Alma Aarni
Häme-Wiki
Alma Siviä Aarni syntyi vuonna 1884 Vanajan kunnassa. Hänen molemmat vanhempansa, Alma ja Kaarle Viktor Saarinen, olivat kansakoulun opettajia. Nuorena tyttönä Alma Siviä käytti nimeä Sisko Saarinen mutta avioitumisen myötä nimi vaihtui. Puoliso oli Sulo Ilmari Aarni, joka toimi pariskunnan taloudenhoitajana.
Koulutukseltaan Alma Aarni oli filosofian maisteri ja kansanperinteen tutkija. Hän avusti kulttuurin merkkipaikoilla Helsingissä; Sanakirjasäätiössä, Suomen Kielen Seurassa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa ja Virittäjä-lehdessä. Toimelias nainen keräsi ja tallensi paitsi kotiseutunsa Vanajan tapoja ja perinteitä, niin etenkin murretta, tarinoita ja sananlaskuja. Hänen käsialaansa on Vanajan murteen osuus Suomen kansan murrekirjassa.
Alma Aarni tunnetaan myös kaunokirjailijana romaanistaan Vanhaan hyvään aikaan, joka ilmestyi pula-ajan kynnyksellä vuonna 1928. Hänen missionsa oli koota yksin kansien väliin katoamassa ollutta kansanperinnettä. Romaanimuotoisena hänen tarjoamansa sisältö on tavoittanut lukuisan joukon yleisöä.
Vuonna 1934 Alma Aarni julkaisi rovasti H. A. Soilan kanssa kirjasen keskiaikaisen maamerkin historiasta, Vanajan kirkosta ja sen vaiheista. Samoin hän julkaisi tekstejään vielä Wanaja-seuran Vanhaa Vanajaa -kirjasssa. Alma Aarni kuoli vuonna 1960.
Teoksia
Vanhaan hyvään aikaan. Arvi A. Karisto osakeyhtiö, Hämeenlinna. 1928
Aarni, Alma ja Soila, H. A: Vanajan kirkosta ja sen vaiheista. Hämeenlinna. 1934
Lähteet
Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinnan kaupunki. 1989. ISBN 952-90045-2-4
