Löyttymäen kartano
Häme-Wiki
Sisällysluettelo |
Kartanon omistajat
Janakkalassa sijaitsevan Löyttymäen kartanon perusti uudistilakseen Jonas af Enehjelm vuonna 1816. Kartanon omistajiin kuului vuosien kuluessa kaikkiaan seitsemän eri aatelissuvun jäseniä. Vuosina 1834-1840, kartanon ollessa Erik Wilhelm Armfeltin omistuksessa, siellä harjoitettiin mylly- ja sahatoimintaa, pellonraivausta ja metsänhakkuita. Armfelt myi kartanon vuonna 1839 kauppaneuvos ja laivanvarustaja Johan Henrik Lindroosille, joka ajanmukaisti sahan ja myllyn sekä perusti kartanon maille Mallasjoen rannalle terva- ja tärpättitehtaan. Liikenneyhteyksiä hän edisti kunnostamalla maantien Löyttymäestä uudelle Turengin asemalle. Lindroos tosin kuoli samana vuonna 1862, jolloin junaliikenne Helsingistä Hämeenlinnaan alkoi. Johan Lindroosin kuoltua kartanoa hoiti 37 vuotta hänen leskensä Cecilia Lindroos. Cecilia Lindroosin vieraina kartanossa viettivät aikaa muun muassa hänen sisarentyttärensä, taidemaalari Maria Wiik sekä tämän ystävätär ja kollega Helene Schjerfbeck. Lindroosien tytär Alexandra avioitui nuoren senaatin virkamiehen Leopold (Leo) Mechelinin kanssa, josta myöhemmin tuli valtiopäiväedustaja, lainopin ja valtio-oikeuden professori, pankinjohtaja sekä aatelismies. Mechelinien jälkeen kartano joutui Lindroosien pojantyttärelle ja tämän miehelle, Elsa ja Ossian Sivénille vuosiksi 1907-1913. Sivénit myivät kartanon tuttavilleen Gustav Adolf Silfverhjelmilleja tämän puolisolle Elsa Marialle o.s. von Born, jotka kahden vuonna 1915 myivät sen edelleen lapualaiselle Lahdensuon pariskunnalle. Lahdensuon pariskunta palstoitti maat ja myivät ne sekä hakatut metsät kylän asukkaille. Maista palstoitettiin noin 40 tilaa, joilla asui noin 450 ihmistä. Näin entiset kartanon alustalaiset pääsivät työskentelemään omille mailleen. Kartanon irtaimisto ja maatalouskalusto myytiin lopulta huutokaupalla.
Tulipalo 1881
Löyttymäen kartanon lähes kaikki rakennukset paloivat tulipalossa toukokuussa 1881. Palo alkoi navetan talousosasta todennäköisesti nokivalkeasta. Lähes koko kartanon väki oli maataloustöissä ulkoniityillä, eikä ehtinyt sammuttamaan tulipaloa. Lisäksi kaikki sammutusvälineet jäivät palavaan navettarakennukseen. Heti seuraavana vuonna valmistui kartanon uusi päärakennus. Sen rakensi samainen Vihtori Olander, joka rakensi myöskin Löyttymäen koulun. Samoihin aikoihin valmistui myös tiilinen viljamakasiini sekä kauemmaksi kartanosta rakennettu uusi navettarakennus 60 lehmälle. Kartanorakennusta ei enää ole olemassa, sillä se myytiin vuonna 1937 huutokaupalla rakennustarvikkeiksi.
Viljamakasiini
Kartanon ajoista on edelleen näkyvänä muistomerkkinä tiilinen goottilaistyylinen viljamakasiini. Se on upea kuin kirkko. Viljamakasiinin kohdalta johtaa metsäinen polku Mallinkaisten järvelle Saparon rantaan. Matka on lyhyt, vain noin puoli kilometriä. Kartanon väellä oli Saparon rannassa veneen lisäksi uimahuone. Juhannuksena rannassa poltettiin juhannuskokko.
Hevostallit
Viljamakasiinin oikealla puolella metsässä, mäen korkeimmalla kohdalla, näkyy edelleen merkkejä kartanon hevostalleista sekä kartanon ajurina toimineen tallimiehen Ville Karlssonin asunnosta. Asunto sijaitsi aivan tien vieressä. Tallien takana kauempana metsässä on hevosten hautausmaa.
Huvilato
Viljamakasiinin vasemmalla puolella oli avoin ruohokenttä, jonka takareunassa sijaitsi kartanon huvilato. Huvilato oli aikakautensa seuratalo. Siellä pidettiin huveja, näyteltiin ”kappaleita”, lausuttiin, laulettiin, soitettiin ja tanssittiin. Vuosittain Cecilia Lindroosin syntymäpäivänä 5. elokuuta pidettiin elonkorjuujuhlia ja myöhemmin hänen muistojuhliaan. Koko kylän väki oli sankoin joukoin mukana. huvilato oli käytössä 1920-luvun lopulle asti, jolloin se purettiin ja siirrettiin Katumajärven rannalle.
Lähteet
Peltotalo, P. (toim.) 2008. Kartano, kylä ja koulu. ISBN 978-952-99642-3-9
