Marianne Olanterä

(s. 1954)

TekstinäyteTekstinäyte

os. ja kirjailijanimeltään Kutila

Syntynyt Jyväskylässä, asunut Heinolassa (1959-73) ja Lahdessa (1973-79). Nykyinen asuinpaikka Helsinki.

Opinnot ja ammatit:

- graafinen suunnittelija (Lahden muotoiluinstituutti 1976)
- graafinen suunnittelija (1976-79)
- art director (1979-86)
- senior designer (1986-98)
- suunnittelujohtaja (1998-2002)
- johtava suunnittelija (2002-2005)
- suunnittelujohtaja (2005)

Marianne Olanterän harrastuksiin kuuluvat valokuvaus ja bujinkan budo taijutsu.
Hän on saanut tunnustuspalkinnon "Kertomus elämästä" -kilpailussa (1973).
Hänen kirjoittamansa romaani Rauhaa, rockkii ja rakkautta ilmestyi 1973 Otavan kustantamana.

"En pidä itseäni kirjailijana. Kirjoitin erilaisia tarinoita jo 10-12 -vuotiaana. Olen aina lukenut kirjoja. Julkaistun kirjani kirjoitin osittain silloisen ystävättären yllytyksestä kun reissukesämme näytti olevan melkein juonellinen, ja ainakin siihen sisältyi kirjoittamisen kannalta antoisia elementtejä. Aloitin siis 16-vuotiaana syksyllä 1970 sen kesän jälkeen. Sitten Otava julisti "Kertomus elämästä" -kilpailun, johon "muistelmateokseni" soveltui hyvin lähetettäväksi. Se vain piti kirjoittaa ensin valmiiksi" Marianne Olanterä kertoo tuotannostaan ja kirjoittamisestaan.
"Osa kirjan tapahtumista ja henkilöistä sijoittuu Päijät-Hämeeseen", hän jatkaa.

Tekstinäyte

Torstaina me kierrettiin telttakaupat. Aikaa oli kaks tuntia. Näin pienes kaupungissa siinä ajassa tekee mitä vaan. Niinpä meki marssittiin himaa kohti kahen pussin kans. Toinen sisälsi teltan ja toises oli patja ja makuupussi sulassa sovussa. Raya oli aluks aikonu ostaa ne vasta juhannukseks, mutta niin kauan ei jaksettu oottaa.
Tuttuja tuli vastaan ja kyseli:
- Mihkäs te ootte menossa?
- Ei me vielä mihkää, mutta katotaa lauantaina jos vaikka mentäs.
Perjantaina kävästiin Lahessa ostoksilla. Ostamatta mitään. Koko ajan janotti ja oli kuuma. Illalla suunniteltiin ja harkittiin päämme puhki ja vakavissamme kamatilannetta. Oli niin paljo mukaanotettavaa. Eri asia mikä oli tarpeellista ja mikä ei. . .
Kundi tais tilata itelleen kahvin. Sitte se poltti tupakan. Tarjos meillekki, mutta me ei otettu. Mehän oltiin raittiita eikä poltettu. Me ootettiin ku kundi joi ja poltti ja sitte mentiin takas autosaunaan.
Lahessa seuras käsikirjotuksen mukasesti:
- Mihkäs päin Lahtee? ja niin edelleen.
- Mukkulaan.
Kundi lupas heittää meiät Mukkulan tielle. Se ajoki aika pitkälle. Risteykseen. Siit oli enää lyhyt matka. Päästäis ny seki autolla, ettei tarvis kävellä. Ladottiin kamamme tienviereen ja päästettiin kundi menemään.

Rauhaa, rockkii ja rakkautta, 1973.