Kaloisten kartano

Häme-Wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaloisten eli Lehtikummun kartano on Rengon Kaloisten kylässä Hämeenlinnassa. Se sijaitsee Kaartjoen ja viljelyspeltojen muodostamassa kulttuurimaisemassa, Hakonkosken läheisyydessä.


Talonpoikaisessa Rengossa on ollut ainoastaan kaksi tilaa, jotka ovat olleet aatelisten rälssiomistuksena. Vaimaren tila tuli 1560-luvulla useita Hämeessä olevia tiloja omistaneen De la Gardie -suvun rälssiksi, mutta tilalla ei ollut koskaan aatelisen asuinkartanoa, vaan lampuodit hoitivat sitä omistajan alusmaana. Toinen tila oli Kaloisten säteri. Se tuli kuitenkin vasta 1604 Norrköpingin valtiopäiväpäätöksellä ns. uudeksi rälssiksi, joka luovutettiin Brunow-suvulle 1600-luvun alussa. Tilaa hallitsi 1650-luvun vaiheilla ratsumestari ja myöhemmin everstiluutnantti Karl Brunow, joka asui Janakkalan Irjalan kartanossa. Lampuodit hoitivat Kaloisten tilaa.

Sisällysluettelo

Sotilasvirkatalona

Kun reduktio eli läänitysten peruutus toteutettiin 1680-luvulla, Kaloisten tilasta tehtiin ruotujakolaitoksen tarvitsema sotilasvirkatalo, joten se säilyi aatelisena suurtilana. Sen viljelyksiä hoitivat lampuodit kuten myös muissa valtion omistamissa virkataloissa. Hämeen seudulla oli muun muassa Mustialan, Saaristen, Hätilän ja Ojoisten virkatalot. Everstiluutnantti Brunow hallitsi edelleen Hämeen ja Uudenmaan rakuunarykmenttiin kuuluvaa Kaloisten puustellia, mutta 1720-luvulla sitä isännöi ratsumestari Leonhard Sölfversvahn ja hänen jälkeensä rykmentin majoitusmestari Gothard Georg von Rehausen. Ison vihan aikana Kaloisten puustelli, kuten moni muukin talo Suomessa vanäläismiehityksen aikana, oli autiona. 1700-luvun puolivälissä sotilasvirkatalon isäntänä oli kapteeni Leijsten.

Kaloisten Lehtikummun kapteenipuustellin vuokraajaksi mainitaan Hämeenlinnan väliaikaisen ojennus- ja työhuoneen kirjuri G.F. Rosenberg, joka lahjoitti Rengon kappeliseurakunnan lainajyvästölle köyhäinhoitoa varten kymmenen ruistynnyriä. Lahjoittaja toivoi, että vilja käytettäisiin ensisijaisesti Kaloisten alustalaisten hyväksi.

Hakonkosken sahamylly

Everstiluutnantti Karl Brunow rakennutti omalla kustannuksellaan Hakonkosken myllyn ja sahamyllyn 1680-luvulla vanhan myllyn perustuksille. Mylly palveli Kaloisten kylän asukkaita, muilla kylillä oli omat myllynsä. Myös sahan laudat menivät kotitarpeisiin. Brunow tuotti puuta Janakkalan Salosta ja Irjalasta. Vuonna 1725 sahasta on maininta Kaartjoen ylittävästä Must'suonsillasta, jota edesmennyt Sauvalan isäntä kapteeni Brunow oli huoltanut. Saha oli alkeellinen vesirattaan pyörittämä kehäsahalaitos, jonka toiminta hiipui jo 1720-luvun lopulla. Hakonkosken saha perustettiin uudelleen veronalaisena laitoksena vuonna 1780, samaan aikaan kuin Lammin Porraskoski. Maaherra Anders de Bruce vaikutti Rengon sahan perustamiseen. Saha paloi vuonna 1803, mutta se rakennettiin pian uudelleen.

Kaloisten Löfkullan eli Lehtikummun vuokraajana oli 1800-luvun lopulla Johan Kaloinen, joka rakennutti vuonna 1897 kehäsahan Kaartjoen Kaloisten koskeen. Vuonna 1901 Johan Kaloinen varusti joen toiselle puolelle rakennetun sahan höyrykoneella, kattiloilla, kehä- ja särmäyssahalla sekä höylällä. Vuoteen 1906 saha toimi tehokkaasti, kunnes se paloi maan tasalle. Uusi englantilainen höyrykone palveli kymmeniä vuosia sen jälkeen, vaikka rakennukset taas paloivat vuonna 1913. Sahaa uudistettiin taas 1950-luvulla puoliautomaattisella tukinnosturilla ja kuivaamolla. Yli puolet tuotannosta meni vientiin 1950-luvun lopulla.

Lehtikumpu

Kaloisten vanha säteri tunnetaan nykyisin nimellä Lehtikumpu. Vuodesta 1929 tilaa vuokrasivat Aku ja Anna Åhman (Ahtomies). Tilan pinta-ala oli tuolloin 176 hehtaaria, josta viljelyspeltoa oli 87 ha ja mäntypuustoista metsää 75 ha.

Lähteet

Hiekkanen, Markus, Härme, Jussi: Rengon historia. Jyväskylä 1993. ISBN 951-96943-0-7

Suomen maatilat. II osa. Hämeen lääni. Porvoo 1931

Henkilökohtaiset työkalut
swe eng rus