Hämeenlinnan tori

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Hämeenlinnan tori laulujuhlien aikaan vuonna 1911. Kuva: Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmat.

Hämeenlinnan tori on kaupungin merkittävä nähtävyys. Kaupungin tori on paitsi kauppapaikka myös kaupunkilaisten ja matkailijoiden yhteinen tila, jossa voidaan seurata ympäristöä ja tavata ihmisiä. Paitsi ostamaan ja myymään torille on perinteisesti tultu kuulemaan päivän uutisia ja jutustelemaan niitä näitä.

Torin ympäristö

Toria reunustavat rakennukset, kävelykatu Reska ja puistot muodostavat Hämeenlinnan kaupungin ydinkeskustan. Torinvarren rakennuksiin kuuluvat Skogsterin liiketalo, Piparkakkutalo, Raatihuone, Lääninhallitus ja komea kivitalo, jonka fasadissa lukee Säästöpankki sekä KOP:n talo. Torin yläosassa sijaitsee Hämeenlinnan kirkko.

Markkinat

Torilla on ollut tapana myös järjestää markkinoita, jotka olivat viime vuosisadan puolessa välissä kaupungin kokoon nähden suuria. Torin täytti markkinoiden aikaan ihmisten, hevosten, kärryjen ja keveiden harjakattoisten myyntikojujen sekamelska. Ostajia ja myyjiä saapui läheltä ja kaukaa. Tarjolla oli melkein mitä vain hevosesta pikkuleipiin. Markkinat olivat kansanhuvia, joissa posetiivit ja karusellit pyörivät. Vuosisadan alussa meno oli niin hurjaa, että väkijuomamyymälät ja ravintolat piti sulkea markkina-ajaksi. Se ei auttanut, joten markkinat kiellettiin, koska järjestyksenpito kävi ylivoimaiseksi. Tilalle tulivat toripäivät. Nykyisin torilla pidetään noin kerran kuukaudessa markkinat, jolloin myynnissä on mm. suosittuja Viipurin rinkeleitä. Kesäisin avoinna on myös iltatori, jossa kukkaloistoa riittää.

Historiaa

Kun kaupunki siirtyi uudelle paikalle Niementaustan alueelle eli nykyiselle keskikaupungille, tehtiin vuonna 1780 ensimmäinen asemakaava, joka on edelleen perusta nykyiselle asemakaavalle. Tori on sijainnut samalla paikalla 1770-luvun lopusta saakka, vain sitä ympäröivä kaupunki on muuttunut. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tori oli hiekkapintainen alue, joka täytti kokonaisen korttelin kirkon luota nykyiselle Sibeliuksenkadulle saakka. Rouvasväen tiedetään valittaneen, että tuulisella säällä hiekka pöllysi silmiin ja sateella rapa roiskui. Kaavoituksen kannalta oli yksinkertaista varata toria varten rakennuskorttelin kokoinen alue. Tori oli kaupungin sydän ja sen merkitys suuri.

<kaltura-widget size="M" align="R" kwid="a29sMjF2NTFqY3wxNTQ2OHwxNTQ2ODAwfFRvcmluIHltcMOkcmlzdMO2biByYWtlbm51a3NpYXxzanJ4Ymg1eHVnfGFjZDkyMGQyYTY=" />

Arvokkaan, sijainniltaan keskeisen ja laajan torialueen uudelleensuunnittelu tuli ajankohtaiseksi vuonna 1908. Tori ei enää saanut olla hoitamattomana oman onnensa nojassa, vaan torin suunnittelua pidettiin tärkeänä osana kaupunkisuunnittelua. Myös muissa Suomen kaupungeissa havahduttiin torisuunnitteluun. Hämeenlinnassa syntyneeltä arkkitehti Armas Lindgreniltä tilattiin suunnitelma torialueen kohentamiseksi ja torikaupan uudelleenjärjestämiseksi. Vuoteen 1908 ajoittuvassa suunnitelmassa arkkitehti otti huomioon torin laidalla sijaitsevat kolme merkittävää, klassismin eri vaiheita edustavaa julkista rakennusta: kirkon, raatihuoneen ja lääninhallituksen talon. Torille oli tapana antaa kauppa-aukion ja edustusaukion tehtävät rakentamalla merkittäviä julkisia rakennuksia sen ympärille. Yksi näistä on Hämeenlinnan raatihuone. Suunnitelman lähtökohdaksi Lindgren valitsi kirkon. Arkkitehti jakoi torin kahdeksi toiminalliseksi kokonaisuudeksi. Ylätori kirkkoineen toimi puistona ja edustusaukiona ja alatori kauppakojuineen arkisena kauppapaikkana.

