Hämeenlinnan Taidemuseon avaaminen lehtien palstoilla 1952

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Hämeenlinnan Taidemuseo vuonna 1952. Kuva: Hämeenlinnan Taidemuseon arkisto.

” Taiteen pyhättö, hengen metropoli ja kauneuden aarreaitta ”

 Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiminen 24.5.1952 oli valtakunnallisesti merkittävä tapaus. Keskeisimmäksi asiaksi kirjoituksissa nousi vaikutus, jonka taidemuseon katsottiin antavan Hämeenlinnan kulttuurielämään. Taidemuseo ja sen kokoelmat kantoivat mukanaan menneisyyttä aina Viipurista asti. Hämeen Sanomien toimittaja toteaa 25.5.1952 julkaistussa artikkelissaan seuraavasti:

”Kuten vihkijäisjuhlassa pidetyissä lukuisissa puheissa todettiin, on taidemuseon aikaansaaminen mitä merkittävin tapahtuma, jonka arvoa ei voitane vielä tänä päivänä läheskään täysin tajuta.”.

” Jyvämakasiinista ja nahkaleikkaamosta nykyaikaiseksi taiteen tyyssijaksi ” (Uusi Suomi 24.5.1952)

Näin juhlallisesti otsikoi Uusi Suomi artikkelinsa Hämeenlinnan taidemuseon avajaisjuhlasta. Siellä oli läsnä huomattava joukko maamme taide-elämän merkkihenkilöitä. Juhla alkoi isänmaallisessa hengessä Hämeenlinnan Kaupunginorkesterin soittaessa säveltäjä Tauno Marttisen johdolla Sibeliuksen Finlandian. Tilaisuus jatkui kiitos- ja onnittelupuheilla sekä päättyi Aulangolla järjestettyyn juhlaillalliseen. Hämeen Kansan toimittaja kuvasi 25.5.1952 artikkelissaan juhlan muodostuneen ”viihtyisässä, taiteelle pyhitetyssä suojassa tunnelmaltaan lämpimäksi ja kohottavaksi”.

” Saavutus, josta voimme ylpeillä ” (Hämeenlinna, Hämeenlinna-Seuran julkaisu N:o 2, syyskuu 1952)

Seuraavin sanakääntein kirjoitti mm. Einari Vuorinen taidemuseosta Hämeenlinna-Seuran julkaisussa syyskuussa 1952 ja kiteytti yhteen avajaisjuhlassa puhuneiden merkkihenkilöiden ajatuksia:

”He olivat ihastuneita ja innostuneita, ja vaikka heidän tunnustuksensanoistaan osan laskisimmekin kohteliaisuuden tilille, jää sittenkin jäljelle totuus, että taidemuseon rakennuttaminen oli ansiokas ja kauaskantoinen kulttuuriteko – ja se sopi erittäin hyvin juuri Hämeenlinnalle, Sibeliuksen, Leinon ja monien muiden hengen jättiläisten kaupungille.”

Avajaisjuhlaa raportoivissa artikkeleissa nousi esiin myös juhlavieraiden erityiskiitokset kahdelle Hämeenlinnan lyseon entiselle oppilaalle, Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulun rehtori, prof. Rurik Lindquistille sekä sääksmäkeläiselle taidemaalari Mikko Carlstedtille. Heidän sitkeän työnsä tuloksena saatiin vanha viljamakasiini muutettua taidemuseoksi ja talvisodan sytyttyä Rautalammille turvaan siirretyt taideteokset esille. Lisäksi ”Kunnallisneuvos Matti Alanko puhui - - lämpimiä kiitoksen sanoja” avajaisjuhlassa paikalla olleelle Viipurin taidemuseon vahtimestarille, vääpeli Arvi Mujeelle, ”joka oma-aloitteisella rohkeudellaan viime hetkessä pelasti - - taideaarteet Viipurin tuhojen keskeltä talvisodan päivinä”, raportoi Valkeakosken Sanomien toimittaja 27.5.1952.

