KOTIKYLÄNI Kertomuksia Hartolan Pohjolankylän ihmisistä ja taloista

KOTIKYLÄNI Kertomuksia Hartolan Pohjolankylän taloista ja ihmisistä

Toivo Peltonen 2006

Lukijalle

Hartolan Kuningaskunta sijaitsee noin 45 km Heinolan kaupungista pohjoiseen. Se on Itä-Hämettä ja kuuluu nykyisin Päijät-Hämeeseen. Tämä syntymäpaikkamme ei ole mikään erikoinen, että sitä juuri mainita kannattaisi. Itä-Hämeen laulussakin sanotaan: "Se syrjäinen on soppi vaan, mi muilta ehkä unhoon jää". Mutta jokaiselle meille kotikylämme ja synnyinseutumme ovat kullan kalliita. Mieleeni muistuu erästä sota-ajan laulua mukaillen vartiomiehen ajatus:

  "Mä vartioitsen teitä ja aseveljiäin, niin ettei vihamies voi teitä saartaa. Ja aina yksin ollen mun rientää aatoksein, vain sinne missä kotitaivas kaartaa". Näin se on kuten silloin usein oli ajatuksemme.  
  Onhan tällä paikkakunnalla kuitenkin erikoinen nimi kuin "Hartolan Kuningaskunta!” Hartola oli aikoinaan ruotsalaisten aatelissukujen hallussa nimeltään Gustav Adolfs Socken. Kun Suomi liitettiin 1809-sodan seurauksena Venäjään, hylättiin ruotsinkielinen nimi ja tilalle tuli Hartolan pitäjä, jota myöhemmin alettiin kutsua Hartolan kunnaksi. Vuonna 1987 se julistettiin "Hartolan Kuningaskunnaksi". Perusteluiksi väitettiin, että se on Manner-Suomen ainoa maalaiskunta, jonka Ruotsin kuningas on perustanut. Perustamisvuosi oli 1784.
  Lukija ehkä erehtyy, että nyt tässä kerrotaan oikein seikkaperäisesti kunnasta ja kunnallisasioista, mutta tässä kerrotaan vain kuningaskunnan asukkaista ja heidän oloistaan ja asumisistaan täällä ja kuinka sukumme on tänne joutunut.  Pohjolankylä, josta etupäässä kerron, on osa Hartolan kuningaskuntaa. Harju ja maantie jakavat kylän itä-länsisuunnassa kahtia, nimellisesti Selkään ja Pohjolaan. Selän puoli on paljon mäkisempää, mutta myös kivisempää maastoa kuin Pohjolan puoli. Aikanaan kun kuusesta tehty ns. "risukarhi", oli kivisillä pelloilla paras pellonmuokkausväline aina 1930-luvulla saakka, nimitettiin Selänkylää myös "risukarhin mutkaksi", syystä kun siellä käytettiin paljon risukarheja. Siellä oli hyvin kiviset pienet pellot mutta hyvät metsät, mutta Pohjolan puolella päin vastoin.
  Olen syntynyt ja kasvanut Pohjolan puolella, käynyt kouluni ja varttunut siellä ikäisteni tovereitteni kanssa aikuiseksi ja asunut Hartolassa koko ikäni, lukuun ottamatta sota-aikaa. Vaikka kotikylämme onkin vaatimaton paikka ja monen mielestä mitätön, voi siitä kuitenkin jotakin kertoa. Eihän Luoja ole tälle kylälle mitään erikoista luonut, mutta mielestämme se on ollut maailman paras paikka asua. Täällä me kansakoulua kävimme, kasvoimme aikuisiksi ja lähdimme sotaan maatamme ja synnyinseutuamme puolustamaan. Miehet sotimaan ja naiset heitä auttamaan, lotiksi ja sairaaloihin.
   Pohjolankylän tärkein keskipiste lapsuus- ja nuoruusvuosinani oli maantien risteys, jossa itään johtava Selänkylän ‑ja länteen vievän Tokeensalmentie kohtasivat pohjois‑eteläsuuntaan harjua pitkin kulkevan maantien, joka silloin oli nimetty kantatie 59:ksi, mutta nykyisin se on nelostie eli E 75. 
  Risteyksessä oli siihen aikaan Hartolan Osuuskaupan Pohjolan myymälä, "Harjun kauppa", niin kuin sitä kyläläiset nimittivät. Se oli meille tärkeä yhteys ja kokoontumispaikka. Koko kylän väki siellä kävi, toimittaen erilaisia kauppa-, posti- ja muita asioita sekä kertoen kuulumisiaan. Mutta päivisin siellä istuskelivat etupäässä talojen isännät kuulumisiaan kertoillen. Kouluajoiltani muistan kuinka usein siellä istuivat Heikkilän Jussi, Elomäen Nestor, Liepeen Jussi ja monet muut. Piesalan Konsta tuli joskus reppuineen, Pynnös-Jussi poikkesi vitseineen ja juttua riitti. Parannettiin maailmaa.
  Maantien kummallakin puolen olevat talot ovat kaikki olleet entisiä Pohjolan kartanon torppia. Vaikka virallinen nimi onkin Pohjolankylä, kutsutaan kuten jo edellä kerroin, harjun idänpuoleista osaa Selkä‑nimisen talon mukaan Selänkyläksi ja läntistä puolta Pohjolan kartanon mukaan Pohjolankyläksi. Läntinen puoli jakautui vielä kahteen osaan, kartanon alueeseen ja ns. Nääsilän mutkaan. Läntisen puolen perukoilta tulee matkaa kylän keskustaan 6-7 km ja idänpuolelta suunnilleen saman verran. Eteläpuolella sijaitsevan Kalhonkylän nimi johtuu Kalhon kartanosta.