Ajan arkkitehtonisen tyylin mukaisesti Lindgren suunnitteli puistoalueen muotopuistoksi, joka oli erotettu kiviaidoin ja pilarein koristeelliseksi kokonaisuudeksi istutuksineen, nurmikenttineen ja hiekkakäytävineen. Toripuiston erotti kirkosta katu, joka kirkon edessä kaartui loivasti torin suuntaan. Puiston keskelle oli sijoitettu suihkulähde ja sen reunoilla on Lindgrenin piirtämät paviljonkirakennukset. Puistoa ympäröimään Lindgren suunnitteli kiviaidan. Torin puolelle tuli kivimaljojen ympäröimä portaikko. Torin alaosan arkkitehti suunnitteli kivettäväksi mukulakiveyksellä. Esikuvana Hämeenlinnan torille ovat olleet Euroopan kuuluisat puistot ja aukiot. 1900-luvun alussa ei puistorakentamisen tyylinä ollut luonnonmukaisuus, vaan vuosisadan alussa uudelleen muotiin tullut barokin ajan puistoarkkitehtuuri, jota oli noudatettu mm. Versaillesin linnan puistossa. Kaiken tuli olla symmetristä ja geometristä. Toripuisto valmistui vuonna 1911. Armas Lindgrenin piirustukset on digitoitu ja niihin voi tutustua Hämeenlinnan Lydiassa.

Toripuiston ilme muuttui seuraavina vuosikymmeninä puiden kasvaessa. Täydellisen uudistuksen Toripuisto koki 1950-luvulla, kun keskikäytävä poistettiin ja käytävät siirrettiin yhtenäisen nurmikenttäalueen reunoille. 

Vuonna 1995 tehtiin torin uudistamisesta alustava suunnitelma, johon kaupunkilaisten toivottiin osallistuvan. Torin tiimoilta käytiinkin lehdistössä vilkasta keskustelua. Torin uudistamistarve oli ilmeinen. Torin kiveys, kalusteet ja kaikinpuolinen varustus oli rapistunut. Kenttäkiveys oli painunut ja paikattu. Toria oli yhä enemmän alettu käyttää pysäköintialueena. Toria kioskeineen, postilaatikkoineen ja jätelavoineen moitittiin  rumaksi. Pyrkimyksenä oli korjata tori toimivammaksi ja tiloiltaan selkeäksi kuitenkin niin, että historiallinen laatu ei kärsi. Vuonna 1999 toteutettiin pitkään suunniteltu torin päällystäminen noppakivillä. Kaikkiaan torin pintaan on upotettu arviolta 571 000 kiveä. Ennen kunnostusta käytiin pitkä keskustelu siitä, päällystetäänkö tori pyöreillä mukulakivillä vai noppakivillä.

Vuonna 2002 perustettiin Hämeenlinnan Kaupunkikeskusta ry, jonka toimialueena on kaupallinen keskusta ja kulttuurialueet. Tavoitteena on elävän ja palveluiltaan monipuolisen kaupunkikeskustan edistäminen.

Kesän 2006 aikana torin laidalla olevat puistot kokivat perusteellisen muodonmuutoksen. Kunnostuksen lähtökohdaksi valittiin puistojen kulttuurihistoriallisten arvojen esiintuominen, joten suunnitelmissa palattiin Armas Lindgrenin aikaan. Lisäksi haettiin mahdollisimman kestäviä ratkaisuja ilkivallan torjumiseksi. Perennaistutusalueita rajaavat valurauta-aidat muotoiltiin vanhaan tyyliin. Soramurske säilytettiin käytävien pinnoitteena historiallisista syistä. Käytävät viimeisteltiin reunustamalla ne luonnonkivillä. Istuskeluun ja viihtymiseen varattiin runsaasti mahdollisuuksia. Vesialtaan ympärille tehtiin kiveys Lindgrenin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Sekä Toripuisto että Kirkkopuisto saivat erikoisvalaistuksen. Myös paviljonkirakennukset, joihin kaupunki toivoo pienimuotoista yritystoimintaa, saneerattiin. (Tutustu paviljonkien rakennuspiirustuksiin Hämeenlinnan Lydiassa.) Kirkkopuistolla on suuri merkitys kirkollisten toimitusten taustana. Häiden ja rippijuhlien vieraat juhlistavat tapahtumia myös puistossa. Saneerauksen yhteydessä poistettiin ilkivallan tekoon houkuttelevat peittävät pensaikot ja ympäristö muutettiin avoimeksi kiveämällä. Vanhaa puustoa karsittiin ja uusia puita istutettiin tilalle. Peruskorjauksen jälkeen puistot täyttävät edustusviheralueiden vaatimukset.

Lue myös

Lähteet

  • Lappalainen, Susanna: Toripuisto ja Kirkkopuisto – edustuspuistojen peruskunnostus historiaa kunnioittaen. Hämeenlinna-Wanaja: Kotiseutujulkaisu 2007, s. 28-30
  • Antila-Andersson, Hanna: Torin vihoviimeiset kivet napsahtivat koloihinsa Hämeen Sanomat 2.10.1999
  • Laitila, Inka-Maria: Elävä historiallinen tori. Hämeen Sanomat 13.8.1995
  • Lehtinen, Pauli: Hämeenlinnan torikeskusta vaatii kauaskantoisen suunnitelman. Hämeen Sanomat 14.4.1996
  • Ojanen, Kaija: Miten Hämeenlinnan toria suunnitellaan? Hämeen Sanomat6.8.1995
  • Tori on Hämeenlinna sydän – syke hiljenee vuosi vuodelta. Hämeen Kansa 25.3.1986