Iittalan lasitehdas

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Entisessä Kalvolan kunnassa, nykyisessä Hämeenlinnassa sijaitseva Iittalan lasitehdas on Suomen suurin edelleen toiminnassa oleva lasitehdas. Tehdas työllistää noin 200 työntekijää, joista noin 50 ovat lasinpuhaltajia.
1900-luvun alussa rakennettu Iittalan toimistorakennus on edelleen käytössä.

Osana Fiskars-konsernia toimivalta Iittalan lasitehtaalta lähtee maailmalle vuosittain lähes seitsemän miljoonaa lasiesinettä. Lasiesineitä valmistetaan Iittalassa sekä suupuhaltamalla että koneellisesti puristamalla. Tunnettuja tehtaan tuotteita ovat esimerkiksi puhallettu Aalto-malja ja puristettu Kartio-lasisarja.

Tehtaan historiaa

1881-1917

Iittalan lasitehtaan perusti vuonna 1881 ruotsalainen lasinpuhaltaja P.M. Abrahamsson. Rautatieyhteys, läheinen saha sekä viereinen Äimäjärvi tekivät syrjäisestä Iittalan kylästä hyvän sijoituspaikan lasitehtaalle. Tehtaan ensimmäiset lasit puhallettiin 24.11.1881.

Alkuvaiheessaan tehdas työllisti noin viisikymmentä henkeä. Ensimmäiset lasinpuhaltajat tulivat Ruotsista, myöhemmin tehtaalle palkattiin myös saksalaisia ja belgialaisia lasinpuhaltajia. Lasinpuhallus oli isältä pojalle periytyvä ammatti, jonka ammattisalaisuuksia varjeltiin tarkasti.

Suurin osa tuotannosta oli yksinkertaista apteekki- ja talouslasia. Koristeellisempia hiottuja ja kaiverrettuja esineitä tehtiin kuitenkin tilauksesta kartanoille, hotelleille ja ravintoloille. Lasimallit ja muotit saatiin muualta Euroopasta, usein tehtaalta tehtaalle kiertävien lasinpuhaltajien mukana. Poikkeuksen muodostivat 1900-luvun alussa syntyneet isänmaallishenkiset Suomi-, Vapen- ja Suurmies -puristelasisarjat, jotka suunnitteli muottimestari A. Gustafsson.

Abrahamsson jätti tehtaan 1888, mutta toiminta jatkui katkeamatta. Ensimmäinen maailmansota saattoi kuitenkin lasitehtaan vaikeuksiin ja 1917 tehtaan pääosakas ja isännöitsijä Claes Nordstedt myi osakkeensa Ahlström-yhtymään kuuluvalle Karhula Osakeyhtiölle. Lasitehtaiden tuotteita markkinoitiin yhteisnimellä Karhula-Iittala aina 1950-luvulle saakka.

1917-1945

Vuosina 1919-1932 voimassa ollut kieltolaki romahdutti pullojen ja juoma-astioiden kysynnän. Iittalassa keskityttiin tästä huolimatta erityisesti näyttäviin kristallilasistoihin, joiden viinilaseja jouduttiin kieltolain ansiosta markkinoimaan mehulaseina. Vuonna 1929 Iittala lähetti Barcelonan maailmannäyttelyyn sarjan hiottuja lyijykristallimaljakoita.

Vuonna 1932 Karhulan lasitehdas järjesti puristelasin suunnittelukilpailun, jonka toisen sijan voitti Aino Aalto Bölgeblick-sarjallaan. Nykyisin Aino Aalto-nimellä tunnettu sarja on Iittalan vanhin edelleen tuotannossa oleva sarja. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1937, Ainon aviomies Alvar Aalto voitti Karhulan lasitehtaan kilpailun luonnossarjallaan Eskimonaisen nahkahousut. Myös Savoy-maljaksi kutsuttu Aalto-maljakko oli syntynyt.
Alvar Aalto suunnitteli Aalto-maljan monipuoliseksi käyttöesineeksi. Suunnittelija itse ehdotti sitä esimerkiksi kaktuspuutarhan ruukuksi.