Tämän seudun taloista, torpista, kartanosta ja ihmisistä olen koonnut ja kirjoittanut seuraavat muistelmat.

Toivo Peltonen tammikuussa 2006

Kokoelman toimittajan lisäys

Tähän väliin ensin vielä juttukokoelman toimittajan Matti Peltosen, Toivon pojan lisäys:

 Isäni Toivo nauhoitti setänsä Väinö Ojalan s. 1904 ja pohjolankyläläisen Matti Järvisen s. 1913 haastattelut kaseteille ja purki ne sitten tekstiksi tietokoneellaan vielä vanhoilla päivillään, viimeiset kirjaukset lähes 85-vuotiaana.  Ikä kuitenkin painoi ja työn alla olleet tekstiversiot jäivät oikolukuvaiheeseen Toivon poistuttua keskuudestamme jouluaattona v. 2007.  Lupasin hänen kuolinvuoteellaan saattaa tämän kirjaksi tarkoitetun juttukokoelman julkaisukuntoon.   Useiden eri versioiden, eri nimistenkin, selvittely ja kokonaisuuden hahmottaminen oli aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa työ, joka jäi usein kesken. Vasta eläkepäivilläni pystyin siihen syventymään riittävällä tarmolla.  Koska muistelmat julkaistaan Päijät-Häme-wikissä niin ne on tarkoituksenmukaista pätkiä pieniksi kokonaisuuksiksi, mikä tarinan luonteen mukaisesti onnistui hyvin.  Tämä kirjoitus kulki Toivolla kahdellakin eri työnimellä, Kuningaskunta Tasavallassa ja Kotikyläni, joista jälkimmäinen on tämän wiki-versiokokoelman nimenä
  Muistelmat tekee haasteelliseksi niiden päällekkäinen ”syvyys” eli ulottuvuus eri aikakausien kerrontaan. On ollut vaikeaa tuoda selvästi esille eri kertojien kuvaukset etteivät vuosikymmenet ja eri aikoihin sattuneet tapahtumat sekoitu.  Samanaikaisesti olen kuitenkin joutunut toiston välttämiseksi yhdistämään kolmenkin eri kertojan tarinat samasta kohteesta yhdeksi kokonaisuudeksi pidemmältä aikajaksolta.  Joiltain osin työ on vielä kesken, mutta kun aineisto on Päijät-Hämeen maakuntakirjaston wiki-kirjastossa, niin muokkaus ja parantelu käy jälkikäteenkin sitä mukaa kuin uutta korjailtavaa tulee mieleen.  Otan myös vastaan mielelläni kommentteja ja lisäys- tai tarkennusehdotuksia tämän lukijoilta sähköpostiini matti@rex.fi. 
  Tekstissä on alkuaan paljon perusteellisia sukuselvityksiä, joita en tässä yhteydessä ole katsonut tarpeelliseksi julkaista. Ne voi hyvin ohittaa ja jos joku haluaa syventyä niihin tarvittaessa myöhemmin tekstissä esiintyvien henkilöiden sukulaisuussuhteita tms. tarkemmin selvittääkseen voi allekirjoittaneeseen ottaa yhteyttä. 
 Muistelmissa käsitellään paljon taloja ja torppia, joiden paikat ovat kadonneet mielestä tai eivät muuten vain aukea nykylukijoille. Siksi tarkoitukseni on myöhemmin merkitä karttakoordinaatteja mainittujen paikannimien kohdille ja lisätä myöskin karttakopioita tekstin selvennykseksi.

