä kuitenkin pysyi noin 2000-3000 välillä mutta varavankilan alkuaikoina vankeja oli vähemmän.
Varavankilassa oli erilaisia työllistäjiä kuten:taloustyöt,vankityöliike,viljatyöt,hevostyöt,maanviljelys ja rakennustyöt.Oli pärekorien tekoa,lannan-ja kivien ajoa sekä muuraus ja maalaustöitä.
Lokakuussa 1920 varavankilassa pesutyöt ja maanviljelys olivat ylivoimaisesti suurimpia työllistäjiä. Varavankilassa yritettiin tehdä kaikki raaka-aineet itse ja myydä ulkopuolellekin niin paljon kuin vain pystyttiin. Luulisin,että maanviljelys oli siksi niin ylivoimainen työllistäjä varavankilassa.
Helmikuussa 1921 varavankilassa vankityöliike, taloustyö ja sekalaiset työt olivat suurimmat työllistäjät.Muut helmikuussa 1921 olevat työllistävät työt olivat viljatyöt ja maanviljelystyöt.Loput työt olivatkin enemmän hajanaisemmin.
Varavankilasta karkaaminen vuonna 1920
Eräänä päivänä varavankilasta vangit lähtivät pilkkomaan puita läheiseen metsään.Heitä vartioimaan lähti yksi vartiomies ja vankeja oli yhteensä 11.Päästyään kyseiselle työmaalle vangit jaettiin pareittain ja he alkoivat töihin.Työ sujui rauhallisesti ja oli välipalan aika.Välipalan syötyään he ryhtyivät uudestaan töihin.Eräs vanki tuli kysymään vanginvartijalta saisiko hän mittakepin,jotta voisi mitata halkopinonsa,että olisiko se sopivan korkea.Vanginvartija antoi mittakepin ja lähti pois.Vanginvartija lähti katsomaan miten työ edistyy muilla vangeilla.Vähänajan päästä vartija päätti mennä katsomaan oliko erään vangin halkopino sopivan korkea.Kyseistä vankia ei näkynyt halkopinonsa lähellä.Vanginvartija kysyi vangin parilta,onko hän nähnyt vankia,joka halusi mittakepin.Vanki kertoi toisen vangin menneen juomaan vettä vesipisteeltä.Vesipisteen lähellä työskennellyt vankikaan ei ollut nähnyt ketään kuka olisi käynyt juomassa siitä.Lopulta kadonnutta vankia ei löytynyt vaan vanginvartijan ja muiden vankien piti lähteä takaisin vankilalle.
Vanginvartija kuitenkin ilmoitti vangin karkaamisesta päästyään varavankilalle.Vanginvartija oli huomannut,että vangit keskustelivat tiellä kävellessään siitä,että tätä tietä pitkin pääsee Hämeenlinnaan.Karannut vanki oli kysynyt pääseekö tätä tietä Tuulokseen ja toinen vanki oli sanonut, että kyllä.Vanginvartija alkoikin seuraamaan erityisesti juuri tätä vankia,joka kysyi asiasta.Mutta vanginvartija ei voinut seurata vain yhtä vankia,jolloin juuri tämä vanki ehtikin karata. Vanginvartija,joka kuuli vankien keskustelun ja vangin karkaamisen koettuaan tiedotti kaikille Hämeenlinnaan johtavan maantien lähellä asuville,että tarkkailkaa ympäristöänne. Karanneen vangin löysi seuraavana päivänä eräs Porkkalan tilan alueella asuva renki.Niin karannut vanki saatiin kiinni ja vietiin takaisin varavankilaan Mainiemeen.
Varavankilan loppuvaiheet
Lammin varavankila lakkautettiin kesäkuussa 1923 ja vangit siirrettiin Hämeenlinnan lääninvankilaan ja Turun pakkotyölaitokseen.Varavankilan loputtua tilalle tuli työlaitos noin vuonna 1923.Työlaitoksessa oli sellaiset henkilöt,jotka jollain tavalla laiminlöi lakia tai ei maksanut esimerkiksi: lapsen elatusapu rahoja.Tämä piti tietenkin korvata jollain tavalla ja se korvautui sillä kun teki töitä työlaitoksessa.Työlaitokseen voitiin määrätä myös sellaiset henkilöt,jotka kärsivät alkoholismista.Työlaitoksessa olleet henkilöt viipyivät yleensä vain 1-3 kuukautta.Vuonna 1946 työlaitoksen yhteyteen tuli myös alkoholistihuoltola.Lammin alkoholistihoitolaan tuotiin kaikki vaikeimmin alkoholisoituneet henkilöt ja kuri Lammilla oli varsin tiukka.Hämeen työlaitoksen nimeksi tuli vuonna 1978 Lammin huoltola mutta toiminta jatkui samaan tapaan kuin ennenkin,vaikka nimi olikin eri.Nykyinen nimi Mainiemen kuntoutumiskeskus tuli vuonna 1989,jolloin toimenkuvaan kuului päihdeongelmaisten hoito ja tukeminen.
Lähteet
Hämeenlinnan maakunta-arkisto,kuulustelupöytäkirja Lammin varavankila vuonna 1920,vangin 75-20 karkaaminen
Gummerus Kirjapaino OY Jyväskylä 2000 Kaisu Koskue,Lammin pitäjän historia 3,Lammin varavankila
Leveysaste 61°6′22.252″P
Pituusaste 24°59′9.24″I