Karhulan ja Iittalan lasitehtaiden työnjakoa alettiin tehostaa 1930-luvulla, jolloin pullojen ja puristelasin tuotanto keskitettiin Karhulaan ja suupuhallettujen tuotteiden tuotanto Iittalaan. Vuonna 1937 Pariisin maailmannäytelyssä Suomea edustaneen Aalto-maljakon tuotanto siirtyi Iittalaan 1940-luvulla.

1930-luvulla heränneen suomalaisen lasimuotoilun kehitys katkesi toisen maailmansodan puhkeamiseen vuonna 1939. Lasitehtaiden tuotantoa häiritsivät vakavat raaka-ainevaikeudet ja vain välttämättömimpiä esineitä voitiin valmistaa.

1946-1963

Vuonna 1946 Karhula-Iittalan lasitehtaat järjestivät lasin koristekaiverruskilpailun. Kilpailun voitti Tapio Wirkkala Finestra-maljakollaan. Toisen ja kolmannen sijan sai Kaj Franck. Wirkkalan ja Franckin saapuminen Iittalaan toi mukanaan suuria muutoksia ja aloitti suomalaisen lasitaiteen alalla poikkeuksellisen voimakkaan luomiskauden. Nuorten suunnittelijoiden eleettömät ja yksinkertaiset kilpailuehdotukset poikkesivat täysin totutuista malleista.

Vuonna 1950 Kaj Franck siirtyi Iittalasta Nuutajärven lasitehtaan taiteelliseksi johtajaksi, ja Iittalaan palkattiin Timo Sarpaneva. Sarpanevan ja Wirkkalan pelkistetty muotokieli saavutti suurta menestystä myös kansainvälisissä näyttelyissä joiden ansiosta käsite ”Finnish Design” tuli tunnetuksi maailmalla. Tapio Wirkkalan Kantarelli, Jäävuori ja kirkkaat hiotut Triennaale-esineet sekä Timo Sarpanevan Kajakki, Lansetit, Orkidea ja värireunalautaset ovat kultakauden klassikkoja. Mainetta saavuttaneet tuotteet olivat kuitenkin pääasiassa kalliita taide-esineitä, mikä aiheutti arvostelua ja herätti vaatimuksia laadukkaista nykyaikaisista käyttöesineistä.

Vuoden 1956 yleislakon aikana Iittalan lasitehtaan uunit saatiin pitää lämpiminä, mutta tehtaalla ei voitu jatkaa varsinaista tuotantoa. Timo Sarpaneva käytti tilaisuuden hyväkseen ja kehitti lakon aikana värisävyjä uutta käyttölasisarjaansa varten. Myöhemmin samana vuonna esiteltiin lopputulos, Sarpanevan i-linja, jonka harmaalla taitettuihin sävyihin Iittalan värivalikoima perustui 1960-luvun puoliväliin asti. Sarpaneva suunnitteli i-linjan tunnukseksi punaisen i-merkin, josta tuli 1960-luvulla Iittalan tavaramerkki.

1964-1970

Iittala oli jo 1940-luvulta lähtien pyrkinyt vähentämään lyijykristallin käyttöä tuotannossaan. Iittala kehitti uuden lasimassan, i-kristallin, 1960-luvun puolessavälissä. Uusi lasimassa oli konepesun kestävää kirkasta ja lyijytöntä kristallia, jota ei kuitenkaan enää voitu hioa vanhan lyijykristallin tapaan. Oli keksittävä uusia keinoja lasin koristelemiseksi.

Vuonna 1964 esiteltiin Timo Sarpanevan Finlandia-taidelasikokoelma ja samalla uusi lasin elävöittämistekniikka. Sarjan esineet puhallettiin puisiin muotteihin, joiden palanut pinta antoi lasille rosoisen, jäätä muistuttavan ulkopinnan. Finlandian menestyksen innoittamana Iittalassa alettiin kehitellä rosopintaisia käyttöesineitä. Rosopintaisista käyttösarjoista tunnetuimpia on Tapio Wirkkalan vuonna 1968 suunnittelema Ultima Thule, joka oli Iittalan lasitehtaan ensimmäinen metallimuottiin puhallettu sarja.
Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto, jonka mitat ovat suuremmat kuin 12,5 MP
Suosittu Ultima Thule -juomalasi saa rosopintansa grafiittimuotista.