Matti Peltonen tammikuussa 2017

Pohjolan kartano

Suoraan koulun ohi eteenpäin, 300-400 metriä, Tokeensalmentien vasemmalla puolen, on Pohjolan kartano. Pohjolan nimi mainitaan Sysmän historian mukaan, ensi kerran v. 1430 Kalhon rajankäynnissä, ja silloin se oli ollut ratsutila. Pohjolankylässä lienee asuttu jo noin 600 vuotta sitten.

Kuusisataa vuotta! On se jo jonkinlainen aika, mutta aika nuoria tässä ollaan. Kun ajanlaskumme alkoi Kristuksen syntymän aikana noin 2000 vuotta sitten, oli Jerusalem silloin jo ties kuinka vanha kaupunki. Ja vanhoja sivistyksiä oli myös Egyptissä, missä Israelin kansa oli aikanaan vankina. Sieltä löytyy 4000- 5000 vuotta vanhoja muistomerkkejä asutuksesta ja elämästä faaraoiden aikaan. Ja entä Kiina? Sielläkin oli sivistys korkealla jo tuhansia vuosia sitten. Meillä kasvoi ehkä metsiä silloin jääkauden jälkeen vai kasvoiko niitäkään? Nuoria ollaan maapallomme asukkaina.

Aikanaan torppariaikaan Pohjola oli kantatila. Nykyisin Pohjolan kartanon asukkaina olivat Akseli ja Eedla Tervala lastensa Eevin, Hilkan, Aimon, Heikin ja Leenan kanssa. Kartanon isäntä, Akseli Tervala oli kookas, lähes kaksimetrinen jäyhä hämäläismies, jota kyläläiset pitivät arvossa. Minusta hän oli melkein pelottava kokonsa puolesta. Kuitenkin muistan hänet usein juttelemassa ja laskemassa leikkiä kyläläisten kanssa Harjun kaupalla eikä hän ainakaan silloin ollut pelottava. Rouva Tervala, niin kuin kartanon emäntää Eetlaa kyläläiset kutsuivat, teki minuun hienon vaikutuksen etenkin opettaessaan meitä joskus kansakoulussa tuuratessaan vakituisia opettajia. Tervalat olivat koululla melkein poikkeuksetta kaikissa juhlissa ja tilaisuuksissa ja siellä he tutustuivat kyläläisiin ja päin vastoin.

Pohjolan kartanon historiaan liittyy paljon mielenkiintoista tarinaa Toivolan Jussi eli Snällin Jussin kertomana ja niistä Matti Järvinen kertoi minulle. Kirjoitan kuitenkin kartanon historiasta enemmän tuonnempana.

Kirjoittaja Toivo Peltonen