” Pantsarlahden valleilta Hämeenlinnaan ” (Karjala 24.5.1952)

Hämeenlinnan Taidemuseo sai uudistuneen rakennuksensa suojiin arvokkaan kokoelman Suomen merkittävimpien taiteilijoiden taideteoksia. Esille tuli Ester Heleniuksen tekemä suuri lahjoituskokoelma sekä Viipurin kaupungin taidemuseon ja Viipurin Taiteenystävien kokoelmista saadut teokset.

Viipurin taideaarteiden evakkotaipale Viipurista Rautalammelle Peuran museoon kiinnosti toimittajia. Esimerkiksi Karjala-lehdessä 24.5.1952 julkaistussa artikkelissa Viipurin taidemuseon vahtimestari, vääpeli Arvi Muje kuvailee vuonna 1939 alkanutta teosten pakkaamista, jolloin ne siirron ajaksi sijoitettiin

”- - punttilaudoista tehtyihin tervapahvilla vuorattuihin laatikoihin. ”

Vahtimestari Muje oli kertonut toimittajalle myös muista jännittävistä tilanteista teosten evakuoimisessa:

” - - jolloin hän pommien jo putoillessa ympärille toimitti junaan kaupungin ja Taiteenystävien arvokasta omaisuutta. ”
Hämeenlinnan Taidemuseon kokoelmanäyttely Engel-rakennuksen yläkerrassa 1950-luvun alkupuoliskolla. Kuva: Hämeenlinnan Taidemuseon arkisto.

” Taidemuseo symbolisoi karjalaisten ja hämäläisten yhteistoimintaa ” (Hämeen Sanomat 25.5.1952)

Huomionarvoisena lehdistössä pidettiin kokoelmien sijoittamista juuri Hämeenlinnaan, sillä Viipurista pelastettuja kokoelmia himoitsivat myös monet muut kaupungit. Hämeen Sanomien toimittaja taidemuseon vihkiäisjuhlaa käsittelevässä, 25.5.1952 julkaistussa artikkelissaan siteerasi Viipurin entisen kaupunginjohtajan Arvo Tuurnan puhetta myös seuraavasti:

” - - taideaarteita olivat pyytäneet Lappeenranta, Imatra, Kotka, Lahti ja Hämeenlinna. Kaksi viimeksimainittua kokoelman saivat - - ’sen vuoksi, että näissä kahdessa hämäläisessä kaupungissa ryhdyttiin tarmokkaisiin valmisteluihin taideteosten sijoittamiseksi, ja minä voin vakuuttaa, että tulos täällä on kaiken kiitoksen ansaitseva’.”

Samassa artikkelissa toimittaja edelleen kirjoitti avajaispuheiden sisällöstä seuraavaa:

”[apulais]kaupunginjohtaja Kauppila - - totesi lopuksi, että tämä taiteemme pyhättö tulee olemaan eräänlainen vertauskuva, joka symbolisoi karjalaisen ja hämäläisen heimon yhteistoimintaa.”


Lähteet

  • Hämeenlinnan taidemuseon avajaiset ylevä maakunnallinen kulttuurijuhla. Viipurin taideaarteitten osuus keskeinen museon kokoelmissa. Valkeakosken Sanomat 27.5.1952.
  • K. N.; Jyvämakasiinista ja nahkaleikkaamosta nykyaikaiseksi taiteen tyyssijaksi. Hämeenlinnan taidemuseo vihitään tänään. Uusi Suomi 24.5.1952.
  • Maamme toinen kunnallinen taidemuseo avattiin eilen H:linnassa. Entisestä viljamakasiinista nyt kansan taidenälän tyydyttäjä. Hämeen Kansa 25.5.1952.
  • Pantsarlahden valleilta Hämeenlinnaan. Viipurin taideaarteiden menneisyyttä ja nykyisyyttä. Karjala 24.5.1952.
  • ”Taidemuseo symbolisoi karjalaisten ja hämäläisten yhteistoimintaa”. Hämeenlinnan Taidemuseon vihkiäisjuhla eilen. Hämeen Sanomat 25.5.1952.
  • Vuorinen, Einari; Saavutus, josta voimme ylpeillä. Hämeenlinnan kaupungin taidemuseo – kauneuden aarreaitta ja taideharrastuksen edistäjä. Hämeenlinna, Hämeenlinna-Seuran julkaisu N:o 2, syyskuu 1952.