Uuden lasimassan lisäksi Iittalassa toteutettiin 1960-luvulla muitakin uudistuksia. Iittalassa otettiin käyttöön avaruussukkulan mukaan nimetyt Gemini-puoliautomaattikoneet ja kehitettiin esimerkiksi Ultima Thule -sarjan lautasissa käytettyä keskipakoisvalumenetelmää. Lasihytin uudistaminen aloitettiin vuonna 1961 ja uusi hytti oli valmis vuonna 1969.

1971-1980

Vuonna 1971 Iittalaan rakennettiin uusi tehdas valaisimien valmistusta varten. Samana vuonna avattiin myös Iittalan lasimuseo viereisen vanhan maatilan entiseen navettarakennukseen.

1970-luvun öljykriisi aiheutti ongelmia runsaasti energiaa vaativalle lasiteollisuudelle, myös Iittalan lasitehtaalle. Avautuvien markkinoiden ansiosta Suomeenkin alkoi virrata huokeaa tuontilasia ja jäljiltemiä Iittalan suosituimmista tuotteista. Tehtaan työntekijämäärä, suurimmillaan yli 700 henkeä, kääntyi laskuun ja leikkaukset jatkuivat aina 1980-luvulle saakka.

Sileäpintaisten tuotteiden myynti alkoi kasvaa rosolasin suosion laskiessa. Iittalan muotoilijoista erityisesti Jorma Vennola yhdisti lasia muihin materiaaleihin, näin syntyivät metallikahvainen Paula-sarja ja muovijalkainen Kaveri-sarja.

1980-1990

Iittalan 1980-luvun tuotantoa leimaa erityisesti runsas maljakoiden ja koriste-esineiden määrä. Aalto-maljakon suosio alkoi kasvaa, ja siitä tuli Iittalan tuotekokoelman lippulaiva.

Vuonna 1987 A. Ahlström Osakeyhtiö ja Wärtsilä sulauttivat käyttölasituotantonsa yhteen ja syntyi Iittala-Nuutajärvi Oy. Näin Ahlströmin omistama Iittala ja Wärtsilän omistamat Nuutajärvi, Humppila sekä Napapiirin lasi yhdistivät voimansa sekä vientitoiminnassa että pystyäkseen paremmin vastaamaan tuontilasin yhä kasvavaan kilpailuun. Kolme vuotta myöhemmin Iittala-Nuutajärven osake-enemmistö siirtyi Hackman-konsernin omistukseen. Vuonna 1990 muodostettu Designor Oy Ab kattoi Arabian, Iittalan ja Hackmanin tuotantoyksiköt.

1991-

Heikki Orvolan vuonna 1988 suunnitteleman Kivi-tuikun suosion salaisuus on sen laajassa värivalikoimassa.
Värillisen lasin kysyntä heräsi uudelleen 1990-luvulla ja erilaiset tuikkulyhdyt nousivat merkittäväksi osaksi Iittalan tuotantoa. Nuutajärveltä Iittalaan siirretty puristelasilinja mahdollisti värillisten käyttölasisarjojen tuomisen markkinoille.

Iittala siirtyi 1990-luvulla vaiheittain vakituisista suunnittelijoista freelance-suunnittelijoiden käyttöön. Viimeinen Iittalan vakituisesti työllistämä suunnittelija on vuonna 2006 eläkkeelle jäänyt Kerttu Nurminen.

Vuonna 2007 Iittala Group siirtyi Fiskars Oy:n omistukseen. Nykyisin Fiskar Home -tuotantoyksikköön kuuluvalla Iittalalla on kaksi tehdasta, Iittalassa ja Nuutajärvellä. Taidelasiin erikoistuneella Nuutajärven tehtaalla syntyvät esimerkiksi Oiva Toikan suunnittelemat linnut, Iittalassa puolestaan puristelasisarjat ja Aalto-malja.

Iittalan lasitehtaalle järjestetään ilmaisia tutustumiskäyntejä 17.5.-10.6.2010 välisenä aikana ma-pe klo 12.00 ja 15.00. Lähtö on lasimuseolta. Lisäksi Lasifantasia on avoinna 5.6-8.8.2010 välisenä aikana klo 10.00-17.00.

Lisätietoja

http://www.iittala.fi/web/Iittalaweb.nsf/fi/etusivu